Market Court dismisses appeal as main market position issue was not legally bindingly resolved. Appeal only challenged reasoning, not the substantive finding of dominant position. Court held no separate appeal needed for incidental matters without special consequences.

Helsingin Arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö Oy:n (Helsingin Pörssi) valitus kilpailuviraston Helsingin Pörssin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevasta päätöksestä. Päätöksellään kilpailuvirasto poisti asian käsittelystä. Valittaja vaati kilpailuviraston päätöstä muutettavan siltä osin, kun kilpailuvirasto totesi päätöksessään, että Helsingin Pörssillä on määräävä asema julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana Suomessa.

Kilpailuviraston päätöksellä ei ollut ratkaistu eikä voitukaan ratkaista oikeudellisesti sitovasti, oliko Helsingin Pörssillä määräävä markkina-asema. Kyseessä oli ainoastaan pääasiaan liitännäinen seikka, josta ei aiheudu sellaisia oikeudellisia taikka tosiasiallisia erityisseuraamuksia, joihin nähden erillinen muutoksenhaku olisi valittajan oikeusturvan kannalta ollut tarpeen. Helsingin Pörssin valitus, joka kohdistui vain kilpailuviraston päätöksen perusteluihin, jätettiin tutkimatta.

Asiassa äänestys.

Laki kilpailunrajoituksista 3 § 2 mom ja 7 §

Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 mom

KILPAILUVIRASTON VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS

Kilpailuvirasto on selvittänyt eQ Pankkiiriliike Oy:n, Eficor Pankkiiriliike Oy:n ja Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjät ry:n toimenpidepyyntöjen johdosta, onko Helsingin Arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö Oy:n (Helsingin Pörssi) uusi, 1.1.2000 voimaantullut pörssimaksuhinnoittelu kilpailunrajoituslain säännösten mukainen. Kilpailuvirasto on katsonut, että Helsingin Pörssillä on ainakin tällä hetkellä kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä asema Suomessa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Kilpailuvirasto on kuitenkin korostanut, että koska osakekaupankäynnin markkinoilla on parhaillaan vireillä merkittäviä kaupallisia ja teknisiä muutoksia, saattavat ko. markkinat ja siten myös Helsingin Pörssin asema näillä markkinoilla muuttua lähiaikoina.

Helsingin Pörssi on muuttanut 1.1.2000 alkaen pörssimaksuhinnoitteluaan siten, että aikaisemmasta markkinaosuuspohjaisesta maksusta on luovuttu ja tilalle on otettu kauppa- eli transaktiopohjainen perusmaksu, joka veloitetaan sellaisesta tarjouksesta, joka on johtanut kauppaan. Kauppaan johtanut tarjouskohtainen perusmaksu on pääsääntöisesti 1,5 euroa. Kuitenkin pörssivälittäjille on annettu valittavaksi myös vaihtoehtoinen perusmaksu, joka on 0,6 euroa.

Kilpailuvirasto on arvioinut, onko Helsingin Pörssin uutta pörssimaksuhinnoittelua pidettävä sen asiakkaina olevien välittäjien tai tietyn välittäjäryhmän kannalta syrjivänä ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuvirasto on selvitystensä perusteella todennut, että Helsingin Pörssin 1.1.2000 käyttöön ottamaa pörssimaksuhinnoittelua ei voida vaihtoehtoisen hinnoittelumallin käyttöön oton jälkeen pitää tiettyjen välittäjien tai välittäjäryhmän kannalta syrjivänä ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Koska toimenpidepyynnön tekijät ovat peruuttaneet toimenpidepyyntönsä katsoen Helsingin Pörssin nykyisen pörssimaksuhinnoittelun myös piensijoittajien kannalta kohtuulliseksi, virasto ei ole katsonut tarpeelliseksi tämän päätöksen yhteydessä tarkemmin arvioida hinnoittelun kohtuullisuutta tai kustannusvastaavuutta.

Kilpailuvirasto on poistanut asian käsittelystä.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Helsingin Pörssi on vaatinut, että kilpailuneuvosto kumoaa kilpailuviraston markkinamäärittelyä ja Helsingin Pörssin markkina-asemaa koskevan päätöksen, sekä

1) ensisijaisesti toteaa relevanttien markkinoiden olevan sekä tuote- että maantieteellisten markkinoiden osalta kilpailuviraston määrittelemää laajemmat, ja että Helsingin Pörssillä ei ole määräävää asemaa näillä markkinoilla; tai

2) toissijaisesti määrittelee relevantit markkinat siten, että Helsingin Pörssin todetaan olevan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä asemassa julkisen osakekaupankäynnin järjestäjänä ainoastaan niiden osakelajien osalta, joiden osalta julkista kaupankäyntiä ei tapahdu muualla kuin Helsingin Pörssissä tai ainoastaan niiden nimeltä mainittujen osakelajien osalta, joissa määräävä asema nimenomaisesti kilpailuneuvoston toimesta todetaan.

Ensisijaisen vaatimuksensa perusteluina valittaja on lausunut muun ohella seuraavaa. Valittajan mukaan relevantit maantieteelliset markkinat ovat ensisijaisesti globaalit, toissijaisesti käsittävät ainakin EU:n, Sveitsin ja USA:n alueet tai viimesijaisesti käsittävät yhteisvaluutta euroa käyttävät EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtyneet valtiot. Lainsäädännölliset ja (tieto)tekniset esteet kansainväliselle pörssikaupalle on käytännössä kokonaisuudessaan purettu.

Kilpailuoikeudellisesti ratkaiseva kysynnän ristijousto on arvioitava ennen sijoitustuotteen valintaa. Kotimaiset sijoittajat voivat käytännössä vapaasti sijoittaa ulkomaisiin pörssiosakkeisiin, ja vastaavasti kansainväliset sijoittajat voivat käytännössä vapaasti sijoittaa suomalaisiin pörssiosakkeisiin. Pörssivälittäjien osalta ovat EU-säännökset poistaneet alalle tulon esteet EU-maissa käytännössä kokonaan. Kansainväliset sijoittajat omistavatkin noin 70 prosenttia Helsingissä noteerattujen osakkeiden markkina-arvosta. Lisäksi etävälityksen yleistyminen on todiste siitä, että maantieteelliset markkinat ovat laajentuneet käsittämään kaikki sellaiset alueet, joilta tietoverkkojen välityksin voidaan olla yhteydessä kaupankäyntijärjestelmään.

Yritykselle on mahdollista listautua useassa paikassa, eikä sen tarvitse lainkaan listautua kotimaassaan. Lisäksi markkinapaikat ovat lisääntyvissä määrin ottaneet mielenkiintoisen osakkeen kaupankäynnin kohteeksi ilman, että yhtiö itse on hakenut listausta. Useat Helsingin Pörssin kanssa kilpailevat markkinapaikat ovat jo nykyisin listanneet merkittävän määrän suomalaisten yhtiöiden osakkeita.

Helsingin Pörssin varainsiirtoverovapaudesta saama kilpailuetu on nyttemmin poistunut. Korkein hallinto-oikeus on 30.11.2000 antamallaan ratkaisulla katsonut, että EU:n alueella varainsiirtoveroa ei voi periä myöskään ulkomailla pörssissä suomalaisella osakkeella suoritetusta osakekaupasta.

Kansainvälistä markkinamäärittelyä puoltaa myös se, että euron käyttöönotto on poistanut valuuttakurssiriskit euroalueelta ja helpottanut hintavertailua markkinapaikkojen välillä.

Helsingin Pörssi on vedonnut valituksensa tueksi professori Tom Berglundin asiantuntijalausuntoon. Lausunnon johtopäätöksenä professori Berglund on todennut, ettei Helsingin Pörssillä ole tällä hetkellä määräävää markkina-asemaa. Professori Berglund on perustanut käsityksensä pörssien toimintaympäristössä tapahtuneisiin merkittäviin lainsäädännöllisiin, institutionaalisiin ja teknisiin muutoksiin. Hänen mukaansa pörssitoiminta on tänä päivänä keskeisesti informaatioteknologiaan perustuvaa liiketoimintaa, johon liittyvät huomattavat suurtuotantoedut ja niin sanottu asiakkaan lukitsemisilmiö.

Se, että vaihto ei suuremmassa määrin ole siirtynyt kilpailijoille, voikin Berglundin mukaan olla seuraus nimenomaan kilpailukykyisestä hinta-laatu -suhteesta Helsingin Pörssissä. Asiakkaan lukitsemisvaikutus tarkoittaa puolestaan sitä, että asiakas, joka oppii käyttämään tietyn yrityksen ylläpitämää järjestelmää, ei mielellään siirry käyttämään kilpailevan yrityksen järjestelmää. Syynä on se, että siirtyminen aiheuttaisi huomattavia uusia oppimiskustannuksia. On tärkeää huomata, että lukitsemisvaikutus ei ole samaistettavissa määräävään markkina-asemaan.

Mikäli Helsingin Pörssin katsotaan olevan määräävässä markkina-asemassa, saattaa tästä professori Berglundin mukaan seurata, että välittäjille syntyy houkutus käyttää annettua leimaa hyväksi parempien ehtojen neuvottelemiseksi itselleen kilpailijoiden kustannuksella. Esimerkiksi pelkästään Helsingin Pörssissä listattujen osakkeiden välittämiseen erikoistunut välittäjä pystyisi paremmin pitämään ulkomaista kilpailua loitolla, mikäli tämä pystyisi vaikuttamaan Helsingin Pörssin hinnoitteluun niin, että tosiasiallista ristiinsubventointia syntyisi useilla markkinoilla listattujen osakkeiden pörssikaupasta kyseisen välittäjän erikoistumiskohteena olevaan pörssikauppaan.

Helsingin Pörssin käsityksen mukaan relevantit tuotemarkkinat sisältävät osakkeiden lisäksi myös kaikki osakkeiden kanssa vaihtoehtoiset likvidit sijoituskohteet, eli ainakin useat korkoinstrumentit, johdannaistuotteet, warrantit ja julkisesti noteeratut rahasto-osuudet. Professori Berglundin mukaan perinteisen rahoitusteorian valossa eri säästökohteiden tarkastelussa on olennaista niiden riski-tuotto -profiilin arviointi. Helsingin Pörssin mukaan pelkkä riskiprofiilin erilaisuus ei oikeuta erottamaan osakkeita muista likvideistä sijoitustuotteista. Esimerkiksi sijoitusrahastoissa on tarjolla riskiprofiililtaan hyvin erilaisia tuotteita, jotka vastaavat riskiprofiililtaan Helsingin Pörssissä noteerattuja osakkeita.

Helsingin Pörssin markkinaosuus tuotekohtaisesti ja maantieteellisesti oikein määritellyillä relevanteilla markkinoilla on markkinoiden laajuudesta riippuen alle prosentti tai korkeintaan muutaman prosenttiyksikön luokkaa, eikä sillä siten voi olla määräävää markkina-asemaa. Helsingin Pörssissä noteerattujen osakkeiden markkinoilla Helsingin Pörssin markkinaosuus on vaihdellut 30-40 prosentin välillä kuukaudesta riippuen. Useimpina kuukausina New Yorkin pörssin markkinaosuus on ollut Helsingin Pörssissä noteerattujen osakkeiden osalta Helsingin Pörssiä suurempi. Näin ollen Helsingin Pörssin ei voida katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa edes kilpailuviraston näkemyksen mukaisilla relevanteilla markkinoilla.

Toissijaisen vaatimuksensa perusteluina valittaja on lausunut muun muassa seuraavaa. Kysynnän ristijoustoa tarkoittava taloudellinen testi on tehtävä ennen sijoitustuotteen valintaa eikä vasta sen jälkeen, kun sijoittaja on päättänyt sijoittaa Helsingin Pörssissä noteerattuihin osakkeisiin. Mikäli markkinoita kuitenkin tarkastellaan vasta sijoitustuotteen valinnan jälkeen, on tällöin käsiteltävä erikseen sellaisia osakelajeja, jotka ovat luonteeltaan selvästi kansainvälisiä sijoitustuotteita (kuten Nokian, Soneran ja Daniscon osakkeet). Tällaisten tuotteiden osalta Helsingin Pörssillä ei voida katsoa olevan määräävää markkina-asemaa. Kansainväliset sijoitustuotteet on määritettävä siten, että Helsingin Pörssin voidaan katsoa olevan määräävässä asemassa ainoastaan sellaisten osakelajien kaupankäynnissä, joilla ei järjestetä kaupankäyntiä (tai kaupankäynti on hyvin vähäistä) muualla kuin Helsingin Pörssissä.

Kilpailuviraston esittämän markkinamäärittelyn mukaan Helsingin Pörssi olisi määräävässä markkina-asemassa minkä tahansa osakelajin kaupankäynnissä heti kun tämä osakelaji otetaan kaupankäynnin kohteeksi Helsingin Pörssissä.

Kilpailuviraston lausunto 30.8.2001

Kilpailuvirasto on uudistanut päätöksessään 8.1.2001 lausumansa ja lausunut lisäksi muun muassa seuraavaa.

Rahastosijoittaminen ja suora osakesijoittaminen eroavat tuottojensa osalta johtuen etenkin palkkioiden erilaisesta määrästä. Osakejohdannaiset eroavat suorasta osakesijoittamisesta kalleutensa vuoksi, niiden suojaamis- tai spekulaatioluonteen takia, likviditeetin ja riskitason erilaisuudesta johtuen, sekä sen seikan osalta, että johdannaiset eivät tuo fyysistä omistusoikeutta kyseiseen yhtiöön, eivätkä siten mahdollista osallistumista yhtiön hallintoon tai osingonjakoon. Muiden sijoitustuotteiden, kuten esimerkiksi korkoinstrumenttien, erot suoraan osakesijoitukseen nähden ovat vieläkin merkittävämpiä, joten myöskään niiden ei voida katsoa kuuluvan samoille relevanteille hyödykemarkkinoille suoran osakesijoittamisen kanssa.

Määräävän markkina-aseman olemassaoloa tulee tarkastella asiakkaan näkökulmasta, joita ovat tässä tapauksessa pörssivälittäjät. Sijoittajien valinnoilla on kuitenkin merkittävä vaikutus välittäjien toimintaan ja siten myös siihen, millaiseksi Helsingin Pörssin asema välittäjien näkökulmasta tarkastellen muodostuu.

EY:n ratkaisukäytännössä tuotemarkkinoiden määrittelyssä on käytetty niin sanottua pienen ja merkittävän hinnankorotuksen testiä. Testin mukaan tuotteet kuuluvat samoille markkinoille, jos 5-10 prosentin hinnannousu tarkastelun kohteena olevan tuotteen osalta aiheuttaisi sen, että merkittävä osa tuotteen ostajista siirtyisi toisiin tuotteisiin. On selvää, että 5-10 prosentin pörssimaksun hinnankorotus ei saisi osakkeiden ostajia - ja tästä johtuen myöskään välittäjiä - siirtymään rahasto-osuuksien tai muiden sijoitustuotteiden ostajiksi, sillä arvopapereiden tuotto määräytyy muiden tekijöiden kuin pörssimaksun seurauksena. Näin ollen rahasto-osuuksien tai muiden sijoitustuotteiden ei tämänkään testin valossa voida katsoa kuuluvan suoran osakesijoituksen kanssa samoille hyödykemarkkinoille.

Kilpailuvirasto on korostanut, että myös lausunnon antaneet välittäjät, Arvopaperivälittäjien yhdistys sekä Rahoitustarkastus ovat katsoneet, että arvopaperipörssissä vaihdettava osakkeet muodostavat omat, muista sijoituskohteista erilliset relevantit hyödykemarkkinansa.

Sillä, kuinka suuren osan Helsingin Pörssissä listattujen yritysten markkina-arvosta omistavat ulkomaiset sijoittajat, ei ole vaikutusta Helsingin Pörssin markkina-asemaa arvioitaessa, eikä sen perusteella voida tehdä johtopäätöstä maantieteellisten markkinoiden laajuudesta.

Valtaosalla suomalaisista julkisesti noteeratuista osakkeista ei voida käydä kauppaa muualla kuin Helsingin Pörssissä. Tällaisten osakkeiden osalta sijoittajalla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia siirtää kaupankäyntiään pois Helsingin Pörssistä.

Suomalaisen sijoittajan näkökulmasta sijoittamista ulkomaisten yritysten osakkeisiin ulkomaisessa kaupankäyntimenettelyssä ei voida pitää Helsingin Pörssissä listattuihin osakkeisiin sijoittamista korvaavana vaihtoehtona. Koska välittäjät ovat puolestaan sidottuja sijoittajien valintoihin, ei Suomessa toimivien pörssivälittäjien voida katsoa olevan riippumattomia Helsingin Pörssistä, mikäli he haluavat tarjota palvelujaan suomalaisille sijoittajille - ei, vaikka se etävälityksen yleistymisen myötä teknisesti olisikin mahdollista.

Listautumispaikan ei voida katsoa olevan suomalaisille yrityksille täysin yhdentekevää. Syynä on suomalaisten yritysten pieni koko, minkä johdosta ulkomaisten kaupankäyntipaikkojen mielenkiinto kaupankäyntipalvelujen tarjoamiseen kohdistuu vain harvoihin suomalaisiin yhtiöihin. Lisäksi suomalaisilla sijoittajilla on lähtökohtaisesti parhaat mahdollisuudet saada tietoa suomalaisista yhtiöistä ja siten parhaat lähtökohdat sijoituspäätöksen harkintaan. Tästä seuraa, että yrityksen harkitessa rahoituksen hankkimista osakemarkkinoilta ensisijaisena kohderyhmänä on suomalainen sijoittajakunta.

Näillä perusteilla Helsingin Pörssin voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana Suomessa. Näin ollen Helsingin Pörssin ensisijaista vaatimusta on pidettävä perusteettomana.

Professori Berglundin lausunnossaan esittämistä seikoista ei voida päätellä, ettei Helsingin Pörssi olisi määräävässä markkina-asemassa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana Suomessa.

Professori Berglundin mainitsema lukitsemisvaikutus nimenomaisesti vahvistaa Helsingin Pörssin markkina-asemaa. Välittäjien mukauduttua käyttämän Helsingin Pörssin kaupankäyntijärjestelmää, eivät välittäjät huomattavista oppimiskustannuksista johtuen ole valmiita vaihtamaan palveluntarjoajaa vaikka tällainen vaihtoehto ilmaantuisi. Näin ollen lukitsemisvaikutus estää potentiaalisten kilpailijoiden mahdollisuuksia päästä markkinoille sekä mahdollistaa Helsingin Pörssin oman markkina-aseman vahvistamisen mahdollisesta toimintansa tehottomuudesta huolimatta.

Kilpailukykyisen hinta-laatu -suhteen ei voida katsoa tarkoittavan sitä, etteikö Helsingin Pörssin voitaisi katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa. Keskittyneillä markkinoilla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen korkea tehokkuuden aste on pikemminkin omiaan estämään potentiaalisten kilpailijoiden markkinoille tuloa, koska tällöin asiakkaat ovat haluttomampia vaihtamaan palveluntarjoajaa.

Professori Berglundin pohdinta välittäjien painostus- ja ristiinsubventointiuhasta on aiheeton. Berglundin lausunnosta ei ilmene, mistä ristiinsubventoinnin uhka aiheutuisi, tai miten välittäjät voisivat painostaa Helsingin Pörssin tämän tyyppiseen hinnoitteluun. Vaikka Helsingin Pörssin todettaisiinkin olevan määräävässä markkina-asemassa, ei pörssivälittäjillä voida katsoa olevan keinoa saada Helsingin Pörssiä muuttamaan hinnoitteluaan kyseisellä tavalla. Kilpailuviranomaiset eivät missään tapauksessa tule edellyttämään määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä noudattamaan subventointia merkitsevää hinnoittelukäytäntöä siitä huolimatta, että esimerkiksi asiakkaat tällaiseen pyrkisivätkin käyttäen erilaisia oikeudellisia keinoja kuten kilpailuvirastolle tehtävää toimenpidepyyntöä.

Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään katsonut Helsingin Pörssin olevan määräävässä markkina-asemassa tietyn osakelajin kaupankäynnin osalta. Kilpailuvirasto on todennut päätöksessään Helsingin Pörssin olevan määräävässä markkina-asemassa Suomessa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana, ja tämä on riippumaton siitä, minkä yhtiön osakkeilla kauppaa voidaan käydä.

Kaupankäynnin kohteena olevien yksittäisten osakelajien ei voida katsoa olevan merkityksellisiä Helsingin Pörssin markkina-aseman arvioinnissa. Näin ollen myös Helsingin Pörssin toissijaista vaatimusta on pidettävä perusteettomana.

Määräävälle markkina-asemalle on tyypillistä niin sanottu suhteellinen hinnoitteluvapaus. Helsingin Pörssillä voidaan katsoa olevan suhteellinen hinnoitteluvapaus asiakkainaan oleviin välittäjiin nähden. Näyttönä tästä voidaan pitää sitä, ettei yksikään välittäjä siirtynyt käymään enemmässä määrin kauppaa kotimaisilla osakkeilla muissa pörsseissä siitä huolimatta, että Helsingin Pörssi otti käyttöön uuden, välittäjien kannalta aiempaa epäedullisemman hinnoittelumallin. Suhteellisesta hinnoitteluvapaudesta johtuen Helsingin Pörssillä on mahdollisuus asettaa hintansa tasolle, jolla kilpailevat palveluntarjoajat eivät pidä markkinoille tuloa kannattavana. Julkisten kaupankäyntipalvelujen tarjonnassa Suomessa ei siten ole myöskään lähitulevaisuudessa odotettavissa merkittävää kilpailullista painetta.

Valittajan lausunto 16.11.2001

Valittaja on lausunut muun ohella seuraavaa.

Kilpailuvirasto on tarkastellut markkinoita vasta sen jälkeen, kun sijoittaja on tehnyt päätöksensä ostaa Helsingin Pörssissä noteerattuja osakkeita. Markkinamäärittely on kuitenkin tehtävä ennen ratkaisevien valintojen tekemistä, jolloin välittäjillä ja sijoittajilla on käytettävissään Helsingin Pörssin palveluita korvaavia palveluita. Markkinamäärittelyssä on otettava huomioon myös kilpailijoiden taholta tulevan korvaavan tarjonnan alhainen kynnys.

Kilpailuviraston esittämä pienen ja merkittävän hinnankorotuksen testi on tapaukseen sopimaton. Helsingin Pörssin perimät kustannukset muodostavat täysin marginaalisen osan välittäjän omalta asiakkaaltaan perimistä palkkioista, joten Helsingin Pörssin nostaessa hintojaan ei tämä vaikuta juurikaan sijoittajalta perittäviin palkkioihin. Näin ollen ei voida tehdä päätelmää, että Helsingin Pörssillä olisi määräävä markkina-asema, vaikka Helsingin Pörssin hinnankorotuksesta ei ole aiheutunut siirtymää muihin tuotteisiin.

Lausunnonantajista on syytä todeta, että Suomen Pankki katsoi lausunnossaan, että kansainvälistymiskehityksestä johtuen Helsingin Pörssillä ei ole määräävää markkina-asemaa. Lisäksi on huomattava, että lausunnon antaneet välittäjät ovat asiassa asianosaisasemaan rinnastuvassa tilanteessa, ja että useimmat välittäjät eivät ole pitäneet tarpeellisena vastata kilpailuviraston kyselyyn.

Kilpailuviraston esittämän suomalaisten välittäjien hintavertailun perusteella välittäjät omalla hinnoittelullaan luovat Helsingin Pörssille määräävän markkina-aseman.

Maantieteellisiä markkinoita määritettäessä on huomioitava myös se, että välittäjät itsekin ovat merkittäviä sijoittajia toimien siten jakeluketjussa kahdella tasolla. Välittäjillä on jäsenyyksiä muissa markkinapaikoissa tai muutoin pääsy muille markkinoille, ja he toteuttavat kaupat siinä markkinapaikassa, jossa se on kaupantekohetkellä taloudellisesti järkevintä. Nämä mahdollisuudet ovat myös välittäjien asiakkaiden käytössä.

Arvopaperimarkkinat on laajalti harmonisoitu EU:n alueella ja sijoittaminen ulkomaille on mahdollista ja mahdollisesti kannattavaakin. Suurin osa Helsingin Pörssissä toimivista välittäjistä on ulkomaalaisomistuksessa, joista monet käyvät kauppaa Helsingin Pörssissä ainoastaan Suomen ulkopuolelta tietojärjestelmien välityksellä. Etävälittäjien markkinaosuus Helsingin Pörssissä on 40 prosenttia. Suomalaisetkin välittäjät voivat ohjata omaa toimintaansa siten, että merkittävä osa kaupankäynnistä on siirrettävissä ulkomaille. Nämä tekijät muodostavat Helsingin Pörssille huomattavan kilpailupaineen. Helsingin Pörssin näkökulmasta suomalaiset sijoittajat eivät muodosta omaa erillistä markkinaansa. Kaupankäynnin volyymillä mitattuna Helsingin Pörssin loppuasiakkaat ovat pääosin ulkomaalaisia sijoittajia. Nämä tahot voivat täysin vapaasti valita kaupankäyntipaikkansa, eikä Helsingin Pörssillä ole määräävää markkina-asemaa.

Helsingin Pörssin uusi hinnoittelumalli on ollut kokonaisvaikutuksiltaan välittäjille neutraali ja siten osalle välittäjistä aiempaa hinnoittelumallia edullisempi. Toissijaisen vaatimuksen ydin on siinä, että markkinamäärittelyä ei voida tehdä sisältöriippumattomana, vaan markkinoita on tarkasteltava osakelajeittain. Sijoittajille ja välittäjille on ratkaisevan tärkeää mitä voi ostaa ja myydä.

Kilpailuviraston lisälausunto 2.4.2002

Kilpailuvirasto on lisälausunnossaan viitannut 8.1.2001 päivättyyn päätökseensä, 30.8.2001 päivättyyn lausuntoonsa sekä lausunut muun muassa seuraavaa.

Kilpailuviraston markkinamäärittely on tehty käyttäen ajankohtana nimenomaisesti aikaa ennen sijoittajan sijoituspäätöksen tekemistä. Relevanttien maantieteellisten markkinoiden osalta suurimman osan suomalaisista sijoittajista voidaan olettaa sijoittavan ainoastaan Helsingin Pörssin ylläpitämän palvelun puitteissa.

Kaupankäyntikustannusten eroja ei tule verrata sijoitetun pääoman määrään vaan pääoman tuottoon, mistä johtuen suomalaisen sijoittajan on edullisinta käydä kauppaa juuri Helsingin Pörssissä.

Sillä, että suurin osa Helsingin Pörssissä toimivista välittäjistä on ulkomaalaisomistuksessa, ei ole merkitystä Helsingin Pörssin määräävän markkina-aseman olemassaolon kannalta.

Sillä, että Helsingin Pörssin näkökulmasta suomalaiset sijoittajat eivät muodosta omaa erillistä markkinaansa, ei ole asiassa merkitystä. Tapauksessa on kyse Helsingin Pörssin markkina-asemasta palveluntarjoajana eikä siitä, miten Helsingin Pörssi luokittelee asiakkaansa tai näiden asiakkaat.

Lisälausunnon liitteenä kilpailuvirasto on toimittanut professori Jarmo Leppiniemen asiantuntijalausunnon.

Valittajan lisälausunto 14.5.2002

Valittaja on antanut lisälausuntonsa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan kilpailunrajoituslain nojalla annettuun kilpailuviraston päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta (1.3.2002 alkaen markkinaoikeudelta) siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lainkohtaa koskevien perustelujen mukaan (HE 217/1995) jokainen viranomaisen hallintoasian käsittelyn kuluessa tai täytäntöönpanon yhteydessä tekemä toimenpide ei voi olla erikseen valituksen kohteena. Tämä ei olisi yksityisen oikeusturvan kannalta tarpeellista eikä muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta asianmukaista. Valitusmahdollisuus voidaan keskittää niihin toimenpiteisiin, joilla viranomainen on ratkaissut asian tai muulla tavoin päättänyt sen käsittelyn. Yleissäännöksessä ei voida nimenomaisesti luetella kaikkia niitä tilanteita, joissa viranomaisen toimenpide on valituskelpoinen. Säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään poistanut käsittelystä Helsingin Pörssin epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä pörssimaksuhinnoittelussa koskevan asian. Helsingin Pörssi ei ole valituksessaan vaatinut muutosta tähän päätöksen lopputulokseen. Helsingin Pörssi on vaatinut, että kilpailuviraston päätöstä muutetaan siltä osin, kun kilpailuvirasto on päätöksessään todennut, että Helsingin Pörssillä on ainakin tällä hetkellä kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä asema Suomessa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Helsingin Pörssi on vedonnut siihen, että mikäli sillä katsotaan olevan määräävä markkina-asema, saattavat sen sopimuskumppanit käyttää tätä "leimaa" hyväksi.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräävän markkina-aseman olemassaolo sinänsä ei ole kiellettyä tai rangaistavaa niin kauan kun määräävän markkina-aseman haltija ei väärinkäytä asemaansa. Elinkeinonharjoittajaa, joka on lain 3 § 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa, koskee suoraan lain nojalla 7 §:ssä säädetty määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto. Tästä huolimatta tällaiselle elinkeinonharjoittajalle ei ole laissa säädetty oikeutta saattaa kilpailuviraston tai markkinaoikeuden tutkittavaksi kysymystä siitä, onko hän 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa. Elinkeinonharjoittajan määräävän markkina-aseman olemassaolo ei näin ollen voi lain mukaan tulla itsenäisenä kysymyksenä kilpailuviranomaisen ratkaistavaksi. Määräävän markkina-aseman olemassaolo tutkitaan esikysymyksenä silloin, kun kilpailuviranomainen tutkii, onko elinkeinonharjoittajan tiettyjä toimia pidettävä lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva kilpailunrajoituslain 7 § on voimassa olevaa ja velvoittavaa oikeutta, mikä jokaisen markkinoilla toimivan elinkeinonharjoittajan tulee ottaa toiminnassaan huomioon. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto ei tule voimaan vasta kilpailuviranomaisen todettua elinkeinonharjoittajan olevan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa. Esimerkiksi kilpailuviraston kannanotto ei tee kilpailunrajoituslain 7 §:stä millään tavalla velvoittavampaa oikeutta, vaan kunkin markkinoilla toimivan elinkeinonharjoittajan tulee itse tiedostaa oma markkina-asemansa ja toimia sen mukaisesti.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo tulee tutkittavaksi kussakin epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa asiassa erikseen. Määräävän markkina-aseman olemassaolo on taloudelliseen tietoon perustuva tosiasiakysymys, jonka selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Tämän analyysin tulee perustua kulloisenkin tarkastelun kohteena olevan ajankohdan olosuhteisiin. Markkina-aseman liittymisestä tietyn yksittäisen ajankohdan olosuhteisiin seuraa, että määräävän markkina-aseman olemassaoloa ei voida tulevaisuuteen nähden sitovasti ratkaista. Mikäli elinkeinonharjoittajan kuten tässä tapauksessa Helsingin Pörssin toimien epäillään olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, on kussakin tapauksessa erikseen tutkittava, onko elinkeinonharjoittaja määräävässä markkina-asemassa.

Sillä seikalla, että kilpailuvirasto on kysymyksessä olevassa päätöksessään ilmaissut kantansa Helsingin Pörssin kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisen määräävän markkina-aseman olemassaolosta, ei ole eikä voikaan olla sitovaa oikeudellista merkitystä eikä tosiasiallisia vaikutuksia Helsingin Pörssin myöhempään toimintaan.

Edellä olevan perusteella kysymyksessä olevalla kilpailuviraston päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista oikeudellisesti sitovasti, onko Helsingin Pörssillä kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema. Kyseessä on ollut ainoastaan pääasiaan liitännäinen seikka, josta ei aiheudu sellaisia oikeudellisia taikka tosiasiallisia erityisseuraamuksia, joihin nähden erillinen muutoksenhaku olisi valittajan oikeusturvan kannalta tarpeen. Tästä syystä Helsingin Pörssin valitus, joka kohdistuu vain kilpailuviraston päätöksen perusteluihin, on, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentti, jätettävä tutkimatta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituslain 21 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa on säädetty. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo, Minna Hammarberg ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Antti Aine ja Tarja Jaakkola.

Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.

LIITE

Ma. markkinaoikeustuomari Minna Hammarberg, ma. markkinaoikeustuomari Pertti Virtanen ja asiantuntijajäsen Antti Aine ovat jättäneet päätökseen eriävän mielipiteen:

Kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuviraston kilpailunrajoituslain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Kilpailuviraston 11 e §:n 1 momentin tai 14 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen, 19 b §:n 2 momentin nojalla antamaan ilmoitukseen ja päätökseen toimittaa 20 §:ssä tarkoitettu tarkastus ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lain esitöiden mukaan säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Kilpailuvirasto on 8.1.2001 antamallaan päätöksellä katsonut, että Helsingin Pörssillä on ainakin tällä hetkellä kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema Suomessa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana.

Helsingin Pörssi on vaatinut, että kilpailuviraston markkinamäärittelyä ja Helsingin Pörssin markkina-asemaa koskeva päätös kumotaan. Asiassa on siten kysymys kilpailuviraston kannanotosta, joka liittyy valittajan kannalta tärkeään kilpailuoikeudellisen aseman määrittelyyn

Vuonna 1998 kilpailunrajoituslain 21 §:ään lisättiin yleinen kilpailuviraston päätöksiä koskeva valitusoikeus, joka laista aikaisemmin puuttui. Lain esitöiden mukaan hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu valitusoikeus katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee. Elinkeinonharjoittajan intressin välittömyyttä arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti aikaisemmin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 13 §:n soveltamiskäytäntö, hallintolainkäyttölain 6 § ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan. Sen sijaan kilpailunrajoituksen aikaansaaneen elinkeinonharjoittajien kilpailijoilla, joihin kilpailuviraston päätös välillisesti vaikuttaa, ei välittömän intressin puuttuessa voida katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta.

Kilpailuviraston tehtävänä on valvoa kilpailunrajoituslain noudattamista ja ryhtyä toimenpiteisiin kilpailunrajoitusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto tutkii kilpailuolosuhteita ja selvittää kilpailunrajoituksia, paitsi toimenpidepyyntöjen perusteella, myös viraston omasta aloitteesta.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo tutkitaan esikysymyksenä silloin, kun kilpailuvirasto tutkii, onko elinkeinonharjoittajan tiettyjä toimia pidettävä lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuviraston päätöksiä koskevat valituskiellot on tyhjentävästi lueteltu kilpailunrajoituslain 21 §:ssä. Laissa ei ole valituskieltoa määräävää markkina-asemaa koskevan kilpailuviranomaisen kannanoton osalta. Pelkästään perusteluihin ei pääsäännön mukaan ole oikeutta hakea muutosta. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa asianosainen voi saattaa todennäköiseksi, että perusteluilla on hänelle oikeudellista tai tosiasiallista merkitystä muussa asiassa tai ne muuten vaikuttavat hänen asemaansa sillä tavoin, että muutoksenhaun tutkiminen on perusteltua.

Näin ollen elinkeinonharjoittajalla, johon kilpailuviraston ratkaisu on kohdistettu, on lähtökohtaisesti oikeus valittaa myös määräävää markkina-asemaa koskevasta kannanotosta, mikäli elinkeinonharjoittaja katsoo kilpailuviranomaisen kannanotolla olevan välitöntä vaikutusta oikeusasemaansa. Ratkaisevaa asian tutkimisen kannalta on viraston antaman ratkaisun ja kannanottojen vaikutus valittajan oikeusasemaan, ei se, että kannanotot on esitetty perusteluissa.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja tai vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo on taloudelliseen tietoon perustuva tosiasiakysymys, jonka selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Tämän analyysin tulee perustua kulloisenkin tarkastelun kohteena olevan ajankohdan olosuhteisiin. Mikäli kilpailuviranomainen on tietyn ajankohdan olosuhteiden perusteella todennut yrityksellä olevan määräävän markkina-aseman, käytännössä tällöin yrityksen kilpailijat ja asiakkaat olettavat viranomaisen kannanoton merkitsevän määräävän markkina-aseman olemassaolon tosiasiallista vahvistamista. Kilpailuvirasto on muodostanut valittajan markkina-asemasta käsityksensä, jolla saattaa olla merkitystä myös vastaisessa kilpailuviraston ratkaisutoiminnassa. Näin on varsinkin mikäli markkinaolosuhteet pysyvät suhteellisen vakaina.

Määräävä markkina-asema asettaa elinkeinonharjoittajan toiminnalle velvoitteita ja rajoituksia, joita ei ole sellaisella elinkeinonharjoittajalla, joka ei ole alallaan määräävässä asemassa. Eräs tällainen velvoite on erityinen tasapuolisuusvelvoite. Määräävä markkina-asema rajoittaa siten yrityksen kilpailukäyttäytymistä. Sen vuoksi yrityksen oikeusturva edellyttää, että kilpailuviranomaisen kannanotolle on olemassa riittävät perustelut.

Määräävän aseman väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen merkitsee sitä, että elinkeinonharjoittaja on seuraamusmaksun uhalla velvollinen muuttamaan toimintatapaansa. Sen toteaminen, että elinkeinonharjoittaja on rikkonut lain 7 §:n säännöksiä, voi myös johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Elinkeinonharjoittaja, jonka kilpailuviranomainen on katsonut olevan määräävässä markkina-asemassa, ottaa siten riskin seuraamusmaksusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta, mikäli ei ota toiminnassaan huomioon viraston kantaa.

Tässä tapauksessa Helsingin Pörssi on kilpailuviraston kanssa eri mieltä markkina-asemastaan. Kysymys on siten valittajan näkemyksen mukaan tulkinnanvaraisesta asiasta, jonka lopputuloksesta riippuu, joutuuko valittaja jatkossa noudattamaan kilpailunrajoituslain 7 §:n 1-4 kohdissa asetettua erityistä kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoitetta. Helsingin Pörssin kannalta ei ole siten yhdentekevää, onko kilpailuviraston tulkinta oikea, vaan sillä on ilmeinen oikeussuojan tarve saada varmistus siihen, että viraston kannanotot ja johtopäätökset ovat johdonmukaisia ja perusteltuja.

Ei voida pitää kohtuullisena, että yrityksen tulisi jatkaa kilpailuviraston mahdollisesti väärinkäyttönä pitämää toimintaa vain saadakseen siten kilpailuviraston tuomaan yrityksen markkina-aseman ja menettelyt tuomioistuimen arvioitavaksi.

Edellä esitetyn perusteella Helsingin Pörssillä on katsottava olevan ilmeinen oikeussuojan tarve saada markkinaoikeuden käsiteltäväksi kysymys siitä, onko kilpailuvirasto tässä tapauksessa selvitystensä perusteella voinut päätyä päätöksessään esittämiinsä valittajaa välittömästi koskeviin kannanottoihin ja johtopäätöksiin. Valitus ei kohdistu pelkästään päätöksen perusteluihin, vaan valittajan markkina-asemaan liittyvään kilpailuviraston ratkaisuun, jolla on olennainen vaikutus valittajan oikeusasemaan. Valitus tulee siten tutkia.

Vakuudeksi Kaisa Meriluoto

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 9.1.2004 taltionumero 8.

---

[SV]

Helsingin Arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö Oy:s (Helsingfors Börs) besvär över konkurrensverkets beslut om Helsingfors Börs missbruk av dominerande marknadsställning. Genom sitt beslut avskrev konkurrensverket ärendet. Den överklagande krävde att konkurrensverkets beslut skulle ändras till den del konkurrensverket i sitt beslut konstaterade att Helsingfors Börs som innehavare av ett system för offentlig handel med aktier och som tjänsteproducent i Finland har en dominerande ställning.

Genom konkurrensverkets beslut hade inte avgjorts och kunde inte på ett rättsligt bindande sätt avgöras om Helsingfors Börs hade dominerande marknadsställning. Det var enbart fråga om en omständighet som anknöt till huvudsaken och som inte ledde till sådana rättsliga eller faktiska specialpåföljder med hänsyn till vilka en särskild besvärsrätt skulle ha varit av nöden med tanke på den överklagandes rättsskydd. Helsingfors Börs besvär, som gällde enbart motiveringen i konkurrensverkets beslut, avvisades.

Omröstning.

Lagen om konkurrensbegränsningar 3 § 2 mom. och 7 § Förvaltningsprocesslagen 5 § 1 mom.