Market Court dismissed cartel injunctions but imposed fines for bid rigging and price fixing violations.

Kilpailuviraston esitys kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 kohdan vastaisen kilpailunrajoituksen kieltämiseksi ja seuraamusmaksun määräämiseksi Kuopion Taksiautoilijat ry:lle ja Kuopion Taksiautoilijat ry:n 100 jäsenelle.

Kuopion Taksiautoilijat ry:n jäsenet olivat tehneet Kuopion kaupungin hankintatoimen järjestämässä tarjouskilpailussa vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisen palveluliikenteen hoitamisesta yhdistyksen nimissä yhteistarjouksen ja tehneet samaan tarjouskilpailuun liittyvät jatkotarjoukset.

Markkinaoikeus katsoi, että kysymys oli Kuopion Taksiautoilijat ry:n ja sen jäsenten osalta kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta kielletystä yhteistoiminnasta, johon ei soveltunut pykälän 2 momentin poikkeussäännös.

Kuopion Taksiautoilijat ry oli lisäksi jäsentensä puolesta sopinut kahdessa sopimuksessa ulkopuolisten tahojen kanssa kuljetusten suorittamisesta tiettyyn kiinteään hintaan. Tällaisissa sopimuksissa oli kysymys on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kielletystä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän vaikuttamisesta elinkeinonharjoittajien hintoihin.

Markkinaoikeus määräsi yhdistykselle 5.000 euron ja yhteistarjoukseen osallistuneille jäsenille kullekin 1.500 euron seuraamusmaksun.

Seuraamusmaksu jätettiin määräämättä neljälle yhteistarjoukseen osallistuneelle yrittäjälle, koska heidän osaltaan menettelyä oli pidettävä kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä.

Menettely oli koskenut toisaalta yhteistarjouksen antamista yhdessä tarjouskilpailussa ja toisaalta hinnan määräämistä kahdessa sopimuksessa. Sopimukset eivät olleet enää voimassa. Markkinaoikeus katsoi, ettei asiassa ollut sellaista menettelyä, jonka olisi voitu määrätä kilpailunrajoituslain 16 §:n nojalla lopetettavaksi.

Laki kilpailunrajoituksista 5 §, 6 § 1 kohta, 8 §, 16 §

1. ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1.1 Kilpailuviraston esitys

1.1.1. Kilpailuviraston vaatimukset

Kilpailuvirasto on 5.4.2001 kilpailuneuvostolle saapuneessa esityksessään vaatinut, että kilpailuneuvosto kieltää kilpailunrajoituslain 16 §:n perusteella Kuopion Taksiautoilijat ry:tä ja sen jäsenautoilijoita uudistamasta lain 5 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 kohdan vastaista menettelyä sekä saman lain 8 §:n perusteella määrää kunkin esityksen liitteessä mainitun taksiautoilijan maksettavaksi 7.7.1998, 9.9.1998 ja 1.2.1999 päivättyjen, Kuopion Taksiautoilijat ry:n nimissä tehtyjen yhteistarjousten jättämisellä toteutuneen kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin rikkomisen perusteella 15.000 markan suuruisen seuraamusmaksun eli yhteensä 1.500.000 markkaa ja lisäksi samasta menettelystä sekä kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastaisesta menettelystä 15.000 markan seuraamusmaksun Kuopion Taksiautoilijat ry:lle.

1.1.2. Kilpailuviraston esityksen keskeiset perusteet

Kilpailuvirasto on katsonut, että Kuopion Taksiautoilijat ry ja sen liiteluettelossa mainitut jäsenautoilijat ovat rikkoneet kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momenttia jättäessään Kuopion kaupungin hankintatoimen 28.5.1998 järjestämään tarjouskilpailuun vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisen palveluliikenteen hoitamisesta yhdistyksen nimissä 7.7.1998 päivätyn yhteistarjouksen ja tehdessään samaan tarjouskilpailuun liittyvät, 9.9.1998 ja 1.2.1999 päivätyt jatkotarjoukset. Vuoden 2000 alusta lukien Kuopion Taksiautoilijat ry:llä ei ole ollut sopimusta kaupungin kanssa matkojenyhdistelykeskuksen kautta välittyvien ajojen ajamisesta.

Edelleen kilpailuvirasto on katsonut, että Kuopion taksiautoilijat ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa solmiessaan tammikuussa 1998 jäsenistöään sitovia kuljetussopimuksia kiinteähintaisista kuljetuksista Savon Sellu Oy:n ja Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuronin kanssa. Kuopion Taksiautoilijat ry on irtisanonut Savon Sellu Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen 23.12.1999 ja vastaavasti samana päivänä Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuron on irtisanonut tehdyn sopimuksen päättymään 31.12.1999.

1.1.3. Asian kuvaus kilpailuviraston esityksessä

1.1.3.1. Kuopion Taksiautoilijat ry

Kuopion Taksiautoilijat ry:n toiminnan tarkoituksena on yhdistyksen sääntöjen mukaan edistää alueellaan luvanvaraista henkilöliikennettä harjoittavien liikenteenharjoittajien yhteistoimintaa, valvoa jäsentensä ammatillisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä etuja, toimia epäterveen ja vilpillisen kilpailun estämiseksi sekä pyrkiä kehittämään alueensa taksiliikennettä yhä joustavammaksi, tehokkaammaksi ja parhaalla mahdollisella tavalla asiakaskuntaa palvelevaksi ja liikenteenharjoittajia tyydyttäväksi. Yhdistyksen jäsenmäärä 18.3.1999 oli 111.

Yhdistyksen tuotot vuonna 1998 olivat varsinaisesta toiminnasta 9.500 markkaa ja varainhankinnasta 103.549 markkaa.

1.1.3.2. Kunnan järjestämiä kuljetuksia koskeva lainsäädäntö

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun ohella kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kuljetuspalvelusta kunta voi periä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 6 §:n mukaan enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun tai muun siihen verrattavissa olevan kohtuullisen maksun.

Sosiaalihuoltolain 17 ja 20 §:n mukaan kunnan on huolehdittava muun muassa kotipalveluiden järjestämisestä. Kotipalveluina järjestetään sosiaalihuoltoasetuksen 9 §:n 2 kohdan mukaan tukipalveluja, kuten muun muassa kuljetuspalveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 3 §:n mukaan kotipalveluista voidaan periä palvelun laadun ja määrän, palvelun käyttäjän maksukyvyn sekä perheen koon mukaan määräytyvä kohtuullinen kuukausimaksu.

1.1.3.3. Matkojenyhdistelykeskus

1.1.3.4. Kuopion kaupungin järjestämä tarjouskilpailu

Kuopion kaupungilta 24.5.1999 saadun kirjallisen selvityksen mukaan heti lokakuussa 1998 osoittautui, että taksiyrittäjiä tarvittiin liikenteen hoitamiseksi enemmän kuin valitut neljä yrittäjää. Kuopion kaupunginhallitus palautti kilpailuttamisasian uudelleen hankintatoimikunnan käsiteltäväksi 14.12.1998. Hankintatoimikunta käsitteli asiaa uudelleen 30.12.1998, ja sen perusteella käynnistettiin neuvottelumenettely uusien autoilijoiden saamiseksi ko. kuljetuksiin aiemmin valittujen neljän yrittäjän lisäksi. Neuvottelumenettelyssä saatiin alkuperäisten neljän lisäksi neljä uutta yrittäjää. Autoja näillä kahdeksalla yrittäjällä oli yhteensä 12. Myös Kuopion Taksiautoilijat ry:n kanssa käytiin 27.1.1999 neuvottelu, koska se oli jättänyt tarjouksen aiemmin. Neuvottelujen jälkeen yhdistys teki 1.2.1999 uuden yhteistarjouksen Kuopion kaupungin hankintatoimelle.

Tarjouksen seurauksena Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus ja Kuopion Taksiautoilijat ry allekirjoitti 15.3.1999 ostoliikennesopimuksen, jonka nojalla kaupunki ostaa Kuopion Taksiautoilijat ry:ltä ajalla 1.4.1999-31.12.1999 matkojenyhdistelykeskuksen kautta tapahtuvan vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun.

1.1.3.5. Kuopion Taksiautoilijat ry:n yhteistarjoukset

Kuopion Taksiautoilijat ry:n 7.7.1998 päivätyssä yhteistarjouksessa oli mukana yhdistykseltä saadun selvityksen mukaan 100 taksiautoilijaa. Tarjousta jätettäessä mukana oli Savon Taksi Oy:n toimitusjohtaja (...) puhelimitse saadun tiedon mukaan 97 autoilijaa, mutta kolme autoilijaa on ilmoittanut jälkikäteen valtakirjalla olevansa mukana tässä tarjouksessa. Näistä 100 autoilijasta 96 on osakkaana Savon Taksi Oy:ssä ja samalla sen ajovälitysjärjestelmän piirissä. Omat tarjouksensa tarjouskilpailuun jättäneistä autoilijoista kaksi ((...) ja (...)) kuuluu Kuopion Taksiautoilijat ry:hyn, mutta kumpikaan ei ole Savon Taksi Oy:n osakas. (...) oli mukana oman tarjouksensa lisäksi myös yhdistyksen yhteistarjouksessa.

Tarjouksessaan Kuopion Taksiautoilijat ry tarjosi ajokalustoa käytettäväksi seuraavasti: 1+4 hengen autoja 41, 1+4 hengen farmariautoja 47 ja 1+8 hengen autoja 9 eli yhteensä 97 autoa. Antamassaan tarjouksessa Kuopion Taksiautoilijat ry perusteli yhteistarjousta sillä, että yhdistys katsoi taksikuljetusten muodostavan niin suuren kokonaisuuden, että yksittäisen autoilijan oli mahdoton tehdä siitä tarjousta. Yhdistys tarjosi kuljetuspalveluja tarjouspyynnössä mainittuun taksiosuuteen kulloinkin voimassaolevin liikenneministeriön vahvistamin reitti- ja taksamittarihinnoin toivomuksella, että tarjous johtaa yksityiskohtaisiin neuvotteluihin. Kaupungin pyydettyä tarjouskilpailuun osallistuneilta 21.9.1998 mennessä tarkennettuja (markkaa/kilometri) tarjouksia, Kuopion Taksiautoilijat ry jätti 9.9.1998 päivätyn tarjouksen, jonka taksat olivat samat kuin liikenneministeriön henkilövuokra-autojen kuljetusmatkoista tekemässä päätöksessä (1333/97) vahvistamat ylimmät sallitut taksien ja invataksien kuljetusmaksut.

Yhdistyksen molemmat edellä mainitut tarjoukset on allekirjoittanut sen puheenjohtaja (...).

Myös Kuopion Taksiautoilijat ry:n 1.2.1999 päivätty uusi, sopimukseen johtanut tarjous oli edellisen kaltainen yhteistarjous. Tässä tarjouksessa Kuopion Taksiautoilijat ry tarjosi ko. kuljetuksia hintaan 4,99 markkaa/kilometri kaikissa taksaluokissa siten, että lähtömaksu on 20 markkaa arkisin kello 6.00-20.00, lauantaisin ja aattoina kello 6.00-16.00 sekä 30 markkaa muina aikoina. Odotustaksi oli 2,40 markkaa/minuutti ja luokseajo erikseen määritellyllä toiminta-alueella maksuton. Saattolisää ja pyörätuolilisää ei tarjouksen mukaan peritä. Kuopion kaupungilta 24.5.1999 saadun kirjallisen selvityksen mukaan yhdistyksen ohella palveluliikenteen taksikuljetuksia hoitavista kahdeksasta yrittäjästä alimman tarjouksen tehneen taksa on 4,56 markkaa/kilometri ja ylimmän 5 markkaa/kilometri. Muut kuusi yrittäjää ajavat taksalla, joka asettuu 4,65 markkaa/kilometri ja 4,80 markkaa/kilometri väliin. Yhdistyksen yhteistarjouksessaan tarjoama kilometritaksa on siten toiseksi korkein käytössä oleva taksa näissä ajoissa.

1.1.3.6. Kuopion Taksiautoilijat ry:n tekemät muut kuljetussopimukset

Kuopion Taksiautoilijat ry:llä on yhdistyksen antaman selvityksen mukaan kaksi voimassa olevaa kuljetussopimusta, toinen Savon Sellu Oy:n kanssa ja toinen Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuronin kanssa. Savon Sellu Oy:n kanssa 8.1.1998 tehdyssä sopimuksessa on sovittu henkilöstökuljetukset välillä Kuopionlahti-Savon Sellu Oy ja päinvastoin ajettavaksi kiinteään hintaan. Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuronin kanssa 28.1.1998 tehdyssä sopimuksessa on sovittu henkilöstökuljetukset välillä Kuopion linja-autoasema-Vaajasalon sairaala ja päinvastoin ajettavaksi samoin kiinteään hintaan.

1.1.3.7. Mahdollinen poikkeuslupahakemus

Kuopion Taksiautoilijat ry ilmoitti 19.3.1999 saapuneessa vastauksessaan Kilpailuviraston selvityspyyntöön, että yhdistys on päättänyt ryhtyä toimiin poikkeusluvan saamiseksi po. yhteistoiminnalle mahdollisten seuraamusten välttämiseksi. Yhdistys ilmoitti sen vuoksi liittävänsä vastauksensa oheen Kuopion kaupungin kanssa 15.3.1999 allekirjoittamansa sopimuksen, jonka mukaiseen järjestelyyn yhdistys tulee hakemaan Kilpailuvirastolta kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa.

Kilpailuvirasto on esityksessään ilmoittanut, ettei Kuopion Taksiautoilijat ry ollut toistaiseksi tehnyt poikkeuslupahakemusta.

1.1.3.8. Kilpailuviraston päätös Savon Taksi Oy:n kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesta menettelystä

Kilpailuvirasto totesi 10.6.1998 tekemässään päätöksessä (dno 974/61/95) Savon Taksi Oy:n rikkoneen kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sopiessaan osakkaidensa puolesta sosiaalikuljetuksista ja niistä perittävistä hinnoista. Savon Taksi Oy oli solminut sopimuksia Kuopion ja Varkauden kaupunkien sekä Siilinjärven kunnan kanssa vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisista kuljetuksista sopien muun muassa, että kuljetukset laskutetaan kulloinkin voimassa olevan liikenneministeriön vahvistaman taksan mukaisesti. Lisäksi sopimusten mukaan Savon Taksi Oy perii kunnilta käsittelykuluja 60 penniä (sis. alv) jokaista ajettua matkaa kohti.

Asian selvittelyvaiheessa käytiin 1.10.1997 Kuopiossa Savon Taksi Oy:n tiloissa neuvottelu, jossa olivat läsnä edustajat Savon Taksi Oy:stä, Kuopion ja Varkauden kaupungeista, Siilinjärven kunnasta sekä Kilpailuvirastosta. Savon Taksi Oy:n edustajien joukossa neuvottelussa oli muun muassa Kuopion Taksiautoilijat ry:n puheenjohtaja (...). Keskustelun aiheena oli muun muassa kielletty hintayhteistyö. Kokousmuistion ((...)/Kilpailuvirasto) mukaan:

Savon Taksin toimitusjohtaja (...) esitti, että kuntien kanssa tehdyistä sopimuksista poistetaan ehto, jossa sovitaan hinnasta. Sopimuksen mukaan Savon Taksi hoitaa vain tilausvälityksen, laskutuksen ja seurannan, mutta ei ajoja. Ajot hoitavat yksittäiset elinkeinonharjoittajat. Kunnat olivat kaikki kilpailuttamisen kannalla ja lupasivat Kuopion johdolla kilpailuttaa kuljetukset vuoden 1997 loppuun mennessä. Jokaisen autoilijan kanssa tulee tehdä omat sopimukset. Siilinjärvi, Kuopio ja Nilsiä ovat ryhtyneet yhteiseen matkojenvälitysjärjestelmähankkeeseen. Sillä järjestelmällä edellä pohditut edullisemmuuden perusteella jaetut kyydit olisivat Kuopion kaupunkia edustaneen (...) mukaan mahdollisia.

Päätöksessään Kilpailuvirasto ei katsonut tarpeelliseksi viedä tapausta kilpailuneuvoston käsiteltäväksi kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaisen seuraamusmaksun määräämistä varten, koska virasto katsoi kuntien toimenpiteiden (muun muassa kilpailuttaminen sekä Kuopion, Siilinjärven ja Nilsiän matkojenyhdistelykeskushanke) jälkeen kilpailun toimivuuden relevanteilla markkinoilla olevan turvattu. Lisäksi Savon Taksi Oy oli 14.8.1997 päivätyssä vastineessaan ilmoittanut luopuvansa välittömästi sopimusten mukaisesta menettelystä, mikäli Kilpailuvirasto sitä vaatii.

1.1.4. Kilpailuoikeudellinen arviointi kilpailuviraston esityksessä

1.1.4.1. Relevantit markkinat

Taksikuljetukset ovat erilliset, muista henkilökuljetusmarkkinoista eroavat markkinansa. Taksikuljetukset ovat luonteeltaan "ovelta ovelle" -palvelua, mikä erottaa ne tiettyä linjaa pitkin ajettavista linja-autokuljetuksista. On olemassa kuljetustilanteita, joissa taksit ja linja-autot ovat asiakkaan kannalta katsoen vaihtoehtoisia kuljetusmuotoja. Esimerkiksi nyt esillä olevissa Kuopion kaupungin järjestämissä kuljetuksissa linja-autolla voidaan korvata osa taksiliikenteestä. Kuitenkin esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa asiakkaalla on kiire, hänellä on paljon matkatavaroita, seudun linja-autoaikataulut ja -reitit ovat riittämättömät tai tuntemattomat, tai asiakas on liikuntarajoitteinen, taksikuljetus voi olla käytännössä ainoa vaihtoehto kulkemiseen.

Tarjouksia pyydettiin kohteista, joita on mahdollisuus ajaa joukkoliikenneluvan ja taksiliikenneluvan perusteella. Kohteet oli jaettu selkeästi eri ajoneuvotyypeillä suoritettavaksi siten, että taksiliikenne on joko yksilö- tai ryhmäkuljetuksia ennakkotilausten mukaan. Vaikka kaupungin maksamat taksipalvelut poikkeavatkin jonkin verran ns. tavallisesta taksiliikenteestä, ei kyseessä kuitenkaan ole sellainen kokonaisuus, jota tulisi tarkastella omina markkinoinaan. Taksipalvelujen tarjoaminen muodostaa siten relevantit hyödykemarkkinat.

Taksiluvalla on saanut liikennöidä koko maassa 1.8.1994 alkaen. Tämän muutoksen vaikutukset relevanttien maantieteellisten markkinoiden muotoutumisen kannalta ovat kuitenkin vähäiset, sillä henkilöliikennelain 10 §:n mukaan liikenneluvassa määrätään asemapaikka, jolla tarkoitetaan paikkaa tai paikkakuntaa, jolta liikennettä harjoitetaan tai aiotaan harjoittaa. Hallituksen esityksessä henkilöliikennelaiksi (HE 52/1994 vp.) todetaan, että ajon tai toimeksiannon päätyttyä auto on tuotava takaisin asemapaikalle, jolta se on pääsääntöisesti tilattavissa ajoon. Taksiautojen toiminta-alue rajoittuu siten, poikkeustapauksia lukuun ottamatta, asemapaikan läheisyyteen.

Koska käsiteltävässä tapauksessa kysymys on taksiautoilijoista, joiden toiminta-alue, jolla liikennettä harjoitetaan, on pääasiassa Kuopio, voidaan relevanteiksi maantieteellisiksi markkinoiksi määritellä Kuopion kaupunki lähikuntineen.

1.1.4.2. Yhteistarjouksen arviointi kilpailulainsäädännön kannalta

Kuopion Taksiautoilijat ry on perustellut yhteistarjoustaan sillä, että tarjouspyynnössä taksien kuljetusta koskeva osuus muodosti niin suuren kokonaisuuden, että yksittäisen autoilijan on mahdoton tehdä siitä tarjousta. Kuitenkin autoilijoilla on täytynyt olla tiedossa, että tarjouksia on pyydetty nimenomaan sillä tarkoituksella, että matkojenyhdistelykeskus hoitaa tilausten yhdistelemisen ja reitittämisen. Matkojenyhdistelykeskuksen perustamisen yhteydessä on sen toiminnan luonne asiakkaiden tilausten ja kuljetusten yhdistelijänä ja reitittäjänä tullut alueen tilausvälityskeskusten ja autoilijoiden yhdistysten ja näiden kautta alueen taksiautoilijoiden tietoon. Siten autoilijat ovat olleet selvillä siitä, että kaupunki ei tarjouspyynnössään vaatinut yhden tarjouksenantajan vastaavan koko taksiliikenteestä, vaan että tarjouskilpailun järjestäjä halusi nimenomaan riittävän määrän yksittäisten autoilijoiden omia tarjouksia.

Vuoden 2000 alusta lähtien Kuopion Taksiautoilijat ry:llä ja Savon Taksi Oy:llä ei ole sopimusta kaupungin kanssa matkojenyhdistelykeskuksen kautta välittyvien ajojen ajamisesta.

Kilpailuneuvosto toteaa 5.5.1998 tekemässään Kemijärven Taksikeskus Oy:tä koskevassa päätöksessään dn:o 28/359/97, jonka korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 10.8.1999 taltionumero 1954 pysyttänyt, että sinänsä ei ole estettä sille, että taksiautoilijoiden yhteistoimintayhtiö antaa kokonaistarjouksen sellaisesta ajosuoritteesta tai palvelukokonaisuudesta, jonka hoitamiseen yksittäisen taksiautoilijan kapasiteetti ei riitä tai joka ei ole siten järkevästi hoidettavissa. Yhtiö voi antaa kokonaistarjouksen, kun sellaista pyydetään. Toisin sen sijaan on tilannetta arvioitava silloin, kun tarjouksia on pyydetty yksittäisistä reiteistä ja tilaajan tarkoituksena on aikaansaada kilpailua yksittäisten taksiautoilijoiden kesken. Jos yhtiö tällöin antaa kokonaistarjouksen ja saa toiminnallaan aikaan sen, että yhtiön osakas- ja sopimussuhteessa olevat autoilijat pidättäytyvät kokonaistarjouksen vaihtoehtona olevien reittikohtaisten tarjousten antamisesta, päädytään tilanteeseen, jossa kilpailu estyy.

Juuri näin on käynyt Kuopion kaupungin järjestämissä tarjouskilpailuissa. Vaikka kaupunki ei olekaan jakanut ajoja yksittäisiin reitteihin, se on kuitenkin tehnyt selväksi, että se haluaa tarjoukset yksittäisiltä autoilijoilta. Tällaisia tarjouksia ei saatu riittävästi, sillä yhteistarjoukseen osallistuneet autoilijat pidättäytyivät yhtä lukuun ottamatta henkilökohtaisen tarjouksen jättämisestä. Koska kaupunki sai uusitussa tarjouskilpailussakin ainoastaan neljä uutta hyväksyttävää tarjousta, se joutui käymään neuvotteluja myös Kuopion Taksiautoilijat ry:n kanssa ja suostumaan sopimukseen, joka kaikista tehdyistä tarjouksista on toiseksi kallein.

Tarjousyhteistoiminnallaan Kuopion Taksiautoilijat ry ja sen yhteistoiminnassa mukana olevat autoilijat ovat rikkoneet kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momenttia sopiessaan yhteisestä tarjouskilpailuun annettavasta hinnasta edellä kuvatulla tavalla. Kilpailunrajoituslain 5 §:n 2 momentissa mainitut edellytykset yhteisen tarjouksen tekemiselle yhteisestä suorituksesta eivät täyty, sillä kaupunki ei pitänyt yhteistarjousta ja neuvottelumenettelyä parhaana vaihtoehtona, vaan joutui ensin pakotettuna neuvottelemaan ja sitten sopimussuhteeseen autoilijoiden pitäytyessä kartellissaan.

1.1.4.3. Yhteistarjousmenettelyn vahingolliset vaikutukset

Suomen Kuntaliitto teki vuonna 1994 selvityksen kuntien saamista koulukyytitarjouksista taksiyrittäjiltä. Kuntaliiton kyselyyn vastasi noin 200 kuntaa. Selvityksen mukaan noin 90 prosentissa vastausten sisältämistä tapauksista tarjoushinnat olivat alittaneet voimassa olevat liikenneministeriön taksat. Kaikki kunnat eivät järjestäneet tarjouskilpailua koululaiskuljetuksista. Näissä kunnissa taksiyrittäjät tarjosivat oma-aloitteisesti keskimäärin 4-8 % alennusta liikenneministeriön vahvistamasta taksasta. Kunnissa, joissa tarjouskilpailu järjestettiin, saavutettiin 5-15 %:n säästöt vahvistettuihin taksoihin verrattuna ja joissakin tapauksissa jopa 30 %.

Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että oppilaskuljetusten ajaminen on taksiyrittäjille kannattavaa elinkeinotoimintaa liikenneministeriön taksoja alemmillakin hinnoilla, koska valtaosa maan taksiyrittäjistä on näin tarjonnut ja myös tosiasiallisesti toimii. Tämä johtopäätös soveltuu myös sosiaalitoimen kuljetuksiin.

Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus käytti vaikeavammaisten kuljetuspalveluihin 3,7 miljoonaa markkaa vuonna 1997, 3,9 miljoonaa markkaa vuonna 1998 ja noin 3,6 miljoonaa markkaa vuonna 1999. Kuopion kaupungin vammaispalveluista vastaavan osastosihteerin mukaan vuoden 1999 kuluista taksikuluja on noin 1,3 miljoonaa markkaa, invataksikuluja noin 1,4 miljoonaa markkaa ja palveluliikenteen kuluja noin 900.000 markkaa.

1.1.4.4. Muiden kuljetussopimusten ja niiden vaikutusten arviointi kilpailulainsäädännön kannalta

Kuopion Taksiautoilijat ry:llä ei ole liikennelupaa, joten sillä ei ole oikeutta harjoittaa henkilöliikennelain mukaista taksiliikennettä. Yhdistys toimii pääasiassa jäsenistönsä eli alueellaan luvanvaraista henkilöliikennettä harjoittavien liikenteenharjoittajien edunvalvojana. Kuopion Taksiautoilijat ry on taksiyrittäjien yhteenliittymänä tehnyt jäsenistönsä puolesta kuljetussopimukset Savon Sellu Oy:n ja Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuronin kanssa sopien kiinteähintaisista henkilöstökuljetuksista.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 27.4.1999 taltionumero 932 todennut Linja-autoliitto ry:n syyllistyneen kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyyn hintayhteistyöhön sopiessaan puolustusvoimien tilausajoista. Sopimuksen mukaan kuljetukset laskutettiin keskitetysti Matkahuollon kautta ja niissä sovellettiin yhtenäistä hinnastoa.

Vastaavasti Kuopion Taksiautoilijat ry on rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sopimalla edellä mainittujen yritysten kanssa jäsenistönsä puolesta henkilöstökuljetuksista ja niistä perittävistä hinnoista. Poikkeuslupaa menettelylle ei ole haettu. Hintayhteistyötä ei voi pitää välttämättömänä, sillä kukin autoilija on itsenäinen elinkeinonharjoittaja ja voi tehdä oman erillisen sopimuksen kuljetusten tilaajaosapuolen kanssa.

Edellä mainittujen sopimusten taloudelliset vaikutukset ovat vähäisemmät kuin Kuopion kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen vaikutukset, mutta yhdessä sopimukset ovat osoitus Kuopion Taksiautoilijat ry:n harjoittamasta systemaattisesta kartellikäyttäytymisestä.

1.1.4.5. Kilpailuviraston huomautukset Kuopion Taksiautoilijat ry:n vastineesta

Savon Taksin Oy:n tilausvälitysjärjestelmän käyttäminen perustui kaupungin ja Savon Taksi Oy:n väliseen sopimukseen. Järjestelmään ei sen toimivuuden takaamiseksi ole tarve syöttää erihintaisia autoja, vaan ainoastaan erotella muista autoista ne autot, jotka ajavat matkojenyhdistelykeskuksen kautta välitettyjä ajoja. Tällainen menettely ei viraston näkemyksen mukaan loukkaa autoilijoiden välistä yhdenvertaisuusperiaatetta. Jokaisella yksittäisellä autoilijalla oli mahdollisuus jättää tarjouksensa kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa.

Savon Taksi Oy:n tilausvälityssopimuksessa todetaan, että autoilija ei saa ajovuoron aikana ottaa vastaan kyytejä toisesta välityskeskuksesta. Matkojenyhdistelykeskus on vastineen mukaan tällainen välityskeskus. Tällä perusteella takseilla on ollut mahdollista tehdä ainoastaan yhteistarjous. Tällainen tulkinta johtaa siihen, että yksittäisen autoilijan mahdollisuus jättää tarjouskilpailussa oma tarjouksensa estetään. Liikenneministeriö on kirjeessään Itä-Suomen lääninhallitukselle 28.10.1999 todennut, että matkojenyhdistelykeskuksen toimintaa ei ole pidettävä sellaisena tilausvälitystoimintana, jota tarkoitetaan henkilöliikennelain 16 §:ssä. Matkojenyhdistelykeskus toimii ainoastaan kuljetusten ostajana suhteessa takseihin.

Kaupunki on halunnut tarjoukset yksittäisiltä autoilijoilta. Tarkoituksena ei ollut, että tarjouksen jättäjä vastaisi koko liikenteen hoitamisesta. Riittävän taksikapasiteetin varaaminen puheena olevien kuljetusten hoitamiseen oli kaupungin eikä tarjoajan tehtävä. Valitsemalla riittävän määrän autoilijoita kaupunki pystyy takaamaan kuljetusten sujuvuuden. Tämä on tehty kaupungin selvityksen mukaan selväksi myös yksittäisille autoilijoille.

Lähtötaksa on Kuopion Taksiautoilijat ry:llä sekä arkisin että viikonloppuisin kalliimpi kuin muilla tarjouksen jättäneillä. Myös odotustaksa on taksiautoilijoilla kallein. Ykköstaksalla ajettaessa Kuopion Taksiautoilijat ry:tä kalliimman tarjouksen jätti ainoastaan (...). Eroa on 1 pennin kilometriä kohti. Lähtötaksassa olevan eron takia (...) kyyti muuttuu kalliimmaksi vasta 200 km:n (ma-la) ja 300 km:n (su) matkan jälkeen. Muissa taksaluokissa Kuopion Taksiautoilijat ry:n taksa on edullisin, mutta kuten he vastineessaan esittävät, toistaiseksi ei pääsääntöisesti muita kyytejä kuin yksilökyytejä ole tilattu.

Kaupunki on selvityksensä mukaan pyrkinyt hoitamaan kuljetukset ilman Kuopion Taksiautoilijat ry:tä epäonnistuen siinä muiden autojen vähäisyyden takia. Koska kaupungilla kuitenkin on velvollisuus järjestää tietyt kuljetukset, on sen tosiasiassa ollut pakko turvautua myös yhteistarjouksessa mukana olleisiin autoilijoihin, jotta kuljetukset on saatu hoidettua.

Kuopion Taksiautoilijat ry:n vastineen 7.12.1999 mukaan kaupungin ja Savon Taksi Oy:n korttisopimus sanottiin irti 3.7.1998 päivätyllä kirjeellä. Päättymispäiväksi kaupungille ilmoitettiin 30.9.1998. Kaupungille oli jo toukokuussa 1998 ensimmäisen kerran ilmoitettu, että korttisopimus tullaan katkaisemaan ennenaikaisesti, mikäli Savon Taksi Oy:n omistamaa magneettijuovakorttia tullaan käyttämään hyväksi sopijapuolten ulkopuolisten autoilijoiden toiminnassa. Kaupunki hyväksyi 26.8.1998 Savon Taksi Oy:lle toimittamassaan kirjeessä päättymisajankohdaksi 31.1.1999.

Syyskuun 1998 alussa pidetyssä palaverissa kaupungin edustajat tiedustelivat, voidaanko toimintaa jatkaa 31.1.1999 asti, vai pitääkö yhtiö kiinni omasta irtisanomispäivästään 30.9.1998. Kaupunki toivoi jatkamista. Savon Taksi Oy totesi, että asia riippuu olennaisesti kilpailun lopputuloksesta eli ovatko kuljetuksia hoitamaan ryhtyvät sopimussuhteessa Savon Taksi Oy:öön. Savon Taksi Oy lupasi katsoa tilannetta 1.10.1998 jälkeen ja ryhtyä katkaisutoimiin sen mukaan. Tämän jälkeen käytiin useita keskusteluja. Muun muassa kaupungille osoitetussa 15.10.1998 päivätyssä kirjeessä Savon Taksi Oy toteaa, että korttiyhteistyölle ei näytä olevan jatkomahdollisuuksia 31.1.1999 saakka. Tuolloin oli vastineen mukaan selvää, että kuljetuskilpailun voittajat käyttivät hyväkseen Savon Taksi Oy:n omistamaa korttia kuljetusten laskuttamisessa ja kyytien maksamisessa. Muun muassa näillä perusteilla korttiyhteistyö päätettiin lopettaa 16.11.1998.

Vastineessa on ihmetelty, miten korttisopimuksen irtisanominen olisi voinut estää tai kaataa matkojenyhdistelyhankkeen, kun kilpailun voittaneet Savon Taksi Oy:öön kuulumattomat autoilijat eivät käyttäneet Savon Taksi Oy:n korttia ja toisaalta Savon Taksi Oy:n autoilijat eivät ajaneet ko. ajoja.

Kilpailuvirasto on todennut, että mikäli korttiyhteistyötä ei olisi tarvittu, kaupunki ei olisi sitä pyytänytkään ja neuvottelujakaan ei olisi käyty. Toisaalta, jos järjestelmä olisi käynyt tarpeettomaksi, Savon Taksi Oy:llä tuskin olisi ollut kiirettä purkaa sopimusta.

Kuopion Taksiautoilijat ry on irtisanonut Savon Sellu Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen 23.12.1999 ja vastaavasti samana päivänä Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuron irtisanoi Kuopion Taksiautoilijat ry:n kanssa tehdyn sopimuksen päättymään 31.12.1999.

1.1.5. Seuraamusmaksu

Taksiautoilijoiden tarjousyhteistoiminta on aikaansaanut sen, että Kuopion kaupungin mahdollisuudet saavuttaa tarjouskilpailun kautta suunnitteltuja säästöjä ja muita, mm. matkojenyhdistelykeskusprojektin toimintaan liittyviä hyötyjä heikkenivät ratkaisevasti. Menettelyn kilpailuoikeudellista vakavuutta lisää se, että kyse on sellaisista kuljetuksista, jotka kunta on lain nojalla velvollinen järjestämään eikä siten voi vetäytyä kuljetuspalvelujen hankinnasta, vaikka se joutuisi maksamaan niistä kilpailtua tasoa korkeamman hinnan. Huomioon on edelleen otettava, että Kuopion Taksiautoilijat ry on tullut tietoiseksi kilpailunrajoituslain hintayhteistyötä koskevista rajoituksista sekä sopimus- että tarjouskilpailutilanteessa viimeistään siinä vaiheessa, kun kilpailuvirasto käsitteli näitä asioita koskien Savon Taksi Oy:tä (Kilpailuviraston päätös 10.6.1998, dn:o 974/61/95). Lähes kaikki yhteistarjouksessa nyt mukana olleet taksiautoilijat ovat Savon Taksi Oy:n osakkaita.

Edellä mainittuja vastaavat olosuhteet ovat olleet myös Vihannin taksiautoilijoita koskevassa tapauksessa korkeimman hallinto-oikeuden (11.11.1996 taltionumero 3509) perusteena seuraamusmaksun määräämiselle.

Kilpailuvirasto on opastanut Savon Taksi Oy:tä ja siten myös Kuopion Taksiautoilijat ry:tä em. tapauksen käsittelyn yhteydessä kielletyistä menettelyistä. Tästä huolimatta samat taksiautoilijat ovat jälleen syyllistyneet kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn. Tätä on pidettävä erityisen raskauttavana tekijänä seuraamusmaksua määrättäessä. Edelleen rikkomuksen vakavuutta lisää tarjousyhteistoimintaan osallistuneiden autoilijoiden suuri lukumäärä. Yhteistarjouksen osallisena on merkittävä osa kuopiolaisista taksiautoilijoista ja siten kaupungille jäi vaihtoehdoksi ainoastaan muutamia tarjouksen ulkopuolisia taksiautoilijoita. Näillä perusteilla kilpailuvirasto katsoo, että menettelyä ei voida pitää vähäisenä. Päinvastoin virasto katsoo, että em. perusteilla seuraamusmaksua tulee korottaa laissa säädetystä 5.000 markan minimimäärästä. Hallituksen esityksessä (HE 162/91 vp.) todetaan lisäksi, että seuraamusmaksun tulee ylittää kilpailunrajoituksella saavutettu hyöty.

Kilpailulainsäädännön tarkistamistyöryhmän mietinnössä vuonna 1991 on todettu (s. 80-81) muun muassa seuraavaa:

"Kiellettyjen kilpailunrajoitusten käyttämisen ehkäisemiseksi on seuraamusjärjestelmän mahdollistettava niin ankara seuraamusmaksu, että yritys ei voi hyötyä taloudellisesti tahallisesta normin rikkomisesta. Pienet saavutettuun hyötyyn nähden vähäiset sakkorangaistukset eivät toimi päätöksentekoon nähden yleisestävästi eivätkä erityisestävästi toivotulla tavalla."

Mietinnöstä ilmenee siten, että seuraamusmaksujärjestelmällä on pyritty aikaansaamaan kilpailulainsäädännön rikkomiseen nähden sekä yleisestävä että erityisestävä vaikutus. Päätöksellä, jossa vain todetaan, että kartellikieltoa on rikottu määräämättä seuraamusmaksua, ei ole riittävää yleisestävää eikä erityisestävääkään vaikutusta taksiautoilijoiden piirissä. Tästä on osoituksena muun muassa edellä mainittu kilpailuviraston Savon Taksi -asiassa tekemä päätös, johon ei liittynyt seuraamusmaksuesitystä. Lainvastaisesta käyttäytymisestä luopumisen saa aikaan vasta siitä seuraava taloudellinen sanktio, joka on myös ollut edellä mainitun työryhmän mietinnön perusteella seuraamusmaksujärjestelmän tarkoitus.

1.2. Esityksestä annetut vastineet

1.2.1. Kuopion Taksiautoilijat ry:n vastine

Kuopion Taksiautoilijat ry on antanut omasta ja valtakirjalla (...) puolesta vastineen.

Vastineessaan Kuopion Taksiautoilijat ry on muun ohella lausunut, että matkojenyhdistelykeskusprojekti oli aikataulultaan epärealistinen. Kilpailuviraston esityksessä ei ole selvitetty, miten julkisten varojen säästäminen on kilpailutuksen ansiosta ja kokeilun aikana sujunut. Selvitystä ei myöskään ole siitä, miten taksi- ja invataksiasiakkaiden kyytien yhdistely on onnistunut.

Yksittäinen autoilija tai yhdistys ei ole voinut tietää, mikä on sopiva määrä autoja hoitamaan liikennettä. Ostajakaan ei tätä tiennyt. Jälkikäteen ovat kaupungin edustajat ilmoittaneet sopivaksi määräksi 20-25 autoa. Tarvittavia taksien määriä kyseltiin ennen tarjouksen tekoa useaan kertaan kaupungin edustajilta. Vastaukset vaihtelivat.

Tarjouspyynnössä oli edellytetty, että taksiautojen, jotka ottavat tarjouskilpailuun osaa, on oltava kykeneväisiä ottamaan tilaukset vastaan Savon Taksi Oy:n normaalin välityksen tapaan tai Nokia Communicatorilla.

MYK-projektin vetäjille oli ennen 1.10.1998 useaan kertaan huomautettu, että normaali tapa ei ole erotella muista jonkin tilaajan haluamia erillisiä autoja, koska tilausvälitysjärjestelmää ei ole siten rakennettu teknisesti eikä osakassopimuksellisesti. Järjestelmä ei myöskään pysty välittämään asiakasta tai asiakkaita vapaana olevalle lähimmälle ja kussakin yhdistellyssä kyytitapauksessa erihintaiselle ja niistäkin edullisimmalle autolle.

Kilpailuvirasto antaa tilausvälitysjärjestelmän toiminnasta esityksessään paikkaansa pitämättömän kuvauksen.

Kilpailutuksessa ei korttijärjestelmälle annettu mitään arvoa. Kaupunki laski säästötoimenpiteensä sen varaan, että he olisivat saaneet korttipalvelut sivutuotteena vanhan sopimuksen pohjalta.

Nyt käsillä olevaan sekavaan tilanteeseen on johtanut huonosti tehty tarjouspyyntö. Kilpailuvirasto ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota tarjousmenettelyn puutteellisuuksiin.

Kilpailuvirasto on esittänyt, että Kuopion kaupunki joutui käymään neuvotteluita ja joutui suostumaan sopimukseen, joka oli tehdyistä tarjouksista toiseksi kallein. Kuitenkaan tarjoukset eivät olleet vertailukelpoisia. Hintojen vertailu ja säästöistä puhuminen ei ole lainkaan niin yksinkertaista kuin kilpailuvirasto tai kaupunki esittää.

Kuopion kaupungin kanssa käytiin tässä asiassa jatkuvasti neuvotteluita. Poikkeuslupaa yhteistyölle ei uskottu tarvittavan, koska ostajan kanssa tehtiin sopimus eikä ainakaan siinä vaiheessa kaupungin taholta puhuttu missään vaiheessa sopimukseen pakottamisesta. Kilpailuviraston tehtyä esitysluonnoksensa ja kaupungin vastattua siihen yhdistys sai ensimmäisen kerran tietoonsa, että kaupunki oli katsonut pakosta joutuneensa sopimukseen yhdistyksen kanssa. Kaupunki itse päinvastoin edellytti ellei jopa pakottanut, että yhdistys vetää kuljetus- ja välityskilpailutuksessa sekä Savon Taksi Oy välityskysymyksessä kilpailuneuvostolle tekemänsä valitukset pois ennen kuin kaupunki voi tehdä yhdistyksen kanssa mitään sopimuksia.

Yhdistys on käynnistänyt kaupungin kanssa taksikorttiyhteistyön uudelleen ns. virtuaalikorttipohjaisena ja kaupungille aikaisempaa alle omakustannushintaista järjestelmää vieläkin edullisempana versiona. Käyttöönottaminen ko. järjestelmälle viivästyi kesällä 1999 kaupungin omien toimenpiteiden takia. Ainakin tuolloin kaupunki oli tyytyväinen ko. virtuaalikorttitoimintaan.

Kilpailuviraston alkutoimien jälkeen yhdistys kävi uuden tilanteen johdosta kaupungin kanssa neuvotteluja. Näissä neuvotteluissa kaupungin edustajat ilmoittivat yhdistykselle, että kaupunki antaa asiassa kilpailuvirastolle yhteistoimintaa puoltavan lausunnon, koska kaupunki oli erittäin tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen. Yhdistyksen tyrmistys oli suuri, kun se sai tietoonsa kaupungin antamat lausunnot kilpailuviraston esitysluonnokseen. Yhdistys päätti varmuuden vuoksi katkaista yhteistyön kaikilta osin kaupungin kanssa vuoden 1999 lopussa, koska kaupunki "käänsi kelkkansa" yhdistyksen suhteen.

Viraston esityksessä vedotaan vanhaan kuntaliiton tutkimukseen koulukyydeistä koskien yhteistarjousmenettelyn vahingollisia vaikutuksia. Tutkimus koskee aikaa, jolloin kilpailunrajoituslain soveltaminen oli uutta sekä kunnille että autoilijoille. Tutkimuksella lain soveltamisen alkuajoilta ei ole enää 6-7 vuotta myöhemmin näyttöarvoa tässä asiassa. Koululaiskyydit ovat lisäksi eriluonteisia kuin sosiaalitoimen kuljetukset. Koululaiskuljetukset ovat ensisijaisesti ryhmäkuljetuksia. Sosiaalitoimen kyydit ovat ensisijaisesti yksilökyytejä. Sosiaalitoimen kyydit ovat edelleen usein huomattavaa korvauksetonta lisätyötä ja ajanhukkaa aiheuttavaa toimintaa.

Kilpailuviraston viittaus linja-autoliittoa koskeneeseen korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 27.4.1999 on virheellinen. Linja-autoliiton on todettu menetelleen sille myönnetyn poikkeusluvan vastaisesti ja lisäksi kehottaneen jäseniään toimimaan lain määräysten vastaisesti.

Viraston esitys on perusteeton Savon Sellu Oy:n ja Neuronin kuljetussopimusten osalta. Ko. yritykset ovat nimenomaan halunneet tehdä kuljetussopimuksen yhdistyksen kanssa eikä niiden osalta ole edes kyse julkisista hankinnoista. Sopimuksilla ei ole myöskään edes väitetty olevan kilpailua estäviä vaikutuksia.

Sillä seikalla, että yhdistyksellä ei ole liikennelupaa, ei ole asiassa merkitystä. Kuljetuksen konkreettisesti suorittavalla toimijalla on oltava liikennelupa.

Kaupungilla on ollut selkeästi yhdistyksen kanssa kilpailevia vaihtoehtoja tarjolla ja käytettävissä. Joukkoliikennelupa-autojen lupaehtojen soveltamisohjeet, jotka viestintä- ja liikenneministeriö sekä lääninhallitukset ovat antaneet on erityisesti suunnattu nyt kyseessä olevien julkisen sektorin kuljetustarpeiden hoitamiseen. Tätä mahdollisuutta kaupunki on myös hyväksikäyttänyt. Kaupunki on kiistatta hankintaa tehdessään ilmoittanut, että heidän hankintasopimuksensa mukaisesti ko. taksiliikennetarve saadaan hoidettua kohtuullisesti. Ostajaltakin edellytetään ammattitaitoa, jonka puuttuessa ei voi syyttää ulkopuolista tahoa epäonnistumisesta.

Yhdistyksen jäsenautoilijoilla on ollut ja on edelleen oikeus ottaa tilauksia vastaan ajovuoron ulkopuolella muista välityskeskuksista kuin Savon Taksi Oy:stä. Myös tällä tavoin on ollut kilpaileva vaihtoehto kaupungilla tarjolla.

Erittäin kohtuuttoman suuruiselle seuraamusmaksuesitykselle ei ole perusteita. Tässä tapauksessa on ollut kysymys alunperinkin hyvin lyhyestä kokeiluluontoisesta kuljetusprojektista. Savon Taksi Oy:n normaaliin välitysjärjestelmään kuulumattoman autoilijan olisi pitänyt tehdä lyhyelle ajalle kohtuullisen kallis ja sinänsä turha investointi eli hankkia Nokia Communicator. Kaupungin epämääräiset ilmoitukset ajettavien ajojen määristä eivät millään tavoin antaneet aihetta väliaikaisille, turhille investoinneille. Kaupunki vaati kyydeistä alennusta ja lisäksi vielä panostamaan sen omista toimista johtuviin asioihin rahaa.

Kaupungin näkökulmasta katsoen kaupunki on taksipalveluiden suurostaja. Yksittäisen yrittäjäautoilijan kannalta tarkastellen kaupunki on yksi palvelun ostaja muiden joukossa. Alennuksia ei voi myöntää yritystoiminnassa vain niiden myöntämisen ilosta. Jokin vastahyöty täytyy yrittäjän saada esimerkiksi volyymien kasvamisen myötä. Tässä tapauksessa kaupungin omat viestit olivat täysin päinvastaiset. Ilmoitettiin, että kyydit vähenevät runsaasti. Kilpailuviraston mielestä taksiautoilijat eivät voi liittoutua ja saada aikaan synergiasta syntyviä etuja, joita voitaisiin edelleen jakaa alennusten muodossa ostajille.

Kilpailuvirasto on tulkinnut, että mikä on tullut Savon Taksi Oy:n tietoon olisi tullut myös Kuopion Taksiautoilijat ry:n tietoon. Savon Taksi Oy on kuitenkin täysin erillinen oikeushenkilö. Ei voi olla mistään uudistamismenettelystä kysymys sillä perusteella, että Savon Taksi Oy on saanut ohjausta.

1.2.2. Yksittäisten autoilijoiden vastineet

A on vastineessaan ilmoittanut, ettei hän ollut katsonut erillistarjouksen tekemistä tarpeelliseksi, koska hän oli saanut eläkepäätöksen 1.12.1998 alkaen ja lopettanut taksiliikenteen harjoittamisen 30.6.1999. Tästä syystä A on katsonut, ettei hän ole rikkonut kilpailunrajoituslakia.

B, C ja D ovat yhteisessä vastineessaan ilmoittaneet, että yhteistarjoukseen osallistuessaan heidän käsityksenään oli, että ostajan tahtona oli hyväksyä tarjousyhteenliittymä, kun tarjousasiakirjoissa oli maininta "liikkennöitsijät voivat liittyä yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä suorituksesta (yhteenliittymä). Yhteenliittymä voidaan muodostaa silloin, kun yhteenliittymään kuuluvan yksittäisen liikennöitsijän voimavarat eivät riitä tarjouskilpailun kohteena olevan liikenteen ajamiseen". Myös kohdassa "taksiliikenteen kuvaus" maininta "Matkojenyhdistelykeskuksesta yhdistelty ja reititetty tilaus välittyy Savon Taksin välityskeskukseen, josta se edelleen välitetään autoilijalle, kuten normaali taksikyydin tilauskin." on omiaan antamaan kuvan ostajan tahdosta yhteistarjoukseen, koska Savon Taksi Oy:n tilausvälitysjärjestelmä voi eritellä vain rajoitetusti tilauksia.

B, C ja D ovat ostajan tahdon selvittyä sopineet Kuopion kaupungin kanssa erillissopimuksen ko. kuljetuksista Callcab Oy:n nimissä 1.2.1999. He eivät katso osallistuneensa Kuopion taksiautoilijat ry:n jatkotarjoukseen ja sitä seuranneeseen ostoliikennesopimukseen 15.3.1999. He eivät näin ollen katso rikkoneensa kilpailunrajoituslakia.

E ja F ovat antaneet vastineet.

1.3. Kilpailuviraston vastaselitys

Kilpailuvirasto on ilmoittanut luopuvansa seuraamusmaksuvaatimuksista E:n ja F:n osalta.

Kyse oli Suomen ensimmäisestä matkojenyhdistelykeskushankkeesta, johon liittyi epävarmuustekijöitä. Riittävän taksikapasiteetin varaaminen puheena olevien kuljetusten hoitamiseen oli kuitenkin kaupungin eikä tarjoajan tehtävä. Siten yksittäisen autoilijan ei oletettukaan huolehtivan siitä, että kaupungilla on jatkuvasti käytössään riittävä määrä taksiautoja. Tämä tehtiin selväksi myös autoilijoille. Sama koskee kaikkia muitakin käytännön järjestelyjä. Niistä on ollut vastuussa ja huolehtinut kaupunki, eivät yksittäiset tarjoajat eivätkä niiden muodostamat yhteenliittymät.

Yhdistys on myös useissa asioissa siirtänyt yksittäiselle autoilijalle kuuluvan päätöksenteon itselleen ja ottanut tehtäväkseen arvioida muun muassa yksittäisen autoilijan kaluston hankintatarvetta ja mahdollisuuksia alennusten antamiseen. Vastineessa todetaan, että Savon Taksi Oy:n välitysjärjestelmään kuulumattoman autoilijan olisi pitänyt tehdä lyhyelle ajalle kohtuullisen kallis ja sinänsä turha investointi eli hankkia Nokia Communicator. Yhdistys myös pohtii autoilijoiden puolesta kaupungille annettavia alennuksia ja niistä saatavan hyödyn vastikkeellisuutta. Molemmat edellä kuvatut asiat ovat sellaisia, jotka jokaisen autoilijan olisi itse tullut kohdallaan ratkaista omien arviointikriteeriensä pohjalta. Tähän arviointiin autoilijoilla ei kuitenkaan yhdistyksen tekemien yhteistarjousten johdosta ollut tarvetta.

Vastineessa väitetään virheellisesti, että kilpailuviraston mukaan Savon Taksi Oy:n kuopiolaiset tai muiden paikkakuntien osakasautoilijat eivät voi kaikki kuulua matkojenyhdistelykeskuksen sopimusautoilijoiksi. Mikäli kukin autoilija olisi jättänyt oman itsenäiseen harkintaansa perustuvan tarjouksen ja toisaalta kaupunki olisi päätynyt sopimussuhteeseen kaikkien autoilijoiden kanssa, kilpailuvirastolla ei olisi ollut tähän huomautettavaa. Yhdistyksen tarjous ei olisi ollut lainvastainen myöskään silloin, jos kaupunki olisi nimenomaan pyytänyt tarjousta yhteenliittymältä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan sen sijaan kilpailuun toivottiin tarjouksia yksittäisiltä taksiautoilijoilta. Tällaisessa tilanteessa sadan autoilijan tarjousta on pidettävä selkeästi lain vastaisena.

Yhdistyksen tarjouskartellia ei tee hyväksyttäväksi myöskään ajovälityksen tekniseen järjestämiseen Savon Taksi Oy:ssä mahdollisesti liittyneet vaikeudet.

Kilpailuvirasto on suhtautunut kielteisesti Savon Taksi Oy:n ja Kuopion kaupungin väliseen sopimukseen, jossa sovittiin kuljetuksista perityistä maksuista. Lain vastaisena kilpailuvirasto piti nimenomaan hinnoista sopimista. Kilpailuvirasto totesi 10.6.1998 tekemässään päätöksessä (dno 974/61/95) Savon Taksi Oy:n rikkoneen kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sopiessaan osakkaidensa puolesta sosiaalikuljetuksista ja niistä perittävistä hinnoista. 1.10.1997 käydyissä neuvotteluissa Savon Taksi Oy:n toimitusjohtaja (...) esitti, että kuntien kanssa tehdyistä sopimuksista poistetaan ehto, jossa sovitaan hinnasta. Päätöksessään kilpailuvirasto katsoi kuntien toimenpiteiden (mm. kilpailuttaminen sekä Kuopion, Siilinjärven ja Nilsiän matkojenyhdistelykeskushanke) jälkeen kilpailun toimivuuden relevanteilla markkinoilla olevan turvattu. Lisäksi Savon Taksi Oy oli 14.8.1997 päivätyssä vastineessaan ilmoittanut luopuvansa välittömästi sopimusten mukaisesta menettelystä, mikäli kilpailuvirasto sitä vaatii.

Kilpailuvirasto ei ole missään vaiheessa kieltänyt sitä, etteikö sopimus olisi tarpeellinen myös kaupungille. Edellä kuvattujen toimenpiteiden jälkeen järjestelyyn ei myöskään ole katsottu sisältyvän siihen aiemmin sisältynyttä kiellettyä hintayhteistyötä.

Tilannetta, jossa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä on sopinut jäsenistönsä puolesta hinnoista, pidetään yksiselitteisesti kilpailunrajoituslain vastaisena menettelynä. Kilpailunrajoituslaki on säädetty talouden tehokkuuden ja yleisen edun turvaamiseksi. Mikäli jollakin itsessään lain vastaisella menettelyllä katsotaan olevan tehokkuutta edistäviä vaikutuksia, on tätä varten olemassa poikkeuslupamenettely. Siten pelkkä vastapuolen suostuminen sopimukseen kartellin kanssa ei tee laissa kielletystä kilpailunrajoituksesta sallittua.

(...) tekemän Kuntakuljetus-projektin väliraportin mukaan Kuopion taksiliikenteessä keskimäärin matkustajamäärä oli paljon alle 1,5 henkilöä reittiä kohti. Ykköstaksa soveltuu, jos kyydissä on 1-2 henkilöä. Siten edullisemmuutta on voitu arvioida suoraan tarjousten ykköstaksojen perusteella.

Vastineessa todetaan, että Savon Taksi Oy:n tietoa ei voi yleistää kaikkia koskevaksi ja yleisesti tunnetuksi, sillä Savon Taksi Oy, Kuopion Taksiautoilijat ry ja yksittäiset taksit ovat erillisiä juridisia henkilöitä. Käytännössä on kuitenkin perusteltua olettaa, että Savon Taksi Oy:ssä osakkaana olevalla autoilijalla on hallussaan sama tieto kuin samalla henkilöllä ollessaan yhdistyksen jäsenenä. Kilpailuviraston päätöksen perusteella Savon Taksi Oy ja sen osakasautoilijat ovat olleet tietoisia kilpailunrajoituslain hintayhteistyötä koskevista rajoituksista sekä neuvottelu- että tarjouskilpailutilanteessa. Yhteistarjouksessa mukana olleista sadasta autoilijasta 96 oli Savon Taksi Oy:n osakkaita. Sitä paitsi tietämättömyys voimassa olevasta lainsäädännöstä ei käy perusteeksi seuraamuksien välttämiselle.

Muutamat yhdistyksen tarjouksen ulkopuolella jätetyt tarjoukset osoittavat, että alennusten antaminen myös sosiaalitoimen kuljetuksissa on mahdollista.

1.4. Lisävastineet

Kuopion Taksiautoilijat ry, B, C ja D yhdessä, E ja A ovat vielä antaneet vastineensa. Kuopion Taksiautoilijat ry on vielä 16.12.2002 toimittanut markkinaoikeudelle lausuman asiassa.

2. MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

2.1. Tarjouskartelli

Asiassa on selvitetty, että Kuopion Taksiautoilijat ry:n jäsenet ovat tehneet Kuopion kaupungin hankintatoimen 28.5.1998 järjestämässä tarjouskilpailussa vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisen palveluliikenteen hoitamisesta yhdistyksen nimissä 7.7.1998 päivätyn yhteistarjouksen ja tehneet samaan tarjouskilpailuun liittyvät, 9.9.1998 ja 1.2.1999 päivätyt jatkotarjoukset.

Kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa

1) jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä;

2) jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai

3) tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan sellaisessa tarjouskilpailussa.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kielletään samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien välinen hintayhteistyö. Kilpailunrajoituslain 5 § koskee elinkeinonharjoittajien yhteistyötä nimenomaan tarjouskilpailussa. Se on erityissäännöksen asemassa 6 §:ään nähden. Näin ollen tarjouskilpailussa esiintyneeseen yhteistyöhön tulevat sovellettaviksi kilpailunrajoituslain 5 §:n säännökset.

Kuopion Taksiautoilijat ry ja sen jäsenet ovat antaneet yhteisen tarjouksen kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa. Kysymys on tarjouskartellista, joka on suoraan kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin nojalla kielletty, jollei kysymys ole kilpailunrajoituslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta järjestelystä, jonka mukaan tarjouksen antajat ovat liittyneet yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä suorituksesta.

Kilpailunrajoituslain 5 §:n 2 momentissa sallitulla tarjousyhteenliittymällä tarkoitetaan järjestelyä, jonka mukaan tarjouksen antajat ovat liittyneet yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä suorituksesta. Tällöin tarjouksen antajat sitoutuvat sellaiseen yhteiseen suoritukseen, jota ei ole mahdollista toteuttaa yksin minkään mukana olevan elinkeinonharjoittajan toimin. Jokaisen yhteistarjouksessa mukana olevan elinkeinonharjoittajan on myös jollakin lailla osallistuttava itse suorituksen täyttämiseen.

Kuopion Taksiautoilijat ry on perustellut antamassaan tarjouksessa yhteistarjouksen antamista sillä, että yhdistys katsoi taksikuljetusten muodostavan niin suuren kokonaisuuden, että yksittäisen autoilijan oli mahdoton tehdä siitä tarjousta.

Kuopion kaupungin järjestämä tarjouskilpailu on koskenut tarjouspyynnön liitteissä määriteltyjen kohteiden palveluliikenteen hoitamista joukkoliikenneluvan tai taksiluvan nojalla kokeiluluonteisesti ajalla 1.10.1998 - 31.12.1999. Tämän jälkeen sopimuksia on tarjouspyynnön mukaan ollut mahdollista jatkaa neuvottelumenettelyllä vuoden 2003 loppuun saakka, mikäli kokeilu onnistuu sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Tarjouskilpailu on koskenut tarjouspyynnön liitteissä 1 ja 2 tarkemmin määriteltyjä kohteita 1, 2, 3, 4, 5 ja 6. Tarjouskilpailussa noudatettavat ehdot on tarjouspyynnön mukaan määritelty asiakirjassa "Tarjouskilpailun ehdot". Tarjouspyynnön liitteessä 1 on ollut selostus kilpailutettavasta liikenteestä ja siinä on erikseen kuvattu Kuopion palveluliikenne, invataksit ja taksiliikenne.

Tässä asiassa kysymyksessä oleva taksiliikenne on kuvattu tarjouspyynnön liitteessä 1 seuraavasti:

"Kuopion vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut on hoidettu yksilöllisillä taksikuljetuksilla koko vammaispalvelulain voimassaoloajan.

Näiden kuljetusten, yksilöllisten koulukyytien, erilliskuljetusten ja pienten tavarakuljetusten tilaaminen tapahtuu jatkossa matkojenyhdistelykeskuksen kautta. Kuljetukset ohjautuvat matkojenyhdistelykeskuksen kautta vuoden vaihteeseen 1998/1999 mennessä.

Matkojenyhdistelykeskuksesta yhdistelty ja reititetty tilaus välittyy Savon Taksin välityskeskukseen, jossa se edelleen välitetään autoilijalle, kuten normaali taksikyydin tilauskin.

Taksin päivittäinen ajotehtävä muodostuu ennalta tilatuista matkoista. Ajotehtävä voi olla yksilökuljetus tai ryhmäkuljetus Kuopion kaupungin tai lähikuntien alueella.

Mikäli taksi ei kuulu Savon Taksin matkojenvälityksen piiriin on autossa oltava Nokian Communicator matkojenyhdistelykeskuksesta tulevaa yhteydenpitoa varten."

Asiakirjassa "tarjouskilpailun ehdot" on kohdassa 3 todettu yhteenliittymästä:

"Liikennöitsijät voivat liittyä yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä suorituksesta (yhteenliittymä). Yhteenliittymä voidaan muodostaa esimerkiksi silloin, kun yhteenliittymään kuuluvan yksittäisen liikennöitsijän voimavarat eivät riitä tarjouskilpailun kohteena olevan liikenteen ajamiseen.

Yhteisen tarjouksen tehneet ovat yhteisvastuussa tarjouksesta."

Asiakirjassa "tarjouskilpailun ehdot" on kohdan 12 alakohdassa 3 ilmoitettu, että tarjoaja voidaan sulkea pois tarjouskilpailusta, jos tarjoajana on tarjousyhteenliittymä, joka ei täytä edellä kohdassa 3 määriteltyjä vaatimuksia.

Tarjouspyynnön kohdan 4 mukaan tarjoaja sitoutuu järjestämään tarjoamansa kohteen liikennöinnin tarjouskilpailuasiakirjojen mukaisesti 1.10.1998 alkaen edellyttäen, että kokeiluun liittyvä matkojenyhdistelyohjelma toimii suunnitellusti.

Kuopion kaupungin tarjouspyynnössä taksiliikenteen hoitaminen on ollut yhtenä kohteena. Tarjoukset on pyydetty antamaan kohteittain. Tämä sekä se seikka, että "tarjouskilpailun ehdot" -asiakirjan mukaan tarjouskilpailussa on ollut nimenomaisesti tarjouskilpailun järjestäjän mukaan mahdollisuus antaa tarjous yhteenliittymänä, jos yksittäisen liikennöitsijän voimavarat eivät riitä tarjouskilpailun kohteena olevan liikenteen ajamiseen, on ollut omiaan antamaan tarjoajille sen vaikutelman, että tarjouskilpailun järjestäjä haluaa taksiliikenteen hoitamisesta tarjouksia, joissa otetaan vastuu taksiliikenteen hoitamisesta kokonaisuudessaan. Toisaalta taksiliikenteen kuvauksesta kysymyksessä olevaa tarjouskilpailua varten nimenomaisesti laaditussa tarjouspyynnön liitteestä 1 käy ilmi, että kysymys on yksittäisiltä takseilta ostettavasta palvelusta. Lisäksi hankintayksikkö on ilmoittanut mahdollisuudesta sulkea tarjouskilpailusta tarjousyhteenliittymä, joka ei täytä asetettuja vaatimuksia.

Kysymys on ollut tarjouskilpailusta, jonka tarkoituksena on ollut saada aikaan kilpailua muun ohella taksipalveluiden järjestämisessä. Tarjouskilpailuasiakirjoista kokonaisuutena on käynyt ilmi, että taksipalveluista tarjouksen antavan yrittäjän ei edellytetä sitoutuvan hoitamaan tarjouskilpailussa tarkoitettua taksiliikennettä kokonaisuudessaan. Antamalla yhteistarjouksen Kuopion Taksiautoilijat ry:n nimissä yhdistyksen jäseninä olevat autoilijat ovat voineet välttää keskinäisen kilpailun tarjouskilpailussa.

Markkinaoikeus katsoo, että kysymys on Kuopion Taksiautoilijat ry:n ja sen jäsenten osalta kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta kielletystä yhteistoiminnasta, johon ei sovellu pykälän 2 momentin poikkeussäännös.

2.2. Kuopion Taksiautoilijat ry:n solmimat sopimukset

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita.

Kuopion Taksiautoilijat ry:n ja Savon Sellu Oy:n välisessä 8.1.1998 tehdyssä sopimuksessa on sovittu henkilöstökuljetukset välillä Kuopionlahti-Savon Sellu Oy ja päinvastoin ajettavaksi kiinteään hintaan. Yhdistyksen ja Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus Neuronin välillä 28.1.1998 tehdyssä sopimuksessa on sovittu henkilöstökuljetukset välillä Kuopion linja-autoasema-Vaajasalon sairaala ja päinvastoin ajettavaksi samoin kiinteään hintaan.

Kuopion Taksiautoilijat ry on jäsentensä puolesta sopinut kuljetusten suorittamisesta tiettyyn kiinteään hintaan. Tällaisissa sopimuksissa on kysymys on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kielletystä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän vaikuttamisesta elinkeinonharjoittajien hintoihin.

2.3. Seuraamusmaksua koskeva arviointi

2.3.1. Seuraamusmaksun määräämistä koskevat säännökset

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4-7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Lain esitöiden mukaan (HE 162/1991 s. 12) vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Ensimmäisellä kerralla kiellon rikkomisesta voitaisiin määrätä alhaisempi maksu ja korottaa maksua seuraavalla kerralla, mikäli yritys edelleen jatkaa kiellon rikkomista.

Maksua määrättäessä on kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta (840,94 euroa) neljään miljoonaan markkaan (672.751,70 euroa). Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

2.3.2. Seuraamusmaksun määrääminen Kuopion Taksiautoilijat ry:lle

Edellä olevan perusteella Kuopion Taksiautoilijat ry on tekemällä tarjouksen tarjouskilpailussa rikkonut kilpailunrajoituslain 5 §:ssa säädettyä kieltoa ja sopimalla jäsentensä puolesta kahdessa tapauksessa kiinteistä hinnoista rikkonut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa säädettyä kieltoa.

Tarjouskartelli voi vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin vääristämällä tuotteesta maksettavaa hintaa. Kartelli poistaa normaalin kilpailuun kuuluvan epätietoisuuden siitä, mitä muut elinkeinonharjoittajat ovat tarjoamassa. Kuopion Taksiautoilijat ry on laatinut jäsentensä puolesta yhteistarjouksen, johon jäsenet ovat osallistuneet antamalla yhdistykselle valtakirjan tarjouksen tekemiseen. Yhteistarjoukseen on osallistunut yhdistyksen jäsenkunta lähes kokonaisuudessaan. Yhdistyksen toiminnan tehokkuutta kuvaa suuren yhteistarjoukseen osallistuneiden määrän ohella erityisesti se, etteivät yhdistyksen jäsenet juurikaan ole tehneet omia, itsenäisiä tarjouksia. Yhdistyksen suuresta jäsenmäärästä johtuen tarjouskilpailussa on saatu vain vähän yhteistarjouksen ulkopuolisia tarjouksia. Nämä ulkopuoliset tarjoukset eivät ole riittäneet tarjouskilpailun kohteena olleen liikenteen hoitamiseen.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella Kuopion Taksiautoilijat ry:n menettelyä tarjouskilpailussa ei ole pidettävä kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä ole pidettävä kilpailun turvaamisen kannalta muutoinkaan perusteettomana. Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon myös Kuopion Taksiautoilijat ry:n kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastaiset, noin kaksi vuotta voimassa olleet sopimukset.

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan markkinaoikeus päättää seuraamusmaksusta kilpailuviraston esityksestä, tarkoittaa, ettei maksua voida määrätä ilman viraston esitystä. Maksun suuruuden osalta markkinaoikeus ei ole sidottu kilpailuviraston esitykseen. Markkinaoikeuden tulee harkita maksun määrä viran puolesta.

Tarjouskartelli ja hintojen määrääminen elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän ominaisuudessa ovat molemmat selkeästi laissa kiellettyjä kilpailunrajoituksia. Elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän on tunnettava niitä velvoittava kilpailunrajoituslainsäädäntö.

Kuopion Taksiautoilijat ry on tekemällä jäsentensä puolesta sopimuksia määrännyt näiden perimiä hintoja. Yhdistys on ollut aktiivisena osapuolena myös tarjouskartellissa, kun se on tehnyt jäsentensä puolesta tarjouksen. Jäsenet ovat osallistuneet tarjoukseen antamalla yhdistykselle valtakirjan.

Tarjouskartellin osalta on kysymys yksittäisestä tarjouskilpailusta. Seuraamusmaksun määrää harkittaessa on kuitenkin yhdistyksen toiminnan laajuutta kuvaavana seikkana otettava huomioon kokonaisuus, johon kuuluvat yhdistyksen tekemät, kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 momentin vastaiset sopimukset.

Kuten edellä on todettu, yhteistarjoukseen on osallistunut yhdistyksen jäsenkunta lähes kokonaisuudessaan. Yhdistyksen toiminnan tehokkuutta kuvaa suuren yhteistarjoukseen osallistuneiden määrän ohella erityisesti se, etteivät yhdistyksen jäsenet juurikaan ole tehneet omia, itsenäisiä tarjouksia. Yhdistyksen suuresta jäsenmäärästä johtuen tarjouskilpailussa on saatu vain vähän yhteistarjouksen ulkopuolisia tarjouksia. Nämä ulkopuoliset tarjoukset eivät ole riittäneet tarjouskilpailun kohteena olleen liikenteen hoitamiseen. Kysymys on ollut lakisääteisen, kunnan velvollisuuksiin kuuluvan toiminnan järjestämisestä.

Kuopion kaupungin laatima tarjouspyyntö ei ole ollut yhteistarjousten tekemismahdollisuuden osalta täysin selvä. Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnön epäselvyyden vaikutus on joka tapauksessa poistunut myöhemmillä tarjouskierroksilla ja viimeistään silloin, kun kaupungin hankintatoimikunta on kokouksessaan 2.10.1998 päättänyt hyväksyä yksittäisten autoilijoiden tarjoukset.

Kysymyksessä olevista menettelyistä mahdollisesti aiheutuvaa taloudellista hyötyä yhdistykselle ei ole mahdollista luotettavasti selvittää.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus määrää yhdistykselle 5.000 euron seuraamusmaksun.

2.3.3. Seuraamusmaksun määrääminen yhdistyksen jäsenille

Yhdistyksen jäsenet ovat osallistuneet tässä asiassa kysymyksessä olevaan tarjouskartelliin antamalla yhdistykselle valtakirjan yhteisen tarjouksen tekemiseen. Yhdistyksen jäsenet ovat näin ollen rikkoneet kilpailunrajoituslain 5 §:n tarjouskartellikieltoa. Yhteistarjouksen tekemisestä ovat seuranneet edellä mainitut vaikeudet Kuopion kaupungille.

Edellä mainitun tarjouspyynnön epäselvyyden lisäksi erityisesti yksittäisen autoilijan osalta on saattanut olla merkitystä tarjouspyynnön kohdalla 4, jonka mukaan tarjoaja sitoutuu järjestämään tarjoamansa kohteen liikennöinnin tarjouskilpailuasiakirjojen mukaisesti. Lähes kaikilla kilpailuviraston esityksessä tarkoitetuilla yrittäjillä on käytössään vain yksi auto. Markkinaoikeus katsoo kuitenkin, että tarjouspyynnön epäselvyyden vaikutus on yksittäisten autoilijoidenkin osalta joka tapauksessa poistunut myöhemmillä tarjouskierroksilla ja viimeistään silloin, kun kaupungin hankintatoimikunta on kokouksessaan 2.10.1998 päättänyt hyväksyä yksittäisten autoilijoiden tarjoukset.

B, C ja D ovat tehneet Kuopion kaupungin kanssa erillissopimuksen kysymyksessä olevista kuljetuksista Callcab Oy:n nimissä ja tällä menettelyllään vähentäneet yhteistarjouksen tekemisestä aiheutunutta haittaa kilpailun kannalta. Markkinaoikeus katsoo, että näiden autoilijoiden osalta menettelyä on pidettävä kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Kilpailuviraston seuraamusmaksua koskeva esitys on näin ollen hylättävä B:n, C:n ja D:n osalta.

Markkinaoikeus ottaa A:n osalta huomioon selvityksen hänen saamastaan eläkepäätöksestä ja ajojen lopettamisesta. Näissä oloissa A ei olisi voinut tehdä tarjouskilpailussa omaa tarjousta. Hänen osallistumisensa yhteistarjoukseen ei näin ollen ole muodostanut hänen kohdallaan estettä erillisen tarjouksen antamiseen. Näistä syistä markkinaoikeus pitää myös hänen menettelyään kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Kilpailuviraston seuraamusmaksua koskeva esitys on näin ollen hylättävä myös A:n osalta.

Tarjouskartelli ei olisi ollut mahdollinen ilman yksittäisten autoilijoiden osallistumista siihen. Tarjouskilpailun tulos on ollut epäonnistunut siitä syystä, että riittävän monet yksittäiset autoilijat eivät ole antaneet erillistä tarjousta. Kun tarjouskartellista aiheutuneet edellä mainitut seuraukset ovat näin ollen johtuneet yksittäisten autoilijoiden osallistumisesta siihen, markkinaoikeus katsoo, ettei menettelyä muiden kuin edellä mainittujen yksittäisten autoilijoiden osalta ole pidettävä kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoinkaan ole pidettävä perusteettomana.

Seuraamusmaksun määrää harkittaessa on edellä yhdistyksen kohdalla tarjouskartellin osalta mainittujen seikkojen lisäksi otettava huomioon, että yksittäisen taksiautoilijan kannalta on tarjouspyynnön edellä mainituilla epäselvyyksillä saattanut olla suurempi merkitys kuin yhdistyksen kannalta. Markkinaoikeus katsoo, että yksittäiselle taksiautoilijalle on seuraamusmaksu määrättävä 1.500 euron suuruisena.

2.4. Menettelyn lopettamista koskeva määräys

Kilpailunrajoituslain 16 §:n mukaan markkinaoikeus voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän lopettamaan kilpailunrajoituslain 4-7 §:n vastaisen menettelyn.

Kilpailuviraston esityksen perusteella kysymys ei tässä asiassa ole edelleen jatkuvista menettelyistä. Kilpailuvirasto on vaatinut, että yhdistystä ja sen jäseniä kielletään uudistamasta esityksessä tarkoitettuja menettelyjä.

Tässä tapauksessa menettely on koskenut toisaalta yhteistarjouksen antamista yhdessä tarjouskilpailussa ja toisaalta hinnan määräämistä kahdessa sopimuksessa. Sopimukset eivät ole enää voimassa. Kuopion Taksiautoilijat ry:n ja sen jäsenten tulee suoraan kilpailunrajoituslain nojalla noudattaa kilpailunrajoituslain 5 ja 6 §:n mukaisia kieltoja. Tarjouskartellikiellon osalta on huomattava, että kussakin yksittäistapauksessa on erikseen arvioitava, onko kysymyksessä kilpailunrajoituslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu järjestely. Näistä syistä markkinaoikeus katsoo, että tässä asiassa ei ole sellaista menettelyä, jonka voisi määrätä kilpailunrajoituslain 16 §:n nojalla lopetettavaksi.

3. MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Lausunnon antaminen raukeaa E:n ja F:n osalta, koska kilpailuvirasto on luopunut vaatimuksistaan heidän osaltaan. Lausunnon antaminen raukeaa niinikään G:n osalta hänen kuoltuaan.

Markkinaoikeus hylkää kilpailuviraston menettelyjen toistamisen kieltämistä koskevan vaatimuksen.

Markkinaoikeus hylkää kilpailuviraston seuraamusmaksun määräämistä koskevan vaatimuksen B:n, C:n, D:n ja A:n osalta.

Markkinaoikeus määrää Kuopion Taksiautoilijat ry:n maksamaan valtiolle 5.000 euron seuraamusmaksun.

Markkinaoikeus määrää (...) kunkin maksamaan valtiolle 1.500 euron seuraamusmaksun.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituslain 21 §:n 2 momentin (1529/2001) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Maarit Lindroos ja asiantuntijajäsenet Ville Aalto-Setälä, Eero Lehto ja Olavi Sulkunen.

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.9.2004 taltionumero 2298.

---

[SV]

Kuopion Taksiautoilijat ry:s medlemmar hade i en anbudstävlan som arrangerats av Kuopio stads upphandlingsverk om skötseln av servicetrafik enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp och socialvårdslagen gett ett gemensamt anbud i föreningens namn samt gett fortsatta anbud i anslutning till samma anbudstävlan.

Marknadsdomstolen ansåg att det för Kuopion Taksiautoilijat ry:s och dess medlemmars del var fråga om ett sådant förbjudet samråd enligt konkurrensbegränsningslagen 5 § 1 mom. 3 punkten på vilket man inte kunde tillämpa undantagsregeln i paragrafens 2 mom.

Dessutom hade Kuopion Taksiautoilijat ry för sina medlemmars räkning i två avtal med utomstående parter kommit överens om att transporterna skedde till ett visst fast pris. I sådana avtal var det fråga om ett sådant förbjudet förfarande enligt konkurrensbegränsningslagen 6 § 1 punkten där en sammanslutning av näringsidkare påverkade näringsidkarnas priser.

Marknadsdomstolen dömde ut en påföljdsavgift på 5 000 euro för föreningen och på 1 500 euro var för de medlemmar som deltagit i det gemensamma anbudet.

Marknadsdomstolen lät bli att döma ut en påföljdsavgift för fyra företagare som deltagit i det gemensamma anbudet, eftersom förfarandet för deras del skulle anses obetydligt enligt konkurrensbegränsningslagen 8 § 1 mom.

Förfarandet hade gällt dels givandet av ett gemensamt anbud i en anbudstävling och dels bestämmandet av priset i två avtal. Avtalen var inte längre i kraft. Marknadsdomstolen ansåg att det inte förelåg något sådant förfarande som någon kunde åläggas att upphöra med enligt konkurrensbegränsningslagen 16 §.

Lagen om konkurrensbegränsningar 5 §, 6 § 1 punkten, 8 § och 16 §