Market court dismisses partial tobacco ban appeal due to lack of evidence for post-1995 violations.

British-American Tobacco Nordic Oy vastaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV). STTV:n päätöksessä oli kielletty hakijayhtiötä jatkamasta tai uudistamasta kuluttajiin kohdistuvaa mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa myötävaikuttamalla siihen, että 1. sen valmistamia tai markkinoimia tupakkatuotteita sijoitetaan erillisiin myyntitelineisiin tai muulla vastaavalla tavalla kiinnitetään asiakkaan huomio tupakkatuotteisiin niiden poikkeuksellista sijoittelua myyntipaikassa hyväksi käyttäen, ja 2. myyntipaikkoihin sijoitetaan julisteita, jotka sisältävät iskulauseita tai vastaavia mainonnallisia tehokeinoja huomion kiinnittämiseksi yhtiön valmistamiin tai markkinoimiin tupakkatuotteisiin.

STTV:n päätöksen pohjana oli ollut aikaisemmin voimassa olleen tupakkalain säännöksiin perustuva väliaikaista kieltoa koskeva päätös, jonka oli tehnyt silloinen valvontaviranomainen. STTV oli laajentanut kieltoa eräiltä osin. Hakijayhtiön ei ollut näytetty väliaikaisen kiellon antamisen jälkeen harjoittaneen kiellossa mainittua myynninedistämistoimintaa. Tupakkalain säännökset ja valvontamenettely olivat väliaikaista kieltoa koskevan päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet ja muutokset olivat tulleet voimaan 1.3.1995. Myös markkinatuomioistuimen toimivaltaan tupakkalain säännösten soveltaminen oli kuulunut vasta 1.3.1995 lähtien. STTV ei ollut näyttänyt, että hakijayhtiö olisi harjoittanut voimassa olevan tupakkalain säännösten vastaista kuluttajiin kohdistuvaa tupakkatuotteen myynninedistämistä. STTV:n kieltoa ei näin ollen voitu pitää voimassa.

Tupakkalaki_8_§ ja 21_§

BRITISHAMERICAN TOBACCO NORDIC OY:N VAATIMUKSET

BritishAmerican Tobacco Nordic Oy (BATN) on toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (tupakkalaki) 21 §:n nojalla saattanut markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi asian, joka koskee sosiaali ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) 8.9.1997 antamaa päätöstä asiassa 12/41/96, ja vaatinut, että markkinatuomioistuin

1) vahvistaa, että hintatietoja, kuten esimerkiksi "uusi hinta", saa antaa kuluttajille ja kumoaa STTV:n tupakkalain 18 §:n 1 momentin ja 20 §:n 2 momentin nojalla 8.9.1997 antaman päätöksen, jossa STTV on 800.000 markan sakon uhalla kieltänyt BATN:ia jatkamasta tai uudistamasta kuluttajiin kohdistuvaa mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa myötävaikuttamalla siihen, että

i) sen valmistamia tai markkinoimia tupakkatuotteita sijoitetaan erillisiin myyntitelineisiin tai muulla vastaavalla tavalla kiinnitetään asiakkaan huomio tupakkatuotteisiin niiden poikkeuksellista sijoittelua myyntipaikassa hyväksikäyttäen,

ii) myyntipaikkoihin sijoitetaan julisteita, jotka sisältävät iskulauseita tai vastaavia mainonnallisia tehokeinoja huomion kiinnittämiseksi BATN:n valmistamiin tai markkinoimiin tupakkatuotteisiin,

tai vaihtoehtoisesti mikäli STTV:n 8.9.1997 antamaa päätöstä ei kokonaisuudessaan kumota

iii) täsmentää kieltoa siten, että se vastaa tupakkalain asiallisia tarkoitusperiä ja

iv) määrää, ettei uhkasakkoa aseteta tai että sen määrää huomattavasti pienennetään, sekä

2) velvoittaa STTV:n korvaamaan BATN:n oikeudenkäyntikulut 201.300 markalla laillisine viivästyskorkoineen.

BATN vaatii lisäksi, että markkinatuomioistuin väliaikaisesti kieltää STTV:n 8.9.1997 antaman päätöksen täytäntöönpanon, kunnes tämän hakemuksen kohteena oleva asia on ratkaistu markkinatuomioistuimessa.

STTV:n päätös on 11.9.1997 annettu tiedoksi BATN:lle. Päätöksensä perusteluissa STTV viittaa elo-syyskuussa 1994 toteutettuun Pall Mall tupakkatuotteiden myynninedistämiskampanjaan. Vastoin STTV:n esittämää käsitystä kampanja oli suunnattu tupakkatuotteiden myyntiin osallistuville eikä kuluttajille.

STTV on kieltopäätöksessään viitannut sosiaali- ja terveysministeriön 19.9.1994 antamaan päätökseen, jonka mukaan hakijayhtiötä (silloinen BAT Finland Oy) on kielletty väliaikaisesti 800.000 markan sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta Pall Mall savukkeiden kuluttajiin kohdistuvaa myynninedistämistoimintaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on samassa päätöksessä velvoittanut BATN:n 7 vuorokauden kuluessa ilmoittamaan Pall Mall tupakkatuotetta vähittäiskaupassa myyville tahoille, että päätöksessä kuvattu myynninedistämistoiminta on kielletty tupakkalain 8 §:ssä ja että myyntitelineet ja julisteet tulee välittömästi poistaa myyntipaikoista, joissa tupakkatuotteita myydään kuluttajille uhalla, että oikaisun muuten suorittaa sosiaali- ja terveysministeriö BAT Finland Oy:n kustannuksella.

Lähtökohtaisesti on huomioitava, että 19.9.1994 päivätty väliaikainen kielto koskee myynninedistämistä kuluttajille ja ajoittuu siten, että kiellon kohteena olevat toimenpiteet on tehty ennen tupakkalain muutosta, eli ajankohtana, jolloin myynninedistäminen kuluttajille oli kiellettyä, kun taas myynninedistäminen, joka suunnattiin myyntiin osallistuville, oli sallittua. Väliaikaisen kiellon kohteena olivat tupakkatuotteiden myyntiin osallistuville suunnatut "myyntitelineiden taustalevyt, joissa luki "Murskavoitto hintakilpailussa" ja "Pall Mall on nyt Suomen halvin savuke" sekä tiedottamisessa käytetyt lauseet "Uudet maut medium ja ultra lights" ja "uusi hinta". Väliaikainen kielto on päätöksen mukaan voimassa niin kauan, kunne sosiaali- ja terveysministeriö saatuaan asiassa riittävän selvityksen päättää asiasta lopullisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö on 30.5.1996 päivätyllä kirjeellään siirtänyt asian STTV:n ratkaistavaksi.

Kuten STTV:n kieltopäätöksessä todetaan, edellä mainitut taustalevyt ja lauseet ovat olleet myös Helsingin käräjäoikeuden käsittelyn kohteena. Käräjäoikeus totesi 11.4.1996 antamassaan tuomiossa jääneen näyttämättä, että BATN:n toimihenkilöt olisivat suunnitelleet ja hyväksyneet kuluttajille suunnatun tupakkatuotteiden myyntikampanjan tai että taustalevyt olisi tarkoitettu käytettäväksi vähittäismyyntipisteeseen. Koska silloin voimassa olevan tupakkalain mukaiset myyntiin osallistuville tarkoitetut tekstilliset taustalevyt olivat olleet vähäisessä määrin kuluttajien nähtävillä vähittäismyyntipaikoissa, käräjäoikeus katsoi, että BATN:n myyntijohtaja oli vastuussa siitä, että myyntiin osallistuville tarkoitettuja taustalevyjä oli kulkeutunut kuluttajien nähtäville. Kysymyksessä ei siis ollut kuluttajille tarkoitettu mainonta tai myynninedistäminen.

Helsingin käräjäoikeuden 11.4.1996 antaman päätöksen jälkeen hakija on entisestään tehostanut valvontaa, jotta nyt voimassa olevan tupakkalain mukaista tupakan myyntiin osallistuville tarkoitettua tuoteinformaatiota ei pääse kulkeutumaan vähittäismyyntipisteisiin. STTV ei päätöksessään ole edes väittänyt, että vähittäismyyntipisteissä olisi esiintynyt tukkumyyntipaikoissa esillä olleita kyseisiä tuoteinformaatiojulisteita.

STTV on vastauksessaan lausunut, että kaikissa tapauksissa, joissa hintailmoittelu on tullut esille, STTV on katsonut, että tupakkatuotteiden hintailmoittelu on kiellettyä myynninedistämistä. STTV:n näkemyksenä on, että tupakkatuotteen hinta voidaan tupakkalakia rikkomatta ilmoittaa esimerkiksi siten, että myymälässä on tupakkatuotteiden yhteiseen myyntitelineeseen kiinnitettynä hinnasto, johon on merkitty kaikkien tupakkatuotteiden hinnat ja nimet samalla tavoin, ilman mitään hinnastossa esiintyviä tehokeinoja. STTV viittaa esimerkinomaisesti hinnastoon, johon BATN on pyytänyt STTV:n lupaa ennen sen esittämistä vähittäiskaupalle.

Tuotteiden hintamuutoksista ilmoittaminen on olennainen osa yhtiöiden välistä kilpailua. Käytännössä hintatiedot esitetään vähittäiskaupassa esimerkiksi tupakkatelineen hyllynreunatarrassa. Menettely on luonnollinen ja käytännöllinen, sillä kuluttaja saattaa muuten joutua käsin tutkimaan savukerasiaa saadakseen tietoa tuotteen hinnasta. Vallitseva tupakkalaki ei itse asiassa edellytä nykyistä hintamerkintäkäytäntöä, vaan voitaisiin käyttää myös toisenlaista hintamerkintää. STTV:n viittaus myyntiin osallistuville annettavasta tiedosta ei tässä jutussa ole relevantti, sillä STTV:n 8.9.1997 kielto koskee vain kuluttajien nähtävillä olevaa tietoa.

BATN on tässä asiassa tuonut esille hyllynreunatarrat siitä syystä, että "Uusi hinta" -hyllynreunatarroja oli esiintynyt vähittäismyymälöissä vuonna 1994, kun sosiaali- ja terveysministeriö teki rikosilmoituksen edellä mainitussa markkinarikosjutussa. Turun kaupungin terveysvirasto on 5.9.1994 päivätyssä lausumassaan todennut, että "Uusi hinta" tarroja on esiintynyt lähes kaikissa tupakkaa myyvissä liikkeissä. Tästä huolimatta Helsingin käräjäoikeus ei ole pitänyt hyllynreunatarroja tai niiden toimittamista vähittäiskauppiaalle silloin voimassa olleen tupakkalain vastaisena. Kun tupakkalaki ei tältä osin ole muuttunut, kyseisten hyllynreunatarrojen käyttö on edelleen sallittua hintatiedottamista kuluttajille. BATN ei ole vuoden 1994 jälkeen antanut vähittäismyymälöiden käyttöön "Uusi hinta" hyllynreunatarroja.

STTV:n 8.9.1997 antaman päätöksen kohteena on erillinen, ilman mainostekstejä oleva Pall Mall savukkeen "myyntiteline", jonka BATN on ilmoittanut voivan olla esillä myös vähittäismyyntipaikoissa, ja pikkusikareille tarkoitettu erillinen, ilman mainostekstejä oleva myyntiteline. STTV:N kieltopäätöksen perusteena ovat siten "myyntitelineet", joissa ei esiinny minkäänlaista mainostekstiksi luonnehdittavaa, joten siinä suhteessa STTV:n 8.9.1997 antama päätös ei sosiaali- ja terveysministeriön ja käräjäoikeuden päätöksiin verrattuna ole johdonmukainen, eikä sen laajuus ole mitenkään perusteltu.

Tupakkatuotteiden valmistaja ja maahantuoja saa lakiesityksen (HE 116/1993) mukaan antaa tuotteita myyville tietoa tuotteen hinnasta, valmistamisesta. ominaisuuksista, koostumuksesta ja alkuperästä. Tiedon tulisi olla siten kokonaisvaltaista, että tuotteesta ei anneta harhaanjohtavaa tai puutteellista kuvaa. Tupakkalain perusteella annetun asetuksen 8 §:ssä on tarkennettu, että tupakkalain 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuna tuotetietona voidaan myyntiin osallistuville antaa momentissa mainittujen tietojen lisäksi tietoa tuotteen terveysvaaroista ja -haitoista, alkuperämaasta ja tuotteen vähittäismyyntipakkauksesta.

Tupakkalain 18 §:n mukaan STTV voi kieltää mainonta- tai myynninedistämistoimen tilaajaa, sen toimeenpanijaa sekä näiden palveluksessa olevaa jatkamasta ja uudistamasta tupakkalain 8 §:n vastaista menettelyä. Kielto on kohdistettava tiettyyn tupakkalain vastaiseen menettelyyn eikä se saisi olla yksilöimätön tai epämääräinen, kuten tämän hakemuksen kohteena oleva STTV:n päätös.

STTV katsoo perusteluissaan, että sijoittamalla tuote muista tuotteista poikkeavalla tavalla pyritään kiinnittämään ostajan huomio juuri kysymyksessä olevaan tuotteeseen. Myös huomiota herättävällä tavalla tapahtuva ilmoittelu tuotteen edullisesta hinnasta sekä erilaiset julisteet ja iskulauseet ovat myynninedistämistoimintaa. STTV katsoo, että tupakkatuotteiden sijoittaminen erillisiin myyntitelineisiin on tupakkalain vastaista toimintaa, vaikka erityisessä myyntitelineessä ei olisikaan esimerkiksi iskulauseita tai muita mainoksia. Sosiaali- ja terveysministeriön väliaikaisessa päätöksessä sen enempää kuin käräjäoikeudenkaan päätöksessä ei kielletty erillisten myyntitelineiden esilläoloa vähittäiskaupassa, vaan savukkeita mainostavien myyntitelineiden esilläoloa vähittäismyyntipisteessä. Myöskään poikkeuksellinen sijoittelu ei ollut päätösten kohteena.

Käytännössä STTV:n kieltopäätöksessä kielletään tupakkatuotteiden myynti muutoin kuin yhdestä tupakkatelineestä, johon kaikki myyntipisteen tupakkatuotteet on sijoitettu. Tupakkalainsäädännössä ei mitään tämänkaltaista kieltoa esiinny puhumattakaan siitä, että BATN tai muu tupakkatuotteiden maahantuoja voisi olla vastuussa siitä, että BATN tai muu tupakkatuotteiden maahantuoja voisi olla vastuussa siitä, miten vähittäiskaupassa asetetaan näytteille tuotteita.

Kilpailun kannalta STTV:n päätös johtaisi siihen, että valmistajat eivät voi tuoda uusia tupakkalajikkeita tai tupakkamerkkejä markkinoille ilman, että vähittäiskauppias poistaa jonkun telineessä jo olevan tupakkamerkin tai lajikkeen. Kyseessä olevia pahvisia "myyntitelineitä" käytetään usein, kun uusi tupakkatuote tuodaan markkinoille ja vähittäiskaupan tupakkatelineessä ei luonnollisesti vanhastaan ole tilaa uudelle tuotteella. BATN:n tavoitteena on luonnollisesti saada tuotteensa kaupan normaaliin myyntitelineeseen, josta kuluttaja tai myyjä voi helposti poimia savukerasiat.

STTV:n 8.9.1997 antama päätös on, sen lisäksi, ettei se perustu sosiaali- ja terveysministeriön antamaan väliaikaiseen päätökseen tai tosiseikastoon, täysin perusteeton. On syytä pitää mielessä, että tupakkalain mainontarajoitukset on säädetty "puhtaasti terveyspoliittisten" syiden vuoksi. Mainontarajoitusten tarkoitus ei ole rajoittaa eri tupakkatuotteiden keskinäistä kilpailua, johon esimerkiksi erilliset myyntitelineet liittyvät. BATN on eräissä vähittäismyyntipaikoissa jakanut kieltopäätöksessä mainittua Caf‚ CrŠme pikkusikaritelinettä, jossa on työntävä jousimekanismi. Kysymyksessä ei ole teline, joka sisältäisi iskulauseita tai muita mainonnallisia elementtejä, vaan vähittäiskauppiaan työtä helpottava työväline, jonka tarkoituksena ei ole erottaa siinä olevia tuotteita vähittäiskauppiaan muista tuotteista.

Tupakkalain 20 §:n mukaan STTV voi tehostaa tupakkalain säännösten perusteella kieltoa tai määräystä. Uhkasakko on yleensä tarpeen, kun on olemassa vaara, että uhkasakon kohde toistaa kieltopäätöksen kohteena olevan menettelyn. BATN on vuodesta 1994 lukien noudattanut väliaikaista kieltopäätöstä ja toteuttanut kaikki siihen liittyvät toimenpiteet, joten uhkasakon määräämiseen ei ole perustetta. STTV:n päätöksen täytäntöönpanon väliaikaista kieltämistä koskevan vaatimuksen osalta yhtiö on todennut, että tupakkalaki on tältä osin puutteellinen.

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON VALVONTAKESKUKSEN VASTAUS

STTV on pyytänyt, että hintatietojen ilmoittamista koskevaa vaatimusta ei käsiteltäisi markkinatuomioistuimessa. Muilta osin STTV on kiistänyt kaikki BATN:n vaatimukset siltä osin kuin ne koskevat STTV:n päätöksen kumoamista sekä vaihtoehtoisesti kiellon täsmentämistä ja uhkasakon asettamatta jättämistä tai pienentämistä sekä vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. STTV on pyytänyt, että BATN:n vaatimukset näiltä osin hylätään. Mikäli markkinatuomioistuin katsoo, että oikeudenkäyntikuluja voidaan laillisesti vaatia ja tuomita tässä oikeudenkäynnissä, STTV on pyytänyt, että BATN velvoitetaan korvaamaan STTV oikeudenkäyntikulut 21.008 markalla laillisine korkoineen. Siltä osin kuin hakija on vaatinut STTV:n päätöksen täytäntöönpanon väliaikaista keskeyttämistä BATN:n vaatimus on lakiin perustumaton.

STTV pyysi kirjeellään 30.10.1996 BATN:lta selvitystä silmälläpitäen sosiaali- ja terveysministeriön antaman väliaikaisen kiellon voimassapitämistä ja kiellon laajuutta. Tietoja pyydettiin sekä vähittäis- että tukkumyyntipaikoissa mahdollisesti olevista julisteista ja myyntitelineistä. BATN ilmoitti 25.11.1996 antamassaan vastauksessa, ettei heidän tietojensa mukaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä tarkoitettuja myyntitelineitä tai julisteita esiinny tupakkatuotteiden myyntipaikoissa. BATN:n vastauksen liitteenä oli mainonnallisia tehokeinoja sisältäviä hyllynreunatarroja sekä kuva vähittäismyyntipaikoissa olevista myyntitelineistä, jotka "ovat yksivärisiä tai savukkeiden pakkausten mukaisia". BATN:n vastaukseen liitetyn valokuvan kuvatekstin mukaan sanottu teline "on käytössä" ja vastauksen mukaan "voi olla käytössä myös vähittäismyyntiliikkeissä". Lisäksi liitteissä näkyi mainoslausein varustettuja tukkumyyntitelineitä.

STTV pyysi kirjeellään 17.7.1997 vielä uutta selvitystä, koska edellisen BATN:n selvityksen mukana tulleissa tarroissa ja valokuvissa esiintyi tupakkalain vastaiseksi katsottavaa materiaalia. BATN:n 27.8.1997 antamasta vastauksesta kävi ilmi, että vähittäismyyntipaikoissa pidettiin lisäksi esillä erityisiä BATN:n sikarimyyntitelineitä, jotka on varustettu värikkäällä Cafe Creme -reunatarralla ja että myös tukkumyyntipaikoissa oli erityisiä BATN:n myyntitelineitä, mutta niissä ei vastauksen mukaan ollut enää iskulauseita. Vastauksen liitteenä olleesta valokuvasta näkyi kuitenkin, että tukkumyyntipaikoissa käytettiin myyntitelineen yhteydessä mainosjulistetta ja vähittäismyyntipaikoissa hyllynreunatarroja, joiden ulkoasu oli selvästi mainonnallinen.

Päätöksellään 8.9.1997 STTV kielsi BATN:ia jatkamasta tai uudistamasta kuluttajiin kohdistuvaa myynninedistämistoimintaa siten, että BATN:n myötävaikutuksella 1) sen valmistamia tai markkinoimia tupakkatuotteita sijoitetaan erillisiin myyntitelineisiin tai muulla vastaavalla tavalla kiinnitetään asiakkaan huomio tupakkatuotteisiin niiden poikkeuksellista sijoittelua myyntipaikassa hyväksi käyttäen, 2) myyntipaikkoihin sijoitetaan julisteita, jotka sisältävät iskulauseita tai vastaavia mainonnallisia tehokeinoja huomion kiinnittämiseksi BATN:n valmistamiin tai markkinoimiin tupakkatuotteisiin. Tämä kielto sisältää myös ne toimenpiteet, jotka kiellettiin sosiaali- ja terveysministeriön väliaikaisella kieltopäätöksellä. Kieltopäätöksensä perään STTV liitti erillisen kannanoton otsikolla "Tukkumyyntitelineet ja vähittäismyymälöiden hyllynreunatarrat". Tämä kannanotto ei sisälly kieltoon, vaan on STTV:n ilmoitus näkemyksestään koskien otsikossa sanottua toimintaa.

Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista koskevan asetuksen (hintamerkintäasetuksen) 3 §:n mukaan vähittäiskauppiaan tulee yksilöityä hyödykettä mainostaessaan tai muutoin markkinoidessaan ilmoittaa hyödykkeen hinta. Tilannetta, jossa tätä säännöstä sovellettaisiin tupakkatuotteisiin, ei voi käytännössä esiintyä, koska tupakkatuotteiden myynninedistämistoiminta on kiellettyä. STTV:n kieltopäätöksessä ei ole ollut lainkaan kysymys hintatietojen ilmoittamisesta, joten yhtiön tätä asiaa koskevaa vaatimusta ei voida STTV:n käsityksen mukaan markkinatuomioistuimessa käsitellä.

Myyntiin osallistuviin suunnattu myynninedistäminen oli vanhan lain mukaan sallittua, mutta tupakkalain muutoksen yhteydessä kiellettiin myös myyntiin osallistuviin kohdistuva myynninedistämistoiminta. Tupakkalaissa ja asetuksessa määriteltyä tuotetietoa, kuten muita kuin hintamerkintäasetuksen 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuja hintatietoja, voidaan antaa vain myyntiin osallistuville, ei lainkaan kuluttajille.

Myös aikaisempien tupakkalain valvontaviranomaisten vakiintunut kanta on ollut, että esimerkiksi tupakkatuotteiden hinnaston esittäminen elintarvikekaupan kuluttajille jaettavassa tuoteluettelossa on kiellettyä myynninedistämistoimintaa. Voimassa olevan tupakkalain mukaan se on kiellettyä myynninedistämistoimintaa. STTV katsoo, että päätös vastaa voimassa olevan tupakkalain tarkoitusperiä, ottaen huomioon, että tupakkalain muutoksen yhteydessä tupakan mainontaa ja myynninedistämistä koskevia säännöksiä tiukennettiin olennaisesti.

STTV on päätöksellään kieltänyt BATN:ia myötävaikuttamasta siihen, että päätöksessä mainittuja tehokeinoja käyttäen kuluttajan huomio kiinnitetään tiettyihin tupakkatuotteisiin. Erityinen sijoittelu ja julisteiden käyttäminen myymälässä on myymälämainontaa, joka on tupakkalain mainontasäännösten nojalla kiellettyä. STTV:n kieltopäätös sisältää sen, että erilliset myyntitelineet ovat kiellettyä myymälässä tapahtuvaa myynninedistämistä riippumatta siitä, esitetäänkö niissä mainoslauseita, ja riippumatta siitä, minkä sisältöisiä mainoslauseet ovat.

STTV:n kieltopäätöksen laajuutta tarkasteltaessa ei ole merkitystä sillä, mitä mainoslauseita Helsingin käräjäoikeus on punninnut käsitellessään markkinointirikosasiaa. On aivan eri asia antaa hallinnollinen kielto kuin tuomita rangaistukseen rikoksesta. Käräjäoikeuden tuomio on kuitenkin tässä tapauksessa tukenut sitä STTV:n näkemystä, että BATN on ollut ja on vastuussa erityisten myyntitelineiden ja mainosjulisteiden sijoittelusta vähittäismyyntiliikkeissä.

Asia haluttiin kuitenkin selvittää vielä tiukentunut lainsäädäntö ja mahdolliset uudemmat BATN:n myynninedistämistoimet huomioon ottaen. Selvityksestä kävikin ilmi, että BATN on toimittanut vähittäiskauppaan tarkoitettuja erillisiä myyntitelineitä kaupalle, joiden avulla toimeenpannaan tupakan myynninedistämistä, vaikka telineisiin ei liittyisikään mainostekstejä. Kysymyksessä on kokonaan uusi kieltopäätös, joka näin ollen voi myös olla sosiaali- ja terveysministeriön antamaa kieltoa laajempi.

Sikaritelineeseen pätee sama kuin muihinkin erillistelineisiin. Yhden valmistajan tai maahantuojan tuotteiden ottamisen erillistelineestä voidaan katsoa pikemminkin vaikeuttavan kuin helpottavan myyjän toimintaa, joten erillistelineen tarkoituksena on ainoastaan huomion kiinnittäminen Cafe Creme tuotteisiin, siis myynninedistäminen.

Uhkasakon asettaminen ja sen määrä on perusteltu, kun verrataan tilannetta, jossa STTV:n kielto on annettu siihen tilanteeseen, jossa sosiaali- ja terveysministeriö määräsi BAT:lle väliaikaisen kiellon. Yhtiö väitti ministeriön vuonna 1994 antaman väliaikaisen kiellon kohteena olleiden vähittäismyymälöissä esiintyneiden julisteiden ja myyntitelineiden olleen tarkoitettu myyntiin osallistuville. Kuitenkin ne pantiin käytännössä kuluttajien nähtäville vähittäismyymälöihin. Ministeriön kieltämän sekä STTV:n kieltopäätöksen kohteena olevan toiminnan toistaminen on mahdollista ja varsin todennäköistä varsinkin, kun on käynyt ilmi, että mainosjulisteiksi katsottavia julisteita pidetään edelleen esillä muun muassa tukkumyymälöissä, samoin kuin mainoslausein varustettuja myyntitelineitä.

On itsestään selvää, että myynninedistämistoimet tuottavat ja ainakin niiden tarkoituksena on tuottaa taloudellista hyötyä. Arvioitaessa sitä, mikä on tupakkalain 18 §:n 1 momentin nojalla kiellettävää toimintaa, ei ole merkitystä taloudellisen hyödyn määrällä. Sillä, pystytäänkö tämän hyödyn määrä laskennallisesti toteen näyttämään tai ei, ei ole merkitystä silloin kun asiassa annetaan hallinnollinen kieltopäätös. Uhkasakko sen suuruisena kuin STTV on sen asettanut on tarpeen kiellon tehokkuuden turvaamiseksi.

Tupakkalainsäädäntö on kansalaisten terveyden suojelemiseksi säädettyä kuluttajansuojalainsäädäntöä. Samoin kuin kuluttajansuojalain nojalla markkinatuomioistuimeen tuotuihin asioihin, myös tupakkalain soveltamiseen liittyy siis tietynlainen, hyvin voimakas, yleinen etu, jota valvontaviranomainen pyrkii edistämään. Myös tupakkamainontaa koskevat kieltopäätökset tehdään virkavastuulla hallintomenettelylakia noudattaen. Mikäli oikeudenkäyntikuluja voidaan laillisesti vaatia ja tuomita, BATN on velvoitettava korvaamaan STTV:n oikeudenkäyntikulut. BATN:n esittämä lasku kuluista on määrältään selvästi ylimitoitettu. STTV katsoo, että BATN:n vaatimus päätöksen täytäntöönpanon väliaikaisesta kieltämisestä ei perustu lakiin, joten se on jätettävä tutkimatta. Koska päätöksen tehosteeksi asetettu uhkasakko voidaan tuomita maksuun pantavaksi vain markkinatuomioistuimen päätöksellä, STTV ei voi ilman markkinatuomioistuimen myötävaikutusta ja uutta oikeudenkäyntiä toteuttaa päätöksen täytäntöönpanoa.

TODISTELU

Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa British-American Tobacco Nordic Oy:n toimitusjohtajaa Jari Metheriä. Kuultava on kertonut mm. seuraavaa:

Kuultava on tullut BATN:n palvelukseen helmikuussa 1995. Toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin toukokuun alusta 1998 lukien. BATN kouluttaa henkilökuntaansa jatkuvasti tupakkalain sisältöön liittyvistä asioista. Yhtiön myyntiorganisaatiossa on kolme kanavaa: 1. ruokakaupat, marketit ym., 2. kioskit, huoltamot, pienimmät ruokakaupat ja pika- ja noutotukut, sekä 3. hotellit, ravintolat ja kahvilat. Yhtiön terminologiassa myyntiteline tarkoittaa joko keskitettyä hyllyratkaisua, jossa ovat ao. myyntipisteessä myytävät tupakkatuotteet, tai telineitä, jotka ovat joko lattialla tai katossa. Niissä on kaikkien tupakanvalmistajien tuotteita. On myös pika- ja noutotukuissa käytettäviä telineitä, joita käytetään vain tilanteissa, jotka liittyvät tuotteen kampanjanomaiseen myyntiin. Tällaiset telineet on kohdistettu ainoastaan jälleenmyyjiin ja niissä lukee "tiedotus kaupalle".

Kartongista tehtyjä pakkauksia, joihin on sijoitettu "kymppiaskeja" eli kymmenen savuketta sisältäviä kuluttajapakkauksia, toimitetaan pika- ja noutotukkuihin. On mahdollista, että niitä saattaa silloin tällöin esiintyä myös vähittäisliikkeissä sen vuoksi, että niitä saattaa pika- ja noutotukuista ajautua jälleenmyyntipisteisiin esim. tilanteessa, jossa lanseerataan uutta tuotetta. Jälleenmyyjä päättää, miten ao. myyntipisteessä olevat tuotteet sijoitetaan. BATN:n ensisijainen tavoite on aina, että yhtiön tuotteet olisivat sijoitettuina myyntipisteen varsinaiseen myyntitelineeseen, jossa kaikkien valmistajien tuotteet ovat. Sikaritelineitä on toimitettu BATN:n toimesta jälleenmyyjille helpottamaan näiden työtä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) on 8.9.1997 antamassaan päätöksessä kieltänyt British American Tobacco Nordic Oy:tä 800.000 markan sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta kuluttajiin kohdistuvaa mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa myötävaikuttamalla siihen, että

1. sen valmistamia tai markkinoimia tupakkatuotteita sijoitetaan erillisiin myyntitelineisiin tai muulla vastaavalla tavalla kiinnitetään asiakkaan huomio tupakkatuotteisiin niiden poikkeuksellista sijoittelua myyntipaikassa hyväksi käyttäen,

2. myyntipaikkoihin sijoitetaan julisteita, jotka sisältävät iskulauseita tai vastaavia mainonnallisia tehokeinoja huomion kiinnittämiseksi yhtiön valmistamiin tai markkinoimiin tupakkatuotteisiin.

STTV on ilmoittanut, että päätös perustuu sosiaali- ja terveysministeriön 19.9.1994 yhtiölle antamaan väliaikaiseen kieltoon, jossa yhtiötä oli tuolloin voimassa olleen tupakkalain säännösten nojalla väliaikaisesti kielletty 800.000 markan sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta Pall Mall savukkeiden kuluttajiin kohdistuvaa myynninedistämistä. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös oli perustunut siihen, että Pall Mall tupakkatuotteiden kuluttajiin kohdistuvaa myynninedistämistä oli vuonna 1994 tapahtunut kioskeissa, ravitsemusliikkeissä ja huoltoasemilla mm. Helsingissä. Pall Mall tupakkatuotteita oli ollut myyntitelineessä, jossa olivat näkyneet tekstit "Murskavoitto hintakilpailussa", "Pall Mall on nyt Suomen halvin savuke", "Uudet maut medium ja ultra lights" ja "uusi hinta". Myyntitelineen takaosa oli ollut irrotettavissa erilliseksi julisteeksi ja sekä julistetta että myyntitelinettä ilman takaosaa oli esiintynyt myös itsenäisinä myynninedistämistoimintoina.

Markkinatuomioistuin toteaa, että toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (tupakkalaki) 8 §:n 1 mom:n mukaan tupakkatuotteen mainonta ja epäsuora mainonta on kielletty. STTV voi sanotun lain 18 §:n 1 mom:n nojalla kieltää tupakan mainontatoimenpiteen ja muun myynninedistämisen. Lain 21 §:n mukaan se, jolle STTV on määrännyt tupakkalain säännösten nojalla kiellon, voi hakemuksella saattaa asian markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi.

British-American Tobacco Nordic Oy on tupakkalain 21 §:n säännökseen viitaten markkinatuomioistuimessa vaatinut, paitsi STTV:n edellä mainitun päätöksen kumoamista, myös sen vahvistamista, että hintatietoja, kuten esimerkiksi "uusi hinta", saa antaa kuluttajille. Markkinatuomioistuin toteaa tämän johdosta, että STTV:n esillä olevassa asiassa antamassa päätöksessä ei ole ollut kysymys siitä, millaisia hintatietoja tupakkalain mukaan saa antaa. Ottaen huomioon myös edellä mainitut tupakkalain säännökset yhtiön vaatimusta ei tältä osin voida ottaa tutkittavaksi markkinatuomioistuimessa.

STTV:n kieltopäätöksen kohteena ovat olleet "erilliset myyntitelineet" ja myyntipaikkoihin sijoitettavat, iskulauseita ym. sisältävät julisteet. Päätöksessä on kiellon perusteeksi viitattu edellä mainitussa sosiaali- ja terveysministeriön väliaikaista kieltoa koskevassa päätöksessä kiellettyihin myyntitelineisiin ja julisteisiin. Lisäksi päätöksen perusteluissa on mainittu ilman mainostekstejä oleva Pall Mall savukkeen myyntiteline, joka voi olla esillä myös vähittäismyyntipaikassa, sekä huoltamoilla ja kioskeissa käytettävä pikkusikareille tarkoitettu erillinen teline.

STTV:n päätöksen pohjana on muilta osin ollut vuonna 1994 toteutetut myynninedistämistoimenpiteet, joihin sosiaali- ja terveysministeriön edellä mainittu päätös on perustunut. STTV on markkinatuomioistuimessa esittänyt päätöksensä perusteeksi British-American Tobacco Nordic Oy:n vuonna 1994 käyttämää ko. myynninedistämisaineistoa. Yhtiö on ilmoittanut noudattaneensa sosiaali- ja terveysministeriön väliaikaista kieltoa koskevaa päätöstä kaikilta osin, eikä STTV ole esittänyt näyttöä siitä, että ko. päätöksessä kiellettyä aineistoa olisi sen jälkeen käytetty.

Tupakkalain säännökset ja valvontamenettely ovat sosiaalija terveysministeriön mainitun päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet ja muutokset ovat tulleet voimaan 1.3.1995. Myös markkinatuomioistuimen toimivaltaan tupakkalain säännösten soveltaminen on kuulunut vasta 1.3.1995 lähtien. STTV:n päätöksessä on kielletty ainoastaan kuluttajiin kohdistuvia myynninedistämistoimenpiteitä. STTV ei ole esittänyt selvitystä siitä, että yhtiö olisi käyttänyt mainonnallista aineistoa sisältäviä telineitä tai julisteita taikka muutakaan vastaavaa myynninedistämisaineistoa vähittäismyyntipaikoissa tupakkalain säännösten edellä mainittujen muutosten voimaantulon jälkeen.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että British-American Tobacco Nordic Oy:n ei ole näytetty käyttäneen STTV:n päätöksessä kiellettyjä, voimassa olevan tupakkalain säännösten vastaisia myyntitelineitä tai julisteita eikä harjoittaneen muutakaan siihen rinnastettavaa, voimassa olevan tupakkalain säännösten vastaista tupakkatuotteiden myynninedistämistä. STTV:n määräämää kieltoa ei näin ollen voida pitää voimassa.

Tupakkalaissa ei ole säännöksiä siitä, että markkinatuomioistuin voisi määrätä sanotun lain perusteella annetun kiellon täytäntöönpanon keskeytettäväksi väliaikaisesti. Myöskään markkinatuomioistuimesta annetussa laissa ei ole tällaisia säännöksiä. Hakijan vaatimus on siten markkinatuomioistuimessa esitettynä tältä osin lakiin perustumaton.

STTV on paljoksunut British-American Tobacco Oy:n esittämää oikeudenkäyntikuluvaatimusta. Ottaen myös huomioon, että yhtiön vaatimuksia ei ole kaikilta osin hyväksytty, STTV on määrättävä maksamaan yhtiölle vain osa vaadituista oikeudenkäyntikuluista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Hakemus jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee tupakkatuotteiden hintatietojen antamista. Tutkiessaan asian muilta osin markkinatuomioistuin kumoaa hakemuksen kohteena olevan, STTV:n 8.9.1997 antamassa päätöksessä British-American Tobacco Nordic Oy:lle määrätyn kiellon. Vaatimus STTV:n päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä väliaikaisesti hylätään.

STTV velvoitetaan suorittamaan British-American Tobacco Nordic Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista sataviisikymmentätuhatta (150.000) markkaa. Korvaukselle on maksettava korkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassaoleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Mäkinen, Tala, Airikkala, Kivipato, Maijala, Oksala-Leino, Ollikainen ja Sario