Market Court bans free newspaper from using misleading 'circulation' terms and false comparisons under unfair competition law.

Nurmijärven Lehtikustannus Oy vastaan Foto ja Paino Pikaset Oy ja toimitusjohtaja Juhani Känsälä. Vastaajayhtiö oli käyttämällä ilmaisuja "levikki" ja "levikkijakelu" sekä sanottujen ilmaisujen yhteydessä käyttämällä ilmaisua "paikallislehti" virheellisesti rinnastanut ko. julkaisunsa ilmaiseksi jaettujen kappaleiden perusteella määräytyvän levinneisyyden maksullisen lehden levikkiin. Vastaajayhtiön menettely oli ollut hyvän liiketavan vastaista. Vastaajayhtiö oli myös käyttämällä julkaisunsa markkinoinnissa ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmaisuja "ylivoimainen ilmoituslehti" ja "luetuin" sekä esittämällä ilmaisun "levikki" yhteydessä julkaisunsa lukijamääristä jakelu- tai painosmääriin perustuvia lukuja, sekä esittämällä ilmaisun "levikki" yhteydessä vertailua ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa levinneisyydestä suhteessa maksullisten julkaisujen levikkiin menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti. Kieltoa ei kohdistettu toimitusjohtaja Känsälään henkilökohtaisesti.

SopMenL_1_§

NURMIJÄRVEN LEHTIKUSTANNUS OY:N VAATIMUKSET

Hakija on vaatinut, että Foto ja Paino Pikaset Oy:tä ja toimitusjohtaja Juhani Känsälää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1, 2 ja 6 §:n nojalla vähintään 200 000 markan sakon uhalla kielletään itse tai palveluksessaan olevien henkilöiden kautta tai muulla tavalla elinkeinotoiminnassaan

1. käyttämästä harhaanjohtavalla tavalla paikallislehti käsitettä markkinoidessaan kustantamaansa Nurmijärvi Extra ilmaisjakelulehteä,

2. käyttämästä Nurmijärvi Extra ilmaislehtensä markkinoinnissa harhaanjohtavalla tavalla sanotun ilmaisjakeluun perustuvan lehtensä jakelu ja painosmäärästä levikki käsitettä ja

3. käyttämästä ilmaisjulkaisunsa markkinoinnissa ja vertaillessaan sitä hakijan julkaisemaan Nurmijärven Sanomat -paikallislehteen edellä mainittuihin paikallislehti- ja levikki -käsitteisiin nojautuen tai muutoin mainosväittämiä, joiden mukaan Nurmijärvi Extra olisi luetuin, suurin tai ylivoimaisin sekä esittämästä näiden väittämien yhteydessä tai erikseen julkaisunsa levinneisyydestä lukuja, jotka perusteiltaan eivät ole vertailukelpoisia maksullisten lehtien levikin määrittämisen perusteena oleviin kriteereihin, taikka esittämästä tarkkoja lukumääriä lehden lukijamääristä, joita ei ole verifioitu asianmukaisilla tutkimustuloksilla.

Hakija on myös vaatinut, että vastaajat SopMenL:n 8 §:n 2 momentin nojalla velvoitetaan yhteisvastuullisesti omalla kustannuksellaan julkaisemaan markkinatuomioistuimen päätös yhdessä Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa viimeistään kahden viikon kuluessa päätöksen antamisesta lukien, kahdessa päätöksen antamisen jälkeen lähinnä ilmestyvässä Nurmijärvi Extran numerossa, sekä päätöksen antamista lähinnä seuraavissa Suomen Lehdistö, Painomaailma ja Journalisti -nimisten ammattilehtien numeroissa.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa 54 792 markalla laillisine korkoineen.

Hakija, Nurmijärven Lehtikustannus Oy julkaisee Nurmijärvellä vuonna 1961 perustettua tilattavaa paikallislehteä Nurmijärven Sanomat. Lehti on ollut Paikallislehtien Liiton jäsen ja se on alan toimialaliittojen fuusion jälkeen Sanomalehtien Liiton jäsenlehti. Lehti ilmestyy kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Vastaajayhtiö Foto ja Paino Pikaset Oy on julkaissut ainakin vuodesta 1993 lähtien Nurmijärvi Extra tai Nurmijärvi Extra Uutiset -nimellä ilmaisjakelulehteä, jonka jakelualueena on Nurmijärven kunta ja eräät sen lähialueet Vantaalla, Espoossa ja Hyvinkäällä. Lehden jakeluksi, josta lehti käyttää nimitystä levikki, lehti ilmoittaa erilaisia määriä, useimmiten 17.000 tai 17.300 kappaletta. Oikeusministeriöstä puhelimitse tammikuussa 1995 tarkistetun tiedon mukaan oikeusministeriön pitämään painovapauslaissa tarkoitettuun rekisteriin ei ole jätetty merkittäväksi ko. julkaisua koskevia tietoja. Lehti on ilmestynyt kerran viikossa, yleensä torstaisin ja tammikuusta 1995 lukien kahdesti viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Juhani Känsälä on edellä tarkoitetun julkaisijayhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen sekä lehdessä 7.4.1994 julkaisemansa ilmoituksen mukaisesti vastuullinen lehden ilmoitusmarkkinoinnista.

Vastaajat ovat julkaisseet kustantamassaan ilmaisjakelulehti Nurmijärvi Extrassa seuraavat harhaanjohtavat tiedot ja lehden oman ilmoitusmarkkinoinnin edistämiseen liittyvät lehti-ilmoitukset: Lehden jokaisessa numerossa sivulla 1 olevassa ns. nimiössä lehti ilmoittaa olevansa paikallislehti ja käyttää jakelustaan nimitystä levikki, sekä lehden jokaisessa numerossa sivulla 3 ns. premiäärisivulla olevassa ns. nimiössä lehti ilmoittaa olevansa paikallislehti ja käyttää jakelustaan nimitystä levikki. Useissa tapauksissa vastaajat ovat harhaanjohtavasti käyttäneet lehdestään nimitystä paikallislehti ja rinnastaneet jakelumääränsä harhaanjohtavasti tilattavan lehden levikkiin. Edelleen osassa aineistoa ja jopa graafisessa muodossa on harhaanjohtavasti rinnastettu hakijan tilaussopimuksiin perustuva levikki vastaajan jakelumäärään.

Edelleen Nurmijärvi Extra ilmoittaa numerossaan 8/9.2.1995 sivuilla 1, 3 ja 15 "levikkinsä" olevan 17.300 kappaletta. Lisäksi se ilmoittaa tuota kohtaa huomattavasti näyttävämmissä omissa ilmoituksissaan sivuilla 8 ja 11 "levikin" olevan 31.000 kappaletta. Ilmoitusmarkkinointiin liittyvissä ilmoituksissa vastaaja ilmoittaa sillä olevan 70.000 lukijaa ja tammikuussa 1995 julkaistuissa ilmoituksissa jopa 120.000 lukijaa. Vastaaja ei kuitenkaan ilmoita, mihin tosiasia-aineistoon tieto lukijoiden määrästä perustuu.

Käsitteet sanomalehti, paikallislehti ja ilmaislehti ovat erilaisissa viestintäpoliittisissa yhteyksissä, viestintäjuridiikassa ja yleisesti maamme koko lehdistön piirissä vakiintuneita käsitteitä. Tältä osin voidaan viitata markkinatuomioistuimen ratkaisuun 1984:10, jossa asianosaisina olivat Raahen Kirjatyö Ky hakijana ja Raahelainen Oy vastaajana. Tuon jutun asiakirja-aineistossa on varsin perusteellisesti selvitetty ao. käsitteiden sisältöä ja sitä, miten kyseinen käsitteistö sanomalehti, paikallislehti, ilmaislehti - on vakiintunut ja virallistunut eri lähteissä.

Käsite "paikallislehti" on vuosikymmenien aikana, ennen kuin varsinaista ilmaislehdistöä voidaan sanoa olleen oikeastaan lainkaan olemassa, vakiintunut tarkoittamaan 1-2-3 kertaa viikossa ilmestyviä yhdessä tai useammassa kunnassa leviäviä ja niitä koskevaa uutisointia hoitavia sanomalehtiä. Käsitteeseen on olennaisena osana kuulunut ja kuuluu lehden luonne tilattavana julkaisuna. Käsite "paikallislehti" sisältää yleisön (lukijat ja ilmoitus-asiakkaat) keskuudessa hyvin myönteisen arvolatauksen. Paikallislehti yleensä mielletään läheiseksi, "omaksi", "tärkeäksi" ja suoritettujen tutkimusten mukaan paikallislehtien lukuarvo on korkea, yleensä jopa korkeampi kuin maakunnallisten tai valtakunnallisten sanomalehtien. Sensijaan yksittäisten ilmaislehtien tai ilmaislehti -ryhmän yleensä eri tutkimuksissa saavuttamat tulokset eivät ole yhtä myönteisiä.

Edellä oleva ja eri tutkimuksista todennettavissa oleva notorinen seikka paikallislehti- ja ilmaislehti -käsitteiden erilaisesta arvostamisesta yleisön keskuudessa ja eri lehtiryhmien tosiasiallisesta erilaisesta statuksesta johtuen vastaajat ovat myös Nurmijärvi Extra -ilmaislehti markkinoinnissa systemaattisesti tosiasioita vastaamattomasti ja harhaanjohtavasti pyrkineet luomaan mielikuvan Nurmijärvi Extrasta paikallislehti -ryhmään kuuluvana lehtenä ja systemaattisesti häivyttämään tosiasiallisen tilanteen eli lehden ilmaisjakelu- ja suoramainostuote -luonteen. Vastaajat ovat käyttämällä markkinoinnissaan tuotteestaan paikallislehti -nimeä edellä esitetyillä perusteilla syyllistyneet SopMenL 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuun hyvän liiketavan vastaiseen ja sopimattomaan menettelyyn sekä käyttäneet elinkeinotoiminnassaan elinkeinotoimintaansa koskevaa harhaanjohtavaa ilmaisua, jolla on pyritty vaikuttamaan ao. ilmaislehtihyödykkeen kysyntään.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1984:10 todennut: "Ilmaisulla sanomalehden levikki tarkoitetaan lehden tilauksista ja irtonumeroiden myynnistä eli maksullisista kappaleista ja määrätyistä lehden vapaakappaleista muodostuvaa lehden numeron kappalemäärää. Ilmaisun levikki merkitys tällaisena on katsottava sanomalehtialalla vakiintuneeksi. Sanomalehden levikki on jatkuvasti tarkastettavissa. Vastaaja on ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa Raahelaisen markkinoinnissa rinnastanut mainitun julkaisunsa itse jakamiensa kappaleiden perusteella määräytyvän levinneisyyden sanomalehden levikkiin. Vastaajan markkinoinnista on saattanut perusteettomasti syntyä sellainen kuva, että Raahelaisen jakelu olisi rinnastettavissa sanomalehden levikkiin. Vastaajan menettely on siten ollut hyvän liiketavan vastaista." Myös Keskuskauppakamarin liiketapalautakunta on ratkaisussaan 423/1975 katsonut, että sanan "levikki" käyttäminen ilmaisjakelulehden jakelusta on sopimatonta.

Vastaajat ovat systemaattisesti Nurmijärvi Extra -ilmaislehden markkinoinnissa, ja etenkin toistuvasti julkaistussa mainosaineistossa, rinnastaneet ilmaislehtensä ilmaisjakelun hakijan tilattavan paikallislehden Levikintarkastus Oy:n virallisesti tarkastamaan levikkiin. Vastaajat ovat käyttämällä markkinoinnissaan tuotteensa ilmaisjakelusta levikki -nimitystä ja rinnastamalla ilmaisjakelun hakijan maksullisiin tilaussopimuksiin perustuvaan levikkiin edellä mainittujen oikeustapausten asiakirja-aineistoissa esitetyillä perusteilla syyllistyneet SopMenL:n 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuun hyvän liiketavan vastaiseen ja sopimattomaan menettelyyn sekä käyttäneet elinkeinotoiminnasaan elinkeinotoimintaansa koskevaa harhaanjohtavaa ilmaisua, jolla on pyritty vaikuttamaan ao. ilmaislehtihyödykkeen kysyntään.

Nurmijärvi Extra on numerossa 8/9.2.1995 sivuilla 1, 3 ja 15 ilmoittanut "levikkinsä" olevan 17.300 kappaletta, mutta ao. kohtia huomattavasti näyttävämmissä omissa ilmoituksissaan sivuilla 8 ja 11 ilmoittanut levikin olevan 31.000 kappaletta. Lehden itse samassa numerossa ilmoittamat tiedot ovat merkittävällä tavalla keskenään ristiriidassa. Näyttävämmän sijan markkinointiaineistossa saa 31.000 kappaleen sisältävät ilmoitusaineistot. Riippumatta siitä, kumpi ao. tiedoista on oikea, on vastaajan markkinointia tältäkin osin pidettävä SopMenL:n 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavana.

Nurmijärvi Extra lehden myynnin edistämisessä julkaistussa aineistossa lehden lukimäärän väitetään toistuvasti olevan 70.000 tai tammikuussa 1995 julkaistuissa ilmoituksissa jopa 120.000. Lehden lukijalla tarkoitetaan vakiintuneessa kielenkäytössä henkilöitä, jotka lukevat lehden. Lehden jakamisesta jonkun vastaanottajan postilaatikkoon ei voida päätellä sitä, lukeeko ao. henkilö julkaisua vai ei. Tuotteen passiivisesti vastaanottanutta henkilöä ei voida kutsua lehden lukijaksi. Hakijan käsityksen mukaan vastaajien julkaisema tieto lehden lukijamäärästä perustuu jakelukappaleiden määrän kertomiseen neljällä, jolloin olettamana lienee ollut neljän hengen "perusperhe". Tällaisella laskentatavalla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Keskimääräinen talouden koko on Nurmijärvellä ja lähikunnissa eli lehden jakelualueella alle kolme, eivätkä kaikki lehden jakelualueella asuvat henkilöt muutoinkaan ko. lehteä lue.

Vastaajat eivät ole mainonnassaan millään tavalla verifioineet, mihin tutkimustuloksiin tieto Nurmijärven Extra -ilmaisjakelulehden lukijamäärästä perustuu. Koska kyseessä on tarkan numerotiedon ilmaiseminen, kyse ei ole niin sanotusta tavanomaisesta yleisestä kauppiaallisesta kehumisesta, jollaista yleensä on pidetty sallittuna. Tarkkoja numerotietoja ilmaistaessa hyvä liiketapa edellyttää, että numerotiedot on todennettavissa puolueettomalla ja objektiivisella tavalla.

Edellä olevilla lehden jakelumäärää ja jakelualueen talouksia koskevilla perusteilla vastaajien esittämä tieto Nurmijärven Extra -ilmaisjakelulehden lukijamäärästä ei voi olla totuudenmukainen. Etenkin ilmoitustilan ostajan eli ilmoittaja-asiakkaan kannalta tieto lehden saavuttamista lukijoista on olennainen. Keskeinen mainonnan hintavertailujen tunnusluku on kontaktihinta (mainonnan hinta jaettuna ao. välineellä saavutettavien vastaanottajien määrällä). Vastaajat ovat ilmoittamalla julkisesti Nurmijärvi Extra -ilmaisjakelulehden lukijamäärän totuutta vastaamattomana syyllistyneet SopMenL:n 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuun hyvän liiketavan vastaiseen ja sopimattomaan menettelyyn sekä käyttäneet elinkeinotoiminnassaan elinkeinotoimintaansa koskevaa harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista ilmaisua, jolla on pyritty vaikuttamaan ao. ilmaislehtihyödykkeen kysyntään.

Vastaajien edellä kuvattu markkinointi on jatkunut tämän hakemuksen tekemisen jälkeenkin. Tämä osoittaa, että vastaajien toiminta on tahallista. Vastaajat suhtautuvat piittaamattomasti mm. markkinatuomioistuimen aikaisemmin mainittuun ratkaisuun.

FOTO JA PAINO PIKASET OY:N JA JUHANI KÄNSÄLÄN VASTAUS

Vastaajat ovat kiistäneet markkinointinsa olevan SopMenL:n vastaista ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 9 370 markalla laillisine korkoineen.

Nurmijärvellä on jo useamman vuoden uutisoinut paikallisista uutisista ja tapahtumista pääasiallisesti kaksi sanomalehteä eli hakijan Nurmijärven Sanomat ja vastaajien Nurmijärven Extra Uutiset. Esim. kunnan ilmoitukset julkaistaan molemmissa lehdissä. Kilpailu on luonnollisesti ollut kovaa, mutta myös rehtiä tämän vuoden alkuun saakka.

Vastaajayhtiön julkaisu Nurmijärven Extra Uutiset on Nurmijärvellä ilmestyvä paikallislehti. Se ilmestyy torstaisin ja sunnuntaisin. Paitsi että ko. lehteä jaetaan ilmaiseksi Nurmijärvellä ja sen lähialueilla, sillä on myös tilauskantaa jakelualueen ulkopuolella. Lehden atk-rekisterissä on noin 150 tilaajaa. Lehden tarkoituksena on myös liittyä Sanomalehtien Liittoon jäseneksi. Lehdellä on sitä varten jo hankkeilla myös virallinen levikintarkastus.

Vastaajat ovat käyttänneet lehdestään paikallislehti -käsitettä, millä on nimenomaisesti haluttu korostaa lehden uutisoinnin paikallisuutta. Vastaajien lehdessä on 60 - 80 prosenttia kirjoitusta ja uutisointia. Se on tässä suhteessa selkeästi paikallislehti. Nurmijärveläiset lukevat vastaajien lehdestä paikalliset uutiset. Vastaajien lehti ei siten ole tavanomaiseen ilmaisjakelulehteen verrattava lehdykkä, joka heitetään roskiin lukematta. Vastaajien lehti ilmestyy monien paikallislehtien tavoin kaksi kertaa viikossa, joten se täyttää paikallislehti -kriteerit myös ilmestymistiheyden suhteen.

Vastaajat eivät ole käyttäneet "paikallislehti" -sanaa totuudenvastaisesti eikä harhaanjohtavasti. SopMenL 2 §:ssä on kielletty harhaanjohtavan ilmaisun käyttö edellytyksin, että se vaikuttaisi hyödykkeen kysyntään tai vahingoittaisi toisen elinkeinoa. Vastaajat eivät voi ymmärtää, miten vastaajien paikallislehti -sanan käyttö olisi vahingoittanut hakijaa. Laajasta hakemuksesta vastaajat eivät parhaalla tahdollakaan löydä näyttöä ja perusteita em. pykälän soveltamisedellytyksistä. Tästä johtuen vastaajat katsovat, että hakemuksen tätä asiaa koskeva kohta on jäänyt toteennäyttämättä ja hakemus tulisi täten tältä osin hylätä.

Levikki -sanalla on lehtialalla vakiintunut merkityksensä. Ratkaiseva lienee kuitenkin se, miten kuluttajat eli lukijat kokevat sanan merkityksen. Missään hakemuksen liitteissä esitetyissä mainoksissa ei levikki -sanaa käsitteenä voi ymmärtää väärin. Kukin normaalilla järjellä varustettu lukija ymmärtää, että Nurmijärjen Extra Uutisten kohdalla se tarkoittaa paino/jakelumäärää. Vastaajat ovat nyttemmin käyttäneet sanan levikki sijasta sanaa "levikkijakelu", mitä käyttävät eräät muutkin julkaisut jakelumäärästään.

Hakemuksessa on myös kovasti epäilty Nurmijärven Extra Uutisten ilmoittamia "levikkimääriä". Uusimaa Oy:n paino on antanut kirjallisen ilmoituksen vastaajien painomääristä keväällä 1995. Ilmoituksesta ilmenee kiistatta, että painomäärät ovat vaihdelleet 17.000 - 31.000 kappaleen välillä. Lehden normaali painomäärä on ollut noin 17.000 kappaletta, mutta maalisvaaleja edeltävien lehtien painomäärät vaalimainoksineen olivat 31.000 kappaletta.

Vastaajat ovat toimineet täysin vilpittömässä mielessä käyttäessään levikki -sanaa. Vastaajat ovat vakuuttuneita, että levikki -sanan käyttö ei ole ollut harhaanjohtavaa. Se, miten levikki -mainoksen käyttö on vahingoittanut hakijaa, on myös jäänyt epäselväksi. Tässäkään tapauksessa ei ole näytön puutteen vuoksi edellytyksiä SopMenL:n soveltamiseen ja hakemus tulisi hylätä myös sen osalta.

Hakemuksessa edelleen väitetään, että vastaajat olisivat virheellisten tietojen ja käsitteiden pohjalta antaneet itsestään todellisuutta edullisemman kuvan. Jokaisessa mainotuksessa pyritään luonnollisesti antamaan yrityksestä paras mahdollinen kuva. Tältä osin oikeuskäytännössä ja liike-elämässä hyväksytään ylilyönnit, jotka kuitenkaan eivät saa olla laittomia ja perustua väärään informaatioon.

Hakija ilmeisesti protestoi lähinnä vastaajien ns. levikkimainosta (Extra ylivoimainen ilmoituslehti) kohtaan. Kyseisessä ilmoituksessa on täysin selkeästi ilmoitettu, että "lehteä jaetaan 100% joka talouteen...". Väärinkäsitys jakelu- ja painomäärän sekä tilauskohtaisen levikin osalta ei ole mahdollinen. Normaali kuluttaja ymmärtää aivan varmasti, mistä ilmoituksessa olevat luvut koostuvat. Ilmeisesti hakijankin luvut ovat aivan oikein, koska niitä vastaan ei ole protestoitu. Vastaajan jakelumäärä on lähes kolminkertainen hakijaan nähden, joten termin "ylivoimainen ilmoituslehti" käyttö lienee perusteltu. Vastaajat ovat kuitenkin muuttaneet tältä osin mainontaansa ja ovat nyttemmin käyttäneet ilmaisua "voimallinen ilmoituslehti".

Vastaajat myöntävät, etteivät ilmoitetut lukijamäärät perustu mihinkään tutkimuksiin. Ilmaisujen luetuin, suurin ja ylivoimaisin osalta vastaajat ovat toimineet täysin vilpittömässä mielessä. Mainostuksessa käytetyt termit eivät ole olleet harhaanjohtavia, koska ne perustuvat painomääriä koskeviin todellisiin lukuihin (vrt. painotodistus). Mainonta on kattanut hyvin yleisen mainonnalta vaadittavan tason eikä siinä ole ollut laittomia ylilyöntejä. Täten tulisi hakemuksen tätä asiaa koskeva kohta myös hylätä.

Hakijan taustalta löytyy entinen pankinjohtaja Veijo Lehtoruusu perheineen. Lehtoruusu on perheineen ollut runsaasti julkisuuden valokeilassa Kanta-Uudenmaan Säästöpankin vahingonkorvaus- ja muiden oikeudenkäyntien johdosta. Vastaajien julkaisu Nurmijärven Extra Uutiset on luonnollisesti informoinut lukijoitaan Lehtoruusun "dynastiaa" koskevista oikeudenkäynneistä, kuten hyvän paikallislehden tuleekin. Huomautettakoon, että hakijan lehdessä, Nurmijärven Sanomissa ei ole kirjoitettu ko. oikeudenkäynneistä, vaikka paikallislehtenä sen olisi ehdottomasti pitänyt asioista tiedottaa lukijoilleen. Vastaajien lehdessä julkaistut em. kirjoitukset ovat suututtaneet Lehtoruusut ja synnyttäneet todellisuudessa tämänkin prosessin. "Ilkeän" kilpailijan "suu" halutaan tukkia keinolla millä hyvänsä tai ainakin vaikeuttaa kilpailijan toimintaa mahdollisuuksien mukaan. Ennen tämän oikeudenkäynnin alkua eivät Nurmijärven Extra Uutisten mainokset ole lainkaan kiinnostaneet hakijaa tai tämän taustahenkilöitä.

Koska hakemus on perusteeton, on myös hakijan vaatimus päätöksen julkaisemisesta eri tiedotusvälineissä hylättävä. Vaatimuksen perustelu, että ratkaisulla olisi toimialalla yleistä merkitystä ja mielenkiintoa, ei ole totuudenmukainen. Nyt käsiteltävä riita omaa erittäin paikallisen luonteen ja lähinnä ratkaisu kohdistuu vain riidan osapuoliin. Nurmijärven Extra Uutiset tulee omalta osaltaan julkaisemaan markkinatuomioistuimen päätöksen kaikissa tapauksissa, päättyypä juttu sen eduksi tai tappioksi, johon hakija ei varmasti tule sitoutumaan. Vastaajat kokevat vaatimuskohdan enemmänkin "lisärangaistuksena", mikäli vastoin vastaajien käsitystä hakemuksen muut vaatimukset hyväksyttäisiin, ja katsovat sen tällöin kohtuuttomaksi.

Vastaajat paljoksuvat hakijan esittämiä oikeudenkäyntikuluja huolimatta asintuntemuksella laaditusta hakemuksesta. Hakijan kuluvaatimuskin jo osoittaa hakijan todellista hakemuksen motiivia eli halua "murskata" kiusallinen paikalliskilpailija.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

Kuluttaja-asiamies on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina Sanomalehtien Liitossa työskenteleviä dipl.ins. Pentti Antero Kurunmäkeä ja tutkimus- ja markkinointipäällikkö Sirpa Anneli Saarikiveä. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Saarikivi: Sanomalehtien Liitossa on teetetty tutkimuksia siitä, millä tavalla ihmiset arvostavat eri tiedotusvälineitä. Sanomalehdet ja televisio on yleensä arvostettu samalle tasolle. Aikakauslehdet arvostetaan selvästi sanomalehteä ja televisiota alemmalle tasolle. Ilmaisjakelulehdet arvostetaan suunnilleen samalle tasolle kuin aikakauslehdet. Eniten tietoa koetaan saatavan paikallisista lehdistä, sitten sanomalehdistä ja sen jälkeen ilmaisjakelulehdistä. Myös kiinnostavaa mainontaa on tutkimusten mukaan enemmän televisiossa ja sanomalehdissä kuin ilmaisjakelulehdissä. Lukijamäärät ovat suurimmat harrastelehdillä. Sanomalehdillä lukijamäärä yhtä levikinkappaletta kohti on yleensä 1,5:stä ylöspäin.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijayhtiö, Nurmijärven Lehtikustannus Oy julkaisee Nurmijärven Sanomat -nimistä paikallislehteä ja vastaajayhtiö, Foto ja Paino Pikaset Oy julkaisee Nurmijärven Extra Uutiset -nimistä pääasiallisesti ilmaiseksi jaettavaa julkaisua. Molemmat julkaisut ilmestyvät Nurmijärvellä. Juhani Känsälä on vastaajayhtiön toimitusjohtaja.

Esitetyn selvityksen mukaan paikallislehdiksi voidaan luonnehtia julkaisuja, jotka käsittelevät esim. yhden tai muutaman kunnan muodostaman pienehkön maantieteellisen alueen asioita. Useimmat paikallislehdet ilmestyvät 1-2 kertaa viikossa. Ns. ilmaisjakelulehtiä on yleensä luonnehdittu siten, että niiden julkaiseminen perustuu pääasiassa ilmoitustilan myyntiin.

Lehden "levikillä" tarkoitetaan viestintäalalla lehden tilauksista ja irtonumeroiden myynnistä eli maksullisista kappaleista ja määrätyistä lehden vapaakappaleista muodostuvaa lehden numeron kappalemäärää. Lehden levikki on jatkuvasti tarkastettavissa. Tämä on todettu myös markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1984:10.

Vastaajien julkaisua Nurmijärven Extra Uutiset on jaettu ilmaiseksi mm. Nurmijärven kunnan asukkaille. Julkaisu ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Vastaajien julkaisu koostuu paitsi mainoksista ja muista ilmoituksista myös laajahkosta toimituksellisesta aineistosta. Vastaajien julkaisulla on ilmestymisalueellaan myös tilaajia, minkä lisäksi julkaisun levikkiä on vastaajien ilmoituksen mukaan ryhdytty tarkastamaan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan sellainen julkaisu, jota pääasiallisesti jaetaan ilmaiseksi, mutta jota myös tilataan, saattaa olla alalla käytettyjen määritelmien mukaan määriteltävissä toisaalta paikallislehdeksi ja toisaalta ilmaisjakelulehdeksi. Yksittäistapauksessa ei aina ole selvää, onko kysymyksessä maksullinen paikallislehti vai ilmaisjakelulehti.

Vastaajat ovat käyttäneet ilmaisua "paikallislehti" siten, että samassa yhteydessä on ilmoitettu julkaisun "levikkiä" koskevia tietoja. Vastaajien julkaisun levinneisyydestä käytetty ilmaisu "levikki" on kuitenkin koskenut ko. julkaisun ilmaiseksi tapahtunutta jakelua taikka painosmäärää. Myös vastaajien käyttämä ilmaisu "levikkijakelu" on koskenut ko. julkaisun ilmaisjakelua. Ilmaisujen "levikki" ja "levikkijakelu" käyttäminen kuvatulla tavalla julkaisun jakelusta on saattanut antaa sellaisen kuvan, että vastaajien julkaisun ilmaiseksi tapahtuva jakelu olisi rinnastettavissa maksullisten julkaisujen levikkiin.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajat ovat käyttämällä ilmaisuja "levikki" ja "levikkijakelu" sekä sanottujen ilmaisujen yhteydessä käyttämällä ilmaisua "paikallislehti" virheellisesti rinnastaneet ko. julkaisunsa ilmaiseksi jaettujen kappaleiden perusteella määräytyvän levinneisyyden tilattavan lehden levikkiin. Vastaajien menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista.

Markkinatuomioistuin on mm. ratkaisussaan 1995:20 todennut, että markkinoijan on kyettävä aina näyttämään toteen markkinoinnissa esitettävät, todistettavissa olevia seikkoja koskevat väitteet. Ratkaisun 1982:17 perusteluissa markkinatuomioistuin on lausunut mm., että mitattavissa olevaa tosiasiaa koskevan markkinointiväitteen on merkittävässä suhteessa oltava paikkansapitävä ja perustuttava todistettuihin seikkoihin. Ratkaisun 1995:20 perusteluissa markkinatuomioistuin on todennut myös, että yleisiä, oman liikkeen kehumista koskevia väitteitä ei useinkaan mielletä varsinaisiksi tosiasiaväitteiksi.

Vastaajien julkaisussa käytetyt edellä mainitut ilmaisut "ylivoimainen ilmoituslehti" ja "luetuin" ovat sinänsä yleisiä oman tuotteen kehumista koskevia ilmaisuja. Siltä osin kuin niitä kuitenkin on käytetty yhdessä julkaisun "levikkiä" koskevien tietojen kanssa, ne ovat saattaneet antaa sellaisen kuvan, että vastaajien julkaisu olisi maksullisten numeroiden myyntiin perustuva julkaisu ja että kysymys olisi tällaisen julkaisun lukijoista.

Maksullisten lehtien lukijamääristä voidaan esittää arvioita levikin perusteella. Ilmaisjakelulehden lukijamääriä ei ole mahdollista arvioida jakelu- eikä painosmäärän perusteella. Ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmoitetut luvut vastaajien julkaisun arvioiduista lukijamääristä ovat saattaneet antaa kuvan, että lukijamäärät olisi arvioitu maksulliselle julkaisulle ominaisella tavalla levikin perusteella. Kun vastaajien ilmoittamat luvut ovat kuitenkin perustuneet julkaisun ilmaiseksi jaettuihin kappalemääriin taikka painosmääriin, käytetyt ilmaisut eivät ole antaneet oikeaa kuvaa vastaajien julkaisun lukijamääristä.

Vastaajien em. mainoksissa ollut pylväiden muodossa vertailtu vastaajien julkaisun ja hakijan julkaiseman Nurmijärven Sanomat -lehden kappalemääriä. Vertailussa esitetyt vastaajien julkaisun lukumäärät koskevat julkaisun jakelu- tai painosmääriä. Näitä numerotietoja ei ole sinänsä osoitettu virheellisiksi. Kun ko. vertailu on kuitenkin esitetty ilmaisun "levikki" yhteydessä, se on saattanut antaa sellaisen kuvan, että vertailussa olleet vastaajien julkaisusta esitetyt luvut koskisivat maksullisten kappaleiden määriä. Samoin käyttämällä ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmaisua "Millä muulla paikallislehdellä kuin Extralla saat 100 % peiton tälle alueelle" vastaajat ovat vertailleet virheellisesti ilmaiseksi jaettavaa julkaisuaan maksullisiin lehtiin.

Vastaajat ovat käyttämällä julkaisunsa markkinoinnissa ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmaisuja "ylivoimainen ilmoituslehti" ja "luetuin" sekä esittämällä ilmaisun "levikki" yhteydessä julkaisunsa lukijamääristä julkaisun jakelu- tai painosmääriin perustuvia lukuja, sekä esittämällä ilmaisun "levikki" yhteydessä vertailua ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa levinneisyydestä suhteessa maksullisten julkaisujen levikkiin menetelleet markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

4. Markkinatuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty erityisiä syitä, joiden vuoksi kielto olisi kohdistettava myös toimitusjohtaja Känsälään henkilökohtaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1 §:n nojalla oikeaksi kieltää Foto ja Paino Pikaset Oy:tä sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa markkinoinnissa

1. käyttämästä julkaisun ilmaiseksi tapahtuneesta jakelusta tai julkaisun painosmäärästä ilmaisua "levikki" sekä ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmaisua "paikallislehti" ja

2. käyttämästä ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmaisuja "luetuin" ja "ylivoimainen ilmoituslehti" sekä julkaisun lukijamääristä toteennäyttämättömiä lukuja, sekä vertailemasta ilmaisun "levikki" yhteydessä ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa jakelu- tai painosmääriä maksullisen julkaisun levikkiin.

Kieltoja on noudatettava heti.

Foto ja Paino Pikaset Oy velvoitetaan lisäksi julkaisemaan tämän päätöksen perustelu- ja ratkaisuosa Nurmijärven Extra Uutiset -julkaisunsa jossakin pian tämän päätöksen jälkeen ilmestyvässä numerossa.

Foto ja Paino Pikaset Oy velvoitetaan suorittamaan Nurmijärven Lehtikustannus Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut neljäkymmentätuhatta (40 000) markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassaoleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ovat ratkaisseet:Meriluoto, puheenjohtaja, Mäkinen, Airikkala, Kivipato, Maijala, Ollikainen, Sario ja Sinda