Legislator Case Law & Legislation
MD:1993:013 AI generated

Market Court bans unproven fire safety and health claims for insulation under unfair competition law.

Case Number MD:1993:013
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Market Court ordered the defendants to cease using the terms 'fire-safe' and 'breathable, healthy' for their insulation product without providing factual proof. The court found these claims misleading because the defendants failed to demonstrate their product was superior to competitors regarding fire resistance and health properties. Consequently, the court issued a prohibition order and awarded legal costs to the plaintiff, while dismissing the request for a higher fine.

Legislator headnote

AI generated

SopMenL 1 §; 6 §: The Market Court prohibits the use of unverified claims regarding fire safety and health properties in commercial advertising if they create a misleading impression and violate good business practices.

Keywords

AI generated
unfair competition fire safety claims health property claims misleading advertising good business practices prohibition order consumer protection

Cited Legislation

AI generated
SopMenL 1 §
SopMenL 6 §

Cited Case Law

AI generated
Markkinatuomioistuin 1990:24
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Paroc Oy Ab vastaan Yrjö Matti Sakari Reinola, Talopiste Y. Reinola -nimisen toiminimen haltijana, ja Insinööritoimisto Y. Reinola Oy. Kysymys eristeen markkinoinnista.

Vastaajien ilmoituksessa "Selluvillasta" oli käytetty ilmaisua "paloturvallinen". Ilmaisu oli yleinen ja yksinään käytettynä moniselitteinen. Eristemateriaalin palo-ominaisuudet olivat ostajan kannalta tärkeä seikka. Vastaajat eivät olleet näyttäneet, että niiden markkinoima selluloosaeriste olisi muita paloturvallisempi. Käytetty ilmaisu oli yksilöimättömänä omiaan antamaan liioitellun kuvan po. eristemateriaalin paloturvallisuudesta. Käytetty ilmaisu oli hyvän liiketavan vastainen.

Markkinatuomioistuin oli selluloosaeristeen markkinointia koskevassa aikaisemmassa ratkaisussaan kieltänyt viittaamasta toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen. Vastaajat eivät olleet näyttäneet, että markkinoitu selluloosaeriste olisi rakennusmateriaalina hengittävämpi ja terveellisempi kuin muut markkinoilla olevat eristeet. Käytetty ilmaisu oli hyvän liiketavan vastainen.

SopMenL_1_§

PAROC OY AB:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että Yrjö Reinolaa, Talopiste Y. Reinola nimisen toiminimen haltijana ja Insinööritoimisto Y. Reinola Oy:tä, Talopiste Y. Reinola nimisen aputoiminimen haltijana sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1, 2 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan

1. esittämästä selluvillaa koskevia yksittäisiä väitteitä paloturvallisuudesta samalla kertomatta muista oleellisista tuotteen paloturvallisuuteen liittyvistä seikoista, ja

2. esittämästä virheellisiä ja harhaanjohtavia väitteitä selluvillan hengittävyydestä ja terveellisyydestä.

Hakija on myös vaatinut, että kielto määrätään heti väliaikaisena ennen asian lopullista ratkaisemista. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen.

Talopiste Y. Reinola -nimisestä toiminimestä ei ole tehty elinkeinoilmoitusta eikä sitä ole avoimena yhtiönä merkitty kaupparekisteriin. Toisaalta kyseistä toiminimeä ei ole merkitty kaupparekisteriin Insinööritoimisto Y. Reinola Oy:n aputoiminimeksi. Yrjö Matti Sakari Reinola on Insinööritoimisto Y. Reinola Oy:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

Vastaaja markkinoi Talopiste Y. Reinolan nimissä selluvilla -puhalluseristettä. Markkinointi on tapahtunut lehti-ilmoituksella.

Ilmoituksessa esitetty väite "Selluvilla - paloturvallinen" koskee tuotteen turvallisuutta ja on erittäin tärkeä ja keskeinen seikka kuluttajan ostopäätöksessä. Esitetty väite on totuudenvastainen ja harhaanjohtava.

Tyyppihyväksyntäpäätöksen mukaan selluvilla on palava materiaali, jolla tosin tulipalotilanteessa on tietty palon etenemistä hidastava vaikutus. Toisaalta selluvilla pystyy siirtämään jostakin kuumuuden lähteestä tulipalon alun sellaiseen paikkaan, jossa on palavia materiaaleja. Täten kuitueriste pikemminkin edistää kuumuuden etenemistä kuin estää sitä. Joissakin tilanteissa puhallusvilla voi pikemminkin edesauttaa tulipalon syttymistä kuin pysäyttää sen.

Ilmoituksessa esitetty väite "Selluvilla - hengittävä ja terveellinen" koskee tuotteen terveellisyyttä ja on erittäin tärkeä ja keskeinen seikka kuluttajan ostopäätöksessä. Esitetty väite ei pidä paikkaansa.

Selluvilla sisältänee noin 80 % keräyspaperia ja noin 20 % palonestokemikaaleja. Asennusvaiheessa selluloosaeristeestä irtoaa boorihappoa ja booraxia sisältävää pölyä, joka saattaa ärsyttää ihmisen hengityselimiä. Tästä syystä eristeen asentajan tulee käyttää asennuksen aikana hengityssuojaimia. Ilman hengityssuojaimia selluvillaa asentanut henkilö voi kärsiä puhaltamista seuraavana päivänä mm. päänsärkyä, nuhaisuutta, nenän tukkoisuutta ja kurkkukipua.

Vastaaja ei ole ilmoituksessaan esittänyt mitään selvitystä siitä, miksi selluvilla olisi terveellisempi kuin muut puhallusvillat. Toisaalta vastaaja ei ole ilmoituksessaan millään tavalla yksilöinyt, miten selluvillaa voidaan pitää hengittävänä puhalluseristeenä. Ilmoituksesta ei myöskään käy ilmi, ettei pelkästään selluvillan käyttö saa aikaan hengittävää rakennetta.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1990:24 kieltänyt vastaavan tuotteen markkinoinnissa viittaamasta toteennäyttämättömästi selluvillaeristeellä aikaansaadun rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen.

Kuluttaja-asiamies (KA) on kiinnittänyt huomiota selluvillan markkinointiin. Kirjeessään 29.5.1990 hän on kiinnittänyt huomiota erityisesti markkinoinnissa käytettyhin väitteisiin selluvillan terveellisyydestä ja paloturvallisuudesta. Kirjeessään hän on todennut mm.: "Pelkästään se, että selluvillaa käytetään eristeenä, ei yksinään takaa huoneilman terveellisyyttä. --- Voidaan todeta, että ainoastaan käytetty eriste ei ratkaise niitä ongelmia, joita liian tiiviistä rakentamisesta on koitunut. --- Näin ollen ei voida yksikantaisesti väittää, että selluvilla esim. poistaisi allergiaoireet, koska allergiaa saattavat aiheuttaa useat rakennusaineet."

Markkinoinnin osalta KA on yhteenvedonomaisesti todennut, että markkinoinnista pitää selvästi käydä ilmi, että "Valitun rakennustavan kokonaisuudessaan tulee täyttää tietyt perusedellytykset ennen kuin voidaan puhua huoneilman kosteustasapainosta, terveysriskien pienentämisestä ja allergiaoireiden vähentämisestä."

Paloturvallisuuden osalta KA on em. kirjeessä todennut, että "Tyyppihyväksyntäpäätöksen mukaan selluvilla on palava rakennusmateriaali." ja "Tulipalotilanteessa selluvilla ei pysty pysäyttämään palon etenemistä, vaikkakin eriste toimii tulipalon etenemistä hidastavana."

Lopuksi KA toteaa: "Olen useaan otteeseen käsitellyt selluvillan markkinointia. Vaikkakin kannanottoni ovat liittyneet yksittäisiin mainoksiin, koskevat päätöksissäni esitetyt näkemykset kaikkea kuluttajiin kohdistuvaa selluvillan markkinointia."

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1990:24 on otettu kantaa markkinoinnissa käytettyihin väitteisiin selluvillan terveellisyydestä. Päätöksessä todetaan: "Vastaaja on samassa yhteydessä viitannut rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen. Vastaaja ei ole näyttänyt, että ilman muovikalvoa tehdyt rakenteet olisivat käytännössä hengittävämpiä ja terveellisempiä kuin muovikalvon avulla tehdyt rakenteet. Vastaaja on markkinoinnissaan menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti."

Em. lehti-ilmoituksen kautta vastaaja antaa markkinoinnissaan totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja. Markkinointi on näin ollen SopMenL:n 1 ja 2 §:n vastaista.

YRJÖ REINOLAN JA INSINÖÖRITOIMISTO Y. REINOLA OY:N VASTINE

Vastaajat ovat ilmoittaneet lopettaneensa kyseisten markkinointi-ilmaisujen käyttämisen ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä.

Insinööritoimisto Y. Reinola on virallisesti rekisteröity toiminimi. Sen sijaan Talopiste Y. Reinola on vain liikepaikan nimi. Sitä voidaan sanoa aputoiminimeksi. Reinola on Talopiste Y. Reinolan nimellä aloittanut liiketoiminnan vuonna 1983. Tuota nimeä käytetään markkinoinnissa sen takia, että asiakkaat ja muut ihmiset tuntevat sen.

Hakemuksen kohteena olevan ilmoituksen jälkeen hakijan tuotepäällikkö soitti Reinolalle ja ilmoitti, että ilmoituksessa olevia sanontoja ei saisi käyttää, ja kertoi kuluttaja-asiamiehen ja markkinatuomioistuimen kyseisistä kannanotoista. Reinola ilmoitti silloin hänelle, että hän ei kyseisiä ilmaisuja enää käytä. Näin Reinola on myös tehnyt. Tuotepäällikkö lupasi toimittaa Reinolalle kyseiset markkinatuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen päätökset, mutta niitä ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan Reinolan hämmästykseksi asianajotoimistosta tehtiin kieltohakemus markkinatuomioistuimeen.

Aikaisemmassa markkinatuomioistuimen päätöksessä on kieltohakemuksessa tarkoitetut asiat jo selkeästi sanottu, eikä niihin ole mitään lisättävää. Kieltohakemus on ollut aiheeton, koska Reinola on jo ennen hakemuksen vireilletuloa, heti mainituista viranomaiskannanotoista tiedon saatuaan menetellyt niin kuin kieltohakemuksessa on vaadittu, eli muuttanut ilmoituksen sisällön ja lopettanut aikaisemman ilmoituksen julkaisemisen.

Kiellettäväksi vaaditut ilmoituksen sanamuodot ovat samoja kuin Selluvilla -esitteessä. Kukaan ei ollut aikaisemmin sanonut, ettei niitä ilmaisuja saisi käyttää. Reinolalla on vain löysät suhteet selluvillan valmistajiin, ja siitä ehkä johtuu, että hänelle ei ollut toimitettu myöskään kyseisiä viranomaiskannanottoja.

Tutkimusaineisto osoittaa kuitenkin selluvillan olevan paloturvallisuuden kannalta paras puhallettava lämmöneriste. Samoin tutkimukset osoittavat selluvillan olevan ainoa eriste, joka on terveydelle vaaraton. Tutkimukset osoittavat mineraaliperusteisten lämmöneristeiden olevan syöpää aiheuttavia. Erityisen vaarallisia ovat puhallettavat mineraalilämmöneristeet. Kuluttajille tulee antaa syöpäriskistä varoitus. Jokainen mineraalilämmöneristepakkaus tulee varustaa ensi tilassa näkyvällä tekstillä, jossa varoitetaan terveyshaitoista. Markkinaosuuksien turvaaminen näyttää olevan hakijalle tärkeämpää kuin kuluttajan etujen valvominen.

Edellä mainittuun perustuen sekä lisäksi ottaen huomioon asiaan sisältyvän vähäisen taloudellisen intressin kieltohakemus on aiheeton ja turha. Vaaditut oikeudenkäyntikulut ovat kohtuuttomia. Reinolan liiketoiminta on vähäistä ja verotettavat tulot ovat hyvin pienet.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa istunnossaan 3.5.1993 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Insinööritoimisto Y. Reinola Oy harjoittaa mm. rakennustuotteiden markkinointia. Insinööri Yrjö Reinola markkinoi samoja tuotteita myös nimellä Talopiste Y. Reinola.

Reinola on Talopiste Y. Reinolan nimellä julkaissut Länsi-Savossa 8.9.1992 ilmoituksen, jossa on mainittu mm. seuraavaa: "SELLUVILLA --- paloturvallinen, hengittävä, terveellinen".

1. Selluloosaeriste on tyyppihyväksynnässä hyväksytty palavaksi rakennusmateriaaliksi. Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1992:30 on todettu, että vaikka selluloosaeriste ns. osastoivana rakennusmateriaalina rajoittaa tulipalotilanteessa tulipalon leviämistä ja hidastaa palon etenemistä, se ei pysäytä tulipalon ja kuumuuden etenemistä.

Julkaistussa ilmoituksessa "Selluvillasta" on käytetty ilmaisua "paloturvallinen". Ilmaisu on yleinen ja yksinään käytettynä moniselitteinen. Eristemateriaalin palo-ominaisuudet ovat ostajan kannalta tärkeä seikka. Vastaajat eivät ole näyttäneet, että niiden markkinoima selluloosaeriste olisi muita paloturvallisempi. Käytetty ilmaisu on yksilöimättömänä omiaan antamaan liioitellun kuvan po. eristemateriaalin paloturvallisuudesta.

Vastaajat ovat käyttämällä markkinoinnissaan yksilöimätöntä ilmaisua "paloturvallinen" menetelleet hyvän liiketavan vastaisesti.

2. Markkinatuomioistuin on selluloosaeristeen markkinointia koskevassa ratkaisussa 1990:24 kieltänyt viittaamasta toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen.

Vastaajat eivät ole näyttäneet, että markkinoitu selluloosaeriste olisi rakennusmateriaalina hengittävämpi ja terveellisempi kuin muut markkinoilla olevat eristeet. Käytetty ilmaisu "hengittävä, terveellinen" on ollut hyvän liiketavan vastainen.

Markkinatuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty perusteita vaaditun oikaisutoimenpiteen määräämiselle.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kieltää Insinööritoimisto Y. Reinola Oy:tä ja insinööri Yrjö Reinolaa, kumpaakin viidenkymmenentuhannen (50 000) markan sakon uhalla selluloosaeristeen markkinoinnissa

1. käyttämästä ilmaisua "paloturvallinen" yksilöimättä ilmaisun sisältöä ja

2. käyttämästä toteennäyttämättömästi ilmaisua "hengittävä, terveellinen".

Kieltoja on noudatettava heti.

Insinööritoimisto Y. Reinola Oy ja insinööri Yrjö Reinola velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan Paroc Oy Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut neljätuhatta (4 000) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Mustonen, Neimala ja Ollikainen

---

[SV]

Paroc Oy Ab mot Yrjö Matti Sakari Reinola i egenskap av innehavare av firman Talopiste Y. Reinola och Ingenjörsbyrån Y. Reinola Oy. Fråga om marknadsföring av isolering.

I svarandens annons om "Selluvilla" hade det använts uttrycket "brandsäkert". Uttrycket var allmänt och enskilt använt mångtydigt. Isoleringsmaterials brandegenskaper är en ur köparens synpunkt viktig omständighet. Svarandena hade inte visat att den av dem marknadsförda cellulosaisoleringen skulle vara brandsäkrare än andra. Det använda uttrycket var ospecificerat ägnat att inge en överdriven bild av ifrågavarande isoleringsmaterials brandsäkerhet. Det använda uttrycket stred mot god affärssed.

Marknadsdomstolen hade i ett tidigare avgörande beträffande marknadsföring av cellulosaisoleringar förbjudit att utan bevisning åberopa materialets "andning" och hälsosamhet. Svarandena hade inte visat att den marknadsförda cellulosaisoleringen skulle som byggnadsmaterial andas mera och vara hälsosammare än andra isoleringar på marknaden. Det använda uttrycket stred mot god affärssed.

OtillbFörfL_1_§