Consumer Protection Court dismisses ban request for loan ads lacking specific cost details.

KA vastaan Independent Yksityisrahoitus Oy (yhtiö). Yhtiön TVmainoksessa olevassa animaatiofilmissä kuvattiin lainan hakua ja lainan käyttötarkoitusta tällaiselle filmille tyypillisellä tavalla, liioitellen ja humoristisesti. Kuluttajille oli selvää, että lainan hakeminen ja käyttäminen ei tapahtunut todellisuudessa sillä tavoin kuin se oli kuvattu mainoksen piirrososassa. Mainos voi enintään synnyttää yleisiä mielikuvia. Vaikka mainoksen lopussa annettiin kuva, että lainaa saa mihin tarkoitukseen tahansa ja että lainan hakeminen on vaivatonta, mainoksen ei voitu katsoa yllyttävän kuluttajia harkitsemattomaan lainanottoon. Mainos ei antanut kuluttajille liioiteltua kuvaa selvitä sosiaalisista ongelmatilanteista tai parantaa elämän laatua luoton avulla.

Yhtiön TV-mainos ei sisältänyt mitään tarjottuja luottoja koskevia yksityiskohtaisia tietoja. Kuluttajien voitiin yleisesti olettaa tietävän, että laina on maksettava takaisin ja että lainalle on maksettava korkoa. Yhtiön TV-mainos ei ollut voinut antaa kuvaa, etteikö tarjottua luottoa korkoineen ja kustannuksineen ollut maksettava takaisin. Mainoksessa ei ollut tarpeen kertoa lainan takaisinmaksuvelvoitteista. Mainos ei antanut todellisuutta vastaamatonta kuvaa luottosuhteen solmimisesta sauraavista kuluttajan takaisinmaksuvelvoitteista.

Yhtiö tarjosi markkinoimiaan lainoja vakiosopimusehdoilla. Sopimusehdoista ei neuvoteltu kuluttajien kanssa henkilökohtaisesti. Vakiosopimusehtojen käyttö ei sinänsä voinut vaikuttaa po. TV-mainoksen arviointiin. Sopimusehdot olivat kaikki yhtiön esitteessä, johon myös lainahakemuslomakkeet sisältyivät. TV-mainoksessa ei ollut tarpeen kertoa luottokustannuksia koskevia tietoja.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Independent Yksityisrahoitus Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tarjoamasta markkinoinnissaan luottoa yksityiseen kulutukseen

1. korostamalla sanallisesti tai kuvan avulla luoton käyttämistä tavanomaisiin hankintoihin siten, että markkinointi

a) antaa liioitellun kuvan kuluttajan selviytymisestä sosiaalisissa ongelmatilanteissa tai elämän laadun paranemisesta luoton avulla,

b) ei anna todellista kuvaa luottosuhteen solmimisesta seuraavista kuluttajan takaisinmaksuvelvoitteista;

2. kertomatta kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja luottokustannusten arvioimista varten, kun luoton myöntäminen tapahtuu elinkeinonharjoittajan määräämien vakioehtojen perusteella ilman, että ehdoista neuvotellaan henkilökohtaisesti.

Independent Yksityisrahoitus Oy markkinoi syksyllä 1991 kuluttajille televisiomainoksella R-kioskilta saatavalla lainahakemuksella haettavaa suoraluottoa. Mainosta esitettiin valtakunnallisissa televisioverkoissa iltaisin usean viikon ajan.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos oli nopeasti etenevä animaatiofilmi, jossa kuvattiin kuluttajan lainanhakuja lainankäyttötilannetta. Kuluttaja sai yllättäen kutsun juhliin ja huomasi tarvitsevansa uusia vaatteita. Hän ryntäsi Rkioskille ja täytti Independent-lainahakemuksen. Pian hän saikin postitse kirjekuoressa tukun rahaa ja säntäsi rahoineen ostoksille vaate- ja kultasepänliikkeisiin. Tarinan onnelliseksi lopuksi lainarahalla tyylikkäästi pukeutunut kuluttaja ojensi hymyillen uudelle tyttöystävälleen luotolla hankkimansa arvokkaan korun. Independent-luotto oli ratkaissut kuluttajan pulmat. Mainoksen lopuksi speaker sanoi: "Ei väliä mihin tarvitset lainaa. Hae lainapaperit R-kioskilta."

R-kioskilta saatavassa lainahakemuksessa kerrotaan tarjottavien luottojen vakioehdot ja kustannukset. Blanco-laina on suuruudeltaan 10 000 - 75 000 markkaa. Sen korko 18,9 % on sidottu 3 kk:n Helibor-korkoon, minkä lisäksi luotosta peritään perustamismaksua lainasummasta riippuen 550 tai 950 markkaa sekä 20 mk:n hoitopalkkio kuukausittain. Blanco-lainan todellinen vuosikorko 50 000 markan lainalle on 20,3 %. Pikalaina on 5 000 - 9 000 markan suuruinen. Sen korko 20,25 % on sidottu 3 kk:n Helibor-korkoon, perustamismaksu on 350 markkaa lainasummasta riippumatta, minkä lisäksi peritään 20 markan kuukausittainen hoitomaksu. Pikalainan todellinen vuosikorko 9 000 markan luotolle laskettuna on 27,4 %. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainoksessa ei anneta mitään tietoa luottopakettien kustannuksista.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) todetaan lain markkinointia koskevilla säännöksillä olevan kaksi päätavoitetta: ehkäistä epäasianmukaisia, kuluttajiin kohdistuvia markkinointitoimia sekä saada elinkeinonharjoittajat antamaan kuluttajille markkinoinnin yhteydessä kuluttajien järkiperäistä kulutusratkaisua varten tarvittavia tietoja. Säännösten tarkoituksena on vaikuttaa siten, että kulutushyödykkeiden markkinoinnissa otettaisiin riittävästi huomioon myös kuluttajien edut.

Myös hallituksen esityksessä kulutusluottoja koskevaksi lainsäädännöksi (HE 88/1985) mainitaan lainsäädännön keskeiseksi pyrkimykseksi luoda sellaiset markkinointiolosuhteet, että kuluttaja voisi asiallisin perustein ratkaista, kannattaako hänen ottaa luottoa kyseiseen tarkoitukseen, sekä missä muodossa luotto tulisi hänelle edullisimmaksi.

KSL:n 7 luvun perusteluissa kiinnitetään nimenomaisesti huomiota voimakkaan luottomarkkinoinnin merkitykseen ylivelkaantumistilanteiden aikaansaajana. Hallituksen esityksessä todetaan, että voimaperäinen luoton markkinointi saattaa sääntelemättömänä johtaa kuluttajan tekemään sellaisia sitoumuksia, joiden vuoksi hän ylivelkaantuu. Tämän vuoksi KSL:n 7 luvun 5 §:ään otettiin säännös, jonka mukaan kulutusluoton myöntämistä ei saa käyttää pääasiallisena markkinointikeinona markkinoitaessa muita kulutushyödykkeitä. Säännös ei kuitenkaan estä esimerkiksi luottokorttijärjestelmän tai jonkin suoraluoton markkinoimista sinänsä. Se ei siten ole voinut vaikuttaa pankkien ja rahoituslaitosten suoraan luottomarkkinointiin. Tällaista markkinointia voidaan kuitenkin arvioida aina KSL:n 2 luvun 1 §:n sopimatonta markkinointia koskevan säännöksen nojalla.

Hallituksen esityksessä kulutusluottolainsäädännöksi (HE 88/1985) todettiin Suomen oloista tehdyistä selvityksistä ilmenevän, ettei kotitalouksien kulutusluottovelkaantuminen ollut siihen mennessä ollut vielä kovin laajaa, ja että velat olivat Suomessa muihin maihin verrattuna lyhytaikaisempia. Esityksessä todettiin kuitenkin, että myös Suomessa olisi syytä varautua siihen, että kehitys saattaisi lähteä kulkemaan kohti kuluttajien ylivelkaantumista.

Kuluttajien ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyyn panostettiin kulutusluottolainsäädäntöä kehitettäessä vähän. Lainsäädäntöä valmisteltaessa ei kyetty ennakoimaan luotonannon huimaa kasvua 1980-luvun lopulla. Monia mahdollisia keinoja, kuten luottokaupan rajoittamista, peruuttamisoikeuden myöntämistä tai tiedonhankkimisvelvollisuuden asettamista luotonantajalle, ei käytetty. Ennaltaehkäisyyn pyrittiin nimenomaisesti vain muutamilla säännöksillä, joilla haluttiin tukea kuluttajan rationaalisia valintamahdollisuuksia hänen tehdessään luoton ottamista koskevaa päätöstä.

Kuluttajien velkamäärä on Suomessa kasvanut huomattavasti 1980-luvun loppupuolella. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 1991 julkaiseman tutkimuksen mukaan kotitalouksien velkaantumisaste on noussut 1980-luvun alun noin 50 prosentista selvästi yli 80 prosentin vuonna 1989.

Luottosäännöstelyn purkaminen on muuttanut ratkaisevasti kotitalouksien asemaa luottomarkkinoilla. Rahasta on tullut kauppatavaraa. Luotonantajat ovat muuttuneet rahan pihtaajista rahan tyrkyttäjiksi, ja kulutustarkoitukseen tarjottujen luottojen markkinointi on voimistunut. Vapaille rahoitusoloille tyypillisiä luottojen markkinointikeinoja ovat olleet esimerkiksi TV-, teksti-TV- ja paikallisradiomainonta, luottohakemusten lisääminen lehti-ilmoituksiin sekä kioskiketjun käyttäminen luottokaavakkeiden jakelukanavana. Markkinoinnin pääpaino on siirtynyt mielikuvien välittämiseen; erityisesti luoton kätevyys, huolettomuus ja laaja kelpoisuusalue ovat olleet voimakkaasti markkinoituja ominaisuuksia. Kulutukseen tarkoitettujen luottojen voimaperäinen markkinointi on madaltanut kuluttajien kynnystä hakea luottoa. Tämä puolestaan on osaltaan johtanut huonosti harkittuihin luotonottopäätöksiin ja kuluttajien maksuvaikeuksien syntyyn.

Lainan ottamisen taloudellinen merkitys on kuluttajalle suuri. Myös luotonantajien tulisi tuntea vastuunsa sekä luoton myöntämisessä että luoton markkinoinnissa. Luoton markkinoinnissa tulee antaa kuluttajan järkiperäisen päätöksenteon pohjaksi riittävästi tietoa tarjotuista luotoista, eikä markkinoinnilla saa pyrkiä vaikuttamaan kuluttajan päätöksentekoon epäasiallisilla perusteilla.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainoksessa tarjotaan lainaa tavanomaisten kulutushyödykkeiden hankkimiseen. Tämä käy ilmi sekä kuvallisesti esitetyn tarinan juonesta että mainoksen lopussa annettavasta sanallisesta viestistä: "Ei ole väliä mihin tarvitset lainaa." Mainoksessa korostuu nimenomaan luoton käyttämisen helppous ja huolettomuus sen lisäksi, että luoton hakeminen esitetään vaivattomaksi ja yksinkertaiseksi.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n tarjoamaa lainaa haetaan postitse R-kioskilta saatavalla hakemuksella. Lainanhakutilanteeseen ei liity mitään tapauskohtaisia neuvotteluja, vaan Independent Yksityisrahoitus Oy tarjoaa kuluttajille kahta vaihtoehtoista lainapakettia, joiden kaikki sopimusehdot on kiinteästi ennakolta määrätty. Ainoat yksilölliset tekijät myönnettävässä lainassa ovat luoton määrä ja luottoaika. Koska luottohakemuksen käsittely ja luoton myöntäminen tapahtuvat täysin ilman henkilökohtaisia neuvotteluja, markkinoinnissa annettavat tiedot ovat tällöin kuluttajan päätöksenteon ainoa pohja. Tällaisessa järjestelmässä on erityisen tärkeää, että markkinointi ei houkuttele kuluttajaa tekemään harkitsematonta velkaantumispäätöstä.

Animaatiofilmeille on sekä elokuvataiteen yhtenä muotona että mainoksen tehokeinona tyypillistä liioittelu sekä pyrkimys vauhdikkaaseen ja huumoripitoiseen esitykseen. Nämä ominaisuudet erottuvat myös Independent Yksityisrahoitus Oy:n piirretyssä mainosfilmissä. Ei voida olettaakaan, että todellisuus esitettäisiin piirretyissä filmeissä täysin realistisesti, tietynlainen liioittelu on luonnollista. Mainoksen esitystavasta riippumatta on kuitenkin tärkeää, että mainoksen sisältö ja sen välittämät mielikuvat ovat totuudenmukaisia. Mainos ei saa mainonnan tehokeinojenkaan vuoksi olla sellainen, että katsoja ei pysty erottamaan siitä järkevän päätöksenteon kannalta tärkeitä asioita. Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainosfilmin sopimattomuutta ei tee yhtään anteeksiannettavammaksi se seikka, että tapahtumat esitetään piirrettyinä. Päin vastoin piirrosfilmi on omiaan yhä vahvistamaan mainoksessa annettua epärealistista kuvaa kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista.

Televisio on yksi tehokkaimmista markkinointikanavista. Televisiomainokset ovat kestoajaltaan lyhyitä ja sävyltään iskeviä. Televisiomainos yllättää katsojan ja sen vastaanottamiselta on usein vaikea välttyä.

Televisiomainoksissa on vaikea esittää selkeästi ja helposti omaksuttavassa muodossa seikkaperäisiä tietoja markkinoidusta hyödykkeestä. Televisiomainoksen viesti muodostuukin pääasiassa kuvan, liikkeen ja ääniefektien herättämistä mielikuvista. Television välityksellä tapahtuvaa luottomarkkinointia täydentääkin usein kirjallinen esitemateriaali, jolloin suoritettua markkinointia on arvioitava kokonaisuutena. Markkinoinnin kaikkien eri osatoimenpiteiden on kuitenkin oltava kuluttajan kannalta asianmukaisia ja annettava oikea kuva tarjotusta hyödykkeestä.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos keskittyy kuluttajan mielenkiinnon herättämiseen ja antaa vääristyneen kuvan kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista. Televisiomainoksessa ei anneta mitään tietoja tarjottavista tuotteista eli vakioehtoisista lainapaketeista, vaikka mainoksessa tulee korostuneesti esille nimenomaan tuotteiden käyttäminen kulutustarkoitukseen.

Kuluttajalle annetaan asiallista tietoa Independent Yksityisrahoitus Oy:n tarjoamasta luotosta vasta siinä vaiheessa, kun hän televisiomainoksen antaman virikkeen perusteella on jo tehnyt aktiivisen päätöksen hakea lainahakemus R-kioskilta. Tällöin televisiomainos on jo vaikuttanut kuluttajan päätöksentekoon ja antanut sen perusteeksi vinoutuneen kuvan luoton käytön huolettomuudesta, sekä siitä miten elämän ongelmatilanteet voitaisiin ratkaista luoton avulla. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos ei anna asianmukaista ja oikeaa kuvaa tarjotusta hyödykkeestä, vaan pyrkii vaikuttamaan epäasiallisilla perusteilla kuluttajan päätöksentekoon.

Jotta markkinointi kokonaisuudessaan antaisi oikean kuvan tarjotusta luotosta, on tärkeää, että markkinoinnin kaikissa osavaiheissa annetaan kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot luottokustannusten arvioimista varten. Jotta kuluttajan velkaantumispäätös voisi perustua riittävään harkintaan, on tällöin myös televisiomainoksessa, joka antaa voimakkaan virikkeen luoton hakemiselle, annettava tarvittavaa tietoa luottokustannusten arvioimista varten. Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainoksessa näitä tietoja ei anneta, joten markkinointi on tältä osin KSL:n 2 luvun 1 §:n 2 momentin vastaista.

Nyt kyseessä olevan televisiomainoksen käsikirjoitus toimitettiin kesäkuussa 1991 KA:n toimistoon etukäteen kommentoitavaksi. Tiedusteluun vastannut esittelijä ei pelkän käsikirjoituksen perusteella voinut ottaa kantaa mainoksen yleiseen sopimattomuuteen, mutta hän selvitti KA:n aikaisemman ratkaisukäytännön perusteella, että käsikirjoituksen mukaista mainosta ei voida mitenkään pitää yksinomaan jakelukanavan markkinoimisena. Mainoksessa tarjotaan vakioehtoisia lainapaketteja kulutustarkoitukseen, ja siinä korostetaan nimenomaan luoton käyttämistä. Etukäteen annetusta kannanotosta huolimatta Independent Yksityisrahoitus Oy toteutti markkinoinnin käsikirjoituksen mukaisesti.

INDEPENDENT YKSITYISRAHOITUS OY:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olleen kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n toiminta poikkeaa huomattavasti esim. pankkien luotonannosta. Independent Yksityisrahoitus Oy toimii ilman konttoriverkostoa ja näin ollen vailla omaa jakeluverkostoa, jonka välityksellä asiakkaat voisivat saada tietoa Independent Yksityisrahoitus Oy:stä ja sen tuotteista. Tästä syystä yhteistyötä on tehty Rautakirja Oy:n kanssa. Yksityiskohtaiset, vapaaehtoisesti KSL:n 7 luvun vaatimusten mukaisesti laaditut markkinointiesitteet, jotka myös sisältävät luottohakemuskaavakkeen, ovat kuluttajien saatavilla R-kioskeissa. Tästä jakelukanavastaan Independent Yksityisrahoitus Oy tiedottaa kuluttajille pääasiassa sanoma- ja aikakauslehtien sekä television kautta tapahtuvalla markkinoinnilla.

Kuten KA hakemuksessaan on tuonut esille, on Independent Yksityisrahoitus Oy vapaaehtoisesti sitoutunut markkinoinnissaan noudattamaan KSL:n 7 luvun säännöksiä, vaikka sen tuotteet eivät ns. suoraluottoina kuulu säännösten soveltamisalan piiriin. Näin on tehty, koska asianmukaisen tiedottamisen on katsottu palvelevan sekä luotonantajan että luotonottajan etuja. Sen lisäksi, että Independent Yksityisrahoitus Oy harjoittaa vastuullista markkinointia, se soveltaa erittäin tarkkaa, kontrolloitua ja vastuullista luotonantopolitiikkaa. Luottopäätöstä tehtäessä tarkistetaan hakemuksesta ja liitteistä n. 50 eri kohtaa.

Toteuttaessaan televisiomarkkinoinnin Independent Yksityisrahoitus Oy oli siinä käsityksessä, että KA:n toimisto piti mainosta hyväksyttävänä. KA:n toimisto ei liioin mainoksen esittämisaikana vaatinut sen esittämisen kieltämistä. KA:n toimistolle on lisäksi 29.11.1991 toimitetussa lausunnossa ilmoitettu, että mikäli KA vastoin Independent Yksityisrahoitus Oy:n käsitystä kuitenkin katsoisi, että kyseessä on myös tuotteen mainonta, voidaan luoton hinta sisällyttää sanottuun televisiomainokseen. Kun sanotun mainoksen esittäminen lisäksi on vielä lopetettu, vaikuttaa hyvin hämmästyttävältä, että KA nyt vie asian markkinatuomioistuimeen. Ilmeistä onkin, että KA pyrkii tällä menettelyllään luomaan toisaalta jakelukanavamainontaa koskevaa tosiasiallista sääntelyä ja toisaalta laajentamaan KSL:n 7 luvun kulutusluottoja koskevan normiston soveltamisalan lain esitöiden vastaisesti kattamaan myös ns. suorat luotot. Tällaisen sääntelyn aikaansaaminen kuuluu kuitenkin lainsäädäntöelimille.

Kieltohakemuksessaan KA on melko laveasanaisesti esittänyt käsityksensä kuluttajien maksuvaikeuksien ja velkaantumisen syistä sekä lainsäädäntöön sisältyvien vaikutuskeinojen puutteellisuudesta. Esitetyillä näkökohdilla, joista useat on tuotu esiin hyvin yksipuolisesti, on kovin vähän tekemistä nyt kyseessä olevan konkreettisen tapauksen kanssa.

Independent Yksityisrahoitus Oy:n käsitys suoraluottojen markkinoinnin päämäärästä ei ole yhtenevä KA:n käsityksen kanssa. Independent Yksityisrahoitus Oy:n käsityksen mukaan velkakierteeseen joutunut kuluttaja nimittäin ennen pitkää syyllistyy maksuhäiriöihin ja aiheuttaa luottotappioita, mitä ei pidetä Independent Yksityisrahoitus Oy:n liiketoiminnan tavoitteena. Markkinoidut vakuudettomat suoraluotot ovat sen sijaan kuluttajille vaihtoehto esim. osamaksu- tai pankkiluotolle. Kuluttajia informoidaan luottojen kustannuksista täysin asianmukaisesti, eikä heitä pyritä millään tavoin houkuttelemaan harkitsemattomaan velan ottoon vaan pikemmin päin vastoin. On ehkä myös syytä mainita, että kotitalouksien keskimääräinen velkaantumisaste Tilastokeskuksen lähteiden mukaan on vuoden 1989 jälkeen ollut laskussa.

KA on kieltohakemuksessaan pyrkinyt perustelemaan yksilöimättömiä vaatimuksiaan 1 a) ja 1 b). Independent Yksityisrahoitus Oy:n markkinoinnissa KA ilmeisesti pitää sopimattomana ensinnäkin sitä, että hänen sanojensa mukaan "tarjotaan lainaa tavanomaisten kulutushyödykkeiden hankkimiseen". Kuten KA itsekin on todennut, on maksujärjestelmien ja rahoitusmuotojen kehittyminen Suomessa johtanut maksutottumusten muutoksiin. Nykyään on hyvin tavallista, että kulutushyödykkeitä hankitaan luotolla. Tilanne ei mitenkään eroa esim. luottokorttien käytön hyväksyttävyydestä. KA on lisäksi toistuvasti kieltohakemuksessaan ottanut esille luoton hakemisen esittämisen vaivattomaksi ja yksinkertaiseksi kielteisenä piirteenä. Lisäksi luoton käyttämisen helppous ja huolettomuus ovat joutuneet KA:n kritiikin kohteeksi. Kyseisissä seikoissa sinänsä tai niiden käyttämisessä markkinoinnin yhteydessä ei ole mitään negatiivista.

KA on edelleen kieltohakemuksessaan kiinnittänyt huomiota Independent Yksityisrahoitus Oy:n tuotteiden vakioehtoisuuteen ja yksilöllisten luottoneuvottelujen puuttumiseen. On luonnollista, että tällaisessa tilanteessa markkinoinnissa annettavat tiedot muodostavat kuluttajan päätöksenteon perustan. Sen sijaan KA:n väittämä, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n jakelukanavia koskeva televisiomainonta tässä suhteessa olisi kuluttajan lainanottopäätöksen peruste, ei voi pitää paikkaansa. Independent Yksityisrahoitus Oy:n lainahakemuksen täyttäminen edellyttää markkinointiesitteessä selkeästi annettujen tietojen omaksumista sekä kuluttajan itsenäistä velanottoon liittyvää harkintaa. Aivan kuten KA hakemuksessaan on todennut, täydentää tässäkin tapauksessa television välityksellä tapahtuvaa jakelukanavamarkkinointia R-kioskeista saatava esitemateriaali. Independent Yksityisrahoitus Oy:n markkinointia on arvioitava tämän kokonaisuuden perusteella.

KA:n argumentointi on ristiriitaista myös mainoksen tyylilajia, animaatiofilmiä koskevalta osalta. Kuten KA aivan oikein on todennut, on animaatiofilmille tyypillistä liioittelu sekä pyrkimys vauhdikkaaseen ja huumoripitoiseen esitykseen, jolloin ei voida olettaakaan, että todellisuus esitettäisiin täysin realistisesti. Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainosfilmin kohdalla sanottu yleisesti hyväksytty tyylilaji on kuitenkin KA:n käsityksen mukaan yllättäen "omiaan yhä vahvistamaan mainoksessa annettua epärealistista kuvaa kuluttajan velkaantumispäätöksen seurauksista". Tätä perusteluketjua ei kohtuuden nimessä voi pitää johdonmukaisena. Sen perusteella tehtävä johtopäätös olisi lähinnä, etteivät rahoitusta tarjoavat yritykset mainonnassaan saa käyttää tyylilajina animaatiotekniikkaa, vaikka tämän käyttö liioittelevine piirteineen muussa markkinoinnissa onkin täysin hyväksyttävää.

KA on kieltohakemuksessaan vaatimuskohdan 2) perusteluissa pitänyt moitittavana, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomainos "keskittyy kuluttajan mielenkiinnon herättämiseen". Tämä on nimenomaan jakelukanavamainonnan tarkoitus ja jakeluverkostoa vailla toimivan yrityksen ainoa mahdollisuus tiedottaa olemassaolostaan. Onkin selvää, että Independent Yksityisrahoitus Oy:n mainoksen tarkoitus on ollut ainoastaan markkinoida yrityksen jakelukanavia, joista asianmukaisesti lisätiedot tuotteista ovat saatavilla.

KA pitää kuitenkin sopimattomana sitä, että "kuluttajalle annetaan tietoa Independent Yksityisrahoitus Oy:n tarjoamasta tuotteesta vasta siinä vaiheessa, kun hän televisiomainoksen antaman virikkeen perusteella on jo tehnyt aktiivisen päätöksen hakea lainahakemus R-kioskilta." On jälleen kerran korostettava, että kyseessä ei tässä vaiheessa ole lainanotto- tai lainan myöntämispäätös.

Todettakoon, että hallituksen esityksessä mainitaan nimenomaisesti, että KSL:n 2 luvun 1 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta on merkityksellistä, että kuluttajalla on kaikki tarpeellinen tieto käytettävissä ennen hyödykkeen hankkimista. Eri markkinoinnin osa-alueisiin ei siten voida kohdistaa täyden informaation vaatimusta.

Edellä esitetyn perusteella ei Independent Yksityisrahoitus Oy jakelukanavamarkkinoinnissaan tai muussakaan markkinoinnissaan ole syyllistynyt KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaiseen kuluttajan kannalta sopimattomaan menettelyyn.

Mainosten tyylilajista, voimaperäisyydestä ja onnistuneisuudesta voidaan olla erittäin montaa mieltä. Se, että jokin mainos juoneltaan ja toteutukseltaan voi olla naivi tai jopa ärtymystä aiheuttava ja että sen esitämisajankohta ajoittuu siten, ettei vastaavanlaista liiketoimintaa tällöin juuri markkinoida, ei kuitenkaan merkitse sitä, että kyseinen mainos olisi sopimaton tai KSL:n vastainen.

Markkinointi on pääasialliasesti jakelukanavamarkkinointia. Mikäli markkinointi joltain osin sisältää myös tuotemarkkinointia, on se luonnollisesti KSL:n alaista. Näin ollen kysymys siitä, onko hakemuksen kohteena oleva markkinointi ollut jakelukanavamarkkinointia vai ei, on enemmänkin oikeudellista argumentointia. Toisaalta, jakelukanavamarkkinointi ilman, että siinä jollain abstraktisella tasolla esitetään ao. jakelukanavaa hyödyntäviä tuotteita, on mahdotonta. Näin ollen tuotemarkkinoinnin ja jakelukanavamarkkinoinnin raja on aina häilyvä.

Arvosteltaessa jakelukanavamarkkinointiin liittyvän tuotemarkkinoinnin mahdollista sopimattomuutta on tuotemarkkinoinnin osa-aluetta tarkasteltava ottaen huomioon kaikki muu informaatio mitä ao. tuotemarkkinointiin kokonaisuutena liittyy. Näin siksi, että jakelukanavamarkkinointi sinänsä pyrkii olemaan ehkä tavallista enemmän huomiota herättävää ja mikäli juuri tämä on markkinoinnin tarkoitus, ei jakelukanavamarkkinointiin sisältyvän tuotemarkkinoinnin sopivuutta tai sopimattomuutta voida arvioida erillisenä ao. tuotteeseen muutoin liittyvästä tuotemarkkinoinnista. Huomio kiinnittyy tällöin erityisesti markkinoinnin informatiivisuuteen, jolloin ratkaisevaa lienee se, mitä tietoja kuluttajalla on käytettävissään ennen lopullista kulutushyödykkeen hankkimista koskevaa päätöstä.

Luoton käyttötarkoituksella ei voi olla merkitystä arvioitaessa markkinoinnin sopimattomuutta. Mikäli luottoa markkinoidaan mihin tahansa tarkoitukseen (varsinaiset kulutusluotot ovat luonnollisesti asia erikseen), joka ei ole hyvän tavan vastainen, on markkinointi tältä osin sopusoinnussa kuluttajansuojalainsäädännön kanssa. Lisäksi mainos ei ole sopimattomalla tavalla korostanut luoton käyttämistä juuri tavanomaisiin hankintoihin. Mainos on hyvin abstrakti käyttötarkoituksen osalta, ja eniten korostuu mainoksen lopussa kertojan ääni "Ei väliä mihin tarvitset lainaa, hae lainapaperit R -kioskilta".

Edellä mainittu koskee myös kysymystä elämänlaadun paranemisesta luoton avulla. Tuotemarkkinointi nimenomaan pyrkii korostamaan elämänlaadun paranemista markkinoitavan hyödykkeen avulla. Luoton markkinointia ei voida tässäkään suhteessa arvioida erilaisten kriteereiden perusteella.

Se seikka, että hakemuksen kohteena olevassa mainoksessa ei ole mainittu, että luotto on maksettava takaisin, ei myöskään tee markkinoinnista sopimatonta. Lainan takaisinmaksuvelvoite on niin itsestään selvä asia, että myös KA:n mainitsemat markkinoinnille enemmän alttiina olevat kohderyhmät ymmärtävät, että luotto on maksettava takaisin. Tässä yhteydessä voidaan viitata uudestaan markkinatuomioistuimen ratkaisuun MT 1981:5, jossa katsottiin, että markkinoinnissa ei ole tarpeen ilmoittaa mm. maksun viivästymisen yleisistä seuraamuksista. Myös hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi on todettu, että tiedonantovelvollisuus ei ulotu seikkoihin, jotka koskevat tuotteen yleisesti tunnettuja ominaisuuksia. Tämä periaate on myös selkeästi lausuttu markkinatuomioistuimen ratkaisussa MT 1991:4.

Vaatimuksen mukaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja ei tarvitsisi kertoa luoton markkinoinnissa mikäli luoton myöntäminen ei tapahdu vakioehtojen perusteella. Edelleen myös vakioehtojen perusteella tapahtuva luoton markkinointi ei olisi sopimatonta mikäli kuluttajalle tarjoutuu mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvotteluun. Vastaavasti, mikäli markkinoinnissa kerrotaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot, ei se seikka, että luotto myönnetään vakioehtojen perusteella ilman henkilökohtaista neuvottelua, tee markkinointia sopimattomaksi.

Tältä osin on riittävää, että kuluttajalla on ennen päätöksentekoa käytössään kaikki taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan, että KSL:n 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ei nimenomaan ole määritelty, missä määrin velvollisuus vähimmäistietojen antamiseen kohdistuu markkinoinnin osatoimeen vai onko kysymyksessä kokonaisarvostelu. Hallituksen esityksen mukaan yleensä ratkaiseva merkitys on annettava sille, mitä tietoja kuluttajan käytettävissä on ennen hyödykkeen hankkimista.

Markkinointi on tarkoitettu olemaan jakelukanavamarkkinointia ja siihen sisältyvä vähäistä itse tuotteeseen liittyvää osuutta on silloin arvosteltava suhteessa koko siihen informaatiomäärään, mikä kuluttajalle päätöksenteoksen pohjaksi annetaan ennen lopullisen lainahakemuksen jättämistä. Myös markkinatuomioistuimen ratkaisussa MT 1991:4, jossa oli kyse luoton markkinoinnista TV:ssä, todetaan, että (pankki)lainan ottamisesta ei päätetä pelkän televisiomainoksen perusteella, joten mm. luoton kustannuksista ei ollut tarpeen kertoa TV-mainoksessa, kun tällainen tieto oli muutoin saatavissa ennen lopullista päätöksentekoa.

Vakioehtoisuus ei ole tässä yhteydessä relevanttia, ottaen huomioon, että erittäin suuri osa kulutuskaupasta perustuu vakioehtoihin. Vakioehdot ovat sinänsä hyväksyttyjä. KSL:n 3 luvun nojalla KA:lla on toimivalta puuttua elinkeinonharjoittajan käyttämiin sopimusehtoihin. Sopimusehtojen ja nimenomaan vakioehtojen olemassaololla ei siten voi olla merkitystä arvioitaessa markkinoinnin sopivuutta.

Myös se seikka, onko kuluttajalla mahdollisuutta henkilökohtaisesti neuvotella vakioehdoista vai ei, liittyy pikemminkin sopimusehtojen sääntelyyn kuin markkinointiin. Vakioehtot merkitsevät pääsääntöisesti sitä, että niiden ehdoista ei neuvotella. Näin ollen mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvotteluun ei voi olla merkityksellistä asiassa. Todettakoon muiden luottojen markkinoinnin osalta, että myös näissä tapauksissa luotto myönnetään pääsääntöisesti vakioehtojen perusteella.

KA:n 2 vaatimuksen hyväksyminen merkitsisikin sitä, että suoraluottojen markkinointi asetettaisiin eri asemaan kuin muiden luottojen markkinointi. Pankin konttorista myönnettävää luottoa voisi tämän jälkeen markkinoida esim. TV-mainoksissa nykyisen käytännön mukaisesti ilman, että samalla kerrottaisiin kaikkia taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja luottokustannusten arvioimista varten. Sen sijaan kaikki suoraluotot joutuisivat toisen tyyppisen käsittelyn kohteeksi, jolloin tämän luottotyypin tehokas markkinointi suhteessa muuhun luoton markkinointiin heikentyisi olennaisesti.

Mitä tulee yleiseen markkinoinnin ja kuluttajien velkaantumisasteen väliseen syy-yhteyteen, niin näyttää siltä, että tällaista syy-yhteyttä ei pystytä esittämään. Tämän yksittäistapauksen kannalta asialla ei sinänsä ole merkitystä. Ainoa johtopäätös, mikä tästä voidaan vetää on se, että suoraluottomarkkinointia ei syy-yhteyden puuttuessa pitäisi pyrkiä käsittelemään muusta luoton ja samantapaisten palveluiden/hyödykkeiden markkinoinnista poikkeavalla tavalla.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Independent Yksityisrahoitus Oy on markkinoinut syksyllä 1991 kuluttajille TV-mainoksella R-kioskilta saatavalla lainahakemuksella haettavia luottoja. Mainosta on esitetty 19.9. 14.10.1991 valtakunnallisissa televisioverkoissa yhteensä 12 kertaa.

Yhtiön TV-mainos on ollut nopeatempoinen animaatiofilmi, jossa on kuvattu lainan hakua ja käyttöä. Filmissä miespuolinen henkilö saa yllättäen kutsun juhliin naapuriin. Hän huomaa tarvitsevansa uusia vaatteita. Hän ryntää R-kioskille ja täyttää Independent -lainahakemuksen. Seuraavaksi hän saa postitse kirjekuoressa tukun rahaa ja ryntää rahoineen ostoksille vaate- ja kultasepänliikkeisiin. Lopussa hän tyylikkäästi pukeutuneena ojentaa naispuoliselle naapurilleen korun. Mainoksen lopuksi speaker sanoo: "Ei väliä mihin tarvitset lainaa. Hae lainapaperit R-kioskilta."

Yhtiö tarjoaa kuluttajille kahta erilaista lainaa, "blancolainaa" ja "pikalainaa". "Blancolainan" määrä on 10 000 - 75 000 markkaa. Sen korko 18,9 prosenttia on sidottu kolmen kuukauden helibor -korkoon. Lisäksi luotosta peritään perustamismaksua lainasummasta riippuen 550 tai 950 markkaa sekä 20 markan hoitopalkkio kuukausittain. Esim. 50 000 markan "blancolainan" todellinen vuosikorko on 20,3 prosenttia. "Pikalaina" on suuruudeltaan 5 000 - 9 000 markkaa. Sen korko 20,25 prosenttia on sidottu kolmen kuukauden helibor -korkoon. Perustamismaksu on 350 markkaa lainasummasta riippumatta, minkä lisäksi peritään 20 markan suuruinen hoitomaksu kuukaudessa. Esim. 9 000 markan "pikalainan" todellinen vuosikorko on 27,4 prosenttia.

TV-mainoksessa tarjottavien po. luottojen ehdot sisältyvät Rkioskilta saatavaan esitteeseen. Esitteessä ovat myös tiedot kummankin lainan korosta, perustamismaksuista ja hoitopalkkioista. Esitteeseen sisältyy kummankin lainan hakemista varten irtirepäistävä kuluttajan täytettävä lainahakemus sekä kirjekuori hakemuksen lähettämistä varten.

Yhtiön esitteessä olevien kirjallisten ehtojen mukaan yhtiö antaa "blancolainaa" 25 vuotta täyttäneille henkilöille, joiden vakituiset palkkatulot ovat vähintään 6 000 markkaa kuukaudessa, ja "pikalainaa" 22 vuotta täyttäneille henkilöille, joiden vakituiset palkkatulot ovat vähintään 5 000 markkaa kuukaudessa. Lainahakemukseen kuluttajan on liitettävä työnantajan täyttämä palkkatodistus tai -laskelma, valokopio passista, ajokortista tai virallisesta henkilötodistuksesta sekä viimeisin verotustodistus tai sen jäljennös.

1. Yhtiön TV-mainoksessa olevassa animaatiofilmissä kuvataan lainan hakua ja lainan käyttötarkoitusta tällaiselle filmille tyypillisellä tavalla, liioitellen ja humoristisesti. Kuluttajille on selvää, että lainan hakeminen ja käyttäminen ei tapahdu todellisuudessa sillä tavoin kuin se on kuvattu mainoksen piirrososassa. Mainos voi enintään synnyttää yleisiä mielikuvia. Vaikka mainoksen lopussa annetaan kuva, että lainaa saa mihin tarkoitukseen tahansa ja että lainan hakeminen on vaivatonta, mainoksen ei voida katsoa yllyttävän kuluttajia harkitsemattomaan lainanottoon.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön mainos ei anna kuluttajille liioiteltua kuvaa selvitä sosiaalisista ongelmatilanteista tai parantaa elämän laatua luoton avulla.

Yhtiön TV-mainos ei sisällä mitään tarjottuja luottoja koskevia yksityiskohtaisia tietoja. Kuluttajien voidaan yleisesti olettaa tietävän, että laina on maksettava takaisin ja että lainalle on maksettava korkoa. Yhtiön esitteestä kuluttaja saa myös tiedot lainan korosta, perustamismaksuista ja hoitopalkkioista. Esitteeseen sisältyvät myös eri takaisinmaksuvaihtoehtoja koskevat yksityiskohtaiset kuukausittaiset maksuerätaulukot. Yhtiön po. TV-mainos ei ole voinut antaa kuvaa, etteikö tarjottua luottoa korkoineen ja kustannuksineen ole maksettava takaisin. Mainoksessa ei ole ollut tarpeen kertoa lainan takaisinmaksuvelvoitteista.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön mainos ei anna todellisuutta vastaamatonta kuvaa luottosuhteen solmimisesta seuraavista kuluttajan takaisinmaksuvelvoitteista.

2. Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1991:4 perusteluissa lausunut mm. seuraavaa: "Televisiomainokset ovat tavallisesti kestoajaltaan lyhyitä. Televisiomainoksessa esitettyjä yksityiskohtaisia tietoja on vaikea omaksua eikä niitä voi heti tarkastaa. Niissä ei voida edellyttää kerrottavan seikkaperäisiä tietoja markkinoidusta hyödykkeestä. Mikäli televisiomainoksessa esitetään yksityiskohtaisia tietoja, ne on esitettävä erityisen selkeästi, jotta kuluttajalle ei televisiomainoksen luonteen vuoksi synny virheellistä kuvaa." Mainitun ratkaisun perusteluissa lausuttiin lisäksi, että kuluttajien voidaan yleisesti olettaa tietävän, että pankkilainasta aina aiheutuu kustannuksia esim. korkoina, leimaverona ja erilaisina pankin "palvelumaksuina".

Lainan ottamisesta ei päätetä pelkän televisiomainoksen perusteella. Yhtiön TV-mainoksessa ei ole kerrottu mitään yksilöityjä tietoja tarjotuista lainoista tai niiden myöntämisedellytyksistä. Mainoksen asiatiedot rajoittuvat lähinnä lainan myöntäjään ja lainahakemuslomakkeen noutopaikkaan R-kioskiin.

Kuluttajien ei tarvitse yhtiöltä lainaa hakiessaan ilmoittaa lainan käyttötarkoitusta. Kuluttajien on kuitenkin täytettävä seikkaperäinen lainahakemus ja mm. liitettävä siihen työnantajan antama palkkatodistus tai -laskelma.

Yhtiö tarjoaa markkinoimiaan lainoja vakiosopimusehdoilla. Sopimusehdoista ei neuvotella kuluttajien kanssa henkilökohtaisesti. Vakiosopimusehtojen käyttö ei sinänsä voi vaikuttaa po. TV-mainoksen arviointiin. Sopimusehdot ovat kaikki yhtiön esitteessä, johon myös lainahakemuslomakkeet sisältyvät. Esitteessä on mm. taulukko kuukausitulojen mukaan määritellyistä lainojen enimmäismääristä sekä taulukko lainojen vaihtoehtoisista maksueristä. Esitteeseen sisältyvät myös selkeät tiedot kaikista tarjottujen luottojen kustannuksista.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön po. TV-mainoksessa ei ole ollut tarpeen kertoa luottokustannuksia koskevia tietoja.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä KA:n hakemuksen.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Luukko, Mäkinen, P. ja Ollikainen

Asiassa äänestys

Jäsen Ollikainen, jonka lausuntoon jäsenet Aaltonen ja Luukko yhtyivät, lausui:

Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1991:4 perusteluissa lausunut mm. seuraavaa: "Televisiomainokset ovat tavallisesti kestoajaltaan lyhyitä. Televisiomainoksessa esitettyjä yksityiskohtaisia tietoja on vaikea omaksua eikä niitä voi heti tarkastaa. Niissä ei voida edellyttää kerrottavan seikkaperäisiä tietoja markkinoidusta hyödykkeestä. Mikäli televisiomainoksessa esitetään yksityiskohtaisia tietoja, ne on esitettävä erityisen selkeästi, jotta kuluttajalle ei televisiomainoksen luonteen vuoksi synny virheellistä kuvaa."

Independent Yksityisrahoitus Oy:n luottojen korot, perustamiskustannukset ja hoitopalkkiot ovat huomattavasti tavanomaista korkeammat. Lainanottaja ei voi neuvottelemalla vaikuttaa niiden tasoon. Kustannusten tason kertominen on mahdollista kummankin lainatyypin kohdalla esittämällä yksi prosenttiluku. Lainanhoitokustannusten kertominen televisiomainonnassa on tämän vuoksi markkinoijalle yksinkertaista ja mahdollista. Se on korkeiden luottokustannusten vuoksi myös kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta perusteltua.

Tämän vuoksi on Independent Yksityisrahoitus Oy:n televisiomarkkinointia, joka jättää kertomatta lainanhoitokustannusten tason, pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

Harkitsen KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Independent Yksityisrahoitus Oy:tä 200 000 markan sakon uhalla markkinoimasta kuluttajille luottoa kertomatta televisiomainonnassa lainan korosta, perustamiskustannuksista ja hoitopalkkiosta muodostuvien luottokustannusten suuruusluokkaa, kun luoton myöntäminen tapahtuu elinkeinonharjoittajan vakioehtojen perusteella ilman, että ehdoista neuvotellaan henkilökohtaisesti.

Kieltoa on noudatettava heti.

Muilta osin yhdyn enemmistön päätökseen.

---

[SV]

KO mot Independent Yksityisrahoitus Oy (bolaget). I den animationsfilm, som utgjorde bolagets TV-reklam, avbildades ansökan om lån och lånets användningsändamål på det för sådana filmer vanliga sättet, överdrivet och humoristiskt. Det var klart för konsumenterna att ansökan om och användning av lånet inte i verkligheten skedde på det sätt, som avbildades i reklamens tecknade del. Reklamen kunde på sin höjd uppväcka en allmän föreställning. Ehuru det i reklamens slut ingavs en bild av att man kan få lån till vad som helst och att det är bekvämt att ansöka om lån, kunde reklamen inte anses egga konsumenterna att oöverlagt taga upp kredit. Reklamen hade inte ingivit konsumenterna någon överdriven bild av att klara upp sociala problemsituationer eller förbättra levnadskvaliten med hjälp av kredit.

Bolagets TV-reklam innehöll alls inga detaljerade uppgifter om de erbjudna krediterna. Man kunde allmänt antaga att konsumenterna vet att ett lån skall betalas tillbaka och att man måste betala ränta på lån. Bolagets TV-reklam kunde inte ha ingett bilden att man inte måste återbetala det erbjudna lånet med räntor och kostnader. Det hade inte varit nödvändigt att i reklamen berätta om skyldigheten att återbetala lånet. Reklamen hade inte givit någon verkligheten inte motsvarande bild av den konsumentens återbetalningsskyldighet, som följer av att ett kreditförhållande ingås.

Bolaget erbjöd lån med standardvillkor. Avtalsvillkoren diskuterades inte personligen med konsumenterna. Anvädningen av standardvillkor kunde inte i sig inverka på bedömningen av ifrågavarande TV-reklam. Alla avtalsvillkor fanns i bolagets broschyr, som också innehöll låneansökningsblanketter. Det hade inte varit nödvändigt att i TV-reklamen lämna information om kostnaderna för krediten.

KSL_2_kap._1_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Independent Yksityisrahoitus Oy med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § vid vite förbjudes att i sin marknadsföring erbjuda kredit för privatkonsumtion

1. med betoning i ord eller med hjälp av bild användning av kredit för vanliga anskaffningar så att marknadsföringen

a) inger en överdriven bild av hur konsumenten med hjälp av kredit klarar av sociala problemtillfällen eller bättrar levnadskvalit‚n,

b) inte ger en verklig bild av de på en ingången kreditförbindelse följande återbetalningsskyldigheten för konsumenten;

2. utan att det omtalas för konsumentens ekonomiska trygghet erforderliga uppgifter för bedömande av kreditkostnaden, då beviljande av krediten sker på grundval av näringsidkaren fastställda standardvillkor, utan att det förekommer personlig överläggning rörande villkoren.

Independent Yksityisrahoitus Oy marknadsförde hösten 1991 till konsumenterna genom televisionsreklam direktkredit, som fanns att få genom låneansökningar, vilka tillhandahölls genom Rkioskerna. Reklamen visades i rikstäckande televisionsnät under flera veckors tid.

Independent Yksityisrahoitus Oy:s televisionsreklam var en snabbt framskridande animationsfilm, där det avbildas konsumentens låneanskaffnings- och låneanvändningssituation. Konsumenten fick oväntat inbjudan till en fest och märkte att han behöver nya kläder. Han rusade till R-kiosken och fyllde i en Independent-låneansökan. Snart fick han också med posten ett kuvert med en bunt pengar och skyndade med pengarna på uppköp i ekiperings- och guldsmedsaffärer. Som lyckligt slut på historien överräckte den för lånade pengar stiligt klädde konsumenten leende ett på kredit anskaffat värdefullt smycke till sin nya flickvän. Independent-krediten hade löst konsumentens problem. I reklamens slut sade speakern: "Det betyder inget vad Du behöver pengar till. Hämta lånepapper från R-kiosken."

I den låneansökan, som erhålles från R-kiosken, redogöres för de erbjudna krediternas standardvillkor och kostnader. Blancolån är på 10 000 - 75 000 mark. Räntan är 18,9 % och bunden till 3 månaders Helibor-ränta, vartill dessutom uppbäres en uppläggningsavgift, som beroende på lånesumman är 550 eller 950 mark samt 20 mark i skötselavgift per månad. Den verkliga årliga räntan på ett 50 000 marks Blanco-lån är 20,3 %. Snabblån är på 5 000 - 9 000 mark. Dess ränta 20,25 % är bunden till 3 månaders Helibor-ränta, uppläggningsavgiften är 350 mark oberoende av lånesumma, vartill kommer en månatlig skötselavgift på 20 mark. Den verkliga årliga räntan på ett 9 000 marks snabblån är 27,4 %. I Independent Yksityisrahoitus Oy:s televisionsreklam lämnas ingen som helst uppgift om kostnaderna för lånepaketen.

Enligt KSL 2 kap. 1 § får vid marknadsföring inte användas förfarande, som strider mot god sed eller eljest är otillbörligt mot konsumenterna. Marknadsföring, vari ej ingår uppgifter, som är av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas hälsa eller ekonomiska trygghet, skall alltid anses otillbörlig.

I regeringens proposition med förslag till konsumentskyddslagstiftning (RP 8/1988) fastslås att lagens stadganden om marknadsföring har två huvudsyften: att förebygga osakliga marknadsföringsåtgärder, vilka riktas mot konsumenterna, samt förmå näringsidkarna att i samband med marknadsföringen ge konsumenterna den information, som fordras för förnuftiga konsumtionsbeslut. Stadgandets målsättning är att inverka så att man vid marknadsföringen i tillräcklig grad tar hänsyn också till konsumenternas intressen.

Även i regeringens proposition med förslag till lagstiftning om konsumentkrediter (RP 88/1985) nämnes det som ett centralt syfte att skapa sådana marknadsförhållanden att konsumenten på sakliga grunder kan avgöra om det lönar sig för honom att ta upp kredit för ifrågavarande ändamål och i vilken form krediten blir förmånligast för honom.

I motiveringarna för KSL 7 kap. fästes uppmärksamheten uttryckligen vid en kraftig kreditmarknadsförings betydelse för att ge upphov till lägen med överstor skuldsättning. I regeringens proposition fastslås det att en intensiv marknadsföring av krediter kan, om den är oreglerad, leda till att konsumenten ingår sådana förbindelser att han därigenom blir över-skuldsatt. Av denna anledning intogs i KSL 7 kap. 5 § ett stadgande, enligt vilket konsumentkreditgivning inte får användas som huvudsakligt argument vid marknadsföring av andra konsumtionsnyttigheter. Stadgandet hindrar emellertid inte marknadsföring av kreditkortssystem eller någon direktkredit såsom sådant. Det har därför inte kunnat inverka på bankers och penninginrättningars direkta kreditmarknadsföring. Sådan marknadsföring kan emellertid alltid bedömas med stöd av reglerna om otillbörlig marknadsföring i KSL 2 kap. 1 §.

I regeringens proposition beträffande lagstiftning om konsumentkrediter (RP 88/1985) fastslogs det att det ur utredningar beträffande förhållandena i Finland framgick att hushållens skuldsättning beträffande konsumtionskrediter dittills inte var särskilt omfattande och att skulderna i Finland i jämförelse med andra länder var kortvariga. I propositionen konstaterades det dock att det vore skäl att även i Finland vara beredd på att utvecklingen kunde gå mot att konsumenterna bleve över-skuldsatta.

Vid utformningen av konsumentkreditlagstiftningen sysslade man föga med åtgärder för att förebygga att konsumenterna bleve över-skuldsatta. Då lagstiftningen bereddes kunde man inte förutse kreditgivningens väldiga tillväxt under slutet av 1980-talet. Flera möjliga medel, såsom begränsning av kredithandeln, medgivande av rätt att frånträda eller stadgande om skyldighet för kreditgivaren att skaffa sig upplysningar, kom ej att användas. Till förebyggande strävade man uttryckligen blott i några stadganden, vari man önskade stödja konsumentens rationella valmöjligheter då han fattade beslut rörande upptagande av kredit.

Konsumenternas skuldbörda har i Finland avsevärt ökat under 1980-talets senare del. Enligt den av rättspolitiska forskningsanstalten år 1991 publicerade undersökningen har hushållens skuldsättningsgrad stigit från c:a 50 procent i början av 1980-talet till över 80 procent år 1989.

För konsumenten är det av stor ekonomisk betydelse då ett lån tages. Även långivaren borde känna ansvar såväl då krediten beviljas som då krediten marknadsföres. Vid marknadsföring av kredit bör det lämnas tillräckliga uppgifter som grund för konsumentens förnuftiga beslutsfattande beträffande den erbjudna krediten, ej heller får man genom marknadsföringen söka påverka konsumentens beslutsfattande med osakliga motiv.

I Independent Yksityisrahoitus Oy:s reklam erbjudes lån för anskaffning av vanliga konsumtionsnyttigheter. Detta framgår såväl av den i bild visade historiens tema som av det i reklamens slutskede lämnade verbala budskapet: "Det betyder inget vad Du behöver pangar till." I reklamen betonas just hur enkelt och bekymmersfritt det är att använda krediten, förutom att det visas hur besvärsfritt och enkelt det är att söka krediten.

Den av Independent Yksityisrahoitus Oy erbjudna krediten sökes per post på ansökningsblankett, som erhålles i R-kioskerna. Det förekommer inga överläggningar om det enskilda fallet, utan Independent Yksityisrahoitus Oy erbjuder konsumenterna två alternativa lånepaket, där alla avtalsvillkor är fast bestämda på förhand. De enda individuella faktorerna vid det beviljade lånet är kreditens storlek och kredittiden. Eftersom behandlingen av låneansökan och beviljandet av krediten sker helt utan personliga överläggningar, blir de i marknadsföringen lämnade uppgifterna den enda grunden för konsumentens beslutsfattande. Vid ett sådant förfarande är det speciellt viktigt att marknadsföringen inte lockar konsumenten att fatta oöverlagda beslut att skuldsätta sig.

En animationsfilm är både en form inom filmkonsten och har dessutom en för reklamens effektmedel typisk överdrift samt strävan efter en snabb och humoristisk presentation. Dessa egenskaper framträder också i Independent Yksityisrahoitus Oy:s tecknade reklamfilm. Man kan inte förutsätta att verkligheten i en tecknad film framställes fullständigt realistiskt, en viss överdrift är naturlig. Oberoende av reklamens presentationssätt är det emellertid viktigt att dess innehåll och den föreställning den förmedlar är sanningsenliga. Reklamen får ej ens som ett marknadsföringens effektmedel vara sådan att åskådaren inte förmår därur urskilja för ett förnuftigt beslutsfattande viktiga saker. Independent Yksityisrahoitus Oy:s reklamfilms otillbörlighet blir inte alls mera ursäktlig därför att händelserna framställas tecknade. Den tecknade filmen är tvärtom ägnad att ytterligare förstärka den i reklamen givna orealistiska bilden av följderna av en konsuments beslut att skuldsätta sig.

Televisionen är en av de effektivaste reklamkanalerna. Televisionsreklamer är av kort varaktighet och dessprägel slående. Televisionsreklam överraskar tittaren och det är ofta svårt att undvika att taga emot den.

I televisionsreklam är det svårt att i klar och lättbegriplig form förmedla utförlig information om den marknadsförda nyttigheten. En televisionsreklams budskap består därför också huvudsakligen av de av bilden, rörelsen och ljudeffekten framkallade föreställningarna. Genom television förmedlad marknadsföring av krediter kompletteras också ofta med skriftligt broschyrmaterial, varvid den verkställda marknadsföringen bör bedömas som en helhet. Alla delåtgärder i marknadsföringen måste emellertid vara sakenliga ur konsumentens synpunkt och ge en riktig bild av den erbjudna nyttigheten.

Independent Yksityisrahoitus Oy:s televisionsreklam koncentrar sig på att väcka konsumentens intresse och ger en förvrängd bild av följderna av konsumentens beslut att skuldsätta sig. I televisionsreklamen ges ingen som helst information om den erbjudna produkten, d.v.s. standardvillkoren för lånepaketen, ehuru det i reklamen accentuerat kommer fram just produktens användning för konsumtionsändamål.

Konsumenten får saklig information om den av Independent Yksityisrahoitus Oy erbjudna krediten först i det skede, då han med anledning av den av televisionsreklamen förmedlade impulsen redan har fattat det aktiva beslutet att hämta en låneansökan från R-kiosken. Då har televisionsreklamen redan påverkat konsumentens beslutsfattande och som grund därför givit den snedvridna bilden av den bekymmersfria användningen av krediten samt av hur man kan lösa problemsituationer i livet med hjälp av kredit. Independent Yksityisrahoitus Oy:s tevereklam ger ingen sakenlig och riktig bild av den erbjudna nyttigheten, den strävar blott att med osakliga grunder påverka konsumentens beslutsfattande.

För att marknadsföringen i dess helhet skall ge en riktig bild av den erbjudna krediten är det viktigt att det i marknadsföringens alla skeden lämnas konsumenten med hänsyn till dennes ekonomiska trygghet behövliga uppgifter för bedömning av kreditens kostnader. För att konsumentens beslut att skuldsätta sig skall kunna fattas efter tillräckligt övervägande är det, även i televisionsreklam, som ger en stark impuls att skaffa kredit, nödvändigt att ge tillräcklig information för bedömning av kreditens kostnader. I Independent Yksityisrahoitus Oy:s televisionsreklam ges inte sådan information, varför marknadsföringen i denna del strider mot KSL 2 kap. 1 § 2 mom.

Manuskriptet till den televisionsreklam, varom nu är fråga, lämnades i juni 1991 till KO:s byrå för kommentarer. Den föredragande, som tog emot förfrågningen, kunde inte enbart på grund av manuskriptet taga ställning till reklamens allmänna otillbörlighet, men han klargjorde på basen av KO:s tidigare avgörandepraxis att en reklam enligt manuskriptet inte alls kunde anses utgöra en reklam för enbart distributionskanalen. I reklamen erbjudes alternativa lånepaket för konsumtionsändamål och däri betonas just användningen av kredit. Trots det på förhand givna ställningstagandet genomförde Independent Yksityisrahoitus Oy marknadsföringen i enlighet med manuskriptet.

INDEPENDENT YKSITYISRAHOITUS OY:S BEMÖTANDE

Svaranden har bestridit att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig ur konsumenternas synpunkt och yrkat att ansökan förkastas.

Independent Yksityisrahoitus Oy:s verksamhet avviker avsevärt exempelvis från bankernas kreditgivning. Independent Yksityisrahoitus Oy verkar utan kontorsnät och därför utan eget distributionsnät, genom vilket kunderna skulle kunna få kännedom om Independent Yksityisrahoitus Oy och dess produkter. Av denna anledning har samarbete etablerats med Rautakirja Oy. Specificerade, frivilligt i enlighet med fordringarna i KSL 7 kap. utformade marknadsföringsbroschyrer, som också innefattar låneansökansblankett, kan av konsumenterna erhållas på R-kioskerna. Om denna distributionskanal informerar Independent Yksityisrahoitus Oy konsumenterna i huvudsak genom marknadsföring, som sker i tidningar, tidskrifter och television.

Såsom det i KO:s ansökan har angivits har Independent Yksityisrahoitus Oy frivilligt förbundit sig att i sin marknadsföring iakttaga reglerna i KSL 7 kap., ehuru dess produkter inte i egenskap av s.k. direktkrediter hör till dessa reglers tillämpningsområde. Detta har skett därför att en saklig information har ansetts tjäna såväl kreditgivarens som kredittagarens intressen. Förutom att Independent Yksityisrahoitus Oy bedriver ansvarskännande marknadsföring, tillämpar bolaget synnerligen noggrann, kontrollerad och ansvarsfull kreditgivningspolitik. Då ett kreditbeslut fattas granskas ungefär 50 olika punkter i ansökan och bilagorna.

Då televisionsmarknadsföringen genomfördes hade Independent Yksityisrahoitus Oy den uppfattningen att KO:s byrå ansåg reklamen godtagbar. KO:s byrå fordrade lika litet att dess visning skulle förbjudas under den tid den sändes. I ett till KO:s byrå 29.11.1991 sänt yttrande har det därtill meddelats att, såvida KO mot Independent Yksityisrahoitus Oy:s uppfattning likväl skulle anse det vara fråga om reklam även för produkten, kreditens pris kan inkluderas i den nämnda televisionsreklamen. Då visningen av den nämnda reklamen därtill ännu har upphört, verkar det mycket egendomligt att KO nu bringar saken inför marknadsdomstolen. Det är uppenbart att KO med detta tillvägagångssätt strävar att skapa dels en faktisk reglering beträffande distributionskanalreklam och dels utvidga tillämpningsområdet för normerna om konsumtionskrediter i KSL 7 kap. att, mot lagens förarbeten, omfatta även s.k. direkta krediter. Att åstadkomma sådan reglering hör emellertid till de lagstiftande organen.

I sin förbudsansökan har KO rätt mångordigt framfört sin uppfattning om anledningarna till konsumenternas betalningssvårigheter och skuldsättning samt bristerna i de möjligheter att påverka, som finns i lagstiftningen. De framförda synpunkterna, varav flera har framförts rätt ensidigt, har mycket litet att göra med det nu föreliggande konkreta fallet.

Independent Yksityisrahoitus Oy iakttager som ett ansvarskännande företag inom finansbranschen frivilligt stadgandena i KSL 7 kap. och har till och med godtagit den i KO:s ansökan efterfrågade skyldigheten att införskaffa upplysningar.

Beviljandet av lån är under kontroll, kreditförlusterna mycket marginella och bolagets kunder nöjda. Att självständigt fylla i kreditansökan och välja bland där erbjudna alternativ fordrar av konsumenten ett rationellt utnyttjande av den i ansökningsbroschyren lämnade informationen och eftertanke. Marknadsföringen riktar sig till konsumenter på medelnivå, inte till grupper, som skulle ha behov av speciellt skydd. Independent Yksityisrahoitus Oy:s kundkrets kan knappast karakteriseras som en sådan marginalgrupp, som enligt KO inte är hjälpt av lämnad information och som KO karakteriserar med orden "konsumenter, som ej längre beviljas billig kredit och inte besitter tillräckliga kontanter för de önskade anskaffningarna". Det är därtill klart att ett företag, som inte har egen distributionsorganisation, måste väcka uppmärksamhet på iögonenfallande sätt, då det sprider kännedom om sin produkts distributionskanal. Just detta är meningen med distributionskanalreklam.

Independent Yksityisrahoitus Oy:s uppfattning rörande syftet med marknadsföring av direktkrediter överensstämmer inte med KO:s. Enligt Independent Yksityisrahoitus Oy:s uppfattning kommer nämligen en konsument, som råkat in i en skuldspiral, att inom kort göra sig skyldig till betalningsförsummelser och föranleda kreditförluster, vilket inte bör vara syftet med Independent Yksityisrahoitus Oy:s affärsverksamhet. De marknadsförda direktkrediterna utan säkerhet utgör däremot för konsumenterna ett alternativ till exempelvis avbetalnings- eller bankkrediter. Konsumenterna informeras krediternas kostnader helt sakenligt, man försöker ej heller på något sätt locka dem att taga någon oöverlagd skuld utan snarare tvärtom. Det kan kanske också vara skäl att nämna att hushållens genomsnittliga skuldsättningsgrad enligt Statistikcentralens källor har varit sjunkande sedan år 1989.

KO har i sin ansökan försökt motivera sina ospecificerade yrkanden 1 a) och 1 b). KO anser uppenbarligen Independent Yksityisrahoitus Oy:s marknadsföring vara otillbörlig i första hand därför att den, enligt hans egna ord "erbjuder lån för anskaffning av vanliga konsumtionsnyttigheter". Som KO själv har konstaterat har utvecklingen av betalningsförfarandena och finansieringsformerna i Finland lett till förändringar i betalningsvanorna. Det är numera mycket vanligt att konsumtionsförnödenheter skaffas på kredit. Läget skiljer sig på intet sätt från exempelvis kreditkortens acceptans. KO har dessutom i sin förbudsansökan upprepat framhållit framställningen av låneanskaffningen som besvärsfri och enkel som ett negativt drag. Därtill har lättheten och bekymmersfriheten vid användning av krediten blivit föremål för KO:s kritik. Ifrågavarande omständigheter som sådana eller deras användning i samband med marknadsföringen har inget negativt.

KO:s argumentering är motstridig också för den del, som behandlar reklamens stilart, den tecknade filmen. Som KO helt riktigt har konstaterat är det typiskt för en animationsfilm att den är överdriven samt strävar till en fartfylld och humoristisk framställning, varför man ej ens kan antaga att verkligheten skulle framställas helt realistiskt. Vad som för Independent Yksityisrahoitus Oy:s reklamfilms räkning säges vara en allmänt accepterad stilart blir emellertid enligt KO:s uppfattning överraskande "ägnat att ytterligare förstärka den i reklamen givna orealistiska bilden av följderna av en konsuments beslut att skuldsätta sig". Denna motiveringskedja kan inte i skälighetens namn anses vara konsekvent. Den slutsats man skulle kunna draga därur skulle närmast vara att företag, som erbjuder finansiering, inte får använda stilarten animationsfilm, ehuru sådan, med de karikerande dragen, är helt acceptabel för annan marknadsföring.

KO har i yrkandepunkten 2) i sin förbudsansökan ansett det vara klandervärt att Independent Yksityisrahoitus Oy:s televisionsreklam "koncentrerar på att väcka konsumentens intresse". Detta är just meningen med distributionskanalreklamen och den enda möjligheten för ett företag, som verkar utan distributionsnät, att tala om att det finns till. Det är också klart att meningen med Independent Yksityisrahoitus Oy:s reklam har varit att endast marknadsföra företagets distributionskanaler, där man sakenligt kan få tilläggsinformation om produkterna.

KO anser det emellertid vara otillbörligt att "konsumenten får information om den av Independent Yksityisrahoitus Oy erbjudna produkten först i det skede, då han med anledning av den av televisionsreklamen förmedlade impulsen redan har fattat det aktiva beslutet att hämta en låneansökan från R-kiosken." Det måste än en gång betonas att det i detta skede inte är fråga om något beslut om att taga eller bevilja lån.

Det kan fastslås att det i regeringens proposition uttryckligen nämnes att vid tillämpning av KSL 2 kap. 1 § 2 mom. är betydelsefullt att konsumenten har tillgång till all behövlig kunskap innan nyttigheten anskaffas. Man kan således inte beträffande olika delområden av marknadsföringen rikta krav på fullständig information.

På ovan anförda grunder har Independent Yksityisrahoitus Oy i sin distributionskanalmarknadsföring eller i sin övriga marknadsföring inte gjort sig skyldigt till något mot KSL 2 kap. 1 § stridande, ur konsumentens synpunkt otillbörligt förfarande.

Beträffande reklamens stilart, intensitet och lyckliga utgång kan man ha synnerligen många uppfattningar. Att en reklam till sitt tema eller sin utformning kan vara naiv eller till och med väcka anstöt och att dess förevisningstid i tid råkar komma så, att motsvarande affärsverksamhet då ej just marknadsföres, kan emellertid inte betyda att ifrågavarande reklam skulle vara otillbörlig eller strida mot KSL.

Marknadsföringen är huvudsakligen distributionskanalmarknadsföring. Om marknadsföringen till någon del innehåller även produktmarknadsföring, lyder den naturligtvis under KSL. Därför är frågan om huruvida den marknadsföring, som är föremål för ansökan, har varit distributionskanalmarknadsföring eller ej, fastmera en juridisk argumentering. Å andra sidan är en distributionskanalreklam, utan att man där på någon abstrakt nivå presenterar de produkter, som använder ifrågavarande kanal, inte tänkbar. Därför är gränsen mellan produktmarknadsföring och distributionskanalmarknadsföring alltid svävande.

Vid bedömning av den eventuella otillbörligheten hos en till distributionskanalmarknadsföring ansluten produktmarknadsföring måste produktmarknadsföringens delområde granskas under hänsynstagande till all annan information, som hör till ifrågavarande produktmarknadsföring i dess helhet. Detta av den anledningen att distributionskanalmarknadsföringen i sig försöker att vara kanske mera uppmärksamhetsväckande än vanligt och då detta just är meningen med denna marknadsföring, kan den i distributionskanalmarknadsföringen ingående produktmarknadsföringens tillbörlighet eller otillbörlighet inte bedömas skild från annan till ifrågavarande produkt hörande produktmarknadsföring. Uppmärksamheten fästes därvid speciellt vid marknadsföringens grad av information, varvid det avgörande bör vara vilka uppgifter konsumenten förfogar över innan han fattar det slutliga beslutet att skaffa konsumtionsnyttigheten.

Det ändamål, för vilket krediten tages, kan inte ha någon betydelse vid bedömning av marknadsföringens tillbörlighet. Om krediten marknadsföres för vilket andamål som helst (egentliga konsumtionskrediter är naturligtvis en sak för sig), som inte strider mot god sed, är marknadsföringen i denna del i överensstämmelse med konsumentskyddslagstiftningen. Dessutom har reklamen inte på något opassande sätt betonat användning av krediten just för vanliga anskaffnigar. Reklamen är mycket abstrakt för användningsändamålets del och mest betonar speakerns röst i slutet av reklamen "De betyder inget vad Du behöver pengar till. Hämta lånepapper från R-kiosken".

Det ovan nämnda avser också frågan om förbättring av livskvalit‚n med hjälp av kredit. Produktmarknadsföring försöker just betona förbättring av livskvalit‚n med hjälp av den marknadsförda nyttigheten. Marknadsföring av kredit kan inte i detta avseende bedömas på grundval av olikartade kriterier.

Den omständigheten att det i den reklam, som är föremål för ansökan, inte har nämnts att krediten skall återbetalas, gör ej heller marknadsföringen otillbörlig. Skyldigheten att återbetala ett lån är en så självklar sak att även de av KO nämnda, för marknadsföringen mera känsliga målgrupperna, förstår att krediten skall betalas tillbaka. I detta sammanhang kan det ånyo hänvisas till marknadsdomstolens avgörande MD 1981:5, där det ansågs att det inte är nödvändigt att i marknadsföringen tala om bl.a. allmänna följderna av försenad betalning. Även i regeringens proposition rörande konsumentskyddslagstiftning har det fastslagits att informationsskyldigheten inte sträcker sig till omständigheter, vilka gäller produktens allmänt kända egenskaper. Denna princip har också klart uttalats i marknadsdomstolens avgörande 1991:4.

Enligt yrkandet skulle med hänsyn till den ekonomiska tryggheten nödvändig information inte behöva lämnas vid marknadsföring av krediten, såvida krediten inte lämnas på basen av standardvillkor. Vidare skulle även på basen av standardvillkor utförd marknadsföring av kredit inte vara otillbörlig, om konsumenten bereddes tillfälle till ett personligt samtal. På motsvarande sätt, om det i marknadsföringen lämnas de med hänsyn till den ekonomiska tryggheten erforderliga uppgifterna, medför inte den omständigheten att krediten beviljas på basen av standardvillkor utan personligt samtal, att marknadsföringen blir otillbörlig.

I detta avseende är det tillräckligt att konsumenten innan han fattar beslut till sitt förfogande har alla med hänsyn till den ekonomiska tryggheten erforderliga informationer. I regeringens proposition rörande konsumentskyddslagstiftning anföres det att det i KSL 2 kap. 1 § 1 mom. inte är uttryckligen bestämt i vilken grad skyldigheten att lämna minimiuppgifter avser delåtgärder vid marknadsföringen eller om det är fråga om en helhetsbedömning. Enligt regeringens proposition skall vanligen den avgörande betydelsen givas åt vilken information, som står till konsumentens förfogande innan nyttihgeten anskaffas.

Marknadsföringen har avsetts att vara distributionskanalsmarknadsförig och den däri ingående ringa del, som hör samman med själva produkten, bör därför bedömas i förhållande till hela den informationsmängd, som konsumenten erhåller som grund för sitt beslutsfattande innan han inlämnar sin slutliga ansökan om lån. Även i marknadsdomstolens avgörande MD 1991:4, där det var fråga om marknadsföring av kredit i TV, fastslogs det att beslut om att ta ett (bank)lån inte fattas enbart på grundval av en televisionsreklam, varför det inte var nödvändigt att i TV-reklamen tala om kostnaderna för krediten, eftersom sådan information eljest fanns att få innan det slutliga beslutet fattades.

Användningen av standardvillkor är i detta sammanhang inte relevant, med hänsyn till att en synnerligen stor del av handeln med konsumtionsvaror grundar sig på standardvillkor. Standardvillkor är i och för sig acceptabla. KO har enligt KSL 3 kap. befogenhet att ingripa mot av näringsidkare använda avtalsvillkor. Förekomsten av avtalsvillkor och uttryckligen standardvillkor kan därför inte ha någon betydelse vid bedömning av en marknadsförings tillbörlighet.

Även omständigheten, huruvida konsumenten har möjlighet till personlig överläggning om standardvillkoren eller ej, hör snarare till regleringen av avtalsvillkoren än marknadsföringen. Standardvillkor betyder att de i regel inte diskuteras. Därför kan möjligheten till en personlig diskussion inte ha någon betydelse i ärendet. Det kan för andra krediters marknadsförings del konstateras att också i dessa fall krediten regelmässigt beviljas på grundval av standardvillkor.

Ett godkännande av KO:s andra yrkande skulle betyda att marknadsföringen av direktkrediter ställdes i ett annat läge än marknadsföring av andra krediter. De av bankkontoren beviljade krediterna skulle framgent kunna marknadsföras exempelvis genom TV-reklam enligt nuvarande praxis, utan att det samtidigt skulle berättas om alla för den ekonomiska tryggheten nödvändiga uppgifterna för bedömning av kreditkostnaderna. Alla direktkrediter skulle däremot bli föremål för annorlunda behandling, varför en effektiv marknadsföring av detta kreditslag skulle väsentligt försvagas i förhållande till annan kreditmarknadsföring.

Vad angår det generella orsaks-verkan sambandet mellan marknadsföringen och konsumenternas skuldsättningsgrad förefaller det som om sådant orsaks-verkan samband inte går att påvisa. Ur detta enskilda falls synpunkt har saken i och för sig ingen betydelse. Den enda slutsats, som man kan draga därur, är den att man i brist på orsakssamband inte borde försöka behandla direktkreditmarknadsföring på annat sätt än marknadsföring av liknande tjänster/nyttihgeter.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Independent Yksityisrahoitus Oy har hösten 1991 genom TV-reklam till konsumenterna marknadsfört krediter, som kan sökas genom låneansökningsblanketter, som erhålles på R-kioskerna. Reklamen har visats 19.9. - 14.10.1991 i rikstäckande tevenät sammanlagt 12 gånger.

Bolagets TV-reklam har varit en tecknad film i snabbt tempo, där det avbildats hur lånet sökes och användes. I filmen får en mansperson överraskande inbjudan till fest hos grannen. Han märker att han behöver nya kläder. Han rusar till R-kiosken och fyller i Independent-låneansökan. Sedan får han på posten ett kuvert med en bunt sedlar och rusar med pengarna på uppköp hos konfektions- och guldsmedsaffärer. I slutet lämnar han, stiligt klädd, sin kvinnliga granne ett smycke. Till slut säger speakern: "Det betyder ingenting vad Du behöver pengar till. Hämta lånepapper från R-kiosken."

Bolaget erbjuder konsumenterna två olika slags lån, "blancolån" och "snabblån". "Blancolånen" är på 10 000 - 75 000 mark. Räntan, 18,9 procent, är bunden till tre månaders helibor-ränta. Dessutom upptages en uppläggningsavgift, 550 eller 950 mark beroende på lånesumman, och en månatlig skötselavgift på 20 mark. Som exempel blir den verkliga årliga räntan på ett 50 000 marks "blancolån" 20,3 procent. "Snabblån" är på 5 000 - 9 000 mark. Räntan, 20,25 procent, är bunden till tre månaders helibor-ränta. Uppläggningsavgiften är oberoende av lånesumman 350 mark, vartill kommer en månatlig skötselavgift på 20 mark. Som exempel blir den verkliga årliga räntan på ett 9 000 marks "snabblån" 24,7 procent.

Villkoren för de i ifrågavarande TV-reklam erbjudna krediterna finns med i de broschyrer, som kan erhållas från R-kioskerna. I broschyren återfinnes också uppgifter om de båda lånens ränta, uppläggningsavgift och skötselavgift. Broschyren innehåller också avrivbara låneansökningsblanketter för de båda lånen, som skall av konsumenten fyllas i, samt ett kuvert att användas då ansökan insändes.

Enligt de i broschyren befintliga skriftliga villkoren ger bolaget "blancolån" till personer, som fyllt 25 år och vars löneinkomster är minst 6 000 mark i månaden, och "snabblån" till personer, som fyllt 22 år och vars stadigvarande löneinkomster är minst 5 000 mark i månaden. Till låneansökan skall konsumenten bifoga av arbetsgivaren ifyllt löneintyg eller -kalkyl, fotokopia av pass, körkort eller officiellt personbevis samt det senaste intyget om beskattning eller avskrift därav.

1. I den animationsfilm, som utgör bolagets TV-reklam, avbildas ansökan om lån och lånets användningsändamål på det för sådana filmer vanliga sättet, överdrivet och humoristiskt. Det är klart för konsumenterna att ansökan om och användning av lånet inte i verkligheten sker på det sätt, som det avbildas i reklamens tecknade del. Reklamen kan på sin höjd uppväcka en allmän föreställning. Ehuru det i reklamens slut inges en bild av att man kan få lån till vad som helst och att det är bekvämt att ansöka om lån, kan reklamen inte anses egga konsumenterna att oöverlagt taga upp kredit.

Marknadsdomstolen anser att bolagets reklam inte ger konsumenterna någon överdriven bild av att klara upp sociala problemsituationer eller förbättra levnadskvalit‚n med hjälp av kredit.

Bolagets TV-reklam innehåller alls inga detaljerade uppgifter om de erbjudna krediterna. Man kan allmänt antaga att konsumenterna vet att ett lån skall betalas tillbaka och att man måste betala ränta på lån. I bolagets broschyr får konsumenten även information om lånets ränta, om uppläggnings- och skötsel avgifter. I broschyren finns också tabeller, som visar de enskilda månatliga betalningsraterna vid olika återbetalningsalternativ. Bolagets ifrågavarande reklam kan inte ha ingett bilden att man inte måste återbetala det erbjudna lånet med räntor och kostnader. Det har inte varit nödvändigt att i reklamen berätta om skyldigheten att återbetala lånet.

Marknadsdomstolen anser att bolagets reklam inte ger någon verkligheten inte motsvarande bild av den konsumentens återbetalningsskyldighet, som följer av att ett kreditförhållande ingås.

2. Marknadsdomstolen har i motiveringarna för avgörandet 1991:4 uttalat bl.a. följande: "Televisionsreklamer är vanligen kortvariga. Enskilda uppgifter, som lämnas i televisionsreklam är svåra att tillägna sig och de kan inte genast kontrolleras. Man kan inte förutsätta att de lämnar ingående uppgifter om den marknadsförda nyttigheten. Om det i televisionsreklam presenteras detaljerade uppgifter måste dessa anges synnerligen klart, så att det inte hos konsumenten till följd av televisionsreklamens natur uppstår en felaktig bild." I motiveringarna för det nämnda avgörandet uttalades det därtill att man kan allmänt antaga att konsumenterna känner till att ett banklån alltid medför kostnader, exempelvis ränta, stämpelskatt och olika bankens "serviceavgifter".

Beslut om att taga ett lån fattas inte blott på grundval av en televisionsreklam. I bolagets TV-reklam har det inte talats om några specificerade uppgifter om de erbjudna lånen eller förutsättningarna för att de skall beviljas. Reklamens sakliga innehåll begränsas närmast till kreditgivaren och att låneansökningsblanketter kan hämtas på R-kiosken.

Konsumenterna behöver inte, då de ansöker om lån, för bolaget redogöra för lånets användningsändamål. Konsumenterna måste dock fylla i en ingående låneansökan och bl.a. därtill foga ett av arbetsgivaren lämnat intyg eller kalkyl rörande lönen.

Bolaget erbjuder lån med standardvillkor. Avtalsvillkoren diskuteras inte personligen med konsumenterna. Användningen av standardvillkor kan inte i sig inverka på bedömningen av ifrågavarande TV-reklam. Alla avtalsvillkor finns i bolagets broschyr, som också innehåller låneansökningsblanketter. I broschyren finns bl.a. en tabell, som visar lånens maximibelopp beroende på månadsinkomsterna samt en tabell, som visar alternativa betalningsrater för lånen. I broschyrerna finns också klara besked om kostnaderna för alla de erbjudna krediterna.

Marknadsdomstolen anser att det i bolagets ifrågavarande TVreklam inte har varit nödvändigt att lämna information om kostnaderna för krediten.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att förkasta KO:s ansökan.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Pöyhönen, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Luukko, Mäkinen, P. och Ollikainen

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Ollikainen yttrade, med instämmande av ledamöterna Aaltonen och Luukko:

Marknadsdomstolen har i motiveringarna för avgörandet 1991:4 uttalat bland annat följande: "Televisionsreklamer är vanligen kortvariga. Enskilda uppgifter, som lämnas i televisionsreklam är svåra att tillägna sig och de kan inte genast kontrolleras. Man kan inte förutsätta att de lämnar ingående uppgifter om den marknadsförda nyttigheten. Om det i televisionsreklam presenteras detaljerade uppgifter måste dessa anges synnerligen klart, så att det inte hos konsumenten till följd av televisionsreklamens natur uppstår en felaktig bild."

Independent Yksityisrahoitus Oy:s räntor, uppläggnings- och skötselavgifter är avsevärt högre än vad som är vanligt. Kredittagaren kan inte vid diskussion påverka deras nivå. Det är möjligt att för båda lånetyperna redogöra för kostnadsnivån genom att visa ett procenttal. Att i televisionsreklam berätta om kostnaderna för att sköta lånet är därför enkelt och möjligt för marknadsföraren. Till följd av de höga kreditkostnaderna är det också motiverat med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet.

Av denna anledning måste Independent Yksityisrahoitus Oy:s televisionsreklam, som underlåter att ange låneskötselkostnadernas nivå, anses som otillbörlig med hänsyn till konsumenterna.

Jag finner det rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § vid vite av 200 000 mark förbjuda Independent Yksityisrahoitus Oy att till konsumenter marknadsföra kredit utan att i televisionsreklamen informera om den av lånets ränta, uppläggningsoch skötselavgift, bestående kreditkostnadens storleksnivå, då krediten beviljas på grundval av näringsidkarens standardvillkor, utan att det sker en personlig diskussion om villkoren.

Förbudet skall iakttagas genast.

I övriga delar förenar jag mig med majoritetens beslut.