Consumer claims dismissed; false price guarantee advertising found misleading due to lack of evidence.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe consumer claims were dismissed because the defendant companies failed to provide evidence proving their prices were generally lower than competitors'. The court found that while the companies made factual claims about lower prices, they did not substantiate these assertions with reliable data before advertising. Consequently, the court ruled that using the phrase 'price guarantee' created a misleading impression of verified superiority, constituting improper marketing under the Consumer Protection Act.
Legislator headnote
AI generatedKSL 2 luku 1 §; 7 §: The use of general price superiority claims is permissible only if substantiated by reliable evidence; otherwise, labeling such unverified assertions as a 'price guarantee' constitutes misleading advertising.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kuluttaja-asiamies (KA) vastaan Bauhaus Suomi Oy ja Bauhaus & Co Ky. Vastaajayhtiöt olivat käyttäneet mainonnassaan mm. ilmaisuja "Bauhaus. Edullisempi kuin alennus. Lyömätön hintatakuu.", "Aina alimmat hinnat", "Lyömättömät hinnat takuulla.", "Hintatakuu aina kaikille tuotteille." ja "Bauhaus ... missä parempi laatu maksaa vähemmän." Vastaajayhtiöt olivat samassa yhteydessä käyttäneet myös seuraavaa ilmaisua: "Mikäli löydätte identtisen tuotteen edullisemmin kilpailijaltamme 14 päivän kuluessa ostopäivästä, niin saatte tuotteen meiltä 10 % edullisempaan hintaan kuin kilpailijoiltamme." Ilmaisua "hintatakuu" oli käytetty mainoksissa myös otsikonomaisesti.
Yhtiöiden käyttämät edullisemmuusväittämät olivat tosiasiaväittämiä, jotka on kyettävä tarvittaessa näyttämään toteen. Myös ilmaisua "Bauhaus ... missä parempi laatu maksaa vähemmän" voitiin sinänsä pitää yleisenä edullisemmuusväitteenä. Ilmaisun oli kuitenkin katsottava olleen siinä määrin yleinen, ettei sitä mielletty sellaiseksi tosiasiaväitteeksi, jonka totuudellisuudesta olisi ollut tarpeen esittää näyttöä. Sellaisten tuotteiden hintojen perusteella, joita ei ollut kilpailevissa liikkeissä myytävänä, ei voitu tehdä johtopäätöksiä kilpailevien liikkeiden hinnoista.
Yhtiöt eivät olleet esittäneet KA:lle eivätkä markkinatuomioistuimelle sellaista aineistoa, joka olisi osoittanut Bauhausin hintojen olleen markkinointiajankohtana kilpailijoiden hintoja yleisesti edullisempia. Yhtiöt olivat itsekin myöntäneet, että käytännössä ei ole mahdollista varmistaa, että yhtiöiden kaikki hinnat ovat aina edullisemmat kuin kilpailijoiden liikkeissä. Yhtiöt eivät olleet ennen markkinointiajankohtaa riittävästi varmistaneet, että yhtiöiden hinnat ovat kilpailijoiden hintoja edullisempia. Alentamalla hintoja vasta sen jälkeen, kun kilpailijalta oli löytynyt edullisempi hinta, yhtiöt olivat tosiasiassa jättäneet hintavertailun kuluttajien suoritettavaksi.
Vastaajayhtiöiden mainonnassaan käyttämät, edellä mainitut edullisimmuutta kuvaavat ilmaisut yhdessä "hintatakuuksi" nimitetyn lupauksen kanssa olivat antaneet kuluttajille kuvan, että yhtiöt olivat luotettavalla tavalla selvittäneet, että yhtiöiden markkinoimat tuotteet olivat hinnaltaan edullisempia kuin kilpailevien liikkeiden hinnat. Yhtiöt eivät olleet kuitenkaan esittäneet riittävää ja luotettavaa selvitystä siitä, että yhtiöiden markkinoimat tuotteet olisivat olleet hinnaltaan yleisesti edullisempia kuin kilpailevien liikkeiden markkinoimat vastaavat tuotteet. Yhtiöt olivat näin ollen käyttämällä markkinoinnissaan edellä mainittuja edullisimmuutta kuvaavia ilmaisuja, ja esittämällä tällaisten ilmaisujen yhteydessä lupauksen hyvittää kuluttajalle hinnanerotus, mikäli kuluttaja löytää saman tuotteen halvemmalla muusta liikkeestä, ja käyttämällä tällaisesta lupauksesta ilmaisua "hintatakuu", menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.
KSL 2 luku 1 § ja 7 §