Court orders ban on distributing marketing materials to minors without parental consent and using disguised advertising formats.

KA vastaan Mainostoimisto DVF-Finland Oy, Family 2000 ry ja Jorma Kari Leppäniemi. Family 2000 -julkaisussa oli runsaasti mainoksia ja myös artikkelinomaisissa kirjoituksissa oli mainittu tuotteiden, valmistajien ja markkinoijien kaupallisia tunnuksia mm. nimien ja logojen muodossa. Family 2000 -julkaisu koostui sisällöltään pääosin kaupallisista viesteistä, jonka vuoksi sitä voitiin luonnehtia mainosjulkaisuksi.

Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja family 2000 ry olivat jakaneet family 2000 -mainosjulkaisua kouluihin tarkoituksessa, että julkaisu jaettaisiin kouluissa edelleen oppilaille tai että julkaisu olisi kouluissa oppilaiden vapaasti saatavissa. Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 ry eivät olleet itse tai esim. opettajien välityksellä hankkineet oppilaiden vanhempien lupaa kohdistaa ko. markkinointitoimenpiteitä suoraan koulussa käyviin lapsiin ja nuoriin. Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 olivat siten kohdistamalla markkinointitoimenpiteitä suoraan koulussa käyviin lapsiin ja nuoriin ilman näiden vanhempien tai muiden huoltajien suostumusta ja käyttämällä sanotulla tavalla koulujen opettajia markkinointiaineistonsa jakajina menetelleet markkinoinnissaan hyvän tavan vastaisesti.

Family 2000 -julkaisu oli kokonaisuudessaan laadittu muistuttamaan pitkälti toimituksellisia julkaisuja. Useissa kirjoituksissa esiintyi kirjoittajina tai viestien esittäjinä lapsia tai nuoria, jotka esittelivät julkaisussa markkinoituja tuotteita usein myös niiden nimet, logot tai muut kaupalliset tunnukset mainiten. Kun julkaisu oli kohdistettu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, vaara siitä, että kohderyhmä ei ollut tunnistanut kirjoituksia mainoksiksi, oli ollut tavallista suurempi.

Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 ry olivat käyttämällä Family 2000 -julkaisussa artikkelinomaisia tekstejä, kuvatekstejä ja kuvia siten, että niistä ei selkeästi ja yksiselitteisesti käynyt ilmi, että kysymyksessä oli mainos, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Jorma Leppäniemi oli vastuussa hakemuksen kohteena olleesta markkinoinnista. Oli olemassa erityisiä syitä kohdistaa asiassa määrättävä kielto myös Leppäniemeen henkilökohtaisesti.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Mainostoimisto DVF-Finland Oy:tä, Family 2000 ry:tä sekä Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa sekä Family 2000 ry:n puheenjohtajaa Jorma Leppäniemeä henkilökohtaisesti kielletään sakon uhalla kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla

1. jakamasta markkinointimateriaalia suoraan alaikäisille lapsille joko koulujen tai päiväkotien kautta, jollei markkinointia suorittava tai sen toimeksiannosta markkinointia jakava taho ole varmistanut, että lasten vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa markkinointimateriaalin jakamiselle lapsille, ja

2. suorittamasta sellaista markkinointia, jossa elinkeinonharjoittajien markkinointi on esitetty julkaisuissa artikkelinomaisissa teksteissä tai kuvateksteissä taikka muulla vastaavalla tavalla siten, ettei heti selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kysymyksessä on mainos.

KA:n huomiota kiinnitettiin ilmoituksella 20.5.1999 Family 2000 -lehden sisältämään artikkelimuotoon puettuun tekstimainontaan. Ilmoituksen tekijältä oli tilattu artikkeli kierrätyksestä lehteen. Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n edustaja Jorma Leppäniemi oli artikkelia tilatessaan tuonut esiin, että sponsorit "haluavat oman ideologiansa esiin jutussa". Ilmoituksen tekijä oli kieltäytynyt sisällyttämästä artikkeliinsa mainontaa, minkä seurauksena hän ei ollut ainakaan ilmoitusta tehdessään saanut palkkiota artikkelistaan.

Kesällä 1999 KA oli puhelinyhteydessä Jorma Leppäniemeen. Tällöin ilmeni, ettei Family 2000 -projektin takana ollut mitään järjestöä, vaan että kyseessä oli Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n täysin kaupallinen projekti. Puhelinkeskustelussa huomautettiin Leppäniemelle, että nykyinen menettely, jossa lehti sisälsi tekstimainontaa, vaikka sen kaupallista luonnetta ei tuotu esiin ja että lehteä jaettiin lisäksi suoraan lapsille koulun välityksellä, oli KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista. Leppäniemelle toimitettiin KA:n ohjeet liittyen markkinointiin koulussa.

KSL:n 2 luvun 1 §:n yleissäännöksessä kielletään sopimaton ja hyvän tavan vastainen mainonta. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) on todettu, että markkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on lapsiin kohdistuvaa markkinointia arvosteltava keskimääräistä tiukemmin. Tätä periaatetta on sovellettu sekä markkinatuomioistuimen että KA:n ratkaisukäytännössä. Myös mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä on tunnustettu lasten ja alaikäisten nuorten erityisasema suhteessa mainontaan sekä mainonnan tunnistettavuuden vaatimus. Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 14 artiklan mukaan mainonnassa ei saa käyttää hyväksi lasten ja nuorten kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta.

Family 2000 -lehdissä on julkaistu tunnistettavien mainosten lisäksi artikkeleita, joissa markkinoinnille tyypillisellä tavalla esitellään nimettyjä tuotteita. Artikkelimuotoon puettu mainonta yhdessä tunnistettavien mainosten kanssa on muodostanut pääosan lehtien sisällöstä. Siten kyseessä on KA:n näkemyksen mukaan kaupallinen julkaisu, joka sisältää runsaasti markkinointimateriaalia. Artikkelimuotoon puettu markkinointi sellaisenaan on sopimatonta markkinointia, koska siitä ei heti selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kyseessä on markkinointi. Lisäksi markkinointiaineiston jakelutapa on KA:n käsityksen mukaan ollut sopimaton, koska elinkeinonharjoittaja on toimittanut aineiston jaettavaksi suoraan lapsille kertomatta, että kyseessä on markkinointiaineistoa sisältävä julkaisu ja edellyttämättä, että jakelusta huolehtivat koulut ja päiväkodit varmistaisivat lasten vanhemmilta luvan aineiston jakoon.

KSL:n 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnista vastaa joko sitä tilaava taikka suorittava elinkeinonharjoittaja. Erityisestä syystä voidaan kielto kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai hänen lukuunsa toimivaan henkilöön. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan KSL:n 1 luvun 5 §:n määritelmän mukaan luonnollista, yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittavaksi. Myös aatteellinen yhdistys voi toimia elinkeinonharjoittajana (HE 8/1977 s. 16). Markkinointia suorittavalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan esimerkiksi markkinoinnin suunnittelijaa, julkaisijaa tai kustantajaa (HE 8/1977 s. 29).

Mainostoimisto DVF-Finland Oy on Family 2000 -projekti -nimitystä käyttäen kustantanut Family 2000 julkaisua sekä hankkinut mainostajat ja huolehtinut jakelusta kouluille ja päiväkodeille. Mainostoimisto DVF-Finland Oy on toiminut markkinointia suorittavana elinkeinonharjoittajana, koska markkinointi on tapahtunut sen kustantamassa aikakauslehdenomaisessa julkaisussa olevissa artikkeleissa, joista vastaa julkaisija ja päätoimittaja. Family 2000 -lehden julkaisua on jatkanut rekisteröitymisensä 19.11.1999 jälkeen Family 2000 ry. Koska julkaistun lehden sisältö muodostuu pääosin kaupallisista viesteistä ja sen julkaisu on ilmestymistiheydestäkin päätellen ammattimaista taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi tapahtuvaa toimintaa, on myös Family 2000 ry:tä pidettävä tässä markkinointia suorittavana elinkeinonharjoittajana.

Osoitteellisen suoramarkkinoinnin lisäksi myöskään markkinointi auktoriteetteja hyväksikäyttäen ei ole sopivaa lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa. Lapsille on luonteenomaista vahva auktoriteettien kunnioitus. Markkinoinnin tunnistamiskyvyn heikkouden vuoksi lapsi ei osaa suhtautua markkinointiin kriittisesti. Jos markkinointiaineiston jakaa joku auktoriteettitaho, saa materiaali lapsen mielessä vahvistusta jakajan asemasta johtuen. Myös markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1981:9 katsonut, että opettajan jakamana markkinointiaineisto sai kohtuuttoman suuren painoarvon.

Lasten vanhemmat tai muut huoltajat vastaavat lapsen kasvatuksesta sekä kulutuspäätöksistä perheessä. Koska markkinoinnilla pyritään vaikuttamaan lapsen kulutustottumuksiin, on tärkeää, että vanhemmat voivat mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa siihen, millaisen markkinoinnin kanssa lapsi joutuu tekemisiin. Koulujen, päiväkotien tai iltapäiväkerhojen yms. toiminnan pääasialliseen tarkoitukseen ei kuulu kaupallisuus. Jos näissä paikoissa jaetaan lapsille markkinointia suoraan, eivät vanhemmat voi varautua heidän lapsiinsa kohdistettuun markkinointiin. Lisäksi, kuten edellä mainittiin, markkinointi saa lapsen silmissä erityisen painoarvon auktoriteetin jakamana. Jakelutavan muutokset eivät muuta asiaa toiseksi. Myös silloin, kun materiaali on kouluissa tai päiväkodeissa lasten vapaasti otettavissa, kyseessä on mainosten jakelu.

Markkinoinnista on vastuussa sekä Mainostoimisto DVF-Finland Oy, Family 2000 ry että Leppäniemi henkilökohtaisesti. Leppäniemi toimii molemmissa oikeushenkilöissä sekä kyseessä olevassa julkaisussa vastuullisena tahona. Markkinointia on harjoitettu Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n alaisuudessa ennen kuin projekti on rekisteröity yhdistykseksi. Projektin rekisteröiminen yhdistykseksi ei poista Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n vastuuta.

MAINOSTOIMISTO DVF-FINLAND OY:N, FAMILY 2000 RY:N JA JORMA LEPPÄNIEMEN VASTAUS

Vastaajat ovat kiistäneet markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Leppäniemeen kohdistetut vaatimukset tulisi hylätä sillä perusteella, että hän ei henkilökohtaisesti ole ollut vastuussa markkinoinnista.

Family-lehdessä julkaistut osittaiset ns. tekstimainonnat ovat aivan tavanomaista sisältöä muissakin lapsille ja nuorille suunnatuissa lehdissä. Lapsille ja nuorille suunnattuja julkaisuja selaillessa käy ilmi, että kyseinen käytäntö on aivan normaalia journalistista työskentelyä. Yritykset joutuvat maksamaan lehtien julkaisijoille kyseisestä informatiivisesta tuotetietoudesta tai suoranaisesta mainonnasta joko rahana tai tuotteina. KA väittää Family 2000-lehden rikkoneen markkinoinnin sääntöjä, vaikka Family 2000-lehti ja sen linja ei poikkea millään tavalla normaalista aikiakauslehtien soveltamasta käytännöstä.

Vastaajat ovat lähettäneet Family 2000 -lehdet kouluille rehtoreille osoitetun saatekirjeen kera. Koulujen sisäisestä jakelusta päättivät koulut itse tai koulujen vanhempainyhdistykset. Koulujen päätös jakelun suorittamisesta oli kokonaan vapaaehtoista, vastaajat eivät millään lailla vaikuttaneet näihin päätöksiin. Vastaajat ovat teettäneet EFU-projektilla ja osuuskunta Toivolla tutkimuksen, jossa selvitettiin vanhempien näkökantaa Family 2000 lehden jakeluun ja sisältöön. Helsingin ammattikorkeakouluille on sosiaali- ja terveysalalla toimiva maisteri Sirkka-Liisa Furu tehnyt selvityksen vanhempainyhdistyksen mahdollisesta mukaantulosta lehden toimituskuntaan. Vastaavanlaista lehteä julkaistaan ja jaetaan Ruotsissa Hem & Skola -järjestön kustantamana. Myös mainitussa lehdessä sisältöön on liitetty tiedottavaa materiaalia, samoin kuin Family-lehdessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vastaajien lehteen ollaan oltu tyytyväisiä.

TODISTELU

Asiassa on kuultu vastaajien nimeämänä todistajana kasvatustieteen maisteri Sirkka-Liisa Hannele Furua, joka on kertonut vastaajien julkaisua koskevasta, Lapsi 2000 -messuilla käyneiden henkilöiden keskuudessa tehdystä kyselystä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Mainostoimisto DVF-Finland Oy harjoittaa mm. mainosalan palveluiden tuottamista. Family 2000 ry niminen yhdistys harjoittaa mm. nuorille suunnattujen julkaisujen julkaisemista. Jorma Leppäniemi on Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n toimitusjohtaja ja ainoa hallituksen jäsen sekä Family 2000 ry:n puheenjohtaja.

Mainostoimisto DVF-Finland Oy on julkaissut vuonna 1999 Family 2000 -nimistä julkaisua siten, että kustantajaksi on merkitty Family 2000 -projekti. Sanotun julkaisun julkaisemista on ilmoituksen mukaan jatkanut Family 2000 ry -niminen yhdistys sen jälkeen, kun yhdistys on merkitty yhdistysrekisteriin. Julkaisun päätoimittajaksi on ilmoitettu Jorma Leppäniemi. Julkaisu on suunnattu lapsille ja nuorille. Julkaisussa on mm. kirjoituksia lapsia ja nuoria kiinnostavista tapahtumista ja lapsille ja nuorille tarkoitetuista tuotteista. Julkaisun erään numeron pääkirjoituksessa on mainittu, että julkaisua jaetaan päiväkotien ja koulujen kautta.

Markkinatuomioistuin toteaa, että KSL:n 2 luvun 1 §:ssä on kielletty markkinoinnissa käyttämästä hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Sanotun lain esitöissä (hallituksen esitys kuluttajansuojalainsäädännöksi HE 8/1978) on todettu, että markkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on lapsiin kohdistuvaa markkinointia arvosteltava keskimääräistä tiukemmin. Tämä on todettu myös useissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa (esim. ratkaisut 1981:9, 1984:11, 1987:13, 1990:16, 1995:16 ja 1996:9). Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen mukaan mainonnassa ei saa käyttää hyväksi lasten ja nuorten kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta.

Family 2000 julkaisua on vuoden 1999 aikana julkaistu ainakin neljä eri numeroa. Julkaisun kansilehdessä on ilmoitettu julkaisun olevan mm. "Lehti varhaisnuorille" ja "Vakava lehti nuorille". Julkaisussa on runsaasti mainoksia, joista osa on esitetty esim. kilpailujen muodossa. Myös artikkelinomaisissa kirjoituksissa on mainittu tuotteiden, valmistajien ja markkinoijien kaupallisia tunnuksia mm. nimien ja logojen muodossa. Family 2000-julkaisun on näin ollen sisällöltään katsottava koostuvan pääosin kaupallisista viesteistä, jonka vuoksi sitä voidaan luonnehtia mainosjulkaisuksi.

1. Markkinatuomioistuin on esim. ratkaisujensa 1987:13, 1990:16 ja 1996:9 perusteluissa lausunut, että lapsiin kohdistuvaa markkinointia on arvioitava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia vaikutuksille. Ratkaisujen 1980:13 ja 1981:9 perusteluista käy ilmi, että olosuhteisiin, joissa markkinointi toteutetaan, on lapsiin kohdistuvaa markkinointia arvioitaessa myös kiinnitettävä erityistä huomiota. Ratkaisussa 1980:13 oli kysymys markkinoinnin suorittamisesta päiväkodissa ja ratkaisussa 1981:9 koulun välityksellä suoritetuista markkinointitoimenpiteistä. Mainittujen ratkaisujen perusteluista käy ilmi periaate, että vanhempien on annettava päättää heidän lapsiinsa kohdistettavista markkinointitoimenpiteistä.

Vastuu lasten ja nuorten kasvattamisesta kuuluu ensisijaisesti lasten ja nuorten huoltajille. Myös lasten ja nuorten hyödykehankinnoista päättävät yleensä näiden huoltajat. Markkinointiaineiston jakaminen ei kuulu päiväkotien ja koulujen varsinaiseen toimintaan ja tarkoitukseen. Tämä käy ilmi myös markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1980:13 ja 1981:9 perusteluista. Ratkaisun 1980:13 perusteluissa on mm. todettu, että markkinointitilaisuuden järjestäminen päiväkodissa olisi edellyttänyt lasten vanhempien luvan. Koulun opettaja on oppilaille voimakas auktoriteetti. Markkinatuomioistuimen ratkaisun 1981:9 perusteluista käy ilmi, että markkinoinnin suorittaminen käyttämällä peruskoulun opettajaa markkinointiaineiston jakajana saattaa saada oppilaissa kohtuuttoman suuren painoarvon.

Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 ry ovat jakaneet Family 2000 mainosjulkaisua kouluihin tarkoituksessa, että julkaisu jaettaisiin kouluissa edelleen oppilaille tai että julkaisu olisi kouluissa oppilaiden vapaasti saatavissa. Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 ry eivät olleet itse tai esim. opettajien välityksellä hankkineet oppilaiden vanhempien lupaa kohdistaa ko. markkinointitoimenpiteitä koulussa käyviin lapsiin ja nuoriin. Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 ry ovat näin ollen kohdistamalla markkinointitoimenpiteitä suoraan koulussa käyviin lapsiin ja nuoriin ilman näiden vanhempien tai muiden huoltajien suostumusta ja käyttämällä sanotulla tavalla koulujen opettajia markkinointiaineistonsa jakajina menetelleet markkinoinnissaan hyvän tavan vastaisesti.

2. Markkinatuomioistuin toteaa yleisesti hyväksyttynä periaatteena olevan, että kaupallinen viestintä ei saa sekoittua muuhun viestintään. Tämä käy ilmi myös useista markkinatuomioistuimen aikaisemmista ratkaisuista (esim. ratkaisut 1986:2, 1987:10, 1997:4 ja 1997:6). Ratkaisujen 1987:10, 1994:17 ja 1997:4 perusteluissa lausuttiin mm., että raja toimituksellisen ja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä ja mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Ratkaisun 1994:17 perusteluissa todettiin myös, että mainoksia silmäillään usein pintapuolisesti ja että mainos on siihen tarkemmin tutustumattakin heti voitava tunnistaa mainokseksi.

Markkinointiviestintää, joka on esitetty toimituksellisen aineiston muodossa, on usein vaikea tunnistaa kaupalliseksi viestinnäksi. Varsinkaan lasten ja nuorten ei voida olettaa kykenevän erottamaan sanotunlaista viestintää toimituksellisesta viestinnästä.

Family 2000-julkaisun kansilehden mainintojen mukaan julkaisu on mm. "Lehti varhaisnuorille" ja "Vakava lehti nuorille". Markkinatuomioistuimelle esitetyissä Family 2000 -julkaisun neljässä numerossa on kirjoituksia, joissa on tuotteiden valmistajien, itse tuotteiden tai markkinoijien nimet tai logot mainiten esitelty lapsia ja nuoria kiinnostavia tuotteita. Kirjoituksissa on tuotteiden nimet tai logot mainiten kerrottu esim., mitä elintarvikkeita lapsen tai nuoren pitäisi syntymäpäivillä tai kotikutsuilla tarjota tai mitä kosmetiikkatuotteita lapsen tai nuoren pitäisi käyttää. Samoin esim. vaatteita, välipalatuotteita ja ilotulitteita on esitelty artikkelin muotoon puetuissa kirjoituksissa tuotteiden nimet tai logot mainiten. Kirjoituksiin on liitetty eräistä tuotteista myös kuvia.

Family 2000 -julkaisu on kokonaisuudessaan laadittu muistuttamaan pitkälti toimituksellisia julkaisuja. Useissa kirjoituksissa esiintyy kirjoittajina tai viestien esittäjinä lapsia tai nuoria, jotka esittelevät julkaisussa markkinoituja tuotteita usein myös niiden nimet, logot tai muut kaupalliset tunnukset mainiten. Kun julkaisu on kohdistettu ensisijaisesti lapsille ja nuorille, vaara siitä, että kohderyhmä ei ole tunnistanut kirjoituksia mainonnaksi, on ollut tavallista suurempi.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että Mainostoimisto DVF-Finland Oy ja Family 2000 ry ovat käyttämällä Family 2000 -julkaisussa artikkelinomaisia tekstejä, kuvatekstejä ja kuvia siten, että niistä ei heti selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kysymyksessä on mainos, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Jorma Leppäniemi on Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n toimitusjohtaja ja ainoa hallituksen jäsen sekä Family 2000 ry:n puheenjohtaja. Leppäniemi on myös Family 2000 -julkaisun päätoimittaja. Leppäniemi on vastannut Family 2000 -julkaisua koskevan markkinoinnin käytännön toteutuksesta. Leppäniemi on asiassa esitetyn selvityksen mukaan myös henkilökohtaisesti pyrkinyt huolehtimaan markkinointiaineiston esittämisestä artikkelimuodossa. Koska Leppäniemi on ollut vastuussa hakemuksen kohteena olevasta markkinoinnista, on KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 mom:ssa tarkoitettuja erityisiä syitä kohdistaa asiassa määrättävä kielto myös Leppäniemeen henkilökohtaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Mainostoimisto DVF-Finland Oy:tä, Family 2000 ry:tä ja Jorma Kari Leppäniemeä, kutakin erikseen kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla

1. jakamasta markkinointiaineistoa suoraan alaikäisille lapsille tai nuorille joko koulujen tai päiväkotien kautta, varmistumatta siitä, että lasten tai nuorten huoltajat ovat antaneet suostumuksensa markkinointiaineiston jakamiseen lapsille ja nuorille, ja

2. esittämästä markkinointiaineistoa julkaisussa artikkelinomaisissa teksteissä tai kuvateksteissä taikka muulla vastaavalla tavalla siten, ettei julkaisusta heti selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kysymyksessä on mainos.

Kieltoja on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Bärlund, Airikkala, Henriksson, Leino, Maijala ja Suonperä