Market court bans misleading advertising claims for insulation products due to lack of substantiation.

Suomen Lämmöneristevalmistajien Yhdistys Finnisol ry vastaan Ekovilla Oy. Vastaaja oli käyttänyt valmistamansa eristemateriaalin markkinointiesitteessä ilmaisua "säästää luontoa" sekä ilmaisuja, joiden mukaan puukuitueristeen valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus ja mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa. Vastaaja oli myös käyttänyt esitteessään ilmaisua, jonka mukaan vastaajan eriste ei kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan sekä ilmaisua "Ekovillan suosio kasvaa voimakkaasti. Yläpohjissa kasvua on 50 % ja seinäeristeissä jopa 100 %".

Ilmaisu "säästää luontoa" oli ollut vastaajan esitteessä otsikkona. Vaikka vastaajan tuotteen ympäristölle aiheuttamat haitat olivat pienempiä kuin useiden kilpailevien tuotteiden, siitä kuten muistakin teollisesti valmistetuista tuotteista aiheutui kuitenkin ympäristökuormitusta. Sanottu ilmaisu oli ollut liian yleinen ja yksilöimätön. Mainitun, yleisen ja yksilöimättömän ilmaisun käyttäminen oli ollut hyvän liiketavan vastaista.

Vastaajan eristemateriaalin valmistus kulutti selvästi vähemmän energiaa kuin useiden muiden eristemateriaalien valmistus. Vastaaja ei ollut kuitenkaan esittänyt näyttöä siitä, että vastaajan eristemateriaalin valmistus kuluttaisi vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus. Vastaaja ei ollut myöskään näyttänyt, että mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaisi kymmenkertaisen määrän energiaa vastaajan tuotteen valmistukseen verrattuna. Ilmaisut, joiden mukaan puukuitueristeen valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus ja mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa, olivat olleet toteennäyttämättömiä ja hyvän liiketavan vastaisia.

Vastaajan käyttämä ilmaisu, jonka mukaan vastaajan eriste ei kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan, oli ollut yleinen ja yksilöimätön. Vaikka vastaajan markkinoiman selluvillaeristeen kosteudensietokyky oli parempi kuin useiden muiden eristeiden, myös selluvillaeristeen lämmöneristyskyky heikkeni eristeen kosteuspitoisuuden noustessa yli tyyppihyväksynnässä vahvistetun arvon. Vastaajan käyttämä ilmaisu oli saattanut antaa liioitellun kuvan selluvillaeristeen lämmöneristyskyvystä. Vastaaja oli käyttämällä ilmaisua, jonka mukaan vastaajan eriste ei kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan, yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaaja oli markkinaosuuksista mainitessaan ilmoittanut 50 ja 100 prosentin osuuksia. Tutkimustuloksissa, joihin vastaaja oli viitannut, oli puukuitueristeet mainittu yhtenä kokonaisuutena, eikä tuloksissa ollut erikseen mainittu vastaajan markkinoiman eristeen markkinaosuuden muutoksia. Vastaajan käyttämistä ilmaisuista oli saattanut syntyä liioiteltu kuva vastaajan tuotteen markkinaosuuksien kasvusta eristemarkkinoilla. Vastaaja oli käyttämällä ilmaisuja, joiden mukaan vastaajan eristeen kasvu on yläpohjissa 50 prosenttia ja seinäeristeissä jopa 100 prosenttia, yksilöimättä tarkemmin, mitä ilmaisuilla tarkoitetaan, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL 1 § ja 6 §

SUOMEN LÄMMÖNERISTEVALMISTAJIEN YHDISTYS FINNISOL RY:N VAATIMUKSET

Hakija on vaatinut, että Ekovilla Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeriste varastoi sisäilmasta kosteutta ja luovuttaa sitä takaisin sisäilmaan, tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

2. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristeellä eristetyssä rakennuksessa sisäilman suhteellinen kosteus pysyy tasaisempana ympäri vuoden tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

3. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristeellä eristetyssä hengittävässä rakenteessa tai höyrynsuluttomassa rakenteessa hiilidioksidin, kosteuden tai muiden kaasujen liikkuminen rakenteen läpi vaikuttaa parantavasti sisäilman laatuun tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

4. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeriste, hengittävä rakenne tai höyrynsuluton rakenne auttaa pitämään loitolla erilaiset bakteerit, virukset, sienet ja pölypunkit tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

5. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeriste, hengittävä rakenne tai höyrynsuluton rakenne vähentää hengitystieinfektioita ja allergioita tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

6. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristeen, hengittävän rakenteen tai höyrynsuluttoman rakenteen käyttö turvaa sen, ettei sisäilman hiilidioksidipitoisuus pääse nousemaan vaarallisen korkeaksi tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

7. käyttämästä väitettä "hengittävä seinämä on elämän välttämättömyys" ja siihen liittyvää vertausta kananpojan kuolemisesta, jos kananmuna suljetaan muovipussiin tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

8. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristeen käyttö säästää luontoa, vaikuttaa luonnon hyvinvointiin, on ekologisesti kestävä ratkaisu tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

9. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristeen valmistus ei aiheuta päästöjä tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

10. käyttämästä väitettä, jonka mukaan mineraalivillan valmistus kuluttaa kymmenen kertaa enemmän energiaa kuin selluloosaeristeen valmistus tai muuta toteennäyttämätöntä väitettä selluloosaeristyksen valmistuksen vaatimasta energiamäärästä suhteessa muiden eristeiden valmistuksen vaatimaan energiamäärään,

11. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristettä voidaan käyttää uusiopaperin valmistuksessa tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

12. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeristettä voidaan käyttää kompostoinnissa tai muuta vastaavansisältöistä väitettä,

13. käyttämästä väitettä, jonka mukaan selluloosaeriste ei kosteana menetä eristyskykyään tai muuta vastaavansisältöistä väitettä, ja

14. käyttämästä toteennäyttämätöntä väitettä siitä, että Ekovillan suosio kasvaa eniten tai muuta vastaavansisältöistä väitettä.

Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan sakon uhalla oikaisemaan markkinoinnissaan antamansa virheelliset tiedot asettamalla markkinaoikeuden päätöksen tuomiolauselmaosan omille kotisivuilleen kahden viikon kuluessa markkinaoikeuden päätöksestä ja pitämään sitä siellä vähintään neljän kuukauden ajan.

Hakija on vaatinut, että markkinaoikeus määrää Ekovilla Oy:n maksettavaksi 200.000 markan uhkasakon, koska Ekovilla Oy on rikkonut markkinatuomioistuimen 7.8.1990 antamaa päätöstä (1990:24). Ekovilla Oy on puhallettavien selluloosaeristeiden markkinoinnissa "höyryn suluttomuuden" yhteydessä viitannut toteen näyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 48.686,67 eurolla laillisine korkoineen. Hakija on kiistänyt vastaajan vaatimat asianosaiskulut.

Ekovilla Oy valmistaa ja markkinoi lämmöneristettä, joka on valmistettu jätepaperista lisäämällä siihen eräitä kemikaaleja. Eristeestä käytetään nimityksiä selluloosaeriste tai puukuitueriste. Ekovilla puhuu omassa markkinoinnissaan "Ekovillasta". Aiemmin eristettä on kutsuttu myös "selluvillaksi". Yhtiö on koko toimintansa ajan nojautunut markkinoinnissaan terveellisyyttä, luonnonmukaisuutta ja ekologisuutta koskeviin väitteisiin. Yhtiön markkinointiväitteet ovat olleet usein liioittelevia ja harhaanjohtavia ja jopa suoranaisesti totuuden vastaisia. Yhtiö on pyrkinyt luomaan tuotteestaan vahvan positiivisen mielikuvan, joka ei kuitenkaan perustu tosiasioille.

Esitteessään sivulla 2 Ekovilla esittää mm. seuraavat väitteet: "Myös sisäilman suhteellinen kosteus pysyy tasaisempana ympäri vuoden." Kotisivuillaan otsikon Rakennusfysiikkaa alla sivulla 3 Ekovilla väittää: "Pientaloissa hygroskooppinen Ekovillaeriste toimii myös kosteuden tasapainottajana."

Ekovilla on esittänyt esitteessään mm. seuraavia väitteitä: "Rakenne on ilmatiivis, mutta samalla hengittävä.", ja "Huoneilman laadusta ja rakenteiden kestävyydestä puhutaan nyt paljon. Jopa uusissa rakennuksissa ilmenneet homeongelmat ovat paljastaneet ikävällä tavalla joidenkin rakenneratkaisujen haavoittuvuuden. Ei siis ihme, että nykyään yhä useampi rakentaja valitsee kotiinsa Ekovilla-eristeen. Kosteutta sitovana ja luovuttavana eristeenä Ekovilla suojelee muita rakenteita liialta kosteudelta. Onneksi on eriste, johon voi todella luottaa - Ekovilla." sekä "Ekovillalla eristetty talo mahdollistaa hengittävät rakenteet ja luonnollisemman asumismukavuuden. Hengittävässä rakenteessa mm. hiilidioksidi ja kosteus liikkuvat rakenteen läpi diffusoitumalla. Myös sisäilman suhteellinen kosteus pysyy tasaisempana ympäri vuoden. Tutkimusten mukaan optimaalinen ilman kosteus pitää erilaiset bakteerit, virukset, sienet ja pölypunkit loitolla ja vähentää hengitystieinfektioita ja allergioita."

Ekovillan käyttämien yllä mainittujen markkinointiväittämien keskeinen sisältö on se, että vesihöyry ja hiilidioksidi "diffusoituvat" selluloosaeristeen läpi, minkä seurauksena sisäilman laatu paranee, mikä taas vaikuttaa myönteisesti ihmisen terveyteen. Diffusoituminen tarkoittaa kaasumolekyylien tunkeutumista sinänsä ilmatiiviin kerroksen läpi. Tätä diffusoitumista Ekovilla vertaa hengittämiseen antaen näin tälle ilmiölle hyvin positiivisen mielleyhtymän. Tällaisen "hengittävän" rakenteen edellytyksenä on, ettei rakenteessa ole tavanomaista muovista höyrynsulkua lämmöneristeen lämpimällä puolella, koska diffusoitumista tapahtuu hyvin vähän muovikalvon läpi. Vetoaminen kaasujen diffusoitumiseen selluloosaeristeen läpi ja sen myönteiseen vaikutukseen sisäilman laadulle ja ihmisen terveydelle on totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa.

Toinen harhaanjohtava seikka näiden väitteiden esittämisessä on se, että kosteuden siirtyminen huoneilmasta lämmöneristeeseen esitetään positiivisena asiana, vaikka se on selkeästi negatiivinen, vältettävä asia. Ensinnäkin lämmityskautena kosteuden poistuminen sisäilmasta on haitallista, koska se vain lisää huoneilman kuivumista, joka on jo muutoinkin yleinen ongelma talvikautena. Toiseksi lämmöneristeen kostuminen alentaa sen eristyskykyä ja lisää siten energiankulutusta. Kolmanneksi sisäilman kosteuden pääseminen eristeeseen lisää riskiä rakenteiden kosteusvaurioille, koska kosteus voi silloin tiivistyä vedeksi ja imeytyä rakenteisiin aiheuttaen home- ja laho-ongelmia. Samalla rakenteiden kosteuseläminen, rapautuminen ja vanheneminen kiihtyvät.

Kolmanneksi Ekovilla väittää, että selluloosaeristettä käytettäessä sisäilman suhteellinen kosteus pysyy tasaisempana ympäri vuoden, mistä on seurauksena se, että erilaiset bakteerit, virukset, sienet ja pölypunkit pysyvät loitolla ja asukkaiden hengitystieinfektiot ja allergiat vähenevät. Selluloosaeriste ei vaikuta merkittävällä tavalla eikä ainakaan suotuisalla tavalla sisäilman suhteelliseen kosteuteen. Silloin on harhaanjohtavaa väittää, että eristevalinnalla voisi olla merkitystä bakteerien, viruksien, sienien, pölypunkkien tai hengitystieinfektioiden ja allergioiden kannalta.

Ekovilla rinnastaa "hengittävän rakenteen", jossa on siis käytetty selluloosaeristettä, kananmunan kuoreen ja kertoo sen jälkeen kuinka elintärkeää kananpojan alkiolle on kananmunan kuoren toiminta. Toinen rinnastus on muovisen höyrynsulun rinnastaminen muovipussiin, jonne suljetussa kananmunassa oleva kananpoika kuolee. Esitys on vahvasti harhaanjohtava ja sopimaton, koska siinä lukijan annetaan ymmärtää, että selluloosaeristeen käyttäminen suojelee ja tukee elämän kehittymistä, kun taas talo, jossa on käytetty muovia höyrynsulkuna, on terveydelle vaarallinen, jopa hengenvaarallinen.

Väite siitä, että hengittävä rakenne voisi estää sisäilman hiilidioksidipitoisuuden nousemisen vaarallisen korkeaksi, on harhaanjohtava, koska vain äärimmäisen harvinaisissa tilanteissa asuinhuoneiston hiilidioksidipitoisuus voi nousta vaarallisen korkeaksi. Käytännössä tällainen tilanne voisi syntyä vain jos ihminen tai ihmisiä suljettaisiin täysin ilmatiiviiseen ja riittävän pieneen tilaan pitkäksi ajaksi. Tällaisia olosuhteita ei normaalissa pientalossa koskaan ole. Väite on harhaanjohtava myös siksi, että vaikka hiilidioksidi diffusoituu rakenteiden läpi paremmin kuin monet muut kaasut, on tämän ilmiön vaikutus sisäilman laatuun täysin marginaalinen, jos huoneessa on suositusten mukainen ilmanvaihto. Tämä markkinointiväite vetoaa ihmisten terveellisyyteen, terveyttä uhkaaviin vaaroihin, minkä vuoksi se on erityisen räikeällä tavalla sopimaton.

Ekovillan liikeideaan sisältyy väite siitä, että selluloosaeriste eli "keräyspaperipohjainen eristäminen" turvaa luonnollista ja terveellistä asumista. Tosiasia kuitenkin on, ettei eristeen valinnalla ole mitään vaikutusta terveelliseen asumiseen. Sen sijaan terveellisyyteen on vaikutusta sillä, miten ilmanvaihto on järjestetty ja miten talon rakenteet ja lämmöneristeet pysyvät kuivana. Ekovillan markkinointi on harhaanjohtavaa, koska siinä vedotaan tunteenomaiseen, helposti väärinymmärrettävään "hengittävyyden" käsitteeseen, ja koska kaasujen diffuusiolla ei ole merkitystä verrattuna suosituksien mukaiseen ilmanvaihtoon, ja koska kaasujen diffuusio aiheuttaa vain haitallista huoneilman kuivumista ja rakenteiden ja eristeen kostumista.

Ekovilla toteaa esitteensä sivulla 3: "Säästä luontoa. Nykyään myös ympäristöasiat ovat nousseet yhä useammin tuotteiden valintaperusteiksi. Ekovilla tehdään luontoa säästävästi kierrätyspaperista. Valmistus ei synnytä päästöjä ilmaan eikä vesistöön ja käyttämämme energiakin on Vihreää Voimaa on yhtä kuin vanhaa vesivoimaa. Valitsemalla Ekovillan olet vaikuttamassa myös luonnon hyvinvointiin." Sivulla 5 todetaan: "Ekovillalla eristäjä voi olla hyvillä mielin siitäkin, että puukuitueristeen valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus. Mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa." Eräässä esitteessä Ekovilla toteaa: "Ja parasta tässä on se, että Ekovilla -eristämisessä on muitakin etuja: ekologisesti kestävät ratkaisut valmistuksesta kuljetukseen." Selluvillaeristettä koskevassa Ekovillan Ympäristöseloste numero 6:ssa kerrotaan sivulla 2: "Voidaan käyttää uudelleen lämmöneristeenä, kompostoinnissa tai uusiopaperin valmistuksessa."

Jos markkinoinnissa vedotaan tuotteen ympäristövaikutuksiin, on tarkasteltava tuotteen koko elinkaarta. Esitteessään Ekovilla väittää, että valitsemalla selluloosaeristeen kuluttaja olisi vaikuttamassa luonnon hyvinvointiin. Toisin sanoen selluloosaeristeen käyttö olisi ympäristönäkökohtien kannalta perustellumpaa kuin muiden eristeiden eli kysymys on vertailevasta mainosväittämästä. Tämän väitteen tueksi ainoastaan esitetään väite, että Ekovilla tehdään luontoa säästävästi ja ettei valmistus synnytä päästöjä ilmaan ja vesistöön ja että yhtiö käyttää "vanhaa vesivoimaa". Esitetty väite on totuudenvastainen jo sen vuoksi, että kaikki teollinen toiminta synnyttää päästöjä. Kysymys voi olla ainoastaan niiden määrästä ja laadusta. "Vanhaa vesivoimaa" voivat taas käyttää myös muut eristeiden valmistajat. Myöskään Ekovillan käyttämä raaka-aine ei välttämättä ole ympäristön kannalta sen parempi kuin muidenkaan eristeiden raaka-aineet. Valmistetaanhan vuorivilla esimerkiksi kivestä.

Ekovillan väite siitä, että mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaisi kymmenkertaisen määrän energiaa selluloosaeristeen valmistukseen verrattuna, on totuudenvastainen. Eri eristeiden energiasisällön laskutavat eivät ole vielä vakiintuneet eikä mitään yhtä yleisesti käytettyä laskutapaa ole vielä olemassa. Siinäkin tapauksessa, että tässä vertailussa valittaisiin vuorivillaeristeen kannalta epäedullisin laskutapa, vie mineraalivillan valmistus korkeintaan viisi kertaa enemmän energiaa kuin selluloosaeristeen valmistus. Ekovillan väite siitä, että selluloosaeristeen valmistus kuluttaisi vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus, on toteennäyttämätön ja edellyttänee joka tapauksessa sellaisen laskutavan valitsemista, joka on juuri selluloosaeristeen kannalta edullisin.

Esitteensä sivulla 3 Ekovilla väittää: "Ekovilla hengittää ylimääräisen kosteuden pois eikä kosteanakaan menetä eristysominaisuuttaan." RT-kortissaan Ekovilla väittää otsikon "Kosteuskapasiteetti" alla: "Ekovilla pystyy sitomaan ja myös luovuttamaan nestettä moninkertaisesti painoonsa verrattuna menettämättä lämmöneristyskykyään." Kotisivuillaan otsikolla "Rakennusfysiikkaa" yhtiö esittää saman väitteen kuin RT-kortissaan.

Selluloosaeristeen tyyppihyväksynnässä on vahvistettu selluloosaeristeen normaali lämmönjohtavuus, joihin lukuihin myös Ekovilla markkinoinnissaan vetoaa. Tyyppihyväksynnän normaalien lämmönjohtavuusarvojen edellytyksenä kuitenkin on, että eristeen keskimääräinen kosteuspitoisuus ei ylitä alkukosteuden kuivumisen jälkeen arvoa 12 % kuivapainosta. Myös tutkimukset osoittavat, että kostean selluloosaeristeen lämmöneristävyys on heikentynyt. Selluloosaeristeen kastumiseen liittyy vielä toinenkin ongelma lämmöneristyskyvyn kannalta. Jos tämä eriste kastuu, se painuu litteäksi eikä enää kuivuttuaankaan palaudu ennalleen. Niinpä kastumisen seurauksena eristepaksuus pienenee ja eristeeseen saattaa jäädä rakoja, jotka toimivat kylmäsiltana. On siis totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa väittää, että selluloosaeriste ei menetä kosteanakaan eristysominaisuuttaan.

Esitteessään sivulla 5 Ekovilla väittää: "Ekovillan suosio kasvaa eniten RTS-tutkimus 97/98. Ekovillan suosio kasvaa voimakkaasti. Yläpohjissa kasvua on 50 % ja seinäeristeissä jopa 100 %." Ekovilla ilmeisesti vetoaa Rakennustutkimus RTS Oy:n vuosina 1997 ja 1998 tekemään tutkimukseen. Tämä tutkimus ei kuitenkaan anna perusteita Ekovillan väitteelle. Tutkimuksista ei niiden tekijöiden mukaan voida vetää johtopäätöstä puhallusselluvillan markkinaosuuksien tai käytön kehittymisestä. Ekovilla-tuotemerkin tai tätä tuotetta valmistavan yrityksen asemaa ei tutkimuksessa ole erikseen seurattu. Toisaalta Ekovillan liikevaihto 1.3.1998-28.2.1999 oli vain 13 % suurempi kuin samana jaksona vuotta aiemmin. Kun puhalluseristemarkkinat samana ajankohtana ovat kasvaneet n. 17 %, ei Ekovillan väite sen suosion kasvamisesta voi pitää paikkaansa.

Ekovillan esitteen kolmannella sivulla otsikon "Toimii ilman muoveja" alla selvitetään höyrynsulutonta rakennetta, jossa ilmansulkuna on puupohjainen rakennuspaperi. Tämän jälkeen tekstissä todetaan: "Rakenne on ilmatiivis, mutta samalla hengittävä." Saman esitteen sivulla 2 otsikon "Luonnollisempaa asumista" alla todetaan: "Ekovillalla eristetty talo mahdollistaa hengittävät rakenteet ja luonnollisemman asumismukavuuden. Hengittävässä rakenteessa mm. hiilidioksidi ja kosteus liikkuvat rakenteen läpi diffusoitumalla. Myös sisäilman suhteellinen kosteus pysyy tasaisempana ympäri vuoden. Tutkimuksen mukaan optimaalinen ilmankosteus pitää erilaiset bakteerit, virukset, sienet ja pölypunkit loitolla ja vähentää hengitystieinfektioita ja allergioita."

EKOVILLA OY:N VASTAUS

Ekovilla Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 48.916,77 eurolla laillisine korkoineen. Vastaaja on paljoksunut hakijan oikeudenkäyntikuluvaatimusta.

Hakija on vaatinut kiellettäväksi erinäisiä väitteitä ja väitteidensä tueksi siteerannut asiayhteydestään irrotettuja lauseita Ekovilla Oy:n esitteistä, teknisestä käsikirjasta ja kotisivuilta. Hakijan tapa esittää asia antaa täysin väärän kuvan Ekovilla Oy:n markkinoinnissaan antaman informaation laadusta ja määrästä. Ekovilla Oy on esittänyt tietoja hengittävien rakenteiden kosteuden varastoinnista, terveysvaikutuksista sekä ympäristöystävällisyydestä niin asianmukaisesti ja perusteellisesti, että niistä ei voi aiheutua harhaanjohtavaa kuvaa puhumattakaan, että tiedot olisivat totuudenvastaisia. Ekovilla Oy:n tekninen käsikirja on asiakkaiden saatavissa ja se löytyy pääosin myös yhtiön kotisivuilta. Kirja ei rajoitu vain itse Ekovillaeristeen ominaisuuksiin, vaan kirjassa selvitetään yleisesti rakenteiden teknisiä ominaisuuksia. Kirjan toinen osa sisältää asennus- ja rakentamismääräyskokoelman mukaista tietoa Ekovillaeristeen käytöstä rakentamisessa.

Hengittävän puukuiturakenteen fysikaalista toimintaperiaatetta ja vaikutusta sisäilmaan on muutaman viime vuoden aikana tutkittu Suomessa huomattavassa määrin. Tutkimusten perusteella on voitu määritellä käsitteet täsmällisesti ja hengittävän rakenteen argumentit on voitu perustella tutkimustuloksin. Aivan uudessa (heinäkuu 2002) julkaistussa, Wood Focus Oy:n kustantamassa ja rakennusfysiikan asiantuntijan Erkki Kokon kirjoittamassa teoksessa "Hengittävä puukuiturakenne" on selvitetty hengittävän rakenteen fysikaalista toimintaa ja sen vaikutusta sisäilmaan ymmärrettävästi ja havainnollisesti. Erkki Kokon kirjassa on esitetty yhteenveto hengittävän rakenteen tutkimustuloksista viittauksin lähdeluettelossa esitettyihin tutkimuksiin. Mainitussa tutkimuksessa on myös kohta kohdalta käyty läpi, miten hengittävä rakenne on toteutettava, jotta se täyttää rakentamismääräykset.

Diffuusisesti läpäisevien rakenteiden käytöllä on sisäilman laatua parantavia vaikutuksia, koska diffuusio rakenteisiin ja niiden läpi pienentää kaasumaisten epäpuhtauksien pitoisuuksia huoneilmassa. Edellä mainitussa Erkki Kokon kirjassa oleva yhteenveto perustuu VTT Rakennustekniikan tutkimuksiin, joissa on tutkittu hiilidioksidin absorptiota diffuusisesti läpäiseviin rakenteisiin laskennallisesti, laboratoriomittakaavaisin kokein sekä todellisessa rakennuksessa. Saadut keskenään ristiriidattomat laskenta- ja koetulokset osoittavat, että vesihöyryn lisäksi myös muut kaasut voivat diffusoitua huoneilmasta rakenteisiin ja täten poistua huonetilasta. Rakenteisiin tapahtuvan diffuusion suhteellinen merkitys kasvaa, kun ilmanvaihto on puutteellinen.

Sisäilman kosteusoloilla on vaikutusta huoneilman laatuun mm. seuraavasti. Bakteerit ja virukset viihtyvät sekä kuivassa että kosteassa ympäristössä. Sienikasvustot ja pölypunkit viihtyvät kosteassa ympäristössä. Hengitystieinfektiot lisääntyvät kuivassa ympäristössä. Allergiat lisääntyvät kuivassa ja kosteassa ympäristössä. Rakennusmateriaalien emissiot huoneilmaan lisääntyvät kosteassa ympäristössä. Pölyn irtoaminen lisääntyy kuivassa ympäristössä.

Huoneilman suhteellisen kosteuden optimaalinen alue on 28 % R.H. - 55 % R.H. Mitä kauempana ilman suhteellinen kosteus on optimialueesta, sitä haitallisemmaksi tilanne muodostuu huoneilman laadun kannalta. Tutkimustulokset osoittavat, että käytettäessä diffuusisesti läpäiseviä rakenteita ja hygroskooppisia materiaaleja voidaan huoneilman suhteellinen kosteus pitää tasaisempana, kun huoneen sisäinen kosteuskuormitus vaihtelee. Erityisesti pienenee suhteellisen kosteuden enimmäisarvo, mutta myös minimiarvot nousevat. Mittaukset on tehty ilmanvaihdon suunnitteluarvolla 0,5 l/h.

Rakenteiden vaikutusta huoneilman hiilidioksidipitoisuuteen tutkittaessa on selvästi osoitettu, että diffuusio rakenteisiin alentaa huoneilman hiilidioksidipitoisuutta silloin, kun tilassa on ollut hiilidioksidikuormitusta. Erkki Kokon kirjaan sisältyvässä eräässä kuvassa on esitetty hiilidioksidipitoisuuden kehittyminen makuuhuoneessa diffuusisesti läpäisevällä rakenteella verrattuna läpäisemättömään rakenteeseen. Kuvasta voidaan todeta, että mainitulla ilmanvaihdolla hiilidioksidipitoisuuden huippuarvot läpäisevässä rakenteessa (1500 ppm) ovat huomattavasti pienempiä kuin läpäisemättömässä rakenteessa (2000 ppm). Hiilidioksidipitoisuuden nousu läpäisevällä rakenteella on siis vain 75 % siitä, mitä hiilidioksidipitoisuus nousee diffuusisesti läpäisemättömällä rakenteella.

Esitetyllä väittämällä halutaan korostaa sitä, että suljetun olotilan ja ympäristön välillä tulee tapahtua elintoimintojen ja viihtyvyyden ylläpitämiseksi tarpeellinen aineensiirto. Tilasta tulee poistaa eri prosessien aiheuttamat haitalliset epäpuhtaudet ja tilaan tulee johtaa elintoimintojen kannalta välttämättömiä kaasumaisia komponentteja kuten happea. Väittämällä halutaan ilmaista sitä, että diffuusisesti kaasuja läpäisevillä rakenteilla on tärkeä osuus mainitussa prosessissa. Rakennuksissa tulee pyrkiä toteuttamaan suunniteltu ilmanvaihto ja rakenteilla on mahdollista tukea ilmanvaihtojärjestelmää sen tehtävässä. Kananmuna on nerokas systeemi, joka ei tarvitse tavanomaista ilmanvaihtojärjestelmää toimiakseen oikein.

Hakija väittää, että hiilidioksidin diffusoituminen läpäisevään rakenteeseen ja sen läpi on niin vähäistä, ettei sillä ole merkitystä sisäilmalle. Tältä osin voidaan viitata Erkki Kokon kirjassa esitettyihin tutkimustuloksiin ja sisäilmastoluokitukseen. Vertaamalla tutkimustuloksia eri sisäilmastoluokkien hiilidioksidipitoisuuden sallittuihin enimmäisarvoihin voidaan todeta, että rakenteen vaikutus hiilidioksidipitoisuuteen on määräysten mukaisella ilmanvaihdolla (läpäisemätön rakenne 2000 ppm ja läpäisevä rakenne 1500 ppm) jopa suurempi kuin luokkien väliset erot enimmäispitoisuuksissa (S1 700 ppm, S2 900 ppm ja S3 1.200 ppm).

Käytännössä ilmanvaihtojärjestelmien toiminta on usein puutteellista. Tällöin syntyviä ongelmia lievittää, jos rakenteet ovat diffuusisesti läpäiseviä. Erkki Kokon kirjassa todetaan, että esim. kahden hengen makuuhuoneessa, jonka seinät ja yläpohja ovat hengittäviä, jää hiilidioksidipitoisuuden huippuarvo noin 25 % pienemmäksi kuin sisäpinnaltaan diffuusiotiiviillä rakenteella silloin, kun ilmanvaihto on määräysten mukainen. Hakija ei hakemuksessaan ota huomioon suunnitellun ja toteutuvan ilmanvaihdon mahdollista erilaisuutta, jolloin läpäisevän rakenteen merkitys korostuu. Kysymys on rakenneratkaisuista ja niiden ominaisuuksista sekä sellukuitueristeen roolista siinä. Kun Ekovillaeristettä markkinoidaan, pyritään esittämään suositeltavia rakenneratkaisuja.

Markkinatuomioistuin on aikaisemmissa ratkaisuissaan todennut, että kaikilla teollisesti valmistetuilla hyödykkeillä on ainakin jossain määrin haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Ekovilla Oy:n markkinoinnissa ei kuitenkaan anneta sellaista kuvaa, että raaka-aineen valmistukseen tai koko tuotanto- tai jakeluketjuun ei lainkaan liittyisi myös ympäristölle haitallisia päästöjä. Ekovillaeristeen ympäristöystävällisyydelle voidaan esittää mm. seuraavia perusteluja: Ekovilla varastoi hiiltä koko rakennuksen käyttöiäksi. Tämä vähentää omalta osaltaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta (kasvihuonekaasu). Ekovillalla on muita yleisesti käytettäviä kuitumaisia puhalluseristeitä (esim. mineraalivilla) parempi lämmöneristävyys, ilmatiiveys sekä kosteus- ja lämpökapasiteetti. Ekovilla-eristeen valmistuksessa kulutetaan olennaisesti vähemmän energiaa kuin esim. vuorivillan tai lasivillan valmistuksessa. Ekovillaa ei valmisteta uusiutumattomasta luonnonvarasta vaan jo kertaalleen käytetystä jätepaperista.

Ekovillan valmistuksesta ei aiheudu päästöjä. Ekovillan väittämä "Ekovilla tehdään luontoa säästävästä kierrätyspaperista. Valmistus ei synnytä päästöjä ilmaan eikä vesistöön." on ymmärrettävissä siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan Ekovillaeristeen valmistusprosessia Ekovilla Oy:n tuotantolaitoksessa eikä tarkoiteta esim. apuaineiden valmistuksessa tai kuljetuksessa mahdollisesti aiheutuvia päästöjä. Ekovillan käyttämä energia jätepaperin jauhimeen on sähkösopimuksen mukaan tuotettu vesivoimasta. Jauhimen poistoilmana tuleva lämpö johdetaan lämmittämään tehdashallia. Valmistuksesta ei aiheudu päästöjä myöskään hajun, pölyn tms. muodossa.

Eräistä suoritetuista laskelmista voidaan todeta, että Ekovillan valmistusprosessin energiamäärä on huomattavasti vähäisempi kuin mineraalivillan tuotannossa tarvittava energiamäärä. Matemaattisesti tarkasteltuna päädytään siihen, että mineraalivillan tarvitsema energiamäärä on lähes kolme kertaa suurempi kuin Ekovillaeristeen tarvitsema energiamäärä. Asiantuntija on todennut, että ottamalla huomioon myös eristeen pakkaukset sekä mineraalivillan edellyttämän höyrynsulkumuovin päädytään noin viisinkertaiseen energiankulutukseen.

Vaikka Ekovilla Oy:n esitteessä olevaa mainintaa "mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa" ei voida perustaa matemaattisiin laskelmiin, ei markkinoinnissa annettu viesti ole harhaanjohtava. Viesti on ymmärrettävissä siten, että Ekovillan valmistus on energiataloudellisesti huomattavasti edullisempaa kuin mineraalivillan valmistus eikä lukuarvo ole tässä yhteydessä relevantti.

Ekovillassa saa tyyppihyväksynnän mukaisesti olla 12 % kosteutta kuivapainosta. Mineraalivillassa puolestaan kosteuspitoisuus saa olla enintään 0,5 %. Toisin sanoen Ekovillaeriste on mineraalivillaa huomattavasti paremmin kosteutta sietävä säilyttääkseen lämmöneristyskyvyn. Mineraalivillan erittäin alhainen sallittu kosteusprosentti merkitsee sitä, että mineraalivillan eristyskyky romahtaa eristeen kostuessa verrattuna selluvillaan. Ekovillan hygroskooppinen kosteuden sitomiskyky merkitsee parempaa lämmöneristyskykyä. Vastaajan väitettä siitä, että Ekovillaeriste ei kosteana menetä eristyskykyään, ei voida pitää hyvän liiketavan vastaisena.

Ekovilla Oy:n antama informaatio siitä, että Ekovillan suosio kasvaa eniten, perustuu Rakennustutkimus RTS Oy:n vuosia 1991/1992 ja vuosia 1996/1997 koskevien tutkimusten vertailuun. Ekovillaeristeen markkinaosuus puukuitueristämisessä on noin 50 %.

Markkinatuomioistuimen vuonna 1990 antaman päätöksen perusteella ei Ekovilla Oy:tä vastaan enää voida esittää mitään vaatimuksia. Tällainen uhkasakon asettamista koskeva päätös on katsottava vanhentuneeksi. Päätöksessä on kielletty käyttämästä ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, ja "höyrynsuluttomuuden" yhteydessä viittaamasta toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen. Puukuitueristeen mahdollistamasta hengittävästä rakenteesta ja terveysvaikutuksesta on olemassa huomattavasti enemmän tutkimustietoa kuin vuonna 1990. Ekovilla Oy:n väittämiä siinä muodossa kuin niitä on viime aikoina markkinoinnissa käytetty, ei voida pitää sopimattomina.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut mm., että vastaajan markkinointi on ollut KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista siltä osin kuin markkinoinnissa annetaan kuva, että vastaajan markkinoima eriste olisi ratkaisu homeongelmiin ja jossa kerrotaan, että Ekovilla-eristeisessä talossa optimaalinen ilman kosteus pitää erilaiset bakteerit, virukset, sienet ja pölypunkit loitolla ja vähentää hengitystieinfektioita ja allergioita. KA on katsonut vastaajan markkinoinnin sanotun säännöksen vastaiseksi myös siltä osin kuin siinä viitataan yleisesti sisäilman hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamaan vaarallisuuteen yksilöimättä tarkemmin mitä vaaraa tarkoitetaan ja missä olosuhteissa sitä voi aiheutua ja jossa samalla annetaan vaikutelma, että Ekovilla-eristeen käyttö olisi ratkaisevaa tämän vaaran torjumisessa.

KA on katsonut vastaajan markkinoinnin olevan sopimatonta ja KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista myös siltä osin kuin siinä annetaan kuluttajille yleisen ympäristöväitteen avulla liioiteltu vaikutelma eristeen valinnan vaikutuksista luonnon hyvinvointiin. KA on katsonut, että väite kymmenkertaisesta energiankulutuksesta on ollut liioiteltu eikä väitteen oikeellisuutta ole siten näytetty toteen. Väitteen, jonka mukaan puukuitueristeen valmistus kuluttaa kaikkia muita eristeitä vähemmän energiaa, käyttö markkinoinnissa edellyttää, että väitteen todenperäisyys kyetään osoittamaan luotettavasti. KA on myös katsonut, että ehdotonta väitettä "ei synnytä päästöjä" ei markkinoinnissa voida esittää.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina erikoistutkija Ilpo Eino Olavi Kouhiaa ja toiminnanjohtaja Jorma Olavi Säteriä, sekä vastaajan nimeäminä todistajina erikoistutkija Erkki Antero Kokkoa, erikoistutkija Harri Mikael Salonvaaraa ja diplomi-insinööri Heikki Johannes Ahosta. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Rakentamismääräyskokoelman kohdassa C2 olevasta määritelmästä käy ilmi, että jos on syytä epäillä, että rakenteessa on huoneilman vesihöyryn diffuusiosta syntymässä haitallista kosteuden kerääntymää rakenteiden sisään, niin rakenteisiin lisätään höyrynsulku, jolla estetään haitallinen vesihöyryn diffuusio, siis ei estetä kaikkea vaan ainoastaan liiallinen vesihöyryn diffuusio. Vaatimus on, että höyrynsulun höyrynvastuksen on oltava viisinkertainen tuulensuojaan verrattuna. Tiivis muovikelmu on runsaasti ylimitoitettu, noin 500-kertainen höyrynsulku. Markkinoilla on höyrynsulkumateriaaleja, jotka läpäisevät vesihöyryä, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Höyrynsulku ja tuulensulku eivät ole vaihtoehtoja, vaan höyrynsululla tähdätään vesihöyryn diffuusionhallintaan ja tuulensululla siihen, että rakennuksen vaippa olisi ilmanpitävä eli että esim. tuulen tai paine-erojen vaikutuksesta ei vuotovirtauksia esiintyisi vaipan läpi. Molemmat voidaan tehdä samaan ainekerrokseen.

Ahonen Todistaja on toiminut tehdassuunnittelun ja laitetekniikan kehittelyn parissa ja ollut työssään myös tekemisissä esim. muovi-, lannoite-, paperi- ja pigmenttiteollisuuden kanssa. Ekovillan raaka-aine on kierrätyskuitua, käytettyjä sanomalehtiä, joka rakennusten lämpöeristeenä sitoo siinä olevan hiilen koko siksi ajaksi, jonka se on lämmöneristeenä. Ekovillan sisältämät booriyhdisteet, boorihappo ja natriumtetraboraatti, liukenevat veteen. Boori on kevyt alkuaine, joka on melko yleinen luonnossa, esim. kasvien välttämättömänä hivenaineena. Booria käytetään lannoitteena järjestelmällisesti. Ihmisen kehossa booria ei esiinny, mutta se ei ole varsinaisesti myrkyllinen aine, ja esim. ruokasuola on huomattavasti vaarallisempaa pienempinäkin annoksina. Booria käytetään myös lääkeaineissa.

Ekovillan sisältämät booriyhdisteet eivät aiheuta ongelmia paperinvalmistuksessa, jossa käytetään muutenkin booriyhdisteitä. Kierrätyspaperia käytetään kuitenkin Suomessa merkityksettömän vähän paperinvalmistuksessa. Ekovilla sisältää noin 19 % painostaan boorihappoa ja natriumtetraboraattia. Sen sisältämän boorin määrä on 2,85 %, joten se ei siis sisällä 19 % booria. Kompostoitaessa Ekovilla sekoitetaan muihin aineisiin. Sitä ei tule kompostiin sellaisia määriä, että sillä olisi kompostin toiminnalle merkitystä. Ekovilla kompostoituu eli hajoaa, kun booriyhdisteiden määrä laimenee siten, että booria huuhtoutuu siitä pois. Booria kylvetään vuosittain Suomessa muutama sata tonnia lannoitteiden joukossa metsään ja pelloille lannoitteeksi. Ekovillan merkitys boorin lähteenä on mitätön tähän verrattuna.

Ekovilla ei kosteana menetä eristyskykyään, koska eristeenä toimii eristeessä oleva kostea ilma. Niin kauan kuin selluvillalla eristetyssä tilassa ei ole suoranaista vettä eli siellä on kaasutila, kosteus ei vaikuta eristyskykyyn. Selluvilla absorboi vettä huomattavan paljon, noin 28 prosenttia. Väite, jonka mukaan Ekovilla pystyy sitomaan ja myös luovuttamaan nestettä moninkertaisesti painoonsa verrattuna, on paikkansapitävä. Tutkimusten mukaan rakenne ei saa olla kostea, kun se on kivi- tai lasivillalla eristetty, koska rakenteet alkavat lahoamaan sen takia, että niissä ei ole luontaista lahonsuoja-ainetta, niin kuin selluvillassa on.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Hakija, Suomen Lämmöneristevalmistajien Yhdistys Finnisol ry on vaatimustensa perusteeksi viitannut Ekovilla Oy:n esitteessä ja RT-tarvikekortissa olleisiin ilmaisuihin sekä eräisiin Ekovilla Oy:n kotisivuilla olleisiin lausumiin. RT-kortit on tarkoitettu ensisijaisesti alan ammattihenkilöiden käyttöön.

Vaatimuskohdat 1-7

Ekovilla Oy:n RT-tarvikekortissa on sanottu mm. seuraavaa: "Hengittävällä rakenteella tarkoitetaan rakennetta, jonka läpi kaasujen, kuten vesihöyryn ja hiilidioksidin diffuusio on mahdollista. Hengittävä rakenne on kuitenkin ilmatiivis. Hengittävä rakenne alentaa sisäilman hiilidioksidipitoisuutta. Tämä vaikutus korostuu pitoisuuden noustessa. Hengittävä rakenne ei kuitenkaan korvaa normaalia, perinteistä ilmanvaihtoa, mutta se tehostaa sitä."

Ekovilla Oy:n kotisivuilla on esitetty mm. seuraavaa: "Pientaloissa hygroskooppinen Ekovillaeriste toimii myös kosteuden tasapainottajana. Vesihöyryn osapaine-eron kuljettamana huoneilman kosteutta siirtyy diffuusion vaikutuksesta ulospäin. Kosteus varastoituu Ekovillaan ja pyrkii mukautumaan sisäilman kosteuden kanssa." Samoin kotisivuilla on esitetty: "Liikeidea: Luonnollisen ja terveellisen asumisen turvaava keräyspaperipohjainen eristäminen." Ekovilla Oy:n kotisivuilla on myös otsikon "Hengittävä talo" alla kerrottu kananmunan rakenteesta ja todettu kananmunankuoren olevan hengittävä rakenne. Selostuksen lopussa on mainittu: "Hengittävä seinämä on elämän välttämättömyys." Otsikon "Hengittävä rakenne" alla on mainittu mm. seuraavaa: "Hengittävällä rakenteella turvataan, ettei hiilidioksidipitoisuus pääse nousemaan vaarallisen korkeaksi. Hiilidioksidia hyvin läpäisevien seinärakenteiden materiaalit on kuitenkin valittava hyvin huolellisesti."

Markkinaoikeus toteaa, että esitetyn selvityksen mukaan selluloosaeriste on hygroskooppinen rakennusmateriaali, eli se kykenee sitomaan kosteutta rakenteeseensa. Ilman kuivuessa hygroskooppinen materiaali luovuttaa sitomaansa kosteutta. Ilman kosteus sekä ulkona että sisällä vaihtelee jatkuvasti, ja samalla kosteusolosuhteet myös rakenteissa muuttuvat.

Hengittäväksi rakenteeksi voidaan kutsua rakennetta, johon voi siirtyä ympäristöstä diffuusiolla vesihöyryä ja muita kaasuja. Vesihöyry voi diffusoitutua hygroskooppiseen aineeseen tai vapautua siitä. Hengittävä rakenne voidaan toteuttaa käyttämällä rakentamisessa hygroskooppisia rakennusmateriaaleja. Hengittävällä rakenteella tarkoitetaan usein sitä, että lämmöneristeen lämpimällä puolella ei käytetä tiivistä höyrynsulkumuovia, joka estää kokonaan kosteuden siirtymisen sisäilmasta rakenteisiin. Rakenteet on kuitenkin rakentamismääräysten mukaan kaikissa tapauksissa toteutettava niin, että niihin asennetaan ilman- ja höyrynsuluksi riittävän tiivis kerros, joka estää ilmavirtausten kulkeutumisen seinärakenteiden läpi. Rakenteet on viranomaisten hyväksymien rakentamismääräysten mukaan tehtävä sellaisiksi, että sisäpuolen tiiveys on viisinkertainen verrattuna ulkopuoliseen tuulensuojaan.

Lämmöneriste asennetaan rakenteen sisään, eikä se ole suoranaisessa kosketuksessa huoneilman kanssa. Vaikka hygroskooppinen lämmöneriste pystyy sitomaan kosteutta itseensä, pelkästään eristeellä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta sisäilman kosteusolosuhteisiin. Kosteuden sitoutuminen materiaaliin ja sen siirtyminen takaisin huoneilmaan on riippuvainen siitä, millaiseksi rakenne kokonaisuudessaan on tehty.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan lämmöneristyksen hygroskooppisuudella voidaan vaikuttaa tasaavasti huoneilman kosteuden lyhytaikaiseen, yleensä vuorokausirytmillä tapahtuvaan vaihteluun. Edellytyksenä on, ettei sisäverhouksen tiiviys estä vesihöyryn pääsyä eristeeseen ja että vaipparakenne täyttää kosteusturvallisuuden määräykset. Lämmöneristyksen merkitys huoneilman kosteuden vaihtelun vaimentajana on esitetyn selvityksen mukaan todettu paitsi laboratoriomittauksin myös eräissä koetaloissa suoritetuissa mittauksissa.

Esitetyn selvityksen mukaan vastaajan markkinoimalla eristeellä on mahdollista toteuttaa edellä selostettu hengittävä rakenne. Ekovilla Oy:n edellä mainitussa markkinoinnissa käytetyt ilmaisut, joiden mukaan Ekovillalla eristetty talo mahdollistaa hengittävät rakenteet, joissa mm. hiilidioksidi ja kosteus liikkuvat rakenteen läpi diffusoitumalla, ovat esitetyn selvityksen mukaan pitäneet paikkansa. Hengittävän rakenteen on esitetyn selvityksen mukaan myös osoitettu vaikuttavan huoneilman kosteusolosuhteisiin niitä tasaavasti. Vastaajan markkinoinnissa käytetyt mainitut ilmaisut eivät siten ole olleet paikkansapitämättömiä.

Vastaaja on eristeensä hygroskooppisia ominaisuuksia esitellessään tältä osin puhunut rakenteista, joissa kyseistä eristettä voidaan käyttää. Vastaajan käyttämiä, kyseisenkaltaisia rakenteita koskevia ilmaisuja ei voida pitää paikkansapitämättöminä. Vastaajan ei ole näytetty käyttäneen mainittuja ilmaisuja siinä muodossa kuin hakemuksen vaatimuskohdissa 1, 2 ja 3 on esitetty.

Vastaaja on esitteessään huoneilman laadusta ja rakenteiden kestävyydestä puhuessaan maininnut homeongelmat ja maininnut niiden syyksi joidenkin rakenneratkaisujen haavoittuvuuden. Tässä yhteydessä vastaaja on myös maininnut, että kosteutta sitovana ja luovuttavana eristeenä Ekovilla suojelee muita rakenteita liialliselta kosteudelta. Esitteessä on Ekovillan mainittu olevan eriste, johon voi todella luottaa.

Vastaajan markkinoima eriste mahdollistaa esitetyn selvityksen mukaan sen, että rakenteessa ei ole tarpeen käyttää tiivistä muovikalvoa höyrynsulkuna. Vastaajan käyttämiä ilmaisuja, joissa puhutaan vastaajan eristeen yhteydessä hengittävästä rakenteesta ja kosteuden liikkumisesta rakenteissa diffusoitumalla, ei voida pitää paikkansapitämättöminä. Käyttäessään ilmaisua "Rakenne on ilmatiivis, mutta samalla hengittävä" vastaaja on maininnut, että Ekovillarakenteessa ilmansulkuna on puupohjainen rakennuspaperi, joka muodostaa sama-aineisen kokonaisuuden eristeen ja puurungon kanssa. Hengittävää rakennetta ja kosteuden liikkumista rakenteissa koskevista ilmaisuista ei siten voi syntyä virheellistä kuvaa vastaajan eristeestä.

Kun hygroskooppisilla rakennusmateriaaleilla on sisäilman suhteellisen kosteuden vaihtelua tasaava vaikutus, hygroskooppisten rakenteiden käytöllä voidaan sanoa olevan sisäilman laatua parantavia vaikutuksia, koska diffuusio rakenteisiin ja niiden läpi pienentää kaasumaisten epäpuhtauksien pitoisuuksia huoneilmassa. Kun huonetilojen kosteusolot muuttuvat toivottuun suuntaan, se ehkäisee myös kosteassa ympäristössä syntyvien sisäilmahaittojen syntyä. Diffuusio rakenteisiin alentaa huoneilman hiilidioksidipitoisuutta silloin, kun tilassa on ollut hiilidioksidikuormitusta. Ilmanvaihdon ollessa puutteellinen hygroskooppisten rakenteiden vaikutus korostuu ja rakenteiden merkitys saattaa joissakin tilanteissa olla jopa ilmanvaihtoa suurempi.

Vastaajan käyttämä ilmaisu "Hengittävä seinämä on elämän välttämättömyys" on liittynyt vastaajan kotisivuilla olleeseen kuvaukseen kananmunan rakenteesta. Mainittu kuvaus ei liity rakennusten eristämiseen ja mainittu ilmaisu ymmärretään asianomaiseen yhteyteen kuuluvaksi. Ilmaisua ei voi ymmärtää siten, että vastaajan kuvauksessa haluttaisiin suoraan rinnastaa kananmunan kuoren kaltainen rakennelma rakennuksissa käytettäviin hengittäviin rakenteisiin. Vastaajan käyttämästä ilmaisusta ei synny sellaista kuvaa, että talo, jossa on käytetty muovia höyrynsulkuna, olisi terveydelle vaarallinen.

Vastaaja on hengittävästä rakenteesta kertoessaan käyttänyt myös seuraavaa ilmaisua: "Tutkimusten mukaan optimaalinen ilmankosteus pitää erilaiset bakteerit, virukset, sienet ja pölypunkit loitolla ja vähentää hengitystieinfektioita ja allergioita." Mainittua ilmaisua on samassa yhteydessä selitetty mm. sillä, että hengittävässä rakenteessa hiilidioksidi ja kosteus liikkuvat rakenteen läpi diffusoitumalla ja että sisäilman kosteus pysyy tasaisempana.

Markkinointi-ilmaisuja koskevissa oikeudellisissa ratkaisuissa on katsottu, että markkinoinnissa esitettävien, terveellisyyteen viittaavien väitteiden käyttämisessä on noudatettava varovaisuutta. Tämä on todettu esim. markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1995:21.

Vastaajan esitteessä on edellä mainitun ilmaisun yhteydessä puhuttu nimenomaan hengittävistä rakenteista. Vastaajan käyttämä mainittu ilmaisu on saadun selvityksen mukaan pitänyt paikkansa. Hygroskooppinen lämmöneriste on vain yksi hengittävän rakenteen osa, eikä yksistään lämmöneristettä käyttämällä voida vaikuttaa sisäilman terveellisyyteen. Vastaajan esitteessä on kerrottu hengittävästä rakenteesta ja siitä, että tällaisen rakenteen toteuttaminen on mahdollista vastaajan eristettä käyttämällä. Mainitusta ilmaisusta ei sanotunlaisessa yhteydessä esitettynä ole syntynyt sellaista kuvaa, että pelkästään vastaajan markkinoimalla lämmöneristeellä voitaisiin vaikuttaa sisäilman terveellisyyteen ja vähentää mainittuja terveyshaittoja. Mainittu ilmaisu ei ole antanut virheellistä kuvaa vastaajan markkinoimasta eristemateriaalista.

Vastaaja ei ole siten hakemuksen vaatimuskohtien 1-7 osalta menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijayhdistyksen jäsenten kannalta sopimattomasti.

Vaatimuskohdat 8-10

Vastaajan esitteessä on ollut otsikko "Säästää luontoa" ja sen alla seuraava teksti: "Nykyään myös ympäristöasiat ovat nousseet yhä useammin tuotteiden valintaperusteiksi. Ekovilla tehdään luontoa säästävästi kierrätyspaperista. Valmistus ei synnytä päästöjä ilmaan eikä vesistöön ja käyttämämme energiakin on Vihreää Voimaa = vanhaa vesivoimaa. Valitsemalla Ekovillan olet vaikuttamassa myös luonnon hyvinvointiin." Esitteessä mainitaan myös seuraavaa: "Ekovillalla eristäjä voi olla hyvillä mielin siitäkin, että puukuitueristeen valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus." ja "Mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa." Eräässä toisessa esitteessä vastaaja on käyttänyt ilmaisua "Ja parasta tässä on se, että Ekovilla-eristämisessä on muitakin etuja: ---- ekologisesti kestävät ratkaisut valmistuksesta kuljetukseen."

Markkinatuomioistuimen ratkaisuista käy ilmi, että markkinoinnissa esitettävät ympäristöväittämät saattavat vaikuttaa voimakkaasti ostopäätöksiin (esim. ratkaisu 2001:20). Markkinatuomioistuimen ratkaisuissa on myös katsottu, että markkinoinnissa tulisi välttää ympäristövaikutuksia koskevien yleisten ja yksilöimättömien ilmaisujen käyttämistä (esim. ratkaisut 1992:4 ja 1992:5).

Ilmaisu "säästää luontoa" on yleinen ja yksilöimätön. Se on ollut otsikkona vastaajan esitteessä. Vaikka vastaajan tuotteen ympäristölle aiheuttamat haitat ovat esitetyn selvityksen mukaan pienempiä kuin useiden kilpailevien tuotteiden, siitä kuten muistakin teollisesti valmistetuista tuotteista aiheutuu kuitenkin ympäristökuormitusta. Vastaajan käyttämä sanottu ilmaisu on ollut liian yleinen ja yksilöimätön.

Esitetyn selvityksen mukaan vastaajan markkinoiman eristemateriaalin valmistus kuluttaa selvästi vähemmän energiaa kuin useiden muiden eristemateriaalien valmistus. Vastaaja ei ole kuitenkaan esittänyt näyttöä siitä, että vastaajan markkinoiman eristemateriaalin valmistus kuluttaisi vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus. Vastaaja ei ole myöskään näyttänyt, että mineraalivillan valmistusprosessi kuluttaisi kymmenkertaisen määrän energiaa vastaajan tuotteen valmistukseen verrattuna. Vastaajan käyttämät mainitut ilmaisut ovat siten olleet toteennäyttämättömiä.

Vastaaja on käyttämällä markkinoinnissaan yleistä ja yksilöimätöntä ilmaisua "säästää luontoa" sekä toteennäyttämättömästi ilmaisuja, joiden mukaan vastaajan eristemateriaalin valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus ja että mineraalivillan valmistus kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa vastaajan tuotteen valmistukseen verrattuna, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Muilta osin vastaaja ei ole käyttänyt vaatimuskohdissa 8-10 kiellettäväksi vaadittuja ilmaisuja hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijayhdistyksen jäsenten kannalta sopimattomasti.

Vaatimuskohdat 11-12

Vastaajan RT-tarvikekortissa, jossa on myös RT-ympäristöseloste -logo, sanotaan kohdassa "tuotteen kierrätys" mm. seuraavaa: "Voidaan käyttää uudelleen lämmöneristeenä, kompostoinnissa tai uusiopaperin valmistuksessa."

Vastaajan lämmöneristemateriaalin lahonestoaineena käytetään boorihappoa ja boraatteja, jotka ovat veteen liukenevia booriyhdisteitä. Booriyhdisteitä käytetään mm. lannoitteissa, pesuaineissa ja tekstiileissä palonestoaineena, ja booria esiintyy pieninä annoksina mm. useissa kasveissa. Boori on suurempina pitoisuuksina haitallista ympäristölle mm. sen vuoksi, että booriyhdisteet maaperään joutuessaan liukenevat vesistöihin.

Eristemateriaalin joutuminen kompostiin on esitetyn selvityksen mukaan suhteellisen vähäistä. Boraatteja joutuu maanviljelyksessä käytettävien lannoitteiden osana maahan joka vuosi huomattavia määriä. Tähän verrattuna kompostiin mahdollisesti joutuvissa lämmöneristeissä olevien booriyhdisteiden määrät ovat kaikissa olosuhteissa selkeästi pienempiä. Esitetyn selvityksen mukaan ei ole oletettavaa, että booriyhdisteiden pitoisuus kompostissa sinne mahdollisesti joutuvan selluvillan vuoksi voisi nousta niin korkeaksi, että siitä olisi haittaa esim. mikrobien toiminnalle.

Esitetyn selvityksen mukaan uusiopaperin valmistuksessa käytettävän raaka-aineen puhdistuksessa käytetään veteen sekoitettavaa voimakasta liuosta, johon myös suurin osa selluvillaeristeen sisältämästä boorista liukenee. Jäljelle jäävä boorin määrä ei esitetyn selvityksen mukaan haittaa uusiopaperin valmistusta, varsinkin kun selluvillaeristettä käytetään kyseiseen tarkoitukseen vain pienenä raaka-ainelisänä.

Vastaajan ei ole näytetty käyttäneen edellä mainittuja ilmaisuja muussa markkinointiaineistossa kuin mainitussa RT-tarvikekortissaan. RT-tarvikekortit on tarkoitettu ensisijaisesti alan ammattihenkilöille. Ottaen myös huomioon markkinoinnin pääasiallinen kohderyhmä vastaajan edellä mainitussa RT-tarvikekortissa käytetyt ilmaisut, joiden mukaan selluloosaeristettä voidaan käyttää uusiopaperin valmistuksessa ja kompostoinnissa, eivät ole antaneet virheellistä kuvaa vastaajan markkinoimasta eristemateriaalista.

Vastaaja ei ole vaatimuskohdissa 11-12- kiellettäväksi vaadittujen ilmaisujen osalta menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijayhdistyksen jäsenten kannalta sopimattomasti.

Vaatimuskohta 13

Vastaajan esitteessä on mainittu, että Ekovilla hengittää ylimääräisen kosteuden pois eikä kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan. Mainitun ilmaisun yhteydessä on mainittu VTT:n erään tutkimuksen numero. Vastaajan RT-tarvikekortissa on sanottu mm. seuraavaa: "Ekovillan kyky varastoida ja luovuttaa kosteutta on likimain sama kuin puutavaralla. Ekovilla pystyy sitomaan ja myös luovuttamaan nestettä moninkertaisesti painoonsa verrattuna menettämättä lämmöneristyskykyään. Ekovillan kosteudensitomiskyky liittyy Ekovillan raaka-aineeseen, puuhun."

Eristeiden lämmöneristyskyky heikkenee eristeen kostuessa. Selluvillaeristeen kosteudensietokyky on parempi kuin useiden muiden lämmöneristeiden. Selluvillaeristeen hyväksytyksi maksimikosteudeksi on tyyppihyväksynnässä vahvistettu 12 prosenttia, kun esim. mineraalivillan vastaavaksi maksimikosteudeksi on vahvistettu 0,5 prosenttia. Selluvilla voi siten sisältää selvästi enemmän vesihöyryn muodossa olevaa kosteutta kuin esim. mineraalivilla menettämättä lämmöneristyskykyään.

Vastaajan esitteessä oleva ilmaisu, jonka mukaan vastaajan eriste ei kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan, on ollut yleinen ja yksilöimätön. Esitteestä ei käy ilmi, mitä siinä mainittu VTT:n tutkimus on koskenut. Vaikka vastaajan markkinoiman selluvillaeristeen kosteudensietokyky on parempi kuin useiden muiden eristeiden, myös selluvillaeristeen lämmöneristyskyky heikkenee eristeen kosteuspitoisuuden noustessa yli tyyppihyväksynnässä vahvistetun arvon. Vastaajan käyttämä ilmaisu on saattanut antaa liioitellun kuvan selluvillaeristeen lämmöneristyskyvystä tässä suhteessa. Vastaaja on käyttämällä ilmaisua, jonka mukaan vastaajan markkinoima eriste ei kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan, yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaajan RT-tarvikekortissa, jossa on "RT-ympäristöseloste" -logo, on selostettu, mihin selluvillaeristeen kosteudensietokyky perustuu. Asiassa kuullun todistajan kertoman mukaan väite, jonka mukaan selluvillaeriste pystyy sitomaan ja myös luovuttamaan nestettä moninkertaisesti painoonsa verrattuna menettämättä lämmöneristyskykyään, ei ole paikkansapitämätön. RT-tarvikekortit on tarkoitettu ensisijaisesti alan ammattihenkilöille, joiden voidaan katsoa kykenevän arvioimaan mainituissa korteissa olevia tietoja ammattinsa perusteella. Markkinoinnin pääasiallinen kohderyhmä huomioon ottaen vastaajan mainitussa kortissa olevien tietojen ei voida katsoa antavan virheellistä kuvaa vastaajan eristeestä. Vastaaja ei ole siten tältä osin menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijayhdistyksen jäsenten kannalta sopimattomasti.

Vaatimuskohta 14

Vastaajan esitteessä on erään kuvan yhteydessä ollut ilmaisu "Ekovillan suosio kasvaa eniten! RTS-tutkimus 97-98" ja ilmaisu "Ekovillan suosio kasvaa voimakkaasti. Yläpohjissa kasvua on 50 % ja seinäeristeissä jopa 100 %!"

Selluvillaeristeen markkinaosuus on kasvanut 1990-luvulla, ja tämä käy ilmi myös vastaajan mainitsemasta RTS-tutkimuksesta. Markkinaosuuden kasvu on vaihdellut tutkimuksen kohteina olevina vuosina. Tutkimustuloksissa on puukuitueristeet mainittu yhtenä kokonaisuutena, selluvillaeristeinä, eikä tuloksissa ollut erikseen mainittu vastaajan markkinoiman Ekovilla-eristeen markkinaosuuden muutoksia.

Vastaaja on esitteessään tuotteensa markkinaosuuksista mainitessaan ilmoittanut 50 ja 100 prosentin osuuksia. Vastaajan käyttämistä ilmaisuista on saattanut syntyä liioiteltu kuva vastaajan tuotteen markkinaosuuksien kasvusta eristemarkkinoilla. Vastaaja on käyttämällä ilmaisuja, joiden mukaan vastaajan eristeen kasvu on yläpohjissa 50 prosenttia ja seinäeristeissä jopa 100 prosenttia, yksilöimättä tarkemmin, mitä ilmaisuilla tarkoitetaan, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vaatimus oikaisutoimenpiteistä

Markkinaoikeus katsoo, että vastaajaa ei ole tarpeen velvoittaa suorittamaan hakijan vaatimia oikaisutoimenpiteitä.

Vaatimus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1990:24 kieltänyt 200.000 markan sakon uhalla Ekovilla Oy:tä käyttämästä ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, ja "höyrynsuluttomuuden" yhteydessä viittaamasta toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen.

Vastaajayhtiö on edellä mainitussa esitteessään otsikon "Toimii ilman muoveja" alla selostanut "Ekovillarakennetta" mainitsemalla mm., että ilmansulkuna on puupohjainen rakennuspaperi, ja mainitsemalla, että rakenne on ilmatiivis, mutta samalla hengittävä. Esitteessä on myös mainittu mm., että Ekovillalla eristetty talo mahdollistaa hengittävät rakenteet ja luonnollisemman asumismukavuuden.

Vastaaja on esitteessään kertonut hengittävästä rakenteesta, joka voidaan toteuttaa ilman, että tiivistä höyrynsulkua tarvitsee käyttää. Vastaajan esitteestä on käynyt ilmi, mitä vastaaja on hengittävällä rakenteella tarkoittanut. Vastaaja ei ole siten esitteessään käyttänyt ilmaisua hengittävä rakenne yksilöimättä, mitä sillä on tarkoitettu. Vuoden 1990 jälkeen, jolloin edellä mainittu markkinatuomioistuimen ratkaisu on annettu, on tehty hengittäväksi rakenteeksi kutsuttua rakennetta koskevia tutkimuksia, joista eräisiin on asiassa esitetyssä selvityksessä viitattu.

Vastaajan ei ole näytetty esillä olevassa markkinoinnissaan käyttäneen ilmaisua "höyrynsuluton". Vastaajan ei ole näytetty markkinoinnissaan käyttäneen ilmaisua "höyrynsulku" yksilöimättä, mitä sillä tarkoitetaan, eikä "höyrynsuluttomuuden" yhteydessä viitanneen toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen.

Vastaajan ei ole näytetty rikkoneen markkinatuomioistuimen päätöksessä 1990:24 määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa. Vastaajalle asetettua uhkasakkoa ei näin ollen voida tuomita maksettavaksi.

Oikeudenkäyntikulut

Hakija on esittänyt asiassa useita vaatimuksia, joista suurin osa on hylätty. Vastaajalle on aiheutunut kuluja asiantuntijaselvityksen hankkimisesta erityisesti niiden kiellettäväksi vaadittujen väitteiden osalta, joita koskevat vaatimukset on hylätty. Markkinaoikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla hakija on velvoitettava korvaamaan osa vastaajan oikeudenkäyntikuluista asiassa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää Ekovilla Oy:tä SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla 50.000 euron sakon uhalla eristeen markkinoinnissa

1. käyttämästä yleistä ja yksilöimätöntä ilmaisua "säästää luontoa",

2. käyttämästä toteennäyttämättömästi ilmaisuja, joiden mukaan vastaajan eristeen valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin minkään muun eristeen valmistus ja mineraalivillan valmistus kuluttaa kymmenkertaisen määrän energiaa vastaajan tuotteen valmistukseen verrattuna,

3. käyttämästä ilmaisua, jonka mukaan vastaajan eriste ei kosteanakaan menetä eristysominaisuuksiaan, yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, ja

4. käyttämästä toteennäyttämättömästi ilmaisuja, joiden mukaan vastaajan eristeen markkinaosuuden kasvu on yläpohjissa 50 prosenttia ja seinäeristeissä jopa 100 prosenttia, yksilöimättä tarkemmin, mitä ilmaisuilla tarkoitetaan.

Kieltoja on noudatettava heti.

Suomen Lämmöneristevalmistajien Yhdistys Finnisol ry velvoitetaan korvaamaan Ekovilla Oy:n oikeudenkäyntikuluja 15.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua tämän päätöksen antopäivästä.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Maarit Lindroos sekä asiantuntijajäsenet Marja-Leena Mansala, Paula Paloranta ja Tuula Sario.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen