Market Court dismissed appeal; non-compete clause in lease model contracts for physiotherapists was not anti-competitive under Act 9 §.

Markkinaoikeus hylkäsi Suomen Fysioterapeuttiliitto ry:n valituksen kilpailuviraston päätöksestä, jossa oli katsottu, ettei fysikaalisten hoitolaitosten ja niiden tiloissa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien fysioterapeuttien välisissä mallisopimuksissa käytetty kilpailukieltolauseke estänyt tai vaikeuttanut vuokralaisena toimivan itsenäisen ammatinharjoittajan elinkeinonharjoittamista kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Sopimuksella hoitolaitokseen vuokrasuhteessa oleva ammatinharjoittaja sitoutui olemaan harjoittamatta hoitolaitoksen tiloissa tapahtuvan oman praktiikkansa tai hoitolaitoksen toimintaan liittyvän toiminnan kanssa kilpailevaa toimintaa. Tästä sitoumuksesta ammatinharjoittaja voi vapautua kirjallisella sopimuksella hoitolaitoksen kanssa. Kilpailukieltolausekkeen rikkomisesta ammatinharjoittaja joutui maksamaan sopimussakon. Lauseke oli ajallisesti sidoksissa irtisanottavissa olevan sopimuksen voimassaoloaikaan.

Mallisopimuksella oli pyritty kustannusten minimointiin ja voimavarojen tehokkaaseen käyttöön loppukäyttäjille itsenäisesti palveluita tuottavien sopimusosapuolten välillä. Hoitolaitos ja itsenäinen ammatinharjoittaja saavuttivat yhteistyöllä synergiaetuja ja lisäsivät kilpailukykyään kustannuksiaan pienentämällä. Toimialan tehokkuuden lisääminen vaikutti myös hintakehitykseen ja on kuluttajanäkökulmasta edullinen.

Kieltolauseke ei rajoittanut ammatinharjoittajan mahdollisuuksia asiakasmääränsä lisäämiseen sopimussuhteen sisällä. Laitoksessa vuokralla oleva ammatinharjoittaja sai uusia asiakkaita joko suoraan tai laitos ohjasi ne ammatinharjoittajalle. Se, miten uusia asiakkaita ohjattiin laitoksen ja ammatinharjoittajan välillä, oli sopimuksenvarainen asia.

Ilman kilpailukieltolauseketta olisi ollut mahdollista, että ammatinharjoittaja voisi viedä asiakkaita mukanaan harjoittaessaan elinkeinotoimintaa hoitolaitoksen ulkopuolella. Kilpailukieltolausekkeen tarkoitus oli turvata hoitolaitoksen panosta. Yksittäinen fysioterapiakeskus saattoi esimerkiksi panostaa henkilöstönsä lisäkoulutukseen ja lisävälineistön hankintaan. Kilpailukieltolauseke oli näin ollen merkityksellinen hoitolaitoksen keskeisten etujen turvaamisessa alalla, jossa oli paljon kilpailua.

Kilpailukieltolauseketta ei voitu pitää ajallisestikaan kohtuuttomana, kun edellä olevan lisäksi otettiin huomioon, että sen kesto oli sidoksissa irtisanottavissa olevan vuokrasopimuksen kestoaikaan.

Laki kilpailunrajoituksista 9 §

KILPAILUVIRASTON PÄÄTÖS

Suomen Fysioterapeuttiliitto ry (jäljempänä Liitto) on 22.1.1999 pyytänyt kilpailuvirastoa selvittämään fysioterapeuttiyrittäjien välisissä mallisopimuksissa ja yksittäisessä sopimuksessa olevaa kilpailukieltolauseketta, johon liittyy sopimussakko. Yksittäisessä sopimuksessa ollut kilpailukieltolauseke on poistettu osapuolten päädyttyä sovintoratkaisuun, eikä kilpailuvirasto ole puuttunut tähän yksittäistapaukseen.

Kilpailuvirasto on päätöksessään katsonut, ettei fysikaalisten hoitolaitosten fysioterapeuttiyrittäjien ja näiden tiloissa vuokralla toimivien fysioterapeutin tutkinnon suorittaneiden itsenäisten ammatinharjoittajien välisten mallisopimusten kilpailukieltolauseketta voida pitää kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 6 §:n 2 kohdassa säädetyn kiellon vastaisena eikä lain 9 §:n mukaisena vahingollisena kilpailunrajoituksena.

Kilpailuviraston mukaan elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia tarkastellaan kilpailunrajoituslain kannalta, eikä tarkoituksena ole puuttua sopimusvapauteen enempää kuin kilpailulainsäädännön tavoitteet antavat aihetta. Koska fysioterapiapalveluista on runsaasti tarjontaa, kilpailukieltolausekkeen markkinoita jakavaa vaikutusta voidaan pitää varsin vähäisenä. Kilpailukieltolausekkeella ei ole pyritty hintatason nostoon eikä kuluttajien valinnanmahdollisuuksien rajaamiseen. Lauseketta ei voida pitää ajallisestikaan liian pitkänä, koska se sitoo sopimusosapuolia irtisanottavissa olevan sopimuksen voimassaoloajan. Kilpailukielto ei näin ollen aiheuta kilpailun toimivuuden kannalta merkittäviä rajoituksia, vaan järjestelyllä on saavutettavissa synergiaetuja.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA MARKKINAOIKEUDESSA

Suomen Fysioterapeuttiliitto ry:n valitus

Liitto on vaatinut mallisopimuksessa olevan kilpailunrajoituslausekkeen purkamista kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaisena ja kilpailuviraston päätöksen muuttamista.

Liitto on yhtynyt kilpailuviraston päätöksessään esittämään kantaan, ettei mallisopimuksessa olevaa kilpailukieltolauseketta voida pitää kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan sisältämän kiellon vastaisena.

Liitto on perustellut valitustaan muun ohella seuraavalla tavalla. Fysioterapia-alan erityispiirteet huomioon ottaen kilpailukieltolausekkeella voidaan vaikeuttaa vuokralaisena toimivan itsenäisen ammatinharjoittajan elinkeinonharjoittamista, kun asiaa arvioidaan kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan. Kilpailukieltolausekkeella estetään hoitolaitokseen vuokrasuhteessa olevan fysioterapeutin ammatinharjoittaminen laitoksen ulkopuolella. Mallisopimuksen kilpailukieltolauseke asettaa esteitä ja rajoituksia elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapaudelle. Laitoksen ulkopuolella toimiminen olisi ammatinharjoittajalle usein välttämätöntä toimeentulon turvaamiseksi.

Kilpailuviraston vastine ja muut lausunnot

Kilpailuvirasto on vaatinut, että Liiton valitus hylätään.

Elinkeinotoiminnan vapautta ei voida pitää sellaisena ehdottomana oikeutena, jota ei voitaisi sopimusvapauden puitteissa rajoittaa, jos nämä rajoitukset ovat kilpailun toimivuuden ja taloudellisen tehokkuuden kannalta myönteisiä. Vaikka kilpailukieltolauseke saattaa hoitolaitokseen vuokrasuhteessa olevan yksittäisen fysioterapeutin kannalta olla taloudellisesti ongelmallinen, kilpailulainsäädännön tarkoituksena ei ole puuttua sopimusvapauteen. Hoitolaitoksen etujen mukaista on saada mahdollisimman paljon asiakkaita vuokralaisena olevan fysioterapeutin vastaanotolle, koska tuolloin asiakkaita voidaan kannustaa käyttämään laitoksen muita palveluita. Ilman minkäänlaista kilpailukieltolauseketta itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivalla fysioterapeutilla on taloudellinen kannuste käyttää hoitolaitosta ainoastaan asiakkaiden hankintapaikkana.

Liitto on antanut vastaselityksensä 12.2.2001.

Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry (jäljempänä FYSI) on antanut asiassa lausunnon 15.2.2001 ja vaatinut valituksen hylkäämistä.

Liitto on antanut vastaselityksensä 19.6.2002.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sovellettava laki

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Lainvalmisteluaineiston (HE 162/1991) mukaan kilpailunrajoituslain tavoitteena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinotoiminnan vapauden turvaaminen.

Esillä olevassa tapauksessa on kysymys 9 §:n mukaisesta vahingollisuusarvioinnista. Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole lain 4-7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinon piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinonharjoittamista.

Lain 9 § on saanut nykyisen muotonsa lailla 303/1998. Tuota lakia koskeneessa hallituksen esityksessä 243/1997 on viitattu aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteluihin. Hallituksen esityksen 162/1991 mukaan ilmaus "terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla" osoittaa ne perusteet, joiden valossa kilpailunrajoituksen hyväksyttävyys yleisen edun kannalta on tutkittava. Näiden perusteiden soveltamisessa on otettava huomioon toimialan erityisolosuhteet ja kulloinkin vallitsevat kilpailupoliittiset tavoitteet. Kilpailun rajoittuminenkaan ei itsessään ole vahingollista, mikäli kilpailu alalla on toimivaa, eikä kysymys ole taloudellisesti tai markkinatalouden eettisten pelisääntöjen valossa epäterveestä menettelystä.

Kilpailukieltolauseke

Kilpailuvirasto on todennut päätöksessään, että kysymyksessä oleva kilpailukielto ei aiheuta kilpailun toimivuuden kannalta merkittäviä rajoituksia. Fysioterapiapalveluista on Suomessa runsaasti tarjontaa. Alalla on paljon kilpailua.

Liiton valitus onkin kohdistunut siihen, voidaanko mallisopimuksessa olevalla lausekkeella vahingoittaa vuokralaisena toimivan itsenäisen ammatinharjoittajan elinkeinonharjoittamista.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, estetäänkö tai vaikeutetaanko kilpailukieltolausekkeen käyttämisellä toisen elinkeinonharjoittamista kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Sopimuksella hoitolaitokseen vuokrasuhteessa oleva ammatinharjoittaja sitoutuu olemaan harjoittamatta hoitolaitoksen tiloissa tapahtuvan oman praktiikkansa tai hoitolaitoksen toimintaan liittyvän toiminnan kanssa kilpailevaa toimintaa. Tästä sitoumuksesta ammatinharjoittaja voi vapautua kirjallisella sopimuksella hoitolaitoksen kanssa. Kilpailukieltolausekkeen rikkomisesta ammatinharjoittaja joutuu maksamaan sopimussakon. Lauseke on ajallisesti sidoksissa irtisanottavissa olevan sopimuksen voimassaoloaikaan.

Markkinaoikeuden saaman selvityksen perusteella mallisopimuksella on pyritty kustannusten minimointiin ja voimavarojen tehokkaaseen käyttöön loppukäyttäjille itsenäisesti palveluita tuottavien sopimusosapuolten välillä. Hoitolaitos ja itsenäinen ammatinharjoittaja saavuttavat yhteistyöllä synergiaetuja ja lisäävät kilpailukykyään kustannuksiaan pienentämällä. Toimialan tehokkuuden lisääminen vaikuttaa myös hintakehitykseen ja on kuluttajanäkökulmasta edullinen.

Kieltolauseke ei rajoita ammatinharjoittajan mahdollisuuksia asiakasmääränsä lisäämiseen sopimussuhteen sisällä. Laitoksessa vuokralla oleva ammatinharjoittaja saa uusia asiakkaita joko suoraan tai laitos ohjaa ne ammatinharjoittajalle. Se, miten uusia asiakkaita ohjataan laitoksen ja ammatinharjoittajan välillä, on sopimuksenvarainen asia.

Palvelunkäyttäjän ja fysioterapeutin välinen suhde saattaa muodostua henkilökohtaiseksi ja pitkäaikaiseksi, jolloin vanha asiakas valitsee tarvitsemansa fysioterapiapalvelut henkilöön ja hänen ammattitaitoonsa liittyvällä perusteella. Hoidettavien potilaiden asiakirjat ovat ammatinharjoittajan omaisuutta.

Ilman kilpailukieltolauseketta olisi mahdollista, että ammatinharjoittaja voisi viedä asiakkaita mukanaan harjoittaessaan elinkeinotoimintaa hoitolaitoksen ulkopuolella. Kilpailukieltolausekkeen tarkoitus on turvata hoitolaitoksen panosta. Yksittäinen fysioterapiakeskus saattaa esimerkiksi panostaa henkilöstönsä lisäkoulutukseen ja lisävälineistön hankintaan. Kilpailukieltolauseke on näin ollen merkityksellinen hoitolaitoksen keskeisten etujen turvaamisessa alalla, jossa on paljon kilpailua.

Kilpailukieltolauseketta ei voida pitää ajallisestikaan kohtuuttomana, kun edellä olevan lisäksi otetaan huomioon, että sen kesto on sidoksissa irtisanottavissa olevan vuokrasopimuksen kestoaikaan.

Markkinaoikeus katsoo, että FYSI:n käyttämä kilpailukieltolauseke ei estä tai vaikeuta toisen elinkeinonharjoittamista kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitetulla terveen ja taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin (1529/2001) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo, Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsen Matti Sillanpää

---

[SV]

Marknadsdomstolen förkastade Finlands Fysioterapeutförbund rf:s besvär över konkurrensverkets beslut i vilket konkurrensverket ansåg att den konkurrensbegränsningsklausul som användes i modellavtalen mellan fysikaliska institut och de fysioterapeuter som i de fysikaliska institutens lokaliteter verkade som självständiga yrkesutövare, inte på ett sätt som avses i lagen om konkurrensbegränsningar 9 § hindrade eller försvårade den näringsverksamhet som den självständiga yrkesutövaren bedrev som hyrestagare.

I avtalet förband sig yrkesutövaren, som stod i ett hyresförhållande till institutet, att inte i institutets lokaliteter utöva sin egen praktik eller utöva verksamhet som konkurrerade med den verksamhet som anknöt till institutets verksamhet. Yrkesutövaren kunde befrias från denna förbindelse genom ett skriftligt avtal med institutet. Tidsmässigt sett var klausulen bunden vid den tid som det uppsägningsbara avtalet gällde.

Med modellavtalet eftersträvades en minimering av kostnaderna och en effektiv användning av resurserna för de slutliga användarna mellan avtalsparterna som självständigt producerade tjänster. Genom samarbetet uppnådde institutet och den självständiga yrkesutövaren synergifördelar och ökade sin konkurrensförmåga genom att deras kostnader minskades. En ökning av effektiviteten inom branschen påverkade även prisutvecklingen och var förmånlig ur konsumenternas synvinkel.

Förbudsklausulen hindrade inte yrkesutövarnas möjligheter att öka antalet kunder inom ramen för avtalsförhållandet. En yrkesutövare som verkade på hyra i institutet fick nya kunder antingen direkt eller så hänvisades de till yrkesutövaren av institutet. Det sätt på vilket nya kunder fördelades mellan institutet och yrkesutövaren baserade sig på avtal.

Utan en konkurrensförbudsklausul hade det varit möjligt att yrkesutövaren skulle ha tagit med sig kunder om han eller hon idkade näringsverksamhet utanför institutet. Syftet med konkurrensförbudsklausulen var att trygga institutets insats. Ett enskilt fysikaliskt institut kunde t.ex. satsa på fortbildning av sin personal och på anskaffning av tilläggsutrustning. Konkurrensförbudsklausulen var således av betydelse då det var fråga om att trygga institutets viktiga intressen inom en bransch där det rådde konkurrens i stor utsträckning.

Konkurrensförbudsklausulen kunde inte heller tidsmässigt sett anses vara oskälig, då man förutom det som angetts ovan även beaktade att dess giltighetstid var bunden till giltighetstiden för hyresavtalet som kunde sägas upp.

Lagen om konkurrensbegränsningar 9 §