Market Court dismissed appeal for lack of legal interest when plaintiff did not challenge the main merger approval decision.

Biowatti Oy:n valitus kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevasta päätöksestä; Kankaanpään massahakelaitoksen hankinta

Valitus koski päätöstä, jolla kilpailuvirasto oli käsitellyt valittajan tekemän kaupan yrityskauppana ja hyväksynyt sen ehdoitta. Valittaja ei vaatinut muutosta kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen, jonka mukaan yrityskauppa oli hyväksyttävä, koska se ei synnyttänyt tai vahvistanut sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyisi Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Valittajan vaatimuksena oli että markkinaoikeus toteaisi, ettei kysymyksessä ollut yrityskauppa, josta olisi tullut ilmoittaa kilpailuvirastolle.

Markkinaoikeus katsoi, ettei valittajalla, joka ei hakenut muutosta kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen, ollut asiassa oikeussuojan tarvetta. Valitus jätettiin tutkimatta.

Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 mom.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Biowatti Oy (Biowatti) on ostanut Clean Energy Oy Finlandilta Kankaanpäässä sijaitsevan Massahake -nimisen tilan ja kiinteistöllä sijaitsevan teollisuusrakennuksen sekä koneet ja laitteet. Kaupan kohteena ollut haketuslaitos on valmistunut vuonna 1995. Laitos on rakennettu valmistamaan teollisuuden raaka-aineeksi soveltuvaa haketta sekä polttoaineeksi toimitettavaa kuori- ja seulontajätettä. Laitoksen on rakentanut Pohjois-Satakunnan Massahake Oy, joka ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Haketuslaitoksen edellisellä omistajalla Clean Energy Oy Finlandilla ei ole ollut laitoksella tuotannollista toimintaa. Toiminta laitoksella ennen kaupan tekemistä on ollut pysähdyksissä useita vuosia.

Biowatti on ollut kaupan jälkeen yhteydessä kilpailuvirastoon saadakseen vahvistuksen siitä, että kiinteistö, kiinteistöllä sijaitseva teollisuusrakennus sekä koneet ja laitteet eivät ole muodostaneet kilpailuvirastolle yrityskauppana ilmoitettavaa liiketoiminnan tai liiketoiminnan osan hankintaa. Kilpailuvirasto on vastannut Biowatin yhteydenottoon kirjeellä, jossa virasto on katsonut, että hankitulla omaisuudella on voitu harjoittaa liiketoimintaa ja siihen on voitu kohdistaa liikevaihtoa.

Kilpailuviraston kirjeen johdosta Biowatti on ilmoittanut yrityskaupan kilpailuvirastolle. Ilmoituksessaan Biowatti on kiistänyt kilpailuviraston esittämän kannan, että kyse olisi ollut ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvasta yrityskaupasta.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt yrityskaupan. Kilpailuvirasto ei ole katsonut yrityskauppailmoituksen antavan aihetta muuttaa sen aikaisempaa arviota, jonka mukaan Biowatti on hankkimallaan omaisuuskokonaisuudella voinut käynnistää massahakelaitoksella jo aiemmin harjoitetun haketusurakointiliiketoiminnan. Kilpailuvirasto on päätöksessään katsonut, että järjestely on kuulunut kilpailunrajoituslain yrityskauppasäännösten soveltamisalaan. Kilpailuviraston arvion mukaan yrityskauppa ei ole synnyttänyt tai vahvistanut sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyisi Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUNEUVOSTOSSA JA MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Biowatti on vaatinut, että kilpailuneuvosto kumoaa kilpailuviraston päätöksen, jonka mukaan Kankaanpään kaupungin Kankaanpäänkylässä sijaitsevan pinta-alaltaan 3,1541 hehtaarin suuruisen Massahake -nimisen tilan, RN:o 4:131 (kiinteistötunnus 214-406-4-131), ja kiinteistössä sijaitsevan teollisuusrakennuksen sekä irtaimistoksi katsottavien koneiden ja laitteiden hankinta on kilpailunrajoituslain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittama liiketoiminnan hankinta. Biowatti on pyytänyt kilpailuneuvostoa nimenomaisesti toteamaan, ettei hankinta ole kilpailunrajoituslain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittama liiketoiminnan tai liiketoiminnan osan hankinta eikä järjestely siten kuulu kilpailunrajoituslain 3 a luvun mukaiseen yrityskauppavalvonnan piiriin. Lisäksi Biowatti on vaatinut, että kilpailuneuvosto velvoittaa kilpailuviraston korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Biowatti on hakenut muutosta kilpailuviraston päätöksen kohtaan, jossa kilpailuvirasto on lausunut seuraavaa:

"Kilpailunrajoituslain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltaminen edellyttää yleensä, että yrityskaupalla hankitaan tietty liiketoiminta, osasto tai yksikkö. Hankittaessa ainoastaan yrityksen omaisuutta, esimerkiksi kone, laite tai vastaava, ilman, että samalla siirtyisi asiakassuhteita, tietotaitoa tai henkilökuntaa, kyse ei normaalisti ole 2 kohdassa tarkoitetusta yrityskaupasta. Henkilökunnan siirtyminen viittaa yleensä yrityskauppavalvontaa koskevien säännösten soveltuvuuteen (HE 1997/243). Kyseisessä yrityskaupassa Biowatille ei siirry henkilökuntaa. Hankinnan kohde on kuitenkin laajempi omaisuuskokonaisuus kuin vain yksittäinen kone tai laite. Yrityskaupassa Biowatille siirtyy kiinteistö, teollisuusrakennus sekä lukuisa määrä koneita ja laitteita. Kilpailuviraston arvion mukaan hankitulla omaisuudella voidaan sellaisenaan harjoittaa liiketoimintaa, johon voidaan kohdistaa liikevaihtoa. Näin ollen on kyse kilpailunrajoituslain 11 §:n 2 kohdan mukaisesta liiketoiminnan hankinnasta."

Kilpailuviraston arvio on virheellinen ja loukkaa valittajan oikeutta. Valittajan mukaan kaupan kohteesta ovat puuttuneet kaikki olennaiset liiketoiminnan harjoittamiseen tarvittavat elementit. Biowatti ei ole saanut kaupassa henkilökuntaa, asiakassuhteita, liikearvoa, immateriaalioikeuksia, taitotietoa eikä muutakaan osaamista. Liiketoiminnan harjoittaminen kaupan kohteella edellyttäisi myös laiteinvestointien tekemistä.

Koska kaupan kohteena olevalla aineellisella omaisuudella ei ole voinut harjoittaa liiketoimintaa, ei siihen ole myöskään voitu kohdistaa liikevaihtoa. Kohteeseen ei ole voitu kohdistaa liikevaihtoa myöskään siitä syystä, että Biowatin omistamalla laitoksella ei ole vuosiin tuotettu myyviä tuotteita, eikä palveluja.

Kyse ei ole ollut yrityskaupasta myöskään siksi, että kaupan kohteeseen kuuluvan omaisuuden hankkimisella ei ole ollut merkittävää vaikutusta markkinavoimaan.

Valittaja on pitänyt lakiin perustumattomana ja voimakkaana liiketoiminnan rajoittamisena sitä, jos kilpailuviranomainen voisi kieltää tai asettaa ehtoja Biowatin selvitetyn kaltaisille aineellisen omaisuuserien hankinnoille. Valittaja on katsonut myös, että sen liiketoiminnan laajentamiselle asetetaan lakiin perustumattomia esteitä, jos selvitetyn kaltaiset omaisuuserien hankinnat täytyy ilmoittaa kilpailuvirastolle ja odottaa kilpailuviranomaisen hyväksyntää ennen hankintojen täytäntöönpanoa.

Kilpailuviraston vastine

Kilpailuvirasto on vaatinut, että valitus hylätään. Vastineesta lähemmin ilmenevillä perusteilla kilpailuvirasto on pyytänyt kilpailuneuvostoa toteamaan, että Biowatin Kankaanpään kaupungin Kankaanpäänkylässä sijaitsevan pinta-alaltaan 3,1541 hehtaarin suuruisen Massahake nimisen tilan, RN:o 4:131 (kiinteistötunnus 214-406-4-131), ja kiinteistössä sijaitsevan teollisuusrakennuksen sekä irtaimistoksi katsottavien koneiden ja laitteiden hankinta on kilpailunrajoituslain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittama liiketoiminnan tai liiketoiminnan osan hankinta.

Vastineeseen on liitetty kaksi asiantuntijalausuntoa, joiden tarkoitus on ollut selvittää haketuslaitoksen liikeomaisuuteen sisältyviä eriä sekä tuotantovälineistön kuntoa laitoksen seisokin jälkeen.

Kilpailuvirasto on kiistänyt Biowatin esittämän oikeudenkäyntikuluja koskevan korvausvaatimuksen.

Vastaselitys

Biowatti on antanut asiassa vastaselityksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tutkiminen

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain nojalla markkinaoikeudelle.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan kilpailunrajoituslain nojalla annettuun kilpailuviraston päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta (1.3.2002 alkaen markkinaoikeudelta) siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lainkohtaa koskevien perustelujen mukaan (HE 217/1995) jokainen viranomaisen hallintoasian käsittelyn kuluessa tai täytäntöönpanon yhteydessä tekemä toimenpide ei voi olla erikseen valituksen kohteena. Tämä ei olisi yksityisen oikeusturvan kannalta tarpeellista eikä muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta asianmukaista. Valitusmahdollisuus voidaan keskittää niihin toimenpiteisiin, joilla viranomainen on ratkaissut asian tai muulla tavoin päättänyt sen käsittelyn. Yleissäännöksessä ei voida nimenomaisesti luetella kaikkia niitä tilanteita, joissa viranomaisen toimenpide on valituskelpoinen. Säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt yrityskauppana järjestelyn, jossa Biowatti on ostanut Clean Energy Oy Finlandilta Kankaanpäässä sijaitsevan Massahake-nimisen tilan ja kiinteistössä sijaitsevan teollisuusrakennuksen sekä koneet ja laitteet. Biowatti on tosin vaatinut, että kilpailuviraston päätös kumotaan. Biowatti ei ole kuitenkaan valituksessaan vaatinut muutosta siihen kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen, että yrityskauppa on hyväksyttävä, koska se ei ole synnyttänyt tai vahvistanut sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyisi Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.

Biowatti on valituksessaan pyytänyt kilpailuneuvostoa toteamaan, ettei kysymyksessä oleva järjestely kuulu kilpailunrajoituslain 3 a luvun mukaisen yrityskauppavalvonnan piiriin.

Valittaja on perustellut muutoksenhaun tarvetta sillä, että liiketoiminnan laajentamiselle asetetaan lakiin perustumattomia esteitä, jos selvitetyn kaltaiset omaisuuserien hankinnat täytyy ilmoittaa kilpailuvirastolle ja odottaa kilpailuviranomaisen hyväksyntää ennen hankintojen täytäntöönpanoa.

Yrityskauppavalvonnasta säädetään kilpailunrajoituksista annetun lain 3 a lukuun sisältyvissä 11-11 i §:ssä (laeissa 303/1998 ja 91/1999). Luvun säännökset täydentävät lain kilpailunrajoituksia koskevia 2 luvun kieltosäännöksiä ja erityisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa. Kysymys on etukäteisestä valvonnasta, jossa yrityskaupalle on saatava viranomaisen hyväksyntä. Tämän valvonnan avulla voidaan puuttua etukäteen markkinoiden rakenteeseen ja estää kilpailua rajoittavan määräävän markkina-aseman syntymistä. Näistä säännöksistä ilmenee muun ohessa, että yrityskaupasta tulee ilmoittaa kilpailuvirastolle viikon kuluessa yrityskaupan tekemisestä. Kilpailuvirasto tutkii saamansa ilmoituksen välittömästi ja ilmoittaa viimeistään kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta, onko asiassa ryhdyttävä jatkoselvitykseen.

Yrityskauppavalvonnan tehokkaimpana muotona on yrityskaupan kieltäminen tai purkaminen. Markkinaoikeus voi kilpailuviraston esityksestä kilpailunrajoituslain 11 d §:n nojalla kieltää tai purkaa yrityskaupan tai asettaa ehtoja yrityskaupan toteutumiselle. Lain 11 g §:n mukaan markkinaoikeus voi määrätä seuraamusmaksun elinkeinonharjoittajalle, joka jättää täyttämättä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden tai panee yrityskaupan täytäntöön lain vastaisesti.

Mikäli yrityskaupan ilmoittamiselle kilpailunrajoituslaissa asetetut edellytykset täyttyvät, yrityskauppa on ilmoitettava kilpailuvirastolle. Kilpailunrajoituslain 25 §:n mukaan kilpailuvirasto voi asettaa ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus.

Tässä asiassa kilpailuvirasto on päätöksellään hyväksynyt yrityskaupan ehdoitta. Kilpailuviraston päätöksen tarkoituksena ei ole ollut ratkaista sitä, minkä kaltaisten omaisuuserien hankinnat täytyy ilmoittaa kilpailuvirastolle kilpailunrajoituslain edellyttämällä tavalla. Ilmoitusvelvollisuutta koskeva tulkinta on tullut tehdä yrityskauppaa koskevan ratkaisun esikysymyksenä. Ilmoitusvelvollisuutta koskeva tulkinta on tällöin tullut liittää päätöksen perusteluihin.

Se, onko jotakin järjesteltyä pidettävä kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna yrityskauppana, ratkaistaan kunkin järjestelyn osalta erikseen. Kilpailuviraston tässä asiassa ottamalla kannalla ei ole sitovaa merkitystä tulevissa järjestelyissä. Mikäli valittaja aikoo myöhemmin hankkia vastaavan kaltaisia omaisuuseriä, tulee yrityskauppaa koskevien säännösten soveltuminen ja mahdollinen ilmoitusvelvollisuus selvittää tapauskohtaisesti erikseen.

Markkinaoikeus katsoo, että valittajalla, joka ei hae muutosta kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen, ei ole asiassa oikeussuojan tarvetta. Ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 § 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian lopputulos huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että Biowatti Oy joutuu vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta ja hylkää Biowatti Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituslain 21 §:n nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintolainkäyttölaissa on säädetty. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo, Minna Hammarberg ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Antti Aine ja Tarja Jaakkola.

Asiassa on äänestetty.

Eriävä mielipide

Ma. markkinaoikeustuomari Minna Hammarberg ja asiantuntijajäsen Antti Aine ovat jättäneet päätökseen eriävän mielipiteen:

Kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuviraston kilpailunrajoituslain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Kilpailuviraston 11 e §:n 1 momentin tai 14 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen, 19 b §:n 2 momentin nojalla antamaan ilmoitukseen ja päätökseen toimittaa 20 §:ssä tarkoitettu tarkastus ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lain esitöiden mukaan säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Muutoksenhaun kohteena oleva kilpailuviraston päätöksen kohta koskee kilpailuoikeudellista arviointia yrityskauppasäännösten soveltumisesta järjestelyyn.

Kilpailuvirasto on päätöksellään hyväksynyt yrityskaupan ehdoitta. Valittaja on katsonut, että hankinnan kohdetta ei tässä tapauksessa voida lainkaan pitää ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvana hankintana, koska hankitulla omaisuudella ei voida harjoittaa liiketoimintaa eikä siihen voida kohdistaa liikevaihtoa. Valituksen kohteena on siten kilpailuviraston ilmoitusvelvollisuutta koskeva ratkaisu, josta tulkinta on tullut tehdä yrityskauppaa koskevan ratkaisun esikysymyksenä. Ilmoitusvelvollisuutta koskeva tulkinta on tällöin tullut liittää päätöksen perusteluihin. Se, onko jotakin järjestelyä pidettävä kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna yrityskauppana, ratkaistaan kunkin järjestelyn osalta erikseen.

Valittaja on ollut kaupan jälkeen yhteydessä kilpailuvirastoon saadakseen vahvistuksen käsitykselleen, ettei hankinnassa ole kysymys yrityskauppana ilmoitettavasta järjestelystä. Kilpailuvirasto on vastannut valittajan yhteydenottoon kirjeellä, jossa virasto on katsonut, että hankitulla omaisuudella on voitu harjoittaa liiketoimintaa ja siihen on voitu kohdistaa liikevaihtoa. Kilpailuviraston kirjeen johdosta valittaja on tehnyt yrityskauppailmoituksen, jonka yhteydessä se on kuitenkin kiistänyt kilpailuviraston kannan, että kyse olisi ollut ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvasta yrityskaupasta.

Asiassa on kysymys siitä, onko kilpailuvirasto voinut tässä tapauksessa esittämillään perusteilla päätyä pitämään ko. hankintaa ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvana yrityskauppana. Ilmoitusvelvollisuutta koskeva asia on ratkaistu valituksenalaisella päätöksellä. Asian esikysymysluonteesta johtuu, että ratkaisu on liitetty päätöksen perusteluihin. Siten valituksen tutkimisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että valittajalla ei ole ollut itsenäisenä kysymyksenä tarvetta hakea muutosta päätöksen lopputulokseen.

Kilpailuviraston tekemällä päätöksellä siitä, että kyseessä oleva hankinta kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin, on ollut suoranaista vaikutusta valittajan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Hankinnan katsominen kilpailunrajoituslain 3 a soveltamisalan piiriin kuuluvaksi rajoittaa sitä lähtökohtaista vapautta, joka valittajalla on hankinnan toteuttamiseen, asettamalla hankinnan kilpailuoikeudellisen arvioinnin alaiseksi. Mikäli hankinta luetaan kuuluvaksi kilpailunrajoituslain 3 a luvun soveltamisalaan, merkitsee tämä valittajan kannalta konkreettista uhkaa siitä, että hankintaan voidaan puuttua kilpailuoikeudellisin keinoin. Lisäksi kilpailunrajoituslain 3 a luvun mukainen ilmoitusmenettely merkitsee valittajalle taloudellisia kustannuksia ja viivytystä hankinnan toteuttamiseen.

Kilpailuviraston päätöksen osa, jolla valittajan hankinnan on katsottu kuuluvan ilmoitusmenettelyn piiriin, on edellä mainituilla perusteilla merkityksellinen valittajalle. Valittajalla tulee olla oikeus saattaa oikeudelliseen asemaansa vaikuttava päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valittajan kannalta oikeudellisesti merkityksellisenä ei voida pitää sitä, että valittaja olisi jättänyt yrityskauppailmoituksen tekemättä ja sitä kautta mahdollisesti saanut virheellisenä pitämänsä kilpailuviraston ratkaisun tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska valittaja olisi tällöin joutunut ottamaan huomattavan riskin siitä, että valittajalle olisi voitu määrätä uhkasakko ja seuraamusmaksu.

Kilpailunrajoituslain 21 §, hallintolainkäyttölain 5 ja 6 § sekä yrityskauppavalvonnan tarkoitus ja sitä koskevat säännökset huomioon ottaen katsomme, että tässä tapauksessa valittajalla on oikeus saada kilpailuviraston ilmoitusvelvollisuutta koskeva ratkaisu markkinaoikeuden tutkittavaksi.

---

[SV]

Biowatti Oy:s besvär över konkurrensverkets beslut enligt vilket ett företagsköp godkändes: förvärvet av massflisanläggningen i Kankaanpää.

Besvären gällde ett beslut i vilket konkurrensverket hade behandlat det köp som den överklagande ingått som ett företagsförvärv och godkänt förvärvet utan villkor. Den överklagande krävde inte att slutresultatet av konkurrensverkets beslut skulle ändras, enligt vilket företagsförvärvet var godtagbart, eftersom det inte gav upphov till eller stärkte någon sådan dominerande marknadsställning till följd av vilken konkurrensen i betydande mån hindrades på den finska marknaden eller på väsentliga delar av den. Den överklagandes krav var att marknadsdomstolen skulle konstatera att det inte var fråga om något sådant företagsförvärv om vilket anmälan borde göras hos konkurrensverket.

Marknadsdomstolen ansåg att den överklagande, som inte sökte ändring i slutresultatet av konkurrensverkets beslut, inte hade behov av rättsskydd i ärendet. Besvären avvisades.

Förvaltningsprocesslagen 5 § 1 mom.