Market Court dismissed ban request for fixed collection fees exceeding actual costs under Consumer Credit Act.

KA vastaan Asiakasrajoitus Oy (yhtiö). Yhtiö ei lähettänyt kuluttajille maksuviivästyksen johdosta erillistä maksumuistutusta eikä muuta huomautusta, vaan lisäsi kuluttajan seuraavaan kuukausittaiseen laskuun ne erät, jotka laskua tulostettaessa olivat suorittamatta, sekä ensimmäisellä viivästyskerralla 50 markan ja seuraavilla viivästyskerroilla 70 markan maksumuistustusmaksun.

Yhtiö peri kirjallisten sopimusehtojensa mukaan viivästyneelle määrälle korkoa saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää. Yhtiö ei voinut periä kuluttajilta maksuviivästyksenkään johdosta korkeampaa korkoa kuin mitä korkolain säännökset edellyttivät. Sopimusehtokäytäntö, joka mahdollisti todellisiin kustannuksiin perustumattoman maksumuistutusmaksun toistuvan perimisen korkeimman sallitun viivästyskoron lisäksi merkitsi käytännössä korkolain 2 §:n 2 mom:n pakottavan säännöksen syrjäyttämistä.

Ko. maksumuistuksesta ei ollut osoitettu aiheutuneen yhtiölle normaalista liiketoiminnasta aiheutuneiden kustannusten lisäksi sellaisia kustannuksia, että sillä olisi korkolain säännökset huomioon ottaen ollut oikeus periä kuluttajilta 50 ja 70 markan suuruisia maksumuistutusmaksuja. Yhtiö oli näinollen soveltamalla kuluttajien kanssa tehtävissä luottosopimuksissa sellaista sopimuskäytäntöä, jonka mukaan kuluttajalta peritään maksun viivästyessä maksumuistutuspalkkiota, huomautuspalkkiota tai muuta vastaavaa maksua, ellei maksun periminen perustunut maksukehotuksen lähettämisestä tai muusta vastaavasta erillisestä perintätoimenpiteestä aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin, menetellyt kuluttujien kannalta kohtuuttomasti.

KSL_3_luku_1_§ ja 2_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Suomen Asiakasrahoitus Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kuluttajien kanssa tehtävissä luottosopimuksissa soveltamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan kuluttajalta peritään maksun viivästyessä maksumuistutuspalkkiota, huomautuspalkkiota tai muuta vastaavaa maksua, ellei maksun periminen perustu maksukehotuksen lähettämisestä tai muusta vastaavasta erillisestä perintätoimenpiteestä aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin.

Suomen Asiakasrahoitus Oy:n myöntämissä luotoissa käytettyjen sopimusehtojen mukaan luotto maksetaan takaisin kuukausierinä sopimuksessa valittuna eräpäivänä. Yhtiön käyttämien kirjallisten sopimusehtojen mukaan asiakkaan jättäessä noudattamatta sovittua maksuaikataulua, ensimmäisestä maksumuistutuksesta peritään seuraavan kuukausierän yhteydessä 50 markkaa ja seuraavista maksumuistutuksista 70 markkaa.

Kun velallisen kuukausittainen suoritus viivästyy, Suomen Asiakasrahoitus Oy menettelee käytännössä siten, että seuraavaan kuukausittaiseen laskuun lisätään ne erät, jotka laskua tulostettaessa ovat suorittamatta, sekä huomautuspalkkion nimellä maksumuistutusmaksua 50 markkaa. Asiakkaalle ei tämän tavanomaisen kuukausittaisen laskun lisäksi lähetetä erillistä maksumuistutusta, eikä yhtiössä ryhdytä muihinkaan perintätoimenpiteisiin viivästyneen erän perimiseksi.

Maksun viivästyminen sovitusta eräpäivästä on velallisen sopimusrikkomus. Maksun viivästyessä velkojalla on oikeus periä viivästyneelle maksulle viivästyskorkoa. Viivästyskorkoa koskevat säännökset sisältyvät korkolakiin. Viivästyskoron tarkoituksena on korkolain esitöiden mukaan korvata velkojalle maksun viivästymisestä aiheutunut vahinko. Samalla viivästyskorko on velallisen maksamaa korvausta käytössään edelleen olevista varoista. Lisäksi viivästyskorkoa koskevilla säännöksillä on pyritty ehkäisemään ennalta maksujen viivästymistä.

Viivästyskoron tarkoituksena ei kuitenkaan ole kattaa viivästyneen maksun perinnästä velkojalle aiheutuneita kuluja. Velkojalla on viivästyskoron lisäksi oikeus periä velalliselta korvaus niistä kohtuullisista kuluista, joita velkojalle on aiheutunut viivästyneen maksun perimisestä. Tämä oikeus velkojalla olisi ilman nimenomaista sopimusehtoakin. Perintäkulujen tulee kuitenkin perustua velkojalle aiheutuneisiin todellisiin kuluihin.

Kuluttajavalituslautakunta on eräissä päätöksisään käsitellyt Suomen Asiakasrahoitus Oy:n veloittamia huomautuspalkkioita. Lautakunta on ratkaisuissaan katsonut, että asiakkaalta veloitettujen perintäkulujen tulee perustua todellisiin kuluihin.

Suomen Asiakasrahoitus Oy ei lähetä erillistä huomautuskirjettä velalliselle, jonka kuukausittainen suoritus on viivästynyt. Yhtiö lähettää velalliselle ainoastaan sopimuksen mukaisen kuukausittaisen laskun. Mikäli yhtiö ei ole saanut edellistä suoritusta siinä vaiheessa, kun seuraavan kuukauden lasku tolostetaan, tulostuu laskulle kuukausittaisen veloituksen lisäksi myös suorittamatta oleva velan määrä ja huomautus siitä, että erä on vielä maksamatta. Samalla laskulla veloitetaan lisäksi huomautspalkkion nimellä maksumuistutusmaksu.

KA:lle antamassaan selvityksessä Suomen Asiakasrahoitus Oy perustelee huomautuspalkkion perimistä rahoittajan luotonvalvontatoimenpiteiden aiheuttamalla kulujen lisäyksellä. Selvityksen mukaan maksun viivästyminen käynnistää rahoitusyhtiössä luotonvalvontaprosessin, lisää ATK-kustannuksia, vaikeuttaa osaltaan jälleenrahoituksen hallintaa ja lisää henkilöstökuluja. Merkittävänä perusteena huomautuspalkkion perimiselle yhtiö mainitsee maksunsa laiminlyövien asiakkaiden aiheuttaman luottoriskin kasvun.

Lähes kaikki liiketoiminta edellyttää jonkinlaista maksuliikenteen seurantajärjestelmää. Lisäksi luotonvalvontaan ja luottoriskien hallintaan liittyvien toimenpiteiden voidaan katsoa kuuluvan keskeisenä osana rahoitusyhtiön normaaliin liiketoimintaan. Toimintoja on yhtiössä ylläpidettävä riippumatta siitä, viivästyykö yksittäinen maksusuoritus vai ei. Sikäli kuin ATK-kustannukset ja henkilöstökulut liittyvät yhtiön maksuliikenteen seurantaan, luotonvalvontatoimenpiteisiin ja luottoriskin hallintaan, ei niistä aiheutuneita kuluja ole mahdollista pitää yksittäisen viivästyneen maksun perinnästä aiheutuneina kuluina. Ne ovat kustannuseriä, joita yhtiölle sen liiketoiminnasta johtuen joka tapauksessa syntyisi.

Suomen Asiakasrahoitus Oy ei ole antanut mitään selvitystä siitä, että viivästyneestä maksusta huomauttaminen seuraavassa maksuohjelman mukaisessa kuukausittaisessa laskussa aiheuttaisi yhtiölle ylimääräisiä, sen tavanomaiseen liiketoimintaan liittymättömiä kuluja. Kuukausittainen lasku tulostetaan ja lähetetään joka tapauksessa riippumatta siitä, onko velallisen edellinen suoritus viivästynyt vai ei. Yhtiö ei myöskään ole osoittanut, että viivästyksestä huomauttaminen aiheuttaisi tavanomaiseen laskutuskäytäntöön verrattuna ylimääräisiä kustannuksia esim. maksumuistutusten käsittelykuluina tai postituskuluina. Huomautusmenettelystä ei siten aiheudu yhtiölle kustannuksia verrattuna siihen, ettei viivästyksestä huomautettaisi lainkaan.

Edellä esitetyn perusteella Suomen Asiakasrahoitus Oy:n perimän maksumuistutusmaksun ei voida katsoa perustuvan viivästyneen maksun perimisestä aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin. Maksumuistutusmaksua tulee siten arvioida lähinnä vakioituna sopimussakkona maksun viivästymisestä.

Korkolain pakottava sääntely kohdistuu myös sopimusehtoihin, joissa käsite viivästyskorko ei lainkaan esiinny. Korkolain 2 §:n 2 mom:n toisessa virkkeessä todetaan, että mikäli kuluttajan asemassa oleva velallinen on viivästyksen varalta sitoutunut viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa toistuvaa suoritusta, sitoumus on tehoton siltä osin kuin viivästyskoron ja mainitun koron yhteenlaskettu märää ylittää lain 4-11 §:n mukaan lasketun koron. Säännös on lain esitöiden mukaan otettu korkolakiin lain pakottavuuden kiertämisen estämiseksi.

Suomen Asiakasrahoitus Oy perii ehtojensa mukaan ensimmäisestä maksumuistutuksesta 50 markkaa ja seuraavista muistutuksista 70 markkaa. Maksun periminen ei perustu viivästyneen maksun perimisestä aiheutuneisiin todellisiin kuluihin. Velallista ei tosiasiallisesti erikseen huomauteta maksun viivästymisestä, vaan maksamatta oleva erä ja maksumuistutusmaksu ainoastaan lisätään automaattisesti seuraavaan kuukausittaiseen laskuun.

Mikäli maksuviivästys ensimmäisen huomautuksen ja huomautuspalkkion perimisen jälkeen jatkuu, perii Suomen Asiakasrahoitus Oy ehtojensa mukaan uuden maksumuistutusmaksun korotettuna 70 markkaan jälleen seuraavassa kuukausittaisessa laskussa. Viivästyksen jatkuessa yhtiö voi siten ehtojensa mukaan, mikäli se ei ryhdy muihin perimistoimenpiteisiin, periä samasta viivästyksestä uuden maksun aina kuukausittain. Käytännössä menettely vastaa sellaisen sopimusehdon soveltamista, jonka mukaan velallisen viivästyksestä peritään sovittu viivästyssakko aina alkavalta kuukaudelta. Tämän perusteella yhtiön perimä maksumuistutusmaksu voidaan katsoa korkolain 2 §:n 2 mom:ssa tarkoitetuksi, velalliselta viivästyksen vuoksi perittäväksi toistuvaksi suoritukseksi.

Viivästyskoron määrää on lain esitöissä perusteltu sekä korvaavilla että ennaltaehkäisevillä näkökohdilla. Lain esitöistä ilmenee siten selvästi, että viivästyskoron tarkoituksena on toimia paitsi vakioituna vahingonkorvauksena myös sanktioluonteisena seuraamuksena velallisen sopimusrikkomuksesta. Viivästyskoron sanktioluonne käy erityisen selvästi ilmi korkolain viivästyskorkoa koskevien säännösten muuttamista koskevan lain esitöistä, joissa todetaan: "Viivästyskorolla voidaan katsoa olevan kolme keskeistä tehtävää. Ensinnäkin viivästyskorko on velkojalle maksettava kaavamainen vahingonkorvaus siitä, että tämä ei saa sovittuna ajankohtana käyttöönsä velallisen maksettavaksi kuuluvaa rahasuoritusta. Toiseksi kysymyksessä on velallisen maksama vastike siitä, että kyseinen summa säilyy edelleen velallisen käytössä. Kolmanneksi viivästyskoron voidaan katsoa olevan rangaistusluonteinen seuraamus siitä, ettei velallinen ole sovittuna ajankohtana täyttänyt maksuvelvollisuuttaan."

Tämän perusteella voidaan selvästi todeta, että viivästyskorko on tarkoitettu myös sanktioluonteiseksi seuraamukseksi maksun viivästymisestä. Korkolain viivästyskorkoa koskevat säännökset on säädetty pakottaviksi kuluttajasuhteissa nimenomaan kuluttajan suojan tehostamiseksi. Pakottavuutta koskevilla säännöksillä pyritään siihen, ettei kuluttajan asemassa oleviin velallisiin kohdistettaisi kohtuuttomia viivästysseuraamuksia.

Suomen Asiakasrahoitus Oy:n noudattaman muistusmaksukäytännön kaltainen menettely mahdollistaisi sen, että velkojalla olisi viivästyskoron lisäksi mahdollisuus periä viivästyksen vuoksi myös muita sanktioluonteisia maksuja, jotka eivät perustu viivästyneen maksun perimisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Tämä johtaisi siihen, että korkolain pakottavuutta koskevat säännökset menettäisivät kuluttajaa suojaavina säännöksinä suurelta osin merkityksensä.

Suomen Asiakasrahoitus Oy:n huomautusmaksumenettely ei myöskään ole perusteltavissa sillä, että käytäntö kohdistaisi oikeudenmukaisesti viivästyksistä aiheutuneet kustannukset niiden aiheuttajiin. Kuten aikaisemmin on todettu, kaikki ne kustannukset, joilla yhtiö on perustellut huomautusmaksun perimistä, aiheutuvat yhtiön normaaliin liiketoimintaan liittyvien toimintojen ylläpitämisestä. Toimintoja on yhtiössä ylläpidettävä riippumatta siitä, viivästyykö yksittäinen maksu vai ei. Toiminnoista aiheutuneita kustannuksia ei siten ole mahdolista kohdentaa yksittäisiin luottosopimuksiin. Tämän vuoksi lienee selvää, että toiminnoista aiheutuneet kustannukset tulee ottaa huomioon jo hinnoittelussa, toisin sanoen yhtiön myöntämien luottojen koroissa. Huomautuspalkkioiden perimismenettelyllä ei siten myöskään liene mahdollista kohdentaa toiminnoista aiheutuneita kustannuksia niiden maksettaviksi, joiden maksut viivästyvät.

Suomen Asiakasrahoitus Oy:n huomautuspalkkiomenettely johtaa siihen, että kuluttajlta peritään maksuviivästyksen vuoksi korkeimman lain salliman viivästyskoron lisäksi sopimussakkoluonteisia maksuja, jotka eivät perustu viivästyneen maksun perimisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Sopimusehtokäytäntö syrjäyttää siten korkolain pakottavat säännökset, jotka on säädetty nimenomaan suojaamaan kuluttajan asemassa olevia velallisia.

KSL:n 3 luvun 1 §:ssä kielletään elinkeinonharjoittajaa käyttämästä kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kohtuuttomana. KSL:n esitöissä todetaan, että sopimusehtoa, joka on muun kuin KSL:iin sisältyvän pakottavan säännöksen vastainen tai jonka tarkoituksena on tällaisen säänöksen kiertäminen, on pidettävä kohtuuttomana. Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1986:6 katsonut, että leasingsopimuksen ehdot, jotka rajoittavat vuokralleottajan oikeudet suppeammiksi kuin osamaksukauppalain pakottavien säännösten sääntelemät vastaavat ehdot, ovat kuluttajan kannalta kohtuuttomia.

Näillä perusteilla Suomen Asiakasrahoitus Oy:n soveltama maksumuistutusmaksun perimistä koskeva käytännön sopimusehto, joka syrjäyttää korkolain pakottavat säännökset, on kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten KSL:n 3 luvun 1 §:n vastainen. Kysymyksessä ei ole kirjoitetun sopimusehdon kohtuuttomuus, vaan pakottavien normien syrjäyttäminen käytännön sopimusehdon kautta.

Markkinatuomioistuin on ratkaisuissaan 1982:21, 1990:12 sekä 1990:3-14 kieltänyt käyttämästä kohtuuttomia sopimusehtoja, jotka eivät perustuneet erikseen tehtyihin kirjallisiin sopimusehtoihin. Ratkaisussaan 1985:13 markkinatuomioistuin kielsi noudattamasta pakottavan lain säännöksen vastaista sopimusehtokäytäntöä. Perusteluissaan tuomioistuin totesi, että yksipuolisesti sovellettu, pakottavan lainsäädännön vastainen käytäntö on KSL:n 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu kohtuuton sopimusehto. Sama pätee luonnollisesti myös käytännön sopimusehtoon, jolla syrjäytetään korkolain viivästyskorkoa koskevat pakottavat säännökset.

SUOMEN ASIAKASRAHOITUS OY:N VASTAUS

Vastaajayhtiö on kiistänyt sopimusehtokäytäntönsä olevan kohtuuton ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA:n vaatimus perustuu yksinomaan KSL:n 3 luvun 1 ja 2 §:ään. KA katsoo maksumuistutusmaksu-menettelyn olevan kuluttajien kannalta kohtuuton. KA on tutkituttanut asian rahoitustarkastuksella. Jo aikaisemmin rahoitustarkastus oli tutkinut saman asian Suomen Asiakasrahoitus Oy:n hakemuksesta.

Asiaa on näin ollen selvitetty KA:n ja Suomen Asiakasrahoitus Oy:n sekä rahoitustarkastuksen välillä samoilla argumenteilla, jotka nyt on tuotu markkinatuomioistuimeen. Rahoitustarkastuksella ei ole ollut vastaajayhtiön perimästä maksumuistutusmaksusta huomauttamista. Vastaajayhtiö on joutunut tässä tapauksessa kahden viranomaisen välimaastoon. Rahoitustarkastus valvoo luottolaitostoiminnasta annetun lain 10 luvun mukaan asiakkaansuojaa. Suomen Asiakasrahoitus Oy on toiminut ja toimii rahoitustarkastuksen antamien asiakkaansuojaa koskevien ohjeiden mukaan. KA:n ja rahoitustarkastuksen käsitykset siitä, miten vastaajayhtiön tulisi tässä yksittäistapauksessa toimia, menevät siis voimakkaasti ristiin. Eri viranomaisten toimivaltojen päällekkäisyys on tässä nimenomaisessa tapauksessa synnyttänyt vastaajayhtiön kannalta kiusallisen ja epätyydyttävän tilanteen.

KA on esittänyt selvityksen siitä sopimuksesta, jota Suomen Asiakasrahoitus Oy:n ja kulloisenkin asiakkaan välillä noudatetaan. Asiakas on sopimuksen tehdessään tullut tietoiseksi ja nimenomaisesti allekirjoituksellaan hyväksynyt maksumuistuitusmaksun. Allekirjoittamalla sopimuksen asiakas on myös tullut tietoiseksi niistä seikoista, jotka synnyttävät maksumuistutusmaksun suoritusvelvollisuuden sekä hyväksynyt sen menettelytavan, jolla maksumuistutusmaksu veloitetaan. Maksumuistutusmaksun suoritusvelvollisuus syntyy vain niissä tilanteissa, joissa asiakas on viivästynyt suorituksessaan ja Suomen Asiakasrahoitus Oy on ryhtynyt toimenpiteisiin viivästyneen erän perimiseksi.

Maksumuistutusmaksun periminen perustuu perintätoimenpiteestä aiheutuneisiin kohtuullisiksi arvioituihin kustannuksiin. Luotonvalvonta ja luottoriskin hallinta ovat toki sinänsä osana rahoitusyhtiön normaalia toimintaa. Kuitenkin on huomioitava se, että mitä enemmän yhtiöllä on viivästyneenä ja näin ollen sopimuksen vastaisesti maksavia asiakkaita, sitä enemmän resursseja sitoutuu luotonvalvontaan ja luottoriskin hallintaan. Tosiasiassa luottonsa huomosti hoitavat asiakkaat lisäävät yhtiön luottoriskihallinnan ja luontovalvonnan kustannuksia. Suomen Asiakasrahoitus Oy:n pyrkimyksenä on ollut siirtää nämä kasvavat kustannukset niiden aiheuttajien maksettavaksi. Pyrkimyksenä on kuitenkin ollut, että kustannukset luottonsa viiveelläkin maksavaa asiakasta kohden säilyvät kohtuullisina. Tähän tavoitteeseen on päästy nykyisellä maksumuistutusmaksujärjestelyllä, joka antaa myös velalliselle huomattavan pitkän maksuajan viivästyneellekin suoritukselleen.

Valittavana on myös toinen vaihtoehto, jossa kustannukset kohdennettaisiin kaikille asiakkaille - siis myös maksunsa sopimuksen mukaisesti hoitaville, mikä luonnollisesti näkyisi välittömästi asiakkaiden rahoituksen hinnassa. KA:n hakemuksessa näytetään puollettavan tätä kantaa. Tätä ei kuitenkaan voitaisi pitää kohtuullisena niiden Suomen Asiakasrahoitus Oy:n asiakkaiden kannalta, jotka noudattavat asiallisesti sopimusehtoja.

Ajateltavissa on toki myös, että yhtiö huomauttaa asiakasta viivästyksestä erikseen - erillisellä kirjeellä - mikä johtaisi siihen, että kustannukset kirjettä kohti olisivat vääjäämättä suuremmat kuin nykyisin ja näin ollen myös huomauttamisesta perittävä perimispalkkio olisi korkeampi. Tällaisesta menettelystä seuraisi myös se, että asiakkaalle jäisi yleensä vähemmän maksuaikaa kuin nykyään noudatettavassa menettelyssä. Nykyinen maksumuistutusmaksu-menettely on huomattavasti kohtuullisempi sekä maksun viivästyneenä hoitavan että maksunsa sopimuksen mukaisesti hoitavan asiakkaan kannalta. Kokonaistilanteen selkeyttämiseksi on todettava, että vastaava sopimusehto on enemmänkin sääntö kuin poikkeus luottokorttien käyttöehdoissa.

KA on katsonut, että luottotilin ehdoissa mainittu maksumuistutusmaksu olisi viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi maksettava provisio, palkko tai vastaava toistuva suoritus, kuten korkolain 2 §:n 2 mom:ssa tarkoitetaan. Suomen Asiakasrahoitus Oy katsoo, ettei maksumuistutusmaksu voi olla tulkittavissa korkolain sanotussa lainkohdassa tarkoitetuksi suoritukseksi. Maksumuistutusmaksu ei ole automaattisesti viivästyskoron rinnalla tai siihen lisättävä toistuva suoritus, sillä velallinen pystyy välttämään maksumuistutusmaksun veloitusperusteen syntymisen, mikäli hän maksaa viivästyneen erän ennen kuin siitä ja sitä seuraavasta erästä lähtee kirje/lasku, joka pitää sisällään maksumuistutusmaksun veloittamisen.

Maksumuistutusmaksu on puhtaasti toimenpidepohjainen veloitus, joka veloitetaan vasta siinä tilanteessa, kun velallisen viivästys on kestänyt niin pitkään (käytännössä noin 10 päivää), että erääntyneestä erästä ja seuraavasta maksettavasta erästä lähetetään asiakkaalle uusi lasku. Tämä lasku siis pitää sisällään ilmoituksen siitä, että velallisen edellinen erä on edelleen maksamatta ja että se tulisi maksaa ensi tilassa. Maksumuistutusmaksujen veloittaminen päättyy välittömästi, kun asiakas on tehnyt suorituksen tai kun viivästys on kestänyt niin pitkään, että Suomen Asiakasrahoitus Oy on katsonut parhaaksi irtisanoa ja siirtää sen perittäväksi.

Maksumuistutusmaksu on perimiskulu, jonka velallinen on velvollinen korvaamaan luotonantajalle. Oikeudenkäymiskaaren uudistetun 21 luvun mukaan velkojalla on kiistatta velallisen viivästyessä maksusssaan oikeus saada viivästyskoron lisäksi korvausta kohtuullisista perimiskuluista. Tämä periaate on ollut voimassa jo vanhojenkin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten mukaisesti. Tämä käy ilmi esim. korkeimman oikeuden päätöksestä 1987:105: "Velallisen jätettyä laskun maksamatta, velkoja oli siirtänyt saatavan perimistoimin perittäväksi. Sen jälkeen velallinen oli maksanut saatavan viivästyskorkoineen, mutta oli jättänyt maksamatta toimiston vaatiman korvauksen perimiskuluista. Velallinen velvoitettiin korvaamaan myös perimiskulut."

Kulutusluottoja koskevat KSL:n 7 luvun säännökset edellyttävät, että kuluttajaa huomautetaan viivästyksestä. Lain säännökset ovat pakottavia. Jotta Suomen Asiakasrahoitus Oy voisi vedota luottotilisopimuksen ehtojen kohdan 8 neljännen kappaleen erääntymisehtoon, on edellä mainittujen säännösten mukaan tilinhaltijalle lähetettävä erääntymistä koskeva ilmoitus. Erääntyminen voi tulla voimaan aikaisintaan neljän viikon kuluttua tai, jos velallselle aikaisemmin on huomautettu viivästyksestä, kahden viikon kuluttua. Suomen Asiakasrahoitus Oy:n noudattama maksumuistutuskäytäntö oikeuttaa siten eräännyttämään erääntymättömät erät kahden viikon kuluttua erääntymisilmoituksesta. Lisäksi valmisteilla oleva perintälaki tulee edellyttämään hyvän perintätavan noudattamista, johon kuuluu maksukehotuksen lähettäminen velalliselle ennen oikeudellisten perintätoimien aloittamista.

Suomen Asiakasrahoitus Oy on luonut järjestelmän, jossa velallista ensin huomautetaan maksuviivästyksestä. Mikäli velallinen edelleen laiminlyö suorittaa maksun, siirretään erääntynyt saatava perintätoimiston perittäväksi. Maksukehotuksen lähettäminen on pakollista ja siitä laskettavat määräajat ovat oleellisia luottoriskin määrittelyssä.

Maksumuistutusmaksu on merkitty tilinhaltijalle lähetettyyn tiliotteeseen. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen kuin KA antaa ymmärtää väittäessään, että velallista ei tosiasiallisesti erikseen huomauteta maksun viivästymisestä, vaan maksamatta oleva erä ja maksumuistutus ainoastaan lisätään automaattisesti seuraavaan kuukausittaiseen laskuun. Automatiikka on täytynyt luoda ja tämän järjestelmän luomisesta ja ylläpitämisestä aiheutuu kuluja.

Maksunsa myöhässä suorittavien tai maksunsa laiminlyövien sopimuskumppaneiden varalta on yhtiössä jouduttu varautumaan maksumuistutusmaksu-menettelyn käynnistämiseen ja laskutustoimenpiteisiin. Luotonvalvontaan liittyen yhtiö on joutunut varautumaan muiden luotonosallisten informointiin (esim. mahdollisten takaajien informointiin) samoin kuin luoton jatkokäytön arviointiin ja mahdollisen irtisanomismenettelyn käynnistämiseen. Viivästyksessä maksunsa suorittaneiden asiakkaiden vuoksi on jouduttu tekemään järjestelmäkehitystä, asiakkaiden analysointia ja erityiesti maksukäyttäytymisen seurantaa. Panostaminen tähän on Suomen Asiakastahoitus Oy:ssä kestänyt vuosia. Yhtiö on joutunut kohdentamaan resursseja viivästyksessä maksunsa suorittavien asiakkaiden palvelemiseen ja neuvontaan. KA:kaan ei väitä, etteikö sopimuksen vastaisesti käyttäytyvien asiakkaiden johdosta Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle aiheudu taloudellisia menetyksiä. On kohtuullista kohdentaa nämä maksut viivästyksessä suorittaneille asiakkaille.

Huomautus- ja perintäjärjestelmä voidaan luonnollisesti luoda monella eri tavalla. Suomen Asiakasrahoitus Oy on pyrkinyt luomaan järjestelmän, joka minimoi heille aiheutuneita perintäkuluja, mikä myös koituu heidän asiakkaansa eli velallisen eduksi. Vaihtoehtoisia toimintatapoja olisivat esimerkiksi seuraavat: 1. Asiakkaalle ei huomauteta viivästyksestä, vaan jättää asian saman tien perintätoimiston hoidettavaksi. Perintätoimistojen perimiskulu perintäkirjeen lähettämisestä on noin 150 markkaa. 2. Yhtiö antaa toimeksiannon asianajajalle, joka ensi kädessä lähettää perintäkirjeen, jonka myös hyvää asianajotapaa koskevat säännökset edellyttävät. Asianajajan palkkio perintäkirjeestä on noin 300-500 markkaa. 3. Suomen Asiakasrahoitus Oy lähettää itse erillisen perintäkirjeen. Myös tässä tapauksessa ovat perintäkirjeeseen kohdistuvat kulut vaikeasti arvioitavissa, minkä vuoksi tuomioistuin tulisi arvioimaan ne kohtuuden mukaan.

Suomen Asiakasrahoitus Oy:n noudattaman käytännön mukaan tiliotteeseen merkitään maksukehotus, joka korvaa erillisen perintäkirjeen lähettämisen velalliselle. KA:n näkemys, että huomautus- ja perintäjärjestelmän kehittämistä ja rationalisointia ei saa tehdä tai että siitä aiheutuvat kustannukset eivät saa tulla maksusuorituksessan viivästyneiden velallisten maksettavaksi, on kohtuuton.

On luonnollisesti vaikeata arvioida, mikä on se ATK-järjestelmän luomisesta ja ylläpidosta aiheutunut kulu, joka kohdistuu nimenomaan velalliselle tehtävään maksukehotukseen. Tässä tapauksessa kohtuullinen perimiskulu on arvioitava. Kohtuulisuutta arvioitaessa on otettava huomioon oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n säännökset, joiden mukaan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee täysimääräisesti vastata aiheutuneita kustannuksia, mikäli ne kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Suomen Asiakasrahoitus Oy:n oikeuden valvomiseksi on ollut välttämätöntä toimittaa huomautus velalliselle.

Ottaen huomioon edellä esitettyjen vaihtoehtoisten toimintatapojen aiheuttamat perintäkulut, on Suomen Asiakasrahoitus Oy:n veloittamaa maksumuistutusmaksua pidettäävä hyvin kohtuullisena. Maksumuistutusmaksu voitaisiin katsoa kohtuuttomaksi ainoastaan, jos se ylittäisi seuraavaksi edullisimman vaihtoehdon. Lisäksi maksumuistutusmaksu voitaisiin katsoa kohtuuttomaksi, jos sitä perittäisiin kuukausittain hyvin pitkään ennen oikeudellisiin perintätoimiin ryhtymistä. Mainitulla tavalla Suomen Asiakasrahoitus Oy ei kuitenkaan ole menetellyt.

Yhtiön menettely ei ole ollut kuluttajien kannalta kohtuuton, vaan kohtuutonta olisi kuluttajien kannalta päinvastoin se, että yhtiön käytäntö kiellettäisiin. Mikäli maksumuistutusmaksua koskeva sopimusehtokäytäntö kiellettäisiin, joutuisi Suomen Asiakasrahoitus Oy jo lain pakottavien säännöstenkin vuoksi turvautumaan johonkin edellä selostettuun vaihtoehtoiseen menettelytapaan. Mikäli kielto kuitenkin vastoin yhtiön käsitystä määrättäisiin, yhtiölle on annettava riittävä, esim. kolmen kuukauden ylimenokausi tarvittavien järjestelyjen toteuttamiseen ATK-järjestelmässä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Suomen Asiakasrahoitus Oy on laatinut osamaksukaupan rahoitustoimintaansa varten kirjallisia sopimusehtoja. Niihin sisältyy mm. seuraava kuukausierän maksun laiminlyönnin seurauksia koskeva ehto: "Mikäli tilinhaltija ei noudata maksuaikataulua tai laiminlyö muun käyttöehtoihin perustuvan maksuvelvollisuutensa, peritään viivästyneelle määrälle kohdassa 5 määritellyn korkokannan mukainen viivästyskorko. Ensimmäisestä maksumuistutuksesta peritään seuraavan kuukausierän yhteydessä 50 mk ja seuraavista maksumuistutuksista 70 mk." Sopimusehtojen kohdasta 5 käy ilmi, että yhtiön perimä vuotuinen korko on määrältään Suomen Pankin peruskorko lisättynä 12,3 prosentilla. Suomen Pankin peruskorko on 1.5.1995 ollut 5,25 prosenttia.

Yhtiö soveltaa mainittua sopimusehtoa siten, että kuluttajan kuukausittaisen maksusuorituksen viivästyessä seuraavaan kuukausittaiseen laskuun lisätään ne erät, jotka laskua tulostettaessa ovat suorittamatta, sekä huomautuspalkkion nimellä 50 markan suuruinen maksumuistutusmaksu. Kuluttajan seuraavista maksuviivästyksistä yhtiö lisää samalla tavalla seuraavaan kuukausittaiseen laskuun 70 markan suuruisen maksumuistutusmaksun. Yhtiö ei lähetä kuluttajalle tämän tavanomaisen kuukausittaisen laskun lisäksi mitään erillistä maksumuistutusta eikä muutakaan huomautusta siitä, että maksu on viivästynyt.

Maksun viivästyminen merkitsee kuluttajan sopimusvelvoitteen rikkomista, jonka vuoksi velkojalla on oikeus saada korvaus siitä vahingosta, joka aiheutuu velallisen sopimusrikkomuksesta. Viivästyskorko on velkojalle maksettava kaavamainen vahingonkorvaus siitä, että tämä ei saa sovittuna ajankohtana käyttöönsä velallisen maksettavaksi kuuluvaa rahasuoritusta. Viivästyskorko on myös velallisen maksama vastike siitä, että kyseinen summa säilyy edelleen velallisen käytössä. Viivästyskoron voidaan lisäksi katsoa olevan rangaistusluonteinen seuraamus siitä, ettei velallinen ole sovittuna ajankohtana täyttänyt maksuvelvollisuuttaan.

Korkolain viivästyskorkoa koskevia säännöksiä on sovellettava myös sellaisiin velkasopimuksiin, joissa ei ole viivästyskorosta erikseen sovittu. Lain 2 §:n 2 mom:n mukaan, mikäli kuluttajan asemassa oleva velallinen on viivästyksen varalta sitoutunut viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa toistuvaa suoritusta, sitoumus on tehoton siltä osin kuin viivästyskoron ja mainitun suorituksen yhteenlaskettu määrä ylittää edellä selostetulla tavalla laskettavan koron. Lain perustelujen mukaan ko. säännös on otettu korkolakiin lain pakottavuuden kiertämisen estämiseksi.

Korkolaissa ei sen sijaan ole säännöksiä niistä kustannuksista, joita velan mahdollinen periminen aiheuttaa velkojalle. Korkolain säännösten estämättä velkojalla on oikeus saada kohtuulliset, todellisiin perimistoimenpiteisiin perustuvat kulut velalliselta.

Suomen Asiakasrahoitus Oy:n sopimusehtokäytännön mukaan maksumuistutusmaksu lisätään seuraavaan kuluttajalle lähetettävään kuukausittaiseen laskuun automaattisesti ja ilman, että yhtiö lähettää kuluttajalle erillistä maksumuistutusta tai muuta huomautusta viivästyksen johdosta. Yhtiö on perustellut maksumuistutusmaksun perimistä mm. sillä, että maksun laiminlyönnistä on kulutusluottoja koskevan KSL:n 7 luvun säännösten mukaan huomautettava velalliselle, ja että maksumuistutusjärjestelmän luomisesta ja ylläpitämisestä aiheutuu yhtiölle kuluja. Yhtiön mukaan maksuissaan viivästyneet kuluttajat lisäävät yhtiön luottoriskihallinnan ja luontonvalvonnan kustannuksia. Yhtiö on kuitenkin myöntänyt, että ATK-järjestelmän luomisesta ja ylläpidosta aiheutuneiden kulujen kohdistaminen nimenomaan velalliselle tehtävään maksukehotukseen on vaikeaa, minkä vuoksi yhtiö on ilmoittanut arvioineensa maksut kohtuullisten perimiskulujen perusteella.

Maksun viivästymisestä huomauttaminen on mahdollista tehdä usealla eri tavalla. Velallisena olevan kuluttajan kannalta on järkevää, että se tapahtuu mahdollisimman pienin kustannuksin. Kuluttajilta perittävien perimiskustannusten on kuitenkin perustuttava todellisiin toimenpiteisiin ja niiden on oltava suoritettuihin toimenpiteisiin nähden kohtuulliset.

Luotonvalvontaan ja luottoriskien hallintaan liittyvien toimenpiteiden on katsottava kuuluvan rahoitusyhtiön normaaliin liiketoimintaan. Tästä aiheutuvia ATK-kustannuksia ja henkilöstökuluja ei rahoitusyhtiön liiketoiminnassa pidetä yksittäisen viivästyneen maksun perinnästä aiheutuvina kuluina. Yhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että kuluttajan viivästyneestä maksusta huomauttaminen seuraavassa maksuohjelman mukaisessa kuukausittaisessa laskussa aiheuttaisi yhtiölle ylimääräisiä, sen tavanomaiseen liiketoimintaan liittymättömiä kuluja.

Yhtiö perii kirjallisten sopimusehtojensa mukaan viivästyneelle määrälle korkoa saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää. Yhtiö ei voi periä kuluttajilta maksuviivästyksenkään johdosta korkeampaa korkoa kuin mitä korkolain säännökset edellyttävät. Sopimusehtokäytäntö, joka mahdollistaa todellisiin kustannuksiin perustumattoman maksumuistutusmaksun toistuvan perimisen korkeimman sallitun viivästyskoron lisäksi merkitsee käytännössä korkolain 2 §:n 2 mom:n pakottavan säännöksen syrjäyttämistä.

Markkinatuomioistuin katsoo, että ko. maksumuistutuksesta ei ole osoitettu aiheutuneen yhtiölle normaalista liiketoiminnasta aiheutuneiden kustannusten lisäksi sellaisia kustannuksia, että sillä olisi korkolain säännökset huomioon ottaen oikeus periä kuluttajilta esitetyllä tavalla 50 ja 70 markan suuruisia maksumuistutusmaksuja. Yhtiö on näin ollen soveltamalla kuluttajien kanssa tehtävissä luottosopimuksissa sellaista sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan kuluttajalta peritään maksun viivästyessä maksumuistutuspalkkiota, huomautuspalkkiota tai muuta vastaavaa maksua, ellei maksun periminen perustu maksukehotuksen lähettämisestä tai muusta vastaavasta erillisestä perintätoimenpiteestä aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin, menetellyt kuluttajien kannalta kohtuuttomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla oikeaksi kieltää Suomen Asiakasrahoitus Oy:tä kahdensadantuhannen (200 000) markan sakon uhalla noudattamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan kuluttajalta peritään maksun viivästyessä maksumuistutusmaksua tai muuta vastaavaa palkkiota tai maksua, ellei maksun periminen perustu maksukehotuksen lähettämisestä tai muusta vastaavasta erillisestä perintätoimenpiteestä aiheutuneisiin todellisiin kuluihin.

Kieltoa on noudatettava kuukauden kuluttua tämän päätöksen tiedoksisaantipäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, puheenjohtaja, Mäkinen, Bärlund, Henriksson, Kojo, Maijala, Määttä, Ollikainen ja Soikkanen

Asiassa äänestys

Puheenjohtaja Meriluoto sekä jäsenet Henriksson, Maijala ja Soikkanen lausuivat:

Kuluttajan maksuviivästys on sopimusrikkomus, josta aiheutuvasta vahingosta velkojalla on oikeus saada velalliselta korvaus. Voidakseen vedota maksun laiminlyöntiin velkojan on kulutusluottoja koskevan KSL:n 7 luvun 16 §:n säännöksen mukaan huomautettava velallista maksun erääntymisestä. Kun kuluttajan edun mukaista on, että huomautus tehdään mahdollisimman pienin kustannuksin, katsomme, että ko. sopimusehdon tarkoittama maksumuistutus on tehtävissä myös myöhempää kuukausierää koskevassa laskussa.

Rahoitusyhtiölle aiheutuu maksujen seurantaan kehitetyn järjestelmän ylläpitämisestä kuluja, joita on pidettävä tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvina. Sen lisäksi maksuviivästyksistä ja niistä huomauttamisista rahoitusyhtiölle aiheutuu kuitenkin myös sellaisia kustannuksia, joiden jättäminen tavanomaisina liiketoimintaan liittyvinä kuluina maksuistaan huolehtivienkin kuluttajien maksettaviksi on heihin nähden kohtuutonta.

Rahoitusyhtiöllä on korkolain säännösten estämättä oikeus periä kuluttajan maksuviivästyksen johdosta aiheutuneet kohtuulliset perimiskustannukset. Koska sopimalla tietyt kiinteät maksumuistutusmäärät, päästään mitä ilmeisemmin vähäisempiin kokonaiskustannuksiin kuin laskutettaessa kuhunkin viivästykseen kohdistuvat, erikseen lasketut muistutuskustannukset, ei arvioon perustuvaa muistutusmaksua koskeva ehto sinänsä ole kuluttajalle epäedullinen.

Asiassa ei ole näytetty, että maksumuistutusmaksuja olisi peritty ko. sopimusehdon nojalla enemmän kuin 120 markkaa viivästykseltä, mitä mainittua määrää ei ole pidettävä kohtuuttomana.

Yhtiön sopimusehtokäytäntö, jonka mukaan kuluttajalta peritään maksun viivästyessä kerran 50 markan ja vain kerran 70 markan maksumuistutusmaksu seuraavan kuukausittaisen laskun yhteydessä, ei ole korkolain 2 §:n 2 mom:n säännöksen kiertämistä eikä myöskään kuluttajien kannalta kohtuuton. Tämän vuoksi hylkäämme KA:n vaatimuksen.

---

[SV]

KO mot Asiakasrahoitus Oy (bolaget). Bolaget skickade inte konsumenterna några särskilda betalningspåminnelser med anledning av försenade betalningar och ej heller någon annan påminnelse, utan påförde konsumentens påföljande månadsräkning de rater, som var obetalda då räkningen skrevs ut, plus vid den första betalningsförseningen 50 mark och följande betalningsförseningar 70 marks betalningspåminnelseavgift.

Bolaget debiterade enligt sina skriftliga avtalsvillkor ränta på försenade belopp enligt samma grunder som före förfallodagen. Bolaget kunde inte av konsumenterna uppbära högre ränta än vad som förutsättes i reglerna i räntelagen. En avtalsvillkorspraxis, som skulle möjliggöra att en på verkliga kostnader icke grundad betalnigspåminnelseavgift upprepade gånger påfördes utöver den högsta tillåtna förseningsräntan skulle i praktiken betyda att det tvingande stadgandet i räntelagen 2 § 2 mom. åsidosattes.

Ifrågavarande betalningspåminnelse hade inte visats förorsaka bolaget några sådana kostnader utöver de av normal affärsverksamhet föranledda att de, med hänsyn till reglerna i räntelagen, skulle vara berättigat att debitera konsumenterna betalningspåminnelseavgifter på 50 och 70 mark. Bolaget hade därför, genom att beträffande med konsumenterna ingångna kreditavtal tillämpa en sådan avtalspraxis, att det vid betalningsförsening debiteras betalningspåminnelseavgift, påminnelseavgift eller annan motsvarande avgift, såvida debiteringen av avgiften inte grundade sig på av utsändning av betalningsuppmaning eller andra motsvarande särskilda inkassoåtgärder föranledda verkliga kostnader, förfarit oskäligt mot konsumenterna.

KSL_3_kap._1_§ och KSL_3_kap._2_§