Market Court bans misleading car ads lacking clear total prices including delivery costs.

KA vastaan Autobest Oy ja Suomen General Motors Oy. Kysymys kuluttajille markkinoidun hyödykkeen kokonaishinnan ilmoittamisesta.

Kuluttaja sai Autobest Oy:n mainoksesta kuvan, että siinä mainittujen automallien hinnat olivat ne, joita mainostajan myymälässä kyseisistä automalleista peritään. Erään automallin hinnaksi "satamassa" ilmoitetusta hinnasta kuluttaja ei voinut päätellä, mikä po. automallin hinta oli Autobest Oy:n vähittäismyyntipaikassa. Kaikkiin mainoksessa ilmoitettuihin hintoihin lisättiin vähittäismyymälässä rahti- ja toimituskulut. Mainos oli hintatiedoiltaan puutteellinen.

Suomen General Motors Oy:n mainoksessa ei ollut mainittu siinä yksilöityjen autojen markkamääräistä kokonaishintaa mainoksessa nimetyissä vähittäismyyntipaikoissa. Mainoksesta ei myöskään ilmennyt, että "alkaen" hintoihin lisättiin rahti- ja toimituskuluja. Kuluttaja ei voinut laskea eri vähittäismyyntipaikoissa perittävää kokonaishintaa. Mainos oli hintatiedoiltaan puutteellinen.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Autobest Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 6 ja 7 §:n sekä hintamerkintäasetuksen 2 ja 3 §:n nojalla kielletään tarjoamasta lehtimainonnassa tai muussa kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa sanalla tai kuvalla yksilöityä automallia, jollei samalla selkeästi ja yksiselitteisesti ilmoiteta, mikä on auton myyntihinta rahti ja toimituskuluineen Autobest Oy:n liikepaikassa.

KA on vaatinut, että Suomen General Motors Oy:tä KSL:n 2 luvun 1, 6 ja 7 §:n sekä hintamerkintäasetuksen 2 ja 3 §:n nojalla sakon uhalla kielletään suunnittelemasta tai toteuttamasta yksin tai yhteistyössä piirimyyjiensä kanssa sellaista lehtimainontaa tai muuta kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia, jossa sanalla tai kuvalla yksilöidään automalli ja jossa ilmoitetaan autoa myyvä piirimyyjä, jollei samalla selkeästi ja yksiselitteisesti ilmoiteta, mikä on auton myyntihinta rahti ja toimituskuluineen piirimyyjän liikepaikassa.

Autojen vähittäiskauppaa harjoittava Autobest Oy oli mm. huhtikuussa vuonna 1989 tarjonnut uusia yksilöityjä automalleja lehtimainoksessa siten, ettei siinä ilmoitettu auton kokonaishintaa Autobest Oy:n liikepaikassa, vaan ilmoitettuun hintaan oli vielä lisättävä toimitus yms. kuluja. Samana vuonna toukokuussa 1989 Autobest Oy mainosti mm. sanomalehti Keskisuomalaisessa Opel Senator Alk.315.000, ovh. satamassa. Mainoksesta puuttui edelleen tieto siitä, mikä on auton myyntihinta Autobest Oy:n liikepaikassa. Vastaavanlainen markkinointi jatkui tammikuussa 1991, jolloin mm. Keskisuomalaisessa olleessa lehtiilmoituksessa ilmoitettiin mainostettavien autojen hinnat alkaen esim. Opel Kadett 1.4i Kat 73.500,. Lehtimainoksista ainakin viimeinen oli maahantuojan Suomen General Motors Oy:n suunnittelema.

Suomen General Motors Oy:n antaman selvityksen mukaan lehtimainoksessa olevien hintojen lisäksi "Luonnollisesti piirimyyjä veloittaa asiakkaalta rahti- ja muut toimituskulut todellisten menojen mukaisesti. Kyseisessä mainoksessa "allekirjoittajina" on neljä keskisuomalaista Opel -piirimyyjää, joilla jokaisella on eri rahtikulu autojen tuontisatamasta piirimyyjän paikkakunnalle." Kyseiset hinnat tarkoittavat siis automallien hintaa tuontisatamassa. Tähän hintaan on vielä lisättävä auton toimittamisesta mainoksessa "allekirjoittajina" olevien piirimyyjien kuten Autobest Oy:n Jyväskylän liikepaikalle aiheutuneet rahti- ja muut toimituskulut.

Hakemuksen perusteena olevassa lehtimainoksessa ilmoitetaan yksilöityä automallia myyvät piirimyyjät ja automallien hinnat, esim. Autobest Oy, Lohikoskentie 70, Jyväskylä Opel Kadett 1.4i Kat, 73.500,-. Kuluttaja saa mainoksesta sellaisen vaikutelman, että mainoksessa ilmoitettu auton hinta on se, jonka hän joutuu autoliikkeelle autosta maksamaan. Kaikkiin mainoksessa ilmoitettuihin hintoihin lisätään kuitenkin rahtija toimituskulut piirimyyjän liikepaikalle. Vasta tämän jälkeen saadaan se myyntihinta, jonka autoliike perii kuluttajalta.

Kuluttajan ostopäätöksen kannalta on kuitenkin tärkeätä, että kuluttaja tietää jo mainoksesta, minkä hinnan hän joutuu autosta liikkeelle maksamaan. Erityisen tärkeätä tämä on silloin, kun kyseessä on kallis kulutushyödyke kuten auto. Arvioitaessa kuluttajan kannalta rahti- ja toimituskuluja ne ovat osa auton myyntihintaa aivan samoin kuin muutkin auton kustannuserät. Jos asetelmaa halutaan kärjistää voidaan myös kuvitella, että kaikki vähittäismyyjän liikekulut poistetaan mainonnassa käytetystä hinnasta ja korvataan ne sanonnalla: "+ toimitus- ja hallintokulut." Tätä kuitenkaan tuskin kukaan pitäisi asianmukaisena.

Autobest Oy:n selvityksen mukaan hakemuksen perusteena olevan mainoksen on suunnitellut ja toteuttanut Suomen General Motors Oy. KSL:n 2 luvun 7 §:n mukaan mainonnasta vastaa se, jonka lukuun mainonta tapahtuu ja joka saa siitä koituvan taloudellisen hyödyn. Säännöksen mukaan kielto kohdistetaan markkinointia tilaavaan, jona on pidettävä (HE 8/1977 s. 29) sitä, jonka välittömään lukuun markkinointitoimi tehdään.

Mainoksessa ilmoitetaan Suomen General Motors Oy (GM) ja piirimyyjiä, kuten Autobest Oy. Suomen General Motors Oy on suunnitellut ja toteuttanut markkinointitoimen piirimyyjiensä puolesta tarkoituksena edistää Opel -merkkisten autojen myyntiä. Markkinoinnista koituva taloudellinen hyöty tulee Suomen General Motors Oy:lle ja mainoksessa ilmoitetuille piirimyyjille. Markkinointitoimi tehdään sekä piirimyyjien että Suomen General Motors Oy:n välittömään lukuun. Suomen General Motors Oy on automallien maahantuojana KSL:n 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu markkinointia tilaava elinkeinonharjoittaja ja siten vastuussa mainoksen sisällön lainmukaisuudesta.

KSL:n 2 luvun 6 §:n valtuussäännöksen nojalla on annettu asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 15.2.1989 (hintamerkintäasetus, HMA). KSL:n markkinointisäännösten tavoitteena on turvata kuluttajille tarpeelliset ja asianmukaiset tiedot kulutustavaroista ja -palveluksista. Vastaavanlainen periaate on johdettavissa myös hintamerkintäasetuksesta, jonka avulla on haluttu turvata tarpeelliset hintatiedot kulutushyödykkeistä ja näin lisätä kuluttajien hintatietoisuutta ja mahdollisuuksia tehdä asianmukaisia hintavertailuja. Perustelumuistiossa todetaan, että markkinointiin sovelletaan edelleen myös hintojen ja maksujen ilmoittamisen osalta markkinoinnin sääntelyä koskevia KSL:n 2 luvun säännöksiä.

HMA:n soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan asetus koskee KSL:ssa tarkoitettujen kulutushyödykkeiden hintojen ilmoittamista markkinoinnissa. Tämän mukaan soveltamisalaan ei kuulu markkinointi, joka suuntautuu muille kuin kuluttajille, esimerkiksi tuotteen jälleenmyyjille.

HMA:n 2 §:n yleisen selkeyssäännöksen mukaan on kulutushyödykkeen hinta ilmoitettava markkinoinnissa kuluttajille selkeästi, yksiselitteisesti sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

HMA:n 3 §:ssä säädetään hinnan ilmoittamisvelvollisuudesta markkinoitaessa yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajille mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla. Velvollisuus koskee vähittäiskauppaa tai muuta elinkeinonharjoittajaa, joka toimii vähittäiskaupan tavoin sekä palvelualan yrittäjää. Perustelumuistiossa säännöstä täsmennetään siten, että ainoastaan valmistajan, maahantuojan tai tukkukaupan markkinoidessa kulutushyödykettä kuluttajille hintaa ei tarvitse ilmoittaa, elleivät kyseessä olevat elinkeinonharjoittajat myy hyödykettä myös suoraan kulutukseen. Vähittäiskauppiaiden yhteisissä tai näiden yhteenliittymien, kuten vähittäiskaupan ketjujen, mainoksissa hinta on ilmoitettava. Perustelumuistiossa vastuu hinnan sisällyttämisestä mainokseen on ensisijaisesti ilmoittajana toimivan elinkeinonharjoittajan vastuulla.

Yksilöidyllä kulutushyödykkeellä tarkoitetaan perustelumuistion mukaan joko kuvalla tai sanallisesti määriteltyä tavaraa tai palvelusta siten, että kuluttaja nimenomaisesti mieltää mainostettavan määrättyä hyödykettä. Toisaalta hyödykkeistä, joissa perusmallin lisäksi on saatavana useampia eri malleja ja nämä hinnoitellaan perusmalliin tulevien lisien ym. mukaan, on hinnan ilmoittamista harkittaessa lähdettävä siitä, mitä kuluttaja mieltää mainostettavan.

Ilmoitettavalla hinnalla tarkoitetaan perustelumuistion mukaan hintaa, jolla hyödykettä pidetään kaupan. Automarkkinoinnissa tämän on katsottava tarkoittavan hintaa, joka mainonnassa yksilöidystä automallista peritään kuluttajalta vähittäismyyntipaikassa.

Autoliikkeen myydessä autoja suoraan kuluttajille on se vähittäiskauppana velvollinen ilmoittamaan markkinoinnissa selkeästi ja yksiselitteisesti sen hinnan, jonka liike autosta perii kuluttajalta. Autoliikkeen vastuu vähittäiskauppana hinnan ilmoittamisesta mainonnassa ei muutu vaikka mainoksen on suunnitellut joku muu taho, esim. maahantuoja silloin, kun yksilöidyn automallin markkinoinnissa on ilmoitettu autoliike. Vähittäiskauppa vastaa tällöin maahantuojan ohella mainoksen sisällön lainmukaisuudesta.

Lehtimainoksessa on ilmoitettu Opel -merkkisiä autoja myyviä piirimyyjiä, kuten vastaajana oleva Autobest Oy. Vähittäiskauppana Autobest Oy on velvollinen ilmoittamaan markkinoinnissa HMA:n 2 ja 3 §:n mukaisesti selkeästi ja yksiselitteisesti, mikä on auton hinta rahti- ja toimituskuluineen Autobest Oy:n liikepaikassa eli ilmoittamaan sen hinnan, jonka kuluttaja maksaa ostaessaan auton Autobest Oy:n liikepaikassa. Vaikka Autobest Oy ei ole varsinaisesti ollut aktiivinen yhteistyöosapuoli, ei tämä ole peruste, jolla piirimyyjä vapautuu hintamerkintäasetuksen mukaisesta hinnan ilmoittamisvelvollisuudesta. Perustelumuistiossa nimenomaan todetaan, että myös vähittäiskauppiaiden yhteisissä mainoksissa hinta on ilmoitettava.

Käsiteltävänä oleva tapaus koskee maahantuojan ja piirimyyjien yhteismainontaa. Ongelma on aiheutunut siitä, että mainoksessa jätetään vastoin KA:n kantaa ilmoittamatta, mikä on mainostettavan automallin hinta rahti- ja toimituskuluineen kunkin piirimyyjän liikepaikassa.

Lisäksi on katsottava, että Suomen General Motors Oy:n ja Autobest Oy:n markkinointi, jossa ne tarjoavat yksilöityjä automalleja kuluttajille ilmoittamatta niiden kokonaishintaa, on kuluttajien kannalta sopimatonta ja siten myös KSL:n 2 luvun 1 §:n säännöksen vastaista. Markkinatuomioistuin on ratkaisuissaan 1981:13 ja 1988:7 katsonut markkinoinnin kuluttajien kannalta sopimattomaksi menettelyksi, kun hyödykkeen kokonaishintaa ei ollut ilmoitettu.

Vaadittaessa kieltoa KSL:n ja HMA:n perusteella on tarkoitus estää lainvastaiseksi katsotun markkinointitoimen jatkaminen tai sen uudistaminen. Suomen General Motors Oy:llä on maahantuojana sellainen asema piirimyyjiinsä nähden, että se pystyy vaikuttamaan markkinoinnin lainmukaisuuteen.

Kiellon kohdistaminen sekä maahantuojaan Suomen General Motors Oy:öön että piirimyyjään Autobest Oy:öön KSL:n ja HMA:n nojalla on ennakkotapauksena erityisen tärkeätä. Hakemuksen mukaisella kiellolla estetään HMA:n kiertäminen siten, että vähittäisliike käyttäisi maahantuojan nimeä hyväkseen välttyäkseen hinnan ilmoittamiselta. Koska Autobest Oy oman ilmoituksensa mukaan käyttää omassa lehti-ilmoittelussaan, myymäläjulisteissa ja -hinnastoissa ainoastaan autojen todellista hintaa Jyväskylässä, uhkasakon asettamatta jättämiseen on KSL:n 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu erityinen syy.

AUTOBEST OY:N VASTINE

Autobest Oy on kiistänyt olevansa vastuussa hakemuksen kohteena olevasta mainonnasta. Yhtiö on kiistänyt po. markkinoinnin olleen KSL:n tai hintamerkintäasetuksen vastaista taikka kuluttajien kannalta sopimatonta. Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Hintamerkintäasetuksen tulkinta ei ole ollut yksiselitteistä ja käytäntö vaihtelee edelleenkin paikkakunnasta ja myyntiorganisaatiosta riippuen. Autojen piiriedustajana yhtiö on tekemänsä sopimuksen mukaan sitoutunut toteuttamaan markkinoinnissaan päämiehensä, Suomen General Motors Oy:n antamia ohjeita. Yhtiön edustamien autojen hinnoittelun pohjana on pitkään ollut koko maassa yhtenäinen "ohjehinta tuontisatamassa".

Jyväskylän kuluttajaneuvoja lähetti 18.4.1989 Autobest Oy:lle tiedotteen hintamerkintää koskevasta KA:n ohjeesta. Yhtiö ilmoitti asiasta Suomen GM:lle ja sai kuulla, että Autotuojat ry ja KA:n toimisto ovat hakemassa kysymykseen tarkoituksenmukaista ratkaisua. Yhtiössä oletettiin, että järkevä tulkinta syntyy, kun valvova viranomainen saa asianmukaista tietoa asiasta. Tästä syystä yhtiö noudatti aikaisempaa ilmoituskäytäntöään. Lehti-ilmoittelussa käytettiin tuolloin ns. "satamahintaa" ja liikkeen tiloissa ja asiakkaille annettavissa hinnastoissa toimituskuluilla lisättyä hintaa.

Kun KA:n toimisto 10.7.1989 päivätyllä kirjeellään huomautti edelleen samasta asiasta, yhtiö muutti ilmoituskäytäntöään. Yhtiö on 10.7.1989 jälkeen sekä omassa ilmoittelussaan että myymäläjulisteissa ja hinnastoissa käyttänyt autojen todellista hintaa Jyväskylässä. Yhtiö on siis toiminut täsmälleen saamiensa tulkintaohjeiden mukaisesti.

Suomen GM on tämän jälkeen käyttänyt omassa ilmoittelussaan "satamahintoja" Autobest Oy:n nimen yhteydessä. Autobest Oy ei voi olla vastuussa siitä, mitä se ei ole tehnyt.

Yhtiö vastustaa markkinointikiellon määräämistä yllämainituilla perusteilla. Kiellon määrääminen markkinatuomioistuimessa antaisi kuvan, että yhtiö on jatkuvasti harjoittanut asetuksen vastaista hintailmoittelua. Se olisi totuuden vastainen kuva.

KA:n toimisto on antanut Helsingin Sanomille tässä asiassa haastattelun, jossa Autobest Oy:n nimi mainitaan. 9.10.1991 julkaistusta uutisesta jää siinä esitetyn oheisaineiston perusteella sellainen kuva, että Autobest Oy olisi toistuvasti lainvastaisesti jättänyt ilmoittelussaan mainitsematta auton yksiselitteisen kokonaishinnan. Markkinatuomioistuin on nimensä mukaisesti elin, jossa KA on rinnastettavissa syyttäjäviranomaiseen. Yhtiö pitää asian vireillä ollessa suoritettua tiedottamista osaltaan sopimattomana oikeudenkäyttönä, varsinkin kun KA tiesi, että yhtiön toiminta oli huomautuksen jälkeen asetuksen mukaista. Markkinatuomioistuimen tulisi kehottaa KA:ta oikaisemaan tämän harhaanjohtavan tiedottamisen.

Nyt ennakkotapauksena käsiteltävä hintamerkintäasia on sinänsä asetuksen tulkintakysymyksenä perusteltu, mutta se on myös lähtökohdaltaan itsestään selvä asia. Autobest Oy on ollut tämän hintamerkintäasetuksen kannalla aina - vuosia ennen asetuksen antamista. Ongelmana on automallistojen ja varusteluvaihtoehtojen laajuus. Käytännössä yksittäisen auton hinnan määrittelyssä käytetään simulointimenettelyä, jossa asiakkaalle tarjotaan erilaisia yksilöityjä hinnoittelupaketteja, joilla tähdätään asiakkaalle sopivimpaan kokonaishintaan. Tällä hetkellä kuluttajan kannalta yksiselitteisin hintailmoitus on "OVH tuontisatamassa, alkaen...". Se on myös ainoa vertailukelpoinen hinta, jota kaikki maahantuojat käyttävät. Olisi kohtuutonta ja kuluttajan edun vastaista, jos kalliita mainosmedioita pitäisi käyttää taulukoiden esittämiseen. Jo nyt Suomessa mainonnan kansantuoteosuus on maailman korkeimpia - ja kuluttajat sen maksavat.

GM on pitänyt autojen ja varaosien myyntikatteet pieninä ja vakaina sekä omalta osaltaan että piirimyyjiensä osalta. Moni maahantuoja hinnoittelee uuden auton halvaksi ja laskee moninkertaisen katteen varaosille. Toinen yleinen tapa on hinnoitella uusi auto suurella marginaalilla kalliiksi ja antaa sitten suuret alennukset tai näennnäistä rahoitusetua tai muita kylkiäisiä. GM Suomessa jakelee saman automäärän olennaisesti pienemmällä henkilömäärällä ja kustannuksilla verrattuna moniin kilpailijoihinsa.

SUOMEN GENERAL MOTORS OY:N VASTINE

Suomen General Motors Oy on kiistänyt markkinointinsa olleen KSL:n tai hintamerkintäasetuksen vastaista tai kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Lainsäädännön mukaan maahantuoja voi ajoneuvoa markkinoidessaan ilmoittaa ajoneuvon hinnan tai jättää sen ilmoittamatta. Ilmoittaessaan ajoneuvon hinnan maahantuoja voi ilmoitaa hinnan vapaasti satamassa, esim. 100 000 mk + toimituskulut. Mikäli maahantuoja tukkumyyjänä samassa yhteydessä kertoo koko piirimyyjäorganisaationsa, kuluttajaviranomaiset ovat tulkinneet kyseisen ilmoituksen vähittäiskaupan ilmoitukseksi, jolloin ajoneuvon hinta pitäisi ilmoittaa jokaisella paikkakunnalla, jossa mainoksessa mainitut piirimyyjät tuotetta myyvät, toimituskuluineen. Mikäli piirimyyjiä on ilmoituksessa mainittu 40, tämä merkitsisi 40 eri hinnan ilmoittamista. Toimituskuluista voidaan todeta, että ne ovat eri paikkakunnilla Suomessa 1 000 ja 2 000 markan välillä. Toimituskulujen osuus keskihintaisen eli 100 000 markkaa maksavan ajoneuvon hinnasta on näin ollen 1 - 2 prosentin luokkaa, ja vaihteluvälit EteläSuomen ja Pohjois-Suomen välillä ovat vielä tätäkin pienemmät.

Yksinkertainen tapa selvitä kysymyksestä olisi sopia, että toimituskulut kaikkialla maassa olisivat samansuuruiset. Kilpailuasiamies on useissa kannanotoissaan kuitenkin tähdentänyt sitä, että asiakkaalta peritään todelliset kustannukset ja tällä tulee olla myös mahdollisuus halutessaan hakea ajoneuvo itse kuljetuskustannukset säästääkseen.

On tulkinnanvarainen kysymys, voidaanko katsoa, että kun maahantuoja ilmoittaa ajoneuvomallin ilmoituksessa vähittäiskauppiaiden luettelon, siitä muodostuu hinta-asetuksessa tarkoitettu vähittäiskaupan tuotetta koskeva ilmoitus. Myös KA toteaa, että valmistajan, maahantuojan tai tukkukaupan markkinoidessa kulutushyödykkeitä kuluttajille hintaa ei tarvitse ilmoittaa, elleivät ko. elinkeinonharjoittajat myy hyödykettä suoraan kulutukseen. Suomen General Motors Oy ei markkinoi tuotteita suoraan kuluttajille.

KA vaatii kunkin yksilöidyn automallin hinnan ilmoittamista rahti- ja toimituskuluineen kussakin mainoksessa nimetyssä vähittäismyyntipaikassa. Vaatimus johtaa täysin kestämättömään tilanteeseen. Kun kustannussäästömielessä, mainostilan minimoimiseksi (=asiakkaan etu), on yhdistetty ns. maahantuojan kattomainonta mainintaan paikoista, joissa autoja myydään, joudutaankin tilanteeseen, jossa hintatiedot eri paikkakunnilla/liikkeissa vievät enemmän tilaa kuin itse mainos, ja kustannussäästö häviää.

Esimerkiksi voidaan ottaa KA:n esille ottama Opel-mainos. Mikäli mainoksessa olisi mainittava kaikkien kuuden Opel-mallin hinnat selvästi neljällä eri paikkakunnalla rahti- ja toimituskuluineen, tulisi piirimyyjäosuus kasvamaan kokonaismainoksen n. 10 %:n osuudesta vähintään 40 %:iin, koska jokaisen piirimyyjän kohdalla olisi kuusi ohjehintaa lisättynä kuudella toimituskululla, mikä tekee yhteensä kuusi "lopullista" hintaa eli kaiken kaikkiaan 18 hintamerkintää jokaista piirimyyjää kohden. Yhteensä se tekisi 72 hintamerkintää. Mainoksen huomioarvo tästä tuskin nousisi, kulut kyllä.

Vielä huonompi tulos saadaan kun tehdään sama laskelma Pohjalaisen ilmoituksella 6.5.1991. Tässä ilmoituksessa on ilmoitettu kymmenen auton alkaen -hinnat ja kerrottu kuusi liikettä alueella, joista ko. autoja voi ostaa. Tässä mainoksessa piirimyyjäosuus on alle 8 % koko tilasta. Jos hinnat tulisi ilmoittaa vaaditulla tavalla, tulisi ilmoitukseen 3x10x6 hintaa eli yhteensä 180 hintaa. Ilmoitus tuskin enää mahtuisi lehden sivulle. Tietysti voitaisiin jättää piirimyyjien nimet pois ilmoituksesta, mutta sekään ei liene kuluttajan edun mukaista.

Autokauppa pyrkii voimakkaasti supistamaan markkinointikulujaan. Yhteisilmoittelu, jossa maahantuoja ilmoittaa piirimyyjäverkostonsa, on sekä asiakkaan kannalta tärkeätä että myös taloudellisesti edullisempaa kuin jokaisen piirimyyjän suorittama erillisilmoittelu. Lisäksi sellainen ilmoittelu, jossa jokaisella paikkakunnalla erikseen ilmoitetaan ajoneuvon hinta toimituskuluineen, eli noin 40 - 50 eri hintaa, on mahdotonta eikä varmasti palvele kuluttajan etua. Markkinointi hinnat ilmoittaen on erityisen tärkeää sellaisten kulutustavaroiden osalta, jotka ovat kalliita ja joita kuluttaja ostaa harvoin, ehkä 3 - 5 vuoden väliajoin. Hintailmoittelu antaa tällaisissa tapauksissa kuvan siitä, mikä hintataso eri tuotteilla, esim. autoilla on. Toimituskulujen ollessa kaikilla ajoneuvomerkeillä maan eri osissa suurin piirtein samanlaiset ei toimituskulujen merkitystä tulisi paisuttaa.

Yhdistetty maahantuoja/piirimyyjämainonta on syntynyt kustannussäästöjä silmälläpitäen. Jos tämä keskitetty mainonta kielletään, aiheutetaan kuluttajalle jo nyt korkeiden hintojen nousupaineita. KA:n kärjistys, että ilmoitettaisiin auton hinta ja sitten lisättäisiin kaikki liikekulut, on aiheeton. Maahantuoja määrää ohjevähittäishinnan, johon saadaan lisätä kohtuulliset, todellisiin kuluihin perustuvat toimituskulut. Maahantuojan ilmoittamasta ohjevähittäishinnasta lasketaan prosenttimääräinen piirimyyntipalkkio. Piirimyyjän tehtävä on sopeuttaa omat kulunsa tämän palkkion sisälle.

Ainoastaan noin viisi prosenttia uusista autoista myydään käteisellä. Noin 95 prosentissa tapauksia myyjä ottaa vaihdossa asiakkaalta vaihtoauton. Voidaan sanoa, että autoalalla kilpailu käydään korostetusti vaihtoautojen hinnoittelussa.

On tärkeätä, että ajoneuvoja voidaan markkinoida yhteisilmoittelulla asiakkaille. Erittäin tärkeätä on myös, että ilmoittelussa voidaan kertoa ajoneuvon hinta mahdollisimman yksiselitteisesti. Paitsi että hintailmoittelu pitää kuluttajan tietoisena hintatasosta, se on keskeinen syy myös eri automerkkien väliselle kilpailulle.

Kaikissa Suomen General Motors Oy:n piirimyyjien tiloissa ajoneuvoilla on hinta toimituskuluineen selvästi näkyvillä. Tätä hinnan ilmoittamisvelvollisuutta yhtiö on myös oman verkostonsa piirimyyjille teroittanut. Kuluttaja on näin ollen täysin selvillä siitä, millä ehdoin liike kutakin ajoneuvoa myy.

Katsottaessa lehti-ilmoittelua voidaan todeta, että autoalalla ilmoittelu tapahtuu yleisesti samassa muodossa kuin Suomen General Motors Oy:n ilmoittelu. Sellainen hintamerkintäasetuksen soveltamiskäytäntö, joka sopii hyvin esim. elintarvikekauppaan, ei välttämättä sovellu lainkaan esim. autokauppaan. Tästä on osoituksena alan lehti-ilmoittelu. Autoala on myös ottanut yhteyttä kauppa- ja teollisuusministeriöön kuluttajan kannalta mahdollisimman edullisen ja hyödyllisen markkinointisäännöstön toteuttamiseksi ja mainonnan ohjeiden selventämiseksi.

KSL:n markkinointisäännösten tavoite turvata kuluttajalle tarpeelliset ja asianmukaiset tiedot kulutustavararoista ja palveluista toteutuu vain, jos asiakkaalle ilmoitetaan auton ohjevähittäishinta. Vain näin asiakkaalla on todella mahdollisuus tarkistaa, että paikallinen piirimyyjä käyttää hinnoittelun pohjana oikeaa hintaa. Mikä sitten on lopullinen tuotteesta maksettu hinta, on yksittäisen hintaneuvottelun tulos. Ohjehintaan lisättävien toimituskulujen osalta on aina Opel -liikkeessä selvästi esitetty ja eritelty, mitä se sisältää, aivan kuten HMA:n 2 pykälässä edellytetään. Näillä perusteilla yhtiö katsoo KA:n vaatimuksen aiheettomaksi.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Autobest Oy harjoittaa mm. autojen vähittäiskauppaa. Suomen General Motors Oy harjoittaa autojen maahantuontia ja tukkukauppaa.

Autobest Oy on julkaissut Sanomalehti Keskisuomalaisessa 23.5.1989 automainoksen, jossa on mainostettu mm. uusia Opel merkkisiä autoja. Niiden hinnat on ilmoitettu seuraavasti: "Opel Kadett --- Alk. 72.400,-, Opel Vectra --- Alk. 105.800,--- Opel Omega --- Alk. 163.400,--- Opel Senator --- Alk. 315.000,- (Ovh. satamassa)". Mainittuihin hintoihin on lisätty rahti- ja toimituskulut.

Suomen General Motors Oy on julkaissut Keskisuomalaisessa 21.1.1991 mainoksen, jossa on mainostettu uusia Opel merkkisiä autoja siten, että niiden hinnat on ilmoitettu "Hinnat alk.". Mainoksen alareunassa on mainittu neljän vähittäismyyjän nimi, mm. "Autobest Oy, Lohikoskentie 70, Jyväskylä". Myös tässä mainoksessa mainittuihin hintoihin on lisätty vähittäismyyjien myymälässä rahti- ja toimituskulut.

KSL:n 2 luvun 7 §:n 1 mom:n mukaan markkinointia tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta mainitun 2 luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Markkinatuomioistuin on mm. ratkaisussaan 1985:1 katsonut, että tällaisena elinkeinonharjoittajana on pidettävä myös elinkeinonharjoittajaa, jonka lukuun markkinointi tapahtuu. Koska Keskisuomalaisessa 21.1.1991 julkaistussa mainoksessa on ilmoitettu myös vähittäismyyjä Autobest Oy, markkinointi on tapahtunut myös Autobest Oy:n lukuun.

Hintamerkintäasetuksen (Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 9/89) 2 §:n mukaan kulutushyödykkeen hinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Hintamerkintäasetuksen 3 §:n mukaan kun vähittäiskauppias mainoksin markkinoi yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen hinta on samalla ilmoitettava.

Markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1983:4 ja 1990:20 perusteluissa on lausuttu mm. seuraavaa: "Tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. --- Markkinatuomioistuin katsoo, että hyödykkeen kokonaishinta on markkinoinnin hintailmoitelussa ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla."

Ratkaisun 1988:7 perusteluissa markkinatuomioistuin lausui mm. seuraavaa: "Kokonaishinnan selkeä esittäminen on omiaan helpottamaan kuluttajan hintavertailuja. Vaatimus kokonaishinnan selkeästä esittämisestä koskee kaikkea markkinointia, jossa esitetään yksilöityjä hintatietoja."

Keskisuomalaisessa 23.5.1989 julkaistussa Autobest Oy:n mainoksessa on sanallisesti lueteltu mainostettavat automallit. Opel Kadett, Opel Vectra ja Opel Omega. Niille kullekin on ilmoitettu "alkaen" -hinnat. Opel Senator mallin hintana on ilmoitettu satamassa perittävä hinta.

Mainoksessa ei ole ilmoitettu mainostettujen autojen kokonaishintaa Autobest Oy:n myymälässä. Kuluttaja saa Autobest Oy:n mainoksesta kuvan, että siinä mainittujen Opel Kadett, Opel Vectra ja Opel Omega automallien hinnat ovat ne, joita mainostajan myymälässä kyseisistä automalleista peritään. Mainoksessa Opel Senator automallin hinnaksi "satamassa" ilmoitetusta hinnasta kuluttaja ei voi päätellä, mikä po. automallin hinta on Autobest Oy:n vähittäismyyntipaikassa. Kaikkiin mainoksessa ilmoitettuihin po. hintoihin lisätään Autobest Oy:n vähittäismyymälässä rahti- ja toimituskulut. Mainos on ollut hintatiedoiltaan puutteellinen.

Autobest Oy on markkinoinut kuluttajille yksilöityjä automalleja, ilmoittamatta selkeästi kuluttajalta perittävää yksilöidyn auton myyntihintaa myyntipaikassaan. Menettely on ollut hintamerkintäasetuksen vastaista ja kuluttajien kannalta sopimatonta.

Keskisuomalaisessa 21.1.1991 julkaistussa Suomen General Motors Oy:n mainoksessa on sanallisesti ja kuvassa yksilöity automallit Opel Kadett ja Opel Vectra. Mainoksessa on mainittu näiden Opel automallien "alkaen" -hinnat luetellen kuusi eri moottoritilavuutta ja vastaavasti kuusi eri hintaa.

Kun mainoksessa on mainittu neljä po. autojen vähittäismyyjää, mainos on omiaan antamaan kuvan, että siinä luetellut "alkaen" -hinnat ovat näissa vähittäismyyntipaikoissa perittäviä hintoja. Hintoihin lisätään kuitenkin kaikissa näissä vähittäismyyntipaikoissa rahti- ja toimituskulut. Ilmoitettuihin "alkaen" hintoihin rahti- ja toimituskuluina lisättävät määrät ovat eri vähittäisliikkeissä erilaiset.

Mainoksessa ei ole mainittu siinä yksilöityjen autojen markkamääräistä kokonaishintaa nimetyissä vähittäismyyntipaikoissa. Mainoksesta ei myöskään ilmene, että "alkaen" hintoihin lisätään rahti- ja toimituskuluja. Kuluttaja ei voi laskea eri vähittäismyyntipaikoissa perittävää kokonaishintaa. Mainos on ollut hintatiedoiltaan puutteellinen.

Suomen General Motors Oy on markkinoinut kuluttajille yksilöityjä automalleja, autoja myyvän vähittäismyyjän nimen mainiten, ilmoittamatta selkeästi kuluttajalta perittävää yksilöidyn auton hintaa vähittäismyyjän myymälässä. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

KA ei ole vaatinut Autobest Oy:lle määrättävän kiellon tehostamista uhkasakolla. Autobest Oy on toukokuusta 1989 lukien omassa markkinoinnissaan ilmoittanut markkinoimiensa autojen oikeat kokonaishinnat myymälässään. Markkinatuomioistuin katsoo, että Autobest Oy:lle määrättävän kiellon tehosteeksi ei ole tarpeen asettaa uhkasakkoa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää

1. Autobest Oy:tä markkinoimasta kuluttajille yksilöityä autoa, ilmoittamatta samalla selkeästi, mikä on auton myyntihinta yhtiön liiketoimipaikassa, ja

2. Suomen General Motors Oy:tä sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla markkinoimasta kuluttajille yksilöityä autoa, vähittäismyyjän nimen mainiten, ilmoittamatta samalla selkeästi, mikä on auton myyntihinta vähittäismyyjän liiketoimipaikassa.

Kieltoja on noudatettava 1.7.1992 lukien.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Antila-Rantanen, Kortekangas, Maijala ja Mustonen

---

[SV]

KO mot Autobest Oy och Suomen General Motors Oy. Fråga om angivande av totalpriset på en till konsumenterna marknadsförd nyttighet.

Konsumenten fick av Autobest Oy:s reklam den bilden att priset på de däri nämnda bilmodellerna var de, som uppbars för ifrågavarande bilmodeller i annonsörens affär. Ur det för en bilmodell som pris angivna priset "i hamnen" kunde konsumenten inte slutleda vad ifrågavarande bilmodells pris var i Autobest Oy:s detaljförsäljningslokal. Till alla i reklamen angivna priser lades i minutaffärerna frakt- och leveranskostnader. Reklamen var bristfällig vad prisinformationen beträffar.

I Suomen General Motors Oy:s reklam hade det inte nämnts de däri individualiserade bilarnas totalpris i mark i de i reklamen angivna minutförsäljningsställena. Ur reklamen framgick det ej heller att till "från" priserna lades frakt- och leveranskostnader. Konsumenten kunde inte räkna ut det totalpris, som uppbars på de olika minutaffärsställena. Reklamen var bristfällig vad prisinformationen beträffar.

KSL_2_kap_1_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Autobest Oy med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 6 och 7 § samt prismärkningsförordningen 2 och 3 § förbjudes att i tidningsannonsering eller annan till konsumenterna riktad marknadsföring i ord eller bild erbjuda specificerade bilmodeller, såvida det inte samtidigt klart och entydigt angives vad som är bilens försäljningspris, iklusive frakt och leveranskostnader, på Autobest Oy:s affärsställe.

KO har yrkat att Suomen General Motors Oy med stöd av KSL 2 kap. 1, 6 och 7 § samt prismärkningsförordningen 2 och 3 § vid vite förbjudes att ensamt eller i samarbete med distriktsförsäljarna planera eller genomföra tidningsannonsering eller annan till konsumenterna riktad marknadsföring, där det i ord eller bild specificeras en bilmodell och anges distriktsförsäljare, som säljer bilen, såvida det inte samtidigt klart och entydigt anges vad som är bilens försäljningspris inklusive frakt och leveranskostnader på distriktsförsäljarens affärsställe.

Autobest Oy, som idkar minutförsäljning av bilar, hade bl.a. i april 1989 erbjudit nya specificerade bilmodeller i tidningsannonser på så sätt att det där inte angavs bilens totalpris på Autobest Oy:s affärsställe, utan det till det angivna priset ytterligare skulle läggas leverans och andra dylika kostnader. Likaså annonserade Autobest Oy i maj 1989 bl.a. i tidningen Keskisuomalainen Opel Sanator till riktminutpris från 315 000 mark fritt hamnen. I reklamen fattades fortfarande uppgift om vad priset var i Autobest Oy:s affär. Motsvarande marknadsföring fortsatte i januari 1991, då det i annonser i bl.a. Keskisuomalainen angavs att de annonserade bilarnas priser var från exempelvis Opel Kadett 1.4i Kat 73 500.. Av tidningsannonserna hade åtminstone den senaste planerats av importören Suomen General Motors.

Enligt den av Suomen General Motors lämnade förklaringen till de i tidningsannonserna angivna priserna "Distriktsförsäljaren naturligtvis dessutom debiterar kunden frakt och andra leveranskostnader enligt de faktiska kostnaderna. 'Undertecknarna' av den ifrågavarande annonsen är fyra Opeldistriktsförsäljare i mellersta Finland, vilka alla har olika fraktkostnader från importhamnen till distriktsförsäljarens ort." Ifrågavarande priser avser alltså bilmodellens pris i importhamnen. Till detta pris skall ytterligare läggas de frakt och andra leveranskostnader, som leveransen på affärsorten förorsakar de i annonsen som "undertecknare" angivna distriktsförsäljarna, såsom Autobest Oy.

I den tidningsreklam, som ligger till grund för ansökan, anges de distriktsförsäljare, som säljer specificerade bilmodeller och modellernas priser, exempelvis Autobest Oy, Lohikoskentie 70, Jyväskylä Opel Kadett 1.41i Kat, 73 500,-. Konsumenten får av annonsen det intrycket att det i annonsen angivna priset är det, som han i bilaffären får betala för bilen. Till alla de i annonsen angivna priserna adderas emellertid frakt- och leveranskostnader på distriktsförsäljarens ort. Först därefter får man det försäljningspris, som bilaffären uppbär av konsumenten.

För konsumentens inköpsbeslut är det emellertid viktigt att konsumenten redan ur reklamen känner till vilket pris han kommer att få betala i affären. Detta är speciellt viktigt då det rör sig om en dyr konsumtionsförnödenhet såsom en bil. Sett ur konsumentens synvinkel är frakt- och leveranskostnader en del av bilens försäljningspris precis som andra kostnadsposter. Om man vill driva uppställningen till sin spets skulle man också kunna föreställa sig att alla detaljhandlarens affärsomkostnader droges bort från det i reklamen angivna priset och dessa ersattes genom att ange: "+ leverans- och administrationskostnader." Detta skulle emellertid knappast anses vara sakenligt av någon.

Enligt Autobest Oy:s förklaring har den reklam, som ligger till grund för ansökan, utformats och genomförts av Suomen General Motors Oy. Enligt KSL 2 kap. 7 § ansvarar den för reklamen, för vars räkning reklamen sker eller som får den därur härrörande ekonomiska vinningen. Enligt stadgandet riktas förbudet mot den, som beställt marknadsföringen, vilket skall anses (RP 8/1977 sid. 29) vara den, för vars omedelbara räkning marknadsföringsåtgärden verkställes.

I reklamen anges Suomen General Motors Oy (GM) och distriktsförsäljare, såsom Autobest Oy. Suomen General Motors Oy har planerat och genomfört marknadsföringsåtgärderna för distriktsförsäljarnas räkning med avsikt att främja försäljningen av Opel-bilarna. Den ur reklamen härledda ekonomiska nyttan tillfaller Suomen General Motors Oy och de i annonsen nämnda distriktsförsäljarna. Marknadsföringen göres för såväl distriktsförsäljarnas som Suomen General Motors Oy:s omedelbara räkning. Suomen General Motors är i egenskap av importör av bilmodellerna den i KSL 2 kap. 7 § avsedda beställaren av marknadsföringen och därför ansvarig för att reklamens innehåll är lagenligt.

Med stöd av bemyndigandestadgandet i KSL 2 kap. 6 § har förordningen om prisinformation vid marknadsföring av konsumtionsnyttigheter 15.2.1989 (prismärkningsförordningen, PMF) utfärdats. Syftet med marknadsföringsreglerna i KSL är att tillförsäkra konsumenterna tillräcklig och vederbörlig information om konsumtionsvaror och -tjänster. Motsvarande princip kan härledas även ur prismärkningsförordningen, med vars hjälp man försökt trygga nödvändiga prisuppgifter om konsumtionsnyttigheter och på så sätt öka konsumenternas prismedvetenhet och möjligheter att göra vederbörliga prisjämförelser. I motiveringspromemorian fastställes att man i marknadsföringen fortfarande också vad beträffar information om priser och betalningar tillämpar reglerna om marknadsföring i KSL 2 kap.

Enligt 1 § PMF, som behandlar förordningens tillämpningsområde, avser förordningen prisinformation vid marknadsföring av sådana konsumtionsnyttigheter, som avses i KSL. Utanför tillämpningsområdet förblir därför sådan marknadsföring, som riktar sig till andra än konsumenter, exempelvis en produkts återförsäljare.

Enligt PMF:s andra paragrafs allmänna tydlighetsregel skall en konsumtionsnyttighets pris vid marknadsföring uppges på ett klart och entydigt sätt som konsumenten lätt kan se och förstå.

I PMF:s tredje paragraf stadgas om skyldigheten att ange priset vid marknadsföring av individualiserad konmumtionsnyttighet till konsumenter genom reklam eller på något annat motsvarande sätt. Skyldigheten åligger minuthandlare eller andra näringsidkare, som verkar på samma sätt som minuthandlare, samt företagare inom servicenäringar. I motiveringspromemorian preciseras regeln sålunda att i de fall då en tillverkare, importör eller grossist marknadsför konsumtionsnyttighet till konsumenter kan priset lämnas oangivet endast i de fall då ifrågavarande näringsidkare inte säljer nyttigheten för direkt konsumtion. Då det gäller detaljhandlare eller sammanslutningar dem emellan, såsom detaljhandelskedjor, skall priset anges i reklamen. I motiveringspromemorian bäres ansvaret för att prisinformationen finns med i reklamen i första hand av den som annonsör verkande näringsidkaren.

I motiveringspromemorian avses med individualiserad konsumtionsnyttighet en i bild eller ord specificerad vara eller tjänst, som konsumenten uttryckligen associerar med den nyttighet, för vilken reklamen göres. Beträffande nyttigheter, där det förutom grundmodellen finns flera olika modeller att få och dessa prissättes bl.a. genom tillägg till grundmodellens pris, skall man då man bedömer prisinformationen utgå från vad konsumenten associerar med det som annonseras.

Med det pris, som skall anges, avses i motiveringspromemorian det pris, som i handeln uppbäres för nyttigheten. Vid marknadsföring av bilar måste detta anses avse det pris, som av konsumenten på minuthandelsplatsen uppbäres för en i reklamen individualiserad bilmodell.

Då en bilaffär säljer bilar direkt till konsumenter är den i egenskap av detaljhandlare skyldig att i marknadsföringen klart och entydigt ange det pris, som affären av konsumenten uppbär för bilen. Bilaffärens ansvar såsom detaljhandlare för prisinformation i reklamen ändras inte därför att reklamen planerats på något annat håll, exempelvis av importören, då det vid marknadsföring av en individualiserad bilmodell har angivits en bilaffär. Detaljhandlaren ansvarar då vid sidan av importören för att reklamens innehåll är lagenligt.

I tidningsreklamen har det angivits distriktsförsäljare av Opel-bilar, såsom svaranden Autobest Oy. I egenskap av detaljhandlare är Autobest Oy skyldigt att i marknadsföringen enligt PMF 2 och 3 § klart och entydigt ange vad som är bilens pris inklusive frakt- och leveranskostnader på Autobest Oy:s affärsställe, d.v.s. ange det pris, som konsumenten betalar då han köper en bil på Autobest Oy:s affärsställe. Även om Autobest Oy egentligen inte varit en aktiv samarbetspart, utgör detta inte en omständighet, som befriar distriktsförsäljaren från att lämna prisinformation i enlighet med prismärkningsför ordningen. I motiveringspromemorian fastställes det uttryckligen att priset skall anges även i detaljhandlares gemensamma annonser.

Det fall, som här behandlas, avser importörens och distriktsförsäljarnas samannonsering. Problemet har uppstått genom att det i reklamen i strid mot KO:s ståndpunkt utelämnas information om vad den annonserade bilmodellens pris inklusive fraktoch leveranskostnader är på de olika distriktsförsäljarnas affärsställen.

Det måste därtill anses att Suomen General Motors Oy:s och Autobest Oy:s marknadsföring, där de erbjuder individualiserade bilmodeller åt konsumenterna utan att informera om dessas totalpriser, är ur konsumenternas synpunkt otillbörlig och därför också strider mot stadgandet i KSL 1 §. Marknadsdomstolen har i sina avgöranden 1981:13 och 1988:7 ansett det föreligga ett ur konsumenternas synpunkt otillbörligt förfarande, då en nyttighets totalpris inte har angivits.

Syftet med att på grundval av KSL och PMF yrka på förbud är att förhindra att den som lagstridig ansedda marknadsföringsåtgärden fortsätter eller upprepas. Suomen General Motors Oy har i egenskap av importör en sådan ställning gentemot distriktsförsäljarna att det förmår inverka på marknadsföringens lagenlighet.

Att förbudet med stöd av KSL och PMF riktas mot såväl importören Suomen General Motors Oy som distriktsförsäljaren Autobest Oy är såsom prejudikat speciellt viktigt. Genom ett förbud enligt ansökan förhindras det att PMF kan kringgås genom att minutaffären använder sig av importörens namn för att undgå att ange priset. Då Autobest Oy enligt egen uppgift i egna tidningsannonser och i affischer och prislistor i affären använder bilarnas verkliga pris i Jyväskylä, föreligger det ett sådant särskilt skäl att underlåta att utsätta vite, som avses i KSL 7 §.

AUTOBEST OY:S BEMÖTANDE

Autobest Oy har bestridit att bolaget är ansvarigt för den reklam, som ansökan avser. Bolaget har bestridit att ifrågavarande marknadsföring skulle strida mot KSL eller prismärkningsförordningen eller vara ur konsumenternas synpunkt otillbörlig. Bolaget har yrkat att ansökan förkastas.

Tolkningen av prismärkningsförordningen har inte varit entydig och praxis varierar fortfarande beroende på orten och försäljningsorganisationen. I egenskap av distriktsrepresentant har bolaget enligt det ingångna avtalet förbundit sig att i marknadsföringen genomföra de anvisningar som huvudmannen, Suomen General Motors Oy, lämnar. Grund för prissättningen av de bilar, som bolaget representerar, har under lång tid i hela landet varit ett enhetligt "riktpris fritt importhamnen".

Jyväskyläs konsumentrådgivare skickade 18.4.1989 KO:s meddelande med anvisningar rörande prisinformation till Autobest Oy. Bolaget informerade Suomen GM om saken och fick veta att Bilimportörerna rf och KO:s byrå håller på med att finna en ändamålsenlig lösning på frågan. Inom bolaget antogs det att det skulle uppnås en vettig tolkning, då övervakningsmyndigheten erhöll vederbörlig information i ärendet. Av denna anledning tillämpade bolaget tidigare informationspraxis. I tidningsannonserna användes då för tiden s.k. "hamnpris" och i affärslokalen och i prislistor för kunderna angavs pristillägget för leveranskostnader.

Då KO:s byrå i ett 10.7.1989 daterat brev ånyo uppmärksamgjorde på samma sak ändrade bolaget sin informationspraxis. Bolaget har efter 10.7.1989 såväl i sin egen annonsering som i affischer i affärslokalen och i prislistor använt sig av bilarnas faktiska pris i Jyväskylä. Bolaget har alltså handlat exakt enligt de erhållna tolkningsanvisningarna.

Suomen GM har härefter i sina egna annonser använt "hamnpriser" i samband med Autobest Oy:s namn. Autobest Oy kan inte vara ansvarigt för något, som bolaget inte gjort.

Bolaget motsätter sig ett meddelande av marknadsföringsförbud på ovan angivna grunder. Om ett marknadsföringsförbud meddelas skulle marknadsdomstolen inge den bilden att bolaget kontinuerligt skulle ha ägnat sig åt prisinformation i strid mot förordningen. Det vore en mot sanningen stridande bild.

KO:s byrå har beviljat Helsingin Sanomat en intervju i detta ärende, där Autobest Oy:s namn nämnes. I den 9.10.1991 publicerade nyheten kvarstår på grund av det där lämnade bredvidmaterialet en sådan bild att Autobest Oy skulle ha i strid mot lagen upprepat underlåtit att i sin annonsering nämna den specificerade bilens entydiga totalpris. Marknadsdomstolen är som namnet anger ett organ, där KO bör jämställas med åklagarmyndigheten. Bolaget anser den under det att ärendet prövas lämnade informationen för sin del vara otillbörlig rättstillämpning, i synnerhet som KO kände till att bolagets verksamhet efter det att erinran mottagits var i enlighet med förordningen. Marknadsdomstolen borde uppmana KO att korrigera denna vilseledande information.

GM har hållit försäljningsmarginalerna på bilar och reservdelar låga och stabila såväl för egen som för distriktsförsäljarnas del. Många importörer sätter bilens pris lågt och beräknar ett mångdubbelt högre bidrag på reservdelarna. Ett annat vanligt förfarande är att sätta priset på en ny bil högt med stor marginal och sedan ge stora rabatter eller skenbara finansieringsförmåner eller andra kombinerade fördelar. GM distribuerar i Finland samma mängd bilar med väsentligt mindre antal personer och lägre kostnader i jämförelse med många konkurrenter.

SUOMEN GENERAL MOTORS OY:S BEMÖTANDE

Suomen General Motors Oy har bestridit att dess marknadsföring skulle strida mot KSL eller prismärkningsförordningen eller vara otillbörlig mot konsumenterna och yrkat att ansökan förkastas.

Enligt lagstiftningen kan en importör vid marknadsföring av fordon meddela fordonets pris eller underlåta att göra detta. Då priser anges kan importören ange priset fritt hamn, exempelvis 100 000 mk + leveranskostnader. Om importören i egenskap av grossist i samma sammanhang informerar om hela sin distriktsförsäljarorganisation har konsumentmyndigheterna tolkat ifrågavarande annons som en minuthandlareannons, varvid priset på fordonet bör anges för varje ort, där de i annonsen nämnda distriktsförsäljarna säljer produkten, inklusive leveranskostnaderna. Om det i annonsen nämnes 40 distriktsförsäljare, skulle det betyda att det också anges 40 olika priser. För leveranskostnadernas del kan man konstatera att de på olika orter i Finland ligger mellan 1 000 och 2 000 mark. Leveranskostnadernas andel av priset på en genomsnittlig bil, d.v.s. till priset 100 000 mark, blir därför i storleksordningen 1 - 2 procent, och variationerna mellan norra och södra Finland är ytterligare mindre än så.

Det enklaste sättet att klara av problemet vore att komma överens om att leveranskostnaderna vore lika stora över hela landet. Konkurrensombudsmannen har emellertid i flera ställningstaganden strävat därhän att man av kunderna uppbär de verkliga kostnaderna och härvid bör det också lämnas möjlighet att själv hämta fordonet för att spara transportkostnaderna.

Det är en tolkningsfråga om man kan anse att det, då en importör i en annons också meddelar en förteckning på minutförsäljarna, utgör en sådan annons för minuthandlarnas produkter, som avses i prisförordningen. Även KO konstaterar att en tillverkare, importör eller grossist inte vid marknadsföring av konsumtionsförnödenheter till konsumenter behöver ange priset, såvida vederbörande näringsidkare inte säljer nyttigheten för direkt konsumtion. Suomen General Motors Oy marknadsför inte produkterna direkt till konsumenterna.

KO yrkar dock att varje specificerad bilmodells pris skall anges inklusive frakt- och leveranskostnader hos var och en av de i reklamen nämnda detaljförsäljningsorterna. Yrkandet leder till ett helt olidligt förhållande. När annonsutrymmet minimeras för att spara kostnader (= till kundens fördel) genom att importörens s.k. takreklam förenas med uppräknande av de platser, där bilarna säljes, kommer man till ett läge, där prisuppgifter avseende olika orter/affärer skulle taga större plats än själva reklamen och kostnadsbesparingen försvinner.

Som exempel kan tagas den av KO anförda Opel-reklamen. Om man i reklamen tydligt skulle ange alla de sex Opel-modellernas priser på fyra olika orter, inklusive frakt- och leveranskostnader, skulle distriktsförsäljarnas andel av hela annonsen stiga från c:a 10 % till minst 40 %, eftersom det för varje distriktsförsäljare skulle anges sex riktpris med tillägg av sex leveranskostnader, vilket innebär sammanlagt sex "slutliga" priser, d.v.s. inalles 18 prisuppgifter för varje distriktsförsäljare. Sammanlagt bleve det 72 prisuppgifter. Härigenom skulle reklamens uppmärksamhetsvärde knappast öka, men kostnaderna nog.

Ett ännu sämre resultat kommer man till om man gör samma kalkyl beträffande annonsen i Pohjalainen 6.5.1991. I denna annons har det angivits från-priser för tio bilar och informerats om sex affärer i distrikt, där ifrågavarande bilar kan köpas. I denna annons är distriktsförsäljarnas andel mindre än 8 % av totalutrymmet. Om priserna skulle anges på yrkat sätt, komme det i annonsen att anges 3 x 10 x 6, d.v.s. sammanlagt 180 priser. Annonsen skulle knappast längre rymmas på en tidningssida. Man skulle förstås kunna lämna distriktsförsäljarnas namn bort från annonsen, men detta torde inte vara i konsumenternas intresse.

Bilhandeln försöker med kraft reducera marknadsföringskostnaderna. En samannonsering, där importören informerar om sitt distriktsförsäljarnät, är både ur kundens synpunkt viktig och även mera ekonomisk än av var och en av distriktsförsäljarna genomförd särannonsering. Dessutom är en sådan annonsering, där det för varje ort för sig anges fordonets pris inklusive leveranskostnader, d.v.s. ungefär 40 - 50 olika priser, omöjlig och den tjänar säkerligen ej heller konsumenternas intresse. Prisinformation i marknadsföringen är speciellt viktig då det gäller sådana konsumtionsvaror, som är dyra och konsumenten sällan köper, kanske med 3 - 5 års mellanrum. Prisinformationen ger i sådana fall en bild av den prisnivå olika produkter har, exempelvis bilar.

Då leveranskostnaderna är i stort sett lika höga för alla bilmärken i landets olika delar bör man inte överdriva leveranskostnadernas betydelse.

Importörers/distriktsförsäljares samannonsering har uppstått med kostnadsbesparingar för ögonen. Om en sådan centraliserad reklam förbjudes, föranleder detta konsumenterna att de redan nu höga priserna utsättes för höjningstryck. KO:s tillspetsning, att man skulle ange bilens pris och sedan addera alla affärsomkostnader, är obefogad. Importören bestämmer ett riktminutpris, till vilket får läggas skäliga, på verkliga kostnader grundade leveranskostnader. På det av importören angivna riktminutpriset beräknas en procentuell distriktsförsäljarersättning. Distriktsförsäljarens uppgift är att anpassa kostnaderna inom denna ersättning.

Endast ungefär fem procent av nya bilar säljes kontant. I ungefär 95 procent av fallen tar försäljaren en inbytesbil av kunden. Man kan säga att i bilbranschen konkurrensen utpräglat sker i form av prissättning på inbytesbilar.

Det är viktigt att fordon kan marknadsföras åt kunderna genom gemensamannonsering. Det är också mycket viktigt att det i annonsen kan informeras om fordonens pris på entydigast möjliga sätt. Förutom att prisinformationen håller konsumenten medveten om prisnivån, är den också en central orsak till konkurrensen olika bilmärken emellan.

I alla Suomen General Motors Oy:s distriktsförsäljares lokaler är fordonens pris inklusive leveranskostnader klart synliga. Denna skyldighet att ange priserna har bolaget också inpräntat hos distriktsförsäljarna i det egna nätet. Det är därför fullt klart för konsumenten på vilka villkor affären säljer de olika fordonen.

Då man betraktar tidningsannonseringen kan man kostatera att annonsering inom bilbranschen allmänt sker i samma form som Suomen General Motors Oy:s annonsering. En sådan tillämpningspraxis för prismärkningsförordningen, som väl passar exempelvis livsmedelshandeln, behöver inte alls nödvändigtvis passa för t.ex. bilhandeln. Detta framgår av branschens tidningsannonsering. Bilbranschen har också tagit kontakt handels- och industriministeriet för att åstadkomma ur konsumentens synvinkel möjligast förmånliga och nyttiga marknadsföringsregler och för att få klarhet beträffande anvisningarna för reklamen.

Syftet med KSL:s marknadsföringsstadganden, att tillförsäkra konsumenten nödvändig och vederbörlig information om konsumentvaror och -tjänster, förverkligas blott om kunderna meddelas bilens riktminutpris. Endast på så sätt har kunden en verklig möjlighet att kontrollera att den lokale distriktsförsäljaren använder det riktiga priset som grund för prissättningen. Vad som sedan blir det pris, som slutligen erlägges för produkten, beror på resultatet av den enskilda prisdiskussionen. För de leveranskostnaders del, som lägges till riktpriset, har de alltid i Opel-affärerna klart anslagits och det har specificerats vad de innehåller, just som det förutsättes i PMF 2 §. På dessa grunder anser bolaget KO:s yrkande vara obefogat.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Autobest Oy idkar bl.a. minuthandel med bilar. Suomen General Motors Oy idkar import av och grosshandel med bilar.

Autobest Oy har i tidningen Keskisuomalainen 23.5.1989 låtit införa en bilannons, där det göres reklam för bl.a. nya bilar av märket Opel. Dessas priser har angivits sålunda: "Opel Kadett --- Från 72 400,-, Opel Vectra --- Från 105 800,- --Opel Omega --- Från 163 400,- --- Opel Senator --- Från 315 000,- (Rmp fritt hamn)". Till de nämnda priserna har det lagts frakt- och leveranskostnader.

Suomen General Motors Oy har publicerat en annons i Keskisuomalainen 21.1.1991, där det gjorts reklam för nya bilar av märket Opel på så sätt att deras priser angivits "Priser fr.". I annonsens underkant har det nämnts fyra detaljisters namn bl.a. "Autobest Oy, Lohikoskentie 70, Jyväskylä". Även till de i denna annons angivna priserna har det lagts detaljaffärens frakt- och leveranskostnader.

Enligt KSL 2 kap. 7 § 1 mom. kan näringsidkare, som beställer eller företager marknadsföring, om det med hänsyn till konsumentskyddet är erforderligt, förbjudas att fortsätta sådan marknadsföring som strider mot stadgandena i sagda 2 kap. eller med stöd av dem utfärdade stadganden och bestämmelser, eller att upprepa sådan eller därmed jämförbar marknadsföring. Marknadsdomstolen har bl.a. i sitt avgörande 1985:1 ansett att såsom sådan näringsidkare skall också anses den, för vars räkning marknadsföringen sker. Eftersom det i den i Keskisuomalainen 21.1.1991 införda annonsen också har nämnts minuthandlaren Autobest Oy, har marknadsföringen skett också för Autobest Oy:s räkning.

Enligt prismärkningsförordningens (Förordning om prisinformation vid marknadsföring av konsumtionsnyttiheter 9/89) 2 § skall konsumtionsnyttigheters pris vid marknadsföring uppges på ett klart och entydigt sätt som konsumenten lätt kan se och förstå.

Enligt prismärkningsförordningens 3 § skall detaljhandlare, som genom reklam marknadsför individualiserad konsumtionsnyttighet till konsumenter, likaså samtidigt uppge nyttighetens pris.

Marknadsdomstolen har i motiveringarna för sina avgöranden 1983:4 och 1990:20 uttalat bl.a. följande: "Uppgiften om en nyttighets pris är av stor betydelse med tanke på konsumentens köpbeslut. --- Marknadsdomstolen anser, att totalpriset på en nyttighet i prisannonseringen vid marknadsföring skall anges på ett klart och tydligt sätt och i en för konsumenten lättbegriplig form."

I motiveringarna för avgörandet 1988:7 uttalade marknadsdomstolen bl.a. följande: "En klar angivelse av totalpriset är ägnad att underlätta konsumentens prisjämförelse. Kravet på ett klart angivande av totalpriset gäller all marknadsföring, där det anges preciserade priser."

I den av Autobest Oy i Keskisuomalainen 23.5.1989 införda annonsen har det i ord uppräknats de annonserade bilmodellerna, Opel Kadett, Opel Vectra och Opel Omega. För var och en av dem har det avgivits "från" -priser. Priset för modellen Opel Senator har angivits som det pris som uppbäres fritt hamnen.

I reklamen har det inte angivits de annonserade bilmodellernas totalpris i Autobest Oy:s affär. Konsumenten erhåller ur Autobest Oy:s reklam den föreställningen att de där nämnda priserna på modellerna Opel Kadett, Opel Vectra och Opel Omega är de, som i affären uppbäres för ifrågavarande bilmodeller. Ur det i reklamen för modellen Opel Senator nämnda priset "i hamnen" kan konsumenten inte sluta sig till det pris ifrågavarande bilmodell har i Autobest Oy:s detaljförsäljningslokal. Till alla de i ifrågavarande annonser angivna priserna adderas i Autobest Oy:s detaljförsäljningslokal frakt- och leveranskostnader. Reklamen har med avseende på prisinformationen varit bristfällig.

Autobest Oy har till konsumenter marknadsfört specificerade bilmodeller utan att klart ange det av konsumenten för en specificerad bil på försäljningsstället uppburna försäljningspriset. Förfarandet har varit otillbörligt gentemot konsumenterna.

I Suomen General Motors Oy:s i Keskisuomalainen 21.1.1991 införda annons har det i ord och bild individualiserats bilmodellerna Opel Kadett och Opel Vectra. I reklamen har dessa Opel-modellers "från" -priser nämnts med förteckning på sex olika cylindervolymer och motsvarande sex olika priser.

Då det i annonsen nämnes fyra detaljhandlare, som säljer ifrågavarande bilar, är annonsen ägnad att inge uppfattningen att de där förtecknade "från" - priserna är de priser, som uppbäres i dessa minutaffärer. Till priserna lägges emellertid i alla dessa affärer frakt- och leveranskostnader. De belopp för frakt- och leveranskostnader, som skall läggas till de angivna "från" -priserna, är olika i de olika detaljaffärerna.

I reklamen har det inte angetts de där specificerade bilarnas totala pris i mark i de nämnda detaljaffärernas lokaler. Ur reklamen framgår det inte heller att frakt- och leveranskostnaderna adderas till "från" -priserna. Konsumenten kan inte räkna ut de totalpriser, som uppbäres på de olika detaljförsäljningsplatserna. Reklamen har med avseende på prisinformationen varit bristfällig.

Suomen General Motors Oy har till konsumenterna marknadsfört specificerade bilmodeller, och med namn angett detaljister, som säljer bilarna, utan att klart ange det av en konsument för en specificerad bil uppburna priset i detaljisternas affärer. Förfarandet har varit otillbörligt mot konsumenterna.

KO har inte yrkat att det förbud, som utfärdas för Autobest Oy, skall förstärkas med vite. Autobest Oy har sedan maj 1989 i sin egen marknadsföring meddelat de korrekta totalpriserna i sin butik på de bilar bolaget marknadsför. Marknadsdomstolen anser att det inte är nödvändigt att förstärka det Autobest Oy meddelade förbudet med vite.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § rättvist att förbjuda

1. Autobest Oy att till konsumenterna marknadsföra individualiserade bilar utan att samtidigt klart ange vad bilens försäljningspris är på bolagets verksamhetsställe, och

2. Suomen General Motors Oy vid etthundratusen (100 000) marks vite att till konsumenterna marknadsföra individualiserade bilar, med angivande av detaljisternas namn, utan att samtidigt klart ange bilens försäljningspris på detaljhandlarnas affärsställen.

Förbuden skall iakttagas från 1.7.1992.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Tala, Aaltonen, Antila-Rantanen, Kortekangas, Maijala och Mustonen