Market Court orders Otava to cease discriminatory pricing and pay damages for abuse of dominant market position.

ASIAN AIEMPI KÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

Kilpailuviraston esitys 14.4.1997 Dnro 246/61/94

Kilpailuvirasto on esittänyt, että kilpailuneuvosto

1) toteaisi, että Kustannusosakeyhtiö Otava (Otava) on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa relevanteilla markkinoilla;

2) toteaisi, että Otavan soveltama alennuskäytäntö ei vastaa kilpailulainsäädännön vaatimuksia, ja että Otava on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävän, kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn syrjivän ja kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen myöntäessään LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:lle (LK) jatkuvasti niin sanottuja näytevarastokirjakauppoja huonomman alennuksen lukion oppikirjoista;

3) määräisi joko Otavan lopettamaan syrjivän alennuskäytäntönsä ja myöntämään LK:lle vastaavan alennuksen kuin perinteistä kirjakauppatoimintaa harjoittaville näytevarastokirjakaupoille, tai velvoittaisi Otavan siirtymään kustannusperusteiseen alennuskäytäntöön lukion oppikirjakaupassa; ja

4) määräisi Otavan maksettavaksi kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n mukaisen kilpailunrikkomismaksun suuruudeltaan 1.000.000 markkaa.

Kilpailuvirasto on myös tehnyt vaihtoehtoisen kilpailunrajoituslain 9:ään perustuvan esityksen.

Markkinoiden rakenne

Kirja-alan tukkutoiminta on keskittynyt Kirjavälitys Oy:öön. Yhtiö on kirjakauppojen ja kustantajien omistama. Kirjavälitys Oy:n toiminta oppikirjakaupassa perustuu pitkälti toimitusnopeuteen ja erilaisten kirjakauppoja hyödyntävien palvelujen tarjontaan. Oppikirjat toimitetaan kirjakauppoihin joko suoraan kustantajilta tai Kirjavälitys Oy:ltä.

Kirjakauppatoiminnassa on niin sanotulla näytevarastojärjestelmällä ollut keskeinen osa, vaikkakaan oppikirjat eivät kuulu järjestelmän piiriin. Näytevarastojärjestelmään kuuluvat kirjakaupat saavat kustantajalta jokaisen yleiseen kirjallisuuteen kuuluvan kirjan heti sen ilmestyttyä näytteille kauppaan joko suoraan tai Kirjavälitys Oy:n kautta. Näytevarastokirjat ovat kustantajien omaisuutta.

LK:n toiminta lukion oppikirjamarkkinoilla painottuu voimakkaasti kesäkauteen. Kirjatilauksista kiinnostuneet oppilaskunnat tekevät LK:n kanssa yhteistoimintasopimuksen, jossa sovitaan muun muassa siitä, että LK maksaa kirjatilauksista provision oppilaskunnalle. LK antaa tämän lisäksi avustuksia Suomen Lukiolaisten Liitto ry:lle. LK:n pyrkimyksenä on hankkia tarvitsemansa kirjat suoraan kustantajilta, mutta saadakseen kilpailukykyisemmän ostohinnan kilpaileviin kirjakauppoihin nähden LK on joutunut hankkimaan Otavan lukion oppikirjat viime vuosina välittäjinä toimivien yritysten kautta. LK on joutunut maksamaan välittäjänä toimiville kirjakaupalle kiinteän korvauksen tai yrityksen saama alennus on ollut Otavalta suoraan tilaavien tavanomaisten kirjakauppojen Otavalta saamaa alennusta huonompi.

Kustantajaohjehinta toimii sekä kustantajien myyntihinnan perusteena kirjakaupoille että kirjakauppojen vähittäismyyntihinnan perusteena kuluttajille. Suurin merkitys kirjakaupan katteen osalta on kustantajien myöntämillä alennuksilla kustantajaohjehinnasta. Jotta kirjakaupat saisivat riittävän katteen, niiden on ostettava oppikirjat itselleen kustantajahintoja selvästi edullisemmin. Kustantajien myöntämät alennukset ovat tästä syystä tärkeä tekijä oppikirjakaupassa.

Otava myöntää kustantamistaan oppikirjoista alennusta siten, että jatkuvaa tavanomaista kirjakauppatoimintaa harjoittavat kirjakaupat (eli näytevarastokirjakaupat) saavat 25 prosentin alennuksen kustantajahinnasta. LK saa 20 prosentin alennuksen. Otava ei pääsääntöisesti vaadi vakuutta tavanomaisilta kirjakaupoilta. LK:lta Otava vaatii joko koko kirjatilauksen etukäteismaksua tai täyttä vakuutta koko tilaukselle, jolloin maksuehtona sovelletaan 14 päivää - 2 % / 30 päivää netto, kuten tavanomaisille kirjakaupoillekin.

Otavan ehdot poikkeavat muiden kustantajien LK:lle myöntämistä alennusehdoista. Sekä WSOY että Kirjayhtymä myöntävät LK:lle saman suuruisen alennuksen kuin tavanomaisille kirjakaupoillekin, vaikka LK:lle menevä tilaus on koulukohtaisesti lajiteltu toisin kuin kirjakaupoille menevä tilaus.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Määräävässä markkina-asemassa olevalta yritykseltä edellytetään sellaista tasapuolisuusvaatimusta asiakassuhteissaan, joka ei olisi perusteltua muunlaisessa markkina-asemassa olevalta yritykseltä. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ei voi harjoittaa ehdotonta syrjintää (toimituskieltoa) eikä suhteellista syrjintää, kuten hintasyrjintää.

Otava on korostanut kattavan kirjakauppaverkoston tärkeyttä myyntikanavana. LK uhkaa tavanomaisten kirjakauppojen lukion oppikirjoissa ylläpitämää katetasoa. Kirjakauppojen ja kustantajien mahdollisuus kilpailla muiden kirjallisuuslajien markkinoilla siten, että lukion oppikirjojen myynnistä hankitaan kilpailuun tarvittavat taloudelliset resurssit, heikkenevät. LK myös vaikeuttaa perinteisten kirjakauppojen mahdollisuutta arvioida kulloinkin tarvittavan oppikirjatilauksen suuruus.

Otava on ilmoittanut, että lukion oppikirjojen ostomäärät eivät vaikuta alennusten suuruuteen. Koska Otava kuitenkin myöntää eri suuruisia alennuksia lukion oppikirjoja hankkiville asiakkailleen, täytyy alennuserojen perustua muihin syihin kuin myynnin volyymin kasvusta aiheutuvaan yksikkökustannusten nousuun.

Otava on esittänyt, että LK:n toiminta on kausiluontoista ja se vaikeuttaa tavanomaisten kirjakauppojen tilausmäärien arviointia. Jälleenmyyjinä toimiville kirjakaupoille aiheutuu useiden eri kirjallisuuslajien varastoinnista kustannuksia, joita Otavan täytyy kompensoida. Lisäksi eri kirjallisuuslajeja myyvä kirjakauppaverkko on tärkeä Otavalle. Esitetyt perustelut eivät ole kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä. Muiden kirjallisuuslajien markkinoita ei voida tukea tehottomalla lukion oppikirjojen jakelujärjestelmällä. Kustannusperusteisen alennuskäytännön on perustuttava alennusta myöntävän yrityksen omiin kustannussäästöihin.

Otava on myös esittänyt, että LK:n kirjatilaus on pakattava ja kerättävä koulukohtaisesti ja että kirjojen myynti LK:lle näin ollen aiheuttaa Otavalle suurempia kustannuksia kuin myynti muille kirjakaupoille. LK:n tilauserän suuruus on selvästi suurempi kuin pienimmän Otavalta tilaavan kirjakaupan, mutta vastaavasti selvästi pienempi kuin suurimman Otavalta tilaavan kirjakaupan. LK:n koulukohtaisen tilauksen aiheuttamat keräys-, pakkaus- ja rahtityökustannukset ovat Otavan mukaan olleet keskimäärin 319 markkaa. Otavan keskimääräiset keräys- ja pakkauskustannukset ovat tavanomaisen kirjakaupan osalta Otavan mukaan suurinpiirtein samansuuruiset.

Otavan on kummassakin tilausmuodossa kerättävä, pakattava ja toimitettava kirjat tilaajalle. Kirjan hinta sisältää pakkaus- ja keräyskustannukset, mutta rahtikustannukset ja pientoimituslisät veloitetaan erikseen. Koska LK:n koulukohtainen kirjatilaus ja tavanomaisen kirjakaupan tekemä tilaus aiheuttavat keskimäärin samansuuruiset keräys- ja pakkauskustannukset, Otava ei voi toimituskustannusperusteilla vaatia LK:lta korkeampaa hintaa lukion oppikirjoista.

Vuonna 1996 LK on tilannut lukion oppikirjat Kirjavälitys Oy:n kautta. Otava on esittänyt, että näistä tilauksista on aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia. Nämä kulut Otava on veloittanut Kirjanvälitys Oy:ltä. Tämä ei kuitenkaan muodosta Otavalle perustetta veloittaa LK:lta tavanomaisia kirjakauppoja korkeampaa hintaa silloin, kun LK tilaa kirjat suoraan Otavalta. Jos Otava on tehnyt Kirjavälitys Oy:n puolesta sellaisia keräys- ja pakkaustehtäviä, jotka Kirjavälitys Oy:n olisi normaalisti itse tullut suorittaa esimerkiksi tietyn alennusehdon saavuttaakseen, on luonnollista, että Otava veloittaa tällaisten tehtävien aiheuttamat kustannukset Kirjavälitys Oy:ltä. Kirjavälitys Oy:n ja Otavan väliset velvoitteet ovat kuitenkin olleet kyseisten yhtiöiden välinen asia, eikä sillä ole mitään tekemistä LK:n aiheuttamien toimituskustannusten ja tavanomaisten kirjakauppojen keskimääräisten toimituskustannusten välisen vertailun kanssa.

LK ei missään vaiheessa ole vaatinut kirjojen koulukohtaista pakkaamista ja keräämistä, vaan yritys on päinvastoin ollut halukas neuvottelemaan Otavan kanssa logistisista ratkaisuista ja on ollut myös valmis maksamaan pakkauspalvelusta sillä edellytyksellä, että myös muut kirjakaupat maksaisivat aiheuttamistaan pakkauskustannuksista. LK on tarjouspyynnössään pyytänyt Otavalta tarjousta, jossa olisi eritelty toimituskulut ja tiedustellut, voisiko yleisiin toimitusehtoihin vaikuttaa yhdistämällä tilauksia. Otava ei ole reagoinut LK:n toivomuksiin. Otavan LK:lle antamat tarjoukset ovat aina sisältäneet tavanomaisia kirjakauppoja huonomman alennusprosentin, vaikka Otavan tarjouksissa toimitus on kirjattu tapahtuvaksi lajittelematta ja rahtiveloituksin. Näistä seikoista voidaan tehdä se johtopäätös, että LK:n oppikirjojen keräys- ja pakkauskustannukset eivät voi olla todellinen syy tavanomaisia kirjakauppoja huonomman alennuksen myöntämiseen.

Otava on todennut, että se myöntää perinteisille kirjakaupoille 25 prosentin alennuksen lukion oppikirjoista, ja että muiden kuin perinteisten kirjakauppojen alennukset määritellään erikseen. Tämä Otavan käyttämä alennusjärjestelmä ei ole kustannusvastaava. Otavalle aiheutuvat kustannukset perinteisille kirjakaupoille toimitettavien oppikirjojen osalta vaihtelevat runsaasti. Otava ei ole tuonut esiin sellaisia perusteita, jotka osoittaisivat sen käyttämän alennusjärjestelmän olevan tasapuolinen ja objektiivinen sillä tavoin kuin määräävässä markkina-asemassa olevalta yritykseltä edellytetään.

Soveltaessaan oppikirjojen myynnissä alennuskäytäntöä, jossa mielivaltaisesti syrjitään lukion oppikirjoja tavanomaisesta kirjakauppatoiminnasta poikkeavalla tavalla myyvää elinkeinonharjoittajaa, Otava syyllistyy kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kiellettyyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Tähän väärinkäyttöön Otava on syyllistynyt vuodesta 1992 alkaen soveltaessaan kohtuutonta ja kilpailua rajoittamaan tarkoitettua hinnoittelukäytäntöä periessään LK:lta tavanomaisia kirjakauppoja korkeampaa hintaa lukion oppikirjoista. Menettelystä on aiheutunut LK:lle ylimääräisiä kustannuksia ja keinotekoista kilpailullista haittaa.

Kilpailuneuvoston päätös 21.6.1999

Kilpailuneuvosto on 21.6.1999 päivättyyn päätökseen liitetyssä 25.6.1998 annetussa välipäätöksessä katsonut, että Otavalla ei ole ollut kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 19.10.2001 taltio 2540

Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että Otava voi merkittävästi vaikuttaa kustantamiensa tekijänoikeuksilla suojattujen lukion oppikirjojen hintoihin ja muihin toimitusehtoihin kysymyksessä olevalla jakeluportaalla. Otavalla on näin ollen kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema näillä hyödykemarkkinoilla Suomessa.

Korkein hallinto-oikeus on kumonnut kilpailuneuvoston päätöksen ja palauttanut asian kilpailuneuvostolle sen tutkimiseksi, onko Otavan markkinakäyttäytymistä edellä mainituilla markkinoilla, joilla sillä on määräävä markkina-asema, pidettävä kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

ASIAN JATKOKÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA MARKKINAOIKEUDESSA

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on esitykseensä 14.4.1997 ja sen jälkeen toimittamiinsa kirjelmiin viitaten esittänyt, että kilpailuneuvosto:

1. toteaisi, että Otava on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävän, kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn syrjivän ja kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen myöntäessään LK:lle jatkuvasti niin sanottuja näytevarastokirjakauppoja huonomman alennuksen lukion oppikirjoista;

2. velvoittaisi Otavan lopettamaan syrjivän alennuskäytäntönsä ja toimittamaan lukion oppikirjoja LK:lle vastaavilla ehdoilla kuin perinteistä kirjakauppatoimintaa harjoittaville näytevarastokirjakaupoille ja

3. määräisi Otavan maksettavaksi kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n mukaisen kilpailunrikkomismaksun suuruudeltaan 1.000.000 markkaa.

Jotta Otavan myöntämä alennus olisi kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä funktionaalinen alennus, sen myöntämisen perusteena olevien kustannussäästöjen tai hyötyjen tulisi olla ilmeisiä ja suurin piirtein alennusta vastaavia sekä liittyä niiden hyödykkeiden markkinointiin ja myyntiin, joiden hinnoittelussa alennusta sovelletaan. Funktionaaliselle alennukselle ei ole ominaista, että se voi automaattisesti koskea koko tuotesortimenttia. Kirjakauppoja voidaan siten palkita näytevaraston ylläpidosta vain niiden kirjojen hinnoissa, joiden myyntiä se palvelee. Palkitseminen ei voi koskea lukion oppikirjoja, joita näytevarastojärjestelmä ei lainkaan koske ja joiden jakelussa tai markkinoinnissa näytevarastojärjestelmällä ei ole merkitystä. Jos Otavan alennusjärjestelmä hyväksyttäisiin, se merkitsisi eri tuoteryhmiin ja eri relevanteille markkinoille kuuluvista hyödykkeistä myönnettävien alennusten sitomista ja kustannussäästöjen ja -hyötyjen kohdistamista muihin hyödykkeisiin kuin niihin, joista ne ovat syntyneet.

Asiakkaiden erilainen kustannusrakenne ei oikeuta erilaista kohtelua. Jos näin olisi, seurauksena olisi uusien ja tehokkaampien jakelukonseptien esillepääsyn vaikeutuminen. Vaikka Otavalle olisi hyötyä kirjakauppojen olemassaolosta yleensä, se ei oikeuta diskriminoivan alennusjärjestelmän käyttöön lukion oppikirjojen myynnissä.

Otavan LK:n poissuljentaan tähtäävä menettely on ollut omiaan vaikeuttamaan tehokkaan jakeluvaihtoehdon toimintaa ja näin välittömästi vähentänyt lukion oppikirjamarkkinoiden tehokkuutta. Otavan nykyisen alennusjärjestelmän hyväksyminen merkitsisi olennaista muutosta kilpailuoikeuden nykyiseen soveltamiskäytäntöön, jonka mukaan määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on erityinen velvollisuus pidättäytyä toimenpiteistä, jotka syrjivät asiakkaita tai sellaisiksi haluavia. Hinnoittelun on perustuttava objektiivisille, syrjimättömille, läpinäkyville ja muutoinkin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäville perusteille.

LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:n lausunto

LK on vaatinut, että kilpailuneuvosto

1. toteaa, että Otava on syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävän, kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn syrjivän ja kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen myöntäessään LK:lle jatkuvasti muita kirjakauppoja huonommat alennusehdot lukion oppikirjoista;

2. velvoittaa Otavan lopettamaan syrjivän alennuskäytäntönsä ja toimittamaan lukion oppikirjoja LK:lle vastaavilla ehdoilla kuin muille kirjakaupoille;

3. määrää Otavan maksettavaksi kilpailuviraston esittämän kilpailunrikkomismaksun; ja

4. velvoittaa Otavan korvaamaan LK:n oikeudenkäyntikulut asiassa 200.054,94 markalla (33.646,83 eurolla) korkoineen.

LK on edelleen pyytänyt, että kilpailuneuvosto kilpailunrajoituslain 17 §:n 1 ja 2 momenttien perusteella velvoittaisi kohtuulliseksi katsomallaan sakon uhalla Otavan väliaikaisella määräyksellä välittömästi noudattamaan edellä kohdassa 2. esitettyä vaatimusta kilpailuneuvoston käsittelyn ajan.

LK on perusteluissaan todennut muun ohella seuraavaa. LK on toiminnallaan synnyttänyt lukion oppikirjojen jälleenmyyntimarkkinoille kilpailua. Otava ei ole tästä kilpailusta pitänyt. Otava on omalla LK:aan kohdistuneella toiminnallaan pyrkinyt rajoittamaan ja/tai kokonaan estämään tämän kilpailun. Otava on omaa markkina-asemaansa relevanteilla markkinoilla hyödyntäen vaikuttanut keinotekoisesti kilpailuolosuhteisiin vapaasti kilpailluilla lukion oppikirjojen vähittäismyyntimarkkinoilla.

Otavan LK:aan soveltama alennuskäytäntö on ilmeisen syrjivä. Alennuksissa on myös kielletyllä tavalla sidottu toisiinsa relevanteilla markkinoilla olevat tuotteet eri markkinoilla olevien tuotteiden ostoihin. Asiassa perusteellisesti selvitetyin tavoin jälleenmyyjillä ei ole vaihtoehtoja Otavan kustantamille lukion oppikirjoille. Tätä jälleenmyyjän täydellistä sidonnaisuutta Otava on käyttänyt kielletyllä tavalla hyväkseen lähes kymmenen vuoden ajan. Välittömänä hyötynä Otavalle ovat olleet oppikirjoista saadut korkeammat hinnat.

Suurin perinteinen toimija lukion oppikirjojen jakeluportaalla on Otavan osittain omistama kirjakauppaketju Suomalainen Kirjakauppa Oy. Otava saa siten Suomalaisen Kirjakaupan voittojen kautta välillistä hyötyä siitä, että Otava pystyy hinnoittelullaan vaikeuttamaan uuden jakelutavan etenemistä.

Ylimääräisten kustannusten sijasta LK:n suuret ostomäärät ovat tuottaneet kustantajalle kustannussäästöjä. Kaunokirjallisuuden osalta Otava soveltaa määräalennusjärjestelmää, joten suuret tilaukset ovat luoneet Otavalle kustannussäästöjä. Lukion oppikirjojen osalta Otavalla ei ole määräalennusjärjestelmää, vaan lähtökohtana on yleinen 25 %:n alennus. Alennus -käsitteen käyttäminen on jo sinänsä harhaanjohtavaa, koska kyseessä on lähes kaikilta asiakkailta peritty normaali hinta. LK:lle Otava on tarjonnut paljousalennusten sijasta "paljouskorotusta" väittäen lukion oppikirjojen osalta suurten tilausten aiheuttavan ylimääräisiä kustannuksia.

Otavankin toimittamilla luvuilla LK:n tilaukset eivät ole aiheuttaneet sen enempää korkeampia yksikkökustannuksia kuin tilauskohtaisia kustannuksiakaan verrattuna sellaisiin tilauksiin, joita Otava on itsekin myöntänyt toimittaneensa perinteisille kirjakaupoille normaalilla alennusehdolla.

Otava ei myöskään ole LK:lle antamissaan tarjouksissa milloinkaan ilmoittanut, että sillä on kustannusperusteinen alennusjärjestelmä ja että LK:n saama huonompi tarjous on johtunut kustannussyistä.

Otavan alkuperäisen selityksen mukaan perinteiset kirjakaupat tarvitsevat lukion oppikirjoista isommat alennukset, koska niillä on raskaampi kustannusrakenne kuin LK:lla. Selitys ei ole kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä.

LK tarjoaa asiakkailleen kaikki lukion oppikirjojen jälleenmyyntimarkkinoilla tarpeelliset ja asiakkaan kannalta hyödylliset palvelut. Esimerkiksi LK:n soveltama kirjojen vaihto- ja palautusoikeus käytäntö on useimpia perinteisiä kirjakauppoja laajempi.

Lukion oppikirjojen menekin edistämisessä ei kirjakauppiaille ole mitään käytännön merkitystä. Kustantajien markkinointiponnistelut kohdistuvat kirjavalinnat tekeviin opettajiin. Kirjakauppiaalle on käytännössä yhdentekevää, myykö hän esimerkiksi Otavan vai WSOY:n matematiikan kirjan. Intressiä vaikuttaa opettajien päätöksiin ei siten ole muilla kuin kustantajilla. Lukion oppikirjojen osalta minkäänlainen markkinointituki kirjakauppiaille ei ole kustantajan kannalta perusteltua, koska sillä ei ole merkitystä kirjojen menekkiin.

Otava on edelleen perustellut LK:n palvelupuutteita sen toiminnan sesonkiluontoisuudella ja valikoiman suppeudella. Lukion oppikirjojen jälleenmyyntimarkkinoilla LK myy poikkeuksellisen laajaa valikoimaa, joka kattaa kaikki Suomen lukioissa käytössä olevat oppikirjat eli noin 1.200 nimikettä. LK myy oppikirjoja vuosittain melkein 400:n suomalaiseen lukioon (yli 90 % Suomen lukioista), mikä on melko varmasti suurempi peitto kuin yhdelläkään perinteisellä kirjakaupalla.

LK:n toiminta ja palvelu ovat ympärivuotisia. Relevanttien markkinoiden luonteesta johtuen LK:n myynnin painopiste keskittyy muiden jälleenmyyjien tavoin markkinoiden sesonkiaikaan heinä - syyskuussa. Kuitenkin myös sesonkiajan ulkopuolella LK:n lukion oppikirjojen valikoiman laajuus sekä palvelun saatavuus ja asiantuntemus ovat ylivertaisia sen kilpailijoihin nähden. Myös LK:n suoraan Helsingin keskustassa sijaitsevasta myymälästä tapahtuvan myynnin määrä ylittää lähes kaikkien perinteisten kirjakauppojen lukion oppikirjojen myynnin määrän. LK:n myymälämyynti on vuonna 2001 ollut yli 900.000 markkaa.

Otavan LK:aan kohdistama diskriminointi on jatkunut kohta kymmenen vuoden ajan. Otavan menettely on aiheuttanut LK:lle yrityksen kokoon nähden merkittäviä vahinkoja ja kustannuksia. Nämä vahingot ja kustannukset ovat parhaimmillaankin vain osittain sellaisia, joista LK voi saada Otavalta jälkikäteen korvauksen. LK:lle on siten erittäin tärkeää, että väärinkäyttö loppuu mahdollisimman pian. Tämän vuoksi LK on pyytänyt väliaikaiskiellon määräämistä.

Kustannusosakeyhtiö Otavan lausunto

Otava on vaatinut, että kilpailuviraston ja LK-Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:n vaatimukset hylätään perusteettomina ja että kilpailuvirasto ja LK-Lukiolaisten Kirjakauppa Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Otavan oikeudenkäyntikulut 95.924,55 eurolla korkoineen.

Otavan menettely

Otava ei ole syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, koska kielletystä syrjinnästä voi olla kyse ainoastaan silloin, kun vertailtavat asiakkaat ovat samanlaisia kauppakumppaneita. Vertailtaessa asiakkaiden samankaltaisuutta tässä tapauksessa on kiinnitettävä huomiota muun muassa kirjakauppojen markkinointi-, varastointi- ja muihin vastaaviin palveluihin, jotka kirjakaupat tekevät Otavan puolesta. Kirjojen vähittäismyyntiin sekä esillä pitoon ja tähän liittyviin palveluihin erikoistuneet täyden palvelun kirjakaupat ovat selkeästi erilaisia kun niitä verrataan LK:aan. Kirjakaupat varastoivat, myyvät sekä markkinoivat lukion oppikirjojen lisäksi myös esiasteen, peruskoulun, ammattikoulujen, ammattikorkeakoulujen ja korkeakoulujen oppikirjoja. Pelkästään lukiolaisten oppikirjojen sesonkiluontoiseen välitykseen erikoistunutta LK:aa ei voida verrata kirjakauppoihin.

Otava korostaa, että LK myy vain 40 - 45 prosenttia Otavan kustantamien lukion oppikirjojen nimikkeistä, kun täyden palvelun kirjakaupat myyvät kaikkia Otavan kustantamia lukion oppikirjoja. LK ei myöskään esittele tai markkinoi Otavan kustantamia lukiolaisten oppikirjoja eikä tarjoa kuluttajille tavanomaisia kirjakaupan neuvontaan ja oppikirjojen valintaan sekä markkinointiin liittyviä palveluita.

Kyse on asiakkaiden perusjaottelusta, jota määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tulee noudattaa johdonmukaisesti. Otavan myyntiehtojen mukaiset kriteerit täyttävät kirjakauppa-asiakkaat kuuluvat toiseen luokkaan kuin niitä verrataan liikkeisiin, jotka eivät näitä kriteerejä täytä.

Menettelylle on muutenkin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä syy, koska kirjakaupoille myönnettävä jakelupalkkio täyttää niin sanotun funktionaalisen alennuksen tunnusmerkistön ja jakelupalkkion myöntämiselle on myös muita tuotannollisia ja taloudellisia syitä. Täyden palvelun kirjakaupat muodostavat kustantajan näkökulmasta maan kattavan jakeluverkoston, jota voi kilpailuoikeudellisesti verrata valikoivaan jakelujärjestelmään. Selektiiviseen jälleenmyyntiverkostoon liittyvät valinnat voidaan tehdä muun muassa laadullisten kriteerien perusteella, joita ovat esimerkiksi myyjien ammattitaito ja muut oheispalvelut. Kirjakauppojen palvelutaso liittyy niiden antamaan korkeatasoiseen ja henkilöstön osaamiseen sekä markkinointiin liittyvään palvelutasoon.

LK ei täytä Otavan myyntiehdoissa asetettuja varsinaiselle kirjakaupalle myönnettävän jakelupalkkion edellytyksiä. Tästä syystä LK ei ole oikeutettu yhdenmukaiseen kohteluun täyden palvelun kirjakauppojen kanssa. Otava korostaa sitä, että se soveltaa johdonmukaisesti läpinäkyviä kriteereitä myöntäessään jakelupalkkion. Korkeimman hallinto-oikeuden kanta siitä, että Otava on määräävässä markkina-asemassa, ei estä ottamasta huomioon kirjakauppojen antamaa palvelua Otavalle arvioitaessa kirjakauppojen saamaa LK:lle myönnettävää alennusta suuremman jakelupalkkion hyväksyttävyyttä.

Paikallinen jakeluverkosto tarjoaa kirjojen saatavuuden ja palvelutason osalta sellaisia etuja, joita LK ei voi tarjota. Tämä on otettava lukion oppikirjojen myynnin osaltakin huomioon perusteluna myöntää tavallisille kirjakaupoille jakelupalkkio edullisemman alennuksen muodossa. Mikäli LK:lle annettaisiin samanlainen jakelupalkkio kuin täyden palvelun kirjakaupoille, olisi se kohtuutonta kirjakauppojen näkökulmasta ja voisi mahdollisesti vaikeuttaa tämän jakelukanavan toimintaa lukiolaisten oppikirjojen jakelussa. Mikäli kirjakaupat ympäri maata eivät pitäisi varastossaan Otavan lukion oppikirjoja, eivätkä tarjoaisi lukiolaisille mahdollisuutta tutustua Otavan kirjoihin vähittäismyymälöissään, joutuisi Otava järjestämään tällaisen mahdollisuuden lukiolaisille jollain muulla tavalla, josta aiheutuisi Otavalle kustannuksia.

Otavan jakelupalkkion myöntämisperusteiden tavoitteena ei ole määräävän markkina-aseman kiellossa tarkoitettu voiton maksimointi tai kilpailun torjuminen. Menettely ei johda siihen, että Otavan voitot nimenomaisesti LK:lta olisivat maksimaalisen suuret tai että menettely tähtäisi Otavan kilpailijoiden toiminnan vaikeuttamiseen tai kilpailun torjumiseen. LK:n elinkeinonharjoittaminen ei ole Otavan menettelystä vaikeutunut, mikä ilmenee kilpailuneuvoston päätöksestä sekä LK:n liikevaihdon ja markkinaosuuden kasvusta. LK:n liikevaihto on vuonna 1996 ollut 2,3 miljoonaa euroa ja vuonna 2001 jo 3,3 miljoonaa euroa. LK:n markkinaosuus on samassa ajassa kasvanut noin 13 %:sta 16 %:iin.

Otavan menettely on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä, joten seuraamusmaksun määräämiselle ei ole edellytyksiä. Joka tapauksessa menettelyä on pidettävä vähämerkityksellisenä.

Seuraamusmaksu

Relevanttien markkinoiden määrittäminen kustantajan omien tuotteiden markkinoiksi on poikkeuksellista. Otavalla on ollut peruste olettaa, että esimerkiksi WSOY:n kustantamat lukion oppikirjat kuuluvat Otavan kustantamien vastaavien kirjojen kanssa samoille markkinoille. Lisäksi Otavalla on ollut perusteita katsoa, että LK:n toimintaperiaatteen mukainen postimyyntiyritys on eri asemassa täyden palvelun kirjakauppojen kanssa. Otava on johdonmukaisesti soveltanut läpinäkyviä kriteereitä sekä asiakkaiden luokittelussa että jakelupalkkion myöntämisperusteissa, joten Otavan markkinakäyttäytymistä ei voida pitää tarkoituksellisena kilpailun rajoittamisena tai toisen elinkeinonharjoittajan toiminnan vaikeuttamisena.

Otava on 1.4.1999 alkaen luopunut omista kirjojen varastointi-, pakkaus- ja lähetystoiminnoistaan ostaen palvelut Kirjavälitys Oy:ltä. Tässä yhteydessä Otava on tarkistanut myyntiehtojaan myös LK:lle niin, että jakelupalkkio on sama kuin Kirjavälitys Oy:n antama eli aikaisemman 21 %:n sijasta 23 %. Maksuehto on 14 päivää - 2 %, 30 päivää netto. Kirjat toimitetaan lajittelematta ja rahtiveloituksin. LK on vuodesta 1999 saanut 23 % alennuksen, joka eroaa täyden palvelun kirjakauppojen saamasta jakelupalkkiosta 2 %. Vuonna 1999 tämä rahallinen erotus on ollut arvoltaan 16.986 euroa, vuonna 2000 18.989 euroa ja vuonna 2001 21.068 euroa.

Edellä olevan perusteella ei seuraamusmaksun määräämiselle ole tässä tapauksessa minkäänlaista aihetta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinaoikeuden ratkaistavana olevat kysymykset

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Korkein hallinto-oikeus on 19.10.2001 antamallaan päätöksellä (taltio 2540) katsonut, että Otavalla on määräävä markkina-asema kustantamiensa tekijänoikeuksilla suojattujen lukion oppikirjojen markkinoilla Suomessa.

Markkinaoikeuden ratkaistavana on siten tässä vaiheessa enää kysymys siitä, onko Otavan markkinakäyttäytymistä kyseisillä markkinoilla pidettävä kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointi

Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella 7 §:n 4 kohdan mukaan kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.

Vuoden 1992 kilpailunrajoituslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 162/1991) on kohtuuttoman hinnoittelukäytännön osalta viitattu aikaisempaan sääntelyyn. Esityksessä on todettu, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on sallittua käyttää selektiivistä eli valikoivaa myyntiä hyödykkeiden jakelussa, jos yrittäjä valitsee jälleenmyyjät tiettyjen laadullisten perusteiden mukaan ja näitä perusteita noudatetaan johdonmukaisesti.

Vuoden 1988 lain esitöissä (HE 148/1987) on todettu määräävän markkina-aseman antavan yritykselle mahdollisuuden asettaa hintatasonsa riippumattomana kilpailevista yrityksistä.

Kilpailuvirasto on katsonut, että Otavan näytevarastokirjakauppoja suosiva ja LK:ta syrjivä alennuskäytäntö on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaista. Otava ei ole osoittanut, mitä erityisiä palveluja näytevarastokirjakaupat LK:sta poiketen sen puolesta suorittavat lukion oppikirjojen myynnissä. Alennuksella ei myöskään ole hyvitetty sellaisia lukion oppikirjojen myyntiin liittyviä kustannuksia, jotka ilman näytevarastokirjakauppoja jäisivät Otavan kannettavaksi tai rasittaisivat Otavan tulosta. LK on tarjonnut lukion oppikirjoja ostaville asiakkailleen vastaavat palvelut kuin näytevarastokirjakaupat, joiltakin osin palvelut ovat olleet jopa parempia.

Otava on katsonut, että LK ja näytevarastokirjakaupat eivät ole samanlaisia asiakkaita. Alennus on Otavan jakelupalkkio täyden palvelun kirjakaupoille ja kyse on selektiivisestä, läpinäkyvästä jakelujärjestelmästä, joka on hyväksyttävä myös määräävässä asemassa olevalle yritykselle. Täyden palvelun kirjakaupat tarjoavat Otavalle sellaisia palveluja, joita LK ei lähinnä postimyyntiyrityksenä pysty tarjoamaan.

Korkein hallinto-oikeus on kilpailuneuvoston 21.6.1999 tekemästä päätöksestä tehdyn valituksen johdosta todennut, että tarkastelun kohteena asiassa on Otavan LK-Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:öön nähden noudattama hinnoittelu, kun LK-Lukiolaisten Kirjakauppa Oy hankkii Otavalta tämän kustantamia, tekijänoikeuksilla suojattuja lukion oppikirjoja myydäkseen niitä edelleen lukioiden oppilaille. Korkein hallinto-oikeus on katsonut asiassa selvitetyn, että Otava on myöntänyt LK-Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:lle pienemmän alennuksen lukion oppikirjoista kuin muille oppikirjojen myyjille.

Määräävässä markkina-asemassa olevaa elinkeinonharjoittajaa koskeva tasapuolisuusvaatimus edellyttää sitä, että samanlaisia asiakkaita kohdellaan samalla tavoin. Tämä vaatimus ei edellytä sitä, että erilaisia asiakasryhmiä kohdellaan samalla tavoin, jos hintaerot perustuvat kustannusperusteisiin tai muihin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviin syihin.

Korkein hallinto-oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan todennut, että valinnan eri kustantajien kustantamien oppikirjojen välillä tekevät kunkin oppiaineen opettajat perusteenaan pääasiallisesti muut tekijät kuin hinta. Arvioitaessa sitä, ovatko LK ja täyden palvelun kirjakaupat samanlaisia asiakkaita voidaan näin ollen ottaa huomioon ainoastaan ne markkinointitoimenpiteet ja -kustannukset, jotka aiheutuvat lukion oppikirjojen markkinoinnista opettajille.

Otavan toimittamasta materiaalista on ilmennyt, että lukion oppikirjojen laskutus keskittyy voimakkaasti heinä-, elo-, syys-, loka- ja marraskuuhun. LK:n myynti on keskittynyt vastaavalla tavalla, mutta yhtiön toimittamien myyntitietojen perusteella toiminta on ympärivuotista. Täyden palvelun kirjakauppoja ja LK:aa ei näin ollen voida pitää erilaisina asiakkaina vain sillä perusteella, että täyden palvelun kirjakaupat varastoivat ja pitävät esillä Otavan lukion oppikirjoja läpi vuoden, koska myös LK:n toiminta on ympärivuotista.

Sekä täyden palvelun kirjakaupat että LK toimivat lukion oppikirjojen markkinoilla jälleenmyyjinä. Kun asiassa ei ole muuta ilmennyt, markkinaoikeus katsoo, että näitä kirjakauppoja ja LK:aa on pidettävä Otavan kannalta samanlaisina asiakkaina.

Korkein hallinto-oikeus on Neste/SEO - päätöksessä (30.11.1995 taltionumero 4993) katsonut hinnaneriytysperusteiden kustannusvastaavuuden muodostavan selkeän lähtökohdan määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan toimien hyväksyttävyyden arvioinnille. Hinnoitteluperusteet ja muu markkinakäyttäytyminen eivät kuitenkaan saa olla joitakin asiakkaita syrjiviä eivätkä muutoinkaan sellaisia, että seurauksena on yrityksen joidenkin asiakkaiden joutuminen kilpailuoikeudellisesti muita heikompaan asemaan. Hintojen eriyttäminen voi kuitenkin olla sallittua muillakin, objektiivisesti hyväksyttävillä perusteilla.

Myös niin kutsuttu funktionaalinen alennus voi olla hyväksyttävä hinnaneriyttämisperuste. Hintasyrjintänä ei edellä mainitun päätöksen perusteella voida pitää sitä, että alennuksella hyvitetään ostajaa myyjälle tehdyistä palveluksista, joiden suorittamisesta myyjälle aiheutuu kustannussäästöä.

Tässä asiassa on edellä mainituin tavoin kyse lukion oppikirjojen markkinoista. Sekä LK että täyden palvelun kirjakaupat ovat Otavan kannalta samanlaisia asiakkaita. Otavan taholta erilaisia alennuskäytäntöjä on perusteltu lähinnä sillä, että täyden palvelun kirjakaupat tarjoavat Otavalle sellaisia palveluja, joita LK ei tarjoa. Paikallisen jakeluverkoston etuja ovat muun muassa kirjojen ympärivuotinen saatavuus, mahdollisuus kirjojen hankintaan lähimmästä kirjakaupasta sekä kuluttajien tilaisuus verrata kirjoja keskenään. Lisäksi LK:lle toimitettavista oppikirjalähetyksistä aiheutuu Otavan mukaan lisäkustannuksia verrattuna täyden palvelun kirjakauppoihin.

Markkinaoikeus katsoo, että saadun selvityksen perusteella ei ole ilmennyt oppikirjojen jakelun LK:n kautta aiheuttavan lisäkustannuksia Otavalle tai jakelun täyden palvelun kirjakauppojen kautta tuovan säästöjä Otavalle. LK ei myöskään ole edellyttänyt, että sille toimitettavat kirjalähetykset pakattaisiin erikseen. Oppikirjojen markkinointi on suunnattu opettajille, joten kirjojen paikallisella saatavuudella ei ole merkitystä vertailumahdollisuuden tai markkinointikustannuksien kannalta. Mitään selvitystä siitä, mitä markkinointitoimenpiteitä täyden palvelun kirjakaupat tekevät Otavan puolesta lukion oppikirjamarkkinoilla ja mitä lisäkustannuksia Otavalle aiheutuisi tämän palvelun puuttuessa, ei ole esitetty. Kustannusperusteista syytä hintojen eriyttämiseen ei näin ollen ole.

Otavalle voi kirjojen yleiskustantajana olla hyötyä kirjakauppojen olemassa olosta kilpailuneuvoston päätöksessä 21.6.1999 todetuin tavoin. Tämä hyöty voidaan hyvittää funktionaalisen alennuksen muodossa, jos kirjakauppojen tekemistä palveluista aiheutuu vastaavaa säästöä Otavalle. Kun kyse on lukion oppikirjojen markkinoista, markkinaoikeus katsoo, että funktionaalisen alennuksen edellytykset on arvioitava näiden markkinoiden perusteella. Lukion oppikirjamarkkinoilla ei käytetä näytevarastojärjestelmää, joten tämän järjestelmän vaikutuksia muiden kirjojen markkinointiin ei voida ottaa huomioon. Täyden palvelun kirjakauppojen ei lukion oppikirjamarkkinoilla ole osoitettu tarjoavan jotain sellaista, kustannuksia säästävää palvelua, jota LK ei tarjoaisi. Edellytyksiä funktionaalisen alennuksen myöntämiselle ei tässä tapauksessa siten ole.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus katsoo, että LK:ta ja näytevarastokirjakauppoja on tässä asiassa pidettävä vastaavassa asemassa olevina elinkeinonharjoittajina. Otavalla ei siten ole lukion oppikirjoja toimittaessaan hyväksyttäviä perusteita asettaa LK:ta eri asemaan kun ns. näytevarastokirjakauppoja. Otava on näin ollen syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävän, kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn syrjivän ja kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen myöntäessään LK:lle jatkuvasti niin sanottuja näytevarastokirjakauppoja huonomman alennuksen lukion oppikirjoista.

Kilpailuvirasto on vaatinut, että Otavan syrjivä alennuskäytäntö on lopetettava ja Otava on velvoitettava toimittamaan oppikirjoja LK:lle vastaavilla ehdoilla kuin perinteistä kirjakauppatoimintaa harjoittaville näytevarastokirjakaupoille. Saadun selvityksen mukaan Otava on jatkanut syrjivää alennuskäytäntöä tarjoamalla "Kustannusosakeyhtiö Otavan K-kirjojen myyntiehdot 2001" mukaan 25 % alennusta muille kuin LK:lle, jolle myönnettävä alennus on 2.5.2001 tehdyn tarjouksen mukaan ollut 23 %. Selvitystä menettelyn lopettamisesta tämän ajankohdan jälkeenkään ei ole esitetty. Näin ollen menettely on määrättävä lopetettavaksi kilpailunrajoituslain 16 §:n 1 kohdan perusteella määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Lisäksi Otava on kilpailunrajoituslain 16 §:n 2 kohdan perusteella velvoitettava toimittamaan kyseessä olevia hyödykkeitä (lukion oppikirjoja) LK:lle vastaavanlaisilla ehdoilla kuin Otava tarjoaa niitä muille vastaavassa asemassa oleville elinkeinonharjoittajille.

Seuraamusmaksu

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4-7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Lain esitöiden mukaan (HE 162/1991 s. 12) vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Ensimmäisellä kerralla kiellon rikkomisesta voitaisiin määrätä alhaisempi maksu ja korottaa maksua seuraavalla kerralla, mikäli yritys edelleen jatkaa kiellon rikkomista.

Maksua määrättäessä on kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta (840,94 euroa) neljään miljoonaan markkaan (672.751,70 euroa). Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan markkinaoikeus päättää seuraamusmaksusta kilpailuviraston esityksestä, tarkoittaa, ettei maksua voida määrätä ilman viraston esitystä. Maksun suuruuden osalta markkinaoikeus ei ole sidottu kilpailuviraston esitykseen. Markkinaoikeuden tulee harkita maksun määrä viran puolesta. Samoin viran puolesta tulee ottaa huomioon seuraamusmaksun korottamisperusteet ja perusteet lieventää maksua tai jättää maksu määräämättä. Seuraamusmaksun määrän tulisi kuitenkin ylittää kilpailunrajoituksella mahdollisesti saatu hyöty.

Seuraamusmaksua määrättäessä vastaajan toimintaa on arvioitava tekohetkellä tiedossa olevien seikkojen ja tuolloin noudatettavina olleiden säännösten ja määräysten valossa. Laillisuusperiaatteesta seuraa, että tuomitseminen voi tulla kysymykseen ainoastaan silloin, kun sanktioidun menettelyn tunnusmerkistö on riittävän täsmällisesti määritelty ja vastaaja on voinut ymmärtää toimintansa moitittavuuden. Toisaalta lähtökohtana on, että yrityksen on tunnettava kilpailulainsäädännön sisältö. Tietämättömyys lain kielloista ja kilpailuoikeudellisesta oikeuskäytännöstä ei poista tai vähennä teon moitittavuutta.

Oikeuskäytännössä huomiota on kiinnitetty menettelyn keston ja laajuuden, sekä moitittavuuden ja vahingollisuuden ohella myös kilpailunrajoitukseen syyllistyneiden yritysten liikevaihtoon.

Edellä kuvatuin tavoin kyse on ollut LK:ta syrjivien toimitusehtojen käytöstä lukion oppikirjoja myytäessä. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kestänyt yli 10 vuotta. LK:aa syrjiviä toimitusehtoja on käytetty vuodesta 1992 alkaen ja käyttö jatkuu edelleen. Menettely on koskenut kaikkia LK:n Otavalta ostamia lukion oppikirjoja. Kilpailuvirasto on vuonna 1997 tehnyt asiassa esityksen kilpailuneuvostolle määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ja seuraamusmaksun määräämiseksi. Tuosta ajankohdasta lähtien Otavalla on ollut perusteltua aihetta epäillä menettelynsä kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä. Asiassa ei ole ilmennyt, että Otava olisi muuttanut menettelyään korkeimman hallinto-oikeuden 19.10.2001 antaman päätöksen jälkeenkään. Menettelyä ei näin ollen voida pitää kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.

Otavan lukion oppikirjojen myynti on ollut (...) miljoonan euron ja (...) miljoonan euron välillä vuosina 1996 - 2001. Otavan antaman tiedon mukaan LK:n saama alennus eroaa 2 % täyden palvelun kirjakauppojen saamasta jakelupalkkiosta. Tämän rahallisen erotuksen arvo on ollut vuositasolla noin 18.000 euroa.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus määrää Kustannusosakeyhtiö Otavalle 168.000 euron seuraamusmaksun.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asia on tullut vireille kilpailuvirastossa LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:n toimenpidepyynnöstä. Tämä yhtiö on myös joutunut asian selvittämiseksi käyttämään asianajajan apua kilpailuneuvostossa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nämä seikat ja asian lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Kustannusosakeyhtiö Otava tulee velvoittaa korvaamaan LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy on arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Sen vuoksi vaadituista kuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

Asian lopputulos huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että Kustannusosakeyhtiö Otava joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää Kustannusosakeyhtiö Otavan lopettamaan edellä tarkoitetun kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan vastaisen menettelynsä eli LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:tä syrjivän alennuskäytäntönsä ja velvoittaa Kustannusosakeyhtiö Otavan toimittamaan kyseessä olevia hyödykkeitä eli lukion oppikirjoja LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:lle vastaavanlaisilla ehdoilla kuin se tarjoaa niitä muille vastaavassa asemassa oleville elinkeinonharjoittajille nyt asetettavan 100.000 euron suuruisen sakon uhalla.

Markkinaoikeus määrää Kustannusosakeyhtiö Otavan maksamaan valtiolle 168.000 euron seuraamusmaksun.

Markkinaoikeus velvoittaa Kustannusosakeyhtiö Otavan korvaamaan LK - Lukiolaisten Kirjakauppa Oy:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi katsotuilla 25.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Muut vaatimukset hylätään.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituslain 21 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa on säädetty. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Maarit Lindroos ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Ville Aalto-Setälä, Antti Aine ja Eero Lehto.

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 20.1.2006 taltionumero 91.