Finnish court bans misleading vacation rights marketing under Consumer Protection Act for lack of transparency.

KA vastaan Oy Avelon Ab ja Morell Fitz Lawrence Maison (vastaajat). Kysymys lomaoikeuksien markkinoinnista.

Vastaajayhtiö oli esittänyt suoramarkkinoinnissa kutsun "lomaoikeuden" esittely- ja myyntitilaisuuteen ilmoittamatta markkinoijan nimeä ja antamatta selkeitä tietoja tilaisuuden tarkoituksesta. Markkinoinnissa ei ollut kerrottu mitä tarjotaan ja mikä on hintataso. Menettely oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Kuluttajia oli kutsuttu vastaajayhtiön esittely- ja myyntitilaisuuteen esittelemällä näennäisesti arvokkailta vaikuttavia "lahjoja", joita todellisuudessa ei ollut mahdollista saada. "Lahjat" olivat olleet omiaan viemään kuluttajien huomion pois markkinoinnin kohdetta koskevien tietojen puuttumisesta. Menettely oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Yhtiö oli tarjonnut esittely- ja myyntitilaisuuksissa "lomaoikeutta" ilman, että kuluttajalle oli annettu kaupan kohdetta, hintaa ja sopimusehtoja koskevia tai kokonaiskustannusten arvioimiseksi tarpeellisia selviä tietoja milloin tahansa henkilökohtaisen myyntiesittelyn kuluessa. Menettely oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Yhtiö oli tarjonnut markkinoinnissaan "lomaoikeuden" käyttöoikeutta ja alennuksia hinnasta painostaen mm. sillä, että sopimus on tehtävä saman esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa. Kauppasopimuksen ehdoissa kuluttajalle varattu mahdollisuus peruuttaa sopimus seitsemän päivän kuluessa sen allekirjoittamisesta ei ollut oikeudellisesti riidaton yksipuolinen peruutusoikeus. Menettely oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Oy Avelon Ab:tä ja Oy Avelon Ab:n hallituksen puheenjohtajaa Morell Fitz Lawrence Maisonia henkilökohtaisesti kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

a) esittämästä kirjeitse tai muulla tavoin suoramarkkinoinnissa kutsua lomaasunnon käyttöoikeutta koskevaan esittely ja myyntitilaisuuteen, jollei samalla kerrota lähettäjän nimeä sekä anneta selkeitä ja helposti havaittavia tietoja esittelyn tarkoituksesta, myytävistä kohteista ja niiden hintatasosta,

b) tarjoamasta kirjeitse tai muulla tavoin suoramarkkinoinnissa lomaasunnon käyttöoikeutta koskevaan esittely ja myyntitilaisuuteen tuleville lahjoja tai muita vastikkeettomia etuja,

c) tarjoamasta järjestämissään esittely- ja myyntitilaisuuksissa loma-asunnon käyttöoikeutta ilman, että kuluttajalla on mahdollisuus vaivatta tutustua lomakohteen sijaintia, käyttöoikeuden hintaa ja sopimusehtoja koskeviin tai muihin kokonaiskustannusten arvioimiseksi tarpeellisiin tietoihin milloin tahansa tilaisuuden kuluessa, sekä

d) tarjoamasta loma-asunnon käyttöoikeutta ehdolla, että käyttöoikeutta koskeva sopimus on tehtävä saman esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa, tai tarjoamasta alennuksia kauppahinnasta ehdolla, että loma-asunnon käyttöoikeutta koskeva sopimus tehdään saman esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa, jollei ostajalle varata sopimusehdoissa mahdollisuutta peruuttaa tekemänsä sopimus yksipuolisella tahdonilmaisulla seitsemän päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

KA on myös vaatinut, että kiellot määrätään vaatimuskohtien a), c) ja d) osalta KSL:n 2 luvun 8 §:n nojalla väliaikaisesti heti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu.

Vastaaja on lähettänyt marraskuussa 1991 Helsingin alueella suoramarkkinointikirjeitä, joissa kerrotaan, että vastaanottaja on valittu henkilökohtaisesti saamaan jokin seuraavista lahjoista: auto, mikrotietokone, kvartsikiderannekello tai helmi-timanttikorusarja. Saadakseen lahjan vastaanottajan on tullut varata aika Avelon Näyttelykeskuksesta. Se, että kyseessä on lomaoikeuden markkinointi, käy ilmi ainoastaan Kilpailuehdot-otsikon alla olevasta, pienellä painetusta tekstistä "tämä erityinen tilaisuus on varattu Avelon Näyttelykeskuksen lomaosakkeen etujen esittelytilaisuuden ensivierailijoille". Muualla markkinointikirjeessä puhutaan "kilpailusta", "pelikorteista" ja "pelin säännöistä".

Joulukuussa 1991 vastaaja lisäsi käyttämänsä suoramarkkinointikirjeen kääntöpuolelle tekstin, joka alkaa: "Haluaisitko viettää lomasi Espanjassa? Haluaisitko tietää enemmän lomaosakejärjestelmästä? Jos vastauksesi on kyllä, voimme tarjota Sinulle jotakin mielenkiintoista." Tekstissä kerrotaan, että esittelytilaisuudessa tullaan kertomaan "itsestämme ja palveluistamme".

Tammikuussa 1992 vastaaja on lähettänyt suoramarkkinointikirjeitä, jotka on otsikoitu "takuutosite palkinnosta" ja joissa kerrotaan, että vastaanottajalle on varattu yksi palkinto kirjeessä esitellyistä kolmesta luokasta. Palkintoina luetellaan mm. 40.000 markan arvoiset keittiökalusteet, video ja väri-tv, pakastin, stereoyhdistelmä, käteistä rahaa tai rannekello. Lahjoja esittelevän suorakulmion alla on teksti "tarvitaan vain puhelinsoitto noutaaksenne palkinto". Kirjeen kääntöpuolella on esitetty ehtojen yksityiskohdat, joissa esitetään vaatimuksia vastaanottajan iästä ja tulotasosta. Kääntöpuolella mainitaan kahdessa kohdassa "Avelonin Näyttelyhalli", mutta muuten lähettäjän nimeä ei kerrota. Kirjeessä ei lainkaan kerrota, mitä esittely koskee.

KA:n toimistoon on tullut kirjeitse ja puhelimitse kymmenittäin vastaajan markkinointia koskevia yhteydenottoja. Monet kuluttajat ovat ottaneet yhteyttä saatuaan vastaajan lähettämän markkinointikirjeen. Useimmiten he ovat tiedustelleet, saako markkinoinnissa luvatun lahjan varmasti, pitääkö lahjoille ilmoitettu arvo paikkansa ja saako lahjan antamiselle esittää kirjeessä olevia rajoituksia. Sen sijaan monelle on ollut epäselvää, mitä kirjeessä itse asiassa tarjotaan.

Useat kuluttajat ovat ottaneet yhteyttä myös käytyään vastaajan järjestämässä esittely- ja myyntitilaisuudessa. Heidän antamiensa tietojen mukaan näissä tilaisuuksissa noudatetaan menetelmää, jossa tarjottavia lomakohteita koskevat tiedot annetaan kuluttajille vaiheittain. Esimerkiksi hintatiedot annetaan vasta esittelyn loppupuolella, ja niitä antamaan saapuu eri henkilö kuin esittelyn aloittanut. Sopimusehdot näytetään vasta allekirjoittamisvaiheessa. Tietoja ei anneta esittelyn kuluessa kirjallisina. Kuluttajien kertoman mukaan heillä ei myöskään ole mahdollisuutta tehdä muistiinpanoja esittelyn kuluessa, vaan muistiinpanovälineet pyydetään laittamaan pois. Esittelyssä korostetaan, että loma-asunnon käyttöoikeudesta on mahdollista tehdä sopimus ainoastaan saman esittelytilaisuuden aikana. Joidenkin ilmoittajien mukaan esittelyssä on lisäksi tarjottu 20 prosentin suuruista alennusta kauppahinnasta, mikäli käyttöoikeudesta tehdään sopimus saman esittelytilaisuuden aikana.

Vastaajan tarjoama tuote on Kanarian saarilla sijaitsevan Lanzarote Beach Clubin tietyn loma-asunnon käyttöoikeus sopimuksessa erikseen sovittuna aikana. Tästä käyttöoikeudesta on tässä hakemuksessa ja vastaajan sopimustekstissä käytetty nimitystä lomaoikeus. Käyttöoikeuteen sisältyy oikeus käyttää Lanzarote Beach Clubin hotellin mukavuuksia ja palveluita. Oikeus on voimassa sopimuksen mukaan 30.12.2036 asti, eli 45 vuotta. Vastaajan tarjoama tuote muodostaa kokonaisuuden, jota on pidettävä pitkäkestoiseen sopimukseen perustuvana kulutuspalveluna.

Markkinoinnin sääntelyn tavoitteiksi on KSL:n perusteluissa (HE 8/1977 s. 23) asetettu turvata kuluttajille riittävät ja asianmukaiset tiedot tarjottavista hyödykkeistä sekä ehkäistä kuluttajiin kohdistuvia epäasianmukaisia markkinointitoimia.

Lomaoikeusjärjestelmä on useimmille kuluttajille uusi ja luonteeltaan sen verran vaikeaselkoinen ja monimutkainen, että sen ymmärtäminen vaatii asiaan paneutumista ja harkintaa. Lomaoikeuden hankkiminen edellyttää tuntuvaa omaisuuspanosta, esimerkiksi vastaajan tarjoamat lomaoikeudet maksavat 50.000 150.000 markkaa viikolta. Järjestelmään liittyy taloudellinen riski lomakohteen ylläpidosta syntyvistä kuluista ja hankitun lomaoikeuden arvon muutoksista. Vastaajan tarjoamat loma-asunnot sijaitsevat ulkomailla, Espanjassa. Lomakohteen luonne ja sijainti huomioon ottaen kuluttajan olisi olennaisen tärkeää hankkia tietoa esimerkiksi siitä, mihin aikoihin ja millä hinnoilla hän pystyy matkustamaan valitsemaansa kohteeseen. Vastaaja ei sitoudu minkäänlaisiin kuljetuksiin, vaan esittelytilaisuudessa viitataan ainoastaan lomavaihtoyritys Resorts Condominium Internationalin (R.C.I.) reittilentojen hinnoista mahdollisesti järjestämiin alennuksiin.

Vastaajan kaikissa suoramarkkinointikirjeissä annetut tiedot ovat erittäin niukat, joten kuluttaja ei voi niiden perusteella ennalta valmistautua pitkäaikaista sitoutumista ja suurehkoa omaisuuspanosta koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi hankkimalla taustatietoja. Vastaajan viimeisimmän suoramarkkinointikirjeen perusteella ei voida päätellä edes, mitä "näyttelyksi" kutsutussa esittely- ja myyntitilaisuudessa tullaan tarjoamaan, joten kuluttajat saapuvat esittelyyn täysin valmistautumattomina.

Vastaajan edustajat ovat KA:n kanssa käydyissä neuvotteluissa kertoneet, että vastaaja tarjoaa lomaoikeuksia ainoastaan ehdoin, että kauppa tehdään saman esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa, eli ns. päivän päätöksenä. Siten kuluttaja joutuu tekemään ostopäätöksensä pelkästään suoramarkkinointikirjeessä sekä esittely- ja myyntitilaisuudessa saamiensa tietojen perusteella. Kuluttajalla ei ole mahdollisuutta tarkistaa esittelytilaisuudessa saamiaan tietoja ennen päätöksentekoa tai hankkia päätöksentekonsa tueksi asiaa koskevia lisätietoja. Hänellä ei myöskään ole mahdollisuutta keskustella puolisoaan lukuunottamatta niiden henkilöiden kanssa, joihin hänen päätöksensä mahdollisesti tulisi vaikuttamaan. Useimmilla on todennäköisesti myös tarvetta hankkia tietoja eri rahoitusvaihtoehdoista ja vertailla niistä syntyviä kustannuksia.

Koska alalla esiintyy yleisesti edellä kuvatun kaltaisia ongelmia, KA laati kesäkuussa 1991 lomaosakkeiden markkinointiohjeet. Alan yhteistyöjärjestön, Suomen Timeshare Yhdistys Finnish Timeshare Association r.y:n hallitus hyväksyi markkinointiohjeet vähäisin muutoksin yhdistyksen jäsenten noudatettaviksi kokouksessaan 18.7.1991. Vastaaja ei ole Suomen Timeshare Yhdistys r.y:n jäsen, mutta ohjeet antavat kuvan siitä, mitä alan itsensä keskuudessa pidetään hyvän tavan mukaisena, ja toimivat siten mittapuuna myös yhdistykseen kuulumattomien yritysten markkinointia arvioitaessa. Markkinointiohjeiden suoramarkkinointia koskevassa osassa todetaan: "Suoramarkkinoinnissa annetaan riittävät ja selkeät tiedot tarjouksen kohteesta. Markkinoinnissa ilmaistaan selkeästi, että vastaanottajalle tarjotaan lomaosakkeita. Lomakohteesta ja osakkeista annetaan olennaiset tiedot ja hintaesimerkit. Markkinoinnissa kerrotaan yrityksen nimi ja osoite."

Suoramarkkinointikirjeessä luvatut lahjat ovat vastaajan markkinoinnissa erittäin korostuneessa asemassa. Vastaajan viimeisin suoramarkkinointikirje on otsikoitu "takuutositteeksi palkinnosta" ja itse kirje koostuu lähes yksinomaan lahjojen ja niiden saamiselle asetettujen ehtojen esittelystä. Kirjeessä korostetaan useaan kertaan, että juuri vastaanottajalle on varattu yksi "palkinto", ja kirjeen vasemmassa alalaidassa niitä luvataan kaksikin, jos aika varataan "erikoisnäyttelyyn". Kuluttajien kertoman mukaan puhelimitse aikaa varattaessa sekä esittely- ja myyntitilaisuuden aluksi tarkistetaan ensin lahjatositteen numero. Kuluttajille kerrotaan, että lahjat on arvottu etukäteen tämän numeron perusteella. Kuluttajalle kuitenkin kerrotaan, minkä lahjan hän saa, vasta hänen poistuessaan esittelystä.

Lahjanlupauslaissa ei sinänsä aseteta esteitä sille, että lahjan antaja asettaa lahjan saamiselle ehtoja. Lahjan antaminen on yksipuolinen oikeustoimi, jonka ehdot ovat lahjoittajan yksin määrättävissä. Kuluttajalle ei siten synny oikeutta vaatia lahjaa pelkästään markkinointikirjeen saapumisen perusteella, vaan saadakseen lahjan hänen on täytettävä vastaajan asettamat ehdot. Kun tällaisena ehtona on se, että kuluttajan on varattava tietyn, lyhyehkön ajan kuluessa aika vastaajan järjestämään markkinointitilaisuuteen ja saavuttava sinne puolisonsa kanssa henkilökohtaisesti, eli lahjan antamista käytetään markkinointikeinona, menettelyltä on voitava vaatia asianmukaisuutta.

Vastaajan suoramarkkinointikirjeessä luvattuja lahjoja ei voida suoraan pitää KSL:n 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuina kylkiäisinä, koska niiden saamisen edellytyksenä ei ole lomaoikeutta koskevan sopimuksen tekeminen, vaan ainoastaan esittely- ja myyntitilaisuuteen saapuminen. Säännös antaa kuitenkin suuntaa siitä, minkälaista markkinointia on pidettävä kuluttajan kannalta epäasianmukaisena vaikuttamisena.

KA:n laatimien lomaosakkeiden markkinointiohjeiden kohdassa 1.1 todetaan, että markkinointilahjoja tai muita etuja ei käytetä markkinoinnin pääasiallisena sanomana. Ohjeen tavoitteena on vähentää lahjojen markkinoinnissa saamaa huomioarvoa ja parantaa siten kuluttajan mahdollisuuksia järkiperäiseen, oikeiden ja riittävien tietojen varassa tapahtuvaan päätöksentekoon. KA:n jatkuvasti saamat ilmoitukset osoittavat kuitenkin, että lahjojen vaikutus kuluttajien huomion suuntautumiseen ja päätöksentekoon on ensisijainen.

Lahjojen korostuneisuutta on osittain mahdollista rajoittaa teknisin keinoin, kuten pienentämällä lahjojen esittelyyn käytettyä pinta-alaa, sijoittamalla niitä koskevat tiedot kirjeen takasivulle tai poistamalla tehostevärejä. Näillä keinoilla ei kuitenkaan voida poistaa sitä tosiseikkaa, että arvokkailta kuulostavien lahjojen tarjoaminen vie kuluttajien huomion pois itse tarjottavasta tuotteesta. Tämän vuoksi kuluttajat tulevat helposti esittelyyn vain hakeakseen lahjan, täysin valmistautumattomina siihen, että heihin tullaan kohdistamaan myyntitoimia.

Tällaista tarjousta, jonka tarkoituksena on viedä kuluttajan huomio pois hänen taloudellisen turvallisuutensa kannalta olennaisen tärkeistä seikoista, eli itse tarjottavasta kohteesta annettavista tiedoista ja ennen kaikkea näiden tietojen puuttumisesta, on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana ja siten KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisena. Lahjojen korostunut rooli markkinointihoukuttimina ei myöskään ole muilla keinoilla oikaistavissa, joten niiden tarjoamisesta tulisi nyt käsiteltävää markkinointimenetelmää käytettäessä kokonaan luopua.

Loma-asunnon käyttöoikeutta koskeva sopimus merkitsee kuluttajan pitkäaikaista sitoutumista järjestelmään, joka on useimmille kuluttajille uusi ja vaikeaselkoinen. Lomaoikeuden hinta on varsin tuntuva ja sen maksaminen saattaa edellyttää sitoutumista erilaisiin rahoitusjärjestelyihin. Etenkin loma-asunnon sijaitessa ulkomailla ja käyttöoikeuden perusteen poiketessa niistä järjestelmistä, joita Suomessa käytetään (kuten kiinteistöosakeyhtiön osake), kuluttajan tiedontarve on varsin suuri.

Vastaajan esittely- ja myyntitilaisuuksissa annetaan lähes kaikki tiedot suullisesti. Kuluttajilla ei ole mahdollisuutta tarkistaa saamiaan tietoja tai vertailla niitä muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Esittelyn aluksi tehdään yleisluonteinen kartoitus kuluttajien lomanviettotavoista ja -toiveista. Esittelyn kuluessa katsotaan myös videoesityksiä. Esittelyn aloittanut henkilö ei anna lainkaan konkreettisia tietoja lomakohteesta, käyttöoikeudesta aiheutuvista velvoitteista ja hinnasta, vaan näitä antamaan kutsutaan uusi esittelijä. Kuluttajien kertomusten mukaan sopimusehtoja ei pyynnöistä huolimatta näytetä ennen kuin ostopäätös on tehty, jolloin sopimusehdot allekirjoitetaan jälleen uuden esittelijän läsnäollessa.

Tällainen markkinointimenetelmä johtaa mitä ilmeisimmin kuluttajan väsymiseen ja hänen tarkkaavaisuutensa heikkenemiseen. Tällöin hänen kykynsä omaksua esittelyn loppuvaiheessa annettavia tietoja tai esittää tarpeellisia lisäkysymyksiä heikkenee olennaisesti. Kun menetelmän tuloksena kuluttaja ei saa taloudellisen turvallisuutensa kannalta olennaisen tärkeitä tietoja, vaan joutuu tekemään ostopäätöksensä lupausten, mielikuvien ja vihjeiden perusteella, markkinointia on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana ja siten KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisena.

KA on sopinut Suomen Timeshare Yhdistys r.y:n kanssa, että yhdistyksen jäsenet ottavat käyttöön sopimusehdon, jonka mukaan lomaosakkeen ostajalla on oikeus peruuttaa kauppaa koskeva tahdonilmaisunsa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa kauppasopimuksen allekirjoittamisesta. Tämä on todettu lomaosakkeiden markkinointiohjeiden kohdissa 2.4 ja 4.1.

Vastaajan sopimusehtojen kohta 11 kuuluu seuraavasti: "Mikäli ostaja ei kykene täyttämään sopimusta, hänen tulee henkilökohtaisesti täyttää Avelonin toimitiloissa Peruuttamislomake seitsemän (7) päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta mukaanlukien tämä päivä. Kauppasopimus peruuntuu eikä aiheuta osapuolille mitään velvollisuuksia, mikäli se on peruttu kaikkien osapuolten allekirjoittamalla Peruuttamislomakkeella ja Avelonin hallintokulut 1.500 markkaa on maksettu".

Tekemällä ostajan peruuttamistahdonilmaisun vaikutukset riippuvaisiksi siitä, että peruuttamislomakkeeseen saadaan kaikkien osapuolten allekirjoitukset, vastaaja tosiasiallisesti vesittää tehokkaasti peruuttamisoikeuden tavoitteen. Nykyisessä muodossaan peruuttamislomaketta voidaan pitää uutena sopimuksena, jolla molempien osapuolten tahdonilmaisuilla luovutaan kaupasta. Tämä olisi mahdollista ilman, että kauppaa tehtäessä olisi tällaisesta menettelystä sovittu. Sopimusehto ei siten toimi kuluttajan aseman tasapainottajana, vaan antaa päinvastoin virheellisen kuvan siitä, että kuluttaja voi halutessaan irtautua yksipuolisesti sopimuksesta. KA:lle on tullut puhelimitse yksi ilmoitus siitä, että lomaoikeuden ostajan mennessä peruuttamaan tekemäänsä sopimusta vastaajan toimitiloista ei ole löytynyt ketään, joka olisi vastaajan edustajana voinut allekirjoittaa peruuttamislomakkeen.

Kuluttajilla on aina mahdollisuus vaatia kaupan purkamista oikeustoimilain mukaisiin pätemättömyysperusteisiin vedoten silloin, kun he tuntevat tehneensä sopimuksen tällaisissa olosuhteissa. Pätemättömyyskanteen menestyksellinen ajaminen edellyttää kuitenkin sitä, että kuluttajan tulisi kyetä esittämään selkeää näyttöä pätemättömyysperusteen olemassaolosta. Lisäksi oikeudenkäynti on kuluttajien kannalta aikaavievä ja kallis vaihtoehto. Tällaisen mahdollisuuden olemassaolo ei siten ole riittävä tekijä tasapainottamaan markkinointimenetelmän vaikutuksia.

Kuluttajien voimakas houkuttelu ns. päivän päätökseen joko ehdottomalla vaatimuksella tai tarjoamalla alennuksia kauppahinnasta silloin, kun kuluttajan mahdollisuudet irtautua sopimuksesta ovat riippuvaisia myyjän toimenpiteistä ja myötävaikutuksesta tai vaativat erillistä oikeudenkäyntiä, johtaa nyt kyseessä olevaa markkinointimenetelmää käytettäessä helposti siihen, että kuluttaja tulee lopullisesti sidotuksi puutteellisten tietojen perusteella, kiirehtien ja harkitsematta tekemäänsä sopimukseen. Tämän vuoksi menettelyä on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana ja siten KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisena.

Kaupparekisteriotteen mukaan Oy Avelon Ab on rekisteröity 4.9.1991. Yhtiön toimialana ovat lähes kaikki mahdolliset liiketoimintamuodot. Yhtiön nykyistä hallitusta koskevat muutokset on merkitty kaupparekisteriin 20.11.1991. Yhtiön oma pääoma on 15 000 markkaa.

Vastaajan toiminnalla on vahvat liittymäkohdat yhtiön hallituksen puheenjohtajan Morell Fitz Lawrence Maisonin ulkomailla tapahtuvaan liiketoimintaan. Nykyisessä muodossaan yhtiö on erittäin helppo lakkauttaa ja aloittaa toiminta jälleen uuden yhtiön nimissä. Tämän vuoksi on perusteltua, että kielto määrätään koskemaan myös Morell Fitz Lawrence Maisonia henkilökohtaisesti.

Marraskuussa vastaaja postitti suoramarkkinointikirjeen, jonka vuoksi KA muistutti lomaosakkeiden markkinointiohjeista. Vastaajan edustajat kävivät KA:n toimistossa neuvottelemassa 12.12. ja 19.12.1991. Neuvotteluissa sovittiin suoramarkkinointikirjeen oikaisusta siten, että sen voitiin katsoa - Suomen Timeshare Yhdistys r.y:n erään jäsenen käyttämiin suoramarkkinointikirjeisiin verrattuna - täyttävän lomaosakkeiden markkinointiohjeissa asetetut vähimmäisvaatimukset. Tammikuun puolivälissä vastaaja postitti uuden suoramarkkinointikirjeen, joka sisällöltään poikkesi täysin neuvottelussa sovitusta. Helmikuun lopussa vastaaja postitti jälleen uusitun kirjeen.

Vastaajalta on 12.2.1992 pyydetty selvitystä asiassa. Vastaaja on antanut 13.2.1992 lyhyen selvityksen, jossa vastataan sekä KA:n että tietosuojavaltuutetun tekemiin selvityspyyntöihin. Vastaaja on neuvottelujen aikana korostanut, että KA:n ja alan yhteistyöjärjestön laatimat markkinointiohjeet eivät voi sitoa yhteistyöjärjestöön kuulumatonta yritystä. Ilta-Sanomissa 26.11.1991 julkaistussa kirjoituksessaan vastaaja katsoo, että kyseessä on erimielisyys sitomattomien ohjeiden tulkinnasta, jonka voi ratkaista ainoastaan markkinatuomioistuin.

MARKKINATUOMIOISTUINMENETTELY

Yhtiötä on asian suullisessa valmistelussa edustanut asiamies. Maison on jäänyt pois valmistelusta. Asiamies ilmoitti valmistelussa, että hän saa mahdollisesti Maisonilta valtuutuksen.

Yhtiön asiamies on valmistelussa ilmoittanut, että hän ei pysty vastaamaan siihen, miten markkinointi tapahtuu. Osassa yhtiön kirjeitä on yhtiön nimi ja esittelytilaisuuksien aikana annetaan tietoja, jos niitä kysytään. Asiamies on ilmoittanut yhtiön kiistävän, että kauppasopimus olisi allekirjoitettava esittelytilaisuudessa. Alennuksia on tarjottu esittelytilaisuudessa, jos sopimus tehdään silloin. Myös jälkeenpäin voi yhtiöön ottaa yhteyttä. Asiamies ei tiennyt, saako kuluttaja ottaa asiakirjoja esittelytilaisuudesta mukaansa ja tutkia niitä kotona.

Molemmat vastaajat ovat jääneet pois markkinatuomioistuimen istunnoista 9.3., 6.4. ja 25.5.1992. Markkinatuomioistuimen kansliaan on 9.3.1992 pidetyn istunnon aikana toimitettu porraskäytävään jätetty allekirjoittamaton englanninkielinen kirje ja sen suomenkielinen käännös. Markkinatuomioistuimen istunnossa 6.4.1992 on ilmoitettu, että Oy Avelon Ab:n toimitilat ovat tyhjinä.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu KA:n nimeäminä todistajina dipl.ins. Kari Heikki Yrjölää ja kotitalousopettaja Maija-Liisa Päivikki Lindbergiä. Todistajat ovat kertoneet seuraavaa.

Yrjölä

Todistajalle tuli ensin kirjallinen kutsu ja sen jälkeen puhelinkutsu Oy Avelon Ab:n esittelyyn. Pääsanomana oli, että todistaja oli voittanut jonkin palkinnon. Todistaja meni esittelyyn selvittääkseen, mikä palkinto oli, tietämättä mistä esittelyssä oli kysymys. Tilaisuuden piti kestää kaksi tuntia. Ennen tilaisuuden alkua todistajalla luetettiin odotushuoneessa kirjallisessa kutsussa olleita mm. ikää ja tuloja koskevia mainintoja. Sen jälkeen esittelijä tuli hakemaan saliin, jossa oli useita pöytiä. Kunkin pöydän ääressä oli yksi esittelijä ja ryhmä muita ihmisiä. Esittelijän kanssa keskusteltiin kahvia juoden perheasioista, lomanviettotavoista ja muusta yleisestä. Ensimmäinen tunti kului yleisistä asioista keskusteltaessa. Sen aikana täytettiin kaavake, jossa kyseltiin matkatottumuksia, kuinka paljon matkoja oli, missä oli käynyt ym. Kaavake jäi esittelijälle.

Toinen tunti meni vaihtomahdollisuuden selvittämisessä. Esittelijä alkoi kertoa Beach Clubista. Hän kertoi lähinnä viikkoosakkeiden vaihtamisen helppoudesta. Hinnasta ei puhuttu mitään vaihto-oikeuden 400 markan hintaa lukuunottamatta. Painotettiin, että se on aika pieni summa ja että viikko-osakkeen vaihtaminen olisi helppoa. Keskustelun kuluessa ilmeni, että myytiin lomaosaketta. Todistaja ymmärsi lomaosakkeella tarkoitettavan osakehuoneistoa, jonne saa mennä tiettynä viikkona ja viettää siellä aikaansa. Toisen tunnin lopussa puhuttiin jotain itse osakkeesta ja maksuista. Katsottiin salin päädyssä olevassa pimennetyssä huoneessa n. 10 minuutin pituinen filmi eri kohteista. Paikalla toisen esittelijän kanssa olleet muutkin katsojat katsoivat saman filmin. Filmissä esiteltiin aluetta, jolla oli useita taloja ja osakkeita.

Todistaja yritti kysellä hintoja. Esittelijä oli tehnyt laskelmia kynällä paperille. Laskelmissa vertailtiin lomaosaketta ja normaalin matkustamisen kustannuksia. Siinä yhteydessä mainittiin joitakin maksuja, esim. vuosimaksu ja vaihtomaksu sekä mitä hyvitetään, jos jättää oikeutensa käyttämättä. Bonusviikkoja olisi mahdollista hankkia noin 700 markan hinnalla. Vertailtaessa tultiin siihen tulokseen, että todistajan perheessä käytetään matkustamiseen ehkä 5 000 markkaa vuodessa. Todistaja arveli, että jonakin vuonna heillä saattaa kulua enemmänkin, mutta esittelijä lähti kuitenkin 5 000 markasta, koska tällainen summa tuntui olevan hänellä lähtökohtana. Tarjottavan osakkeen hintaa ei sanottu, vaan oletettiin, että se olisi 50 000 markkaa. Laskelmassa tultiin kustannusten osalta suunnilleen tasatulokseen, paitsi että lomaosakkeen hankkijalle jäi 50 000 markan osake, jolla voisi olla jälkeen päin myyntiarvoa. Hintatietoja ei annettu kirjallisena missään vaiheessa.

Kun todistaja lupasi harkita ostamista, esittelijä kysyi, olisiko todistaja valmis periaatteessa ostamaan, jos hän menee hakemaan toista henkilöä hintatiedon saadakseen. Pitkän keskustelun jälkeen todistaja ilmoitti, että hän periaatteessa on valmis harkitsemaan, mutta hintatiedot tarvitaan ennen sitä. Esittelijä yritti saada todistajan vaimoineen sitoutumaan ostamiseen ennen kuin he olivat saaneet hintatietojakaan. Kun todistaja sitten ilmoitti, että ostamista voidaan harkita, esittelijä kutsui toisen henkilön paikalle.

Toisen henkilön kanssa keskusteltiin melkein puoli tuntia. Hän kysyi moneen kertaan, oliko todistaja vaimoineen valmis sitoutumaan ostamiseen, ennen kuin hän käy varmistamassa hinnan. Seuraavaksi keskusteltiin siitä, mitkä viikot olisi mahdollista varata. Esittelijällä oli paperi, jossa oli kaksi vaihtoehtoa, joista toinen oli viikko 5. Muut olivat jo menneet. Keskustelun jälkeen esittelijä lähti hakemaan hintaa viikolle 5. Lopulta hän ilmoitti sen hinnaksi 50 000 markkaa. Siinä vaiheessa hän ilmoitti, että siitä saa 20 prosenttia alennusta, jos päättää ostaa sen heti. Perusteluna oli, että ei tule monta kertaa esittelyyn, ja yhtiön kulut jäävät pienemmiksi. Esittelijä mainitsi, että heillä käy viikoittain satoja ihmisiä esittelyssä ja oli pakko pyrkiä rajoittamaan käyntien määrää.

Todistajan tultua kuitenkin siihen tulokseen, että viikko 5 olisi liian aikaisin yhtiön edustajat ilmoittivat kysyvänsä Pariisin toimistosta, oliko viikko 10 mahdollista vaihtaa. He tulivat ilmoittamaan, että siellä oli juuri asiakas odottamassa, tekemässä kauppaa, ja että todistajan pitää tehdä ostopäätös viiden minuutin sisällä. Todistaja keskusteli kuitenkin vaimonsa kanssa ainakin 20 minuuttia, vaikka yhtiön edustajat kävivät moneen kertaan hoputtamassa. Viikko 10 kuitenkin vielä löytyi. Kun kello oli jo melkein yhdeksän illalla, todistaja ja hänen vaimonsa, tietoisina 1 500 markkaa maksavasta peruutusoikeudesta, päättivät tehdä kaupan.

Vasta kun todistaja oli päättänyt tehdä kaupan todistaja ja hänen vaimonsa vietiin erilliseen huoneeseen, missä paperit tehtiin. Todistaja sai mm. kauppasopimuksen liitteineen ja RCI:n jäsenhakemuksen. Todistaja luki kaikki kauppasopimuksen ehdot, muut paperit hän kävi läpi vilkaisemalla niitä. Hän kirjoitti nimensä kauppasopimukseen ja RCI:n jäsenhakemukseen. Kauppasopimuksen ehdot olivat noin 10 minuuttia todistajan nähtävillä ennen allekirjoitusta. Todistaja sai paperit myös mukaansa. Hänen ostamansa kohteen lähtöhinnaksi ilmoitettiin 50 000 markkaa. Todistaja sai alennusta 20 prosenttia sekä lisäalennuksen siitä, että maksoi hinnan kokonaan käteisellä siinä tilaisuudessa. Todistaja maksoi kaupantekotilaisuudessa 39 000 markkaa pankkikortilla. Pankkikortti pyydettiin todistajalta jo ennen kuin hän oli saanut papereita nähtäväkseen. Ennen kuin pankkikorttikuitti kirjoitettiin, yhtiön edustajat kävivät tarkistamassa, että tilillä oli katetta.

Kaupanteokovaiheessa kävi ilmi, että kysymyksessä ei ollutkaan tietty kohde, vaan "flexible" eli vaihdettava huoneisto. Myöhemmin kotona todistajalle tuli mieleen, että hän ei ollutkaan ostanut mitään tiettyä kohdetta. Todennäköisesti silloin kaikki parhaat olisivat menneet, jos ne on myyty kiinteinä tai muuten varattu. Jos käytti vaihto-oikeutta, samaa huoneistoa ei välttämättä saanutkaan käyttöönsä. Todistaja alkoi epäillä, että kahta kohdetta saatetaan myydä päällekkäin.

Seuraavana päivänä todistaja halusi peruuttaa tekemänsä kaupan. Hän yritti peruutusta ensin telefaxilla, mutta se ei onnistunut. Todistaja kävi samana päivänä henkilökohtaisesti yhtiössä jättämässä peruutuskirjeen. Peruuttaminen ei käynytkään todistajalta yksinään, vaan myös vaimon piti olla paikalla. Sovittiin, että todistaja tulee peruuttamaan kaupan saman päivän iltana. Illalla yhtiön edustajat yrittivät vielä tehdä kauppaa. He antoivat tietyn kohteenkin. Todistaja halusi kuitenkin peruuttaa. Peruuttaminen ei onnistunut, vaan todistajan oli vaimonsa kanssa mentävä seuraavan päivän iltana uudestaan peruuttamaan. Todistaja sai aikanaan maksamansa rahat takaisin, lukuunottamatta 1 500 markkaa, jonka oli ilmoitettu olevan korvaus yhtiön hallintokuluista.

Lindberg

Todistajalle tuli yhtiön esittelytilaisuuteen kirjallinen kutsu, jossa puhuttiin palkinnosta. Kun kutsusta ei oikein ilmennyt, mistä oli kysymys, todistaja otti yhteyttä paikalliseen kuluttajaneuvojaan. Todistaja meni miehensä ja kuluttajaneuvojan kanssa esittelyyn. Sisääntulon yhteydessä eteisessä tiedusteltiin, onko tulijoilla rahaa ostaa. Yhtiön edustajat sanoivat, että heille oli annettu tehtäväksi kysyä tulijoiden rahatilannetta.

Salissa esittelijä alkoi kahvia tai teetä juotaessa kysellä harrastuksia ja muuta yleistä. Itse asiasta ei puhuttu mitään. Todistaja kysyi usempaan kertaan, mistä on kysymys ja pyysi saada tietoja kohteista. Lopulta selvisi, että kysymys oli ulkomailla olevasta osakkeesta. Todistaja ei pyynnöistään huolimatta saanut pohjapiirrosta eikä hintatietoja. Hintaa todistaja kysyi ainakin viisi kertaa. Esittelijä kirjoitti hintatietoja kynällä paperille. Niitä ei kuitenkaan annettu todistajalle.

Sen jälkeen mentiin katsomaan videofilmi. Paikalle tuli englantia puhuva henkilö. Kun ruvettiin puhumaan osakkeesta, yhtiön edustajat sanoivat, että luvatkaa sanoa kyllä tai ei, kun kysytään, ostatteko. Lopussa todistaja kuitenkin miehensä kanssa kysyi, saisivatko he harkita asiaa. Esittelijä meni aivan hämilleen ja muistutti, että todistajahan oli luvannut vastata kyllä tai ei. Ostaminen piti tehdä juuri siinä tilaisuudessa, muulloin siihen ei enää olisi mahdollisuutta. Pohjapiirustuksia ei vieläkään esitetty. Englantia puhuva henkilö kertoi hinnoista. Kohteesta ei annettu täsmällisiä tietoja, vaan kerrottiin vain siellä olevista ihanista mahdollisuuksista ja miten helposti sinne pääsee. Todistajan ilmoitettua, että hinnat olivat liian korkeita, englantia puhuva henkilö ryhtyi tarjoamaan alennuksia. Hän olisi loppujen lopuksi tarjonnut 30 prosenttia alennusta viikon hinnasta. Todistaja ei muista hintaa, mutta se oli joka tapauksessa korkea. Englantia puhuva henkilö ei ollut pöydässä puoltakaan tuntia.

Todistajan mielestä esittelyyn liittyvissä tapahtumissa oli jotain hämärää.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinatuomioistuin on istunnossaan 9.3.1992 julistanut seuraavan väliaikaisen kiellon:

"Markkinatuomioistuin harkitsee kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 7 ja 8 §:n nojalla oikeaksi kieltää väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös, Oy Avelon Ab:tä ja Morell Fitz Lawrence Maisonia kumpaakin erikseen seitsemänsadanviidenkymmenentuhannen (750 000) markan sakon uhalla markkinoidessaan kuluttajille loma-asunnon käyttöoikeutta

1. esittämästä suoramarkkinoinnissa kutsua esittely- ja myyntitilaisuuteen ilmoittamatta markkinoijan nimeä ja antamatta selkeitä tietoja käyttöoikeuden kohteista ja hintatasosta sekä siitä, että kysymys on käyttöoikeuden esittely- ja myyntitilaisuudesta,

2. tarjoamasta esittely- ja myyntitilaisuuksissa käyttöoikeutta ilman, että kuluttajalle annetaan käyttöoikeuspaikkaa sekä käyttöoikeuden hintaa ja sopimusehtoja koskevat ja muut kokonaiskustannusten arvioimiseksi tarpeelliset, selvät tiedot milloin tahansa tilaisuuden kuluessa, ja

3. tarjoamasta käyttöoikeutta tai alennuksia käyttöoikeuden hinnasta ehdolla, että sopimus on tehtävä saman esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa, jollei ostajalle varata sopimusehdoissa mahdollisuutta peruuttaa sopimus yksipuolisella tahdonilmaisulla seitsemän päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

Väliaikaista kieltoa on noudatettava heti."

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Avelon Ab on markkinoinut kuluttajille "Lomaoikeudeksi" nimittämäänsä hallinta- ja käyttöoikeutta Kanarian saarilla sijaitseviin loma-asuntoihin. Markkinoinnissa on käytetty osoitteellisia suoramarkkinointikirjeitä, joilla kuluttajia on kutsuttu esittely- ja myyntitilaisuuksiin.

Joulukuussa 1991 Oy Avelon Ab on lähettänyt uuden erän osoitteellisia suoramarkkinointikirjeitä. Kirjeen etupuoli on samankaltainen kuin aiempi kirje. Sen kääntöpuolelle on lisätty mm. seuraavaa: "Haluaisitko viettää lomasi Espanjassa? Haluaisitko tietää enemmän lomaosakejärjestelmästä? --- Oy Avelon Ab on suomalainen yhtiö, jolla on yhteistyöyrityksiä ympäri maailmaa. Ilolla kutsumme Sinut elämäsi jännittävimpään esittelytilaisuuteen. Tule käymään toimistossamme. Tarjoamme Sinulle kahden tunnin esittelytilaisuuden, jossa kerromme itsestämme ja palveluistamme. Samalla saat lahjan, joten ota tämä kirje mukaasi! ---."

Oy Avelon Ab on vielä helmikuussa 1992 lähettänyt kaksi erää vastaavanlaisia markkinointikirjeitä.

Markkinatuomioistuimelle on esitetty yksi yhtiön markkinoiman "lomaoikeuden" kauppasopimus. Se on otsikoitu: "Lanzarote Beach Clubin lomaoikeuden kauppasopimus".

Kauppasopimuksen kohta "1 § Sopimuksen kohde" on seuraava: "Avelon siirtää sopimuksella Ostajalle yksinomaisen oikeuden hallita ja käyttää Calle Islas Canariaksella, Costa Tequisessa, Lanzarotella, Kanarian saarilla sijaitsevan Lanzarote Clubin loma-asuntoa, tai antaa muiden henkilöiden hallita ja käyttää tätä, sopimuksessa sallitun henkilölukumäärän rajoissa, 30.12.2036 asti sopimuksessa sovittuna lomakausina Hallintoehtojen mukaisesti. Tähän oikeuteen kuuluu oikeus nauttia liitteessä 1 määritellyistä hotellin tarjoamista mukavuuksista sekä vapaa-ajan palveluista ehtojen mukaisesti. Kokonaisuudessaan tätä oikeutta kutsutaan jäljempänä Lomaoikeudeksi."

Edellä mainitun tekstin alla on sopimuksen kohdetta määritellen viivauksen sisällä: "Lomakausi 8+9", "Loma-asunto huoneiden lukumäärä DELUX 6", "Sallittu henkilölukumäärä 6", ja "Hinta 103.824,-".

Esitetyssä kauppasopimuksessa ei ole edellä mainittua lukuunottamatta millään tavoin yksilöity kauppasopimuksen kohdetta.

Esitetyssä kauppasopimuksessa on kohdassa "2.1 Kauppahinta" seuraavat erät: "Lomaoikeuden Kauppahinta 103.824,-" ja "Hallinnolliset kulut 1.500," eli yhteensä 105.324 FIM. Kohdassa 2.2. "Maksuehdot" on mainittu "Ostaja maksaa myyjälle sopimuksen allekirjoittamishetkellä käteisosuuden 36.863,- ja sitoutuu maksamaan loppusumman seuraavasti: 10.02.1992 68.461,-".

Kauppasopimuksen toisella sivulla on koko sivun verran painettuja vakiosopimusehtoja. Niissä viitataan viiteen erilliseen liiteasiakirjaan.

Vastaajan tarjoama "lomaoikeus" on oikeudellisesti epämääräinen. Tarjottu "lomaoikeus" on useimmille kuluttajille lisäksi vaikeaselkoinen ja monimutkainen. "Lomaoikeuden" hinta on useimpien kuluttajien kannalta suuri. Kuluttajan kannalta "lomaoikeuteen" liittyy taloudellinen riski "lomaoikeuden" oikeudellisesta sisällöstä ja pysyvyydestä sekä lomakohteen ylläpidon kuluista ja "lomaoikeuden" arvon muutoksista. Tarjottuun "lomaoikeuteen" liittyvät kohteet sijaitsevat ulkomailla ja kuluttajan on ostettava kuljetukset erikseen. Jo pelkästään taloudellisten ja oikeudellisten riskitekijöiden vuoksi kuluttajille on markkinoinnissa esitettävä selkeä tieto tarjouksen tekijästä eli "lomaoikeuden" myyjästä.

Oy Avelon Ab on esittänyt suoramarkkinoinnissa kutsun "lomaoikeuden" esittely- ja myyntitilaisuuteen ilmoittamatta markkinoijan nimeä ja antamatta selkeitä tietoja tilaisuuden tarkoituksesta. Markkinoinnissa ei ole kerrottu mitä tarjotaan ja mikä on hintataso. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

2. Vastaajat ovat suoramarkkinointikirjeissään tarjonneet kuluttajille "lahjoja". Niiden saamisen edellytykseksi ei ole asetettu, että kuluttaja ostaa tai tilaa jonkin hyödykkeen vastiketta vastaan. Lahjojen tarjoaminen markkinoinnissa siten, että siihen ei liity velvollisuutta maksaa jossain muodossa vastiketta, ei ole sinänsä KSL:n vastaista.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1987:11 kieltänyt käyttämästä markkinoinnissa arpajaisia myynninedistämiskeinona siten, että arpajaisvoitot ja osallistumiskehotukset hallitsevat mainosta tai markkinointitoimenpidettä tarjottavan tuotteen asemesta. Ratkaisussaan 1991:5 markkinatuomioistuin kielsi markkinoinnissa käyttämästä arpajaisia, ilmaista tutustumiskirjaa ja yllätysetua siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen esittelyn asemesta.

Oy Avelon Ab:n suoramarkkinointikirjeet sisältävät lähes yksinomaan "lahjojen" esittelyä. Kirjeissä kehotetaan soittamaan ilmoitettuun puhelinnumeroon ja noutamaan "lahja". Kuluttajan on vaikea tai jopa mahdoton havaita, että kirjeet tosiasiassa tarkoittavat kutsua esittely- ja myyntitilaisuuteen. Markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Oy Avelon Ab:n suoramarkkinointikirjeissä mainitut "lahjat" esitellään arvoltaan huomattavina tavoiteltavina esineinä. Esitetyn selvityksen mukaan "lahjat", joita esittely- ja myyntitilaisuudessa tosiasiassa on kuluttajille annettu, ovat olleet arvoltaan vähäisiä. Annettu "lahja" on käytännössä yleensä ollut rihkama-arvoinen rannekello.

Kuluttajia on kutsuttu vastaajayhtiön esittely- ja myyntitilaisuuteen esittelemällä näennäisesti arvokkailta vaikuttavia "lahjoja", joita todellisuudessa ei ole ollut mahdollisuutta saada. "Lahjat" ovat olleet omiaan viemään kuluttajien huomion pois markkinoinnin kohdetta koskevien tietojen puuttumisesta. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

3. Tarjottu "lomaoikeus" perustuu sopimukseen, jossa kuluttaja sitoutuu oikeudellisesti epäselvään pitkäaikaiseen sopimussuhteeseen. Kysymys ei ole esim. osakkeiden tai osuuksien ostamisesta. Tarjotun "lomaoikeuden" hinta on huomattava. "Lomaoikeus" kohdentuu ulkomaille. Kuluttajilla on taloudelliseen turvallisuuteen perustuva erityinen tarve saada riittävästi täsmällisiä tietoja tarjotun "lomaoikeuden" sisällöstä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tällaisia tietoja ovat erityisesti mm. sopimuksen kohdetta, hintaa ja sopimusehtoja koskevat tiedot.

Asiassa esitetyn todistelun perusteella on näytetty, että yhtiön myyntitilaisuuksissa on esitelty tarjottuja "lomaoikeuksia" yleisesti. Esittely on ollut lähinnä keskustelua kuluttajien kanssa. Lisäksi on esitetty videoesityksiä erilaisista lomakohteista ja -asunnoista. Tilaisuuksissa on tuotu esille "lomaoikeuden" etuja muihin lomanviettotapoihin verrattuna ja korostettu "lomaoikeuden" käytön helppoutta ja edullisuutta. Täsmällisiä tietoja "lomaoikeuden" hinnasta on annettu nimenomaisesta pyynnöstäkin huolimatta vasta, jos kuluttaja on ilmoittanut harkitsevansa ostamista. Kirjalliset sopimusehdot on esitetty kuluttajalle vasta tilaisuuden päättyessä kauppasopimusta allekirjoitettaessa. Esittelyssä ei ennen kauppaa ole annettu mitään tietoja kirjallisesti. Kuluttaja on joutunut tekemään mahdollisen ostopäätöksensä pitkälti mielikuvien perusteella. Kauppasopimuksen kohdetta ei ole määritelty täsmällisesti edes markkinatuomioistuimelle jätetyssä tehdyssä kirjallisessa sopimuksessa.

Oy Avelon Ab on tarjonnut esittely- ja myyntitilaisuuksissa "lomaoikeutta" ilman, että kuluttajalle on annettu kaupan kohdetta, hintaa ja sopimusehtoja koskevia tai kokonaiskustannusten arvioimiseksi tarpeellisia selviä tietoja. Markkinointi, jossa tällaisia tietoja ei anneta milloin tahansa henkilökohtaisen myyntiesittelyn kuluessa on kuluttajien kannalta sopimatonta.

4. Esim. koti- ja postimyyntiä koskevissa KSL:n säännöksissä on kuluttajalle varattu mahdollisuus peruuttaa tekemänsä kauppa laissa säädetyssä määräajassa. Peruutusoikeus tarkoittaa kuluttajien harkitsemattoman ja hätiköidyn päätöksenteon seurausten välttämiseksi säädettyä ns. katumisaikaa, jonka kuluessa kuluttaja voi yksipuolisesti vetäytyä tekemästään kaupasta.

Oy Avelon Ab:n markkinoinnin kirjallisessa suoramarkkinointivaiheessa ei anneta tietoja minkälaiseen myyntitilaisuuteen kuluttaja kutsutaan. Suoramarkkinointikirjeessä myyntitilaisuus kuvataan arvokkaan "lahjan" noutamiseksi.

Oy Avelon Ab pyrkii siihen, että kuluttaja tekee "lomaoikeuden" ostamista koskevan päätöksensä esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa. Kuluttajan harkinta-aika on tällöin lyhyt ja asiassa esitetyn näytön mukaan hän saattaa tehdä ostopäätöksen yksipuolisten ja puutteellisten tietojen pohjalta. Kauppasopimuksen allekirjoittamiseen painostetaan mm. tarjoamalla esittely- ja myyntitilaisuuksissa tuntuvia alennuksia kauppahinnasta. Kuluttajan järkiperäisen päätöksenteon turvaamiseksi on tarpeen, että hän voi vielä myöhemmin harkita tekemäänsä päätöstä ja tarvittaessa yksipuolisesti peruuttaa tekemänsä kaupan.

Kauppasopimuksen kohta "11 § Peruutusoikeus" on seuraava: "Mikäli Ostaja ei kykene täyttämään sopimusta, hänen tulee henkilökohtaisesti täyttää Avelonin toimitiloissa Peruuttamislomake seitsemän (7) päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta mukaanlukien tämä päivä. Kauppasopimus peruuntuu eikä aiheuta osapuolille mitään velvollisuuksia, mikäli se on peruttu kaikkien osapuolten allekirjoittamalla Peruuttamislomakkeella ja Avelonin hallintokulut 1.500 markkaa on maksettu."

Vastaajien kauppasopimuksen peruuttamista koskeva em. sopimusehto antaa kuluttajalle kuvan, että hän voi myöhemmin halutessaan vapaasti peruuttaa kaupan seitsemän päivän kuluessa kaupanteosta. Peruuttaminen edellyttää kuitenkin, että peruuttamisilmoitus on myös vastaajayhtiön allekirjoitettava. Kuluttaja ei voi siten oikeudellisesti riidattomasti yksipuolisesti peruuttaa kauppaa, vaan siihen vaaditaan myös myyjän myötävaikutus. Peruuttamisesta on tehtävä uusi sopimus. Yhtiön käyttämä kauppasopimuksen peruuttamista koskeva ehto ei todellisuudessa merkitse kuluttajalle selvää yksipuolista seitsemän päivän peruuttamisoikeutta.

Oy Avelon Ab on tarjonnut markkinoinnissaan "lomaoikeuden" käyttöoikeutta ja alennuksia hinnasta painostaen mm. sillä, että sopimus on tehtävä saman esittely- ja myyntitilaisuuden kuluessa. Kauppasopimuksen ehdoissa kuluttajalle varattu mahdollisuus peruuttaa sopimus seitsemän päivän kuluessa sen allekirjoittamisesta ei ole oikeudellisesti riidaton yksipuolinen peruutusoikeus. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Morell Fitz Lawrence Maison on Oy Avelon Ab:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Hän ei ole laillisesta tiedoksiannosta huolimatta antanut vastausta asiassa. Maison on vastannut Oy Avelon Ab:n markkinoinnista. Markkinointi on ollut lyhytaikaista ja nopeavaikutteista. Markkinatuomioistuin katsoo, että on erityistä syytä kohdistaa kielto myös Maisoniin henkilökohtaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Oy Avelon Ab:tä ja Morell Fitz Lawrence Maisonia, kumpaakin seitsemänsadanviidenkymmenentuhannen (750 000) markan sakon uhalla markkinoidessaan kuluttajille lomaasunnon käyttöoikeutta

1. esittämästä suoramarkkinoinnissa kutsua esittely- ja myyntitilaisuuteen ilmoittamatta markkinoijan nimeä ja antamatta selkeitä tietoja tilaisuuden luonteesta sekä kaupan kohteista ja hintatasosta,

2. esittämästä suoramarkkinoinnissa kutsua esittely- ja myyntitilaisuuteen siten, että "lahjojen" esittely hallitsee markkinointiaineistoa tai tarjoamasta näennäisiä "arvolahjoja",

3. tarjoamasta esittely- ja myyntitilaisuuksissa käyttöoikeutta ilman, että kuluttajalle annetaan kaupan kohdetta, hintaa ja sopimusehtoja koskevat tarpeelliset, selvät tiedot milloin tahansa tilaisuuden kuluessa, ja

4. tarjoamasta esittely- ja myyntitilaisuuksissa käyttöoikeutta tai alennuksia hinnasta ehdolla, että sopimus on tehtävä saman tilaisuuden kuluessa, jollei kuluttajalle varata sopimusehdoissa oikeutta yksipuolisesti peruuttaa sopimus seitsemän päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

Kieltoja on noudatettava heti.

Oy Avelon Ab ja Maison velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistajanpalkkiot yhteensä viisisataakuusi (506) markkaa.

Päätös julistettiin.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Wirilander, Tala, Henriksson, Luukko, Maijala ja Mäkinen, P.

---

[SV]

KO mot Oy Avelon Ab och Morell Fitz Lawrence Maison (svarandena). Fråga om marknadsföring av semesterrättigheter.

Svarandebolaget hade i sin direktmarknadsföring skickat inbjudan till en förevisnings- och försäljningstillställning för "semesterrättigheter" utan att ange marknadsförarens namn och utan att ge klara uppgifter om syftet med tillställningen. I marknadsföringen hade det inte angivits vad som erbjöds och vilken prisnivån var. Förfarandet var otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

Konsumenterna hade inbjudits till svarandebolagets förevisnings- och försäljningstillställning genom att det presenterades "presenter", som skenbart verkade vara värdefulla, men som det i verkligheten inte var möjligt att få. "Presenterna" hade varit ägnade att avleda konsumenternas uppmärksamhet från bristerna i informationen om objekten för marknadsföringen. Förfarandet var otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

Bolaget hade vid förevisnings- och försäljningstillställningarna erbjudit "semesterrättigheter" utan att konsumenten hade lämnats klara besked beträffande köpeobjektet, priset och avtalsvillkoren, som fordras för att bedöma totalkostnaderna när som helst under den personliga försäljningsdemonstrationens gång. Förfarandet var otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

Bolaget hade i sin marknadsföring erbjudit rättighet att disponera "semesterrättighet" och prisnedsättningar med användning av påtryckning bl.a. för att avtalet skulle ingås under den tid samma förevisnings- och försäljningstillställning pågick. Köpeavtalets villkor om konsumenten tillförsäkrad rätt att inom sju dagar från underskrivandet frånträda köpet utgjorde inte någon juridiskt ostridig rätt att frånträda. Förfarandet var otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

KSL_2_kap._1_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Oy Avelon Ab och Oy Avelon Ab:s styrelseordförandde Morell Fitz Lawrence Maison personligen med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § vid vite förbjudas

a) att genom utsänt brev eller på annat direktmarknadsföringssätt inbjuda till ett förevisnings och försäljningstillfälle avseende rättighet att använda semesterbostad, såvida det inte samtidigt anges vem som är avsändare samt lämnas klara och lätt observerbara uppgifter om syftet med förevisningen, om de saluhållna objekten och dessas prisnivå,

b) att genom brev eller på annat direktmarknadsföringssätt erbjuda dem, som kommer till ett förevisnings och försäljningstillfälle avseende rättighet att använda en semesterbostad, en gåva eller annan vederlagsfri förmån,

c) att vid anordnade förevisnins- och försälningstillfällen erbjuda rättighet att använda semesterbostad utan att konsumenten har möjlighet att utan besvär lära känna semesterställets läge, priset på rättigheten att disponera bostaden och avtalsvillkoren eller andra för bedömning av de totala kostnaderna nödvändiga uppgifterna när som helst under det att tillställningen pågår, samt

d) att erbjuda rättighet att disponera en semesterbostad på villkor att avtal rörande dispositionsrätten skall ingås under den tid samma förevisnings- och försäljningstillfälle pågår, eller erbjuda nedsättning av köpeskillingen på villkor att avtal om disposition av semesterbostaden ingås under den tid förevisnings- och försäljningstillfället pågår, såvida köparen inte i avtalsvillkoren tillförsäkras möjlighet att frånträda det ingångna avtalet genom en ensidig viljeyttring inom sju dagar från det avtalet undertecknades.

KO har även yrkat att förbuden för de yrkade punkterna a), c) och d):s del med stöd av KSL 2 kap. 8 § genast meddelas temporärt intill dess att det i målet lämnats ett slutligt avgörande.

Svaranden har i november 1991 sänt ut direktmarknadsföringsbrev i Helsingforsområdet, där det meddelas att mottagaren har utvalts att personligen få någon av följande prensenter: bil, mikrodator, kvartskristallarmbandsur eller pärldiamantsmyckeserie. För att få presenten skulle mottagaren reservera tid på Avelons Utställningscentrum. Att det är fråga om marknadsföring av semesterrättigheter framgår endast av den med liten stil under tävlingsvillkorsrubriken befintliga texten "detta enastående tillfälle har reserverats för de första besökarna på Avelons Utställningscentrums presentationstillfälle angående fördelarna med semesteraktie". På andra ställen i marknadsföringsbrevet talas det om "tävling", "spelkort" och "spelregler".

I december 1991 lade svaranden till en text på baksidan av de använda direktmarknadsföringsbreven, vilken börjar: "Vill Du tillbringa Din semester i Spanien? Vill Du veta mera om semesteraktiesystemet? Om Ditt svar är jakande kan vi erbjuda Dig något intressant." I texten berättas att man vid presentationstillfället kommer att berätta "om oss själva och om våra tjänster".

I januari 1992 har svaranden skickat direktmarknadsbrev med rubriken "garantibevis för pris" och där det omtalas att det för mottagaren hade reserverats en present ur en av de i brevet presenterade tre klasserna. Som presenter angavs bl.a. ett köksmöblemang värt 40 000 mark, video och färg-tv, frysbox, stereoanläggning, kontanta pengar eller armbandsur. Under den räta vinkel, där gåvorna presenteras, finns texten "det behövs bara ett telefonsamtal för att hämta ert pris". På brevets baksida anges villkorens detaljer, där det framställes fordran på uppgift om mottagarens ålder och inkomstnivå. På baksidan nämndes på två punkter "Avelons Utställningshall", men eljest nämnes ingenting om avsändarens namn. I brevet nämnes det ingenting om vad utställningen avser.

KO:s byrå har fått tiotals kontakter brev- och telefonledes rörande svarandens marknadsföring. Många konsumenter har tagit kontakt sedan de fått det av svaranden skickade marknadsföringsbrevet. Vanligen har de frågat om man med säkerhet får den i marknadsföringen utlovade gåvan, stämmer det angivna värdet på gåvan och huruvida den, som ger en gåva, kan ange sådana begränsningar som de i brevet. I stället har det för många varit oklart vad som i själva verket erbjudes med brevet.

Den av svaranden erbjudna produkten är rättighet att under i avtalet särskilt avtalad tid disponera en viss semesterbostad i Lanzarote Beach Club på Kanarieöarna. Denna dispositionsrätt har i denna ansökan och i svarandens avtalstext kallats semesterrättighet. Dispositionsrätten inbegriper rätt att använda Lanzarote Beach Clubs hotells faciliteter och tjänster. Rättigheten gäller enligt avtalet till 30.12.2036, d.v.s. under 45 år. Den av svaranden erbjudna produkten bildar en helhet, som får anses vara en på långvarigt avtal grundad konsumtionstjänst.

Som mål för marknadsföringsreglerna har det i motiveringarna för KSL (RP 8/1977 sid. 23) uppställts att tillförsäkra konsumenterna tillräckliga och sakenliga uppgifter om den erbjudna nyttigheten samt att förhindra mot konsumenterna riktade osakliga marknadsföringsåtgärder.

De av svaranden i marknadsföringsbreven lämnade uppgifterna är synnerligen knapphändiga, varför konsumenten inte på grundval av dessa förmår i förväg bereda sig på ett beslut med långvariga åtaganden och en väsentlig kapitalinsats, exempelvis genom att inhämta bakgrundsinformation. På grund av svarandens senaste direktmarknadsföringsbrev kan man inte ens sluta sig till vad som kommer att erbjudas vid den visnings- och försäljningstillställning, som kallas "utställning", varför konsumenterna kommer helt oförberedda till visningen.

Svarandens representanter har vid överläggningar med KO berättat att svaranden erbjuder semesterrättigheter enbart på villkor att affären göres under samma visnings- och försäljningstillställnings lopp, d.v.s. beslut samma dag. Konsumenten blir således tvungen att fatta sitt inköpsbeslut enbart på grundval av den information han fått ur direktmarknadsföringsbrevet och vid visnings- och försäljningstillställningen. Konsumenten saknar möjlighet att före sitt beslut granska den vid visningstillställningen lämnade informationen eller att skaffa tilläggsuppgifter i saken till stöd för sitt beslutsfattande. Han har ej heller tillfälle att, sin äkta maka undantagen, tala med sådana personer, som hans beslut möjligen kommer att inverkan på. Många har sannolikt också behov av att skaffa sig besked om olika finansieringsalternativ och de kostnader, som uppstår därvid.

De i direktmarknadsföringsbrevet utlovade presenterna har en i svarandens marknadsföring synnerligen betonad ställning. Svarandens senaste direktmarknadsföringsbrev har rubriken "garantibevis beträffande vinst" och själva brevet består nästan uteslutande av en presentation av presenterna och villkoren för att man skall få dem. I brevet betonas flera gånger att det reserverats ett "pris" just för mottagaren och i brevets vänstra underkant lovas det till och med två, om det beställes tid för en "specialvisning". Enligt vad konsumenterna berättat kontrolleras först garantibevisets nummer såväl då tid reserveras per telefon som vid visnings- och försäljningstillställningens början. Man berättar för konsumenterna att presenterna i förväg har utlottats på grundval av detta nummer. Man talar emellertid inte om för konsumenten vilken present han får förrän han lämnar visningen.

Lagen om utfästelse om gåva uppställer i och för sig inga hinder för att gåvogivaren uppställer villkor för gåvomottagaren. Att ge en gåva är en ensidig rättshandling, vars villkor gåvogivaren ensam kan bestämma. Det uppstår således inte någon rätt för konsumenten att fordra gåvan enbart på grund av att han fått marknadsföringsbrevet, för att få gåvan måste han uppfylla de av svaranden uppställda villkoren. Då ett sådant villkor är att konsumenten inom en viss, kortare tid skall reservera tid för en av svaranden anordnad marknadsföringstillställning och personligen infinna sig tillsammans med sin maka, det vill säga gåvogiavandet användes som marknadsföringsmedel, skall man kunna fordra saklighet hos tillvägagångssättet.

De i svarandens marknadsföringsbrev utlovade gåvorna kan inte direkt anses vara sådana kombinerade förmåner, som avses i KSL 2 kap. 4 §, eftersom det för att de skall erhållas inte förutsättes att avtal om semesterrättighet ingås, utan blott att man kommer till förevisnings- och försäljningstillställningen. Stadgandet anger dock riktningen på vilken slags marknadsföring, som kan anses innebära ur konsumentens synpunkt osaklig påverkan.

I de av KO utarbetade marknadsföringsanvisningarna för semesterrättigheter fastslås det under punkt 1.1 att marknadsföringspresenter eller andra förmåner inte får användas som det huvudsakliga budskapet i marknadsföringen. Syftet med denna anvisning är att minska det uppmärksamhetsvärde, som presenterna erhåller i marknadsföringen och således förbättra konsumentens möjligheter att fatta ett förnuftigt beslut, som baserar sig på riktiga och tillräckliga informationer. De anmälningar,som kontinuerligt kommer till KO, visar emellertid att gåvors inverkan då det gäller att dirigera konsumenternas uppmärksamhet och beslutsfattande kommer i första rummet.

Det är delvis möjligt att begränsa accentueringen av gåvorna med tekniska medel, exempelvis genom att minska den yta, på vilken gåvorna presenteras, placera upplysningarna därom på brevets baksida eller avlägsna effektfärger. Med sådana medel kan man emellertid inte avlägsna det faktum att erbjudande av gåvor, som förefaller värdefulla, för konsumenternas intresse bort från själva den erbjudna produkten. Konsumenterna kommer därför lätteligen till visningen enbart för att hämta gåvan, helt oförberedda på att de kommer att bli föremål för försäljningsverksamhet.

Sådant erbjudande, som har till syfte att vända bort konsumentens uppmärksamhet från med hänsyn till hans ekonomiska trygghet väsentliga omständigheter, det vill säga information om själva det erbjudna objektet och framför allt brist på sådan information, måste anses vara otillbörligt ur konsumenternas synpunkt och därför stridande mot KSL 2 kap. 1 §. Det går ej heller för sig att med andra medel korrigera gåvornas betonade plats som marknadsföringslockmedel, varför erbjudande av sådana bör helt upphöra att användas vid sådant marknadsföringsförfarande, som det nu förhandenvarande.

Ett avtal om rätt att disponera en semesterbostad betyder att konsumenten för lång tid bindes vid ett system, som för de flesta konsumenter är nytt och svårförklarligt. Semesterrättighetens pris är mycket kännbart och att erlägga det kan komma att förutsätta olika finansieringsarrangemang. I synnerhet om semesterrättigheten är belägen utomlands och grunderna för rätten att använda den avviker från de system, som användas i Finland (som en bostadsaktie), är konsumentens behov av information mycket stort.

Vid svarandens visnings- och försäljningstillställningar lämnas nästan alla uppgifter muntligen. Konsumenterna har inte möjlighet att kontrollera de erhållna uppgifterna eller jämföra dem med andra tillbudsstående alternativ. I början av visningen göres en allmänt hållen kartläggning av konsumenternas semestervanor och -önskningar. Under visningen ser man också videoföreställningar. Den person, som börjat visningen, lämnar inga som helst konkreta uppgifter om semesterstället, de med dispositionsrätten förenade skyldigheterna och priset, för att lämna dessa inkallas en ny förevisare. Enligt konsumenternas berättelser visas avtalsvillkoren, trots anhållan därom, inte förrän köpbeslutet har fattats, varvid avtalsvillkoren undertecknas i närvaro av ytterligare en ny förevisare.

Ett sådant marknadsföringsförfarande leder uppenbarligen till att konsumenten blir trött och hans noggrannhet avtager. På så sätt avtar hans förmåga att tillgodogöra sig i visningens slutskede lämna information eller framställa nödvändiga tillläggsfrågor i väsentlig grad. Eftersom resultatet av tillvägagångssättet blir att konsumenten inte får för sin ekonomiska trygghet väsentligen viktiga uppgifter, utan förmås att fatta köpbeslut på grundval av löften, föreställningar och antydanden måste marknadsföringen anses vara otillbörlig ur konsumenternas synpunkt och därför stridande mot KSL 2 kap. 1 §.

KO har träffat överenskommelse med Suomen Timeshare Yhdistys r.f. om att föreningens medlemmar tar ett avtalsvillkor i bruk, enligt vilket köparen av semesterrättighet har rätt att ensidigt frånträda sin viljeyttring angående köpet skriftligen inom sju dagar från det köpeavtalet undertecknades. Detta har intagits vid punkterna 2.4 och 4.1 i marknadsföringsanvisningarna rörande semesterrättigheter.

Punkt 11 i svarandens avtalsvillkor lyder som följer: "Om köparen inte förmår fullfölja avtalet skall han personligen i Avelons verksamhetslokaler ifylla en Avbeställningsblankett inom sju (7) dagar från det avtalet undertecknades, denna dag medräknad. Köpeavtalet upphäves och åsamkar avtalsparterna inga skyldigheter, såvida det har annullerats genom att alla avtalsparter har undertecknat Avbeställningsblanketten och Avelons administrativa kostnader 1 500 mark har betalats".

Genom att göra följderna av köparens önskan att frånträda avtalet avhängiga av att alla parters underskrift fordras på avbeställningsblanketten, har svaranden de facto effektivt urlakat syftet med rätten att frånträda. I nuvarande utformning kan avbeställningsblanketten avses vara ett nytt avtal, där köpet frånträdes genom båda avtalsparternas viljeyttring. Detta vore möjligt utan att ett sådant förfarande avtalats då köpet ingicks. Avtalsvillkoret verkar därför inte som balanserande för konsumentens ställning, det ger tvärtemot en felaktig bild av att konsumenten, om han så önskar, kan ensidigt frånträda avtalet. KO har per telefon fått en anmälan om att då en semesterrättsköpare gick till svarandens verksamhetsställe för att häva det ingångna avatalet, hade man på verksamhettsstället inte funnit någon, som i egenskap av representant för svaranden skulle kunna ha undertecknat avbeställningsblanketten.

Konsumenten har alltid möjlighet att fordra att ett köp återgår genom att åberopa stadgandena i avtalslagen om ogiltighet, då de känner att de ingått avtalet under sådana omständigheter. För att framgångsrikt föra en ogiltighetstalan fordras det emellertid att konsumenten skall förmå förebringa klara bevis för att det föreligger grund för ogiltighet. En rättegång är därjämte ett ur konsumenternas synvinkel tidsödande och dyrbart alternativ. Förekomsten av en sådan möjlighet är därför inte en tillräcklig faktor för att balansera marknadsföringssättets inverkan.

Att konsumenterna med kraft lockas att göra ett s.k. beslut på dagen antingen genom ovillkorlig fordran eller genom att det erbjudes nedsättning av köpesumman, då konsumentens möjligheter att frånträda avtalet är beroende på säljarens åtgärder och medverkan eller fordrar en särskild rättegång, leder vid användning av det marknadsföringsförfarande, varom det nu är fråga, lätt därhän att konsumenten blir slutgiltigt bunden av ett avtal, som ingåtts på grundval av bristfälliga upplysningar, i brådska och oöverlagt. Av denna anledning måste förfarandet anses vara ur konsumenternas synpunkt otillbörligt och därför stridande mot KSL 2 kap. 1 §.

Enligt handelsregisterutdraget har Oy Avelon Ab registrerats 4.9.1991. Bolagets verksamhetsområde är näranog alla möjliga former för affärsverksamhet. Ändringar beträffande bolagets nuvarande styrelse har antecknats i handelregistret 20.11.1991. Bolgets egna kapital är 15 000 mark.

Svarandens verksamhet har starka förbindelsepunkter med den affärsverksamhet, som i utlandet utövas av styrelsens ordförande Morell Fitz Lawrence Maison. I dess nuvarande form är det mycket lätt för bolaget att upphöra och påbörja verksamheten på nytt under annat namn. Av denna anledning är det befongat att det utfärdade förbudet avser även Morell Fitz Lawrence Maison personligen.

I november postade svaranden ett direktmarknadsföringsbrev, med anledning av vilket KO erinrade om marknadsföringsanvisningarna beträffande semesterrättigheter. Svarandens representanter kom till KO:s byrå för överläggningar 12.12 och 19.12.1991. Vid överläggningarna överenskoms det att direktmarknadsföringsbrevet skulle rättas så att det - i jämförelse med ett av en medlem av Suomen Timeshare Yhdistys r.f. använt direktmarknadsföringsbrev - skulle uppfylla de minimifordringar, som uppställts i marknadsföringsanvisningarna för semesterrättighet. I mitten av januari postade svaranden ett nytt direktmarknadsföringsbrev, som till sitt innehåll helt avvek från det avtalade. I slutet av februari postade svaranden ånyo det förnyade brevet.

Svaranden har 12.2.1992 ombetts att komma med förklaring i saken. Svaranden har 13.2.1992 lämnat en kort förklaring, där man svarar på såväl KO:s som dataombudsmannens begäran om förklaring. Svaranden har under överläggningarna betonat att av KO och branschens samarbetsorganisation utarbetade marknadsföringsanvisningar inte kan vara bindande för företag, som inte tillhör samarbetsorganisationen. I ett i Ilta-Sanomat 26.11.1991 publicerat brev anser svaranden att det är fråga om tolkningen av icke bindande anvisningar, något som endast kan avgöras i marknadsdomstolen.

FÖRFARANDE I MARKNADSDOMSTOLEN

Bolaget har vid målets muntliga beredning representerats av ombud. Maison har uteblivit från beredingen. Ombudet meddelade vid beredningen att han möjligen får fullmakt av Maison. Bolagets ombud har vid beredningen meddelat att han inte förmår ansvara för hur marknadsföringen sker. I en del av bolagets brev finns bolagets namn och under visningstillställningen lämnas upplysningar, om sådana efterfrågas. Ombudet har meddelat att bolaget bestrider att köpeavtalet skulle undertecknas vid visningstillfället. Prisnedsättning har erbjudits vid visningstillfället, om avtal ingås då. Det går för sig att taga kontakt även senare. Ombudet kände inte till om konsumenten får taga handligarna med sig från visningstillställningen och studera dem hemma.

Båda svarandena har uteblivit från marknadsdomstolens sessioner 9.3., 6.4. och 25.5.1992. Till marknadsdomstolens kansli har det under det att sessionen 9.3.1992 pågick lämnats ett i trapphuset lämnat engelsspråkigt oundertecknat brev jämte en finskspråkig översättning därav. Vid marknadsdomstolens session 6.4.1992 har det meddelats att Oy Avelon Ab:s lokaler är tomma.

BEVISNING

Marknadsdomstolen har hört av KO åberopade vittnena dipl.ing. Kari Heikki Yrjölä och hemhushållslärarinnan Maija-Liisa Päivikki Lindberg. Vittnena har berättat följande.

Yrjölä

Vittnet fick först en skriftlig inbjudan och sedan en telefoninbjudan till Oy Avelon Ab:s visning. Huvudbudskapet var att vittnet hade vunnit någon present. Vittnet gick till visningen för att ta reda på vad presenten var för något, utan att veta vad för slags visning det var fråga om. Tillställningen skulle taga två timmar. Innan tillställningen började förhördes vittnet i väntrummet om sådana i den skriftliga inbjudan nämnda omständigheter som bl.a. ålder och inkomster. Därefter kom förevisaren och hämtade till en sal, där det fanns flera bord. Runt varje bord fanns en visare och en grupp andra människor. Med förevisaren pratades det vid en kopp kaffe om familjeangelägenheter, semestervanor och annat allmänt. Den första timmen gick åt för att prata om allmänna saker. Under tiden ifylldes en blankett, där man bl.a. frågade efter resevanor, hur mycket resor som varit och vart de varit. Blanketten blev hos förevisaren.

Den andra timmen gick åt för att klargöra bytesmöjligheterna. Förevisaren började med att berätta om Beach Club. Han berättade närmast om hur lätt det är att byta veckoaktierna. Om priset talades det ingenting, med undantag av priset för rätten att byta, 400 mark. Det betonades att detta är en rätt liten summa och att det vore lätt att byta ut veckoaktie. Under samtalets gång kom det fram att det såldes en semesteraktie. Vittnet förstod semesteraktie således att den avsåg en aktielägenhet, dit man får åka under viss vecka och tillbringa sin tid där. Vid den andra timmens slut talades det något om själva aktierna och betalningarna. Man såg i ett mörkt rum vid salens ända en c:a 10 minuter lång film från olika resemål. Andra åskådare, som varit på plats tillsammans med den andra förevisaren, tittade samtidigt på filmen. I filmen visades områden, där det fanns flera hus och aktier.

Då vittnet lovade att överväga ett köp frågade visaren om vittnet var i princip beredd att köpa, om han gick för att hämta en annan person för att få prisuppgifter. Efter ett långt resonemang meddelade vittnet att han i princip var beredd att överväga saken, men att han dessförrinnan måste få prisuppgifter. Visaren försökte få vittnet med maka att förbinda sig att köpa innan de ens hade fått prisuppgifter. När vittnet sedan meddelade att man kunde överväga ett köp, hämtade visaren en annan person till platsen.

Med denna andra person diskuterades det i nästan en halv timma. Han frågade många gånger om vittnet med fru vore beredda att förbinda sig att köpa, innan han skred till att bekräfta priset. Sedan diskuterades det vilka veckor, som skulle vara möjliga att reservera. Visaren hade ett papper med tvenne alternativ, varav det ena var vecka 5. Andra hade redan gått åt. Efter samtalet gick visaren för att hämta priset på vecka 5. Slutligen meddelade han priset 50 000 mark. I det skedet meddelade han att på det priset fick man 20 procents rabatt, om man genast beslutade sig för ett köp. Motiveringen var att det inte blir många besök på visningen och bolagets kostnader blir lägre. Visaren nämnde att de varje vecka fick besök av hundratals personer och att det var nödvändigt att begränsa antalet besök.

Då vittnet emellertid kom till det resultatet att vecka 5 vore alltför tidig meddelade bolagets representanter att de skulle fråga kontoret i Paris om det vore möjligt att byta till vecka 10. De kom och meddelade att där fanns det just en kund som väntades för att göra affär, och att vittnet borde besluta sig för att köpa inom fem minuter. Vittnet talade emellertid med sin maka i åtminstone 20 minuter, ehuru bolagets representanter många gånger kom för att skynda på. Vecka 10 fanns emellertid fortfarande kvar. Då klockan redan hade blivit nära nio på kvällen, beslöt vittnet och hans maka, medvetna om avgiften för frånträde på 1 500 mark, att göra affär.

Först sedan vittnet beslutat sig för att köpa fördes vittnet och hans fru till ett särskilt rum, där pappren gjordes i ordning. Vittnet fick bl.a. köpeavtalet med bilagor och ansökan om medlemsskap i RCI. Vittnet läste alla villkoren i köpeavtalet, övriga papper ögnade han igenom. Han skrev sitt namn på köpeavtalet och på ansökan att bli medlem i RCI. Villkoren i köpeavtalet var till vittnets påseende ungefär 10 minuter innan de blev underskrivna. Vittnet fick också papprena med sig. Utgångspriset på det objekt han köpt angavs till 50 000 mark. Vittnet fick 20 procents rabatt samt en ytterligare rabatt för att han erlade priset i dess helhet kontant vid tillfället. Vittnet betalade vid affärsavslutstillfället 39 000 mark med bankkort. Man bad vittnet om bankkortet redan innan han hade fått pappren till påseende. Innan bankkortskvittot blev utskrivet gick bolagets representanter och kontrollerade att det fanns täckning på kontot.

I affärsavslutsskedet kom det fram att det ingalunda var fråga om ett visst objekt utan om en "flexible" eller utbytbar lägenhet. Senare därhemma föll det vittnet in att han ingalunda köpt något bestämt objekt. Sannolikt hade alla de bästa gått åt, om de har sålts fast eller eljest reserverats. Om bytesrätten användes är det inte säkert att man får samma lägenhet. Vittnet började misstänka att två objekt kan säljas på varandra.

Påföljande dag önskade vittnet frånträda den gjorda affären. Han försökte först häva genom telefax, men det lyckades ej. Vittnet gick samma dag personligen till bolaget för att lämna frånträdelsebrevet. Frånträdandet gick emellertid inte för sig med vittnet ensamt, även makan måste vara med. Det överenskoms att vittnet skulle komma och frånträda köpet samma dag på kvällen. På kvällen försökte bolagets representanter fortfarande göra affär. De gav till och med visst objekt. Vittnet önskade emellertid frånträda. Frånträdandet av köpet lyckades inte utan vittnet med fru måste följande dags kväll ånyo gå och avbeställa. Vittnet fick i sinom tid de pengar han betalat tillbaka, med undantag av de 1 500 mark, som hade angivits som ersättning för bolagets administrationskostnader.

Lindberg

Vittnet fick en skriftlig inbjudan till bolagets visningstillställning, där det talades om present. Då det inte av inbjudan framgick vad det egentligen var fråga om, tog vittnet kontakt med den lokala konsumentrådgivaren. Vittnet gick till visningen i sällskap med sin man och konsumentrådgivaren. I samband men ankomsten frågades det i tamburen om de anlända hade pengar att köpa för. Bolagets representanter sade att de hade fått i uppgift att fråga om de besökandes ekonomiska situation.

I salen började förevisaren att vid en kopp kaffe eller te fråga om hobbies och annat allmänt. Om själva ärendet talades det inte alls. Vittnet frågade flera gånger vad det var fråga om och bad att få uppgifter om objekten. Slutligen kom det fram att det rörde sig om aktiebostäder i utlandet. Vittnet fick, trots att hon bad om det, inte varken ritning eller pris uppgifter. Vittnet bad om pris i varje fall fem gånger. Visaren skrev prisuppgifter med penna på papper. Dessa lämnades emellertid inte till vittnet.

Därefter gick man för att se en videofilm. Till platsen kom en engelsktalande person. Då man började tala om aktielägenheten sade bolagets representanter att lova att svara ja eller nej då man frågar om ni köper. Slutligen frågade emellertid vittnet och hennes man, om de finge tänka på saken. Förevisaren blev alldeles förlägen och påminde om att vittnet hade lovat svara ja eller nej. Köpet måste göras just vid det tillfället, eljest fanns det inte längre tillfälle därtill. Några ritningar visades fortfarande inte. Den engelsktalande personen talade om priser. Några exakta uppgifter om platsen lämnades inte, det talades bara om de härliga möjligheter, som finns där, och om hur enkelt man kommer dit. Då vittnet meddelade att priserna var alltför höga, började den engelsktalande personen att erbjuda rabatter. Han hade slutligen erbjudit 30 procents rabatt på veckopriset. Vittnet minns inte priset, men det var i alla händelser högt. Den engelskatalande personen hade inte varit med vid bordet ens en halvtimme.

Enligt vittnets mening var det något skumt med det som hände i anslutning till visningen.

TEMPORÄRT FÖRBUD

Marknadsdomstolen har vid sin session 9.3.1992 meddelat följande temporära förbud:

"Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 7 och 8 § temporärt, tills saken är slutligt avgjord, förbjuda Oy Avelon Ab och Morell Fitz Lawrence Maison var och en för sig vid vite av sjuhundra femtiotusen (750 000) mark att vid marknadsföring av användningsrätt till semesterbostad åt konsumenter

1. i direktmarknadsföring göra inbjudan till förevisnings- och försäljningstillställning utan att därvid anges marknadsförarens namn och utan att det lämnas klara besked om objektet för dispositionsrätten och dess prisnivå samt att det är fråga om en förevisnings- och försäljningstillställning beträffande dispositionrätt,

2. vid förevisnings- och försäljningstillställning erbjuda dispositionsrätt utan att konsumenterna lämnas klara besked om platsen för dispositionsrätten samt priset på denna rätt samt om avtalsvillkoren och andra för bedömning av den totala kostnaden behövliga uppgifter när som helst under den tid visningen pågår och

3. erbjuda dispositionsrätt eller prisnedsättningar för dispositionsrätten på villkor att avtal ingås under det att samma visnings- och försäljningstillställning pågår, såvida köparen inte i avtalsvillkoren lämnas tillfälle att genom ensidig viljeyttring frånträda avtalet inom sju dagar från det avtalet underskrivits.

De temporära förbuden skall iakttagas genast."

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Avelon Ab har marknadsfört "Semesterrättighet" kallad besittnings- och användningsrätt till semesterbostäder på Kanarieöarna. Vid marknadsföringen har det använts adresserade direktmarknadsföringsbrev, vari konsumenterna inbjudits till förevisnings- och försäljningstillställningar.

I december 1991 har Oy Avelon Ab sänt ett nytt parti adresserade direktmarknadsföringsbrev. Brevets framsida är likadan som på det tidigare brevet. På baksidan har det tillagts bl.a. följande: "Vill Du tillbringa semestern i Spanien? Vill Du veta mera om semesrerrättighetssystemet? --- Oy Avelon Ab är ett finländskt bolag, som har samarbetande företag världen runt. Det är oss en glädje att inbjuda Dig till Ditt livs mest spännande förevisningstillställning. Besök vårt kontor. Vi erbjuder Dig två timmars förevisningstillställning, där vi berättar om oss själva och våra tjänster. Samtidigt får Du en present, varför Du skall ta med detta brev!---."

I marknadsdomstolen har det visats ett köpeavtal avseende en av bolaget marknadsförd "semesterrättighet". Det har rubriken: "Köpeavtal avseende semesterrättighet vid Lanzarote Beach Club".

Första punkten i köpeavtalet "1 § Avtalets objekt" lyder så här: "Avelon överlåter genom avtalet till Köparen rätten att disponera och använda semesterbostad på Lanzarote Club, belägen vid Calle Islas Canarias, Costa Tequise, Lanzarote, Kanarieöarna, eller låta andra personer disponera och använda denna, inom ramen för det i avtalet tillåtna antalet personer, intill 30.12.2036 under de i avtalet överenskomna semesterperioderna i enlighet med förvaltningsvillkoren. Till denna rätt hör rättighet att utnyttja de av de i bilaga 1 nämnda hotellen erbjudna bekvämligheterna samt fritidsservicen i enlighet med villkoren. Denna rättighet kallas i sin helhet nedan för "semesterrättighet".

Under ovan nämnda text finns inramat en precisering av avtalsobjektet: "Semesterperiod 8+9", Antalet rum i semsterbostaden DELUX 6", "Tillåtet antal personer 6" och Pris 103 824,-".

I det visade köpeavtalet finns det med undantag av vad som ovan nämnts inte på något sätt definierat vad köpeavtalet avser.

Det visade köpeavtalet har i punkt "2.1 Köpeskillig" följande poster: "Semesterrättighetens Pris 103 824,-" och "Administrativa kostnader 1 500,-" d.v.s. tillsammans 105 234 FIM Under punkt 2.2 "Betalningsvillkor" nämnes det "köparen betalar säljaren då avtalet undertecknas den kontanta andelen 36 863,och förbinder sig att erlägga resterande belopp sålunda: 10.02.1992 68 461,-".

På köpeavtalets andra sida har det på ungefär hela sidan tryckts standardavtalsvillkor. I dessa hänvisas till fem olika bifogade dokument.

Den av svaranden erbjudna "semesterrättigheten" är juridiskt obestämd. Den erbjudna "semesterrättigheten" är för flertalet konsumenter dessutom svårförklarlig och komplicerad. Priset på "semesterrättigheten" är ur de flesta konsumenters synpunkt högt. Ur konsumentens synpunkt är "semesterrättigheten" förbunden med ekonomisk risk med avseende på "semesterrättighetens" juridiska innehåll och stabilitet samt kostnaderna för underhåll för av semesterstället och förändringar i "semesterrättighetens" värde. De med den erbjudna "semesterrättigheten" förenade orterna ligger utomlands och konsumenten måste köpa transporterna för sig. Redan enbart för de ekonomika och juridiska riskfaktorernas skull skall konsumenterna i marknadsföringen presenteras klar kunskap om vem det är, som gör erbjudandet, d.v.s. "semesterrättighetens" säljare.

Oy Avelon Ab har i sin direktmarknadsföring sänt inbjudan till visnings- och försäljningstillställning för "semesterrättighet" utan att ange marknadsförarens namn och utan att ge klart besked om syftet med tillställningen. I marknadsföringen har det inte angetts vad som erbjudes och vilken prisnivån är. Förfaringssätte har varit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

2. Svarandena har i sitt direktmarknadsföringsbrev erbjudit konsumenterna "presenter". Som förutsättning för att få dem har det inte uppställts att konsumenten köper eller beställer någon nyttighet mot vederlag. Att erbjuda presenter vid marknadsföringen på sådant sätt att det inte därmed förbindes skyldighet att på något sätt erlägga vederlag, är i och för sig ej stridande mot KSL.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1987:11 förbjudit användning av lotterier som försäljningsfrämjande medel i marknadsföringen på sådant sätt att lotterivinsterna och uppmaningarna att deltaga dominerar reklam eller marknadsföringsåtgärden i stället för den erbjudna produkten. I sitt avgörande 1991:15 förbjöd marknadsdomstolen att i marknadsföringen använda lotterier, gratis introduktionsbok och överraskningsförmån på ett sådant sätt att presentationen av dessa dominerar marknadsföringsmaterialet i stället för en presentation av den erbjudna produkten och erbjudandets villkor.

Oy Avelon Ab:s direktmarknadsföringsbrev innehåller närapå enbart en presentation av "presenterna". I brevet uppmanas det att ringa ett angivet telefonnummer och avhämta "presenten". Konsumenten har svårt eller t.o.m. omöjligt att uppfatta att breven i verkligheten betyder en inbjudan till en visningsoch försäljningstillställning. Marknadsföringen har varit otillbörlig med hänsyn till konsumenten.

De i Oy Avelon Ab:s direktmarknadsföringsbrev nämnda "presenterna" presenteras som eftersträvansvärda föremål av avsevärt värde. Enligt den förebragda utredningen har de "presenter", som i verkligheten lämnades konsumenterna vid förevisningsoch försäljningstillställningen, varit av ringa värde. Den lämnade "presenten" är i praktiken vanligtvis ett armbandsur med kram-värde.

Konsumenterna har inbjudits till svarandebolagets visnings och försäljningstillställning med presentation av skenbart dyrbart förefallande "presenter", som det i verkligheten inte har funnits någon möjlighet att få. "Presenterna" har varit ägnade att vända konsumenternas uppmärksamhet bort från bristerna i informationen om objekten för marknadsföringen. Förfarandet har varit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

3. Den erbjudna "semesterrättigheten" grundar sig på ett avtal, där konsumenten bindes vid ett juridiskt oklart långvarigt avtalsförhållande. Det är exempelvis inte fråga om att köpa aktier eller andelar. Priset på den erbjudna "semesterrättigheten" är avsevärt. "Semesterrättigheten" är belägen i utlandet. Konsumenterna har ett på deras ekonomiska trygghet grundat speciellt behov av att få tillräckligt preciserade uppgifter om innehållet i den erbjudna "semesterrättigheten" innan köpet beslutas. Sådana uppgifter är speciellt bl.a. uppgifter om avtalets objekt, priset och avtalsvillkoren.

Oy Avelon Ab har vid förevisnings- och försäljningstillställningarna erbjudit en "semesterrättighet" utan att konsumenten har lämnats klara besked beträffande köpeobjektet, priset och avtalsvillkoren eller sådant, som fordras för att bedöma totalkostnaderna. En marknadsföring, där sådana besked inte lämnas när som helst under det att en personlig försäljningsdemonstration pågår, är otillbörlig gentemot konsumenterna.

4. I exempelvis KSL:s stadganden rörande hem- och postförsäljning har konsumenterna tillförsäkrats möjlighet att frånträda ett köp inom i lagen stadgad tid. Rätten att frånträda innebär att det, för att konsumenterna skall undgå följderna av ett oöverlagt och förhastat beslut, stadgats en s.k. ångertid, inom vilken konsumenten kan ensidigt frånträda den ingångna affären.

I Oy Avelon Ab:s marknadsförings skriftliga direktmarknadsföringsskede lämnas inte upplysning om vilken sorts försäljningstillställning konsumenten inbjudes till. I direktmarknadsföringsbrevet framställes försäljningstillställningen som avhämtning av en värdefull "present".

Oy Avelon Ab strävar efter att konsumenten beslutar sig för att köpa "semesterrättigheten" under det att visnings- och försäljningsstillställningen pågår. Konsumentens tid för att överväga är därför kort och enligt i målet framförd bevisning kan han få fatta beslut att köpa på basen av ensidiga och bristfälliga informationer. Påtryckning att skriva på köpeavtalet utövas bl.a. genom erbjudande av avsevärda nedsättningar av priset under visnings- och försäljningstillställningarna. För att säkerställa konsumentens förnuftiga beslutsfattande är det nödvändigt att han också senare kan överväga sitt beslut och vid behov ensidigt frånträda det gjorda köpet.

Punkt "11 § Rätt att frånträda köpet" i köpeavtalet lyder sålunda: "Om köparen inte förmår fullfölja avtalet skall han personligen i Avelons verksamhetslokaler ifylla en avbeställningsblankett inom sju (7) dagar från det avtalet undertecknades, denna dag medräknad. Köpeavtalet upphäves och åsamkar avtalsparterna inga skyldigheter, såvida det har annullerats genom att alla avtalsparter har undertecknat Avbesällningsblanketten och Avelons adminstrativa kostnader 1 500 mark har betalats".

Ovan nämnda avtalsvillkor om frånträdande av köpet i svarandenas köpeavtal inger konsumenten den föreställningen att han senare, om han så önskar, kan fritt frånträda köpet inom sju dagar från det köpet ingicks. Frånträdandet förutsätter emellertid att anmälan om frånträdande även skall undertecknas av svarandebolaget. Konsumenten kan därför inte juridiskt ostridigt ensidigt frånträda köpet, därför fordras även säljarens medverkan. Ett nytt avtal skall ingås om frånträdandet villkoret om frånträdande av köpet i det av bolaget använda köpeavtalet innebär i verkligheten inte någon klar rätt för konsumenten att inom sju dagar häva köpet.

Oy Avelon Ab har i sin marknadsföring erbjudit rättighet att disponera "semesterrättigheter" och prisnedsättningar med användning av påtryckning bl.a. för att avtalet skulle ingås under den tid samma förevisnings- och försäljningstillställning pågår. Köpeavtalets villkor om konsumenten tillförsäkrad rätt att inom sju dagar från underskrivandet frånträda köpet utgör inte någon juridiskt ostridig rätt att frånträda. Förfarandet har varit otillbörligt mot konsumenterna.

Morell Fitz Lawrence Maison är Oy Avelon Ab:s styrelseordförande och verkställande direktör. Han har trots laglig delgivning inte lämnat svar i ärendet. Maison har ansvarat för Oy Avelon Ab:s marknadsföring. Marknadsföringen har varit kortvarig och snabbverkande. Marknadsdomstolen anser att det föreligger särskilda skäl att meddela förbud även för Maison personligen.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § förbjuda Oy Avelon Ab och Morell Fitz Lawrence Maison, båda vid vite av sjuhundrafemtiotusen (750 000) mark var för sig, att vid marknadsföring till konsumenter av rättighet att disponera semesterbostad

1. i direktmarknadsföringen sända inbjudan till förevisningsoch försäljningstillställning utan att ange marknadsförarens namn och utan att ge klara besked om tillställningens natur samt objektet för affären och prisnivån,

2. i direktmarknadsföringen sända inbjudan till förevisningsoch försäljningstillställning i sådana form att presentation av "presenterna" dominerar marknadsföringsmaterialet eller genom att erbjuda skenbart "värdefulla presenter".

3. Vid förevisnings- och försäljningstillställning erbjuda rättighet att disponera utan att konsumenten när som helst under tillställningens förlopp lämnas nödvändiga, klara besked om objektet för försäljningen, priset och avtalsvillkoren, och

4. vid förevisnings- och försäljningstillställning erbjuda dispositionsrätt eller prisnedsättning på villkor att avtal ingås under den tid tillställningen pågår, såvida konsumenten inte i avtalsvillkoren tillförsäkras rätt att ensidigt frånträda köpet inom sju dagar från det avtalet undertecknades.

Förbuden skall iakttagas genast.

Oy Avelon Ab och Maison ålägges att solidariskt ersätta staten ur statsmedel utbetalade vittnesersättningar med sammanlagt femhundrasex (506) mark.

Utslaget avkunnades.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Wirilander, Tala, Henriksson, Luukko, Maijala och Mäkinen, P.