Court orders fine for failing to clearly display total price including fuel surcharge in travel ads.

KA vastaan Nordic Jetline Finland Oy (yhtiö). Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 4 §:n mukaan kulutushyödykkeen myyntihinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Sanotun asetuksen mukaan vähittäiskauppiaan tai muun elinkeinonharjoittajan toimiessa vähittäiskauppiaan tavoin taikka palvelualan elinkeinonharjoittajan mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoidessa yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen hinta on samalla ilmoitettava. Myyntihinnalla tarkoitetaan asetuksen 2 §:n mukaan tuotteen lopullista hintaa mukaan lukien arvonlisävero ja muut verot sekä tuotteesta perityt pantit. Uuteen hintamerkintäasetukseen lisätty määritelmä tuotteen myyntihinnasta on perustunut kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta ym. annettuun EY:n direktiiviin.

Vastaajayhtiö oli lehti-ilmoituksissaan ja internet-sivuillaan esittänyt laivamatkan reittihinnaksi 65 markkaa, ilmoittaen mainoksissa erikseen polttoainelisästä. Yhtiön internet-sivuilla olleessa mainoksessa oli sanottu, että polttoainelisämaksu lisätään hintoihin. Lehti-ilmoituksissa polttoainelisästä oli ollut maininta "Polttoainelisä 10,-/suunta (ei koske päiväristeilyjä". Sanottu maininta oli esitetty muista hintatiedoista erillään ja muita hintatietoja selvästi pienemmällä tekstikoolla. Lehti-ilmoituksissa sanotulla tavalla merkityn ilmoituksen sanamuodosta ei myöskään voitu varmuudella päätellä, että kysymyksessä oli ilmoitettuihin hintoihin lisättävä erä. Tieto siitä, että hintoihin lisätään mainittu polttoainelisämaksu, oli saattanut mainitusta esittämistavasta johtuen jopa jäädä kuluttajalta huomaamatta.

KSL 2 luku 1 §, 6 § ja 7 §

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Nordic Jetline Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2, 6, 7 ja 8 §:n sekä kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 2, 4 ja 5 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta kuluttajille yksilöityjä laivamatkoja, risteilyjä tai muita hyödykkeitä ilmoittamatta samalla selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla hyödykkeen hintaa yhtenä lopullisena kokonaishintana, joka sisältää kaikki hyödykkeestä perittävät maksut.

Useat laivayhtiöt ottivat kesän 2000 aikana hintailmoittelussaan käyttöön erillisen polttoainelisän, jota ei sisällytetty tuotteen kokonaishintaan. KA puuttui seitsemän yhtiön markkinointiin, koska risteilyjen ja laivamatkojen hintoja ei markkinoinnissa ilmoitettu hintamerkintäasetuksen edellyttämällä tavalla (kokonaishinnan ilmoittamatta jättäminen). Nordic Jetline Finland Oy:tä lukuun ottamatta yhtiöt (Silja Line, Viking Line Abp, Linda Line Oy, Tallink Finland Oy, Eckerö Line Ab Oy, Kristina Cruises Oy Ldt) sitoutuivat noudattamaan KA:n vaatimusta kokonaishinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa ja sisällyttämään polttoainelisän hyödykkeen kokonaishintaan.

Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen mukaan hintailmoittelun pääperiaatteena on yleinen velvollisuus ilmoittaa kaikkien markkinoitujen yksilöityjen tuotteiden myyntihinnat kaikessa markkinoinnissa markkinointivälineestä riippumatta. Merkitystä ei voida antaa sille, onko hinnan ilmoittaminen hankaluuksitta toteutettavissa. Mikäli markkinoinnissa esitetylle yksilöidylle tuotteelle ei voida ilmoittaa myyntihintaa (kokonaishintaa), tulee elinkeinonharjoittajan välttää markkinoimasta yksilöityjä tuotteita.

Lisäksi KSL:n 2 luvun markkinointisäännöksistä johtuu, että kuluttajille annettavien hintatietojen pitää olla paikkansa pitäviä, eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia. Markkinointia, jossa tarjotaan yksilöityjä hyödykkeitä kuluttajille ilmoittamatta niiden hintoja selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla, on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana ja siten myös KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisena. Jos hinnan kertominen on tehty vaikeaselkoiseksi tai hinta on esitetty huomaamattomasti, markkinointi on epäasiallista. Erehtymisvaaraa oikean hintamerkinnän suhteen ei saa syntyä. Oikeitakin tietoja sisältävää markkinointia voidaan pitää kuluttajaa harhaanjohtavana ja siten myös KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaisena, jos siinä on esitetty kokonaisuuden kannalta merkittävä (hinta)tieto epäselvästi. Hintatietojen kertomistavan selkeyttä arvioidaan nimenomaan kuluttajan näkökulmasta.

Nordic Jetline Finland Oy on hinnastossaan hinnoitellut alle 12-vuotiaat matkustajat, kuten myös opiskelijat ja eläkeläiset eri tavalla kuin yli 12-vuotiaat matkustajat. Yli 12-vuotiailta peritään ns. normaalihinta, kun taas muut tahot ovat oikeutettuja esim. reittimatkojen osalta tiettyihin prosenttimääräisiin alennuksiin, jotka lasketaan normaalihintaisesta yli 12-vuotiailta perittävästä hinnasta. Yhtiön käyttämä hinnan ilmoittamistapa johtaa siihen, että yli 12-vuotiaan tulee, saadakseen tietää markkinoidun hyödykkeen hinta, lisätä ilmoitettuun hintaan 10 markkaa, ei kuitenkaan päiväristeilyjen ilmoitettuihin hintoihin. Sen sijaan esim. opiskelijan tulee ensin lisätä yli 12-vuotiaalta perittävään hintaan mahdollinen 10 markan polttoainelisä, jonka jälkeen hänen tulee tästä laskutoimituksesta vähentää 20 prosenttia.

Myös Nordic Jetline Finland Oy:n on noudatettava KSL:ia ja sen nojalla annettua hintamerkintäasetusta. Tämän vuoksi yhtiön olisi tullut markkinoinnissaan sisällyttää polttoainelisä hyödykkeiden myyntihintaan ilman, että siitä viranomainen erikseen jälkikäteen yritystä huomauttaa. Elinkeinonharjoittaja ei voi puolustuksekseen vedota tietämättömyyteensä lain tai asetuksen sisällöstä. Tämän vuoksi Nordic Jetline Finland Oy ei myöskään voi puolustuksekseen vedota siihen, että se on pyrkinyt jälkikäteen muuttamaan markkinointiaan niiltä osin kuin se on teknisesti ollut mahdollista. Yhtiölle on annettu riittävästi aikaa muutosten toteuttamiseen. Muutokset sanomalehdessä, www-sivuilla ja tekstitv:ssä tapahtuvassa markkinoinnissa voidaan toteuttaa hyvinkin lyhyellä aikajaksolla.

Nordic Jetline Finland Oy on kiellon vastustuksen yhteydessä vedonnut siihen, että hintamerkintäasetuksessa ei säännellä erikseen "väliaikaisesta lisästä". Asetuksessa ei kielletä sellaista kuluttajilta perimästä, mutta siinä edellytetään kokonaishinnan ilmoittamista hyödykkeiden kaikessa markkinoinnissa. Merkitystä ei kokonaishinnan ilmoittamisvelvollisuuden osalta voida antaa sille, kuinka kauan elinkeinonharjoittaja aikoo polttoainelisää kuluttajilta periä. Hinnan ilmoittamisen lähtökohta on aina hyödykkeestä perittävä lopullinen kokonaishinta. Nordic Jetline Finland Oy:n markkinoinnin voidaan katsoa olevan ristiriidassa sekä direktiivin (98/6/EY) tavoitteiden että hintamerkintäasetuksen ja KSL:n markkinointisäännösten kanssa.

NORDIC JETLINE FINLAND OY:N VASTAUS

Vastaajayhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n tai hintamerkintäasetuksen vastaista sekä vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA:n mainitsemista lainkohdista ei ole löydettävissä minkäänlaista kieltoa väliaikaisesti periä polttoainelisämaksua ja ilmoittaa siitä, erityisesti sellaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa kuin kesällä 2000, jolloin polttoaineen hinnat nousivat yli 100 prosenttia. Tärkeintä on, että asiakas saa selvän käsityksen siitä, minkä hinnan hän maksaa, riippumatta siitä, onko kysymyksessä päivälehdissä ilmoitettu matka vai sellainen matka, joka on ainoastaan hintaluettelossa. Tämä vaatimus täyttyy parhaiten noudattamalla sitä ilmoitustapaa, jonka yhtiö on valinnut. Koska elinkeinonharjoittajat yleensä noudattavat KA:n vaatimuksia, tulisi minimivaatimuksena olla, että nämä vaatimukset esitetään oikealla tavalla yksilöidysti. Ilmoittelun muuttaminen sen vuoksi, että KA on yksilöinyt vaatimuksensa väärin, on elinkeinonharjoittajan kannalta kohtuutonta. Hinnan ilmoittaminen KA:n vaatimalla tavalla on kuluttajan kannalta huonompi tapa, koska hänen on silloin vaikeampi suorittaa järkeviä hintavertailuja.

Polttoainelisämaksu oli tarkoitettu vain siksi ajaksi, jolloin polttoaineen hinta ylitti tietyn tason. Kun yhtiössä suunniteltiin viime vuoden markkinointikausia, edellytyksenä hinnoille oli, että öljyn hinta olisi maksimissaan 180 dollaria tonnilta. Viime vuonna öljyn hinta nousi kuitenkin 300 dollariin tonnilta. Yhtiö oli valmis välittömästi lopettamaan polttoainelisämaksun perimisen jos polttoaineen hinta olisi pudonnut mainitun tason alapuolelle. Kuluttajan kannalta on ehdottomasti ollut mitä suurimmassa määrin tärkeää tietää, että hinnan on mahdollista myös laskea. Jos polttoainelisämaksu sisällytetään ulosmyyntihintaan, tämä merkitsee yleensä sitä, että hintaa ei lasketa vaikka polttoaineen hinta laskisi. Muut laivayhtiöt nostivat hintoja suoraan ja tällöin ne pysyivätkin sellaisina. Nordic Jetline Finland Oy:n hinnassa lisää käytetään niin kauan kuin öljyn hinta pysyy näin korkeana.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Nordic Jetline Finland Oy:n toimialana on mm. laivaliikenteen harjoittaminen ja siihen liittyvien palvelujen tuottaminen.

Vastaajayhtiö on Helsingin Sanomissa mm. 19. ja 20.9.2000 julkaistuissa mainoksissaan markkinoinut laivamatkoja Tallinnaan ilmoittamalla hinnan esim. seuraavasti: "Reittihinnat la-to alk. 65,-." Mainoksen lopussa on mainittu: "Polttoainelisä 10,-/suunta (ei koske päiväristeilyjä)." Yhtiö on myös internet-sivuillaan 21.9.2000 markkinoinut matkoja Tallinnaan siten, että mainoksessa on erikseen ilmoitettu hintoihin lisättävän polttoainelisämaksu.

KA on kehottanut yhtiötä sisällyttämään markkinoinnissaan ilmoittamiinsa hintoihin myös polttoainelisän. Kun yhtiö oli KA:n kehotuksista huolimatta jatkanut mainitunlaista markkinointiaan, KA oli antanut yhtiölle 22.9.2000 markkinointikiellon, jossa oli sakon uhalla kielletty markkinoimasta kuluttajille yksilöityjä laivamatkoja ja -risteilyjä ilmoittamatta samalla selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla matkan hintaa yhtenä kokonaishintana, joka sisältää kaikki matkasta perittävät maksut. Yhtiö on ilmoittanut vastustavansa KA:n antamaa kieltoa.

Markkinatuomioistuin toteaa, että kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen (1359/1999) 4 §:n mukaan kulutushyödykkeen myyntihinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Sanotun asetuksen 5 §:n mukaan vähittäiskauppiaan tai muun elinkeinonharjoittajan toimiessa vähittäiskauppiaan tavoin taikka palvelualan elinkeinonharjoittajan mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoidessa yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen hinta on samalla ilmoitettava. Myyntihinnalla tarkoitetaan asetuksen 2 §:n mukaan tuotteen lopullista hintaa mukaan lukien arvonlisävero ja muut verot sekä tuotteesta perityt pantit.

Markkinatuomioistuimen aikaisemmissa ratkaisuissa on todettu, että kulutushyödykkeen hinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla (mm. ratkaisut 1995:18 ja 1999:10). Ratkaisussa 1995:18 kiellettiin markkinoimasta kuluttajille laivamatkoja ilmoittamatta hintana matkan matkustajakohtaista kokonaishintaa. Sanotut ratkaisut on annettu aikaisemmin voimassa olleen hintamerkintäasetuksen (9/89) nojalla.

Uusi hintamerkintäasetus on tullut voimaan 1.4.2000. Uuden hintamerkintäasetuksen taustalla on 16.2.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (98/6/EY). Direktiivin tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihintoja ja yksikköhintojen ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailujen helpottamiseksi. Direktiivin lähtökohtana on ollut, että myynti- ja yksikköhinnan yleinen ilmoittamisvelvollisuus on helpoin tapa antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla hintoja parhaalla mahdollisella tavalla ja siten tehdä tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella. Direktiivi on ns. minimidirektiivi, joka ei estä EU:n jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa kuluttajavalistusta ja hintojen vertailua paremmin edistäviä säännöksiä.

Uuteen hintamerkintäasetukseen lisätty määritelmä tuotteen myyntihinnasta on perustunut edellä mainitun direktiivin säännöksessä olevaan määritelmään. Direktiivissä määriteltynä lopullisena myyntihintana on pidettävä hintaa, johon on laskettu valmiiksi mukaan kaikki hintaan kuuluvat osat. Myös hintamerkintäasetuksen 2 §:n mukaan myyntihinta on tuotteen lopullinen hinta, joka sisältää verot ja tuotteesta mahdollisesti perittävät muut maksut. Myyntihinnan ilmoittamista siten, että lopullinen kuluttajalta perittävä hinta muodostuu osista, jotka kuluttajan on itse laskettava yhteen, ei voida pitää hintamerkintäasetuksen mukaisena lopullisen myyntihinnan ilmoittamisena.

Vastaajayhtiö on edellä mainituissa lehti-ilmoituksissaan ja internet-sivuillaan esittänyt laivamatkan reittihinnaksi 65 markkaa, ilmoittaen mainoksissa erikseen polttoainelisästä. Internet-sivuilla olleessa mainoksessa on sanottu, että polttoainelisämaksu lisätään hintoihin. Lehti-ilmoituksissa maininta polttoainelisästä on esitetty muista hintatiedoista erillään ja muita hintatietoja selvästi pienemmällä tekstikoolla. Lehti-ilmoituksissa sanotulla tavalla merkityn ilmoituksen sanamuodosta "Polttoainelisä 10,-/suunta (ei koske päiväristeilyjä)." ei myöskään voi varmuudella päätellä, että kysymyksessä on ilmoitettuihin hintoihin lisättävä erä. Tieto siitä, että hintoihin lisätään mainittu polttoainelisämaksu, on saattanut mainitusta esittämistavasta johtuen jopa jäädä kuluttajalta huomaamatta.

Yhtiön mainoksissa on sinänsä mainittu kaikki sellaiset erät, joista markkinoitujen hyödykkeiden lopullinen myyntihinta on koostunut, ja myös laskutoimitus kokonaishinnan selville saamiseksi on ollut helppo. Yhtiön mainoksissa ei ole kuitenkaan esitetty markkinoidun yksilöidyn hyödykkeen hintaa lopullisena hintana. Lehti-ilmoituksissa ollut maininta polttoainelisästä on ollut epäselvä. Yhtiön mainoksissa ollut tapa esittää hyödykkeen hinta ei ole vastannut niitä vaatimuksia, joita yksilöidyn hyödykkeen hinnan ilmoittamiselle on uudessa hintamerkintäasetuksessa edellä mainitun direktiivin perusteella asetettu. Yhtiön käyttämää tapaa ilmoittaa markkinoimansa tuotteen hinta ei siten tältä osin voida pitää uuden hintamerkintäasetuksen mukaisena.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajayhtiö on markkinoimalla kuluttajille yksilöityjä laivamatkoja ilmoittamatta samalla selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla markkinoimansa hyödykkeen hintaa yhtenä lopullisena kokonaishintana, joka sisältää kaikki hyödykkeestä perittävät maksut, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Nordic Jetline Finland Oy:tä KSL:n 2 luvun 1, 6 ja 7 §:n nojalla kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla markkinoimasta kuluttajille yksilöityjä laivamatkoja ilmoittamatta samalla selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla hyödykkeen hintaa yhtenä lopullisena kokonaishintana, joka sisältää kaikki hyödykkeestä perittävät maksut.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Bärlund, Henriksson, Kortekangas, Nikula, Paloranta ja Sario

---

[SV]

KO mot Nordic Jetline Finland Oy (bolaget). Enligt 4 § förordningen om prisinformation vid marknadsföring av konsumtionsnyttigheter skall konsumtionsnyttigheters försäljningspris vid marknadsföring anges på ett klart och entydigt sätt som konsumenten lätt kan se och förstå. När en detaljhandlare eller någon annan näringsidkare som är verksam på samma sätt som en detaljhandlare eller en näringsidkare inom servicenäring genom reklam eller på något annat motsvarande sätt marknadsför en individualiserad konsumtionsnyttighet till konsumenter, skall enligt förordningen nyttighetens pris samtidigt uppges. Med försäljningspris avses enligt 2 § förordningen det slutliga priset på en produkt inklusive mervärdesskatt och alla övriga skatter samt för produkten uppburen pant. Den definition av en varas försäljningspris som fogats till den nya förordningen om prisinformation grundar sig på EG:s direktiv om prismärkning av varor som erbjuds konsumenter m.m.

I sina tidningsannonser och på sina Internetsidor hade svarandebolaget angett att priset på en enkel båtresa var 65 mark. Svarandebolaget hade i reklamerna separat informerat om ett bränsletillägg. I reklamen på bolagets Internetsidor fanns det angett att avgiften för bränsletillägget läggs till priserna. I tidningsannonserna hade det om bränsletillägget funnits ett omnämnande "Bränsletillägg 10,-/enkelresa (gäller inte dagskryssningar)". Omnämnandet hade angetts separat från annan prisinformation och med klart mindre storlek på texten än annan prisinformation. Av ordalydelsen av meddelandet som angetts på ett sådant sätt i tidningsannonserna kunde inte heller med säkerhet den slutsatsen dras att det var fråga om ett tillägg till de angivna priserna. Informationen om att en avgift för bränsletillägg läggs till priserna hade till följd av presentationssättet t.o.m. kunnat gå konsumenterna oförmärkt förbi.

KSL 2 kap. 1 §, 6 § och 7 §