Court bans false superlative claims in business advertising under good business practice rules.

Suomen Varamiespalvelu Oy vastaan Firabeli Oy. Hakija ja vastaaja harjoittivat työvoiman vuokrausta. Vastaaja oli ilmoituksissaan väittänyt olevansa toimialansa johtava yritys, toimialansa suurin yritys ja alan markkinajohtaja. Vaikka vastaaja oli keskittynyt pääasiassa ns. fyysistä työtä tekevien henkilöiden välitykseen, sen toimiala oli ilmoitusten perusteella kuitenkin voitu mieltää tätä laajemmaksi. Vastaajan ei katsottu esittäneen riittävää näyttöä siitä, että se olisi toimialansa suurin yritys, taikka että sitä voitaisiin pitää alan johtavana yrityksenä taikka alan markkinajohtajana. Sanotut vastaajan käyttämät ilmaisut olivat siten toteennäyttämättömiä. Vastaaja oli käyttämällä ilmoituksissaan ilmaisuja, joiden mukaan vastaaja oli toimialansa suurin yritys, alansa johtava yritys tai alan markkinajohtaja, menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL 1 § ja 6 §

SUOMEN VARAMIESPALVELU OY:N VAATIMUKSET

Suomen Varamiespalvelu Oy on vaatinut, että Firabeli Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) nojalla kielletään sakon uhalla jatkamasta superlatiiveja sisältävää lehtimarkkinointiaan, joka on totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa sekä omiaan vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa. Hakija on myös vaatinut, että kieltoa koskeva päätös on määrättävä vastaajan kustannuksella julkaistavaksi Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa ja Aamulehdessä. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 27.535 markalla laillisine korkoineen.

Firabeli Oy on toistuvasti lehti-ilmoituksissaan markkinoinut yritystään toimialansa johtavaksi, toimialansa markkinajohtajaksi ja toimialansa suurimmaksi ammattihenkilöstön vuokrausta, välitystä ja rekrytointia harjoittavaksi palveluyritykseksi. Vastaajan markkinointi on, siltä osin kuin se on koskenut Firabeli Oy:n kokoa, johtavaa asemaa tai markkinajohtajuutta työvoimanvuokraajana, totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa ja yritys tällaisella ilmoittelulla pyrkii saavuttamaan perusteetonta etua. Kyseinen lehtimarkkinointi vahingoittaa hakijan samalla toimialalla toimivaa, työvoimanvuokrausta harjoittavaa franchising-ketjua ja ketjuun kuuluvien yritysten elinkeinotoimintaa.

Ollakseen laillista ja sopivaa tulisi edellä kerrotun kaltaista markkinointia käyttävän yrityksen pystyä näyttämään väitteensä markkinoinnin johtoasemasta toteen. Tätä Firabeli Oy ei ole tehnyt, kuten liiketapalautakunta on antamassaan lausunnossa todennut. Liiketapalautakunta on katsonut, että Firabeli Oy on lehtimarkkinoinnissaan käyttänyt yrityksestään mitattavissa olevia tosiasioita koskevia väitteitä, jotka ovat liiketapalautakunnan mielestä olleet virheellisiä. Liiketapalautakunta on myös katsonut, että Firabeli Oy on näin toimiessaan menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti ja että markkinointi on ollut omiaan vaikuttamaan vahingoittavasti hakijan elinkeinotoimintaan.

Myös kuluttaja-asiamiehen ohjeissa "Superlatiivien ja ylisanojen käyttö markkinoinnissa" vuodelta 1984 mainitaan, että ilmaisun "toimialansa johtava" osalta kuluttaja-asiamies on edellyttänyt näytettäväksi toteen elinkeinonharjoittajan johtoasema niin palvelutoiminnan laajuuden kuin tason osalta. Lisäksi kuluttaja-asiamiehen ohjeiden mukaan tulee toiminnalta edellyttää tiettyä vakiintumista, jotta sitä voitaisiin luonnehtia kyseisellä superlatiivilla.

Liiketapalautakunnan 14.6.2000 antaman lausunnon jälkeenkin Firabeli Oy on jatkanut entisenkaltaista markkinointiaan. Tästä ovat osoituksena ilmoitukset Tampereen Kauppakamari -lehden syyskuun ja lokakuun 2000 numeroista 5 ja 6. Firabeli Oy on jatkanut entisenkaltaista lehtimarkkinointiaan, vaikka on liiketapalautakunnan lausuntoa varten antamassaan loppulausumassa ilmoittanut muuttaneensa markkinointiaan ja ilmoittanut, että yrityksen markkinointi ei enää sisällä virheellisiä väitteitä. Firabeli Oy:n voidaan siten katsoa liiketapalautakunnalle antamassaan lausumassa myöntäneensä markkinointinsa olevan totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa, mutta tästä huolimatta jatkaneen kyseisenlaista markkinointia. Firabeli Oy:n voidaan menettelyllään katsoa suhtautuvan piittaamattomasti liiketapalautakunnan asiassa antamaan lausuntoon.

FIRABELI OY:N VASTAUS

Firabeli Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 10.498,80 markalla laillisine korkoineen.

Kaikesta edellä lausutusta huolimatta liiketapalautakunta totesi vastaajan käyttäneen virheellisiä ilmaisuja. Vastaaja ilmoitti muuttaneensa markkinointiaan noilta osin ja se pitääkin paikkansa. Vastaaja kävi läpi kaiken materiaalin ja muutti sen vuoden 2000 puolella. Vastaajalta jäi huomaamatta, että Tampereen Kauppakamarilehden kanssa oli loppuvuodesta 1999 tehty vuotta 2000 koskeva mainostilasopimus, ja jo sitä ennen vastaaja oli toimittanut heille materiaalia, jossa oli vuoden 1999 materiaalin mukaiset kaksi ilmoitusmallia. Tätä sopimusta ei valitettavasti kukaan muistanut ja koska vastaajalla oli pysyvä tilaus voimassa, ei ko. lehti vahvistanut enää vastaajalta ilmoituksen muotoa ja sisältöä sen julkaistessaan. Vastaaja myöntää tehneensä virheen, mutta se ei ole johtunut tahallisuudesta tai piittaamattomuudesta.

Kaikkeen edellä lausuttuun viitaten vastaaja toteaa, että hakijan vaatimukset uhkasakon asettamisesta ja julkisesta, kolmessa valtakunnallisessa lehdessä julkaistavasta ilmoituksesta ovat asian laatuun nähden aivan ylimitoitettuja. Kyseessä on ollut paikallisen lehden kaksi numeroa. Tampereen Kauppakamari -lehden painosmäärä on n. 18.200 kappaletta, josta 2.900 on osoitteellisessa jakelussa. Markkinointimateriaalista on poistettu absoluuttisia väitteitä ilmaisevat kohdat ja vastaaja on käynyt läpi myös paikalliset sopimukset. Uhkasakon asettaminen mahdollisen kiellon tehosteeksi olisi siten liioiteltu toimenpide.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijayhtiöiden ja vastaajayhtiön toimialana on työvoiman vuokraus.

Markkinatuomioistuin toteaa, että edellä mainituissa vastaajan ilmoituksissa on välitettävinä henkilöinä mainittu pääasiassa ns. fyysistä työtä tekeviä ammattihenkilöitä, kuten varastomiehiä, rakennusmiehiä, auton- ja trukinkuljettajia, koneasentajia, muurareita, maalareita ja kirvesmiehiä. Vastaajayhtiö on vastaajan oman ilmoituksen mukaan mielletty yritykseksi, joka välittää ammattihenkilöitä pääsääntöisesti rakennuksilla, varastoissa ja tehtailla tehtävään "raskaaseen työhön". Vastaajan ilmoituksen mukaan vastaajalla on ollut konttoritehtäviä koskevia toimeksiantoja minimaalisen vähän. Muutamissa vastaajan ilmoituksissa on kuitenkin myös mainittu esim. toimisto- ja atk-henkilöstö, jota ei yleensä mielletä vastaajan tarkoittamaksi "raskaaksi työksi".

Vaikka vastaaja on keskittynyt pääasiassa edellä mainitun fyysisen työn suorittajien välitykseen, sen toimiala on edellä mainittujen ilmoitusten perusteella kuitenkin voitu mieltää tätä laajemmaksi. Vastaaja on mainostajana ollut vastuussa myös Tampereen Kauppakamari-lehdessä syksyllä julkaistuista mainoksista. Vastaajan ei ole katsottava esittäneen riittävää näyttöä siitä, että se olisi toimialansa suurin yritys, taikka että sitä voitaisiin pitää alan johtavana yrityksenä taikka alan markkinajohtajana. Vastaajan käyttämät ilmaisut ovat siten olleet toteennäyttämättömiä.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajayhtiö on käyttämällä ilmoituksissaan ilmaisuja, joiden mukaan vastaaja on toimialansa suurin yritys, alansa johtava yritys tai alan markkinajohtaja, menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajaa ei ole tarpeen velvoittaa julkaisemaan tätä päätöstä hakijan vaatimalla tavalla lehdissä.

Hakijayhtiön oikeudenkäyntikuluja koskevaan vaatimukseen sisältyy myös palkkioista laskutettava arvonlisävero. Markkinatuomioistuin toteaa tältä osin, että oikeudenkäyntikuluja sääntelevän oikeudenkäymiskaaren 21 luvun muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on sanotun luvun 14 §:n perusteluissa lausuttu mm. seuraavaa: "Ratkaisussa tulee erottua myös arvonlisäveron osuus. Jos voittanut osapuoli saa vähentää arvonlisäveron omassa verotuksessaan, ei hävinnyttä tule velvoittaa oikeudenkäyntikuluvaatimuksena suorittamaan arvonlisäveron osaa. Muutoin vastapuoli saa arvonlisäveron osuutta vastaavan ylimääräisen hyödyn." (HE 107/1998 s. 22).

Hakijayhtiö on arvonlisäverovelvollinen ja hakijalla on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä, maksamansa arvonlisävero omassa verotuksessaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 14 §:n säännökset sekä 14 §:n säännöksen edellä mainitut perustelut huomioon ottaen vastaajan maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista on vähennettävä arvonlisäveron osuus.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Firabeli Oy:tä SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla sadantuhannen (100.000) markan sakon uhalla markkinoinnissaan käyttämästä toteennäyttämättömästi ilmaisuja, joiden mukaan vastaaja olisi toimialansa suurin yritys, alansa johtava yritys tai alan markkinajohtaja.

Kieltoa on noudatettava heti.

Firabeli Oy velvoitetaan suorittamaan Suomen Varamiespalvelu Oy/ Varamiespalvelu-Yhtiöille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kaksikymmentäkaksituhatta seitsemänsataaviisikymmentä (22.750) markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Henriksson, Kontkanen, Kortekangas, Reinamo ja Sario