Market court bans insurance associations from publishing misleading price comparisons violating good business practices under Finnish law.

Rosqvist Oy vastaan Autovahinkeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus. Vastaajat olivat lehdistötiedotteessaan ilmoittaneet, että vakuutusyhtiöt olivat kilpailutettuaan hinausliikeitä valinneet "maamme noin 250 hinausliikkeestä 130 hinnaltaan edullista liikettä, joille on myönnetty jatkossakin oikeus suoralaskutukseen", sekä että tarjouskilpailu osoitti "suuria, jopa 75 prosentin hintaeroja hinausliikkeiden välillä".

Vaikka vastaajien lehdistötiedotteen po. maininnat eivät olleet sinänsä virheellisiä, lehdistötiedote saatettiin kuitenkin ymmärtää niin, että siinä vertailtiin vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piiriin hyväksyttyjen hinausliikkeiden hintoja suoralaskustuoikeuden ulkopuolelle jääneiden liikkeiden hintoihin yleisemminkin. Tiedote oli myös omiaan antamaan kuvan, että siinä esitetyt hintojen vertailutiedot koskisivat kaikkia Suomessa toimivia hinausliikeitä.

Vastaajat eivät olleet osoittaneet, että todelliset hintaerot vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolelle jääneiden hinausliikkeiden välillä vastaisivat lehdistötiedotteessa esitettyä suuruusluokkaa. Vastaajien lehdistötiedote ei siten antanut oikeata kokonaiskuvaa vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piirin ulkopuolelle jääneiden hinausliikkeiden todellisesta hintatasosta. Vastaajat olivat näin ollen julkaistessaan lehdistötiedotteen, jossa toteennäyttämättömästi annettiin sellainen kuva, että osa hinauliikkeistä olisi muita vastaavia liikkeitä edullisempi, menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL_1_§

VAATIMUKSET

Rosqvist Oy on vaatinut, että Autovahinkokeskus Oy:tä ja Liikennevakuutuskeskusta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 6 §:n nojalla kielletään julkaisemasta sellaista lehdistötiedotetta, jossa osa hinaustoimintaa harjoittavista liikkeistä todetaan muita vastaavia liikkeitä edullisemmaksi.

Hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan julkaisemaan määrätty kielto niissä sanomalehdissä, joissa ko. julkisuuteen saatettu tieto alunperin julkaistiin.

Hakija on myös vaatinut, että vastaajien järjestämä tarjouskilpailu todetaan kiellettynä kilpailunrajoituksena SopMenL:n vastaiseksi.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 32 300 markalla 16 prosentin korkoineen markkinatuomioistuimen päätöksen antopäivästä lukien.

Autovahinkokeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus ovat kiistäneet hakijan vaatimukset ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä. Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 15 000 markalla 16 prosentin korkoineen.

Kuluttaja-asiamies on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

VAATIMUKSEN PERUSTELUT

Rosqvist Oy

Vakuutustoimintaa harjoittavat vakuutusliikkeet ovat perustaneet keskinäiseksi yhteistyöelimekseen Vakuutusyhtiöiden Autokorjaustoimikunta -nimellä (VAT) toimivan epävirallisen toimikunnan. Toimikunnalla on säännöt, joiden mukaan se toimii, mutta toimikuntaa ei ole virallisesti rekisteröity. Käytännössä toimikunta toimii Autovahinkokeskus Oy -nimisen osakeyhtiön ja liikennevakuutuskeskuksesta annetun lain tarkoittaman Liikennevakuutuskeskuksen yhteydessä. Hakija katsoo, että Autovahinkokeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus vastaavat yhteisvastuullisesti VAT:n toiminnasta.

Syyskuun 30 päivänä 1993 julkisuuteen saattamassaan tiedotteessa VAT ilmoitti kilpailuttaneensa eri hinausliikkeitä ja valinneensa maamme noin 250 hinausliikkeestä tarjousten perusteella 130 hinnaltaan edullista liikettä, joille se ilmoitti myöntäneensä jatkossa oikeuden suoralaskutukseen. Tiedote oli lehtien toimitusten käytettävissä samana päivänä ja julkaistavissa 1.10.1993. Tiedotteen mukaan tarjouskilpailu olisi osoittanut suuria, jopa 75 prosentin hintaeroja hinausliikkeiden välillä. Tiedotteesta sai selvästi vaikutelman, jonka mukaan suoralaskutusoikeuden ulkopuolelle jääneet yritykset kuuluisivat hintatasoltaan epäedullisten kuljetusliikkeiden joukkoon.

Tarjouskilpailu on hakijan saamien tietojen mukaan toteutettu siten, että VAT on suorittanut hintavertailun kolmen tyypilliseksi katsomansa hinaustapahtuman hintoja vertailemalla. Yleistä palvelutaso/hinta -vertailua ei ole tehty ja hintavertailun piiriin otettujen kuljetusten tyypillisyyttä kuvattaessa ao. yrityksen yleistä hintatasoa voidaan hakijayhtiön käsityksen mukaan muutoinkin epäillä.

VAT:n tarjouskilpailu on jossain määrin asianmukaisesti toteutettu Helsingin alueella, mutta muualla maassa ei ole mitään varsinaista tarjouskilpailua ollut. Osa niistä, jotka VAT:n mukaan ovat osallistuneet tarjouskilpailuun, ovat olleet yhden auton yrittäjiä, osa on lopettanut jo ennen tarjouskilpailua yms. Suurelle osalle tarjouskilpailu on käytännössä merkinnyt sitä, että hinausliikkeen edustaja on kutsuttu palaveriin vakuutusyhtiön paikallisen edustajan luokse ja hänelle on ilmoitettu, että vakuutusyhtiöt hyväksyvät tietyn hinnan tietystä päivämäärästä lähtien. Menettely on luonteeltaan koko ajan ollut muuta kuin mihin vapaaehtoinen tarjouskilpailu antaa aiheen olettaa.

Hinausliikennettä harjoittava ala on hyvin pienyrittäjävoittoinen. Suuri osa hinausliikkeistä on 1-2 auton yrityksiä. Hakija, Rosqvist Oy on hieman suurempi. Hakija ylläpitää noin 20 työntekijän voimin ympärivuorokautista päivystystä. Tämä koskee myös viikonloppuja. Hakija on markkinajohtaja pääkaupunkiseudulla. Toisin kuin suurella osalla VAT:n tarjouskilpailuun osallistuneista yrityksistä, hakijalla on monipuolinen kalusto ja se pystyy kaikki hinaukset asianmukaisesti suorittamaan. Käytännössä monet pienet yritykset joutuvat todellisen hinaustapahtuman sattuessa kääntymään Rosqvist Oy:n puoleen ja pyytävät sitä suorittamaan hinauksen, koska heiltä antamastaan tarjouksesta huolimatta puuttuu kuljetustehtävään kykenevää kalustoa.

VAT ei ole suoraan osallisena vakuutussopimuksissa. Näin ollen VAT:n tarjouskilpailu ei ollut todellinen tarjouskilpailu, jossa alhaisimman tarjouksen tehneen hinausliikkeen kanssa olisi myös todellisuudessa tehty liikesopimuksia. Tämän johdosta kaikki hinausliikkeet eivät suinkaan osallistuneet tarjouskilpailuun eikä tarjouskilpailu antanut totuudenmukaista kuvaa suomalaisten hinausliikkeiden hinta- ja palvelutasosta.

Toteutettu kilpailuttaminen on hakijan käsityksen mukaan jo sellaisenaan lainvastainen ja samalla elinkeinotoiminnassa sopimaton. VAT:n toiminta muodostaa hakijan käsityksen mukaan selvän ostokartellin, jossa lainvastaisella tavalla on tehty sopimus yhteisestä ostotoiminnasta. Tällaisessa menettelyssä on samalla kyse sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Ostokartellin muodossa tapahtuva kilpailuttaminen eroaa olennaisesti siitä kilpailuttamisesta, johon jokainen elinkeinotoimintaa harjoittava yritys on oikeutettu. Siihen, että hinauskuljetuksen ostaja kilpailuttaa kuljetuksen myyjää joko yksittäis- tai vuosisopimuksissa, ei hakijalla ole huomauttamista mutta se, että tarkoitusta varten muodostetaan ostokartelli, on kilpailulainsäädännön vastaista.

Lainmukaista menettelyä olisi se, että hinauspalvelua koskeviin vakuutusehtoihin otettaisiin selvät määräykset kulloinkin korvattavan hinauksen enimmäismääristä. Tällöin vakuutusyhtiön vastuulle muodostuisi selvä enimmäismäärä ja hinauspalvelun tarvitsija joutuisi kulloisenkin tarpeensa mukaan hakemaan itselleen edullisen hinausliikkeen. Se, että vakuutusehdot velvoittavat vakuutusyhtiöt maksamaan kulloinkin suoritetusta hinauksesta täyden korvauksen, ei kuitenkaan oikeuta vakuutusyhtiöitä muodostamaan ostokartellia kilpailulainsäädännön vastaisesti.

VAT:n toimenpiteen lainvastaisuutta osoittaa myös se, että VAT on sittemmin itsekin katsonut tarvitsevansa toimenpiteelleen kilpailuviraston luvan. Lupaa ei ollut olemassa silloin, kun ko. toimenpiteeseen ryhdyttiin.

Erityisen sopimattomaksi menettelyn tekee se, että VAT:n suorittama kilpailuttaminen ei ollut luonteeltaan kattava eikä sen perusteella voitu tehdä VAT:n julkisuuteen saattamia johtopäätöksiä. Hakija katsoi ja katsoo edelleen toimivansa yhteistyössä omien asiakkaidensa ja omina sopimuskumppaneinaan olevien vakuutusyhtiöiden - ei siis VAT:n - kanssa eikä se tämän johdosta osallistunut lainkaan VAT:n suorittamaan kilpailuttamiseen.

VAT:n julkisuuteen saattama tieto on lisäksi ainakin hintoja koskevalta osalta ollut selvästi virheellinen. Hakijayhtiön hintataso ei ole mitenkään epäedullisempi kuin muiden pääkaupunkiseudulla toimivien hinausliikkeiden.

Hakija toimitti vuonna 1991 eri vakuutusyhtiöille tuolloin käyttöönottamansa hinnaston, jonka mukaan yhtiön palvelutaso ja kustannusrakenne oli mitoitettu. VAT:n julkisuuteen saattaman tiedon jälkeen useat eri vakuutusyhtiöt, joiden kanssa yhteistyö aikaisemmin oli sujunut kitkatta, alkoivat kohdistaa hakijayhtiöön erilaisia painostustoimenpiteitä. Hinnaston mukaisia veloituksia, jotka aikaisemmin oli hyväksytty, alettiin pitää kohtuuttomina tai hakijayhtiölle asianmukaisesti siirrettyjä saatavia alettiin perustelematta palauttaa takaisin. Kaikkien toimenpiteiden syynä ilmoitettiin oleva sen, että hakija ei ollut VAT:n ns. sopimusliikenteenharjoittaja.

Julkisuuteen tullut tieto edullisista ja epäedullisista hinausliikkeistä vaikutti hakijan toimintaan laajemmaltikin. Hakija harjoittaa liiketoimintayhteistyötä paitsi suomalaisten myös ulkomaisten yhtiöiden kanssa. Esim. ADAC, SOS-International ja Viking -yhtiöiden kanssa alkanut yhteistyö alkoi kärsiä siitä, että mainitut yhteistyökumppanit alkoivat pitää hakijayhtiötä lehdistötiedotteessa tarkoitettuna kalliina hinausliikkeenä.

Lehdistötiedotteen tietoja on jaettu lisäksi eri autokorjaamoille ja aluehälytyskeskuksille. Samalla kaikille on ilmoitettu, että hinauspalveluiden osto olisi mahdollista ainoastaan VAT:n kanssa sopimussuhteessa olevilta hinausliikkeiltä.

Edellä selostetut toimenpiteet ovat jo tähän mennessä aiheuttaneet hakijan liiketoiminnalle selvää vahinkoa. Kun VAT:n em. päätös on julkisen sanan välityksellä levitetty laajalti asiakaskunnan tietoisuuteen, on asiakkaille levinnyt se virheellinen kuva, että hakijayhtiön hintataso olisi poikkeuksellisen epäedullinen.

Autovahinkokeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus

VAT:n asema Autovahinkokeskus Oy -nimisen yhtiön ja Liikennevakuutuskeskuksesta annetun lain tarkoittaman Liikennevakuutuskeskuksen yhteydessä on hakemuksessa oikein määritelty. Sen sijaan hakijan ilmoittamat muut tosiasiatiedot ovat osin virheellisiä tai epätäsmällisiä, samoin niistä tehdyt johtopäätökset.

VAT:n 30.9.1993 julkisuuteen saattama tiedote on kaikilta osin oikea. Tarjouksia oli pyydetty noin 250 hinausliikkeeltä. Se, että kaikki hinausliikkeet eivät määräaikaan mennessä antaneet tarjousta, ei poista sitä tosiseikkaa, että niillä on ollut mahdollisuus tehdä tarjous hinausten hintaperusteistaan vakuutusyhtiöiden korvattavaksi tulevia hinauspalveluita koskien. Hakija on ilmoittanut suullisesti VAT:lle, että se ei milloinkaan tule tekemään VAT:n kanssa hinausten hintoja koskevaa sopimusta. Samalla hakija ilmoitti tekevänsä sopimukset suoraan kunkin vakuutusyhtiön kanssa. Hakija on vahvistanut menettelynsä myös markkinatuomioistuimelle toimitetussa hakemuksessaan. Yksittäisten vakuutusyhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset eivät koske muita yhtiöitä, josta johtuen hakijayhtiön nimi ei voi olla kaikkia yhtiöitä koskevassa sopimushinausliikeluettelossa.

Tiedotteessa 30.9.1993 mainittiin, että 130 hinnaltaan edullisen hinausliikkeen kanssa on tehty hinausta koskeva sopimus. Tieto on oikea. Valintakriteerinä on nimenomaisesti käytetty sekä tarkoituksenmukaista palvelutasoa että alueen hintatasoon verrattuna edullisia hinausten hinnoitteluperusteita. Suoralaskutusoikeuden myöntävät tiedotteessa todetun mukaisesti VAT:n toimintaan osallistuvat vakuutusyhtiöt.

Myös tieto hintaeroista on tosi. Tiedotteessa mainitut hintaerot on todettu Uudeltamaalta saatujen tarjousten perusteella. Ne hinausliikkeet, jotka eivät ole tehneet tarjousta tai eivät ole luovuttaneet hinnastoaan, eivät ole vertailussa mukana. Jos koko maan hinausliikkeitä olisi verrattu toisiinsa, olisi hintaeroa kuvaava prosenttiluku ollut korkeampi. Kun tiedotteessa todetaan, että tarjouskilpailu osoitti suuria jopa 75 %:n hintaeroja, sanonta viittaa nimenomaisesti tarjouskilpailuun osallistuneisiin hinausliikkeisiin.

Tarjousten vertaaminen toisiinsa on tapahtunut vertaamalla vakuutusyhtiötilastoihin perustuen kolmelle tyypilliselle hinaustapahtumalle laskettuja kokonaishintoja toisiinsa. Tyypilliset hinaustapahtumat olivat:

1. Henkilöauton hinaus taajamassa työaikana Hinausauton ajama matka yhteensä alle 20 km. Hinausauton lähdöstä paluuseen kuluva aika 1,5 tuntia, josta nosto- ja siirtotyötä 30 min.

2. Henkilöauton hinaus taajaman ulkopuolella lauantaina Hinausauton ajama matka yhteensä 55 km. Hinausauton lähdöstä paluuseen kuluva aika 2,5 tuntia, josta nosto- ja siirtötyötä 50 min.

3. Kaksiakselisen kuorma-auton hinaus taajaman ulkopuolelle työaikana Hinausauton ajama matka yhteensä 80 km. Hinausauton lähdöstä paluuseen kuluva aika 3,5 tuntia, josta nosto- ja siirtotyötä 50 min.

Hinausliikkeiden ilmoittamien yksittäisten veloitusperusteiden vertaaminen toisiinsa on harhaanjohtavaa ja mahdotontakin, koska hinausliikkeiden käyttämät veloitusperusteet poikkeavat suuresti toisistaan. Esim. lyhyissä taajamahinauksissa eräät hinausliikkeet käyttävät kiintohintajärjestelmää tai aikaveloitusta. Toisilla voi olla lähtöraha lisättynä kilometrikorvauksella ja mahdollisesti työaikaveloituksella.

Hakija väittää, ettei yleistä palvelutaso/hinta -vertailua ole tehty. Hakijan esittämää hinausten palvelutasoa on yksiselitteisesti vaikea määritellä, ja sen vuoksi VAT on verrannut toisiinsa aina samanlaisia hinaustapahtumia. Edellytyksenä vertailulle on luonnollisesti tarkistettu, että hinausliikkeellä on käytettävissään kyseiseen hinaukseen soveltuva ja tarkoituksenmukainen kalusto. Tarjouskilpailu antaa todenmukaisen kuvan hinausliikkeiden hintatasosta. Saatujen tarjousten käsittelyyn ovat osallistuneet paikalliset vakuutusyhtiöiden vahinkotarkastajat, joilla on paikallistuntemuksensa perusteella tarkka tieto oman alueensa hinausliikkeiden sekä palvelu- että hintatasosta.

Hakijan viittaus siihen, että VAT ei ole suoraan osallisena vakuutussopimuksissa, on oikea. Toisaalta ei niissä hinauspalveluiden kyseessä ollen ole myöskään hinausliike osallisena. Vakuutussopimus syntyy pääsääntöisesti auton omistajan ja vakuutusyhtiön välille. Vakuutussopimus antaa vakuutuksenottajalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen mm. hinauksesta aiheutuviin kustannuksiin. Hinausliikettä ei tässä mielessä ole mainittu vakuutusehdoissa tai vakuutussopimuksessa. Toisin sanoen hinausliikkeelle ei hinattavan ajoneuvon osalta synny hinauspalvelun korvaussaatavaa vakuutusyhtiöltä.

Hinaussopimusten sisällöstä voidaan todeta, että niissä hinausliike on sopimuksessa mainitun ajan puitteissa sitoutunut noudattamaan vakuutusyhtiön korvattavaksi tulevissa hinauspalveluksissa sovittua hinnastoa. Kyseessä ei ole hinausten ostosopimus, koska vakuutusyhtiö ei tilaa tai osta hinausta. Vakuutusyhtiön hinauksesta maksama korvaus ei riipu hinausliikkeestä vaan vakuutusehdoista.

Vakuutusyhtiöt eivät muodosta hakijan väittämää ostokartellia, koska vakuutusyhtiöt eivät osta hakemuksessa tarkoitettuja hinauspalveluita. Ostopäätöksen (hinauspalvelun tilaamisen) tekee pääsääntöisesti auton omistaja tai haltija, kun hänen ajoneuvonsa vian tai onnettomuuden johdosta tarvitsee hinausta. Hinauspalvelun tarve on keskimäärin 1-2 kertaa kymmenessä vuodessa sattuva yksittäinen tapahtuma. Hinauspalvelun tarvitsija voi tuskin kesken matkaa kilpailuttaa hinausliikkeitä. Hinauspalvelun tilaaja on viime kädessä vastuussa hinauslaskun maksamisesta. Hakijan esittämä viittaus liikkeiden välisiin hinaussopimuksiin koskee sellaisia liikkeitä, jotka jatkuvasti ostavat hinauspalveluita. Tällainen on esimerkiksi autoliike tai -korjaamo, joka hinauttaa jatkuvasti autoja jälleenmyyjille tai maalaamoon alihankintatyönä tehtävää maalausta varten.

Hakijan näkemys lainmukaisesta menettelystä, jossa vakuutusyhtiöt määräisivät hinauskorvaukselle enimmäismäärän, on käytännössä epätarkoituksenmukainen ja kilpailun rajoittamisesta annetun lain vastainen. Hinauspalvelun hinta on tapahtumakohtainen. Ei voitane ajatella, että puoli tuntia kestävästä muutaman kilometrin mittaisesta lähihinauksesta korvattaisiin sama hinta kuin työajan ulkopuolella tapahtuneesta hinauksesta, jossa hinausmatka voi olla jopa satoja kilometrejä ja työaikaa auton tielle nostamiseen on kulunut tunteja.

Kilpailuviraston ilmoituksen mukaan yksipuolisesti määrätty yhtenäishinta on kilpailun rajoittamisesta annetun lain vastainen. Väite, jonka mukaan vakuutusehdot velvoittavat vakuutusyhtiöt maksamaan hinauksesta täyden korvauksen, on väärä. Hinaus korvataan yleensä joko autopalveluvakuutuksesta tai liikennevakuutuksesta. Näistä autopalveluvakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, jonka vakuutusehdot poikkeavat eri vakuutusyhtiöissä toisistaan. Yhteistä eri yhtiöiden vakuutusehdoille on kuitenkin eri tavoin ilmaistu rajaus, joka velvoittaa yhtiön korvaamaan kohtuulliset hinauskustannukset. Kohtuullisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sekä hinausmatkaa esim. lähimpään tarkoituksenmukaiseen korjaamoon että paikkakunnan hinauspalveluiden hintatasoon nähden kohtuullisia veloitusperusteita. Lisäksi sekä liikennevakuutuslaki että vakuutussopimuslaki rajaavat korvauksen suuruuden vain välttämättömien ja tarpeellisten kulujen korvaamiseen.

Hakijan viittaus VAT:n poikkeuslupahakemukseen kilpailuvirastolle ei koske kartellia tai suoralaskutusoikeutta. Poikkeuslupahakemus koskee hintayhteistyötä, jossa hinausliikkeen tarjoamaa hintaa voitaisiin käyttää kaikissa vakuutusyhtiöissä.

Hakija väittää, että VAT:n suorittama kilpailuttaminen ei olisi ollut luonteeltaan kattava kuitenkaan määrittelemättä mitä hakija tarkoittaa sanonnalla "luonteeltaan kattava". Tarjouspyynnöt pyydettiin koko maasta. Tarjouspyyntökohteet kerättiin käyttämällä VAT:n aiempia sopimushinausliikeluetteloita, puhelinluetteloiden "keltaisia" sivuja sekä vahinkotarkastajien alueellista hinausliiketuntemusta. Lehdistötiedotteen julkisuuteen saattamisen jälkeen kolme hinausyritystä otti VAT:iin yhteyttä ilmoittaen, että niiltä ei ollut pyydetty tarjousta. Kaksi näistä oli sellaisia, joista VAT:lla ei ollut tietoa tarjouksia pyydettäessä. Kolmannelle pyyntö oli osoiteluettelon mukaan lähetetty.

Hakijayhtiö ilmoittaa käyttäneensä vuonna 1993 jo vuonna 1991 käyttöönottamaansa hinnastoa ja väittää, että aiemmin kyseiset hinnat oli hyväksytty. VAT:lla ei ollut myöskään vuonna 1991 yhtään niin korkeahintaista hinaussopimusta kuin hakijan hintataso oli. Vuoden 1991 jälkeen lama on vähentänyt tieliikennettä. Samalla liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet lähes 30 %:lla. Hinauspalveluiden kysyntä on pienentynyt ja kilpailu kiristynyt. Vuonna 1993 tehtyjen sopimusten hintataso on oleellisesti alempi kuin vuonna 1991. Hintamuutoksista johtuen on luonnollista, että vakuutusyhtiöt pyrkivät suosittelemaan kulloinkin hinnaltaan edullisimpien hinausliikkeiden käyttöä. Hyöty tästä koituu viime kädessä kuluttajille. Vastoin hakijan väitettä VAT ei ole toimittanut julkisuuteen ainoatakaan tiedotetta, jossa olisi mainittu käsite epäedullinen hinausliike tai mainittu nimeltä tarjouskilpailun perusteella tai muuten sopimuksen ulkopuolelle jääneitä hinausliikkeitä.

Sopimushinausliikkeiden luetteloa VAT on jakanut aluehälytyskeskuksiin ja poliisiorganisaatioille. Samassa yhteydessä on kerrottu suoralaskutusoikeuden myöntämisestä sopimushinureille. VAT:n käyttämä hinausliikekirjasen postitusluettelo on ilmoitettu myös hinausliikkeitä edustavalle järjestölle eli Sopimusliikenteenharjoittajat ry:lle, jotta se voi omalta osaltaan jakaa tietoa em. organisaatioille, jotka myös joskus tilaavat hinauksia.

Hakijan väite, jonka mukaan em. organisaatioille olisi ilmoitettu, että hinauspalveluiden osto olisi mahdollista ainoastaan VAT:n kanssa sopimussuhteessa olevilta hinausliikkeiltä, on väärä. Kaikessa tiedottamisessa on korostettu sitä, että hinauksen tarvitsija voi vapaasti valita haluamansa hinausliikkeen. Muita hinausliikkeitä käytettäessä hinauksen tilaaja tai auton omistaja maksaa hinausmaksun hinausliikkeelle, jonka jälkeen hänellä on vakuutusehtojen mukainen oikeus saada vakuutusyhtiöltä korvaus hinauksesta.

VAT:n menettelystä hinausliikkeiden kilpailuttamiseksi on neuvoteltu jo useiden vuosien ajan myös kilpailuviraston kanssa. Myös suoralaskutusoikeuden rajoitusmenettelylle haettiin ennalta kilpailuviraston kannanotto. VAT:n tarjouskilpailu on ollut lainmukainen ja viranomaisten hyväksymä.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana Sopimusliikenteenharjoittajat ry:n toiminnanjohtajaa Risto Kalevi Jaakkolaa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vakuutusyhtiöiden Autokorjaustoimikunta (VAT) on vakuutusyhtiöiden keskinäinen epävirallinen yhteistoimintaelin, joka toimii Autovahinkokeskus Oy:n ja Liikennevakuutuskeskuksen yhteydessä. VAT:n jäseninä on useita vakuutusyhtiöitä, mutta sen toiminnasta vastaavat asianosaisten ilmoituksen mukaan Autovahinkokeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus. VAT neuvottelee ja tekee sopimukset jäsentensä puolesta mm. yksittäisten hinausliikkeiden kanssa liikenne-, auto- tai autopalveluvakuutuksen perusteella korvattavien hinausten hinnoista ja ehdoista.

Autovahinkokeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus ovat VAT:n nimissä julkistaneet 30.9.1993 lehdistötiedotteen, joka on otsikoitu "Kilpailu kiristyy autohinauksissa". Lehdistötiedotteessa on esitetty mm. seuraavaa:

"Vakuutusyhtiöt ovat kilpailuttaneet autojen hinausliikkeitä ja valinneet maamme noin 250 hinausliikkeestä tarjousten perusteella 130 hinnaltaan edullista liikettä, joille on myönnetty jatkossakin oikeus suoralaskutukseen. --- Vakuutusyhtiöiden Autokorjaustoimikunnan VAT:n mukaan tarjouskilpailu osoitti suuria, jopa 75 prosentin hintaeroja hinausliikkeiden välillä."

VAT:n sanotussa lehdistötiedotteessa on kerrottu, että aikaisemmin ovat käytännöllisesti katsoen kaikki hinausliikkeet voineet lähettää hinauslaskun suoraan vakuutusyhtiöön. Lisäksi tiedotteessa on muun ohella todettu, että kilpailuvirasto ei ole katsonut suoralaskutuksen hyväksymisen vain sellaisilta hinausliikkeiltä, jotka tarjouspyynnön perusteella on hyväksytty ensisijaisesti yhteistyökumppaneiksi, olevan kilpailunrajoituslain vastaista.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan vastaajat ovat VAT:n nimissä pyytäneet lehdistötiedotteessa mainitussa kilpailuttamistarkoituksessa autojen hinausliikkeiltä hinauspalveluja koskevia hintatarjouksia. Helsingin seudulla ja Uudenmaan läänissä sekä Turun ja Porin seudulla vastaajien hintatiedustelut ovat tapahtuneet pääasiassa kirjallisen pyynnön perusteella. Vastaajien ilmoituksen mukaan muualla maassa ovat eri vakuutus yhtiöiden vahinkotarkastajat hoitaneet hintatiedustelun. Kaikki tarjouspyynnön saaneet elinkeinonharjoittajat eivät ole vastanneet hintatiedusteluun.

Vastaajat ovat ennen tarjouspyyntöjen lähettämistä tiedustelleet kilpailuvirastolta, voivatko vakuutusyhtiöt rajoittaa vakuutusyhtiöiden korvaamissa hinauksissa suoralaskutusoikeutta siten, että vain VAT:n kanssa hintasopimuksen tehneet hinausliikkeet voivat lähettää laskun suoraan vakuutusyhtiöille. Kilpailuvirasto on ilmoittanut, että tiedustelun kohteena ollut menettely ei ole kilpailunrajoituslain vastaista.

Vastaajat ovat myöhemmin samoin VAT:n nimissä pyytäneet kilpailuvirastolta poikkeuslupaa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletylle horisontaaliselle hintayhteistyölle. Kilpailuvirasto on 14.2.1994 antamassaan päätöksessä myöntänyt pyydetyn poikkeusluvan 14.2.1997 saakka. Kilpailuviraston päätöksen mukaan poikkeusluvan ehtona on, että VAT:n tekemät hinaussopimukset eivät saa olla vakuutusyhtiöitä sitovia sekä, että kaikilla hinausalan elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus osallistua järjestettävään tarjouskilpailuun.

Markkinatuomioistuin toteaa, että VAT on ennen ryhtymistään sanottuun tarjouskilpailuksi kutsumaansa toimenpiteeseen hankkinut kilpailunrajoituksia valvovan viranomaisen, kilpailuviraston kannanoton toimenpiteen lainmukaisuudesta. Suunnitellun toimenpiteen ei ole todettu olevan kilpailunrajoituslain vastainen. Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajien ei ole osoitettu sanotun menettelyn osalta toimineen myöskään hyvän liiketavan vastaisesti eikä Rosqvist Oy:n kannalta sopimattomasti.

Lehdistötiedotteessa VAT on ilmoittanut vakuutusyhtiöiden kilpailutettuaan hinausliikkeitä valinneen "maamme noin 250 hinausliikkeestä 130 hinnaltaan edullista liikettä, joille on myönnetty jatkossakin oikeus suoralaskutukseen". Samassa tiedotteessa VAT on ilmoittanut tarjouskilpailun osoittaneen "suuria, jopa 75 prosentin hintaeroja hinausliikkeiden välillä".

Vastaajien lehdistötiedotteen maininnat 130 hinnaltaan edullisesta hinausliikkeestä ja suurista, jopa 75 prosentin hintaeroista perustuvat vastaajien mukaan todellisiin hinausliikkeiltä saatuihin tietoihin. Vastaajien mukaan lehdistötiedotteessa ei ole otettu kantaa niiden hinausliikkeiden hintoihin, jotka eivät olleet osallistuneet VAT:n tarjouskilpailuun.

Vastaajien lehdistötiedotteen sanotut maininnat eivät ole sinänsä virheellisiä, jos niiden mielletään tarkoittavan VAT:n saamien tarjousten hintavertailua. Lehdistötiedote voidaan kuitenkin helposti ymmärtää niin, että siinä vertaillaan vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piiriin hyväksyttyjen hinausliikkeiden hintoja suoralaskutusoikeuden ulkopuolelle jääneiden liikkeiden hintoihin yleisemminkin. Tiedote on myös omiaan antamaan kuvan, että siinä esitetyt hintojen vertailutiedot koskisivat kaikkia Suomessa toimivia hinausliikkeitä.

Vaikka eri hinausliikkeiden hintaerot yksittäistapauksissa saattavat olla suuret, siitä ei voida tehdä johtopäätöstä hintaerojen suhteen yleensä. Vastaajat eivät ole osoittaneet, että todelliset hintaerot vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolelle jääneiden hinausliikkeiden välillä vastaisivat lehdistötiedotteessa esitettyä suuruusluokkaa. Vastaajien lehdistötiedote ei näin ollen anna oikeata kokonaiskuvaa vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piirin ulkopuolelle jääneiden hinausliikkeiden todellisesta hintatasosta.

Vastaajat ovat näin ollen julkaistessaan VAT:n nimissä lehdistötiedotteen, jossa toteennäyttämättömästi annetaan sellainen kuva, että osa hinausliikkeistä olisi muita vastaavia liikkeitä edullisempia, menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Hakija ei ole vaatinut mahdollisen kiellon tehostamista uhkasakolla. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon asiassa esitetyt seikat markkinatuomioistuin katsoo, että on erityisiä syitä jättää uhkasakko asettamatta.

Markkinatuomioistuin katsoo, ettei vastaajia ole tarpeen velvoittaa julkaisemaan tätä päätöstä sanomalehdissä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1 §:n nojalla oikeaksi kieltää Autovahinkokeskus Oy:tä ja Liikennevakuutuskeskusta julkaisemasta sellaista tiedotetta, jossa toteennäyttämättömästi esitetään vakuutusyhtiöiden suoralaskutusoikeuden piiriin kuuluvat hinausliikkeet muita hinausliikkeitä edullisemmiksi.

Kieltoa on noudatettava heti.

Autovahinkokeskus Oy ja Liikennevakuutuskeskus velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Rosqvist Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut 32 300 markkaa 16 prosentin korkoineen siitä päivästä, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Ratkaisemiseen osallistuneet jäsenet: Kurri, Järvelä, Pöyhönen, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Mustonen, Neimala ja Ollikainen

---

[SV]

Rosqvist Oy mot Autovahinkokeskus Oy (Bilskadecentralen) och Trafikförsäkringscentralen. Svarandena hade i sitt pressmeddelande meddelat att försäkringsbolagen efter det att de låtit bogseringsföretagen lämna anbud hade utvalt "de av landets c:a 250 bogseringsföretag med hänsyn till priset 130 förmånligaste företagen, vilka har beviljats rätt att även i fortsättningen göra direktdebitering", samt att anbudstävlingen uppvisat "stora, ända intill 75 % uppgånde prisskillnader företagen emellan".

Ehuru de i svarandenas pressmeddelande gjorda ifrågavarande påståendena inte i och för sig voro felaktiga, kunde pressmeddelandet emellertid förstås således att det däri jämfördes priserna hos de bogseringsföretag, som hörde till den av försäkringsbolgaen direktdebitering medgivna gruppen och sådana företag, som lämnats utanför denna grupp, i allmännhet. Meddelandet var också ägnat att inge en bild av att de däri lämnade uppgifterna om prisjämförelse avsåg alla i Finland verksamma bogseringsföretag.

Svarandena hade inte visat att de verkliga prisskillnaderna mellan företag, som hörde till den grupp, som av försäkringsbolgen beviljats rätt till direktfakturering, och de företag, som stannat utanför denna grupp, svarade mot den i pressmeddelandet nämnda storleksordningen. Svarandenas pressmeddelande hade därför inte lämnat en korrekt helhetsbild av den verkliga prisnivån hos de bogseringsföretag, som lämnats utanför den grupp, som av försäkringsbolagen medgivits rätt till direktfakturering. Svarandena hade därför genom att de i sitt pressmeddelande, utan att bevisa påståendets riktighet, ingett en sådan bild att vissa bogseringsföretag vore fördelaktigare än andra motsvarande, förfarit i strid mot god affärssed.

OtillbFörfL_1_§