Market Court bans unfair comparative advertising for Philips lamps violating good business practice rules.

Auralight Oy Ab vastaan Oy Philips Ab ja Philips Valaistus Oy Ab. Eräässä ammattilehdessä oli julkaistu osastossa "mielipiteitä" artikkelin muotoinen kirjoitus, jossa oli verrattu hakijan ja vastaajien markkinoimia loistelamppuja. Kirjoitus oli sisältönsä puolesta kohdistunut myös yhtiöiden potentiaalisiin asiakkaisiin ja oli omiaan edistämään vastaajien markkinoimien tuotteiden menekkiä. Kirjoitukseen oli viitattu myös Philips Valaistus Oy Ab:n markkinointitilaisuudessa. Kirjoitus oli luonteeltaan selkeästi kaupallinen ja siihen voitiin soveltaa SopMenL:n säännöksiä.

Kirjoituksessa oli verrattu hakijan ja vastaajien loistelamppuja esittämällä lamppujen ominaisuuksista lukuja, joiden pohjana olevat mittaustulokset ja laskelmat eivät olleet perustuneet keskenään vertailukelpoisiin seikkoihin. Kirjoituksessa ollut väite, jonka mukaan hakijan lamppujen käyttäminen olisi kymmenen prosenttia kalliimpaa kuin vastaajien lamppujen käyttäminen, oli perustunut sanotunlaisiin mittaustuloksiin ja laskelmiin. Vaikka kirjoituksessa olleet virheellisyydet olivat sinänsä pieniä, kirjoitus oli kuitenkin kokonaisuutena saattanut antaa lukijoille virheellisen kuvan hakijan ja vastaajien lampuista ja niiden keskinäisestä edullisuudesta. Kirjoituksessa ollut vertailu ei ollut kaikilta osin perustunut riidattomiin tosiseikkoihin, eikä vertailu ollut antanut oikeaa kuvaa vertailluista loistelampuista. Vastaajat olivat, käyttämällä kirjoituksessa hakijan ja vastaajien loistelamppujen sanotunlaista vertailua, menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL_1_§

AURALIGHT OY AB:N VAATIMUKSET

Hakija on vaatinut, että Oy Philips Ab:tä ja Philips Valaistus Oy Ab:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään jatkamasta sellaista hakijan ja vastaajien tuotteiden vertailevaa mainontaa, jossa

1. mainosta ei selvästi ole tunnistettavissa mainokseksi,

2. hakijan ja vastaajien loistelampuista on molemmista piirretty omat, valotason alenemaa kuvaavat käyränsä, jotka mittaavat eri asioita ja käyrät on esitetty samassa kuvassa siten, että mainoksesta saa harhaanjohtavan kuvan käyrien keskinäisestä vertailukelpoisuudesta,

3. verrataan kahta eri tavalla laskettua hakijan ja vastaajan loistelampun elinikää kertomatta, miten loistelamppujen vertailussa käytetyt arvot on saatu ja miten ne eroavat toisistaan,

4. vastaajat käyttävät totuudenvastaisia ja halventavia lausumia Auralight Oy Ab:n pitkäikäloistelampuista. Vastaajien mainoksessaan esittämien väitteiden mukaan

4.1. "Pitkäikä, Long Life eli LL-lampuilla joudutaan huomioimaan valovirran alenema. Tällöin aluksi on turhan paljon ja lopuksi kiusallisen vähän valoa, kun ne nyt vielä palavat vaikkeivät juurikaan valaise..."

4.2. "Kun käytetään LL-lamppuja, joudutaan alkutilanteeseen suunnittelemaan ylimääräistä valoa, jotta aikaansaataisiin keskimäärin suunniteltu valaistustaso. Loppuvaiheessa valaistustaso kuitenkin on alle suunnitellun, eli valaistustaso on vain hetken sellainen kuin pitäisi."

4.3. "Päädytään pitkäikäisten loistelamppujen kustannuksissa noin 10 % kalliimpaan ratkaisuun, joka myös esteettisesti on huonompi."

4.4. "Mikäli olemassa olevaan NG-loistelamppuasennukseen asennetaan LL-loistelamput, eivät vuotuiset kokonaiskustannukset kasva, mutta näin ei myöskään saada mitään säästöä aikaan, saadaan vain vähemmän valoa ja enemmän sammuneita lamppuja."

5. Vastaajat antavat erehdyttävää ja väärää tietoa hakijan pitkäikäloistelamppujen sisältämästä elohopeamäärästä ja hakijan pitkäikäloistelamppujen ostajille syntyvistä ongelmajätekustannuksista, ja tekstistä saa myös sen kuvan, että puolet hakijan pitkäikäloistelampuista joutuu käsittelemättömänä luontoon,

6. kerrotaan hakijan pitkäikäloistelamppujen kuolleisuusprosentti ja jätetään kertomatta vastaajien loistelamppujen yhdenvertaista laskutapaa hyväksikäyttäen saatu kuolleisuusprosentti,

7. esitetään totuudenvastaisia ja perusteettomia tietoja hakijan pitkäikäloistelamppujen puhdistuskustannuksista sekä siitä, että hakijan pitkäikäloistelamppujen käyttö johtaa verrattuna vastaajien loistelamppuihin suuriin puhdistuksesta johtuviin lisäkustannuksiin,

8. vastaajat totuudenvastaisesti väittävät, että hakijan pitkäikäloistelamppuja tarvitaan noin 12 % enemmän siihen, että saadaan sama valoteho kuin vastaajien loistelampuilla,

9. totuudenvastaisesti väitetään, että käytettäessä hakijan pitkäikäloistelamppuja energiakustannukset ovat 12 % suuremmat kuin käytettäessä vastaajien loistelamppuja saman valotehon saavuttamiseksi,

10. vastaajat tekevät puutteellisia pääomakustannusvertailuja siten, että kustannusvertailussa ei oteta huomioon kaikkia kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä, jolloin saadaan vastaajien loistelamppu näyttämään huomattavasti edullisemmalta kuin hakijan pitkäikäloistelamppu,

11. vastaajat väittävät totuudenvastaisesti, että vastaajien loistelamppujen käyttö verrattuna hakijan pitkäikäloistelamppuihin tulee kokonaiskustannuksilla mitattuna halvemmaksi.

Hakija on myös vaatinut, että vastaajat velvoitetaan oikaisemaan ko. kirjoituksessa antamansa virheelliset tiedot taikka julkaisemaan markkinatuomioistuimen kieltopäätös markkinatuomioistuimen määräämässä lehdessä, esim. Sähköala-lehdessä.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 99 188,52 markalla laillisine korkoineen.

Markkinoilla on Auralight Oy Ab:n valmistamia "pitkä elinikä loistelamppuja", Aura Longlife (36000h, IEC81-loistelamppu). Yksi markkinoilla olevista korvaavista tuotteista on Philipsin loistelamppu Philips TLD80 NG. Auralampulla on muiden valmistajien lamppuihin verrattuna kolminkertainen polttoikä laskettuna IEC81-normin mukaisesti.

Philips Valaistus Oy Ab:n nimellä on julkaistu Suomen Sähköurakoitsijaliitto ry:n ja Suomen Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n julkaisemassa Sähköala-lehdessä numerossa 5/1996 kirjoitus "Pitkäikälampuista". Heikki Pöntys Philips Valaistus Oy Ab:stä on kirjoittanut artikkelin. Kirjoituksesta saa sellaisen kuvan, että kirjoitus sisältää teknisen asiantuntijan tekemän objektiivisen Philipsin ja Auralightin lamppujen vertailun. Tosiasiassa teksti on Philips Valaistus Oy Ab:n yksipuolinen, ainoastaan Philipsin tietoihin perustuva vertailu Philipsin ja Auralightin tuotteiden välillä. Philipsin tuote on artikkelissa saatu näyttämään paljon Auralightin tuotetta paremmalta.

Artikkeli on luonteeltaan kaupallinen eli se on omiaan edistämään Philipsin tuotteiden menekkiä. Artikkeli ei ole toimituksellinen kirjoitus. Se ei ole perustunut lehden toimitukselliseen aloitteeseen, arviointiin tai päätökseen. Artikkeli on julkaistu siinä muodossa kuin se on lehdelle toimitettu. Lehdellä ei olisi edes ollut resursseja käydä artikkelia sisällöllisesti läpi. Heikki Pöntys on myös ennen artikkelin julkaisemista maaliskuussa 1996 pitänyt sähköurakoitsijoiden kokouksessa esitelmän, joka on ollut lähes identtinen ko. artikkelin kanssa. Pöntys on tuolloin myös kertonut, että Sähköala-lehdessä tullaan julkaisemaan samaa asiaa koskeva kirjoitus. Lisäksi eräät Philipsin palveluksessa olevat muut henkilöt ovat esittäneet Philipslamppuja markkinoidessaan samat asiat, jotka olivat Pöntyksen artikkelissa.

Auralamppujen valonalenema on 36.000 tunnin polttoajan jälkeen (kolmen tunnin polttojakso) keskimäärin (IEC81) 16 % ja tällöin lamppujen kuolleisuus on keskimäärin 10 %. Vastaajien väittämä, että Auralamput antaisivat aluksi liikaa ja lopuksi liian vähän valoa, on totuudenvastainen. Artikkelissa kerrotaan Philips-lampun valovirran aleneman olevan 10.000 tunnin kohdalla alle 5 %. Siinä ei kuitenkaan kerrota, että IEC81-standardin mukaisesti laskettuna Philipslampun kuolleisuus on 12.000 polttoajan jälkeen noin 25-30 %. Artikkelissa kerrotaan Philips-lampuista 12 tunnin polttojaksoissa ja Auralightin lampuista 3 tunnin polttojaksoissa (IEC81). Kirjoitukseen liitetyssä kuvassa on Philipsin piirtämät käyrät, joilla vertaillaan Philipslampun ja Auralampun kuolleisuutta siten, että kaaviossa olevat kuolleisuuskäyrät on saatu eri menetelmillä. Lisäksi Auralightin käyrä ei vastaa valmistajan itsensä ilmoittamia arvoja, vaan se on piirretty huonommaksi (harmonisesti laskevaksi).

Artikkelissa kerrotaan, että Philipsin loistelamput sisältäisivät 3 mg elohopeaa ja että Auralightin lamput sisältäisivät yli 40 mg elohopeaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Auralamppujen elohopeamäärä on ollut keskimäärin 25 mg ja vuoden 1996 lopussa se tulee olemaan 7-9 mg wattitehosta riippuen. Philips on myöntänyt käyttäneensä elohopeamääristä vanhentuneita mittaustuloksia. Elohopeamääriä laskettaessa ja lamppuja vertailtaessa on otettava huomioon myös se, että koska Auralamppu kestää noin kolme kertaa kauemmin kuin Philips-lamppu, syntyy Philipslamppuja käytettäessä ongelmajätettä kolmen Philipslampun verran yhtä Auralamppua kohti. Auralight Oy hoitaa veloituksetta asiakkaan vanhojen lamppujen ongelmajätekäsittelyn.

Artikkelin kuvassa on verrattu Philipslampun käytännöllistä elinikää Auralampun taloudelliseen elinikään. Tapa jossa samaan diagrammiin piirretään kaksi eri käyrää loistelamppujen eliniästä siten, että käyrät mittaavat eri asioita tai ne on laskettu eri tavoin, on harhaanjohtava ja markkinointikeinona sopimaton. Sen lisäksi Philips on vertailemiensa lamppujen käyriä piirtäessään käyttänyt toisesta lampusta ulkoista esitettä eli markkinointiesitettä ja toisesta sisäistä eli sisäiseen käyttöön tarkoitettua esitettä. Tästä syystä piirretyt käyrät eivät ole vertailukelpoisia keskenään.

Tällaisessa vertailussa on huomattava, että käytännöllinen elinikä on niin käyttökohteesta riippuva, että vakioloistelampun elinikä saattaa vaihdella muutamasta tuhannesta tunnista yli 15 000 tuntiin. Tämän vuoksi polttoikä on ilmoitettava IEC81normin mukaisesti tai ainakin kerrotun arvon riippuvuus käyttöolosuhteista on ilmoitettava, jotta tuotteen ostajaa ei johdettaisi harhaan. Koska käyttökohteen määritteleminen etukäteen on vaikeaa, Auralight antaa lamppuja myydessään aina seikkaperäisen kirjallisen takuun IEC81-normin mukaisesti lasketusta taloudellisesta polttoiästä.

Kirjoituksesta saa sen kuvan, ettei pitkällä käyttöiällä saavuteta minkäänlaista kustannussäästöä johtuen siitä, että lamppuja joudutaan likaantumisen vuoksi puhdistamaan ja puhdistuskustannukset nousevat lamppujen vaihtokustannusten tasolle. Tällaisille väitteille ei ole perustaa, koska lamppujen likaantuminen on suoraan verrannollinen käyttökohteeseen. Jos lamppuja käytetään nopeasti likaantuvissa kohteissa, kannattaa lamput suojata käyttämällä suljettuja valaisimia. Puhdistuksesta mahdollisesti aiheutuvat kustannukset eivät ole sellainen erä, joka voitaisiin ottaa objektiivisessa kustannusvertailussa huomioon.

Artikkelissa väitetään, että käytettäessä Auralamppuja niitä tarvitaan 12 % enemmän, jotta saataisiin sama valoteho kuin Philipslamppuja käytettäessä. Tällöin energiakustannukset nostaisivat Auralamppujen käytön paljon kalliimmaksi kuin Philips-lamppujen käytön. Tämä ei pidä paikkaansa. Tosiasiassa Auralamput tuottavat hakijan luettelossa mainitut lumearvot 0,1-0,2 wattia pienemmillä tehoilla kuin nimelliset wattitehot antavat ymmärtää. Artikkelissa vedotaan myös siihen, että Auralightin pääomakustannukset ovat puolitoistakertaiset niiden hankintahintaan verrattuna. Tässä ei kuitenkaan ole otettu huomioon inflaatiota, joten esitetyt pääomakustannukset eivät ole todellisia. Kun kustannuslaskelmavertailu Philipsin ja Auralightin lamppujen välillä tehdään inflaatio huomioon ottaen, saadaan tulokseksi se, että vaihto-, ongelmajäte-, ja pääomakustannukset Auralamppuja käytettäessä ovat käyttäjälle yli 25 mk/lamppu pienemmät kuin Philipslamppuja käytettäessä.

Artikkelissa olevassa kustannusvertailussa on jätetty huomioimatta inflaatiovaikutukset. Jos tarkasteluajanjaksona on 36 000 tuntia, se tekee vuosissa melko paljon. Vähintään kahden prosentin suuruinen inflaatio tulisi ottaa laskelmissa huomioon. Artikkelissa on lisäksi pääomakustannusvertailussa käytetty seitsemän prosentin korkokantaa, jota on tällä hetkellä pidettävä korkeana.

OY PHILIPS AB:N JA PHILIPS VALAISTUS OY AB:N VASTAUS

Vastaajat ovat kiistäneet menetelleensä SopMenL:n säännösten vastaisesti ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Vastaajat ovat myös vaatineet, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 57 900,50 markalla laillisine korkoineen.

Hakemuksen kohteena olevan artikkelin kirjoittanut Heikki Pöntys on Philips Valaistus Oy Ab:n palveluksessa. Hän on tarjonnut kirjoittamansa artikkelin julkaistavaksi Sähköala-lehdessä. Artikkelissaan Pöntys on käytössään olleen materiaalin ja alalla saavuttamansa kokemuksen perusteella verrannut keskenään NGlamppuja ja LL-lamppuja. Artikkelin julkaisemisesta ja sijoittamisesta lehteen on vastannut lehden päätoimittaja. Sähköalalehti on julkaissut hakijayhtiön vastineen lehden seuraavassa numerossa vastaavalla palstalla samalla tavoin kuin Pöntyksen kirjoituksen. Kumpikaan ei ole mainos vaan kysymys on lehden palstoilla käytävästä debatista.

Pöntyksen kirjoitusta ei ole julkaistu mainoksena maksua vastaan. Kirjoituksessa on esitetty Pöntyksen oma mielipide, jonka ilmaisemiseen hänellä on ollut oikeus. Pöntys vastaa itse kirjoituksensa oikeellisuudesta. Kirjoituksen teema on ymmärrettävä, sillä Auralight on mainostanut tuotteitaan korostamalla yksipuolisesti vain lamppujen pitkää ikää. Pöntyksen kirjoituksessa on alan ammattiväelle haluttu viestittää, että valaistukseen liittyvä investointi on monitahoisempi kysymys ja investointilaskelmassa tulee ottaa myös muita tekijöitä huomioon. Kysymyksessä olevien loistelamppujen markkinointi kohdistuu alan ammattihenkilöihin. Artikkelin teemalla on lehden kohderyhmään nähden ollut tiedonvälitysmerkitys, jolla motiivilla artikkeli on lehden palstoille ilmeisesti otettukin.

Vastaajien hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan artikkelissa olevat lamppujen elinikää koskevat käyrät on sekä Auralightin että Philipsin tuotteen osalta laadittu IEC81-normien mukaisesti, joten ne ovat vertailukelpoisia. Lamppujen alenemakäyrissä on huomioitu sekä valovirran alenema että kuolleisuus käytön aikana.

Asiantuntijalausunnon mukaan valotason alenemaa on perusteltua käyttää yhtenä kriteerinä vertailtaessa valotuoton kokonaiskustannuksia. Philipsin lampuilla valotason vaihteluväli on lamppujen valovirran alenemasta ja kuolleisuudesta johtuen 100-85 % ja Auralightin lampuilla 100-70 %. Hakijan lamppujen valovirta on alentunut 36.000 tunnin polttojakson jälkeen enemmän kuin normaalin loistelampun 12.000 tunnin polttojakson jälkeen, jolloin Philips suosittelee lamppujen ryhmävaihtoa (tässä on huomioitu alenema, kuolleisuuden sekä myös likaantumisen johdosta). Artikkelissa ei siten ole käytetty totuudenvastaista tai halventavaa lausumaa valovirran alenemiseen liittyen. Keskimääräiseen valaistustasoon liittyvät artikkelin lausumat ovat totuudenmukaisia.

Vastaajien hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan energiakustannukset ovat suoraan verrannolliset lamppumäärään. Jotta Auralightin lampuilla saadaan sama valovirta 36.000 tunnin aikana, täytyy lamppuja olla 10 % enemmän ja siten energiankulutus on n. 10 % suurempi. Pöntys on artikkelissaan viitannut laskelmassa oleviin käyriin, ja kirjoitus perustui laskelmassa olevaan esimerkkiin. Lisälamppujen tarve ja energiakustannukset ovat tapauskohtaisia. Artikkelissa ei ole annettu erehdyttävää tai väärää tietoa lamppujen määrästä eikä energiakustannuksista.

Vaihdettaessa samantehoiset lamput keskenään säilyy energiankulutus ja -kustannus muuttumattomana. LL-loistelamput ovat hankintahinnaltaan yli kolme kertaa kalliimpia kuin tavalliset, jolloin ne tulevat kalliimmiksi, vaikka palaisivatkin kolme kertaa pidempään. Ongelmajätekustannukset jäävät LL-loistelamppuja käytettäessä pois, koska ne sisältyvät lampun hintaan. Myös vaihtokustannukset jäävät LL-lampuilla pois. Philipsin lamppu vaihdetaan kaksi kertaa LL-lampun eliniän aikana. Tapauskohtaisesti valaisimet ja lamput on LL-loistelamppuja käytettäessä mahdollisesti puhdistettava niiden 36.000 tunnin (18...6 vuotta) eliniän aikana. Pääomakustannukset ovat LL-loistelampuilla suuremmat kuin tavallisilla lampuilla suuremmasta hankintahinnasta johtuen. Lopputuloksena yhteenlasketut kustannukset ovat samaa suuruusluokkaa, mutta Philipsin lampuilla saadaan enemmän valoa. Artikkelissa ei ole myöskään tältä osin käytetty totuudenvastaista tai halventavaa lausumaa.

Philipsin mittaus vuoden 1990 lopulla osoitti, että Luman 36 W lampuissa oli elohopeaa 41 mg ja vastaavassa Philipsin lampussa samaan aikaan 15 mg. Pöntyksen artikkelista ei voida vetää sellaista johtopäätöstä, että hän väittäisi, että puolet Auralight Oy:n pitkäikäloistelampuista joutuisi käsittelemättömänä luontoon. Artikkelin päätelmä on täysin päinvastainen: artikkelissa todetaan, että käsittelykustannus on jo maksettu. Artikkelissa ei siten ole annettu erehdyttävää eikä väärää tietoa elohopeamääristä, ongelmajätekustannuksista tai jälleenkäsittelystä.

Kuolleisuusprosentit artikkelissa on oikein ilmaistu. Artikkelissa on mainittu molempien lamppujen kuolleisuusprosentit. Artikkelissa ei ole annettu erehdyttävää eikä väärää tietoa tältäkään osin.

Vastaajien hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan lamppujen, valaisimien ja huoneistopintojen likaantumisesta riippuu, kuinka paljon valotaso käytön aikana putoaa. Artikkelissa ei ole esitetty totuudenvastaisia eikä perusteettomia tietoja puhdistuskustannusten osalta.

Pöntyksen artikkelin tarkoituksena on ollut erityisesti kertoa, että kustannusvertailuissa on huomioitava kaikki kustannukset. Hän sai motiivin artikkelin laatimiseen mm. siitä, että hakija ei ole omissa laskelmissaan huomioinut esim. valon määrää, pääomakustannuksia eikä puhdistuskustannuksia. Hakijan omissa laskelmissa on huomioitu ainoastaan lamppukustannukset sekä lampunvaihto- ja ongelmajätekustannukset, jotka on huomioitu myös Pöntyksen artikkelissa ja sen tukena olleessa esimerkkilaskelmassa. Vastaajien hankkimassa asiantuntijalausunnossa on katsottu, että Pöntyksen artikkelin kokonaiskustannusten huomioonotto on perusteltua ja asianmukaista. Artikkelissa ei ole tehty puutteellisia pääomakustannusvertailuja. Artikkelissa ei ole esitetty totuudenvastaisia väittämiä kokonaiskustannuksista.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen erikoistutkijaa, diplomiinsinööri Mauri Tapani Timosta ja Auralight AB:n kehityspäällikköä, Gnter Petersiä, sekä vastaajien nimeämänä todistajana Teknillisen korkeakoulun tutkijaa, diplomi-insinööri Eino Juhani Tetriä. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Timonen: Jotta kahden loistelampun valovirtaa tai valonalenemaa verrattaessa saataisiin vertailukelpoista tietoa, polttojakso ja sammutusvälit eivät vertailutilanteessa saa olla erilaiset. Termi "käytännöllinen elinikä" ei ole mikään vakiintunut termi, mutta sillä voidaan ymmärtää käytännön olosuhteissa saavutettavaa elinikää, jolloin olosuhteet on määritelty tietynlaisiksi. Termin merkitys vaihtelee siten aina käyttökohteesta riippuen. IEC-standardin mukaan laskettu lampun elinikä ja sanotunlainen "käytännöllinen elinikä" eivät ole yleensä vertailukelpoisia verrattaessa lamppuja keskenään.

Yhtiöiden markkinointiesitteiden ja sisäiseen käyttöön tarkoitettujen esitteiden tiedot poikkeavat hieman toisistaan. Lamppuja vertailtaessa pitäisi käyttää markkinoijien joko sisäisiä tai ulkoisia esitteitä. Todistaja on laskenut piirtämästään käyrästä Auralightin lampun ja Philipsin lampun keskimääräisen valovirran, ja yhtiöiden sisäisten esitteiden tietojen mukaan saman valovirran aikaansaamiseksi Auralightin lamppuja tarvittaisiin 3 prosenttia enemmän ja ulkoisten esitteiden tietojen mukaan 7 prosenttia enemmän kuin Philipsin lamppuja. Tällainen ero ei merkitse käytännön valaistussuunnittelussa mitään, ja lamppujakin käytettäisiin luultavasti saman verran. Myös ero kokonaiskustannuksissa on pieni, noin 100 markan luokkaa.

Peters: Auralightin loistelamput sisälsivät kesällä 1996 elohopeaa keskimäärin noin 25 mg. Nykyisin elohopeapitoisuus on suunnilleen 15 mg. Vuonna 1990 keskimääräinen elohopeapitoisuus ei ollut juuri enempää kuin 25 mg, mutta annostusmenetelmän johdosta se saattoi joissakin lampuissa olla tuolloin ehkä 30-35 mg. Vuonna 1996 tehdyn erään tutkimuksen mukaan keskimääräinen elohopeapitoisuus oli noin 26 mg, mutta tuolloin yhden tutkimuksessa mukana olleen lampun elohopeapitoisuus oli 34,4 mg. Useiden lamppujen elohopeapitoisuus oli paljon alhaisempi kuin 26 mg.

Tetri: Pöntyksen kirjoituksessa olevat valotason alenemaa koskevat käyrät kuvaavat samaa asiaa eli niissä on huomioitu sekä lamppujen kuolleisuus että valovirran alenema. Jos Auralightin lamppujen suurempi valovirran tai valotason vaihteluväli otetaan valaistussuunnittelussa huomioon, Philipsin lamppuja voidaan käyttää vähemmän kuin Auralightin lamppuja. Todistaja on piirtänyt käyrät Pöntyksen hänelle toimittamien esitteiden mukaan, ja saanut hieman erilaiset käyrät kuin mitä Pöntyksen kirjoituksessa oli kuvattu. Sellaiset käyrät, jotka perustuvat lamppujen eri pituisiin polttojaksoihin ja erilaisiin sammutusväleihin, eivät ole keskenään vertailukelpoiset.

Lamppujen puhdistuskustannukset ovat tapauskohtaisia eli ne riippuvat siitä, mihin lamppu on sijoitettu. Puhdistuskustannusten vaikutuksiin kokonaiskustannuksissa on vaikea ottaa kantaa. Auralightin lampun valaistustaso ei mene Pöntyksen piirtämässä käyrässä normittaisen tason alle, eikä alkutilanteessa ole liikaa eikä lopputilanteessa liian vähän valoa.

Todistaja ei ole katsonut voivansa ottaa kantaa kokonaiskustannuksiin, vaan ainoastaan lamppujen määrään ja energiakustannuksiin. Pöntyksen kirjoituksessa esitetyt asiat olivat periaatteiltaan oikein. Kirjoituksessa oli joitakin virheitä, mutta ne olivat suhteellisen pieniä eivätkä todistajan mielestä vaikuttaneet itse asiaan.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijayhtiö, Auralight Oy Ab, ja vastaajayhtiöt, Oy Philips Ab ja Philips Valaistus Oy Ab harjoittavat mm. loistelamppujen markkinointia.

Sähköala -nimisen julkaisun numerossa 5/1996 on julkaistu osastossa "mielipiteitä" artikkelin muotoinen kirjoitus, jonka otsikkona on ollut "Pitkä elinikä - taloudellisesti kannattamatonta". Artikkelissa on verrattu hakijayhtiön markkinoimia LL (Long Life) eli "pitkäikä"-loistelamppuja vastaajayhtiöiden markkinoimiin NG (New Generation) loistelamppuihin. Artikkelin kirjoittajaksi on merkitty "Heikki Pöntys, Philips Valaistus Oy Ab".

Markkinatuomioistuin on ratkaisujen 1994:15 ja 1996:15 perustelujen mukaan edellytyksenä sille, että lehdessä julkaistua kirjoitusta voitaisiin arvioida SopMenL:n säännösten nojalla, on se, että kirjoitus on omiaan edistämään elinkeinonharjoittajan tuotteiden kysyntää tai menekkiä taikka muuten on luonteeltaan selkeästi kaupallinen.

Hakemuksen kohteena olevassa kirjoituksessa on verrattu hakijayhtiön ja vastaajayhtiöiden markkinoimia loistelamppuja keskenään. Vaikka kirjoitus on julkaistu lehden "mielipiteitä" osastossa, kirjoitus on sisältönsä puolesta kohdistunut myös asianosaisina olevien yhtiöiden potentiaalisiin asiakkaisiin. Kirjoituksen on katsottava olleen omiaan edistämään vastaajayhtiöiden markkinoimien loistelamppujen menekkiä. Kirjoitukseen on viitattu myös Philips Valaistus Oy Ab:n markkinointitilaisuudessa. Koska kirjoitus on ollut luonteeltaan selkeästi kaupallinen, siihen voidaan soveltaa SopMenL:n elinkeinotoimintaa koskevia säännöksiä.

Mainittu kirjoitus on ollut peräisin Philips Valaistus Oy Ab:stä, joka on Oy Philips Ab:n tytäryhtiö. Philips Valaistus Oy Ab:n markkinoinnissa on käytetty hyväksi emoyhtiön logoa ja muita kaupallisia tunnuksia. Oy Philips Ab ja Philips Valaistus Oy Ab ovat syyskuussa 1995 päättäneet, että Philips Valaistus Oy Ab fuusioidaan Oy Philips Ab:hen. Sulautumista koskeva menettely on sen jälkeen pantu vireille asianomaisessa tuomioistuimessa. Hakijayhtiöllä on näin ollen ollut perusteltua syytä kohdistaa kieltovaatimukset myös Oy Philips Ab:hen. Vastaajayhtiöillä ei ole ollut huomauttamista sen johdosta, että kieltovaatimukset on kohdistettu molempiin yhtiöihin.

Edellä mainitun Sähköala-lehdessä julkaistun kirjoituksen johdannossa on sanottu mm. seuraavaa: "NG-lampuilla suunniteltu valaistustaso pysyy 10 %:n tarkkuudella jatkuvasti muuttumattomana. Pitkäikä Long Life eli LL-lampuilla joudutaan huomioimaan valovirran alenema. Tällöin aluksi on turhan paljon ja lopuksi kiusallisen vähän valoa, kun ne nyt vielä palavat vaikkeivät juurikaan valaise..."

Kirjoitukseen liittyvässä kuvassa on vastaajayhtiöiden ja hakijayhtiön markkinoimien lamppujen "elinikää" kuvaavat käyrät. Kuvassa käytetään Philips-lampun käyrästä nimitystä "käytännöllinen elinikä" ja Auralight-lampun käyrästä nimitystä "IEC:n taloudellinen elinikä".

Kirjoituksessa on otsikon "Elohopean määrä ja ongelmajätekustannukset" alla sanottu mm. seuraavaa: "Elohopean määrä pienennettiin 80 % eli 3 milligrammaan. LL-loistelampuilla määrä lienee yli 40 mg! --- Tällä hetkellä arviolta hieman yli puolet loistelampuista käsitellään asianmukaisesti, ja loput joutuvat käsittelemättöminä luontoon?? LL-lampuissa jälleenkäsittelykustannus on lampun hinnassa."

Kirjoituksen otsikon "Taloudellinen elinikä (IEC 81)" alla on mm. seuraava teksti: "Kun käytetään LL-lamppuja, joudutaan alkutilanteeseen suunnittelemaan ylimääräistä valoa, jotta aikaansaataisiin keskimäärin suunniteltu valaistustaso. Loppuvaiheessa valaistustaso kuitenkin on alle suunnitellun, eli valaistustaso on vain hetken sellainen kuin pitäisi."

Otsikon "Aika vuosissa" alla artikkelissa sanotaan mm. seuraavaa: "Mikäli noudatettaisiin LL-lamppujen valmistajan suositusta 36.000 polttotunnin ryhmävaihtovälistä olisi vaihtoväli toimistokäytössä 18 vuotta! Viidesosa lampuista olisi sammuneita ja missä kunnossa mahtavat valaisimet ja lamput olla, vallankin ellei välillä suoriteta lamppujen ja valaisimien pesua, joka kustannuksiltaan on sama kuin lampunvaihto."

Artikkelin otsikon "Energiankulutus ja kustannukset" alla on mm. seuraava teksti: "Mikäli verrataan keskimäärin saman valomäärän aiheuttamia energiankustannuksia, tarvitaan LL-lampuilla noin 12 % enemmän valaisimia ja lamppuja ---". Otsikon "Pääomakustannukset" alla sanotaan: "Pääomakustannukset usein jätetään huomiotta tämäntapaisissa laskelmissa, mutta ne edustavat kustannuksista NG-lampuilla 20 % enemmän kuin lamppujen kokonaishinta ja LLlamppujen pääomakustannukset ovat yli puolitoistakertaiset niiden hankintahintaan verrattuna (laskettuna 7 % korkokannalla)."

Otsikon "Kokonaiskustannukset" alla sanotaan seuraavaa: "Lopputuloksena kustannuslaskelmassa (energia-, +lamppu-, +ongelmajäte-, +lampunvaihto-, +pääomakustannukset) päädytään pitkäikäisten loistelamppujen kustannuksissa noin 10 % kalliimpaan ratkaisuun, joka myös esteettisesti on huonompi. Mikäli olemassa olevaan NG-loistelamppuasennukseen asennetaan LL-loistelamput, eivät vuotuiset kokonaiskustannukset kasva, mutta näin ei myöskään saada mitään säästöä aikaan, saadaan vain vähemmän valoa ja enemmän sammuneita lamppuja."

Kirjoitukseen liittyy myös taulukon muodossa oleva kustannusvertailu, jossa on verrattu ko. lamppujen kokonaiskustannuksia.

1. Markkinatuomioistuin on mm. ratkaisujen 1987:10 ja 1994:17 perusteluissa todennut, että raja toimituksellisen ja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä ja mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi.

Hakemuksen kohteena oleva kirjoitus on julkaistu Sähköala-lehdessä, jonka lukijat ovat pääasiassa kyseisen alan ammattihenkilöitä. Lukijoiden on mm. kirjoituksen luonteesta johtuen katsottava kyenneen päättelemään, että kysymyksessä on vastaajayhtiöiden tuotteiden menekin edistämiseen tähtäävä eli luonteeltaan kaupallinen kirjoitus. Kirjoituksen lukeneiden henkilöiden ei voida katsoa sekoittaneen ko. kaupallista kirjoitusta lehden toimitukselliseen aineistoon. Vastaajat eivät ole tältä osin menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

2-11. Markkinatuomioistuin on mm. ratkaisujen 1992:30, 1993:2 ja 1994:16 perusteluissa todennut, että vertailevassa mainonnassa korostuu vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta. Kerrotut tiedot tulee kyetä osoittamaan riidattomiksi tosiasioiksi. Markkinoinnissa esitettävän vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista.

2-3. Kirjoituksen kuvassa oleva hakijan lampun elinikää kuvaava käyrä on kuvan tekstin mukaan piirretty asiaomaisen kansainvälisen IEC-standardin mukaisesti, kun taas vastaajien lampun elinikää on kuvattu käyrällä, josta on käytetty nimitystä "käytännöllinen elinikä".

Vastaajat eivät ole näyttäneet, että ko. käyrät perustuisivat vertailukelpoisiin mittauksiin. Kirjoituksen kuvassa olevat lamppujen elinikää koskevat käyrät eivät esitetyn selvityksen mukaan ole olleet vertailukelpoisia keskenään. Kirjoituksessa ei ole myöskään kerrottu, missä olosuhteissa vastaajien lampun "käytännöllistä elinikää" kuvaavan käyrän arvot on saatu eikä sitä, miten vertailussa käytetyt arvot eroavat toisistaan.

4. Esitetyn selvityksen mukaan valaistussuunnittelussa otetaan säännönmukaisesti huomioon valaistustasoon vaikuttava lamppujen valovirran alenema käytön aikana siten, että valaistustaso alenemasta huolimatta täyttää hyväksyttyjen standardien vaatimukset. Hakijan lamppujen valotason vaihteluväli on jonkin verran suurempi kuin vastaajien ko. lampuilla. Toisaalta hyväksytyn standardin mukaan laskettu polttoikä on hakijan lampuilla huomattavasti pitempi kuin vastaajien lampuilla. Molemmat vertaillut lamput ovat myös valovirran aleneman suhteen hyväksyttyjen standardien mukaisia.

Vastaajat eivät ole näyttäneet toteen kirjoituksessa olleita väitteitä, joiden mukaan hakijan lamppuja käytettäessä olisi aluksi liian paljon ja lopuksi liian vähän valoa, tai että valaistustaso olisi loppuvaiheessa alle suunnitellun taikka että valaistustaso olisi vain lyhyen ajan sellainen kuin sen pitäisi olla.

Valaistussuunnittelun kokonaiskustannusten määrään vaikuttavat lamppu- ja energiakustannusten lisäksi esim. lampunvaihto-, ongelmajäte- ja pääomakustannukset. Osa näistä kustannuksista on pitkälti riippuvaisia siitä, minkälaisissa olosuhteissa lamppuja käytetään. Vastaajat eivät ole näyttäneet, että hakijan ko. lamppuja käytettäessä päädyttäisiin noin 10 prosenttia kalliimpaan ratkaisuun kuin vastaajien lamppuja käytettäessä.

Koska kirjoituksessa esitetty valovirran alenemakäyrien vertailu ei ole perustunut keskenään vertailukelpoisiin mittauksiin, ko. käyriin ja niiden perusteena olleisiin mittauksiin ja laskelmiin perustettua väitettä, jonka mukaan hakijan lamppuja käytettäessä saadaan vain vähemmän valoa ja enemmän sammuneita lamppuja, ei voida esillä olevassa yhteydessä esitettynä pitää asianmukaisena. Myöskään väitettä, että hakijan lamppuja käytettäessä saadaan vähemmän valoa ja enemmän sammuneita lamppuja, ei esillä olevassa yhteydessä esitettynä voida pitää asianmukaisena. Sen sijaan väitettä, jonka mukaan hakijan lamput olisivat esteettisesti huonompia, on pidettävä lähinnä kirjoittajan omana mielipiteenä.

5. Hakijan ko. lamppujen elohopeapitoisuus on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan ollut vuonna 1996 keskimäärin noin 25-26 prosenttia. Valmistuksessa käytettävästä annostelumenetelmästä johtuen joidenkin lamppujen elohopeamäärä on ollut selvästi korkeampi ja joidenkin alhaisempi kuin keskimääräinen elohopeapitoisuus.

Vastaajat eivät ole näyttäneet, että yhdenkään hakijan ko. lampun elohopeapitoisuus olisi kirjoituksen julkaisuhetkellä tai sitä ennenkään ollut yli 40 mg. Siitä huolimatta, että kirjoituksessa on ollut maininta siitä, että hakijan valmistamien ko. lamppujen ongelmajätekustannukset sisältyvät lamppujen hintaan, hakijan lamppujen elohopeapitoisuuden esittämistä kuvatulla tavalla ei voida pitää kyseisenkaltaisessa vertailussa asianmukaisena. Vastaajat eivät ole siten näyttäneet, että ko. lamppujen elohopeapitoisuuksien vertailu olisi perustunut todistettuihin seikkoihin. Sen sijaan kysymyksen muotoon puettu väite, että noin puolet loistelampuista joutuu käsittelemättömänä luontoon, voidaan otaksua kirjoituksen lukijoiden piirissä ymmärretyn lähinnä kirjoittajan omaksi arvioksi.

6. Kirjoituksessa on esitetty, että vastaajien lampun käytännöllinen elinikä on noin 12 000 - 13 000 tuntia ja tuolloin vain noin 5-10 prosenttia lampuista olisi sammunut, kun taas hakijan lampuista olisi kirjoituksen mukaan jo viidesosa sammuneita.

Vastaajien oman lampun "kuolleisuusprosentti" on kirjoituksessa ilmoitettu "käytännöllisen eliniän" puitteissa, jonka osalta kirjoituksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, minkälaisissa olosuhteissa "käytännöllinen elinikä" on laskettu. Esitetyn selvityksen mukaan kirjoituksessa mainitut lamppujen kuolleisuusprosentit poikkeavat esim. yhtiöiden esitteiden tietojen mukaan lasketuista kuolleisuusprosenteista. Vastaajat eivät ole näyttäneet, että kirjoituksen vertailu hakijan ja vastaajien lamppujen kuolleisuusprosenteista olisi perustunut keskenään vertailukelpoisiin seikkoihin.

7. Kirjoituksessa on annettu sellainen kuva, että hakijan lamppujen käyttämisestä aiheutuisi merkittäviä puhdistuskustannuksia verrattuna vastaajien lamppuihin. Loistelamppujen mahdolliset puhdistuskustannukset riippuvat kuitenkin olennaisesti siitä, missä olosuhteissa lamppuja käytetään. Puhdistuksesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia on esitetyn selvityksen mukaan vaikea ottaa valaistuksen kokonaiskustannuksia yleisesti laskettaessa huomioon.

Vastaajat eivät ole esittäneet selvitystä siitä, että hakijan lamppujen käytöstä aiheutuisi merkittäviä puhdistuskustannuksia verrattuna vastaajien omien lamppujen käytöstä mahdollisesti aiheutuviin puhdistuskustannuksiin.

8-9. Asiassa on näytetty, että mikäli hakijan ja vastaajien lamppujen keskimääräinen valovirta hyväksytyn standardin mukaisella polttojaksolla lasketaan molempien valmistajien vertailukelpoisten esitteiden tietojen perusteella, hakijan lamppuja tarvitaan saman valovirran aikaansaamiseksi hieman enemmän kuin vastaajien lamppuja. Kun valmistajien esitetietojen mukaan lamppujen valovirrat ovat alussa suunnilleen samat, lamppuja käytetään esitetyn selvityksen mukaan käytännön valaistussuunnittelussa kuitenkin yhtä monta. Lamppujen tehojen ollessa samat myös niiden energiakustannukset ovat samat.

Vastaajat eivät ole näyttäneet toteen kirjoituksessa ollutta väitettä, jonka mukaan hakijan lamppuja tarvittaisiin 12 prosenttia enemmän kuin vastaajien lamppuja saman valovirran aikaansaamiseksi, tai että hakijan lamppujen energiakustannukset olisivat 12 prosenttia suuremmat kuin vastaajien lamppujen energiakustannukset.

10-11. Esitetyn selvityksen mukaan pääomakustannukset ovat hakijan lamppuja käytettäessä jonkin verran suuremmat kuin vastaajien lamppuja käytettäessä. Valaistuksen kokonaiskustannuksia vertailtaessa yhteenlasketut kokonaiskustannukset ovat kuitenkin asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella molempien lamppujen osalta samaa suuruusluokkaa.

Kirjoituksessa olevan kustannusvertailun perusteena on ollut mm. edellä mainittu vertailu hakijan lampun ja vastaajien lampun välillä sekä mm. tämän vertailun perusteella lasketut energiakustannukset. Koska mainittu vertailu ei ole perustunut kaikilta osin riidattomiin seikkoihin, sen perusteella tehtyä kustannusvertailuakaan ei voida kaikilta osin pitää todisteellisiin seikkoihin perustuvana. Vastaajat eivät ole näyttäneet, että hakijan lamppuja käytettäessä valaistuksen kokonaiskustannukset olisivat kymmenen prosenttia suuremmat kuin vastaajien lamppuja käytettäessä.

12. Hakemuksen kohteena olevassa kirjoituksessa on verrattu hakijan ja vastaajien loistelamppuja keskenään esittämällä lukuja, joiden pohjana olevat mittaustulokset ja laskelmat eivät ole perustuneet keskenään vertailukelpoisiin seikkoihin. Kirjoituksessa oleva väite, jonka mukaan hakijan lamppujen käyttäminen olisi kymmenen prosenttia kalliimpaa kuin vastaajien lamppujen käyttäminen, on perustunut sanotunlaisiin mittaustuloksiin ja laskelmiin. Vaikka kirjoituksessa olevat virheellisyydet ovat sinänsä pieniä, kirjoitus on kuitenkin kokonaisuutena saattanut antaa lukijoille virheellisen kuvan hakijan ja vastaajien lampuista ja niiden keskinäisestä hintasuhteesta. Kirjoituksessa ollut vertailu ei ole kaikilta osin perustunut riidattomiin tosiseikkoihin, eikä vertailu ole antanut oikeaa kuvaa vertailluista loistelampuista.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajat ovat käyttämällä ko. kirjoituksessa hakijan ja vastaajien loistelamppujen sanotunlaista vertailua, menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

13. Hakija on ilmoituksen mukaan saanut tilaisuuden vastata ko. kirjoitukseen saman lehden eräässä toisessa numerossa. Markkinatuomioistuin katsoo, ettei ole tarpeen määrätä vastaajia suorittamaan vaadittuja oikaisutoimenpiteitä eikä julkaisemaan tätä päätöstä lehdissä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin kieltää Philips Valaistus Oy Ab:tä ja Oy Philips Ab:tä kolmensadantuhannen (300 000) markan sakon uhalla markkinoinnissaan käyttämästä perusteluista ilmenevää Philipsja Auralight-loistelamppujen vertailua, joka ei perustu kaikilta osin riidattomiin tosiseikkoihin ja joka ei anna oikeaa kuvaa vertailluista loistelampuista ja niiden keskinäisestä edullisuudesta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Philips Valaistus Oy Ab ja Oy Philips Ab velvoitetaan suorittamaan Auralight Oy Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut yhdeksänkymmentäyhdeksäntuhatta satakahdeksankymmentäkahdeksan (99 188) markkaa 50 penniä. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassaoleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, Nordberg, Tala, Airikkala, Henriksson, Kivipato, Maijala, Mustonen ja Ollikainen

---

[SV]

Auralight Oy Ab mot Oy Philips Ab och Philips Valaistus Oy Ab. På insändaravdelningen i en facktidskrift hade det införts ett inlägg i form av en artikel, där sökandens och svarandens lysrörslampor hade jämförts. Inlägget hade vad innehållet beträffar riktat sig också till bolagens potentiella kunder och var ägnat att främja avsättningen av de av svarandena marknadsförda produkterna. Man hade också vid en av Philips Valaistus Oy Ab ordnad marknadsföringstillställning hänvisat till artikeln. Skrivelsen var till sin natur klart kommersiell och på densamma kunde därför reglerna i OtillbFörfL tillämpas.

I skrivelsen hade sökandens och svarandens lysrörslampor jämförts genom att det för lampornas egenskaper angivits tal, som härletts ur mätningsresultat och beräkningar, som ej var grundade på inbördes jämförbara omständigheter. Påståendet i skrivelsen att användning av sökandens lampor skulle vara tio procent dyrare än användning av svarandens lampor hade grundats på de nämnda mätningsresultaten och beräkningarna. Ehuru felakigheterna i skrivelsen i och för sig varit små, kunde skrivelsen dock i sin helhet ha ingett läsaren en felaktig bild av sökandens och svarandens lampor och dessas inbördes förmånlighet. Jämförelsen i skrivelsen hade inte till alla delar grundat sig på ostridiga fakta och jämförelsen hade ej heller givit en riktig bild av de jämförda lysrörslamporna. Svarandena hade, genom att i skrivelsen använda sig av en på anfört sätt gjord jämförelse mellan sökandens och svarandens lysrörslampor, i sin näringsverksamhet förfarit i strid mot god affärssed.

OtillbFörfL_1_ §