Court dismisses broad ban on misleading ads but allows partial injunction for unclear commercial notice.

Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry vastaan Hjorth Polkupyörä Oy. Vastaaja oli toimittanut "ilmoitukseksi" nimeämänsä tekstin lehden toimitukseen "vastineeksi" samassa lehdessä olleeseen polkupyöriä koskeneeseen artikkeliin, jonka tiedot olivat vastaajan mielestä virheellisiä. Teksti oli julkaistu sellaisenaan.

Vastaajan ilmoitus oli laadittu sanomalehtiartikkelia muistuttavaan muotoon. Se liittyi kaupalliseen toimintaan. Se oli julkaistu sellaisella sivulla, jossa ei ollut varsinaisia lehtiartikkeleita. Tekstin lopussa ollut sana "ilmoitus" ei selventänyt riittävästi tekstin luonnetta. Vastaajan ilmoituksesta saattoi syntyä sitä silmäilevälle lukijalle kuva, että kysymys oli toimituksellisesta artikkelista.

Vastaaja oli julkaisemalla ilmoituksen, joka ei ollut selvästi tunnistettavissa vastaajan ilmoitukseksi, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Ilmoituksessa oli otsikko "Kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa". Kotimaiset polkupyörät olivat pääasiassa autorekisterikeskuksen hyväksymiä. Autorekisterikeskuksen ja Suomen Standardisoimisliiton hyväksymismerkinnät oli rinnastettu polkupyöriä koskevassa liikenneministeriön päätöksessä. Polkupyörien ostajien ei voitu olettaa tietävän polkupyörien hyväksymismenettelystä. Vastaajan ilmoituksen otsikko oli omiaan antamaan kuvan, että kotimaisilta polkupyöriltä olisi evätty Suomen Standardisoimisliiton hyväksyminen.

Vastaajan ilmoituksen otsikko oli harhaanjohtava ja kotimaisten polkupyörävalmistajien kannalta sopimaton.

SopMenL_1_§,_2_§ ja 6_§

SUOMEN POLKUPYÖRÄ JA MOPEDITEOLLISUUSYHDISTYS RY:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että markkinatuomioistuin sakon uhalla kieltää Hjorth Polkupyörä Oy:tä

1. julkaisemasta ilmoitusta, jonka ilmoitusluonne ei selkeästi käy ilmi,

2. julkaisemasta ilmoitusta, jossa luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että kyseessä olisi Suomen Standardisoimisliitto ry:n tiedote, vaikka tosiasiassa kyseessä on vastaajayhtiön kaupallinen ilmoitus,

3. käyttämästä mainonnassaan lausumaa "kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa" tai muulla tavalla luomasta harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, että standardin mukainen merkintäoikeus olisi evätty kotimaisilta pyöriltä,

4. luomasta harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, että kaikki Crescent -merkkiset polkupyörät täyttäisivät SFS -standardin määräykset ja

5. viittaamasta Suomen Standardisoimisliitto ry:n hyväksymismerkintään tavalla, joka antaa ymmärtää hyväksymismerkinnän olevan merkkikohtainen eikä mallikohtainen, sekä käyttämästä ilmaisua "Crescent - ainoa hyväksytty".

Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 23 770,50 markalla korkolain mukaisine korkoineen.

Vastaaja on julkaissut 17.3.1991 ainakin Turun Sanomissa, Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmoituksen otsikolla "Kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa". Ilmoitus on puettu lehtiartikkelin muotoon ja ainoa, mikä erottaa sen lehtiartikkelista, on ilmoituksen oikeassa alareunassa oleva sana "ilmoitus". Ilmoitukseen ei ole merkitty ilmoittajan nimeä. Ilmoituksesta syntyy lukijalle helposti harhaanjohtava mielikuva, että kyseessä olisi toimituksellinen artikkeli.

Ilmoituksen loppuun on merkitty teksti: "Suomen Standardisoimisliiton tiedote: "SFS-merkintäluvut 1991-02-01". Lupa no: 1965". Merkinnästä saattaa syntyä vaikutelma, että kyseinen ilmoitus olisi Suomen Standardisoimisliitto ry:n julkaisema, ja että kyseessä olisi Suomen Standardisoimisliiton tiedote. Maininnasta syntyy myös mielikuva siitä, että Suomen Standardisoimisliitto ry olisi antanut luvan ilmoituksen julkaisemiseen, mikä ei vastaa tosiasioita.

Edellä mainitussa liikenneministeriön päätöksessä polkupyöristä määritellään Suomessa valmistetuille tai maahantuoduille polkupyörille asetettavat vaatimukset. Päätöksen 16 §:n mukaan polkupyörän, polkupyörän suojaviirin, valaisimen ja heijastimen tulee olla joko ARK:n tai Suomen Standardisoimisliiton hyväksymää mallia. Hyväksymistä haettaessa tulee ARK:lle tai Suomen Standardisoimisliitolle esittää tutkimuslaitoksen antama selvitys, jossa osoitetaan, että kyseessä oleva polkupyörä tai polkupyörään tarkoitettu varuste täyttää päätöksessä asetetut vaatimukset. Liikenneministeriön päätöksessä tutkimuslaitoksella tarkoitetaan joko Valtion teknillistä tutkimuskeskusta (VTT) tai muuta vastaavaa luotettavaa ja riippumatonta tutkimuslaitosta. Polkupyörän ja polkupyörän varusteen, jotka ovat Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä, katsotaan täyttävän päätöksen vaatimukset, eikä niitä tarvitse esittää ARK:n hyväksyttäviksi.

Liikenneministeriön päätöksen mukaisesti hyväksytyssä polkupyörässä tulee olla joko ARK:n tai Suomen Standardisoimisliiton määräämä hyväksymismerkintä. Hyväksymismerkinnän tulee olla polkupyörän runkoon näkyvälle paikalle pysyvästi kiinnitetty tarra tai ARK:n erikseen hyväksymä merkintä. Polkupyörän varaosaksi tai lisävarusteeksi tarkoitetussa suojaviirissä, valaisimessa ja heijastimessa tulee olla Suomen Standardisoimisliiton tai ARK:n hyväksymä pysyvästi kiinnitetty hyväksymistä osoittava merkintä.

Lainsäädännössä on siten määritelty yksityiskohtaisesti ne normit, joita sekä Suomeen tuotujen että Suomessa valmistettujen polkupyörien tulee täyttää. ARK:n antama hyväksymismerkintä on liikenneministeriön päätöksen mukaan täysin samanarvoinen Suomen Standardisoimisliiton antaman hyväksymismerkinnän kanssa. Tällä hetkellä kotimaiset polkupyörän valmistajat käyttävät pääasiassa ARK:n hyväksymismerkintää, sen edullisempien kustannusten vuoksi. Vaatimukset ARK:n hyväksymismerkinnän ja Suomen Standardisoimisliiton merkinnän kesken ovat käytännössä lähes yhtenevät.

Molemmat mainitut hyväksymismerkinnät ovat aina tuotekohtaisia, eivät merkkikohtaisia. Valmistajat ja maahantuojat joutuvat siten hankkimaan jokaiselle uudelle pyörämallille uuden hyväksymismerkinnän.

Lainsäädännön valvonta ei kaikilta osiltaan toimi, vaan Suomeen on viime aikoina tuotu myöskin sellaisia polkupyöriä, jotka eivät täytä liikenneministeriön päätöksessä asetettuja vaatimuksia. Tämänhetkinen lainsäädäntö ei edellytä, että tullin tulisi maahantuontivaiheessa valvoa, että pyörät täyttävät liikenneministeriön päätöksessä asetetut vaatimukset. Markkinoilla olevista polkupyöristä, jotka eivät täytä liikenneministeriön asettamia vaatimuksia, esimerkkinä voidaan mainita osina myytävä polkupyörä, joka kuluttajan tulee kotona koota. Tällaiset polkupyörät saattavat aiheuttaa turvallisuusriskejä kuluttajille, minkä lisäksi niiden huolto-, korjaus- yms. palvelut ovat ongelmallisia. Esimerkiksi korjaustyön suorittanut yritys harvoin voi antaa korjaustyölle minkäänlaista takuuta, koska pyörä jo lähtökohtaisesti on laadultaan heikko.

Aamulehdessä 15.3.1991 julkaistussa lehtiartikkelissa, joka ilmeisesti on osaltaan ollut kimmokkeena käsiteltävän ilmoituksen julkaisemiselle, otsikkona oli "Tuontipyörät normittomia", ja sen on laatinut Aamulehden toimittaja Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistyksen järjestämän tiedotustilaisuuden perusteella. Artikkeli on toimittajan laatima, samoin otsikko on toimittajan valitsema ja laatima. Artikkelissa esitetään osittain sellaisia kannanottoja ja mielipiteitä, jotka eivät perustu Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:n antamaan informaatioon.

Kritiikki ulkomaisia polkupyöriä kohtaan ei tietenkään kohdistu kaikkiin ulkomaisiin polkupyöriin. Arvostetut ulkomaiset polkupyörämerkit, kuten Crescent ja Monark, täyttävät pääsääntöisesti aina liikenneministeriön päätöksessä asetetut vaatimukset.

Tästä kuitenkin on poikkeuksena Hjorth Polkupyörä Oy:n julkaisema Crescent -polkupyöriä koskeva ilmoitus, jonka kuvassa esitetään Crescent Power Bike -polkupyörä. Kyseisessä kuvassa esiintyvässä polkupyörässä takalokasuoja ei täyttänyt ilmoituksen julkaisuaikaan liikenneministeriön päätöksen 11 §:n 1 momentin kohdan 4 määräystä, jonka mukaan takapyörän roiskesuojan tulee ulottua vähintään 80ø pyörän akselin kautta kulkevasta pystytasosta eteenpäin ja vähintään 60ø siitä taaksepäin. Polkupyörä ei siten myöskään täyttänyt Suomen Standardisoimisliiton vaatimuksia, eikä polkupyörää kuvan esittämässä muodossa ollut voitu Suomessa hyväksyä. Ilmoituksessa esitetty väite "Crescent - ainoa hyväksytty" oli siten ilmoituksen julkaisuajankohtana harhaanjohtava.

Vastaaja on markkinoinnissaan luonut harhaanjohtavan mielikuvan siitä, että kaikki Crescent -merkkiset polkupyörät täyttävät tai ylittävät SFS -standardien määräykset, kun tosiasiallisesti osa Crescent-pyöristä ei tuolloin täyttänyt Suomessa polkupyörille asetettuja vaatimuksia.

Suomen Standardisoimisliitto myöntää SFS -merkin käyttöoikeuden tuotekohtaisesti. Vastaajan ilmoituksessa luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että kaikki ruotsalaiset Crescent- ja Monark -pyörät olisi hyväksytty suomalaisten standardien SFS 5200, SFS 5201 ja EO 315 normien sekä VTT:n tarkastusmenettelyn pohjalta. Ilmoituksesta syntyy harhaanjohtava mielikuva, että hyväksyminen olisi merkkikohtainen eikä tuotekohtainen.

Edellä mainituin perustein hakija katsoo, että vastaaja on syyllistynyt harhaanjohtavaan sekä kilpailijoita eli kotimaisia polkupyörävalmistajia halventavaan mainontaan. Hakija pitää vastaajan mainontaa SopMenL:n 1 ja 2 §:n vastaisena.

HJORTH POLKUPYÖRÄ OY:N VASTINE

Vastaaja vaatii ensisijaisesti, että hakemus jätetään tutkittavaksi ottamatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen johdosta. Mikäli hakemusta ei jätetä tutkittavaksi ottamatta, vastaaja vaatii, että hakemus hylätään kokonaisuudessaan. Lisäksi hakija on velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 26 720 markalla 16 %:n korkoineen

Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:n markkinatuomioistuimelle tekemän hakemuksen mukainen asia sai alkunsa Aamulehti -nimisessä sanomalehdessä 14.3.1991 olleesta artikkelista, joka oli otsikoitu "Tuontipyörät normittomia". Artikkelin otsikko antaa sen kuvan, etteivät mitkään maahantuodut polkupyörät täytä voimassa olevia turvasäännöksiä. Lisäksi artikkelista muodostuu sellainen kuva, että kotimaisille polkupyörille olisi säädetty erikseen tiukat turvanormit, joita tuontipyöriltä ei vaadita.

Koska sanotun artikkelin ilmestymisen aikoihin oli alkamassa myyntisesonki, katsoi vastaaja oikeudekseen oikaista Aamulehdessä julkaistun artikkelin sisältämät virheelliset väitteet. Vastaajan julkaisemaa ilmoitusta ei voi tulkita itsenäiseksi mainokseksi eli maksulliseksi ilmoitukseksi, vaan kysymyksessä on pääosin painovapauslain 25 §:n tarkoittama vastine, jonka lehti olisi joutunut julkaisemaan myös maksutta. Painovapauslain 25 §:n tarkoittama oikeus vastineeseen on oikeus, jota ketään ei voida kieltää käyttämästä.

Vastine on julkaistu välittömästi 19.3.1991 ilmestyvissä lehdissä vastineeksi Aamulehdessä 14.3.12991 olleelle artikkelille. Vastinetta ei voi pitää artikkelin ulkoasuun naamioituna mainoksena.

Vastinetta ei ole julkaistu minkään suomalaisen elinkeinoharjoittajan mainoksena, vaan siinä todetaan se tosiasia, että Crescent ja Monark -merkkiset polkupyörät ovat ainoita polkupyörämerkkejä, jotka on hyväksytty SFS -merkinnöin. Vastine perustuu tosiasioihin. Sen julkaiseminen rajoittui yhteen ainoaan kertaan. On vaikea keksiä muuta tapaa, jolla ulkopuolinen voisi tiedottaa tosiasioista virheellisen artikkelin vuoksi kolmansille. Vastaajan käsityksen mukaan juuri ilmoituksen luontoisen vastineen julkistaminen asianmukaisesti on ainoa tapa oikaista virheellinen artikkeli.

Mikäli vastine vastoin vastaajan käsitystä tulkittaisiin mainokseksi, sitä ei voida pitää harhaanjohtavana tai halventavana mainontana, koska totuuden julkaiseminen ei voi olla Suomen lain vastaista. Vastineessa vastaaja on todennut ainoastaan tosiasiat. Vastine ei nimenomaisesti kohdistu kilpailevaan elinkeinonharjoittajaan eikä se ole mainos. Kysymys ei siten voi myöskään olla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Oikeussuojantarpeen puuttuessa hakemus on sanotuin osin jätettävä tutkittavaksi ottamatta. Mikäli markkinatuomioistuin vastoin vastaajan luuloa tutkii hakemuksen, on hakemus hylättävä kokonaisuudessaan yksilöimättömänä ja näyttämättömänä.

Hakija on ensinnäkin vaatinut, että vastaajaa kiellettäisiin julkaisemasta ilmoitusta, jonka ilmoitusluonne ei selkeästi käy ilmi. Vaatimus on yksilöimätön ja luonteeltaan niin yleinen, ettei kukaan voi noudatta tuomiota, joka annettaisiin tämän vaatimuksen mukaisesti. Vaatimus on siksi hylättävä yksilöimättömänä.

Mikäli vastine vastoin vastaajan käsitystä tulkittaisiin mainokseksi, on huomattava, että vastine sisältää vain faktatietoa ja selkeän ja havaittavan "ilmoitus" sanan. Lukija ymmärtää artikkelin ilmoitukseksi eikä suinkaan toimituksen artikkeliksi. On vaikea kuvitella mitään muuta tapaa kertoa, että kysymyksessä on ilmoitus kuin kirjoittamalla itse vastineeseen, että kysymyksessä on ilmoitus.

Hakija on lisäksi vaatinut, että vastaajaa kiellettäisiin julkaisemasta ilmoitusta, jossa luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että kyseessä on Suomen Standardisoimisliitto ry:n tiedote, vaikka kyseessä on vastaajayhtiön kaupallinen ilmoitus. Vastineesta käy selvästi ilmi se, että kysymyksessä on ilmoitus, joka ei ole Suomen Standardisoimisliitto ry:n julkaisema artikkeli. Hakijan vaatimus on hylättävä yksilöimättömänä ja näyttämättömänä.

Ilmoituksen otsikkoon viitaten vastaaja toteaa, että hakijan vaatimus on perusteeton ja jätettävä tutkittavaksi ottamatta tai hylättävä yksilöimättömänä. Lisäksi vastaaja kiistää, että vastineesta saisi kuvan, että kotimaisilta pyöriltä olisi evätty SFS-turvastandardin mukainen merkintälupa. Vastineesta käy selvästi ilmi, ettei sanottua lupaa ole evätty kotimaisilta polkupyöriltä.

ARK ja SFS merkinnät ovat tasavertaisia ja vaihtoehtoisia tieliikennelain tarkoittamassa muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että merkinnät olisivat laadultaan ja vaatimustasoltaan saman veroisia. ARK:n hyväksymismenettely perustuu SFS -standardin osien käyttöön. ARK:n vaatimukset täyttävän polkupyörän ei ole ARK hyväksynnän myötä osoitettu täyttävän SFS hyväksyntään tarvittavia laatukriteerejä. Eroavaisuuksien osalta vastaaja viittaa VTT:n selvitykseen.

Hakija on vaatinut hakemuksessaan, että vastaajaa kiellettäisiin luomasta harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, että kaikki Crescent -merkkiset polkupyörät täyttäisivät SFS -standardin määräykset. Perusteluina hakija on ilmoittanut, että Crescent Power Bike polkupyörä ei täyttäisi SFS vaatimuksia.

Hakijan vaatimus perustuu väärään, virheelliseen ja vanhentuneeseen tietoon. Suomen Standardisoimisliitto on hyväksynyt sanotun pyörän täyttävän merkinnän vaatimukset. Crescent Power Bike täyttää nykyisin myös liikenneministeriön asettamat vaatimukset. Hakijan vaatimus on tältä osin jätettävä ensisijaisesti tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti hylättävä perusteettomana.

Hakija vaatii hakemuksessaan, että markkinatuomioistuin kieltää vastaajaa uhkasakon nojalla viittaamasta Suomen Standardisoimisliitto ry:n hyväksymismerkintään tavalla, joka antaa ymmärtää hyväksymismerkinnän olevan merkkikohtainen eikä mallikohtainen.

Vastaaja on tehnyt jatkuvan kirjallisen toimeksiannon 10.11.1988 VTT:n kanssa, jonka perusteella VTT tarkastaa Monark ja Crescent polkupyörämallistot vuosittain. Vastaaja on siten sisällyttänyt kaikki normaalikuluttajille tarjotut Crescent ja Monark mallistojen pyörät SFS:n hyväksymismenettelyn piiriin. Vastaajan periaatteena on ollut vuodesta 1988 saakka, ettei se laske myyntiin normaalikuluttajalle markkinoitavia pyöriä, jotka eivät täytä SFS:n normistoa. Poikkeuksena ovat ainoastaan erikoiskilpa- yms. polkupyörät.

Suomen Standardisoimisliitto ilmoittaa omassa tiedotteessaan, että Crescent ja Monark -pyörämallistot on kokonaisuudessaan hyväksytty SFS -hyväksymismerkinnän piiriin. Lisäksi KA on katsonut päätöksessään, ettei olisi estettä sille "etteikö markkinoinnissa tapahtuva SFS -viittaus voisi olla merkkikohtainen".

Vastaajan on katsottava olevan oikeutettu käyttämään jatkossakin SFS hyväksymismerkintää mainonnassaan myös merkkikohtaisesti. Hakijan viittaus SFS hyväksymismerkinnän merkki- ja tuotekohtaisuuteen perustuu väärään tietoon, jonka vuoksi sanottu vaatimus on hylättävä.

Vastaaja kiistää syyllistyneensä harhaanjohtavaan sekä kilpailijoita halventavaan mainontaan. Lisäksi vastaaja katsoo, ettei sen menettely voi olla SopMenL:n 1 ja 2 §:n vastaista.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on lähettänyt vastaajalle seuraavan kirjeen:

"Olette useassa lehdessä 17.3.1991 julkaisseet lehti-ilmoituksen otsikolla "Kotimaisille pyörille ei SFS -turvastandardin merkintälupaa". Ilmoitus on puettu lehtiartikkelin muotoon, pelkästään pienehkö ilmoituksen alareunassa sijaitseva "ilmoitus" -sana ilmaisee tarkkasilmäisille kirjoituksen luonteen. Sitä vastoin helposti silmiin pistävää tuotemerkkiä tai muuta yritystunnusta ei mainoksesta löydy.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1987:10 kieltänyt yritystä käyttämästä kuluttajan kannalta sopimatonta lehtimainosta, joka ei heti erotu mainokseksi. Päätös nojautui tältä osin pitkälti Julkisen Sanan Neuvoston samassa asiassa 1.4.1987 tekemään päätökseen. Molemmista päätöksistä on tiedotettu julkisuudessa.

Markkinatuomioistuimen päätöksen arviointikohteena oli mainos, jonka kaikissa kulmissa oli sana "ilmoitus". Lisäksi mainoksessa esiintyi mainostettavan tuotteen logo. Kuitenkin tuomioistuin katsoi, ettei lehti-ilmoitusta heti voitu käsittää mainokseksi.

Julkaisemanne mainos on huomattavan vaikea erottaa sanomalehden toimituksellisesta aineistosta ainakin painoasunsa ja tekstisisältönsä puolesta. Toisaalta tarkasteltavana olevan lehtileikkeen perusteella ei voida yksiselitteisesti arvioida mainoksen tunnistettavuutta. Mainoksen sijainti lehdessä esim. ilmoitussivulla helpottaa sen luonteen tunnistamista.

Mainoksessa esitätte myös, että vain Teidän maahantuomillenne pyörille olisi myönnetty SFS -turvastandardin mukainen merkintälupa.

Liikenneministeriön päätöksessä polkupyöristä 19.3.1986/304 ja sen 16 §:ssä edellytetään joko autorekisterikeskuksen tai Suomen Standardisoimisliiton hyväksymistä. Hyväksymismenettelyt ovat siis vaihtoehtoisia ja lainsäädännöllisesti rinnastettu toisiinsa. Monet polkupyörien valmistajat tai maahantuojat ovatkin käyttäneet ARK:n hyväksymismerkintää SFS -merkinnän asemesta, sen edullisempien kustannusten vuoksi. Molemmat hyväksymismerkinnät ovat malli- eivätkä merkkikohtaiset.

Tätä taustaa vasten ensiksi mainittu mainos korostaa liioitellusti polkupyörienne turvatasoa. Mainoksen viittaukset Suomen Standardisoimisliittoon ja ARK:een viestittävät puolueettomien ja arvovaltaisten tahojen sanomalle antamaa tukea. Vaihtoehtoisiin lupamenettelyihin vihkiytymätön kuluttaja kuvittelee helposti, että vain Monark- ja Crescent -polkupyörät täyttävät asetetut turvamääräykset. Siten hänen mahdollisuutensa tehdä järkiperäisiä ostopäätöksiä vaikeutuu. Mainossanoman yleistäminen merkkikohtaiseksi on omiaan lisäämään mainoksen harhaanjohtavuutta. Kuluttaja ei välttämättä tiedä, että hyväksymismerkinnät myönnetään malleille eikä merkeille.

Toisessa, Crescent Power Bike -mallisen polkupyörän mainoksessa esitätte, että Crescent on ainoa valmistaja, jolle Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n testien perusteella, on myöntänyt SFS -merkintäoikeuden, vakuudeksi että Crescent täyttää tai ylittää SFS 5200 turvastandardin määräykset. Saamieni tietojen mukaan Power Bike -pyörää ei ainakaan kuvan esittämässä muodossa ole voitu hyväksyä. Mainoskuvan kaltaisia polkupyöriä on kuulemma myös markkinoitu Suomessa SFS -hyväksyntätarralla varustettuina, vaikka pyörä ei täytä liikenneministeriön päätöksessä annettuja määräyksiä.

Markkinatuomioistuin on em. päätöksessään kieltänyt tietyn tuotemallin testitulosten yleistämisen koskemaan muita yrityksen markkinoimia tuotteita.

Jos saamani tiedot pitävät paikkansa, olette yleistäneet muiden polkupyörämallien testituloksia koskemaan myös Power Bikea ja markkinoineet asetuksen vastaista polkupyörää turvanormien mukaisena.

Kehotan Teitä vastaisessa markkinoinnissanne ottamaan huomioon edellä lausutun sekä vahvistamaan tämän kirjallisesti kuluttaja-asiamiehen toimistoon. Mikäli Teillä on asian johdosta huomautettavaa tai lisättävää, antanette selvityksenne asiassa."

Vastaajan annettua KA:n pyytämän vahvistuksen ja selvityksen asian käsittely on KA:n toimistossa päättynyt.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hjorth Polkupyörä Oy on julkaissut 17.3.1991 mm. Aamulehdessä ja Kauppalehdessä ilmoituksen, jonka otsikkona on ollut "Kotimaisille pyörille ei SFS turvastandardin merkintälupaa". Otsikon alla on seuraava johdanto: "Ruotsalaiset Crescent ja Monark pyörät ovat ainoita, jotka on hyväksytty tiukkojen suomalaisten SFS 5200, 5201, EO 315 normien ja VTT:n tarkastusmenettelyn pohjalta." Näiden alla oleva, kahdelle palstalle laadittu teksti kuuluu seuraavasti:

"Monark Cykel Ab:n valmistamat Crescent ja Monark merkkiset polkupyörät ovat ainoita*, joille Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n suorittamien jatkuvien testien perusteella, on myöntänyt SFS merkintäoikeuden tositteeksi siitä, että ne täyttävät tai ylittävät suomalaisten SFS 5200, 5201, EO 315 turvastandardien vaatimukset ja näin ollen myös ARK:n määräykset.

Alan asiantuntijoiden arvion mukaan SFS merkin haltijan velvoitteiden täyttäminen koetaan kotimaisessa pyöräteollisuudessa hankalaksi, mm. siihen sisältyvän jälkivalvonnan ja pistokoemenettelyn takia.

* Suomen Standardisoimisliiton tiedote: "SFS -merkintäluvat 1991.02.01". Lupa n:o 1965. ILMOITUS

Vastaaja on mm. Aamulehdessä 27.4.1991 julkaissut "Power Bike" nimistä Crescent polkupyörää koskevan mainoksen. Mainoksessa on otsikko "MAAILMAN ENSIMMÄINEN POWER BIKE" ja sen alla suurikokoinen kuva maastopyörästä kaupunkiliikenteessä. Kuvan alla on eräänä alaotsikkona "Crescent - ainoa hyväksytty" ja sen alla teksti "Crescent, ainoa valmistaja, jolle Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n testien perusteella, on myöntänyt SFSmerkintäoikeuden, vakuudeksi että Crescent täyttää tai ylittää SFS 5200 turvastandardin määräykset."

1 - 2. Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1986:2 perusteluissa lausunut mm., että raja toimituksellisen ja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä ja mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Ratkaisun 1987:10 perusteluissa markkinatuomioistuin lausui mm., että mainos on siihen tarkemmin tutustumattakin heti voitava tunnistaa mainokseksi.

Vastaajan 17.3.1991 julkaistu ilmoitus on laadittu sanomalehtiartikkelia muistuttavaan muotoon. Se liittyy vastaajan kaupalliseen toimintaan. Siinä ei ole ollut ilmoituksen julkaisijan nimeä. Ilmoituksen loppuun on merkitty viittaus Suomen Standardisoimisliittoon.

Vastaaja on toimittanut sanotun tekstin Aamulehteen "vastineeksi" samassa lehdessä olleeseen artikkeliin, "Tuontipyörät normittomia", jonka tiedot olivat vastaajan mielestä virheellisiä. Vastaajan "vastineeksi" tarkoittama teksti on julkaistu lehdessä sellaisenaan. Vastaaja on myös lähettänyt tekstin kahteen muuhun lehteen, joissa se on niinikään julkaistu sellaisenaan.

Vastaajan ilmoitus on julkaistu lehdissä sellaisella sivulla, jossa ei ole ollut varsinaisia lehtiartikkeleita. Tekstin lopussa oleva sana "ilmoitus" ei selvennä riittävästi tekstin luonnetta. Vastaajan ilmoituksesta on saattanut syntyä sitä silmäilevälle lukijalle kuva, että kysymys on toimituksellisesta artikkelista.

Ilmoituksen viittaus Suomen Standardisoimisliiton tiedotteeseen on omiaan lisäämään epäselvyyttä sen suhteen, mikä ilmoitus on kyseessä. Ilmoitukseen lähemminkään tutustuvalle ei selviä, kenen ilmoitus on kysymyksessä.

Vastaaja on julkaisemalla ilmoituksen, joka ei ole selvästi tunnistettavissa vastaajan ilmoitukseksi, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

3. Vastaajan 17.3.1991 mm. Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä julkaistussa ilmoituksessa on ollut otsikko "Kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa".

Polkupyöriä koskevan liikenneministeriön päätöksen mukaan Suomessa myytävien polkupyörien on oltava joko autorekisterikeskuksen tai Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä. Hyväksyntää haetaan kullekin pyörämallille. Hyväksymistä haettaessa tulee esittää Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tai muun luotettavan tutkimuslaitoksen antama selvitys, jossa osoitetaan, että kyseessä oleva pyörä täyttää liikenneministeriön päätöksessä asetetut vaatimukset. Hyväksytyissä pyörissä tulee olla joko autorekisterikeskuksen tai Suomen Standardisoimisliiton määräämä hyväksymismerkintä.

Kotimaiset polkupyörät ovat hakijan ilmoituksen mukaan pääasiassa autorekisterikeskuksen hyväksymiä. Vaikka autorekisterikeskuksen ja Suomen Standardisoimisliiton hyväksymistä koskevat normit poikkeavat jossain määrin toisistaan, molemmat hyväksymismerkinnät on liikenneministeriön päätöksessä rinnastettu.

Polkupyörän ostajien ei voida olettaa tietävän polkupyörien hyväksymismenettelystä. Vastaajan ilmoituksen otsikko on omiaan antamaan kuvan, että kotimaisilta polkupyöriltä olisi evätty Suomen Standardisoimisliiton hyväksyminen. Tosiasiassa sellaista hyväksymistä ei ole kotimaisille pyörille haettukaan.

Vastaajan ilmoituksen otsikko "Kotimaisille pyörille ei SFS turvastandardin merkintälupaa" on ollut harhaanjohtava ja kotimaisten polkupyörävalmistajien kannalta sopimaton.

4 - 5. Vastaajan 27.4.1991 julkaistussa edellä kuvatussa mainoksessa on alaotsikko "Crescent - ainoa hyväksytty". Sen alla on sanottu: "Crescent, ainoa valmistaja, jolle Suomen Standardisoimisliitto, VTT:n testien perusteella, on myöntänyt SFSmerkintäoikeuden, vakuudeksi että Crescent täyttää tai ylittää SFS 5200 turvastandardin määräykset."

Mainoksen kuvassa ollut maastopyörä ei ole mainoksen julkaisuajankohtana täyttänyt tuolloin voimassa olevia polkupyörää koskevia määräyksiä takalokasuojan osalta. Vastaaja on kuitenkin saanut pyörälle Suomen Standardisoimisliitosta väliaikaisen hyväksynnän. Hyväksyntä on annettu vastaajalle suullisesti ennen mainoksen julkaisemista ja toukokuun alussa 1991 myös kirjallisena. Suomen Standardisoimisliiton vastaajalle lähettämässä kirjeessä mainintaan mm. seuraavaa: "Yritämme alkusyksyyn mennessä selvittää onko lokasuojan mittavaatimus tarkoituksenmukainen maastopyörille. Standardia laadittaessa ei tämä vaihtoehto ollut vielä mielessä. Jos vaatimus halutaan säilyttää, tulee ko. malliin kehittää uusi lokasuojaratkaisu."

Vastaajan po. mainoksessa mainostetaan yksilöidysti vain yhtä pyörää, eli uutta "Power Bike" nimistä maastopyörää. Mainosta hallitsee selvästi tämän maastopyörän kuvallinen ja sanallinen esittely. Mainoksen ilmaisu "Crescent - ainoa hyväksytty" liittyy po. maastopyörän teknisiä ominaisuuksia selostavaan tekstiin ja on ymmärrettävissä siten, että sillä viitataan nimenomaan mainoksen kuvassa olevaan maastopyörään. Hakija ei ole väittänytkään, että mainoksen julkaisuajankohtana olisi markkinoitu muita SFS-merkintäoikeuden omaavia maastopyöriä.

Hakijan vaatimus perustuu po. mainoksessa mainostetun Power Bike polkupyörän takalokasuojan rakenteeseen. Vastaajalla on ollut väliaikainen hyväksyntä markkinointiin. Hakija ei ole väittänytkään, että vastaaja muutoin markkinoisi hyväksymättömiä polkupyöriä.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan po. mainoksesta ei synny kuvaa, että mainoksessa mainittu hyväksymismerkintä olisi merkkikohtainen eikä mallikohtainen.

Vastaajan markkinointi ei tältä osin ole ollut harhaanjohtavaa tai hyvän liiketavan vastaista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Hjorth Polkupyörä Oy:tä polkupyörien markkinoinnissa

1. julkaisemasta ilmoitusta, josta ei heti voi päätellä, että kysymyksessä on vastaajan kaupallinen ilmoitus ja

2. käyttämästä ilmaisua "kotimaisille pyörille ei SFS-turvastandardin merkintälupaa".

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Vastaaja Hjorth Polkupyörä Oy velvoitetaan suorittamaan Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena vaaditut kaksikymmentäkolmetuhatta seitsemänsataaseitsemänkymmentä (23 770) markkaa 50 penniä kuudentoista (16) prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Hannula, Kortekangas, Mustonen ja Viljanen

---

[SV]

Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry mot Hjorth Polkupyörä Oy. Svaranden hade till redaktionen vid en tidning levererat en text benämnd "annons" som "bemötande" av en enligt svarandens uppfattning felaktig artikel om cyklar i samma tidning. Texten hade publicerats som sådan.

Svarandens annons hade utformats sålunda att den påminde om en tidningsartikel. Den anknöt till kommersiell verksamhet. Den hade publicerats på en sådan sida som inte innehöll egentliga tidningsartiklar. Ordet "annons" i slutet av texten klargjorde inte i tillräckligt hög grad textens karaktär. Svarandens annons kunde inge en hastigt ögnande läsare en bild av att det var fråga om en redaktionell artikel.

Genom att publicera en annons som inte tydligt kunde identifieras som svarandens annons hade svaranden i sin näringsverksamhet förfarit i strid med god affärssed.

Annonsen var försedd med rubriken "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar". Inhemska cyklar godkänns i huvudsak av bilregistercentralen. Bilregistercentralens och Finlands Standardiseringsförbunds godkännandeanteckningar hade i trafikministeriets beslut om cyklar jämställts. Det kunde inte antas att cykelköparna kände till förfarandet vid cyklars godkännande. Rubriken på svarandens annons var ägnad att ge en bild av att inhemska cyklar förvägrats Finlands Standardiseringsförbunds godkännande.

Rubriken på svarandens annons var vilseledande och otillbörlig med hänsyn till de inhemska cykeltillverkarna.

OtillbFörfL_1_§, 2_§ och 6_§

SUOMEN POLKUPYÖRÄ JA MOPEDITEOLLISUUSYHDISTYS RY:S YRKANDE

Sökanden har yrkat att marknadsdomstolen vid vite förbjuder Hjorth Polkupyörä Oy att

1. publicera en annons, vars karaktär av annons inte klart framgår,

2. publicera en annons som skapar en vilseledande bild av att det är fråga om Finlands Standardiseringsförbund rf:s information fastän det i verkligheten är fråga om svarandebolagets kommersiella annons,

3. i sin reklam använda uttalandet "inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar" eller på annat sätt skapa en vilseledande bild av att inhemska cyklar förvägrats märkning enligt standarden,

4. skapa en vilseledande uppfattning av att alla cyklar av märket Crescent uppfyller bestämmelserna enligt SFS-standarden och

5. hänvisa till Finlands Standardiseringsförbund rf:s märkning om godkännande på ett sätt som ger anledning att uppfatta att godkännandet sker märkesvis och inte för varje modell samt att använda uttrycket "Crescent - den enda godkända".

Sökanden har också yrkat att svaranden förpliktas ersätta sökandens rättegångskostnader med 23 770,50 mark jämte ränta enligt räntelagen.

Svaranden har 17.3.1991 i åtminstone Turun Sanomat, Aamulehti och Helsingin Sanomat publicerat en annons med rubriken. "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar". Annonsen hade utformats som en tidningsartikel och det enda som skiljde den från en tidningsartikel var ordet "annons" i nedre kanten till höger. Annonsen var inte försedd med annonsörens namn. Annonsen ingav lätt läsaren en vilseledande uppfattning av att det var fråga om en redaktionell artikel.

I slutet av annonsen förekom texten: "Finlands Standardiseringsförbunds information: "SFS-märkningstillstånd 1991-02-01". Tillstånd nr. 1965". Texten kan ge ett intryck av att annonsen publicerats av Finlands Standardiseringsförbund rf och att det är fråga om information från Finlands Standardiseringsförbund. Texten skapar också ett intryck av att Finlands Standardiseringsförbund givit tillstånd till publicering av annonsen vilket inte håller streck.

I annonsens rubrik anförs med stora bokstäver: "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar". Rubriken inger läsaren ett intryck av att det anhållits om märkningstillstånd för inhemska cyklar men att detta tillstånd förvägrats. Inhemska cyklar har bilregistercentralens (BRC) märkning om godkännande som i trafikministeriets beslut om cyklar, 19.3.1986/304 jämställts med SFS-märkningen. Efter det att den inhemska cykelstandarden sammanställdes i slutet av 1970-talet godkändes de inhemska cyklarna av SFS. Då inrikesministeriets beslut trädde i kraft övergick de inhemska fabrikerna till den alternativa möjligheten att låta BRC godkänna cyklarna. Lagstiftningen förpliktar inte de inhemska cykeltillverkarna att ansöka om en SFS-märkning. De har inte heller gjort detta, varför märkningstillstånd inte heller förvägrats. Den verkliga situationen framställs felaktigt i annonsen vilket kränker och skadar de inhemska cykelfabrikanterna.

I ovan nämnda trafikministeriets beslut om cyklar definieras kraven för cyklar som tillverkats i eller importerats till Finland. Enligt 16 § i beslutet skall cykel, stingpinne, lykta och reflektorer vara godkända av antingen BRC eller Finlands Standardiseringsförbund. Vid ansökan om godkännande skall för BRC eller Finlands Standardiseringsförbund framläggas en utredning från ett provningsorgan, som visar att ifrågavarande cykel eller utrustningsdetalj som är avsedd för cykel uppfyller kraven i beslutet. Trafikministeriets beslut avser med provningsorgan antingen Statens tekniska forskningscentral (VTT) eller någon annan motsvarande tillförlitlig och oberoende forskningsinrättning. Cykel och utrustning för cykel som har godkänts av Finlands Standardiseringsförbund anses uppfylla kraven i beslutet och behöver inte företes BRC för godkännande.

Cykel som har godkänts enligt trafikministeriets beslut skall vara försedd med antingen bilregistercentralens eller Finlands Standardiseringsförbunds märkning om godkännande. Märkningen skall vara ett beständigt klistermärke eller ett av BRC särskilt godkänt märke, som fästs på ett synligt ställe på cykelns ram.

Lagstiftningen definierar alltså i detalj de normer som såväl till Finland importerade som här tillverkade cyklar skall uppfylla. Enligt trafikministeriets beslut är BRC:s märkning om godkännande helt likvärdig med Finlands Standardiseringsförbunds märkning om godkännande. För tillfället använder de inhemska cykeltillverkarna i huvudsak BRC:s märkning om godkännade för att den är billigare. Kraven för BRC:s märkning om godkännande och för Finlands Standardiseringsförbunds märkning om godkännande är i praktiken nästan identiska.

Vardera märkningen om godkännade är alltid produktbaserade och inte märkesbaserade. Tillverkarna och importörerna måste alltså skaffa en märkning om godkännande för varje ny cykelmodell.

Övervakningen av att lagstiftningen följs fungerar inte till alla delar utan till Finland har under senaste tider importerats också sådana cyklar som inte uppfyller de krav som uppställts i trafikministeriets beslut. Nuvarande lagstiftning förutsätter inte att tullen övervakar att de cyklar som importeras till landet uppfyller kraven i trafikministeriets beslut. Som exempel på en sådan cykel på marknaden som inte uppfyller trafikministeriets krav kan nämnas en cykel som konsumenten själv skall montera hemma. Dylika cyklar kan innebära säkerhetsrisker för konsumenten. Service, reparation och övriga tjänster i fråga om cyklarna ärt också problematiska. Ett företag som utfört ett reparationsarbete är sällan villigt att ge någon som helst garanti för arbetet eftersom cykeln redan utgångsmässigt varit av dålig kvalitet.

En artikel i Aamulehti 15.3.1992, som uppenbarligen till en del utgjort incitament för publiceringen av den annons det nu är fråga om, har varit rubricerad "Importcyklarna utan normer". Artikeln har skrivits av en av Aamulehtis redaktörer på basen av en informationstillställning som Suomen Polkupyöräja Mopediteollisuusyhdistys (Finlands Cykel- och Mopedindustriförening) arrangerat. Artikeln har skrivits av redaktören, likaså har rubriken valts och sammanställts av redaktören. I artikeln presenteras till en del sådana ställningstaganden och åsikter som inte grundar sig på den information Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys r.f. lämnat.

Kritiken mot utländska cyklar riktar sig givetvis inte mot alla utländska cyklar. Ansedda utländska cykelmärken såsom Crescent och Monark uppfyller i huvudsak alltid de krav som trafikministeriets beslut uppställer.

Ett undantag från denna huvudregel är dock cykeln Crescent Power Bike som förekommer på en bild i en Crescentannons publicerad av Hjorth Polkupyörä Oy. Cykeln på bilden har ett bakre stänkskydd som inte vid tidpunkten för publiceringen uppfyllt kraven enligt 11 § 1 mom. 4 punkten i trafikministeriets beslut. Enligt lagrummet i fråga skall bakhjulets stänkskydd nå minst 80ø framåt från det genom bakhjulets axel dragna vertikalplanet och minst 60ø framåt från detta. Cykeln uppfyllde alltså inte heller Finlands Standardiseringsförbunds krav och cykeln har inte kunnat godkännas i Finland i den form den förekommit på bilden. Påståendet i annonsen "Crescent - den enda godkända" var alltså vilseledande vid den tidpunkt annonsen publicerades.

Svaranden har i sin marknadsföring skapat en vilseledande uppfattning av att alla cyklar av märket Crescent uppfyller eller överträffar bestämmelserna enligt SFS-standarden, fastän en del av Crescentcyklarna inte då uppfyllde de krav som i Finland uppställts för cyklar.

Finlands Standardiseringsförbund beviljar produktvis rätt att använda SFS-märket. I svarandens annons skapas en vilseledande bild av att samtliga svenska Crescent- och Monarkcyklar hade godkänts utgående från normerna i standarderna SFS 5200, SFS 5201 och EO 315 samt VTT:s granskningsförfarande. Annonsen inger en vilseledande bild av att godkännandet sker märkesvis och inte produktvis.

På ovan anförda grunder anser sökanden att svaranden gjort sig skyldig till vilseledande förfarande som kränker konkurrenterna, dvs. de finländska cykeltillverkarna. Sökanden anser att svarandens annonsering strider mot 1 och 2 § OtillbFörfL.

HJORTH POLKUPYÖRÄ OY:S BEMÖTANDE

Sökanden yrkar primärt att ansökan lämnas utan prövning på grund av att sökanden saknar rättsskyddsbehov. Om ansökan inte lämnas utan prövning yrkar svaranden att ansökan förkastas i sin helhet. Sökanden skall förpliktas ersätta svarandens rättegångskostnader med 26 720 mark jämte 16 % ränta.

Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:s ansökan till marknadsdomstolen aktualiserades genom en artikel i tidningen Aamulehti 14.3.1991 rubricerad "Importcyklarna utan normer". Artikelns rubrik ger en bild av att inga importerade cyklar uppfyller gällande säkerhetsbestämmelser. Dessutom ger artikeln en bild av att för inhemska cyklar gäller särskilt stränga säkerhetsnormer som inte gäller för importcyklar.

Eftersom artikeln publicerades vid inledningen till försäljningssäsongen ansåg svaranden sig vara berättigad att korrigera de felaktiga påståenden som ingick i artikeln i Aamulehti. Svarandens annons kan inte tolkas som en självständig reklam, dvs. som en betald annons, utan det är i huvudsak fråga om ett sådant genmäle som avses i 25 § tryckfrihetslagen. Ett sådant hade tidningen varit tvungen att publicera också kostnadsfritt. Den rätt till genmäle som avses i 25 § tryckfrihetslagen är en rättighet som ingen kan förbjudas utnyttja.

Genmälet är publicerat omedelbart 19.3.1991 för att bemöta artikeln i Aamulehti 14.3.1991. Genmälet kan inte anses som en reklam i artikelförklädnad.

Genmälet har inte publicerats som någon finländsk näringsidkares annons utan i genmälet konstateras det faktum att cyklarna av märkena Crescent och Monark är de enda cyklar som godkänts med SFS-märkning. Genmälet är baserat på fakta. Det publicerades en enda gång. Det är svårt att komma på något annat sätt som en utomstående kan ty sig till om den vill informera utomstående om felaktiga fakta i en artikel. Enligt svarandens uppfattning är en publicering av ett annonsliknande genmäle på ett behörigt sätt det enda sättet att korrigera felaktiga uppgifter i en artikel.

Om genmälet mot svarandens uppfattning tolkas som en reklam kan denna inte anses vara vilseledande eller kränkande eftersom det inte kan strida mot Finlands lag att publicera sanningen. I sitt genmäle har svaranden enbart konstaterat fakta. Genmälet riktar sig inte uttryckligen mot en konkurrerande näringsidkare och är inte heller en reklam. Det kan alltså inte heller vara fråga om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet.

Eftersom rättsskyddsbehovet saknas skall ansökan till sagda delar lämnas utan prövning. Om marknadsdomstolen mot svarandens förmodan prövar ansökan skall ansökan förkastas i sin helhet som oindividualiserad och obevisad.

Sökanden har till först yrkat att svaranden förbjuds publicera en annons vars karaktär av annons inte klart framgår. Yrkandet är oindividualiserat och till sin karaktär så allmänt att ingen kan efterleva en dom som avkunnas enligt detta yrkande. Yrkandet skall alltså förkastas som oindividualiserat.

Om genmälet mot svarandens uppfattning tolkas som en reklam skall det beaktas att genmälet innehåller enbart faktainformation och det tydliga och urskiljbara ordet "annons". Läsaren förstår att artikeln är en annons och inte en redaktionell artikel. Det är svårt att föreställa sig något annat sätt att berätta att det är fråga om en annons än genom att i själva genmälet skriva att det är fråga om en annons.

Sökanden har dessutom yrkat att svaranden förbjuds publicera en annons som skapar en vilseledande uppfattning av att det är fråga om information av Finlands Standardiseringsförbund fastän det är fråga om svarandebolagets kommersiella annons. Genmälet ger tydligt vid handen att det är fråga om en annons som inte är en artikel publicerad av Finlands Standardiseringsförbund. Sökandens yrkande skall förkastas såsom oindividualiserat och obevisat.

Med hänvisning till annonsens rubrik konstaterar svaranden att sökandens yrkande är grundlöst och att det skall lämnas utan prövning eller förkastas såsom oindividualiserat. Svaranden bestrider dessutom att genmälet ger en bild av att inhemska cyklar förvägrats märkningstillstånd enligt SFS-säkerhetsstandarden. Genmälet ger klart vid handen att tillståndet inte förvägrats inhemska cyklar.

BRC och SFS märkningarna är likvärdiga och alternativa i den form vägtrafiklagen avser. Detta innebär dock inte att märkningarna i fråga om kvalitet och kravnivå är likvärdiga. BRC:s godkännande baserar sig på en användning av delar av SFS-standarden. En cykel som uppfyller BRC:s krav har inte efter BRC:s godkännande visats uppfylla de kvalitetskriterier som måste uppfyllas för ett SFS-godkännande. I fråga om skillnaderna hänvisar svaranden till VTT:s utredning.

Sökanden har i sin ansökan yrkat att svaranden förbjuds skapa en vilseledande uppfattning av att alla cyklar av märkena Crescent och Monark uppfyller bestämmelserna enligt SFS-standarden. Som motivering har sökanden meddelat att cykeln Crescent Power Bike inte uppfyller SFS-kraven.

Sökandens yrkande är baserat på felaktig och föråldrad information. Finlands Standardiseringsförbund har godkänt att cykeln i fråga uppfyller kraven för en märkning. Crescent Power Bike uppfyller nuförtiden också de krav trafikministeriet uppställt. Sökandens yrkande skall till denna del i första hand lämnas utan prövning och i andra hand förkastas som grundlöst.

Sökanden yrkar i sin ansökan att marknadsdomstolen vid vite skall förbjuda svaranden att hänvisa till Finlands Standardiseringsförbunds märkning om godkännande på ett sätt som låter förstå att märkningen om godkännande sker märkesvis och inte modellvis.

Svaranden har 10.11.1988 givit VTT ett fortgående skriftligt uppdrag att årligen granska Crescent och Monark cykelmodellerna. Svaranden har alltså låtit märkningen om godkännande omfatta samtliga för normalkonsumenten avsedda cykelmodeller av märkena Crescent och Monark. KO har dessutom i sitt utslag ansett att det inte finns hinder för att "en SFS-hänvisning i marknadsföringen kan ske märkesvis".

Svaranden skall anses berättigad att också i fortsättningen i sin annonsering märkesvis använda SFS märkningen. Sökandens hänvisning till SFS märkningen om godkännade märkes- eller produktvis grundar sig på felaktig information och ansökan skall därför förkastas.

Svaranden bestrider att den gjort sig skyldig till reklam som är vilseledande eller kränker konsumenterna. Svaranden anser dessutom att dess förfarande inte kan strida mot 1 och 2 § OtillbFörfL.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS STÄLLNINGSTAGANDE

KO har sänt följande brev till svaranden:

"Ni har i flera tidningar 17.3.1991 publicerat en tidningsannons med rubriken "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar". Annonsen är utformad som en tidningsartikel, endast det lilla ordet "annons" i annonsens nedre kant upplyser den skarpögde om skriftens karaktär. Däremot saknar annonsen ett iögonfallande produktmärke eller annat företagskännetecken.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1987:10 förbjudit ett företag att använda en annons som inte genast identifieras som en annons såsom otillbörlig med hänsyn till konsumenten. Utslaget grundade sig till denna del långt på Opinionsnämndens för massmedia utslag 1.4.1987 i samma ärende. Om vartdera utslaget har informerats i offentligheten.

Marknadsdomstolen bedömde då en reklam som i alla hörn var försedd med ordet "annons". Dessutom förekom i reklamen logon för den produkt som annonserades. Domstolen ansåg trots det att tidningsannonsen inte genast kunde uppfattas som en reklam.

Det är mycket svårt att åtminstone på basen av tryckutförandet och textinnehållet skilja den reklam ni publicerat från redaktionellt material. Det är å andra sidan inte möjligt att på basen av det tidningsurklipp som lämnats in för granskning bedöma reklamens särskiljningsförmåga. Om en reklam befinner sig på t.ex annonssidorna underlättar detta identifieringen.

I reklamen anför Ni också att enbart de cyklar Ni importerar beviljats märkningstillstånd enlig SFS-säkerhetsstandarden.

I trafikministeriets beslut om cyklar 19.3.1986/304 och i dess 16 § förutsätts ett godkännande av antingen bilregistercentralen eller Finlands Standardiseringsförbund. Förfarandena för godkännande är alltså alternativa och i lagstiftningen jämställda med varandra. Många cykeltillverkare eller -importörer har utnyttjat BRC:s märkning om godkännade i stället för SFSmärkningen eftersom förstnämnda märkning är billigare. Vardera märkningen om godkännande sker modell- och inte märkesvis.

Mot denna bakgrund betonar den förstnämnda reklamen på ett överdrivet sätt Era cyklars säkerhetsnivå. Hänvisningarna i reklamen till Finlands Standardiseringsförbund och BRC antyder att opartiska och ansedda instanser stöder Ert budskap. En konsument som inte är insatt i de alternativa möjligheterna att få tillstånd tror lätt att enbart cyklarna av märkena Crescent och Monark uppfyller de uppställda säkerhetsbestämmelserna. Hans möjligheter att göra genomtänkta köpbeslut försvåras. Då Ni generaliserar reklambudskapet så att det omfattar märken och inte modeller är detta ägnat göra reklamen mera vilseledande. Konsumenten vet inte nödvändigtvis att märkningarna om godkännande sker modellvis och inte märkesvis.

I en annan reklam som avsåg cykeln Crescent Power Bike anför Ni att Crescent är den enda tillverkaren som Finlands Standardiseringsförbund på basen av VTT:s tester beviljat SFS-märkningsrätt som ett bevis för att Crescent uppfyller eller överträffar bestämmelserna i säkerhetsstandarden SFS 5200. Enligt de uppgifter jag fått har Power Bike inte kunnat godkännas åtminstone i den form som bilden presenterar. Sådana cyklar som förekommer på reklambilden har också marknadsförts i Finland försedda med ett klistermärke som utvisar SFS-godkännadet fastän cykeln inte uppfyller de bestämmelser som ingår i trafikministeriets beslut.

Marknadsdomstolen har i sitt ovan nämnda utslag förbjudit en generalisering av testresultaten för en viss produktmodell att gälla också andra produkter som företaget marknadsför.

Om de uppgifter jag fått håller streck har Ni generaliserat testresultaten för andra cykelmodeller att gälla också Power Bike och som om de uppfyllde säkerhetsnormerna marknadsfört sådana cyklar som strider mot förordningen.

Jag uppmanar Er att i Er fortsatta marknadsföring iaktta vad jag ovan anfört samt skriftligt bekräfta detta till konsumentombudsmannens byrå. Om Ni har någonting att anmärka eller att tillägga i ärendet torde Ni ge en utredning."

Efter det att svaranden givit den bekräftelse och utredning KO bett om har behandlingen av ärendet vid KO:s byrå avslutats.

MOTIVERINGEN TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Hjorth Polkupyörä Oy har 17.3.1991 bl.a. i Aamulehti och Kauppalehti publicerat en annons, som varit rubricerad "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar". Under rubriken har följande inledning förekommit: "De svenska cyklarna Crescent och Monark är de enda som har godkänts på basen av de stränga finländska normerna SFS 5200, 5201, EO 315 samt genom VTT:s granskningsförfarande." Under detta förekom följande text i två spalter:

De av Monark Cykel Ab tillverkade cyklarna Crescent och Monark är de enda* som Finlands Standardiseringsförbund på basen av kontinuerliga tester utförda av VTT har beviljat SFS-märkningsrätt som ett bevis på att de uppfyller eller överträffar kraven enligt de finländska säkerhetsstandarderna SFS 5200, 5201, EO 315 och alltså också BRC:s bestämmelser.

Enlig sakkunniga inom branschen upplever den inhemska cykelindustrin att det är besvärligt för en innehavare av ett SFS märke att fullgöra de förpliktelser som märket medför bl.a. på grund av förfarandet med efterkontroll och stickprov.

* Finlands standardiseringsförbunds information: "SFS-märkningstillstånden 1991.02.01." Tillstånd n:r 1965

ANNONS

Svaranden har bl.a. i tidningen Aamulehti publicerat en reklam som avsåg Crescentcykeln "Power Bike". Reklamen är rubricerad "VÄRLDENS FÖRSTA POWER BIKE". Under rubriken förekommer en stor bild av en terrängcykel i stadstrafik. Under bilden förekommer underrubriker av vilka en lyder: "Crescent - den enda godkända". Under denna finns texten "Crescent är den enda tillverkare som Finlands Standardiseringsförbund på basen av VTT:s tester har beviljat SFS-märkningsrätt som ett bevis för att Crescent uppfyller eller överträffar kraven i säkerhetsstandarden SFS 5200."

1 - 2. I motiveringen till avgörandet 1986:2 har marknadsdomstolen uttalat bl.a. att gränsen mellan en redaktionell artikel och material som tjänar kommersiella ändamål skall vara tydlig och att reklamen oberoende av framställningssättet och reklammediet klart skall kunna identifieras som en reklam. I motiveringen till avgörandet 1987:10 uttalade marknadsdomstolen bl.a. att en läsare genast skall kunna identifiera en reklam som en reklam fastän han inte desto närmare bekantar sig med den.

Svarandens annons 17.3.1991 är utformad så att den påminner om en tidningsartikel. Den anknyter till svarandens kommersiella verksamhet. Den har inte innehållit namnet på den som publicerat annonsen. I slutet av annonsen har funnits en hänvisning till Finlands Standardiseringsförbund.

Svaranden har tillställt Aamulehti sagda text såsom "genmäle" mot artikeln "Importcyklarna utan normer" som förekommit i samma tidning. Enligt svaranden var uppgifterna i denna artikel felaktiga. Den text som svaranden avsett som "genmäle" har som sådan publicerats i tidningen. Svaranden har också sänt texten till två andra tidningar som också publicerat den som sådan.

Svarandens annons har i tidningarna intagits på sådana sidor som inte innehållit egentliga tidningsartiklar. Ordet "annons" i slutet på texten klargör inte i tillräckligt hög grad textens karaktär. Svarandens annons har kunnat ge en läsare som endast ögnar igenom sidan en bild av att det är fråga om en redaktionell artikel.

Annonsens hänvisning till informationen av Finlands Standardiseringsförbund är ägnad att öka oklarheten om vems annons det är fråga om.

Svaranden har publicerat en annons som inte tydligt kunnat identifieras som en annons och har på detta sätt i sin marknadsföring förfarit i strid med god affärssed.

3. Svaranden har 17.3.1991 i bl.a. Helsingin Sanomat och Aamulehti publicerat en annons som varit rubricerad "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar".

Enligt trafikministeriets beslut om cyklar skall cyklar som säljs i Finland godkännas av antingen bilregistercentralen eller Finlands Standardiseringsförbund. Fastän bilregistercentralens och Finlands Standardiseringsförbunds normer för godkännande i någon mån avviker från varandra har vardera märkningen om godkännade jämställts i trafikministeriets beslut.

En cykelköpare kan inte antas känna till förfarandet då cyklar godkänns. Rubriken i svarandens annons har varit ägnad att ge en bild av att de inhemska cyklarna förvägrats Finlands Standardiseringsförbunds godkännande. I verkligheten har tillverkarna inte ens ansökt om ett sådant godkännade.

Rubriken "Inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar" i svarandens annons har varit vilseledande och otillbörlig med hänsyn till de inhemska cykeltillverkarna.

4 - 5. I svarandens ovan nämnda 27.4.1991 publicerade annons har förekommit underrubriken "Crescent - den enda godkända". Under denna har förekommit texten: "Crescent är den enda tillverkaren som Finlands Standardiseringsförbund beviljat SFSmärkningsrätt som bevis för att Crescent uppfyller eller överträffar bestämmelserna i säkerhetsstandarden SFS 5200."

Vid den tidpunkt reklamen publicerades har den terrängcykel som förekom på bilden i annonsen inte i fråga om bakstänkskyddet uppfyllt de bestämmelser som då gällde för cyklar. Svaranden hade dock fått ett temporärt tillstånd för cykeln av Finlands Standardiseringsförbund. Godkännadet har givits muntligt innan reklamen publicerades och i början av maj 1991 också skriftligt. I Finlands Standardiseringsförbunds brev till svaranden nämns bl.a. följande: "Senast i början av hösten försöker vi utreda om måttkraven för bakstänkskyddet är ändamålsenliga för terrängcyklar. Då standarden sammanställdes tänkte man inte ännu på det alternativ det nu är fråga om. Om kravet bibehålls måste för modellen i fråga utvecklas en ny lösning i fråga om stänkskyddet."

I svarandens reklam annonseras individualiserat en enda cykel, dvs. den nya terrängcykeln Power Bike. Reklamen domineras klart av en framställning i ord och bild om denna cykel. Uttrycket "Crescent - den enda godkända" som förekommer i reklamen anknyter till den text som redogör för terrängcykelns tekniska egenskaper och skall förstås som en hänvisning till just den terrängcykel som förekommer på bilden i reklamen. Sökande har inte ens påstått att svaranden vid tidpunkten för publiceringen av annonsen marknadsfört andra terrängcyklar med SFSmärkningsrätt.

Sökandens yrkande grundar sig på konstruktionen för bakstänkskyddet till cykeln Power Bike, som annonserades i reklamen. Svaranden har haft ett temporärt tillstånd för marknadsföring. Sökanden har inte ens påstått att svaranden i övrigt marknadsför icke godkända cyklar.

Marknadsdomstolen anser att svarandens ifrågavarande reklam inte skapar en bild av att märkningen om godkännade sker märkesvis och inte modellvis.

Svarandens marknadsföring har till denna del inte varit vilseledande eller stridande mot god affärssed.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen prövar med stöd av 1, 2 och 6 § OtillbFörfL riktigt att vid ett vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda Hjorth Polkupyörä Oy att i marknadsföringen av cyklar

1. publicera en annons som inte genast ger vid handen att det är fråga om svarandens kommersiella annons och

2. använda uttrycket "inte tillstånd för SFS-säkerhetsmärkning av inhemska cyklar".

Förbuden skall iakttas omedelbart.

Yrkandena på ett mera vittomfattande förbud förkastas.

Svaranden Hjorth Polkupyörä Oy förpliktas ersätta Suomen Polkupyörä- ja Mopediteollisuusyhdistys ry:s rättegångskostnader med yrkade tjugotretusensjuhundrasjuttio (23 770) mark 50 penni jämte sexton (16) procent ränta från den dag detta utslag delges.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Tala, Aaltonen, Hannula, Kortekangas, Mustonen och Viljanen