Consumer Court bans Radiolinja from misleading recycling claims and unclear mobile plan pricing.

KSL 2 luku 1 §, 6 § ja 7 §

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Oy Radiolinja Ab:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2, 6 ja 7 §:n sekä kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 4 ja 5 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1) käyttämästä yhtiön itsensä kehittämää merkkiä, jonka avulla yhtiö korostaa kierrätysmahdollisuuden ympäristöä säästäviä vaikutuksia,

2) antamasta matkapuhelinten ja -liittymien vaihtotarjousta koskevassa markkinoinnissaan harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että kysymyksessä olisi erityinen ongelmajätteen kierrätysmahdollisuus, ja

3) tarjoamasta matkapuhelinliittymiä, ellei yhtiö samalla ilmoita liittymien käyttökustannuksista selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Oy Radiolinja Ab markkinoi 10.8.2000 Helsingin Sanomissa matkapuhelinliittymiä ja -puhelimia. Ilmoituksessa käytettiin mm. yhtiön itsensä kehittämää merkkiä, jossa oli teksti "valtuutettu NMT-puhelinten kierrätyspiste". Lisäksi yhtiön matkapuhelinten ja liittymien vaihtotarjousta koskevassa ilmoituksessa kerrottiin matkapuhelinten kierrätyksestä siten, että siitä syntyi kuva erityisestä ongelmajätteen kierrätysmahdollisuudesta. Oy Radiolinja Ab:hen otettiin kuluttajavirastosta puhelimitse yhteyttä 11.8.2000 ja kehotettiin olemaan toistamatta NMT-puhelinten vaihtotarjousta Helsingin Sanomissa 10.8.2000 esitetyllä tavalla sekä mm. olemaan käyttämättä (ympäristö)merkkiä markkinoinnissaan. Koska yhtiöstä ei lupauksesta huolimatta otettu yhteyttä KA:een, pyydettiin yhtiöltä kirjallisesti selvitystä siitä, miten markkinointia tullaan muuttamaan. Yhtiöön oltiin vielä 18.8.2000 yhteydessä puhelimitse. Myös tällöin yhtiö kieltäytyi poistamasta itse kehittämäänsä (ympäristö)merkkiä markkinoinnistaan.

Myös yhtiön tv-mainoksessa esitettiin yhtiön itsensä kehittämää (ympäristö)merkkiä, samoin kuin luotiin kuvaa erityisestä ongelmajätteen kierrätysmahdollisuudesta. Tv-mainoksen johdosta yhtiön kanssa 18.8.2000 käydyn puhelinkeskustelun aikana yhtiölle on ilmoitettu samojen markkinointiin liittyvien säännösten ja periaatteiden soveltuvan sekä tv- että sanomalehtimainontaan.

Lisäksi yhtiön tv-mainoksessa tarjottiin kuluttajille matkapuhelinliittymiä, ilmoittamatta liittymien käyttökustannuksista selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Hintailmaisujen osalta yhtiötä on huomautettu aikaisemmin käsiteltyjen asioiden yhteydessä hintojen ilmoittamisessa noudatettavista periaatteista. Yhtiö on useaan kertaan luvannut noudattaa hintojen ilmoittamisessa noudatettavia säännöksiä. Koska yhtiön KA:lle antamissa vastineissa ei ole lupausta olla käyttämättä yhtiön itsensä kehittämää (ympäristö)merkkiä tai lupausta muuttaa sopimatonta ja harhaanjohtavaa NMT-puhelinten vaihtotarjousta koskevaa markkinointia ja koska yhtiö ei ole noudattanut omaa sitoumustaan noudattaa hintojen ilmoittamisessa markkinoinnissa noudatettavia periaatteita, KA määräsi yhtiölle 7.9.2000 markkinointikiellon, jota yhtiö kirjallisesti ilmoitti vastustavansa.

KSL:n mukaan markkinointia, joka pyrkii vaikuttamaan kuluttajan ostopäätökseen epäasianmukaisella tavalla, on pidettävä sopimattomana. Markkinoinnissa ei myöskään saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Markkinoinnin arvioinnissa on keskeisellä sijalla mainoksen kuluttajissa synnyttämä kokonaisvaikutelma. Hyödykkeiden yksittäiset ympäristövaikutuksia koskevat tiedot on esitettävä siten, että niistä ei synny virheellistä kokonaiskuvaa kuluttajalle.

Ympäristönsuojelu on kuluttajille tärkeä asia, johon kiinnitetään yhä enemmän huomiota kulutushyödykkeiden ostopäätöksiä tehtäessä. Kasvava huoli ympäristön heikkenevästä tilasta ohjaa selkeästi kulutuskäyttäytymistä ympäristöystävällisten tuotteiden sekä kierrätyksen ja kompostoinnin suuntaan. Ostopäätösten tärkeyttä kehityksen ohjaajina ei voida kiistää. Ympäristöväittämien käyttämisellä on vaikutusta kuluttajien kulutuskäyttäytymiseen ja sitä kautta myös ympäristön tilaan. Tuotteen ympäristövaikutuksista ja yleensä elinkaaresta kuluttajille annetut tiedot ovat kuluttajien kannalta keskeistä tietoa, jonka tulee olla totuudenmukaista, riittävää, asiallista ja puolueetonta.

Käytännön valintatilanteen helpottaminen on tärkeää edistettäessä ympäristötietoisuutta. Ympäristömerkit ovat kiistatta yksinkertainen keino kertoa kuluttajille ympäristöä säästävistä tuotteista tai luonnon jätekuormitusta keventävistä menetelmistä. Kuluttajat ovat tottuneet siihen, että ympäristömerkin myöntäjä on puolueettomana asiantuntijana hänen puolestaan tarkkaan tutkinut kyseisen tuotteen tai menetelmän ympäristövaikutukset. Yleensä ympäristömerkeillä on pyritty saavuttamaan kulutustottumusten suuntautuminen luontoystävällisempään suuntaan. Samalla on haluttu kannustaa elinkeinonharjoittajia ja kulutushyödykkeiden valmistajia kehittämään kulutushyödykkeitä tai niiden valmistusmenetelmiä ympäristöystävällisemmiksi. Tämä on mahdollista ainoastaan mikäli ympäristömerkki on tunnustettu tai se nauttii kuluttajien täydellistä luottamusta. Toisaalta ympäristömerkin tuleminen riittävän tutuksi kuluttajille on edellytyksenä merkille asetetuille tavoitteille.

Kuluttajilta vaaditaan nykyään aikaisempaa laajempaa tietämystä, jotta he voisivat tehdä rationaalisia ja kestäviä ostopäätöksiä. Jos kuluttajan päätöksentekotilannetta vaikeutetaan viemällä kuluttajalta mahdollisuus luottaa markkinoinnissa annettuihin tietoihin sekä heikennetään puolueettoman informaation luotettavuutta, on selvää, ettei kuluttajalla ole enää resursseja rationaalisen kulutuspäätöksen tekemiseen. Tämä voi johtaa ympäristöystävällisen kulutuskäyttäytymisen laskemiseen tai jopa sen loppumiseen kokonaan.

Oy Radiolinja Ab:n itsensä kehittämän ympäristömerkin käyttöä voidaan pitää sopimattomana kaikessa markkinoinnissa samoin kuin yhtiön edustajien nimittämistä valtuutetuiksi NMT-puhelinten kierrätyspisteiksi. Markkinointia, jossa matkapuhelinten ja -liittymien vaihtotarjouksesta annetaan kuva erityisestä ongelmajätteen kierrätysmahdollisuudesta, voidaan pitää epäasiallisena. Yhtiö on, käyttämällä markkinoinnissaan itsensä kehittämää merkkiä, jonka avulla yhtiö korostaa erityisen kierrätysmahdollisuuden ympäristöä säästäviä vaikutuksia sekä antamalla matkapuhelinten ja -liittymien vaihtotarjousta koskevassa markkinoinnissaan kuluttajille kuvan siitä, että kysymyksessä olisi erityinen ongelmajätteen kierrättämismahdollisuus, sekä menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti että markkinoinut kuluttajia harhaanjohtavasti.

Edellä mainitun, 1.4.2000 voimaan tulleen hintamerkintäasetuksen taustalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (98/6/EY). Direktiivin tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihintojen ja yksikköhintojen ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailujen helpottamiseksi. Myynti- ja yksikköhinnan yleisen ilmoittamisvelvollisuuden on katsottu olevan helpoin tapa antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla tuotteiden hintoja parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä siten tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella. Tämä tukee markkinoiden avointa toimintaa ja edistää yritysten ja tuotteiden välistä tervettä kilpailua.

Oy Radiolinja Ab on markkinoimalla matkapuhelinliittymiä kuluttajille, ilmoittamatta liittymien käyttökustannuksista selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

OY RADIOLINJA AB:N VASTAUS

Oy Radiolinja Ab on kiistänyt markkinointinsa olleen harhaanjohtavaa tai kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Radiolinjan NMT-kampanjassa ei ole esitetty harhaanjohtavia väitteitä tai tietoja. Mainoksissa esitetyt väitteet perustuvat tosiseikkoihin. Radiolinjan itse kehittämä merkki mainoksessa ei ole ympäristömerkki eikä se ole sekoitettavissa mihinkään viralliseen ympäristömerkkiin. Radiolinjan edustajat huolehtivat mainoksessa ilmoitetuin tavoin käytettyjen akkujen kierrätyksestä.

KA:n näkemys, jonka mukaan vain "virallisen ympäristömerkin" käyttäminen on sallittua, on virheellinen. Kansainvälistä standardia ISO 1421, jossa on määräykset The Mobius Loop ympäristömerkin käytöstä, ei ole vahvistettu Suomessa kansalliseksi standardiksi, mikä ilmenee Suomen Standardisoimisliiton (SFS) tietokantaan tehdystä hakuyrityksestä. ISO 7000 -standardissa, johon KA viittaa, on määräykset The Mobius Loop -merkin graafisista vaatimuksista. SFS:n tietokannassa on tiedot kaikista Suomessa kansallisiksi standardeiksi vahvistetuista standardeista. Standardia ei ole myöskään vahvistettu eurooppalaiseksi standardiksi, joten Euroopan Unionin jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta vahvistaa standardia kansalliseksi standardiksi. Standardisoimisliitosta saadun tiedon mukaan kansainvälisen standardin vahvistamista eurooppalaiseksi standardiksi kuitenkin valmistellaan.

KA sivuuttaa standardin suositusluonteen. Standardit ovat ainoastaan suosituksia, jollei niiden noudattamista erikseen määrätä lainsäädännöllä pakolliseksi. Mitään tällaista The Mobius Loop -ympäristömerkin käyttöä koskevaa pakottavaa lainsäädäntöä ei ole vahvistettu eikä ole voitu vahvistaakaan, koska Suomessa ei ole vahvistettu kyseistä standardia kansalliseksi standardiksi. Radiolinjan merkin mahdollisilla samankaltaisuuksilla The Mobius Loop-merkkiin ei ole merkitystä, koska standardia ei ole vahvistettu Suomessa. Samankaltaisuudet ovat ylipäätään vähäisiä ja merkkien kokonaisvaikutelma on erilainen. Triangelimuoto on tavanomainen eri merkeissä ja symboleissa ja kolmiomuotoa käytetään markkinoinnissa yleisesti huomioarvon lisääjänä. Merkkien yhteneväisyydet rajoittuvat siihen, että kolmion jokaisella sivulla triangelin sisällä on ympäristömerkissä nuoli ja Radiolinjan merkissä Mobira Cityman NMT-puhelimia, joissa on antenni. Toteutukset ovat erilaiset ja kokonaisilme ja -vaikutelma on erilainen.

Radiolinja on sitoutunut mainoksessa mainitun akkujen ja puhelinten keräyksen järjestämiseen ja kertoo markkinoinnissaan ainoastaan sen tosiasian, että se on valmis ottamaan vastaan vanhat akut ja puhelimet. Näin yhtiö on myös käytännössä menetellyt. Mikäli myyjäliike vapaaehtoisesti ottaa vastaan akkuja, se velvoittautuu samalla noudattamaan jätelainsäädännön säännöksiä. Radiolinja on vapaaehtoisesti järjestänyt akkujen keräyksen ja huolehtinut keräyksen järjestämisestä ja jätteen käsittelystä jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Radiolinja on voinut rajata vastaanotot koskemaan vain toimivia puhelimia ja niiden akkuja. Käytännössä Radiolinja on kuitenkin ottanut vastaan myös toimimattomia puhelimia. Kuluttajat ovat voineet jättää vanhat puhelimet ja akut Radiolinjalle eikä heidän ole tarvinnut erikseen viedä jätteitä kunnallisiin keräyspisteisiin. Akkujen ja vanhojen puhelimien toimittaminen keräykseen on tehty kuluttajille mahdollisimman vaivattomaksi ja helpoksi.

KA:n vaatimus käyttökustannusten ilmoittamisesta perustuu lähinnä Radiolinjan tv-mainoksessa esitettyihin hintatietoihin. KA:n vaatimus hintojen ilmoittamisesta on liian laaja. Sanamuodon perusteella vaatimus koskee hintatietojen ilmoittamista kaikessa Radiolinjan palvelujen markkinoinnissa, ei vain yksilöityä liittymätyyppiä koskevassa markkinoinnissa. Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta koskee vain markkinointia, jossa tarjotaan yksilöityä kulutushyödykettä. KA:n näkemys hintamerkintäasetuksen soveltamisesta ei ota huomioon eri mainonnan muotojen välisiä merkityksellisiä eroja. Hintamerkintäasetuksen soveltaminen yhtäläisesti kaikkiin markkinoinnin muotoihin ottamatta huomioon markkinointivälineiden erityispiirteitä johtaa epätarkoituksenmukaiseen ja sekavaan mainontaan. Hintamerkintäasetuksen 4 § on yleissäännös, joka koskee vastaavasti vain yksilöidyn kulutushyödykkeen markkinointia.

Sekä Radiolinjan NMT-kampanjan sanomalehti-ilmoituksissa että tv-mainoksessa esitetään Radiolinjan liittymien tyypillistä käyttöä kuvaava hintaperuste (p/min) sekä tiedot liittymien avaus- ja perusmaksuista. Kaikki tarjouksen sisällön kannalta keskeiset hintaperusteet on esitetty mainoksissa. Kyseisessä tv-mainoksessa markkinoidaan Radiolinjan matkapuhelinliittymiä. Mainoksen pituus on 37 sekuntia. Kyseinen tv-mainos voidaan nähdä yleiseksi kehotukseksi tehdä tarjous jostakin Radiolinjan liittymästä. Se ei yksilöi tiettyä liittymätyyppiä. Mainosta voidaan verrata esim. automerkkien mainontaan televisiossa. Automerkkien mainonnassa ei ole kyse yksilöidystä kulutushyödykkeestä, vaan yksilöitävyyskynnys ylittyy vasta mainostettaessa tiettyä automerkin mallia.

Radiolinja on 21.12.1999 päivätyssä kirjeessään kuluttajavirastolle vahvistanut sitoutuvansa vastaisessa kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissaan noudattamaan KA:n 10.9.1999 päivättyyn kirjeeseen sisältyviä, liittymän markkinointia koskevia periaatteita erityisesti lehtimainonnassa. Radiolinja on kirjeessään toivonut kuluttajavirastolta joustavaa tulkintaa hinnan ilmoittamisen osalta sähköisessä mainonnassa, koska hintatietojen taulukkomuotoinen esittäminen on tällöin käytännöllisistä syistä kuluttajien kannalta enemmän sekaannusta aiheuttavaa kuin tarkoituksenmukaista. Mainonta sanomalehdissä ja sähköisessä mediassa on erilaista. KA:n mainittu kirje ei sisällä ohjeita siitä, miten eri medioiden välisten eroavaisuuksien suhteen tulisi menetellä.

Tv-mainokset ovat lyhyitä ja perustuvat liikkuvaan kuvaan. Kuluttajat eivät voi tehdä tv-mainosten perusteella kovinkaan pitkälle meneviä vertailuja. Jos hintatiedot esitetään pitkänä luettelona tai taulukkona, kuluttaja tuskin pystyy perehtymään sen yksityiskohtiin kovinkaan tarkasti. Tällainen hintatietojen luettelointi tv-mainoksessa aiheuttaa enemmän sekaannusta kuin selventää kuluttajan päätöksentekoa. Tv-mainoksen tehtävänä on herättää kuluttajan huomio, ei antaa yksityiskohtaisia tietoja. Arvioitaessa tv-mainoksessa esitetyn tuotemarkkinoinnin mahdollista sopimattomuutta sitä on tarkasteltava ottaen huomioon kaikki muu informaatio mitä kyseessä olevaan markkinointiin kokonaisuutena liittyy. Ratkaisevaa on se, mitä tietoja kuluttajalla on käytettävissään ennen liittymäsopimuksen solmimista.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu vastaajayhtiön nimeäminä todistajina Mainostoimisto Taivaan hallituksen puheenjohtajaa Jussi Sakari Nurmiota ja Mäkitorpan toimitusjohtajaa Eero Riku Juhani Kukkolaa. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Radiolinja Ab harjoittaa mm. matkapuhelinliittymien markkinointia.

1. Viranomaisten hyväksymillä ympäristömerkeillä pyritään ilmoittamaan kuluttajille

ympäristöä säästävistä hyödykkeistä tai luonnon jätekuormitusta keventävistä menetelmistä. Ympäristömerkkien keskeisimpiä tavoitteita on antaa kuluttajille puolueetonta tietoa tuotteiden tai menetelmien ympäristövaikutuksista. Ympäristömerkeillä pyritään ohjaamaan ihmisten kulutustottumuksia luontoystävällisempään suuntaan. Kuluttajien luottamus ympäristömerkkeihin perustuu siihen, että ne mielletään puolueettoman asiantuntijan tutkimuksiin ja arviointeihin perustuviksi.

Vastaajayhtiön markkinointiaineistossa olevaa merkkiä on käytetty NMT-puhelinten kierrätyspisteen tunnuksena. Myös merkin keskellä olevan kolmion sisällä oleva kuvio voidaan mieltää kierrätykseen viittaavaksi, minkä lisäksi merkin vihreä väri viittaa esillä olevassa yhteydessä positiivisiin ympäristöarvoihin. Merkin voidaan tulkita ilmaisevan, että markkinoiduilla hyödykkeillä on yhteyttä ympäristöä säästävään kierrätykseen.

Yhtiön markkinoinnissaan käyttämä "kierrätysmerkki" muistuttaa pitkälti KA:n hakemuksessa mainittua ISO 7000-standardissa määriteltyä merkkiä. Mainittu merkki saattaa esitetyn selvityksen mukaan tulla myös Suomessa käyttöön viranomaisten hyväksymänä ympäristömerkkinä, mutta toistaiseksi sillä ei ole tällaista asemaa. Suomalaiset kuluttajat tuntevat laajalti Suomessa käytössä olevat varsinaiset ympäristömerkit. Suomalaisten kuluttajien ei voida kuitenkaan olettaa ainakaan kovin laajalti tuntevan esillä olevassa asiassa mainittua ISO 7000-standardissa määriteltyä merkkiä. Vastaajayhtiön markkinoinnissaan käyttämän merkin mahdollisilla yhteneväisyyksillä sanottuun merkkiin ei siten ole ollut kuluttajien kannalta merkitystä.

Yhtiön lehti-ilmoituksessa olleessa merkissä on käytetty ilmaisua "valtuutettu NMT-puhelinten kierrätyspiste", ja merkin vieressä on kehotettu tuomaan käytetty puhelin vastaajayhtiön edustajien myymälöihin. Myös tv-mainoksessa on samaa merkkiä näyttämällä kehotettu tuomaan puhelin mainittuihin "kierrätyspisteisiin". Vastaajayhtiö on järjestänyt kyseisen matkapuhelinten keräystoiminnan jälleenmyyjäliikkeidensä välityksellä, ja tiedon saaminen tällaisesta keräyksestä on sinänsä ollut kuluttajan kannalta hyödyllistä. Yhtiö on kuitenkin ollut jo lain perusteella velvollinen toimittamaan vaihdossa kuluttajilta otetut käyttökelvottomiksi käyvät puhelimet asianmukaiseen jätekeräykseen. Kysymyksessä ei ole ollut ympäristölainsäädäntöön perustuva erityinen kierrätystoiminta, vaan vastaajayhtiön mainoksessa esitelty kaupallinen kampanja.

Yhtiön mainoksesta on saattanut syntyä sellainen kuva, että vastaajayhtiön ja sen edustajien sanotunlainen keräystoiminta olisi ympäristölainsäädäntöön perustuvaa erityistä kierrätystoimintaa ja että kuluttaja sen vuoksi mainittujen liikkeiden kanssa asioimalla voisi toimia ympäristön kuormittamista vähentävästi. Yhtiön käyttämä sanottu merkki on saattanut hämärtää kuluttajien mielikuvaa kierrätykseen liittyvästä ympäristöä säästävästä toiminnasta. Kun kysymys ei ole ollut erityisestä ympäristöä säästävästä kierrätystoiminnasta, vaan matkapuhelinliittymien ja puhelinlaitteiden vaihtotarjouskampanjasta, markkinoinnista on saattanut syntyä virheellinen kuva kampanjan tarkoituksesta.

Yhtiö on siten käyttämällä markkinoinnissaan itse kehittämäänsä sanottua merkkiä, jonka avulla on perusteettomasti korostettu kierrätysmahdollisuuden ympäristöä säästäviä vaikutuksia, vaikka kysymyksessä on ollut matkapuhelinliittymien ja -puhelinten vaihtotarjous, menetellyt tältä osin kuluttajien kannalta sopimattomasti.

2. Jätelainsäädännön mukaan ongelmajätteeksi luokiteltava jäte on toimitettava ongelmajätteen keräykselle erityisesti järjestettyyn ongelmajätekeräykseen. Tällainen velvollisuus on paitsi kuluttajilla myös esim. matkapuhelimia myyvillä elinkeinonharjoittajilla.

Yhtiön mainoksissa ollut maininta siitä, että käyttökelvottomiksi käyvät matkapuhelimet luokitellaan niiden akkujen sisältämien raskasmetallien perusteella ongelmajätteeksi, on paikkansapitävä. Vastaajayhtiön jälleenmyyjät ovat ottaneet ko. kampanjan aikana kuluttajilta vaihdossa käyttökelvottomiksi käyviä matkapuhelimia, joiden akut on pitänyt toimittaa ongelmajätekeräykseen. Vastaajayhtiö on esitetyn selvityksen mukaan huolehtinut sanotunlaisten laitteiden keräystoiminnasta kampanjan aikana. Kun vastaajayhtiöllä ja sen jälleenmyyjillä on kuitenkin ollut, ottaessaan kuluttajalta vaihdossa vastaan jätteeksi joutuvan matkapuhelimen, jätelainsäädäntöön perustuva velvollisuus toimittaa laitteen akku ongelmajätekeräykseen, vastaajayhtiön mainos ei ole jätteenkäsittelyn osalta velvoittanut yhtiötä sen enempään kuin voimassa oleva lainsäädäntö velvoittaa.

Vastaajayhtiö on siten antamalla matkapuhelinten ja -liittymien vaihtotarjousta koskevassa edellä selostetussa markkinoinnissaan kuluttajille perusteettomasti sellaisen kuvan, että kysymys olisi erityisestä ongelmajätteen kierrättämismahdollisuudesta, vaikka kysymyksessä on ollut matkapuhelinliittymien ja -puhelimien vaihtotarjous, menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Yksilöidyn hyödykkeen markkinoinnista on kysymys silloin, kun markkinoinnissa esitellään jotakin nimenomaista hyödykettä siten, että kuluttaja mieltää mainostettavan määrättyä yksilöityä hyödykettä. Matkapuhelinliittymien hinta koostuu avausmaksun lisäksi puhelumaksuista ja kuukausimaksuista. Maksut ovat erilaisia eri liittymissä. Yksilöidyn liittymän markkinoinnissa on hintatietona ilmoitettava liittymän käytöstä kuluttajille aiheutuvat sanotut kustannukset. Matkapuhelinliittymän hinta voidaan markkinoinnissa ilmoittaa esim. liittymän tyypillisiä käyttökustannuksia kuvaavana esimerkkinä.

Yhtiön tv-mainoksessa ei ole erikseen yksilöity niitä liittymiä, joita tarjous koskee. Mainoksen alalaidassa oleva pieni ja epäselvä teksti on kuitenkin esitetyn selvityksen mukaan koskenut mainoksessa markkinoidun liittymän hintatietoja. Samaan kampanjaan kuuluneessa, edellä selostetussa lehti-ilmoituksessa on ilmoitettu yksilöityä liittymää koskevat hintatiedot. Myös kampanjaan kuuluvassa tv-mainoksessa on siten katsottava markkinoidun yksilöityjä matkapuhelinliittymiä.

Yhtiön tv-mainoksen hintatiedot on esitetty niin pienellä tekstillä ja muutenkin niin epäselvästi, että niistä on lähes mahdotonta saada selvää. Hinnoista ei ole mainoksessa kerrottu myöskään suullisesti. Mainoksessa on kuitenkin esitetty näyttävästi lähes koko ruudun täyttävillä numeroilla ilmaista puheaikaa koskeva tarjous sekä matkapuhelimen välirahatarjous. Mainoksessa kuluttajan huomio on siten kiinnitetty pelkästään sanottuihin mainostettuihin etuihin ilman, että itse markkinoidun hyödykkeen hinnasta on kerrottu mitään.

Yhtiön mainos, jossa on yksilöityjä hyödykkeitä markkinoitaessa esitelty tarjoukseen kuuluvia etuja, mutta jätetty kertomatta hintatietoja itse markkinoidusta hyödykkeestä, on siten ollut hintamerkintäasetuksen 4 ja 5 §:n vastainen. Yhtiö on näin ollen tarjoamalla tv-mainoksessaan yksilöityjä matkapuhelinliittymiä, ilmoittamatta samalla liittymien käyttökustannuksista selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Oy Radiolinja Ab:tä KSL:n 2 luvun 1, 6 ja 7 §:n nojalla kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissaan

1. käyttämästä yhtiön itsensä kehittämää merkkiä, jonka avulla yhtiö perusteettomasti korostaa kierrätysmahdollisuuden ympäristöä säästäviä vaikutuksia, kun kysymys on matkapuhelinliittymien ja -puhelimien vaihtotarjouksesta,

2. antamasta matkapuhelinten ja -liittymien vaihtotarjousta koskevassa markkinoinnissaan perusteettomasti sellaista kuvaa, että kysymyksessä olisi erityinen ongelmajätteen kierrätysmahdollisuus, kun kysymys on matkapuhelinliittymien ja -puhelimien vaihtotarjouksesta, ja

3. tarjoamasta yksilöityjä matkapuhelinliittymiä, ellei yhtiö samalla ilmoita liittymien käyttökustannuksia selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Ruikka, Häyhä, Henriksson, Kivipato, Kortekangas ja Ma