Market court dismissed appeal as preliminary issue lacking independent legal significance for the applicant's rights protection.

Suomen Arvopaperikeskus Oy:n (APK) valitus kilpailuviraston APK:n kilpailuoikeudellista asemaa ja hinnoittelua arvopaperien selvitystoiminnassa koskevasta päätöksestä. Päätöksellään kilpailuvirasto poisti asian käsittelystä, mutta totesi, että APK:lla on määräävä asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana. Valittaja vaati, että markkinaoikeus kumoaa kilpailuviraston päätöksen sekä toteaa, ettei APK:lla ole määräävää asemaa.

Kilpailuviraston päätöksellä ei ollut ratkaistu eikä voitukaan ratkaista oikeudellisesti sitovasti, oliko APK:lla määräävä markkina-asema. Kyseessä oli ainoastaan pääasiaan liitännäinen seikka, josta ei aiheutunut sellaisia oikeudellisia taikka tosiasiallisia erityisseuraamuksia, joihin nähden erillinen muutoksenhaku olisi valittajan oikeusturvan kannalta ollut tarpeen. APK:n valitus, joka kohdistui vain kilpailuviraston päätöksen perusteluihin, jätettiin tutkimatta.

Asiassa äänestys.

Laki kilpailunrajoituksista 3 § 2 mom ja 7 §

Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 mom

KILPAILUVIRASTON VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS

Kilpailuvirasto on oma-aloitteisesti selvittänyt Suomen Arvopaperikeskus Oy:n (Arvopaperikeskus) kilpailuoikeudellista asemaa ja hinnoittelua arvopaperien selvitystoiminnassa.

Kilpailuvirasto on katsonut, että Arvopaperikeskuksella on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa. Kilpailuvirasto on pitänyt Arvopaperikeskuksen perimiä maksuja osakkeiden toimitusviivästyksistä asiakkaita syrjivinä ja kustannusvastaamattomina ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Kilpailuviraston käsityksen mukaan Arvopaperikeskus on pyrkinyt korjaamaan viivästysmaksujärjestelmäänsä tehokkaammaksi ja kustannusvastaavammaksi. Kilpailuvirasto on pitänyt todennäköisenä, että järjestelmän muuttaminen Arvopaperikeskuksen esittämällä tavalla merkitsisi myös kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön loppumista.

Kilpailuvirasto on todennut, että Arvopaperikeskuksen tulee 31.1.2002 mennessä poistaa osakkeiden toimitusviivästyksistä perittävistä maksuista kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiset piirteet sekä esittää kilpailuvirastolle selvitystä kaikista niistä muutoksista, joita se on tehnyt viivästysmaksujärjestelmään. Kilpailuvirasto arvioi Arvopaperikeskuksen antaman selvityksen jälkeen, voidaanko Arvopaperikeskuksen selvityspalvelujen hinnoittelun katsoa tältä osin vastaavan määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelulle kilpailunrajoituslain perusteella asetettuja velvoitteita.

Kilpailuviraston selvityksissä on ilmennyt, että Arvopaperikeskus ei ennen kilpailuviraston yhteydenottoa ole ollut tietoinen määräävästä asemastaan selvityspalvelujen tarjoajana eikä viivästysmaksujärjestelmänsä kilpailunrajoituslain vastaisuudesta. Kilpailuvirasto on kilpailunrikkomismaksun määräämisen tarpeellisuutta arvioidessaan ottanut huomioon myös sen, että Arvopaperikeskus on aktiivisesti pyrkinyt kehittämään viivästysmaksujärjestelmäänsä tasapuolisempaan ja kustannusvastaavampaan suuntaan. Lisäksi Arvopaperikeskus on parhaillaan mukana työryhmässä, jonka tavoitteena on muuttaa viivästysmaksujärjestelmää. Edellä esitetyn perusteella kilpailuvirasto on katsonut, että kilpailunrikkomismaksun määrääminen ei ole ollut asiassa kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua eikä siksi ole tehnyt kilpailunrajoituslain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle maksun määräämisestä.

Kilpailuvirasto ei ole katsonut aiheelliseksi arvioida tämän päätöksen yhteydessä Arvopaperikeskuksen hinnoittelua muulta osin, vaan on poistanut asian käsittelystä.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Arvopaperikeskus on pyytänyt, että kilpailuneuvosto kumoaa kilpailuviraston päätöksen sekä vahvistaa, että Arvopaperikeskuksella ei ole kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoittettua määräävää markkina-asemaa relevanteilla markkinoilla.

Valittaja on vaatinut, että osakekaupankäynnin markkinat on määritettävä Helsingin Pörssin kilpailuneuvostolle kilpailuviraston päätöksestä Dnro:t 755 ja 756/61/690 tekemän valituksen mukaisesti kilpailuviraston päätöstä olennaisesti laajemmiksi, ja sama laajempi markkinamäärittely on ulotettava myös tähän Arvopaperikeskusta koskevaan asiaan.

Vaatimustensa perusteluina valittaja on lausunut muun ohella seuraavaa.

Kilpailuviraston nyt Arvopaperikeskusta koskevassa asiassa tekemä markkinamäärittely perustuu Helsingin Pörssiä koskevassa aiemmassa asiassa vahvistettuun markkinamäärittelyyn. Arvopaperikeskuksen käsityksen mukaan Helsingin Pörssiä koskevassa asiassa kilpailuviraston tekemä markkinamäärittely on virheellinen. Tästä seuraa, että myös Arvopaperikeskusta koskeva markkinamäärittely on virheellinen.

Relevanttien markkinoiden määrittely selvityspalveluiden osalta täytyy tapahtua liitännäisesti niiden sijoitustuotteiden kaupankäyntimarkkinoiden kanssa, joiden selvitystoiminnasta on kysymys. Kaikki pörssissä tehdyt kaupat on selvitettävä ja toteutettava. Kukin pörssi määrittelee selvitysjärjestelmän, jossa kaupat selvitetään. Selvitysjärjestelmä on kiinteä ja liitännäinen osa markkinapaikan toimivuutta. Pörssikaupan tekemisen jälkeen ei ole enää käytännössä mahdollista ruveta neuvottelemaan siitä, missä järjestelmässä kauppa olisi toteutettava. Osakekaupan selvitys on siten välttämättömästi osa samaa kokonaisuutta kuin selvitettävä osakekauppakin.

Edellä esitetystä seuraa, että selvityspalvelujen markkinamäärittely on riippuvainen osakekaupankäynnin markkinamäärittelystä. Kilpailuviraston Helsingin Pörssiä koskevassa asiassa tekemä markkinamäärittely on virheellinen. Helsingin Pörssi ei ole määräävässä markkina-asemassa oikein määritellyillä relevanteilla markkinoilla. Tästä seuraa väistämättömästi, että myöskään Arvopaperikeskus ei ole määräävässä markkina-asemassa nyt tarkasteltavilla selvitystoiminnan relevanteilla markkinoilla.

Valittaja on pyytänyt, että valituksenalainen asia käsiteltäisiin ilmeisen asiayhteytensä vuoksi yhdessä Helsingin Pörssiä koskevan asian kanssa. Valittaja vetoaa valituksensa tueksi myös Helsingin Pörssin kilpailuvirastolle ja kilpailuneuvostolle esittämiin lausumiin ja muihin asiakirjoihin.

Kilpailuviraston lausunto 30.8.2001

Lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa. Kilpailuvirasto on todennut päätöksessään, että Arvopaperikeskuksen asema osakkeiden selvitystoiminnassa on yhteydessä Helsingin Pörssin asemaan osakkeiden kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Koska Helsingin Pörssin on kilpailuviraston näkemyksen mukaan katsottava olevan määräävässä markkina-asemassa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana, on Arvopaperikeskuksen valitusta pidettävä perusteettomana. Käsiteltävässä tapauksessa on kysymys Arvopaperikeskuksen asemasta julkisen osakekaupankäynnin selvityspalvelujen tarjonnan markkinoilla. Suomessa ei ole vaihtoehtoista julkisen osakekaupankäynnin selvityspalvelujen tarjoajaa.

Kilpailuvirasto katsoo Arvopaperikeskuksen olevan määräävässä asemassa julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa. Arvopaperikeskus ei ole esittänyt syitä, joiden perusteella asiaa olisi arvioitava toisin kuin kilpailuvirasto on päätöksessään tehnyt.

Kilpailuvirasto on viitannut 8.1.2001 päivättyyn Helsingin Pörssiä koskevaan päätökseensä (dnro 755 ja 756/61/99) sekä Helsingin Pörssin tekemän valituksen johdosta kilpailuneuvostolle antamaansa lausuntoon.

Muut lausunnot

Valittaja on antanut 16.11.2001 lausunnon, kilpailuvirasto 2.4.2002 lisälausunnon ja valittaja 14.5.2002 lisälausunnon.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Valituksenalainen päätös

Ratkaisun toisessa osassa kilpailuvirasto on käsitellyt Arvoperikeskuksen hinnoittelua muutoin. Tältä osin kilpailuvirasto ei ole ratkaisussaan katsonut aiheelliseksi arvioida Arvopaperikeskuksen hinnoittelua muulta osin, vaan on poistanut asian käsittelystä.

Molempien ratkaisuosien esikysymyksenä kilpailuvirasto on tutkinut Arvopaperikeskuksen määräävän markkina-aseman olemassaoloa. Kilpailuvirasto on päätöksessään katsonut, että Arvopaperikeskuksella on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa. Arvopaperikeskus onkin kohdistanut valituksensa nimenomaisesti tähän kilpailuviraston Arvopaperikeskuksen markkina-asemaa koskevaan arvioon.

Pääasia

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan kilpailunrajoituslain nojalla annettuun kilpailuviraston päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta (1.3.2002 alkaen markkinaoikeudelta) siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lainkohtaa koskevien perustelujen mukaan (HE 217/1995) jokainen viranomaisen hallintoasian käsittelyn kuluessa tai täytäntöönpanon yhteydessä tekemä toimenpide ei voi olla erikseen valituksen kohteena. Tämä ei olisi yksityisen oikeusturvan kannalta tarpeellista eikä muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta asianmukaista. Valitusmahdollisuus voidaan keskittää niihin toimenpiteisiin, joilla viranomainen on ratkaissut asian tai muulla tavoin päättänyt sen käsittelyn. Yleissäännöksessä ei voida nimenomaisesti luetella kaikkia niitä tilanteita, joissa viranomaisen toimenpide on valituskelpoinen. Säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään toisaalta päättänyt olla tekemättä Arvopaperikeskuksen viivästysmaksujärjestelmän osalta kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitettua esitystä. Lisäksi kilpailuvirasto on ilmoittanut, että se ei katso aiheelliseksi arvioida tämän päätöksen yhteydessä Arvopaperikeskuksen hinnoittelua muulta osin, vaan poistaa asian käsittelystä. Arvopaperikeskus ei ole valituksessaan vaatinut muutosta tähän kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen.

Arvopaperikeskus on vaatinut, että kilpailuviraston päätöstä muutetaan siltä osin, kuin kilpailuvirasto on päätöksessään todennut, että Arvopaperikeskuksella on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo sinänsä ei ole kiellettyä tai rangaistavaa niin kauan kun määräävän markkina-aseman haltija ei väärinkäytä asemaansa. Elinkeinonharjoittajaa, joka on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa, koskee suoraan lain nojalla kilpailunrajoituslain 7 §:ssä säädetty määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto. Tästä huolimatta tällaiselle elinkeinonharjoittajalle ei ole laissa säädetty oikeutta saattaa kilpailuviraston tai markkinaoikeuden tutkittavaksi kysymystä siitä, onko hän 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa. Elinkeinonharjoittajan määräävän markkina-aseman olemassaolo ei näin ollen voi lain mukaan tulla itsenäisenä kysymyksenä kilpailuviranomaisen ratkaistavaksi. Määräävän markkina-aseman olemassaolo tutkitaan esikysymyksenä silloin, kun kilpailuviranomainen tutkii, onko elinkeinonharjoittajan tiettyjä toimia pidettävä lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva kilpailunrajoituslain 7 § on voimassa olevaa ja velvoittavaa oikeutta, mikä jokaisen markkinoilla toimivan elinkeinonharjoittajan tulee ottaa toiminnassaan huomioon. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto ei tule voimaan vasta kilpailuviranomaisen todettua elinkeinonharjoittajan olevan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa. Esimerkiksi kilpailuviraston kannanotto ei tee kilpailunrajoituslain 7 §:stä millään tavalla velvoittavampaa oikeutta, vaan kunkin markkinoilla toimivan elinkeinonharjoittajan tulee itse tiedostaa oma markkina-asemansa ja toimia sen mukaisesti.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo tulee tutkittavaksi kussakin epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa asiassa erikseen. Määräävän markkina-aseman olemassaolo on taloudelliseen tietoon perustuva tosiasiakysymys, jonka selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Tämän analyysin tulee perustua kulloisenkin tarkastelun kohteena olevan ajankohdan olosuhteisiin. Markkina-aseman liittymisestä tietyn yksittäisen ajankohdan olosuhteisiin seuraa, että määräävän markkina-aseman olemassaoloa ei voida tulevaisuuteen nähden sitovasti ratkaista. Mikäli elinkeinonharjoittajan toimien epäillään olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, on kussakin tapauksessa erikseen tutkittava, onko elinkeinonharjoittaja määräävässä markkina-asemassa.

Sillä seikalla, että kilpailuvirasto on kysymyksessä olevassa päätöksessään ilmaissut kantansa Arvopaperikeskuksen kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisen määräävän markkina-aseman olemassaolosta, ei ole eikä voikaan olla sitovaa oikeudellista merkitystä eikä tosiasiallisia vaikutuksia Arvopaperikeskuksen myöhempään toimintaan.

Edellä olevan perusteella kysymyksessä olevalla kilpailuviraston päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista oikeudellisesti sitovasti, onko Arvopaperikeskuksella kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema. Kyseessä on ollut ainoastaan pääasiaan liitännäinen seikka, josta ei aiheudu sellaisia oikeudellisia taikka tosiasiallisia erityisseuraamuksia, joihin nähden erillinen muutoksenhaku olisi valittajan oikeusturvan kannalta tarpeen. Tästä syystä Arvopaperikeskuksen valitus, joka kohdistuu vain kilpailuviraston päätöksen perusteluihin, on, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentti, jätettävä tutkimatta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituslain 21 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa on säädetty. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo, Minna Hammarberg ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Antti Aine ja Tarja Jaakkola.

Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.

LIITE

Ma. markkinaoikeustuomari Minna Hammarberg, ma. markkinaoikeustuomari Pertti Virtanen ja asiantuntijajäsen Antti Aine ovat jättäneet päätökseen eriävän mielipiteen:

Kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuviraston kilpailunrajoituslain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Kilpailuviraston 11 e §:n 1 momentin tai 14 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen, 19 b §:n 2 momentin nojalla antamaan ilmoitukseen ja päätökseen toimittaa 20 §:ssä tarkoitettu tarkastus ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lain esitöiden mukaan säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Kilpailuvirasto on 19.1.2001 antamallaan päätöksellä katsonut, että Arvopaperikeskuksella on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittama määräävä markkina-asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa. Kilpailuvirasto on pitänyt Arvopaperikeskuksen perimiä maksuja osakkeiden toimitusviivästyksistä asiakkaita syrjivinä ja kustannusvastaamattomina ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Kilpailuviraston käsityksen mukaan Arvopaperikeskus on pyrkinyt korjaamaan viivästysmaksujärjestelmäänsä tehokkaammaksi ja kustannusvastaavammaksi. Virasto on pitänyt todennäköisenä, että järjestelmän muuttaminen Arvopaperikeskuksen esittämällä tavalla merkitsisi myös kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön loppumista.

Kilpailuvirasto on todennut, että Arvopaperikeskuksen tulee 31.1.2002 mennessä poistaa osakkeiden toimitusviivästyksistä perittävistä maksuista kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiset piirteet sekä esittää virastolle selvitystä kaikista niistä muutoksista, joita se on tehnyt viivästysmaksujärjestelmään.

Arvopaperikeskus on vaatinut, että kilpailuviraston päätös kumotaan ja vahvistetaan, että Arvopaperikeskuksella ei ole kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamaa määräävää markkina-asemaa relevanteilla markkinoilla.

Vuonna 1998 kilpailunrajoituslain 21 §:ään lisättiin yleinen kilpailuviraston päätöksiä koskeva valitusoikeus, joka laista aikaisemmin puuttui. Lain esitöiden mukaan hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu valitusoikeus katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee. Elinkeinonharjoittajan intressin välittömyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti aikaisemmin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 13 §:n soveltamiskäytäntö, hallintolainkäyttölain 6 § ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan. Sen sijaan kilpailunrajoituksen aikaansaaneen elinkeinonharjoittajien kilpailijoilla, joihin kilpailuviraston päätös välillisesti vaikuttaa, ei välittömän intressin puuttuessa voida katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta.

Kilpailuviraston tehtävänä on valvoa kilpailunrajoituslain noudattamista ja ryhtyä toimenpiteisiin kilpailunrajoitusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto tutkii kilpailuolosuhteita ja selvittää kilpailunrajoituksia, paitsi toimenpidepyyntöjen perusteella, myös viraston omasta aloitteesta.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo tutkitaan esikysymyksenä silloin, kun kilpailuvirasto tutkii, onko elinkeinonharjoittajan tiettyjä toimia pidettävä lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuviraston päätöksiä koskevat valituskiellot on tyhjentävästi lueteltu kilpailunrajoituslain 21 §:ssä. Laissa ei ole valituskieltoa määräävää markkina-asemaa koskevan kilpailuviranomaisen kannanoton osalta. Pelkästään perusteluihin ei pääsäännön mukaan ole oikeutta hakea muutosta. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa asianosainen voi saattaa todennäköiseksi, että perusteluilla on hänelle oikeudellista tai tosiasiallista merkitystä muussa asiassa tai ne muuten vaikuttavat hänen asemaansa sillä tavoin, että muutoksenhaun tutkiminen on perusteltua.

Näin ollen elinkeinonharjoittajalla, johon kilpailuviraston ratkaisu on kohdistettu, on lähtökohtaisesti oikeus valittaa myös määräävää markkina-asemaa koskevasta kannanotosta, mikäli elinkeinonharjoittaja katsoo kilpailuviranomaisen kannanotolla olevan välitöntä vaikutusta oikeusasemaansa. Ratkaisevaa asian tutkimisen kannalta on viraston antaman ratkaisun ja kannanottojen vaikutus valittajan oikeusasemaan, ei se, että kannanotot on esitetty perusteluissa.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja tai vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo on taloudelliseen tietoon perustuva tosiasiakysymys, jonka selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Tämän analyysin tulee perustua kulloisenkin tarkastelun kohteena olevan ajankohdan olosuhteisiin. Mikäli kilpailuviranomainen on tietyn ajankohdan olosuhteiden perusteella todennut yrityksellä olevan määräävän markkina-aseman, käytännössä tällöin yrityksen kilpailijat ja asiakkaat olettavat viranomaisen kannanoton merkitsevän määräävän markkina-aseman olemassaolon tosiasiallista vahvistamista. Kilpailuvirasto on muodostanut valittajan markkina-asemasta käsityksensä, jolla saattaa olla merkitystä myös vastaisessa kilpailuviraston ratkaisutoiminnassa. Näin on varsinkin mikäli markkinaolosuhteet pysyvät suhteellisen vakaina.

Määräävä markkina-asema asettaa elinkeinonharjoittajan toiminnalle velvoitteita ja rajoituksia, joita ei ole sellaisella elinkeinonharjoittajalla, joka ei ole alallaan määräävässä asemassa. Eräs tällainen velvoite on erityinen tasapuolisuusvelvoite. Määräävä markkina-asema rajoittaa siten yrityksen kilpailukäyttäytymistä. Sen vuoksi yrityksen oikeusturva edellyttää, että kilpailuviranomaisen kannanotolle on olemassa riittävät perustelut.

Määräävän aseman väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen merkitsee sitä, että elinkeinonharjoittaja on seuraamusmaksun uhalla velvollinen muuttamaan toimintatapaansa. Sen toteaminen, että elinkeinonharjoittaja on rikkonut lain 7 §:n säännöksiä, voi myös johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Elinkeinonharjoittaja, jonka kilpailuviranomainen on katsonut olevan määräävässä markkina-asemassa, ottaa siten riskin seuraamusmaksusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta, mikäli ei ota toiminnassaan huomioon viraston kantaa.

Tässä tapauksessa Arvopaperikeskus on kilpailuviraston kanssa eri mieltä markkina-asemastaan. Kysymys on siten valittajan näkemyksen mukaan tulkinnanvaraisesta asiasta, jonka lopputuloksesta riippuu, joutuuko valittaja jatkossa noudattamaan kilpailunrajoituslain 7 §:n 1-4 kohdissa asetettua erityistä kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoitetta. Virasto on velvoittanut Arvopaperikeskuksen muuttamaan hinnoitteluaan, jossa viraston käsityksen mukaan on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisia piirteitä. Kilpailuviraston markkina-asemaa koskevilla kannanotoilla on siten jo ollut tosiasiallisia vaikutuksia Arvopaperikeskuksen toimintaan. Arvopaperikeskuksen kannalta ei ole tällöin yhdentekevää, onko kilpailuviraston markkina-asemaa koskeva tulkinta oikea, vaan sillä on ilmeinen oikeussuojan tarve saada varmistus siihen, että viraston kannanotot ja johtopäätökset ovat johdonmukaisia ja perusteltuja.

Ei voida pitää kohtuullisena, että yrityksen tulisi jatkaa kilpailuviraston mahdollisesti väärinkäyttönä pitämää toimintaa vain saadakseen siten kilpailuviraston tuomaan yrityksen markkina-aseman ja menettelyt tuomioistuimen arvioitavaksi.

Edellä esitetyn perusteella Arvopaperikeskuksella on katsottava olevan ilmeinen oikeussuojan tarve saada markkinaoikeuden käsiteltäväksi kysymys siitä, onko kilpailuvirasto tässä tapauksessa selvitystensä perusteella voinut päätyä päätöksessään esittämiinsä valittajaa välittömästi koskeviin kannanottoihin ja johtopäätöksiin. Valitus ei kohdistu pelkästään päätöksen perusteluihin, vaan valittajan markkina-asemaan liittyvään kilpailuviraston ratkaisuun, jolla on olennainen vaikutus valittajan oikeusasemaan. Valitus tulee siten tutkia.

Vakuudeksi Kaisa Meriluoto

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 9.1.2004 taltionumero 24.

---

[SV]

Finlands Värdepapperscentral Ab:s (VPC) besvär över konkurrensverkets beslut om VPC:s konkurrensrättsliga ställning och prissättning vid klareringsverksamhet vid aktieköp. Genom sitt beslut avskrev konkurrensverket ärendet, men konstaterade att VPC hade en dominerande ställning som erbjudare av klareringstjänster i samband med den offentliga handel med aktier som sker vid Helsingfors Börs. Den överklagande krävde att marknadsdomstolen upphäver konkurrensverkets beslut samt konstaterar att VPC inte hade dominerande ställning.

Genom konkurrensverkets beslut hade inte avgjorts och kunde inte på ett rättsligt bindande sätt avgöras om VPC hade dominerande marknadsställning. Det var enbart fråga om en omständighet som anknöt till huvudsaken och som inte ledde till sådana rättsliga eller faktiska specialpåföljder med hänsyn till vilka en särskild besvärsrätt skulle ha varit av nöden med tanke på den överklagandes rättsskydd. VPC:s besvär, som gällde enbart motiveringen i konkurrensverkets beslut, avvisades.

Omröstning.

Lagen om konkurrensbegränsningar 3 § 2 mom. och 7 § Förvaltningsprocesslagen 5 § 1 mom.