Market Court allows Sonera's unfair competition claims against Radiolinja for misleading price comparison advertising.

SopMenL_1_§

SONERA OY:N VAATIMUKSET

Sonera Oy on vaatinut, että Oy Radiolinja Ab:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1. esittämästä mainonnassaan harhaanjohtavia ja paikkansapitämättömiä väitteitä markkinoimiensa matkapuhelinliittymien edullisuudesta verrattuna muihin markkinoilla oleviin liittymiin,

2. esittämästä markkinoinnissaan puheluiden hintaan liittyviä vertailuja, jollei vertailussa ole otettu huomioon kaikkia vertailun totuudellisuuteen vaikuttavia tosiseikkoja tai jotka eivät perustu ajankohtaisiin tietoihin,

3. esittämästä tehdyn tutkimuksen perusteella markkinoinnissa mainosväittämiä, jotka eivät käy ilmi kyseisen tutkimuksen tuloksesta,

4. vertaamasta markkinoinnissa tietyn yksittäisen tuotteen edullisemmuutta käyttäen vertailukohteena kilpailevaa yritystä ja

5. esittämästä mainonnassaan kuvallista esitystä, jossa kilpaileva tuote mainitaan esittämällä sen suojattu tavaramerkki, ja jossa kilpailijaan viitataan loukkaavalla tai harhaanjohtavalla tavalla kuvallisessa muodossa.

Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan riittävän suuren sakon uhalla ryhtymään oikaisutoimeen, jolla oikaistaan sopimaton ja harhaanjohtava mainonta.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 80.168,24 markalla laillisine korkoineen.

Kukin liittymä on tarkoitettu tietylle käyttäjäprofiilille ja nimenomaan tiettyä käyttötapaa silmälläpitäen edulliseksi. Erityisesti seuraavilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa eri liittymätyyppien puheluhintoja: Eri liittymätyypit on tarkoitettu eri kuluttajaprofiileille siten, että erityyppiset puhelut ovat joko edullisempia tai kalliimpia, riippuen käyttäjätyypin yleisimmistä soittotavoista. Joillakin liittymillä erityisesti ulkomaanpuhelut ovat edullisia (esim. Business), joissakin taas kesälomakauden puhelut ovat halpoja (Freetime). Radiolinjan liittymissä ovat erityisen kalliita puhelut Soneran GSM-verkkoon (jopa 2,43 mk/min). On selvää, että Radiolinjan asiakkaat soittavat näitä puheluja varsin usein sen vuoksi, että kaikista GSM-liittymistä 65 % on Soneran verkossa. Radiolinjan Freetime-puheluissa ovat puhelut lankaverkkoon talviaikaan arkisin klo 8-18 koko hinnaston kalleimpia 2,43 mk/min.

Yksiselitteiset vertailut, joilla luodaan mielikuvaa tutkituista tosiasiatiedoista, johtavat siten helposti kuluttajia harhaan. Jos esim. Freetime-liittymän valinnut henkilö viettää loma-ajan ulkomailla GSM-verkon ulkopuolella ja käyttää liittymäänsä lähinnä vain virka-aikaan 16.8.-14.5. välisenä aikana, mahdollisesti vielä soittaen valtaosan puheluistaan ystävilleen, jotka ovat Soneran verkossa, ovat hänelle aiheutuvat puhelukustannukset merkittävästi kalliimmat kuin jos hän olisi valinnut esim. Soneran Amigo-liittymän. Vastaajan mainosta on pidettävä sopimattomana ja harhaanjohtavana sen vuoksi, että mainoksessa olevassa taulukossa on vertailun kohteeksi otettu vain pientä osaa kaikista puheluista edustava palvelumuoto, ja sen perusteella esitetty huomiotaherättävällä tavalla prosenttilukuja, jotka antavat virheellisen ja harhaanjohtavan kuvan todellisista kustannuksista eri liittymiä käytettäessä.

Vastaaja on maaliskuussa 1998 julkaissut näyttävän ilmoituskampanjan, jossa se viittaa Tekniikan Maailma lehden tekemään testiin, käyttäen Tekniikan Maailma lehden logoa. Ilmoituksessa on näkyvimpänä elementtinä mainoslause "Tekniikan Maailma testasi GSM-liittymät. Radiolinja on edullisin." Vastaajan mainos on harhaanjohtava ja tosiasioihin perustumaton. Mainoslause on ymmärrettävä tosiasiaväitteeksi siitä, että Radiolinjan tarjoamat palvelut ja Radiolinjan puhelut olisivat yleispätevästi jokaisen kuluttajan kannalta katsottuna edullisimmat verrattuna mihinkään muuhun markkinoilla olevaan vastaavaan hyödykkeeseen.

Tällainen ehdotonta edullisemmuutta koskeva tosiasiaväite on erittäin vaikeasti toteennäytettävissä minkä tahansa tuoteryhmän osalta. Matkapuhelinpalvelujen osalta ei ole mahdollista vetää johtopäätöksiä siitä, mikä yritys olisi kokonaisuudessaan edullisin sen vuoksi, että puhelujen edullisuuteen vaikuttavat lukemattomat tekijät ja jokaiselle kuluttajalle tulee yksilöllisesti vain se tuote, joka juuri hänen käyttäjäprofiilillaan tulee hänelle edullisimmaksi. Vastaajan mainos ei täytä vertailevalle mainonnalle asetettavia vaatimuksia, vaan luo virheellisen ja harhaanjohtavan mielikuvan siitä, että vastaajan tuotteet olisivat ylipäätään aina edullisempia kuin hakijan tuotteet, mikä väite ei ole totuudenmukainen.

Kun Tekniikan Maailma lehden tekemään tutkimukseen tehdään mainittuja seikkoja vastaavat muutokset, saadaan esim. ilmoitukseen otettu taulukko "Neiti C" näyttämään aivan erilaiselta. Edellä mainitut tutkimustulokseen vaikuttavat seikat eivät ole olleet Tekniikan Maailma lehden tiedossa tutkimusta tehtäessä. Sen sijaan mainitut tekijät ovat olleet Radiolinjan tiedossa, ja sen velvollisuuksiin mainostajana on kuulunut varmistua siitä, että markkinoinnissa annetut tiedot ovat totuudellisia.

Tekstistä käy ilmi, että vertailun kohteena on tosiasiallisesti Radiolinjan Freetime-liittymä, joka on vain yksi vaihtoehto vastaajan liittymistä. Ilmoituksessa on lisäksi sanallisessa osuudessa verrattu Freetime-liittymää ja Soneraa käyttämällä ilmaisua "edullisempi kuin Tele" yksilöimättä, mihin hakijan tuotteista vertailu kohdistuu. Ilmoituksessa on siis verrattu keskenään yhtä tuotetta ja tiettyä kilpailevaa yritystä luoden mielikuvan siitä, että yhden tuotteen edullisempi hintakomponentti aikaansaisi "edullisemmuuden" kilpailijan koko tuotevalikoimaan nähden. Vertailu on harhaanjohtava eikä perustu vertailukelpoisiin tosiseikkoihin.

Jo ilmoitukseen oheistettu taulukko osoittaa, että kummallakin yrityksellä on erilailla hinnoiteltuja tuotteita, joiden edullisuus on eri käyttäjäryhmille erilainen. Freetimeliittymät edustavat kaikista liittymistä vain osaa. Sen edullisuus perustuu tietyn käyttäjäprofiilin lähinnä kesäisin ja vapaa-aikana matkapuhelinta käyttävän henkilön tarpeisiin. Yhden liittymän edullisuudesta tietylle käyttäjäryhmälle ei voida tehdä mitään kokonaisvaltaisia edullisuusvertailuja yritysten kesken. Toisaalta yhtä pienen markkinaosuuden omaavaa tuotetta ei voida verrata tiettyyn yritykseen sen vuoksi, ettei kyseessä ole vertailukelpoiset tuotteet. Vastaajan ilmoitus on siten kokonaisuudessaan harhaanjohtava ja sopimaton.

Eräässä vastaajan ilmoituksessa esitetään mainoslause "Uskotko makuasioihin vai tosiasioihin?" Ilmoituksen kuvituksena on käytetty kahta juustokimpaletta, joista toinen on noin kaksi kertaa toista suurempi. Kuvassa juustohöylä leikkaa viipaletta pienemmästä juustokimpaleesta, jonka alla on teksti "Radiolinja Freetime n. 1.500 mk/vuosi." Suuremman juustokimpaleen alla on teksti "Tele Amigo n. 2.830 mk/vuosi." Alla olevassa tekstissä esitetään lause "Radiolinjan kortti tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi."

Ilmoituksessa esitetään selkeä tosiasiaväitteisiin perustuva vertailu kilpailijan nimeltä mainittuun tuotteeseen. Tällaisen mainonnan osalta mainostajalla on erittäin korkea selonottovelvollisuus mainonnassa esitettyjen väitteiden totuudellisuudesta. Vastaajan tekemä vertailu ei kuitenkaan perustu tosiasioihin eikä kaikkiin asiaan vaikuttaviin tekijöihin. Amigo-liittymä on tarkoitettu henkilöille, jotka usein soittavat Soneran GSM-verkossa oleviin muihin matkapuhelimiin, jolloin saman verkon sisäiset puhelut ovat hinnaltaan hyvin edullisia - eli soitot muiden Soneran GSM-verkossa olevien matkapuhelimien kesken, joita on 65 % kaikista GSM-liittymistä. Vastaavasti Radiolinjan Freetime-liittymällä soitettaessa puhelut ovat edullisempia Radiolinjan liittymien kesken, joita on noin 35 % kaikista GSM-liittymistä. Todennäköistä on siten, että kuluttajat soittavat merkittävästi useammin Soneran liittymiin kuin Radiolinjan liittymiin, mitä seikkaa ei ole vertailussa otettu huomioon.

Edellä esitetty aineisto osoittaa, ettei yksiselitteistä hintavertailua eri liittymien välillä voida tehdä, vaan todelliset kustannukset riippuvat useista eri tekijöistä. Erityisesti ei ole mahdollista esittää laskennallista vuosikustannussummaa, joka yleispätevästi aiheutuisi käyttäjälle tiettyä liittymätyyppiä käytettäessä. Radiolinjan tekemä vertailu ei perustu todistettaviin oikeisiin tosiseikkoihin ja on siten kuluttajaa harhaanjohtava. Päinvastoin kuin ilmoituksessa annetaan ymmärtää on todennäköistä, että oikeilla perusteilla arvioituna Amigo-liittymä osoittautuu käyttäjilleen yhtä edulliseksi tai edullisemmaksi kuin Freetime-liittymä.

Vertailevaa mainontaa koskevassa direktiivissä on nimenomaisesti määritelty sopimattomaksi sellainen vertaileva mainonta, joka on omiaan loukkaamaan tai halventamaan kilpailijan tavaramerkkiä, tai joka oikeudettomasti hyödyntää kilpailijan tavaramerkkiin tai muuhun erottamiskykyiseen tunnukseen liittyvää mainetta. Vastaaja on esittänyt suoran vertailun, jossa hakijan tavaramerkki Amigo on esitetty näkyvästi. Vastaajan tuotetta on kuvattu kuvallisella ilmaisulla, luoden mielikuvaa siitä, että hakijan tuote olisi huomattavasti kalliimpi kuin vastaajan tuote. Hakijan tavaramerkin käyttöä tällaisessa yhteydessä on pidettävä hakijaa halventavana ja vahingoittavana, ja ilmoitusta myös tällä perusteella sopimattomana ja hyvän liiketavan vastaisena.

Eräässä mainoksessa on esitetty mainoslause "Tekniikan Maailma testasi GSM-liittymät. Radiolinja on tutkitusti edullisin." Ilmoitukseen on otettu Tekniikan Maailma lehdessä julkaistusta ilmoituksesta ainoastaan taulukko, joka koskee oletettua henkilöä Neiti C, jolle on esitetty käyttäjäprofiiliksi "Nuoret ja säästeliäät, viikonloppu- ja iltapuhujat". Eräässä toisessa jälleenmyyjän mainoksessa esitetään väite "Liittymästäkin lähtivät löysät pois. Radiolinjan hinnat on nyt höylätty niin mataliksi, että puhut niistä tasan tarkkaan edullisimmin. Lue vaikka TM 4/98."

OY RADIOLINJA AB:N VASTAUS

Oy Radiolinja Ab on kiistänyt markkinointinsa olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 40.000 markalla laillisine korkoineen.

Vastaaja katsoo, että vertaileva mainonta on kuluttajan edun mukaista ja että lainsäädäntömme mukainen pääsääntö on, että vertaileva mainonta on ja sen tulee olla sallittua.

Matkapuhelinmarkkinoista voidaan yleisellä tasolla todeta, että matkapuhelin on jo yli 42 %:lla suomalaisista, ja tänä vuonna arvioidaan 50 %:n rajan ylittyvän. Tämä on ilmeisesti maailmanennätys. Matkapuhelinmarkkinat ovat liikevaihdoltaan jo vuoden ajan olleet suuremmat kuin lankaverkkomarkkinat. Tällä on myös merkitystä arvioitaessa sitä, kuinka matkaviestinalan mainonnan tavat ovat kehittyneet ja vakiintuneet ja mitä mainonnan lukija ymmärtää hänelle esitetyistä viesteistä ja mitä niillä on ollut tarkoitus kommunikoida.

Sonera Oy:n kieltovaatimus tarkoittaa ainoastaan lain sisällön vahvistamista. Radiolinjaa ei tarvinne erityisellä kiellolla velvoittaa noudattamaan lakia. Kiellon tulisi koskea jotakin selkeästi identifioitavissa olevaa mainontaa. Vaaditun sisältöinen kielto pitäisi sisällään myös laajan ja vaikeasti tulkittavissa olevan vertailevan mainonnan kiellon matkapuhelinmarkkinoille, mitä ei voida pitää perusteltuna. Perusteita haetun kaltaiselle, huomattavan laajalle kiellolle ei ole.

Toinen vaatimus ei ole lakiin perustuva, koska siinä vaaditaan esittämään kaikki vertailun totuudellisuuteen vaikuttavat seikat. Vallitsevan käsityksen mukaan vertailevan mainonnan ei tarvitse sisältää kaikkia vertailun totuudellisuuteen vaikuttavia tosiseikkoja, vaan vertailevassa mainonnassa on tuotava esiin relevantit seikat ja se ei saa olla harhaanjohtavaa. Tämä on mm. vertailevaa mainontaa koskevan direktiivin sisältö. Kieltoa ei siten tällä perusteella tule asettaa.

Hakemuksessa vaaditaan lisäksi kiellettäväksi sellaisten tietojen käyttö, jotka eivät ole ajankohtaisia. Tätä koskeva Soneran reklamaatio on toimitettu Radiolinjalle vasta sen jälkeen, kun tämä juttu oli jo tullut vireille. Reklamaatio johti Tekniikan Maailman vertailuun viittaamisen lopettamiseen. Ennen tätä ajankohtaa Sonera ei ollut reklamoinut Radiolinjalle. Koska mainonta on loppunut yhtiön reklamaation johdosta, ei perusteita kiellolle ole. Tekniikan Maailma lehti on ilmoittanut jutun vireilletulon jälkeen, että sillä ei ole Radiolinjaa kohtaan mitään oikeudellisia vaatimuksia.

Sonera vaatii, että Radiolinjaa tulee kieltää esittämästä tutkimuksen perusteella markkinoinnissa mainosväittämiä, jotka eivät käy ilmi ko. tutkimuksen tuloksesta. Radiolinjan mainoksissa on mainittu, että Tekniikan Maailma testasi liittymät. Radiolinja oli edullisin. Viittaus koskee Radiolinjan Freetime-liittymää. Tekniikan Maailma lehden 4/1998 testissä ja sitä seuranneessa korjauksessa 6/1998 esitettyjen tietojen perusteella johtopäätös on vertailun perusteella oikea. Mainoksen käyttö on lopetettu Soneran reklamoitua hinnoittelunsa muutoksesta. Syytä kiellon määräämiselle ei näin ollen ole.

Sonera vaatii kieltoa olla vertaamasta markkinoinnissa yksittäisen tuotteen edullisemmuutta käyttäen vertailukohtana kilpailevaa yritystä. Tämä tarkoittaisi yleistä vertailevan mainonnan kieltoa, eikä sellainen kielto olisi lakiin perustuva. Ei liene mahdollista tehdä vertailevaa mainontaa mainitsematta kilpailijaa. Ilmoituksessa ei verrata yhtiöitä vaan liittymiä. Kieltovaatimus ei edes näyttäisi liittyvän mainokseen, johon viitataan. Kieltovaatimukselle ei ole perusteita.

Sonera vaatii Radiolinjalle kieltoa esittää mainonnassa kuvallista esitystä, jossa kilpaileva tuote mainitaan esittämällä sen suojattu tavaramerkki, ja jossa kilpailijaan viitataan loukkaavalla ja harhaanjohtavalla tavalla kuvallisessa muodossa. Viitatussa mainoksessa ei käytetä Soneran suojattua tavaramerkkiä. Vertailevassa mainonnassa on sallittua esittää viittaus sanamerkin muodossa. Mainoksessa mainitaan sana "Tele", joka on ilmeisesti Sonera Oy:n aputoiminimi. Tämän mainitsemiselle mainoksessa ei liene rajoituksia. Mainoksessa on yhden juustopalan kuva, joka ei vastaajan käsityksen mukaan voi loukata ketään eikä liene muutoinkaan yhdistettävissä hakijaan. Perustetta vaaditulle kiellolle ei ole.

Soneran kuvaus 7.3.1998 julkaistun mainoksen sisällöstä ei ole täydellinen. Siitä puuttuu mm. maininta, milloin vertailutaulukossa esitetty vertailu on voimassa (klo 8-17). Vertailu koskee verkon sisällä tapahtuvia puheluita ja Radiolinja on käyttänyt vertailua jo pitkään. Verkon sisäisten puheluiden hinnoista tehtyä vertailua ja sen harhaanjohtavuutta on käsitelty kahdessa liiketapalautakunnan lausunnossa. Toisessa lausunnossa liiketapalautakunta totesi seuraavaa:

"Esimerkissä on vertailtu osapuolten välittämien puheluiden hintaa, kun liittymästä soitetaan saman verkon toiseen liittymään. Kummallakin osapuolella on olemassa samanlainen, vertailun kohteena oleva palvelu - kummankin verkon liittymistä voi soittaa saman verkon liittymiin. Vastaaja on hinnoitellut kyseisen palvelun erikseen, kun taas hakijan määräämä hinta on sama kuin soitettaessa mihin tahansa muuhun liittymään. Lisäksi vertailun yhteydessä on mainittu vertailun koskevan soittoja GSM-puhelimesta saman verkon GSM-liittymään. Vertailussa esitettyjä markkamääriä ei ole kyseenalaistettu.

Mainokset ovat olleet liiketapalautakunnan arvioitavana. Liiketapalautakunta on lausunnossaan todennut, että vertailussa on ilmoitettu, mitä palveluja se koskee. Tällaiset palvelut ovat olemassa ja hinnat on ilmoitettu totuudenmukaisesti. Se, että hakija ei ole erikseen määritellyt kyseisen palvelun hintaa, vaan että se hakijan hinnastossa on sama kuin soitettaessa muihin liittymiin, ei johda siihen, että vastaajan esittämä vertailu olisi totuudenvastainen ja harhaanjohtava. Vastaajan ei katsottu menetelleen mainonnan kansainvälisten perussääntöjen eikä hyvän liiketavan vastaisesti.

Toisessa lausunnossa olleessa mainoksessa käytettiin asiallisesti samaa sisähintataulukkoa, eikä taulukon käyttöä pidetty tällöinkään hyvän liiketavan vastaisena. Tästä ei edes esitetty väitettä. Liiketapalautakunnan ko. lausuntojen perusteella Radiolinja on katsonut, että sisähintataulukon käyttöä mainonnassa ei ole pidettävä hyvän tavan vastaisena tai oikeudellisesti kiellettynä. Sisähintaa koskevat hintatiedot antavat kuluttajille tärkeää tietoa erään matkaviestintäpalveluiden olennaisen hintakomponentin osalta. Verkon sisäpuheluiden määrä on erittäin merkittävä ja kasvava liikennekomponentti jo yksin GSM-puhelinten määrän voimakkaan kasvun johdosta.

Tammikuussa 1998 Sonera julkisti uuden tuotteen, Amigoliittymän, jonka hinnoittelu nimenomaisesti perustuu edulliseen verkon sisäiseen hintaan. Sonera ei väitä vääräksi vastaajan mainoksessa esitettyä taulukkoa, vaan toteaa ainoastaan, että muina aikoina kuin taulukossa mainittuna kellonaikana hinnanerot voivat olla pienempiä. Tätä ei Radiolinja kiistä, koska vertailutaulukko koskee ainoastaan siinä mainittua kellonaikaa. Muuta ei mainoksessa ole edes väitetty. Mainoksessa ei vastoin Soneran käsitystä jätetä kertomatta merkityksellisiä tosiseikkoja, eikä ilmoitus johda harhaan. Soneran väite siitä, että sisähintarajaus olisi tavalliselle kuluttajalle vaikeasti hahmotettavissa, ei Radiolinjan käsityksen mukaan pidä paikkaansa, ja on vastoin liiketapalautakunnan lausuntoja ja jopa Soneran omaa Amigo-markkinointistrategiaa.

Puhelut verkon sisällä muodostavat vain osan, mutta kasvavan osan operaattorin tuloista ja toiminnasta. Niiden perusteella yksistään ei voida vetää johtopäätöksiä kokonaisedullisuuden suhteen, mutta niiden merkitys kuluttajan kannalta saatavana relevanttina informaationa on huomattava. Vertailu olisi rinnastettavissa esim. automainontaan, jossa esitetään usein vertailuja joistakin osa-alueista (esim. turvallisuus). Kuluttaja ratkaisee omien käyttäytymistottumustensa perusteella, mikä merkitys esitetyllä tiedolla hänelle on.

Väittämän "Radiolinjan uusituissa GSM-liittymissä on valtakunnan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat" osalta on todettava, että Soneran esittämä kuvaus siitä, että eri liittymätyypit on tarkoitettu eri kuluttajaprofiileille, pitää täsmälleen paikkansa. Vähän soittava kiinnittää huomiota edulliseen kuukausimaksuun, paljon soittava edulliseen minuuttihintaan. Tästä syystä mainoslause on kirjoitettu viestiksi eri käyttäjäprofiilin omaaville kuluttajille, että vastaajan valikoimista löytyy sopiva liittymä heille kullekin. Viestillä ei välttämättä ole edes tarkoitettu väittää, että Radiolinjan joissakin tietyissä liittymätyypeissä olisi sellaisenaan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat. Huomioiden ne markkinat, joille viesti on välitetty, se on vastaajan mielestä yksiselitteinen eikä missään tapauksessa harhaanjohtava.

Kustannuksiin soitettaessa Soneran verkkoon voi yhtiö itse merkittävästi vaikuttaa. Soneran kuvaama tapaus, jossa Freetime-liittymän hankkinut henkilö viettää lomansa GSMverkon ulkopuolella, käyttää liittymäänsä virka-aikana 16.8.-14.5 ja soittaa valtaosan puheluista Soneran GSM-verkkoon, on periaatteessa mahdollinen, joskin äärimmäinen ja hyvin epätodennäköinen tapaus. Tällainen henkilö ei tässä tapauksessa ole valinnut itselleen oikeinta vaihtoehtoa erilaisista Radiolinjan tai muista tarjolla olevista liittymistä, eikä käyttänyt hyväkseen kaikkia palveluvaihtoehtoja. Keksittyihin äärimmäistapauksiin vetoaminen ei vähennä asiallisesti tehtyjen vertailujen merkitystä.

Vertailutaulukko on oikein ja asianmukaisesti tehty ja siitä käy ilmi riittävästi, mitä vertailu koskee. Soneran hakemuksesta on jätetty pois eräitä taulukon tulkintaan liittyviä olennaisia seikkoja, kuten taulukossa mainittu kellonaika. Jättämällä faktoja pois kuvauksesta voidaan tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä mainonnan harhaanjohtavuudesta, mutta ne ovat vääriä. Taulukon sisältämiä prosenttilukuja ei väitetä vääriksi, vaan väitetään ainoastaan niiden antavan harhaanjohtavan kuvan kokonaisuudesta eli muista tilanteista. Vastaaja ei pidä väitteitä perusteltuina eikä missään tapauksessa kieltotuomion perusteena, koska taulukko ei edes viittaa tällaisiin asioihin, eikä sen pohjalta ole edes väitetty tehdyn yleistä edullisemmuusväittämää. Mainos ei ole harhaanjohtava eikä virheellinen. Myös liiketapalautakunnan lausunnot tukevat vastaajan käsitystä.

Ilmoituksessa B viitataan Tekniikan Maailman testiin. Sonera katsoo Radiolinjan esittäneen tosiasiaväitteen siitä, että Radiolinjan tarjoamat palvelut ja Radiolinjan puhelut olisivat yleispätevästi jokaisen kuluttajan kannalta katsottuna edullisimmat verrattuna mihinkään muuhun markkinoilla olevaan vastaavaan hyödykkeeseen. Soneran johtopäätöksen oikeuttaa yhtiön mielestä mainoslause "Tekniikan Maailma testasi GSM-liittymät. Radiolinja on edullisin." Soneran tulkintaa maltillisempi tulkinta olisi, että mainoslause viittaa Tekniikan Maailman testiin, jossa Radiolinjan liittymä osoittautui edullisimmaksi. Vastaajan mainonta toisin sanoen kommentoi Tekniikan Maailman testiä. Soneran tulkinta mainoslauseesta on vahvasti liioiteltu.

Tekniikan Maailma on ilmoittanut, että sillä ei ole mitään vaatimuksia Radiolinjaa kohtaan. Tekniikan Maailman kanssa on käyty asianmukaiset neuvottelut siitä, miten mainokset voidaan lehden puolesta esittää. Tekniikan Maailma on 9.4. reklamoinut Soneran hinnoittelun muutoksista, jotka johtivat testin käytön lopettamiseen mainonnassa.

Radiolinja muutti testin jälkeen hinnoitteluaan edullisemmaksi. Tästä syystä sen tulos testissä olisi ollut vielä parempi. Testauksessa ei huomioitu kotisoitto/pluslinjapuheluita, mutta tällä ei lopputuloksen kannalta ole välttämättä ollut ratkaisevaa merkitystä, koska molemmilla yhtiöillä on vastaava tuote. Sisäisten puheluiden tai vertailuaikojen huomioimiset ja painotukset ovat olleet testaajan valintoja. Muutkin valinnat olisivat varmasti mahdollisia, mutta testeissä on haettu lähinnä perusteltua keskiarvoa, eikä erilaisia erikoistapauksia ole voitu välttämättä huomioida. Osakeliittymän hankkijasta tulee yhtiön osakas ja osakkeella puolestaan saa yhden äänen Radiolinjan yhtiökokouksessa. Kulu on näin muodoin eri asemassa.

Vastoin Soneran käsitystä vertailun kohteena ovat olleet sekä Radiolinjan että Soneran kaikki liittymätyypit. Ilmoituksessa käytetty ilmaisu "edullisempi kuin Tele" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Freetime-liittymä todettiin edullisemmaksi kuin mikään Soneran liittymä. Soneran väite, että tietylle kuluttajaryhmälle Freetime-liittymä voi aikaansaada erittäin korkeat puhelinkustannukset, on väärä ja perustuu ainoastaan äärimmäisen esimerkin konstruoimiseen. Vastaava, äärimmäinen esimerkki olisi luotavissa mistä tahansa liittymästä, mutta silloin asiakas olisi markkinointiviestinnästä huolimatta tullut hankkineeksi itselleen täysin väärän liittymän, mitä ei ole pidettävä todennäköisenä. Mainos ei ole harhaanjohtava eikä sopimaton, eikä kiellon määräämiselle ole perusteita. Sonera on hakemuksessaan antanut puutteellisen kuvan mainoksen sisällöstä.

Matkapuhelinpalveluiden hinnoittelu muodostuu sinänsä selväpiirteisistä pääkomponenteista, kuukausikustannuksista ja minuuttihinnoista. Tämän lisäksi tulevat vähäisempinä kokonaisuuden kannalta muut palvelumaksut ja avausmaksut. Pääasiassa näiden kahden pääkomponentin tilastolliseen päättelyyn perustuva käyttö antaa mahdollisuuden varsin oikealla tavalla arvioida matkapuhelimen käytöstä syntyviä kokonaiskustannuksia eri tapauksissa.

Vertailu perustuu tosiseikkoihin. Soneran vaatimus, että kokonaiskustannus tulisi olla määriteltävissä ja näkyä jokaisen käyttäjän kohdalla erikseen, lienee käytännössä mahdoton. Sonera ei itse ole myöskään käyttänyt tällaista kriteeriä omassa vertailevassa mainonnassaan. Tekniikan Maailmassa esitetty vertailu on asianmukainen ja varsin luotettavan lehden tekemä. Radiolinjalla on oikeus sanoa, mitkä vertailun tulokset ovat. Radiolinja ei ole esittänyt vertailun tuloksia väärin. Vertailun lähtökohdat eivät ole olleet niin vakavasti puutteelliset, että vähäisillä muutoksilla saataisiin aikaan täysin toisenlainen lopputulos. Päinvastoin, tulosten täydellinen muuttaminen edellyttäisi ilmeisesti äärimmäisen esimerkin konstruoimista. Mainoksen käyttö on kuitenkin Tekniikan Maailman esittämän, Soneran hinnoittelua koskevan ilmoituksen vuoksi päättynyt huhtikuussa 1998.

Tavaramerkin käyttö on vastaajan käsityksen mukaan sallittua ainakin silloin, kun viitataan sanamerkkiin, kuten vastaajan mainoksessa on tapahtunut. Vertaileva mainonta ei olisi edes mahdollista, jos näin ei voisi tehdä, koska vertailtavan tuotteen yksilöimistä ei voisi tapahtua. Jälleenmyyjien mainonta perustuu osittain Radiolinjan ohjeistukseen, mutta jälleenmyyjät käyttävät myös omaa materiaalia. Radiolinja puuttuu nopeasti harhaanjohtavaan mainontaan. Sonera käyttää itsekin vertailevaa mainontaa kauppiastiedotteissaan. Kiellolle tai uhkasakon asettamiselle ei ole perusteita.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA:LLe on annettu tiedoksi tässä asiassa tehty kieltohakemus. KA on tehnyt sen perusteella markkinatuomioistuimelle kuluttajansuojalain nojalla Oy Radiolinja Ab:hen kohdistuvan kieltohakemuksen, dn:o 13/98, joka on käsitelty yhdessä tämän asian käsittelyn kanssa.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana Sonera Oy:n kehityspäällikköä Esa Olavi Kongaa ja vastaajan nimeämänä todistajana Oy Radiolinja Ab:n apulaisjohtajaa Jarkko Jukka Sakari Lahtista. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Konga: Sonera Oy:n ja Oy Radiolinja Ab:n GSM-liittymätyypeistä osa on tarkoitettu paljon päiväaikaan soittaville, toiset enimmäkseen viikonloppuisin ja vapaa-aikana soittaville henkilöille. Ei ole mahdollista sanoa, mikä Sonera Oy:n ja Oy Radiolinja Ab:n liittymistä on yleisesti edullisin. Se riippuu käyttötarkoituksesta ja siitä, miten asiakas liittymää käyttää. Valitessaan liittymää kuluttajan pitää määrittää, miten hän suurin piirtein soittaa, mihin kellonaikaan, mihin suuntiin ja miten paljon suunnilleen, ja hinnastojen perusteella hänen pitää itse arvioida tilanne. Liikenneministeriö on ulkopuolisena ja riippumattomana tahona tehnyt vertailuja eri liittymien välillä. Näitä vertailuja ei ole kuitenkaan enää vuonna 1998 tehty, koska tällaisen hintakorivertailun tulos ei ole yksiselitteinen eikä sen perusteella voi vetää johtopäätöstä, onko joku liittymä yleisesti edullisempi kuin joku toinen.

Lahtinen: GSM-liittymätyyppejä tuotteistetaan eri käyttäjäryhmille. Kuluttaja pystyy identifioimaan olemassa olevassa palvelutarjonnassa jo palvelunimen mukaan itsensä tiettyihin käyttäjäryhmiin. Markkinointia suunnataan voimakkaasti eri käyttäjäryhmittäin ja asian havainnollistamiseksi markkinoinnissa käytetään vertailuja. Hintavertailua ei sinänsä voida toteuttaa täysin yksiselitteisesti, koska vertailun perustana käytettävä tieto muuttuu jatkuvasti. Markkinat kasvavat ja asiakasryhmien käyttäytymismallit muuttuvat joka päivä. Jotta vertailu voitaisiin tehdä, täytyy jonkin verran yleistää ja ottaa esimerkiksi joku tyyppikäyttäjä, joka kuvaa kyseistä käyttäjäryhmää sillä hetkellä parhaiten. Kokonaiskustannusten vertailussa on vaikeaa löytää muuta tapaa vertailla hintoja. Se, mikä liittymistä on kulloinkin edullisin, riippuu käyttäjäryhmästä. Kategorisesti ei voi sanoa, että jokin tietty liittymätyyppi olisi kaikille käyttäjille edullisin vaihtoehto.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Radiolinja Ab on 7.3.1998 Helsingin Sanomissa julkaistussa GSM-liittymiä koskevassa mainoksessa ilmoittanut mm. seuraavaa: "Radiolinjan uusituissa GSM-liittymissä on valtakunnan edullisimmat avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat." Mainoksessa on ollut taulukko, jossa on vertailtu vastaajan GSM-liittymien hintoja hakijan GSM-liittymien hintoihin siten, että vastaajan Freetime-liittymän hintaa on verrattu hakijan Amigo- ja Privat-liittymien hintoihin, käyttöliittymän hintaa hakijan Business-liittymän hintaan ja perusliittymän hintaa hakijan Classic-liittymän hintaan. Taulukon otsikkona on "Soittaminen GSM:stä kaikkiin saman verkon GSM-liittymiin". Taulukossa on mm. sarake "Ero Radiolinjan hyväksi". Taulukon alla on mainittu pienellä tekstillä: "Vertailu on voimassa arkisin 16.8.-14.5. klo 817. Hinnat 16.2.1998."

Saman lehden 13.3.1998 ilmestyneessä numerossa olleessa vastaajayhtiön mainoksessa on ollut mm. otsikko "Tekniikan Maailma testasi GSM-liittymät. Radiolinja on edullisin." Mainoksessa on Tekniikan Maailma lehden suorittamaan testiin viitaten mainittu mm., että "Radiolinjan Freetime-liittymä oli kaikissa otoksissa edullisempi kuin Tele". Mainoksessa on myös ollut Tekniikan Maailma lehdestä otettu pylvästaulukko, jossa on verrattu vastaajan GSM-liittymien hintoja hakijan GSM-liittymien hintoihin. Taulukon otsikkona on ollut "GSM-liittymän käyttökustannukset vuodessa" ja sen alla on ollut teksti "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia. (Sattumanvarainen otos: nuoret/säästeliäät.)"

Sanotun lehden 15.3.1998 ilmestyneessä numerossa olleessa mainoksessa on juustonpaloja käyttäen esitetty vertailu vastaajayhtiön Freetime-liittymän ja hakijan Amigo-liittymän kustannusten välillä siten, että vastaajan liittymän vuosikustannuksiksi on ilmoitettu 1.500 mk/vuosi ja hakijan liittymän kustannuksiksi 2.830 mk/vuosi. Mainoksessa on myös sanottu: "---Radiolinjan kortti tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi. Ainakin jos kysytään Tekniikan Maailmalta.---" Mainoksessa on myös sama Tekniikan Maailma lehdestä otettu pylvästaulukko, joka oli edellä mainitussa 13.3.1998 ilmestyneessä lehdessä olleessa mainoksessa. Taulukon otsikkona on ollut "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia."

1. - 3. Markkinatuomioistuimen eräiden aikaisempien ratkaisujen perusteluissa on todettu, että vertailevassa mainonnassa korostuu vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta. Lisäksi niissä on todettu, että markkinoijan on kyettävä osoittamaan markkinoinnissa käytettävässä vertailussa esitetyt tiedot riidattomiksi tosiseikoiksi ja että vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista (mm. ratkaisut 1992:30, 1993:2, 1994:16 ja 1997:4). Ratkaisusta 1992:3 käy ilmi, että tuotteiden vertaileminen vain valmistusmateriaalin osalta taikka vain tuotteen joidenkin ominaisuuksien osalta oli harhaanjohtavaa.

Harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan Euroopan Yhteisöjen direktiiviin (84/450/EEC) on vuonna 1997 lisätty vertailuja koskevia säännöksiä, joiden mukaan vertailevan mainonnan on oltava hyvän tavan mukaista, tiedoiltaan luotettavaa ja tasapuolista. Direktiivissä on edellytetty, että vertailut on tehtävä puolueettomasti ja että ne eivät saa johtaa harhaan. Vaikka direktiiviä ei ole mainituilta osin toistaiseksi saatettu virallisesti voimaan Suomessa, siinä vahvistettujen periaatteiden on katsottava käyvän ilmi mm. edellä mainituista markkinatuomioistuimen ratkaisuista.

Tekniikan Maailman artikkelissa on selostettu, että puhelimen käyttökustannukset muodostuvat avausmaksusta, kuukausimaksusta ja minuuttihinnasta. Artikkelissa on kerrottu, että työaikana paljon soittavan kannattaa valita liittymä, jonka minuuttihinta on arkipäivisin edullisin, kun taas enimmäkseen vapaa-aikana soittavan kannattaa valita sellainen liittymä, jonka kuukausimaksu on pieni ja puhelujen hinnat iltaisin ja viikonloppuisin sekä mahdollisesti lomaaikaan ovat edullisimmillaan. Artikkelin mukaan hinnat vaihtelevat myös sen mukaan, soittaako henkilö sekä lankaverkkoon että GSM-puhelimiin sekä sen mukaan, soittaako hän pääasiassa oman verkkonsa GSM-liittymiin vai myös muiden verkkojen liittymiin. Artikkelissa on mainittu, että käyttäjän oma käyttötottumus ratkaisee pitkälti sen, mikä liittymätyyppi tulee hänelle edullisimmaksi.

Vastaajan 13. ja 15.3.1998 julkaistuissa mainoksissa on edullisemmuusväitteiden tueksi viitattu Tekniikan Maailma lehden suorittamaan vertailutestiin sekä kuvattu yhtä vertailusta laadittua pylvästaulukkoa. Mainoksissa on pylvästaulukon yläpuolella ollut otsikko "GSM-liittymän käyttökustannukset vuodessa". Toisessa mainoksessa on otsikkoa tarkennettu maininnalla "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia. (Sattumanvarainen otos: nuoret/säästeliäät.)" ja toisessa ainoastaan maininnalla "Tekniikan Maailma (4/98) käytti taulukon pohjana keskiarvoon perustuvaa matkapuhelimen käyttöprofiilia". Vastaajan 7.3.1998 julkaistussa mainoksessa ei ole viitattu Tekniikan Maailman vertailutestiin, vaan siinä on ainoastaan verrattu hakijan ja vastaajan GSM-liittymistä soitettavien puhelujen minuuttihintoja ja sarakkeessa "Ero Radiolinjan hyväksi" on ilmoitettu hintaero prosentteina.

Vastaajan 13. ja 15.3.1998 julkaistuissa mainoksissa käytetyt pylvästaulukot niitä selittävine teksteineen vastaavat esitetyn selvityksen mukaan osaa suoritetusta testistä korjattuine tietoineen. Vastaaja on lopettanut testiviittausten käyttämisen heti hakijan tuotteiden hinnanmuutoksista tiedon saatuaan. Mainosten kohderyhmän kannalta suoritetun vertailutestin arvioiminen on kuitenkin ollut mainosten perusteella vaikeaa. Mainoksista ei esim. käy ilmi se, että testi on ollut kattavampi kuin mitä mainoksissa on kuvattu. Mainoksissa ei mainita, että testistä laadittu pylvästaulukko ei perustu kenenkään henkilön todellisiin laskutus- tai muihin vastaaviin tietoihin eikä todellisten puhelimenkäyttäjien keskiarvokäyttäytymiseen, vaan kuvitteellisen henkilön kuvitteellisesta puhelimenkäytöstä laskettuihin kustannuksiin.

Kyseisenkaltaiseen vertailutestiin voidaan mainonnassa viitata edellyttäen, että viittaaminen tehdään asiallisesti. Vaikka mainoksissa käytetty pylvästaulukko on vastannut osaa Tekniikan Maailman suorittaman testin tuloksista, mainosten perusteella on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa suoritetusta testistä. Hakija ei ole kuitenkaan yksilöinyt, mitä vertailun totuudellisuuteen vaikuttavia seikkoja mainoksissa olisi tullut esittää. Vastaajan mainosten ei ole osoitettu perustuneen virheellisiin eikä vanhentuneisiin tietoihin. Vastaajan mainoksia ei voida pitää hyvän liiketavan vastaisina siltä osin kuin hakemuksessa on vaadittu vertailun totuudellisuuteen vaikuttavien seikkojen esittämistä mainoksissa.

GSM-liittymien hintavertailussa on otettava huomioon, että liittymien keskinäiseen edullisuuteen vaikuttavat useat eri tekijät. Markkinoilla tarjottavat liittymät poikkeavat toisistaan mm. kuukausimaksuiltaan ja minuuttihinnoiltaan. Vertailuissa on aina otettava huomioon myös se, että kunkin kuluttajan omat puhelimen käyttöä koskevat tottumukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisiksi puhelimen käyttökustannukset muodostuvat. Markkinoinnissa ei sen vuoksi yleensä ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä liittymä on yleisesti hinnaltaan edullisin.

Vastaajan 13. ja 15.3.1998 julkaisemissa mainoksissa on Tekniikan Maailman vertailutestiin viitaten väitetty, että vastaajan GSM-liittymät ovat hakijan liittymiä edullisempia ja että vastaajan kortti tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi. Toisessa mainoksessa on myös juustonpalojen kuvia käyttäen verrattu vastaajan Freetime-liittymän vuosikustannuksia hakijan Amigo-liittymän vuosikustannuksiin ja väitetty vastaajan ko. liittymän kustannusten olevan huomattavasti hakijan liittymän kustannuksia pienemmät.

Tekniikan Maailma lehti ei ole vertailutestiä kuvaavassa artikkelissaan esittänyt, että jokin tai jotkin testissä mukana olleista vastaajan liittymistä olisivat hinnoiltaan edullisempia kuin hakijan liittymät. Mainoksissa mainitussa Tekniikan Maailman vertailutestissä, kun otetaan huomioon lehden seuraavassa numerossa tehty korjaus, hakijan ja vastaajan halvimpien liittymien hinnat ovat olleet lähes samat. Vaikka vastaajan Freetime-liittymä oli vertailutestissä menestynyt hyvin verrattuna hakijan Amigo-liittymään, testistä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että sanottu liittymä tai jokin muu vastaajayhtiön liittymä olisi yleisesti edullisempi kuin hakijayhtiön liittymät. Mainittujen kahden liittymän keskinäisen vertailun korostaminen kuvatunlaisessa vertailussa ei ole antanut oikeata kokonaiskuvaa vertailun kohteista.

Vastaajayhtiön mainoksissaan käyttämät ilmaisut, joiden mukaan vastaajayhtiön GSM-liittymät olisivat hinnaltaan edullisempia kuin hakijan liittymät, eivät näin ollen perustu Tekniikan Maailman tekemään vertailutestiin. Vastaajayhtiö ei ole esittänyt muutakaan luotettavaa näyttöä mainoksissa käyttämiensä edullisemmuusväitteiden tueksi.

Vastaajan 7.3.1998 julkaisemassa mainoksessa olevassa taulukossa on verrattu saman verkon sisällä tapahtuvan soittamisen minuuttihintoja ja esitetty vastaajan liittymien minuuttihintojen olevan mainoksessa mainittuna aikana selvästi hakijan liittymien minuuttihintoja pienemmät. Taulukon numerotietoja ei ole sinänsä osoitettu virheellisiksi. Kun tieto siitä, että vertailu on kohdistunut ainoastaan tiettynä aikana saman verkon sisällä soitettavista puheluista perittäviin minuuttihintoihin, on ollut mainoksesta vaikeasti havaittavissa, mainos on saattanut antaa sitä silmäilevälle henkilölle virheellisen kuvan vastaajan liittymien hintojen edullisuudesta verrattuna hakijan liittymien hintoihin. Vastaaja ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että sen liittymien avausmaksut, kuukausimaksut ja minuuttihinnat olisivat yleisesti edullisimmat taikka edullisemmat kuin hakijan liittymien vastaavat maksut.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan käyttämät edellä mainitut ilmaisut, joiden mukaan vastaajan GSM-liittymät olisivat hinnoiltaan edullisimmat taikka hakijan liittymien hintoja edullisemmat, sekä ilmaisuja, joiden mukaan vastaajalla olisi edullisimmat maksut ja hinnat, ovat olleet harhaanjohtavia. Vastaaja on mainittuja ilmaisuja käyttämällä menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

4. Hintavertailujen tekeminen markkinoinnissa edellyttää, että eri elinkeinonharjoittajien hintoja on voitava verrata keskenään. Hakija on vaatinut, että vastaajaa kielletään vertaamasta yksittäisen tuotteen edullisuutta käyttäen vertailukohteena kilpailevaa yritystä. Hakija ei ole yksilöinyt hakemustaan tältä osin. Vastaajan mainokset, joissa on vertailtu vastaajan tuotteiden hintoja hakijayhtiön hintoihin, eivät ole olleet tällä perusteella hyvän liiketavan vastaisia.

5. Vastaaja on mainoksessaan vertaillut Freetime-liittymänsä vuosittaisia käyttökustannuksia hakijan Amigo-liittymän vastaaviin kustannuksiin käyttämällä kahta erikokoista juustonpalaa ja mainitsemalla hakijan sanotun tuotteen nimeltä. Juustonpaloilla vastaaja on kuvannut ko. liittymien eri suuruisia kustannuksia. Hakijan tuotteen nimeä on mainoksessa käytetty vertaillun tuotteen yksilöimiseksi. Hakijan tuotteen nimen mainitseminen mainoksessa esitetyllä tavalla ei ole tapahtunut epäasiallisesti eikä hintojen vertaamista juustonpaloja käyttäen voida pitää hakijaa halventavana. Mainoksessa ei ole muutoinkaan viitattu hakijaan epäasiallisella tavalla.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vertailemalla tuotettaan hakijan tuotteeseen edellä kuvatulla tavalla ja tässä vertailussa mainitsemalla hakijan tuotteen nimen vastaaja ei ole menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan hakijan kannalta sopimattomasti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajaa ei ole tarpeen velvoittaa suorittamaan vaadittuja oikaisutoimenpiteitä.

Tässä asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu hakijan ja osa vastaajan hyväksi. Tämän vuoksi ja ottaen myös huomioon oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n säännös molemmat asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla Oy Radiolinja Ab:tä kahdensadantuhannen (200.000) markan sakon uhalla käyttämästä GSM-liittymiensä markkinoinnissa suoritettuun vertailutestiin viitatessaan edullisemmuutta koskevia ilmaisuja, jotka eivät käy ilmi suoritetusta testistä, tai muutoin käyttämästä toteennäyttämättömästi ilmaisuja, joiden mukaan vastaajan markkinoimien liittymien hinnat tai maksut olisivat edullisimmat taikka hakijan vastaavien liittymien hintoja tai maksuja edullisempia.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti sekä oikaisutoimenpidettä koskeva vaatimus hylätään.

Myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Häyhä, Kivipato, Kontkanen, Kortekangas, Roselius ja Viljanen