Market court dismisses penalty enforcement but bans misleading 'market leader' claim under good business practice.

Suomen Tiiliteollisuusliitto ry vastaan Tulikivi Oy. Vastaajaa oli markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1992:003 kielletty sakon uhalla markkinoinnissaan mm. vertailemasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettujen tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä pelkästään valmistusmateriaalin po. ominaisuuksien perusteella sekä siten, ettei vertailla kaikkia olennaisia tulisijojen ominaisuusia. Vastaajan markkinoinnissa oli kieltopäätöksen jälkeen käytetty mm. taulukoita, joissa oli vertailtu vuolukiven ja tiilen sekä eräiden muiden uunimateriaalien ominaislämpöä ja lämmönjohtavuutta. Taulukoissa ja niihin liittyvissä teksteissä ei vertailtu valmiiden tulisijojen ominaisuuksia. Asiassa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että ko. taulukoilla olisi vastaajan markkinoinnissa vertailtu valmiita tulisijoja markkinatuomioistuimen mainitussa ratkaisussa kielletyllä tavalla. Vastaajan ei katsottu rikkoneen mainittua kieltopäätöstä.

Vastaaja oli käyttänyt markkinoinissaan ilmaisua "Tulikivi on markkinajohtaja". Vastaaja ei ollut esittänyt esim. todellisiin myyntilukuihin perustuvaa tai muuta luotettavaa näyttöä siitä, että vastaajan valmistamilla tulisijoilla olisi ollut Suomessa selkeästi suurempi markkinaosuus kuin kilpailevilla tulisijavalmistajilla. Vastaajan käyttämä ilmaisu "markkinajohtaja" oli hyvän liiketavan vastainen.

SopMenL_1_§

SUOMEN TIILITEOLLISUUSLIITTO RY:N VAATIMUKSET

Hakija on vaatinut, että Tulikivi Oy:lle markkinatuomioistuimen 28.1.1992 antamassa päätöksessä 1992:3 määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu ja 5.2.1993 annetussa päätöksessä 1993:3 200 000 markkaan korotettu uhkasakko tuomitaan Tulikivi Oy:n maksettavaksi, sekä että kiellon tehosteeksi asetetaan aikaisempaa suurempi uhkasakko vastaisen menettelyn varalle.

Hakija on myös vaatinut, että Tulikivi Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) säännösten nojalla kielletään sakon uhalla markkinoinnissaan

1. käyttämästä tiilisiä tulisijoja halventavia viittauksia valitsemalla epäedullisia ja epäasiallisia kuvia tiilisistä tulisijoista mainoksiinsa,

2. käyttämästä totuudenvastaista ilmaisua väittämällä, että tiiliset tulisijat rapautuvat jo toistakymmentä vuotta vanhoina sekä

3. väittämästä, että vastaaja on markkinajohtaja tulisijojen myynnissä.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 59 000 markalla 16 prosentin korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta lukien.

Markkinatuomioistuin on 28.1.1992 antamallaan päätöksellä 1992:3 kieltänyt vastaajaa 100 000 markan sakon uhalla markkinoinnissaan

a. vertailemasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettujen tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä pelkästään valmistusmateriaalin po. ominaisuuksien perusteella sekä siten, ettei vertailla kaikkia olennaisia tulisijojen ominaisuuksia,

b. väittämästä, että vuolukivi on rapautumaton,

c. väittämästä, että vuolukiviuunin hyötysuhde on 90 %:n luokkaa,

d. väittämästä, että vuolukiviuuni on lämmönvarauskyvyltään, paisto-ominaisuuksiltaan ja käyttöiältään ylivoimainen uunikivi, ja

e. väittämästä, että vuolukiviuuni on ympäristöystävällinen.

Markkinatuomioistuin on 5.2.1993 antamallaan päätöksellä 1993:3 tuominnut vastaajan em. kiellon rikkomisesta uhkasakkoon ja asettanut kiellon tehosteeksi uuden 200 000 markan määräisen uhkasakon.

Vastaaja on huhtikuun 1994 aikana jakanut rautakaupoille myyntiopasta "Tulikivi-uunimyyjän valitut palat". Oppaassa annetaan ohjeita vastaajan vuolukiviuunia myytäessä käytettävistä myyntiargumenteista.

Myyntioppaan sivulla 1 kohdassa "Analysoi asiakkaan tarve" todetaan: "Ota selvää, millaista tulisijaa hän (asiakas) on alustavasti ajatellut, Tulikivi-uunia, mitä tahansa vuolukiviuunia, kaminaa, tiiliuunia tai kakluunia?" Myöhemmin todetaan: "Mutta jos asiakkaasi ei tunne Tulikivi-uunia, voit käyttää oheisia myyntiargumentteja."

Kohdassa "D. Myy tiiliuuniin vertaamalla" luetellaan myyntiargumentteja, joita opastetaan käytettäväksi, jos asiakas on tekemässä valintaa tiiliuunin ja vastaajan vuolukiviuunin välillä. Markkinointiväittämät on siis esitetty nimenomaan tiilisen tulisijan ja vuolukivisen tulisijan vertailevassa markkinoinnissa. Kohta kuuluu seuraavasti:

"Jos kohtaat asiakkaan, joka horjuu muuratun tiiliuunin ja Tulikiven välillä, niin silloin pääset oikein hehkuttamaan.

Tulikivi-uuni on tehty synnynnäisestä uunikivestä, vuolukivestä, joka kestää tulta rapautumatta. Sillä on myös ilmiömäinen lämmönvarauskyky, se toimii melkein kuin paraskin pakkasakku.

Vuolukiven lämmönjohtavuus on kymmenkertainen tiileen verrattuna, joten tulikivi-uuni lämpiää nopeammin ja pienemmällä puumäärällä.

Vuolukiven hyvän lämmönvarauskyvyn ansiosta asiakas selviää pienemmällä uunilla, joten arvokkaita lattianeliöitä säästyy."

Myyntiargumenttina kohdassa "H. Myy ympäristöystävällisyyttä" todetaan seuraavasti: "Kerro myös, että Tulikivi-uuneissa puut palavat tavallista tehokkaammin. Ympäristöystävällisyyttä koskevassa kohdassa esitettynä kyseinen lausuma merkitsee väitettä siitä, että vuolukivi olisi ympäristöystävällisempi kuin muut tulisijat.

Myyntiargumenttien tueksi myyntioppaan viimeisellä sivulla on esitetty Tulikivi-uunien ominaisuuksia. Sivulla on kaksi graafista esitystä, kuvassa 3 on vertailtu tärkeimpien uunimateriaalien ominaislämpöä ja kuvassa 4 tärkeimpien uunimateriaalien lämmönjohtavuutta. Vuolukiven ominaislämpö ja lämmönjohtavuus on merkitty tiilisen uunimateriaalin puheena olevia ominaisuuksia paremmaksi. Materiaalien vertailu on otettu myyntioppaaseen selvästi siitä syystä, että sillä pyritään perustelemaan nyyntioppaassa esitettyjä tulisijoja koskevia vertailuväitteitä.

Vastaajan myyntioppaan viimeistä sivua on käytetty ja käytetään yhä vastaajan tulisijojen markkinoinnissa. Vastaaja ei ole vetänyt myöskään itse myyntiopasta pois markkinoilta. Myyntiopas on "jätetty elämään omaan elämäänsä", vaikka markkinatuomioistuimen päätöksestä on tiedotettu. Vastaaja ei ole ilmoittanut myyjilleen, että myyntioppaan on todettu sisältävän virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja. Myyntioppaan viimeisellä sivulla olevaa graafista esitystä on käytetty jatkuvasti aktiivisesti vastaajan markkinoimien vuolukiviuunien markkinoinnissa.

Edellä mainituilla markkinointiväittämillään on vastaaja syyllistynyt markkinatuomioistuimen 28.1.1992 antaman päätöksen a, b, d ja e -kohtien vastaiseen markkinointiin.

Vastaajan esitteessä "Tulikivi 1993" on kirjoitus tiilestä muuratun takan vaihtamisesta vastaajan Tulikivi TU 1700L -takkaan. Kirjoituksessa esitetään, miten tiilitakan vaihtaminen tulikivi -takkaan tapahtuu ja kirjoituksessa on myös kuvasarja.

Kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa on rikkirevitty tiilitakka. Takka on osittain purettu ja hormin aukot ovat näkyvissä. Purkujätteet ovat takan vieressä epäsiistinä röykkiönä. Takan hajoittamisesta muodostunutta pölyä on lattialla jne.

Kuvasarjan seuraavassa kuvassa on siirrytty Tulikivi-takan paikalleen asennukseen. Hormiaukko on nyt suljettu ja muuri maalattu valkoiseksi. Ympäristö on siivottu purkujätteistä. Esillä on ainoastaan Tulikivi-takan kokoamista varten tarvittavat tarvikkeet ja työkalut.

Kuvasarjassa tiilitakka on esitetty mahdollisimman epäedullisesti ja väheksyvästi, mitä korostaa vielä se, että kilpailevasta tuotteesta eli vuolukivisestä takasta otetut kuvat ovat asiallisia ja siistejä.

Kuvien valinnalla on myös pyritty luomaan vaikutelma tiilestä muuratun takan väitetystä huonommuudesta ja heikkotehoisuudesta verrattuna vuolukivestä valmistettuun takkaan. Kirjoituksen alussa todetaan: "Emil Lyytikäisen vapaa-ajan mökki on rakennettu v. 1976, halvan energian aikaan. Ajan käytännön mukaisesti mökissä oli ohuet eristeet ja lämpöä tuhlaava avotakka."

Samantyyppinen ilmoitus on ollut Kotivinkki-lehden syksyllä 1993 ilmestyneessä ilmoitusliitteessä. Ilmoitus "Uusi tulisija vanhan paikalle" on vastaajan laatima ilmoitus, jossa esitetään tiilestä muuratun leivinuunin vaihtamista vastaajan Tulikivi LU 2600 -leivinuuniin. Myös tässä ilmoituksessa tiilisestä leivinuunista on otettu kuva siinä vaiheessa, kun uuni on puolittain purettu. Sen sijaan vuolukiviuunin kuva on valmiista uunista. Uunissa palaa tuli, uunin ympäristö on siisti ja paikalle on tuotu myös rekvisiittaa. Ilmoitukseen on näistä kilpailevista tuotteista valittu hyvin erityyppiset kuvat ja tiilestä muurattu uuni on esitetty halventavassa sävyssä.

Myös tässä ilmoituksessa kuvalla puolittain hajotetusta leivin uunista pyritään antamaan vaikutelma siitä, että tiilestä muurattu leivinuuni on lämmityskyvyltään vuolukivestä valmistettua uunia huonompi ja heikkotehoisempi. Kirjoituksessa todetaan: "Asunnossa oli toistakymmentä vuotta vanha leivinuuni, joka vei melko paljon tilaa eikä lämmittänyt erityisen tehokkaasti. Viime keväänä Minkkiset ryhtyivät suunnittelemaan vanhan tulisijan paikalle uutta ja tehokkaampaa puulämmitteistä varaavaa uunia."

Lisäksi samassa ilmoituksessa tiilisestä leivinuunista todetaan seuraavaa: "Vanhaa uunia purettaessa paljastui, että sen sisuskivet olivat jo puoliksi rapautuneet. Vanhaa ei olisi kannattanut enää ryhtyä korjaamaan, Minkkinen muistelee."

Ilmoituksessa mainostetaan vuolukiviuuneja ja vertaillaan tiilestä ja vuolukivestä valmistettuja tulisijoja keskenään. Vuolukiviuunien mainostamiseksi ja markkinoimiseksi ei ilmoituksiin ole ollut tarpeellista ottaa kyseisenkaltaisia kuvia tiilestä muuratuista takoista/leivinuuneista. Kuvien valinnalla on halvennettu tiilisiä tulisijoja.

Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 7 artiklaan sisältyy säännös halventavista viittauksista. Säännöksen mukaan mainoksessa ei saa suoranaisesti tai epäsuorasti halventaa tuotetta saattamalla sitä väheksymisen tai pilkan kohteeksi tai muulla samankaltaisella tavalla. Vastaajaa olisi sakon uhalla kiellettävä käyttämästä markkinoinnissaan halventavia viittauksia tiilestä muuratuista taloista tai leivinuuneista valitsemalla epäedullisia ja epäasiallisia kuvia.

Ilmoituksiin otetut väitteet tiilisistä tulisijoista on esitetty yleispätevinä totuuksina. Ilmoituksissa annetaan vaikutelma siitä, että kaikki tiiliset tulisijat olisivat lämpöä tuhlaavia ja lämmitysteholtaan heikkoja ja että tietynikäisten tiilisten tulisijojen sisuskivet olisivat rapautuneet. Tätä vaikutelmaa on tehostettu valituilla kuvilla. Väitteet on tehty yleistävästi ja ovat paikkansa pitämättömiä.

Väite siitä, että noin 10 vuotta vanhan leivinuunin tiilet olisivat rapautuneet, ei voi pitää paikkaansa ja on asiasisällöllisesti virheellinen. Mikäli väite pitää paikkaansa, on kyse jostain täysin poikkeuksellisesta, jota ei voi yleistää. Normaalista tiilestä muuratun leivinuunin tavanomainen kestoikä on ainakin 50-100 vuotta. Vastaajaa pitäisi sakon uhalla kieltää käyttämästä markkinoinnissaan väitettä siitä, että tiiliset tulisijat rapautuvat jo toistakymmentä vuotta vanhoina.

Edellä mainitussa rautakaupoille jaetussa myyntioppaassa on kohdassa "Perusargumentit" esitetty väite siitä, että "Tulikivi on markkinajohtaja". Tämä väite ei pidä paikkaansa. Tulisijojen määrää koskevasta taulukosta ilmenee, että vuolukivisten uunien osuus vuonna 1992 omakotitalojen tulisijoista on 31,6 %, kun tiilisten tulisijojen osuus on 51,4 %. Vuonna 1992 kaikista valmistuneista tulisijoista vuolukivisten osuus oli 29,3 %, kun tiilisten tulisijojen osuus on 45,4 %. Vastaajaa tulisi kieltää sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan väitettä, että vastaaja olisi markkinajohtaja, ellei väite perustu yksiselitteisesti todistettaviin oikeisiin lukuihin markkinaosuuksista.

TULIKIVI OY:N VASTAUS

Vastaaja on kiistänyt rikkoneensa markkinatuomioistuimen päätöksessä määrättyä kieltoa. Vastaaja on myös kiistänyt markkinointinsa olevan SopMenL:n vastaista. Vastaaja on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 90 000 markalla 16 prosentin korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen julistamisesta lukien.

Hakija esittää kirjelmässään väitteen, että Tulikivi Oy olisi huhtikuun 1994 aikana jakanut rautakaupoille myyntiopasta "Tulikivi-uunimyyjän valitut palat". Tämä hakijan väite ei pidä paikkaansa. Kyseinen myyntiopas on laadittu kesällä 1991. Opasta on jaettu noin 120 kappaletta yhtiön sisäisessä koulutustilaisuudessa Tulikivi-myyjille heidän omaan käyttöönsä elo-syyskuussa 1991. Opasta ei ole jaettu vastaajan toimesta markkinatuomioistuimen kieltopäätöksen jälkeen.

Oppaan tarkoituksena oli kouluttaa ja opettaa jälleenmyyjiä argumentointiin humoristiselta pohjalta. Tuotetietoutta annettiin koulutustilaisuudessa erikseen merkittävässä määrin. Mainitulla oppaalla ei ollut tarkoitus puuttua tuotetietoutta koskevaan opetukseen. Kaikki osapuolet olivat myös tietoisia siitä, että opas on tarkoitettu vain yhtiön sisäiseen omaan käyttöön. Myyntiopasta jaettiin ainoastaan kyseisessä tilaisuudessa olleille jälleenmyyjille, eli opas ei ole kohdistettu kuluttajiin eikä se myöskään ole vastaajan tuotteiden markkinointimateriaalia. Tulikivi Oy on asianmukaisesti huomioinut markkinatuomioistuimen antamat päätökset sekä tiedottanut asiasta sidosryhmilleen kaikilta osin asianmukaisesti toimitusjohtajan lähettämällä kirjeellä. Näin ollen hakijan esittämät myyntiopasta koskevat väitteet ovat kaikki aiheettomia ja perusteettomia. Markkinatuomioistuimen antaman kiellon rikkomista ei ole tapahtunut.

Markkinatuomioistuimen päätöksissä Tulikivi Oy:tä kielletään vertailemasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettuja tulisijoja pelkästään valmistusmateriaalin ominaisuuksien perusteella siten, ettei vertailla kaikkia olennaisia tulisijojen ominaisuuksia. Kyseessä on näin ollen nimenomaan tulisijojen vertailu. Myyntioppaan kohdassa D. ei kuitenkaan millään tavalla verrata vuolukivestä valmistettua tulisijaa ja tiilestä valmistettua tulisijaa, vaan kerrotaan materiaalista, josta kyseinen tulisija on valmistettu. Markkinatuomioistuin on nimenomaisesti päätöksessään lähtenyt siitä, ettei tulisijojen ominaisuuksia pidä sekoittaa ja samaistaa materiaalin ominaisuuksiin. Myyntioppaassa esitetyt väitteet vuolukiven ominaisuuksista ovat totuudenmukaisia ja asiallisia. Oppaassa ei väitetä, että vuolukiviuuni olisi rapautumaton vaan todetaan, että vuolukivi kestää tulta rapautumatta. VTT:n lausunto Dno 93/0/91/RAM 30.10.1991 tukee vastaajan kantaa, että vuolukivi normaalissa käytössä kestää tulta rapautumatta.

Oppaassa todetaan, että vuolukivellä on ilmiömäinen lämmönvarauskyky. Väite on totuudenmukainen; vastaaja viittaa Markku Ojalan artikkeliin "Varaavien tulisijojen käyttö" sekä lyhennysjäljennökseen Pauli Hakan diplomityöstä "Kuivan varaavan tulisijan lämmönsiirron dynaaminen malli", jossa todetaan:

"Valtaosa varaavista tulisijoista tehdään tiilestä, mutta lämmönvarastointiominaisuuksiltaan luonnonkivi on parempi, sillä materiaalin lämmönvarastointikyky on verrannollinen tiheyden ja ominaislämpökapasiteetin tuloon, joka on luonnonkivellä parempi kuin tiilellä."

Myyntioppaan kohdassa H. ei millään tavalla verrata tulikivituotteita tiiliuuneihin. Kyseisessä kohdassa ei myöskään millään tavalla väitetä, että vuolukiviuuni on ympäristöystävällinen tai ympäristöystävällisempi kuin muut tulisijat. Myyntioppaan ainoana tarkoituksena on antaa myyntimiehelle argumentteja käytettäväksi ekologisesti valveutuneita asiakkaita varten. Se, että tekstissä sanotaan, että tulikivi-uuneissa puut palavat tavallista tehokkaammin, ei millään tavalla ole synonyymi sanonnalle, että vuolukiviuuni on ympäristöystävällinen. Väite on toteennäytettävissä aikaisemmin markkinatuomioistuimelle jätetyn materiaalin perusteella. Oppaassa vertailu puhtaammasta palamisesta on kohdistettu nimenomaan kamiinoihin, jolloin vertailu kiistatta on asiallista ja totuudenmukaista.

Myyntioppaan viimeisellä sivulla olevat graafiset esitykset esittelevät vuolukiveä materiaalina koskevaa faktatietoa. Graafiset esitykset perustuvat Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa tehtyyn tutkimukseen otsikolla "Taloustulisijojen käyttö". Esityksellä ei millään tavalla perustella vertailuväitteitä eri materiaalista valmistettujen tulisijojen välillä, vaan kysymys on tulisijojen materiaalia koskevista graafisista esityksistä.

Hakemuksessa puhutaan puretusta avotakasta ja leivinuuneista otettuihin valokuviin ja esitetään käsitys, että kuvissa olisi tahallisesti pyritty halventamaan tiilisiä tulisijoja mm. esittelemällä puoliksi puretut tulisijat rakennusjätteiden ympäröiminä. Kirjelmissä esitetty käsitys on virheellinen ja perusteeton. Valokuvissa on pyritty havainnollistamaan kuluttajalle, miten vanha tulisija voidaan vaihtaa tulikivi-tulisijaan. On selvää, että tällainen muutostyö edellyttää vanhan tulisijan ainakin osittaista puhkamista, joka aikaansaa jonkinverran rakennusjätettä.

Esitteessä ja ilmoituksissa olevat valokuvat ovat totuudenmukaisia ja realistisia, todellisen rakennustyön yhteydessä otettuja. Valokuvat kuvaavat työn edistymistä realistisella tavalla, eikä niissä ole havaittavissa tahallista tai tahatonta manipulointia tiilisen tulisijan halventamiseksi. Kuvasarja alkaa kuvauksella vanhan tulisijan purkamisesta ja päättyy uuden tulisijan käyttöönottoon - mikä tarkoittaa ensimmäisten puiden sytyttämista uudessa tulisijassa.

Ilmoituksessa ja esitteessä ei esitetä tiilestä muurattuja tulisijoja vaihtoehtoisina markkinoitavina tuotteina, joiden ominaisuuksia verrattaisiin toisiin markkinoilla oleviin tuotteisiin. Ilmoituksissa ei myöskään esitetä asiatietoja uusista eli markkinoitavista tiilisistä tulisijoista, vaan yksinomaan tietoja siitä, mitä etuja kuluttaja voi saada vaihtaessaan vanhan tulisijan uuteen.

Ilmoittelun tarkoituksena ei näin ollen ole ollut halventaa tai väheksyä tiilisiä tulisijoja vaan kiinnittää kuluttajan huomiota tulisijan vaihtoon liittyvään relevanttiin toseseikkaan, joka on mainonnassa esitetty: avotakka on aina lämpötaloudellisesti epäedullisempi kuin luukuilla varustettu varaava tulisija. Kyseessä ei ole vertaileva mainonta tiilisen tulisijan ja vuolukiviuunin välillä.

Tulisija on aina käsityön tuote, jossa myytäviä hyödykkeitä ovat esimerkiksi betoni, tiilet ja rauta. Työn lopullinen tulos ei enää ole hyödyke vaan kiinteistön osa. Kuvissa esiintyvä kuluttajan oma vanha tulisija ei millään tavalla ole markkinoitava hyödyke, eikä valokuvien siten voida katsoa käsittävän kahta hyödykettä, joita vertailtaisiin toisiinsa. Uhkasakolla tehostetun kiellon määräämiseen ei myöskään ole aihetta sen johdosta, että ko. kuvasarja ei ole enää vastaajan vuoden 1994 esitteessä.

Kaikki hakijan mainitsemat väitteet kohdistuvat ko. kuluttajien käytössä olevaan, heidän omistamaansa tulisijaan. Kyseiset lausumat eivät millään tavalla käsittele myynnissä olevia tiilisiä tulisijoja. Niiden perusteella ei myöskään voida vetää mitään johtopäätöksiä tällä hetkellä markkinoilla olevien tiilisten tulisijojen ominaisuuksista. Lausumilla ei ole verrattu kilpailevia tuotteita keskenään, vaan esitetty kymmeniä vuosia vanhojen tulisijojen omistajille ehdotus vaihtaa vanha tulisijansa lämpötaloudellisesti edullisempaan ratkaisuun.

Todistettavissa oleva tosiseikka on, että vuolukivinen varaava takka on lämpötaloudellisesti edullisempi kuin parikymmentä vuotta sitten rakennettu avotakka. Samoin todistettavissa oleva tosiseikka on, että vanha leivinuuni vie enemmän tilaa kuin puulämmitteinen varaava uuni, eikä sen lämmitysteho ole uuden veroinen. Ilmoituksessa kyseiset lausumat on yhdistetty nimenomaan kuvien kuvaavaan tilanteeseen ja niissä näkyvien tulisijojen yhteyteen. Ilmoituksissa ei ole tehty yleistä vertausta vanhan tiilisen leivinuunin ja vuolukiviuunin välillä, vaan nimenomaan perhe Minkkisen vanhan leivinuunin ja varaavan tulikiviuunin välillä.

Hakija esittää kirjelmässään väitteen, ettei Tulikivi ole markkinajohtaja. Hakijan esittämä taulukko antaa hanhaanjohtavan kuvan markkinaosuustilanteesta. Kyseisessä taulukossa vertaillaan ainoastaan vuolukivisten uunien ja tiilisten tulisijojen osuutta tulisijojen määrästä. Taulukosta saa kuvan, että molemmissa tuoteryhmissä olisi vain yksi toimittaja. Kyseisellä taulukolla on pyritty sekoittamaan käsitettä siitä, mikä on markkinajohtaja.

Tarkasteltaessa mikä yritys on markkinoilla markkinajohtaja, on ensinnäkin päätettävä, mitkä ovat relevantit markkinat. Jos relevanteiksi markkinoiksi katsotaan vuolukiviuunit ja niiden materiaali, voidaan todeta, että verrattuna kahteen kilpailijaansa Tulikivi Oy:llä on yli 50 %:n osa markkinoista. Jos taas relevanteiksi markkinoiksi katsotaan yleisesti tulisijojen valmistaminen, on tutkimuksessa otettava huomioon kaikki alalla toimivat tulisijojen ja niiden materiaalien valmistajat. Rakennustutkimus RTS Oy:n tutkimuksesta ilmenee, että Tulikivi Oy on markkinajohtaja myös, kun verrataan eri yhtiöiden markkinaosuuksia toisiinsa. Näin ollen myyntioppaassa esitetty väite perustuu yksiselitteisesti todistettaviin oikeisiin lukuihin markkinaosuuksista.

Vastaaja katsoo, että yhtiön esitteet ja ilmoitukset ovat kaikilta osiltaan SopMenL:n ja mainonnan kansainvälisten perussääntöjen mukaisia, totuudenmukaisia ja asiallisia. Ilmoitukset eivät millään tavalla kohdistu Suomen Tiiliteollisuusliitto ry:hyn, sen jäseniin tai näiden markkinoimiin tuotteisiin. Tulikivi Oy ei myöskään ole millään tavalla syyllistynyt markkinatuomioistuimen 28.1.1992 antaman päätöksen 1992:3 ja/tai 5.2.1993 antaman päätöksen 1993:3 rikkomiseen.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, ettei hän ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Hakijan nimeäminä todistajina on kuultu myyntiedustaja Reijo Markus Mikael Järviniemeä, myyjä Armas Erik Ensio Paalasta ja piiriedustaja Jouko Kalevi Tikkasta, sekä vastaajan nimeäminä todistajina myyntiedustaja Ilpo Kalevi Lemetyistä, piiriedustaja Jyrki Antti Laitista ja piiriedustaja Jari Kalevi Reijosta. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Järviniemi: Todistaja on mm. tiiliuuneja markkinoivan yrityksen palveluksessa. Vuonna 1993 eräässä rautakaupassa järjestetyn esittelytilaisuuden yhteydessä todistajan keskusteltua rautakaupan myyjän kanssa, oli esille tullut myös ko. Tulikivi Oy:n myyntiopas. Myyntiopas oli rautakaupan tuotekansiossa, missä oli muutakin ko. tuotteita koskevaa materiaalia. Todistaja pyysi myyntioppaasta myös kopion itselleen. Myyntioppaan viimeinen sivu oli esillä eräässä Tulikivi Oy:n uuneja koskevassa esittelytilaisuudessa Porvoossa keväällä 1994. Esittelytilaisuudessa esitettiin po. myyntioppaan sivuun vedoten, että Tulikivi Oy:n uuni on paljon parempi kuin todistajan markkinoimat tiiliuunit. Todistajalle otettiin myös kopio ko. sivusta.

Paalanen: Todistaja työskentelee Porvoon K-Raudassa, jossa myydään myös uuneja. Todistaja on tutustunut Tulikivi Oy:n myyntioppaan viimeisenä sivuna olevaan paperiin keväällä 1994 K-Raudassa järjestetyssä Tulikivi Oy:n uunien esittelytilaisuudessa. Ko. paperi oli päällimmäisenä siellä annetussa materiaalissa, ja sen avulla luotiin Tulikivi Oy:n uuneista sellaista mielikuvaa, että ne ovat selvästi parempia kuin tiiliuunit.

Tikkanen: Todistaja on mm. tiiliuuneja markkinoivan yrityksen piiriedustajana Itä-Suomessa. Kajaanin K-Raudassa tammikuussa 1995 järjestetyssä esittelytilaisuudessa jäi Tulikivi Oy:n esittelystä todistajalle mieleen erityisesti kalvo, jonka otsikkona oli "Ominaislämpö", mikä kalvo näyttää samalta kuin Tulikivi Oy:n myyntioppaan viimeinen sivu. Kalvossa oli esitetty, että vuolukiven ominaislämpö olisi noin 40 prosenttia parempi kuin muilla materiaaleilla, esim. tiilillä. Tulikivi Oy:n esittelyssä todettiin, että lämpö on jollakin tavalla saatava ulos uunista, ja tähän liittyen esittelijä mainitsi, että vuolukivellä on ylivoimainen lämmönjohtavuus. Tulikivi Oy:n esittelijän kommenttina oli, että kuten näistä arvoista nähtiin, vuolukivi on täysin ylivoimainen tulisijamateriaali.

Lemetyinen: Todistaja toimii provisiopohjalta rautakaupan ja Tulikivi Oy:n tehtaan välisenä yhteyshenkilönä. Porvoon K-Raudassa keväällä 1994 järjestetty tilaisuus oli henkilökunnan sisäinen koulutustilaisuus, jossa oli mukana Tulikivi Oy:n ja rautakaupan henkilökuntaa. Teemana oli kauppias-muurari -yhteistyö. Tulikivi Oy:n myyntiopas ei ollut tuossa tilaisuudessa ainakaan näkyvillä. Ko. opasta on aikanaan jaettu, ja todistaja on saanut sen 1991 koulutustilaisuudessa, mutta keväällä 1993 tuli toimitusjohtajalta selvät ohjeet, että sitä ei saa käyttää markkinoinnissa. Oppaan viimeinen sivu on yhtenä sivuna Tulikivi Oy:n muurari-kauppias yhteistyökoulutuksesta. Sillä halutaan jakaa tietoa jälleenmyyjäkentälle tulikiviuunien ominaisuuksista. Toimitusjohtajan kirje, jossa kiellettiin myyntioppaan käyttö, on sama kuin vastineen liitteenä 1 oleva kirje.

Laitinen: Todistaja toimii Tulikivi Oy:n rakennuskivipuolen piiriedustajana. Porvoon K-Raudassa keväällä 1994 järjestetyssä esittelytilaisuudessa jaettu Tulikivi Oy:n materiaali, jossa oli myös myyntioppaan viimeisenä sivuna ollut paperi, oli pääasiassa todistajan kokoama. Tulikivi Oy oli sen tarkastanut. Myyntioppaan viimeinen sivu oli ko. materiaalissa mukana sen takia, että siinä on tutkittua tietoa vuolukiven ominaislämmöstä ja lämmönjohtavuudesta. Siinä ei tarkoiteta vuolukiviuunien ominaisuuksia, vaan siinä puhutaan pelkästään materiaalista. Itse myyntiopas ei ollut esillä ko. tilaisuudessa. Myyntioppaan käyttö on periaatteessa kielletty. Todistaja on nähnyt myyntioppaan joskus keväällä 1993 Lappeenrannan uunistudiolla, joka on Tulikivi Oy:n uunien myyntipiste. Myyntiopas oli siellä alimmalla hyllyllä mappien seassa. Todistajan mielestä se ei ollut missään käytössä.

Reijonen: Todistaja toimii Vuolukivi Oy:n Keski-Suomen alueen piiriedustajana. Todistaja esitteli Kajaanin K-Raudassa tammikuussa 1995 pidetyssä esittelytilaisuudessa Tulikivi Oy:n myyntioppaan viimeisellä sivulla olevat kuvat. Niitä esiteltiin siinä tarkoituksessa, että tulikiviuunilla on kolme sellaista ominaisuuta, joita tuodaan esiin, eli ominaislämpökapasiteetti, lämmönjohtavuus ja talkkipitoisuus. Näitä vuolukiven ominaisuuksia kuvattiin näiden kalvojen avulla. Kuvista voi tehdä sellaisen päätelmän, että vuolukivellä materiaalina on ominaislämpö noin kaksi kertaa korkeampi kuin tiilellä. Tilanne ei ole sama, jos verrataan valmiita uuneja. Todistaja on nähnyt Tulikivi Oy:n myyntioppaan, kun sitä jaettiin henkilökunnalle. Sitä jaettiin myyntitekniikasta järjestetyssä koulutustilaisuudessa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

1. Markkinatuomioistuin on 28.1.1992 antamassaan ratkaisussa 1992:3 kieltänyt vastaajaa, jonka nimi tuolloin oli Suomen Vuolukivi Oy, 100 000 markan sakon uhalla markkinoinnissaan mm.

a. vertailemasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettujen tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä pelkästään valmistusmateriaalin po. ominaisuuksien perusteella sekä siten, ettei vertailla kaikkia olennaisia tulisijojen ominaisuuksia,

b. väittämästä, että vuolukiviuuni on rapautumaton,

c. väittämästä, että vuolukiviuuni on lämmönvarauskyvyltään, paisto-ominaisuuksiltaan ja käyttöiältään ylivoimainen uunikivi, ja

d. väittämästä, että vuolukiviuuni on ympäristöystävällinen.

Markkinatuomioistuin on 5.2.1993 antamassaan päätöksessä 1993:3 katsonut, että vastaaja oli markkinoinnissaan käyttänyt ilmaisuja, joilla oli rikottu päätöksessä 1992:3 määrättyjä kieltoja. Vastaaja oli tuomittu maksamaan asetettu uhkasakko määärältään alennettuna. Päätöksessä asetettiin kiellon tehosteeksi uusi, 200 000 markan suuruinen uhkasakko.

Vastaajan myyntiopas "Tulikivi-uunimyyjän valitut palat" on vastaajan ilmoituksen mukaan tehty 1991 ja sitä on jaettu mm. yhtiön koulutustilaisuuksissa. Myyntioppaassa vertaillaan vastaajan markkinoimia vuolukivitulisijoja mm. tiilestä valmistettuihin tulisijoihin esim. materiaalin lämmönjohtavuuden perusteella. Myyntioppaassa on väitteitä mm. vuolukivisten tulisijojen hyötysuhteesta, rapautumattomuudesta ja ympäristöystävällisyydestä.

Mainittua myyntiopasta on esitetyn selvityksen mukaan ollut mm. vastaajan jälleenmyyjillä, esim. rautakaupan tuotekansiossa muun tuotteita esittelevän aineiston joukossa, vielä vuosina 1993-1994. Vastaaja ei ollut markkinatuomioistuimen kieltopäätöksen 1992:3 jälkeen kehottanut jälleenmyyjiä poistamaan myyntiopasta käytöstä. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty riittävää näyttöä siitä, että vastaaja olisi jakanut ko. myyntiopasta tai muulla siihen rinnastettavalla tavalla käyttänyt sitä sen jälkeen, kun yhtiö oli saanut tiedon markkinatuomioistuimen päätöksestä 1992:3. Vastaajan ei ole tältä osin näytetty rikkoneen markkinatuomioistuimen päätöksessä 1992:3 määrättyjä kieltoja.

Sanotun myyntioppaan viimeistä sivua on käytetty myös vuosina 1994-1995 vastaajan markkinoinnissa, mm. rautakaupoissa järjestetyissä esittelytilaisuuksissa. Ko. sivun otsikkona on "Vuolukiviuunit" ja pienempi otsikko "Vuolukivi", jonka alla on kerrottu vuolukivestä uunimateriaalina. Ko. sivulla on kaksi taulukkoa, joissa on graafisesti esitetty uunimateriaalien, tiilien, laastin, crovalmassan ja vuolukiven ominaislämpöä ja lämmönjohtavuutta pylväinä.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1992:3 vastaajaa on kielletty vertailemasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettujen tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä pelkästään valmistusmateriaalin po. ominaisuuksien perusteella sekä siten, ettei vertailla kaikkia olennaisia tulisijojen ominaisuuksia.

Päätöksen perusteluissa on lausuttu mm. seuraavaa: "Vastaaja on mm. kuvailemalla vuolukiveä 'ylivoimaiseksi uunikiveksi' antanut vertailussaan kuvan vuolukiven selvästä paremmuudesta suhteessa tiiliuuniin. Vertailu perustuu vain lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyyn. Vertailusta on jätetty pois olennaisia tulisijojen hankintaan ja käyttöön vaikuttavia ominaisuuksia, kuten ainakin kestävyys ja hyötysuhde. Vuolukiviuunissa on esitetyn selvityksen mukaan ominaisuuksia, joiden suhteen sen ei voida katsoa olevan parempi kuin tiiliuuni. Vertailu ei ole näin ollen antanut oikeaa kokonaiskuvaa vertailun kohteista." Markkinatuomioistuin katsoi, että vastaaja oli vertaillessaan markkinoinnissaan vuolukivestä ja tiilestä valmistettuja tulisijoja niiden valmistusmateriaalien perusteella sekä vertailemalla vain joitakin valmiin tulisijan ominaisuuksia menetellyt markkinoinnissaan harhaanjohtavasti.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1993:3, jossa katsottiin vastaajan rikkoneen joitakin päätöksessä 1992:3 määrättyjä kieltoja, arvioitiin myös edellä mainitun päätöksen 1992:3 ensimmäisen kieltokohdan vastaiseksi väitettyä markkinointia. Vaatimus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi perustui tältä osin vastaajan jälleenmyyjilleen lähettämään kirjeeseen, jossa oli tiedotettu markkinatuomioistuimen edellä mainitusta kieltopäätöksestä. Kirjeessä oli sen jälkeen mainittu mm. seuraavaa:

"Vuolukivi on hyvä varaavan uunin materiaali, jonka ominaisuuksia on esitelty oheisen VTT:n lausunnon (93/0/91/RAM) sivuilla 2-5 ---, ja jossa esitetään mm. seuraavia lämpöteknisiä ominaisuuksia.

vuolukivitiili (täystiili) ominaislämpö 3,0 g/cm3 1,9 g/cm3 ominaislämpö 1,0 J/gK 0,9 J/gK lämmönjohtavuus 7 W/mk 0,6 W/mk ---"

Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1993:3 katsottiin, että vastaaja ei ollut tältä osin rikkonut mainittua kieltopäätöstä. Ratkaisun perusteluissa lausuttiin seuraavaa:

"Vastaajan kirjeen tekstissä todetaan lämmönvaraus- ja lämmönjohtokyvyn osalta lähinnä, että vuolukivi on hyvä uunin materiaali. Myös kirjeen vertailutaulukko koskee vuolukiven ja tiilen ominaispainon, ominaislämmön ja lämmönjohtavuuden vertailua materiaaleina. Kirjeessä ei vertailla valmiiden tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä eikä siinä suoriteta valmiiden tulisijojen muidenkaan ominaisuuksien vertailua.

Markkinatuomioistuimen päätöksen a-kohdan kielto kieltää vertaamasta vuolukivestä ja tiilestä valmistettujen tulisijojen lämmönvaraus- ja lämmönjohtokykyä pelkästään valmistusmateriaalin ominaisuuksien perusteella. Po. kirjeen vertailua ei voida pitää valmiiden tulisijojen vertailuna. Vastaajan ei voida tältä osin katsoa rikkoneen markkinatuomioistuimen kieltoa."

Vastaajan markkinoinnissaan käyttämässä myyntioppaan viimeisenä sivuna olevassa asiakirjassa on verrattu kahta tulisijamateriaalien ominaisuutta, ominaislämpöä ja lämmönjohtavuutta. Ominaislämpö on ilmoitettu tavallisuudesta poikkeavasti tilavuusyksikköä kohti, jolloin vastaajan pylväs on saatu korkeammaksi kuin ilmoittamalla ominaislämpö painoyksikköä kohti. Myös lämmönjohtavuutta koskevassa taulukossa on saatu vastaajan pylväs korkeammaksi jättämällä vertailusta pois eräitä muita uunimateriaaleja. Esitetyn selvityksen mukaan taulukoissa olevien pylväiden korkeuksia ei ole kuitenkaan sinänsä laskettu virheellisesti.

Taulukot koskevat vuolukiven ja tiilin sekä eräiden muiden uunimateriaalien ominaislämmön ja lämmönjohtavuuden vertailua materiaaleina. Taulukoissa ei vertailla valmiiden tulisijojen ominaislämpöä eikä lämmönjohtavuutta. Myöskään taulukoihin liittyvässä tekstissä ei vertailla valmiiden tulisijojen ominaisuuksia.

Asiassa kuullut hakijan todistajat ovat kertoneet, että ko. taulukoita on käytetty 1994-1995 mm. jälleenmyyjille tarkoitetuissa vuolukiviuunien esittelytilaisuuksissa. Hakijan kuulustuttamien todistajien mukaan taulukoilla on pyritty luomaan mielikuvaa siitä, että vuolukiviuunit ovat tiiliuuneja parempia. Vastaajan kuulustuttamat todistajat puolestaan ovat kertoneet, että ko. taulukot koskevat vain materiaalien vertailua, eikä niillä ole markkinoinnissa vertailtu valmiita tulisijoja.

Todistajankertomukset ovat osittain ristiriitaiset. Asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että ko. taulukoilla olisi vastaajan markkinoinnissa vertailtu valmiita tulisijoja markkinatuomioistuimen ratkaisuissa 1992:3 ja 1993:3 kuvatulla tavalla. Vastaajan ei ole näin ollen katsottava rikkoneen markkinatuomioistuimen päätöksessä 1992:3 määrättyä kieltoa.

2. Vastaajan esitteessä "Tulikivi 1993" on kirjoitus vanhan takan vaihtamisesta vastaajan markkinoimaan takkaan. Kirjoitukseen liittyy myös kuvasarja takan vaihdosta. Ensimmäisessä kuvassa on osittain purettu tiiliuuni, seuraavissa on kuvattu vuolukivisen takan paikalleen asentamista. Kirjoituksessa on kerrottu, että ko. purettu uuni oli ollut "lämpöä tuhlaava avotakka". Kirjoituksessa on mainittu: "Sitten tuumasta toimeen. Lyytikäiset purkivat vanhan tiilitakan."

Esitteen kirjoituksessa on kerrottu tiilisen avotakan vaihtamisesta varaavaan vuolukivitakkaan. Kuvasarja on otettu työn eri vaiheista. Vaikka kirjoituksessa ja kuvissa esitetty purettu avotakka on ollut tiilinen, kirjoitusta ja siihen liittyviä kuvia ei voida pitää tiilitulisijojen ja vuolukivitulisijojen vertailuna. Kuvien ei voida katsoa kuvaavan kyseistä takanvaihtoa epäasiallisella tavalla.

Vastaaja ei ole siten po. markkinoinnissaan käyttänyt tiilisistä tulisijoista halventavia eikä muitakaan epäasiallisia ilmaisuja. Vastaaja ei ole tältä osin muutoinkaan menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan jäsenyritysten kannalta sopimattomasti.

3. Vastaajan Kotivinkki -lehden ilmoitusliitteessä syksyllä 1993 julkaistussa kirjoituksessa "Uusi tulisija vanhan paikalle" on kuvattu tiilisen tulisijan vaihtamista vastaajan markkinoimaan vuolukivitulisijaan. Kirjoitukseen liittyy kolme kuvaa, joista yhdessä näkyy osittain purettu tiiliuuni. Kirjoituksessa mainitaan, että vanha leivinuuni ei lämmittänyt erityisen tehokkaasti. Kirjoituksesa on myös seuraava lausuma: "Vanhaa uunia purettaessa paljastui, että sen sisuskivet olivat jo puoliksi rapautuneet. Vanhaa ei olisi kannattanut enää ryhtyä korjaamaan ---".

Kirjoituksessa ja siihen liittyvissä kuvissa on kuvattu vanhan uunin vaihtamista vastaajan markkinoimaan uuniin. Kuva osittain puretusta tiiliuunista kuvaa ko. purkutyötä. Vaikka vanha uuni on ollut tiilinen, kirjoitusta kuvineen ei voida pitää tiilisten ja vuolukivisten tulisijojen vertailuna. Muun tekstin joukossa olevaa lyhyttä mainintaa siitä, että puretun uunin sisuskivet olivat jo puoliksi rapautuneet, ei voida yleistää tiilisten tulisijojen todellista kestoikää tarkoittavaksi viittaukseksi.

Vastaaja ei ole siten po. markkinoinnissaan esittänyt tiilisten tulisijojen kestoiästä totuudenvastaisia väitteitä. Vastaajan ei ole tältä osin näytetty muutoinkaan menetelleen elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan jäsenyritysten kannalta sopimattomasti.

4. Vastaajan teettämässä ja jakamassa myyntioppaassa "Tulikivi-uunimyyjän valitut palat", jossa on verrattu vastaajan markkinoimia tulisijoja muista materiaaleista valmistettuihin tulisijoihin, on ollut myös maininta "Tulikivi on markkinajohtaja".

Ilmaisulla "markkinajohtaja" tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on suurin markkinaosuus alallaan tai tuotetta, jolla on suurin markkinaosuus tuoteryhmässään. Ilmaisu "markkinajohtaja" on luonteeltaan tosiasiaväite, ja sen käyttäminen markkinoinnissa edellyttää, että elinkeinonharjoittaja kykenee näyttämään ko. väitteensä toteen.

Vastaaja on esittänyt näytöksi väitteensä totuudenmukaisuudesta Rakennustutkimus RTS Oy:n tekemän "Asuntokorjaaja 93/94" nimisen selvityksen, jossa on tulisijan ostoa harkitseville yksityishenkilöille suunnattuun kyselyyn perustuen luetteloitu vuosina 1988-1994 ostettaviksi harkittuja tulisijoja. Luetteloissa on sarakkeet, joissa luetteloitiin ne tulisijavalmistajat, joiden tuotteisiin "tutustuttiin" ja eri sarakkeet, joissa luetteloitiin, minkä tulisijavalmistajan tuote "valittiin". "Valittiin" sarakkeessa on vastaajan osuus merkitty suurimman tiililitulisijavalmistajan osuutta hieman suuremmaksi vuodesta 1993 lähtien.

Markkinoinnissa esitetty väite markkinajohtajuudesta saattaa vaikuttaa jälleenmyyjien keskuudessa voimakkaastikin tuotteen kysyntään. Elinkeinonharjoittajalla, joka väittää olevansa markkinajohtaja, on oltava selkeästi ja luotettavasti havaittavalla tavalla suurempi markkinaosuus kuin kilpailevilla elinkeinonharjoittajilla muutoinkin kuin tilapäisesti.

Vastaajan esittämä luettelo perustuu yksittäisille korjaus- ja mökkirakentajille suunnattuun kyselyyn. Vastaajan esittämän luettelon luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon esim. se, että luettelon kaikkiin "valittiin" sarakkeisiin on eri valmistajia koskevaksi yhteenlasketuksi prosenttiluvuksi tullut yli sata. Eri tulisijavalmistajien todellisten markkinaosuuksien välisiä eroja ei voida luotettavasti arvioida tämänkaltaisen kyselyn tuloksen perusteella. Vastaaja ei ole esittänyt esim. todellisiin myyntilukuihin perustuvaa tai muuta luotettavaa näyttöä siitä, että vastaajan valmistamilla tulisijoilla olisi ollut Suomessa selkeästi suurempi markkinaosuus kuin kilpailevilla tulisijavalmistajilla.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on käyttämällä markkinoinnissaan toteennäyttämättömästi ilmaisua "markkinajohtaja" menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi hylätään.

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kieltää Tulikivi Oy:tä sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan toteennäyttämättömästi ilmaisua "markkinajohtaja".

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Tulikivi Oy velvoitetaan suorittamaan Suomen Tiiliteollisuusliitto ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista, asian lopputulos huomioonottaen, kohtuullisiksi harkitut kaksikymmentätuhatta (20 000) markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Asian ovat ratkaisseet: Meriluoto, puheenjohtaja, Mäkinen, Häyhä, Airikkala, Henriksson, Kivipato, Ollikainen ja Sario

---

[SV]

Suomen Tiiliteollisuusliitto ry (Tegelindustriförbundet) mot Tulikivi Oy. Svaranden hade i marknadsdomstolens avgörande 1992:003 vid vite förbjudits att i sin marknadsföring bl.a. jämföra av täljsten och av tegel tillverkade eldstäders värmeackumulerings- och värmeledningsförmåga enbart på grundval av ifrågavarande egenskaper hos tillverknigsmaterialen samt på så sätt att inte alla eldstädernas väsentliga egenskaper jämfördes. I svarandens marknadsföring hade det efter förbudet använts bl.a. tabeller, i vilka det jämfördes den specifika värmen och värmeledningsförmågan hos täljsten och tegel samt några andra ugnsmaterial. I tabellen och den därtill hörande texten hade egenskaperna hos färdiga eldstäder inte jämförts. Det hade inte i målet förebragts tillräckliga bevis för att de ifrågavarande tabellerna skulle i svarandens marknadsföring ha jämfört färdiga eldstäder på sådant sätt, som förbjudits i marknadsdomstolens nämnda avgörande. Svaranden ansågs inte ha brutit mot det nämnda förbudet.

Svaranden hade i sin marknadsföring använt uttrycket "Täljsten är marknadsledare". Svaranden hade inte förebragt något på verkliga försäljningssiffror grundat eller eljest tillförlitligt bevis för att de av svaranden tillverkade eldstäderna skulle i Finland ha en klart större marknadsandel än konkurrerande eldstadstillverkare. Det av svaranden använda uttrycket "marknadsledare" var i strid mot god affärssed.

OtillbFörfL_1_§