Court dismisses bid protest where municipality selected higher bidder based on cost-effectiveness and quality factors.

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Kemiön kunta on pyytänyt 31.5.2001 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia koululaiskuljetuksista aikavälille 15.8.2001-1.6.2002. Tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu tarjouskilpailun ratkaisuperusteeksi kokonaistaloudellinen edullisuus. Tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu, että tarjouksia vertaillaan hinnan ja laadun perusteella. Laadun arvioinnissa otetaan huomioon ainoastaan sellaiset tekijät, jotka ovat merkityksellisiä ja hyödyllisiä matkustajien palvelulle ja liikenteen hoidolle.

Tarjouskilpailun reiteistä 43 ja 44 ovat antaneet tarjouksen muiden ohella A ja B. A:n tarjous on ollut kummastakin reitistä erikseen 320 mk. A on ilmoittanut kilometrihinnaksi 4,57 mk/km. B:n tarjous on ollut kummastakin reitistä erikseen 370 mk. B on ilmoittanut kilometrihinnaksi 5,73 mk/km.

Kuljetustoimikunta on käsitellyt tarjouskilpailussa annettuja tarjouksia 13.6.2001. Kuljetustoimikunta on todennut, että A on antanut alimman tarjouksen tarjouskilpailun reiteistä 43 ja 44. Kuljetustoimikunta on esittänyt kuitenkin mainituista reiteistä hyväksyttäväksi B:n tarjouksen sen jälkeen, kun asiassa oli kuultu vanhempia ja lasta ja kun huomioon oli otettu asian luonne ja monimutkaisuus. Kuljetustoimikunta on todennut, että tarjouskilpailussa on ollut mahdollista ottaa huomioon kokonaistaloudellinen edullisuus ja muut laatutekijät.

Kemiön kunnan sivistyslautakunta on tehnyt 20.6.2001 pöytäkirjan 25 §:n kohdalla päätöksen muun ohella kuljetuksista tarjouskilpailun reiteillä 43 ja 44. Sivistyslautakunta on päättänyt hyväksyä kuljetustoimikunnan ehdotuksen. Näin ollen sivistyslautakunta on hyväksynyt tarjouskilpailun reiteistä 43 ja 44 B:n tarjouksen.

HAKEMUS

A on hakemuksessaan vaatinut, että

1. sivistyslautakunnan hankintapäätös poistetaan siltä osin kuin se koskee tarjouskilpailun reittejä 43 ja 44,

2. sivistyslautakuntaa kielletään noudattamasta julkisia hankintoja koskevien säädösten vastaista menettelyä,

3. sivistyslautakunta velvoitetaan hankintayksikkönä korjaamaan virheellinen menettelynsä ainakin siten, että sen tulee hyväksyä tarjouskilpailun reiteistä 43 ja 44 hakijan tarjous tarjouspyynnön mukaisena sekä hinnan ja laadun osalta parhaana, ja että

4. Kemiön kunta velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa kilpailuneuvostolle myöhemmin erikseen jätettävän laskelman mukaisesti laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut kilpailuneuvoston päätöksestä.

A on lausunut hakemuksensa perusteluna muun ohella seuraavaa. Kemiön kunnan sivistyslautakunta on hyväksynyt tarjouskilpailun reiteistä 43 ja 44 hakijan halvinta tarjousta selvästi kalliimman tarjouksen. Hakijan tarjouksen ei ole osoitettu olleen myöskään laatutekijöiden osalta ainakaan huonomman kuin valitun tarjoajan tarjous. A:n mukaan sivistyslautakunta on suosinut kielletyllä ja perusteettomalla tavalla ko. reittejä aikaisempana lukuvuonna liikennöinyttä liikennöitsijää ja valinnut hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti huonomman tarjouksen.

Tarjouspyyntö on ollut sikäli puutteellinen, että laatutekijöitä ja niiden keskinäisiä painoarvoja ei ole määritelty tarjouspyynnössä. Vasta tarjouskilpailun ratkaisuvaiheessa on otettu käyttöön poikkeuksellisia ja ennalta arvaamattomia perusteita eli erään oppilaan vanhempien ja oppilaan kuuleminen sekä asian luonne ja monimutkaisuus. A on todennut, että hänellä on viiden vuoden ajalta kokemusta sekä vaikeasti vammaisten henkilöiden ns. invataksikuljetuksista että koululaiskuljetuksista. A:lla on käytössään kuljetuksiin sopiva yhdeksälle matkustajalle rekisteröity linja-auto.

VASTINE

Kemiön kunta on vastineessaan lausunut, että kuljetusreitit 43 ja 44 koskevat kuljetuksia erityiskouluun Turkuun ja Kaarinaan. Tarjouskilpailun ehtojen mukaan kunnan on ollut hyväksyttävää valita tarjouksista se, joka on ollut kunnalle kokonaistaloudellisesti edullisin. Kunnalla on ollut oikeus ottaa huomioon myös laatutekijöitä. Hankintapäätöstä tehtäessä on otettu huomioon, että kuljetettavana on autistinen lapsi. Lapsi on erityisen herkkä muutoksille. Tämä vaikeuttaa lapsen hoitoa. B on selviytynyt autistisen 7-vuotiaan lapsen kuljetuksesta. Päätös on tehty sen jälkeen, kun on kuultu huoltajia, lasta ja asianomaista kuljettajaa. Kunta on todennut, että kuljetettavan oppilaan äiti on ilmoittanut, että hän muuttaa lapsensa kanssa Dragsfjärdin kuntaan 1.9.2001. Tämän jälkeen Kemiön kunnalla ei ole velvollisuutta huolehtia kyseisen oppilaan koulukuljetuksesta.

LAUSUNTO JA VASTASELITYS

B on lausunut, että Kemiön kunnan tekemä päätös on perustunut nimenomaan asianomaisen tytön hyvinvointiin. Tyttö on autistinen.

B on toimittanut vastaselityksen asiassa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian käsittely on siirtynyt 1.3.2002 voimaan tulleen markkinaoikeuslain (1527/2001) nojalla markkinaoikeudelle.

Kysymyksessä olevan hankinnan arvo ei ylitä kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetussa asetuksessa (380/1998) palveluhankinnoille tarkoitettua kynnysarvoa. Näin ollen asetusta ei sovelleta kysymyksessä olevaan hankintaan. Hankintaan tulevat sovellettaviksi julkisista hankinnoista annetun lain säännökset.

Julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kemiön kunta on ilmoittanut tarjouspyyntöasiakirjoissa tarjouskilpailun ratkaisuperusteeksi kokonaistaloudellisen edullisuuden.

Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 3 momentissa ilmaistu tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus edellyttää muun muassa, että tarjouskilpailun ratkaisuperusteena käytetään niitä seikkoja, jotka on ilmoitettu tarjouspyynnössä ja joiden perusteella tarjoajat ovat voineet tarjouksensa laatia.

Kemiön kunta on tarjouspyyntöasiakirjoissa ilmoittanut, että tarjouksia vertaillaan hinnan ja laadun perusteella ja että laadun arvioinnissa otetaan huomioon sellaiset tekijät, jotka ovat merkityksellisiä ja hyödyllisiä matkustajien palvelulle ja liikenteen hoidolle. Tarjouskilpailun reittien 43 ja 44 kuljetukset koskevat autistisen lapsen kuljetuksia erityiskouluun. Ennen hankintapäätöksen tekoa kunta on kuullut lasta ja lapsen vanhempia. Kunta on ottanut hankintapäätöstä tehdessään huomioon tämän sekä asian luonteen.

Tarjouskilpailun reittien 43 ja 44 kuljetuksissa on erityispiirteitä, jotka hankintayksikön on ollut hyväksyttävää ottaa huomioon, kun se on vertaillut saamiaan tarjouksia tarjouspyyntöasiakirjoissa ilmoitettujen laadun arviointiperusteiden osalta. Kun otetaan huomioon se, mitä Kemiön kunta on tarjouspyyntöasiakirjoissa ilmoittanut tarjouskilpailun ratkaisuperusteesta ja laadun arvioinnista sekä kysymyksessä olevien kuljetusten erityispiirteet, markkinaoikeus katsoo, ettei Kemiön kunta ole menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti hyväksyessään kuljetettavan oppilaan ja tämän vanhempien kuulemisen jälkeen B:n tarjouksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

MUUTOKSEKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n 1 momentin (1530/2001) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Mika Pohjonen.

---

[SV]

Konsumentombudsmannen (KO) mot Kanrak-Yhtiöt Oy Lkv (bolaget). I en tidnings avdelning "önskas hyra" hade svarandebolaget haft annonser som innehöll en förteckning över bostäder som kunde hyras. Rubriken i annonserna hade varit "Info till våra klienter!" eller "Till våra klienter!!". Även på Internetsidor med namnet "lediga hyresbostäder" hade bolaget haft annonser som hade innehållit en motsvarande förteckning över bostäder som stod att hyras.

Hos konsumenter som behövde en hyresbostad uppstod den bilden av bolagets annonser att bolaget förmedlade de hyresbostäder som fanns nämnda i annonserna. När den som behövde en hyresbostad hörde sig för om de objekt som ingick i annonserna, hade bolaget emellertid krävt att den som hörde sig för skulle ingå ett uppdragsavtal med bolaget. I uppdragsavtalet förband sig den bostadssökande även att betala förmedlingsarvodet, om ett hyresavtal skulle komma till stånd. Enligt bolaget gav inte bolaget den bostadssökande någon information om de bostäder som fanns till förmedling förrän denne hade slutit ett uppdragsavtal. De personer som med stöd av annonserna hörde sig för om bostäderna hade av bolaget uppmanats att med bolaget ingå ett uppdragsavtal som ett villkor för att de skulle få information om hyresbostäderna.

Bolaget hade fått kännedom om de hyresbostäder som ingick i annonserna av hyresbostädernas ägare eller innehavare, dvs. av hyresgivarna. Dock var hyresgivarna ofta inte villiga att sluta uppdragsavtal i fråga om en bostad som skulle hyras ut, eftersom de inte ville betala något förmedlingsarvode. Eftersom ett uttryckligt avtal om förmedling av en hyresbostad skulle ingås enligt lagen om bostadsförmedling, eftersträvade bolaget att ingå avtalet med den person som sökte en hyresbostad. En person som läste bolagets annonser kunde inte av annonserna sluta sig till att annonserna var avsedda som information endast för sådana personer som med bolaget hade ingått ett avtal om förmedling av en hyresbostad. Av annonserna framgick det inte att det inte fanns något uppdragsavtal om förmedling i fråga om de utannonserade hyresbostäderna och att en person som ville hyra en utannonserad bostad själv blev tvungen att betala förmedlingsarvodet i det fall att ett hyresavtal kom till stånd.

Bolagets annonser hade funnits i sådana tidningsspalter och på sådana Internetsidor som var avsedda för alla personer som var i behov av en hyresbostad. En läsare av annonserna förstod annonserna på så sätt att de utgjorde marknadsföring av förmedlingstjänster samt av sådana lediga hyresbostäder som hyresgivarna lämnat till förmedling. Om en person som med stöd av bolagets annons hörde sig för om en bostad blev tvungen att med bolaget ingå ett uppdragsavtal innan hyresavtalet kunde undertecknas, kunde detta uppdragsavtal inte anses vara ett verkligt uppdragsavtal. Bolagets annonser måste i själva verket anses vara marknadsföring av förmedlingsrörelsens förmedlingstjänster och lediga hyresbostäder. Annonserna hade inte gett en riktig bild av syftet med annonserna.

I syfte att få förmedlingsuppdrag hade bolaget med annonserna lockat bostadssökande personer att bli sådana klienter som ingår ett uppdragsavtal. Då blev dessa personer i egenskap av uppdragsgivare tvungna att betala förmedlingsarvodet så fort hyresavtalet ingicks. Då det av annonserna inte framgick att syftet med annonserna i själva verket var att få klienter till förmedlingsrörelsen och att de personer som tog kontakt med anledning av annonserna blev tvungna att ingå ett uppdragsavtal med de förpliktelser som hörde till det för att de kunde få information om de utannonserade hyresbostäderna, hade annonserna varit otillbörliga med hänsyn till konsumenterna.

Enligt sina avtalsvillkor informerade bolaget om de lediga hyresbostäderna per telefon, brev och e-post samt genom annonser som publicerades på Internet och i dagstidningar. Enligt bolagets representants utsago ledde kostnadsskäl till att bolaget lät de bostadssökande utföra det arbete att de t.ex. i tidningsannonser kontrollerar om lämpliga hyresbostäder står dem till buds. Med beaktande av förmedlingsarvodets belopp kunde ett sådant förfarande inte anses lämpligt att de klienter som ingått ett uppdragsavtal lämnades information om sådana hyresobjekt som bolaget funnit endast genom sådana annonser i tidningar och på Internetsidor som angetts ovan. Enligt bolagets representant strävade bolaget dock efter att informera klienterna även personligen, men kunde inte i alla situationer göra det. Närmare utredning om bolagets förfarande hade inte lagts fram i saken. Även med beaktande av ordalydelsen i KO:s krav kunde inte det avtalsvillkor som bolaget använde anses vara oskäligt med hänsyn till konsumenterna.

KSL 2 kap. 1 § och 7 §, samt 3 kap. 1 § och 2 §