Market court voids public procurement decision due to unequal tender conditions and awards litigation costs.

HANKINTAMENETTELY JA TARJOUSPYYNTÖ

Kiimingin kunnan tekniset palvelut on pyytänyt ajalle 1.11.2002-30.4.2005 tarjouksia luistelu- yms. alueiden hoitotöissä käytettävästä kalustosta. Tarjouspyynnöstä on julkaistu ilmoitus Rantapohja -nimisessä lehdessä. Tarjoukset on tullut jättää 3.10.2002 mennessä.

Tarjouspyynnön mukaan tarjouksessa on tullut mainita kaluston

merkki ja vuosimalli

lisälaitteet

tuntihinta ilman lisälaitteita

tuntihinta lisälaitteista.

Hankintayksikkö on saanut määräaikaan mennessä tarjouksen neljältä tarjoajalta. Kiimingin kunnan tekninen lautakunta on päätöksellään 29.10.2002 § 129 hyväksynyt vs. teknisen johtajan esityksen, jonka mukaan liikunta-alueiden talvikunnossapitoon hyväksytään kokonaistaloudellisin perustein seuraavat urakoitsijat heidän tarjoamillaan tuntihinnoilla:

1. A, alueet: Jääli, Välikylä, Alakylä ja Tirinkylä;

2. B, alueet: Kirkonkylä, Ylikylä, Huttukylä ja Hannus.

Kiimingin kunnan tekninen lautakunta on päätöksellään 17.12.2002 § 140 hylännyt X:n kysymyksessä olevan hankintapäätöksen johdosta tekemän oikaisuvaatimuksen. Tekninen lautakunta on antanut päätöksestään valitusosoituksen Oulun hallinto-oikeuteen, joka on 10.2.2003 jättänyt X:n tekemän valituksen tutkimatta.

Kiimingin kunta on ilmoittanut markkinaoikeudelle, ettei se tee markkinaoikeuskäsittelyn aikana hankintaan liittyviä sopimuksia.

HAKEMUS

Hakija on vaatinut, että markkinaoikeus

1. kumoaa Kiimingin kunnan teknisen lautakunnan 29.10.2002 §:n 129 kohdalla tekemän päätöksen;

2. velvoittaa Kiimingin kunnan suorittamaan hakijalle hyvitystä 10.160 euron menetettyyn vuosikatteeseen perustuen siihen päivään saakka, kun edellä mainittu hankintapäätös kumotaan;

3. velvoittaa Kiimingin kunnan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen 2.310,97 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteluina hakija on lausunut muun ohella seuraavaa.

Tarjouspyynnössä ei ole ollut mainintaa siitä, että tarjoajalla olisi jo tarjousta tehdessään tullut olla käytössään kenttien hoitoon sopiva kalusto. Tarjouksessaan hakija on ilmoittanut hankkivansa tarvittaessa oman jäämatin. Ennen tarjouksen jättämistä kunnan edustaja on ilmoittanut puhelimitse, että hakija voi tarjota samaa kalustoa, jolla kunnan liikunta-alueita oli hoidettu neljän kuukauden ajan talvella ja keväällä 2002.

Kunnan taholta on 29.10.2002 ilmoitettu puhelimitse hakijalle, että tehdyt tarjoukset eivät ole ilman jäämattia yhteneväisiä. Hakija on tämän jälkeen kertonut suullisesti hankkivansa oman jäänhoitokoneen ja samalla ilmoittanut sen tuntihinnaksi 2,50 euroa. Lisäksi hakija on sopinut kunnan edustajan kanssa ostavansa jäänhoitokoneen kuukauden kuluessa siitä, kun hakijan tarjous on hyväksytty. Puhelimitse sovitut asiat on ilmoitettu vietävän teknisen lautakunnan tietoon.

Tehdyssä tarjousvertailussa on käytetty virheellisesti hakijan tarjoaman jäämatin tuntihintana 3 euroa, vaikka hakija oli ilmoittanut jäänhoitokoneensa tuntihinnaksi 2,50 euroa. Lisäksi vertailussa on virheellisesti todettu, että "X yrittää hankkia oman käytetyn jäämatin", vaikka hakija oli selvästi ilmoittanut jo tarjouksessaan ja myöhemmin puhelinkeskustelussa hankkivansa jäänhoitokoneen.

Jäämatin ja jäänhoitokoneen ero olisi tullut selvittää päätösesityksessä tekniselle lautakunnalle. Molemmissa koneissa on jäähöylä ja jäähdytyskone. Jäänhoitokoneessa on lisäksi iso vesisäiliö ja linko. Jäänhoitokone on suunniteltu ulkokentille, kun taas jäämatti on kylmien sisätilojen kone.

Hankintayksikkö ei ole hylännyt hakijan tekemää tarjousta, koska tarjous on ollut mukana vertailutaulukossa. Hankintayksikkö ei ole voinut, hyväksyttyään hakijan tarjouksen vertailutaulukkoon, vedota hankinnasta päättäessään enää teknisiin tai taloudellisiin vaatimuksiin.

Hankintayksikön on tullut ilmoittaa käytettävät valintaperusteet etukäteen tarjouspyynnössään ja ratkaista tarjouskilpailu näiden kriteereiden pohjalta. Koska hankintayksikkö ei tarjouspyynnössään ole ilmoittanut tarjouskilpailun valintaperusteita, hankintayksikön on tullut valita hyväksyttävistä tarjouksista hinnaltaan halvin. Hakijan tarjous on täyttänyt sekä tekniset että taloudelliset edellytykset, koska hankintayksikkö ei ole hylännyt hakijan tarjousta. Hinnaltaan hakijan tarjous on ollut selvästi halvin. Myös kokonaistaloudellisesti se on ollut edullisin. Hakijan tarjoamalla nykyaikaisella jäänhoitokoneella työn laatu on parempi ja kustannussäästöt suurempia kuin hoidettaessa työt vanhanaikaisilla jäänhoitokoneilla. Hankintapäätös tulee kumota.

Jos tarjouskilpailussa olisi menetelty virheettömästi, hakijan tarjous olisi voittanut tarjouskilpailun. Mikäli markkinaoikeus ei poista tehtyä hankintapäätöstä, hakijalle tulee korvata hyvitysmaksuna menetettynä katteena 10.160 euroa vuodessa. Jos markkinaoikeus poistaa päätöksen, hakijalle tulee korvata menetetty kate talven ja kevään 2003 osalta 5.080 eurolla.

VASTINE

Kiimingin kunta on vastineessaan pyytänyt, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Hakijalla ei ole ollut todellisia mahdollisuuksia voittaa tarjouskilpailua kysymyksessä olevan hankinnan, jonka kokonaisarvoksi on arvioitu noin 50.000 euroa, osalta.

Tarjouspyynnöstä ilmenee, että valintaperusteita on ollut useita. Valinta on suoritettu tarjouspyynnössä mainittujen kriteereiden eli kokonaistaloudellisuuden perusteella. Valituiksi ovat tulleet A ja B. Valinnan perusteina on mainittu, että kyseisillä urakoitsijoilla on tarkoitettuun työhön sopivin kalusto. Hakijan tarjouksen osalta on nimenomaan todettu, että X:llä ei ole ollut omaa jäämattia tai -höylää, vaan tämän tarjous on sisältänyt peruskoneen ja lähinnä lumitöihin soveltuvaa kalustoa. X:n tarjoukseen sisältynyt ilmoitus siitä, että hän hankkii oman jäämatin tarvittaessa, on huomioitu. Tarjousvertailussa on niin ikään todettu, että X yrittää hankkia käytetyn jäämatin kuukauden kuluessa.

Valinnan perusteina olleista asiakirjoista ilmenee, että kunta on hyväksynyt tarjousvertailussaan sekä jäämatin että jäähöylän. Hankinnan tarkoitus huomioon ottaen jompikumpi näistä lisälaitteista on ollut välttämätön. Tarjouspyyntöä täsmentäen on haluttu antaa tarjoajille mahdollisuus maksua vastaan käyttää kunnan jäämattia, ellei tarjouspyynnössä edellytettyjä lisälaitteita ole ollut omasta takaa.

Vasta päätöksentekopäivänä 29.10.2002 on selvinnyt, ettei X ole halunnut maksaa kunnan jäämatin käytöstä 3 euroa tunnilta, vaan on korostanut hankkivansa oman jäämatin. Vielä silloinkaan hän ei liene ilmoittanut, paljonko hän sen käytöstä kuntaa laskuttaisi, vaikka jo tarjouspyynnössä oli tiedusteltu tuntihintaa. Kun X:n tarjous on ollut epätäsmällinen ja kun kuitenkin on näyttänyt kohtuuttomalta hylätä se heti puutteellisuuksiensa vuoksi, kunta on valmisteluvaiheessa tasapuolisuuden vuoksi arvioinut, että X maksaisi kunnan jäämatin käytöstä 3 euroa tunnilta, eli saman, mitä kunta on edellyttänyt muidenkin jäähöylää vailla olevien tarjoajien maksavan.

Tarjouskilpailussa, jossa osallistujia on kohdeltava tasapuolisesti, ei ole lainmukaista, että yksi tarjoajista katsoo voivansa sopia tarjouskilpailuun vaikuttavasta osahinnasta joskus myöhemmin tarjousajan jo pää-tyttyä. Mistään asiakirjasta ei ilmene, että X:n tarjous olisi sisältänyt hinnan oman jäämatin tai vastaavan käytöstä. X:llä itsellään on ollut riski siitä, että hän tekee riittävän selkeän tarjouksen.

Myöhemmin tekemässään oikaisuvaatimuksessa X on myöntänyt, että hänen tarjouksestaan on puuttunut niin jäämatti kuin jäähöyläkin. Tarjousaika on päättynyt kaksi päivää X:n tarjouksen jättämisen jälkeen eli 3.10.2002, mihin mennessä tarjoukseen olisi ollut mahdollista lisätä tuntihinta oman jäämatin käyttämisestä. Vaikka X:n on 29.10.2002 ilmoittanut, ettei hän hyväksy kunnan esitystä sen jäämatin käyttämisestä, on kunnan menettely ollut X:n edun mukaista, kun se aikaisemmin valmistelun kuluessa oli päätellyt puutteellisesti ilmoitetun tiedon olevan parhaiten arvioitavissa siitä lähtökohdasta, että X käyttäisi kunnan jäämattia. Valmistelijat ovat kokeneet tämän oikeudenmukaiseksi myös neljättä tarjoajaa kohtaan. Vaikka X olisikin myöhemmin ilmoittanut, että hänen tarjoamansa tuntihinta on 2,50 euroa, tieto on tullut liian myöhään.

Mitä hakijan väitteeseen halvimman tarjouksen valitsemisvelvollisuuteen tulee, on huomattava, ettei tämän luonteisessa tarjouksessa tiedetä etukäteen hankinnan kokonaishintaa, koska se riippuu kulloisestakin talvesta ja käytettävien laitteiden tehosta. Vaikka X tekisi halvan tunnin, niitä kuluu kuitenkin useampia kuin esimerkiksi nyt valituilla yrittäjillä, joiden kalusto on paljon tehokkaampaa.

Kunnassa tämän asian valmistelijoilla on ollut käytännön tieto siitä, mikä muodostuu kunnalle edullisimmaksi, ja valinta on tapahtunut sen mukaisesti ottamalla huomioon tehokkuus ja tuntihinta. Yksinomaan halvimman tai kalleimman tuntihinnan perusteella ei oikeudenmukaista valintaa ole näissä olosuhteissa voinut tehdä.

Hankintapäätöksen kumoaminen ei ole aiheellista, koska sekä asialliset että oikeudelliset näkökohdat hakemuskirjelmässä ovat olleet olennaisissa kohdin virheellisiä. Hakija ei ole esittänyt todellisia perusteita sille, minkä vuoksi sen tarjous olisi ollut muita parempi.

Mikäli markkinaoikeus arvioi hakijan kirjelmässä mainittujen suullisten keskustelujen olevan keskeisiä tämän asian ratkaisun kannalta, Kiimingin kunta pyytää, että asiassa järjestetään suullinen käsittely, jossa kuullaan kahta kunnan viranhaltijaa mainittujen keskustelujen sisällöstä ja tarvittaessa muiltakin osin, sikäli kuin se tämänkaltaisten kausihankintojen selvittämiseksi on tarpeellista.

LAUSUNNOT

A on antanut asiassa markkinaoikeudelle lausunnon.

B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen.

VASTASELITYS

Hakija on lausunut vastaselityksessään muun ohella seuraavaa.

Kunta on hyväksynyt tekemäänsä tarjousvertailuun sekä jäämatin että -höylän. Hakijan tarjous on vastannut kaluston osalta niin muiden tarjoajien kalustoa kuin kunnan vaatimuksia. Asiakirjanäyttö ei tue jälkikäteen esitettyä väitettä hakijan tarjouksen puutteellisuudesta muihin tarjouksiin verrattuna. Hakijan suullisessa ilmoituksessa hoitaa tarjoamansa jäämatin työt tehokkaammalla Ice-Cat -jäänhoitokoneella ei ole ollut kysymys tarjouksen muuttamisesta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakemuksen tutkiminen

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 9 b §:n 2 momentin mukaan hakemus markkinaoikeudelle on tehtävä 14 päivän kuluessa siitä, kun tarjoaja on saanut kirjallisesti tiedon tarjouskilpailun ratkaisusta ja sen perusteista sekä kirjallisen ohjeen asian saattamisesta markkina-oikeuteen (hakemusosoitus).

Kiimingin kunnan tekninen lautakunta ei ole liittänyt hankintapäätökseensä 29.10.2002 § 129 hakemusosoitusta markkinaoikeuteen, vaan pelkästään oikaisuvaatimusohjeet asian saattamisesta teknisen lautakunnan käsiteltäväksi. Myöskään teknisen lautakunnan päätökseen 17.12.2002 § 140 ei ole liitetty hakemusosoitusta markkinaoikeuteen. Markkinaoikeudelle 24.2.2003 saapunut hakemus on näin ollen tutkittava.

Hankintamenettely

Kysymyksessä olevan hankinnan arvo ei ylitä kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetussa asetuksessa säädettyä palveluhankintojen kynnysarvoa. Hankintaan sovelletaan näin ollen hankintalain säännöksiä.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin ja 6 §:n 3 momentin mukaan ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa. Tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimuksesta johtuen tarjouspyynnöstä tulee ilmetä hankinnan kohde sellaisella tarkkuudella, että se tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksiköllä on oikeus määritellä hankinnan sisältö tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla, kunhan menettely ei muodostu tarjoajia syrjiväksi.

Kiimingin kunnan teknisten palveluiden 14.11.2002 päivätyn tarjouspyynnön mukaan tarjouksessa on tullut mainita kaluston merkki ja vuosimalli, lisälaitteet, tuntihinta ilman lisälaitteita ja tuntihinta lisälaitteista. Tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu valintaperustetta. Tehdyssä hankintapäätöksessä on todettu, että valituiksi tulleet urakoitsijat on hyväksytty kokonaistaloudellisilla perusteilla.

Hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Mikäli valinta halutaan tehdä kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella, tarjoajien tasapuolinen kohtelu edellyttää, että tilaaja tarjouspyynnössään ilmoittaa tarjousten arviointiperusteet. Ellei näin ole tehty, valinta on tehtävä hinnan perusteella.

Kiimingin kunta on vastineessaan lausunut, että kunnassa kysymyksessä olevan hankinta-asian valmistelijoilla on ollut käytännön tieto siitä, mikä muodostuu kunnalle edullisimmaksi ratkaisuksi. Valinta on tapahtunut sen mukaisesti ottamalla huomioon tehokkuus ja tuntihinta. Yksinomaan tuntihinnan perusteella ei oikeudenmukaista valintaa ole kunnan mukaan voinut näissä olosuhteissa tehdä. Vaikka hakijan tuntihinta on ollut halvin, kertyisi hakija valittaessa laskutettavia tunteja kunnan mukaan kuitenkin enemmän kuin valituilla yrittäjillä, koska valituiksi tulleiden yrittäjien käyttämä kalusto on paljon tehokkaampaa.

Ketään tarjoajista ei ole suljettu hankintalain 6 §:n nojalla tarjousvertailun ulkopuolelle sillä perusteella, että niillä ei olisi katsottu olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi tai että ne olisivat laiminlyöneet verojen tai lakisääteisten maksujen suorittamisen. Hankintayksikkö ei ole myöskään pitänyt mitään saamistaan tarjouksista tarjouspyynnön vastaisena.

Koska hankintayksikön tarjouspyynnössä ei ole mainittu hankinnan ratkaisuperustetta, tarjoajat ovat voineet lähteä siitä, että tarjouksista valitaan hinnaltaan halvin.

Hankintayksikkö on edellä esitetyn mukaisesti katsonut, ettei oikeudenmukaista valintaa kysymyksessä olevassa hankintamenettelyssä ole voitu tehdä yksinomaan tuntihinnan perusteella. Tarjouspyynnössä ei ole mainittu mitään liikunta-alueiden hoitotöissä käytettävään kalustoon liittyviä vaatimuksia.

Hankinnassa on hankintasäännösten vastaisesti jouduttu ottamaan huomioon hinnan lisäksi muitakin perusteita. Markkinaoikeus katsoo, että kunnan tarjouspyyntö ei ole tuottanut ratkaisevan arviointiperusteen eli hinnan osalta vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintayksikkö on toiminut virheellisesti, kun se ei ole laatinut riittävällä tarkkuudella määriteltyä tarjouspyyntöä ja siten turvannut tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua. Koska hankintayksikkö on menetellyt asiassa hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla virheellisesti, tulee markkinaoikeuden määrätä asiassa hankintalain 9 §:ssä säädetty seuraamus.

Hankintayksikkö on sitoutunut markkinaoikeuskäsittelyn ajaksi olemaan tekemättä sopimuksia valittujen yrittäjien kanssa. Näin ollen hankintapäätös voidaan kumota ja sen täytäntöönpano voidaan kieltää.

Hyvitysmaksuvaatimus

Hakija on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kiimingin kunnan suorittamaan sille hyvitystä 10.160 euron menetetyn vuosikatteen perusteella.

Hankintalain 9 §:ssä tarkoitetun hyvitysmaksun määrääminen on toissijainen oikeussuojakeino suhteessa muihin hankintalain mukaisiin markkinaoikeuden käytössä oleviin oikeussuojakeinoihin, joita ovat hankintapäätöksen kumoaminen, virheellisen menettelyn kieltäminen tai hankintayksikön velvoittaminen korjaamaan virheellinen menettelynsä. Hyvitysmaksumenettely ei toissijaisena oikeussuojakeinona tule tämän hankintamenettelyn osalta kysymykseen.

Hankintalain 8 §:ssä tarkoitettu vahingonkorvaus ei ole markkinaoikeuden määrättävissä, eikä markkinaoikeus ole toimivaltainen tutkimaan pykälässä tarkoitettuja, yleisten tuomioistuinten toimivaltaan kuuluvia vahingonkorvausvaatimuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa on aiheutunut edellä esitetyllä tavalla Kiimingin kunnan teknisen lautakunnan virheellisestä hankintamenettelystä. Kiimingin kunta tulee velvoittaa korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Hakija on arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Sen vuoksi vaadituista kuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kumoaa Kiimingin kunnan teknisen lautakunnan hankintapäätöksen 29.10.2002 § 129, jolla A ja B on valittu urakoitsijoiksi liikunta-alueiden talvikunnossapitoon vuosille 2002-2005, ja Kiimingin kunnan teknisen lautakunnan oikaisuvaatimukseen antaman päätöksen 17.12.2002 § 140.

Markkinaoikeus kieltää Kiimingin kunnan teknistä lautakuntaa jatkamasta päätöksen 29.10.2002 § 129 täytäntöönpanemista nyt asetetun 10.000 euron sakon uhalla.

Mikäli Kiimingin kunnan tekninen lautakunta aikoo toteuttaa luistelu- yms. alueiden hoitotöissä käytettävän kaluston hankkimisen julkisena hankintana, sen tulee järjestää asiassa uusi tarjouskilpailu, jossa laaditaan riittävän yksityiskohtainen, tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaava tarjouspyyntö.

Markkinaoikeus velvoittaa Kiimingin kunnan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsotulla 1.500 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Markkinaoikeus hylkää muut asiassa esitetyt vaatimukset.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n 1 momentin (1530/2001) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Pykälän 2 momentin nojalla uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Olli Mäkinen.