Consumer ombudsman wins increased fine and extended ban for unclear adult service pricing in Finland.

Kuluttaja-asiamies (KA) vastaan TBS-Finland Oy (yhtiö. Yhtiötä oli markkinatuomioistuimen päätöksellä väliaikaisesti kielletty sakon uhalla mm. markkinoimasta palvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan. Kielto oli perustunut siihen, että yhtiö oli ns. aikuisviihdepalvelujensa markkinoinnissa lehti-ilmoituksissaan ilmoittanut palvelujen hinnaksi esim. "14,40/min. vähintään 5 min.", "19/min. vähintään 5 min." ja siten, että palvelusta perittävä 95 markan minimihinta ei käynyt ilmoituksista selkeästi ilmi. Ilmoituksissa ollut hintatieto oli lisäksi merkitty huomattavan pienellä tekstikoolla.

Väliaikaisen kiellon voimaantulon jälkeen julkaistuissa yhtiön ilmoituksissa palvelun hinta oli ilmoitettu samalla tavalla kuin ennen kiellon määräämistä. Sen selville saaminen, mitä soittaminen yhtiön palvelunumeroon oli vähintään maksanut, oli edellyttänyt kuluttajalta laskutoimitusta ja mainoksen tarkkaa lukemista. Hinta oli ilmoitettu lisäksi huomattavan pienellä tekstikoolla verrattuna siihen numeroon, josta palvelua oli tarjottu. Hintatieto oli joissakin ilmoituksissa ollut niin pienellä merkittynä, että sen havaitseminen oli edellyttänyt mainoksen lukemista erityisen tarkkaan.

Yhtiön lehti-ilmoituksissa ei ollut ilmoitettu palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan. Yhtiö ei ollut muullakaan tavoin osoittanut antaneensa ennen markkinoimansa palvelun alkua kuluttajille palvelun hinnasta tietoa selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Yhtiön lehti-ilmoitukset olivat siten olleet hintatietojen osalta markkinatuomioistuimen määräämän väliaikaisen kiellon vastaisia. Yhtiö oli sanotuilla lehti-ilmoituksilla rikkonut markkinatuomioistuimen määräämää väliaikaista kieltoa. Kiellon tehosteeksi asetettu uhkasakko tuomittiin maksettavaksi.

KSL 2_luku_1_§ ja 7_§ Kuluttaja-asiamiehestä_annettu_laki_10_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että

1. TBSFinland Oy:lle markkinatuomioistuimen 30.9.1998 antamassa, väliaikaista kieltoa koskevassa päätöksessä määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu 300.000 markan määräinen uhkasakko tuomitaan maksettavaksi,

2. TBSFinland Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 2 §:n nojalla entistä suuremman sakon uhalla kielletään markkinoimasta palvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan.

KA:n vaatimukset perustuvat KSL:n 2 luvun 1, 2 ja 7 §:ään, kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 2 ja 3 §:ään sekä kuluttajaasiamiehestä annetun lain 10 §:n 2 momenttiin.

Markkinatuomioistuin on 30.9.1998 kieltänyt TBS-Finland Oy:tä väliaikaisesti, kunnes asia lopullisesti ratkaistaan, markkinoimasta palvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan. Kieltoa on tehostettu 300.000 markan sakon uhalla.

Markkinatuomioistuimen määräämän kiellon jälkeen yhtiö on 2.10.1998 toimittanut KA:n toimistoon kirjeen, jossa yhtiö ilmoittaa ottaneensa markkinatuomioistuimen tuomion huomioon ja tekevänsä päätöstä noudattaen tarvittavat muutokset markkinointiinsa niin nopeasti kuin se on vain mahdollista. Yhtiö ilmoitti kirjeessään toteuttavansa muutokset siten, että asia on hoidettu 8.10.1998 mennessä.

Yhtiö on kuitenkin Ilta-Sanomat nimisessä iltapäivälehdessä 16.10. ja 30.10. jatkanut entisenlaista mainontaansa. Yhtiö ei ole muuttanut markkinointimenetelmäänsä markkinatuomioistuimen päätöksessä edellytetyllä tavalla. Yhtiön minimivelvoitus on 95 mk/puhelu. Yhtiön julkaisemissa mainoksissa hintatiedot on kuitenkin edelleen julkaistu muodossa 19 mk/min, vähintään 5 minuuttia. Minimiveloitusta ei mainoksista edelleenkään ilmene. Kyseessä ei ole yksittäinen rikkomus, vaan järjestelmällinen markkinatuomioistuimen päätöksen noudattamatta jättäminen.

Yhtiö on ilmoittanut syyksi sille, että Ilta-Sanomissa on ollut entisenlaisia ilmoituksia väliaikaisen kiellon jälkeenkin, ko. lehden kankean järjestelmän. Lehden ilmoitustrafiikkiosaston toimistopäällikön ilmoituksen mukaan sovitut mainokset ovat peruutettavissa viiden vuorokauden kuluessa siitä, kun tätä koskeva pyyntö on lehdelle esitetty. Vastaajan väitteet järjestelmän kankeudesta eivät siten ole tässä asiassa merkityksellisiä.

Yhtiö on myös viitannut toisessa iltapäivälehdessä, Iltalehdessä julkaistuihin eräisiin ilmoituksiin, jotka yhtiön mukaan ilmentävät muutosta yhtiön aikaisempaan ilmoitteluun. KA:n vaatimuksen perusteena on kuitenkin tätä myöhemmin Ilta-Sanomissa julkaistut mainokset. Myöskään joulukuussa 1998 ja tammikuussa 1999 Iltalehdessä julkaistuissa mainoksissa sen enempää kuin Teksti-tv:ssä julkaistuissa mainoksissakaan ei kerrota puhelusta perittävää minimihintaa.

TBS-Finland Oy on rikkonut markkinatuomioistuimen kieltoa siltä osin kuin yhtiötä on kielletty markkinoimasta palvelujaan, ellei yhtiö ilmoita hintatietojaan yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan. Verrattaessa ennen kieltoa käytettyjä ja kiellon jälkeen julkaistuja mainoksia voidaan havaita, että yhtiön markkinointi ei ole lainkaan tältä osin muuttunut.

Markkinatuomioistuin on kieltänyt yhtiötä sakon uhalla myös ylläpitämästä kuluttajille suunnatuissa palvelunumeroissaan markkinointikäytäntöä, jossa toimintaa koskevat sopimusehdot jätetään kertomatta kuluttajille ennen sopimuksen päättämistä. KA on hankkinut 29.1.1999 nauhoitetun tallenteen soitosta TBS-Finland Oy:n numeroon 0968179498 ja numeroon 09-68179100. Nauhoitteista ilmenee, että sopimusehtoja ei edelleenkään kerrota soittajalle ennen palvelun alkamista muutoin kuin eri pyynnöstä.

Yhtiö on osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta markkinatuomioistuimen määräämää kieltoa kohtaan. Sen vuoksi yhtiölle asetettu uhkasakko tulee tuomita maksettavaksi. Markkinatuomioistuimen määräämä uhkasakko ei ole ollut riittävän suuri estämään kiellon vastaista toimintaa. Sen vuoksi uhkasakon määrää on korotettava huomattavasti.

TBS-FINLAND OY:N VASTAUS

Vastaajayhtiö on kiistänyt rikkoneensa markkinatuomioistuimen määräämää väliaikaista kieltoa ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Yhtiö on ilmoittanut KA:lle, että yhtiö noudattaa markkinatuomioistuimen kieltoa ja tekee tarvittavat muutokset markkinointiinsa niin nopeasti kuin se vain on mahdollista. Valitettavasti Ilta-Sanomien ilmoitusten suhteen yhtiö ei lehden kankean järjestelmän vuoksi ole pystynyt nopeaan muutokseen. Tämän johdosta yhtiö keskittyi tekemään tarvittavat muutokset toisen pääilmoittelumediansa, Iltalehden suhteen.

Yhtiö oli Ilta-Sanomien kanssa sopinut hinnoittelusta vuoden 1998 loppuun asti mainosmillimetrivolyymin mukaan, jotka olivat tuona aikana 14-28% normaalia laskutusta alempia. Samaan aikaan yhtiö kehitti uuden palvelujärjestelmän, missä soittajalla oli mahdollisuus saada jopa huomattavasti halvempi palvelu (1 mk/puhelu ensikertaa soittavalle) kuin mitä Ilta-Sanomissa olleissa mainoksissa hintana ilmoitettiin. Vaikka Iltalehden ilmoituksessa oli maininta, että se koski vain kyseisen sivun ilmoituksia, se tosiasiallisesti koski kaikkia yhtiön 09-alkuisia aikuisviihdenumeroita.

Tuon jälkeen järjestelmä muuttui siten, että kaikkiin yhtiön 09-alkuisiin aikuisviihdenumeroihin soitettaessa oli mahdollisuus saada eri hintaisia palveluja. Halvimman palvelun hinta oli 9,95 mk/minuutti (ei vähimmäisminuuttihintaa) ja kallein palvelu 95 mk/5 ensimmäistä minuuttia. Ilta-Sanomien ilmoituksessa hinta ilmoitettiin 19 mk/minuutti, vähintään 5 minuuttia, joka tekee 95 mk/5 minuuttia. Tuolloin Ilta-Sanomissa julkaistuihin ilmoitusnumeroihin soitettaessa soittaja on saattanut saada halvemman hinnan kuin mitä yhtiö on ilmoittanut, koska halvin hinta oli 9,95 mk/minuutti. Mikäli asiakas oli linjalla vain 12 sekuntia, lasku puhelusta oli 2,49 mk. Ilta-Sanomissa julkaistuja mainoksia yhtiö ei ehkä kaikilta osin ehtinyt muuttamaan, koska tuotekehittely oli varsin suuritöinen ja kiireellinen.

Televisiomainonnassa ilmoitetut kontaktinumerot on hinnoittelultaan rakennettu samalla tavalla. Kuluttaja voi valita eri palvelujen välillä. Mikäli hän ei tunne hintoja, pyydetään häntä valitsemaan numero 1, jonka kautta hän voi varmistaa yhtiön hinta- ja laskutustiedot. Hinta on ilmoitettu seuraavasti: "Hinta: alkaen 9,95 mk/min+ppm". Kuluttaja saa siis hintatiedot ennen minkäänlaisen sopimuksen solmimista, sillä hän voi oman valintansa mukaan tutustuttuaan hintatietoihin sulkea puhelimen. Tällöin mitään sopimusta ei ole tehty, mitään palvelua ei ole tarjottu eikä saatu, eikä liioin minkäänlaista laskutusta synny.

Iltalehdessä julkaistuista ilmoituksista ilmenee seuraava muutos yhtiön tuohonastiseen ilmoitteluun: Ensinnäkin yhtiön kaikki eri yhteysilmoitukset on koottu yhteisen otsikon alle. Otsikkoon on suurin kirjaimin merkitty seuraava teksti: "Hintashokki - live puhelinseksiä markalla". Tämän tekstin alle on samalla tekstikoolla kuin vastaajan puhelinnumero painettu seuraava ilmoitus: "Jos soitat ensimmäistä kertaa TBS:n palveluihin on hinta sinulle vain yhden markan ppm laadukkaasta puhelinseksistä. Jos olet käyttänyt palveluamme aiemmin niin hinta on 95 mk ensimmäiseltä viideltä minuutilta ja sen jälkeen 19 mk/min. Tämä koskee vain tämän sivun ilmoituksia!!!" Ilmoituksen alaosaan on painettu seuraava teksti: "Soittaessanne yllä oleviin aikuisviihteen palvelunumeroihin olette tutustuneet palvelusta perittäviin hintoihin ja sitoutuneet noudattamaan niitä." Yhtiön laskut osoittavat, että yhtiö on todella lähettänyt asiakkaille 1,00 markan määräisiä laskuja.

Yhtiön kontaktipuhelimista kuultu nauhoite antoi ensimmäisenä seuraavan viestin: "Hei, olet soittanut TBS:n liveseksipalveluun, voit painaa 1, niin saat hinta- ja sopimusinfomme, muussa tapauksessa palvelu alkaa nyt."

Asiakkaan soittaessa ensimmäistä kertaa ja ellei tämä tuolloin valinnut hintatiedotetta, kuuli hän automaattisesti seuraavan äänitteen: "Et usko tätä todeksi, mutta tämä ensimmäinen puhelusi maksaa vain markan. Pysy linjalla niin saat upeaa seksiä 5 minuuttia markalla. Normaalisti hinta palvelulta on 95 markkaa viideltä ensimmäiseltä minuutilta ja sen jälkeen 19 markkaa minuutti, pysy linjalla, nyt se alkaa."

Tämä palvelu asennettiin yhtiön puhelimiin 5.10.1998 ja ko. nauhoitettu teksti pyöri viikoilla 41-47/1998. Viikolla 47/98 yhtiö aloitti uuden palvelun, jossa on mahdollisuus valita seuraavia erihintaisia vaihtoehtoja: Vaihtoehto 1, Live 19 mk/min. vähintään 5 min. vähimmäislaskutus 95 mk; Vaihtoehto 2, Tarinat 5 mk/min. vähintään 5 min. vähimmäislaskutus 50 mk; Vaihtoehto 3, Kontaktilinja 7,90 mk/min. vähintään 10 min. vähimmäislaskutus 79 mk; Vaihtoehto 4, Keskustelulinja 5,80 mk/min. vähintään 10 min. vähimmäislaskutus 58 mk; Vaihtoehto 5, Gay-linja 9,90 mk/min. ei vähimmäisaikaa.

Yhtiön laskulomakkeisiin on painettu selvitys laskun sisällöstä, eri erikoispalveluista, joihin sisältyy viestintä, talo sekä informaatio & viihde. Samalla laskulomakkeeseen sisältyy maininta sopimuksesta sekä hinta- ja maksuehdot. Edelleen laskulomakkeeseen on merkitty yhtiön asiakaspalvelun yhteystiedot sekä kirjalliset yhteystiedot. Vastaaja sovelsi erästä toistakin ilmoittelumuunnosta, jossa myös oli mainittu hintatiedot sekä ylhäällä että alhaalla hyvin selkeästi ja vähintään yhtä suurella fontilla kuin eri yhteysnumerot. Tähänkin versioon sisältyi seuraava lihavoitu teksti: "Soittaessanne yllä oleviin aikuisviihteen palvelunumeroihin olette tutustuneet palveluista perittäviin hintoihin ja sitoutuneet noudattamaan niitä."

Vastaajayhtiö on siis välittömästi markkinatuomioistuimen väliaikaisen kieltopäätöksen jälkeen ryhtynyt asianmukaisiin toimiin, jotka merkitsevät yhtiön markkinointikäytännön muuttamista siten kuin väliaikaisessa kiellossa on edellytetty. Yhtiön rasitteeksi jää ainoastaan Ilta-Sanomien ilmoituskäytäntö, jonka osalta yhtiö ei välittömin vaikutuksin pystynyt muutosta saamaan aikaan. Tämän johdosta yhtiö on lopettanut kokonaisuudessaan palveluidensa ilmoittelun ko. julkaisussa. Tämä seikka, joka ei yksin millään muotoa saata jäädä pelkästään vastaajayhtiön laiminlyönniksi, ei kohtuudella perustele KA:n vaatimusta väliaikaisen kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsemiseksi, ainakaan täysimääräisesti.

On myös aihetta todeta, että vertailtaessa yhtiön uudistunutta ilmoittelupolitiikkaa muiden alan yritysten ilmoittelukäytäntöön havaitaan, että yhtiön lehti-ilmoittelussa selkeästi ilmoitetaan hinnoittelusta ja sopimusehdoista, minkä lisäksi nämä selkeästi ilmenevät yhtiön nauhoitteista. Vastaavaa on turha hakea muiden alan yritysten ilmoituksista. KA on tiettävästi kohdistanut kieltohakemuksensa yksinomaan vastaajayhtiöön, vaikka alalla toimii suuri määrä yrittäjiä, joiden markkinointiin KA:n soveltamin perustein olisi paljon enemmän syytä puuttua.

KA on perustellut kieltoprosessia nimenomaan vastaajayhtiötä vastaan sillä, että päinvastoin kuin suuri osa muista alalla toimivista yrityksistä vastaaja operoi 09-alkuisilla puhelinnumeroilla, joihin ei olisi mahdollista asentaa estolaitteita. KA:n väite ei ole paikkansapitävä. Julkisuudessakin on esitetty, että mihin tahansa numeroon saa soitoneston. 09-alkuisten viihdepalvelunumeroiden on todettu olevan uusia "euromallisia" palvelukonsepteja, joihin voi tilata omalta operaattorilta maksuttoman ns. A-numeron eston, joka toimii siten, että puhelu ei mene läpi, koska soittajan numero ei näy vastaanottopäässä. Silloin ei myöskään saa laskua eikä vahingossa soittaminen ole mahdollista.

Yhtiö katsoo ryhtyneensä välittömästi toimenpiteisiin muuttaakseen omaa palvelupuhelujen mainontaansa siten kuin markkinatuomioistuimen väliaikaisessa kiellossa on edellytetty. Ottaen huomioon, että KA:n edustama kanta merkitsisi sellaista informaatiomäärää palvelupuhelujen alkuun, että normaalikuluttajat eivät varmuudella jäisi tätä sopimus- ja hintainformaatiota kuulemaan, tuntuu KA:n kannanotto varovaisesti arvioiden ylimitoitetulta. Kun tiedetään, että palvelupuhelimen markkinointi ja kysyntä on voimakkaassa kasvussa, yhteiskunnan teknistymisen ja tietokoneistumisen myötä miltei kaikilla palvelualoilla, ei kehityksen kulkua saateta estää asettamalla yksi puhelinpalveluyritys muita vastaavia yrityksiä heikompaan asemaan.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinatuomioistuin on 30.9.1998 antamassaan päätöksessä kieltänyt TBS-Finland Oy:tä 300.000 markan sakon uhalla väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu, mm. markkinoimasta palvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan. Kielto perustui siihen, että yhtiö oli ns. aikuisviihdepalvelujensa markkinoinnissa lehti-ilmoituksissaan ilmoittanut palvelujen hinnaksi esim. "14,40/min. vähintään 5 min.", "19/min. vähintään 5 min." ja siten, että palveluista perittävä 95 markan minimihinta ei käynyt ilmoituksista selkeästi ilmi. Ilmoituksissa ollut hintatieto oli lisäksi merkitty huomattavan pienellä tekstikoolla.

Kieltopäätöksen antamisen jälkeen yhtiö on Ilta-Sanomat nimisessä iltapäivälehdessä mm. 16., 28. ja 30.10.1998 julkaistuissa ilmoituksissa mainostanut ns. aikuisviihdepalvelujaan ilmoittamalla puhelinnumeron, josta palvelua tarjotaan, ja hintatietona "19 mk/min. vähintään 5 min." Hintatieto on ko. ilmoituksiin merkitty huomattavasti pienemmällä tekstillä kuin markkinoitu viihdepalvelunumero. Yhtiön maalis- ja huhtikuussa 1999 Ilta-Sanomissa julkaisemissa mainoksissa ollut hinta "alkaen 9,95/min." on myös ollut huomattavasti pienemmällä tekstikoolla merkittynä kuin markkinoitu viihdepalvelunumero.

Yhtiölle markkinatuomioistuimen päätöksessä määrätty väliaikainen kielto on tullut voimaan heti ja se on ollut voimassa päätöksen antamispäivästä 30.9.1998 lähtien. Ilta-Sanomissa lokakuussa 1998 julkaistuissa yhtiön ilmoituksissa on hinta ilmoitettu samalla tavalla kuin ennen kiellon määräämistä. Sen selville saaminen, mitä soittaminen yhtiön palvelunumeroon on vähintään maksanut, on edellyttänyt kuluttajalta laskutoimitusta ja mainoksen tarkkaa lukemista. Hinta on ilmoitettu lisäksi huomattavan pienellä tekstikoolla verrattuna siihen puhelinnumeroon, josta palvelua on tarjottu. Hintatieto on joissakin ilmoituksissa ollut niin pienellä merkittynä, että sen havaitseminen on edellyttänyt mainoksen lukemista erityisen tarkkaan.

Soitoista yhtiön palvelupuhelinnumeroihin on peritty vähintään viiden minuutin hinta eli syyskuusta 1998 lähtien vähintään 95 markkaa. Kuluttajan soitettua tarjottuun palvelunumeroon palvelu on alkanut heti. Lehti-ilmoituksessa olleita hintatietoja lukuun ottamatta kuluttaja ei ennen palvelun alkamista ole saanut mitään tietoa siitä, että puhelu maksaa vähintään 95 markkaa. Yhtiön myöhemmin käyttöön ottamissa nauhoitteissa on kerrottu joitakin hintatietoja, mutta kuluttaja on saanut nämä tiedot vain, jos hän on erikseen valinnut sitä koskevan numeron puhelun aikana.

Edellä mainituissa yhtiön lehti-ilmoituksissa ei ole ilmoitettu palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan. Yhtiö ei ole muullakaan tavoin osoittanut antaneensa ennen markkinoimansa palvelun alkua kuluttajille palvelun hinnasta tietoa selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Yhtiön lehti-ilmoitukset ovat siten olleet hintatietojen osalta markkinatuomioistuimen määräämän väliaikaisen kiellon vastaisia.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on sanotuilla lehti-ilmoituksillaan rikkonut markkinatuomioistuimen edellä mainitussa kieltopäätöksessä määrättyä väliaikaista kieltoa. Yhtiölle kiellon tehosteeksi asetettu 300.000 markan määräinen uhkasakko on näin ollen tuomittava maksettavaksi.

Väliaikaisen kiellon tehosteeksi asetettu uhkasakko ei ole ollut riittävän suuri, jotta se olisi estänyt kiellon vastaise menettelyn. Tämän vuoksi kiellon tehosteeksi asetettavaa uhkasakkoa on tuntuvasti korotettava.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

TBS-Finland Oy:lle markkinatuomioistuimen päätöksessä 30.9.1998 määrätyn väliaikaisen kiellon tehosteeksi asetettu kolmensadantuhannen (300.000) markan määräinen uhkasakko tuomitaan TBS-Finland Oy:n maksettavaksi.

TBS-Finland Oy:tä kielletään KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kuudensadantuhannen (600.000) markan sakon uhalla markkinoimasta viihdepalvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan, taikka muulla tavoin ilmoita palvelusta perittäviä hintoja selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Henriksson, Kivipato, Kortekangas, Nikula, Paloranta ja Sario

---

[SV]

Konsumentombudsmannen (KO) mot TBS-Finland Oy (bolaget). Genom ett beslut av marknadsdomstolen hade bolaget vid vite temporärt förbjudits att bland annat marknadsföra sina tjänster till konsumenterna, om inte bolaget informerar om den minimidebitering som bolaget uppbär för sina underhållningstjänster på ett tydligt och ett lika märkbart sätt som det telefonnummer på vilket tjänster bjuds ut. Förbudet hade baserat sig på att bolaget inom ramen för marknadsföringen av s.k. underhållningstjänster för vuxna, i sina tidningsannonser lämnat meddelande om tjänsternas pris t.ex. "14,40/min. minst 5 min.", "19/min. minst 5 min." och på så sätt att minimipriset 95 mark för tjänsten inte klart framgick av annonsen. Prisinformationen i annonserna hade dessutom angetts med avsevärt mycket mindre stil.

I bolagets annonser som publicerats efter att det temporära förbudet trätt i kraft hade priset på tjänsten angetts på samma sätt som innan förbudet meddelats. Det hade krävts att konsumenten utför en uträkning och studerar annonsen noga för att han skulle få reda på vad det minst hade kostat att ringa till bolagets servicenummer. Priset hade dessutom angetts med avsevärt liten stil. I vissa annonser hade prisinformationen varit angiven med så liten stil att det hade krävts att man läst den synnerligen noggrant för att märka den finstilta texten.

I sina tidningsreklamer hade bolaget inte på ett tydligt och ett lika märkbart sätt som det telefonnummer på vilket tjänster bjöds ut informerat om den minimidebitering som bolaget uppbar för sina underhållningstjänster. Bolaget hade inte heller på något annat sätt visat att bolaget innan den marknadsförda tjänstens början skulle ha informerat konsumenten om tjänstens pris på ett klart och entydigt sätt samt på ett sätt som lätt kan förstås och märkas av konsumenten. Bolagets tidningsannonser stod således i fråga om prisinformationen i strid med det temporära förbud som marknadsdomstolen meddelat. Genom tidningsannonserna i fråga hade bolaget brutit mot det temporära förbud som marknadsdomstolen utfärdat. Vitet som förenats med förbudet utdömdes till betalning.

KSL_2_kap._1_§ och 7_§ Lagen_om_konsumentombudsmannen_10_§