MAO:45/03 · Markkinaoikeus

KILPAILUVIRASTON YRITYSKAUPAN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA PÄÄTÖS

Kilpailuvirasto on päätöksellään 2.1.2001 Dnro 573/381/00, määräten päätöksessä selostetut sitoumukset ja ehdot noudatettavaksi, hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Carlsberg A/S (Carlsberg) hankkii Pripps Ringnes Ab -konsernin tytäryhtiöineen sekä Pripps Ringnesin hallussa olevat Baltic Beverages Holding Ab:n (BBH) osakkeet. Kilpailuvirasto on katsonut, ettei Carlsbergin ja Orkla ASA:n neuvottelujen jälkeen ehdottamien sitoumusten muuttamassa järjestelyssä synny tai vahvistu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Kilpailuvirasto on määrännyt päätöksellään Carlsbergin noudatettavaksi muiden ohella sitoumuksen nro 3, jonka sisältö on seuraava:

Carlsberg sitoutuu osoittamaan eri henkilöt edustajikseen Oy Sinebrychoff Ab:n (Sinebrychoff) hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin kuin ne henkilöt, jotka on osoitettu BBH:n vastaaviin tehtäviin. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan osoittamatta Sinebrychoffin edustajia BBH:n hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin ja vastaavasti BBH:n edustajia Sinebrychoffin hallitukseen ja toimivan johdon tehtäviin. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan hyväksymättä Hartwall Oyj:n (Hartwall) edustajia hallituksen jäseniksi yhtiöihin, joissa Carlsberg käyttää yksinomaista tai yhteistä määräysvaltaa, lukuun ottamatta kuitenkaan BBH:n tai sen määräysvaltaan kuuluvien yhtiöiden hallituksia.

YRITYSKAUPAN EHDON MUUTTAMISTA KOSKEVAN ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Hakemus

S&N osoittaa Hartwallin sijasta jäsenet BBH:n hallitukseen. Myös Carlsberg haluaa järjestää konserniyhtiöidensä johdon konsernitason strategioiden mukaan ja osoittaa hallitusedustajansa BBH:n näiden strategioiden edellyttämällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että konserni nimittää ne yksittäiset henkilöt, jotka ovat vastuussa konsernin keskusjohdon edustuksesta tietyn alueen tytäryhtiöissä. Näin osoitetut hallitusedustajat kykenevät muodostamaan yhtenäisen kuvan alueella edellytettävistä strategioista ja raportoimaan vastaavista kokonaisuuksista emoyhtiön johdolle. Venäjän, Baltian ja Pohjoismaiden markkinat muodostavat johdon näkökulmasta tällaisen kokonaisuuden. Viraston asettama ehto nro 3 poistaa Carlsbergilta mahdollisuuden nimittää samat henkilöt emoyhtiön edustajiksi Sinebrychoffin ja BBH:n hallituksiin. S&N:llä ei tällaisia rajoitteita ole, minkä seurauksena Carlsberg A/S joutuu BBH:ssa eriarvoiseen asemaan yhtiön toiseen omistajaan nähden.

Kilpailuviraston päätös

Kilpailuvirasto on hylännyt hakemuksen ehdon nro 3 osalta.

Kilpailuviraston päätöksessään 2.1.2001 määräämät ehdot nro 2 ja nro 3 liittyvät ensisijaisesti BBH:n rooliin yrityskaupan seurauksena muodostuneessa tilanteessa. Kilpailuvirasto katsoi päätöksessään, että jaettuun määräävään markkina-asemaan liittyvän hiljaisen yhteisymmärryksen syntymistä edesauttaa olennaisesti jokin pakotemekanismi, jolla yhteisymmärrystä rikkovaa oligopolin jäsentä voidaan uhata. Kilpailuvirasto katsoi tällöin keskeisen pakotemekanismin olevan BBH, jota Carlsberg saattoi tehokkaasti käyttää Hartwalliin kohdistuvien vastatoimien välineenä kannustaakseen Hartwallia välttämään voimakasta kilpailua Sinebrychoffin kanssa Suomen markkinoilla. Kilpailuvirasto katsoi pakotemekanismin olevan olemassa, koska BBH:n menestyminen oli sen omistajien kesken suhteellisesti tärkeämpää Hartwallille kuin Sinebrychoff/Carlsbergille.

Ehdon nro 3 tarkoituksena on ollut ehkäistä oligopolin jäsenten kilpailutoimien tiedonvaihtoa BBH:n kautta sekä BBH:n hallinnossa tehtävien päätösten pakotemekanismina käyttäminen.

Euroopan komissio on 5.4.2002 hyväksynyt yrityskaupan, jossa S&N hankkii määräysvallan Hartwallissa. Yrityskaupan seurauksena Hartwall saa tuekseen taloudelliset voimavarat, joiden johdosta Hartwallin ei voida enää katsoa olevan samalla tavoin kuin aikaisemmin taloudellisesti riippuvainen BBH:n toiminnasta.

Pakotemekanismi on menettänyt osittain merkityksensä S&N/Hartwall -yrityskaupan seurauksena. Pakotemekanismin poistuminen ei kuitenkaan ole muuttanut tilannetta oligopolin tiedon koordinoinnin osalta, vaan Sinebrychoffilla ja Hartwallilla sekä niiden pääomistajilla on edelleen mahdollisuus tietojenvaihtoon BBH:ssa.

Carlsbergin konsernin keskusjohdon edustajan toimet ja vastuu on alueellisesti yhdistetty. Edustajan tai edustajien samanaikainen toimiminen BBH:ssa ja Sinebrychoffissa saattaa olla merkityksellinen tietojenvaihtokanavana Suomen markkinoiden osalta. Pelkästään Sinebrychoffin toimivan johdon poissulkeminen BBH:n vastaavista tehtävistä ei ole tällöin riittävä toimenpide tietojenvaihdon ehkäisemiseksi.

Kilpailuvirasto ei myöskään arvioi ehdon nro 3 asettavan Carlsbergia ja S&N:ää niin eriarvoiseen asemaan S&N/Hartwall -yrityskaupan seurauksena BBH:n hallinnossa ja johdossa, että ehtoa nro 3 tulisi sen seurauksena lieventää. Tässä arviossa kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota kilpailunrajoituslain 11 i §:ssä säädettyihin edellytyksiin ehtojen muuttamiseksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Carlsberg on vaatinut, että kilpailuviraston päätöstä muutetaan siltä osin kuin kilpailuvirasto on hylännyt hakemuksen ehdon nro 3 poistamisesta Carlsberg A/S/Orkla ASA:n panimoliiketoimintoja koskevassa yrityskaupassa ja ehto nro 3 poistetaan kokonaisuudessaan tai toissijaisesti ehto lievennetään kuulumaan seuraavasti: "Carlsberg sitoutuu olemaan hyväksymättä Hartwallin edustajia hallituksen jäseniksi yhtiöihin, joissa Carlsberg käyttää yksinomaista tai yhteistä määräysvaltaa lukuun ottamatta BBH:n tai sen määräysvaltaan kuuluvia yhtiöitä. Carlsberg sitoutuu edelleen olemaan osoittamatta Sinebrychoffin toimitusjohtajaa tai muuta toimivan johdon edustajaa BBH:n hallitukseen tai toimivan johdon tehtäviin."

Perusteluinaan yhtiö on esittänyt seuraavaa.

Yrityskaupan ehdot asetettiin tilanteessa, jossa toinen puoli BBH:n omistuksesta siirrettiin Carlsberg-konsernin hallintaan Carlsbergin ollessa myös Sinebrychoffin omistaja. Lisäksi Carlsbergin katsottiin kansainvälisenä panimokonsernina olevan selvästi voimakkaampi osapuoli kuin pääasiassa kansallinen Hartwall. Tämä epätasapaino Carlsbergin ja Hartwallin välillä BBH:n johdossa ja omistuksessa oli pääasiallinen syy päätöksessä asetetuille BBH:ta koskeville ehdoille.

Tämä epätasapaino muuttui, kun EY:n komissio hyväksyi ehdoitta 5.4.2002 antamallaan päätöksellä yrityskaupan, jossa suuri skotlantilainen panimokonserni S&N hankki yksinomaisen määräysvallan Hartwallissa. Tämän johdosta S&N:llä on nyt merkittävästi Carlsbergia suuremmat taloudelliset voimavarat BBH:n johdon ja omistuksen taustalla. S&N:n/Hartwallin yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2001 oli noin 7,9 miljardia euroa. Pelkästään S&N työllistää noin 40 000 ihmistä. Uusi konserni on markkinajohtaja mm. seuraavissa maissa: yhdistynyt Kuningaskunta (28 %), Ranska (40 %), Suomi (45 %).

Markkinaolosuhteissa tapahtui kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu olennainen muutos, kun S&N hankki yksinomaisen määräysvallan Hartwallissa.

Kilpailuviraston ehdon nro 3 alkuperäinen tarkoitus oli estää Sinebrychoffin ja Hartwallin tietojenvaihto BBH:n puitteissa. Nykyisissä markkinaolosuhteissa ehto on kohtuuttoman ankara suhteessa sillä saavutettaviin hyötyihin. Ei ole perusteltua, että Carlsbergin liiketoimintojen koordinointi Venäjällä ja Baltiassa kohtuuttomasti kärsii Suomen kilpailuolosuhteisiin liittyvistä syistä tilanteessa, jossa yhteisyrityksen suuremmalla osapuolella ei ole vastaavia velvoitteita ja se voi järjestää hallintonsa BBH:ssa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ehto asettaa Carlsbergin ja S&N:n epätasavertaiseen asemaan BBH:n osakkeenomistajina.

Kilpailuolosuhteisiin Suomessa pyritään vaikuttamaan ehdolla, jonka vaikutukset kohdistuvat pääasiassa Carlsbergin liiketoimintaan Venäjällä ja Baltiassa.

Kysymyksessä oleva linkki Carlsbergin ja S&N:n /Hartwallin välillä ei liity varsinaisesti Suomen markkinoille vaan osapuolten toimintaan muilla kuin Suomen markkinoilla. Ehdon 3 epärationaalisuus korostuu, kun BBH:n omistajaksi Hartwallin kautta tuli Carlsbergin suurin kansainvälinen kilpailija. Ehdon 3 myötä pyritään estämään tiedonvaihtokanavan syntyminen Suomen osalta, mutta mikään ei estä Carlsbergia ja vastaavasti S&N:ää nimittämästä BBH:n edustajia, jotka toimivat yritysten johtotehtävissä esim. maissa, joissa molemmilla on merkittävä markkina-asema.

Tietojen vaihto Suomen markkinoita koskevista liikesalaisuuksiksi katsottavista tiedoista on kilpailuoikeudessa kiellettyä. Ehdolla saavutettavat kilpailuhyödyt ovat marginaalisia nykyisessä markkinatilanteessa ja näin ehto on suhteellisuusperiaatteiden vastainen.

Riski yhteisen määräävän markkina-aseman syntyyn tai vahvistumiseen ja kilpailun merkittävään rajoittumiseen Suomen markkinoilla on olennaisesti laskenut S&N/Hartwall -yrityskaupan seurauksena verrattuna tilanteeseen, jolloin nyt kysymyksessä oleva yrityskauppa hyväksyttiin. On kyseenalaista, voidaan nykyisessä markkinatilanteessa S&N:n tultua Hartwall/BBH:n omistajaksi katsoa, että oikeuskäytännössä määritellyt edellytykset yhteisen määräävän markkina-aseman olemassaololle täyttyvät.

Nykyisessä markkinatilanteessa Carlsbergin on kilpailijana huomattavasti vaikeampi arvioida Hartwallin toimia Suomen markkinoilla S&N:n tultua Hartwallin omistajaksi. Lisäksi Carlsbergin mahdollisuus vaikuttaa Hartwalliin BBH:n kautta on poistunut.

Ehto vaikeuttaa olennaisesti Carlsbergin liiketoimintaan yleisesti sekä erityisesti johdon järjestämistä Pohjoismaissa, Baltiassa ja Venäjällä ja näin ollen asettaa sen markkinoilla selvästi epäedullisempaan asemaan kilpailijoihin verrattuna.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuviraston ensisijainen huolenaihe Carlsberg/Orkla -järjestelyssä oli sen synnyttämä yhteisen määräävän markkina-aseman tilanne päätöksessä tarkemmin yksilöidyillä juomamarkkinoilla. Keskeinen tekijä yhteisen määräävän markkina-aseman toteamisessa oli Suomen panimoalan markkinoiden kahden pääkilpailijan, Oyj Hartwall Abp:n ja Oy Sinebrychoff Ab:n ja niiden pääomistajien välille muodostuvat voimakkaat kytkennät BBH:ssa. Kaupan tuloksena äänivalta BBH:ssa jakautui suhteessa 50/50 Carlsbergin ja Hartwallin välillä. Yritysjärjestelyn seurauksena näille yrityksille olisi ilman viraston asettamia ehtoja syntynyt kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen yhteinen määräävä markkina-asema olut-, siideri-, long drink -juomien, virvoitusjuomien ja kivennäisvesien markkinoilla Suomessa.

Selkein ratkaisu BBH:sta aiheutuvien Hartwallin ja Sinebrychoffin välisten kytkentöjen katkaisemiseen olisi ollut yhteisomistuksen purkaminen BBH:ssa. Kilpailuvirasto katsoi kuitenkin voivansa hyväksyä Carlsbergin ehdottamat sitoumukset kevyemmästä vaihtoehdosta, jossa Orklan omistamien Hartwall -osakkeiden myyntivelvoitteen ohella yritysten edustuksesta ja päätöksenteosta BBH:ssa määrättiin ehdoilla nrot 2 ja 3.

Ehdon nro 3 tarkoituksena on ehkäistä oligopolin jäsenten tiedonvaihtoa BBH:n kautta sekä edelleen ehdon nro 2 ohella vaikeuttaa BBH:n hallinnossa tehtävien päätösten käyttämistä pakote- tai ns. rankaisumekanismina.

Kilpailuvirasto määräsi ehdot tilanteessa, jossa se katsoi, ettei pohjoismaisia markkinoita hallitseva Carlsberg/Orkla -ryhmä voi yhtäältä omistaa Sinebrychoffia ja toisaalta harjoittaa samanaikaisesti syvällekäyvää yhteistyötä Hartwallin kanssa BBH:ssa. Kilpailuvirasto määräsi tämän vuoksi omistuksellisten yhteyksien (Orklan Hartwall-omistus) purkamisen lisäksi ehtoja, joilla pyritään ehkäisemään osapuolten kilpailukäyttäytymisen yhteensovittamista.

Ehdolla nro 3 pyrittiin poistamaan markkinoiden läpinäkyvyyttä ja siten ehkäisemään yhteisen määräävän markkina-aseman yritysten, Sinebrychoffin ja Hartwallin, välistä tiedonvaihtoa BBH:ssa. Ehto nro 3 tulee nähdä päätöksessä määrättyjen ehtojen nrot 2, 4 ja 5 tapaan markkinoiden läpinäkyvyyttä ja kilpailukäyttäytymisen koordinoimista ehkäisevänä tekijänä. Kilpailuviranomainen ei voi viraston mielestä tässä markkinatilanteessa tarjota oligopolin jäsenille tietojenvaihtofoorumia, jossa yhtiöiden päättävien elinten jäsenet kohtaavat toisensa, ja jossa tarjoutuu mahdollisuus tietojenvaihtoon oligopolin yhteisten etujen mukaisesta käyttäytymisestä Suomen markkinoilla.

Carlsberg on perustellut ehdon nro 3 lieventämistä tai poistamista myös sillä, että pakotemekanismi on BBH:n osalta poistunut. Viraston mielestä pakote- tai rankaisumekanismi, sellaisena kuin se kuuluu yhteisen määräävän markkina-aseman tunnusmerkistöön, ei ole poistunut. Kysymys ei ole siitä, että rankaisumekanismin olemassa olo edellyttäisi toisen oligopolin jäsenen olevan merkittävästi toista isompi. Kyse ei ole iso rankaisee pientä -tilanteesta, vaan siitä, että kummallakin oligopolin jäsenellä on edellytykset vastata toisen kilpailukeinojen käyttöön tavalla, joka poistaa kannusteet kilpailuun. Tästä syystä kilpailuvirasto totesi, lieventäessään ehtoa nro 2, ehdon taustalla olleen pakotemekanismin menettäneen osittain merkityksensä. Samasta syystä ei ehtoa nro 2 mainitussa päätöksessä poistettu kokonaan, vaan sitä lievennettiin.

Carlsbergin esittämä panimoalan markkinoilla tapahtunut muutos ei ole poistanut Sinebrychoffin ja Hartwallin yhteisen määräävän markkina-aseman uhkaa.

Vastaselitys

Carlsberg on vastaselityksessään muun ohella todennut, ettei ole osoitettu, että osapuolilla olisi nykyisessä markkinatilanteessa yhteinen määräävä markkina-asema Suomen olut- ja virvoitusjuomamarkkinoilla. Yhtiö on viitannut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen Airtours-ratkaisuun 6.6.2002 (tapaus T-342/99).

Muuttuneessa markkinatilanteessa on olemassa laissa mainitut painavat syyt muuttaa ehtoa nro 3, jotta osapuolet voisivat toimia tasavertaisina BBH:n puitteissa. Ehtoa nro 3 ei voida enää nykyisessä tilanteessa pitää kohtuullisena. Arvioitaessa ehdon ankaruutta suhteessa sillä saavutettaviin kilpailuvaikutuksiin, on otettava huomioon, että ehto on luonteeltaan ikuinen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Jos kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, kilpailuviraston tulee 11 d §:n 3 momentin mukaan esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä noudatettavaksi tällaiset ehdot.

Kilpailuvirasto on lainvoiman saaneella päätöksellään 11 d §:n 3 momentin nojalla hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Carlsberg on hankkinut Pripps Ringnes Ab -konsernin tytäryhtiöineen sekä Pripps Ringnesin hallussa olevat BBH:n osakkeet. Yrityskaupan hyväksymisen ehdoksi on asetettu Carlsbergin ja yrityskaupan toisen osapuolen Orkla ASA:n kanssa käytyihin neuvotteluihin perustuvat sitoumukset, muiden ohella tässä asiassa kysymyksessä oleva sitoumus nro 3.

Kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentin mukaan kilpailuvirasto voi hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta.

Nyt kysymyksessä olevassa valitusasiassa markkinaoikeus tutkii, ovatko kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa asetetut edellytykset asetettujen ehtojen muuttamiseksi eli tässä tapauksessa ehdon nro 3 poistamiseksi tai lieventämiseksi täyttyneet. Asiassa ei sen sijaan voida tutkia, onko ehdon asettaminen kilpailuviraston lainvoiman saaneessa päätöksessä ollut lainmukaista tai olisiko yrityskauppa tullut hyväksyä ilman mainittua tai muita asetettuja ehtoja esimerkiksi sillä perusteella, että sen seurauksena ei sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla, syntynyt tai vahvistunut.

Markkinaoikeus katsoo, että arvioitaessa, onko markkinaolosuhteissa tapahtunut olennainen muutos tai onko asiassa olemassa jokin muu kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu painava syy, on kilpailuviraston tavoin tarkasteltava hakemuksen tueksi esitettyjä perusteita suhteessa niihin perusteisiin, jotka kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevan päätöksen mukaan ovat olleet syynä ehtojen, erityisesti kysymyksessä olevan sitoumusta nro 3 koskevan ehdon asettamiselle.

Kilpailuvirasto on esittänyt yrityskaupan hyväksymistä koskevassa päätöksessään sitoumuksia koskevana yleisenä arvionaan, ettei pohjoismaisia markkinoita hallitseva Carlsberg/Orkla-ryhmä voi samanaikaisesti harjoittaa syvällekäyvää liiketoimintaa ja yhteistyötä kummankin johtavan suomalaisen panimo- ja virvoitusjuoma-alan yrityksen kanssa. Yrityskaupan tuloksena syntyvää kilpailuongelmaa ei voitu kilpailuviraston päätöksen mukaan poistaa katkaisematta jotain tässä päätöksessä kuvatuista omistuksellisista kytkennöistä alan yritysten välillä. Muut sitoumukset voivat lähinnä täydentää tätä.

Carlsbergin hakemus yrityskaupan ehtojen muuttamiseksi on perustunut siihen, että S&N oli hankkinut määräysvallan Hartwallissa.

Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevasta päätöksestä voi päätellä, että yrityskaupan muut ehdot oli asetettu siitä huolimatta, ettei Carlsbergilla ja Orklalla olisi enää sitoumusten tultua täytetyksi omistuksen perusteella vaikutusvaltaa Hartwalliin. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, ettei pelkästään se seikka, että Hartwallin omistuksessa tapahtuu muutoksia, voi olla kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu olennainen markkinaolosuhteiden muutos tai muu erittäin painava syy.

Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevaan päätökseen sisältyvien ehtojen tarkoituksena on ollut rajoittaa Sinebrychoffin ja Hartwallin mahdollisuutta yhteistoimintaan, jotta päätöksessä tarkoitetun yrityskaupan seurauksena ei syntyisi tai vahvistuisi yhteinen määräävä markkina-asema näille yrityksille.

Markkinaoikeus katsoo, etteivät Carlsbergin kilpailuvirastolle tekemässä hakemuksessa tai markkinaoikeudelle tekemässä valituksessa esittämät seikat ole osoittaneet, että määräysvallan Hartwallissa siirtyminen S&N:lle merkitsisi muutosta edellä mainituissa kilpailuviraston markkinaolosuhteita arvioidessaan huomioon ottamissa seikoissa. Näin ollen kilpailuviraston päätös, jossa on todettu, ettei ehdon nro 3 muuttamiselle tai lieventämiselle ole kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, ei ole lainvastainen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Maarit Lindroos sekä asiantuntijajäsenet Tarja Jaakkola, Matti J. Sillanpää ja Olavi Sulkunen

Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.

LIITE

Matti J. Sillanpään ja Olavi Sulkusen eriävä mielipide:

Kilpailuviraston tekemän yrityskaupan ehtoja koskevan päätöksen jälkeen tilanne on muuttunut ratkaisevasti Scottish & Newcastle plc:n (S&N) hankittua vuoden 2002 keväällä yksinomaisen määräysvallan Hartwallissa. S&N:n liikevaihto on lähes 8 mrd. euroa ja se on siten taloudellisesti lähes kaksi kertaa Carlsbergiä voimakkaampi.

Kilpailunrajoituslain 11 i §:n mukaan: "Kilpailuvirasto voi hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta." Säännöstä on lain esitöissä perusteltu ainoastaan esimerkillä, jossa viitataan kilpailutilanteen olennaisella muutoksella uuden merkittävän yrityksen alalle tulon seurauksena. Normin sanamuodossa mainittua "muun painavan syyn" sisältöä ei hallituksen esityksessä ole lähemmin perusteltu.

Tämän vuoksi hyväksymme valituksen ja kumoamme kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen ja kilpailuviraston 2.1.2001 ehdollisessa päätöksessään asetettaman ehdon nro 3."

Vakuudeksi Kaisa Meriluoto

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 9.9.2005 taltionumero 2264.