Consumer court bans misleading electricity ads offering unrelated discounts on fuel and home insurance.

Kuluttaja-asiamies (KA) vastaan Helsingin Energia. Vastaaja oli mainoksessaan tarjonnut vastaajan kanssa sähkösopimuksen tekeville kuluttajille lisäetuina alennusta auton polttoaineen hinnasta ja alennusta kotivakuutusmaksusta. Tarjotut lisäedut, jotka eivät kuluttajan kannalta liittyneet asiallisesti sähkösopimuksen tekemiseen, olivat mainoksen keskeisenä elementtinä. Mainoksessa oli siten korostettu sähkösopimuksen sijasta sen kannalta toisarvoisia seikkoja. Lisäetuina tarjotut kylkiäiset oli esitelty mainoksessa siten, että kuluttajan huomio saattoi keskittyä sähkösopimuksen tekemisen sijasta sanottuihin myynninedistämiskeinoihin. Mainos oli omiaan vaikuttamaan epäasiallisesti kuluttajan ostopäätökseen. Mainos oli tämän vuoksi kuluttajien kannalta sopimaton.

Sähkön toimituksella ja auton polttoaineella ei ollut käyttöyhteyttä keskenään. Sanottuja tuotteita ei myöskään hankittu yhdessä eikä niiden käytöllä voitu katsoa olevan yhteistä päämäärää. Sähkösopimuksella ja vakuutusyhtiön tarjoamalla kotivakuutuksella ei myöskään ollut hankintatai käyttöyhteyttä keskenään. Se, että kotivakuutus saattaa kattaa muiden vahinkojen ohella myös sähkön omaisuudelle aiheuttamia vahinkoja, ei muodostanut ilmeistä asiallista yhteyttä ko. tuotteiden välille. Vastaajan tarjous, jonka mukaan vastaajan kanssa sähkösopimuksen tehnyt kuluttaja saa alennusta auton polttoaineen tai kotivakuutuksen hinnasta, kun kyseisillä hyödykkeillä ei ollut ilmeistä asiallista yhteyttä sähkösopimuksen kanssa, oli KSL:n 2 luvun 4 §:n vastainen.

KSL_2_luku_1_§, 4_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Helsingin Energiaa kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 4 ja 7 § nojalla sakon uhalla kielletään kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa

1. tarjoamasta vastaajan kanssa sähkönmyyntisopimuksen tekeville kuluttajille alennusta auton polttoaineesta tai kotivakuutuksen maksuista tai tekemästä muuta vastaavaa tarjousta, joka rakenteeltaan ja esitystavaltaan on omiaan viemään kuluttajien huomion sähkösopimuksen tekemisen kannalta toisarvoisiin seikkoihin, ja

2. tekemästä tarjousta, jonka mukaan vastaajan kanssa sähkönmyyntisopimuksen tehnyt kuluttaja saa asiakasetuna alennusta jonkin muun kulutushyödykkeen hinnasta, jollei kyseisellä hyödykkeellä ja sähkönmyyntisopimuksella ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Helsingin Energia julkaisi syyskuussa 1998 Helsingin Sanomissa otsikolla "Kanta-asiakkaan spesiaali" mainoksen, jossa kerrotaan mm. seuraavaa: "Uutta! Saat Pohjolassa uuden kotivakuutuksesi ensimmäisen vuoden vakuutusmaksusta 20 % alennuksen", sekä "Uutta! Saat 13 p/l alennusta Esso-asemilla autosi polttoaineesta, kun maksat Tiger-kortilla". Lisäksi mainoksessa kerrotaan, että "1.9.1998 lähtien kanta-asiakkaanamme olo on taas entistä makoisampaa. Ja ihan niin kuin ennenkin, sitä mukaa kun uusia kanta-asiakasetuja ilmestyy, saat ne kaikki automaattisesti käyttöösi asiakastietojen perusteella. Tuliko nälkä? Jos et vielä ole asiakkaamme, asiakaspalvelumme ohjaa sinut valmiiksi kattamaamme pöytään!" Lisäksi kerrotaan, että "jos et vielä ole asiakkaamme, soita 08001-400010 ja pyydä sähkötarjous!".

Marraskuussa 1998 vastaaja lähetti asiakkailleen kirjeen, joka sisälsi mm. kaksi "todistusta Helsingin Energian asiakaseduista". Todistuksissa kerrotaan yllämainitusta Esso-asemien ja Pohjolan alennuksista. Edut sai esittämällä toisen todistuksen Tiger-korttihakemukseen ja esittämällä toisen todistuksen kotivakuutusta otettaessa.

KA ilmoitti Helsingin Energialle kirjallisesti pitävänsä vastaajan kanta-asiakasetujen markkinointia KSL:n 2 luvun 1 ja 4 §:n vastaisena. Kirje sisälsi luonnoksen markkinointikielloksi, ja Helsingin Energialle varattiin mahdollisuus esittää luonnoksesta näkemyksensä. Vastineessa KA:n vaatimuksia pidettiin perusteettomina. KA määräsi 11.2.1999 Helsingin Energialle markkinointikiellon. Vastaaja vastusti kieltoa annetussa kymmenen päivän määräajassa, joten kielto raukesi. Rauenneen kiellon sanamuoto poikkesi jonkin verran tässä hakemuksessa esitetystä kieltovaatimuksesta.

Sähkömarkkinalakia muutettiin 1.9.1998 lukien siten, että kuluttaja-asiakkaat saivat mahdollisuuden ostaa sähkönsä miltä tahansa sähkönmyyjältä hankkimatta erillistä tuntienergiamittaria. Sähkön siirtopalvelu on sen sijaan edelleen paikallisen jakeluverkkohaltijan yksinoikeus eli siirtopalvelun osuutta sähkölaskussa ei voi kilpailuttaa. Lainmuutoksen tavoitteena oli, että kuluttajat hyötyisivät kilpailusta halvempina sähkön hintoina. Sähköyhtiöt ovat uudessa tilanteessa tehostaneet kuluttajiin kohdistuvaa markkinointiaan ja tarjonneet esimerkiksi asiakkuuteen liittyviä lisäetuja. Kuluttaja voi vaihtaa sähkönmyyjää irtisanomalla toistaiseksi voimassa olevan sähkönmyyntisopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla.

Helsingin Energian "kanta-asiakkaan spesiaali"-mainos on kohdistettu sekä jo aiemmin sähkönmyyntisopimuksen tehneille asiakkaille että mahdollisille uusille asiakkaille, joita mainoksessa kehotetaan soittamaan annettuun palvelunumeroon ja pyytämään sähkötarjous.

KSL:n 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa tehdä tarjousta, jonka mukaan kulutushyödyke myydään yhteisestä hinnasta toisen hyödykkeen kanssa tai joka edellyttää että ostamalla kulutushyödykkeen saa vastikkeetta tai alennetulla hinnalla muun kulutushyödykkeen, mikäli tarjotuilla kulutushyödykkeillä ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään. KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 mom:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

Säännösten tarkoituksena on turvata kuluttajille mahdollisuus tehdä harkittuja ostopäätöksiä ilman, että päätöksentekoon vaikutetaan epäolennaisilla tekijöillä. Tarjottavan hyödykkeen yhteydessä annettavat kylkiäiset vaikeuttavat kuluttajan mahdollisuutta arvioida itse päätuotteen edullisuutta. Tällainen kylkiäistarjous kohdistaa kuluttajan huomion päätuotteen sijasta sen hankinnan kannalta epäolennaiseen kylkiäiseen.

Markkinatuomioistuimen ratkaisukäytännöstä (esim. ratkaisut 1981:014, 1991:009, 1997:011 ja 1997:019) käy ilmi, että kylkiäissäännöksessä tarkoitettua ilmeistä asiallista yhteyttä ei ole katsottu olevan tuotteilla, joilla ei ole hankinta- tai käyttöyhteyttä keskenään tai joiden käytön päämäärää ei voi pitää yhteisenä. Ratkaisun 1991:009 perusteluissa on viitattu KSL:n esitöihin, joiden mukaan ilmeiselle asialliselle yhteydelle tulisi käytännössä asettaa tiukat vaatimukset.

Sähkön toimituksella ja auton polttoaineella ei ole käyttöyhteyttä keskenään. Sanottuja tuotteita ei myöskään hankita yhdessä eikä niiden käytöllä ole yhteistä päämäärää. Sähkösopimus ja vakuutusyhtiön tarjoama kotivakuutus ovat myös itsenäisiä tuotteita, joilla ei ole hankintatai käyttöyhteyttä keskenään. Se, että kotivakuutus kattaa muiden vahinkojen ohella myös sähkön omaisuudelle aiheuttamia vahinkoja, ei muodosta ilmeistä asiallista yhteyttä ko. tuotteiden välille.

Tarjouksen sopimattomuutta lisää myös se, että kotivakuutuksen valitsemisen tulisi tapahtua kuluttajan vakuutustarpeen pohjalta ja vakuutusyhtiöiden kotivakuutukset ovat sisällöltään hyvinkin erilaisia ja eri hintaisia. Kuluttajan on tällöin erittäin vaikea hahmottaa tarjotun lisäedun todellista arvoa. Sama koskee myös bensiiniä, jonka hinta vaihtelee päivittäin ja joskus jopa useita kertoja päivän aikana. Tällaisen tuotteen ostaminen pelkästään luvatun alennuksen perusteella saattaa johtaa varsin epätarkoituksenmukaiseen tulokseen kuluttajan kannalta.

Helsingin Energian edellä kuvatussa "kanta-asiakkaan spesiaali" lehti-ilmoituksessa uudet kanta-asiakasedut tuodaan korostuneesti esiin ja ne on esitetty keskeisenä perusteena, jonka vuoksi kuluttajan kannattaa tehdä sähkönmyyntisopimus Helsingin Energian kanssa. Lehti-ilmoituksessa kerrotaan kotivakuutuksen ja polttoaineen hinnasta annettavista alennuksista antamatta ko. hyödykkeistä muita hintatietoja. Mainoksessa viitataan myös sähkön "jatkuvasti edulliseen hintaan", mutta mitään hintatietoja, joiden perusteella kuluttaja voisi arvioida hinnan edullisuutta, mainokseen ei sähkönkään osalta sisälly.

Helsingin Energian markkinointi, jossa yhtiö tarjoaa sähkönmyyntisopimuksen tekeville kuluttajille lisäetuna alennuksen hyödykkeistä, joilla ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä sähkösopimuksen kanssa, on omiaan viemään kuluttajien huomion sähkösopimuksen tekemisen kannalta toisarvoisiin seikkoihin. Vastaajan markkinointi on siten KSL:n 2 luvun 1 ja 4 §:n vastaista.

Helsingin Energian kanssa jo aiemmin sähkönmyyntisopimuksen tehneet asiakkaat ovat tulleet yhtiön kanta-asiakasetujen piiriin heti etujen käyttöönoton yhteydessä. Vastaajan markkinoinnissa heille luvataan myös lisää kanta-asiakasetuja jatkossa kertomalla, että "sitä mukaa kun uusia kanta-asiakasetuja ilmestyy, saat ne kaikki automaattisesti käyttöösi asiakastietojesi perusteella".

Sähkömarkkinoiden kilpailun avauduttua kuluttajat ovat pyytäneet sähköyhtiöiltä runsaasti hintatarjouksia ja pyrkineet selvittämään, voiko sähkönmyyjää vaihtamalla pienentää sähkölaskuaan. Kuitenkin vain pienehkö osa sähkönkäyttäjistä, lehtitietojen mukaan noin 1 prosentti eli vajaa 30 000 kuluttaja-asiakasta, on vaihtanut myyjää. Kuluttajien on ollut vaikeaa verrata eri sähköyhtiöiden hintoja keskenään, koska yhtiöiden tariffeissa olevien rakenteellisten erojen vuoksi ne eivät yleensä ole keskenään vertailukelpoisia. Hintojen selkeyttä ja "läpinäkyvyyttä" on omiaan vähentämään myös erilaisten kylkiäistyyppisten lisäetujen kytkeminen sähköyhtiön asiakkuuteen.

Arvioitaessa sitä, vaikuttavatko sähköyhtiön asiakkuuteen kytketyt lisäedut epäasianmukaisella tavalla kuluttajien päätöksentekoon hintavertailuja tehtäessä ja sähköntoimittajaa valittaessa, voidaan huomiota kiinnittää siihen, onko tarjotuilla lisäeduilla ja sähkönmyyntisopimuksella sellaista käyttö- tai hankintayhteyttä keskenään, jota edellytetään yhdistetyiltä tarjouksilta ja kylkiäistarjouksilta. Jollei tällaista luonnollista yhteyttä hyödykkeiden välillä ole, kuluttajien on vaikea mieltää asiakasetujen arvoa sähkönmyyntisopimuksen osana. Tämä koskee muun muassa sellaista asiakasetujen piirissä olevaa kuluttajaa, joka muilta sähköyhtiöiltä saamiensa hintatarjousten perusteella harkitsee sähkönmyyjän vaihtoa.

Vastaajan tarjoamilla asiakaseduilla ei ole KSL:n 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettua ilmeistä asiallista yhteyttä sähkönmyyntisopimuksen kanssa eikä lisäetuihin myöskään liity mitään Helsingin Energian omaa asiakkailleen tarjoamaa etua, jota asiakas voisi käyttää hyväkseen tekemättä sopimuksia ulkopuolisten elinkeinonharjoittajien kanssa. Etujen hyväksikäyttö edellyttää polttoaineen ja kotivakuutuksen ostamista tietyiltä yhtiöiltä eli Esso-asemilta ja Pohjolasta. Lisäetujen luonteesta johtuu, ettei kuluttajalla ole mahdollisuutta saada vastaavaa etua rahassa, jos hänellä ei ole tarvetta hankkia kyseisiä hyödykkeitä.

Kuten edellä on todettu, kuluttajien on vaikea arvioida auton polttoaineeseen ja kotivakuutukseen liittyvien lisäetujen arvoa, koska öljy-yhtiöt tarjoavat polttoainetta eri hinta- ja maksuvaihtoehdoilla ja myös kotivakuutusten hinnoissa ja sisällössä on huomattavia eroja. Helsingin Energian markkinoinnissa ei anneta lisäetuja koskevien tuotteiden hintatietoja vaan ilmoitetaan ainoastaan penni- ja prosenttialennuksen suuruus, mikä ei vielä kerro tuotteen edullisuutta. Jo pelkkä alennusten lupaaminen tosin johtaa helposti siihen, että kuluttaja luopuu vertailemasta tuotteiden hintaa.

HELSINGIN ENERGIAN VASTAUS

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Koska vastaaja on lopettanut hakemuksen kohteena olevan markkinoinnin, uhkasakon asettaminen on joka tapauksessa tarpeetonta.

Sähkön osto poikkeaa normaalista hyödykeostosta selkeästi siinä, että sähkön ostamisessa on kysymys pitkäaikaisesta asiakkuudesta. Sopimus solmitaan joko määräajaksi tai toistaiseksi. Päätöstä sähkön ostamisesta ei tehdä hetken mielijohteen seurauksena, vaan asiaan huolella perehtyen. Pienasiakasmyynnissä Helsingin Energia soveltaa toistaiseksi voimassa olevaa sopimuskäytäntöä, jolloin asiakkaalla on oikeus ja mahdollisuus vaihtaa sähkön toimittajaa erittäin vaivattomasti, jos hän päätöksensä jälkeen syystä tai toisesta olisi ratkaisuunsa tyytymätön tai tulee vain toisiin ajatuksiin. Sähkön ostossa ei ole mahdollista syntyä tilannetta, jossa asiakas olisi sidottu Helsingin Energiaan pitempään kuin kahden viikon irtisanomisajan.

Helsingin Energian tavoitteena on sähkömarkkinalain hengen mukaisesti tuottaa asiakkuuteen liittyen erilaisia lisähyötyjä ja näin luoda asiakassuhteesta molempia osapuolia tyydyttävä ja palkitseva kumppanuussuhde. Helsingin Energia onkin neuvotellut eri osapuolten kanssa asiakkuuteen liittyviä kumppanuusetuja, mm. nyt kyseessä olevat etuudet koskien polttoainetta ja kotivakuutusta. Markkinointi on sisältänyt asiakkaille annettavana etuna lisäksi sähkötapaturmavakuutuksen, jonka KA on katsonut KSL:n mukaan sallituksi etuudeksi. Nämä edut annetaan myös jo asiakaspiiriin kuuluville kuluttajille sitä mukaa kuin uusia hyödykkeitä on tuotettu. Vanhat asiakkaat eivät ole voineet aavistaa saavansa kyseisiä etuja sähkösopimusta tehdessään. Siten kyse ei ole eduista, joiden tarkoituksena on kalastella uusia asiakkaita tekemällä yhdistetty tarjous, johon pääasian, sähkösopimuksen lisähoukuttimeksi ja sopimuksen hinnan hämärtämiseksi annetaan lisäetuja, vaan etu tulee kaikille asiakkaille.

Helsingin Energia perusti vuonna 1997 kanta-asiakasjärjestelmän. KA on antanut kanta-asiakasmarkkinointia koskevat ohjeet vuoden 1997 aikana eli vastaajan järjestelmän voimaantulon jälkeen. Helsingin Energia purki kantaasiakasjärjestelmänsä kilpailuviranomaisten kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena. Asiakasedut haluttiin kuitenkin säilyttää asiakkailla ja myöntää ne myös uusille asiakkaille.

Kanta-asiakasjärjestelmille on ominaista, että kanta-asiakkaita kohdellaan eri tavalla kuin satunnaisostajia. Kuluttajat ovat 1.9.1998 voimaan tulleen sähkömarkkinalain muutoksen jälkeen voineet ostaa sähkönsä miltä tahansa sähkönmyyjältä hankkimatta erillistä tuntienergiamittaria. Kuten KA:n ohjeet edellyttävät, Helsingin Energia on esittänyt selvästi asiakkuuteen liittyvät kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet. Etujen käyttäminen on riippumaton kuluttajan sähkönostopäätöksestä, ja lisäksi hänen päätettäväkseen jää, käyttääkö hän lisäetuja vai ei. Etujen käyttäminen on normaalisti myös eriaikainen kuin sähkön ostopäätöksen teko.

KA:n ohjeet edellyttävät, ettei yritys voi lähteä siitä, että kuluttajasta tulee kanta-asiakas, ellei hän erityisesti sitä kiellä. Vastaajan kanta-asiakasjärjestelmä syntyi ohjeiden puutteessa mahdollisesti myöhemmin voimaan tulleiden ohjeiden vastaisesti, mutta järjestelmän purkamisen jälkeen asiakasedut on annettu automaattisesti kaikille, eikä niistä synny velvoitteita kuluttajalle. Sähköntoimittajan vaihtamisesta huolimatta kuluttaja säilyttää käyttöön ottamistaan nyt kyseessä olevista eduista kertaluontoisen edun eli alennuksen ensimmäisen vuoden kotivakuutusmaksusta.

Siten bonus-järjestelmä, kanta-asiakasjärjestelmä tai etuasiakasjärjestelmä, millä nimellä sitä halutaan kutsuakin, on hyväksytty niin suomalaisen liike-elämän, lainsäädännön kuin kuluttajien puolesta tehtyjen kuluttajalainsäädännön määrittelemien pelisääntöjen puitteissa. KA:n kieltovaatimus kohdistuukin uusille asiakkaille kohdistuvaan mainontaan. Sen sallittavuus riippuu siitä, katsotaanko edun hämärtävän kuluttajan sähkösopimuksen solmimispäätöstä, ja toisaalta siitä, onko tarjotuilla eduilla sellainen asiallinen yhteys sähkön myyntiin, ettei etuja voida katsoa kielletyiksi kylkiäisiksi.

KSL:n 2 luvun 4 §:n tarkoituksena on suojata kuluttajaa ja turvata kuluttajille mahdollisuus tehdä ostopäätöksiä ilman, että päätöksentekoon vaikutetaan epäolennaisilla tekijöillä. Selvittääkseen, missä määrin sähkösopimuksen mukana annettavat lisäedut ovat vaikeuttaneet kuluttajan mahdollisuutta arvioida itse päätuotteen edullisuutta, teetti Helsingin Energia Gallup Oy:n markkinatutkimusryhmällä asiakasetututkimuksen elokuussa 1999. Haastattelututkimus toteutettiin Helsingin Energian asiakkaiden sekä Espoon ja Vantaan energiayhtiöiden asiakkaiden keskuudessa. Vastaajamäärä oli 501. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään sähköasiakkaiden mielipiteitä tarjotuista eduista. Sähköasiakkaiden mielipiteitä tiedusteltiin mm. siitä, mitkä tekijät vaikuttavat sähkön ostopäätöksen tekemiseen, miksi sähköntoimittajaa vaihdetaan ja miten sähköasiakkaat suhtautuvat lisäetuuksiin osana yritysten markkinointia.

Tehty tutkimus osoittaa, että sähköntoimittajaa vaihdetaan harvoin. Vaihdon syyt koskevat sähkön hintaa ja palveluun tyytymättömyyttä. Tutkimuksen mukaan tarjotut lisäetuudet eivät näyttele merkittävää roolia sähköntoimittajan vaihtamista suunniteltaessa, vaan useimmiten hinta ratkaisee valinnan. Tutkimus osoittaa edelleen, että enemmistö kuluttajista pitää Helsingin Energian tarjoamia etuuksia joko täysin tai melko hyväksyttävänä. Vastaajat ovat olleet tyytyväisiä saamiinsa etuihin eivätkä katso tulleensa harhaanjohdetuiksi sähkösopimusta tehdessään. Kuluttajat pitävät lisäetuja hyväksyttävinä, mutta katsovat, että lisäeduilla ei ole merkitystä heidän tehdessään ostopäätöksiään sähkösopimusta solmittaessa. Tutkimus osoittaa, että sähkön ostopäätös tehdään ennemmin harkitusti, paneutumalla asiaan, kuin hetken mielijohteesta.

KA:n hakemuksessa väitetään, että vastaajan ilmoittelu keskittyy kertomaan kotivakuutuksesta ja polttoaineista annettavista alennuksista, mutta että mitään hintatietoja, joiden perusteella kuluttaja voisi arvioida hinnan edullisuutta, ei sähkön osalta sisälly. Väite on paikkansapitämä tön. Lisäetuja koskevan mainonnan yhteydessä Helsingin Energia on käyttänyt vertailevaa hintamainontaa sen jälkeen, kun KA päätyi sallimaan vertailevan hintamainonnan aiottuaan ensin syksyllä 1997 kieltää sen. Helsingin Energian markkinoille tuottamat lisäetuudet eivät ole kuluttajan hämäämistä, vaan aitoja ja selkeitä kilpailu- ja asiakasetuja, joita lainsäätäjä on tavoitellut syntyvän sähkömarkkinoiden vapauttamisen tuottamina aitoina lisähyötyinä.

Helsingin Energian julkiset sähkönmyyntihinnat ovat pienasiakkaiden osalta Sähkömarkkinakeskuksen laatimien hintavertailujen mukaan valtakunnan halvimpia. Edelleen voidaan todeta, että Helsingin Energia myy kaikille pienasiakkailleen sähköä yhdenvertaisin hinnoin ja yksinkertaistetuin hintarakentein siten, että kilpaillun sähkön hinta määräytyy käytetyn energiamäärän mukaan ilman perusmaksuja. Mainitut periaatteet tukevat varmasti Helsingin Energian uskottavuutta, kun tavoitteiksi on kirjattu pitkäaikaiset kumppanuusluontoiset asiakassuhteet, joiden rakentamiseen ja ylläpitoon ei lainkaan sovellu KA:n väittämät toimet eli epäasiallinen vaikuttaminen ostokäyttäytymiseen ja kylkiäistarjouksella harhauttaminen.

Lisäetuudet, polttoaine-, ja vakuutusmaksualennukset ovat Helsingin Energian yhteistyökumppanien Oy Esso Ab:n ja Pohjola Oyj:n myöntämiä alennusjärjestelmiä, jotka eivät maksa Helsingin Energialle mitään. Tämä poikkeaa oleellisesti esim. K-kauppiasketjun ja HOK:n bonusjärjestelmästä. Mainittujen yritysten asiakkaat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, ovatko he kanta-asiakkaita vai eivät. Helsingin Energian järjestelmä ei sen sijaan vaikuta millään lailla sähkön hintaan, vaan sähkön hinnoitteluperusteet kaikille asiakkaille ovat tältä osin samat.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Helsingin Energia on julkaissut Helsingin Sanomissa syyskuussa 1998 mainoksen, jossa on ollut kuva hampurilaisesta sekä otsikko "Kanta-asiakkaan spesiaali. Positiivista energiaa kaikilla mausteilla." Mainoksessa sanotaan mm. seuraavaa: "Uutta! Saat Pohjolassa uuden kotivakuutuksesi ensimmäisen vuoden vakuutusmaksusta 20 %:n alennuksen" sekä "Uutta! Saat 13p/l alennusta Esso-asemilla autosi polttoaineesta, kun maksat Tiger-kortilla". Lisäksi mainoksessa kerrotaan seuraavaa: "1.2.1998 lähtien kantaasiakkaanamme olo on taas entistä makoisampaa. Ja ihan niin kuin aina ennenkin, sitä mukaa kuin uusia kanta-asiakasetuja ilmestyy, saat ne kaikki automaattisesti käyttöösi asiakastietojesi perusteella. Tuliko nälkä? Jos et vielä ole asiakkaamme, asiakaspalvelumme ohjaa sinut valmiiksi kattamaamme pöytään". Lisäksi mainoksessa on kehotus: "jos et vielä ole asiakkaamme, soita 0800-1-400010 ja pyydä sähkötarjous!"

Marraskuun alussa 1998 Helsingin Energia on lähettänyt asiakkailleen mainoskirjeen, joka on sisältänyt mm. kaksi "todistusta Helsingin Energian asiakaseduista". Todistuksissa on kerrottu edellä mainituista Esso-asemien polttoainealennuksesta sekä Pohjolan kotivakuutuksen maksualennuksesta. Edut on mainoksen mukaan saanut liittämällä toisen todistuksen Tiger-korttihakemukseen ja esittämällä toisen todistuksen uutta kotivakuutusta otettaessa. Todistukset ovat olleet voimassa 30.4.1999 saakka.

KA:n pidettyä mainoksia KSL:n vastaisina KA ja Helsingin Energia ovat käyneet niiden johdosta kirjeenvaihtoa. KA on helmikuussa 1999 määrännyt Helsingin Energialle markkinointikiellon. Helsingin Energia on vastustanut kieltoa sille varatussa kymmenen päivän määräajassa, minkä vuoksi kielto on rauennut.

Markkinatuomioistuin toteaa, että sähkömarkkinalakia on muutettu syksyllä 1998 siten, että kuluttajat saivat mahdollisuuden ostaa sähkönsä miltä tahansa sähkönmyyjältä hankkimatta erillistä tuntienergiamittaria. Lainmuutoksen tavoitteena oli, että kuluttajat hyötyisivät kilpailusta halvempina sähkön hintoina. Kuluttajan halutessa vaihtaa sähkönmyyjää hän voi irtisanoa toistaiseksi voimassaolevan sähkönmyyntisopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla.

1. Markkinatuomioistuin on esim. ratkaisujen 1991:5 ja 1987:11 perusteluissa lausunut, että kuluttajan etujen mukaista on, että markkinointiaineiston pääsanomana on tarjottu tuote ja sen esittely. Ratkaisuissa 1997:29 ja 1991:5 on kielletty käyttämästä markkinoinnissa arpajaisia ja niihin liittyviä voittoja ja yllätysetuja myynninedistämiskeinona siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta, jolloin kuluttajan päähuomio keskittyy sanottuihin myynninedistämiskeinoihin.

Sähkönmyyntisopimuksia tarjoavat kuluttajille useat sähköyhtiöt. Tarjousten vertaaminen keskenään ei ole kuluttajalle yksinkertaista. Jotta kuluttaja voisi arvioida, mikä tarjouksista on hänelle edullisin, hänen tulisi voida verrata myös eri sähköyhtiöiden tarjoamia hintoja keskenään.

Vastaaja on lehtimainoksessaan tarjonnut vastaajan kanssa sähkösopimuksen tekeville kuluttajille lisäetuina alennusta auton polttoaineen hinnasta ja alennusta kotivakuutusmaksusta. Kuluttajalla on lisäedut saadakseen oltava sähkösopimus vastaajan kanssa. Kysymyksessä on siten toisen hyödykkeen hankinnan yhteydessä tarjottava lisäetu eli kylkiäinen.

Kuluttajille tarjottavat kotivakuutukset ovat sisällöltään erilaisia ja myös niiden hinnat vaihtelevat. Kotivakuutuksen ottaminen perustuu kuluttajan omaan vakuutustarpeeseen, minkä perusteella myös kuluttajan maksettava vakuutusmaksu pitkälti määräytyy. Bensiinin hinta saattaa joillakin asemilla vaihdella jopa useamman kerran päivässä. Vastaajan mainoksessa on tarjotuista lisäeduista mainittu ainoastaan hinnasta laskettava alennusprosentti. Kuluttajan on mm. sen vuoksi vaikea arvioida tarjottujen lisäetujen arvoa.

Vastaajan mainoksen keskeisenä elementtinä ovat tarjotut lisäedut, jotka eivät kuluttajan kannalta liity asiallisesti sähkösopimuksen tekemiseen. Mainoksessa on siten korostettu sähkösopimuksen sijasta sen kannalta toisarvoisia seikkoja. Lisäetuina tarjotut kylkiäiset on esitelty mainoksessa siten, että kuluttajan huomio saattaa keskittyä sähkösopimuksen tekemisen sijasta sanottuihin myynninedistämiskeinoihin. Mainos on ollut omiaan vaikuttamaan epäasiallisesti kuluttajan ostopäätökseen. Vastaajan ko. mainos on tämän vuoksi ollut kuluttajien kannalta sopimaton.

2. KSL:n 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa tehdä tarjousta, jonka mukaan kulutushyödyke myydään yhteisestä hinnasta toisen hyödykkeen kanssa tai joka edellyttää, että ostamalla kulutushyödykkeen saa vastikkeetta tai alennetulla hinnalla muun hyödykkeen, mikäli tarjotuilla hyödykkeillä ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Markkinatuomioistuimen aikaisemmista ratkaisuista käy ilmi, että kylkiäissäännöksessä tarkoitettua ilmeistä asiallista yhteyttä ei ole katsottu olevan tuotteilla, joilla ei ole hankinta- tai käyttöyhteyttä keskenään tai joiden käytön päämäärää ei voida pitää yhteisenä (esim. ratkaisut 1991:9, 1997:11 ja 1997:19).

Sähkön toimituksella ja auton polttoaineella ei ole käyttöyhteyttä keskenään. Sanottuja tuotteita ei myöskään hankita yhdessä eikä niiden käytöllä voida katsoa olevan yhteistä päämäärää. Sähkösopimuksella ja vakuutusyhtiön tarjoamalla kotivakuutuksella ei myöskään ole hankintatai käyttöyhteyttä keskenään. Se, että kotivakuutus saattaa kattaa muiden vahinkojen ohella myös sähkön omaisuudelle aiheuttamia mahdollisia vahinkoja, ei muodosta ilmeistä asiallista yhteyttä ko. tuotteiden välille.

Vastaajan edellä selostetuissa mainoksissa esitetty tarjous, jonka mukaan vastaajan kanssa sähkösopimuksen tehnyt kuluttaja saa alennusta auton polttoaineen tai kotivakuutuksen hinnasta, kun kyseisillä hyödykkeillä ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä sähkösopimuksen kanssa, on ollut KSL:n 2 luvun 4 §:n vastainen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää KSL:n 2 luvun 1, 4 ja 7 §;n nojalla kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla Helsingin Energiaa markkinoinnissaan

1. tarjoamasta vastaajan kanssa sähkönmyyntisopimuksen tekeville kuluttajille alennusta auton polttoaineen hinnasta tai kotivakuutusmaksun hinnasta tai tekemästä muuta vastaavaa tarjousta, joka rakenteeltaan ja esitystavaltaan on omiaan viemään kuluttajien huomion sähkösopimuksen tekemisen kannalta toisarvoisiin seikkoihin, ja

2. tekemästä tarjousta, jonka mukaan vastaajan kanssa sähkösopimuksen tehnyt kuluttaja saa alennusta auton polttoaineen tai kotivakuutuksen taikka jonkin muun kulutushyödykkeen hinnasta, ellei kyseisellä hyödykkeellä ja sähkösopimuksella ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Kieltoja on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Bärlund, Henriksson, Kortekangas, Maijala, Paloranta, Reinamo ja Sario

---

[SV]

Konsumentombudsmannen (KO) mot Helsingfors Energi. De konsumenter som slöt ett elavtal med svaranden hade i svarandens reklam såsom tilläggsförmåner erbjudits rabatt på priset på bränsle för bilar och rabatt på premien för en hemförsäkring. De erbjudna tilläggsförmånerna, som ur konsumentens synvinkel inte hade någon anknytning i sak till ingåendet av elavtalet, var det centrala elementet i reklamen. I reklamen hade således omständigheter som var sekundära med hänsyn till elavtalet framhävts i stället för elavtalet. De på köpet-nyttigheter som erbjudits som tilläggsförmåner hade presenterats i reklamen på så sätt att konsumentens uppmärksamhet eventuellt riktades mot dessa säljfrämjande åtgärder i stället för ingåendet av elavtalet. Reklamen var ägnad att inverka osakligt på konsumentens köpbeslut. Reklamen var därför otillbörlig med hänsyn till konsumenterna.

Leverans av elektricitet och bränsle för bilar saknade brukssamband. Dessa produkter anskaffas inte heller tillsammans och det kunde inte anses att användningen av dessa produkter hade ett gemensamt syfte. Elavtalet och en hemförsäkring som erbjuds av ett försäkringsbolag hade inte heller anskaffnings- eller brukssamband med varandra. Det faktum att hemförsäkringen vid sidan om andra skador eventuellt täcker även skador som elektriciteten orsakat egendom, utgjorde inte ett uppenbart sakligt samband mellan produkterna i fråga. Svarandens erbjudande, enligt vilket en konsument som ingått ett elavtal med svaranden får rabatt på priset på bränsle för bilar eller på priset på hemförsäkringen, stred mot KSL 2 kap. 4 §, då nyttigheterna i fråga saknade ett uppenbart sakligt samband med elavtalet.

KSL_2_kap._1_§, 4_§ och 7_§