Market Court bans misleading environmental claims about insulation in Finnish consumer protection law.

KA vastaan Ahlström Eristeet Oy ja Oy Partek Ab (yhtiöt). Yhtiöt eivät olleet näyttäneet, että suomalaisten pientalojen lisäeristämisellä olisi kiistatta oleellisia myönteisiä ympäristövaikutuksia tai että kotitalouksien puutteellisesta eristämisestä johtuvat lämpöhukka ja lämmityksen päästöt olisivat keskeinen tekijä kasvihuoneilmiön etenemisessä. Yhtiöiden esitteessä annettu kokonaiskuva, että päästöt ja muut ympäristön tilaan kielteisesti vaikuttavat seikat johtuisivat pientalojen puutteellisesta eristämisestä, ei esitetyn selvityksen mukaan perustunut tosiasioihin. Kuluttajilla ei esitteen perusteella ollut mahdollisuutta arvioida lisäeristämisen todellisia vaikutuksia ympäristöön. Yhtiöt olivat markkinoinnissaan antamalla yleistetyn kokonaiskuvan, jonka mukaan kuluttajat eristämällä taloja yli viranomaisten antamien ohjearvojen edistävät ympäristönsuojelua ja hidastavat kasvihuoneilmiön etenemistä, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Yhtiöiden esitteessä oli käytetty mm. ilmaisuja "Eristä, ennen kuin viimeiset havut putoavat" sekä "Lisäpanostus talon eristeisiin hidastaa kasvihuoneilmiötä, vähentää päästöjä" ja "Eristä huolella. Niin olet mukana hillitsemässä liian nopeata ilmastonmuutosta. Samalla vähennät saastepäästöjä." Mainitut väitteet olivat toteennäyttämättömiä ja markkinoitujen tuotteiden koko "elinkaari" huomioon ottaen loivat kuluttajille liioitellun vaikutelman, että pientalojen lisäeristys olisi ratkaiseva tekijä päästöjen vähentämisessä ja kasvihuoneilmiön hidastumisessa. Yhtiöt olivat siten käyttäneet markkinoinnissaan harhaanjohtavia ilmaisuja.

Yhtiöt eivät olleet näyttäneet, että niiden markkinoimat eristeet olisivat myönteisten ympäristövaikutustensa kannalta parempia kuin muut markkinoilla olevat eristeaineet.

KSL 2_luku_1_§ ja 2_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että vastaajayhtiöitä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta eristeitään

a) väittämällä, että eristämällä pientaloja yli virallisten rakennusnormien kuluttajat edistävät ympäristönsuojelua;

b) käyttämällä lisäeristyksen edistämiseksi seuraavia kehotuksia ja väittämiä "Eristä ennenkuin viimeiset havut putoavat", "Lisäpanostus talon eristeisiin hidastaa kasvihuoneilmiötä, vähentää päästöjä", "Eristä huolellisesti. Niin olet mukana hillitsemässä liian nopeata ilmastonmuutosta. Samalla vähennät saastepäästöjä.";

c) luomalla kuluttajille vaikutelmaa, että pientalojen lisäeristys olisi ratkaiseva tekijä kasvihuoneilmiötä vastustettaessa; taikka

d) muilla vastaavilla tavoilla esittämällä väittämiä lisäeristyksen myönteisistä ympäristövaikutuksista, jolleivät nämä väittämät perustu luotettaviin tieteellisiin selvityksiin;

e) yhdistämällä väittämää "tee se parhailla eristeillä" kuvailuihin ympäristön tilasta, jollei markkinoijalla ole selvitystä markkinoitavan eristeaineen paremmuudesta ympäristövaikutuksiltaan.

Esitteen toinen aukeama tarjoaa ratkaisua ensimmäisellä aukeamalla esitettyyn ongelmaan "Vielä voimme valita". Tekstissä on kaksi väliotsikkoa "Millaisessa yhteisössä sinä haluat elää?" ja "Eristä, ennen kuin viimeiset havut putoavat". Tekstiä havainnollistetaan kolmella kuvalla. Ensimmäisessä on lehdettömiä puita ja harmaita rakennuksia, jotka tupruttavat sakeasti savua ilmaan. Kuvan alareunassa on tyylitelty poikkileikkaus eristämättömästä talosta harmaanruskealla pohjalla. Keskellä on vähän värikkäämpi kuva samoista rakennuksista, joiden tupruttama savukin on vähäisempää ja kuvan alareunassa poikkileikkaus eristetystä talosta. Kolmas kuva esittää saman asuinalueen täysin värikkäänä ja vehmaana. Talojen piipuista ei juurikaan tule savua ilmaan ja alareunassa on sinivihreällä pohjalla paksusti eristetyn talon poikkileikkaus.

Esitteen viimeisen aukeaman otsikko kysyy "Miten hoidat omaa kasvihuonettasi?". Nelivärikuvassa on selkeä, vaikkakin yksinkertaistettu poikkileikkaus omakotitalosta, johon on laitettu lisäeristystä. Kuvalla vahvistetaan aukeaman väliotsikoiden viestiä "Jokaisen täytyy tehdä jotain", "Minimieristystaso ei riitä", "Jokaisen panos on tärkeä". Eristyksen merkitystä on vielä havainnollistettu pienellä graafisella kuvalla.

Takakannessa koko esitteen sanoma tiivistetään otsikkoon "Tee se parhailla eristeillä". Otsikon alla olevaan kuvaan on piirretty Karhuntalja-eristeiden ja Isolevy-vuorivillan pakkaukset ja muutama eristelevy, joiden päällä on muuallakin esitteessä käytetty tyylitelty poikkileikkaus eristetystä rakennuksesta.

Esitettä jaettiin rakentajille sekä lehtien Asu Hyvin numero 5 ja Kodinrakentaja numero 7 yhteydessä vuonna 1990. Markkinointikohteena olivat siten yksittäiset kuluttajat. Finnisoll lämmöneristysyhdistykseen kuuluvat jäseninä Ahlström Eristeet Oy ja Oy Partek Ab eristysaineteollisuus, jotka mainitaan esitteen takasivulla erikseen.

Kuluttajalta tulleen ilmoituksen johdosta Partekilta ja Ahlströmiltä pyydettiin selvitystä markkinoinnissa esitetyistä väittämistä. Ahlströmin vastauksessa oli mukana EURIMAn (European Insulation Manufacturers Association) tekemä selvitys lämmöneristeiden vaikutuksista ympäristönsuojeluun. Selvityksessä oli myös taulukko, josta Ahlströmin mukaan selviää se, että Suomen fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidikuormituksesta kolmannes on kotitalouksien aiheuttamaa.

KSL:ia sovelletaan kulutushyödykkeiden markkinointiin elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Jos kulutushyödykettä markkinoitaessa pyritään vaikuttamaan kuluttajien ostopäätökseen epäasianmukaisella tavalla, markkinointia on pidettävä sopimattomana. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan, että oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa kuluttajia harhaan. Mainoksen arvioinnissa on keskeistä se kokonaisvaikutelma, joka mainoksen perusteella syntyy.

Kulutushyödykkeen ympäristövaikutuksia kuvaavat väittämät kuuluvat KSL:n piiriin. Tuotteen vaikutukset ympäristön kannalta ovat kuluttajien kannalta keskeistä hyödyketietoa, jolta edellytetään totuudenmukaisuutta, asiallisuutta ja riittävyyttä.

Ympäristönsuojelu on tätä nykyä sellainen aihepiiri, johon kuluttajat kiinnittävät huomiota. Mediapalvelu Oy:n teettämän trenditutkimuksen mukaan useimmat ottavat ympäristön jollakin tavalla huomioon kulutuskäyttäytymisessään. Em. tutkimuksen mukaan 61 % vastaajista piti ekomainontaa tarpeellisena.

Kuluttajien tuntema huoli ympäristöstä johtaa siihen, että markkinoinnin ympäristöväittämillä on suuri vaikutus kuluttajien ostopäätöksiin. Ympäristöväittämien käyttö ei ole luonteeltaan nopeasti ohimenevä markkinointikeino, vaan ympäristöväittämillä on merkitystä pidemmän päälle kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja sitä kautta myös ympäristön tilan kehittymiseen.

Koska ympäristöasiat ovat yhteiskuntamme keskeisiä ongelmia, ei voida ajatella, että niiden kohdalla sallittaisiin vähempiin tutkimustuloksiin perustuva markkinointi kuin muussa yhteydessä. Ympäristön tilan johdosta on päinvastoin erityistä syytä edellyttää markkinoijalta huolellisuutta ympäristöväittämien käytössä. Kun ympäristöön liittyviä väittämiä käytetään markkinoinnissa, niiltä edellytetään samoinkuin muiltakin asiaväittämiltä totuudenmukaisuutta. Markkinoijalla tulisi jo ennen markkinoinnin aloittamista olla riittävästi tutkimustietoa väittämiensä pohjaksi. Mikäli ympäristövaikutuksia kuvaavia väittämiä käytetään vailla riittäviä perusteita, kuluttajat eivät voi olla varmoja kulutuspäätöstensä vaikutuksista. Ympäristömerkkitoimikunnan mietinnössä 1990:50 korostetaankin voimakkaan kaupallisen viestinnän hämärtävän kuluttajien tietoisuutta ympäristöä säästävästä käyttäytymisestä.

Mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä todetaan, että mainos ei saa sisältää lausumaa tai kuvallista esitystä, joka suoranaisesti tai epäsuorasti on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti tuotteen laadusta tai ominaisuuksista. Ohje koskee myös tuotteen ympäristövaikutuksia.

Ympäristöväittämiä sisältävän markkinoinnin ongelmallisuutta kuvaa myös se tosiasia, että elinkeinoelämä on oma-aloitteisesti ottanut siihen kantaa. Niinpä Teollisuuden Keskusliitto on hyväksynyt hallituksensa kokouksessa toukokuussa 1990 suosituksen markkinointiväittämien käytöstä ympäristöasioissa. Suosituksen mukaan markkinoijalta vaaditaan, että ympäristömarkkinoinnissa ei käytettäisi yleistäviä väittämiä, markkinointi perustuisi tutkimustietoihin ja markkinoija kantaisi erityisen vastuun markkinoinnin oikeellisuudesta.

Vaikka nyt käsiteltävää esitettä ei ole tarkoitettu edistämään nimenomaan yhden yksittäisen eristemerkin myyntiä, sillä halutaan markkinoida Partekin ja Ahlströmin eristeitä yleensä. Tämä käy selkeästi ilmi esitettä tarkasteltaessa. Esitteen viimeisellä sivulla todetaan "tee se parhailla eristeillä". Tekstin alla on kuva, jossa esitetään Karhuntalja- ja Isolevyeristeitä eli vastapuolten valmistamia tuotteita. Vaikkakin esitteestä suuri osa sivuaa eristämisen yleisiä vaikutuksia, Partek ja Ahlström ovat vastuussa ympäristöväittämistä, koska niitä on käytetty nimenomaan Ahlströmin ja Partekin eristeaineiden menekinedistämiseen. Kyseiset yhtiöt saavat esitteestä välitöntä hyötyä, koska esitteessä tarjotaan nimenomaan näiden yhtiöiden eristeaineita.

Esitteen sisältämät ympäristöväitteet ovat yleistäviä ja liioittelevia. Markkinoinnissa kehitetään pelottavia kuvia siitä, miten emme kohta tunnista Suomea, jollemme ole valmiit toimenpiteisiin. Sinänsä oikeansuuntaisista ympäristöä ja sen tilaa koskevista huomioista tehdään johtopäätös, että kuluttajan on kulutettava enemmän, hankittava lisäeristeitä, voidakseen turvata terveen metsän, hengityskelpoisen ilman ja järvien kauneuden.

On sinänsä hyvä, että markkinoinnissa todetaan jokaisen yksittäisen kuluttajan velvollisuutena olevan tehdä jotain myönteistä ympäristön hyväksi. Sen sijaan ei voida pitää soveliaana sitä, että keskeisenä eristeiden ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä esitetään kasvihuoneilmiön etenemisen pysäyttäminen ja kuluttajan myönteiseksi panokseksi ympäristönsuojeluun katsotaan lisäeristämispäätös. Lähtökohtana tällainen kulutuksen lisäämisen markkinointi on arveluttavaa varsinkin, kun kuluttajalla ei esitteen sisältämän tiedon nojalla ole minkäänlaista mahdollisuutta arvioida, milloin vanhan pientalon lisäeristämisellä olisi todellista merkitystä energian kulutukselle tai millä tavalla on perusteltua käyttää uudisrakennuksen eristämiseen Partekin ja Ahlströmin eristeitä.

Pientalojen eristeaineiden lisääminen ei turvaa Suomen ympäristötilan pysymistä ennallaan. Vaikka esitteen lopussa myönnetään, että parempi eristys ei riitä yksinään, ei tämä yksittäinen lause poista esitteen kokonaisuudesta syntyvää harhaanjohtavaa vaikutelmaa.

Markkinoijat eivät väitä nimenomaisesti, että Partekin ja Ahlströmin eristeet olisivat ympäristöystävällisempiä kuin muut markkinoilla olevat eristeet. Puheena olevassa markkinoinnissa on korostettu, että käyttämällä, kuluttamalla eristeitä enemmän kuluttaja voisi ratkaisevasti vaikuttaa ympäristön tilaan myönteisellä tavalla. Markkinoinnin sanomana on ohjearvoja ylittävään lisäeristämiseen suostuttelun ohella kuitenkin myös, että markkinoidut eristeet ovat parhaita ("tee se parhailla eristeillä"). Tämän väittämän yhdistäminen esitteen pääsanomaan ympäristön tilan kehittymisestä vahvistaa kuluttajissa käsitystä, että ainakin kyseisten yhtiöiden tarjoamat eristeaineet olisivat muutenkin ympäristöystävällisiä. Esitteen keskiaukeamalla olevan kuvan mukaan omakotitalon eristäminen johtaisi jopa tehtaiden päästöjen vähenemiseen. Esitteessä rakennetaan tehokkaasti ja harkitusti mielikuvaa markkinoitavien eristeiden ja ympäristön tilan tiiviistä yhteydestä.

On toisaalta selvä, että mikään tuote ei voi olla täydellisen ympäristöystävällinen siten, että tuotteella olisi vain positiivisia ympäristövaikutuksia. Kaikkien uusien hyödykkeiden valmistaminen rasittaa luontoa. Jos tuotteella on ympäristön kannalta edullisempia vaikutuksia kuin muilla vastaavilla tuotteilla, tämä on voitava kertoa tuotteen markkinoinnissa.

Tällöin on perusteltua, että koko tuotteen elinkaari valmistuksesta jätekäyttöön asti otetaan huomioon. Ympäristöä säästäville tuotteille on kehitetty pohjoismainen ympäristömerkki, jonka myöntämisessä otetaan huomioon nimenomaan koko tuotteen elinkaari. Merkin käyttö on vapaaehtoista. Puheenaolevan kaltaisen vertailevan ympäristöväittämän lainmukaisuutta arvioitaessa ei ole kuitenkaan syytä poiketa tästä elinkaarikriteeristä. Elinkeinonharjoittajan pitäisi pystyä selvittämään, että tuotteen "paremmuuteen" viittaaminen ympäristöasioissa perustuu siihen, että tuote kuormittaa ympäristöä merkittävästi vähemmän kuin muut samaan käyttötarkoitukseen tai tuoteryhmään kuuluvat tuotteet. Ellei selvitystä ole, markkinointi muodostuu sopimattomaksi.

Ympäristön ja kehityksen maailmankomission (ns. Brundtlandin komission) raportissa "Yhteinen tulevaisuutemme" todetaan, että nimenomaan hiilen runsas käyttö lisää rikki- ja typpioksidipäästöjä. Laitteet näiden päästöjen poistamiseksi ovat joissakin maissa pakollisia uusissa ja jopa joissakin vanhoissa laitoksissa. Myös Suomessa on sitouduttu päästöjen vähentämiseen ja jo onnistuttukin rikki- ja typpipäästöjen vähentämisessä, johon on vaikuttanut keskeisesti teollisuuden päästöjen pienentäminen.

Brundtlandin komission raportissa todetaan edelleen, että kasvihuoneilmiöön vaikuttaa erityisesti energiankäytön suuntaaminen enemmän kohti uusiutuvia polttoaineita. Kotitalouskäytössä tulisi suosia erityisesti kaasumaisia polttoaineita. Tutkimuksen mukaan merkittävä rakennusten lämmityskeino on johtaa sähköntuotannossa syntyvä kuumavesi alueellisiin putkistoihin. Tämäntapainen äärettömän tehokas fossiilisten polttoaineiden käyttö vaatii energianjakelun nivomista jo paikalliseen rakennussuunnitteluun. Näin ollen esitteen viittaus siihen, että lämpöpatterit ovat nykyään ympäristöriski, ei pientalon kuuluessa kaukolämpöverkkoon pidä täysin paikkaansa.

Edellä olevan perusteella on pidettävä KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n vastaisena, että eristevalmistajat johtavat kuluttajia harhaan liioitellessaan ja yleistäessään eristämisen vaikutuksia ympäristöön siten, että kuluttajalla ei ole minkäänlaista reaalista mahdollisuutta arvioida ostopäätöksensä todellisia ympäristövaikutuksia.

Se, että kyseessä on esite, jossa on käytetty varsin paljon tekstitilaa eristevaikutusten kuvailemiseen, lisää esitteen uskottavuutta kuluttajan silmissä. Tätä taustaa vasten esitteessä olevat harhaanjohtavuudet ja karkeat yleistykset sekä väärät johtopäätökset ovat erityisen sopimattomia. Valmistaja ei voi selittää menettelyään sillä, että käytettävissä oleva mainostila ei olisi sallinut totuudenmukaista ja asiallista esitystä.

Ruotsissa markkinatuomioistuin (MD) on tehnyt joitakin ennakkopäätöksiä ympäristöväittämien käytöstä. Ruotsin markkkinatuomioistuimen ennakkopäätöksissä lähtökohtana on ollut toisaalta se, että yleiset viittaukset tuotteiden ympäristövaikutuksiin on aina täsmennettävä markkinoinnissa ja toisaalta se, että yksittäistä ympäristövaikutusta ei saa käyttää markkinoinnin pääsanomana, vaan koko tuotteen elinkaari on otettava huomioon (MD 1990:20 ja MD 1990:22).

AHLSTRÖM ERISTEET OY:N JA OY PARTEK AB:N VASTINE

Vastaajayhtiöt ovat kiistäneet markkinointinsa olevan harhaanjohtavaa tai sopimatonta ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä.

Esite tuli jakeluun 1.5.1990. Se oli tarkoitettu rakennusalan ammattiväelle, rakentajille ja yhtiöiden omalle henkilökunnalle. Esitettä jaettiin alan tarvikkeita myyvissä liikkeissä, minkä lisäksi se oli oheistettu Asu hyvin -lehden numeroon 50/90 ja Kodin rakentaja -lehden numeroon 7/90.

Esitteen tarkoituksena on esittää huoli elinympäristömme muuttumisesta. Esite kiinnittää huomiota lämmöneristämisellä saavutettaviin rakennusteknisiin parannuksiin ja energian säästöön,jotka samalla vähentävät päästöjä. Lämmöneristäminen on yksinkertainen keino säästää energiaa ja samalla säästää ympäristöä. Esite toteaa kokonaisuudessaan, että "Suomen fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidikuormituksesta kolmannes on kotitalouksien aiheuttamaa." Esitteellä on haluttu informoida niitä vaikutuksia, joita kohoava energiankulutus elinympäristöllemme aiheuttaa. Yleisesti tekniikan piirissä työskentelevät - puhumattakaan suuresta yleisöstä - eivät ole mieltäneet niitä mahdollisuuksia, joita energian säästöllä on. Vielä vähemmän tunnettua on, että varsin huomattava osa ns. energiankulutuksesta ja kasvihuoneilmiöön vaikuttavista tekijöistä aiheutuu rakennusten lämmityksestä, johon voidaan vaikuttaa paremmalla eristämisellä aina alentavasti.

Esite on pyritty kirjoittamaan helposti tajuttavaksi tietoiskuksi niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin. Viimeisimpiä virallisia lukuja on esitetty vuodelta 1988 esim. Kauppa- ja teollisuusministeriön Energiaosaston laatimassa Energiakatsauksessa 1/90. Se perustuu VTT:n toimesta tehtyyn selvitykseen. Siinä todetaan, että energiatuotannon ja -käytön osuus ilmastomuutokseen arvioidaan maailmanlaajuisesti olevan 57 %, CFC-aineiden 15 %, maatalouden 14 %, loput metsien käytön ja teollisuuden muiden päästöjen. Suomen kasvihuonepäästöistä energian tuotannosta ja käytöstä todetaan hiilidioksidipäästöjen olleen 1988 yhteensä 52 miljoonaa tonnia jakautuen: öljy 29, hiili 14, maakaasu 4, turve 5 sekä puun ja teollisuuden jäteliemipoltot 18 miljoonaa tonnia.

Rakennusten lämmitys aiheutti 27 % (eli 19 milj. tonnin) hiilidioksidikuormituksen, josta puun osuus oli 16 %, kaukolämpö 43 %, kevytöljylämmitys 27 %, sähkölämmitys 7 %. Kun kotitalouksissa syntyy lämmityksen ohella muitakin energiakuluja kuten valaistus, kotitalouteen liittyvät jätepoltot, jne., on kotitalouksissa syntyvä hiilidioksidipäästö todella kolmannes Suomen fossiilisten polttoaineiden kautta syntyvistä päästöistä.

KA toteaa markkinoinnin kohteena olleen yksittäiset kuluttajat. Mainittu väittämä ei pidä oikein paikkaansa. On vaikea ajatella, että ns. keskivertokuluttaja eli kuka tahansa Suomen kansalainen olisi kiinnostunut kyseisestä esitteestä. Sen sijaan lienee itsestään selvää, että esite on kiinnostanut lähinnä hartiapankki- ja ammattilaisrakentajia. Tarkasteltaessa esitettä KSL:n kyseessä olevien säännösten valossa on mainittu kohderyhmä otettava huomioon.

Mainoksen arvioinnissa on keskeistä se kokonaisvaikutelma, joka mainoksen perusteella syntyy. Kuluttajien ostopäätökseen vaikuttaminen epäasianmukaisella tavalla tai kuluttajien harhaanjohtaminen jopa oikeitakin tietoja sisältävällä markkinoinnilla on kuluttajansuojalainsäädännön vastaista. KSL edellyttää mainonnalta totuudenmukaisuutta, asiallisuutta ja riittävyyttä. Kun tässä asiassa on kysymyksessä ympäristöväittämien käyttö, KA korostaa sitä, että on erityistä syytä edellyttää markkinoijalta huolellisuutta ympäristöväittämien käytössä. Hän huomauttaa myös, että markkinoijalla tulisi jo ennen markkinoinnin aloittamista olla riittävästi tutkimustietoa väittämiensä pohjaksi.

Kaikki esitteen tiedot ovat tutkimuksiin perustuvia ja oikeita.Siinä esiintyvät ympäristöväittämät ovat asiallisia ja sisällöltään täysin riittäviä. Mitään epäasiallisia ilmaisuja tai harhaanjohtavia väittämiä siinä ei ole. Kaikki numero- ja muut vastaavat tiedot perustuvat tutkimustietoihin, eivätkä ne suinkaan ole vastaajayhtiöiden keksimiä. Esitteen ympäristöväittämät "lämpötila kohoaa nopeasti", "luonto ei ehdi sopeutua", "ilma pilaantuu" ja niin edelleen ovat kaikille kansalaisille nykyään tuttuja tosiasioita.

KA toteaa vastaajayhtiöitten nostaneen mainonnan pääsanomaksi sen, miten yksittäisen kuluttajan panos ympäristönsuojeluun piilee lisäeristämisessä. Jokaisen kansalaisen panos ympäristönsuojelussa on nykyään tärkeä. Jokainen toimenpde, joka hidastaa kasvihuoneilmiön etenemistä, on tarpeen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kansalaisten tulee kunkin omalta osaltaan vähentää energiankulutusta - muutoin ympäristöongelmat lisääntyvät. Suomessa pitää ilmastomme vuoksi eristää talot kunnolla. Yhtä selvää kuin se, että huono eristäminen lisää energiankulutusta, on se, että hyvä eristäminen sitä vähentää. Huonosti eristettyjen talojen lämmitys on luonnonvarojen tuhlausta. Tämä on kyseisen mainonnan sanoma.

Toisaalta esitteessä ei suinkaan anneta sitä mielikuvaa, että ainoa ratkaiseva seikka olisi eristäminen, vaan siinä korostetaan jokaisen kansalaisen panosta ympäristöongelmien torjumisessa. Esitteen kolmannen aukeaman tekstin otsikon "Jokaisen panos on tärkeä" alla sanotaan: "Kukaan ei ratkaise ympäristöongelmia yksin. Mutta jokaisen panosta tarvitaan. Kukaan ei voi tehdä sinun osuuttasi. Parempi eristys ei vielä riitä. Meidän on mietittävä tarkkaan energiavaihtoehtoja, panostettava tutkimukseen ja kehitettävä ympäristöystävällisempiä tuotteita. Mutta eristyksen parantaminen on helppo ja konkreettinen tapa vaikuttaa."

Esite ei väitä, että pientalon lisäeristämisellä kuluttaja voisi "olennaisesti" vaikuttaa kasvihuoneilmiön etenemiseen tai hidastumiseen. Esitteen kuva- ja tekstiaineisto ei myöskään mitenkään voi antaa kuluttajille sitä vaikutelmaa, että vanhan pientalon lisäeristäminen tai uuden talon eristäminen yli ohjearvojen vaikuttaa "erityisen" posisiivisesti ympäristöön. KA pyrkii dramatisoimaan esitteen sisältöä. Kysymyshän ei ole "pelkästään oman liiketoiminnan edistämisestä". "Voimakas ympäristöetujen korostaminen" on puolestaan tarpeen siksi, että eristämisellä on selvästi vaikutuksia ympäristön kannalta myönteiseen suuntaan.

Ruotsin markkinatuomioistuin on käsitellyt kaksi asiaa, joissa yhtenä jutun kohteena on ollut koko tuotteen elinkaari. Tähän viittaa myös KA hakemuksessaan, kun hän käsittelee vertailevia ympäristöväittämiä. Lämmöneristeitä on toki mahdollista verrata keskenään myös elinkaariajattelun pohjalta. Tähän liittyy kuitenkin tiettyjä ongelmia. Yleisesti elinkaariajattelun eräs hankala kohta on arvioida tuotteiden valmistuksen vaatimien raaka-aineiden ympäristövaikutuksia (mistä aloitetaan, kuljetus, käsittely jne.). Nykymaailmassa on vaikeata löytää tuote, jonka valmistuksessa esim. öljyn käyttö ei ole suorasti tai epäsuorasti välttämätöntä. Jopa koivuhalot sahataan moottorisahalla.

Edellä selostettu aiheuttaa sen, että lämmöneristeiden käytön ympäristövaikutuksia ei ole järkevää ensisijaisesti arvioida vertailemalla keskenään eri eristelaatuja, vaan arviointi on tehtävä rakenukseen käytettävän eristemäärän (eristyspaksuuden) mukaan.

KA viittaa Brundtlandin komission raporttiin "Yhteinen tulevaisuutemme" todeten, että kotitalouskäytössä tulisi käyttää kaasumaisia polttoaineita. Hiilidioksiditoimikunnan mukaan vältetään 1 megatonnin hiilidioksidipäästöt vuosittain siirtymällä 500 000 omakotitalossa öljylämmityksestä maakaasulämmitykseen. Edellä selostelulla eristämisellä Suomessa on mahdollista saada yhtä suuret ellei suuremmatkin hiilidioksidipäästöjen säästöt kaksinkertaistamalla eristepaksuudet nykyisestään. Tekniikka, jossa hyödynnetään sähköntuotannossa syntyvää lämpöä, pienentää tietysti lämmityksestä aiheutuvia päästöjä. Lämmitys aiheuttaa kuitenkin tietyn määrän päästöjä, joita tehokkaalla lämmöneristyksellä voidaan edelleen pienentää.

Brundtlandin komission raportissa käsitellään runsaasti energian tehokasta käyttöä muutenkin kuin yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon osalta. Mietinnössä todetaan mm.: "Teollisuusmaiden osuus maailman energiankulutuksessa on niin suuri, että vähäisetkin tehostustoimet voivat säästää luonnonvaroja ja vähentää ilmakehän saastekuormitusta huomattavasti." Kuten vastaajayhtiöiden esite osoittaa, eräs tällainen keino on tehokas lämmöneristys, jonka positiivisista ympäristövaikutuksista eurooppalaisten lämmöneristevalmistajien yhdistys EURIMA ja sen jäsenyritykset pyrkivät antamaan informaatiota. Tässä jutussa kysymyksessä oleva esite liittyy osaltaan koko maanosamme käsittävään kampanjaan, jolla pyritään pienentämään hiilidioksidipäästöjä tehokkaalla lämmöneristyksellä. Lisäksi raportissa todetaan seuraavaa, joka selvästi tukee esitteen sisältöä: "Rakennukset tarjoavat valtavat mahdollisuudet energian säästöön."

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu vastaajien nimeäminä asiantuntijatodistajina dipl.ins. Rainer Taisto Hyttistä ja Tampereen teknillisen korkeakoulun professori Rainer Juhani Salokangasta. Todistajat ovat antaneet kirjallisen lausunnon asiassa. Markkinatuomioistuimessa suullisesti kuultuina todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Hyttinen: Suomessa ilmansuojeluasioihin ja kasvihuoneilmiöön on kiinnitetty huomiota kansainvälisen toiminnan myötä 1980-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäinen kansainvälinen julkilausuma kasvihuoneilmiön vaatimista toimenpiteistä laadittiin 1988.

Rakennusten osuus energiansäästöpotentiaalista on huomattava. Koko rakennuskannan osuus hiilidioksidipäästöistä on vajaat 40 prosenttia. Asuinrakennusten osuus hiilidioksidipäästöistä on n. 25 prosenttia. Lämmöneristämisellä on ratkaiseva osuus energiankäytön tehostamisessa. Koska rakennusten käyttöikä on huomattavan pitkä, myös taloudellisuusnäkökohdat puoltavat parempaa eristämistä, erityisesti vanhan rakennuskannan lisäeristämistä. Eristämistason pitäisi olla nykyistä vaatimustasoa parempi.

Normeja paremman eristämisen tai vanhan rakennuksen lisäeristämisen kannattavuutta koskevat laskelmat osoittavat selvästi, että esim. sellaisella energian hintatasolla, jota suurimmassa osassa pientaloja nykyisin käytetään eli sähköenergian hintatasolla, nykyisiä normeja parempi lisäeristäminen on taloudellisesti kannattavaa. Laskelmat osoittavat myös, että kun vanhassa rakennuskannassa korjaustoimenpiteet tulevat tarpeellisiksi, rakennuksen lisäeristäminen on korjaustoimenpiteiden yhteydessä kannattavaa kaikilla energiamuodoilla.

Omatoimiset rakentajat käyttävät aina asiantuntijaa lopullisen päätöksenteon yhteydessä. Heillä on esim. asiantunteva suunnittelija käytettävissään. Suomalainen kuluttaja on siinä määrin valistunut, että jos hänen valittavissaan on ympäristöä vahingoittava ratkaisu ja ympäristölle ystävällinen ratkaisu, hän valitsee viimeksi mainitun ratkaisun.

Vastaajien esite on todistajan mielestä informatiivinen. Todistaja ei ole löytänyt siitä paikkansapitämättömiä tietoja eikä vääriä johtopäätöksiä. Kuluttaja pystyy esitteen perusteella päättelemään, että eristämällä rakennuksensa paremmin hän voi omalta pieneltä osaltaan vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin. Todistajan mielestä kuuluu asiaan, että mainostettaessa eristettä annetaan tietoja eristämisratkaisun ympäristöseuraamuksista.

Salokangas: Suurella osalla maailman tiedemiehistä on sellainen käsitys, että ilmastomuutos on ehkä suurin ihmiskunnan tulevaisuuden uhka tällä hetkellä. Kasvihuonekaasuja on useita, mutta hiilidioksidi on niistä määrällisesti ja muutenkin merkittävin. Hiilidioksidia ei voida juuri kemiallisin keinoin muuttaa miksikään. Hiilidioksidin määrä on hyvin suuri poltetetun hiilen määrään nähden. Kasvihuonekaasujen kannalta polttaminen ja liikenne ovat merkittävimmät tekijät.

Kaikenlainen energian säästäminen on erittäin tärkeää. Eristämisen minimivaatimuksia on kiristettävä ja energian hintaa korotettava. Ihmisiä on valistettava niin, että he eristävät rakennukset paremmin. Tavallinen kansalainen on Suomessa aikaisemminkin eristänyt taloaan paremmin kuin mitä minimimääräykset vaativat. Kaukolämmön piirissä olevien rakennusten eristäminen on vähemmän taloudellista, koska sähköntuotannossa joka tapauksessa syntyy kuumaa vettä, ja on viisaampaa pumpata kuuma vesi talojen lämmitykseen kuin esim. mereen. Sähkölämmitys on ollut vallitseva koko 1980-luvun ajan. Sähkön hinta näissä rakennuksissa edellyttäisi puolitoistakertaista eristystä.

Lämmöneristäminen on eräs tärkeä keino ympäristön suojelussa. Rakennusten lämmitys ja energiankulutus on hiilidioksidipäästöistä yhteensä noin puolet. Tällöin on otettu mukaan kotitaloussähkö ja teollisuusrakennusten lämmitys. Asuinrakennusten osuus kokonaispäästöistä on noin 25 prosenttia. Pientalojen osuus on vastaavasti noin 13 prosenttia kokonaispäästöistä.

Vastaajien esitteessä ei todistajan mielestä ole paikkansapitämättömiä tietoja. Ympäristö- ja ilmastokysymys on niin vakava asia, että siitä on puhuttava. Kun markkinoidaan eristettä, on tarpeen antaa tietoa eristämisen ympäristövaikutuksista. Tietysti lukijan kannalta voi olla luotettavampaa ja helpompaa, että kauppa- ja teollisuusministeriö valistaa kuluttajia.

Vastaajayhtiöiden esitteessä ei ole paikkansapitämättömiä tietoja. Esitteessä ei ole myöskään vääriä johtopäätöksiä. Eristeen valmistajat ovat olleet edistyksellisiä ympäristövaikutusten suhteen. Esitteen perusteella kuluttaja voi tehdä oikean suuntaisen eristämispäätöksen. Esim. ilmaisu "viimeiset havut putoavat" on voimakas ilmaisu, mutta sitä pitää arvioida käytettävissä olevien tutkimustietojen pohjalta. Havupuuraja on tutkimustietojen mukaan siirtymässä 1 000 kilometriä pohjoiseen, mikä merkitsee uhkaa maamme taloudelle. Jos puhuttaisiin vain pientaloista, vastaajien esitteessä annettu kuva lisäeristämisen laiminlyönnin seurauksista olisi uhkakuva. Esitteessä on kuitenkin kuvattu yhteiskuntarakennetta monessa muodossa, ei pelkästään pientaloja.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Ahlström Eristeet Oy ja Oy Partek Ab ovat toukokuussa 1990 julkaisseet eristeiden markkinointiesitteen, jossa on kerrottu eristämisen vaikutuksista ympäristöön. Esitteen takasivulla on mainittu julkaisijan nimi "Finnisol" sekä Ahlström Eristeet Oy ja Oy Partek Ab sekä näiden osoite- ym. tiedot. Esitettä on jaettu rakennustarvikeliikkeissä mm. pientalon rakentajille. Esite on myös lähetetty Asu Hyvin -julkaisun n:o 5/1990 ja Kodinrakentaja -julkaisun n:o 7/1990 mukana kuluttajille.

Esitteen kannessa on kuva pienestä talosta, jonka piipusta tupruaa sakea savu. Kuvan keskellä on iso päivänkakkara ja perhonen. Kuvan alla on teksti "Lämpötila kohoaa nopeasti".

Esitteen seuraavalla aukeamalla on otsikko "Pallo on hukassa?". Aukeamalla on piirroskuva maapallosta ja sitä ympäröivästä ilmakehästä. Aukeaman oikealla puolella oleva maapallon osa on vihreä ja auringon säteitä heijastuu takaisin avaruuteen. Keskellä on synkän värisiä kuvia rakennuksista ja lämmityksen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Vasemmalla puolella on kuvattu kasvihuoneilmiön seurauksia maan pinnalla lehdettömine puineen, kun mm. hiilidioksidi estää auringon säteiden heijastumisen. Aukeaman tekstissä on selostettu samaa asiaa. Aukeamalla ovat mm. otsikot: "Lämpötila kohoaa nopeasti", "Luonto ei ehdi sopeutua" ja "Ilma pilaantuu". Viimeksi mainitun otsikon alla on kerrottu mm. seuraavaa: "Typpi- ja rikkilaskeumaa voidaan vähentää voimaloihin ja tehtaisiin asennetuin suodattimin ja henkilöautoihin asennetuin katalysaattorein. Ne eivät kuitenkaan ratkaise pientalojen lämmityksestä aiheutuvia ongelmia. Ainoa keino on energian säästäminen."

Esitteen keskiaukeamalla on otsikko "Vielä voimme valita". Sen alla on kolme kuvaa ja teksteissä seuraavat väliotsikot: "Millaisessa ympäristössä sinä haluat elää?" ja "Eristä, ennen kuin viimeiset havut putoavat". Ensimmäisessä kuvassa on lehdettömiä puita ja harmaita rakennuksia, jotka tupruttavat sakeasti savua ilmaan. Kuvan alareunassa on poikkileikkaus eristämättömästä talosta harmaanruskealla pohjalla. Keskellä on värikkäämpi kuva samoista rakennuksista, joiden tupruttama savu on vähäisempää ja kuvan alareunassa on poikkileikkaus eristetystä talosta. Kolmannessa kuvassa on sama asuinalue värikkäänä ja vehmaana. Talojen piipuista tulee vain vähän savua ilmaan. Alareunassa on sinivihreällä pohjalla paksusti eristetyn talon poikkileikkaus.

Esitteen viimeisellä aukeamalla on otsikko "Miten hoidat omaa kasvihuonettasi?" Kuvassa on yksinkertaistettu poikkileikkaus omakotitalosta, jossa on lisäeristystä. Kuvan alla ovat otsikot "Jokaisen täytyy tehdä jotain", "Minimieristystaso ei riitä" ja "Jokaisen panos on tärkeä". Aukeamalla on alhaalla pieni graafinen kuva, jossa on otsikolla "Energian kulutuksen riippuvuus eristyksestä" kuvattu mm. pylväikkö "Huonosti eristetty", "Normaalisti eristetty" ja "Hyvin eristetty".

Esitteen takakannessa on otsikko "Tee se parhailla eristeillä". Sen alla on kuva molempien vastaajayhtiöiden eristepakkauksista. Niiden edessä on eristelevyjen päällä pieni kuva paksusti eristetystä pientalosta ja sen edessä iso päivänkakkara ja perhonen.

Markkinatuomioistuin toteaa, että esitteen markkinointiväittämät ovat kohdistuneet pientaloja rakentaviin kuluttajiin. Esitettä on siten arvioitava KSL:n nojalla. Esitteen pääsanoma on, että pientalojen lisäeristämisellä vähennetään ympäristön kuormitusta olennaisesti ja nopeasti.

Kuluttajat ovat huolestuneina ympäristön tilasta pyrkineet kulutuskäyttäytymisessään enenevässä määrin ottamaan huomioon hyödykkeiden ympäristövaikutukset. Useat kuluttajat haluavat hankkia ja käyttää sellaisia hyödykkeitä, joiden kulutuksesta on mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Kuluttajilla ei yleensä ole täsmällistä tietoa siitä, miten eri hyödykkeiden valmistus ja kulutus vaikuttaa ympäristöön. Tämä korostaa hyödykkeen ympäristövaikutuksista kuluttajille annettavien tietojen totuudenmukaisuuden ja asiallisuuden merkitystä.

Kaikilla teollisesti valmistetuilla hyödykkeillä on ainakin jossain määrin haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Hyödykkeiden raaka-aineet, valmistusprosessi, jakelu ja käyttö sekä hyödykkeiden ominaisuudet jätteenä ("elinkaari") vaikuttavat monella tavoin ympäristöön. Hyödykkeiden ympäristövaikutukset eivät ole yhteismitallisia, vaan monet seikat vaikuttavat hyödykkeen "elinkaaren" aikana eri tavoin ympäristöön. Saadakseen kokonaiskuvan hyödykkeiden ympäristövaikutuksista ja voidakseen tässä suhteessa vertailla hyödykkeitä kuluttajilla tulisi olla mahdollisimman paljon tietoja eri hyödykkeiden kulutuksen kokonaismerkityksestä ympäristölle.

Ympäristövaikutuksia koskevien ilmaisujen sallittavuutta markkinoinnissa on arvioitava sen mukaan, millä tavoin kuluttajien voidaan olettaa ymmärtävän ilmaisujen sisällön. Markkinoinnissa tulisi välttää ympäristövaikutuksia koskevien yleisten ja yksilöimättömien ilmaisujen käyttämistä. Hyödykkeiden yksittäiset ympäristövaikutuksia koskevat tiedot on esitettävä siten, että ne eivät anna virheellistä kokonaiskuvaa. Markkinoinnin arvioinnin on perustuttava siihen, minkälaisen kokonaiskuvan markkinointi antaa.

Tutkimustieto hyödykkeiden vaikutuksista ympäristöön lisääntyy jatkuvasti. Esim. hyödykkeiden raaka-aineiden muutoksilla, valmistusmenetelmien kehittämisellä ja käytön ohjauksella voidaan päästä aiempaa pienempiin ympäristöhaittoihin. Hyödyke, joka tiettynä ajankohtana kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin muut samaan käyttötarkoitukseen tarkoitetut hyödykkeet, saattaa kehityksen seurauksena ajan myötä jäädä muita haitallisemmaksi. Ympäristön tilan muutoksista tulee kuluttajille jatkuvasti uutta tietoa. Edes asiantuntijat eivät ole yksimielisiä kaikista ympäristön tilan muutosten syistä ja muutosten vaikutuksista. Keinot, joita esitetään, ovat erilaisia.

Yhtiöiden esitteessä on kuluttajille hyödyllistä tietoa ympäristön tilan muutoksista. Kehotukset energian säästämiseen ovat sinänsä oikeita. Esitteessä olevat tosiasiatiedot ovat esitetyn selvityksen mukaan paikkansapitäviä.

Hiilidioksidipäästöt ovat suuri ympäristöongelma. Käytettävissä olevan tiedon mukaan hiilidioksidipäästöt pienenisivät esim. vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä säästämällä energiaa ja tehostamalla sen käyttöä.

Esitetyn selvityksen mukaan Suomen hiilidioksidipäästöistä n. 50 prosenttia tulee rakennusten lämmittämisestä ja energiankulutuksesta. Asuinrakennusten osuus on arvioitu n. 25 prosentiksi ja pientalojen n. 13 prosentiksi kokonaispäästöistä. Pientalojen lisäeristyksellä voitaisiin lämmityksestä johtuvia hiilidioksidipäästöjä tämänhetkisten tietojen mukaan vähentää enimmillään muutamalla prosentilla kokonaispäästöistä.

Vastaajien esitteessä mainitaan, että Keski-Euroopassa lämmityksestä johtuvia hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää 50 prosenttia eristämällä talot hyvin. Esitteessä ei kerrota, että pohjoismaissa mahdollisuudet hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen ovat suhteellisen vähäiset johtuen fossiilisten polttoaineiden vähäisemmästä käytöstä ja jo saavutetusta korkeasta eristämistasosta. Esitteessä ei myöskään kerrota, että eri energiamuodot ovat päästöjen suhteen erilaisia.

Kun rakennusten lämmöneristystä lisätään, lisääntyy energian käyttö eristeaineen valmistuksessa ja muussa rakennusaineteollisuudessa. Rakennusten energian säästöjen suhde lisääntyneeseen energian käyttöön rakennusaineteollisuuden tuotannossa vaihtelee riippuen siitä, millaiseen taloon lisäeristys tehdään. Sitä aikaa, minkä kuluessa lisääntynyt tuotantoenergia saadaan takaisin energian säästöinä, nimitetään "energiatakaisinmaksuajaksi". Keskimääräinen "energiatakaisinmaksuaika" rakennusten uudistuotannossa on arvioitu muutamaksi vuodeksi ja korjaustoiminnassa alle vuodeksi. "Takaisinmaksuajat" ovat lyhyitä verrattuna rakennusten käyttöikään. "Takaisinmaksuajat" vaihtelevat eri lämmitysmuotojen mukaan esim. siten, että kaukolämmön piirissä olevien rakennusten lisäeristäminen ei ole yleensä tarkoituksenmukaista. Ympäristölle haitallisten päästöjen osalta kuvitteellista "päästötakaisinmaksuaikaa" ei tämänhetkisten tietojen perusteella pystytä laskemaan.

Talojen eristyspaksuuksien lisääminen vähentää energian käyttöä lämmityksessä. Eristyksen lisäämisen kokonaisvaikutukset ovat erilaisia riippuen siitä, onko kysymys uudisrakentamisesta vai vanhan rakennuksen lisäeristämisestä. Vanhan talon lisäeristäminen saattaa edellyttää talon rakenteiden muuttamista. Vanhan talon lisäeristämisen kokonaiskustannukset saattavat olla kuluttajan yksityistalouden kannalta suuret. Eristämisen ohella rakennuksen energiatalouteen vaikuttaa erityisesti se, miten rakennus on suunniteltu ja rakennettu. Eristämisenkään vaikutus ei rajoitu pelkästään eristeen määrään, vaan huomioon on otettava myös se, millä tavoin eristäminen on suoritettu.

Suomessa talot ovat jo ilmastollisista syistä suhteellisen hyvin eristettyjä. Viranomaiset ovat vahvistaneet kullekin eristeelle minimivatimukset mm. asennettavan eristeen määrän eli eristepaksuuden osalta. Viranomaismääräyksiä tarkistetaan tarvittaessa. Ohjearvojen ylittäminen on uudisrakentamisessa suhteellisen tavallista.

Mitä paremmin talo on eristetty, sitä enemmän on kiinnitettävä huomiota tuuletukseen. Hengitysilman pysyminen hyvänä edellyttää, että huoneilma vaihtuu riittävästi. Huoneilman on laskettu hyvin toimivassa asuintalossa vaihtuvan yli kymmenen kertaa vuorokaudessa. Jotta paremmasta eristämisestä aiheutuisi eniten hyötyjä, tulisi taloon asentaa lämmön talteenottojärjestelmä.

Vastaajien markkinoinnissa viitataan sekä sanoin että kuvin erityisesti hiilidioksidipäästöihin ja kasvihuoneilmiöön. Esitteessä luodaan kuluttajille mielikuva, että vanhan talon lisäeristämisellä tai uuden talon eristämisellä yli ohjearvojen kuluttajat voisivat olennaisesti vaikuttaa kasvihuoneilmiön hidastumiseen ja Suomen ympäristön tilan säilymiseen nykyisen kaltaisena.

Vastaajayhtiöiden esite antaa kokonaiskuvan, että pientalojen eristämisellä yli viranomaisten antamien ohjearvojen olisi päästöjen ja kasvihuoneilmiön kannalta huomattavia myönteisiä vaikutuksia ympäristöön. Lisäeristämisen myönteiset ympäristövaikutukset on esitteessä yleistetty koskemaan kaikkia taloja riippumatta lämmityksessä käytettävästä energiamuodosta. Esitteessä ei ole kerrottu, että pientalojen lisäeristämisestä syntyy myönteisiä vaikutuksia ympäristöön ainoastaan määrätyin edellytyksin.

Esitetyn selvityksen mukaan pientalojen lisäeristämisen vaikutus päästöihin on Suomen oloissa vähäinen eikä turvaa Suomen ympäristötilan säilymistä ennallaan. Lisäeristäminen aiheuttaa energiankäytön ja päästöjen lisääntymistä eristeaine- ja muussa rakennusaineteollisuudessa. Lisäeristämisen edellyttämä tehostettu ilmanvaihto saattaa johtaa energian kulutuksen lisääntymiseen, ellei lämmön talteenottojärjestelmää ole asennettu.

Yhtiöt eivät ole näyttäneet, että suomalaisten pientalojen lisäeristämisellä olisi kiistatta oleellisia myönteisiä ympäristövaikutuksia tai että kotitalouksien puutteellisesta eristämisestä johtuvat lämpöhukka ja lämmityksen päästöt olisivat keskeinen tekijä kasvihuoneilmiön etenemisessä.

Esitteessä annettu kokonaiskuva, että päästöt ja muut ympäristön tilaan kielteisesti vaikuttavat seikat johtuisivat pientalojen puutteellisesta eristämisestä, ei esitetyn selvityksen mukaan perustu tosiasioihin. Kuluttajilla ei esitteen perusteella ole mahdollisuutta arvioida lisäeristämisen todellisia vaikutuksia ympäristöön.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajayhtiöt ovat markkinoinnissaan antamalla yleistetyn kokonaiskuvan, jonka mukaan kuluttajat eristämällä taloja yli viranomaisten antamien ohjearvojen edistävät ympäristönsuojelua ja hidastavat kasvihuoneilmiön etenemistä, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vastaajien esitteessä korostetaan maapallon huolestuttavaa tilaa mm. maininnoilla ilman pilaantumisesta ja lämpötilan nopeasta kohoamisesta sekä retorisella kysymyksellä "Pallo on hukassa?" Tämän jälkeen esitteessä tarjotaan kuluttajille vaihtoehtoa maapallon ja Suomen ympäristön pelastamiseksi ilmaisulla "Vielä voimme valita" sekä kehottamalla kuluttajia eristämään tehokkaasti.

Esitteessä on käytetty mm. ilmaisuja "Eristä, ennen kuin viimeiset havut putoavat" sekä "Lisäpanostus talon eristeisiin hidastaa kasvihuoneilmiötä, vähentää päästöjä" ja "Eristä huolellisesti. Niin olet mukana hillitsemässä liian nopeata ilmastonmuutosta. Samalla vähennät saastepäästöjä." Mainitut kehotukset eristää, jotta kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutokset hidastuisivat, antavat kuluttajille uhkaavan kuvan lisäeristämisen laiminlyönnin seurauksista. Uhkakuvaa tehostetaan ilmaisulla, jonka mukaan lämpöpatterit ja lämmin vesi ovat muuttuneet ympäristöriskiksi. Esittessä annetaan kuva, että lisäeristämisellä on kiire ennen kuin tuho on uhkaamassa.

Markkinatuomioistuin katsoo, että edellä mainitut väitteet ovat toteennäyttämättömiä ja markkinoitujen tuotteiden koko "elinkaari" huomioon ottaen luovat kuluttajille liioitellun vaikutelman, että pientalojen lisäeristys olisi ratkaiseva tekijä päästöjen vähentämisessä ja kasvihuoneilmiön hidastumisessa. Vastaajat ovat siten käyttäneet markkinoinnissaan harhaanjohtavia ilmaisuja.

Vastaajayhtiöiden esitteessä on lisäeristämisen ympäristövaikutuksista kerrottaessa käytetty ilmaisua "tee se parhailla eristeillä". Ilmaisu on esitteen takakannessa. Sen alla olevassa kuvassa näkyvät vastaajayhtiöiden eristepakkaukset. Alempana mainitaan vastaajayhtiöiden nimi- ja osoitetiedot.

Ilmaisua "parhaista eristeistä" on käytetty kerrottaessa lisäeristämisen myönteisistä ympäristövaikutuksista. Esitteestä saa kuvan, että vastaajayhtiöiden markkinoimat eristeaineet olisivat myös ympäristövaikutuksiltaan "parhaita eristeitä".

Yhtiöt eivät ole näyttäneet, että niiden markkinoimat eristeet olisivat myönteisten ympäristövaikutustensa kannalta parempia kuin muut markkinoilla olevat eristeaineet.

Käyttämällä lisäeristyksen myönteisistä ympäristövaikutuksista kertovien ilmaisujen yhteydessä ilmaisua "tee se parhailla eristeillä" vastaajayhtiöt ovat käyttäneet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimatonta ilmaisua.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Ahlström Eristeet Oy:tä ja Oy Partek Ab:tä kumpaakin kahdensadantuhannen (200 000) markan sakon uhalla eristeaineiden markkinoinnissa

1. antamasta kokonaisvaikutelmaa, että eristämällä pientaloja yli virallisten rakennusnormien kuluttajat olennaisesti edistävät ympäristönsuojelua ja olennaisesti hidastavat kasvihuoneilmiön etenemistä,

2. käyttämästä ilmaisuja "Eristä, ennen kuin viimeiset havut putoavat", "Lisäpanostus talon eristeisiin hidastaa kasvihuoneilmiötä, vähentää päästöjä" ja "Eristä huolellisesti. Niin olet mukana hillitsemässä liian nopeata ilmastonmuutosta. Samalla vähennät saastepäästöjä." ja

3. käyttämästä lisäeristyksen myönteisistä ympäristövaikutuksista kertovien ilmaisujen yhteydessä ilmaisua "tee se parhailla eristeillä" esittämättä selvitystä siitä, että markkinoitavat eristeaineet ovat tässä suhteessa parempia kuin muut markkinoilla olevat eristeaineet.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Henriksson, Kurkinen, Mustonen, Mäkinen, P. ja Ollikainen

---

[SV]

KO mot Ahlstöm Eristeet Oy och Partek Ab (bolagen). Bolagen hade inte visat att tillläggsisoleringen av finska småhus ostridigt skulle ha väsentliga positiva miljöeffekter eller att värmeförluster till följ av bristfällig isolering i hushållen och utsläpp från uppvärmningen skulle vara cetrala faktorer för drivhusfenomets avancemang. Den av broschyren förmedlade helhetsbilden, att utsläpp och på miljön ofördelaktigt inverkande omständigheter skulle bero på bristfällig isolering i småhus, grundade sig enligt den visade utredningen inte på fakta. Konsumenterna hade inte på grundval av broschyren möjligheter att bedöma tilläggsisoleringens verkliga inverkan på miljön. Bolagen hade genom att i sin marknadsföring inge generaliserad helhetsbild, enligt vilken konsumenterna, genom att isolera husen utöver de av myndigheterna givna direktiven, främjar miljöskyddet och bromsar drivhusfenomenets avancemang, i sin marknadsföring förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

I bolagens broschyr hade de använts bl. a. uttrycken "Isolera innan de sista barren faller" samt "Genom att satsa på bättre isolering av hus kan drivhuseffekten bromsas, utsläppen minskas" och "Isolera tillräckligt. Då är du med bland dem som bromsar den alltför snabba klimatförändringen. Samtidigt minskar du nedsmutsningen." De nämnda påståendenas riktighet hade inte bevisats och med hänsyn till de marknadsförda produkternas hela levnadscykel ingav konsumenterna den överdrivna uppfattningen att tilläggsisolering i småhus skulle vara någon avgörande faktor för att minska utsläppen och bromsa drivhusfenomenets avancemang. Bolagen hade sålunda i sin marknadsföring använt vilseledande uttryck.

Bolagen hade inte visat att de av dem marknadaförda isoleringarna skulle i fråga om de på miljön gynnsamma verkningarna vara bättre än andra på marknaden befintliga isoleringsmaterial. Genom att i samband med uttryck, som redogör för tilläggsisoleringens gynnsamma inverkan på miljön, använda uttrycket "använd den bästa isoleringen" hade bolagen i sin marknadsföring använt ur konsumenternas synpunkt otillbörligt uttryck.

KSL_2_kap._1_§ och 2_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att svarandebolagen med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 2 och 7 § vid vite forbjudes att marknadsföra isolationsmaterial

a) med påstående att konsumenterna genom att isolera småhus utöver de officiella byggnadsnormerna främjar miljöskyddet;

b) med användning, för att främja tilläggsisolering, av följande uppmaningar och påståenden "Isolera innan de sista barren faller", "ytterligare satsning på husets isolering dämpar drivhusfenomenet, minskar utsläppen", "Isolera tillräckligt. Då är Du med bland dem som bromsar den alltför snabba klimatförändringen. Samtidigt minskar Du nedsmutsningen."

c) så att konsumenterna inges den uppfattningen att tilläggsisolering av småhus skulle utgöra något avgörande faktor vid bekämpande av drivhusfenomenet; eller

d) med på annat motsvarande sätt framföra påståenden om isoleringens positiva inverkan på miljön, såvida dessa påståenden inte grundar sig på tillförlitliga vetenskapliga undersökningar;

e) genom att förena påståendet "använd den bästa isoleringen" med illustrationer av tillståndet i miljön, såframt marknadsföraren inte har en utredning rörande de marknadsförda isoleringsmaterialens överlägsenhet med avseende på inverkan på miljön.

Det andra uppslaget erbjuder lösningen på det problem, som presenterades på det första, "Vi har valmöjligheter". I texten finns det två mellanrubriker "Hurudant samhälle vill du leva i?" och "Isolera innan de sista barren faller". Texten illustreras med tre bilder. Den första visar blandlösa träd och gråa byggnader, som bolmar ut tjock rök i luften. I bildens underkant finns en stiliserad genomskärningsteckning av en oisolerad byggnad på gråbrun botten. I mitten finns en något färgrikare teckning av samma hus, där röken är mindre och det i bildens underkant finns en genomskärningsteckning av ett isolerat hus. Den tredje bilden visar samma bostadsområde grönskande och frodigt helt i färg. Ur husens skorstenar kommer det inte just någon rök och i bildens underkant finns en genomskärningsteckning av ett hus med tjock isolering mot blågrön botten.

Rubriken på det sista uppslaget frågar "Hur sköter Du Ditt eget drivhus?" En fyrfärgsbild visar en tydlig, om även förenklad, genomskärningsteckning av ett egnahemshus, där man gjort tilläggsisolering. Med bilden förstärkes budskapet hos uppslagets mellanrubriker "Alla måste bidra", "Miniminivån räcker inte till", "Allas insats behövs". Isoleringens betydelse är ytterligare illustrerad genom en liten grafisk avbildning.

På bakpärmen sammanfattas hela broschyrens budskap i rubriken "Använd den bästa isoleringen". Bilden under rubriken är en teckning av Björnfälls-isolerings- och Isolevy-bergulls- förpackningar och några isoleringsskivor, ovanpå vilka det finns en sådan stiliserad genomskärningsteckning av en isolerad byggnad, som finns också på andra ställen i broschyren.

Broschyren sändes till byggare samt som bilaga till tidningarna Asu Hyvin nr 5 och Kodinrakentaja nr 7 år 1990. Föremål för marknadsföringen var således enskilda konsumenter. Ahlström Eristeet Oy och Oy Partek Ab eristyseineteollisuus är medlemmar i Finnisoll värmeisoleringsföreningen, det nämnes särskilt på broschyrens baksida.

Med anledning av en av en konsument gjord anmälan begärdes av Partek och Ahlström utredning rörande de i marknadsföringen gjorda påståendena. Med Ahlströms svar kom en av EURIMA (European Insulation Manufacturers Association) gjord utredning beträffande isoleringars inverkan på miljöskyddet. I utredningen fanns också en tabell, vilken enligt Ahlström klargör att en tredjedel av koldioxidbelastningen i Finland kommer från hemhushållen.

KSL tillämpas på marknadsföring av konsumtionsnyttigheter från näringsidkare till konsumenter. Om man vid marknadsföring försöker att på ett osakligt sätt påverka konsumenternas köpbeslut, anses marknadsföringen vara otillbörlig. I regeringens proposition beträffande konsumentskyddslagstiftning slås det fast att även sådan marknadsföring, som innehåller riktiga uppgifter, kan föra konsumenterna vilse. Vid bedömning av reklamen är det centrala det helhetsintryck, som uppstår på grund av reklamen.

Påståenden beträffande konsumtionsnyttigheters inverkan på miljön hör till KSL:s område. Produktens inverkan på miljön utgör ur konsumentens synpunkt centrala uppgifter om nyttigheten och av sådana förutsättes sanningsenlighet, saklighet och tillräcklighet.

Miljöskyddet hör nu för tiden till det ämnesområde, som konsumenterna fäster avseende vid. Enligt en trendundersökning, som utförts av Mediapalvelu Oy, tar de flesta på nogot sätt miljön med i bedömningen då de formar sitt konsumtionsbeteende. Enligt den nämnda undersökningen ansåg 61 % av de svarande ekoreklam vara nödvändig.

Den omsorg om miljön, som konsumenterna känner, leder till att miljöpåståenden i marknadsföringen har stor inverkan på konsumenternas inköpsbeslut. Användningen av miljöargument har inte karaktär av snabbt övergående marknadsföringsmedel, miljöargument har i längre perspektiv betydelse för konsumenternas inköpsbeteende och därigenom också för hur miljöns tillstånd utvecklas.

I de internationella grundreglerna för reklam slås det fast att reklam inte får innehålla uttalande eller framställning i bild, som direkt eller indirekt är ägnat att vilseleda konsumenten, speciellt vad beträffar produktens kvalitet eller egenskaper. Regeln avser också produktens inverkan på miljön.

Att det finns en problematik vid marknadsföring innehållande miljöargument illustreras också av omständigheten att näringslivet på eget initiativ har tagit ställning till saken. Så har Industrins Centralförbund vid sitt styrelsesammanträde i maj 1990 godkänt en rekommendation om marknadsföringsargumentens användning i miljöfrågor. Enligt rekommendationen fordras det av marknadsföraren att det inte vid miljömarknadsföring användes allmänna påståenden, att marknadsföringen grundar sig på kunskap från undersökningar och att marknadsföraren bär ett särskilt ansvar för att marknadsföringen är riktig.

Ehuru den här behandlade broschyren inte är avsedd att främja försäljningen av just ett enskilt isoleringsmärke, vill man där marknadsföra Parteks och Ahlströms isoleringsmaterial i allmänhet. Detta framgår tydligt om man granskar broschyren. På broschyrens sista sida slås det fast "använd den bästa isoleringen". Under texten finns en bild, där Björnfälls- och Isolevy-isoleringarna presenteras, det vill säga produkter, som tillverkas av motparterna. Ehuru en stor del av sidorna i broschyren behandlar isoleringens allmänna inverkan är Partek och Ahlström ansvariga för miljöargumenten, eftersom de har använts just för att främja åtgången av Ahlströms och Parteks isoleringsmaterial. Ifrågavarande bolag får direkt nytta av broschyren, eftersom det i broschyren erbjudes just dessa bolags isoleringsmaterial.

Den marknadsföringsbroschyr, som är föremål för ansökan, inger på olika sätt konsumenterna den föreställningen att konsumenten genom tilläggsisolering i ett småhus (tilläggsisolering i ett gammalt hus eller isolering över normerna i ett nytt hus) på ett väsentligt sätt skulle kunna inverka på drivhusfenomenets framryckning och fördröjning och även så att miljöförhållandet i Finland skulle bibehållas som det nu är.

Motparterna har i sin marknadsföring till huvudbudskap lyft fram spörsmålet hur den enskilde konsumentens insats för miljöskyddet ligger i extra isolering. Från början av broschyrens första sida betonas det för konsumenten hur oroväckande jordklotets tillstånd är (temperaturen stiger snabbt; klotet är i fara), skälet härtill är enligt broschyren väsentligen småhusens uppvärmning. "Av koldioxidbelastningen i Finland härstammar en tredjedel från hushållen. Uppvärmningen försnabbar klimatförändringen och nedsmutsningen av atmosfären. Värmebatterierna och varmvattnet har blivit en miljörisk." Konsumenten har emellertid ett alternativ: "Vi har valmöjligheter". Alternativet är ett effektivt användande av isoleringsmaterial, det vill säga med broschyrens ord: "God isolering minskar utsläppen av såväl koldioxid som kväve och svavel." När konsumenten isolerar omsorgsfullt, är han med och fördröjer klimatförändringen.

Då marknadsföringen bedömes bör utgångspunkten vara hur man kan antaga att konsumenterna förstår påståendenas innehåll. Bild- och textmaterialet i broschyren ger obestridligt det intrycket att man genom att göra tilläggsisolering i ett gammalt hus eller genom att isolera ett nytt hus utöver normerna, påverkar miljön speciellt positivt. Broschyren - bilderna och rubrikerna - illustrerar miljöns dåliga och mycket bekymmersamma tillstånd. Men det finns inget skäl att ge upp hoppet: lösningen ligger i en effektiv isolering av huset.

Bildmaterialet på broschyrens mittuppslag visar exempelvis klart hur en grundlig isolering av ett enskilt egnahemshus verkligen väsentligen och märkbart minskar koldioxidutsläppen och samtidigt åstadkommer en frodig och behaglig miljö. I broschyren slås det fast: "Alla måste bidra. Minska användningen av fossila bränslen. Fäst speciell vikt vid isoleringen. Isolera tillräckligt. Då är du med bland dem som bromsar den alltför snabba klimatförändringen. Samtidigt minskar Du nedsmutsningen." Då konsumenten ögnar igenom broschyren stannar därför huvudbudskapet kvar i medvetandet "Isolera innan de sista barren faller". Det är därför bråttom med tilläggsisoleringen, innan förstörelsen hotar. Mellan raderna skiner budskapet: det är en medborgerlig skyldighet att isolera "tillräckligt", det vill säga bättre än normen och med användning av motparternas isoleringsmaterial.

Miljöargumenten i broschyren är generaliserande och överdrivna. I marknadsföringen framkallas avskräckande bilder av ett Finland, som vi snart inte känner igen, såvida vi inte är beredda att skrida till åtgärder. Ur i och för sig riktiga iakttagelser rörande miljön och dess tillstånd drages slutsatser att konsumenten bör konsumera mera, skaffa extra isoleringsmaterial, så att man säkerställer en frisk skog, en luft, som går att andas, och de vackra sjöarna.

Det är i och för sig bra att man i marknadsföringen slår fast att varje enskild konsument är skyldig att göra något positivt för miljön. Det kan däremot inte anses vara tillbörligt att ett fördröjande av drivhusfenomenets tillväxt framställes som en central faktor vid beslut om inköp av isoleringsmaterial och att beslut om tilläggsisolering anses vara en positiv insats för miljöskyddet från konsumentens sida. Utgångspunkten för en sådan marknadsföring, som syftar till att öka konsumtionen, är betänklig, i synnerhet som konsumenten inte med stöd av den information, som finns i broschyren, har någon som helst möjlighet att bedöma när en tilläggsisolering av ett gammalt hus har verklig betydelse för energiförbrukningen eller på vilket sätt det finns anledning att vid nybygge som isolering använda sig av Parteks och Ahlströms isoleringmaterial.

Att öka isoleringen i småhus garanterar inte att miljötillståndet i Finland förblir oförändrat. Ehuru det i slutet på broschyren medges att bättre isolering inte ensamt räcker till, förslår inte denna enda mening att taga bort den vilseledande påverkan, som broschyren i sin helhet ger upphov till.

Det står å andra sidan klart att ingen produkt kan vara helt miljövänlig på så sätt att den skulle ha enbart positiva miljöpåverkningar. Tillverkning av alla nya nyttigheter belastar naturen. Om en produkt har förmånligare verkningar ur miljösynpunkt än andra motsvarande produkter, skall det vara möjligt att omtala detta i marknadsföringen.

Det finns därför anledning att taga hänsyn till produktens hela levnadscykel från tillverkningen till avfallshanteringen. För miljövänliga produkter har det instiftats ett nordiskt miljömärke. Då detta beviljas tar man hänsyn till produktens hela levnadscykel. Användningen av märket är frivillig. Vid bedömning av huruvida sådana jämförande miljöargument, som det nu är fråga om, är lagenliga, föreligger det emellertid ingen anledning att avvika från detta levnadscykelkriterium. Närings idkaren måste kunna visa att hänvisning till produktens "överlägsenhet" med hänsyn till miljöproblemen, grundar sig på att produkten belastar miljön påtagligt mindre än andra för samma ändamål avsedda eller till samma produktgrupp hörande produkter. Finns det ingen sådan utredning blir marknadsföringen otillbörlig.

I världskommissionens för miljö och utveckling (den s.k. Bruntlandkommissionen) rapport "Vår gemensamma framtid" fastslås det att just det rikliga bruket av kol ökar svavel- och kväveoksidutsläppen. Apparater för att avlägsna sådana utsläpp är i vissa länder obligatoriska i nya och till och med i en del gamla anläggningar. Också i Finland har man förbundit sig att minska utsläppen och har också lyckats att minska svaveloch kväveutsläppen, vartill reduktionen av industrins utsläpp har centralt medverkat.

I Bruntlandkommissionens rapport konstateras det vidare att växthusfenomenet särskilt påverkas av att energiförbrukningen mera riktas mot förnyelsebara bränslen. För bruk i hushållen borde man speciellt gynna gasformiga bränslen. Enligt rapporten utgör ledning av det heta vatten, som uppstår vid elektricitetsframställningen, till regionala rörnät, ett avsevärt uppvärmningsmedel för byggnader. En sådan ytterligt effektiv användning av fossila bränslen fordrar att energidistributionen bindes samman redan vid den lokala bebyggelseplaneringen. Under dessa förhållanden håller broschyrens påstående, att värmeelement nu för tiden utför en miljöfara, inte helt streck då det gäller till fjärrvärmenät anslutna småhus.

På ovan angivna grunder måste det anses strida mot KSL 2 kap. 1 och 2 § att isoleringsmaterialtillverkarna vilseleder konsumenterna genom att överdriva och generalisera isoleringens inverkan på miljön på ett sådant sätt att konsumenterna inte har några som helst reella möjligheter att bedöma de verkliga inverkningar på miljön, som deras inköpsbeslut har.

Att det är fråga om en broschyr, där rätt mycket textutrymme har använts för att illustrera isoleringens effekter, ökar broschyrens trovärdighet i konsumenternas ögon. Mot denna bakgrund är de i broschyren förekommande vilseledande uppgifterna och grova generaliseringarna samt felaktiga slutsatserna speciellt otillbörliga. Tillverkaren kan inte förklara sitt handlande med att den till buds stående reklamytan inte skulle ha medgett en sanningsenlig och saklig presentation.

I sverige har merknadsdomstolen (MD) gjort några prejudikat rörande användning av miljöargument. Utgångspunkten för den svenska marknadsdomstolens prejudikat har dels varit att allmänna hänvisningar till produkternas inverkan på miljön alltid måste preciseras i marknadsföringen och dels att enstaka inverkan på miljön inte för vara marknadsföringens huvudbudskap, utan produktens hela levnadscykel måste tagas i betraktande (MD 1990:20 och MD 1990:22).

AHLSTRÖM ERISTEET OY:S OCH OY PARTEK AB:S BEMÖTANDE

Svarandebolagen har bestridit att deras marknadsföring skulle vara vilseledande eller otillbörlig och yrkat att ansökan förkastas.

Broschyren distribuerades 1.5.1990. Den var avsedd för fackfolk inom byggnadsbranschen, byggherrar och bolagens egna personal. Broschyren delades ut i affärer, som säljer branschens förnödenheter, varjämte den skickades med tidningarna Asu hyvin nummer 50/90 och Kodin rakentaja nummer 7/90.

Syftet med broschyren är att uttrycka bekymmer för miljöns för ändringar. Broschyren fäster uppmärksamheten på de byggnadstekniska förbättringar, som man kan uppnå genom värmeisolering, liksom energibesparing, vilka på samma gång minskar utsläppen. Värmeisolering är ett enkelt medel att spara energi och samtidigt spara miljön. Broschyren konstaterar i sin helhet att "av de fossila bränslenas koldioxidbelastning i Finland kommer en tredjedel från hushållen". Genom broschyren har man velat informera om de verkningar som den ökande energiförbrukningen har på vår miljö. Generellt har de i tekniska kretsar verksamma - för att inte tala om den stora allmänheten - inte insett de möjligheter, som energibesparingen har. Ännu mindre känt är att en rätt stor del av den s.k. energiförbrukningen och de på drivhusfenomenet inverkande faktorerna beror på byggnadernas uppvärmning, på vilken man alltid kan inverka i minskande riktning genom en bättre isolering.

Man har försökt att skriva broschyren med för såväl fackfolk som den stora allmänheten lätt begripliga informationsslagord. De senaste officiella siffrorna publicerades från år 1988, exempelvis i den Energiöversikt 1/90, som utarbetats av handels- och industriministeriets energiavdelning. Den grundar sig på en genom VTT:s försorg gjord undersökning. Där konstateras att energiproduktionens och -användningens del av klimatförändringen globalt beräknas till 57 %, CFC-medels 15 %, jordbrukets 14 %, resten skogarnas användning och övriga utsläpp från industrin. Av Finlands drivhusutsläpp befanns energiproduktionen och -användningens koldioxidutsläpp år 1988 vara sammanlagt 52 miljöner ton, fördelade sålunda: olja 29, kol 14, jordgas 4, torv 5 samt ved och industrins avfallslutsförbränning 18 miljoner ton.

Uppvärmningen av byggnaderna förorsakade 27 % (d.v.s. 19 miljoner ton) av koldioxidbelastningen, varav vedens del var 16 %, fjärrvärmens 43 %, lättoljeuppvärmningens 27 %, eluppvärmningens 7 %. Eftersom det i hushållen förutom uppvärmningen även förekommer annan energiförbrukning, såsom för belysning, förbränning av hushållsavfall o.s.v., blir de av hushållen för orsakade koldioxidutsläppen verkligen en tredjedel av alla de av fossila bränslen i Finland föranledda utsläppen.

KO konstaterar att föremålet för marknadsföringen är enskilda konsumenter. Detta påstående håller inte helt streck. Det är svårt att föreställa sig att en s.k. genomsnittskonsument eller vilken finsk medborgare som helst skulle vara intresserad ava ifrågavarande broschyr. Det torde däremot vara självklart att broschyren har intresserat närmast arbetsinsatshus- och yrkesbyggare. Då broschyten granskas i ljuset av de regler i KSL, varom nu är fråga, bör hänsyn tagas till den nämnda målgruppen.

Vid bedömning av reklam är det centrala det totalintryck, som uppstår till följd av reklamen. Att påverka konsumenternas inköpsbeslut på ett osakligt sätt eller att vilseleda konsumenterna till och med genom marknadsföring, som innehåller riktig information, strider mot konsumentskyddslagstiftningen. KSL fordrar att reklamen är sanningsenlig, saklig och tillräcklig. Då det i detta fall är fråga om användning av miljöargument, understryker KO att det föreligger särskild anledning att av marknadsföraren förutsätta noggrannhet vid användning av miljöargument. Han påpekar också att marknadsföraren redan innan marknadsföringen börjar bör ha rillräckliga forskningsresultat som grund för sina påståenden.

Alla uppgifter i broschyren grundar sig på undersökningar och är riktiga. De där framförda miljöargumenten är sakliga och vad innehållet beträffar helt tillräckliga. Det förekommer där inga osakliga uttalanden eller vilseledande argument. Alla siffer- och motsvarande uppgifter grundar sig på forskningsresultat, de är ingalunda något, som påhittats av svarandebolagen. Miljöargumenten i broschyren "temperaturen stiger snabbt", "naturen hinner inte anpassa sig", "luften nedsmutsas" och så vidare är för alla medborgare kända fakta.

KO konstaterar att svarandebolagen som huvudbudskap i reklamen har framfört hur den enskilde konsumentens insats för miljöskyddet ligger i förbättrad isolering. Varje enskild medborgares insats för miljöskyddet är nu för tiden getydelsefull. Varje åtgärd, som bromsar drivhusfenomenets frammarsch, behöves. Detta betyder bl.a. att medborgarna var och en för sin del måste minska energiförbrukningen - eljest ökar miljöproblemen. I Finland måste man till följd av klimatet isolera husen ordentligt. Lika klart som det är att dålig isolering ökar energiförbrukningen är det att god isolering minskar den. Uppvärmning av dåligt isolerade hus innebär slöseri med naturresurserna. Detta är budskapet i den ifrågavarande reklamen.

I broschyren förmedlas å andra sidan ingalunda den föreställningen att den enda avgörande omständigheten skulle vara isolering, däri betonas varje medborgares insats för att förebygga miljöproblemen. Under rubriken över texten på det tredje uppslaget "Allas insats behövs" säges det: "Ingen löser miljöproblemen på egen hand. Men allas insats behövs och någon annan än du kan inte föra din andel. Det räcker inte endast med bättre isolering. Vi måste noggrant väga olika energialternativ, satsa på forskning och utveckla miljövänligare produkter. Men att förbättra isoleringen är en enkel och konkret åtgärd."

Broschyren påstår inte att konsumenten genom att isolera ett småhus skulle kunna "väsentligen" påverka drivhusfenomenets framåtskridande eller bromsande. Bild- och textmaterialet i broschyren kan ej heller på något sätt inge konsumenten uppfattningen att tilläggsisolering i ett gammalt småhus eller isolering utöver normerna i ett nytt hus skulle "speciellt" positivt påverka miljön. KO försöker dramatisera broschyrens innehåll. Det är inte fråga om att "enbart främja den egna affärsverksamheten". En "kraftig betoning av miljöfördelarna" är för sin del nödvändig därför att isoleringen har uppenbara effekter i ur miljösynpunkt positiv riktning.

Sveriges marknadsdomstol har behandlat två ärenden, där en punkt i målet har varit produktens hela levnadscykel. Till detta hänvisar också KO, då han behandlar jämförande miljöargument. Det är visst möjligt att jämföra isoleringsmaterial med varandra också med utgångspunkt från levnadscykeln. Detta är dock förenat med vissa problem. I allmänhet utgöres en av de svåraste punkterna vid levnadscykeltänkandet bedömningen av de för produktens tillverkning erforderliga råvarornas inverkan på miljön (var skall man börja, transporter, behandling o. s.v.). I vår nuvarande värld är det svårt att finna en produkt, där under tillverkningen inte användning av t.ex. olja är direkt eller indirekt nödvändig. Till och med björkved sågas med motorsåg.

Det ovan anförda föranleder att det, då man jämför inverkan på miljön vid användning av värmeisoleringar, inte är förnuftigt att i första hand jämföra olika isoleringskvalit‚er inbördes. Bedömningen bör ske enligt den för byggnaden använda mängden isolering (isoleringens tjocklek).

KO åberopar Brundtlandkommissionens rapport "Vår gemensamma framtid" och konstaterar att man för hushållsbruk borde använda gasformiga bränslen. Enligt koldioxidkommitt‚n skulle man för att undvika 1 megatons koldioxidutsläpp årligen behöva övergå från oljeuppvärmning till jordgasuppvärmning i 500 000 egnahemhus. Med ovan beskriven isolering är det möjligt att i Finland få lika stora om ej större minskning av koldioxidutsläppen genom att fördubbla isoleringen i jämförelse med den nuvarande. En teknik, där man utnyttjar den värme, som uppstår vid elproduktion, minskar naturligtvis de av uppvärmningen orsakade utsläppen. Uppvärmningen är dock upphov till en viss mängd utsläpp, som kan ytterligare minskas med en effektiv värmeisolering.

I Brundtlandkommissionens rapport behandlas rikligt en effektiv användning av energin också annorledes än genom förenad elektricitets- och värmeproduktion. I betänkandet säges det bl.a.: "Industriländernas andel av världens energikonsumtion är så stor att även de minsta effektivitetsåtgärder kan spara naturtillgångarna och minska utsläppsbelastningen på atmosfären väsentligt." Som framgår av svarandebolagens broschyr är ett sådant medel en effektiv värmeisolering, om vars positiva effekter om miljön de europeiska värmeisoleringstillverkarnas förening EURIMA och dess medlemsföretag fösöker informera. Den broschyr, varom det i detta mål är fråga, tillhör för sin del en kampanj, som behandlar hela vår världsdel, där man försöker minska koldioxidutsläppen genom effektiv värmeisolering. Vidare står det i rapporten följande, som klart stöder broschyrens innehåll: "Byggnader erbjuder väldiga möjligheter till energisparande."

BEVISNING

Marknadsdomstolen har hört de av svarandena åberopade sakkunnigvittnena dipl.ing. Rainer Taisto Hyttinen och professorn vid Tammerfors tekniska högskola Rainer Juhani Salokangas. Vittnena har lämnat ett skriftligt utlåtande i ärendet. Då de av marknadsdomstolen muntligen hörts har vittnena berättat bl. a. följande.

Hyttinen: I Finland har man fäst uppmärksamhten vid luftskyddsfrågor och drivhusfenomenet i takt med den internationella verksamheten alltsedan mitten av 1980-talet. Den första internationella resolutionen beträffande åtgärder, som fordras med anledning av drivhusfenomenet, utformades 1988.

Byggnadernas andel av den potentiella energibesparingen är avsevärd. Hela byggnadsbeståndets andel av koldioxidutsläppen är knappt 40 procent. Bostadsbyggnadernas del av koldioxidutsläppen är c:a 25 procent. Värmeisolering har en avgörande andel ifråga om effektivisering av energianvändningen. Eftersom byggnadernas användningstid är anmärkningsvärt lång, talar också ekonomiska synpunkter för en bättre isolering, speciellt för tilläggsisolering i gamla hus. Nivån på isoleringen borde vara högre än nuvarande nivå.

Beräkningar beträffande lönsamheten med isolering, som är bättre än normerna, eller tilläggsisolering i ett gammalt hus har klart visat att, exempelvis vid en sådan prisnivå på energin, som den som de flesta småhusen nu för tiden använder, det vill säga elenergins prisnivå, en bättre isolering än enligt de nuvarande normerna, är ekonomiskt lönsam. Beräkningarna visar också att då reparationsåtgärder blir nödvändig i ett gammalt hus, en tilläggsisolering av byggnaden i samband med reparationsåtgärderna blir lönsam vid alla energiformer.

Gör-det-själv byggarna använder sig alltid av sakkunniga då de fattar det slutliga beslutet. De har exempelvis en sakkunnig planerare till förfogande. Den finländske konsumenten är såpass upplyst att om han står inför valet mellan en lösning, som skadar miljön, och en miljövänlig lösning, då väljer han den senare.

Svarandenas broschyr är enligt vittnets mening informativ. Vittnet har inte däri funnit några uppgifter, som inte är riktiga, och ej heller felaktiga slutsatser. Konsumenten kan på grundval av broschyren draga den slutsatsen att han, genom att isolera byggnaden bättre, för sin egen ringa del kan inverka på koldioxidutsläppen. Enligt vittnets mening hör det till saken att man då man gör reklam för isoleringsmedel också informerar om den inverkan på miljön, som följer på isoleringsbeslutet.

Salokangas: En stor del av vetenskapsmännen i världen hyser uppfattningen att klimatförändringen kanske är det största hotet mot mänskligheten för närvarande. Drivhusgaser finns av flera slag, men koldioxiden är den av dem, som kvantitativt och eljest är mest betydande. Koldioxid kan inte just med kemiska medel förändras på något sätt. Mängden koldioxid är mycket stor i relation till det förbrända kolet. Ur drivhusgasernas synpunkt är forbränning och trafik de mest betydande faktorerna.

Varje slags energibesparing är viktig. Minimifordringarna på isolering bör föjas, liksom priset på energi. Folk bör informeras så att de isolerar husen bättre. Den vanlige medborgaren i Finland har tidigare isolerat huset bättre än vad minimibestämmelserna fordrar. Isolering av hus, som hör till fjärrvärmesystemet, är mindre ekonomisk, eftersom det vid elektricitetsproduktion i varje fall uppstår hett vatten och det är förnuftigare att pumpa hett vatten att värma upp hus än exempelvis ut i havet. Eluppvärmning har varit dominerande under hela 1980-talet. Priset på el i dessa hus skulle fordra halvannan gång så god isolering.

Värmeisolering är ett viktigt medel vid skydd av miljön. Byggnadernas uppvärmning och energiförbrukning ger tillsammans upphov till ungefär hälften av koldioxidutsläppen. Då är hushållselektricitet och industribyggnadernas uppvärmning medräknade. Bostadsbyggnadernas andel av det totala utsläppet är ungefär 25 procent. Småhusens utsläpp är på motsvarande sätt ungefär 13 procent av de totala utsläppen.

I svarandenas broschyr finns det enligt vittnets mening inga uppgifter, som inte håller streck. Miljö- och klimatfrågorna är så viktiga att man måste få tala om dem. Då isolering marknadsföres är det nödvändigt att ge information om isoleringarnas inverkan på miljön. Naturligtvis kunde det ur konsumentens synvinkel vara pålitligare och enklare att handels- och industriministeriet informerar konsumenterna.

I svarandebolagens broschyr finns ingen oriktig information. I broschyren finns ej heller några felaktiga slutledningar. Isoleringstillverkarna har varit progressiva i fråga om påverkningarna på miljön. På grundval av broschyren kan konsumenten träffa ett val i rätt riktning då det är fråga om isolering. Exempelvis är uttrycket "de sista barren faller" kraftigt, men det skall bedömas mot bakgrund av de till förfogande stående forskningsresultaten. Barrträdsgränsen håller enligt florskningsresultaten på att flyttas 1 000 kilometer norrut, vilket betyder att vårt lands ekonomi hotas. Om man skulle tala enbart om småhus vore den i svarandenas broschyr lämnade bilden av följderna av en försummad isolering en hotbild. I broschyten har emellertid beskrivits samhällsbebyggelse i många former, inte enbart småhus.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Ahlström Eristeet Oy och Oy Partek Ab har i maj 1990 publicerat en marknadsföringsbroschyr för isoleringsmaterial, vari det berättas om isoleringens inverkan på miljön. På broschyrens baksida nämnes utgivarens namn "Finnisol" samt Ahlström Eristeet Oy och Oy Partek Ab samt adress- och andra uppgifter om dessa. Broschyren har genom byggnadsmaterialaffärerna distribuerats bl.a. till byggare av småhus. Broschyren har också sänts till konsumenterna tillsammans med publikationerna Asu Hyvin nr 5/1990 och Kodinrakentaja nr 7/1990.

På broschyrens omslag finns en bild av ett litet hus, ur vars skorsten det bolmar tjock rök. I bildens mitt finns en stor prästkrage och en fjäril. Under bilden finns texten "Temperaturen stiger snabbt".

Broschyrens nästa uppslag har rubriken "Är klotet förlorat?" Uppslaget visar en teckning av jordklotet och den omgivande atmosfären. Den del av jordklotet, som finns till höger på uppslaget, är frön och solens strålar kastas tillbaka ut i rymden. I mitten finns bilder av byggnader i mörka färger och de av uppvärmningen förorsakade koldioxidutsläppen. På vänster sida är växthusfenomenets följder på jordytan avbildade med avlövade träd, då bl.a. koldioxid hindrar solstrålarnas återstrålning. I uppslagets text förklaras samma sak. På uppslaget finns bl.a. rubrikerna: "Temperaturen stiger snabbt", "Naturen hinner inte anpassa sig" och "Luften nedsmutsas". Under den senaste rubriken har det berättats bl.a. följande: "Nedfallet av kväve och svavel kan minskas med hjälp av filter i kraftverk och fabriker och med katalysatorer i bilarna. Men de löser inte problemen i samband med uppvärmning av småhus. Det enda sättet är att spara energi."

På broschyrens mittuppslag finns rubriken "Vi har valmöjligheter". Därunder finns tre bilder och i texten följande mellanrubriker: "Hurudant samhälle vill du leva i?" och "Isolera innan de sista barren faller". Den första bilden visar avlövade träd och gråa byggnader, som bolmar ut tjock rök i luften. I bildens nedre del finns en genomskärning av ett oisolerat hus mot gråbrun botten. I mitten finns en färgrikare bild av samma byggnader, där den utstigande röken är mindre och det i bildens underkant finns en bild med genomskärning av ett isolerat hus. Den tredje bilden visar samma bostadsområde grönskande och frodigt. Ur husens skorstenar kommer det blott lite rök ut i luften. I bildens underkant finns mot blågrön botten en genomskärningsritning av ett tjockt isolerat hus.

Broschyrens sista uppslag har rubriken "Hur sköter du ditt eget drivhus?" Bilden visar en förenklad genomskärningsritning av ett egnahemshus med tilläggsisolering. Under bilden finns rubrikerna "alla måste bidra", "Miniminivån räcker inte till" och "Allas insats behövs". På uppslaget finns nertill en liten grafisk framställning, där det under rubriken "Energiförbrukningens beroende av isoleringen" visas som staplar bl.a. "Dålig isolering", "Normal isolering" och "God isolering".

Broschyrens baksida har rubriken "Använd den bästa isoleringen". Under rubriken finns en bild av de båda svarandebolagens isoleringsmedelsförpackningar. Framför dem finns ovanpå isoleringsskivorna en liten bild av ett småhus med tjock isolering och framför detta en stor prästkrage och en fjäril.

Marknadsdomstolen fastslår att marknadsföringsargumenten i broschyren riktar sig till konsumenter, som bygger småhus. Broschyren skall därför bedömas med stöd av KSL. Broschyrens huvudbudskap är att tilläggsisolering av småhus väsentligt och snabbt minskar belastningen på miljön.

Konsumenterna, som är bekymrade för miljöns tillstånd, har i stigande utsträckning försökt att i sitt konsumtionsbeteende taga hänsyn till nyttigheternas inverkan på miljön. Många konsumenter vill skaffa och använda sådana nyttigheter, vars konsumtion har så ringa skadliga verkningar på miljön som möjligt. Konsumenterna har i allmänhet inte någon exakt kännedom hur olika nyttigheters tillverkning och användning påverkar miljön. Detta understryker betydelsen av riktighet och saklighet i den information, som lämnas till konsumenterna om nyttigheternas inverkan på miljön.

Alla industriellt framställda nyttigheter har i varje fall i någon mån skadlig inverkan på miljön. Nyttigheternas råvaror, tillverkningsprocess, distribution och användning samt nyttigheternas egenskaper som avfall (levnadscykeln) påverkar miljön på många sätt. Nyttigheternas inverkan på miljön är inte kommensurabla, många faktorer inverkar under nyttighetens levnadscykel på olika sätt på miljön. För att få en helhetsbild av nyttighetens inverkan på miljön och för att i detta hänseende kunna jämföra olika nyttigheter bör konsumenterna få möjligast omfattande information om olika nyttigheters totalinverkan på miljön.

Såvida uttryck beträffande miljöeffekter är tillåtliga i marknadsföringen bör bedömas med hänsyn till på vilket sätt man kan förmoda att konsumenterna förstår uttryckens innehåll. Man borde i marknadsföringen undvika användning av generella och opreciserade uttryck. Uppgifter om nyttigheternas enskilda effekter på miljön skall presenteras på ett sådant sätt att de inte inger en felaktig helhetsbild. Bedömningen av marknadsföringen bör grunda sig på den helhetsbild marknadsföringen inger.

Forskningsresultat beträffande nyttigheternas inverkan på miljön ökar kontinuerligt. Så kan man exempelvis genom att ändra på råvarorna, utveckla tillverkningsmetoderna och leda användningen uppnå att skadorna på miljön blir mindre än tidigare. En nyttighet, som vid en viss tidpunkt belastar miljön mindre än andra nyttigheter för samma ändamål, kan till följd av utvecklingen efter hand bli skadligare än de övriga. Konsumenterna får kontinuerligt ny information om miljöns tillstånd. Ej ens de sakkunniga är eniga om alla anledningar till förändringarna i miljön och om förändringarnas följder. De medel, som presenteras, är olika.

Bolagens broschyr innehåller för konsumenterna nyttig information om förändringarna i miljöns tillstånd. Uppmaningarna att spara energi är i och för sig riktiga. De i broschyren framförda faktauppgifterna är enligt den förebragda utredningen riktiga.

Koldioxidutsläppen är ett stort miljöproblem. Enligt till buds stående uppgifter skulle koldioxidutsläppen minska exempelvis om man minskade användningen av fossila bränslen samt spara energi och göra dess användning effektivare.

f Enligt den förebragda utredningen härrör ungefär 50 procent av koldioxidutsläppen i Finland från uppvärmning och energiförbrukning i byggnader. Bostadsbyggnadernas andel har uppskattats till c:a 25 procent och småhusens till c:a 13 procent av totalutsläppen. Genom tilläggsisolering av småhus skulle man enligt vad man nu vet kunna minska de av uppvärmningen förorsakade koldioxidutsläppen med på sin höjd några procent av totalutsläppen.

I svarandenas broschyr nämnes det att man i Centraleuropa kan minska de av uppvärmningen förorsakade koldioxidutläppen med 50 procent genom att isolera husen väl. I broschyren nämnes det inte att möjligheterna att i de nordiska länderna minska koldioxidutsläppen är förhållandevis små till följd av den mindre användningen av fossila bränslen och den redan uppnådda höga standarden på isoleringen. I broschyren omtalas ej heller att skilda energiformer är olika vad avser utsläppen.

Då tjockleken på isoleringen i husen ökar, minskar den för uppvärmningen behövliga energin. Totaleffekterna av en ökning av isoleringen är olika beroende på huruvida det är fråga om ett nybygge eller en tilläggsisolering i ett gammalt hus. Tilläggsisolering i ett gammalt hus kan förutsätta att husets konstruktion ändras. Totalkostnaderna för tilläggsisolering i ett gammalt hus kan vara höga i förhållande till konsumentens privatekonomi. Förutom av isoleringen påverkas byggnadens energiekonomi speciellt av hur byggnaden är planerad och byggd. Också isoleringens inverkan begränsar sig inte blott till mängden isolering, man måste också ta med i beräkningen hur isoleringen har utförts.

I Finland är husen redan av klimatskäl förhållandevis väl isolerade. Myndigheterna har för olika isoleringar fastställt minimifordringar, bl.a. på den mängd isolering, som skall användas, det vill säga hur tjock isoleringen skall vara. Av myndigheterna utfärdade bestämmelser granskas vid behov. Vid nybyggen är det relativt vanligt att riktvärdena överskrides.

Ju bättre isolerat ett hus är, desto mera uppmärksamhet måste man fästa vid vädringen. För att inandningsluften skall förbli god fordras det att luften i rummet växlar tillräckligt. Det beräknas att luften i rummen i ett väl fungerande bostadshus bytes ut över tio gånger per dygn. För att man skall få ur största nyttan av en bättre isolering borde det monteras ett värmeåtervinningssystem i huset.

I svarandenas marknadsföring åberopas speciellt koldioxidutsläppen och drivhusfenomenet i såväl ord som bild. I broschyren inges konsumenterna den föreställningen att de, genom att tilläggsisolera ett gammalt hus eller isolera mera än vad riktvärdena anger för ett nybygge, skulle kunna väsentligt inverka så att drivhusfenomenet fördröjes och miljön i Finland skulle bevaras som den nu är.

Svarandebolagens broschyr ger den helhetsbilden att en isolering av småhus utöver vad de av myndigheterna lämnade riktvärdena anger, skulle ha avsevärda gynnsamma effekter på miljön vad utsläppen och drivhusfenomenet beträffar. Tilläggsisoleringens gynnsamma effekter för miljön har i broschyren generaliserats att gälla alla hus, oberoende av den energiform, som användes för uppvärmningen. I broschyren har det inte berättats att det vid tilläggsisolering av småhus uppkommer gynnsamma effekter på miljön endast under vissa förutsättningar.

Enligt den förebragda utredningen är effekten av tilläggsisolering av småhus på grund av förhållandena i Finland ringa och säkerställer inte att miljöns tillstånd i landet förblir oförändrat. Tilläggsisolering förorsakar energikonsumtion och ökning av utsläppen inom isoleringsmedels- och övrig byggnadsmaterialindustri. Tilläggsisolering förutsätter effektivare luftväxling och kan leda till en ökad energikonsumtion, om ett värmeåtervinningssystem inte har installerats.

Bolagen har inte visat att tilläggsisolering av finska småhus ostridigt skulle ha väsentliga positiva miljöeffekter eller att värmeförluster till följd av bristfällig isolering i hushållen och utsläpp från uppvärmningen skulle vara centrala faktorer för drivhusfenomenets avancemang.

Den av broschyren förmedlade helhetsbilden, att utsläpp och andra på miljön ofördelaktigt inverkande omständigheter, skulle bero på bristfällig isolering i småhus, grundar sig enligt den visade utredningen inte på fakta. Konsumenterna har inte på grundval av broschyren möjligheter att bedöma tilläggsisoleringens verkliga inverkan på miljön.

Marknadsdomstolen anser att svarandebolagen genom att i sin marknadsföring inge generaliserad helhetsbild, enligt vilken konsumenterna, genom att isolera husen utöver de av myndigheterna givna direktiven, främjar miljöskyddet och bromsar drivhusfenomenets avancemang, i sin marknadsföring förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

I svarandenas broschyr betonas jordklotets oroväckande tillstånd bl.a. genom att nämna luftens nedsmutsning och temperaturens snabba stegring samt den retoriska frågan "Är klotet förlorat?" Efter detta erbjudes i broschyren konsumenterna ett alternativ för räddning av jordklotet och Finlands miljö genom uttrycket "Vi har valmöjligheter" och genom att konsumenterna uppmanas att isolera effektivt.

I broschyren har det använts bl.a. uttrycken "Isolera innan de sista barren faller" samt "Genom att satsa på bättre isolering av hus kan drivhuseffekten bromsas, utsläppen minskas" och "Isolera tillräckligt. Då är du med bland dem som bromsar den alltför snabba klimatförändringen. Samtidigt minskar du nedsmutsningen." De nämnda uppmaningarna att isolera, så att drivhusfenomenet och klimatrörändringarna bromsas, inger konsumenterna en hotande bild av följderna av att slarva med tilläggsisolering. Hotbilden förstärkes med en utsaga att värmebatterier och varmvatten har blivit en miljörisk. Genom broschyren ges det en bild att det är bråttom med tilläggsisoleringen, innan undergången hotar.

Markandsdomstolen anser att de ovan nämnda påståendenas riktighet inte har bevisats och med hänsyn till de marknadsförda produkternas hela levnadscykel inger konsumenterna den överdrivna uppfattningen att tilläggsisolering i småhus skulle vara någon avgörande faktor för att minska utsläppen och bromsa drivhusfenomenets avancemang. Svarandena har sålunda i sin marknadsföring använt vilseledande uttryck.

I svarandebolagens broschyr har det vid redogörelse för tilläggsisoleringens inverkan på miljön använts uttrycket "använd den bästa isoleringen". Uttrycket finns på broschyrens bakre omslagssida. På bilden därunder synes svarandebolagens isoleringsmaterialförpackningar. Underst nämnes svarandebolagens namn och adresser.

Uttrycket "den bästa isoleringen" har använts då det berättades om tilläggsisoleringens positiva miljöeffekter. Av broschyren får man den bilden att de av svarandebolagen marknadsförda isoleringsmaterialen skulle vara också i fråga om inverkan på miljön "den bästa isoleringen".

Bolagen har inte visat att de av dem marknadsförda isoleringarna skulle i fråga om de på miljön gynnsamma verkningarna vara bättre än andra på marknaden befintliga isoleringsmaterial.

Genom att i samband med uttryck, som redogör för tilläggsisoleringens gynnsamma inverkan på miljön, använda uttrycket "använd den bästa isoleringen" har svarandebolagen i sin marknadsföring använt ur konsumenternas synpunkt otillbörligt uttryck.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1, 2 och 7 § förbjuda Ahlström eristeet Oy och Oy Partek Ab vardera vid vite av tvåhundratusen (200 000) mark att vid marknadsföring av isoleringsmaterial

1. inge ett totalintryck att konsumenterna genom att isolera småhus utöver de officiella byggnadsnormerna skulle väsentligen främja miljöskyddet och väsentligen bromsa drivhusfenomenets avancemang,

2. använda uttrycken "Isolera innan de sista barren faller", "Genom att satsa på bättre isolering av hus kan drivhuseffekten bromsas, utsläppen minskas" och "Isolera tillräckligt. Då är du med bland dem som bromsar den alltför snabba klimatförändringen. Samtidigt minskar du nedsmutsningen." och

3. i samband med uttryck, som redogör för tilläggsisoleringens gynnsamma miljöeffekter använda uttrycket "använd den bästa isoleringen" utan att förebringa bevis för att de marknadsförda isoleringsmaterialen är i detta avseende bättre än andra på marknaden förekommande isoleringsmaterial.

Förbuden skall iakttagas genast.

Yrkanden i övrigt förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Tala, Aaltonen, Henriksson, Kurkinen, Mustonen, Mäkinen, P. och Ollikainen