Consumer Protection Court bans misleading mobile tariff comparisons under Finnish Consumer Protection Act.

KA vastaan Oy Radiolinja Ab (yhtiö). Kysymys GSM-liittymien hintavertailusta. Yhtiö oli mainoksissaan olevien edullisemmuusväitteiden tueksi viitannut ulkopuolisen tahon tekemään hintavertailutestiin sekä kuvannut yhtä vertailusta laadittua pylvästaulukkoa. Suoritetun testin arvioiminen oli mainosten perusteella vaikeaa. Mainoksista ei käynyt ilmi esim. se, että testi oli ollut kattavampi kuin mitä mainoksissa oli kuvattu. Mainoksissa ei ollut mainittu, että testistä laadittu pylvästaulukko ei perustunut kenenkään henkilön todellisiin laskutus- tai muihin vastaaviin tietoihin eikä todellisten puhelimenkäyttäjien keskiarvokäyttäytymiseen, vaan kuvitteellisen henkilön kuvitteellisesta puhelimenkäytöstä laskettuihin kustannuksiin. Yhtiö oli vetoamalla suoritettuun vertailutestiin mainoksissaan, kertomatta samalla testin kattavuuteen ja tuotteiden vertailutapaan liittyviä olennaisia seikkoja, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Mainoksissa käytetyt ilmaisut, joiden mukaan yhtiön GSMliittymät olisivat hinnaltaan edullisempia kuin kilpailevat liittymät, eivät perustuneet suoritettuun vertailutestiin. Yhtiö ei ollut esittänyt muutakaan luotettavaa näyttöä mainoksissa käyttämiensä edullisemmuusväitteiden tueksi. Vaikka mainoksissa mainittu vastaajan liittymä oli vertailutestissä menestynyt hyvin mainoksessa mainittuun kilpailevaan liittymään verrattuna, testistä ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että sanottu vastaajan liittymä tai jokin muu vastaajan liittymä olisi yleisesti edullisempi kuin kilpailevat liittymät. Yhtiö oli käyttämällä vertailutestiin viitatessaan mainoksissaan ilmaisuja, joiden mukaan yhtiön liittymät olisivat edullisimpia tai edullisempia kuin kilpailevat GSM-liittymät, ja yleistämällä tietyn liittymän testituloksia koskemaan muita markkinoimiaan liittymiä, menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Mainoksessa olleessa taulukossa oli ainoastaan saman verkon sisäisten puhelujen minuuttihintoja vertaamalla esitetty vastaajayhtiön liittymien minuuttihintojen olevan mainoksessa mainittuna aikana selvästi kilpailevien liittymien minuuttihintoja pienemmät. Sanottu mainos, jossa ei ollut selkeästi ja kuluttajalle helposti havaittavalla tavalla ilmoitettu, että vertailu ei koskenut muita liittymän käytöstä kuluttajalle aiheutuvia kustannuksia, oli harhaanjohtava. Yhtiö oli sanotunlaista vertailutaulukkoa käyttämällä menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

Kuluttajaasiamies on vaatinut, että Oy Radiolinja Ab:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kuluttajiin kohdistuvassa matkapuhelinliittymien markkinoinnissa

1. vetoamasta suoritettuun vertailuun tai testiin, jollei samalla kerrota, mitä testissä tai vertailussa on tutkittu,

2. tekemästä vertailusta tai tutkimuksesta johtopäätöksiä, jotka eivät perustu tutkittuihin ominaisuuksiin tai käyttämästä testiviittauksissa ilmaisua edullisin tai muuta vastaavaa ylivoimaisuutta tai paremmuutta osoittavaa ilmaisua, jollei testin tekijä ole käyttänyt tällaista ilmaisua,

3. yleistämästä tietyn matkapuhelinliittymän vertailu- tai testituloksia koskemaan myös muita yhtiön markkinoimia matkapuhelinliittymiä, ja

4. esittämästä markkinoinnissaan puheluiden hintaan liittyviä vertailuja, joissa ei ole otettu huomioon liittymän käyttäjälleen aiheuttamaa kokonaiskustannusta.

Tämä asia on käsitelty yhdessä Sonera Oy:n (ent. Telecom Finland Oy) kieltohakemuksen, dn:o 10/98 kanssa. Sonera Oy on mainitussa asiassa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) nojalla esittänyt vaatimuksia Oy Radiolinja Ab:n markkinoinnin johdosta.

Markkinoilla on kuluttajille tarjolla erilaisia puhelinliittymiä, kuten paikallisten puhelinyhtiöiden lankaliittymiä, matkapuhelinliittymiä sekä kaupunkipuhelimia. Matkapuhelinliittymiä tarjoavat Sonera Oy (ent. Tele) ja Oy Radiolinja Ab sekä näitä liittymiä myyvät jälleenmyyjät. Matkapuhelinliittymämarkkinoilla kilpailua kuluttajista käydään sekä hintojen että eri liittymien tarjoamien ominaisuuksien avulla.

Oy Radiolinja Ab on useissa lehti-ilmoituksissa sekä tv-mainoksissa maaliskuun 1998 aikana mainostanut liittymiään kuluttajille. Näille ilmoituksille on ollut tyypillistä, että niissä on väitetty Radiolinjan liittymiä edullisimmiksi. Useissa ilmoituksissa on viitattu Tekniikan Maailman 4/98 suorittamaan vertailuun.

Yhtiö on Helsingin Sanomissa 7.3.1998 olleessa mainoksessa ilmoittanut, että yhtiöllä on "valtakunnan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat". Mainokseen liitetyssä hintataulukossa on vertailtu hintoja soitettaessa Radiolinjan ja Telen liittymistä saman verkon GSM-liittymiin. Vertailussa ilmoitetaan vain hinnat mk/min, ei liittymän käytön kokonaishintaa, joka muodostuu avausmaksusta, kuukausimaksusta ja minuuttihinnasta. Mainoksessa ei kerrota, mihin edullisemmuusväite perustuu.

Saman lehden 13.3.1998 ilmestyneessä numerossa olleessa mainoksessa on mainittu: "Tekniikan Maailma testasi GSMliittymät. Radiolinja on edullisin." Mainokseen on painettu Tekniikan Maailman testin pylväskaaviomuodossa esitetty taulukko, jossa on kuvattu GSM-liittymien vuosittaisia käyttökustannuksia. Mainoksessa on sanottu: "Tekniikan Maailma käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia (sattumanvarainen otos, nuoret/säästeliäät)". Mainoksessa on myös maininta "Radiolinjan Freetime-liittymä oli kaikissa otoksissa edullisempi kuin Tele".

Sanotussa lehdessä 15.3.1998 olleessa mainoksessa on kuvattu em. taulukko, jonka kohdalla ei ole mainintaa käyttäjäryhmästä. Mainoksessa on juustopaloja esimerkkinä käyttäen verrattu Radiolinjan Freetimen ja Telen Amigon vuosittaisia käyttökustannuksia, jotka on poimittu pylvästaulukosta. Mainoksessa sanotaan: "Uskotko makuasioihin vai tosiasioihin?" Lisäksi mainoksessa on pienemmällä painettu: "Radiolinjan kortti tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi."

Tekniikan Maailma 4/98 lehdessä on kolme pylvästaulukkoa, jotka kuvaavat hypoteettisten herra A:n, rouva B:n ja neiti C:n puhelinkustannuksia. Taulukot kuvaavat vuosittaisia keskivertokustannuksia. Esimerkkihenkilöt eivät ole todellisia eivätkä pylvästaulukot edes perustu käyttäjien tutkittuun keskiarvokäyttäytymiseen. Neiti C on "16-kesäinen koulutyttö, joka käyttää puhelintaan säästeliäästi". Taulukkoon on kirjattu tietyllä hypoteettisella puhelimen käytöllä syntyvät vuosittaiset kustannukset. Taulukoita selittävän artikkelin mukaan oma käyttökustannus vaikuttaa eniten siihen, mikä liittymätyyppi tulee kaikkein edullisimmaksi. Käyttökustannuksiin vaikuttaa merkittävästi se soitetaanko puheluita työ- vai vapaa-aikana sekä se, mihin liittymiin puhelimesta soitetaan. Vertailussa tai sitä selostavassa artikkelissa ei ole käytetty superlatiivi-ilmaisuja.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä ja markkinointia on aina pidettävä sopimattomana, jos se ei sisällä kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. KSL:n 2 luvun 2 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. KSL:ia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi. Hallituksen esityksessä tähdennetään kuluttajan oikeutta saada riittävää tietoa kulutushyödykkeen ominaisuuksista sen valitsemista harkitessaan. Nämä tiedot voivat koskea hyödykkeen ominaisuuksia tai toimintaa.

Syksyllä 1997 on annettu direktiivi (97/55/EY) harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin (84/450/ETY) muuttamisesta sisällyttämällä siihen vertaileva mainonta. Tämä direktiivi sallii sellaisen vertailevan mainonnan, joka on direktiivissä säädetyllä tavalla hyvän tavan mukaista, tiedoiltaan luotettavaa ja tasapuolista. Direktiivi edellyttää mm. sitä, että vertailut on tehtävä puolueettomasti ja ne eivät saa johtaa harhaan. Uusi direktiivi ei ole Suomessa vielä voimassaolevaa lainsäädäntöä, mutta siinä vahvistettuja periaatteita on noudatettu Suomessa jo kauan.

Markkinatuomioistuin on vertailevan testin tulosten hyväksikäyttöä markkinoinnissa koskevan ratkaisun 1982:1 perusteluissa todennut, että "tämän kaltaiselle kuluttajiin kohdistuvalle markkinoinnille asetettavat hyväksyttävyysvaatimukset koskevat paitsi itse testiä myös markkinointimenettelyä. Kulutushyödykkeiden vertailuun perustuvassa markkinoinnissa on annettava kaikki hyödykkeen olennaisia käyttöominaisuuksia koskevat kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeät tiedot. Markkinoinnin suorittaja vastaa myös siitä, että itse vertailutestiin liittyvät tiedot annetaan kuluttajan kannalta asianmukaisesti." Markkinatuomioistuin kielsi kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa vetoamasta ao. testin tuloksiin, selvittämättä tutkittujen tuotteiden otantaan ja tutkimuksen kattavuuteen liittyviä olennaisia seikkoja.

Pätevästi suoritetut testit ja niiden tulokset ovat kuluttajille hyvä apuväline heidän harkitessaan kulutushyödykkeiden ostoa. Testien puolueettomuusvaatimus korostaa markkinoinnin totuudellisuusvaatimusta ja asettaa korkeita vaatimuksia testimarkkinoinnin esitystavan suhteen. Markkinoinnissa viitatulta testiltä edellytetään asianmukaista suoritustapaa ja testien tuloksia on esitettävä tavalla, joka ei perusteettomasti suosi markkinoitua tuotetta. Radiolinja Oy:n markkinointi on ollut sopimatonta ja harhaanjohtavaa, koska yhtiö ei testiviittauksissaan ole ilmoittanut kuluttajien kannalta tarpeellisia tietoja.

2. Radiolinja Oy on markkinoinnissaan tehnyt Tekniikan Maailman suorittamasta vertailusta sen johtopäätöksen, että Radiolinjan Freetime on edullisempi kuin Telen Amigo. Radiolinja on yhdessä mainoksessaan jopa todennut, että "Freetime on kaikissa otoksissa edullisempi kuin Tele". Radiolinjan väitteitä koskevia seikkoja ei Tekniikan Maailma ole vertailussaan esittänyt eikä niitä ole vertailusta johdettavissa. Tekniikan Maailman vertailussa on edellä selvitetyin tavoin verrattu vain kolmen eri hypoteettisen käyttäjän kuluja. Mikäli liittymiä käytetään esimerkkihenkilön käyttötavasta poiketen, puhelukustannukset muodostuvat täysin erilaisiksi. Radiolinja on siten markkinoinnissaan tehnyt omia johtopäätöksiä Tekniikan Maailman suorittamasta vertailusta. Tekniikan Maailman testistä ei saa riittävää tukea Radiolinjan esittämiin johtopäätöksiin.

Ratkaisussaan 1987:10 markkinatuomioistuin katsoi, että viitattaessa testiin markkinoinnissa ei saa esittää johtopäätöksiä, jotka eivät vastaa testin tuloksia. Ratkaisussa todettiin edelleen, että siitä huolimatta, että asianomainen tuote sai silloin ajankohtaisissa testeissä eniten "vertailupisteitä" ja ainoana tuotteena "viisi tähteä", sitä ei voitu pitää "ylivoimaisena" muihin testeissä mukana olleisiin tuotteisiin verrattuna.

Vertaileva mainos ja erityisesti siitä tehdyt johtopäätökset on rajattava siihen, mitä tutkimus tai vertailu koskee. Testitulosten esittämistä on aina arvioitava testiaineistoa silmälläpitäen. Ylisanojen käyttö edellyttää vakuuttavaa todistusaineistoa. Tutkimustuloksista ei saa tehdä yleistäviä johtopäätöksiä tuotteiden ominaisuuksista, esim. hinnasta. Superlatiivimuodossa esitettyjen ilmaisujen kuten "edullisin" käyttäminen on usein kyseenalaista ja niiden toteennäyttämiselle on oikeuskäytännössä asetettu erityisen ankarat vaatimukset. Näillä perusteilla Radiolinja Oy:n markkinointia on pidettävä sopimattomana.

3. Radiolinja Oy on mainonnassaan eri sanamuodoin väittänyt Radiolinjan olevan edullisin. Radiolinja on siten ensin vetänyt vertailusta sen johtopäätöksen, että Freetime on Amigoa edullisempi, minkä jälkeen se on vielä yleistänyt sen koskemaan kaikkia Radiolinjan tuotteita. Tekniikan Maailma ei vertailussa tällaista ole lausunut, eikä tällaista johtopäätöstä suoritetun vertailun perusteella olisi voitukaan tehdä. Tekniikan Maailman testistä ei saa riittävää tukea Radiolinjan tekemille johtopäätöksille.

Tietyn liittymän vertailutuloksia ei saa yleistää koskemaan muita markkinoituja tuotteita. Toisen mallin testimenestystä ei saa hyödyntää toisen tuotteen markkinoinnissa. KA on ratkaisukäytännössään katsonut erään yhtiön toimineen harhaanjohtavasti sen käyttäessä erään automallin testituloksia siten, että testitulokset on ulotettu koskemaan saman yhtiön markkinoimaa toista automallia. Vertailua ei myöskään saa toteuttaa siten, että huomio kohdistetaan vain johonkin tuotteen osaan tai vain rajattuun tuoteryhmään, minkä perusteella esitetään johtopäätöksiä tuotteesta tai tuoteryhmästä kokonaisuudessaan. Tähän on myös markkinatuomioistuin ottanut kantaa ratkaisussaan 1987:10, jossa todettiin markkinoinnin antaneen harhaanjohtavan kuvan testin kattavuudesta, kun siinä tiettyjä tuotteita koskevaan testiin viitaten mainostettiin myös muita tuotteita. Radiolinjan ko. markkinointi on johtanut kuluttajia harhaan.

Matkapuhelinliittymien kohdalla ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä yritys kokonaisuudessaan on edullisin sen vuoksi, että puheluiden edullisuuteen vaikuttavat useat eri tekijät, joista yksi on se, että kunkin kuluttajan oma puhelimen käyttötapa vaikuttaa merkittävästi käyttökustannuksiin. Radiolinja ei siten voi esittää edullisemmuusväitettä esim. sillä perusteella, että sen valikoimiin kuuluu liittymä, jossa avausmaksu on alhaisin, toinen jossa käyttömaksu on alhaisin ja kolmas, jossa perusmaksu on alhaisin.

4. Radiolinja on mainoksessaan esittänyt, että sillä on "valtakunnan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat". Mainoksessa on taulukko, jossa on minuuttihinnat soitettaessa GSM-puhelimesta saman verkon GSM-liittymään. Taulukko kuvaa siten vain minuuttihintoja verkon sisäisiä puheluja soitettaessa.

Radiolinjan markkinointi on hintavertailun osalta ollut harhaanjohtavaa. Se on harhaanjohtavaa myös sen vuoksi, että hinnat on merkitty vain verkon sisäisille puheluille, koska tämä tieto on markkinoinnissa ilmoitettu siten, ettei kuluttaja sitä mainosta lukiessaan helposti voi havaita. Puheluita soitetaan paljon myös toisen verkon liittymiin ja lankapuhelimiin. Radiolinjan on katsottava markkinoinnissaan esittäneen useita harhaanjohtavia väitteitä ja superlatiiveja, jotka eivät ole Tekniikan Maailman "testin" nojalla todennettavissa. Radiolinjan mainonta on sopimatonta ja harhaanjohtavaa ja siten ristiriidassa KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n kanssa.

OY RADIOLINJA AB:N VASTAUS

Oy Radiolinja Ab on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Vertaileva mainonta on kuluttajan edun mukaista, eikä sitä missään tapauksessa tule kieltää matkaviestintäalalta. Kahden merkittävän operaattorin kilpailutilanteessa on vaikeata toimia, ellei vertailevaa mainontaa saa suorittaa. Vertaileva mainonta tuo kuluttajille tietoa tuotteiden käyttökustannuksista. Radiolinjan ollessa haastaja suhteessa määräävässä markkina-asemassa olevaan operaattoriin, Sonera Oy:hyn, on vastaajayhtiölle erityisen tärkeätä oikeus harjoittaa vertailevaa mainontaa.

Sonera Oy on tehnyt vastaavaa vertailevaa markkinointia perustaen markkinointinsa liikenneministeriön tilastojen käyttöön. Lisäksi Sonera tekee kauppiaskenttään kohdistuvaa vertailevaa mainontaa koskien Radiolinjan toimintaa. Näillä on oma vaikutuksensa ajateltaessa mikä on matkaviestintäalan käytäntö. Radiolinjan mainonta on ollut liiketapalautakunnan arvioitavana. Liiketapalautakunnan katsottua mainonnan olevan eräiltä osin hyvän liiketavan vastaista mainonta on korjattu välittömästi. Erityisen tärkeää on, että liiketapalautakunta ei pitänyt verkon sisähintojen vertailua taulukon muodossa esitettynä hyvän liiketavan vastaisena, vaan katsoi päin vastoin sen olevan perusteltua. Siinäkään tapauksessa, että markkinatuomioistuimen perusnäkemys jostain syystä olisi toinen, Radiolinja ei katso menettelyn olleen sillä tavoin mainonnan säännöksistä piittaamatonta, että kieltopäätös olisi tarpeellinen.

Matkapuhelinmarkkinoilla kilpailua kuluttajista käydään sekä hintojen että eri liittymien tarjoamien ominaisuuksien avulla. Käytännön markkinoinnissa keskeistä on kuukausimaksujen ja minuuttihintojen suhde. Vähän soittaville merkittävää laskutuksen kokonaisuuden kannalta on kuukausimaksun suuruus, kun taas paljon soittavien lasku määräytyy pääasiassa minuuttihinnan perusteella. Eri käyttäjäryhmät profiloituvat pääasiassa näiden tekijöiden perusteella. Näin todetaan myös Tekniikan Maailman testissä. Radiolinjan mainonnassa edullisemmuusväitteet on esitetty lähes yksinomaan yhteydessä Tekniikan Maailman vertailuun.

Radiolinja korostaa vertailevan mainonnan informatiivista merkitystä kuluttajan kannalta. Kuluttajalla on oikeus saada riittävää tietoa kulutushyödykkeen ominaisuuksista sen valitsemista harkitessaan. Vertaileva mainonta on tässä suhteessa tärkeässä asemassa. Vertaileva mainonta on sallittua ja kuluttajien etujen mukaista. Matkaviestintäala on vasta hiljattain tullut laajamittaisen kilpailun piiriin. Tästä syystä kuluttajien kokonaiskustannuksia koskevat eksaktit vertailut ovat vaikeita toteuttaa. Koska tuotteen kokonaiskustannus muodostuu viime kädessä asiakkaan itsensä soittamista puheluista, ei tuotteen lopullista kokonaishintaa voi ilmoittaa, koska se määräytyy jälkikäteen käytön määrän mukaisesti. Kyse on eräässä mielessä luottokaupan tapaisesta tilanteesta.

Olisi kuitenkin kuluttajien kannalta pelkästään vahingollista, jos kustannuksia ei voitaisi edes tilastollisin menetelmin verrata. Yhtiön käsityksen mukaan on täysin mielekästä verrata tietyllä tavoin profiloituneiden käyttäjien keskimääräisiä kokonaiskustannuksia. Ellei näin voitaisi menetellä, saisi määräävän markkina-aseman omaava operaattori markkinoilla merkittävän edun, kun hinnoittelu voisi tapahtua käytännössä kilpailemattomassa tilassa, eikä hintojen eroavuudesta saisi esittää kannanottoja. Testin tulokset on esitetty lehdessä graafisesti, eikä niistä voitane tehdä keskenään ristiriitaisia johtopäätöksiä.

1. KA katsoo, että yhtiön mainoksessa esitetty kuvaaja ei vastaa lehdessä esitettyä kuvaajaa. Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta perustuu Tekniikan Maailman vertailua seuranneessa numerossa (6/98) lehden itsensä esittämään oikaisuun, johon perustuen kuvaajaa on korjattu. Kuvaaja näyttää lopullisen tuloksen oikeilla testitiedoilla, eli on tässä mielessä oikeampi kuin varsinaisessa vertailussa käytetty. Vertailun lopputulos määräytyy siis lehdessä 4/98 olleen artikkelin ja siihen tehdyn korjauksen perusteella lehden numerossa 6/98 oikaistuun tietoon.

Markkinoinnissa ei ole erikseen korostettu kuluttajan oman käyttötottumuksen merkitystä, mutta matkaviestintäalan ja itse asiassa koko telealan toiminta (ja myös mainonta) lähtee juuri siitä tosiasiasta, että laskun kokonaissumma määräytyy tosiasiallisen soittamisen perusteella jälkikäteen. Telealan toimintatapa on, että käytöstä laskutetaan jälkikäteen, jolloin keskimääräinen kuluttaja mitä ilmeisimmin elämänkokemuksensa perusteella ymmärtää, että viime kädessä hänen käyttäytymisensä määrää, minkä suuruinen lasku on tai tuleeko sitä ollenkaan. Lisäksi matkaviestintäalan mainonta ja tuotteistus on pitkälti rakentunut käyttäjien profiloitumiseen, ja tämä on yhtiön käsityksen mukaan laajasti ostavan yleisön tiedossa.

KA:n mukaan kuluttaja luottaa ulkopuolisen tahon laatimaan vertailuun "alitajunnallisesti" ja mieltää testit tieteellistä totuutta ilmaiseviksi. Yhtiö ei ole samaa mieltä. Tekniikan Maailmalla on laaja levikki ja lehti tunnetaan hyvin. Jokainen testejä lukenut ymmärtää, että ne koostuvat monista eri osa-alueista, joiden painotuksista voi olla eri mieltä. Tyypillisimmillään tämä näkyy autojen vertailuissa, joissa esim. autojen kulutus, hinta, suorituskyky, melun taso ja ajo-ominaisuudet on pisteytetty tietyn laskutavan mukaan. Yksittäinen kuluttaja voi painottaa eri tavalla eri ominaisuuksia.

Yhtiön mainosten sävyä ja ulkonäköä voisi pitää lähinnä humoristisena, mikä ei ole omiaan luomaan kuluttajalle vaikutelmaa siitä, että esitellään tieteellisiä totuuksia. Juustonpalat kuvaajina päin vastoin keventävät mainoksen yleissävyä. Mainonnassa mainitaan testin pohjana käytetyn keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia, ja lisäksi on mainittu, että kyseessä on sattumanvarainen otos. Vertailun perusteet on riittävästi esitetty, eikä "tieteellisen totuuden" vaikutelmaa synny eikä sitä ole edes tavoiteltu. Vertailu telealalla voi perustua ainoastaan yksikköhintojen ja/tai tilastollisten arvioiden vertailuun. On selvää, että mikäli jatkossa ollaan tilanteessa, jossa tehdään ratkaisuja vertailujen käytöstä, yhtiö huomioi KA:n tämän prosessin yhteydessä esittämiä näkemyksiä.

2. Radiolinja on mainonnassaan todennut, että Freetime on kaikissa otoksissa edullisempi kuin Sonera. Otokset viittaavat luonnollisesti Tekniikan Maailman testissä esitettyihin otoksiin. Kuvaajien tarkastelun perusteella ei tältä johtopäätökseltä voi välttyä, varsinkin kun otetaan huomioon Tekniikan Maailman numerossa 6/98 tehty oikaisu. Koska otos viittaa Tekniikan Maailman testiin, se viittaa luonnollisesti testissä käytettyihin kolmeen hypoteettiseen henkilöön. Näitä tarkoitetaan otoksilla. Yhtiö ei pidä ilmaisua vääränä tai harhaanjohtavana. Väitteet tulee ymmärtää vertailuun liittyvinä, kuten mainoksista selvästi käy ilmi, eikä vertailusta irti olevina tosiasiaväitteinä. Väitteet kommentoivat Tekniikan Maailman vertailua. Yhtiö ei toisin sanoen ole tehnyt sitä johtopäätöstä, että Freetime olisi edullisempi kuin Amigo, vaan mainoksessa on vain todettu, että Tekniikan Maailman vertailun perusteella näin on.

KA:n väite, että mikäli liittymiä käytetään esimerkkihenkilön käyttötavasta poiketen, puhelukustannukset muodostuvat täysin erilaisiksi, ei yhtiön käsityksen mukaan voi pitää paikkaansa. Mikä tahansa muutos keskimääräiseen käyttöön nähden ei voi aiheuttaa täysin erilaista lopputulosta. Pieni muutos voi muuttaa lopputulosta vähäisessä määrin, suuri muutos huomattavammassa määrin. On väärin ajatella, että mikä tahansa muutos esitettyihin lähtökohtiin aiheuttaisi täysin erilaisen lopputuloksen. Asiakkaat valikoituvat erilaisten liittymätyyppien käyttäjiksi juuri käyttöprofiilinsa mukaan. Jos profiili poikkeaa merkittävästi keskiarvoista, siitä ei seuraa normaalisti, että asiakas jää itselleen epäedullisen liittymän käyttäjäksi, vaan normaalisti asiakas vaihtaa liittymätyyppiä.

Tekniikan Maailman vertailun eräs hyvä puoli on se, että se lisää tietoisuutta eri käyttöprofiilien vaikutuksista kustannuksiin. Soneran tuotteet ovat pitkälle samankaltaiset kuin Radiolinjan, mikä luo hyvät edellytykset Tekniikan Maailman tapaisten vertailujen laatimiselle. Tämä on myös osoitus suomalaisten matkaviestintämarkkinoiden pitkälle kehittyneestä asiakassegmenttien hahmottamisesta. Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1987:10 käsitellyt mainoslauseet ovat pidemmälle menevää kehumista kuin mistä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse. Yhtiö ei ole väittänyt tuotettaan ylivoimaiseksi eikä paremmaksi, vaan esittänyt ainoastaan, että Tekniikan Maailman vertailun mukaan Radiolinjan liittymä on edullisin.

3. KA:n mukaan Tekniikan Maailman vertailusta on ensin vedetty se johtopäätös, että Freetime on Amigoa edullisempi, minkä jälkeen on yleistetty sama koskemaan muita Radiolinjan tuotteita. Tämä on yhtiön mielestä väärä tulkinta. Mainoksen sisältämä väite tarkoittaa, että jokaisessa otoksessa Radiolinjalta löytyi edullisin tuote. Näin sanotaan myös tekstissä, jossa todetaan, että Freetime oli kaikissa otoksissa edullisempi kuin mikään Soneran liittymä. Mainoksesta ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että yhtiö väittäisi kaikkien tuotteittensa olevan edullisimpia.

Väitteet on esitetty ainoastaan Tekniikan Maailman testin yhteydessä, todeten, että testin mukaan Radiolinjan Freetime-liittymä on edullisempi kuin Amigo. Absoluuttista edullisemmuusväitettä irrallaan itse testistä ei ole esitetty. Tekniikan Maailman kuvaajien mukaan Freetime-liittymä on kaikissa otoksissa edullisempi kuin yksikään Soneran liittymä, huomioiden Tekniikan Maailman 6/98 esittämän oikaisun. Se, että näin testissä graafisesti esitetään, on johtopäätös, jolta testiin tutustumisen perusteella on vaikeata välttyä. Radiolinjalla on oikeus sanoa tämä.

KA:n mukaan testistä ei saa riittävää tukea Radiolinjan mainoksessa esitettyihin johtopäätöksiin, eikä tällaista johtopäätöstä suoritetun testin perusteella olisi voitukaan tehdä. Yhtiö on asiasta eri mieltä. Testin tulokset on yksiselitteisesti kuvattu graafisina kuvaajina, ja niistä käy ilmi testin tulos. Sanomalla, että Freetime on testin mukaan edullisempi kuin mikään Soneran liittymä, ei sanota mitään, mikä ei näkyisi kuvaajissa, huomioiden Tekniikan Maailman 6/98 esittämän korjauksen. Korkeintaan voidaan tutkia, millä perusteella vertailu on tehty ja mitä ehkä olisi tullut verrata tai painottaa toisin. Yhtiön väite ei ole harhaanjohtava.

Mainoksen laatimisen aikaan Radiolinja uudisti liittymiensä hinnoittelua siten, että sen valikoimissa oli edullisimmat markkinoilla olleet avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat. Tieto ei sinänsä ole yhteydessä esitettyyn vertailutaulukkoon, joka on verkon sisäisiä hintoja koskeva vertailu ja automaattisesti mainokseen liitettävää vakiomateriaalia lähes kaikissa yhtiön mainoksissa. Tekstissä oleva tieto ei ole eikä sen ole tarkoitettukaan olevan johdettavissa esitetystä taulukosta. On kuitenkin syytä todeta, että mainosta laadittaessa ei ole ilmeisesti kiinnitetty riittävää huomiota siihen, että mainoksen viestit ovat KA:n esiin tuomalla tavalla yhdistettävissä toisiinsa. Tällaista asioiden yhdistämistä ei mainoksella ole missään tapauksessa tavoiteltu.

KA:n mukaan tiedolla siitä, että Radiolinjan liittymistä löytyvät yksittäiset tuotteet, joilla on mainoksessa mainituin tavoin edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat ei kuluttajan kannalta ole merkitystä koska niiden keskinäiset painoarvot kokonaiskustannuksista vaihtelevat käytön perusteella. Asia on yhtiön mielestä täysin päinvastoin: koska kuluttajien kannalta täysin keskeistä on se, soittavatko he vähän vai paljon, on heidän kannaltaan erittäin olennainen tieto, että jos he soittavat paljon, löytyy Radiolinjan liittymistä edullisin minuuttihinta. Kokonaiskustannus syntyy pääasiassa näiden kahden kustannuselementin summana ja on keskimääräisen kuluttajan helposti arvioitavissa ja myös optimoitavissa.

On syytä kiinnittää huomiota matkaviestinmarkkinoiden kehittyneisyyteen Suomessa. Mainosviestien sanoma on yhtiön mielestä moniulotteisempi kuin KA tulkitsee, ja mainokset on suunnattu segmentoituneille markkinoille, joissa eri käyttäjäprofiileilla toimivat kuluttajat ovat kiinnostuneita eri asioista. KA:n näkemys siitä, että kuluttajalle on merkitystä sillä, minkä tuotteen avausmaksu, kuukausimaksu ja minuuttihinta on yhteensä hänelle edullisin, on periaatteessa paikkansapitävä. Tämän esittäminen mainonnassa on kuitenkin lähes mahdotonta, koska kokonaisedullisuus viime kädessä riippuu yksittäisen kuluttajan käyttäytymisestä. Ellei vertailevaa mainontaa voida harjoittaa joidenkin hintakomponenttien osalta tai ellei voida käyttää tilastollista lähestymistapaa, vertaileva mainonta tulee matkaviestinalalla mahdottomaksi edelläkuvatuin vaikutuksin.

Yhtiön mielestä kokonaiskustannuksen esittäminen kaikissa tapauksissa ei ole välttämätöntä, koska tuotteistus on segmentoitunut palvelemaan erityyppisiä kuluttajia, jotka tietävät, että esim. korkea kuukausimaksu ei ole ratkaiseva kustannustekijä, jos soittaa paljon halvalla minuuttihinnalla. Päinvastoin, mainonta ajautuisi melkoisiin käytännön vaikeuksiin, jos mainonnassa jouduttaisiin esittämään myös sellaisia asiakastapauksia, joissa asiakas on valinnut väärän liittymän.

Liiketapalautakunta on eräin osin huomauttanut Radiolinjaa hyvän liiketavan vastaisesta mainonnasta. Kuitenkin verkon sisähintaan viittaavan taulukon käyttöä on pidetty sinänsä asianmukaisena. Yhtiö on liiketapalautakunnan lausuntojen perusteella katsonut, että vertaileva mainonta matkaviestinalalla on sinänsä mahdollista ja sallittua myös yhden yksittäisen hintakomponentin osalta, jos kyseessä on selvästi oma tuoteryhmänsä, jolla on itsenäistä merkitystä.

Kokonaisuutena yhtiön mainonta ei ole sopimatonta eikä harhaanjohtavaa. KA ei ole puuttunut yhtiön mainontaan ennen kuin määräävässä markkina-asemassa oleva kilpailija Sonera Oy laittoi prosessin vireille markkinatuomioistuimessa tavoitteenaan rajoittaa Radiolinjan mainontaa. Yhtiö on halukas ottamaan vastaan kuluttajaviranomaisten palautetta, näkemyksiä ja ohjeita markkinoinnistaan normaaliin tapaan, ja toivoisi, että voitaisiin ensisijaisesti toimia neuvotteluteitse. Yhtiöllä ei ole tietoa yhdestäkään kuluttajan tekemästä valituksesta, joka liittyisi yhtiön vertailevaan mainontaan.

Yhtiö katsoo, että sillä on myös sananvapauteen perustuva oikeus kertoa mainonnassaan tuotteestaan tehdystä vertailusta. Mainonnan sananvapaussuojan rajoittaminen voi tapahtua ainoastaan erittäin painavien edellytysten vallitessa. Vertailevaa mainontaa koskeva laaja kielto matkaviestintätoimialaa koskien olisi yhtiön mielestä liian laaja ja ulottuisi ilmaisuvapauden alueelle. Mainonnan sananvapautta on tupakka- ja alkoholimainonnan osalta voitu lainsäädännössä kaventaa, mutta muiden poikkeusten osalta tulkinta on hyvin suppea. Jos tuote osoittautuu perustellusti tehdyissä vertailulaskelmissa edullisimmaksi, se tulee voida markkinointiviestinnässä sanoa. Matkaviestinten osalta ei ole syytä asettaa yleisiä sananvapauden rajoituksia.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana Sonera Oy:n kehityspäällikköä Esa Olavi Kongaa ja vastaajan nimeämänä todistajana Oy Radiolinja Ab:n apulaisjohtajaa Jarkko Jukka Sakari Lahtista. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Konga: Sonera Oy:n ja Oy Radiolinja Ab:n GSM-liittymätyypeistä osa on tarkoitettu paljon päiväaikaan soittaville, toiset enimmäkseen viikonloppuisin ja vapaa-aikana soittaville henkilöille. Ei ole mahdollista sanoa, mikä Sonera Oy:n ja Oy Radiolinja Ab:n liittymistä on yleisesti edullisin. Se riippuu käyttötarkoituksesta ja siitä, miten asiakas liittymää käyttää. Valitessaan liittymää kuluttajan pitää määrittää, miten hän suurin piirtein soittaa, mihin kellonaikaan, mihin suuntiin ja miten paljon suunnilleen, ja hinnastojen perusteella hänen pitää itse arvioida tilanne. Liikenneministeriö on ulkopuolisena ja riippumattomana tahona tehnyt vertailuja eri liittymien välillä. Näitä vertailuja ei kuitenkaan ole enää vuonna 1998 tehty, koska tällaisen hintakorivertailun tulos ei ole yksiselitteinen eikä sen perusteella voi vetää johtopäätöstä, onko joku liittymä yleisesti edullisempi kuin joku toinen.

Lahtinen: GSM-liittymätyyppejä tuotteistetaan eri käyttäjäryhmille. Kuluttaja pystyy identifioimaan olemassa olevassa palvelutarjonnassa jo palvelunimen mukaan itsensä tiettyihin käyttäjäryhmiin. Markkinointia suunnataan voimakkaasti eri käyttäjäryhmittäin ja asian havainnollistamiseksi markkinoinnissa käytetään vertailuja. Hintavertailua ei sinänsä voida toteuttaa täysin yksiselitteisesti, koska vertailun perustana käytettävä tieto muuttuu jatkuvasti. Markkinat kasvavat ja asiakasryhmien käyttäytymismallit muuttuvat joka päivä. Jotta vertailu voitaisiin tehdä, täytyy jonkin verran yleistää ja ottaa esimerkiksi joku tyyppikäyttäjä, joka kuvaa kyseistä käyttäjäryhmää sillä hetkellä parhaiten. Kokonaiskustannusten vertailussa on vaikea löytää muuta tapaa vertailla hintoja. Se, mikä liittymistä on kulloinkin edullisin, riippuu käyttäjäryhmästä. Kategorisesti ei voi sanoa, että joku tietty liittymätyyppi olisi kaikille käyttäjille edullisin vaihtoehto.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Radiolinja Ab on 7.3.1998 Helsingin Sanomissa julkaistussa GSM-liittymiä koskevassa mainoksessa ilmoittanut mm. seuraavaa: "Radiolinjan uusituissa GSM-liittymissä on valtakunnan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat." Mainoksessa on ollut taulukko, jossa on vertailtu vastaajan GSM-liittymien hintoja hakijan GSM-liittymien hintoihin siten, että vastaajan Freetime-liittymän hintaa on verrattu hakijan Amigo- ja Privat-liittymien hintoihin, käyttöliittymän hintaa hakijan Business-liittymän hintaan ja perusliittymän hintaa hakijan Classic-liittymän hintaan. Taulukon otsikkona on "Soittaminen GSM:stä kaikkiin saman verkon GSM-liittymiin". Taulukossa on mm. sarake "Ero Radiolinjan hyväksi". Taulukon alla on mainittu pienellä tekstillä: "Vertailu on voimassa arkisin 16.8.-14.5. klo 8-17. Hinnat 16.2.1998."

Saman lehden 13.3.1998 ilmestyneessä numerossa olleessa vastaajayhtiön mainoksessa on ollut mm. otsikko "Tekniikan Maailma testasi GSM-liittymät. Radiolinja on edullisin." Mainoksessa on Tekniikan Maailman suorittamaan testiin viitaten mainittu mm., että "Radiolinjan Freetime-liittymä oli kaikissa otoksissa edullisempi kuin Tele". Mainoksessa on myös ollut Tekniikan Maailma lehdestä otettu pylvästaulukko, jossa on verrattu vastaajan GSM-liittymien hintoja hakijan GSM-liittymien hintoihin. Taulukon otsikkona on ollut "GSM-liittymän käyttökustannukset vuodessa" ja sen alla on ollut teksti "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia. (Sattumanvarainen otos: nuoret/säästeliäät.)"

Sanotun lehden 15.3.1998 ilmestyneessä numerossa olleessa mainoksessa on juustonpaloja käyttäen esitetty vertailu vastaajayhtiön Freeetime-liittymän ja Sonera Oy:n Amigoliittymän kustannusten välillä siten, että vastaajan liittymän kustannuksiksi on ilmoitettu 1.500 mk/vuosi ja Sonera Oy:n liittymän kustannuksiksi 2.830 mk/vuosi. Mainoksessa on myös sanottu: "---Radiolinjan kortti tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi. Ainakin jos kysytään Tekniikan Maailmalta ---". Mainoksessa on myös sama Tekniikan Maailma lehdestä otettu pylvästaulukko, joka oli edellä mainitussa 13.3.1998 ilmestyneessä lehdessä olleessa mainoksessa. Taulukon otsikkona on ollut "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia".

1. Markkinatuomioistuin on eräiden aikaisempien ratkaisujen perusteluissa todennut, että viittaaminen ulkopuolisen tahon tekemään testiin markkinoinnissa on omiaan herättämään kuluttajissa tavallista suurempaa luottamusta markkinoinnin sisällön oikeellisuuteen (mm. ratkaisut 1987:10 ja 1991:6). Sanottujen ratkaisujen perusteluissa on lisäksi todettu, että markkinoija vastaa myös siitä, että itse testiin liittyvät tiedot annetaan kuluttajan kannalta asianmukaisesti. Ratkaisussa 1982:1 kiellettiin vetoamasta testin tuloksiin selvittämättä tutkittujen tuotteiden otantaan ja testin kattavuuteen liittyviä olennaisia seikkoja.

Markkinatuomioistuimen aikaisempien ratkaisujen perusteluissa on myös todettu, että vertailevassa mainonnassa korostuu vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta. Ratkaisujen perusteluissa on lausuttu, että markkinoijan on kyettävä osoittamaan markkinoinnissa käytettävässä vertailussa esitetyt tiedot riidattomiksi tosiseikoiksi ja että vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista (mm. ratkaisut 1992:30, 1993:2, 1994:16 ja 1997:4).

Harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan Euroopan Yhteisöjen direktiiviin (84/450/EEC) on vuonna 1997 lisätty vertailuja koskevia säännöksiä, joiden mukaan vertailevan mainonnan on oltava hyvän tavan mukaista, tiedoiltaan luotettavaa ja tasapuolista. Direktiivissä on edellytetty, että vertailut on tehtävä puolueettomasti ja että ne eivät saa johtaa harhaan. Vaikka direktiiviä ei ole mainituilta osin toistaiseksi saatettu virallisesti voimaan Suomessa, siinä vahvistettujen periaatteiden on katsottava käyvän ilmi mm. edellä mainituista markkinatuomioistuimen ratkaisuista.

Tekniikan Maailman artikkelissa on selostettu, että puhelimen käyttökustannukset muodostuvat avausmaksusta, kuukausimaksusta ja minuuttihinnasta. Artikkelissa on kerrottu, että työaikana paljon soittavan kannattaa valita liittymä, jonka minuuttihinta on arkipäivisin edullisin, kun taas enimmäkseen vapaa-aikana soittavan kannattaa valita sellainen liittymä, jonka kuukausimaksu on pieni ja puhelujen hinnat iltaisin ja viikonloppuisin sekä mahdollisesti lomaaikaan ovat edullisimmillaan. Artikkelin mukaan hinnat vaihtelevat myös sen mukaan, soittaako henkilö sekä lankaverkkoon että GSM-puhelimiin sekä sen mukaan, soittaako hän pääasiassa oman verkkonsa GSM-liittymiin vai myös muiden verkkojen liittymiin. Artikkelissa on mainittu, että käyttäjän oma käyttötottumus ratkaisee pitkälti sen, mikä liittymätyyppi tulee hänelle edullisimmaksi.

Yhtiön 13. ja 15.3.1998 julkaistuissa mainoksissa on edullisemmuusväitteiden tueksi viitattu Tekniikan Maailma lehden suorittamaan vertailutestiin sekä kuvattu yhtä vertailusta laadittua pylvästaulukkoa. Mainoksissa on pylvästaulukon yläpuolella ollut otsikko "GSM-liittymän käyttökustannukset vuodessa". Toisessa mainoksessa on otsikkoa tarkennettu maininnalla "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia. (Sattumanvarainen otos: nuoret/säästeliäät.)" ja toisessa ainoastaan maininnalla "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia".

Yhtiön 13. ja 15.3.1998 julkaistuissa mainoksissa käytetyt pylvästaulukot niitä selittävine teksteineen kuvaavat esitetyn selvityksen mukaan osaa suoritetusta testistä korjattuine tietoineen. Mainosten kohderyhmän kannalta suoritetun vertailutestin arvioiminen on kuitenkin mainosten perusteella ollut vaikeaa. Mainoksissa ei ole kerrottu, mitä vertailutestissä on verrattu ja miten vertailu on suoritettu. Mainoksista ei esim. käy ilmi se, että testi on ollut kattavampi kuin mitä mainoksissa on kuvattu. Mainoksissa ei mainita, että testistä laadittu pylvästaulukko ei perustu kenenkään henkilön todellisiin laskutus- tai muihin vastaaviin tietoihin eikä todellisten puhelimenkäyttäjien keskiarvokäyttäytymiseen, vaan kuvitteellisen henkilön kuvitteellisesta puhelimenkäytöstä laskettuihin kustannuksiin.

KA:n vaatimuksen mukaan mainoksessa on suoritettuun testiin tai vertailuun viitattaessa samalla kerrottava, mitä testissä tai vertailussa on tutkittu. Vaikka KA:n vaatimus on sanamuodoltaan avoin, KA on kuitenkin perustellut vaatimusta sillä edellä mainitulla seikalla, että mainoksissa ei ollut kerrottu, että "testihenkilö" oli täysin kuvitteellinen, eikä sitä vertailussa todettua seikkaa, että kuluttajan oma käyttötottumus ratkaisee pitkälti sen, mikä liittymätyyppi tulee hänelle edullisimmaksi. KA on perusteluissaan viitannut myös markkinatuomioistuimen edellä mainittuun ratkaisuun 1982:1, jossa on kielletty vetoamasta markkinoinnissa testin tuloksiin selvittämättä samalla tutkittujen tuotteiden otantaan ja tutkimuksen kattavuuteen liittyviä olennaisia seikkoja.

Vastaajan mainoksissa käytetty pylvästaulukko on vastannut osaa Tekniikan Maailma lehden suorittaman testin tuloksista. Mainoksissa ei ole kuitenkaan esitetty selkeästi, mitä testissä on vertailtu ja miten vertailu on suoritettu esim. testin kattavuuden ja tuotteiden vertailutavan osalta. Kuluttajalle on saattanut mainosten perusteella syntyä virheellinen kuva suoritetusta testistä ja sen tuloksista.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on vetoamalla suoritettuun vertailutestiin mainoksissaan, kertomatta samalla testin kattavuuteen ja tuotteiden vertailutapaan liittyviä olennaisia seikkoja, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

2. ja 3. Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1987:10 kieltänyt käyttämästä testiviittausten yhteydessä ylivoimaisuutta osoittavaa ilmaisua, ellei testin suorittaja ole sellaista käyttänyt, sekä yleistämästä tietyn tuotteen testituloksia koskemaan muita markkinoituja tuotteita. Ratkaisun perusteluissa on todettu, että viitattaessa testiin markkinoinnissa ei saa esittää johtopäätöksiä, jotka eivät vastaa testin tuloksia.

Yhtiön 13.3.1998 julkaisemassa mainoksessa on ollut otsikko "Tekniikan Maailma testasi GSM-liittymät. Radiolinja on edullisin." Mainoksessa on myös sanottu: "Radiolinjan Freetime-liittymä oli kaikissa otoksissa edullisempi kuin Tele." Yhtiön 15.3.1998 julkaistussa mainoksessa on sanottu: "Radiolinjan kortti tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi."

GSM-liittymien hintavertailussa on otettava huomioon, että liittymien hintojen keskinäiseen edullisuuteen vaikuttavat useat eri tekijät. Markkinoilla tarjottavat liittymät poikkeavat toisistaan mm. kuukausimaksuiltaan ja minuuttihinnoiltaan. Vertailuissa on aina otettava huomioon myös se, että kunkin kuluttajan omat puhelimen käyttöä koskevat tottumukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisiksi puhelimen käyttökustannukset muodostuvat. Markkinoinnissa ei sen vuoksi yleensä ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä liittymä on yleisesti hinnaltaan edullisin.

Tekniikan Maailma lehti ei ole vertailutestiä kuvaavassa artikkelissaan esittänyt, että jokin tai jotkin testissä mukana olleista vastaajan GSM-liittymistä olisivat edullisempia kuin kilpailijan liittymät. Mainoksissa mainitussa Tekniikan Maailman vertailutestissä, kun otetaan huomioon lehden seuraavassa numerossa tehty korjaus, hakijan ja vastaajan halvimpien liittymien hinnat ovat olleet lähes samat. Vaikka vastaajan Freetime-liittymä oli vertailutestissä menestynyt hyvin verrattuna hakijan Amigo-liittymään, testistä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että sanottu liittymä tai jokin muu vastaajayhtiön liittymä olisi yleisesti edullisempi kuin kilpailijan liittymät. Mainittujen kahden liittymän keskinäisen vertailun korostaminen kuvatunlaisessa vertailussa ei ole antanut oikeata kokonaiskuvaa vertailun kohteista.

Vastaajayhtiön mainoksissaan käyttämät ilmaisut, joiden mukaan vastaajayhtiön GSM-liittymät olisivat hinnoiltaan edullisempia kuin kilpailevat liittymät, eivät näin ollen perustu Tekniikan Maailman tekemään vertailutestiin. Vastaajayhtiö ei ole esittänyt muutakaan luotettavaa näyttöä mainoksissa käyttämiensä edullisemmuusväitteiden tueksi. Vastaajayhtiön käyttämät mainitut edullisemmuusväitteet ovat olleet harhaanjohtavia.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajayhtiö on käyttämällä sanottuun vertailutestiin viitatessaan mainoksissaan ilmaisuja, joiden mukaan vastaajayhtiön GSM-liittymät olisivat edullisimpia taikka edullisempia kuin kilpailevat GSM-liittymät, ja yleistämällä tietyn liittymän testituloksia koskemaan muita markkinoimiaan liittymiä, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

4. Vastaajayhtiön 7.3.1998 julkaisemassa mainoksessa olevassa taulukossa on vertailtu minuuttihintoja soitettaessa saman verkon sisäisiä puheluja. Taulukon alla on ollut pienellä tekstillä maininta siitä ajasta, jota vertailu on koskenut. Mainoksessa on väitetty, että vastaajan GSM-liittymissä on valtakunnan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat. GSM-liittymän käyttökustannuksiin vaikuttaa minuuttihinnan lisäksi liittymän kuukausimaksu ja myös avausmaksu on kokonaiskustannuksia laskettaessa otettava huomioon. Paitsi minuuttihinta myös kuukausimaksu on erilainen eri liittymissä. Liittymissä, joissa kuukausimaksu on pieni, minuuttihinta saattaa olla korkea, ja vastaavasti minuuttihinnan ollessa pieni kuukausimaksu saattaa olla korkea. GSM-liittymien minuuttihinta vaihtelee sen mukaan, mihin aikaan liittymästä soitetaan sekä esim. sen mukaan, soitetaanko liittymästä saman verkon toiseen liittymään vai toisen verkon liittymään.

Vastaajan mainoksessa olevassa taulukossa on ainoastaan saman verkon sisäisten puhelujen minuuttihintoja vertaamalla esitetty vastaajan liittymien minuuttihintojen olevan mainoksessa mainittuna aikana selvästi kilpailevien liittymien minuuttihintoja pienemmät. Tieto siitä, että vertailu on kohdistunut ainoastaan tiettynä aikana verkon sisällä tapahtuvista soitoista perittäviin minuuttihintoihin, on ollut mainoksesta vaikeasti havaittavissa. Mainos on ollut omiaan antamaan puutteellisen kuvan vertailtujen GSM-liittymien käytöstä kuluttajalle aiheutuvista kokonaiskustannuksista. Yhtiö ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että sen avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat olisivat yleisesti kilpailevien liittymien hintoja ja maksuja edullisempia.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että edellä selostettu GSM-verkkojen sisäisistä puheluista tiettynä aikana perittäviä minuuttihintoja koskevan vertailun sisältävä vastaajayhtiön mainos, jossa ei ole selkeästi ja kuluttajalle helposti havaittavalla tavalla ilmoitettu, että vertailu ei koske muita liittymän käytöstä kuluttajalle aiheutuvia kustannuksia, on ollut harhaanjohtava. Vastaajayhtiö on mainitunlaista vertailua käyttämällä menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Oy Radiolinja Ab:tä KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kahdensadantuhannen (200.000) markan sakon uhalla kuluttajiin kohdistuvassa matkapuhelinliittymien markkinoinnissa

1. vetoamasta suoritettuun vertailutestiin kertomatta samalla testin kattavuuteen ja tuotteiden vertailutapaan liittyviä olennaisia seikkoja,

2. käyttämästä vertailutestiin viitatessaan ilmaisuja, joiden mukaan vastaajayhtiön GSM-liittymä on edullisempi kuin muut liittymät, tai joiden mukaan vastaajayhtiön hinnat ovat yleisesti kilpailevien liittymien hintoja edullisempia, jollei testin tekijä ole sellaisia ilmaisuja käyttänyt, ja yleistämästä tietyn liittymän testituloksia koskemaan muita markkinoituja liittymiä, sekä

3. vertailemasta pelkästään saman verkon sisällä soitettavien puhelujen minuuttihintoja, jollei kuluttajalle ole selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla ilmoitettu, että vertailu ei koske muita liittymän käytöstä hänelle aiheutuvia kustannuksia.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Kivipato, Kontkanen, Kortekangas, Roselius ja Viljanen