Market Court dismisses unfair competition claim as no confusion or bad faith was found regarding salad dressings.

Pitomestarit Oy vastaan lihakauppamestari Lasse Pentti Vaahtera ja liikkeenharjoittaja Antti Antero Viljanen, Finn Mauste -nimisen toiminimen haltijana.

Vastaajien markkinoimat salaattikastikkeet oli pakattu samankokoiseen ja -muotoiseen lasipulloon kuin hakijan kastikkeet. Vastaajien pulloissa oli samanlaiset ja -väriset korkit kuin hakijan pulloissa.

Vastaajien kastikepullojen etiketit olivat erilaiset kuin hakijan etiketit. Vastaajien pullojen takapuolella olevat tuoteselosteet olivat sinänsä samanlaiset kuin hakijan tuoteselosteet, mutta vastaajien tuoteselosteisiin oli selkeästi merkitty valmistajaa osoittava nimi. Markkinoilla oli muitakin samoista perusraaka-aineista valmistettuja salaattikastikkeita. Hakijan ja vastaajien käyttämää lasipulloa myytiin vapaasti ja käytettiin muidenkin salaattikastikkeiden pakkauksena.

Vastaajien esitteessä oli sama luettelo kastikkeiden käyttötarkoituksista ja sama lämpimän kastikkeen ohje kuin hakijan esitteessä. Vastaajien esite oli eri näköinen kuin hakijan esite. Vastaajien esitteeseen oli myös selvästi merkitty valmistajaa osoittava nimi.

Lasse Pentti Vaahtera oli ollessaan touko- ja kesäkuun aikana 1991 hakijayhtiön palveluksessa saanut salaattikastikkeiden valmistukseen liittyvää kokemusperäistä tietoa. Vastaajien ei ollut kuitenkaan näytetty elinkeinotoiminnassaan käyttäneen hyväkseen hakija liikesalaisuuksia eikä teknisiä esikuvia tai ohjeita.

Vastaajien tuotteista, niiden pakkauksista tai esitteestä ei ollut aiheutunut sekaantumisvaaraa markkinoitujen tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Vastaajat eivät olleet muutoinkaan menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti tai hakijan kannalta sopimattomasti.

SopMenL_1_§,_2_§,_4_§ ja 6_§

PITOMESTARIT OY:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että lihakauppamestari Lasse Pentti Vaahteraa ja liikkeenharjoittaja Antti Antero Viljasta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 §:n, 2 §:n, 4 §:n 3 mom:n ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään valmistamasta ja myymästä sekä markkinoimasta salaattikastikkeita nimeltään Aamukaste ja Tulikaste. Toissijaisesti hakija on vaatinut, että vastaajia kielletään myymästä ja markkinoimasta kastikkeita Aamukaste ja Tulikaste nykyisen kaltaisella tavalla eli samanlaisissa pulloissa ja samanlaisilla korkeilla, samanvärisinä ja siten, että tuotteita myydään ja markkinoidaan samanlaisina kuin hakijan tuotteita Härän huokaus ja Sonnin mylväys.

Hakija on myös vaatinut, että kielto määrätään väliaikaisena heti siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan poistamaan salaattikastikkeet Aamukaste ja Tulikaste markkinoilta. Vielä hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 39 116 markalla 16 prosentin korkoineen.

Hakijayhtiön liikeidea perustuu kahden sen valmistaman salaattikastikkeen Härän huokaus ja Sonnin mylväys valmistukseen. Salaattikastikkeet valmistetaan hakijayhtiössä 200 litran erissä, joihin eriin on olemassa hakijayhtiössä valmistusaineiden seossuhdeohjeet. Luonnollisesti myös kastikkeet valmistetaan juuri näille kastikkeille ominaisella tavalla. Kastikkeiden seossuhteet ja valmistustavat ovat hakijayhtiön ainoa ja toiminnan kannalta keskeinen liikesalaisuus.

Hakijayhtiö myy salaattikastikkeita Riihimäen lasitehtaan valmistamissa lasipulloissa, jotka muodoltaan ja korkkien väreiltään eroavat muista salaattikastikepulloista. Salaattikastikepullon Sonnin mylväys korkki on kullanvärinen ja salaattikastikepullon Härän huokaus punainen. Edelleen hakijayhtiö jakaa kastikkeiden myynnin yhteydessä esitettä, jossa kerrotaan kastikkeiden käyttömahdollisuuksista.

Finn Mauste -nimisen avoimen yhtiön vastuunalainen yhtiömies Lasse Vaahtera työskenteli hakijayhtiössä 1.5. - 30.6.1991. Myyntipäällikkö Vaahteran tehtäviin kuului hakijayhtiössä valmistettavien salaattikastikkeiden Härän huokaus ja Sonnin mylväys valmistus.

Hakijayhtiön ainoa nykyinen osakkeenomistaja Hannu Viertokoski tutustui toiseen vastaajayhtiön vastuunalaiseen yhtiömieheen Antti Viljaseen hakijayhtiön tehtaalla, kun Viljanen oli hakijayhtiön silloisten osakkaitten Hannu Viertokosken ja Pentti Antilan tietämättä ollut Lasse Vaahteran kanssa hallilla. Tällöin Lasse Vaahteran selvitys Viljasen tehtaallaoloon oli se, että Viljanen voisi ryhtyä hakijayhtiön konsulentiksi Porissa. Jälkeenpäin hakijayhtiön silloisille osakkeenomistajille selvisi, että Vaahteran on jo tuolloin täytynyt tietää, että hän aikoi päättää työsuhteensa hakijayhtiössä 30.6.1991. Finn Mauste avoin yhtiö on hakijayhtiön tietojen mukaan perustettu 10.5.1991.

Heti Lasse Vaahteran jäätyä pois hakijayhtiön palveluksesta hakijayhtiön tietoon tuli, että Finn Mauste avoin yhtiö oli ryhtynyt valmistamaan kahta vastaavaa salaattikastiketta kuin hakijayhtiö valmistaa. Finn Mausteen valmistamien kastikkeiden nimet ovat Aamukaste ja Tulikaste. Niiden pullojen etiketit ovat sisällöltään täysin samanlaiset kuin Sonnin mylväys ja Härän huokaus pullojen etiketit. Ne eroavat hakijayhtiön kastikepullojen etiketeistä ainoastaan siten, että hakijayhtiön kastikkeesta Härän huokaus on erehdyksessä jäänyt puuttumaan maininta siitä, että salaattikastike sisältää myös sinappia. Hakijayhtiön etiketissä on salaatin ruotsinkielinen käännös kirjoitettu "salad", vaikka oikea kirjoitustapa olisi "sallad". Tämä sama virhe on toistettu vastaajien etikettitekstissä, mikä osaltaan osoittaa orjallisen jäljittelyn olemassaolon.

Vastaajat ovat käyttäneet kastikepulloissa punaisia ja kultaisia korkkeja juuri vastaavien kastikkeiden pulloissa kuin hakija. Siten punaisten ja kultaisten korkkien valitseminen ja niiden laittaminen vastaaviin salaattikastikepulloihin ei ole ollut sattumanvaraista, vaan tietoisesti ja harkiten valittu toimenpide.

Vastaajat ovat voineet valmistaa täysin samanlaisia kastikkeita ainoastaan siksi, että Vaahtera on työssäoloaikanaan saanut tietoonsa hakijayhtiön valmistamien kastikkeiden valmistustavan sekä kastikkeiden valmistukseen tarvittavat ainekset ja niiden seossuhteet. Vastaajat ovat käyttäneet kastikkeisiin samoja mausteita kuin hakija. Vastaajat ovat myös hankkineet käyttämänsä mausteet samasta paikasta kuin hakija. Hakijayhtiö on teettänyt kastikkeista Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa (VTT) tutkimuksen. Tutkimusselosteessa esitetyt seikat tukevat hakijan vaatimuksia.

Vastaajien myymät ja markkinoimat salaattikastikkeet Aamukaste ja Tulikaste eivät ole sattumanvaraisesti seossuhteiltaan samanlaisia kuin hakijayhtiön valmistamat salaattikastikkeet Sonnin mylväys ja Härän huokaus. Ne ovat samanlaisia seossuhteiltaan siksi, että ne valmistetaan samoista aineksista kuin hakijan valmistamat salaattikastikkeet. Tuotteiden samanlaisuus perustuu siihen, että vastaajat jäljittelevät hakijan salaattikastikkeita SopMenL:ssa kielletyllä tavalla. Tätä tukee ja kuvaa myös se, että vastaajien salaattikastikkeiden myyntiesite on täysin samansisältöinen kuin hakijan esite.

Ottaen huomioon salaattikastikkeiden samanlaisuuden ja sen, että salaattikastikkeita myydään ja markkinoidaan samanvärisinä täysin samanlaisissa pulloissa kuin hakijan valmistamia salaattikastikkeita, vastaajat käyttävät salaattikastikkeiden valmistamisessa, myynnissä ja markkinoinnissa SopMenL:n 1 §:n tarkoittamaa hyvän liiketavan vastaista ja hakijan kannalta sopimatonta menettelyä.

Salaattikastikkeiden valmistuksessa kilpailu on luonnollisesti vapaata ja kilpailijat voivat vapaasti tutkia toistensa kastikkeita ja selvittää niiden koostumuksia. Tässä tapauksessa vastaajat ovat kuitenkin orjallisesti jäljitelleet hakijan valmistamia salaattikastikkeita. Osa jäljittelyä on se, että vastaajat ovat hankkineet täsmälleen samanlaisia lasipulloja ja jakaneet täsmälleen samanlaisia myyntiesitteitä kuin hakija. Vastaajat perustavat liiketoimintansa täsmälleen samaan liikeideaan. On olemassa myös vaara, että kuluttajat sekoittavat hakijan ja vastaajien tuotteet.

Liiketoiminnassa vastaajat ovat käyttäneet sitä mainetta ja luottamusta, jonka hakija on pitkällä toiminnallaan saavuttanut. Hakija on valmistanut kastikkeita myyntiin jo yli neljä vuotta. Vastaajien toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä ja sopivana. Vastaajat ovat rikkoneet myös SopMenL:n 2 §:ää.

Lasse Vaahtera on työsuhteensa aikana saanut tiedon em. kastikkeiden seossuhteista ja kastikkeitten valmistamistavasta, jotka ovat hakijan liikesalaisuuksia. Näitä liikesalaisuuksia vastaajat käyttävät oikeudettomasti hyväkseen. Hakija perustaa vaatimuksensa myös SopMenL:n 4 §:n 3 mom:iin. Edelleen hakija katsoo, että Vaahtera on oikeudettomasti käyttänyt hyväkseen ja ilmaissut hakijan liikesalaisuuksia ainakin Antti Viljaselle. Viljanen on puolestaan oikeudettomasti hankkinut tiedon em. liikesalaisuuksista.

Hakijan tuotteiden markkinointialue kattaa koko Suomen Oulun kaupunkiin saakka. Hakijan vahvin markkinointialue on LounaisSuomessa käsittäen Tampereen, Porin ja Turun talousalueet. Kaikki hakijan kastikkeet myydään vähittäiskauppiaille. Vastaajat valmistavat kastikkeitaan Porissa ja markkinoivat niitä ainakin Porista käsin. Vastaajat ovat jo markkinoineet tuotteitaan samalle toimialueelle, jolla hakija toimii. Vastaajat ovat levittäneet kastikkeitaan hakijan vanhalla toimialueella ainakin Porissa, Kankaanpäässä, Hämeenkyrössä ja Vammalassa. Vastaajien menettelystä aiheutuu luonnollisesti se, että hakijan tuotteen levittäminen erityisesti Turun ja Porin lääniin ei ole enää mahdollista tai on hyvin vaikeaa sen jälkeen, kun kauppiaalla on jo myynnissä täysin samanlaiset salaattikastikkeet.

Vastaajat ovat olleet molemmat Finn Mauste Viljanen & Vaahtera nimisen avoimen yhtiön yhtiömiehiä. Heillä on henkilökohtaisesti tieto salaattikastikkeiden valmistustavasta ja he ovat vastanneet yhtiön velvoitteista henkilökohtaisesti. Erityisen painavana syynä kieltojen antamiseen heille henkilökohtaisesti on se, että vastaajat ovat perustaneet yhtiön 10.5.1991, jolloin Vaahtera oli juuri aloittanut työsuhteensa hakijayhtiössä.

ANTTI ANTERO VILJASEN VASTINE

Viljanen on kiistänyt menetelleensä SopMenL:n vastaisesti ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Viljanen on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 20 883 markalla 16 prosentin korkoineen.

SopMenL:n 1 ja 2 §:n säännökset koskevat lähinnä tuotteen markkinointia ja elinkeinonharjoittajasta ja kilpailijasta julkistettavia yksityiskohtia siinä mielessä, etteivät tiedot saa olla totuudenvastaisia eivätkä sopimattomia. Hakijan vaatimukset kohdistuvat kuitenkin itse tuotteeseen eli markkinoituihin salaattikastikkeisiin. Viljanen ei ole millään tavoin antanut hakijan elinkeinotoiminnasta harhaanjohtavia tietoja. Myöskään Aamukaste ja Tulikaste salaattikastikkeista ei ole markkinoinnissa annettu tietoja, jotka eivät pitäisi yhtä niiden koostumuksen kanssa. Kieltohakemus tulisi itse tuotteeseen kohdistuvana hylätä lakiin perustumattomana.

Hakija on liittänyt hakemukseensa VTT:n elintarvikelaboratorion tutkimusselostukset. Niiden perusteella hakija on tehnyt johtopäätöksen, jonka mukaan Aamukaste ja Tulikaste ovat siinä määrin hakijan valmistamia salaattikastikkeita muistuttavia, että niiden markkinointi tulisi kieltää.

Salaattikastikkeiden sisältö ei nauti mitään teollisoikeudellista suojaa. Markkinoilla on tälläkin hetkellä lukuisia eri valmistajien valmistamia salaattikastikkeita, joita jopa myydään valmistajan nimeä lukuunottamatta samalla nimellä. Esimerkkinä tällaisesta voi mainita Ranskalaisen salaattikastikkeen, Italialaisen salaattikastikkeen sekä Thousand Island salaattikastikkeen. Kukin mainituista salaattikastikkeista perustuu tiettyjen ainesosien sekoittamiseen ilman, että sekoitus sinänsä olisi liikesalaisuus tai jollain tavoin suojattu tuote.

Markkinoilla on kymmeniä, ellei satoja erilaisia salaatti- ja grillauskastikkeita. Valtaosa niistä muistuttaa hyvinkin huomattavasti toisiaan jopa siinä määrin, että mikäli ne pantaisiin samanlaiseen astiaan ilman tuotteen valmistajan etikettiä, olisi niiden erottaminen toisistaan hyvin vaikeata.

Markkinoilla on useita muitakin elintarvikkeita, joiden koostumus on valmistajasta riippumatta likimain sama. Esimerkkinä voidaan mainita ranskanleipä, jaffa-virvoitusjuomat sekä eri olutmerkit. Nämä tuotteet eivät ole sillä tavoin muista erottuvia, että ne saisivat joko mallioikeus- tai patenttisuojaa. Sama koskee myös salaattikastikkeita.

Hakija ei ole rekisteröinyt eikä voikaan rekisteröidä mitään oikeutta siihen salaattikastikkeen koostumukseen, jota yhtiö markkinoi Sonnin mylväyksen tai Härän huokauksen tuotenimellä. Kuka tahansa on oikeutettu elinkeinotoiminnassa valmistamaan eri ainesosiin perustuvia salaattikastikkeita sillä edellytyksellä, että tuote ei ole terveydelle vaarallinen. Mitään muuta rajoitusta salaattikastikkeiden valmistukseen ei liity.

Hakija viittaa Riihimäen Lasitehtaan valmistamiin lasipulloihin, jotka hakijan käyttäminä muodostaisivat olennaisen osan tuotteesta. Tällä perusteella Viljanen ei hakijan mukaan olisi saanut käyttää Aamukasteen ja Tulikasteen pakkauksena samaa pulloa. Ahlström Riihimäen Lasi Oy:n todistuksen mukaan hakijayhtiön käyttämä salaattikastikepullo on vapaa malli ja siten myynnissä kaikille halukkaille. Käyttämällä pulloa, jonka kuka tahansa elinkeinonharjoittaja voi ottaa oman tuotteensa pakkausmateriaaliksi, hakija ei ole saavuttanut mitään sellaista oikeutta, jota Viljanen olisi voinut rikkoa tai joka yleensä kaipaisi jotain suojaa. Markkinoilla on tälläkin hetkellä ainakin Felix Ab:n, Raision Yhtymän ja tamperelaisen K-kauppa Koski-Pekan valmistamia erilaisia salaattikastikkeita, joita myydään vastaavissa lasipulloissa.

Tuoteseloste on luonnollisesti samankaltainen silloin, kun kysymyksessä ovat samat ainesosat. On myös järkevää kirjoittaa se juuri sillä tavoin kuin vastaajat ovat tehneet. Tämä hyvä kirjoitustapa ei myöskään mitään suojaa sinänsä saa.

Salaattikastikkeiden valmistaminen, markkinointi ja myynti ei ole sellainen liikeidea, joka voisi estää muita elinkeinonharjoittajia toimimasta samalla alalla. Tämän vuoksi hakijan liikeidean korostaminen on perusteetonta, eikä sillä ainakaan ole relevanssia kieltohakemuksen kannalta.

Vastaajat ovat myyneet ja markkinoineet salaattikastikkeita nimillä Aamukaste ja Tulikaste. Vastaajat eivät ole myyneet ja markkinoineet valmistamiaan salaattikastikkeita hakijan tuotenimillä eivätkä väittäneet niiden olevan samoja kuin hakijan salaattikastikkeet.

Sekä hakijan että vastaajien tuotteissa on tuotteen yksilöintiä varten etiketti. Aamukasteen ja Tulikasteen pulloissa olevat etiketit eroavat selvästi hakijan valmistamien kastikepullojen etiketeistä. Kuluttajalle tai kenelle tahansa ulkopuoliselle tulee selväksi tuotteen kaupallinen alkuperä, varsinkin kuin etiketteihin on selkeästi merkitty vastaajien salaattikastikkeen valmistaja osoitetietoineen. Sekaantumisvaaraa ei ole.

LASSE PENTTI VAAHTERAN VASTINE

Vaahtera on kiistänyt menettelynsä olleen SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Finn Mauste Viljanen & Vaahtera avoin yhtiö on purettu ja sen toimintaa jatkaa Viljanen. Vaahteralla ei ole sen kanssa enää mitään tekemistä.

Vaahtera on ollut elintarvikealalla jo kauan, lähinnä makkarasekoittajana. Vaahtera on ollut tekemisissä myös salaattikastikkeiden kanssa. Makkarateollisuus käyttäytyy samalla tavoin kuin salaattikastiketeollisuus siinä suhteessa, että toisten tuotteita matkitaan. Esim. makkaroiden kuori saattaa olla erilainen, mutta sisältö aivan samanlainen. Samoin käyttäytyy leipomoteollisuus. Esim. ranskanleipä on samanlainen kaikilla.

Finn Mauste Vaahtera & Viljasen käyttämät salaattikastikepullot ovat valmiina Suomessa myytävänä Riihimäen Lasitehtaalla. Niitä saa ostaa kuka tahansa. Kastikkeen värin suhteen on todettavissa, että samanlaisia majoneesipohjaisia kastikkeita valmistavat myös Felix, Calve ja Saarioinen. Niissä on sisällöllisesti samat perusaineet. Väritkin ovat samanlaiset.

Salaattikastikkeiden valmistuksessa on kolme perusasiaa eli öljy, hapahko neste ja mausteet. Finn Mauste Vaahtera & Viljasen salaattikastikkeiden valmistuksessa periaate oli sama kuin Pitomestarien salaattikastikkeiden valmistuksessa. Pitomestarien kastikkeisiin verrattuna niihin kuitenkin lisättiin eräitä aineita ja niistä poistettiin toisia. Vettä ja sipulipulveria oli vastaajien kastikkeissa vähemmän. Kastikkeiden maku oli erilainen kuin Pitomestarien kastikkeiden. Pitomestarien tuotteiden markkina-alue ei myöskään ole ollut sama kuin vastaajien tuotteiden markkina-alue.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina VTT:n erikoistutkijaa, fil.kand. Juha Antti Mustrantaa, edustaja Ari Ossi Antero Viitaniemeä ja liikkeenharjoittaja Ari Johannes Hiljasta. Todistajat ovat kertoneet mm. seuraavaa.

Mustranta

Sen kaltaisessa tutkimuksessa, joka esillä olevista salaattikastikkeista on tehty VTT:ssa, ei ole mahdollista osoittaa valmisteitten ehdotonta samankaltaisuutta. Kysymys on elintarvikekemiasta. Tutkimuksessa on määritelty muutamia ainesosia ja määrittelytulosten perusteella on pyritty osoittamaan, kuinka lähellä toisiaan nämä tutkimustulokset ovat. Tämänkaltaiset tutkimukset ovat olleet VTT:ssa harvinaisia.

Kun on kysymys elintarvikkeesta, joka koostuu useammista aineista, on otettava huomioon koostumusvaihtelu. Useinkaan ei ole olemassa kemiallisesti puhtaita, tarkasti samoista aineista koostuvia elintarvikkeita. Jo vehnäjauhojen koostumus riippuu monista seikoista, siitä, missä olosuhteissa vehnä on kasvanut, miten sitä on käsitelty jauhoksivalmistamisen yhteydessä. Mausteet koostuvat usein vaihtelevasta määrästä erilaisia aineita. Eri mausteiden luontainen aromi saattaa tulla hyvinkin pieninä ainemäärinä esiintyvistä yhdisteistä.

Suoritetulla VTT:n tutkimuksella ei selvitetty sitä, mitä valmistusaineita tutkittavissa salaattikastikkeissa on. Määritettävät aineet, rasva, kuiva-aine, etikkahapon määrä kemiallisesti, eivät ole valmistusaineriippuvaisia sikäli, että esim. rasvaa voi tulla elintarvikkeeseen monesta lähteestä. Samoin kuiva-aineeseen voi vaikuttaa hyvin moni seikka. Tutkimuksen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä valmistusaineita tutkittujen kastikkeiden valmistuksessa on käytetty. Tutkimuksessa todettiin, että määritettyjen aineiden pitoisuudet olivat samaa tasoa, siis eivät samoja vaan samaa tasoa.

Viitaniemi ja Hiljanen

Todistajat myyvät ja markkinoivat hakijan valmistamia salaattikastikkeita vähittäiskauppiaille. Kilpailevia tuotteita on markkinoilla noin kolmekymmentä. Todistajat ovat huomanneet, että joihinkin liikkeisiin on ostettu markkinoilla olevia vastaajien valmistamia Aamukaste ja Tulikaste salaattikastikkeita, jotka ovat olleet halvempia kuin Pitomestarien salaattikastikkeet. Eräissä liikkeissä, joissa ei ole otettu myyntiin Pitomestareiden kastikkeita, on sanottu, että heillä on jo samaa tuotetta.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa istunnossaan 26.10.1992 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija, Pitomestarit Oy valmistaa ja markkinoi sinappi- ja tomaattipohjaisia salaattikastikkeita vähittäiskauppiaille. Hakijan valmistamaa sinappipohjaista salaattikastiketta myydään nimellä Härän huokaus ja tomaattipohjaista kastiketta nimellä Sonnin mylväys.

Vastaajat, Antti Antero Viljanen ja Lasse Pentti Vaahtera ovat 21.5.1991 perustaneet avoimen yhtiön Finn Mauste Viljanen & Vaahtera sekä ryhtyneet 1.7.1991 valmistamaan ja markkinoimaan vähittäiskauppiaille vastaavanlaisia sinappi- ja tomaattipohjaisia salaattikastikkeita. Vastaajien sinappipohjaista salaattikastiketta on myyty nimellä Aamukaste ja tomaattipohjaista kastiketta nimellä Tulikaste. Vastaajat ovat ilmoittaneet, että avoin yhtiö on 12.12.1991 purettu ja että Viljanen jatkaa sanottujen salaattikastikkeiden valmistusta ja markkinointia toiminimellä Finn Mauste Viljanen.

Vastaaja Lasse Pentti Vaahtera on ollut hakijayhtiön palveluksessa 1.5. - 30.6.1991. Hänen työtehtäviinsä on kuulunut salaattikastikkeiden valmistaminen.

VTT on hakijan toimeksiannosta suorittanut kaksi po. salaattikastikkeita koskevaa tutkimusta ja antanut 16.9. ja 2.12.1991 päivätyt tutkimusselostukset. Kummassakin tutkimuksessa tehtävänä oli hakijan ja vastaajien kastikkeiden vertaaminen pareittain toisiinsa reseptien mahdollisen samankaltaisuuden suhteen. Tutkimuksissa on määritetty sanottujen salaattikastikkeiden rasva, kuiva-aine ja etikkahappo. Ensimmäisessä tutkimuksessa suoritettiin myös "aistinvarainen arviointi" eli makutesti ja toisessa värimittaukset.

Tutkimusselostuksessa 16.9.1991 on todettu, että näyteparit ovat "koostumukseltaan ja myös aistittavalta laadultaan hyvin lähellä toisiaan". "Pienten koostumuksellisten erojen syynä voidaan katsoa olevan pääasiallisesti valmistusaineiden eräkohtainen vaihtelu ja annostelutarkkuus". Tutkimusselostuksessa 2.12.1991 on mainittu: "Tulokset osoittavat kemiallisten määritysten perusteella näyteparien huomattavan samankaltaisuuden". Näyteparien värien on todettu olevan "hyvin lähellä toisiaan". Molemmissa tutkimusselostuksissa on lausuttu, että reseptien yhdenmukaisuutta ei ole mahdollista tutkimuksellisin keinoin selvittää mm. siitä syystä, että kastikkeiden raakaaineiden koostumus vaihtelee.

Markkinatuomioistuin on mm. ratkaisun 1985:8 perusteluissa lausunut, että tuotteen jäljittelyä ja jäljitelmän markkinointia ei sinänsä voida pitää SopMenL:ssa tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin sopimattomana menettelynä.

Vastaajien salaattikastikkeet on pakattu samankokoiseen ja -muotoiseen lasipulloon kuin hakijan kastikkeet. Vastaajan Aamukaste kastikkeen pullossa on samanlainen kullanvärinen korkki kuin hakijan Sonnin mylväys kastikkeen pullossa ja vastaajan Tulikaste kastikkeen pullossa on samanlainen punainen korkki kuin hakijan Härän huokaus kastikkeen pullossa.

Vastaajien kastikepullojen etiketit ovat erilaiset kuin hakijan kastikepullojen etiketit. Hakijoiden etiketti kuvaa etiketissä olevan tuotenimen mukaisesti sonnia tai härkää. Vastaajien nelikulmaisia etikettejä hallitsee suurikokoisella tekstillä kirjoitettu tuotteen nimi. Vastaajien pullojen takapuolella olevat tuoteselosteet ovat sinänsä samanlaiset kuin hakijan tuoteselosteet, mutta vastaajien tuoteselosteisiin on selkeästi merkitty "Valmistaja FINNMAUSTE". Markkinoilla on muitakin samoista perusraaka-aineista valmistettuja salaattikastikkeita. Hakijan ja vastaajien käyttämää lasipulloa myydään vapaasti ja käytetään muidenkin salaattikastikkeiden pakkauksena.

Vastaajien käyttämässä esitteessä on sama luettelo kastikkeiden käyttötarkoituksista ja sama lämpimän kastikkeen ohje kuin hakijan esitteessä. Vastaajien esite on eri näköinen kuin hakijan esite. Vastaajien esitteeseen on myös selvästi merkitty nimi "FINNMAUSTE".

Lasse Pentti Vaahtera on ollessaan touko- ja kesäkuun aikana 1991 hakijayhtiön palveluksessa saanut salaattikastikkeiden valmistukseen liittyvää kokemusperäistä tietoa. Vastaajien ei ole kuitenkaan näytetty elinkeinotoiminnassaan käyttäneen hyväkseen hakijan liikesalaisuuksia eikä teknisiä esikuvia tai ohjeita.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajien tuotteista, niiden pakkauksista tai esitteestä ei ole aiheutunut sekaantumisvaaraa markkinoitujen tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Vastaajat eivät ole muutoinkaan menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti tai hakijan kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Pitomestarit Oy:n hakemuksen.

Pitomestarit Oy velvoitetaan suorittamaan Antti Antero Viljaselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut kaksikymmentätuhattakahdeksansataakahdeksankymmentäkolme (20 883) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksisaantipäivästä lukien.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Hannula, Henriksson, Libäck, Luukko, Mäkinen, P. ja Ollikainen

---

[SV]

Pitomestarit Oy mot köttmästare Lasse Pentti Vaahtera och affärsidkare Antti Armas Viljanen såsom innehavare av firman Finn Mauste.

De salladsdressingar svarandena marknadsförde var förpackade i en glasflaska av samma storlek och form som sökandens dressingar var förpackade i. Svarandenas flaskor var försedda med korkar som var likadana och hade samma färg som korkarna på sökandens flaskor.

Etiketterna på svarandens dressingflaskor såg annorlunda ut än sökandens etiketter. Produktbeskrivningarna på baksidan av svarandens flaskor var i sig likadana som sökandens produktbeskrivningar men svarandenas produktbeskrivningar var tydligt försedda med en anteckning som utvisade produkttillverkaren. På marknaden förekom också andra salladsdressingar som tillverkats av samma basråvaror. Den glasflaska sökanden och svarandena använde såldes fritt och användes också som förpackning för andra salladsdressingar.

I svarandenas broschyrer förekom samma förteckning över dressingarnas användningsändamål och samma anvisning för varm dressing som i sökandens broschyr. Svarandenas broschyr såg annorlunda ut än sökandens broschyr. Sökandens broschyr var också tydligt försedd med en anteckning som gav besked om tillverkaren.

Lasse Pentti Vaahtera hade under den tid i maj och juni 1991 då han var anställd av sökandebolaget fått erfarenhetsmässig kunskap om tillverkningen av salladsdressingar. Det hade dock inte visats att svarandena i sin näringsverksamhet utnyttjat sökandens affärshemligheter eller tekniska förebilder och anvisningar.

Svarandenas produkter, produktförpackningar eller broschyrer framkallade inte förväxling i fråga om de marknadsförda produkternas kommersiella ursprung. Det hade inte heller visats att svarandena i övrigt i sin näringsverksamhet förfarit i strid med god affärssed eller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

OtillbFörfL_1_§,_2_§,_4_§ och 6_§

PITOMESTARIT OY:S YRKANDE

Sökanden har yrkat att köttmästare Lasse Pentti Vaahtera och affärsidkare Antti Antero Viljanen med stöd av 1 §, 2 §, 4 § 3 mom. och 6 § lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) vid vite förbjuds att tillverka och sälja samt marknadsföra Aamukaste (Morgondop) och Tulikaste (Elddop) benämnda salladsdressingar. Sökanden har i andra hand yrkat att svarandena förbjuds att sälja och marknadsföra Aamukaste och Tulikaste på det sätt de nu gör det, dvs. i identiska flaskor och med identiska korkar, lika färgsatta och så att produkterna säljs och marknadsförs som om de vore identiska med sökandens produkter Härän huokaus (Oxens suckan) och Sonnin mylväys (Tjurens råmande).

Sökanden har också yrkat att förbudet meddelas temporärt tills ärendet slutligt är avgjort. Sökanden har även yrkat att svarandena förpliktas dra bort från marknaden salladsdressingarna Aamukaste och Tulikaste. Sökanden har dessutom yrkat att svarandena förpliktas solidariskt ersätta sökandens rättegångskostnader med 39 116 mark jämte 16 procent ränta.

Sökandebolagets affärsid‚ grundar sig på tillverkningen av salladsdressingarna Härän huokaus och Sonnin mylväys. Salladsdressingarna tillverkas i satser av 200 liter. I sökandebolaget finns anvisningar för hur blandningen av dessa satser går till. Dressingarna tillverkas naturligtvis på det sätt som är specifikt för dessa. Proportionerna för blandningen av dressingarna och tillverkningsmetoderna är sökandebolagets enda och med tanke på verksamheten centrala affärshemlighet.

Sökandebolaget säljer salladsdressingarna i glasflaskor tillverkade av Riihimäen Lasitehdas. Dessa skiljer sig i fråga om sin form och korkens färg från andra flaskor för salladsdressing. Flaskan för salladsdressingen Sonnin mylväys har guldfärgad kork och flaskan för dressingen Härän huokaus har röd kork. I anslutning till försäljningen av dressingarna delar sökandebolaget dessutom ut en broschyr som berättar om olika möjligheter att använda dressingarna.

Lasse Vaahtera, en av bolagsmännen i det öppna bolaget Finn Mauste, var anställd av sökandebolaget 1.5. - 30.6.1991. Till försäljningschef Vaahteras uppgifter hörde tillverkningen av salladsdressingarna Härän huokaus och Sonnin mylväys.

Sökandebolagets enda nuvarande aktieägare Hannu Viertokoski blev bekant med den andra bolagsmannen i svarandebolaget Antti Viljanen på sökandebolagets fabrik, då Viljanen tillsammans med Vaahtera besökte fabrikshallen utan att sökandebolagets dåvarande aktieägare Hannu Viertokoski och Pentti Antila kände till det. Lasse Vaahtera förklarade då att Viljanen besökte fabriken för att eventuellt kunna bli sökandebolagets konsulent i Björneborg. Efteråt gick det upp för sökandebolagets dåvarande aktieägare att Viljanen redan då säkert känt till att han avsåg sluta sitt anställningsförhållande 30.6.1991. Det öppna bolaget Finn Mauste är enligt de uppgifter sökandebolaget har grundat 10.5.1991.

Genast efter det att Lasse Vaahtera ej längre var i sökandebolagets tjänst kom det till sökandebolagets kännedom att det öppna bolaget Finn Mauste hade börjat tillverka två salladsdressingar som motsvarade de som sökandebolaget tillverkade. De dressingar Finn Mauste tillverkade hade namnen Aamukaste och Tulikaste. Etiketterna på flaskorna har helt identiskt innehåll med etiketterna för Sonnin mylväys och Härän huokaus. De skiljer sig från etiketterna på sökandebolagets dressingflaskor enbart genom att från sökandebolagets etikett för Härän huokaus av misstag utelämnats ett omnämnande av att salladsdressingen också innehåller senap. På sökandebolagets etikett är i den svenskspråkiga översättningen ordet "sallad" fel aktigt stavat "salad". Samma fel förekommer i svarandenas etikettext, vilket för sin del utvisar att det är fråga om en slavisk efterbildning.

Svarandena har för dressingflaskorna använt röda och guldfärgade korkar på sina dressingflaskor som uttryckligen motsvarade de dressingflaskor som sökanden använder. Det har alltså inte varit en slump att svarandena valt röda och guldfärgade korkar och applicerat dem på motsvarande salladsdressingflaskor som sökanden använt, utan en medveten och överlagd åtgärd.

Svarandena har kunnat tillverka helt identiska dressingar enbart för att Vaahtera, medan han varit anställd av sökanden, fått uppgifter om hur sökandens salladsdressingar tillverkas samt om de råvaror som behövs för dressingarna och om blandningsproportionerna. Sökanden har för sina dressingar använt samma kryddor som sökanden. Svarandena har också skaffat kryddorna från samma ställe som sökanden. Sökandebolaget har låtit Statens tekniska forskningscentral (VTT) undersöka dressingarna. De omständigheter som framkommit i undersökningsreferatet stöder sökandens yrkanden.

Det är ingen slump att salladsdressingarna Aamukaste och Tulikaste som svarandena säljer och marknadsför är blandade enligt samma proportioner som salladsdressingarna Sonnin mylväys och Härän huokaus som sökandebolaget tillverkar. De är blandade enligt samma proportioner för att de tillverkas av samma råvaror som sökandens salladsdressingar. Likheten mellan produkterna beror på att svarandena efterbildar sökandens salladsdressingar på ett sätt som OtillbFörfL förbjuder. Detta understöds också av det faktum att försäljningsbroschyren för svarandenas salladsdressingar har helt samma innehåll som sökandens broschyr.

Med beaktande av hur identiska salladsdressingarna är och att de säljs och marknadsförs lika färgsatta i helt identiska flaskor som de salladsdressingar sökanden tillverkar kan det konstateras att svaranden vid tillverkningen, försäljningen och marknadsföringen av salladsdressingar använder ett sådant förfarande som strider mot god affärssed och är otillbörligt med hänsyn till sökanden på ett sådant sätt som avses i 1 § OtillbFörfL.

När det gäller tillverkning av salladsdressingar är konkurrensen givetvis fri och konkurrenterna kan fritt undersöka varandras dressingar och utreda sammansättningen. I detta fall har dock svarandena slaviskt efterbildat de salladsdressingar sökanden tillverkat. En del av efterbildningen har bestått i att svaranden skaffat helt identiska glasflaskor och distribuerat helt identiska försäljningsbroschyrer som sökanden. Svarandena grundar sin affärsverksamhet på helt samma affärsid‚ som sökanden. Det finns också en fara att konsumenterna förväxlar sökandens och svarandens produkter.

I affärsverksamheten har svarandena utnyttjat det goda rykte och den tillit till sökandens verksamhet som sökanden under sin långa verksamhet uppnått. Sökanden har tillverkat dressingar för försäljning redan i över fyra års tid. Svarandenas verksamhet kan inte godkännas eller anses vara tillbörlig. Svarandena har brutit mot också 2 § OtillbFörfL.

Medan Lasse Vaahtera varit anställd av sökandebolaget har han fått kunskap om proportionerna för ovan nämnda dressingars blandningar och om sättet att tillverka dressingarna. Dessa omständigheter är sökandens affärshemligheter. Dessa affärshemligheter utnyttjar svarandena utan laga rätt. Sökanden grundar sin ansökan också på 4 § 3 mom. OtillbFörfL. Sökanden anser dessutom att Vaahtera utan laga rätt utnyttjat och åtminstone för Viljanen yppat sökandens affärshemligheter. Viljanen har för sin del utan laga rätt anskaffat uppgifter angående ovan nämnda affärshemligheter.

Sökandens produkter marknadsförs över hela Finland ända upp till Uleåborg. Sökandens starkaste marknadsföringsområde är sydvästra Finland och omfattar Tammerfors, Björneborgs och Åbo ekonomiområden. Alla sökandens dressingar säljs till detaljhandlarna. Svarandena tillverkar sina dressingar i Björneborg och säljer dem åtminstone utgående från Björneborg. Svaranden har redan marknadsfört sina produkter till samma områden som sökanden bedriver verksamhet på. Svarandena har distribuerat sina dressingar på sökandens gamla områden åtminstone i Björneborg, Kankaanpää, Tavastkyro och Vammala. Svarandenas förfarande leder naturligtvis till att det inte längre är möjligt eller åtminstone mycket svårt för sökanden att distribuera sina produkter till Åbo och Björneborgs län, eftersom köpmännen redan har exakt identiska salladsdressingar till salu.

Svarandena är vardera bolagsmän i det öppna bolaget Finn Mauste Viljanen & Vaahtera. De känner personligen till hur salladsdressingarna tillverkas och har personligen svarat för bolagets förpliktelser. Som ett särskilt vägande skäl för att meddela dessa bolagsmän personligen ett förbud kan anföras att svarandena grundat bolaget 10.5.1991, då Vaahtera helt nyligen inlett sitt anställningsförhållande hos sökandebolaget.

ANTTI ANTERO VILJANENS BEMÖTANDE

Viljanen har bestridit att han handlat i strid med OtillbFörfL och yrkat att ansökan skall förkastas. Viljanen har också yrkat att sökanden förpliktas ersätta hans rättegångskostnader med 20 883 mak jämte ränta.

Stadgandena i 1 och 2 § OtillbFörfL gäller närmast marknadsföring av produkter och detaljer som offentliggörs om näringsidkare och konkurrenter. Uppgifterna får inte vara osanna eller otillbörliga. Sökandens yrkanden avser dock själva produkten, dvs. de marknadsförda salladsdressingarna. Viljanen har inte på något sätt lämnat felaktiga uppgifter om sökandens näringsverksamhet. Inte heller om salladsdressingarna Aamukaste eller Tulikaste har i marknadsföringen lämnats sådana uppgifter i fråga om sammansättningen som inte håller streck. Förbudsansökan borde förkastas eftersom den gäller själva produkten.

Sökanden har till sin ansökan bifogat undersökningsreferat från VTT:s livsmedelslaboratorium. På grundval av dessa har sökanden dragit slutsatsen att Aamukaste och Tulikaste i så hög grad påminner om de salladsdressingar sökanden marknadsför att marknadsföringen bör förbjudas.

Innehållet i salladsdressingar åtnjuter inget industriellt äganderättsskydd. På marknaden finns också för tillfället åtskilliga sådana dressingar tillverkade av olika tillverkare som med undantag för tillverkarens namn säljs med samma namn. Som exempel kan nämnas Fransk salladsdressing, Italiensk salladsdressing samt Thousand Island salladsdressing. Var och en av nämnda salladsdressingar är baserad på en blandning av vissa råvaror. Blandningen är inte som sådan en affärshemlighet eller en i något avseende skyddad produkt.

På marknaden finns tiotals om inte hundratals olika salladsdressingar och grillsåser. Den största delen av dem påminner till och med mycket hög grad om varandra, rent av så mycket att det är mycket svårt att skilja dem från varandra om de sätts i identiska kärl utan en etikett som utvisar tillverkaren.

På marknaden finns åtskilliga andra livsmedel som har nästan identisk sammansättning oberoende av tillverkare. Som exempel kan nämnas franskbröd, jaffaläskdryckerna samt olika ölmärken. Dessa produkter skiljer sig inte från varandra på ett sådant sätt att de kan mönsterrätt- eller patentskyddas. Detta gäller också salladsdressingar.

Sökanden har inte registrerat och kan inte heller registrera någon rätt till sammansättningen av de salladsdressingar som bolaget säljer med produktnamnen Sonnin mylväys eller Härän huokaus. Vem som helst är berättigad att i sin näringsverksamhet tillverka salladsdressingar baserade på olika råvaror om blott produkten inte är hälsovådlig. Någon annan begränsning att tillverka salladsdressingar finns inte.

Sökanden hänvisar till att de flaskor som Riihimäen Lasitehdas tillverkat i sökandens bruk utgjort en väsentlig del av produkten. Viljanen har enligt detta inte haft rätt att som förpackning för Aamukaste och Tulikaste använda samma flaska. Enligt ett intyg av Ahlström Riihimäen Lasi Oy är den salladsdressingflaska sökandebolaget använder en fri modell och säljs alltså åt vem som helst som vill köpa den. Genom att använda en flaska som vilken näringsidkare som helst kan använda som förpackningsmaterial för sin egen produkt har sökanden inte uppnått någon sådan rätt som Viljanen kunnat bryta mot eller som överhuvudtaget behöver något skydd. På marknaden säljs åtminstone Felix Ab:s, Raisiobolagens och Tammerforsföretaget KKauppa Koski-Pekkas olika salladsdressingar i motsvarande glasflaskor.

Produktbeskrivningen är naturligtvis tämligen likartad då det är fråga om samma råvaror. Det är också förnuftigt att skriva den på det sättet svarandena har gjort. Skrivsättet åtnjuter inte heller som sådant något skydd.

Tillverkning, marknadsföring och försäljning av salladsdressingar är inte en sådan affärsid‚ som kan hindra andra närings idkare att verka inom samma bransch. Det är därför grundlöst att betona sökandens affärsid‚ och med tanke på förbudsansökan saknar den åtminstone relevans.

Svarandena har sålt och marknadsfört salladsdressingar med namnen Aamukaste och Tulikaste. Svarandena har inte sålt och marknadsfört salladsdressingar med sökandens produktnamn och inte heller påstått att de är identiska med sökandens salladsdressingar.

För individualiseringen av produkten är såväl sökandens som svarandenas produkter försedda med etikett. De etiketter som flaskorna för Aamukaste och Tulikaste är försedda med skiljer sig klart från etiketterna på flaskorna för den dressing sökanden tillverkar. För konsumenterna eller vilken utomstående som helst är produktens kommersiella ursprung klart, i synnerhet som på etiketterna tydligt angivits tillverkaren jämte adressuppgifter.

LASSE PENTTI VAAHTERAS BEMÖTANDE

Vaahtera har bestridit att hans förfarande stridit mot OtillbFörfL och yrkat att ansökan förkastas.

Det öppna bolaget Finn Mauste Viljanen & Vaahtera har upplösts och Viljanen fortsätter dess verksamhet. Vaahtera har inte längre något med bolaget att skaffa.

Vaahtera har redan länge verkat inom livsmedelsbranschen, närmast som korvblandare. Vaahtera har också haft att göra med salladsdressingar. Korvindustrin fungerar på samma sätt som salladsdressingindustrin såtillvida att andras produkter kopieras. Korvskinnet kan tänkas vara ett annat men innehållet helt det samma. Bageriindustrin fungerar på samma sätt. T.ex. franskbrödet är identiskt överallt.

De flaskor för salladsdressing som Finn Mauste Vaahtera & Viljanen använder finns att köpa färdiga i Finland av Riihimäen Lasitehdas. Vem som helst får köpa dem. När det gäller dressingens färg skall det konstateras att också Felix, Calve och Saarioinen tillverkar likadana majonäsbaserade dressingar. De innehåller samma basämnen. Färgen är också den samma.

Vid tillverkningen av salladsdressingar förekommer tre grundelement, dvs. olja, en tämligen sur vätska och kryddor. Vid tillverkningen av Finn Mauste Vaahtera & Viljanens salladsdressingar var principen den samma som vid tillverkningen av Pitomestarit Oy:s salladsdressingar. I jämförelse med Pitomestarit Oy:s dressingar sattes till svarandenas dressingar dock vissa ämnen och vissa andra utelämnades. Svarandenas dressingar innehöll mindre lökpulver och vatten. Dressingarna smakade annorlunda än Pitomestarit Oy:s dressingar. Pitomestarit Oy:s produkter har också marknadsförts på ett annat geografiskt område än svarandenas produkter.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har meddelat att han inte vidtar åtgärder med anledning av ansökan.

BEVISNING

I ärendet har som av sökanden åberopade vittnen hörts specialforskaren vid VTT fil.kand. Juha Antti Mustaranta, representant Ari Ossi Antero Viitaniemi och affärsidkare Ari Johannes Hiljanen. Vittnena har berättat bl.a. följande.

Mustaranta

I en sådan undersökning som utförts av VTT i fråga om salladsdressingarna är det inte möjligt att påvisa en absolut identiskhet mellan preparaten. I undersökningen har några beståndsdelar identifierats och utgående från identifieringsresultaten har VTT försökt påvisa hur nära varandra dessa undersökningsresultat är. Undersökningar av dessa slag är sällsynta hos VTT.

Då det är fråga om livsmedel som är sammansatta av flera ämnen måste sammansättningsvariationen beaktas. Oftast finns det inte kemiskt konstanta livsmedel som består av exakt samma ämnen. Redan sammansättningen av vetemjöl är beroende av många faktorer, t.ex. under vilka förhållanden vetet vuxit, hur det behandlats i samband med malningen. Kryddorna består ofta av en varierande mängd olika ämnen. Olika kryddors naturliga arom kan härstamma från mycket små mängder ämnen i föreningar.

VTT:s undersökning har inte utrett vilka tillverkningsämnen som ingår i de undersökta salladsdressingarna. De identifierade ämnena, fett, torrsubstans, mängden ättiksyra kemiskt är inte beroende av tillverkningsämnena eftersom t. ex. fett kan ha många olika källor. Likaså kan många faktorer inverka på torrsubstansen. På basen av undersökningen är det inte möjligt att dra slutsatser om vilka ämnen som använts vid tillverkningen av de undersökta dressingarna. I undersökningen konstaterades att halten identifierade ämnen var på samma nivå. Halten var alltså inte den samma utan på samma nivå.

Viitaniemi och Hiljanen

Vittnena säljer och marknadsför till detaljhandlarna de salladsdressingar sökanden tillverkar. På marknaden finns ca trettio konkurrerande produkter. Vittnena har märkt att vissa affärer har köpt in av svarandenas salladsdressingar Aamukaste och Tulikaste, som varit billigare än Pitomestarit Oy:s salladsdressingar. I vissa affärer som inte tagit Pitomestarit Oy:s dressingar till försäljning har köpmannen meddelat att han redan har samma produkt.

YRKANDET PÅ ETT TEMPORÄRT FÖRBUD

Vid behandlingen av ärendet 26.10.1992 har marknadsdomstolen förkastat sökandens yrkande på ett temporärt förbud.

MOTIVERINGEN TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Sökanden Pitomestarit Oy tillverkar och marknadsför till detaljhandlarna senaps- och tomatsåsbaserade salladsdressingar. Den senapsbaserade salladsdressingen säljs med namnet Härän huokaus och den tomatsåsbaserade dressingen med namnet Sonnin mylväys.

Svarandena Antti Antero Viljanen och Lasse Pentti Vaahtera har 21.5.1991 grundat det öppna bolaget Finn Mauste Viljanen & Vaahtera samt 1.7.1991 börjat tillverka och marknadsföra till detaljhandlarna motsvarande senaps- och tomatsåsbaserade salladsdressingar. Svarandenas senapsbaserade salladsdressing har sålts med namnet Aamukaste och den tomatsåsbaserade dressingen med namnet Tulikaste. Svarandena har meddelat att det öppna bolaget upplösts 12.12.1992 och att Viljanen under firman Finn Mauste Viljanen fortsätter tillverkningen och marknadsföringen av nämnda salladsdressingar.

Svaranden Lasse Pentti Vaahtera har varit anställd av sökandebolaget 1.5. - 30.6.1991. Till hans arbetsuppgifter har hört tillverkning av salladsdressingar.

På uppdrag av sökanden har VTT utfört två undersökningar av salladsdressingarna i fråga och sammanställt två undersökningsreferat daterade 16.9. och 2.12.1991. I vardera undersökningen gällde uppdraget att jämföra sökandens och svarandens dressingar med varandra för att utröna om recepten var identiska. Vid undersökningarna har identifierats salladsdressingarnas fett, torrsubstans och ättiksyra. I den första undersökningen utfördes också en "på sinnena baserad bedömning", dvs. ett smaktest och i den andra färgmätningar.

I undersökningsreferatet 16.9.1991 har det konstaterats att de jämförda paren "till sin sammansättning och också i fråga om den kvalitet som kan konstateras med hjälp av sinnena står mycket nära varandra". "Orsaken till de små skillnaderna i sammansättningen kan anses vara att mängden tillverkningsämnen varierar för varje sats och att det förekommer variationer i fråga om doseringen". I undersökningsresultatet 2.12.1991 har nämnts: "De kemiska identifieringarna visar att de jämförda paren är mycket lika varandra". Det konstateras att de jämförda parens färger "är mycket nära varandra". I vartdera undersökningsreferatet har uttalats att det inte är möjligt att genom undersökningar konstatera om recepten eventuellt är identiska, bl.a. på grund av att sammansättningen för dressingarnas råämnen varierar.

Marknadsdomstolen har bl.a. i motiveringen till avgörandet 1985:8 uttalat att en efterbildning av en produkt och marknadsföring av efterbildningen inte i och för sig strider mot god affärssed eller eljest utgör otillbörligt förfarande.

Svarandenas salladsdressingar är förpackade i en glasflaska som har samma form och storlek som de flaskor sökandens dressingar är förpackade i. Korken till flaskan för svarandens dressing Aamukaste är på samma sätt guldfärgad som korken till sökandens dressing Sonnin mylväys och flaskan för svarandens dressing Tulikaste har likadan röd kork som flaskan för sökandens dressing Härän huokaus.

Etiketterna på svarandenas dressingflaskor skiljer sig från etiketterna på sökandenas dressingflaskor. Sökandens etiketter avbildar i enlighet med produktnamnet en tjur eller oxe. Svarandenas fyrkantiga etikett domineras av produktnamnet med stora bokstäver. Produktbeskrivningarna på baksidan av svarandenas flaskor är i och för sig identiska med sökandens produktbeskrivningar. Svarandenas produktbeskrivningar är dock tydligt försedda med texten "Tillverkare FINNMAUSTE". På marknaden finns också andra salladsdressingar tillverkade av samma basråvaror. Den glasflaska sökanden och svarandena använt säljs fritt och används som förpackning för också andra salladsdressingar.

Den broschyr svarandena använt innehåller samma förteckning över dressingarnas användningsändamål och samma anvisningar för varm dressing som sökandens broschyr innehåller. Svarandens broschyr har sett annorlunda ut än sökandens broschyr. Svarandenas broschyr är tydligt försedd med namnet "FINNMAUSTE".

Då Lasse Pentti Vaahtera under maj och juni 1991 var anställd av sökandebolaget har han fått erfarenhetsbaserad kunskap i anslutning till tillverkning av salladsdressing. Det har dock inte visats att svarandena i sin näringsverksamhet utnyttjat sökandens affärshemligheter och inte heller tekniska förebilder och anvisningar.

Marknadsdomstolen anser att svarandenas produkter, produktförpackningar eller broschyrer inte framkallat fara för förväxling i fråga om de marknadsförda produkternas kommersiella ursprung. Svarandena har inte heller i övrigt förfarit i strid med god affärssed eller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen prövar riktigt förkasta Pitomestarit Oy:s ansökan.

Pitomestarit Oy förpliktas ersätta Antti Antero Viljanens rättegångskostnader med yrkade tjugotusenåttahundraåttiotre (20 883) mark jämte 16 procent ränta från den dag detta utslag delges.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Pöyhönen, Hannula, Henriksson, Libäck, Luukko, Mäkinen, P. och Ollikainen