Market Court dismisses complaint against giving loyalty points redeemable for a trip only after product sale.

Konsultointi Silva Ky vastaan Nunnanlahden Uuni Oy. Vastaaja oli tehnyt nuohousalan järjestön kanssa yhteistoimintasopimuksen, jonka tarkoituksena oli mm., että järjestön jäsenet markkinoivat vastaajan vuolukiviuuneja ja -takkoja. Vastaaja oli tarjonnut järjestön jäseninä oleville nuohoojille "Asiantuntijan Arvoseteleitä", joilla nuohoojat saattoivat tarjota alennuksia markkinoiduista uuneista. Vastaaja oli luvannut arpoa lomamatkan ulkomaille uuneja koskevien tilausten mukaan kertyneiden "Arvosetelien" kesken.

"Arvosetelin" luovuttaminen oli markkinointitoimi. Nuohoojan oli täytynyt jakaa "arvoseteleitä" päästäkseen osallistumaan matkan arvontaan. Arvontaan mukaan pääseminen oli myös edellyttänyt, että nuohoojalta "arvosetelin" saanut asiakas oli palauttanut sen myyjälle ostaessaan vastaajan tarjoaman uunin. Arvontaan osallistuminen oli siten edellyttänyt uunin myymistä. Nuohooja oli osallistunut myyntitapahtumaan jakamalla "seteleitä" sekä suosittelemalla vastaajan tuotteita. Markkinointi oli po. arvontajärjestelyn osalta SopMenL:n 3 §:n vastaista.

SopMenL_3_§ ja 6_§

KONSULTOINTI SILVA KY:N VAATIMUKSET

Hakija on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 3 §:n nojalla vaatinut, että Nunnanlahden Uuni Oy:tä sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan

1. käyttämästä ns. Arvoseteliä Asiantuntijalta, joka sisältää suosituksen Nuohousalan Keskusliitto r.y.:ltä sekä viittauksen nuohoojien vastaajan vuolukivisiä NunnaUuneja koskevaan suositukseen, jonka seurauksena ostajalle tarjotaan erikoisetuja hinnanalennuksen muodossa,

2. jatkamasta ns. Arvosetelin levittämistä nuohoojille Nuohous alan Keskusliitto r.y.:n kanssa tekemänsä mainosyhteistyösopimuksen perusteella tarjoamalla näille tilausten mukaan kertyneisiin Arvoseteleihin arpomiseen perustuvan lomamatkan eli ns. sattumanvaraisen edun.

Hakija on lisäksi vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 18 %:n korkoineen.

Hakija toimii Suomen Vuolukivi Oy:n piiriedustajana KaakkoisSuomessa markkinoimalla ko. yhtiön sekä sen sisaryhtiön Mittakivi Oy:n vuolukiviuuneja ja muita vuolukivituotteita. Markkinointi käsittää ko. tuotteiden markkinoinnin vähittäismyyntiportaalle eli kauppiaille, kuluttajille eli vuolukiviuunien ostajille sekä erilaisten vähittäiskauppiaiden kanssa yhdessä toteutettavien myyntikampanjoiden, esittelyjen sekä muiden markkinointitoimenpiteiden toteuttamisen.

Vastaaja on solminut yhteistyösopimuksen Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kanssa ajaksi 1.11.1990 - 31.12.1991.

Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kiertokirjeessä esitellään po. yhteistyösopimusta liiton jäsenille eli nuohoojille. Kiertokirjeen mukaan vastaaja maksaa liitolle huomattavan korvauksen sovitusta yhteistyöstä. Sopimusyhteistyö edellytti mm., että nuohoojat pitävät autoissaan, imureissaan ja muissa työvälineissään vastaajan mainostarroja vuoden 1991 loppuun saakka.

Kiertokirjeen tekstin mukaan liiton jäsennuohoojilla on mahdollisuus "...niin halutessaan ryhtyä tiiviimpään yhteistyöhön paikallisten NunnaUunien myyjien kanssa. Tästä laajemmasta yhteistyöstä, sen muodoista ja muista asiaan liittyvistä seikoista jokainen liiton jäsen neuvottelee henkilökohtaisesti."

Osa nuohoojista tosiasiallisesti toimii vastaajan jonkunlaisina paikallismyyjinä tai myyntiedustajina tai ainakin myyntitehtävissä.

Vastaaja on mm. 19.9.1991 päivätyllä kiertokirjeellään lähestynyt "Arvoisia tulisija-asiantuntijoita" viittaamalla ko. liiton yhteistoimintaan, suosituksiin asiantuntijoilta eli nuohoojilta jne. Ko. kiertokirjeessä viitataan "Asiantuntijan Arvoseteleihin", joissa esitetään, että vastaanottajanuohooja voisi "...kirjallisen suosituksen muodossa vahvistaa kentällä muutenkin liikkuvan positiivisen viestin Nunna-tulisijoista sekä samalla 'myöntää' huomattavan alennuksen Nunna-tulisijaasiakkaalle." Kiertokirjeen mukaan asiakas käyttää Arvosetelin osana tuotteensa maksua vastaajan jälleenmyyjälle tai suoraan vastaajalle itselleen.

Kiertokirjeessä esitetään myös kannustimena Arvoseteleitten jakamiselle seuraavaa: "Pienenä vaivanpalkkana sopimusvelvoitteidemme lisäksi arvomme meille 15.1.1992 mennessä tilausten mukaan kertyneiden Arvosetelien kesken yhden viikon lomamatkan Kanarialle (kahdelle hengelle). Matkalle lähtee se nuohooja, joka arvotun setelin on allekirjoittanut!"

Nuohoojille asetettu mainostarrojen esilläpitovelvoite ja Arvoseteliin painettu nuohoojien suositus sekä Nuohousalan Keskusliiton antama suositus ko. Arvosetelistä antavat kohderyhmille, lähinnä kuluttajalle/ostajaehdokkaalle virheellisen kuvan siitä, että Nuohousalan Keskusliitto r.y. jonkinlaisena puolivirallisena kattojärjestönä tai ainakin ammattimaisena auktoriteettina asettaa asiantuntemuksensa NunnaUuneja koskevan suosituksensa taakse.

Arvosetelin teksti, jossa vuolukivisiä takkoja ja leivinuuneja esitellään, kattaa mitkä tahansa vuolukiviuunit eikä yksinomaan vastaajan NunnaUuneja.

Arvosetelissä vastaaja pyrkii synkronisoimaan kaksi etuisuutta, hinnanalennuksen ja siihen liittyvän "asiantuntijan" suosituksen.

Ns. asiantuntijan suositus ei perustu mihinkään selvitykseen NunnaUunien paremmuudesta esim. Suomen Vuolukivi Oy:n valmistamiin tulikiviuuneihin nähden. Se pohjautuu yksinomaan vastaajan ja Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kahdenväliseen sopimukseen, jonka perusteella vastaaja on sitoutunut suorittamaan huomattavan korvauksen liitolle. Väittämä NunnaUunien "paremmuudesta" on perusteeton.

Nuohoustekniikka on täysin riippumaton itse tulisijoista ja kohdistuu kokonaisuudessaan hormeihin. Nuohoustekniikan osalta on olemassa Suomessa ympäristöministeriön ohje tulisijan nuohottavuudesta. Vastaajan millään uunityypillä ei ole minkäänlaista tyyppihyväksyntää.

Yksittäiselle nuohoojalle tarjotaan arpomisesta riippuvaa sattumanvaraista etua eli mahdollisuutta voittaa lomamatka Kanarian saarille. Jotta nuohoojat pääsevät mukaan arvontapiiriin, edellyttää se tietynlaista aktiviteettia, joka liittyy arvosetelin jakeluun. Nuohoojilta ei edellytetä rahallista vastiketta, mutta arpomispiiriin mukaan pääseminen edellyttää vastiketta toiminnan muodossa.

Hakijan toiminta Suomen Vuolukivi Oy:n piiriedustajana hankaloituu ja vaikeutuu vastaajan em. markkinointitoimenpiteiden johdosta, jotka asettavat eri valmistajien vuolukiviuunit eriarvoiseen asemaan.

NUNNANLAHDEN UUNI OY:N VASTINE

Vastaaja on vaatinut, että hakijan vaatimukset jätetään tutkimatta tai hylätään ja että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Arvoseteli ei ole enää käytössä eikä sitä levitetä. Vastaaja ei enää tarjoa nuohoojille arpomisen varassa olevaa lomamatkaa. Hakijan kiellettäväksi vaatimaa menettelyä ei enää harjoiteta. Se ei saata vahingoittaa hakijaa eikä hakijaan kohdistu SopMenL:n tarkoittama menettely. Sopimus Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kanssa on lakannut. Hakijalta puuttuu tarve saada kielto käytännölle, jota vastaaja ei harjoita. Hakija ei ole myöskään sellaisen elinkeinonharjoittajan asemassa, jota tarkoitetaan markkinatuomioistuimesta annetun lain 6 a §:ssä.

Arvoseteleitä jaettiin syyskuussa 1991 postitse nuohoojille esitteiden ja tarrojen yhteydessä. Niitä lähetettiin n. 40-50 %:lle liiton jäsenistä. Arvontaan palautui 14 arvoseteliä. Kysymyksessä on siten vähäpätöinen asia, joka on vailla merkitystä.

Hakijan vaatimustensa tueksi tekemät johtopäätökset ovat perusteettomia.

Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n omaksuma kanta ilmenee arvoseteleistä. Siinä ei ole mitään virheellistä. Arvosetelillä ei ole välitetty arvosetelin sanomaa lukevalle virheellistä kuvaa. Nuohousalalla lienee vaikea löytää asiantuntevampaa tahoa kuin nuohoojat ja Nuohousalan Keskusliitto r.y. Tämän vuoksi ei ole pidettävä liioiteltuna, virheellisenä, harhaanjohtavana tai muutoinkaan paheksuttavana antaa ymmärtää nuohoojien ja Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n edustavan asiantuntemusta.

Vastaaja ei ole pätevä määrittelemään Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n statusta eikä ole pyrkinyt sitä arvosetelissä määrittelemään. Jos asianomainen liitto nauttii sen laatuista "auktoriteettiä", jollaista hakija antaa ymmärtää liiton nauttivan, ei asia suinkaan ole kielteinen. Pelkästään se, että tämä olosuhde saattaa harmittaa kilpailijaa ja juuri sen vuoksi hankaloittaa ja vaikeuttaa kilpailijan toimintaa, ei voi eikä saa vaikuttaa tämän asian ratkaisuun.

Ei ole sopimatonta esittää tuotteen laadun arvostelemisen kannalta tärkeätä olosuhdetta.

Nuohoojille ei ole asetettu mainostarrojen esilläpitovelvoitetta. Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kiertokirjeestä ilmenee selkeästi, että liitto ei pakota ketään nuohoojaa siihen menettelyyn, jota hakija paheksuu. Vielä vähemmän vastaaja on velvoittanut nuohoojia tähän menettelyyn.

Nuohoojia ei ole valjastettu vastaajan myyntimiehiksi. Jos näin olisi, nuohoojat olisivat osa vastaajan myyntiorganisaatiota.

Ei ole sopimatonta menettelyä kehua mainosaineistossa jonkun materiaalin etuja siten, että menettelystä saattaa koitua etua myös muille vastaavasta materiaalista tuotteita valmistaville elinkeinonharjoittajille. Arvosetelissä ei ole esitetty mitään totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa.

Hinnanalennuksen myöntämistä liittyen asiantuntijan suositukseen ei ole pidettävä hyvän liiketavan vastaisena eikä muutoinkaan sopimattomana menettelynä, vaikka menettely ei ole kaikkein tavallisimpia. Mistään kahden etuisuuden synkronoimisesta ei voida puhua, koska kysymys ei ole etuisuuksista eikä sellaisten synkronoinnista. Tavallisuudesta poikkeamiseen on ilmeisesti vaikuttanut vastaajan tuotteiden korkea laatu. Laadun taakse on asettunut ammattikuntaa edustava liitto. Vastaajan ja Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n sopimus koskee markkinointia. Sopimus ei sellaisenaan ole epätavallinen. Hyvän liiketavan vastaista ei ole, että juridinen henkilö antaa rehellisen tunnustuksensa tuotteelle tai suosituksensa jonkun tuotteen tai valmistajan hyväksi.

Väite, ettei asiantuntijan suositus perustu "mihinkään selvitykseen NunnaUunien paremmuudesta esim. Suomen Vuolukivi Oy:n valmistamiin tulikiviuuneihin nähden", ei pidä paikkaansa. Nuohoojan suositus perustuu jonkinlaiseen selvitykseen, jonka hän on hankkinut tai joka hänelle on toimitettu. Suositus on aina luonteeltaan subjektiivinen mielenilmaus. Pääsääntöisesti suosituksen antaja päättää, mihin hän perustaa suosituksensa.

Vastaajan ei ole tarvinnut markkinointiaineistossaan tehdä tiliä suosittelijoiden käyttämästä selvityksestä, koska selvitys on Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n ja suosituksen antavan nuohoojan yksityisasia. Selvityksen muoto, laatu, laajuus ja ulottuvuus ovat vailla relevanssia. Jokaisella nuohoojalla on ollut lupa antaa suositus. Vastaaja ei ole suosituksen antaja. Vastaaja ei ole markkinoinnissaan esittänyt, että sen tuotteet olisivat Suomen Vuolukivi Oy:n tuotteita parempia.

Hakija esittää, että suositus perustuu yksinomaan vastaajan ja Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kahdenväliseen sopimukseen, jonka perusteella vastaaja on sitoutunut suorittamaan huomattavan korvauksen liitolle. Korvaus on suoritettu markkinointiin liittyvistä palveluista, ei suinkaan suosituksesta. Kyseessä on ollut mainosyhteistyö, joka ilmenee Nuohousalan Keskusliitto r.y.:n kiertokirjeestä. Merkitystä ei ole korvauksen suuruudella. Korvauksen ei voida katsoa edustaneen huomattavampaa varallisuusarvoa. Korvaus on kattanut myös sen, että keskusliitto on antanut arvokasta asiantuntijapalautetta liittyen vastaajan valmistamien tuotteiden nuohoukseen ja kehitykseen nuohouksen sekä paloturvallisuuden kannalta.

Vastaajan markkinointitoimenpiteet eivät aseta eri valmistajien vuolukiviuuneja eriarvoiseen asemaan. Se seikka, että eri valmistajien vuolukiviuunit tosiasiallisesti ovat eriarvoisessa asemassa, ei johdu markkinointitoimenpiteistä, vaan tuotekehittelystä ja tuotannosta.

SopMenL:n 3 § koskee tilannetta, jossa edunsaaja myy, ostaa, tilaa tai muutoin suorittaa vastiketta. Suosituksen antanut ja edun saanut nuohooja ei ole myynyt, ostanut tai tilannut mitään. Nuohoojalta ei ole edellytetty vastiketta. Vastiketta ei myöskään ole edellytetty Nuohousalan Keskusliitto r.y.:ltä, joka ei ole osallistunut arvontaan. SopMenL:n 3 pykälän sisältämää oikeusohjetta ei ole tarkoitus soveltaa siten, että jos A tilaa tuotteen, niin B, joka ei myy, osta, tilaa eikä suorita vastiketta, saa sattumanvaraisen edun semminkin, kun A ei ole tiennyt B:n saavan ko. etua.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ottaa asian arvioitavakseen kuluttajansuojalain nojalla. KA on sittemmin ilmoittanut, että asiassa ei ole syytä ryhtyä toimenpiteisiin kuluttajansuojalain nojalla, koska vastaaja on luopunut nuohoojien avulla tapahtuvasta arvoseteli-alennus kuponkien jakamisesta kuluttajille.

KONSULTOINTI SILVA KY:N ESITTÄMÄT LISÄVAATIMUKSET

Hakija on suullisen valmistelun päättymisen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä mm. vaatinut, että vastaajaa kielletään väittämästä vuolukiven olevan lämmönvarauskyvyltään ja lämmönjohtokyvyltään ylivoimainen, NunnaUunin olevan ympäristöystävällinen ja vuolukiviuunin hyötysuhteen olevan 90 %:n luokkaa. Uudet vaatimukset perustuvat eri markkinointiaineistoon kuin alkuperäiset vaatimukset. Niiden perusteena on vastaajan esite "Puhdasta lämpöä".

Vastaaja on vaatinut, että lisäkirjelmässä esitetyt uudet vaatimukset jätetään tutkimatta. Tutkiminen edellyttäisi uutta valmistelua ja myös KA:n lausuntoa. Uudet vaatimukset eivät liity millään tavoin alkuperäisiin vaatimuksiin.

Käsitellessään asiaa pääkäsittelyssä 25.5.1992 markkinatuomioistuin on markkinatuomioistuimesta annetun lain 7,10 ja 17 §:n sekä oikeudenkäymiskaaren 14:2 §:n nojalla jättänyt suullisen valmistelun jälkeen toimitetussa lisäkirjelmässä esitetyt uudet vaatimukset tutkimatta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija Konsultointi Silva Ky ja vastaaja Nunnanlahden Uuni Oy markkinoivat mm. vuolukivestä valmistettuja uuneja ja takkoja.

Vastaaja on tehnyt 8.11.1990 päivätyn yhteistoimintasopimuksen Nuohousalan Keskusliitto ry:n kanssa. Sopimuksen voimassaoloaika oli 1.11.1990 - 31.12.1991. Sopimuksen keskeinen tarkoitus oli, että liiton jäsenet markkinoivat vastaajan vuolukiviuuneja ja -takkoja. Vastaaja puolestaan suoritti liitolle rahakorvauksen. Sopimuksen mukaan vastaaja painatti liiton jäsenille yritystään mainostavia tarroja nuohoojien autoihin ja imureihin kiinnitettäväksi. Sopimuksessa liitto on mm. antanut vastaajalle luvan käyttää mainonnassaan lausetta "Nuohoojatkin suosittelevat NunnaUunia". Nuohousalan Keskusliitto ry on sopimuksessa sitoutunut siihen, että se ei ota markkinoitavaksi minkään muun vuolukiviuuneja valmistavan yrityksen tuotteita.

Nuohousalan Keskusliitto ry on lähettänyt jäsenilleen tiedotekirjeen "Liiton ja Nunnanlahden Uuni Oy:n sopimus". Kirjeen mukaan: "Yhteistyön tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Nunnanlahden Uuni Oy:n vuolukiviuuneja kiinteistönomistajille. Tarkoituksena ei ole tehdä liiton jäsenistä uunien myyntimiehiä, vaan kyseessä on mainosyhteistyö. Yhteistyö ei velvoita liiton jäseniä muuhun kuin tarran pitämiseen autoissa ja imureissa." Kirjeessä on toivottu liiton jäsenten suhtautuvan myönteisesti mainosyhteistyöhön ja tukevan näin liiton toimintaa. Kirjeessä on viitattu rahakorvaukseen, jonka vastaaja maksaa liitolle. Lisäksi kirjeessä on todettu mm., että "liitto ei voi pakottaa ketään tähän yhteistyöhön."

Vastaaja on yhteistoimintasopimuksen perusteella lähettänyt liiton jäsennuohoojille 19.9.1991 päivätyn kirjeen. Kirjeessä on mm. seuraava teksti:

" Markkinatutkimuksemme mukaan tulisijan hankintaa tai vaihtoa harkitsevat antavat suuren arvon asiantuntijan lausunnolle asiasta. Tulisija-asioissa Sinä nuohoojana olet kiistaton asiantuntija. Yhteistyösopimuksemme puitteissa ja yhteisymmärryksessä Nuohousalan Keskusliiton kanssa olemme valmistaneet käyttöönne oheisia "Asiantuntijan Arvoseteleitä", joilla Sinä voit kirjallisen suosituksen muodossa vahvistaa kentällä muutenkin liikkuvan positiivisen viestin Nunna-tulisijoista sekä samalla "myöntää" huomattavan alennuksen Nunna-tulisija-asiakkaalle."

Kirjeen mukana on lähetetty lipukkeita "ARVOSETELI ASIANTUNTIJALTA". Lipukkeen vasemmassa yläkulmassa on maininta "--- nuohoojatkin suosittelevat NunnaUunia". Lipukkeessa tarjotaan 500 markan tai 300 markan erikoisetu NunnaUunin ostajalle. Lisäksi lipukkeessa todetaan mm. seuraavaa: "Tulisijojen asiantuntijana minun on helppo suositella aitoja Nunna-takkoja ja leivinuuneja". Tämän alla on teksti: "Nuohousalan Keskusliitto ry". Lipukkeen alaosassa on kohdat mm. päivämäärää, nuohoojan allekirjoitusta ja edun saajan nimeä varten.

Vastaajan nuohoojille lipukkeiden mukana toimittamassa em. kirjeessä ei ole ohjeita lipukkeiden jakelusta. Nuohoojat ovat jakaneet lipukkeita oman harkintansa mukaan.

Nuohoojien jakamat "arvosetelit" ovat selkeästi vastaajan markkinointia. "Arvosetelin" asiakas käyttää osana tuotteen maksua jälleenmyyjälle tai tehtaalle.

Lipuke sisältää sekä Nuohousalan Keskusliitto ry:n että lipukkeen allekirjoittaneen nuohoojan suosituksen vastaajan markkinoimista uuneista. Suosituksen antaminen on perustunut vastaajan ja em. liiton väliseen mainosyhteistyösopimukseen. Yksittäisille nuohoojille ei ole maksettu korvausta suosituksen antamisesta. Lipukkeen antaminen on perustunut nuohoojien vapaaehtoisuuteen.

Hakija ei ole väittänytkään, että lipuke sisältäisi NunnaUunia koskevia totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Nuohoojan tulisijojen asiantuntijana antama lausunto on yleinen suositus eikä sisällä mitään vertailua esim. hakijan markkinoimiin vuolukiviuuneihin. Lipukkeessa ei esitetä mitään muutakaan tietoa, joka antaisi väärän tai harhaanjohtavan kuvan lipukkeen allekirjoittaneen nuohoojan tai liiton antaman suosituksen luonteesta. Alennuksen tarjoaminen ei rajoita oikeutta tuotteen yleiseen suosittelemiseen.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja ei ole jakamalla po. arvoseteliä sinänsä menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

Vastaajan nuohoojille osoittamassa em. kirjeessä 19.9.1991 todetaan mm.: "Uskomme Sinun mielelläsi jakavan viestiä luotettavasta tuotteesta, jonka jatkuva yleistyminen on omiaan helpottamaan omaa työskentelyäsi. Pienenä vaivanpalkkana sopimusvelvoitteidemme lisäksi arvomme meille 15.1.92 mennessä tilausten mukaan kertyneiden Arvosetelien kesken yhden viikon lomamatkan Kanarialle (kahdelle hengelle). Matkalle lähtee se nuohooja, joka arvotun setelin on allekirjoittanut! Arvosetelit ovat käypää rahaa uunikaupoissa tästä hetkestä tämän vuoden loppuun saakka."

SopMenL 3 §:n mukaan "Elinkeinotoiminnassa ei saa luvata arpomisesta riippuvaa tai muutoin sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää hyödykkeen myymistä, ostamista tai tilaamista taikka muutoin vastiketta".

Hallituksen esityksessä laiksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa todetaan 3 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Liikesuhteissa noudatettavan hyvän tavan mukaisena ei voida pitää vaikuttamista esimerkiksi jälleenmyyjän tai muun jakeluportaan liiketoimintaan siten, että sattumanvaraisen edun saaminen edellyttää edun luvanneen tai tämän osoittaman elinkeinonharjoittajan valmistamien tai välittämien hyödykkeiden myymistä. Säännöksen mukaan olisi siten kielletty sellaisten myyntikilpailujen järjestäminen, joissa tietyn myyntisaavutuksen saavuttaneiden kesken arvotaan palkintoja".

Arvosetelin luovuttaminen on markkinointitoimi. Nuohoojan on täytynyt jakaa "arvoseteleitä" päästäkseen osallistumaan matkan arvontaan. Arvontaan mukaan pääseminen on myös edellyttänyt, että nuohoojalta "arvosetelin" saanut asiakas on palauttanut sen "Nunna-myyjälle" ostaessaan NunnaUunin. Arvontaan osallistuminen on siten edellyttänyt NunnaUunin myymistä. Nuohooja on osallistunut myyntitapahtumaan jakamalla "seteleitä" sekä suosittelemalla vastaajan takkoja ja uuneja.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan markkinointi on po. arvontajärjestelyn osalta ollut SopMenL 3 §:n vastaista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi SopMenL 3 ja 6 §:n nojalla sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Nunnanlahden Uuni Oy:tä vuolukivitakkojen ja -uunien markkinoinnissa lupaamasta markkinointiin osallistuville nuohoojille arpomalla saatavaa lomamatkaa, jonka saaminen edellyttää takan tai uunin kauppaa.

Kieltoa on noudattetava heti.

Vastaaja Nunnanlahden Uuni Oy velvoitetaan suorittamaan Konsultointi Silva Ky:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena vaaditut kuusitoistatuhatta (16 000) markkaa kuudentoista (16) prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Henriksson, Mäkinen, P., Wirilander, Maijala, Ollikainen, Tala ja Luukko

---

[SV]

Konsultointi Silva Ky mot Nunnanlahden Uuni Oy. Svaranden hade med en organisation inom sotningsbranschen ingått ett samarbetsavtal, som syftade bl.a. till att organisationens medlemmar marknadsför svarandens täljstensugnar och -spisar. Svaranden hade erbjudit de sotare som var medlemmar av organisationen "Värdesedlar för Sakkunniga", med hjälp av vilka sotarna kunde erbjuda rabatter på marknadsförda ugnar. Svaranden hade lovat lotta ut en semesterresa till utlandet bland de "Värdesedlar" som kom in i samband med beställningar av ugnar.

Överlåtelsen av "värdesedeln" var en marknadsföringsåtgärd. Sotaren måste dela ut "värdesedlar" för att kunna delta i utlottningen av resan. Dessutom förutsatte ett deltagande i utlottningen att den kund som fått "värdesedeln" av sotaren hade returnerat den till försäljaren då denne sålde den ugn svaranden offererat. Deltagandet hade alltså förutsatt att ugnen såldes. Sotaren hade deltagit i försäljningen genom att dela ut "sedlar" och rekommendera svarandens produkter. Beträffande ifrågavarande utlottning stred marknadsföringen mot 3 § OtillbFörfL.

OtillbFörfL_3_§ och 6_§

KONSULTOINTI SILVA KY:S YRKANDEN

Sökanden har med stöd av 1, 2 och 3 § lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) yrkat att Nunnanlahden Uuni Oy vid vite förbjuds att i sin näringsverksamhet

1. använda s.k. Den Sakkunniges Värdesedlar som innehåller en rekommendation av Sotningsbranschens Centralförbund r.f. samt en hänvisning till sotarnas rekommendation till förmån för svarandens NunnaUgn av täljsten. I rekommendationen erbjuds köparna specialförmåner i form av rabatter,

2. fortsätta att på basen av ett reklamsamarbetsavtal med Sotningsbranschens Centralförbund r.f. bland sotarna sprida en s. k. Värdesedel genom att erbjuda dessa möjlighet att delta i utlottningen av en semesterresa. Semesterresan utlottas bland de Värdesedlar som lett till beställning och utgör alltså en s.k. slumpartad förmån.

Sökanden har dessutom yrkat att svaranden förpliktas ersätta sökandens rättegångskostnader jämte 18 % ränta.

Sökanden verkar som Suomen Vuolukivi Oy:s distriktsrepresentant i sydöstra Finland och marknadsför bl.a. sagda bolags och dess systerbolags Mittakivi Oy:s täljstensugnar och andra täljstensprodukter. Marknadsföringen riktar sig till minuthandelsledet, dvs. handelsmännen, till konsumenterna, dvs. köparna av täljstensugnar samt omfattar olika försäljningskampanjer, presentationer och övriga marknadsföringsåtgärder tillsammans med köpmännen i minuthandelsledet.

Svaranden har för tiden 1.11.1990 - 31.12.1991 slutit ett samarbetsavtal med Sotningsbranschens Centralförbund r.f.

I Sotningsbranschens Centralförbund r.f.:s rundbrev presenteras samarbetsavtalet för medlemmarna i förbundet, dvs. sotarna. Enligt rundbrevet betalar svaranden en betydande ersättning till förbundet för det avtalade samarbetet. Avtalssamarbetet förutsatte bl.a. att sotarna på sina bilar, sotsugare och andra arbetsredskap har svarandens reklamdekaler fästade fram till utgången av år 1991.

Enligt texten i rundbrevet har de sotare som är medlemmar möjlighet ".... om de så önskar inleda ett intensivare samarbete med de lokala säljarna av NunnaUgnar. Varje medlem förhandlar personligen om ett bredare samarbete och om formerna för och omständigheterna i anslutning till detta."

En del av sotarna fungerar de facto som ett slags svarandens lokala försäljare eller försäljningsrepresentanter eller i vart fall i försäljningsuppgifter.

Svaranden har bl.a. i ett rundbrev daterat 19.9.1991 närmat sig "Högt värderade eldstadsexperter" genom en hänvisning till sagda samarbete med förbundet, rekommendationer av sakkunniga, dvs. sotarna osv. I rundbrevet hänvisas till "Den Sakkunniges Värdesedlar". På dessa föreslås att den sotare som mottar dem "...i form av en skriftlig rekommendation kan bekräfta de även i övrigt positiva uppgifter om Nunnaeldstäder som även i övrigt förekommer på fältet och samtidigt 'bevilja' av Nunnaeldstäder en betydande rabatt." Enligt rundbrevet använder kunden Värdesedeln som en del av betalningen för produkten till svarandens återförsäljare eller till svarandebolaget självt.

Rundbrevet presenterar också följande lockbete för att sporra till utdelning av Värdesedlarna: "Utöver våra avtalsförpliktelser lottar vi som en liten lön för mödan ut bland de Värdesedlar som tillsammans med en beställning senast 15.1.1992 kommit in till oss en en veckas semesterresa (för två personer) till Kanarieöarna. Den sotare som har undertecknat den dragna sedeln åker på resa!"

Sotarnas skyldighet att hålla reklamdekalerna synliga och sotarnas på Värdesedeln tryckta rekommendation samt rekommendationen av Sotningsbranschens Centralförbund r.f. om Värdesedlarna i fråga ger målgrupperna, närmast konsumenterna/köparkandidaterna en felaktig bild av att sotningsbranschens Centralförbund r.f. som något slags halvofficiell takorganisation eller åtminstone auktoritet i yrkeshänseende ställer sin sakkunskap bakom rekommendationen av NunnaUgnen.

Texten på Värdesedeln, som presenterar öppna spisar och bakugnar av täljsten, omfattar vilka täljstensugnar som helst och inte speciellt svarandens NunnaUgnar.

I fråga om Värdesedlarna försöker svaranden synkronisera två förmåner, dels rabatten och dels "den sakkunniges" rekommendation.

Den s.k. sakkunnigrekommendationen baserar sig inte på någon utredning över att NunnaUgnarna är överlägsna t.ex. de eldstensugnar Suomen Vuolukivi Oy tillverkar. Rekommendationen grundar sig helt på avtalet mellan svaranden och Sotningsbranschens Centralförbund r.f. I detta har svaranden förbundit sig att betala en betydande ersättning till förbundet. Påståendet om NuunnaUgnarnas "överlägsenhet" är grundlöst.

Sotningstekniken är helt oberoende av själva eldstaden och gäller enbart skorstenen. Miljöministeriet har publicerat anvisningar om sotning av eldstäder. Ingen av svarandens eldstäder är typgodkänd.

Den enskilda sotaren erbjuds möjlighet att få en av lottning beroende slumpartad förmån, dvs. att vinna en semesterresa till Kanarieöarna. För att sotarna skall kunna delta i utlottningen förutsätts en viss aktivitet i anslutning till utdelningen av värdesedeln. Något penningvederlag av sotarna förutsätts inte men ett deltagande förutsätter vederlag i form av aktivitet.

Sökandens verksamhet som Suomen Vuolukivi Oy:s distriktsrepresentant försvåras av svarandens ovan nämnda marknadsföringsåtgärder, som försätter olika tillverkares täljstensugnar i olikvärdig ställning.

NUNNANLAHDEN UUNI OY:S BEMÖTANDE

Svaranden har yrkat att sökandens yrkanden lämnas utan prövning eller förkastas och att sökanden förpliktas ersätta svarandens rättegångskostnader jämte ränta.

Värdesedeln är inte i bruk och sprids inte längre. Svaranden erbjuder inte längre sotarna en semesterresa som är beroende av lottning. Det förfarande som sökanden yrkar att skall förbjudas idkas inte längre. Det kan inte skada sökanden och ett sådant förfarande som avses i OtillbFörfL riktar sig inte mot sökanden. Avtalet med Sotningsbranschens Centralförbund r.f. har gått ut. Sökanden saknar behov av att en praxis som svaranden inte tillämpar förbjuds. Sökanden är inte heller en sådan näringsidkare som avses i 6 a § lagen om marknadsdomstolen.

Värdesedlar distribuerades i september 1991 per post till sotare tillsammans med broschyrer och dekaler. De skickades ut till 40-50 % av förbundets medlemmar. För utlottning returnerades 14 värdesedlar. Det är alltså fråga om en obetydlig sak som saknar betydelse.

De slutsatser som sökanden dragit för att stöda sina yrkanden är grundlösa.

Den ståndpunkt Sotningsbranschens Centralförbund r.f. intagit framgår av värdesedlarna. Den är inte felaktig. Värdesedlarna har inte förmedlat en felaktig bild till dem som läser värdesedelns budskap. Inom sotningsbranschen torde det vara svårt att hitta en mera sakkunnig instans än sotarna och Sotningsbranschens Centralförbund r.f. Det kan därför varken anses överdrivet, felaktigt, vilseledande eller i övrigt klandervärt att låta förstå att sotarna och Sotningsbranschens Centralförbund r.f. representerar sakkunskap.

Svaranden har inte kompetens att definiera Sotningsbranschens Centralförbund r.f.:s status och har inte heller definierat denna på värdesedlarna. Om förbundet i fråga åtnjuter en sådan "auktoritet" som sökanden låter påskina är det inte en negativ omständighet. Att denna omständighet kan tänkas irritera en konkurrent och just därför försvåra konkurrentens verksamhet varken kan eller får inverka på avgörandet i denna sak.

Det är inte otillbörligt att presentera en viktig omständighet med tanke på bedömningen av kvaliteten hos en produkt. Sotarna har inte ålagts hålla reklamdekalerna synliga. Sotningsbranschens Centralförbund r.f.:s brev ger klart vid handen att förbundet inte tvingar någon sotare till de åtgärder sökanden klandrar. Ännu mindre har svaranden förpliktat sotarna till dessa åtgärder.

Sotarna är inte tvingade att vara svarandens försäljare. Om detta vore fallet vore sotarna en del av svarandens försäljningsorganisation.

Det är inte otillbörligt att i reklammaterial berömma något materials fördelar på ett sådant sätt att förfarandet kan tänkas medföra fördel för också andra som tillverkar produkter av samma material. Texten på värdesedlarna har inte innehållit någonting osant eller vilseledande.

Fastän förfarandet inte är speciellt vanligt kan det kan inte anses strida mot god affärssed eller i övrigt vara otillbörligt att bevilja en rabatt och i anslutning till denna komma med en rekommendation av en sakkunnig. Det är inte fråga om någon synkronisering av två förmåner eftersom det inte är fråga om förmåner och inte heller om synkronisering av sådana. Avvikelsen från det normala har uppenbarligen berott på den höga kvaliteten hos svarandens produkter. Det förbund som representerar yrkeskåren har ställt sig bakom denna kvalitet. Avtalet mellan svaranden och sotningsbranschens Centralförbund r.f. avser marknadsföring. Avtalet är som sådant inte ovanligt. Det strider inte mot god affärssed att en juridisk person ger ett rejält erkännande till en produkt eller sin rekommendation till förmån för någon produkt eller tillverkare.

Påståendet att sakkunnigrekommendationen inte är baserad på "någon utredning om NunnaUgnarnas överlägsenhet i förhållande till t.ex. de ugnar Suomen vuolukivi Oy tillverkar" håller inte streck. Sotarens rekommendation baserar sig på en utredning som sotaren har skaffat eller som har tillställts honom. En rekommendation är alltid till sin karaktär ett subjektivt uttryck för åsikter. I huvudsak beslutar den som ger rekommendationen vad han grundar sin rekommendation på.

Svaranden har inte i sitt marknadsföringsmaterial behövt redovisa för den utredning givarna av rekommendationen använt eftersom utredningen härstammar från Sotningsbranschens Centralförbund r.f. och är den rekommenderande sotarens privatsak. Utredningens form, art och omfattning saknar relevans. Varje sotare har haft rätt att ge en rekommendation. Det är inte svaranden som har gett en rekommendation. Svaranden har inte i sin marknadsföring anfört att dess produkter är bättre än Suomen Vuolukivi Oy:s produkter.

Sökanden anför att rekommendationen enbart grundar sig på avtalet mellan svaranden och Sotningsbranschens Centralförbund r.f., på basen av vilket svaranden har förbundit sig att betala förbundet en betydande ersättning. Ersättningen har betalats för tjänster i anslutning till marknadsföringen, och inte för rekommendationen. Det har varit fråga om ett reklamsamarbete, vilket framgår av det rundbrev Sotningsbranschens Centralförbund r.f. sänt ut. Ersättningens storlek saknar betydelse. Ersättningen kan inte anses representera något större förmögenhetsvärde. Ersättningen har också omfattat att centralförbundet har givit värdefull sakkunnigrespons i anslutning till sotningen och utvecklingen av de produkter svaranden tillverkar samt i fråga om brandsäkerheten.

Svarandens marknadsföringsåtgärder försätter inte olika tillverkares täljstensugnar i olikvärdig ställning. Att olika tillverkares täljstensugnar reellt är i olikvärdig ställning beror inte på marknadsföringsåtgärder utan på produktutveckling och produktion.

OtillbFörfL 3 § avser en situation då en förmånstagare säljer, köper, beställer eller på annat sätt betalar vederlag. Den sotare som givit en rekommendation och fått en förmån har inte sålt, köpt eller beställt någonting. Något vederlag av sotarna har inte förutsatts. Något vederlag har inte heller förutsatts av Sotningsbranschens Centralförbund r.f., som inte deltagit i utlottningen. Rättsregeln i 3 § OtillbFörfL är inte avsedd att tillämpas på ett sådant sätt att om A beställer en produkt får B, som inte säljer, köper, beställer och inte heller betalar vederlag en slumpartad förmån fastän inte A har vetat att B får förmånen i fråga.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har meddelat att han tar upp ärendet för bedömning med stöd av konsumentskyddslagen. KO har senare meddelat att det inte finns skäl till att vidta åtgärder i saken med stöd av konsumentskyddslagen eftersom svaranden upphört att med hjälp av sotarna till konsumenterna dela ut värdesedlar-rabattkuponger.

KONSULTOINTI SILVA KY:S TILLÄGGSYRKANDEN

Efter det att den muntliga förberedelsen i ärendet avslutats har sökanden tillställt marknadsdomstolen en tilläggsskrivelse och i den bl.a. yrkat att marknadsdomstolen förbjuder svaranden att påstå att täljsten i fråga om sin värmelagrings- och värmeöverföringsförmåga är ett överlägset material, att NunnaUgnen är miljövänlig och att nyttokoefficienten för en täljstensugn är av 90 % klass. De nya yrkandena grundar sig på annat marknadsföringsmaterial än de ursprungliga yrkandena, som grundade sig på svarandens broschyr "Ren värme".

Svaranden har yrkat att de nya yrkanden som framställts i tilläggsskrivelsen lämnas utan prövning. En prövning förutsätter en ny förberedelse och också KO:s utlåtande. De nya yrkandena anknyter inte på något sätt till de ursprungliga yrkandena.

Vid huvudförhandlingen av ärendet 25.5.1992 har marknadsdomstolen med stöd av 7, 10 och 17 § lagen om marknadsdomstolen samt rättegångsbalken 14:2 lämnat de yrkanden som framställts i den tilläggsskrivelse som inkommit efter den muntliga förberedelsen utan prövning.

MOTIVERINGEN TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Sökanden Konsultointi Silva Ky och svaranden Nunnanlahden Uuni Ky marknadsför vardera bl.a. ugnar och spisar tillverkade av täljsten.

Svaranden har slutit ett samarbetsavtal daterat 8.11.1990 med Sotningsbranschens Centralförbund r.f.. Avtalet var i kraft 1.11.1990-31.12.1991. Avtalet syftade i första hand till att förbundets medlemmar skulle marknadsföra svarandens täljstensugnar och -spisar. Svaranden betalade en ekonomisk ersättning till förbundet. Svaranden lät enligt avtalet trycka reklamdekaler för sotarnas bilar och för sotsugarna. Dekalerna tillställdes förbundets medlemmar. I avtalet har förbundet bl.a. tillåtit svaranden att i sin reklam använda uttrycket "Också sotarna rekommenderar NunnaUgnen". I avtalet har Sotningsbranschens Centralförbund r.f. förbundit sig att inte marknadsföra produkter som härstammar från något annat företag som tillverkar täljstensugnar.

Sotningsbranschens Centralförbund r.f. har till sina medlemmar sänt ett informationsbrev rubricerat "Avtalet mellan förbundet och Nunnanlahden Uuni Oy". I brevet anförs följande: "Avsikten med samarbetet är att Nunnanlahden Uuni Oy:s täljstensugnar skall bli kända för fastighetsägarna. Avsikten är inte att förbundets medlemmar skall bli ugnsförsäljare utan det är fråga om ett reklamsamarbete. Samarbetet förpliktar inte förbundets medlemmar till annat än att hålla dekalen på bilarna och sotsugarna." I brevet har förbundet hoppats att förbundsmedlemmarna förhåller sig positivt till reklamsamarbetet och på detta sätt stöder förbundets verksamhet. I brevet har hänvisats till den ekonomiska ersättning som svaranden betalar till förbundet. I brevet har dessutom konstaterats bl.a. att "förbundet kan inte tvinga någon till detta samarbete".

På basen av samarbetsavtalet har svaranden till förbundets sotarmedlemmar sänt ett brev daterat 19.9.1991. Brevet innehåller bl.a. följande text: "Vår marknadsundersökning ger vid handen att de som överväger att skaffa eller byta eldstad sätter ett högt värde på någon sakkunnigs utlåtande i saken. När det gäller eldstäder är Du sotare ovedersägligt en sakkunnig. Inom ramen för vårt samarbetsavtal och i samförstånd med Sotningsbranschens Centralförbund har vi för ert bruk framställt bifogade "Den Sakkunniges Värdesedlar". Med hjälp av dessa kan Du i form av en skriftlig rekommendation bekräfta de även i övrigt positiva uppgifterna på fältet om Nunnaeldstäder och samtidigt "bevilja" köparen av Nunnaeldstäder en betydande rabatt."

I kuvertet har tillsammans med brevet sänts kuponger "Den Sakkunniges Värdesedlar". I det vänstra övre hörnet förekommer omnämnandet "...också sotarna rekommenderar NunnaUgnen". Kupongen erbjuder köparen av NunnaUgnen en specialförmån av 500 eller 300 mark. På kupongen konstateras dessutom bl.a. följande: "I egenskap av sakkunnig i fråga om eldstäder har jag lätt att rekommendera äkta Nunnaspisar och -bakungnar". Under detta förekommer texten: Sotningsbranschens Centralförbund r.f. I kupongens nedre kant finns bl.a. plats för datum, sotarens underskrift och förmånstagarens underskrift.

I svarandens ovannämnda brev till sotarna fanns inte anvisningar för utdelning av kupongerna. Sotarna har delat ut kupongerna enligt eget gottfinnande.

De "värdesedlar" sotarna delat ut utgör klart svarandens marknadsföring. Kunden använder "värdesedeln" som en del av betalningen för produkten till återförsäljaren eller fabriken.

Kupongen innehåller en rekommendation av såväl Sotningsbranschens Centralförbund r.f. och den sotare som undertecknat kupongen till förmån för de ugnar svaranden marknadsför. Rekommendationen har baserat sig på reklamsamarbetsavtalet mellan svaranden och förbundet. Enskilda sotare har inte fått ersättning för att ge rekommendationen. Sotarna har fritt kunnat bestämma om de delar ut kupongen eller inte.

Sökanden har inte ens påstått att kupongen innehåller osanna eller vilseledande uppgifter om NunnaUgnen. Det utlåtande sotaren i egenskap av sakkunnig i fråga om eldstäder givit är en allmän rekommendation och den innehåller inte någon jämförelse t.ex med de täljstensugnar sökanden marknadsför. På kupongen presenteras inte heller några andra uppgifter som ger en vilseledande eller felaktig bild av den rekommendation den sotare som undertecknat kupongen eller förbundet givit. En beviljad rabatt begränsar inte rätten att allmänt rekommendera en produkt.

Marknadsdomstolen anser att svaranden genom att utdela värdesedlarna i fråga inte i och för sig förfarit i strid med god affärssed eller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

I brevet 19.9.1991 som svaranden riktat till sotarna konstateras bl.a.: "Vi tror att du gärna förmedlar kunskap om en pålitlig produkt. Den kontinuerligt ökade förekomsten av produkten är ägnad att underlätta Ditt eget arbete. Utöver våra avtalsförpliktelse lottar vi som en liten lön för mödan ut bland de Värdesedlar som tillsammans med en beställning senast 15.1.92 kommit in till oss en en veckas semesterresa (för två personer) till Kanarieöarna. Den sotare som har undertecknat den dragna sedeln åker på resa! Värdesedlarna är gångbart mynt i handeln med våra ugnar från denna stund till utgången av detta år."

OtillbFörfL 3 § 1 mom. lyder: "I näringsverksamhet får icke utlovas av lottning beroende eller eljest slumpartad förmån, vars erhållande förutsätter försäljning, köp eller beställning av nyttighet eller vederlag i övrigt".

I regeringens proposition till lag om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet konstateras i detaljmotiveringen till 3 § bl.a. följande: "Det kan inte anses överensstämma med god sed i affärsförbindelser att t.ex. återförsäljares eller annat distributionsleds affärsverksamhet påverkas sålunda, att erhållande av slumpartad förmån förutsätter försäljning av nyttigheter som tillverkas eller förmedlas av den som utlovat förmånen eller av näringsidkare som anvisats av denna. Enligt stadgandet vore det sålunda förbjudet att anordna sådana tävlingar där pris utlottas bland dem som nått ett visst försäljningsresultat."

Att ge en värdesedel är en marknadsföringsåtgärd. För att få delta i utlottningen av resan har sotaren varit tvungen att dela ut "värdesedlar". Deltagande i utlottningen har också för utsatt att den kund som fått "värdesedeln" har returnerat den till "Nunnaförsäljaren" då kunden köpt en NunnaUgn. Ett deltagande i utlottningen har alltså förutsatt att en NunnaUgn sålts. Sotaren har deltagit i försäljningen genom att dela ut "sedlar" samt rekommendera svarandens spisar och ugnar.

Marknadsdomstolen anser att svarandens marknadsföring när det gäller lottningsarrangemanget har stridit mot 3 § OtillbFörfL.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen prövar med stöd av 3 och 6 § OtillbFörfL vid ett vite av etthundratusen (100 000) mark riktigt förbjuda Nunnanlahden Uuni Oy att vid marknadsföringen av täljstensspisar och -ugnar genom lottning utlova de sotare som deltar i marknadsföringen en semesterresa, som förutsätter handel med en spis eller ugn.

Förbudet skall iakttas omedelbart.

Svaranden Nunnanlahden Uuni Oy förpliktas ersätta Konsultointi Silva Ky:s rättegångskostnader med yrkade sextontusen (16 000) mark jämte sexton (16) procent ränta från den dag detta utslag delges.

Yrkandena förkastas i övrigt.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Henriksson, Mäkinen, P., Wirilander, Maijala, Ollikainen, Tala och Luukko