Consumer protection court upholds penalty for misleading lottery-style marketing creating false chance of free goods.

KA vastaan Oy Miss Mary Ab (yhtiö). KA oli kieltänyt yhtiötä postimyyntimarkkinoinnissaan kuluttajille tekemästä tuotteen myyntitarjousta "voiton" muodossa tai muotoilemasta tarjousta muulla siihen rinnastettavalla tavalla siten, että se antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta. Yhtiön myöhemmässä luettelossa oli tarjousta, verrattuna KA:n kiellon kohteena olleeseen tarjoukseen, muutettu sillä tavoin, että "voiton" sijasta tarjottiin "etua" ja "voittonumeroiden" sijasta käytettiin neljää kuviosarjaa. Tarjous antoi kuitenkin kuvan, että kuluttajalle arvottaisiin yksi esitellyistä neljästä "edusta". Myös tämä myyntitarjous oli muotoiltu siten, että se antoi vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta. Yhtiö oli näin ollen rikkonut KA:n määräämää kieltoa. KA:n kiellon tehosteeksi asettama uhkasakko tuomittiin sen vuoksi maksettavaksi.

Yhtiö oli markkinoinnissaan antanut kuluttajille vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta. Tosiasiassa kysymys oli ollut peitellystä tavasta myydä toisaalta "etuja", toisaalta muita luettelon tuotteita. Kuluttajat olivat saaneet virheellisen kuvan tarjouksen luonteesta. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luku_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajaasiamiehestä annetun lain 10 §:n 2 momentin nojalla vaatinut, että hänen Oy Miss Mary Ab:lle 21.4.1988 antamansa kieltomääräyksen tehosteeksi asetettu viidenkymmenentuhannen (50 000) markan uhkasakko tuomitaan maksettavaksi.

Edelleen KA on vaatinut, että Oy Miss Mary Ab:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n ja kuluttajaasiamiehestä annetun lain 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tulevassa postimyyntimarkkinoinnissaan tarjoamasta tuotetta "voiton" muodossa tai muotoilemasta tarjousta muulla siihen rinnastettavalla tavalla siten, että se antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta.

Oy Miss Mary Ab on tammi ja helmikuussa 1991 jakanut postimyyntiluetteloa suureen osaan maata. Luettelon ensimmäisellä sivulla esitellään neljä "etua", joista kuluttaja saa yhden raaputettuaan oikeaa kuviosarjaa keskellä sivua olevan "yksikätisen rosvon" kuvasta. KA:lle lähetetyissä luetteloissa kuviosarja muodostuu kolmesta jokerista, ja se oikeuttaa saamaan timanttisormuksen. Ei ole syytä olettaa, että muissa luetteloissa olisi jokin muu kuviosarja. Saadakseen "voittonsa" "voittajan" edellytetään joko lähettävän 30 markkaa postituskuluista, tilaavan muita tavaroita vähintään 50 markalla tai toimittavan tilauskupongin (siis ei sitä luettelon sivua, jossa "yksikätinen rosvo" on) Birkabodeniin Maarianhaminaan.

Tammikuussa 1988 yhtiö oli vastaavalla tavalla jakanut koko maassa postimyyntiluetteloa, jossa vastaanottajaa kehotettiin raaputtamaan esille "voittonumeronsa". Jos numero täsmäsi jonkin mainitun voiton kohdalla olevien numeroiden kanssa, vastaanottaja "voitti" esineen, tässä tapauksessa kaulakorun. Mahdollisuus saada koru edellytti vastaavanlaisia toimenpiteitä kuin edellä mainitussa tapauksessa. Oy Miss Mary Ab:tä kiellettiin tulevassa postimyyntimarkkinoinnissaan tarjoamasta kuluttajille tuotetta "voiton" muodossa tai muotoilemasta tarjousta muulla siihen rinnastettavalla tavalla siten, että se antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta. Kieltoa tehostettiin 50 000 markan uhkasakolla, ja se perustui kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 7 §:ään sekä kuluttaja-asiamiehestä annetun lain 10 §:ään.

"Voittomahdollisuus" ei perustunut sattumaan, minkä vuoksi kyseessä oli peitelty tapa toisaalta myydä "voittoesinettä", toisaalta muita luettelon tuotteita. Vaikka kuluttajan "voitosta" maksama maksu ehkä kokonaisuudessaan menisi postikuluihin tms., se ei muuttaisi tilannetta kuluttajan kannalta. Hänen ei tarvitse ottaa kantaa siihen, mitä kuluja yritys kattaa hänen maksamillaan rahoilla. "Maksuton" vaihtoehto, jonka mukaan "voitto" voidaan noutaa myyntipaikasta Maarianhaminasta, merkitsee useimmille postimyyntiluettelon vastaanottajille todellista kustannusta, jonka suuruus ylittää muiden vaihtoehtojen kustannukset. Kuluttajat saavat virheellisen kuvan tarjouksen luonteesta, minkä vuoksi markkinointia on pidettävä sopimattomana ja KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisena.

Käsiteltävänä oleva tarjous on kaikilta olennaisilta osiltaan identtinen kieltoon johtaneen tarjouksen kanssa. Yhtiö on siis markkinoinnissaan rikkonut uhkasakolla tehostettua markkinointikieltoa.

Harkittaessa uhkasakon suuruutta on otettava huomioon, että 50 000 markan uhkasakko ei ole ollut tarpeeksi suuri, jotta se olisi estänyt ryhtymästä kiellettyyn markkinointiin.

KA ei ole ollut yhteydessä vastapuoleen käsiteltävänä olevan markkinointikampanjan aikana. Vuonna 1988 annettua kieltoa yhtiö ei vastustanut, vaan sitoutui noudattamaan sitä.

OY MISS MARY AB:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että se olisi rikkonut KA:n määräämää kieltoa, tai että sen markkinointi olisi sopimatonta, ja vaatinut KA:n hakemuksen hylkäämistä.

KA:n markkinointikiellon jälkeen yhtiö muutti postimyyntiluetteloaan siten, että siitä poistettiin maininta "voitosta". Uudessa luettelossa tarjottavasta hyödykkeestä käytetään nimitystä "etu", eli toisin sanoen "edun" saa ostaja, joka joko ostaa vähintään 50 markalla, lähettää postituskulut tai esittää kupongin Birkabodenissa Maarianhaminassa.

Uuden luettelon ensimmäiselle sivulle on painettu kaikki edun saamista koskevat ohjeet. Ohjeet käsittävät ostajan valittavissa olevat kolme eri vaihtoehtoa.

KA on esittänyt, että voittomahdollisuudet eivät riipu sattumasta, minkä vuoksi kyseessä olisi peitelty tapa myydä toisaalta voittoesinettä, toisaalta muita luettelon tuotteita. KA väittää myös, että ns. maksuton vaihtoehto, edun noutaminen Maarianhaminasta, merkitsee useimmille vastaanottajille todellista kustannusta, jonka suuruus ylittää muiden vaihtoehtojen kustannukset, ja että tämä mahdollisuus ei näin ollen ole realistinen. Todettakoon, että käsitettä "voitto" ei asianomaisessa yhteydessä luettelossa ylipäänsä käytetäkään; KA käyttää käsitettä "voitto" ilmeisenä päämääränään perustella aikaisemmin asetetun uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi. Jo 3 500 henkilöä on käyttänyt hyväkseen maksutonta vaihtoehtoa noutaa esine Maarianhaminasta. Tätä mahdollisuutta käyttäneet kuluttajat eivät asu Ahvenanmaalla, vaan muualla Suomessa. Postimyyntiluettelo on laadittu suomeksi ja tästä johtuen sitä on jaettu yksinomaan suomenkielisillä alueilla Suomessa, ei Ahvenanmaalla.

Vastaaja katsoo, että etu, jota niin moni paikallisiin asukkaisiin kuulumaton on käyttänyt hyväkseen, on realistinen vaihtoehto kuluttajalle saada esine joutumatta tilaamaan tarjottuja tavaroita. Kun kuluttajalla on jopa mahdollisuus saada etu postitse maksamalla ainoastaan postituskulut, jotka maksetaan vasta kuluttajan vastaanotettua edun, ei tätä voi pitää tarjotun edun myymisenä. Käytännössä tämä postitusmenettely merkitsee, että kuluttaja myös tämän vaihtoehdon osalta voi valita edun saamisen kuluitta. Maksamatta jääneitä postituskuluja ei peritä pakkokeinoin.

Kuluttajat eivät saa virheellistä kuvaa tarjouksen luonteesta. Etuesineen saamista koskevat ohjeet ovat nimenomaan luettelon ensimmäisellä sivulla, ja kuluttajat tuskin ymmärtävät väärin tämän edun tarkoituksen, jota kuluttajat suuressa määrin käyttävät hyväkseen ilman mikäänlaista vastikkeellista suoritusta. Vastaaja katsoo olevan tärkeää, että etu ei vie kuluttajan huomiota pois itse tuotteista, ts. postimyyntiluettelossa markkinoiduista tuotteista ja tavaroiden hinnoista. Mitään väärinkäsitystä ei voi syntyä uuden luettelon osalta, jossa etua koskeva tarjous on selkeästi erotettu postimyyntituotteiden markkinoinnista. Vastaaja katsoo, että luettelon tiedot ovat tältä osin yksiselitteisiä. Uusi luettelo ei ole identtinen aikaisemman, kieltoon johtaneen luettelon kanssa. Uudessa luettelossa olevia etua koskevia tietoja ei voi ymmärtää väärin.

Kyseessä oleva myyntiluettelo on suunniteltu identtiseksi ruotsalaisen ja norjalaisen luettelon kanssa. Ruotsissa on tuomioistuinkäsittelyssa todettu, että kampanja ei ole vastoin markkinointilakia. Norjassa eivät viranomaiset ole puuttuneet asiaan. Vastaajayhtiön kilpailijat Suomessa käyttävät identtisiä myyntikampanjoita, joihin ei tiettävästi ole puututtu.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Miss Mary Ab markkinoi mm. vaatteita kuluttajille. Yhtiö on tammikuussa 1988 jakanut kuluttajille postimyyntiluetteloa. Luettelon ensimmäisellä sivulla on kuva naishenkilöstä, joka huutaa "Hurraa, minä voitin!" Ensimmäisellä sivulla viitataan viimeiselle sivulle tekstillä "Saat voiton heti". Viimeisellä sivulla vastaanottajaa kehotetaan raaputtamaan esille "voittonumeronsa". Jos numero täsmäsi jonkun kolmen "voiton" alla olevan numeron kanssa, "voitti" vastaanottaja kuvassa olevan esineen. Joissakin luetteloissa tuli esille sama numero, ja se oikeutti saamaan kaulakorun, jonka arvoksi oli ilmoitettu 129 markkaa. Kahden muun "voiton" arvoiksi ilmoitettiin 14,50 ja 19,90 markkaa. Edellisellä sivulla todettiin, että saadakseen korun "voittajan" on vaihtoehtoisesti tilattava muita luettelon tavaroita luettelosta tai lähetettävä 15 markkaa varmennettuna sekkinä tai postivekselinä posti- ja pakkauskuluja varten. "Voiton" voi myös noutaa yhtiön konttorista Maarianhaminasta.

Yllä kuvatun markkinoinnin johdosta KA on 19.4.1988 määrännyt seuraavan kiellon:

"Kiellän Miss Mary Oy:tä vastaisessa postimyyntimarkkinoinnissaan kuluttajille muotoilemasta tuotteen myyntitarjousta "voitoksi" tai muotoilemasta tarjousta muulla tähän rinnastettavalla tavalla niin että se antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta.

Kieltoa tehostetaan viidenkymmenentuhannen (50 000) markan uhkasakolla."

KA:n kiellon perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

"Tarkasteltaessa Teidän "arpajaisianne"siten kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää eli sattumanvaraisena etuna, Teidän toimintanne on kuluttajansuojalain 2 luvun 5 §:n vastaista. Pykälässä kielletään sattumanvaraisen edun lupaaminen markkinoinnissa, jos edun saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Kuluttajanhan on mahdotonta saada etua suorittamatta 15 markkaa vastikkeena tai ostamatta toista tavaraa.

Kuitenkaan Teidän "arpajaisenne" eivät ole todellisuudessa sellaiset kuin mitä puhelimessa olette kertoneet. Tosin Te ette käytä sanoja "arpajaiset", "kilpailu" tms., mutta jo sana "voitto" vie ajatukset näihin ilmiöihin. Myös raaputusjärjestelmä on omiaan antamaan vaikutelman sattumanvaraisesta edusta. Sattumalla ei ole mitään tekemistä "voittomahdollisuuden" kanssa. Siksi tässä on kyseessä tuotteen myyminen arpajaisia muistuttavalla tavalla. Kuluttajalle on yhdentekevää, mitkä kulut hinnalla katetaan. Kuluttaja-asiamies on aikaisemassa käytännössään pitänyt tämän kaltaista markkinointia sopimattomana ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n vastaisena. Kuluttajat saavat nimittäin virheellisen kuvan tarjouksen luonteesta. Useat kuluttajat ovat hämmästyneet kun he puhelintiedusteluunsa ovat saaneet selvityksen, että itse asiassa sama numero on "raaputuspintojen" alla kaikissa luetteloissa."

Oy Miss Mary Ab ei ole vastustanut kieltoa annetussa määräajassa, jonka vuoksi kielto on astunut voimaan.

Yhtiö on tammi- ja helmikuussa 1991 jakanut uutta postimyyntiluetteloa kuluttajille. Tämä luettelo on ollut suomenkielinen. Luettelossa esitellään neljä "etua", joista jonkin saa se, joka raaputtaa oikean kuviosarjan keskellä luettelon ensimmäistä sivua olevasta "yksikätisestä rosvosta". Ensimmäinen sarja muodostuu kolmesta "jokerista" ja se oikeuttaa "päävoittoon", timanttisormukseen, jonka arvoksi ilmoitetaan 129 markkaa. Muiden luettelon samalla sivulla esiteltyjen etujen arvoiksi ilmoitetaan 19.90 markkaa, 24,50 markkaa ja 29,50 markkaa. Saadakseen "etunsa" kuluttajan on joko tilattava muita tavaroita vähintään 50 markalla, suoritettava 30 markkaa kuluista tai toimitettava tilauskuponki Birkabodeniin Maarinahaminaan.

Kuva "yksikätisestä rosvosta" ja neljästä eri "edusta" luettelon ensimmäisellä sivulla antavat vaikutelman arpajaisista. Kaikissa kuluttajille jaetuissa luetteloissa on "raaputuspinnan" alla sama kuvio, kolme "jokeria", joka oikeuttaa saamaan saman "edun", timanttisormuksen. Mahdollisuus saada "etu" ei näin ollen riipu sattumasta.

Jos kuluttaja "edun" saadakseen tilaa muita tavaroita vähintään 50 markalla, se merkitsee yhtiön tarjoamien tavaroiden ostamista. Jos kuluttaja tilaa "etunsa" postitse, hänen on maksettava 30 markkaa kuluja. Määrä ylittää tavalliset postikulut. Tilauskupongin esittäminen Birkabodenissa Maarianhaminassa edellyttää useimmilta luettelon vastaanottaneilta kuluttajilta matkaa Ahvenanmaalle. Tätä vaihtoehtoa ei voida pitää realistisena muille kuin yhtiön myyntipaikan lähistöllä asuville kuluttajille. Kuluttaja ei siis näin ollen ole voinut saada "etuaan" suorittamatta vastiketta jossain muodossa. Yhtiön luettelossa esitetty tarjous on todellisuudessa ollut tuoteiden myyntiä koskeva tarjous.

Verrattuna aikaisempaan, KA:n kiellon kohteena olleeseen tarjoukseen tarjousta on muutettu siten, että "voiton" sijasta tarjotaan "etua" ja "voittonumeron" sijasta käytetään neljää kuviosarjaa. Tarjous antaa kuitenkin kuvan, että kuluttajalle arvotaan yksi neljästä esitellystä "edusta". Yhtiön myyntitarjous on myös mainitussa luettelossa muotoiltu siten, että se antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta.

Yhtiö on näin ollen rikkonut KA:n määräämää kieltoa. KA:n kiellon tehosteeksi asettama 50 000 markan uhkasakko on sen vuoksi tuomittava maksettavaksi.

Yhtiö on kuvaamalla luetteloon Jackpotin, "yksikätisen rosvon" ja neljä "etua" antanut kuluttajille kuvan arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta. Itse asiassa kyseessä on ollut peitelty tapa myydä toisaalta "etuja", toisaalta muita luettelon tuotteita. Kuluttajat ovat saaneet virheellisen kuvan tarjouksen luonteesta.

Yhtiön on näin ollen postimyyntimarkkinoinnissaan, muotoilemalla tuotteen myyntitarjouksen tavalla, joka antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta, menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita KA:n Oy Miss Mary Ab:lle 19.4.1988 antaman kiellon tehosteeksi asetetun viidenkymmenentuhannen (50 000) markan uhkasakon maksettavaksi.

Lisäksi markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Oy Miss Mary Ab:tä postimyyntimarkkinoinnissaan tekemästä kuluttajille myyntitarjousta "voiton" tai sattumanvaraisen "edun" muodossa tai muotoilemasta tarjousta muulla tähän rinnastettavalla tavalla siten, että se antaa vaikutelman arpajaisista tai sattumanvaraisesta edusta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Henriksson, Kortekangas, Maijala, Mustonen ja Mäkinen, P.

Valitusosoitus

---

[SV]

KO mot Miss Mary Ab (bolaget). KO hade förbjudit bolaget att i sin postordermarknadsföring till konsumenter ge ett försäljningsanbud av en produkt formen av en "vinst" eller utforma anbudet på annat därmed jämförbart sätt så att det ger intryck av lotteri eller slumpartad förmån. I bolagets senare katalog hade anbudet, jämfört med det anbud, som varit föremål för KO:s förbud, förändrats på det sätt att det i stället för "vinst" erbjöds "fördel" och i stället för "vinstnummer" användes fyra sekvenser figurer. Anbudet gav ellertid bilden av att för konsumenten skulle utlottas en av de fyra presenterade "förmånerna". Även detta försäljningsanbud hade utformats på det sätt, att det gav intryck av ett lotteri eller en slumpartad förmån. Bolaget hade sålunda brutit mot det av KO utfärdade förbudet. Det av KO till förstärkande av förbudet utsatta vitet utdömdes därför till betalning.

Bolaget hade i sin marknadsföring givit konsumenterna intrycket av ett lotteri eller en slumpartad förmån. I själva verket hade det varit fråga om ett förtäckt sätt att sälja dels "förmånerna", dels andra av katalogens produkter. Konsumenterna hade fått en felaktig bild av anbudets karaktär. Marknadsföringen var otillbörligt mot konsumenterna.

KSL_2_kap_1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat, att ett vite på femtiotusen (50 000) mark som förelagts Oy Miss Mary Ab till förstärkande av förbud meddelat av konsumentombudsmannen den 21.4.1988, utdöms med stöd av 10 § 2 mom. lagen om konsumentombudsmannen till betalning.

KO har vidare yrkat att Oy Miss Mary Ab med stöd av 2 kap. 1 och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) och 6 § lagen om konsumentombudsmannen vid vite förbjuds att i sin framtida postordermarknadsföring ge ett försäljningsanbud av en produkt formen av en "vinst" eller utforma anbudet på annat därmed jämförbart sätt så att det ger intryck av lotteri eller slumpartad förmån.

Oy Miss Mary Ab har i januari och februari 1991 spritt en post orderkatalog i en stor del av landet. På katalogens första sida presenteras fyra "förmåner" av vilka någon tillfaller den som gnuggat fram den rätta sekvensen figurer ur en "enarmad bandit" mitt på sidan. I de exemplar av katalogen som kommit KO till handa utgörs sekvensen av tre jokrar och den berättigar till en diamantring. Det finns inte skäl att anta att någon annan sekvens skulle finnas i en annan katalog. För att "vinnaren" skall få sin "vinst" krävs antingen att han erlägger 30 mark i omkostnader, beställer andra varor för minst 50 mark eller företer beställningskupongen (alltså inte sidan med den "enarmade banditen") i Birkaboden i Mariehamn.

I januari 1988 hade företaget likaså spritt en postorderkatalog över hela Finland vari mottagaren uppmanades att gnugga fram sitt "vinstnummer". Om numret överensstämde med ett av numren under en av de förmälda vinsterna, "vann" mottagaren föremålet som i samtliga fall var ett halssmycke. Möjligheterna att få smycket förutsatte liknande åtgärder som de som nämnts ovan. Oy Miss Mary Ab förbjöds att i sin framtida postordermarknadsföring till konsumenter ge ett försäljningsanbud av en produkt formen av en "vinst" eller utforma anbudet på annat därmed jämförbart sätt så att det ger intryck av lotteri eller slumpartad förmån. Förbudet förstärktes med ett vite om 50 000 mark och baserade sig på 2 kap. 1 § och 7 § KSL samt 7 § och 10 § lagen om konsumentombudsmannen.

"Vinstmöjligheten" dikteras inte av slumpen, varför det är fråga om ett förtäckt sätt att sälja dels "vinstobjektet", dels andra av katalogens produkter. Att den avgift konsumenten åläggs erlägga för "vinsten" kanske i sin helhet går till att ersätta postningskostnader mm. förändrar inte läget ur konsumentens synvinkel. På honom ankommer det inte att ta ställning till vilka kostnader ett företag avser att täcka med hans betalning. Det "kostnadsfria" alternativet, d.v.s. att avhämta "vinsten" på försäljningsstället i Mariehamn är för de flesta mottagare av postorderkatalogen en faktisk utgift som till sitt belopp överstiger de andra alternativen. Konsumenterna får en felaktig bild av anbudets natur, varför marknadsföringen är att anse såsom otillbörlig och i strid med 2 kap. 1 § KSL.

Det nu aktuella erbjudandet är i alla väsentliga delar identiskt med det erbjudande som ledde till förbudet. Bolaget har alltså i sin marknadsföring brutit mot ett marknadsföringsförbud som är förenat med vite.

Vid prövningen av vitets storlek bör beaktas att ett vite på 50 000 mark inte har varit tillräckligt stort för att bolaget skulle avhålla sig från den förbjudna marknadsföringen.

KO har inte varit i kontakt med motparten angående den nu aktuella marknadsföringskampanjen. Motparten motsatte sig inte det år 1988 meddelade förbudet, utan förband sig att iaktta det.

OY MISS MARY AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att det skulle ha brutit mot KO:s förbud eller att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig och yrkat att KO:s ansökan måtte förkastas.

Efter KO:s marknadsföringsförbud ändrade bolaget sin postorderkatalog med att benämningen vinst avfördes. I den nya katalogen kallas det erbjudna för "etu" d.v.s. "fördel" som tillfaller köparen vid alternativt inköp om minst 50 mark, eller mot erläggande av postningskostnaderna eller mot företeende av kupongen i Birkaboden i Mariehamn.

I den nya katalogen har samtliga anvisningar för att erhålla en fördel tryckts på katalogens första sida. I anvisningarna förekommer de tre olika alternativen som köparen kan välja mellan.

KO har anfört att vinstmöjligheterna inte dikteras av slumpen, varför det vore fråga om ett förtäckt sätt att sälja dels vinst objektet, dels de övriga produkterna i katalogen. KO anser också att det s.k. kostnadsfria alternativet, att avhämta fördelen från Mariehamn, är för de flesta mottagare en faktisk utgift vars storlek överstiger de andra alternativen och att denna möjlighet således ej är realistisk. Det må konstateras, att begreppet "vinst" i sammanhanget överhuvudtaget ej framgår ur katalogen; begreppet "vinst" används av KO med det uppenbarliga syftet att motivera utdömande av tidigare förelagt vite. Den kostnadsfria möjligheten att avhämta objektet från Mariehamn har redan utnyttjats av 3 500 personer. Konsumenter som har utnyttjat denna möjlighet är inte bosatta i Åland, utan i de övriga delarna i Finland. Postorderkatalogen är uppsatt på finska och sålunda distribuerad enbart i de finskspråkiga delarna av Finland, inte på Åland.

Svaranden anser, att en fördel, som redan utnyttjats av så många personer som inte hör till den lokala befolkningen, är ett realistiskt alternativ för konsumenten att erhålla objektet utan att vara tvungen att beställa erbjudna varor. När konsumenten även har möjligheten att få fördelen per post mot enbart postningskostnader, vilka skall erläggas efter att konsumenten mottagit fördelen, kan detta inte anses vara ett sätt att sälja den erbjudna fördelen. I praktiken innebär detta postningsförfarande att konsumenten även i fråga om detta alternativ kan välja att erhålla fördelen kostnadsfritt. Någon indrivning av uteblivna postningskostnader förekommer ej.

Konsumenterna får inte en felaktig bild av anbudets natur. Anvisningar för att erhålla ett fördelsobjekt står uttryckligen på katalogens första sida och konsumenterna missuppfattar knappast avsikten med denna fördel, som konsumenterna i stor omfattning utnyttjat utan erläggande av något som helst vederlag. Svaranden anser det vara viktigt att fördelen ej drar konsumentens uppmärksamhet ifrån själva varan, d.v.s. de i postorderkatalogen marknadsförda produkterna, och varans pris. Någon missuppfattning är inte möjlig på basen av den nya katalogen, där erbjudandet av fördelen klart särskiljts ifrån marknadsföringen av postorderprodukterna. Svaranden anser att uppgifterna i katalogen härvidlag är entydiga. Den nya katalogen är inte identisk med den tidigare katalogen som ledde till förbudet. Uppgifterna om fördelen i den nya katalogen kan inte missuppfattas.

Ifrågavarande försäljningskatalogen är identiskt utformad med den svenska och norska katalogen. I Sverige har det i domstolsförfarande prövats att kampanjen ej strider mot marknadsföringslagen. I Norge har inte någon myndighetsreaktion ägt rum. Svarandebolagets konkurrenter i Finland använder sig av identiska försäljningskampanjer, vilka ej veterligen påtalats.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Miss Mary Ab marknadsför t.ex. kläder till konsumenter. Bolaget har i januari 1988 utdelat till konsumenter postorderkatalog. På katalogens första sida finns en bild av en dam, som utropar "Hurra, jag vann!" På första sidan hänvisas till sista sidan under texten "Vinst på direkten!" På sista sidan uppmanas mottagaren att gnugga fram sitt "vinstnummer". Om numret överensstämde med något nummer under en av de tre "vinsterna", "vann" mottagaren föremålet på bilden. På samtliga kataloger förekom samma nummer och det berättigade till ett halssmycke, vars värde hade uppgivits till 129 mark. De två andra "vinsterna" uppgavs vara värda 14,50 och 19,90 mark. På föregående sida konstateras, att för att erhålla smycket bör "vinnaren" alternativt beställa andra varor ur katalogen eller sända 15 mark med kryssad check eller postväxel för porto och emballagekostnader. "Vinsten" kunde även avhämtas från bolagets kontor i Mariehamn.

På grund av ovan beskriven marknadsföring har KO den 19.4.1988 utfärdat följande förbud:

"Jag förbjuder Miss Mary Oy att i sin framtida postordermarknadsföring till konsumenter ge ett försäljningsanbud av en produkt formen av en "vinst" eller utforma anbudet på annat därmed jämförbart sätt så att det ger intryck av lotteri eller slumpartad förmån.

Förbudet förstärks med ett vite om femtiotusen

(50 000) mark."

I motiveringarna för KO:s förbud sägs bl.a. följande:

"Betraktade man Ert "lotteri" för vad det vid första ögonkastet förefaller att vara, som en slumpartad förmån, vore Ert förfarande ett brott mot 2 kap. 5 § konsumentskyddslagen. Paragrafen förbjuder löfte om slumpartad förmån i marknadsföringen, om förmånen förutsätter vederlag, köp av konsumtionsnyttighet eller avgivande av anbud till köp. Det vore ju omöjligt för konsumenten att erhålla förmånen utan att erlägga 15 mark i vederlag eller att köpa annan vara.

Emellertid är Ert "lotteri" inte ett verkligt sådant, vilket Ni i telefon också har medgett. Visserligen använder Ni inte orden "lotteri", "tävling" el.dyl., men redan ordet "vinst" för tankarna till dessa företeelser. Även gnuggningssystemet är ägnat att ge intrycket av en slumpartad förmån. Slumpen har inget att skaffa med "vinstmöjligheten". Därför är här frågan om att sälja en produkt på ett sätt, som liknar ett lotteri. För konsumenten är det egalt vilka kostnader som täcks av priset. Konsumentombudsmannen har i tidigare praxis ansett dylik marknadsföring vara otillbörlig och sålunda i strid med 2 kap. 1 § konsumentskyddslagen. Konsumenterna får nämligen en felaktig bild av anbudets natur. Åtskilliga konsumenter har blivit förvånade då de efter telefonförfrågan blivit upplysta om att det faktiskt finns samma nummer under "gnuggytor" i alla kataloger."

Oy Miss Mary Ab hade inte motsatt sig förbudet inom utsatt tid, av vilken anledning förbudet hade trätt i kraft.

Bolaget har i januari och februari 1991 delat ut en ny postorderkatalog till konsumenter. Denna katalog har varit finskspråkig. I katalogen presenteras fyra "förmåner" av vilka någon tillfaller den, som gnuggat fram den rätta sekvensen figurer ur en "enarmad bandit" Jackpot mitt på första sidan av katalogen. Den första sekvensen utgörs av tre "jokrar" och den berättigar till "huvudvinst", en diamantring, vars värde uppges vara 129 mark. De andra på samma sida av katalogen presenterade förmånernas värde uppges vara 19,90 mark, 24,50 mark och 29,50 mark. För att konsumenten skall få sin "fördel" krävs antingen att han beställer andra varor för minst 50 mark, erlägger 30 mark i omkostnader eller företer beställningskupongen i Birkaboden i Mariehamn.

Bilden av den "enarmade banditen" och de fyra skilda "förmånerna" på katalogens första sida ger intryck av ett lotteri. I alla till konsumenterna utdelade kataloger finns under "gnuggytan" samma figur, tre "jokrar", som berättigar till samma "fördel", en diamantring. Möjligheten att erhålla en "fördel" beror sålunda inte på slumpen.

Om konsumenten, för att få sin "fördel", beställer andra varor för minst 50 mark, betyder det ett köp av de varor som bolaget erbjuder. Om konsumenten beställer sin "fördel" genom posten, bör han erlägga 30 mark i omkostnader. Beloppet överstiger vanlig postavgift. Att förete beställingskupongen i Birkaboden i Mariehamn förutsätter för flesta av de konsumenter, som mottagit katalogen, en resa till Åland. Detta alternativ kan inte anses vara realistiskt för andra än i närheten av bolagets försäljningsställe bosatta konsumenter. Konsumenten har sålunda inte kunnat få sin "fördel" utan att erlägga ett vederlag i någon form. I verkligheten har det i bolagets katalog presenterade erbjudandet varit ett försäljningsanbud av produkter.

Jämfört med det tidigare anbud, som var föremål för KO:s förbud, har anbudet förändrats på det sätt att det i stället för "vinst" erbjuds "fördel" och i stället för "vinstnummer" används fyra sekvenser figurer. Anbudet ger emellertid bilden av att för konsumenten skulle utlottas en av de fyra presenterade "förmånerna". Bolagets försäljningsanbud har även i nämnda katalog utformats på det sätt, att det ger intryck av ett lotteri eller en slumpartad förmån.

Bolaget har sålunda brutit mot det av KO utfärdade förbudet. Det i KO:s förbud till förstärkande av förbudet utsatta vitet om 50 000 mark skall därför utdömas till betalning.

Bolaget har genom att i katalogen avbilda den Jackpot kallade "enarmade banditen" och de fyra skilda "förmånerna", givit konsumenterna intrycket av ett lotteri eller en slumpartad förmån. I själva verket har det varit fråga om ett förtäckt sätt att sälja dels "förmånerna", dels andra av katalogens produkter. Konsumenterna har fått en felaktig bild av anbudets karaktär.

Bolaget har sålunda i sin postordermarknadsföring, genom att utforma ett försäljningsanbud av en produkt på det sätt att det ger intryck av ett lotteri eller en slumpartad förmån, förfarit otillbörligt mot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att utdöma till betalning det i KO:s förbudsföreläggande av den 19.4.1988 till förstärkande av ett Oy Miss Mary Ab meddelat förbud förelagda vitet om femtiotusen (50 000) mark.

Dessutom finner marknadsdomstolen riktigt, att med stöd av 2 kap. 1 och 7 § KSL vid vite av etthundratusen (100 000) mark, förbjuda Oy Miss Mary Ab att i sin postordermarknadsföring till konsumenter ge ett försäljningsanbud formen av en "vinst" eller slumpartad "förmån" eller utforma anbudet på annat därmed jämförbart sätt sålunda, att det ger intryck av ett lotteri eller en slumpartad förmån.

Förbudet skall iakttagas genast.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Tala, Aaltonen, Henriksson, Kortekangas, Maijala, Mustonen och Mäkinen, P.