Market Court prohibits business interference via false threat letters under the Business Interference Act.

A Oy vastaan B Ky, liikkeenharjoittaja Y B Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä, C, toimitusjohtaja X C yhtiömiehenä ja D Oy.

Vastaajat olivat lähettäneet hakijan työntekijöille viestejä, joissa oli kerrottu hakijan ja B Ky:n välisestä "palvelumuistion julkaisuoikeuksien" kaupasta ja siitä johtuneista asianosaisten välisistä riitaisuuksista. Hakijan työntekijät olivat olleet tuossa riidassa ulkopuolisia. Vastaajien lähettämissä viesteissä oli perusteettomasti vihjailtu rikoksiin. Hakijan työntekijöitä oli oikeudettomasti uhattu ilmiannolla ja rikosoikeudellisella vastuulla.

Vastaajien lähettämät viestit oli kohdistettu asiaan kuulumattomille henkilöille ja niissä oli esitetty asiattomia seikkoja. Vastaajien menettely oli ollut omiaan vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa.

SopMenL_1_§,_2_§ ja 6_§

A OY:N VAATIMUKSET

Hakija on vaatinut, että B Ky:tä, liikkeenharjoittaja Y sen vastuunalaisena yhtiömiehenä, C, toimitusjohtaja X:tä sen yhtiömiehenä ja D Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 6 §:ien nojalla sakon uhalla kielletään häiritsemästä hakijan elinkeinotoimintaa lähettämällä asiattomia viestejä.

Hakijayhtiö on vaatinut, että kielto annetaan heti väliaikaisena ennen asian lopullista ratkaisemista.

Edelleen hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan kirjallisesti oikaisemaan sopimaton menettelynsä.

Vielä hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 12 000 markalla korkoineen.

Hakijayhtiö ostajana ja B Ky myyjänä tekivät 13.1.1992 kauppakirjan, jolla myyjä luovutti julkaisemansa ns. palvelumuistion julkaisuoikeudet ostajalle 1 500 000 markan kauppahinnasta ja muutoin kauppakirjasta tarkemmin ilmenevillä ehdoilla.

Kauppakirjalla hakija osti Suomen eri kunnista kerättävien liike- ja palvelukalentereiden julkaisuoikeudet sekä oikeudet painaa nämä hakijan määräämässä paikassa. Kaupanteon yhteydessä ostajalle vakuutettiin, että kysymyksessä olivat sellaiset kustannus- ja julkaisuoikeudet, jotka oli suojattu tekijänoikeudellisin keinoin eli kukaan muu ei voinut valmistaa kalentereita ilman lupaa.

Pian kaupanteon jälkeen asiassa alkoi ilmetä seikkoja, jotka antoivat ostajalle aiheen epäillä ostettujen julkaisuoikeuksien tekijäoikeudellista aitoutta. Parin kuukauden kuluessa ostaja sai tietoonsa, että kaupan kohteen mukaista tuotetta painetaan aivan vapaasti muuallakin Suomessa ja että tätä julkaisutoimintaa harjoitti myös myyjäyhtiö kauppakirjan vastaisesti.

Lukuisten neuvottelujen ja reklamaatioiden jälkeen kauppaa koskeva riita saatettiin 24.6.1992 Kangasniemen kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi. Kihlakunnanoikeus on 31.3.1993 antanut päätöksen, jolla kauppa on purettu. Päätös ei ole lainvoimainen, asian käsittelyä jatketaan hovioikeudessa.

Keskuskauppakamarin liiketapalautakunta on antamassaan lausunnossa katsonut, että myyty tuote ei nauti mitään julkaisuoikeudellista suojaa, ja että tuotetta saa painaa ja julkaista kuka hyvänsä tässä maassa. Hakija hankki asiasta asiantuntijalausunnon. Lausunnon loppupäätelmä oli se, että kaupan kohteelta puuttuu itsenäisyys ja omaperäisyys ja että sillä ei ole tekijänoikeudellista tms. suojaa.

Vastaajayhtiöt sekä Y ja X ovat jatkuvasti aivan kaupantekohetkestä lähtien yrittäneet kaikin tavoin estää hakijaa myymästä ja markkinoimasta julkaisua. Y on mm. itse kertonut hakijan kenttämyyjille johtavansa palvelumuistioiden julkaisemista ja kieltänyt useilla uhkauksilla myyjiä toimittamasta hankkimaansa materiaalia hakijalle. Tämä kaikenlainen painostus ja häirintä on kohdistunut hakijayhtiön myyntiorganisaatioon eri puolille Suomea ja useat uhkaukset ja pelottelut ovat johtaneet siihen, että monet kenttämyyjistä eivät uskalla toimia ja hankkia painomateriaalia hakijalle laittomien rikossyytteiden uhan alaisina. Hakijan työntekijöitä on uhkailtu sekä siviilioikeudellisilla että rikosoikeudellisilla seuraamuksilla.

Lukuisista uhkauksista ja hakijayhtiön häirinnästä mainittakoon mm. seuraavat kirjeet kenttämyyjä AA:lle 21.4.1992, 23.4.1992, 8.7.1992, 14.1.1993 ja 20.1.1993. Lisäksi kirjeitä on lähetetty kenttämyyjä BB:lle 5.10.1992 ja kenttämyyjä CC:lle 5.10.1992 ja 23.10.1992.

Hakija on useaan otteeseen kehottanut vastaajia lopettamaan laittoman häirinnän ja sopimattoman menettelyn tässä kuitenkaan onnistumatta. Hakijan kenttämyyjien epätietoisuus hakijan oikeudesta tuotteeseen ja pelko syytetyksi tulemisesta ilmoitusmateriaalin hankkimisen vuoksi ovat seurausta hyvän liiketavan vastaisesta toiminnasta, joka tulee saada loppumaan niin pian kuin mahdollista. Hakijalla on oikeus painaa ja julkaista palvelumuistioita.

Hakija on viitannut lähinnä Y:n ja X:n kirjeisiin, sähkeisiin ja telefaxeihin. Hakija on katsonut, että kielto tulee kommandiittiyhtiön lisäksi ulottaa myös heihin ja C:hen. Lisäksi kielto tulee ulottaa myös D Oy:öön, joka on ollut myös ko. tuotetta julkaisemassa.

Hakijan vaatima kirjallinen oikaisu tulee vastaajien suorittaa siten, että siinä todetaan hakijalla olevan oikeus painaa ja julkaista palvelumuistiota edelleen ja että tämä oikeus on voimassa ainakin siihen saakka kunnes asiaa koskeva riita on lainvoimaisesti tuomioistuimessa ratkaistu.

B KY:N, Y:N, C, X:N JA D OY:N VASTINE

Vastaajat ovat vaatineet, että hakijan vaatimukset hylätään ja että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 11 069,30 markalla korkoineen.

Kangasniemen kihlakunnanoikeus on 31.3.1993 antamallaan päätöksella purkanut hakemuksessa tarkoitetun kaupan. Tuolta osin päätös on lainvoimainen, koska molempien osapuolien purkuvaatimukset olivat yhteneväiset. Vaikka kauppa on lainvoimaisesti purettu, ei hakija ole palauttanut vastaajalle kaupan yhteydessä saamiaan aineistoja.

A Oy:lle ei ole kaupan yhteydessä vakuutettu kaupan kohteen suojeltavuudesta. Hakija ei ole pitänyt asiaa edes tärkeänä, koska erillistä ehtoa tältä osin sopimukseen ei oltu lisätty. Myyjällä ei myöskään ollut mitään tietoa muista vastaavista tuotteista.

Purkuilmoituksesta huolimatta hakija jatkoi toimintaa kuten hakemuksessa ilmoitettiin. Oikeudenkäynnin aikana hakija vastusti sopimuksen purkuvaatimusta ja pitkitti asian käsittelyä. Hakija ei ole esittänyt mitään selvitystä väitteilleen, että vastaajista jotkut olisivat tehneet ko. julkaisua heti kaupanteon jälkeen. Vastaavan tyyppistä julkaisua on ryhdytty julkaisemaan E Oy:n toimesta vasta purkuilmoituksen jälkeen. Koska hakija on väittänyt, että tuote ei ole suojattu ja tuotetta saa julkaista kuka tahansa, ei toiminta ole ristiriidassa hakijan esittämien periaatteiden kanssa.

Hakemuksessa tarkoitetut yhteydenotot hakijan työntekijöille ovat olleet reagointeja näiden henkilöiden harhauttavaan ja vastaajia vahingoittavaan menettelyyn. Hakijan työntekijät ovat esittäneet vastaajien asiakkaille tietoja, jotka ovat vahingoittaneet etenkin E Oy:n toimintaa.

Hakijan työntekijöiden menettely on ollut SopMenL:n 1 ja 2 §:ien vastaista vahingoittaen E Oy:n toimintaa. Asiakkailta saatujen tietojen mukaan A Oy:n työntekijä on kerännyt mm. Kausalasta peruutusilmoituksia perusteettomin väittein E Oy:n toiminnasta. Kyseisiltä asiakkailta oli saatu jo hankittua ilmoitukset, jonka jälkeen mainittu työntekijä eli AA on harhauttanut näitä allekirjoittamaan peruutuksen vedoten virheellisiin ja vastaajia vahingoittaviin väitteisiin.

Todennäköisesti sama henkilö eli AA on myös soitellut vastajien asiakkaille esittäen mainittuja perusteettomia väitteitä ja vahingoittaen vastaajien toimintaa, koska asiakkaat olivat jättäneet näiden ilmoitusten johdosta maksamatta vastaajien laskuja.

Kaikki hakemuksessa tarkoitetut kirjeet ja muut viestit ovat olleet vastaavanlaisia reagointeja hakijayhtiön työntekijöiden sopimattomaan menettelyyn. Vastaajat eivät ole menetelleet sopimattomasti pyrkiessään puuttumaan hakijayhtiön työntekijöiden sopimattomaan menettelyyn.

Hakijan vaatimus ulottaa kielto asian ulkopuolisiin tahoihin on perusteeton ja ulottuu laajemmalle, mitä SopMenL:ssä tarkoitetaan. Mitään selvitystä mm. C osuudesta ko. riitaan ei ole esitetty.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, ettei hän ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana myyntipäällikkö DD:tä. Todistajan työnantaja on A Oy ja todistaja vastaa yhtiössä kenttämyyjien ilmoitusmyynnistä. Keväällä 1992 sekä Y että X olivat soittaneet todistajalle. He vaativat, että todistajan pitää lopettaa toiminta hakijayhtiössä. Soitot olivat hyvin hyökkääviä ja agressiivisia. Todistajan tietoon oli tullut, että myös muille hakijayhtiön työntekijöille oli tullut vastaavanlaisia puheluja. Puheluissa oli ilmoitettu, että jos myyntitoiminta ei lopu, seuraavat poliisitutkimukset ja oikeusprosessi. Hakijayhtiön työntekijöitä oli uhattu rikosoikeudellisella ja siviilioikeudellisella vastuulla.

Vastaajien nimeämänä todistajana on kuultu myyntiedustaja Z:tä. Todistaja on D Oy:n palveluksessa ja kerää mainoksia Kymenlaakson alueella. Erään yhtiön edustaja oli kertonut todistajalle, että hakijan palveluksessa oleva AA oli käynyt yrityksessä samassa tarkoituksessa ja selittänyt mm., että D Oy ei ole tehnyt elinkeinoilmoitusta ja että sen julkaisemia mainoksia ei jaeta läheskään kaikkiin kotitalouksiin.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa istunnossaan 7.6.1993 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sekä hakija että D Oy keräävät mainoksia ja julkaisevat ne lähinnä kuntakohtaisissa ns. palvelumuistioissa. "Palvelumuistioita" jaetaan ilmaisjakeluna vastaavan kunnan alueella. Hakijan ja D Oy:n palveluksessa olevat piirimyyjät keräävät mainoksia osittain samoista kunnista.

Samanlaisia "palvelumuistioita" on aiemmin jakanut B Ky. Kommandiittiyhtiö myi 13.1.1992 "palvelumuistion julkaisuoikeudet" hakijalle. Kauppa on sittemmin alioikeuden lainvoimaa vailla olevalla päätöksellä purettu.

Y B Ky:n ja X E Oy:n puolesta sekä kumpikin omissa nimissään ovat lähettäneet ainakin neljälle hakijan palveluksessa olevalle henkilölle useita mm. oikeudellisilla toimenpiteillä uhkaavia kirjeitä, sähkeitä ja telefaxeja. He ovat myös soittaneet hakijan työntekijöille vastaavan sisältöisiä puheluja. X:n nimellä on julkaistu asianosaisten väliseen riitaan liittyvä lehti-ilmoitus, jossa on myös nimi C.

X on esim. 8.7.1992 lähettänyt eräälle hakijan ilmoitusmyyjälle kirjeen, jossa on ollut mm. teksti: "Olemme ilmoittaneet Teille lakitoimiston kautta tekemämme kaupan B Ky/A Oy purusta. Kaupassa myynnin kohteena oli palvelumuistioiden julkaisuoikeudet, asiakaskunta- ja suhteet sekä know-how yms. ---".

Y:n ja X:n em. viesteissä on toistuvasti moitittu viestien vastaanottajien toimintaa hakijan työntekijöinä ja annettu ymmärtää hakijan tai viestin vastaanottajan joutuvan jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Y on esim. kesällä 1992 lähettänyt em. hakijan myyjälle Helsingin Sanomissa 2.7.1992 julkaistun artikkelin. Artikkeli oli otsikoitu: "PETOLLISET AUTOJEN OSTAJAT LIIKKUNEET YMPÄRI SUOMEA". Artikkelissa on kerrottu poliisin tutkittavana olevasta petossarjasta. Artikkelin viereen Y on kirjoittanut käsin: "Tässäkin petolliset ostajat".

X on lähettänyt samalle ilmoitusmyyjälle 20.1.1993 sähkeen: "Olemme saaneet lukuisia puheluja asiakkailtamme, joista on käynyt ilmi, että olet vaurioittanut mainettamme, ja levittänyt perättömiä huhuja. Syytteet ovat niin kovia, että olen antanut asian poliisin hoidettavaksi. Vaadin tästä hetkestä täydellistä työrauhaa. Asia käsitellään aikanaan oikeudessa."

Vastaajat ovat lähettäneet hakijan työntekijöille viestejä, joissa on kerrottu edellä mainitusta hakijan ja B Ky:n välisestä "palvelumuistion julkaisuoikeuksien" kaupasta ja siitä johtuneista asianosaisten välisistä riitaisuuksista. Hakijan työntekijät ovat olleet tuossa riidassa ulkopuolisia.

Vastaajien lähettämissä viesteissä on perusteettomasti vihjailtu rikoksiin. Hakijan työntekijöitä on oikeudettomasti uhattu ilmiannolla ja rikosoikeudellisella vastuulla.

Vastaajien lähettämät viestit on kohdistettu asiaan kuulumattomille henkilöille ja niissä on esitetty asiattomia seikkoja. Vastaajien menettely on ollut omiaan vahingoittamaan hakijan elinkeinotoimintaa.

Vaaditulle oikaisutoimelle ei ole esitetty perustetta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla kieltää B Ky:tä, Y:tä, C, X:tä ja D Oy:tä kutakin sadantuhannen (100 000) markan uhalla esittämästä A Oy:n työntekijöille asiaan kuulumattomia seikkoja sisältäviä viestejä.

Kieltoa on noudatettava heti.

B Ky, Y, C, X ja D Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut kaksitoistatuhatta (12 000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiannosta lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Mustonen, Neimala ja Ollikainen

---

[SV]

A Oy mot B Kb, affärsidkaren Y i egenskap av ansvarig bolagsman i B Kb, C, verställande direktören X i egenskap av delägare i C och D Oy.

Svarandena hade sänt sökandens anställda meddelanden, där det hade redogjorts för en affär mellan sökanden och B Kb rörande "publiceringsrättighet för promemoria om tjänster" och en därpå följande tvist parterna emellan. Sökandens anställda hade varit utomstående i denna tvist. I det meddelande, som svaranden skickat, hade det utan grund åberopats brott. Svarandens anställda hade utan berättigande hotats med anmälan och straffrättsligt ansvar.

De besked svaranden sänt, var riktade till personer, som inte hade med saken att göra, och i dessa hade åberopats omständigheter, som inte hade med saken att göra. Svarandens tillvägagångssätt hade varit ägnat att skada sökandens näringsverksamhet.

OtillbFörfL_1_§, _2_§ och 6_§