Market Court dismisses appeal against Competition Authority's refusal of exemption for egg producers' cartel agreement.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Hakemus

Kanatalouden tuki ry on toimittanut kilpailuvirastolle 3.5.1999 puuttumattomuustodistus/poikkeuslupahakemuksen. Hakemuksen mukaan poikkeuslupaa tai puuttumattomuustodistusta on haettu järjestelylle, johon kananmunien tuottajat sitoutuvat allekirjoittamalla laatutuotantosopimukseksi nimetyn asiakirjan ja jonka tarkoituksena on tuotantoa supistamalla vähentää kananmunien kannattamatonta ulkomaanvientiä.

Kilpailuviraston päätös

Kilpailuviraston ratkaisu

Kilpailuvirasto on katsonut, että järjestelylle ei ole voitu myöntää puuttumattomuustodistusta, koska järjestelyyn on sisältynyt kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä ja kollektiivista boikotointia.

Kilpailuvirasto on edelleen katsonut, että laatutuotantosopimuksen 1 kohdan mukainen tuotannon supistaminen on sellainen kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu kilpailunrajoitus, johon ei sovelleta kilpailunrajoituslakia;

sopimuksen 4 kohdan mukainen tuotannon rajoittaminen on sellainen kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu ja kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletty kilpailunrajoitus, jonka soveltamiseen ei ole perusteita myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa;

sopimuksen 5 ja 6 kohdissa määritelty minimitavoitehinnan asettaminen on sellaista järjestelyn hyväksyttävän tavoitteen toteuttamiseksi tarpeetonta kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä, jollaisen soveltamiseen ei ole perusteltua myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa ja että

sopimuksen 2 kohdan mukaisten yksinosto- ja yksinmyyntiehtojen asettaminen on sellaista kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa ja 6 §:ssä tarkoitettua kilpailun rajoittamista, johon ei myönnetä kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Kilpailuviraston ratkaisun perustelut

Kilpailuvirasto on katsonut, että hakemuksen käsittelyä varten on riittävää määritellä relevanteiksi tuotemarkkinoiksi kananmunien tuotanto ja myynti erittelemättä tarkemmin erilaatuisten kananmunien tuotantoa tiloilla ja niiden myyntiä markkinointiketjun eri portaissa ja että Suomen alue on hakemuksen kohteena olevan yhteistoiminnan ja sen vaikutusten arvioinnin kannalta relevantti maantieteellinen alue.

Kilpailuvirasto on katsonut, että järjestelyyn sisältyvät seuraavat kilpailunrajoitukset:

1) laatutuotantosopimuksen kohtien 1 ja 4 mukainen sopiminen tuotantomäärien rajoittamisesta on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua horisontaalista tuotannon rajoittamista.

2) laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 mukainen tavoitehinnan asettaminen ja tavoitehinnan saavuttamisesta riippuva markkinointimaksun perintä ja kierrättäminen ovat kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua hintayhteistyötä,

3) laatutuotantosopimuksen kohdan 2 mukainen yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien asettaminen on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua järjestelyn ulkopuolella toimiviin kananmunien tuottajiin ja pakkaamoihin kohdistuvaa kollektiivista boikotointia.

Kilpailuvirasto on katsonut, että koska hakemuksen kohteena olevaan yhteistoimintaan sisältyy kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua hintayhteistyötä ja kollektiivista boikotointia, puuttumattomuustodistusta ei voida myöntää. Järjestelyyn sisältyviä kilpailunrajoituksia on sen sijaan tarkasteltava kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttien sekä 19 §:n kannalta.

Koska maa- ja metsätalousministeriön lausunnon mukaan hakijan tavoite supistaa tuotantoa tuottajien kannalta kannattamattoman viennin vähentämiseksi on maatalouspoliittisten tavoitteiden mukainen, kilpailuvirasto on katsonut, että hakemuksen kohteena olevan yhteistyön tavoite on kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen. Kilpailuvirasto on katsonut, että kilpailunrajoituksittain on kuitenkin tarkasteltava, sisältyykö sinällään tavoitteensa osalta hyväksyttävään järjestelyyn menettelytapoja, jotka rajoittavat kilpailua tarpeettomasti ja kohtuuttomasti kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Kilpailuvirasto on todennut, että mikäli järjestelyyn liittyvät kilpailunrajoituslain 6 §:n tunnusmerkistön täyttävät kilpailunrajoitukset rajoittavat kilpailua kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, niiden soveltamiselle ei ole perusteltua myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Sopiminen tuotantomäärien rajoittamisesta

Kilpailuvirasto on katsonut, että laatutuotantosopimuksen 1 kohdan mukainen tuotantotaukojen pitäminen toteuttaa sellaisenaan maatalouspoliittista tavoitetta. Kilpailuvirasto on todennut, että se ei ole havainnut, että tuotantotaukojen vapaaehtoiseen pitämiseen ja tällaisten tuotantotaukojen suosittamiseen liittyisi kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja kilpailunrajoituksia. Näin ollen kilpailuvirasto on katsonut, että laatutuotantosopimuksen kohta 1 on kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua tuottajayhteistoimintaa, eikä siihen siten sovelleta kilpailunrajoituslakia.

Kilpailuvirasto on todennut, että kilpailua kananmunien markkinoilla ei voida ylläpitää, jos tuotannon alittaessa kotimaisen kysynnän järjestelyn soveltamista jatketaan ja markkinatasapainon saavuttaminen jätetään hakijan ja pakkaamoiden välisten neuvottelujen varaan. Kilpailuvirasto on katsonut, että laatutuotantosopimuksen 4 kohta syrjäyttää markkinamekanismin vaikutuksen kokonaisuudessaan ja johtaa tällä tavoin kilpailun rajoittumiseen kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi laatutuotantosopimuksen kohdan 4 tarkoittamaan kilpailunrajoitukseen ei ole perusteltua myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Hintayhteistyö

Laatutuotantosopimuksen kohdan 5 mukaan pakkaamon tulee maksaa tuottajalle vähintään sopimuksen liitteenä olevan laskelman mukaisesti arvioituja kananmunantuotannon keskimääräisiä välittömiä kustannuksia vastaava hinta. Sopimuskohdan mukaan hakija voi markkinaolosuhteiden muutosten perusteella nostaa vähimmäishintatavoitteen jopa keskimääräisiä tuotannon kokonaiskustannuksia vastaavalle tasolle.

Laatutuotantosopimuksen kohdassa 6 todetaan muun ohella, että markkinointimaksun perintä raukeaa, jos pakkaamon kananmunista tuottajalle maksama hinta ei kata tuotannon välittömiä kustannuksia.

Kilpailuvirasto on todennut, ettei sillä ole huomautettavaa Kanatalouden tuki ry:n maatalouspoliittisesti hyväksyttyyn tavoitteeseen supistaa tuotantoa tuottajien näkökulmasta taloudellisesti kannattamattoman viennin pienentämiseksi. Laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 mukaan järjestelyn jatkumisen ehdoksi asetetaan kuitenkin vähimmäishintatavoite. Tämän hintatavoitteen toteutumiseen vaikuttavat 1) kotimaan myyntiin menneiden kananmunien myyntihinnat 2) viennistä saatujen kananmunien myyntihinnat ja 3) markkinointimaksut. Kanatalouden tuki ry ei ole antanut selvitystä siitä, miksi on viennin supistamisen kannalta tarpeellista, että viennin supistamistavoite kytketään hintatavoitteeseen. Kilpailuviraston käsityksen mukaan viennin supistuminen voidaan todeta yksinkertaisesti vientimääriä seuraamalla. Kotimaan markkinoilta saatavien myyntihintojen kytkeminen tähän seurantaan on kilpailuviraston käsityksen mukaan ollut tarpeetonta.

Erityisen vahingollinen kilpailulle on laatutuotantosopimuksen kohdan 5 määräys, joka antaa hakijalle mahdollisuuden muuttaa tavoitehintaa jopa keskimäärin toteutuneita tuotannon kokonaiskustannuksia vastaavalle tasolle. Kilpailuvirasto on katsonut, että tällainen toiminta on omiaan poistamaan markkinoilta hintakilpailun vaikutuksen lähes kokonaisuudessaan.

Kaikille tuottajille samansuuruisen minimimyyntihintatavoitteen asettaminen horisontaalisessa yhteistoiminnassa ja tuotannon ohjaaminen tämän hintatavoitteen saavuttamiseen on kilpailuviraston käsityksen mukaan kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua kilpailua kohtuuttomasti poissulkevaa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä. Kilpailuvirasto on katsonut, että laatutuotantosopimuksen 5 ja 6 kohtien mukainen minimihintatavoitteen asettaminen ja markkinoiden hintatason ohjaaminen minimihintatavoitteen suuntaan tuotantoa rajoittamalla on tarpeetonta maatalouspoliittisesti hyväksytyn viennin supistamistavoitteen kannalta ja syrjäyttää kilpailumekanismin vaikutuksen Suomen markkinoilla. Näin ollen laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 soveltamiseen ei ole myönnetty kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Markkinointimaksut

Laatutuotantosopimuksen kohdassa 6 todetaan, että pakkaamo saa periä tuottajalta markkinointimaksua enintään 50 penniä kilogrammaa kohden. Hakijalla on oikeus kerätä markkinointimaksut ja määrätä markkinointimaksun suuruus. Hakija voi jatkaa markkinointimaksujen perintää 31.12.2001 saakka. Sopimuskohdan mukaan markkinointimaksun perintä raukeaa, mikäli pakkaamon kananmunista maksama hinta ei kata tuotannon välittömiä kustannuksia.

Koska ei ole perusteltua myöntää poikkeuslupaa tuottajahintatavoitteen asettamiseen, kilpailuvirasto on katsonut, ettei poikkeuslupaa voida myöntää myöskään laatutuotantosopimuksen kohdan 6 määräykseen, jonka mukaan markkinointimaksun periminen on riippuvainen asetetun hintatavoitteen saavuttamisesta.

Yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien asettaminen

Laatutuotantosopimuksen kohdan 2 mukaan järjestelyssä mukana olevan tuottajan on myytävä koko tuotantonsa sopimuksen allekirjoittaneelle pakkaamolle. Toisaalta järjestelyssä mukana oleva pakkaamo sitoutuu siihen, että se ei ota välitykseensä järjestelyn ulkopuolella tuotettuja kananmunia. Hakija on ilmoittanut, että edellä mainittuja järjestelyyn sisältyviä yksinmyynti- ja yksinostovelvollisuuksia ei käytännössä edellytetä tai valvota.

Järjestelyssä on mukana noin 80 % ja sen ulkopuolella noin 20 % maan kananmunien tuottajista ja pakkaamoista. Koska järjestelyn piirissä on suurin osa kananmunien tuottajista ja myyntikanavista, kilpailuvirasto on katsonut, että boikottijärjestelyllä tavoiteltu markkinointikanavien poissulkeminen on kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa ja kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettu vakava kilpailunrajoitus, jonka soveltamiselle ei voida myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus ja valituksen täydennys

Kanatalouden tuki ry on vaatinut, että kilpailuviraston päätös kumotaan ja hakemus hyväksytään. Ensisijaisesti on todettava järjestelyn olevan kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen ja lain soveltamisalueen ulkopuolella. Toissijaisesti on hyväksyttävä haetut poikkeusluvat niille menettelyille, joita järjestely sisältää. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Vaatimuksia on perusteltu muun ohella seuraavasti. Kilpailuvirasto on arvioinut sopimusta virheellisesti, ehtokohdittain, jättämällä arvioimatta sopimuksen kokonaisuutena. Sopimuksen tosiasialliset vaikutukset, jotka ovat monilta osin vaikuttaneet toisiinsa tasapainottaen järjestelyä, ovat jääneet huomioimatta. Menettely ei kokonaisuudessaan ole estänyt tervettä ja toimivaa kilpailua merkittävässä määrin eikä ole sitä omiaankaan tekemään sopimuksen nimenomaisen ehtokohdan 4 johdosta.

Kilpailuvirasto on arvioinut relevantit markkinat virheellisesti sekä tuotteiden osalta että alueellisesti. Kananmunissa voidaan erotella erilaisia tuoteryhmiä, kuten esimerkiksi kuorikananmunat, teollisuusmunamassa ja luomukananmunat, joita on pidettävä eri tuotteina. Tuoteryhmien erottamatta jättämisellä on ilmeinen heijastevaikutus viraston myöhempiin arviointeihin. Relevanttina markkina-alueena on pidettävä koko Euroopan yhteisön aluetta, koska kananmunien kokonaisvolyymistä rajojen yli on liikkunut noin 20 prosenttia vuonna 2000. Teollisuusmunien osalta relevantit markkinat ovat globaalit, koska teollisuusmunien kauppaa käydään yhteisön ja kolmansien maiden kesken. Teollisuusmunien maailmanmarkkinahintaan eivät voi tällöin vaikuttaa minkäänlaiset kansalliset tuottajien toimet, kuten järjestäytyminen tai edes boikotti.

Valittaja on esittänyt kilpailuvirastolle kaiken selvityksen ja näytön siitä, että järjestelyyn ei olisi tullut soveltaa kilpailunrajoituslakia, koska järjestely on ollut kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt perusteluja eikä näyttöä siitä, etteikö järjestely olisi täyttänyt kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä.

Kilpailuvirasto on katsonut, että menettely olisi estänyt merkittävissä määrin tervettä kilpailua maataloustuotteiden markkinoilla. Tämän väitteen tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä tai selvitystä. Sitä vastoin järjestelyn löyhyys on ollut leimaa antavana piirteenä järjestelylle koko sen toiminnan ajan. Järjestyneisyysasteen alhaisuus, vientitarpeen jatkuminen, tuottajahinnan alhaisuus ja maatalouspoliittisten tavoitteiden saavuttamatta jääminen osoittavat sen, että kilpailun rajoittumista merkittävissä määrin ei ole tapahtunut eikä voi tapahtua, koska järjestelyyn on liittynyt ehto kilpailun vapauttamisesta, mikäli tällaisia vaikutuksia olisi ilmennyt.

Laatutuotantosopimuksen kohdalla 4 on nimenomaisesti tarkoitettu poistaa merkittävän kilpailun estymisen mahdollisuus ottamalla ennakolta huomioon epätodennäköinen tilanne, jossa tuotanto vähentyisi alle kotimaan kulutuksen. Tässä tilanteessa tuottajat ovat olleet varautuneet periaatteellisesti neuvottelemaan kilpailun esteiden poistamisesta. Sopimuskohdan olemassaolo on taannut sen, että järjestely on kuulunut kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteistoiminnan piiriin.

Hakemuksen kohteena oleva järjestely ei ole estänyt tervettä ja toimivaa kilpailua. Järjestelyllä on pyritty mahdollistamaan terveen ja toimivan kilpailun jatkuminen olosuhteissa, joissa kilpailutilanne ei ole terve, koska tuotteiden myyntihinnat ovat pitemmällä aikavälillä alittaneet tuotantopanosten määrän. Terve kilpailu tulee määritellä ottaen huomioon Euroopan Yhteisön maatalouspoliittiset tavoitteet.

Hintakilpailun poistumista ei ole tapahtunut, vaikka järjestelyä on harjoitettu vuodesta 1998 vuoteen 2001. Kilpailuviraston olisi tullut näyttää hintakilpailun poistuminen, kun se on päätöksessään todennut järjestelyn olleen omiaan aiheuttamaan tällaisia seurauksia.

Laatutuotantosopimuksessa ei ole sovittu markkamääräisestä vähimmäishinnasta. Tuottajahinnat ovat vaihdelleet eri tuottajien kesken vieläpä saman pakkaamon toimittajina. Tuottajahinnat ovat siten olleet täysin kilpailun piirissä. Markkamääräisesti on sovittu ainoastaan siitä, millä osuudella vientiä / munakilo / tuottaja rahoitetaan. Menettelyyn ei ole liitetty mitään sanktioita, eikä eroamista ole estetty.

Markkinointimaksuja ei ole kytketty markkamääräiseen hintatavoitteeseen, vaan kyse on muuttuvista tuotantopanoksista, jotka laatutuotannossa ovat tuottajasta riippumattomia kustannuksia. Kysymyksessä on vapaaehtoinen järjestely, joka on yleistynyt maatalouden muilla sektoreilla.

Kilpailuvirasto on menetellyt virheellisesti kieltäessään yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien asettamisen sillä perusteella, että järjestelyn piiriin on pyritty saamaan noin 80 % tuottajista ja tuotannosta. Korkeata järjestäytymisastetta on sitä vastoin pidettävä yhtenä yhteisölainsäädännössä määriteltynä järjestelyn oikeuttamisperusteena. Tällöin valtiovalta voi jopa tukea taloudellisesti organisaatioiden hallintoa muun muassa käynnistysavustuksin. Yhteisölainsäädännössä markkinointiorganisaatioiden suoranaiseksi edellytykseksi ja tavoitteeksi on asetettu 80 prosentin osuus tuotannon määrästä.

Kilpailuviraston olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota muun muassa maa- ja metsätalousministeriöltä, Päivittäistavarakauppa ry:ltä ja SOK:lta saamiinsa lausuntoihin, joissa yhdessäkään järjestelyn ei nähty aiheuttavan epäkohtia markkinoilla.

Kilpailuvirasto ei ole huomioinut edes sitä, että kananmunan tuottaminen ei ole riippuvainen pakkaamosta, vaan tuottaja voi järjestää pakkaamotoiminnan itse, myydä tuotannon suoraan vähittäiskauppaan tai käyttää järjestelyn ulkopuolista pakkaamoa.

Yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien tavoitteet ovat olleet selkeästi laadullisia ja kuluttajia suojaavia. Vain siten on voitu estää kuluttajien luottamuksen väärinkäyttö ja laatutuotantosopimuksen mukaisesti tuotettujen kananmunien sekaantuminen muuhun tuotantoon.

Koska menettely ei ole kokonaisuudessaan estänyt tervettä ja toimivaa kilpailua merkittävissä määrin eikä se ole sitä omiaankaan tekemään sopimuksen nimenomaisen kohdan 4 johdosta, olisi kilpailuviraston tullut todeta järjestelyn olevan sallittu kilpailunrajoituslain 2 § 2 momentin perusteella.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana. Kilpailuvirasto on vastineessaan viitannut päätöksestä ilmeneviin perusteluihin. Lisäksi kilpailuvirasto on lausunut muun ohella seuraavaa.

Kilpailuvirastokin on päätynyt siihen, että kananmunien tuotemarkkinoilla voidaan eritellä erilaisia tuoteryhmiä. Hakemuksen kohteena oleva yhteistoiminta tuotannon rajoittamiseksi kohdistuu samalla tavoin kaikkiin tiloilla tuotettuihin kananmuniin. Kilpailuvirasto on päätynyt siihen, että tuotemarkkinoiden tarkemmalla erittelyllä ei ole vaikutusta asian ratkaisuun tai lopputulokseen.

Järjestelyllä on ollut luonnollisesti vaikusta myös kananmunien vientiin Suomesta, koska järjestelyn tavoitteena on ollut nimenomaan kananmunien viennin supistaminen. Kun kuitenkin Suomesta yhteisön muulle alueelle vietyjen kananmunien osuus on ollut vain noin 1-2 prosenttia EU-maiden viennin yhteisestä määrästä, ei ole ollut aihetta olettaa, että kyseiset viennin supistamispyrkimykset vaikuttaisivat olennaisella tavalla kananmunien markkinoihin Suomen alueen ulkopuolella. Sen sijaan kyseisen sopimusjärjestelyn mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset kohdistuisivat Suomen markkinoille. Edellä selostetuilla perusteilla hakemusta ratkaistaessa relevanttina maantieteellisenä alueena tarkasteltiin Suomen aluetta.

Relevantin markkina-alueen rajaamista Suomeen puoltaa muun ohella tuonnin vähyys. Tuonnin vähyys johtuu siitä, että salmonellasta vapaana alueena Suomi on saanut oikeuden valvoa, että maahan ei tuoda salmonellapitoisia kananmunia. Koska salmonellaa on hakemusasiakirjojen mukaan lähes kaikissa yhteisön maissa, tuonnin valvonta johtaa käytännössä siihen, että Suomen markkinat ovat teollisuusmunia lukuun ottamatta tuontikilpailulta suojatut.

Teollisuusmunia vietiin vuonna 1999 vain noin 1 prosentti kananmunien tuotannosta Suomessa. Tämä teollisuusmunien vähäinen vienti Suomesta ei anna aihetta eritellä relevanttia markkina-aluetta Suomea laajemmaksi.

Kilpailuvirasto on päätöksessään perustellut asianmukaisella tavalla kilpailunrajoituslain soveltamisen hakemuksen kohteena olevaan järjestelyyn. Päätöksessä on todettu, että hakemuksen kohteena oleva yhteistoiminta on maatalouspolitiikan piiriin lukeutuvaa maataloustuotantoa, joten järjestelyä on arvioitava kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttien kannalta. Hakemuksen kohteena olevan yhteistyön tavoite on ollut kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen.

Virasto on arvioinut kilpailunrajoituksittain, sisältyykö sinällään tavoitteensa osalta hyväksyttävään järjestelyyn myös sellaisia kilpailunrajoituksia, jotka rajoittavat kilpailua tarpeettomasti ja kohtuuttomasti kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Järjestelyssä havaitut kilpailunrajoitukset on arvioitu kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttien kannalta.

Laatutuotantosopimuksen kohdan 4 osalta kilpailuvirasto on todennut, että laatutuotantosopimuksessa kuvatunlaiset kahden markkinaportaan väliset kollektiiviset neuvottelut tuotantomäärien sopeuttamisesta kysyntään eivät kuulu kilpailullisten markkinoiden toimintaan. Järjestelyn sinänsä hyväksyttävien kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin tavoitteiden kannalta laatutuotantosopimuksen kohta 4 ei ole sellaisenaan tarpeellinen tai perusteltu.

Alalle pääsy on Kanatalouden tuki ry:nkin virastolle antamien tietojen mukaan kananmunien tuotannossa varsin helppoa ja tästä syystä alalle tulee jatkuvasti uusia tuottajia. Lisäksi osa alalla toimivista tuottajista on rakentanut uutta tuotantokapasiteettia myös järjestelyn aikana, toisin sanoen olosuhteissa, joissa toiset tuottajat kokevat olevansa taloudellisissa vaikeuksissa liian suuren tuotannon takia. Uusien yrittäjien alalle tulo ja erityisesti tuottajakohtainen tuotannon lisääminen viittaa siihen, että vaikeana pidetystä tilanteesta huolimatta kananmunien tuotannossa on mahdollista toimia myös kannattavasti. Olosuhteissa, joissa kannattavuus vaihtelee tuottajittain, Kanatalouden tuki ry:n pyrkimys rajoittaa tuotantoa ja kontrolloida hintoja tuottajien "keskimääräisten" olosuhteiden perusteella on lähtökohdiltaan osin keinotekoinen ja samalla kilpailumekanismin vaikutusta tarpeettomasti poissulkeva.

Edellä selostetut kananmunamarkkinoiden kilpailuun liittyvät tekijät ja järjestelyn varsinainen sisältö huomioon ottaen järjestelyä ei ole mahdollista hyväksyä sellaisenaan tai kokonaisuudessaan vain sillä Kanatalouden tuki ry valituksessa esitetyllä perustelulla, että kilpailu on muutoin liiallista. Kilpailuvirasto on päätöksessään kieltänyt perusteettoman kilpailun rajoittamisen (kollektiivinen tuotannosta sopiminen, hintayhteistyö ja toisten tuottajien boikotointi).

Kilpailuvirasto on päätöstä tehdessään ollut tietoinen siitä, että laatutuotantosopimuksen kaikkia määräyksiä ei ole käytännössä toimeenpantu sopimustekstissä mainitulla tavalla. Kilpailuvirasto on ollut tietoinen myös siitä, että sopimuksen aikana tuottajakohtaiset hinnat voivat vaihdella samaan pakkaamoon kananmunia toimittavien tuottajien välillä. Kanatalouden tuki ry on kuitenkin pyytänyt "kutakin tuottajaa raportoimaan, jos tälle ei ole maksettu vähintään tavoiteltua minimituottajahintaa vastaavaa tuottajahintaa."

Kilpailunrajoitussopimuksia ei arvioida ainoastaan sen perusteella, miten sopimuksia toteutetaan käytännössä. Esimerkiksi hintayhteistyön kohdalla jo sopiminen sinänsä on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdassa kielletty kilpailunrajoitus, vaikka sopimuksen mukaan ei käytännössä aina täysin toimittaisikaan.

Laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 tarkoittamalle hintayhteistyölle ei ole myönnetty kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa, koska viraston arvion mukaan viennin supistamiseen tähtäävää tuotannonrajoitusyhteistyötä ei ole tarpeen sitoa hintojen kehittymiseen relevanteilla markkinoilla. Kanatalouden tuki ry ei ole tuonut valituksessaan esiin seikkoja, jotka antaisivat aiheen muuttaa tätä johtopäätöstä.

Kilpailuvirasto ei ole kieltänyt markkinointimaksujen perintää sinällään. Päätöksessä kielletään ainoastaan markkinointimaksujen perinnän sitominen hintakehitykseen relevanteilla markkinoilla, koska tällainen sitominen arvioidaan tarpeettomaksi viennin supistamispyrkimyksien kannalta.

Kilpailuviraston tehtävänä on valvoa sitä, että tuottajien yhteistoiminta ei toisaalta johda määräävään markkina-asemaan tai muuhun kilpailun kohtuuttomaan rajoittumiseen. Tämä kilpailuviranomaisen tehtävä on sekä kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentin että maataloutta koskevan yhteisölainsäädännön säädösten mukainen.

Arvioidessaan kananmunamarkkinoilla aikaansaatua yhteistyöjärjestelyä Kilpailuvirasto on katsonut, että järjestely sulkee tarpeettomasti markkinoita järjestelyn ulkopuolella olevilta tuottajilta.

Järjestelyä arvioidessaan Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että järjestelyssä ei ole ollut kysymys Kanatalouden tuki ry:n valituksessaan tarkoittamasta maa- ja metsätalousministeriön hyväksymästä tuottajaorganisaatiosta. Koska järjestely ei ole ollut maa- ja metsätalousministeriön hyväksymä tuottajaorganisaatio, järjestelyyn sisältyvää yksinmyyntivelvoitetta ei ole ollut perusteita rinnastaa siihen tuottajaorganisaatioiden toimintaan kuuluvaan periaatteeseen, että tuottajan on myytävä koko tuotantonsa tuottajaorganisaatioille.

Kilpailuvirasto on Kanatalouden tuki ry:n kanssa samaa mieltä siinä, että osassa lausunnoista - muun muassa maa- ja metsätalousministeriön lausunnossa - järjestelyyn on suhtauduttu myönteisesti. Osa viraston saamista lausunnoista on kuitenkin ollut järjestelylle kielteisiä. Muun muassa Päivittäistavarakauppa ry, johon Kanatalouden tuki ry viittaa valituksessaan, on todennut muun muassa seuraavaa: "kannattamattoman ulkomaanviennin vähentämisen tulisi olla selviö ilman hakemuksen kohteena olevaa tuottajayhteistyötä. Ylituotanto purkautuisi kilpailun kautta myös ilman hakemuksen kohteena olevaa yhteistyötä, joka ylläpitää kilpailullista korkeampaa hintatasoa."

Kanatalouden tuki ry:n valitus ei anna aihetta muuttaa sitä johtopäätöstä, että järjestelyyn sisältyneet yksinmyynti- ja yksinostovelvoitteet ovat kilpailuoikeudellisesti perusteettomia.

Vastaselitys

Valittaja on muun ohella katsonut, että kilpailuviraston toimivalta puuttua järjestelyyn olisi syntynyt vasta sen jälkeen, kun järjestely on toteutunut käytännössä ja siitä on aiheutunut kohtuutonta kuluttajahintojen nousua. Tällöin hintatasoa tulisi verrata muun Euroopan kuluttajahintoihin.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Kanatalouden tuki ry on hakenut puuttumattomuustodistusta tai vaihtoehtoisesti poikkeuslupaa kananmunantuottajien horisontaaliselle yhteistyölle, jossa järjestelyyn osallistuvat yksittäiset tuottajat tekevät päätöksiä oman tuotantonsa supistamisesta tuotantotaukoja pitämällä ja jossa järjestelystä sovitaan kananmunantuottajan ja pakkaamon välisessä laatutuotantosopimuksessa. Markkinaoikeus tutkii tässä valitusasiassa, olisiko hakemukseen tullut suostua.

Kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia ei sovelleta maataloustuottajien tai heidän yhteisönsä tekemiin, maataloustuotteiden alkutuotantoa koskeviin sopimuksiin, päätöksiin tai näihin rinnastettaviin menettelyihin silloin, kun ne edistävät maatalouden tuottavuuden lisäämistä, markkinoiden toimivuutta, elintarvikkeiden saatavuutta ja kohtuullisten kuluttajahintojen saavuttamista sekä alentavat kustannustasoa.

Kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan kuitenkin sellaisiin 2 momentissa tarkoitettuihin menettelyihin, jotka merkittävässä määrin estävät terveen ja toimivan kilpailun maataloustuotteiden markkinoilla tai johtavat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momenttia on muutettu lailla 908/1995. Kysymyksessä on tuolloin ollut lain muutosta koskevan hallituksen esityksen 2/1995 mukaan tekninen muutos, joka on johtunut maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetun lain kumoamisesta. Aikaisemmin voimassa ollutta lainkohtaa ja kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momenttia koskeneen hallituksen esityksen 275/1993 mukaan:

Kilpailunrajoituksista annetun lain 2 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei kilpailunrajoituksista annettua lakia sovellettaisi maataloustuotteiden alkutuotantoa koskeviin kilpailunrajoituksiin silloin, kun järjestelyt edistävät maatalouden markkinajärjestelmästä annettavaksi ehdotettavan lain tavoitteiden saavuttamista. Tällaiseen yhteistoimintaan ei siten tarvittaisi kilpailunrajoituksista annetun lain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa. Järjestelyjä voitaisiin kuitenkin ehdotetun uuden 3 momentin mukaan tarkastella kilpailunrajoituksista annetun lain nojalla, mikäli ne merkittävässä määrin estävät terveen ja toimivan kilpailun maataloustuotteiden markkinoilla tai johtavat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annettavaksi ehdotettavan lain mukaiset toimenpiteet, kuten esimerkiksi tuontimaksut, vientituet, tavoitehinnat ja vähimmäishinnat, jäisivät erityislakiin sisältyvinä kilpailunrajoituksista annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Markkinaoikeus katsoo kilpailuviraston päätöksessä mainituilla perusteilla, että kysymyksessä olevan järjestelyn tavoite, kananmunien tuotannon tasapainottaminen kotimaista kysyntää vastaavaksi, on kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen.

Kilpailuvirasto on arvioinut hakemuksen kohteena ollutta järjestelyä laatutuotantosopimuksen kohtien mukaisesti tarkastellen sitä, sisältyykö järjestelyyn myös sellaisia kilpailunrajoituksia, jotka rajoittavat kilpailua tarpeettomasti ja kohtuuttomasti kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Markkinaoikeus katsoo, että vaikka yhteistoiminnan tavoite tuotannon supistamisesta tuottajien kannalta kannattamattoman viennin vähentämiseksi on ollut kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen, on järjestelyä tullut tarkastella sopimuskohdittain sen selvittämiseksi, onko järjestelyyn sisältynyt menettelytapoja, jotka merkittävässä määrin estävät terveen ja toimivan kilpailun maataloustuotteiden markkinoilla kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä

1) määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai

2) rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Markkinaoikeus katsoo samoin kuin kilpailuvirasto, että laatutuotantosopimuksen kohtien 1 ja 4 mukainen sopiminen tuotantomäärien rajoittamisesta on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua horisontaalista tuotannon rajoittamista, sopimuksen kohtien 5 ja 6 mukainen tavoitehinnan asettaminen ja tavoitehinnan saavuttamisesta riippuva markkinointimaksun perintä ja kierrättäminen ovat kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua hintayhteistyötä ja että sopimuksen kohdan 2 mukainen yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien asettaminen on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua järjestelyn ulkopuolella toimiviin kananmunien tuottajiin ja pakkaamoihin kohdistuvaa kollektiivista boikotointia.

Markkinaoikeus katsoo, ettei sopimuksen sisältämien kilpailunrajoitusten vaikutusta kilpailuun maataloustuotteiden markkinoilla ole syytä arvioida toisin kuin kilpailuvirasto on päätöksessään arvioinut. Järjestely sisältää näin ollen kilpailunrajoituksia, joiden johdosta järjestely merkittävässä määrin estää terveen ja toimivan kilpailun maataloustuotteiden markkinoilla kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Järjestelyyn on näin ollen huolimatta sen kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tarkoituksesta sovellettava kilpailunrajoituslakia.

Koska kysymys on järjestelystä, joka sisältää kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuja kilpailunrajoituksia, kysymyksessä ei ole järjestely, jolle olisi tullut antaa kilpailunrajoituslain 19 a §:n 1 momentin nojalla puuttumattomuustodistus.

Kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin mukaan kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei 4-6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on todettu järjestelyn sisältämistä kilpailunrajoituksista ja niiden vaikutuksesta kilpailuun maataloustuotteiden markkinoilla, markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä ei ole järjestely, jolle kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin nojalla olisi tullut myöntää poikkeuslupa.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei kilpailuviraston päätös hylätä yhdistyksen hakemus ole lainvastainen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää valituksen. Asian näin päättyessä hylätään yhdistyksen oikeudenkäyntikuluvaatimus.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Maarit Lindroos sekä asiantuntijajäsenet Tarja Jaakkola, Matti J. Sillanpää ja Olavi Sulkunen.

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 3.2.2004 taltionumero 216.