Court allows injunction against misleading newspaper name and slogans under unfair competition law.

X Oy vastaan Y Oy, A ja Z Oy (vastaajat).

Y Oy:n nimissä julkaistun lehden nimenä oli käytetty aiempaa nimeä "H". Lehden markkinoinnissa oli käyttämällä ilmaisuja "K" ja "Se vanha tuttu..." viitattu aikaisempaan julkaisutoimintaan. Sanottu nimi ja ilmaisut antoivat virheellisen kuvan Y Oy:n nimissä julkaistun lehden kaupallisesta alkuperästä.

Oikeudellista yksinoikeutta ilmaisjakelulehden julkaisemiseen ei voinut sinänsä saavuttaa. Vastaajat eivät olleet näyttäneet toteen väitettään, että hakijalla ei olisi "julkaisuoikeutta" jakamaansa "L" ilmaisjakelulehteen. A oli, toimiessaan Y Oy:n puolesta, käyttämällä julkaisemastaan lehdestä nimeä "H" sekä ilmaisuja "K" ja "Se vanha tuttu..." menetellyt harhaanjohtavasti. Z Oy ei ollut osallistunut "H" julkaisemiseen.

SopMenL_2_§ ja 6_§

X OY:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että vastaajia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käyttämästä hakijan lehden tunnukseen sekoitettavaa tunnusta sekä lehden alkuperää koskevia harhaanjohtavia ilmaisuja. Hakija on myös vaatinut, että kielto määrätään väliaikaisena heti siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut riittävällä määrällä.

Q Ky on vuodesta 1969 alkaen julkaissut H nimistä paikallislehteä Sysmän seudulla. Lehti on ilmestynyt kerran viikossa ja se on jaettu ilmaisjakeluna jokaiseen alueen talouteen, kauppaliikkeeseen ja laitokseen. Nimi H on pitkän ilmestymisajan kuluessa tullut levikkialueen elinkeino ja kuluttajapiireissä tunnetuksi lehden erityisenä nimenä ja siten mm. vakiintunut tavaramerkkilain tarkoittamaksi tavaramerkiksi Sysmässä.

Q Ky on 30.10.1992 asetettu konkurssiin, mihin asti lehteä julkaistiin kommandiittiyhtiön toimesta. Konkurssipesä on luovuttanut 2.11.1992 perustetulle X Oy nimiselle, tuolloin vielä rekisteröimättömälle osakeyhtiölle lehden julkaisemiseen kuuluvan liiketoiminnan ja omaisuuden mukaanlukien tavaramerkin. Yhtiö on välittömästi konkurssin jälkeen jatkanut lehden julkaisemista nimellä L, eikä lehden ilmestyminen ole konkurssin takia katkennut.

Oikeus H -nimisen paikallislehden julkaisemiseen sekä tavaramerkki H kuuluvat hakijayhtiölle. Tästä huolimatta Y Oy -niminen rekisteröimätön osakeyhtiö on sittemmin 20.1.1993 alkanut Sysmässä julkaista paikallislehteä nimeltä H. Kun kilpailevan lehden suunniteltu ilmestymistiheys ja jakelualuekin ovat samat kuin hakijayhtiön julkaiseman lehden, ei ole epäilystä, etteikö se olisi nimensä puolesta sekoitettavissa hakijan lehteen. Lisäksi se mainostaa itseään "perinteisenä pitäjälehtenä" sekä tunnuksella "se vanha, aito ja 1969 perustettu" ja "se vanha tuttu", vaikka vanhan pitäjälehden julkaisutoiminta kaikkine tavaramerkki- ym. oikeuksineen siirtyi Q Ky:n konkurssipesältä hakijalle. Uusi lehti on näin ollen myös omiaan johtamaan kuluttajia ja yleisöä harhaan.

Hakijan vaatimuksista huolimatta Y Oy ei ole luopunut hakijan oikeuksia loukkaavasta ja vahinkoa aiheuttavasta toiminnastaan. Toiminnallaan vastaajayhtiö on syyllistynyt tavaramerkkilain rikkomisen lisäksi SopMenL:n 1 §:n sisältämän yleislausekkeen vastaiseen toimintaan käyttämällä yleisesti tunnetuksi tulleeseen hakijan tuotenimeen sekoitettavissa olevaa nimeä. Tältä osin hakija viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1972 II 100. Lisäksi Suomen Vapaa Lähilehtistö Oy:n toiminta on ristiriidassa SopMenL:n 2 §:n kanssa, jossa kielletään totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan ilmaisun käyttäminen elinkeinotoiminnassa sen viitatessa Q Ky:n toimesta julkaistuun lehteen, johon liittyvät oikeudet ovat siirtyneet hakijalle.

Heinäkuussa 1992 tehtiin yrityskauppa, jolla Q Ky:n omistaneet B ja C luovuttivat yhtiöosuutensa Järvenpäästä olevalle D:lle. H -lehteä julkaistiin tuon kaupan jälkeen D:n nimissä. Luovutuksen kohteena piti olla toimiva ja kannattava yhtiö, joka kuitenkin vajaan neljän kuukauden kuluttua kaupasta ajautui selvitystilan kautta konkurssiin. Konkurssipesä on sittemmin luovuttanut "H" lehden julkaisemiseen liittyvän toiminnan hakijalle. Hakija on julkaissut L -nimistä lehteä 4.11.1992 alkaen.

Vastaajat väittävät "H" paikallislehden julkaisuoikeuksien mukaan lukien lehden tunnus kuuluvan itselleen. Oikeutensa se perustaa konkurssiin ajautuneen kommandiittiyhtiön kirjanpidosta löytyneeseen tositteeseen, jolla lehden julkaisuoikeudet ennen mainittua yrityskauppaa olisi otettu B:n yksityiskäyttöön. Lisäksi vastaaja on vedonnut kilpailukieltosopimukseen ja täsmennys kauppakirjaan -otsikoituun asiakirjaan, joista kävisi sen mukaan ilmi, ettei lehden julkaisuoikeuksia ole luovutettu. Kaikki mainitut asiakirjat on päivätty toukokuussa 1992.

Julkaisuoikeudet mukaan lukien oikeus lehden tunnukseen ovat kuuluneet konkurssipesään, joka on luovuttanut ne edelleen hakijalle. Vaikkei markkinatuomioistuimen toimivaltaan varsinaisesti kuuluisi ratkaista kysymystä paremmasta oikeudesta tunnukseen, markkinatuomioistuimen on tutkittava, onko samankaltaisten tunnusten käyttö ristiriidassa SopMenL:n 1 tai 2 §:n kanssa. Sanottua ristiriitaa on esillä olevassa tapauksessa pidettävä ilmeisenä, kun vastaajakin on myöntänyt sekoitettavuus- ja harhaanjohtavuusvaaran olevan käsillä. Yhtä ilmeinen on myös hakijan oikeus H -nimen sisältävään tunnukseen.

Siltä varalta, että markkinatuomioistuin katsoisi, että asia ei kuulu sen toimivaltaan, hakija pyytää, että se määräisi kiellon väliaikaisena kunnes kysymys paremmasta oikeudesta on yleisen alioikeuden päätöksellä ratkaistu. Painavana syynä väliaikaisen kiellon määräämiseen hakija pitää sitä, että vastaajan toiminta on omiaan aiheuttamaan vahinkoa hakijan liiketoiminnalle ja harhaanjohtavuutensa takia myös haittaa yleisölle, mikäli se saa esteettä jatkua.

Y Oy -nimistä yhtiötä ei ole ilmoitettu kaupparekisteriin. On epäselvää, onko edes perustamiskokousta pidetty. Yhtiö ei myöskään ole tehnyt Sysmän nimismiehen kehotuksista huolimatta painovapauslain edellyttämää ilmoitusta julkaisemastaan lehdestä. Yhtiön nimenkirjoittajana sekä vastaavana päätoimittajana esiintyvällä A:lla ei ole taloudellisia edellytyksiä harjoittaa liiketoimintaa. A sekä hänen muut yhtiönsä on ulosotossa todettu varattomiksi ja henkilökohtaisiksi veloikseen A ilmoittaa miljoonia markkoja. Onkin ilmeistä, että hän toimii jonkinlaisena välikätenä ja toiminnan tarkoitus on jotakin muuta kuin rehellisen julkaisutoiminnan harjoittaminen. Z Oy on väittänyt, että "H" lehden julkaisuoikeudet kuuluvat sille. Sen vuoksi vaatimus on kohdistettu myös siihen.

Hakijalla oli tarkoitus myös tavaramerkkilain perusteella panna vireille kanne, joka olisi koskenut parempaa oikeutta nimeen H. Siitä kuitenkin luovuttiin sen takia, että kannetta ei olisi saatu vireille, kun ei ollut tietoa, kenelle haaste pitäisi antaa tiedoksi. Vastapuoli ei ole suostunut ilmoittamaan, kuka on valtuutettu ottamaan haasteen vastaan, kun yhtiöstä ei ole mitään tietoa.

Y OY:N JA Z OY:N VASTINE

Y Oy on 10.3.1993 toimittanut asiassa kirjallisen vastineen. Sitä on suullisessa valmistelussa 15.4.1993 edustanut vastineen laatinut asiamies. Markkinatuomioistuimen istunnossa 24.5.1993 asiamies on ilmoittanut, että yhtiön perustamiskokous on pidetty mutta sitä ei edelleenkään ole merkitty rekisteriin. Y Oy:n puolesta on loppulausunnossa ensisijaisesti vaadittu, että asia jätetään tutkimatta, koska yhtiötä ei ole rekisteröity. Toissijaisesti on vaadittu hakemuksen hylkäämistä. Vielä Y Oy on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 8 787 markalla 16 prosentin korkoineen.

Z Oy on ensisijaisesti vaatinut, että hakemus jätetään sen osalta tutkimatta ja toissijaisesti, että hakemus hylätään. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 17 964 markalla 16 prosentin korkoineen.

Z Oy ei ole julkaissut H -nimistä lehteä. Tämän nimistä lehteä on viimeksi julkaissut Y Oy (rekisteröimätön osakeyhtiö). Tämän yhtiön perustaja on A, joka tarvitsi uutta työpaikkaa, kun Heinolan Radio oli menossa konkurssiin. H -nimisen lehden julkaisuoikeuksien omistajana Z Oy antoi Y Oy:lle suullisen luvan käyttää lehtensä nimenä "H". Mitään vastiketta se ei luvasta ole pyytänyt eikä saanut. Z Oy:llä itsellään ei ole mitään suunnitelmaa H-nimisen lehden julkaisemisesta.

SopMenL:n 1 ja 2 § alkavat: "Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää ..." Z Oy ei ole käyttänyt nimeä "H" elinkeinotoiminnassa. Z Oy:hyn kohdistettuna kieltohakemus on ennenaikainen. Se on jätettävä tutkimatta Z Oy:hyn kohdistettuna. Jollei tähän pyyntöön voida suostua, kieltohakemus on Z Oy:n osalta hylättävä, koska Z Oy omistaa H -lehden julkaisuoikeudet.

Hakemuksessa on kerrottu, että Q Ky:n konkurssipesä olisi luovuttanut K:n julkaisemiseen kuuluvan liiketoiminnan ja -omaisuuden mukaan lukien tavaramerkin X Oy:lle. Vastaajat eivät tiedä, onko näin tapahtunut. Hakemuksen liitteenä olevassa esisopimuksessa mainitaan vain pesäluettelon kohdassa koneet ja kalusto oleva omaisuus. Pesäluettelosta ilmenee, että K:n julkaisuoikeudet on pesäluettelossa mainittu kohdassa aineettomat oikeudet. Esisopimuksen mukaan niitä ei ole luovutettu X Oy:lle.

Konkurssipesä ei ole voinut luovuttaa H julkaisuoikeuksia, koska ne on otettu kommandiittiyhtiöstä jo ennen sen konkurssia B:n ollessa vastuunalainen yhtiömies. Yhtiömiehet voivat yksimielisinä vapaasti siirtää omaisuutta yhtiöstä itselleen ja halutessaan jakaa yhtiön omaisuuden maksamatta sen velkoja. B myi kommandiittiyhtiöosuutensa D:lle, joka on kauppaa tehdessään tiennyt, että H:n julkaisuoikeudet kuuluivat silloin B:lle eivätkä kommandiittiyhtiölle. Tämä ilmenee kilpailukieltosopimuksesta, jossa todetaan, että kaupan yhteydessä ei ole myyty lehden julkaisuoikeuksia, vaan ne jäävät edelleen myyjän omistukseen. Kilpailukieltosopimuksen allekirjoituksen aikoihin suunniteltiin kommandiittiyhtiön muuttamista osakeyhtiöksi, mutta suunnitelma jäi toteutumatta.

B luovutti H:n julkaisuoikeudet edelleen vaimolleen C:lle, joka sijoitti ne apporttina Z Oy:öön. H:n julkaisuoikeudet ovat edelleen Z Oy:llä, joka on antanut vastaajalle luvan käyttää nimeä H julkaisemassaan paikallislehdessä. X Oy:llä ei ole mitään oikeutta käyttää lehtensä nimessä sanaa H.

A:N SUHTAUTUMINEN

A, joka on allekirjoittanut asianajovaltakirjan Y Oy:n puolesta, ei ole omissa nimissään antanut vastinetta asiassa. A on haastettuna jäänyt saapumatta istuntoon.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Hakijan nimeäminä todistajina on kuultu liikkeenharjoittaja D:ta, myyntipäällikkö E:täa ja pankinjohtaja F:ää. Vastaajan nimeämänä todistajana on kuultu toimitusjohtaja G:tä.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa istunnossaan 14.6.1993 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija, X Oy julkaisee "L" nimistä ilmaisjakelulehteä. Lehteä jaetaan Sysmän ja Hartolan alueella. Samalla alueella on julkaistu vuodesta 1969 alkaen ilmaisjakelulehteä nimellä "H". Sen julkaisijan 31.10.1992 alkaneen konkurssin ja omaisuuden myynnin jälkeen hakija on keskeytyksettä jatkanut po. julkaisutoimintaa nimellä "L".

Y Oy:n nimissä on julkaistu 20.1.1993 "H" niminen ilmaisjakelulehti. Lehden etusivulla on nimen yhteydessä ilmaisut "K" ja "Se vanha tuttu..." Lehteä on jaettu samalla alueella kuin hakijan lehteä. Muita numeroita ei ole julkaistu.

Y Oy:tä ei ole merkitty kaupparekisteriin. Lehden julkaisemisesta ei ole myöskään tehty painovapauslain edellyttämää ilmoitusta. Yhtiön puolesta on toiminut A, joka on merkitty myös lehden vastaavaksi toimittajaksi.

Y Oy:n nimissä julkaistun lehden nimenä on käytetty aiempaa lehden nimeä "H". Lehden markkinoinnissa on käyttämällä ilmaisuja "K" ja "Se vanha tuttu..." viitattu aikaisempaan julkaisutoimintaan. Sanottu nimi ja ilmaisut antavat virheellisen kuvan Y Oy:n nimissä julkaistun lehden kaupallisesta alkuperästä.

Oikeudellista yksinoikeutta ilmaisjakelulehden julkaisemiseen ei voi sinänsä saavuttaa. Vastaajat eivät ole näyttäneet toteen väitettään, että hakijalla ei olisi "julkaisuoikeutta" jakamaansa "L" ilmaisjakelulehteen. Markkinatuomioistuin katsoo, että toimiessaan Y Oy:n puolesta A on käyttämällä julkaisemastaan lehdestä nimeä "H" sekä ilmaisuja "K" ja "Se vanha tuttu ..." menetellyt harhaanjohtavasti.

Z Oy ei ole osallistunut "H" julkaisemiseen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Hakemus jätetään tutkimatta siltä osin kuin se on kohdistettu rekisteröimättömään Y Oy:hyn. Z Oy:hyn kohdistettu vaatimus hylätään. Asian laatuun nähden hylätään Z Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus.

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kieltää Y Oy:n puolesta toiminutta A:ta sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla käyttämästä ilmaisjakelulehden markkinoinnissa harhaanjohtavasti nimeä "H" taikka ilmaisuja "K" tai "Se vanha tuttu ...".

Kieltoa on noudatettava heti.

A velvoitetaan suorittamaan X Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kaksikymmentätuhatta (20 000) markkaa.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Henriksson, Luukko, Maijala, Neimala ja Ollikainen

---

[SV]

X Oy mot Y Oy, A och Z Oy (svarande).

Som namn på en i Y Oy:s namn utgiven publikation hade det tidigare namnet "H" använts. I marknadsföringen för tidningen hade genom användning av uttrycken "K" och "Den gamla kända..." hänvisats till tidigare publikationsverksamhet. Det sagda namnet och uttrycken gav en vilseledande bild av den i Y Oy:s namn publicerade tidningens kommersiella ursprung.

En rättslig ensamrätt att publicera gratisdistribuerad tidning kunde i och för sig inte erhållas. Svarandena hade inte visat riktigheten i sitt påstående att sökanden inte skulle ha "publiceringsrätt" till den av honom distribuerade gratistidningen "L". A hade, då han handlade på Y Oy:s vägnar, genom att för den av honom publicerade tidningen använda namnet "H" samt uttrycken "K" och "Den gamla kända..." förfarit vilseledande. Z Oy hade inte deltagit i utgivningen av "H".

OtillbFörfL_2_§ och 6_§