Consumer protection court bans adult phone services charging line holders regardless of actual usage.

Kuluttaja-asiamies (KA) vastaan TBS-Finland Oy (yhtiö). Yhtiö tarjosi aikuisviihdepalvelujaan puhelinpalveluna. Puhelinnumerot, joista palvelua tarjottiin, olivat tavallisia tilaajanumeroita, joihin kuluttajia kehotettiin soittamaan. Yhtiö lähetti palvelun käytöstä laskun sille henkilölle, jonka hallussa se puhelinliittymä oli, josta soitot palvelunumeroihin olivat tulleet, riippumatta siitä, oliko palvelun käyttäjä ollut kyseisen puhelinliittymän haltija vai ei.

Yhtiön järjestelmä poikkesi viihdepalvelujen tavanomaisesta tarjoamisesta siten, että siinä käytettiin tavallisia puhelinnumeroita yleisesti käytettävien palvelupuhelinnumeroiden sijasta. Yhtiön markkinoinnissa ei ollut kuitenkaan kerrottu mitään palvelun poikkeuksellisuudesta siinä suhteessa, että kysymyksessä oli erikseen laskutettava puhelinviihdepalvelu, jota ei koske normaali puhelinyhtiöltä saatava viihdepalveluesto. Yhtiö ei ollut myöskään osoittanut, että se olisi pyrkinyt varmistumaan siitä, että puhelinliittymän haltija oli juuri se henkilö, joka kulloinkin oli yhtiön palveluja käyttänyt, tai muutoin ennen palvelun antamista tai laskutuksen suorittamista riittävästi varmistumaan soittajan henkilöllisyydestä.

Yhtiön markkinointi oli palvelujen poikkeuksellisuutta koskevien tietojen puuttumisen vuoksi johtanut siihen, että yhtiön palveluja oli laskutettu puhelinliittymän haltijalta riippumatta siitä, oliko tämä käyttänyt palveluja tai muutoin sitoutunut niitä maksamaan. Yhtiön markkinointi oli ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Yhtiö oli myös jättänyt mainoksissaan ilmoittamatta viihdepalveluistaan perittävän minimiveloituksen selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sen puhelinnumeron, josta palvelua oli tarjottu, eikä ollut muullakaan tavalla osoittanut ennen palvelun alkamista antaneensa kuluttajille palvelun hinnasta tietoa selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajien kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Menettely oli ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Yhtiön viihdepalvelu oli alkanut välittömästi, kun kuluttaja oli soittanut mainostettuun puhelinnumeroon. Puhelun alussa ennen palvelun alkamista kuluttajalle ei ollut kerrottu mitään yhtiön laskutuskäytännöstä, palvelun hinnasta eikä muistakaan yhtiön sopimusehdoista. Yhtiö oli ylläpitämällä markkinointikäytäntöä, jossa toimintaa koskevat sopimusehdot jätettiin kertomatta kuluttajille ennen sopimuksen päättämistä, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Myös väliaikainen kielto määrättiin.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että TBSFinland Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1) markkinoimasta puhelinpalveluja kuluttajille siten, että palvelut laskutetaan puhelinliittymän haltijalta riippumatta siitä, onko tämä käyttänyt palveluja tai muutoin nimenomaisesti sitoutunut niitä maksamaan,

2) markkinoimasta palvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palveluista perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan, ja

3) ylläpitämästä kuluttajille suunnatuissa palvelunumeroissaan markkinointikäytäntöä, jossa toimintaa koskevat sopimusehdot jätetään kertomatta kuluttajille ennen sopimuksen päättämistä. KA on myös vaatinut, että markkinatuomioistuin vahvistaa KA:n määräämät väliaikaiset kiellot ja määrää KSL:n 2 luvun 8 §:n nojalla kiellot voimaan väliaikaisesti heti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu.

KA on 21.9.1998 antanut kieltopäätöksen, jossa TBSFinland Oy:lle on määrätty edellä kohdissa 1)-3) esitettyjen kieltovaatimusten kanssa yhdenmukaiset kiellot. KA on asettanut määräämiensä kieltojen tehosteeksi 400.000 markan uhkasakon. Kieltopäätös on annettu yhtiölle tiedoksi 21.9.1998.

KA on myöhemmin esittänyt edellä mainitun vaatimuskohdan 1) osalta seuraavan vaihtoehtoisen vaatimuksen: Siltä varalta, että 1) kohdan vaatimusta ei hyväksytä, KA on vaatinut, että TBS-Finland Oy:tä KSL:n 3 luvun 1, 2 ja 3 §:n nojalla sakon uhalla kielletään noudattamasta kuluttajasopimuksissaan sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan lasku puhelinpalvelusta toimitetaan sopimussuhteen ulkopuoliselle puhelinliittymän haltijalle, ellei yhtiö ole varmistunut siitä, että tämä on nimenomaisesti sitoutunut maksuista vastaamaan.

KA on perustellut hakemuksessa olevia vaatimuksiaan viittaamalla yhtiölle antamaansa kieltopäätökseen, jossa on lausuttu mm. seuraavaa:

"KA:n toimistoon on kesäkuusta lähtien tullut kymmeniä ilmoituksia kuluttajilta, jotka ovat kertoneet, että he ovat saaneet TBS-Finland Oy:ltä laskuja ns. aikuisten viihdepalvelulinjoille tapahtuneista soitoista, joita he eivät ollee soittaneet tai tilanneet. Kymmenet ihmiset ovat myös soittaneet toimiston päivystysnumeroon samasta asiasta. Edelleen kunnallisille kuluttajaneuvojille on ympäri maata tullut asiasta useita valituksia.

Selvitykset ovat osoittaneet, että yhtiönne laskuttaa sitä henkilöä, jonka hallussa se puhelinliittymä on, josta aikuisviihdepalvelulinjoille tulleet soitot tulevat. Laskutus perustuu siihen, että soittajan puhelinnumero näkyy yhtiönne puhelimissa. Numeron avulla saatte tietoonne laskutusosoitteen teleoperaattorilta.

Useat kuluttajat ovat myös huomauttaneet, että laskut ovat olleet suuria ja että tämä on tullut heille yllätyksenä. Laskuissanne on erittely puhelun pituuden mukaan. Alle 5 minuutin puhelut ilmoitetaan aina 0.05.00. Yhtiönne laskuttaa siten viisi kertaa 14,40 markkaa plus 7,50 markan laskutuslisän, eli vähintään 79,50 markkaa jokaisesta puhelusta. Syyskuusta 1998 lähtien minimiveloitus on 95 markkaa riippumatta puhelun pituudesta.

Niiden ilmoitusten ja puhelujen perusteella, joita KA:n toimistoon on tullut, KA on tutkinut ilmoituksianne, pääasiassa iltapäivälehti Ilta-Sanomissa. Nämä ilmoitukset ovat kaikki olleet samantyyppisiä. Kesäkuun 18 päivänä lehdessä oli mm. seuraava ilmoitus: "09-681 79335. Suoraan asiaan. 09-681 79336. Odotan vain sinua. TBS, PL 374, 00100 HKI, 14,40/min. Vähint. 5 min+laskutuslisä 7,50". Järjestelmänne eroaa ns. aikuisviihdepalvelulinjoista siinä suhteessa, että palvelunne tarjotaan tavallisesta tilaajanumerosta eikä 9700- tai 0700-numerosta.

Toimistooni tulleiden ilmoitusten perusteella selvitin Teille 30.6.1998 lähettämässäni kirjeessä harjoittamaanne markkinointia koskevia voimassaolevia sopimusoikeudellisia periaatteita sekä kuluttajansuojalain nojalla annetun hintamerkintäasetuksen vaatimuksia. Kirjeessä esitin selkeästi, että ei ole perusteita periä maksua ja lähettää laskua, ellei palveluksesta ole olemassa sopimusta. Samalla edellytin, että yhtiönne sitoutuu

- luopumaan hinnan ilmoittamisesta /neljännesminuutti ja sen sijasta ilmoittamaan palvelun hinnan minuuttihintana,

- ilmoittamaan puhelun kokonaisminimihinnan sekä lehtiilmoituksissa että puhelun alussa,

- olemaan laskuttamatta liittymänhaltijaa, ellette ole varmistuneet siitä, että liittymänhaltija on sopimuskumppaninne,

- tarkistamaan, että sopimuskumppaninne ei ole alaikäinen, ja mikäli lasku tästä varmistuksesta huolimatta on lähetetty alaikäiselle, sitoudutte olemaan perimättä laskun määrää,

- olemaan perimättä laskutuslisää, jos kuluttajalla ei ole mahdollisuutta käteismaksuun, ja

- olemaan perimättä ja uhkaamatta huomautusmaksulla, jos muistutuslaskua ei ole lähetetty.

Vaatimukseni perustuivat kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ään ja 3 luvun 1 §:ään sekä kuluttajansuojalain nojalla annetun hintamerkintäasetuksen 3 §:ään.

--- Ilmoitatte edelleen, että kuluttajien 'ei tietenkään' tarvitse maksaa, jos he soittavat väärään numeroon. Sanotte että olette yrittäneet ratkaista vikasoittoja koskevan ongelman siten, että kuluttaja painaa "hyväksymisnappulaa" ennen kuin itse palvelu alkaa. Lisäksi ilmoitatte, että mitätöitte alaikäisille menneet laskut ja asetatte eston, jos alaikäisten vanhemmat reklamoivat laskuista. Kirjeenne mukaan lopetatte lisäksi laskutuslisän ja huomautusmaksun perimisen.

En ole kuitenkaan saanut mitään vahvistusta siitä että lopetatte liittymänhaltijan laskuttamisen puheluista, jollette ole varmistaneet, että liittymänhaltija on sopimuskumppaninne. Ette ole myöskään vahvistaneet, että tulette muuttamaan hintailmoittelukäytäntöänne siten kuin olen vaatinut.

Ilmoituksenne esim. Ilta-Sanomissa 12.9.1998 osoittavat, että hintailmoittelunne edelleen on epäselvää. Tämä johtuu sekä siitä, että ette ilmoita yhteenlaskettua minimihintaa, että siitä, että hintailmoitus on niin pienellä tekstillä, ett sitä on lähes mahdoton lukea.

Olen saanut tietää, että olette 29.6.1998 lähettänyt kuluttajavalituslautakuntaan kirjeen, jossa ilmoitatte, että kaikissa puhelinlinjoissanne on seuraava nauhoitettu tiedote: "Hei, soitit TBS:n seksilinjalle. Paina nappia 1 jotta voimme aloittaa."

Elokuussa sain uusia valituksia ja annoin tarkistuttaa tämän tiedon. Tarkistukset ovat osoittaneet, että antamanne tiedot eivät pidä paikkaansa. Useimmat tavalliset puhelinlinjanne, joihin olemme soittaneet, aloittavat edelleen puhelinpalvelun ilman että soittajalle kerrotaan sopimusehtoja tai hintaa. Kuluttaja ei saa minkäänlaista varoitusta siitä, että puhelu maksaa vähintään 95 markkaa.

Monet kuluttajat ja kuluttajaneuvojat ovat myös elokuun puolenvälin jälkeen ottaneet kuluttaja-asiamiehen toimistoon yhteyttä ja tiedustelleet velvollisuudesta maksaa viihdepalvelusta, jota he eivät ole käyttäneet. Useimmat ihmettelevät, mikä velvollisuus heillä voi olla maksaa laskua, kun he puhelinoperaattorinsa kautta ovat huolehtineet siitä, että puhelimessa on ns. viihdepalvelulinjoja koskeva esto. Nämä kuluttajat ovat eläneet uskossa että heillä on väärinkäytön suoja ja että esim. alaikäiset eivät voi soittaa viihdepalvelulinjoille, jos esto on päällä.

Puhelinesto estää puhelut 9700- ja 0700-numeroihin. Puhelut näihin numeroihin laskutetaan tavallisen puhelinlaskun yhteydessä. Laskutus perustuu tässä tapauksessa tilaajan ja puhelinoperaattorin väliseen sopimukseen. Tätä koskeva sopimus tehdään kuluttajan ja puhelinoperaattorin välillä, eikä yhtiönne ole osapuolena sopimuksessa. Sopimus ei anna Teille mitään oikeutta periä maksua liittymänhaltijalta, vaan Teidän on tehtävä eri sopimus sen henkilön kanssa, joka käyttää palvelujanne, jotta voitte periä maksuja.

Suomessa voimassaolevien sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sitova sopimus syntyy vasta kun sopijapuolet ovat sopineet sopimusehdoista. Ehdoton edellytys on että ensin annetaan tarjous ja että tarjous hyväksytään. Sellainen menettely, että sopimuksin vahvistettu maksuvelvollisuus sälytetään jollekin ulkopuoliselle taholle ilman että tämä nimenomaisesti on osapuolena sopimuksessa, on kuluttajansuojanäkökohdista katsottuna sopimaton ja ristiriidassa kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n kanssa.

KA:lle saapuneista ilmoituksista päätellen ja ehkä myös asian luonteen vuoksi viihdepalvelulinjat ovat erityisen suosittuja nuorten keskuudessa. Nuoret ihmiset saavat tietoa palvelulinjoista lehtien välityksellä, mutta he antavat myös numeroita edelleen toisilleen. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että hintatiedot ja sopimusehdot selkeästi kerrotaan sekä lehti-ilmoituksissa että puhelinlinjoilla. Asiakkaat eivät voi tietää, haluavatko he käyttää palvelujanne vai ei, elleivät he saa tietoja, jotka ovat sopimuksen sisällön kannalta relevantteja. Haluan lisäksi muistuttaa Teitä, että kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja, on aina pidettävä sopimattomana."

KA on lisäksi esittänyt markkinatuomioistuimessa hakemuksensa perusteluiksi mm. seuraavaa.

Yhtiö johtaa puhelinliittymän haltijoita harhaan heidän oikeudellisen asemansa suhteen. Pääsääntöhän on, että aikuisviihdepalvelut tarjotaan kuluttajille puhelinyhtiön maksullisena palveluna. Tämä palvelu on osa puhelinyhtiön ja kuluttajan välistä sopimusta. Puhelinyhtiö on varmistanut saatavansa sopimalla puhelinliittymän haltijan kanssa siitä, että tämä ottaa vastatakseen liittymästä soitettujen puhelujen maksuista eräin poikkeuksin. TBS-Finland Oy hyödyntää markkinoinnissaan liittymänhaltijoiden tähän sopimukseen perustuvaa käsitystä siitä, että heidän tulee maksaa kaikki puhelimen käytöstä johtuvat laskut. Yhtiön ja puhelinliittymän haltijan välillä ei kuitenkaan ole TBSFinland Oy:n laskutuskäytännön mukaista sopimusta, joten vain se, joka on itse soittanut, on vastuussa yhtiön lähettämästä laskusta.

TBS-Finland Oy:n käyttöön ottamaa markkinointimenetelmää on ryhdytty käyttämään myös muissa aikuisviihdepalveluja tarjoavissa yrityksissä. Näin ollaan siirtymässä järjestelmään, jossa liittymänhaltijat eivät voi puhelinestoja hankkimalla estää liittymänsä käyttöä tähän tarkoitukseen. Myöskään ne liittymänhaltijat, joiden puhelimeen on jo asennettu viihdelinjaesto, eivät pysty laskutusta estämään. Paitsi aikuisviihdepalveluissa puhelinliittymän haltijaa on ryhdytty laskuttamaan myös muilla aloilla.

Myös viihdepalvelujen tarjoajan on sopimusta tehdessään selvitettävä sopijakumppaninsa henkilöllisyys ja yhteystiedot. Yhtiö on kuitenkin lähettänyt laskuja palveluistaan sopimussuhteessa ulkopuoliselle taholle. Mikäli palvelu tarjotaan nauhoitteen muodossa, saattaa olla käytännössä jopa mahdotonta todentaa asiakkaan yhteystiedot laskun kirjoittamista varten. Yhtiö on vierittänyt järjestelmästään aiheutuvat epäkohdat sopimussuhteen ulkopuoliselle, kuluttajan asemassa olevalle taholle.

Tällaista markkinointimenetelmää on pidettävä kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta erityisen hylättävänä. Markkinointi kohdistuu nimenomaan niihin liittymänhaltijoihin, jotka eivät ole yhtiön palveluja tilanneet tai saaneet Yhtiön markkinointi on harhaanjohtavaa ja KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

Vaihtoehtoisen 3) kohdan vaatimuksen perusteluiksi voidaan esittää seuraavaa. Tätä järjestelmää voidaan tarkastella myös sopimusehto-oikeudellisena kysymyksenä. Kyseessä on sopimusehtokäytäntö ja -järjestelmä, jossa lasku viihdepalvelunumeroon soittamisesta lähetetään sen puhelinliittymän haltijalle, jonka liittymästä puhelu on otettu. TBS-Finland Oy:n palvelunumerossa on ryhdytty esittämään nauhoitusta, jossa kerrotaan soittajalle sopimusehtoja.

Nauhoitustekstissä sanotaan seuraavaa: "Kun kuluttaja soittaa ensimmäisen kerran laitteistoomme, tämä sopimusmaksu oikeuttaa ja velvoittaa molempia osapuolia. Tämän jälkeen kuluttaja sitoutuu maksamaan niistä palveluista, joita on saanut tämän sopimuksen mukaisesti. TBS identifioi asiakkaan henkilöllisyyden liittymänhaltijana kunnes kirjallisesti on toisin ilmoitettu TBS:lle ja TBS sen hyväksynyt on. TBS:n osoite on PL 374, 00100 Helsinki. Pysy linjalla niin yhdistän sinut live-linjalle nyt!"

Selvää on, että viihdelinjoille soittaja ei voi liittymänhalti jaa sitovalla tavalla antaa suostumustaan menettelylle. TBS-Finland Oy ei myöskään voi vaatia, että puhelinliittymän haltija, joka ei ole sopimussuhteessa yhtiöön, reklamoi laskusta, joka ilman perustetta on lähetetty hänelle. Tätä ns. negatiivista sopimussidontaa ei voida pitää oikeudellisesti pätevänä. Liittymänhaltijan oikeusturva on heikko myös reklamaatiotilanteissa, joissa TBS-Finland Oy vaatii liittymänhaltijaa, joka pyytää laskunsa poistamista, toimittamaan teleoperaattorin puhelinerittelyn. Yhtiö halunnee näin osoittaa oikaisua laskuunsa vaativalle liittymänhaltijalle, että maksuvelvollisuus on olemassa, kun puhelinerittelystäkin ilmenee, että hänen liittymästään on soitettu laskusta ilmenevät puhelut.

2. Toisessa kohdassa esitetty vaatimus perustuu paitsi KSL:n 2 luvun 2 §:ään myös hintamerkintäasetuksen 2 ja 3 §:n säännöksiin. Hintamerkintäasetuksen 3 §:n mukaan palvelualan elinkeinonharjoittajan on mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla yksilöityä kulutushyödykettä markkinoidessaan samalla ilmoitettava hyödykkeen hinta. KA on vaatinut, että TBS-Finland Oy:n tulee ilmoittaa puhelunsa minimiveloitus yhtä havaittavalla tavalla kuin itse palvelunumero.

Hyödykkeen hinta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta olennaisen tärkeä. Erityisen tärkeä se on silloin, jos samantyyppistä palvelua tarjotaan monia eri kanavia pitkin. Kuluttajalla on tällöin mahdollisuus tehdä hintavertailuja ja valita omalta kannaltaan todennäköisesti paras vaihtoehto. Markkinoinnissa annettujen tietojen riittävyyttä arvioidaan sen perusteella, minkälaisen kuvan kuluttaja mainosta pikaisesti tarkastelemalla saa tarjotusta palvelusta. KA:n vaatimus minimiveloituksen ilmoittamisesta ei poikkea maksullisten palvelunumeroiden markkinointia koskevasta KA:n ohjeistuksesta.

Soitosta TBS-Finland Oy:n aikuisviihdelinjoille peritään aina maksuna vähintään 95 markkaa. Koska soittaja ei omalla käyttäytymisellään mitenkään pysty vaikuttamaan maksun suuruuteen alle viiden minuutin pituisissa puheluissa, tämä vähimmäisveloitus tulisi kertoa markkinoinnissa kuluttajille selkeästi. Eräissä mainoksissaan yhtiö on ilmoittanut myös 13 markan minuuttiveloituksesta. Tämä hinta peritään vain niiltä kuluttajilta, jotka käyttävät palve lua kerralla yli viiden minuutin ajan. Tämäkin hintailmoitus antaa palvelun tilaajalle harhaanjohtavan kuvan palvelun hinnasta. TBS-Finland Oy on jättäessään kertomatta puhelusta perimänsä minimiveloituksen menetellyt paitsi hintamerkintäasetuksen myös KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisesti.

3. KSL:n markkinointia koskevien säännösten tavoitteena on varmistaa, että kuluttajat saavat riittävät ja asianmukaiset tiedot hyödykkeistä päätöksentekonsa pohjaksi. Palvelua tarjoavan yrityksen nimi, yhteystiedot sekä tarjottavan palvelun hinta ja sen veloitusperusteet sekä laskutusperusteet ovat tällaisia ostopäätöksen kannalta merkityksellisiä seikkoja.

TBS-Finland Oy tarjoaa seksipalvelujaan kuluttajille ainoastaan puhelimitse. Sopimusehdoista ei aikaisemmin esim. puhelun aikana puhuttu mitään, mutta nyttemmin on sopimusehdoista ryhdytty kertomaan kuluttajille edellä mainitulla nauhoitteella. Nämä nauhoituksessa olevat ehdot soittaja saa, mikäli hän näppäilee puhelun alussa ohjeen mukaan numeron 1. Sopimusehdot ovat kyseisessä muodossa kuluttajien kannalta epäselviä. Ei voida myöskään pitää tyydyttävänä, että sopimusehdot kerrotaan sopijakumppanille vain hänen nimenomaisesta pyynnöstään. Tältäkin osin menettelyä on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

TBS-FINLAND OY:N VASTAUS

TBS-Finland Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

TBS-Finland Oy kuuluu laajempaan kansainväliseen yritysryhmään Call Information Technologi, joka koostuu kahdeksastatoista yhtiöstä kahdeksassa Euroopan maassa, Tanskan ja Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Portugalissa, Englannissa ja Unkarissa. Yritysryhmä perustettiin vuonna 1992 tanskalaisten sijoittajien toimesta ja sen liikevaihto on n. 170 milj. Ruotsin kruunua per vuosi. Yhtiön palveluksessa on 175 työntekijää. Se toimintamalli, jota vastaajayhtiön toimesta sovelletaan Suomessa, on sellaisenaan käytössä Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa vuodesta 1996 ilman, että mikään kuluttajansuojaviranomainen olisi käynnistänyt minkäänlaisia kieltohakemuksia ryhmään kuuluvia yhtiöitä vastaan tai muutoinkaan havainnut toiminnassa mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

Vastaajayhtiön tanskalainen sisaryhtiö TBS Kommunikation Aps on konsultoinut tanskalaista immateriaalioikeuden asiantuntijaa, joka on lausunnossaan käsitellyt puhelinliittymän haltijan vastuuta, eräänlaista isännänvastuuta puhelinliittymästään tapahtuvista soitoista. Asiantuntija toteaa, että mikäli tilaaja itse käyttää palvelulinjoja, on tästä suoritettava maksu sillä tavoin kuin ilmoituksissa on ilmoitettu. Ongelmaksi muodostuu se, mikäli joku muu soittaa palvelulinjoille. Asiantuntija toteaa, että mahdollistamalla puhelinliittymän käytön ulkopuolisille puhelinliittymän haltija luo erityisen legitimaation käyttäjälle, josta liittym haltija on tietyssä määrin vastuussa palvelulinjayhtiölle, vaikkakaan liittymän haltija ei ole antanut mitään erityistä suostumusta soittaa palvelulinjoille.

Asiantuntijan lausunnosta ilmenee, että asiassa ei varsinaista tuomioistuinkäytäntöä vielä ole, johtuen siitä, että puhelinliikenne on vapautunut, jonka seurauksena monia uusia palveluja on ilmaantunut markkinoille. Tältä osin voidaan viitata erilaisiin palveleviin puhelimiin, puhelinpankkeihin, lentoyhtiöiden on-line matkalippuvarauksiin, vakuutuksien myyntitoimintaan puhelimitse, vero- ja lakiasioiden neuvontapalveluihin, puhelimitse tapahtuvaan eri hyödykkeiden kaupankäyntiin, josta esim. esitetään mainontaa television välityksin ym.

Muissakin kuin aikuisviihdepalveluissa laskutuskäytäntö on samantyyppistä. Palvelujen tarjoaja selvittää puhelinyhtiöiden kautta, kenen puhelinliittymä on, ja sen perusteella palvelun käyttäjälle lähetetään lasku. Sopimussuhteen syntymisvaatimusta on kyseisenkaltaisessa tapauksessa vaikea kuvata täsmällisesti. Suurin osa tällaisiin viihdepalvelunumeroihin tulevista soitoista perustuu todennäköisesti impulsiiviseen vaikutteeseen ilman, että siinä ryhdytään tekemään juridista sopimusta asiasta. Puhelinoperaattori ei voi varmuudella tietää tai todeta soittajan identiteettiä eikä siis varmistua siitä, kenen kanssa hän tekee sopimuksen. Ainoa yhtiön käytettävissä oleva referenssi on soittajan puhelinnumero.

Tanskassa eräs ministeriö on ottanut sellaisen kannan, että palvelujen tarjoamiseen yleisten puhelinnumeroiden kautta ei voida niiden sisällön osalta puuttua. Tanskan kuluttajaviranomaiset ovat esittäneet hinnoittelun suhteen seuraavan kannanoton: Hinta ilmenee ilmoitusmateriaalista, lähtöhinta on 100 kr ensimmäisiltä 5 minuutilta. Mikäli hintaa ei ilmoiteta, se määrätään sen mukaan, mikä on kohtuullista riippuen tavarasta, sen kunnosta ja käyvästä hinnasta. Kuluttajaviranomainen ei katso olevansa pätevä arvioimaan tätä, mutta sillä ei ole mielestään syytä olettaa, että tämä olisi kohtuutonta. Asian ei katsottu kuuluvan hintamerkintälain piiriin.

Muita puhelinpalveluita, esim. lakiasiainpalveluja lehdissä mainostettaessa ilmoituksessa ilmoitetaan hyvin pienellä fontilla puhelinpalvelun yksikköhinta per minuutti. Ilmoituksissa on itse palvelupuhelinnumero painettu paljon suuremmalla tekstillä kuin hintatiedot. Tämäkin osoittaa, että kuluttajien intressi ei edellytä ilmoitusteknisen käytännön muuttamista. Sillä seikalla, minkälaisia palveluja palvelupuhelimitse tarjotaan, ei puolestaan ole mitään relevanssia tämän kysymyksen osalta.

Asiaa on myös tutkittu Ruotsissa sikäläisen konsumentverketin toimesta. Vastaaja viittaa ko. viraston käsittelyaineistoon. Siellä on todettu, että puhelu alkaa hintatiedoilla ja että soittaja painamalla nappia saa puhelun käyntiin. Kuluttajavirasto on päättänyt asian käsittelyn. Vastaajan markkinointia on myös sivuttu eräässä saksalaisessa oikeudenkäynnissä. Tuossa oikeudenkäynnissä eräs saksalainen kuluttajajärjestö haastoi vastaajayhtiön saksalaisen sisaryhtiön TBS Kommunikation GmbH:n Hampurin maaoikeuteen. Oikeuden ratkaisussa on todettu, että koska ilmoituksissa esitetyt puhelinpalveluiden hinnat ovat olleet luettavissa, ei saksalaista hintamerkintäsäännöstöä ole tietoisesti tai harkitusti rikottu. Asiassa on myös käsitelty hinnoittelua ja todettu, että oletus siitä, että ns. erikoispuhelinpalveluja voisi käyttää maksamalla vain normaalit Deutsche Telekom AG:n puhelinpalvelut, on virheellinen. Tämä sen johdosta, että "... jokainen tietää, että puhelinseksin käyttäminen ei ole ilmaista."

Tässä asiassa on kysymyksessä kuluttajaryhmä, jonka rajaaminen on erinomaisen hankalaa. Ns. seksipuhelinlinjojen käyttäjistä ei liene tehty mitään sosiologisia tai muitakaan selvityksiä, eikä kohderyhmää itse asiassa tunneta. Koska kuitenkin puhelimitse tapahtuva erilaisten hyödykkeiden tarjonta koko ajan lisääntyy, sekä puhelintekniikan kehittymisen että lupasääntelyn alasajon myötä ja koska Suomessa on jo tällä hetkellä eräs maailman kehittynein käsipuhelinverkko, seuraa tästä vääjäämättä, että tämän tyyppisten palvelulinjojen määrä tulee lisääntymään, samoin kuin niiden kautta tarjottavien hyödykkeiden määrä. Kyseessä on kehitys, jonka perässä lainsäädännön ja lainkäytön on vaikea pysyä. On outoa, että nyt käsillä olevan tyyppisellä rajoittavalla menettelyllä pyritään aikaansaamaan selkeyttä puhelimitse tapahtuvan myyntitoiminnan käyttäytymissääntöihin. Lienee tosiasia, että nimenomaan seksipuhelinpalveluja mainostetaan tietyllä, kansainvälisestikin varsin samantyyppisellä tavalla.

Yhtiö on jatkuvasti muuttanut palvelujensa markkinointia pyrkien sopeuttamaan sitä KA:n esittämiin vaatimuksiin. KA on aikaisemmin edellyttänyt, että vastaaja ei ilmoittaisi hinnoittelujaan neljännesminuutin yksikköhinnalla, vaan minuuttihinnalla. Kieltohakemus ei kaikilta osin perustu selkeään laintulkintaan, ja siinä asetetaan myös vastaajayhtiö eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin alalla toimiviin, vastaavia puhelinpalveluja tarjoaviin yrityksiin.

Hintamerkintäasetuksesta ei löydy tukea KA:n kieltohakemukselle. Asetuksen 3 §:ssä säädetään ainoastaan, että "hyödykkeen hinta on samalla ilmoitettava". Näin onkin tapahtunut. Käytäntö ei poikkea siitä markkinoinnista ja mainoksen jäsentelystä, jota yleisesti käytetään kyseisen tyyppisissä puhelinpalveluilmoituksissa.

Vastaaja on saatuaan tiedon KA:n väliaikaisesta kiellosta pyrkinyt selkeyttämään omaa mainontaansa, joka on tapahtunut suuren yleisön kannalta ensisijaisesti iltapäivälehdissä. Iltalehden kanssa yhtiö pystyi välittömästi koostamaan omat ilmoituksensa ja on niiden yhteyteen sisällyttänyt seuraavan lausekkeen: "Soittaessanne yllä oleviin aikuisviihteen palvelunumeroihin olette tutustuneet palveluista perittäviin hintoihin ja sitoutuneet noudattamaan niitä." Eräät julkaisut eivät suostu välittömästi ilmoitusten layouteja muuttamaan, joten välittömin vaikutuksin on mahdotonta kyetä muuttamaan ilmoituksiaan samalla tavalla.

Tarkasteltaessa vastaajayhtiön kilpailijoiden vastaavia mainoksia voidaan todeta, että yleinen käytäntö tämän tyyppisten ilmoitusten osalta on ollut se, että itse palvelunumero on ilmoitettu varsin suurella tekstillä, kun taas yrityksen yhteystiedot ja puhelinsoiton hinta ilmoitetaan varsin vaatimattomalla tekstityypillä. Itse asiassa ko. ilmoituksista ei löydy yhtäkään sellaista, jossa toteutuisi KA:n toisen kieltovaatimuksen mukainen edellytys.

KA:n 1) kohdan vaatimuksen osalta vastaaja toteaa, että mikäli joku kuluttaja reklamoi vastaajalta saamastaan laskusta, lasku mitätöidään ja teknisellä järjestelyllä eliminoidaan se, että samasta puhelinliittymästä enää voitaisiin vastaajan palvelulinjoille soittaa. Kyseessä on hyvin pelkistetty toiminta, jonka liikeajatukseen sisältyy riski siitä, että tietty prosentti soittajista kiistää laskutuksen oikeellisuuden.

Vastaaja toimii laskutusrutiiniensa suhteen siten, että vastaaja pyytää kirjallisen puheluerittelyn HPY:ltä. Syy tähän on se, että vastaaja haluaa selvittää mahdolliset kilpailijoiden tekemät häirintäsoitot, joiden johdosta on mm. tehty tutkintapyyntöjä poliisille. Kun tällaiset "haamupuhelut" ovat yleistyneet, myös asiakkaan edun mukaista on tutkia asia, jotta asiakas voisi itselleen selvittää onko hänen puhelinliittymäänsä käytetty väärin.

On ollut myös tapauksia, joissa soittoja on samasta puhelinliittymästä ollut kymmeniä. Nämä eivät siis ole saattaneet olla vikasoittoja, mutta asiakas kuitenkin kiistää soitot kokonaan tai on haluton maksamaan laskua vedotessaan medioissa usein mainittuun seikkaan, ettei liittymän haltija olisi vastuussa 09-palvelunumeroihin suoritetuista puheluista.

Vastaaja pyytää myös kopiota alaikäisen soittajan kelakortista tai muusta vastaavasta asiakirjasta ja kirjallisen vahvistuksen, että soittaja on ollut alaikäinen. Tämä nopeuttaa asian käsittelyä, jotta vastaaja voisi asettaa kyseiseen puhelinnumeroon soitoneston. Tämän lisäksi vastaaja voi mitätöidä mahdollisen laskun heti, joten siitä ei tule muistutuslaskua. Vastaajan noudattama käytäntö poikkeaa tässä muiden puhelinyhtiöiden käytännöstä. Muut edellyttävät, että liittymän haltija myös maksaa alaikäisen puhelut. Vastaaja pyytää myös todistuksen taloudessa asuvasta lapsesta, jos puheluita on useita, ja puhelujen kestot ovat pitkiä tai soitot ovat tapahtuneet aikana, jolloin lasten oletetaan olevan nukkumassa tai koulussa. Syynä tähänkin ovat medioiden esittämät väitteet siitä, ettei vastaaja velvoita maksamaan alaikäisten soittamia puheluja.

1) kohdan vaihtoehtoinen vaatimus on kohtuuton ja sen noudattaminen olisi mahdotonta. Vastaaja toimii samalla tavalla kuin kaikki muut maksullisia puhelinpalveluja tarjoavat yritykset. Vastaajan puhelinpalveluun liittyvä nauhoitettu teksti kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

Kun presumtio on se, että puhelinliittymän haltija on joko itse taikka luovuttamalla puhelimen käyttöoikeuden toiselle, sitoutunut ainakin jonkinmuotoiseen isännänvastuuseen, ja koska minkäänlaista epäselvyyttä ei ole siitä, etteikö ko. numeroita olisi käytetty soitettaessa vastaajan palvelunumeroihin, on vaikea ymmärtää, millä tavoin KA näkee käytännössä mahdolliseksi sen, että vastaaja puhelimitse varmistautuu soittavan henkilön henkilöllisyydestä siten kuin kieltovaatimukset 1) ja 3) edellyttävät.

Vaikkakaan kyseisen tyyppisten puhelinpalvelujen käyttäjien vaikuttimia ei ilmeisestikään ole tutkittu, tuntuisi luonnolliselta, että soitot kyseisen tyyppisiin palvelunumeroihin valtaosin tapahtuvat impulsiivisesti, päähänpiston seurauksena. Tällöin voi perustellusti asettaa kysymyksen siitä, miten tehokkaasti juridinen sopimuksensynty olisi mahdollista solmia expressis verbis puhelun alussa. Operaattorihan ei koskaan saata täydellä varmuudella vakuuttautua linjoille soittavan henkilöllisyydestä eli tavallaan sopimuskumppanistaan. Käytännössä KA:n kieltovaatimus merkitsee vastaajan diskriminointia, mikäli KA:n vaatimus esim. edellyttää, että vastaaja siirtyisi toimimaan 0700-numeroiden kautta. Markkinoillahan on muitakin yrityksiä, jotka operoivat tavallisten puhelinnumeroiden välityksellä. Vastaajan saaman tiedon mukaan myös näihin tavallisiin puhelinnumeroihin saa soitoneston.

KA:n väliaikaisen kiellon tehosteeksi asettama 400.000 markan uhkasakko ei suuruudeltaan ole minkäänlaisessa järjellisessä mittasuhteessa vastaajan toimintaan eikä muutoinkaan korreloi siihen kuluttajansuojaintressiin, josta tässä asiassa saattaisi olla kysymys. Kaikissa tapauksissa vastaaja paljoksuu uhkasakkoa.

TODISTELU

Asiassa on kuultu vastaajan nimeämänä todistajana laskutuspalvelujärjestelmien tuottajaa Jukka Tapani Siitosta, joka on kertonut mm. seuraavaa.

Vastaajan tarjoama puhelinviihdepalvelu on ns. erillislaskutettava puhelinpalvelu. Se poikkeaa perinteisistä 0700ym. palveluista siten, että palveluntuottaja laskuttaa palvelunkäyttäjää suoraan. Tällöin palvelun hinta on asiakkaalle pienempi, kun puhelinoperaattorin osuus jää laskusta pois. Soitoneston saa kaikkiin puhelinpalveluihin, joita Suomessa tuotetaan. Kun kyseessä on 09-alkuinen palvelunumero, eston kuluttaja saa omalta puhelinoperaattoriltaan. Tämä ns. a-numeronesto on yleensä maksullinen ja maksu riippuu puhelinoperaattorista. Jos tällaisen eston ottaa esim. tehdessään puhelinsopimusta, sen saa ilmaiseksi. Tätä estomahdollisuutta ei kuitenkaan juuri tunneta, koska siitä ei missään tiedoteta yleisesti kuluttajille.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinatuomioistuin on käsitellessään asiaa istunnossaan 30.9.1998 määrännyt seuraavan väliaikaisen kiellon:

Markkinatuomioistuin on kieltänyt TBS-Finland Oy:tä 300.000 markan sakon uhalla

1. markkinoimasta palvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palvelusta perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan, ja

2. ylläpitämästä kuluttajille suunnatuissa palvelunumeroissaan markkinointikäytäntöä, jossa toimintaa koskevat sopimusehdot jätetään kertomatta kuluttajille ennen sopimuksen päättämistä. Väliaikainen kielto määrättiin noudatettavaksi heti ja olemaan voimassa siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu. Vaatimukset väliaikaisen kiellon ulottamisesta laajemmalti hylättiin.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

TBS-Finland Oy, joka harjoittaa mm. puhelinpalvelujen markkinointia, on vuonna 1998 tarjonnut ns. aikuisviihdepalveluja iltapäivälehdissä julkaistuilla mainoksilla. IltaSanomissa esim. 18.6.1998 olleessa yhtiön ilmoituksessa on sanottu mm. seuraavaa: "09-681 79335. Suoraan asiaan. 09-681 79336. Odotan vain sinua. TBS, PL 374, 00100 HKI. 14,40/min. Vähint. 5 min.---". Samassa lehdessä olleet muutkin vastaajan ilmoitukset ovat olleet samantyyppisiä. Lokakuussa 1998 hinta on ilmoitettu "19 mk/min. vähintään 5 min." Maaliskuussa 1999 on hinnaksi ilmoitettu mm. "alkaen 9,95/min." Markkinoitu puhelinnumero on kaikkiin näihin ilmoituksiin merkitty suurikokoisin numeroin ja hintatiedot pienellä tekstillä.

Kun kuluttaja on soittanut mainostettuun puhelinnumeroon, tarjottu palvelu on alkanut välittömästi. Lasku ko. puhelinpalvelusta on tullut sen puhelinliittymän haltijalle, jonka puhelinnumerosta soitot ovat tulleet. Puhelun pituudesta riippumatta lasku on ollut vähintään 79,50 markkaa, ja syyskuusta 1998 lähtien vähintään 95 markkaa. Yhtiö on myöhemmin ottanut käyttöön nauhoitteen, jonka yhtiön palvelunumeroihin soittava kuluttaja on saanut kuulla, jos hän on valinnut tätä tarkoittavan numeron. Nauhoitteessa on lyhyesti selostettu mm. yhtiön laskutuskäytäntöä ja hintatietoja sekä mainittu kuluttajaa sitovasta sopimuksesta.

1. Yhtiö tarjoaa viihdepalvelujaan puhelinpalveluna. Ne puhelinnumerot, joista palvelua tarjotaan, ovat tavallisia tilaajanumeroita, joihin kuluttajia kehotetaan soittamaan. Yhtiö lähettää palvelujen käytöstä laskun sille henkilölle, jonka hallussa se puhelinliittymä on, josta soitot kyseisiin palvelunumeroihin ovat tulleet. Laskutuskäytäntö on ollut sanotunlainen riippumatta siitä, onko palvelujen käyttäjä ollut ko. puhelinliittymän haltija vai ei.

Asiassa on käynyt ilmi, että yhtiö on puhelinliittymän numeron perusteella lähettänyt laskuja myös sellaisille kuluttajille, jotka eivät ole yhtiön tarjoamia palveluja tilan neet eivätkä käyttäneet. Yhtiön menettely on aiheuttanut runsaasti yhteydenottoja kuluttajaviranomaisille sellaisilta kuluttajilta, jotka ovat luottaen siihen, että hankittuaan puhelinyhtiöltään viihdepalveluja koskevan eston, heille ei tulisi laskuja aikuisviihdepalvelujen käytöstä. Yhtiön laskutuskäytäntö on ollut kuluttajille yllätyksellistä.

Yhtiön järjestelmä poikkeaa kyseisenkaltaisten palvelujen tavanomaisesta tarjoamisesta siten, että siinä käytetään tavallisia puhelinnumeroita yleisesti käytettävien palvelupuhelinnumeroiden sijasta. Yhtiön markkinoinnissa ei ole kuitenkaan kerrottu mitään palvelun poikkeuksellisuudesta siinä suhteessa, että kysymyksessä on erikseen laskutettava puhelinviihdepalvelu, jota ei koske normaali puhelinyhtiöltä saatava viihdepalveluesto. Yhtiö ei ole myöskään osoittanut, että se olisi pyrkinyt varmistumaan siitä, että puhelinliittymän haltija on juuri se henkilö, joka kulloinkin on yhtiön palveluja käyttänyt, tai muutoin ennen palvelun antamista tai laskutuksen suorittamista riittävästi varmistumaan soittajan henkilöllisyydestä.

Yhtiön markkinointi on palvelujen poikkeuksellisuutta koskevien tietojen puuttumisen vuoksi johtanut siihen, että yhtiön palveluja on laskutettu puhelinliittymän haltijalta riippumatta siitä, onko tämä käyttänyt palveluja tai muutoin sitoutunut niitä maksamaan. Yhtiön markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

2. Markkinatuomioistuin on useissa aikaisemmissa ratkaisuissaan, mm. ratkaisussa 1995:18 todennut, että tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä ja että hintatieto on markkinoinnissa kerrottava selkeästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla. Hintamerkintäasetuksen mukaan hyödykkeen hinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Yhtiön lehti-ilmoituksissa on palveluista perittävä hinta ilmoitettu minuuttihintana esim. "14,40/min." ja "19 mk/min.", minkä lisäksi on mainittu "vähintään 5 min.". Sen selville saaminen, että puhelun hinta on ollut vähintään 95 markkaa puhelun kestosta riippumatta, on edellyttänyt kuluttajalta laskutoimitusta ja mainoksen tarkkaa lukemista. Hinta on ilmoitettu lisäksi huomattavan pienellä tekstikoolla verrattuna siihen puhelinnumeroon, josta palvelua on tarjottu. Hintatieto on joissakin ilmoituksissa ollut niin pienellä merkittynä, että sen havaitseminen on edellyttänyt mainoksen lukemista erityisen tarkkaan. Palveluista perittävä hinta ei ole siten ollut yhtiön ilmoituksissa selkeä ja yksiselitteinen eikä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävä ja havaittava.

Lehti-ilmoituksissa olleita sanottuja hintatietoja lukuunottamatta kuluttaja ei ole ennen palvelun alkamista saanut mitään tietoa siitä, että puhelu maksaa vähintään 95 markkaa. Yhtiön myöhemmin käyttöön ottamissa nauhoitteissa on kerrottu joitakin hintatietoja, mutta kuluttaja on saanut nämä tiedot vain, jos hän on erikseen valinnut sitä koskevan numeron puhelun aikana.

Yhtiö on jättänyt markkinoinnissaan ilmoittamatta viihdepalveluistaan perittävän minimiveloituksen selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sen puhelinnumeron, josta palvelua on tarjottu, eikä ole muullakaan tavalla osoittanut ennen markkinoimansa palvelun alkamista antaneensa kuluttajille palvelun hinnasta tietoa selkeällä ja yksiselitte sellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Yhtiö on menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

3. Yhtiön tarjoama viihdepalvelu on alkanut välittömästi, kun kuluttaja on soittanut mainostettuun puhelinnumeroon. Puhelun alussa ennen palvelun alkamista kuluttajalle ei ole kerrottu mitään yhtiön laskutuskäytännöstä, palvelun hinnasta eikä muistakaan yhtiön sopimusehdoista. Yhtiön myöhemmin käyttöön ottamissa nauhoitteissa on kerrottu lyhyesti myös yhtiön joistakin sopimusehdoista. Kuluttaja on kuitenkin saanut nämä tiedot vain, jos hän on valinnut sitä koskevan numeron.

Yhtiön markkinointikäytäntö on johtanut siihen, että toinen sopijapuoli, kuluttaja, ei ennen palvelun alkamista ole saanut tarjottua palvelua koskevista sopimusehdoista mitään tietoa. Kuluttaja on saattanut jopa erehdyksensä vuoksi yhtiön palvelunumeroon soitettuaan saada yhtiöltä 95 markan laskun. Sopimusehtojen kertomista vasta kuluttajan niitä erityisesti pyydettyä ei myöskään voida pitää riittävänä sopimusehdoista kertomisena.

Yhtiö on siten ylläpitämällä kuluttajille suunnatuissa palvelunumeroissaan markkinointikäytäntöä, jossa toimintaa koskevat sopimusehdot jätetään kertomatta kuluttajille ennen sopimuksen päättämistä, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää TBS-Finland Oy:tä KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kuudensadantuhannen (600.000) markan sakon uhalla

1. markkinoimasta aikuisviihdepalvelujaan kuluttajille siten, että markkinointi palvelun poikkeuksellisuutta koskevien tietojen puuttumisen vuoksi johtaa palvelujen laskuttamiseen puhelinliittymän haltijalta riippumatta siitä, onko tämä käyttänyt palveluja tai muutoin sitoutunut niitä maksamaan,

2. markkinoimasta aikuisviihdepalvelujaan kuluttajille, ellei yhtiö ilmoita palveluista perittävää minimiveloitusta selkeästi ja yhtä havaittavalla tavalla kuin sitä puhelinnumeroa, josta palvelua tarjotaan, taikka muulla tavoin ilmoita palvelusta perittäviä hintoja selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla, ja

3. ylläpitämästä kuluttajille suunnatuissa aikuisviihdepalvelunumeroissaan markkinointikäytäntöä, jossa toimintaa koskevat sopimusehdot jätetään kertomatta kuluttajille ennen sopimuksen päättämistä.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Henriksson, Kivipato, Kortekangas, Nikula, Paloranta ja Sario

Asiassa äänestys.

Jäsen Henriksson, jonka lausuntoon jäsen Nikula yhtyi, lausui:

Puhelinliittymän haltija vastaa pääsäännön mukaan liittymästään soitettavista puheluista aiheutuvista maksuista. Hänen on katsottava olevan vastuussa puhelinliittymästään tapahtuvista soitoista myös kyseisenkaltaisiin palvelunumeroihin. Laskutuksen perusteeksi tällaisten puhelinpalvelujen tarjoaja selvittää puhelinyhtiöiden kautta, kenen hallussa olevasta puhelinliittymästä palvelupuhelinnumeroon on kulloinkin soitettu. Palvelujen tarjoajalla ei ole kuitenkaan mitään varmaa keinoa selvittää soittajan henkilöllisyyttä, vaan ainoa käytettävissä oleva referenssi on sen liittymän puhelinnumero, josta soitot ovat tulleet. Viihdepalvelunumeroihin saatavista estoista ja niiden kaltaisista järjestelyistä informoimisen on katsottava kuuluvan lähinnä puhelinyhtiöille.

Yhtiö on ilmoittanut pyytävänsä kirjallisen puheluerittelyn asianomaiselta puhelinyhtiöltä selvittääkseen mahdolliset väärinkäytökset. Yhtiö on ilmoittanut, että mikäli kuluttaja aiheellisesti reklamoi vastaajan lähettämästä laskusta, lasku voidaan mitätöidä ja teknisellä järjestelyllä eliminoida se, että samasta puhelinliittymästä enää voitaisiin vastaajan palvelulinjoille soittaa. Myös alaikäisen henkilön soittamiksi väitetyistä puheluista laskut mitätöidään, jos kuluttaja osoittaa yhtiölle, että soittaja on todella ollut alaikäinen.

Yhtiö on siten oma-aloitteisesti ryhtynyt toimenpiteisiin estääkseen aiheettomien maksujen perimisen yhtiön palvelujen käytöstä. Yhtiö on näin ollen käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt estämään väärän laskutuksen. Yhtiön laskutuskäytäntö on ollut alalla tavanomaista.

Mainitsemillani perusteilla katson, että yhtiö ei ole menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti markkinoimalla palvelujaan siten, että palvelut laskutetaan puhelinliittymän haltijalta riippumatta siitä, onko tämä käyttänyt palveluja tai muutoin sitoutunut niitä maksamaan. Edellä mainituilla perusteilla myöskään yhtiön sopimusehtokäytäntö, jonka mukaan lasku puhelinpalvelusta toimitetaan tavanomaiseen tapaan puhelinliittymän haltijalle, ei ole ollut kuluttajien kannalta kohtuuton.

KA:n vaatimuskohtien 2 ja 3 osalta yhdyn enemmistön mielipiteeseen.

---

[SV]

Konsumentombudsmannen (KO) mot TBS-Finland Oy (bolaget). Bolaget bjöd ut sina underhållningstjänster för vuxna såsom telefontjänst. De telefonnummer på vilka tjänsten bjöds ut var vanliga abonnentnummer som konsumenterna uppmanades att ringa till. Om tjänsten användes, skickade bolaget en räkning till den person som innehade telefonanslutningen från vilken samtalen hade kommit till servicenumren, oberoende av om användaren av tjänsten var innehavare av telefonanslutningen eller inte.

Bolagets arrangemang skilde sig från det sätt på vilket underhållstjänster sedvanligt bjuds ut på så sätt att vanliga telefonnummer användes i stället för de servicenummer som allmänt används. I bolagets marknadsföring hade dock ingenting angetts om att tjänsten var exceptionell i det hänseendet att det var fråga om en telefonunderhållningstjänst som faktureras separat och som inte berörs av den normala spärr av underhållningstjänster som telefonbolaget tillhandahåller. Bolaget hade inte heller visat att det skulle ha försökt försäkra sig om att innehavaren av telefonanslutningen var just den person som vid tidpunkten i fråga hade använt sig av bolagets tjänster eller att det i övrigt innan tjänsten fullgjordes eller fakturerades skulle ha försäkrat sig om den uppringande personens identitet.

Till följd av att information hade saknats om att tjänsten var exceptionell hade bolagets marknadsföring lett till att innehavaren av telefonanslutningen hade fakturerats för bolagets tjänster oberoende av om han eller hon hade använt sig av tjänsterna eller i övrigt förbundit att betala för dem. Bolagets marknadsföring hade med hänsyn till konsumenterna varit otillbörlig.

I sina reklamer hade bolaget också låtit bli att på ett tydligt och ett lika märkbart sätt som det telefonnummer på vilket tjänster bjöds ut informera om den minimidebitering som bolaget uppbar för sina underhållningstjänster. Bolaget hade inte heller på något annat sätt visat att det före tjänstens början skulle ha informerat konsumenten om tjänstens pris på ett klart och entydigt sätt samt på ett sätt som lätt kan förstås och märkas av konsumenten. Förfarandet hade varit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

Bolagets underhållningstjänst hade börjat omedelbart när konsumenten hade ringt till telefonnumret i reklamen. I början av samtalet före tjänstens början hade konsumenten inte fått någon information om bolagets faktureringspraxis, tjänstens pris eller bolagets övriga avtalsvillkor. Genom att tillämpa ett marknadsföringsarrangemang där inte konsumenterna före avtalsslutet fick någon information om de avtalsvillkor som gällde för verksamheten hade bolaget i sin marknadsföring förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

Även ett temporärt förbud meddelades.

KSL_2_kap._1_§ och 7_§