Consumer Protection Court upheld warning fine and bans for misleading discount and bankruptcy sale advertising practices.

KA vastaan Au-Koru Oy, Helsingin Kultakulma Oy, Helsingin Kultakanuuna Oy ja Kari Jalmari Palin.

KA oli kieltänyt Au-Koru Oy:tä ja Palinia sakon uhalla kultaja korualan tuotteiden markkinoinnissa 1. ilmoittamasta tuotteiden hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, ellei alennusten laskemisen lähtöhintana ollut käytetty yhtiön samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin perimää hintaa, 2. käyttämästä tarjottavien tuotteiden yhteydessä sanaa "konkurssi" tai muuta ilmaisua, joka viittasi siihen, että kysymyksessä oli konkurssipesän lukuun tapahtuva myynti, jos myynti tosiasiallisesti tapahtui yhtiön omaan lukuun, 3. käyttämästä liikkeen avaamisen yhteydessä ilmaisua loppuunmyynti ja 4. käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritty samanlaisesta hyödykkeestä.

Palin oli kiellon voimaantulon jälkeen Helsingin Kultakulma Oy:n ja Helsingin Kultakanuuna Oy:n nimissä jatkanut vastaavanlaista markkinointia. Uhkasakko tuomittiin Palinin maksettavaksi.

Helsingin Kultakulta Oy:lle, Helsingin Kultakanuuna Oy:lle ja Palinille määrättiin vastaavat kiellot.

KA:n Au-Koru Oy:lle määräämä kielto oli voimassa. Au-Koru Oy:n ei ollut väitetty rikkoneen kieltoa eikä muutoinkaan suorittaneen lainvastaista markkinointia kiellon voimaantulon jälkeen. Au-Koru Oy:hyn kohdistetut vaatimukset hylättiin.

KSL_2_luku_2_§, 3_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on kuluttajaasiamiehestä annetun lain 10 § 2 momentin nojalla vaatinut, että hänen Kari Jalmari Palinille 4.5.1992 antamassaan päätöksessä määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu sadantuhannen (100 000) markan uhkasakko tuomitaan maksettavaksi.

Edelleen KA on vaatinut, että AuKoru Oy:tä, Helsingin Kultakulma Oy:tä, Helsingin Kultakanuuna Oy:tä ja Kari Jalmari Palinia henkilökohtaisesti kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 2 §:n, 3 §:n ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kuluttajiin kohdistuvassa kulta ja korualan tuotteiden markkinoinnissa

a) ilmoittamasta tuotteiden hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, ellei alennusten laskemisen lähtöhintana ole käytetty yhtiön samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin perimää hintaa,

b) käyttämästä tarjottavien tuotteiden yhteydessä sanaa "konkurssi" tai muuta ilmaisua, joka viittaa siihen, että kysymyksessä on konkurssipesän lukuun tapahtuva myynti, jos myynti tosiasiallisesti tapahtuu yhtiön omaan lukuun,

c) käyttämästä liikkeen avaamisen yhteydessä ilmaisua loppuunmyynti, ja

d) käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta (ovh) sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Au-Koru Oy on Hämeen Sanomissa 22.3.1992 olleella ilmoituksella markkinoinut viikon kestävää konkurssiloppuunmyyntiä, jossa on kerrottu myytävän Eka-Kulta Oy:n konkurssipesän tavaroita "huippuhalvalla - 60 % - 80 %". Ilmoituksessa käytetään joidenkin tuotteiden yhteydessä ilmaisua ohjevähittäishinta. Esimerkiksi kultaisen panssarikaulaketjun ovh:ksi kerrotaan 7.680 markkaa, ja ketju myydään NYT hintaan 2.200 markkaa.

Viikko edellisen loppuunmyynnin päättymisen jälkeen Au-Koru Oy avasi viikoksi uuden myyntipisteen Imatralla. Eka-Koru Oy:n konkurssipesän tavaroita markkinoitiin myytävän "huippuhalvalla 50 % 60 % 80%". Ilmoitus julkaistiin 5.4.1992 Ylä-Vuoksi -lehdessä. Alennushintoja verrattiin jälleen ohjevähittäishintoihin; esimerkiksi "näyttävä panssariketju kaulaan kultaa ovh. 1.350,- NYT 348,-, Diana-sormus ovh. 680,- NYT 139,-".

KA:n toimistosta lähetettiin 10.4.1992 yhtiölle kirje, jossa sille annettiin alennusilmoittelua sekä konkurssiloppuunmyynti ja ohjevähittäishinta -ilmaisujen käyttöä koskevia ohjeita. Yhtiötä kehotettiin ottamaan kirjeessä esitetyt seikat huomioon vastaisessa markkinoinnissaan sekä vahvistamaan tämä kirjallisesti KA:n toimistoon.

Au-Koru Oy ei antanut pyydettyä sitoumusta, vaan ohjeiden vastainen markkinointi jatkui uudella toiminimellä. Kouvolan Sanomissa oli 23.4. ja 26.4.1992 ilmoitukset viikon kestävästä "KONKURSSIVARASTON LOPPUUNMYYNNISTÄ", jossa "Eka-Kulta Oy:n konkurssipesän tavarat myydään uskomattomin hinnoin". Alennukset olivat 50 - 80 %. Tuotteiden hinnoista annetuissa esimerkeissä käytettiin jälleen vertailuhintoina ohjevähittäishinnoiksi väitettyjä hintoja. Kouvolassa viikon ajaksi avattu myyntipiste käytti nimeä Kulta-Kulma ja sen taustalla on Helsingin Kultakulma Oy -niminen yhtiö.

KA määräsi Au-Koru Oy:lle sekä yhtiön puolesta toimineelle Kari Jalmari Palinille markkinointikiellon 4.5.1992. Nelikohtainen kieltomääräys koski muun muassa harhaanjohtavaa alennusilmoittelua sekä loppuunmyynti ja ohjevähittäishinta -ilmaisujen käyttöä ja se vastaa sisällöltään tässä hakemuksessa markkinatuomioistuimelle esitettyä kieltovaatimusta. Kielto annettiin tiedoksi 27.5.1992. Sitä ei vastustettu annetussa kymmenen päivän määräajassa, joten kielto on voimassa.

Kesäkuun 28 päivänä 1992 julkaistiin Karjalainen -lehdessä edellä kerrottujen lehti-ilmoitusten kanssa lähes identtinen ilmoitus otsikolla KONKURSSILOPPUUNMYYNTI. "Myymme Eka-Kulta Oy:n konkurssipesän eht. tavarat HUIPPUHALVALLA - 60 % - 80 %." Hintaesimerkkeinä mm. "paksu panssariketju kultaa (ovh. 7620,-) NYT 2400,-, miesten kantasormus timantilla, kultaa (ovh. 995,-) NYT 295,-. Myyntipiste käytti ilmoituksessa nimeä Kultakulma.

Pohjalainen -lehdessä oli 12.7.1992 ilmoitus "KONKURSSILOPPUUNMYYNNISTÄ". Ilmoituksen mukaan "MYYMME KULTANAULA OY:N KONKURSSIPESÄN LOPPUTAVARAT HUIPPUHALVALLA KAIKKI VÄHINTÄÄN 70 %". Ilmoituksessa annetaan joitakin hintaesimerkkejä, kuten "Cordel umpi kultaketju NYT 149,-", yliviivatun hinnan ollessa 499 markkaa. Myyntitilaisuuden järjestäjäksi ilmoituksessa mainitaan Kultakanuuna Oy.

16.7.1992 Ilkka -lehdessä olleen ilmoituksen otsikkona on "PAMAUS!". Ilmoituksen mukaan "ostimme konkurssipesästä Helsingistä ison erän tavaraa. Hävitämme nyt kaikki pois valtavilla alennuksilla." Kullatun ranneketjun hinnaksi ilmoituksessa kerrotaan 39 markkaa, ohjevähittäishinnan ollessa 130 markkaa. Liikkeellä oli heinäkuun alussa ilmoitus myös Etelä-Pohjanmaa -lehdessä.

KA:n Palinille määräämän, 27.5.1992 tiedoksi annetun henkilökohtaisen markkinointikiellon voimaan tulon jälkeen Palin on avannut kaksi kulta- ja korualan myyntipistettä, toisen Joensuussa Kultakulma -nimellä ja toisen Seinäjoella Kultakanuuna -nimellä. Molempien liikkeiden markkinointi on ollut kieltomääräyksen kaikkien neljän kohdan vastaista eli liikkeet on avattu "konkurssiloppuunmyynneillä", joissa alennuksiksi on ilmoitettu "60 - 80 %" tai "70 %" ja joissa on käytetty tekaistuja ohjevähittäishintoja.

Palinin lainvastainen menettely on ollut täysin tietoista ja suunnitelmallista ja perustamalla toistuvasti uusia kulta-alan yrityksiä hän ilmeisesti pyrkii kiertämään KSL:n markkinointisäännöksiä. Toiminnan laajuus huomioon ottaen on perusteltua, että markkinatuomioistuin tuomitsee Palinille asetetun 100 000 markan uhkasakon kokonaisuudessaan maksettavaksi.

a) KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Säännös merkitsee sitä, että alennusmyynti-ilmoittelussa saa alennusten laskemisen lähtöhintana käyttää vain sitä hintaa, jolla tuotetta on liikkeen samassa toimipisteessä myyty välittömästi ennen alennusmyynnin alkamista. Hinnanalennuksen lähtökohdaksi ei voida ottaa tuotteen ohjevähittäishintaa, kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaa tai yleistä hintatasoa.

Se periaate, ettei elinkeinonharjoittaja saa käyttää alennusilmoittelussaan vertailuhintana muuta kuin omaa aikaisempaa myyntihintaansa, on vahvistettu muun muassa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa 1982:6, KA/Jasila Oy, 1991:18, KA urun Hopea Oy ym. ja 1991:19, KA/Nykykulta Oy. Ratkaisussa 1991:19 kiellettiin Nykykulta Oy:tä "ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa aikaisemmin peritty."

Vasta-avatussa liikkeessä tuotteilla ei voi olla sellaista samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin perittyä hintaa, josta alennus voitaisiin laskea. Au-Koru Oy:n, Helsingin Kultakulma Oy:n sekä Helsingin Kultakanuuna Oy:n markkinointi, jossa yhtiöt avasivat toimipisteensä ilmoittamalla 50 - 80 prosentin alennuksista, on näin ollen ollut KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaista.

b) KSL:n 2 luvun 2 §:ssä kielletään markkinoinnissa antamasta totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Lain esitöiden mukaan oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi.

Au-Koru Oy:n, Helsingin Kultakulma Oy:n ja Helsingin Kultakanuuna Oy:n markkinoinnissa on käytetty ilmaisuja "konkurssivaraston loppuunmyynti" ja "konkurssiloppuunmyynti". Yhtiöiden lehti-ilmoituksissa mainitaan, että kyse on joko Eka-Kulta Oy:n tai Kultanaula Oy:n konkurssipesien myynnistä.

Konkurssivaraston myynti käsitetään osaksi konkurssisäännön määrittelemää menettelyä, jossa konkurssipesään kuuluvia tavaroita myydään konkurssihallinnon toimesta ja sen lukuun. Varsinainen myynti tapahtuu lain määräämissä ja yleensä ajallisesti rajatuissa puitteissa, minkä vuoksi kuluttajat perustellusti uskovat saavansa konkurssivaraston tavaroita erityisen edulliseen hintaan.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1980:10, jossa vastaajana oli Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy, ottanut kantaa konkurssi -sanan käytön lainmukaisuuteen markkinoinnissa. Tuomioistuin katsoi, että sanaa konkurssi oli yhtiön ilmoituksissa käytetty tarjottavien tavaroiden yhteydessä siten, että kuluttaja ymmärsi tavaroiden kuuluvan konkurssipesään ja tarjouksen sen vuoksi olevan tavallista edullisemman. Kun ilmoituksissa tarkoitettu tavara ei kuitenkaan ollut konkurssipesään kuuluvaa, olivat ilmoitukset tuomioistuimen mukaan harhaanjohtavia.

Au-Koru Oy, Helsingin Kultakulma Oy ja Helsingin Kultakanuuna Oy eivät ole "konkurssivaraston loppuunmyyntiä" ja "konkurssiloppuunmyyntiä" markkinoidessaan toimineet konkurssipesän toimesta tai sen lukuun vaan myynti on tapahtunut yhtiöiden omaan lukuun. Edellytyksiä "konkurssivaraston loppuunmyynti" ilmaisun tai muiden vastaavien ilmaisujen käytölle ei tällöin ole olemassa. Niiden käyttäminen yhtiöiden markkinoinnissa on ollut kuluttajia harhaanjohtavaa ja siten KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

c) Myös loppuunmyynti -sanan käyttö liikkeen avaamisen yhteydessä on harhaanjohtavaa. Loppuunmyynnin luonteeseen kuuluu, että loppuunmyynnin piiriin kuuluvat tavarat myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Kun kulutushyödykkeen hinnan voi ilmoittaa alennetuksi vain samassa toimipaikassa tavarasta aikaisemmin peritystä hinnasta, ei vasta-avatussa liikkeessä ole olemassa sellaista korkeampaa lähtöhintaa, josta alennus voitaisiin laskea.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1989:7 kieltänyt käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti tai muuta vastaavaa ilmaisua, ellei ole kysymys liikkeen tai toimipisteen lopettamisesta taikka poikkeuksellisesta syystä tapahtuvasta toimipisteen koko varaston tai sen määrätyn, markkinoinnissa yksilöidyn osan myynnistä loppuun aikaisemmin perittyjä hintoja edullisemmilla hinnoilla.

Au-Koru Oy:n, Helsingin Kultakulma Oy:n ja Helsingin Kultakanuuna Oy:n markkinoimat loppuunmyynnit ovat kestäneet noin yhden viikon ajan myyntipisteissä, jotka on avattu vain tätä "loppuunmyyntiä" varten. Mitään edellä mainituista perusteista loppuunmyynnin järjestämiselle ei ole ollut olemassa, minkä vuoksi yhtiöiden markkinointi on ollut harhaanjohtavaa eli KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

d) Ratkaisussaan 1982:19 markkinatuomioistuin katsoi, että ohjevähittäishinnalla (ovh) tarkoitetaan esimerkiksi valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön suosittelemaa ja samanlaisesta hyödykkeestä kuluttajilta yleisesti perittyä hintaa. Tuomioistuin kielsi markkinoinnissa käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä. Ratkaisun perustelujen mukaan yhtiö ei ollut näyttänyt, että muut alalla toimivat elinkeinonharjoittajat käyttäisivät yhtiön ovh:ksi ilmoittamia hintoja samanlaisen hyödykkeen myynnissä.

Au-Koru Oy:n Kouvolan Sanomat -lehdessä olleessa mainoksessa markkinoidaan muun muassa kahta kultaista panssariketjua, joiden ohjevähittäishinnoiksi ilmoitetaan 5360 markkaa sekä 1630 markkaa. Ketjujen myyntihinnat ovat vastaavasti 1700 markkaa ja 480 markkaa. Karjalainen -lehdessä olleessa ilmoituksessaan Helsingin Kultakulma Oy puolestaan markkinoi paksua panssariketjua 2.400 markalla, vertailuhintana käytetään ohjevähittäishintaa 7620 markkaa. Helsingin Kultakanuuna Oy:n Ilkka -lehdessä olleessa ilmoituksessa markkinoidaan muun muassa kullattuja ranneketjuja hintaan 39 markkaa ja ohjevähittäishinnaksi ilmoitetaan 130 markkaa.

Kuluttaja saa Au-Koru Oy:n, Helsingin Kultakulma Oy:n ja Helsingin Kultakanuuna Oy:n markkinoinnista vaikutelman, että yhtiöt myisivät tuotteitaan poikkeuksellisen edullisilla hinnoilla eli selvästi halvemmalla kuin muut samanlaisia tuotteita myyvät elinkeinonharjoittajat. Yhtiöiden markkinoinnissaan esittämiä korkeita ohjevähittäishintoja on kuitenkin pidettävä puhtaasti fiktiivisinä eivätkä ne ole muiden elinkeinonharjoittajien samanlaisista tuotteista yleisesti perimiä myyntihintoja. Yhtiöt ovat näin ollen antaneet markkinoinnissa hyödykkeidensä hinnasta niiden todellista hintaa edullisemman kuvan ja siten käyttäneet markkinoinnissaan harhaanjohtavia eli KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaisia ilmaisuja.

KA:n toimistosta oltiin yhteydessä Au-Koru Oy:öön huhtikuun alussa 1992. KA huomautti tuolloin kirjelmässään yhtiön markkinoinnin lainvastaisuudesta ja kehotti yhtiötä vastaisessa markkinoinnissaan ottamaan huomioon kirjelmässä esitetyt seikat sekä antamaan tästä kirjallisen sitoumuksen. Kuten jo edellä todettiin, yhtiö ei kuitenkaan pyydettyä sitoumusta antanut.

Kun Kari Jalmari Palin tämän jälkeen eli huhtikuun lopulla 1992 avasi Kouvolassa Kulta-Kulma -nimisen liikkeen, jonka markkinointi noudatteli Au-Koru Oy:n Hämeenlinnan ja Imatran toimipisteiden lainvastaista markkinointia, KA määräsi Au-Koru Oy:lle ja Palinille henkilökohtaisen markkinointikiellon 4.5.1992. Kielto vastaa asiasisällöltään markkinatuomioistuimelle nyt esitettyä kieltovaatimusta.

Palin jatkoi kiellosta huolimatta lainvastaista markkinointia avaamalla ensin Joensuussa Kultakulma -nimisen toimipisteen ja sen jälkeen Seinäjoella Kultakanuuna -nimisen toimipisteen. Palin on kaikissa kolmessa yhtiössä eli Au-Koru Oy:ssä, Helsingin Kultakulma Oy:ssä ja Helsingin Kultakanuuna Oy:ssä kaupparekisteriin merkitty vastuuhenkilö ja hän on myös tosiasiallisesti toiminut yhtiöiden puolesta eri myyntipaikkakunnilla hoitaen muun muassa toimipisteiden vuokraamisen.

Harkitessaan uhkasakon määrää tuomioistuimen tulee ottaa huomioon se, ettei KA:n määräämä 100.000 markan uhkasakko ole ollut riittävän suuri estääkseen Kari Jalmari Palinia jatkamasta kiellonvastaista markkinointiaan.

VASTAAJIEN SUHTAUTUMINEN

KA:n kieltohakemus liitteineen on annettu vastaajille tiedoksi 2.10.1992. Samalla vastaajia on kehotettu antamaan vastine hakemukseen viimeistään 21 vuorokauden kuluttua hakemuksen tiedoksisaannista. Vastaajat eivät ole antaneet pyydettyä vastinetta.

Kutsu markkinatuomioistuimen istuntoon 2.11.1992 on annettu vastaajille tiedoksi 2.10.1992. Vastaajat ovat jääneet saapumatta istuntoon.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

KA on 4.5.1992 määrännyt Au-Koru Oy:lle ja Kari Jalmari Palinille seuraavan kiellon:

"Kiellän Au-Koru Oy:tä ja Kari Jalmari Palinia henkilökohtaisesti kuluttajiin kohdistuvassa kulta- ja korualan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteiden hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen ellei alennusten laskemisen lähtöhintana ole käytetty yhtiön samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin perimää hintaa,

2) käyttämästä tarjottavien tuotteiden yhteydessä sanaa "konkurssi" tai muuta ilmaisua, joka viittaa siihen, että kysymyksessä on konkurssipesän lukuun tapahtuva myynti, jos myynti tosiasiallisesti tapahtuu yhtiön omaan lukuun,

3) käyttämästä liikkeen avaamisen yhteydessä ilmaisua loppuunmyynti,

4) käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Kieltoa on noudatettava sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla."

KA:n kiellon perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

"Au-Koru Oy on Kouvolan Sanomissa 23.4. ja 26.4.1992 olleilla ilmoituksilla markkinoinut kulta-alan tuotteiden "konkurssivaraston loppuunmyyntiä", jossa yhtiö kertoo myyvänsä "Eka-Kulta Oy:n konkurssipesän loppuvaraston uskomattomin hinnoin". AuKoru Oy:n toimipiste on toiminut Kouvolassa noin viikon ajan nimellä Kulta-Kulma." - - - "alennusmyynti-ilmoittelussa saa alennusten laskemisen lähtöhintana käyttää vain sitä hintaa, jolla tuotetta on liikkeen samassa toimipisteessä myyty välittömästi ennen alennusmyynnin alkamista." - - - "Vasta-avatussa liikkeessä tuotteilla ei voi olla sellaista samassa toimipisteessä välittömästi aikaisemmin perittyä hintaa, josta alennus voitaisiin laskea." - -

"Au-Koru Oy:n markkinoinnissa on käytetty ilmaisuja "konkurssivaraston loppuunmyynti" ja "konkurssiloppuunmyynti". - - "kyse ei ole Eka-Kulta Oy:n konkurssipesän lukuun tapahtuvasta myynnistä vaan Au-Koru Oy on hankkinut tavaravaraston omistukseensa ja myy sen omaan lukuunsa. - - - Myös loppuunmyynti -sanan käyttö liikkeen avaamisen yhteydessä on harhaanjohtavaa." - -

"Ratkaisussaan 1982:9 markkinatuomioistuin katsoi, että ohjevähittäishinnalla (ovh) tarkoitetaan esimerkiksi valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön suosittelemaa ja samanlaisesta hyödykkeestä kuluttajilta yleisesti perittyä hintaa." - -

"Jotta Au-Koru Oy:n markkinointi olisi edellä mainitun markkinatuomioistuimen päätöksen mukaista, on yrityksen voitava osoittaa, että muut alalla toimivat elinkeinonharjoittajat käyttävät yhtiön ovh:ksi ilmoittamia hintoja samanlaisten hyödykkeiden myynnissä."

KA:n kiellon perusteluissa mainitaan lisäksi:

"Au-Koru Oy on järjestänyt edellä kuvatunlaisia noin viikon kestäneitä "konkurssiloppuunmyyntejä" Kouvolan lisäksi myös ainakin Hämeenlinnassa ja Imatralla. Kuluttaja-asiamiehen toimiston yhtiölle 10.4.1992 osoittamassa kirjeessä yhtiötä informoitiin alennusilmoittelua, konkurssiloppuunmyynti -ilmaisun ja ohjevähittäishinnan käyttöä koskevista säännöksistä ja sitä kehotettiin ottamaan ko. seikat huomioon vastaisessa markkinoinnissaan sekä vahvistamaan tämä kirjallisesti kuluttaja-asiamiehen toimistoon. Au-Koru Oy ei ole tällaista sitoumusta antanut vaan se on jatkanut lainvastaista markkinointiaan Kouvolaan avaamassaan Kulta-Kulma -nimisessä toimipisteessä. Saadun tiedon mukaan on Au-Koru Oy:n puolesta Kouvolassa toiminut yhtiön hallituksen varajäsen Kari Jalmari Palin. Palin on hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana myös Helsingin Kultakulma Oy -nimisessä yhtiössä ja on ilmeistä, että hän pyrkii jatkamaan lainvastaista markkinointia myös muilla toiminimillä. - - -"

KA:n määräämää kieltoa ei ole vastustettu ja se on tullut voimaan 6.6.1992.

1. Helsingin Kultakulma Oy on 28.6.1992 julkaissut nimellä "Kultakulma" Karjalainen lehdessä mainoksen, jonka otsikkona on ollut Huomenna kello 10.00 alkaen "KONKURSSILOPPUUNMYYNTI". Mainoksessa on sanottu "Myymme Eka-Kulta Oy:n konkurssipesän eht. tavarat HUIPPUHALVALLA. Esim. -60% - -80%. Paksu panssariketju kultaa (ovh. 7620,-) nyt 2400,-, näyttävä kaulaketju kultaa (ovh. 419,-) nyt 129,-, --- miesten kantasormus timantilla, kultaa (ovh. 995,-) nyt 295,- --- Vain 1 viikon ajan". Myyntipiste on ollut Joensuussa.

Helsingin Kultakanuuna Oy on 12.7.1992 julkaissut nimellä "Kultakanuuna Oy" Pohjalainen lehdessä mainoksen, jonka otsikkona on ollut "KONKURSSILOPPUUNMYYNTI". Mainoksessa on sanottu "Myymme Kultanaula Oy konkurssipesän lopputavarat huippuhalvalla. KAIKKI VÄHINTÄÄN -70%." Esimerkkinä on mainittu "lähes puolen sentin paksu --- "kultaketju", jonka aikaisemmaksi hinnaksi on ilmoitettu yliviivattu hinta 499,-, "nyt 149,-". Mainoksessa on myös ilmoitettu mm. "timanttileikattu upea kultaranne", vieressä yliviivattu 169,-, "nyt 49,-", "tukeva kultainen korvarengas", vieressä yliviivattu 97,-, "nyt 29,-". Myyntipiste on ollut Seinäjoella.

Ilkka lehdessä on 16.7.1992 nimellä "Kultakanuuna" julkaistu Seinäjoen toimipisteen mainos, jonka otsikkona on ollut "PAMAUS!" Mainoksessa on sanottu "Ostimme konkurssipesästä Helsingistä ison erän tavaraa. Hävitämme nyt kaikki pois valtavilla alennuksilla. KAIKKI KULLATUT KETJUT". Esimerkkinä mainoksessa on ilmoitettu ranneketjuja ovh. 130,- ja sen vieressä isokokoinen hinta 39,-, sekä kaulaketjuja ovh. 163,- ja sen vieressä isokokoinen hinta 49,-.

Kultakanuuna Oy:n nimellä on heinäkuun alussa 1992 myös EteläPohjanmaa lehdessä julkaistu Seinäjoen toimipisteen mainos, jonka otsikkona on ollut "KONKURSSILOPPUUNMYYNTI". Mainoksessa on sanottu "Myymme Kultanaula Oy:n konkurssipesän lopputavarat huippuhalvalla. KAIKKI VÄHINTÄÄN -70%". Mainoksessa on esim. ilmoitettu "lähes puolen sentin paksu Cordel umpi kultaketju", jonka aikaisemmaksi yliviivatuksi hinnaksi on ilmoitettu 499,-, "NYT 149,-", "timanttileikattu upea kultaranne", jonka aikaisemmaksi hinnaksi on ilmoitettu yliviivattu hinta 169,-, "NYT 49,-".

Karjalainen, Pohjalainen ja Etelä-Pohjanmaa lehtien mainoksissa on ilmoitettu hintoja alennetuksi käyttämällä prosenttialennuksia ja yliviivaamalla korkeampia vertailuhintoja. Ilmoitettuja alennuksia ei ole laskettu samassa myymälässä välittömästi aikaisemmin perityistä hinnoista.

Em. mainoksissa on käytetty mm. ilmaisua "konkurssiloppuunmyynti" ja ilmoitettu myytävän konkurssipesän tavaraa. Mainostettuja tavaroita ei ole myyty konkurssipesän lukuun eivätkä tavarat olleet konkurssipesiin kuuluvaa. Sanaa "loppuunmyynti" on käytetty toimipisteen aloittamisen yhteydessä.

Karjalainen, Pohjalainen, Ilkka ja Etelä-Pohjanmaa lehtien mainoksissa on ilmoitettu myytävän mainostettuja tuotteita alennetuilla hinnoilla, ja vertailuhintana on käytetty ohjevähittäishintaa (ovh). Mainostettuja tuotteita ei ole ennen alennusmyynnin alkamista tosiasiallisesti myyty ilmoitetuilla ovh-hinnoilla samassa myymälässä.

Kari Jalmari Palin on Au-Koru Oy:n toimitusjohtaja ja ainoa hallituksen jäsen. Palin on myös Helsingin Kultakulma Oy:n toimitusjohtaja ja ainoa hallituksen jäsen. Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin 10.7.1991. Palin on niinikään Helsingin Kultakanuuna Oy:n toimitusjohtaja ja ainoa hallituksen jäsen. Tämä yhtiö on merkitty kaupparekisteriin 17.6.1992. Palin on vastuussa kaikkien näiden yhtiöiden markkinoinnista.

Kari Jalmari Palin on edellä kuvattujen Karjalainen, Pohjalainen, Ilkka ja Etelä-Pohjanmaa lehtien mainosten julkaisemisella rikkonut KA:n hänelle määräämää kieltoa kaikilta osin. KA:n kiellon tehosteeksi asettama 100 000 markan uhkasakko on sen vuoksi tuomittava Palinin maksettavaksi.

2. a) KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1991:19 kieltänyt mm. ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa aikaisemmin peritty. Ratkaisussa 1989:14 markkinatuomioistuin kielsi alennusmyyntimainoksissa ilmoittamasta tuotteiden hintoja alennetuiksi sellaisista hinnoista, joita ei ole aikaisemmin peritty samoista tuotteista. Ratkaisun perusteluissa todettiin mm. "Alennusmyynti-ilmoittelussa tulee vertailuhintana olla se hinta, jolla tuotetta on liikkeen samassa toimipisteessä myyty välittömästi ennen alennusmyynnin alkamista."

Helsingin Kultakulma Oy:n "Kultakulma" ja Helsingin Kultakanuuna Oy:n "Kultakanuuna" toimipisteet ovat toimineet ainoastaan lyhyen ajan ja niiden markkinointi on aloitettu mainostamalla tuotteita alennetuiksi ilmoitetuilla hinnoilla. Helsingin Kultakulma Oy ja Helsingin Kultakanuuna Oy eivät ole aikaisemmin samoissa toimipisteissä myyneet mainostettuja tuotteita vertailuhinnoiksi ilmoitetuilla korkeammilla hinnoilla.

Markkinatuomioistuin katsoo, että po. markkinointi on ollut harhaanjohtavaa ja KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaista.

2. b) ja c) Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1980:10 kieltänyt markkinoinnin, jossa oli käytetty mm. seuraavaa ilmaisua: "KONKURSSIpesien loppuunmyyntiin saapui monipuolinen valikoima ---". Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin on lausunut mm. seuraavaa: "Ilmoituksissa on sanaa konkurssi käytetty tarjottavien tavaroiden yhteydessä siten, että kuluttaja ymmärtää tavaroiden kuuluvan konkurssipesään ja tarjouksen sen vuoksi olevan tavallista edullisemman. Kun ilmoituksissa tarkoitettu tavara ei kuitenkaan ole konkurssipesään kuuluvaa, ovat ilmoitukset harhaanjohtavia." Ratkaisun 1980:3 perusteluissa markkinatuomioistuin lausui mm.: "Menettely on antanut kuluttajille sellaisen käsityksen, että kysymys on konkurssipesiin kuuluvien tavaroiden loppuunmyynnistä ja sen vuoksi tavallista edullisimmasta tarjouksista. Kun myytävä tavara ei kuitenkaan ole ollut konkurssipesiin kuuluvaa eikä myynti ole käsittänyt loppuunmyyntiä, markkinointimenettelyssä on annettu kuluttajille harhaanjohtavia tietoja."

Konkurssivaraston myynniksi ymmärretään yleensä menettely, jossa konkurssihallinto myy konkurssipesään kuuluvia tavaroita pesän lukuun. Myynti tapahtuu lain määräämissä ja yleensä ajallisesti rajatuissa puitteissa. Kuluttajat olettavat, että konkurssivaraston myynnistä tavaroita saa erityisen edulliseen hintaan.

Helsingin Kultakulma Oy ja Helsingin Kultakanuuna Oy eivät ole myyneet mainostettuja tuotteita konkurssipesien lukuun, vaan omaan lukuunsa. Mainoksissa käytetty ilmaisu "konkurssiloppuunmyynti" on antanut virheellisen kuvan siitä kenen lukuun markkinointi tapahtuu.

Markkinatuomioistuin on ratkaisuissa 1982:6 ja 1989:7 kieltänyt käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti tai muuta vastaavaa ilmaisua, ellei ole kysymys liikkeen tai toimipisteen lopettamisesta taikka poikkeuksellisesta syystä tapahtuvasta toimipisteen koko varaston tai sen määrätyn, markkinoinnissa yksilöidyn osan myynnistä loppuun aikaisemmin perittyjä hintoja edullisemmilla hinnoilla.

Em. "Kultakulma" ja "Kultakanuuna" toimipisteet Joensuussa ja Seinäjoella on avattu ainoastaan markkinoitua "loppuunmyyntiä" varten. "Loppuunmyynnit" näissä myyntipisteissä ovat kestäneet noin yhden viikon ajan.

Kysymys on ollut toimipisteistä, joiden lopettaminen ei ole ollut poikkeuksellista tai ennalta arvaamatonta. Uudessa toimipisteessä myytävillä tuotteilla ei ole sellaista korkeampaa lähtöhintaa, josta alennus voitaisiin laskea. Kysymys ei ole ollut liikkeen tai toimipisteen lopettamisesta johtuvasta tuotteiden myynnistä loppuun aikaisemmin perittyjä hintoja edullisemmilla hinnoilla.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajat ovat markkinoinnissaan käyttäneet ilmaisuja "konkurssi" ja "loppuunmyynti" harhaanjohtavasti.

2. d) Ratkaisussa 1982:19 markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä markkinoinnissa ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä. Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin lausui, että ohjevähittäishinnalla (ovh) tarkoitetaan esim. valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön suosittelemaa ja samanlaisesta hyödykkeestä kuluttajilta yleisesti perittyä hintaa.

Helsingin Kultakulma Oy ja Helsingin Kultakanuuna Oy ovat alennusmyyntimainoksissaan käyttäneet vertailuhintana ohjevähittäishintaa (ovh). Kuluttajat ovat saaneet yhtiöiden markkinoinnista vaikutelman, että yhtiöt myisivät tuotteitaan poikkeuksellisen edullisilla hinnoilla. Yhtiöt eivät ole näyttäneet, että mainostetut ovh. -hinnat olisivat esim. valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön suosittelemia ja samanlaisista hyödykkeistä kuluttajilta yleisesti perittyjä hintoja. Yhtiöt ovat antaneet kuluttajille markkinoimiensa hyödykkeiden hinnoista niiden todellista hintaa edullisemman kuvan.

Markkinatuomioistuin katsoo, että po. markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kari Jalmari Palin on paitsi Au-Koru Oy:n myös Helsingin Kultakulma Oy:n ja Helsingin Kultakanuuna Oy:n toimitusjohtaja ja yhtiöiden hallituksen ainoa jäsen. KA:n Palinille ja Au-Koru Oy:lle määräämän kiellon jälkeen muut mainitut yhtiöt ovat markkinoineet kulta-alan tuotteita samalla kielletyllä tavalla. Markkinatuomioistuin katsoo, että on perusteltua syytä kohdistaa kielto myös Paliniin henkilökohtaisesti.

KA on 4.5.1992 määrännyt Au-Koru Oy:lle vaatimuksessa tarkoitetun uhkasakolla tehostetun markkinointikiellon. Kielto on voimassa. Au-Koru Oy:n ei ole väitetty rikkoneen asetettua kieltoa taikka kiellon jälkeen muutoinkaan suorittaneen lainvastaista markkinointia.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita kuluttajaasiamiehen 4.5.1992 antamassa päätöksessä Kari Jalmari Palinille määrätyn kiellon tehosteeksi asetetun sadantuhannen (100 000) markan uhkasakon Palinin maksettavaksi.

Edelleen markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 2, 3 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Helsingin Kultakulma Oy:tä ja Helsingin Kultakanuuna Oy:tä sekä Kari Jalmari Palinia, kutakin kahdensadanviidenkymmenentuhannen (250 000) markan sakon uhalla, kuluttajiin kohdistuvassa kulta- ja korualan tuotteiden markkinoinnissa

1. ilmoittamasta tuotteiden hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, ellei alennusten laskemisen lähtöhintana ole käytetty samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin perittyä hintaa,

2. käyttämästä tarjottavien tuotteiden yhteydessä sanaa "konkurssi" tai muuta ilmaisua, joka viittaa siihen, että kysymyksessä on konkurssipesän lukuun tapahtuva myynti, jos myynti tosiasiallisesti tapahtuu yhtiön omaan lukuun,

3. käyttämästä liikkeen avaamisen yhteydessä ilmaisua loppuunmyynti ja

4. käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimus Au-Koru Oy:tä vastaan hylätään.

Julistettiin.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Maijala, Mustonen, Mäkinen, P., Ollikainen ja Sinda

Valitusosoitus

---

[SV]

KO mot Au-Koru Oy, Helsingin Kultakulma Oy, Helsingin Kultakanuuna Oy och Kari Jalmari Palin.

KO hade vid vite förbjudit Au-Koru Oy och Palin att vid marknadsföring av guld- och smyckebranchens produkter 1. uppge att produkternas priser har nedsatts i procent eller med användning av andra på prisnedsättning syftande uttryck, såvida som utgångspris vid beräkningen av prisnedsättiningarna inte har använts det av bolaget på samma verksamhetsställe omedelbart dessförrinnan uppburna priset, 2. använda uttrycket "konkurs" i samband med de utbjudna produkterna, eller annat uttryck, som alluderade på att det var fråga om en försäljning för konkursbos räkning, om försäljningen i verkligheten sker för bolagets egen räkning, 3. i samband med öppnande av butik använda uttrycket slutförsäljning och 4. använda uttrycket riktminutpris eller rmp om sådant jämförelsepris, som i verkligheten inte uppburits av konsumenterna för likadan nyttighet.

Palin hade sedan förbudet trätt i kraft i Helsingin Kultakulma Oy:s och Helsingin Kultakanuuna Oy:s namn fortsatt motsvarande marknadsföring. Palin dömdes att betala vitet.

Motsvarande förbud meddelades för Helsingin Kultakulma Oy, Helsingin Kultakanuuna Oy och Palin.

KO:s för Au-Koru Oy meddelade förbud var gällande. Det hade inte påståtts att Au-Koru Oy hade brutit mot det meddelade förbudet eller på annat sätt utövad lagstridig marknadsföring efter det att förbudet trätt i kraft. Det mot Au-Koru Oy riktade yrkandet förkastades.

KSL_2_kap._2_§, 3_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDEN

Konsumentombudsmannen har med stöd av 10 § 2 mom. lagen om konsumentombudsmannen yrkat att det till förstärkande av det av honom genom beslut 4.5.1992 för Kari Jalmari Palin meddelade förbudet förelagda vitet på etthundratusen (100 000) mark utdömes till betalning.

KO har vidare yrkat att AuKoru Oy, Helsingin Kultakulma Oy, Helsingin Kultakanuuna Oy och Kari Jalmari Palin personligen med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 2, 3 och 7 § vid vite förbjudes att vid till konsumenter riktad marknadsföring av guld och smyckebranschens produkter

a) uppge att produkternas priser har nedsatts i procent eller med användning av andra på prisnedsättning syftande uttryck, såvida som utgångspris vid beräkning av prisnedsättningarna inte har använts det av bolaget på samma verksamhetsställe omedelbart dessförrinnan uppburna priset,

b) använda uttrycket "konkurs" i samband med de utbjudna produkterna, eller annat uttryck, som alluderar på att det är fråga om en försäljning för konkursbos räkning, om försäljningen i verkligheten sker för bolagets egen räkning,

c) i samband med öppnande av butik använda uttrycket slutförsäljning och

d) använda uttrycket riktminutpris (rmp) om sådant jämförelsepris, som i verkligheten inte uppbäres av konsumenterna för likadan nyttighet.

Au-Koru Oy har i en annons i Hämeen Sanomat 22.3.1992 marknadsfört en vecka lång konkursslutförsäljning, där det omtalas att det försäljes varorna från Eka-Kulta Oy:s konkursbo "jättebilligt - 60 % - 80 %". I annonsen användes i samband med några produkter uttrycket riktminutpris. Så angavs exempelvis riktminutpriset på ett pansarhalsband av guld till 7 680 mark, halsbandet säljes NU för 2 200 mark.

Veckan efter det att föregående slutförsäljning hade slutat öppnade Au-Koru Oy för en veckas tid ett nytt försäljningsställe i Imatra. Eka-Koru Oy:s konkursbos varor marknadsfördes att försäljas "jättebilligt 50 % 60% 80 %". Annonsen publicerades 5.4.1992 i Ylä-Vuoksi. De nedsatta priserna jämfördes ånyo med riktminutpriser; exempelvis "präktigt pansarhalsband av guld rmp. 1 350,- NU 348,-, Diana-ring rmp. 680,- NU 139,-".

Från KO:s byrå sändes det 10.4.1992 ett brev till bolaget, var igenom det meddelades de anvisningar, som finns rörande angivelse av prisnedsättning och användning av uttrycken konkursslutförsäljning och riktminutpris. Bolaget uppmanades att i dess framtida marknadsföring taga hänsyn till de i brevet framförda omständigheterna samt att skriftligen bekräfta detta till KO:s byrå.

Au-Koru Oy lämnade inte den begärda förbindelsen utan den mot anvisningarna stridande marknadsföringen fortsatte under annan firmabeteckning. I Kouvolan Sanomat fanns 23.4 och 26.4.1992 annonser om en veckolång "SLUTFÖRSÄLJNING AV KONKURSLAGER", där "Eka-Kulta Oy:s konkursbos varor säljes till otroliga priser". Prisnedsättningarna var 50-80 %. I de lämnade exemplen på varornas priser använde återigen påstådda riktminutpriser som jämförelsepriser. Det i Kouvola för en veckas tid öppnade försäljningsstället använde namnet Kulta-Kulma och därbakom fanns bolaget Helsingin Kulta Kulma Oy.

KO meddelade 4.5.1992 ett marknadsförbud för Au-Koru Oy och den för bolaget verksamme Kari Jalmari Palin. Det fyra punkter omfattande förbudsföreläggandet omfattade bland annat vilseledande angivande av prisnedsättning samt användning av uttrycken slutförsäljning och riktminutpris och det motsvarar innehållsmässigt det i denna ansökan till marknadsdomstolen framförda förbudsyrkandet. Förbudet delgavs 27.5.1992. Ingen motsatte sig förbudet inom fristen på tio dagar, varför förbudet är i kraft.

Den 28 juni 1992 infördes i Karjalainen en med ovan beskrivna tidningsannonser nästan identisk annons under rubriken KONKURSSLUTFÖRSÄLJNING. "Vi säljer Eka-Kulta Oy:s konkurslagers f.d. varor JÄTTEBILLIGT - 60 % - 80 %." Såsom prisexempel bl.a. "tjock pansarkedja av guld (rmp 7620,-) NU 2400,-, herrklakring med diamant (rmp.995,-) NU 295,-". Försäljningsstället använde i annonsen namnet Kultakulma.

I tidningen Pohjalainen fanns 12.7.1992 en annons om "KONKURSSLUTFÖRSÄLJNING". "VI SÄLJER KULTANAULA OY:S KONKURSBOS RESTERANDE VAROR JÄTTEBILLIGT ALLT MINST -70 %" hette det i annonsen. I annonsen lämnar man några prisexempel, såsom "Cordel kedja av massivt guld NU 149,-", där det överstrukna priset var 499 mark. I annonsen nämndes att försäljningstillställningen anordnades av Kultakanuuna Oy.

I tidningen Ilkka fanns 16.7.1992 en annons med rubriken "EXPLOSION!" I annonsen sades "vi köpte ett stort varuparti från ett konkursbo i Helsingfors. Nu slumpar vi bort allt med väldiga rabatter." Priset på ett förgyllt armband anges i annonsen till 39 mark, då riktminutpriset är 130 mark. Affären hade i början av juni annons även i Etelä-Pohjanmaa.

Palin har, efter det att det av KO meddelade, Palin 27.5.1992 delgivna, personliga marknadsföringsförbudet trätt i kraft, öppnat två försäljningsställen inom guld- och smyckebranschen, det ena i Joensuu med namnet Kultakulma och det andra i Seinäjoki med namnet Kultakanuuna. Båda affärernas marknadsföring har varit stridande mot alla fyra punkterna i det meddelade förbudet, det vill säga affärerna har öppnats som "konkursslutförsäljning", varvid det som prisnedsättelser har angivits "60 - 80 %" eller "70 %" och de har använts påhittade riktminutpriser.

Palins lagstridiga tillvägagångssätt har varit helt medvetet och planlagt och genom att upprepat grunda nya företag inom guldsmedsbranschen försöker han tydligen kringgå KSL:s marknadsföringsstadganden. Med hänsyn till verksamhetens omfattning är det befogat att marknadsdomstolen utdömer det Palin förelagda vitet på 100 000 mark till betalning i dess helhet.

a) Enligt KSL 2 kap. 3 § får priset på konsumtionsnyttighet ej uppges vara nedsatt med ett större belopp än varmed priset faktiskt understiger det pris näringsidkaren tidigare uppburit. Stadgandet betyder att man vid realisationsannonsering som utgångspris vid beräkning av prisnedsättningen får använda endast det pris, som produkten såldes för på samma ställe omedelbart innan realisationen började. Som utgångspunkt för prisnedsättningen får produktens riktminutpris, priset hos en konkurrerande näringsidkare eller den allmänna prisnivån inte användas.

Principen att en näringsidkare inte får använda annat pris än det egna tidigare försäljningspriset som jämförelsepris då han anger prisnedsättningar har bekräftats bland annat i marknadsdomstolens avgöranden 1982:6, KO/Jasila Oy, 1991:18 KO urun Hopea Oy mm. och 1991:19 KO/Nykykulta Oy. I avgörandet 1991:19 förbjöds Nykykulta Oy att "ange att priset på en produkt eller produktgrupp har satts ner, genom att använda procentuella nedsättningar eller andra på nedsatt pris hänvisande uttryck, om det som utgångspris vid beräkning av nedsättelsen har använts produktens riktminutpris eller eljest ett sådant pris, som ej av konsumenterna i verkligheten har tidigare uppburits på samma verksamhetsställe."

I en just öppnad affär kan produkterna inte ha något sådant på samma verksamhetsställe omedelbart tidigare uppburet pris, från vilket prisnedsättningen skulle kunna räknas. Au-Koru Oy:s, Helsingin Kultakulma Oy:s samt Helsingin Kultakanuuna Oy:s marknadsföring, där bolaget öppnar verksamhetsställen med angivande av 50-80 procents prisnedsättelser, har därför varit stridande mot KSL 2 kap. 3 §.

b) I KSL 2 kap. 2 § förbjudes det att vid marknadsföring lämna osanna eller vilseledande uppgifter. Enligt lagens förarbeten kan även marknadsföring, som innehåller riktiga uppgifter, vara vilseledande, om för helheten betydelsefulla uppgifter inte bringas till konsumenternas kännedom eller de framförs oklart.

I Au-Koru Oy:s, Helsingin Kultakulma Oy:s och Helsingin Kultakanuuna Oy:s marknadsföring har det använts uttrycken "slutförsäljning av konkurslager" och "konkursslutförsäljning". I bolagens tidningsannonser nämnes det att det är fråga om försäljning av antingen Eka-Kulta Oy:s eller Kultanaula Oy:s konkursbo.

Försäljningen av ett konkurslager uppfattas som en del av det i konkursstadgandena föreskrivna förfaringsssättet, då till konkursboet hörande varor försäljes genom konkursförvaltarens försorg och för dennes räkning. Själva försäljningen sker inom ramen för lagens regler och vanligtvis under en begränsad tid, varför konsumenterna med fog tror att de får konkurslagrets varor till ett speciellt förmånligt pris.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1980:10, där Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy (Konkursbonas Slutförsäljnings Ab) var svarande tagit ställning till lagenligheten vid användning av ordet konkurs i marknadsföringen. Domstolen ansåg att ordet konkurs i bolagets annonsering hade använts på sådant sätt i samband med de utbjudna varorna att konsumenten förstod att varorna skulle tillhöra ett konkursbo och erbjudandet därför skulle vara fördelaktigare än vanligt. Eftersom de i annonsen avsedda varorna emellertid inte hörde till något konkursbo, var annoserna enligt domstolen vilseledande.

Au-Koru Oy, Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy har inte vid sin marknadsföring av "slutförsäljning av konkurslager" och "konkursslutförsäljning" handlat på något konkursbos uppdrag eller för dess räkning utan försäljningen har skett för bolagens egen räkning. Det föreligger därför inte förutsättningar för att använda uttrycket "slutförsäljning av konkurslager" eller annat motsvarande uttryck. Att använda dessa i bolagens marknadsföring har varit för konsumenterna vilseledande och sålunda stridande mot KSL 2 kap. 2 §.

c) Även användningen av ordet slutförsäljning i samband med att en butik öppnas är vilseledande. Till en slutförsäljnings natur hör att de varor, som slutförsäljningen omfattar, säljes till förmånligare priser än tidigare. Eftersom priset på en konsumtionsnyttighet får annonseras som nedsat endast i jämförelse med det pris, som tidigare för samma vara uppburits på samma ställe, finns det i en nyöppnad butik inte något sådant högre utgångspris, varifrån prisnedsättningen kan beräknas.

Marknadssomstolen har i sitt beslut 1989:7 förbjudit användning av uttrycket slutförsäljning eller annat motsvaranade uttryck, såvida det inte är fråga om att affären eller verksamhetsstället skall upphöra eller till följd av någon exceptionell anledning det sker en försäljning till slut av verksamhetsställets hela lager, eller en bestämd, i marknadsföringen specificerad del därav, till priser, som är förmånligare än de tidigare.

De av Au-Koru Oy, Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy marknadsförda slutförsäljningarna har varat ungefär en veckas tid på försäljningsställen, som öppnats enbart för dessa "slutförsäljningar". Det har inte funnits någon av ovan nämnda grunder för att anordna en slutförsäljning, varför bolagens marknadsföring har varit vilseledande, d.v.s. stridande mot KSL 2 kap.2 §.

d) I sitt avgörande 1982:19 ansåg marknadsdomstolen att det med riktminutpris (rmp) menas exempelvis ett pris som rekommenderas av tillverkaren, det tidigare distributionsledet eller en näringsidkareorganisation och som av konsumenterna allmänt uppbäres för likadana nyttigheter. Domstolen förbjöd användning i marknadsföringen av begreppet riktminutpris (rmp) för sådant jämförelsepris, som inte verkligen uppbäres av konsumenterna för likadana nyttigheter. Enligt motiveringarna för avgörandet hade bolaget inte visat att andra inom branschen verksamma näringsidkare skulle tillämpa de av bolaget som rmp uppgivna priserna vid försäljning av likadana nyttigheter.

I Au-Koru Oy:s annons i Kouvolan Sanomat marknadsföres bl.a. två pansarkedjor av guld, vars riktminutpriser anges till 5360 mark och 1630 mark. Kedjornas försäljningspriser är 1700 respektive 480 mark. I annonsen i Karjalainen marknadsför Helsingin Kultakulma Oy för sin del en tjock pansarkedja för 2 400 mark, som jämförelsepris användes riktminutpriset 7620 mark. I Helsingin Kultakanuuna Oy:s annons i Ilkka marknadsföres bland annat förgyllda armband för 39 mark och som riktminutpris anges 130 mark.

Konsumenten får av Au-Koru Oy:s, Helsingin Kultakulma Oy:s och Helsingin Kultakanuuna Oy:s marknadsföring det intrycket att bolagen skulle sälja sina produkter till exeptionellt förmånliga priser, d.v.s. klart billigare än andra näringsidkare, som säljer likadana produkter. De i bolagens marknadsföring anförda höga riktminutpriserna måste emellertid anses vara rent fiktiva och de är inte av andra näringsidkare för samma produkter allmänneligen uppburna försäljningspriserna. Bolagen har därför i sin marknadsföring lämnat en fördelaktigare bild av nyttigheternas pris än dessas verkliga pris och sålunda i sin marknadsföring använt vilseledande, mot KSL 2 kap. 2 § stridande, uttryck.

KO:s byrå tog kontakt med Au-Koru Oy i början av april 1992. KO uppmärksamgjorde då i sitt brev på lagstridigheten i bolagets marknadsföring och uppmanade bolaget att i sin framtida marknadsföring taga hänsyn till de i brevet nämnda omständigheterna samt lämna en skriftlig förbindelse. Som redan ovan anförts lämnade bolaget emellertid inte den begärda förbindelsen.

Då Kari Jalmari Palin efter detta i slutet av april 1992 i Kouvola öppnade en affär med namnet Kulta-Kulma, vars marknadsföring efterföljde den lagstridiga marknadsföringen vid Au-Koru Oy:s butiker i Tavastehus och Imatra, meddelade KO 4.5.1992 ett marknadsföringsförbud för Au-Koru Oy och för Palin personligen. Förbudet motsvarar i sak det inför marknadsdomstolen nu framförda förbudsyrkandet.

Palin fortsatte trots förbudet den lagstridiga marknadsföringen genom att öppna först i Joensuu ett försäljningsställe med namnet Kultakulma och därefter ett i Seinäjoki med namnet Kultakanuuna. Palin är för alla de tre bolagen, d.v.s. Au-Koru Oy, Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy, den i handelsregistret antecknade ansvariga personen och han har även de facto verkat på bolagens vägnar på de olika verksamhetsorterna, genom att bland annat sköta förhyrningen av verksamhetslokalerna.

Vid bedömning av vitets storlek bör domstolen taga hänsyn till att det av KO utsatta vitet på 100 000 mark inte varit tillräckligt stort för att hindra Kari Jalmari Palin att fortsätta marknadsföring i strid mot förbudet.

SVARANDENAS ATTITYD

KO:s förbudsansökan har jämte bilagor för kännedom lämnats till svarandena 2.10.1992. Samtidigt har svarandena uppmanats att lämna bemötande av ansökan senast 21 dagar efter det att ansökan delgivits dem. Svarandena har inte lämnat det begärda bemötandet.

Stämning till marknadsdomstolens session 2.11.1992 har delgivits svarandena 2.10.1992. Svarandena har inte inställt sig vid sessionen.

MOTIVERIGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

KO har 4.5.1992 meddelat Au-Koru Oy och Kari Jalmari Palin följande förbud:

"Jag förbjuder Au-Koru Oy och Kari Jalmari Palin personligen att vid till konsumenter riktad marknadsföring av guld- och smyckebranschens produkter

1) uppge att produkternas priser har nedsatts i procent eller med användning av andra på prisnedsättning syftande uttryck, såvida som utgångspris vid beräkning av prisnedsättningarna inte har använts det av bolaget på samma verksamhetsställe omedelbart dessförrinnan uppburna priset,

2) använda uttrycket "konkurs" i samband med de utbjudna produkterna, eller annat uttryck, som alluderat på att det är fråga om en försäljning för konkursbos räkning, såvida försäljningen i verkligheten sker för bolagets egen räkning,

3) i samband med öppnande av butik använda uttrycket slutförsäljning och

4) använda uttrycket riktminutpris (rmp) om sådant jämförelsepris, som i verkligheten inte uppbäres av konsumenterna för likadana nyttigheter.

Förbuden skall iakttagas vid etthundratusen (100 000) marks vite."

I motiveringarna för KO:s förbud anföres bl.a. följande:

"Au-Koru Oy har i annonser, som införts i Kouvolan Sanomat 23.4 och 26.4.1992, marknadsfört en "slutförsäljning av konkurslager" guldsmedsbranschens produkter, där bolaget berättade att det sålde "Eka-Kulta Oy:s konkursbos kvarvarande lager till otroliga priser". Au-Koru Oy:s verksamhetsställe har funnits i Kouvola under ungefär en veckas tid under namnet KultaKulma." - - - "vid realisationsannonsering får som utgångspris vid beräkning av prisnedsättningar endast användas det pris, till vilket produkten har sålts vid företagets samma verksamhetsställe omedelbart innan realisationen började." - - "I en just öppnad affär kan produkterna inte ha något sådant i samma verksamhetsställe omedelbart dessförrinnan uppburet pris, från vilket man skulle kunna beräkna prisnedsättningen. " - -

"Au-Koru Oy har i sin marknadsföring använt uttrycken "slutförsäljning av konkurslager" och "konkursslutförsäljning". - - - "det är inte fråga om någon försäljning för Eka-Kulta Oy:s konkursbos räkning utan Au-Koru Oy har skaffat sig varulagret som egen egendom och säljer det för egen räkning.

- - - Även användningen av ordet slutförsäljning i samband med att butiken öppnas är vilseledande." - -

"I sitt avgörande 1982:19 ansåg marknadsdomstolen att det med riktminutpris (rmp) menas exempelvis ett pris som rekommenderas av tillverkaren, det tidigare distributionsledet eller en näringsidkarorganisation och som av konsumenterna allmänt uppbäres för likadana nyttigheter." - -

"För att Au-Koru Oy:s marknadsföring skall vara i enlighet med ovan nämnda marknadsdomstolens beslut skall företaget kunna visa att andra inom branschen verksamma näringsidkare använder det av bolaget som rmp angivna priset vid försäljning av likadana nyttigheter."

I motiveringarna för KO:s förbud nämndes vidare:

Det av KO meddelade förbudet har inte blivit motsatt och det har trätt i kraft 6.6.1992.

1. Helsingin Kultakulma Oy har 28.6.1992 under namnet "Kultakulma" låtit införa en annons i tidningen Karjalainen, där det som rubrik har varit I morgon från klockan 10.00 "KONKURSSLUTFÖRSÄLJNING". I annonsen sades det "Vi säljer Eka-Kulta Oy:s konkursbos f.d. varor JÄTTEBILLIGT. Exempelvis -60 % - 80 %. Tjock pansarkedja av guld (rmp. 7620,-) nu 2400,-, präktigt halsband av guld (rmp. 419,-) nu 129,-, - - - herrklackring med diamant (rmp. 995,-) nu 295,- - - - Endast en veckas tid". Försäljningsstället har varit i Joensuu.

Helsingin Kultakanuuna Oy har 12.7.1992 under namnet "Kultakanuuna Oy" låtit införa en annons i tidningen Pohjalainen, vilken som rubrik har haft "KONKURSSLUTFÖRSÄLJNING". I annonsen har det sagts "Vi säljer Kultanaula Oy:s konkursbos resterande varor jättebilligt. ALLT MINST -70 %." Som exempel har nämnts "närmare en halv centimeter tjock - - - "guldkedja", för vilken som tidigare pris angavs överstreckade 499,-, "nu 149,-". I annonsen har det också angivits bl.a. "diamantskuret ståtligt guldarmband", bredvid överstruket 169,-, "nu 49,-" "stadigt guldörhänge", bredvid överstruket 97,-, "nu 29,-". Försäljningsstället har funnits i Seinäjoki.

I tidningen Ilkka har det 16.7.1992 under namnet "Kultakanuuna" publicerats en annons från verksamhetsstället i Seinäjoki med rubriken "EXPLOSION!" I annonsen har det sagts "Vi köpte ett stort varuparti från ett konkursbo i Helsingfors. Nu slumpar vi bort allt med väldiga rabatter. ALLA FÖRGYLLDA KEDJOR". Som exempel har det i annonsen angivits armband rmp. 130,- och därbredvid med stor stil priset 39,-, samt halsband rmp. 163,och därbredvid med stor stil priset 49,-.

I Kultakanuuna Oy:s namn har det också i början av juli 1992 i tidningen Etelä-Pohjanmaa publicerats en annons från verksamhetsstället i Seinäjoki, vars rubrik har varit "KONKURSSLUTFÖRSÄLJNING". I annonsen har det sagts "Vi säljer Kultanaula Oy:s konkursbos resterande varor jättebilligt. ALLT MINST -70 %. I annonsen har det som exempel lämnats "nästan en halv centimeter tjock Cordel kedja av gediget guld", där det som det tidigare nu överstrukna priset har angivits 499,-, "NU 149,-", "diamantskuret präktigt armband", vars tidigare pris anges med överstrukna 169,-, "NU 49,-".

I annonserna i tidningarna Karjalainen, Pohjalainen och EteläPohjanmaa har priserna angivits nedsatta genom användande av procentuella rabatter och överstrukna högre jämförelsepriser. De meddelade prisnedsättelserna har inte beräknats från i samma butik omedelbart tidigare uppburna priser.

I tidigare nämnda annonser har det bl.a. använts uttrycket "konkursslutförsäljning" och angivits att det erbjudes varor ur ett konkursbo. De annonserade varorna har inte sålts för något konkursbos räkning och varorna har ej heller tillhört något konkursbo. Ordet "slutförsäljning" har använts i samband med att ett verksamhetsställe har öppnats.

I annonserna i tidningarna Karjalainen, Pohjalainen, Ilkka och Etelä-Pohjanmaa har det angivits att de annonserade produkterna säljes till nedsatta priser och som jämförelsepriser har riktminutpriser (rmp) använts. De annonserade produkterna har inte i verkligheten försålts till de uppgivna rmp-priserna i samma butik omedelbart innan realisationen började.

Kari Jalmari Palin är Au-Koru Oy:s verkställande direktör och enda styrelseledamot. Palin är också Helsingin Kultakulma Oy:s verkställande direktör och enda styrelseledamot. Bolaget har antecknats i handelsregistret 10.7.1991. Palin är likaså Helsingin Kultakanuuna Oy:s verkställande direktör och enda styrelseledamot. Detta bolag har antecknats i handelsregistret 17.6.1992. Palin är ansvarig för alla dessa bolags marknadsföring.

Kari Jalmari Palin har genom att låta införa ovan beskrivna annonser i tidningarna Karjalainen, Pohjalainen, Ilkka och Etelä-Pohjanmaa brutit mot det av KO honom meddelade förbudet till alla delar. Det av KO till förstärkande av förbudet förelagda vitet på 100 000 mrk skall därför utdömas att betalas av Palin.

2. a) Enligt KSL 2 kap. 3 § får priset på konsumtionsnyttighet ej uppgivas vara nedsatt med ett större belopp än varmed priset faktiskt understiger det pris näringsidkaren tidigare uppburit.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1991:19 förbjudit bl.a. angivande av att priset på en produkt eller produktgrupp har satts ner, genom användning av procentuella nedsättningar eller andra på nedsatt pris hänvisande uttryck, om det som utgångspris vid beräkning av nedsättningen har använts produktens riktminutpris eller annat sådant pris, som ej av konsumenterna i verkligheten har tidigare uppburits på samma verksamhetsställe. I sitt avgörande 1989:14 förbjöd marknadsdomstolen att vid realisationsreklam ange att produkternas pris nedsatts från sådana priser, som inte hade tidigare uppburits för samma produkter. I motiveringarna för beslutet anfördes bl.a. "I en realisationsprisannons bör jämförelsepriset vara det pris, till vilket produkten omedelbart innan realisationsprisförsäljningen inleddes sålts på affärens samma förrättningsställe."

Helsingin Kultakulma Oy:s och Helsingin Kultakanuuna Oy:s verksamhetsställen "Kultakulma" respektive "Kultakanuuna" har varit verksamma blott kort tid och deras marknadasföring har påbörjats med reklam för varor, vars pris angivits som nedsatt. Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy har inte tidigare på samma verksamhetsställe sålt de annonserade produkterna till de som jämförelsepris angivna högre priserna.

Marknadsdomstolen anser att ifrågavarande marknadsföring har varit vilseledande och stridande mot KSL 2 kap. 3 §.

2. b) och c) Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1980:10 förbjudit marknadsföring, där det använts bl.a. följande uttryck: "KONKURSbonas utförsäljning har fått in mångsidigt sortiment ---". I motiveringarna för avgörandet yttrade marknadsdomstolen bl.a. följande: "I annonserna har ordet konkurs använts i samband med de erbjudna varorna på sådant sätt, att konsumenten förstår att varorna tillhör ett konkursbo och anbudet därför vore förmånligare än normalt. Eftersom de i annonsen avsedda varorna likväl inte hör till något konkursbo är annonserna vilseledande." I motiveringarna för avgörandet 1980:3 uttalade marknadsdomstolen bl.a.: "Förfarandet har ingivit konsumenterna den uppfattningen att det vore fråga om slutförsäljning av ett konkursbo tillhörande lager och därför ett erbjudande, som är förmånligare än normalt. Då de försålda varorna emellertid inte tillhört något konkursbo och försäljningen inte avsett slutförsäljning, har det i marknadsföringen lämnats konsumenterna vilseledande uppgifter."

Med försäljning av ett konkurslager förstås allmänt ett förfarande, där konkursförvaltaren försäljer konkursboets varor för konkursboets räkning. Försäljningen försiggår inom i lag stadgade ramar och vanligen under begränsad tid. Konsumenterna antager att de vid försäljning av konkurslager får varorna till speciellt förmånligt pris.

Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy har inte sålt de annonserade varorna för något konkursbos utan för egen räkning. Det i annonserna använda uttrycket "konkursslutförsäljning" har ingett en felaktig bild av för vems räkning marknadsföringen sker.

Marknadsdomstolen har i sina avgöranden 1982:6 och 1989:7 förbjudit användning av uttrycket slutförsäljning eller annat motsvarande uttryck, såvida det inte är fråga om att företaget eller ett av dess verksamhetsställen upphör, eller att till följd av någon exceptionell anledning det gäller slutförsäljning av verksamhetsställets hela lager eller en viss, i marknadsföringen specificerad del därav, till priser, som är förmånligare än de tidigare.

Exempelvis försäljningställena "Kultakulma" och "Kultakanuuna" i Joensuu och Seinäjoki har öppnats enbart för den marknadsförda "slutförsäljningen". "Slutförsäljningarna" på dessa ställen har pågått under ungefär en veckas tid.

Det rör sig här om verksamhetsställen, vars upphörande inte har föranletts av något exceptionellt eller varit oförutsägbart. De produkter, som såldes på de nya verksamhetsställena har inget sådant högre utgångspris, som kan vara bas för beräkning av nedsättning. Det har inte varit fråga om försäljning av produkter, vilka till följd av att butiken eller försäljningsstället upphör, säljes till förmånligare priser än dem, som tidigare uppburits.

Marknadsdomstolen anser att svarandena i sin marknadsföring har använt uttrycken "konkurs" och "slutförsäljning" vilseledande.

2. d) I sitt avgörande 1982:19 har marknadsdomstolen förbjudit användning i marknadsföringen av begreppet riktminutpris eller rmp för sådant jämförelsepris, som inte verkligen uppbäres av konsumenterna för likadan nyttighet. I motiveringarna för avgörandet uttalade marknadsdomstolen att det med riktminutpris (rmp) menas exempelvis ett pris, som rekommenderas av tillverkaren, det tidigare distributionsledet eller en näringsidkarorganisation och som av konsumenterna allmänt uppbäres för likadan nyttighet.

Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy har i sin realisationannonsering som jämförelsepris använt riktminutpriset (rmp). Konsumenterna har fått det intrycket av bolagens marknadsföring att bolagen skulle sälja sina produkter till exceptionellt förmånliga priser. Bolagen har inte visat att de annonserade rmp-priserna skulle var t.ex. av tillverkaren eller det tidigare distributionsledet eller av en näringsidkarorganisation rekommenderat eller ha allmänt uppburits av konsumenterna för likadana nyttigheter. Bolaget har ingett konsumenterna en fördelaktigare bild av de marknadsförda nyttigheternas pris än vad som motsvaras av verkligheten.

Marknadsdomstolen anser att ifrågavarande marknadsföring har varit vilseledande.

Kari Jalmari Palin är förutom Au-Koru Oy:s även Helsingin Kultakulma Oy:s och Helsingin Kultakanuuna Oy:s verkställande direktör och bolagens enda styrelseledamot. Efter det av KO för Palin och Au-Koru Oy meddelade förbudet har övriga nämnda bolag marknadsfört guldsmedsbranschens produkter på samma förbjudna sätt. Marknadsdomstolen anser att det föreligger grundad anledning att rikta förbud även mot Palin personligen.

KO har 4.5.1992 meddelat Au-Koru Oy det i ansökan avsedda med vitesföreläggande förstärkta marknadsföringsförbudet. Förbudet är i kraft. Det har inte påståtts att Au-Koru Oy skulle ha brutit mot det meddelade förbudet eller att det eljest efter förbudet utövat lagstridig marknadsföring.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att döma det till förstärkande av det av KO 4.5. 1992 Kari Jalmari Palin meddelade förbudet förelagda vitet på etthundratusen (100 000) mark att betalas.

Marknadsdomstolen finner vidare rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 2, 3 och 7 § förbjuda Helsingin Kultakulma Oy och Helsingin Kultakanuuna Oy samt Kari Jalmari Palin, var och en vid vite av tvåhundrafemtiotusen (250 000) mark att vid till konsumenter riktad marknadsföring av guld- och smyckebranschens produkter

1. uppge att produkternas priser har nedsatts i procent eller med användning av andra på prisnedsättning syftande uttryck, såvida som utgångspris vid beräkning av prisnedsättningarna inte har använts det av bolaget på samma verksamhetsställe omedelbart dessförrinnan uppburna priset,

2. använda uttrycket "konkurs" i samband med de utbjudna produkterna, eller annat uttryck, som alluderat på att det är fråga om försäljning för konkursbos räkning, om försäljningen i verkligheten sker för bolagets egen räkning,

3. i samband med öppnande av butik använda uttrycket slutförsäljning och

4. använda uttrycket riktminutpris (rmp) om sådant jämförelsepris, som i verkligheten inte uppbäres av konsumenterna för likadan nyttighet.

Förbuden skall iakttagas genast.

Det mot Au-Koru Oy riktade yrkandet förkastas.

Beslutet avkunnades.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Pöyhönen, Aaltonen, Maijala, Mustonen, Mäkinen, P., Ollikainen och Sinda

Besvärshänvisning