Market Court bans misleading insulation comparison ads and orders compensation for legal costs.

SopMenL 1 § ja 6 §

PAROC OY AB:N VAATIMUKSET

Ekovilla Oy on 31.3.1999 lähettänyt telefaxina K-Rauta Autiolle Kemiin kolme sivua Rovaniemen ammattikorkeakoulun 10.10.1998 päiväämästä väliraportista, joka koskee tutkimusta hirsiseinän sisä- ja ulkopuolisesta eristämisestä. K-Rauta Autio, joka markkinoi mm. lämpöeristeitä kuluttajille, on jakanut näitä kolmea sivua asiakkailleen ilmeisesti tietämättä niiden harhaanjohtavuudesta. Tarkoituksena on ollut edistää Ekovillan valmistaman ja Ekovillaksi tai Selluvillaksi kutsutun, jätepaperista valmistetun eristeen markkinointia. Keskeisin markkinointiväite sisältyy asiakirjan viimeisellä sivulla olevaan pylväsdiagrammiin, jonka mukaan toisella sivulla olevassa koejärjestelyssä olisi saavutettu tuloksia, joiden mukaan selluvillalla eristetty tila olisi kuluttanut vain 68.5 % ja vastaavasti 54,6 % vastaavasta kivivillalla eristetystä tilasta.

Elokuussa 1999 Ekovilla on lähettänyt joukkokirjeen kaikille Rakennusmestarien Keskusliiton RKL ry:n ja Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA:n jäsenille. Kirjeen keskeisin viesti on saada lukija kiinnostumaan em. Rovaniemellä tehdystä tutkimuksesta ja sen energiankulutukseen liittyvistä tuloksista. Lukijoita pyydetään osallistumaan "eristevisaan" ja vastaamaan kysymykseen, mikä neljästä vaihtoehdosta on energiataloudellisin ja mikä on huonoin eristeratkaisu. Vastauksessa pyydetään vielä kertomaan, kuinka monta prosenttia vähemmän energiaa paras ratkaisu vie huonompaan verrattuna. Kirjeessä kerrotaan tutkimuksen väliraportin olevan saatavilla Ekovillan internet-sivuilta, joiden sisältöä selvitetään seuraavan otsikon alla. Ekovillan internet-sivuilla on julkaistu ainakin syyskuussa 1999 asiakirja, joka on otsikoitu "Tiivistelmä väliraportista kevät -99". Internet-sivut on kohdistettu myös kuluttajien asemassa oleville pienrakentajille.

On voitu todeta, että 48-53 % pientalon energiahäviöstä tapahtuu ilmanvaihdon tai ikkunoiden kautta riippuen siitä, onko kyse perinteisestä vai ns. matalaenergiatalosta. Toisin sanoen lämmöneristeiden kautta energiahäviöstä tapahtuu vain 47-52 % eli noin puolet. Jos talon kokonaiskulutuksesta on säästettävä 30 % paremman lämmöneristyksen avulla, on lämmöneristyksen kautta tapahtuvaa energiahäviötä pystyttävä pienentämään peräti 60 %.

Edellä selostettu Ekovillan markkinointi on hyvän liiketavan vastaista ja sopimatonta. Lisäksi se sisältää totuudenvastaisia tietoja ja harhaanjohtavia ilmaisuja, joilla pyritään edistämään Ekovillan selluvillaeristemarkkinointia ja toisaalta vahingoittamaan Parocin vuorivillatuotteiden liiketoimintaa. Ekovillan esittämät väitteet selluvillalla saatavista energian säästöistä eivät nimittäin pidä lainkaan paikkansa. Rovaniemen tutkimuksen energiankulutusta koskevat tulokset eri eristemateriaalien osalta eivät ole lainkaan vertailukelpoisia keskenään. Tämä todetaan selkeästi tutkimusraporteissa ja Ekovilla on varmasti ollut tästä tietoinen. Ekovilla on lisäksi esittänyt harhaanjohtavia tietoja kustannussäästöstä pientalossa jättäen huomioon ottamatta ilmanvaihdon ja ikkunoiden merkityksen energiankulutuksessa.

Eristeiden lämmöneristyskykyä mitataan ns. lambda-arvolla. Selluvillalla ja yleisimmin käytetyllä vuorivillalla lambda-arvot ovat tyyppihyväksyntäpäätöksien mukaan suurin piirtein samat. Toisin sanoen energiankulutuksessa ei pitäisi olla mitään eroja, jos kahdesta samanlaisesta tilasta toinen on eristetty vuorivillalla ja toinen selluvillalla. Tämä luonnollisesti edellyttää, että eristepaksuudet ovat samat. Jokaisen ammattimiehen pitäisi suhtautua epäluuloisesti tutkimustuloksiin, jotka osoittavat erisuuruisia energiankulutuslukuja saman lambda-arvon omaavilla eristeillä. Rovaniemen tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sisä- tai ulkopuolelta eristetyn hirsiseinärakenteen toimivuus erilaisissa käyttöolosuhteissa. Erityisen tarkastelun kohteena olivat lämpö- ja kosteustekniset ominaisuudet. Toisin kuin Ekovilla antaa omassa markkinoinnissaan ymmärtää, tutkimuksen kohteena oli erilaisten seinärakenteiden toimivuuden vertailu keskenään eikä erityyppisten eristeiden vaikutus energiankulutukseen.

Suurin osa Rovaniemen projektin väliraportista 1.1.1998 koskee varsinaista tutkimuksen kohdetta eli eri seinärakenteiden käyttäytymistä. Nämä tavoitteet käyvät ilmi selkeästi väliraportin sivulta 1. Neljän erillisen tilan energiankulutukset on esitetty viimeisenä liitteenä 5 olevassa kahdessa pylväsdiagrammissa. Näissä olevien kulutuslukujen perusteella voidaan tehdä seuraavat taulukot, joissa energiankulutus on ilmaistu kilowattitunteina. Kohdassa "selluvilla/vuorivilla" on jaettu samassa sarakkeessa esitetty selluvillan kulutusluku vuorivillan kulutusluvulla. Kulutus ajalla 9/97-2/98 on saatu kahden edellisen kulutusluvun erotuksena.

A-talo

9/97-8/98

3/98-8/98

9/97-2/98

Vuorivilla

Selluvilla

Selluvilla/vuorivilla

0,67

0,95

0,61

B-talo

9/97-8/98

3/98-8/98

9/97-2/98

Vuorivilla

Selluvilla

Selluvilla/vuorivilla

0,54

0,67

0,50

Näiden mittausten mukaan selluvillalla eristetty tila olisi kuluttanut joko 50 % tai 95 % vastaavanlaisen vuorivillalla eristetyn tilan energiankulutuksesta. Kuitenkin näillä kahdella eristeellä on sama lambda-arvo, eli teoreettisesti arvioiden kulutuslukujen pitäisi olla lähes samat. Väliraportissa selvitetään, mistä erot johtuvat. Näitä syitä ovat:

1. Huonetilojen lämpötilat vaihtelivat keskenään. Luonnollisesti korkeamman lämpötilan ylläpitäminen vaatii aina enemmän myös lämmitysenergiaa. Lämpötilat vaihtelivat termostaateissa ilmenneiden toimintahäiriöiden vuoksi.

2. Ilmastointilaitteiden toiminnassa oli eroja koerakennusten välillä.

3. Sisäovien aukeilemisesta johtuen lämpöä on päässyt mahdollisesti hukkaan. Sisäovet eivät olleet kaikissa huoneissa yhtä aikaa kiinni johtuen hirsikehikon painumisen aiheuttamasta rungon vääntymisestä ja oven karmien löystymisestä. Parocin tietojen mukaan toinen vuorivillalla eristetyn tilan ovi oli sateessa turvonnut niin, ettei sitä koko talvena saatu kunnolla kiinni.

4. A-talon kivivillaeristettyyn huoneeseen asennettu tiedonkeruuyksikkö "todennäköisesti" aiheutti pientä lämpötilan lisäystä n. 1-2 asteella, mikä pyrittiin kompensoimaan pienentämällä lämmityksen säätöä.

5. Tilojen ilmavuodot olivat suuria. Vuotoja esiintyi hirsien saumoissa ja nurkissa sekä seinien ja ylä- ja alapohjan liitoksissa. Samoin mittauksessa käytettävien laitteiden johtojen läpiviennit vuotivat.

Väliraportin sivun 28 alareunassa todetaankin vielä yhteenvedonomaisesti, että talven 97/98 aikana lattialämmityksen ja ilmastointilaitteiden toiminnassa havaittujen vaihtelujen takia energiankulutusarvot vaihtelevat suuresti huoneittain. Jaksolla maaliskuu-elokuu 1998 erot ovat tasaisemmat, mutta kulutusarvojen vaihteluun vaikuttaa vielä huoneiden ilmanpitävyyden huono taso ja keskinäinen vaihtelu. Väliraportissa ei edes mainita sitä mahdollisuutta, että kulutuserot voisivat johtua lämmöneristeiden välisistä eroista. Väliraportti ei siis anna mitään perusteita väittää, että jompikumpi käytetyistä lämmöneristeistä olisi eristyskyvyltään ja energiataloudeltaan toista parempi.

Loppuraportin ensimmäisenä liitteenä on energiankulutus tiloittain. Siinä mainitaan erikseen, että tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Jos raportin sivulla 20 esitetyn mukaisesti sinisen pylvään lukemiin lisätään 260 kWh saadaan seuraava taulukko:

A-talo

6/98-5/99

Vuorivilla

Selluvilla

Vuorivilla/selluvilla

0,86

B-talo

6/98-5/99

Vuorivilla

Selluvilla

Vuorivilla/selluvilla

0,82

Tämän mukaan A-talossa vuorivillalla eristetty tila olisi kuluttanut vain 86 % selluvillalla eristetyn tilan kulutuksesta ja B-talossa taas selluvilla olisi kuluttanut vain 82 % vuorivillalla eristetyn tilan kulutuksesta.

Tulosten vertailukelpoisuudesta kertoo myös selvää kieltä loppuraportissa toisena oleva pylväsdiagrammi "energiankulutus tiloittain mittausjaksoilla". Tämän diagrammin mukaan esim. aikavälillä 13.2.-23.2.1998 yksi neljästä tilasta olisi kuluttanut energiaa 4 kWh/päivä ja toinen lähes 17 kWh/päivä. Samasta diagrammista käy myös ilmi, että keskitalvella 1998-1999 eli aikavälillä 11.11.1998-10.3.1999 tila, jossa on ollut sisäpuolinen sellukuitueriste, on säännönmukaisesti kuluttanut selvästi enemmän energiaa kuin muut kolme tilaa. Loppuraportti vahvistaa sen, mikä tuli ilmi jo väliraportistakin. Energiankulutuksen luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia ja niiden erot johtuvat raporteissa mainituista seikoista eikä eri eristeiden ominaisuuksista tai niiden eristämiskyvystä.

EKOVILLA OY:N VASTAUS

Ekovilla Oy on kiistänyt markkinointinsa olleen SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 96.807,00 markalla, johon sisältyy arvonlisävero, laillisine korkoineen sekä Ekovilla Oy:n asianosaiskuluina 18.000 markkaa.

Ekovillan markkinoinnissa mainitulla Rovaniemen tutkimuksella tarkoitetaan yhteistyössä VTT:n ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa tehtyä tutkimusta "Terveellinen matalaenergiarakentaminen", jossa on verrattu selluvillalla ja mineraalivillalla eristettyjen tilojen eroja mm. energiankulutuksen kannalta. Projektiin osallistuivat myös mm. selluvillan tuottajan Ekovilla Oy:n edustaja sekä mineraalivillan tuottajan Paroc Oy:n edustaja.

Ensimmäinen väliraportti edellä mainitusta ns. Rovaniemen tutkimuksesta on päivätty 10.10.1998. Raportissa on esitetty ensimmäisen tutkimusvuoden tuloksia. Väliraportin sivulla 31 olevan yhteenvedon viimeisessä kappaleessa todetaan seuraavaa: "Rakennusten energiankulutuksessa erot eri mittahuoneiden välillä olivat huomattavat. Vähiten kuluttava oli ulkopuolelta selluvillalla eristetty huone. Tuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota lattiatermostaatin ja ilmanvaihdon toiminnan epäsäännöllisyyteen mittausjakson alkupuolella sekä koerakennusten ilmanpitävyyden heikkoon tasoon." Väliraportin sivulla 28 kohdassa 4.33 Energiankulutus viitataan liitteeseen 5, jossa on pylväsdiagrammin muodossa esitetty eri eristeillä eristettyjen tilojen kulutusarvoja. Tästä pylväsdiagrammista voidaan havaita selluvillalla eristetyn tilan kuluttaneen energiaa huomattavasti vähemmän kuin mineraalivillalla eristetyn tilan.

Ekovilla Oy:n esitteessä mainittu tiivistelmä väliraportista valmistui keväällä 1999, jolloin toisen vuoden mittaustulokset olivat jo tulleet Ekovilla Oy:n tietoon. Ekovilla Oy:n laatimassa väliraportin tiivistelmässä esitetyt pylväsdiagrammit ovat identtisiä Rovaniemen tutkimuksen 18.8.1999 päivätyn alustavan loppuraportin liitteessä 1 olevan pylväsdiagrammin "Energian kulutus yhteensä tiloittain 19.9.1997-31.5.1999" kanssa. Kyse ei siten ole Ekovilla Oy:n itse keksimistä mittaustuloksista ja pylväsdiagrammeista, kuten Paroc väittää, vaan ne ovat yksi yhteen Rovaniemen tutkimuksen alustavassa loppuraportissa esitettyjen mittaustulosten ja pylväsdiagrammien kanssa.

Alustavan loppuraportin sivulla 23 olevassa energiankulutusta koskevassa jaksossa on esitetty seuraavaa: "Eri rakennusosien energian kulutus poikkeaa hieman toisistaan. Sellukuitueristeellä eristetyt seinärakenteet ovat kokonaisenergiatasolla kuluttaneet vähemmän sähköä kuin mineraalivillalla eristetyt osat. Jaksoittain tarkasteltuna on havaittavissa pienempää vaihtelua eri eristeiden välillä." Lisäksi alustavan loppuraportin sivulla 24 olevan yhteenvedon viidennessä kappaleessa todetaan seuraavaa: "Rakennusten energiankulutuksessa on hieman eroja kokonaisenergiatasolla, mutta viikoittain tarkasteltuna erot eivät ole kovin suuret. Sellukuitueriste on kuluttanut kokonaisenergiaa vähemmän kuin mineraalivilla."

Ekovilla Oy käytti laatimassaan tiivistelmässä ensimmäisen ja toisen vuoden mittaustulosten keskiarvoa, joka myös oli liitetty alustavan loppuraportin oheen, mutta joka ilmeisesti Paroc Oy:n vaatimuksesta poistettiin julkaistusta raportista. Lopullisen raportin valmistuttua Ekovilla Oy poisti tiivistelmän internet-sivuiltaan eikä toimittanut sitä enää asiakkailleen siitä huolimatta, että siinä ei ollut esitetty virheellisiä tietoja tutkimuksesta. Muutokset loppuraportissa johtuivat ainoastaan Suomen suurimman mineraalivillan valmistajan ja merkittävän VTT:n toimeksiantajan Paroc Oy:n painostuksesta. Alustavan loppuraportin "muokkaaminen" Paroc Oy:lle sopivammaksi voidaan katsoa vääristävän kuluttajille annettavaa informaatiota ennemmin kuin Ekovilla Oy:n laatiman tiivistelmän.

Loppuraporttiluonnoksessa sanotaan selväsanaisesti, että selluvillalla eristetyt rakennuksen osat olivat käyttäneet vähemmän energiaa kuin mineraalivillalla eristetyt osat. Kuten Ekovilla Oy:n esitteessä on mainittu, perustuvat väitteet selluvillan tuomasta energiansäästöstä myös muihin selvityksiin kuin Rovaniemen tutkimukseen. Asiasta on tehty tutkimuksia ja selvityksiä mm. Amerikassa, jossa on tultu vastaaviin tuloksiin. Ekovilla Oy:n ei voida katsoa menetelleen markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti tai sopimattomasti. Ekovilla Oy:n esittämät väittämät selluvillalla saatavista energiansäästöistä eivät ole totuudenvastaisia.

On luonnollista, että osa talon energiahäviöstä tapahtuu katon, lattian, seinien, ilmanvaihdon ja ikkunoiden kautta. Se, miten suuri tämä osuus on, voi tietysti olla varsin vaihtelevaa. Paroc Oy:n hakemuksen eräänä liitteenä olevasta pientalon lämpöhäviötä esittävästä kaaviostakin voidaan todeta esim. ikkunoiden kautta tapahtuvan lämpöhäviön olevan parhaimmillaan vain 9 %. Muilta osin lämpöhäviötekijät ovat olleet olemassa myös Rovaniemen tutkimuksen koetaloissa. Vielä on todettava, että Ekovilla Oy:n esitteessä on selkeästi viitattu väliraportin tiivistelmään, josta käy ilmi, että koetalot eivät ole olleet normaaleja pientaloja ja että niistä ovat siten puuttuneet ikkunat.

Ekovilla on käyttänyt markkinoinnissaan edellä mainitun tutkimuksen raporteista ilmeneviä tietoja. Niiden käyttäminen ei voi olla hyvän liiketavan vastaista. Väliraportista otettuja tietoja on käytetty sellaisinaan. Alustavassa loppuraportissa eli loppuraportin luonnoksessa oli sanottu: "Sellukuitueriste on kuluttanut kokonaisenergiaa vähemmän kuin mineraalivilla". Tämä on jätetty pois julkaistusta loppuraportista. Edelleen tämän alustavan loppuraportin liitteenä oli energiankulutusta kuvaavat diagrammit, joita ei enää ollut julkaistussa loppuraportissa, jossa oli otettu huomioon vain toisen mittausvuoden tulokset. Tällöin energiankulutuksen erot eivät olleet enää yhtä suuret. Loppuraportin ilmestymisen jälkeen Ekovilla Oy ei ole enää käyttänyt markkinoinnissaan väliraporttien tietoja. Hakijan viittaama markkinointiaineisto on kuulunut samaan kampanjaan, eikä sen jakamista enää loppuraportin julkaisemisen jälkeen ole jatkettu.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on Paroc Oy Ab:n hakemuksesta tiedon saatuaan kehottanut Ekovilla Oy:tä toimittamaan hakemuksen johdosta kuluttajavirastoon selvityksen seuraavista seikoista:

"1. Esitteenne mukaan ´Tutkimukset meillä ja muualla osoittavat, että Ekovilla-eristeisessä talossa asuminen on viihtyisyyden lisäksi myös edullisempaa; lämmityskulut ovat noin kolmanneksen pienemmät.´ Lisäksi esitteessä todetaan, että Rovaniemellä meneillään olevan vertailututkimuksen mukaan Ekovillan tuoma ´säästö on ollut vieläkin rajumpaa´. Mihin tutkimustuloksiin säästöväitteet perustuvat ottaen huomioon, että

a) yllämainitun hakemuksen mukaan vain noin puolet energiahäviöstä tapahtuu lämmöneristeiden kautta eli jos talon kokonaiskulutuksesta on säästettävä 30 % paremman lämmöneristyksen avulla, on lämmöneristyksen kautta tapahtuvaa energiahäviötä pystyttävä pienentämään 60 %;

b) Rovaniemen tutkimuksen loppuraportin yhteenvedossa (s. 24) todetaan, että ´energiankulutuksessa on hieman eroa tiloittain tarkasteltuna. Kaikkia energian kulutukseen vaikuttavia tekijöitä ei ole tutkimuksessa analysoitu, joten energian kulutustiedot eivät ole vertailukelpoisia eri tilojen välillä´. Lisäksi sivulla 23 todetaan, että ´energiankulutuksen erot voivat johtua vaipan ilmavuodoista, väliseinien läpi tapahtuvasta lämpövirran kulusta sekä ilmanvaihtojärjestelmän vuodoista´;

2. Mitä tarkoitetaan sanalla "turvallinen" esitteenne otsikossa "Hyvä rakentaja! Tiesitkö, että viihtyisyys ja turvallisuus tulevat myös halvemmalla!"

3. Internet-sivuillanne on syyskuussa 1999 ollut ´Tiivistelmä väliraportista kevät -99´. Mihin väliraporttiin ko. sivuilla olleet tiedot, esimerkiksi pylväsdiagrammi, jonka otsikkona on ´koerakennusten mitatut energiakulutukset (kWh 9/97-5/99´, perustuvat ottaen huomioon, että Rovaniemen tutkimuksen väliraportissa ei ko. pylväsdiagrammia ole esitetty?"

Ekovilla Oy:n annettua KA:n pyytämän selvityksen KA on yhtiölle lähettämässään kirjeessä todennut, että yhtiön markkinointi, jossa kerrottiin Ekovilla-eristeisessä talossa lämmityskulujen olevan "noin kolmanneksen pienemmät" ja että Rovaniemen tutkimuksen perusteella "säästö on ollut vieläkin rajumpaa" olleen kuluttajansuojalain (KSL) vastaista. KA on katsonut yhtiön KA:lle antamassaan selvityksessä sitoutuneen vastaisessa markkinoinnissaan noudattamaan ko. sitoumuskohtaa, ja päättänyt asian käsittelyn tältä osin tähän.

TODISTELU

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa Ekovilla Oy:n hallituksen jäsentä, toimitusjohtaja Eero Aukusti Ervastia ja Paroc Oy Ab:n nimeämänä todistajana erikoistutkija Jyri Pekka Niemistä. Kuultava ja todistaja ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Kun ensimmäiset mittaustulokset saatiin, ohjausryhmässä keskusteltiin tulosten julkistamisesta. Kokouspöytäkirjassa 16.2.1999 oleva lausuma "Ohjausryhmän luonne on nimenomaisesti ohjata projektia mm. niin, että informaatio projektista välittyy mahdollisimman laajalle." kuvaa kuultavan mielestä hyvin istunnon jälkeen käytyä keskustelua. Kuultava kysyi muilta ohjausryhmän jäseniltä, voidaanko näitä tuloksia käyttää jatkossa eri tilaisuuksissa, ja ohjausryhmässä oltiin sitä mieltä, että voidaan. Alustava loppuraportti käsiteltiin myös ohjausryhmässä ja siitä oli jäsenillä kopiot. Siinä kuvattiin energiankulutusta pylväsdiagrammeilla sekä lauseilla, joissa todettiin selkeät erot energiankulutuksessa. Loppuraportti käsiteltiin myös ohjausryhmässä. Siitä oli kuitenkin poistettu mainitut pylväsdiagrammit ja lausuma energiankulutuksen eroista. Kuultava ei tiedä, mistä poistaminen johtui.

Kun tutkimusraportit tulivat ohjausryhmän käsiteltäviksi, todistaja kommentoi energiankulutusasiaa voimakkaasti ja vaati sitä muutettavaksi, koska se oli todistajan mielestä väärin käsitelty. Loppuraportissa se oli parantunut huomattavasti. Todistaja ei itse olisi halunnut ottaa energiankulutuslukemia raportteihin ollenkaan, koska niistä muodostui huomattava osa raporttia, vaikka se ei ollut edes hankkeen tavoite. Se, että alustavassa loppuraportissa on suora maininta eristeiden energiankulutuksen eroista, johtuu ilmeisesti siitä, että tutkija on halunnut tutkia tutkimuksen ulkopuolella tehtyjä tuloksia. Mikäli tutkija olisi tarkastellut asiaa huolellisemmin, hän olisi itsekin huomannut tiettyjä mahdottomuuksia. Näiden tutkimusten perusteella ei voida yleisellä tasolla päätellä, että selluvillalla eristetty tila kuluttaa vähemmän energiaa kuin vuorivillalla eristetty tila. Hankkeen tavoite on ilmeisesti livennyt käsistä jossain vaiheessa.

Ohjausryhmässä ei todistajan mielestä ilmennyt sellaista painostusta, että joku olisi halunnut muokata lopputulosta omaa taustaryhmäänsä tukevaksi, eikä todistaja huomannut yritysten välillä olleen kitkaa. Tutkimustulosten käyttämisestä oli ohjausryhmää järjestettäessä sovittu yritysten, Lapin Liiton ja ammattikorkeakoulun kesken, ettei tutkimustuloksia saa antaa kolmansille osapuolille ilman yhteistä hyväksyntää. Ennen loppuraporttia todistaja ilmoitti omat kommenttinsa suoraan raporttiin ja lähetti sen tutkimuksen vastuulliselle tekijälle. Sen jälkeen raporttia muokattiin. Vastuullinen tutkija vaihtui edellisen lähdettyä toisiin tehtäviin. Todistajan käsityksen mukaan loppuraporttia on muokattu pelkästään hänen tekemiensä kommenttien pohjalta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija, Paroc Oy Ab ja vastaaja, Ekovilla Oy harjoittavat mm. lämmöneristeiden markkinointia. Hakija markkinoi mineraalivillaa ja vastaaja markkinoi selluvillaa.

Vastaajayhtiö on maaliskuussa 1999 lähettänyt telefaxilla eräälle rautakaupalle edellä mainitusta väliraportista kolme sivua, joista yksi on kansilehti, toisella sivulla on esitelty rakenneratkaisuja ja kolmannella sivulla on pylväsdiagrammeja otsikolla "Koerakennusten energiakulutus 9/97-8/98". Selluvillan osalta energiankulutusta kuvaava pylväsdiagrammi on ollut selvästi matalampi kuin mineraalivillan vastaava pylväsdiagrammi.

Elokuussa 1999 vastaaja on lähettänyt Rakennusmestarien Keskusliitto RKL ry:n ja Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry:n jäsenille kirjeen, jonka etusivulla on ollut mm. seuraava teksti: "Ammattilaisten kaipaama eristeiden vertailututkimus osoittaa eristeiden erot" ja "Eristevisa ammattilaisille". Kirjeessä on neljä rakenneratkaisua kuvaavaa piirrosta ja niiden yläpuolella otsikko "Mikä allaolevista ratkaisuista on mielestäsi energiataloudellisin?" Kirjeessä on sanottu mm. seuraavaa: "Rovaniemellä on meneillään ammattilaisten kaipaama eristeiden vertailututkimus, jossa ensimmäistä kertaa Suomessa vertaillaan kahden erilaisen eristeen, Ekovillan ja mineraalivillan eroja." Kirjeessä on kehotettu osallistumaan "eristevisaan" vastaamalla energiataloudellisinta eristeratkaisua ja huonointa eristeratkaisua koskeviin kysymyksiin. Kirjeessä mainitaan, että oikeat vastaukset löytyvät vastaajan internet-sivuilta.

Vastaajan internet-sivuilla on syyskuussa 1999 viitattu Rovaniemen ammattikorkeakoulun edellä mainitusta tutkimuksesta tehtyyn väliraporttiin esittämällä mm. otsikolla "Koerakennusten mitatut energiakulutukset (kWh) 9/97-5/99" pylväsdiagrammeja, jotka kuvaavat mineraalivillalla ja selluvillalla eristetyn tilan energiankulutusta. Selluvillan kohdalla energiankulutusta kuvaava pylväsdiagrammi on selvästi matalampi kuin mineraalivillan pylväsdiagrammi.

Vastaaja on syksyllä 1999 jakanut mm. yksityishenkilöille tarkoitettua esitettä, jossa on sanottu mm. seuraavaa: "Hyvä rakentaja! Tiesitkö, että viihtyisyys ja turvallisuus tulevat myös halvemmalla!!" ja "Eristeen valinnalla on merkitystä. Missä muussa yhteydessä päätät jopa kolmanneksen pienemmistä lämmityskuluista!!!" Esitteessä sanotaan mm. seuraavaa: "Tutkimukset meillä ja muualla osoittavat, että Ekovilla-eristeisessä talossa asuminen on viihtyisyyden lisäksi myös edullisempaa; lämmityskulut ovat noin kolmanneksen pienemmät. Rovaniemellä on meneillään mielenkiintoinen eristeiden vertailututkimus, jossa Ekovillan tuoma säästö on ollut vieläkin rajumpaa." Esitteessä olevalla kupongilla on voinut tilauksen yhteydessä osallistua arvontaan, jonka voittona on ollut ensimmäisen vuoden lämmöt, kuitenkin siten, että kilpailevaan eristeratkaisuun päätyessään kilpailuun osallistuja on saanut itse maksaa lämmitysenergiastaan "harakoille menneet 30 %".

Markkinatuomioistuin toteaa, että esillä olevassa asiassa hakemuksen kohteena on markkinointi, jossa on energiankulutuksen osalta verrattu vastaajan markkinoimaa eristemateriaalia hakijan markkinoimaan eristemateriaaliin. Kysymys on siten tuotteiden vertailevasta markkinoinnista.

Markkinatuomioistuimen eräiden aikaisempien ratkaisujen perusteluissa on todettu, että vertailevassa mainonnassa korostuu vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta ja että markkinoijan on kyettävä osoittamaan markkinoinnissa käytettävässä vertailussa esitetyt tiedot riidattomiksi tosiseikoiksi (esim. ratkaisut 1988:9, 1994:16, 1997:4, 1998:22 ja 1998:23). Myös harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan Euroopan Yhteisöjen direktiiviin (84/450/EEC) on vuonna 1997 lisätty vertailuja koskevia säännöksiä, joiden mukaan vertailevan mainonnan on oltava hyvän tavan mukaista, tiedoiltaan luotettavaa ja tasapuolista.

Markkinatuomioistuin on mm. ratkaisunsa 1992:3 perusteluissa lausunut, että markkinoinnin suorittaja on vastuussa markkinoinnissa esittämiensä väitteiden totuudellisuudesta. Ratkaisujen 1997:3 ja 1998:23 perusteluissa on lausuttu, että viittaaminen ulkopuolisen tahon tekemään testiin markkinoinnissa on omiaan antamaan markkinoinnista luotettavan kuvan. Esim. ratkaisujen 1987:10 ja 1988:5 perusteluissa on lisäksi katsottu, että viitattaessa markkinoinnissa testiin ei saa esittää johtopäätöksiä, jotka eivät vastaa testin tuloksia.

Vastaaja on alalla ammattimaisesti toimiville henkilöille kohdistamassaan markkinoinnissa käyttänyt tutkimuksen kestäessä tehtyihin raportteihin sisältyneitä, eristeiden energiankulutusta kuvaavia edellä mainittuja pylväsdiagrammeja, joita ei ollut otettu tutkimuksesta tehtyyn loppuraporttiin. Myös vastaajan internet-sivuillaan käyttämät pylväsdiagrammit ovat sisältyneet mainittuihin, tutkimuksen kestäessä tehtyihin raportteihin. Vastaaja ei ollut markkinoinnissaan kertonut raporteissa mainituista, mitatun energiankulutuksen luotettavuuteen vaikuttavista varaumista. Vaikka vastaajan markkinoinnissaan edellä selostetulla tavalla käyttämät pylväsdiagrammit oli otettu suoraan edellä mainituista raporteista, ja vaikka myös loppuraportin mittaustuloksista käy ilmi vastaajan eristeen pienempi energiankulutus, sanottujen pylväsdiagrammien käyttäminen kuvatulla tavalla markkinoinnissa ei ole esitetyn selvityksen perusteella antanut oikeaa kuvaa sanotun tutkimuksen tuloksista.

Yksityishenkilöille jaetussa markkinointiaineistossa on mainittuun tutkimukseen viitaten esitetty selluvillalla eristetyn tilan energiankulutuksen olevan noin kolmanneksen pienempää kuin mineraalivillalla eristetyn tilan, sekä kerrottu, että mainittu tutkimus osoittaa lämmityskulujen säästön olevan vieläkin rajumpaa. Tutkimuksen tekijät eivät olleet esittäneet tutkimuksesta sanotunlaisia johtopäätöksiä. Vaikka vastaajan eristeen pienempi energiankulutus käy ilmi tutkimuksen mittaustuloksista, tutkimuksesta ei kuitenkaan esitetyn selvityksen perusteella voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että sellukuitueristeellä eristetty tila kuluttaisi yleisesti selvästi vähemmän energiaa kuin mineraalivilla eristetty tila. Vastaajan markkinoinnissaan käyttämässä vertailussa esitettyjen, energiankulutusta koskevien edellä selostettujen ilmaisujen ei tältä osin voida katsoa perustuneen Rovaniemen ammattikorkeakoulun edellä mainittuun tutkimukseen.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajayhtiö on käyttämällä markkinoinnissa esittämässään vertailussa ilmaisuja, joiden mukaan edellä mainittu Rovaniemen ammattikorkeakoulun tutkimus osoittaisi vastaajan markkinoimalla eristeellä eristetyn tilan energiankulutuksen olevan vain noin kolmannes tai vähemmän hakijan markkinoimalla eristeellä eristetyn tilan energiankulutuksesta, ja edellä mainittuja pylväsdiagrammeja käyttäen esittämällä, että vastaajan eristeellä eristetty tila kuluttaisi yleisesti vähemmän energiaa kuin hakijan eristeellä eristetty tila, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajaa ei ole kuitenkaan tarpeen velvoittaa suorittamaan hakijan vaatimia oikaisutoimenpiteitä.

Hakija ei ole esittänyt selvitystä siitä, että sille olisi vaadittujen oikeudenkäyntikulujen lisäksi aiheutunut tästä oikeudenkäynnistä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitettua työtä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyviä menetyksiä, joista aiheutuneet kulut vastaaja olisi velvoitettava hakijalle korvaamaan asianosaiskuluina. Hakijan vaatimia asianosaiskuluja ei siten voida määrätä vastaajan maksettavaksi.

Hakijayhtiön oikeudenkäyntikuluja koskevaan vaatimukseen sisältyy myös palkkioista laskutettava arvonlisävero. Markkinatuomioistuin toteaa tältä osin, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on sanotun luvun 14 §:n perusteluissa lausuttu mm. seuraavaa: "Ratkaisussa tulee erottua myös arvonlisäveron osuus. Jos voittanut osapuoli saa vähentää arvonlisäveron omassa verotuksessaan, ei hävinnyttä tule velvoittaa oikeudenkäyntikuluvaatimuksena suorittamaan arvonlisäveron osaa. Muutoin vastapuoli saa arvonlisäveron osuutta vastaavan ylimääräisen hyödyn." (HE 107/1998 s. 22).

Hakijayhtiö on arvonlisäverovelvollinen ja hakijalla on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä, maksamansa arvonlisävero omassa verotuksessaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 14 §:n säännökset sekä 14 §:n säännöksen edellä mainitut perustelut huomioon ottaen vastaajan maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista on vähennettävä vaadittuihin kuluihin sisällytetty arvonlisävero.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Ekovilla Oy:tä SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla esittämästä markkinoinnissa käytettävässä eristemateriaalien vertailussa ilmaisuja, joiden mukaan tämän ratkaisun perusteluissa mainittu Rovaniemen ammattikorkeakoulun suorittama tutkimus osoittaisi vastaajan markkinoimalla selluvillalla eristetyn tilan energiankulutuksen olevan vain noin kolmannes tai vähemmän hakijan markkinoimalla mineraalivillalla eristetyn tilan energiankulutuksesta, taikka muutoin sanottuun tutkimukseen vedoten esittämästä, että vastaajan eristeellä eristetty tila kuluttaisi yleisesti vähemmän energiaa kuin hakijan eristeellä eristetty tila.

Kieltoa on noudatettava heti.

Ekovilla Oy velvoitetaan suorittamaan Paroc Oy Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista viisikymmentäyksituhatta seitsemänsataakaksikymmentäseitsemän (51.727) markkaa 43 penniä. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Henriksson, Kivipato, Maijala, Paloranta, Sario ja Suonperä