Consumer Protection Act prohibits unsolicited commercial SMS to mobile phones without prior consent.

KA vastaan Suoralinja Oy ja Risto Korja. Kysymys kaupallisten viestien lähettämisestä kuluttajien matkapuhelimiin.

Vastaajayhtiön lukuun lähetetty, seksiviihdepalvelun tarjoamista koskeva kaupallinen viesti oli lähetetty kuluttajille matkapuhelimen muistiin. Lähetetty kaupallinen viesti oli tullut kuluttajille samalla tavalla kuin muut puhelimen muistiin tulevat viestit, esim. poikkeuksellisen kiireelliset viestit. Kuluttaja ei ollut voinut erotella kaupallisia viestejä muista puhelimen muistiin mahdollisesti tulleista viesteistä muulla tavoin kuin lukemalla kunkin viestin sisällön.

Vastaajayhtiö ei ollut ennakolta selvittänyt, olivatko ne kuluttajat, joiden matkapuhelimiin yhtiö oli lähettänyt edellä mainittuja kaupallisia viestejä, antaneet viestien lähettämiseen suostumuksensa. Kuluttajille, jotka eivät olleet halunneet yhtiön lähettämiä, seksiviihdepalvelua koskevia kaupallisia viestejä vastaanottaa, oli saattanut aiheutua viesteistä häiriötä ja muutakin haittaa. Yhtiön kuluttajille järjestämä mahdollisuus kieltää tällaisten viestien lähettämisen jatkaminen enemmälti ei ollut kuluttajien kannalta riittävä toimenpide. Yhtiö oli markkinoimalla maksullista palvelunumeroa tekstiviesteinä kuluttajille matkapuhelimiin, kun kuluttaja ei ollut ennakolta antanut tähän suostumustaan, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti. Kielto kohdistettiin myös vastaajayhtiön puolesta toimineeseen Risto Korjaan henkilökohtaisesti.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

Kuluttajaasiamies on vaatinut, että Suoralinja Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta maksullista palvelunumeroa tekstiviesteinä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole ennakolta antanut tähän suostumustaan. KA on myös vaatinut, että KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 mom:n nojalla samansisältöinen uhkasakolla tehostettu kielto kohdistetaan myös Risto Korjaan henkilökohtaisesti.

Oy Suoralinja Ab:n maksullisia palvelunumeroita on markkinoitu kuluttajien GSMmatkapuhelimen näyttöruudussa tekstiviesteinä mm. seuraavasti: 7.11.1997 "etsitään mukavaa miestä, joka juttelee kaikenlaista kanssani. Oletko sellainen??? Soita 070095252". Palvelun hinnaksi ilmoitettiin 4,5 mk/min+ppm; 11.11.1997: "Hei, miten olisi pieni juttutuokio kanssani näin keskellä iltaa? 070095252 4,50/min+ppm cav ltd"; 11.11.1997: "Etsin miesystävää. Haluatko keskustella kanssani. 070095252 4,5/min+ppm cav ltd"; 15.11.1997: "Täällä nainen kaipaa kivaa miestä. Soita...070095252 4,5/min+ppm cav ltd". Mainitut ilmoitukset ovat tulleet KA:n toimistoon kuluttajilta.

Vuoden 1998 alussa kuluttajien matkapuhelimien näyttöruutuun ilmestyi puhelinnumero 052869599. Kuluttajien mukaan numeron annettiin soida kerran, jonka jälkeen se katkaistiin. Kuluttajan soittaessa edellä mainittuun numeroon, joka ilmestyi hänen puhelimensa näyttöruutuun, hänen yllätyksekseen numerosta markkinoitiin valmiin nauhoitteen avulla seksiviihdepalvelua maksullisesta palvelunumerosta 070094555, johon kuluttajaa kehotettiin soittamaan. Maksullisesta palvelunumerosta tarjottiin seksiviihdepalvelua ja erityispiirteenä oli se, että palvelunumeron hintatieto annettiin ruotsin kielellä. Kymen Puhelin Oy:n antaman tiedon mukaan ko. palvelunumero kuuluu Suoralinja Oy:lle.

GSM-puhelimen ominaisuuksiin kuuluu, että matkapuhelimen näyttöruudulle ilmestyy soittajan puhelinnumero. Jos tavoiteltava ei jostain syystä vastaa soittoon, oletetaan yleisesti, että tavoitettava soittaa myöhemmin tähän numeroon. Puhelinnumero matkapuhelimen näyttöruudussa ymmärretään yleisesti soittopyynnöksi. Suoralinja Oy on alkanut käyttää tätä GSM-puhelimen erityisominaisuutta hyväkseen markkinoidessaan seksiviihdepalvelua maksullisesta palvelunumerosta. Erittäin sopimattomaksi menettelyn tekee se, että kuluttaja joutuu maksamaan teleliikennemaksun tarjouksen kuuntelusta.

KA sai vuoden 1997 marraskuun puolessa välissä kuluttajilta useita ilmoituksia, jotka koskivat maksullisen palvelunumeron markkinointia tekstiviesteinä kuluttajan matkapuhelimen näyttöruuduissa. KA:n toimistosta otettiin yhteyttä Kymen Puhelin Oy:hyn, josta selvisi, että edellä kuvatulla tavalla markkinoitu palvelunumero on Suoralinja Oy:n käytössä. Tällöin myös selvisi, että kyseisen yhtiön puolesta sopimuksen Kymen Puhelin Oy:n kanssa on tehnyt Risto Korja.

Markkinatuomioistuin kielsi päätöksessään 1997:20 Oy Hansabox Ab:tä lähettämästä kaupallisia tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole etukäteen antanut tähän suostumustaan. Kiellon vastainen menettely on kuluttajien kannalta sopimatonta. Oy Hansabox Ab:n markkinointipäällikkönä on Risto Korja.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. Säännöksen nojalla voidaan arvioida paitsi markkinoinnin sisältöä myös markkinoinnissa käytettävän menetelmän hyväksyttävyyttä, mikä käy ilmi markkinatuomioistuimen päätöksestä 1997:20. Hallituksen esityksestä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) ilmenee, että yleissäännöksen joustavuus antaa mahdollisuuden kehittää soveltamiskäytäntöä sitä mukaa kuin markkinoinnin keinot sitä edellyttävät.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1990:19 todennut seuraavaa: "Yleisesti on hyväksytty periaate, että kaupallinen viestintä ei saa sekoittua muuhun viestintään. --- Televisiomainokset lähetetään televisio-ohjelmien ohella kuluttajien kotiin. Markkinatuomioistuin katsoo, että televisiosta lähetettävän kaupallisen viestinnän vastaanottaminen tulisi olla kuluttajille vapaaehtoista. Mainosten katselun erottaminen ohjelmien katselusta olisi tehtävä kuluttajille mahdollisimman vaivattomaksi." Päätöksestä on luettavissa se periaate, että kaupallisen viestinnän vastaanottamisen tulee olla kuluttajille vapaaehtoista.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/7/EY kuluttajansuojasta etäsopimuksissa on sen 10 artiklassa säädetty tiettyjen etäviestintävälineiden käyttöä koskevista rajoituksista seuraavaa:

1. Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää seuraavia välineitä ilman kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta: a) ilman ihmisapua toimiva automaattinen kutsujärjestelmä (kutsuautomaatti), b) faksi (telekopio).

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja etäviestintävälineitä, jos niissä on mahdollisuus yksilölliseen yhteydenpitoon, saa käyttää vain, jos kuluttaja ei ole niitä kieltänyt.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1997:20 todennut, että direktiiviä voidaan pitää suuntaa-antavana arvioitaessa päätöksessä kuvattua markkinointikeinoa. Lisäksi markkinatuomioistuin toteaa, että direktiivin tarkoitus käy ilmi sen johdanto-osasta, jossa on viitattu mm. siihen, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan Euroopan yleissopimuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi taattava kuluttajille oikeus yksityiselämän suojeluun ja suojautumiseen erityisesti tietyiltä poikkeuksellisen häiritseviltä viestintätavoilta niitä rajoittamalla.

Markkinatuomioistuin toteaa ratkaisunsa perusteluissa seuraavaa: Vaikka kuluttaja on havaittuaan viestin mainosviestiksi, voinut halutessaan päästä eroon ko. viestistä muutamassa sekunnissa, hänellä on mennyt aikaa ja vaivaa viestien selaamiseen, jotta hän on voinut erottaa ko. viestin muista hänelle saapuneista viesteistä. Mainosviestien selaaminen ja erottaminen kiireellisten tai muiden tärkeiden viestien joukosta saattaa häiritä kuluttajan puhelimenkäyttöä ja jopa aiheuttaa hänelle haittaa esim. puhelimen muistikapasiteetin täyttymisen johdosta. Ainakin useiden mainosviestien selaaminen saattaa aiheuttaa kuluttajalle myös kuluja esim. akun uudelleen lataamisen muodossa. Kuluttajalle saattaa aiheutua kuluja myös mainosviestejä koskevan eston hankkimisesta.

Markkinoinnin tavoitteena on lisätä Suoralinja Oy:n hallussa olevien palvelunumeroiden käyttöä ja siten saada tuloa yritykselle. Kuluttajan aseman kannalta ei ole merkitystä sillä, onko Suoralinja Oy itse vai joku muu lähettänyt kuluttajien matkapuhelimiin tekstiviestejä, joiden tarkoituksena on houkutella kuluttajia soittamaan Suoralinja Oy:n hallussa olevaan maksulliseen palvelunumeroon.

KSL:n 2 luvun 7 §:n 1 mom:n mukaan markkinointia tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tämän luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Kieltoa on pykälän mukaan tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Säännöksen vaatiman vastuun syntymisen edellytyksenä ei ole, että elinkeinonharjoittaja tai joku muu, joka toimii hänen lukuunsa, on välittömästi osallistunut markkinoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. KA:n toimistolla ei ole tietoa siitä, miten aktiivinen rooli yhtiöllä markkinoinnissa on, mutta selvää on, että yhtiön palveluita markkinoidaan ja että yhtiö on markkinoinnista vastuussa ja että se hyötyy tästä markkinoinnista. Markkinoinnin tarkoituksena on lisätä yhtiön hallussa olevien palvelunumeroiden käyttöä ja tätä kautta markkinointi hyödyttää nimenomaan vastaajayhtiötä.

KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 mom:n mukaan kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös pykälän 1 mom:ssa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. Risto Korja on Oy Hansabox Ab:n markkinointipäällikkö. Hän on tehnyt Oy Hansabox Ab:n puolesta suullisen sopimuksen Kymen Puhelin Oy:n kanssa tietyistä palvelunumeroista. Risto Korja on myös Suoralinja Oy:n puolesta sopinut Kymen Puhelin Oy:n kanssa tiettyjen palvelunumeroiden käytöstä. Sopimus tehtiin suullisesti vuoden 1997 marraskuun alussa. Tuolloin Kymen Puhelin Oy:n edustaja ja Risto Korja sopivat myös, että Suoralinja Oy:n palvelunumeroihin sovelletaan aiemmin tehtyä vuosisopimusta.

Markkinatuomioistuimen Oy Hansabox Ab:lle antaman väliaikaisen kiellon jälkeen ja asian käsittelyn ollessa vielä markkinatuomioistuimessa kesken Suoralinja Oy:n maksullisia palvelunumeroita ryhdyttiin markkinoimaan tekstiviesteinä kuluttajille matkapuhelimiin ilman näiden ennakolta antamaa suostumusta. Markkinointia ei lopetettu, vaikka markkinatuomioistuin antoi lopullisen ratkaisunsa. Korja katsoi, ettei markkinatuomioistuimen päätös koske Suoralinja Oy:tä, koska yhtiö ei itse lähetä tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimeen. Suoralinja Oy on sopinut niiden lähettämisestä ulkomailla olevan mainostoimiston kanssa.

Suoralinja Oy:n toiminta on ollut suoraa jatkoa Hansabox Oy:n toiminnalle. Suoralinja Oy:llä ei liene ollut itsenäistä toimintaa, vaan Korja on jatkanut Hansabox Oy:n toimintaa Suoralinja Oy:n kautta. On näin ollen selvää, että Korja toimii myös Suoralinja Oy:n puolesta. Korja on hyvin tietoinen Suoralinja Oy:n käyttämän markkinointikeinon lainvastaisuudesta, mutta pyrkii erilaisin järjestelyin kiertämään markkinatuomioistuimen päätöstä: palvelunumeron tarjoaja (tässä Suoralinja Oy) ei lähetä itse viestejä kuluttajien matkapuhelimiin, vaan sen tekee muu taho. Ilmeisesti hän on havainnut laittoman markkinointikeinon kannattavaksi.

KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 mom. on säädetty tämänkaltaisia tilanteita varten. Jotta henkilön lainvastaisia toimia voitaisiin estää, ei aina riitä, että sitä yritystä, jonka nimissä hän toimii, kielletään markkinoimasta hyödykkeitä lainvastaisesti, vaan kielto on kohdistettava myös yrityksen palveluksessa olevaan henkilöön. Näillä perusteilla on erityinen syy määrätä henkilökohtainen kielto Risto Korjalle. Kielletyn markkinoinnin toistamista ei muuten saada estetyksi.

SUORALINJA OY:N JA RISTO KORJAN VASTAUS

Suoralinja Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Risto Korja on kiistänyt olevansa vastuussa hakemuksen tarkoittamasta markkinoinnista ja vaatinut häneen kohdistuvan vaatimuksen hylkäämistä.

Tekstiviestien lähettäminen on lähinnä verrattavissa postin kautta tulevaan osoitteelliseen markkinointiin. Tällainen markkinointi on täysin sallittua, eikä siinäkään kuluttaja tiedä ennen kirjeen avaamista, onko kyseessä mainos vaiko tavallinen kirje.

Suoralinja Oy ei ole itse lähettänyt mainosviestejä kenenkään puhelimeen. Yhtiö on ostanut markkinointipalvelut ulkopuoliselta markkinointiyhtiöltä, joka on sitoutunut hoitamaan yhtiön markkinoinnin. Markkinointisopimus on tehty sellaisin ehdoin, että markkinointiyhtiöllä on tietyn budjetin puitteissa tulosvastuulla vapaa oikeus hoitaa markkinointia. Suoralinja Oy ei ole antanut koskaan lupaa tekstiviestien lähettämiseen omien linjojensa markkinointina, eikä siihen voida näin ollen kohdistaa vaadittua kieltoakaan.

Tässä on kysymys sellaisesta tilanteesta, että näitä viestejä on tullut jostakin päin maailmaa Suomeen ja näissä viesteissä on markkinoitu Suoralinja Oy:n numeroita. Aivan yhtä hyvin on mahdollista, että nämä viestit tulisivat esim. Sveitsistä, missä markkinoitaisiin srilankalaista numeroa ja puhelin olisi sitten esim. Dominikaanisessa Tasavallassa. Viestit saattaisivat kuitenkin tulla suomalaisten kuluttajien kännyköihin. Vaikka suomalaisia yrityksiä KA:n vaatimalla kiellolla estettäisiin tällä tavalla toimimasta, se sallisi kuitenkin vierasmaalaisten yritysten toimimisen. Tämä asettaisi suomalaiset yritykset eriarvoiseen asemaan vierasmaalaisten yritysten kanssa.

Väitteet haitan aiheuttamisesta ovat täysin virheellisiä. Viestin katsominen on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kuin esim. postin avaaminen ja mainokseksi havaitseminen. Lisäksi se ei voi tukkia puhelinta, koska puhelimiin mahtuu käytännössä niin paljon viestejä, että ne eivät täyty. Lisäksi kun ne ovat täyttymässä, puhelin ilmaisee täyttymisen ja tällöin voi vanhoja viestejä tyhjentää. Jos viesti ei pääse puhelimeen sen vuoksi että puhelin on täynnä, jää viesti keskukseen odottamaan ja tulee heti, kun puhelinta on tyhjennetty. Täyttyminen ja viestien saamattomuus eivät sen vuoksi voi johtua mainosviesteistä.

Kuten KA:n hakemuksessa mainitaan, tähän asiaan soveltuva laintasoisena pidettävä määräys on lähinnä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY kuluttajansuojasta etäsopimuksissa. Tämä direktiivi säätää selkeästi, että tekstiviestien lähettäminen on sallittua aina silloin, kun kuluttaja ei ole ennakolta sitä kieltänyt. Direktiivin mukaisesti on täysin selvää, että ennakkosuostumusta ei vaadita, vaan kielto on mahdollinen vain kuluttajan itsensä aloitteesta.

Direktiivin 2 artiklan 4 kohta määrittelee matkapuhelimen selkeästi etäviestintävälineeksi. Direktiivin liitteenä on luettelo näistä etäviestintävälineistä, joihin kuuluu yksiselitteisesti myös mm. puhelin tekstiviestien osalta. Direktiivin 10 artikla määrittelee etäviestintävälineiden käyttöä koskevat rajoitukset. 1) kohdan mukaiset markkinointivälineet kuluttajille edellyttävät kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta. 2) kohdan välineet mm. matkapuhelimet on säädetty markkinointivälineiksi sillä kiellolla että niitä "saa käyttää vain, jos kuluttaja ei ole niitä kieltänyt". Tämän mukaisesti ennakkosuostumusta ei vaadita.

Hakemuksen kohteena oleva markkinointi on siis hyväksyttävää. Markkinoinnille voidaan tämän direktiivin säännösten nojalla asettaa kuitenkin sellaisia rajoituksia, jotka varmistavat kuluttajalle tehokkaan kustannuksettoman mahdollisuuden kieltää tämän laatuinen markkinointi. Jos kieltomahdollisuutta ei ole, voidaan katsoa, että direktiivin sisältö ei toteudu.

Suoralinja Oy tarjoaa kuluttajille kieltomahdollisuuden toteuttamiseksi lukuisia erilaisia mahdollisuuksia. Kuluttaja voi kieltää tämän markkinoinnin omaan puhelimeensa soittamalla vastaajayhtiölle kiellon normaalilla puhelinsoitolla, maksuttomaan numeroon soitetulla puhelinsoitolla, kirje/postikortilla voi myös ilmoittaa kiellon tai sen voi ilmoittaa suoraan internetin kautta yhtiön internet-osoitteeseen. Lisäksi yhtiö on sitoutunut pitämään omaa rekisteriä kaikkien palveluntuottajien käytössä sillä edellytyksellä, että myös muut palveluntuottajat luovuttavat omat mahdolliset kieltorekisterinsä vastavuoroiseen käyttöön. Luonnollisesti tämä rekisteri olisi parasta toteuttaa suoraan KA:n toimiston ja GSM-operaattoreiden yhdessä neuvottelemalla ja toteuttamalla tavalla, kuten myös osoitteellisen suoramainonnan kanssa on tehty. Ihmetellä täytyy, miksi KA:n toimisto ei ole lähestynyt näitä operaattoreita rekisterin toteuttamiseksi.

KA pitää erittäin sopimattomana sitä, että jos joku soittaa esim. Suoralinja Oy:lle, soittaja joutuu itse maksamaan oman soittonsa. Tämä on aivan normaali tapa mm. silloin, kun soitetaan KA:n toimistoon normaalille linjalle. Aina tällöinkin soittaja joutuu maksamaan itse oman puhelunsa. Mitään sellaista lainsäädäntöä tai ohjeistoa ei ole, joka yleensäkin kieltäisi soittamasta jollekin ihmiselle tämän julkiseen numeroon.

Risto Korja ei ole Suoralinja Oy:n palveluksessa eikä hänellä ole tämän yhtiön kanssa sinällään mitään tekemistä. Hän on konsulttina aikanaan auttanut yhtiötä linjojen avaamisasiassa ja sopimusten tekemisessä operaattoreiden kanssa. Korjaan ei kieltoa voida kohdistaa, koska Korja ei ole toiminut Suoralinja Oy:n lukuun siten, että hän olisi lähettänyt näitä viestejä.

KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 mom:n kielto tarkoittaa nimenomaan sellaista henkilöä, joka jonkun toisen lukuun suorittaa mahdollisesti kiellettyä toimintaa. Korjan ei ole edes väitetty lähettäneen yhtään ainoata mainosviestiä Suoralinja Oy:n lukuun. Korja on toiminut Suoralinja Oy:n konsulttina aivan muissa asioissa kuin mainosviestien lähettämisessä. Samalla tavalla pitäisi kieltää mm. yhtiön tilitoimistoa uhkasakolla, koska tämä hoitaa yhtiön lukuun toimia, kirjanpitoa. Sillä on aivan yhtä paljon tekemistä mainosviestien lähettämisen kanssa.

Kiellon kohdistaminen Korjaan henkilökohtaisesti edellyttäisi KA:lta selvää yksiselitteistä näyttöä siitä, että Korja on Suoralinja Oy:n lukuun lähettänyt kiellettyjä mainosviestejä. Mainosviestit eivät ole ensinnäkään kiellettyjä ja toiseksi Korja ei niitä ole lähettänyt. Mainonta on sallittua, toisin kuin KA väittää. Ainoa asiaa koskeva säädös on ko. EY-direktiivi ja se säätää yksiselitteisesti toiminnan lailliseksi ja täysin hyväksyttäväksi.

Korjalla ei ole mitään tekemistä KA:n hakemuksessa mainittujen, vuoden 1998 alussa kuluttajille tulleiden soittojen kanssa. Korja ei tiedä tällaisia soittoja edes olleen. Korja on edellyttänyt, että asiasta esitetään teletunnistetietojen tai muiden todisteiden mukaista näyttöä. Korja ei voi muutoinkaan ymmärtää, miten soittaminen johonkin numeroon jollekulle puhelimen haltijalle voisi olla lain vastaista. Puhelimilla soitetaan ja markkinoidaan mitä moninaisimpia tavaroita ja keräyksiä aivan päivittäin. Jos puhelimeen ei kukaan vastaa, soitto ei johda toimenpiteisiin. Jos joku soittaa puolestaan jollekin yhtiölle, lienee täysin yhtiön asia, millainen vastausviesti yhtiön puhelinvastaajassa on. Tätä ei voi kukaan markkinointimielessä pitää laittomana.

Kun Suoralinja Oy:n markkinointi on ollut täysin laillista, mitään kieltoa ei voida määrätä myöskään Korjalle henkilökohtaisesti.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimen istunnossa on kuultu todistelutarkoituksessa Suoralinja Oy:n hallituksen puheenjohtajaa Ari Erkki Siitosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaajayhtiön, Suoralinja Oy:n maksullisia palvelunumeroita on syystalvella 1997 markkinoitu kuluttajien GSM-matkapuhelimien näyttöruuduissa tekstiviesteinä mm. seuraavasti: "Etsitään mukavaa miestä, joka juttelee kaikenlaista kanssani. Oletko sellainen??? Soita 0700-9-5252". Palvelun hinnaksi ilmoitettiin 4,5 mk/min+ppm. Lisäksi on ollut mm. seuraavia ilmoituksia: "Hei, miten olisi pieni juttutuokio kanssani näin keskellä iltaa? 0700-9-5252, 4,5 mk/min+ppm cav ltd", "Etsin miesystävää. Haluatko keskustella kanssani. 0700-9-5252, 4,5 mk/min+ppm, cav ltd" ja "Täällä nainen kaipaa kivaa miestä. Soita...0700-9-5252, 4,5 mk/min+ppm, cav ltd".

Vuoden 1998 alkupuolella kuluttajien matkapuhelimien näyttöruutuihin oli ilmestynyt puhelinnumero 05-2869599. KA:n toimistoon tulleiden kuluttajien ilmoitusten mukaan puhelimen annettiin soida kerran, jonka jälkeen soitto katkaistiin. Kuluttajan soittaessa mainittuun numeroon, joka oli ilmestynyt hänen puhelimensa näyttöruutuun, numerosta markkinoitiin valmiin nauhoitteen avulla seksiviihdepalvelua maksullisesta palvelunumerosta 0700-94555. Kuluttajia kehotettiin soittamaan sanottuun numeroon.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1997:20 kieltänyt lähettämästä kaupallisia tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole ennakolta antanut tähän suostumustaan. Ratkaisun perustelujen mukaan kaupallisten viestien lähettäminen kuluttajan matkapuhelimeen oli saattanut häiritä kuluttajan puhelimenkäyttöä ja aiheuttaa kuluttajalle haittaa.

Mainitun ratkaisun perusteluissa on lausuttu, että Euroopan Yhteisöjen lainsäädäntöä, jolla on rajoitettu eräiden sähköisten viestintävälineiden käyttämistä markkinointitarkoituksiin, voidaan pitää suuntaa-antavana ko. asiaa arvioitaessa. Kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 10 artiklassa on kielletty käyttämästä etäviestintävälineenä automaattista kutsujärjestelmää ja telefaxia ilman kuluttajan ennakolta antamaa suostumusta. Sanotun artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että muita sellaisia etäviestintävälineitä, joilla on mahdollisuus yksilölliseen yhteydenpitoon, saa käyttää vain, jos kuluttaja ei ole niitä kieltänyt.

Mainittu direktiivi on ns. minimidirektiivi. Se on tullut voimaan 4.6.1997. Suomessa on syksyllä 1998 annettu yksityisyyden suojaa televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvaa ym. koskeva lakiesitys (HE 85/1998), joka liittyy myös mainitun direktiivin voimaansaattamiseen.

Direktiivin johdanto-osassa on todettu, että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan Euroopan yleissopimuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi taattava kuluttajille oikeus yksityiselämän suojeluun ja suojautumiseen erityisesti tietyiltä poikkeuksellisen häiritseviltä viestintätavoilta niitä rajoittamalla. Johdanto-osassa on mainittu, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä suojellakseen tehokkaasti yhteydenotoilta niitä kuluttajia, jotka eivät halua, että heihin otetaan tietyillä viestintävälineillä yhteyttä.

Esillä olevassa asiassa seksiviihdepalvelun tarjoamista koskeva kaupallinen viesti on lähetetty kuluttajille matkapuhelimen muistiin. Lähetetty kaupallinen viesti on tullut kuluttajille samalla tavalla kuin muut puhelimen muistiin tulevat viestit, esim. poikkeuksellisen kiireelliset viestit. Kuluttaja ei ole voinut erotella kaupallisia viestejä muista puhelimen muistiin mahdollisesti tulleista viesteistä muulla tavoin kuin lukemalla kunkin viestin sisällön.

Kuluttajalla, joka ei halua vastaanottaa kaupallisia viestejä matkapuhelimeensa, ei ole Suomessa ainakaan toistaiseksi käytännössä mahdollisuutta ennakolta kieltää tällaisten viestien lähettämistä. Kuluttajan kannalta kaupallisten viestien lähettäminen matkapuhelimeen on monessa suhteessa rinnastettavissa esim. telefaxin kautta lähetettävään kaupalliseen viestiin. Kaupallisten viestien lähettäminen kuluttajan matkapuhelimeen vastoin kuluttajan tahtoa saattaa olla häiritsevää ja aiheuttaa kuluttajalle muutakin haittaa. Tämän vuoksi viestin lähettäjän tulisi ottaa ennakolta selvää siitä, haluaako kuluttaja vastaanottaa tällaisia viestejä.

Yhtiö ei ole ennakolta selvittänyt, ovatko ne kuluttajat, joiden matkapuhelimiin yhtiö on lähettänyt edellä mainittuja kaupallisia viestejä, antaneet viestien lähettämiseen suostumuksensa. Kuluttajille, jotka eivät ole halunneet yhtiön lähettämiä, seksiviihdepalvelua koskevia kaupallisia viestejä vastaanottaa, on saattanut aiheutua viesteistä häiriötä ja muutakin haittaa. Yhtiön kuluttajille järjestämä mahdollisuus kieltää tällaisten viestien lähettämisen jatkaminen enemmälti ei ole ollut kuluttajien kannalta riittävä toimenpide.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on markkinoimalla maksullista palvelunumeroa tekstiviesteinä kuluttajille matkapuhelimiin, kun kuluttaja ei ole ennakolta antanut tähän suostumustaan, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Risto Korja on Suoralinja Oy:n puolesta toimiessaan tehnyt sopimuksia puhelinyhtiön kanssa eräistä Suoralinja Oy:n maksullisista palvelunumeroista. Korja on ollut aikaisemmin markkinointipäällikkönä Oy Hansabox Ab:ssa, jota on markkinatuomioistuimen edellä mainitussa ratkaisussa 1997:20 kielletty lähettämästä kaupallisia tekstiviestejä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole ennakolta antanut tähän suostumustaan. Korja on ollut myös kuluttajansuojaviranomaisiin yhteydessä sekä Oy Hansabox Ab:n että Suoralinja Oy:n puolesta. Korja on toimimalla Suoralinja Oy:n puolesta ollut myös vastuussa hakemuksessa tarkoitettujen palvelunumeroiden markkinoinnista. Tämän vuoksi on erityistä syytä kohdistaa kielto myös Risto Korjaan henkilökohtaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Suoralinja Oy:tä ja Risto Korjaa, kumpaakin kolmensadantuhannen (300.000) markan sakon uhalla markkinoimasta maksullisia palvelunumeroita tekstiviesteinä kuluttajille matkapuhelimiin, ellei kuluttaja ole ennakolta antanut tähän suostumustaan.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Tala, Henriksson, Kivipato, Kortekangas, Maijala, Salonen ja Sario