Consumer Protection Court allows penalty for omitting passenger tax in cruise ads but rejects broader ban.

KA vastaan Oy Viking Line Ab (yhtiö). Laivamatkojen ja -risteilyjen kokonaishinnan selkeä ja yksiselitteinen esittäminen ei edellyttänyt, että matkustajavero aina sisällytetään ilmoitettuun hintaan. Matkustajaveron määrän ilmoittaminen erikseen selvästi ja näkyvästi muiden hintatietojen yhteydessä saattoi olla jopa yksiselitteisempää ja kuluttajalle helpommin ymmärrettävää.

Yhtiö oli eräissä mainoksissa jättänyt yksilöityjen laivamatkojen markkinoinnissa ilmoittamatta selkeästi kuluttajilta matkan hinnan osana perittävän matkustajaveron määrän. Yhtiön markkinoimien laivamatkojen hintoja ei ollut tältä osin esitetty selvästi ja helposti havaittavasti. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luku_1_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Oy Viking Line Ab:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1. lehtiilmoituksissa, ikkunamainoksissa, tvmainoksissa ja suoramainosesitteissä esittämästä matkustajakohtaisesti yksilöidyn matkan hintaa sisällyttämättä siihen mainoksia tehtäessä tiedossa olevaa matkustajaveroa, sekä

2. mainosesitteissä ilmoittamasta matkojen hintoja samalla kertomatta selkeästi kunkin reittivaihtoehdon osalta perittävän matkustajaveron suuruutta.

KA on 11.2.1992 määrännyt Oy Viking Line Ab:lle seuraavan väliaikaisen kiellon:

"Olette annettujen kehotusten vastaisesti jatkaneet laivaristeilyjen markkinointia siten, ettei ilmoittamiinne matkojen hintoihin sisälly matkustajan maksettavaksi tulevaa matkaveroa. Tällaisia lehti-ilmoituksia on ollut muun muassa Helsingin Sanomissa 5.2., 9.2. ja 10.2.1992 sekä Turun Sanomissa 5.2. ja 9.2.1992.

Matkojen markkinoinnissa on matkan hinnan ilmoittaminen kokonaishintana ollut jo pitkään yleisenä käytäntönä. Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1988:7 kieltänyt seuramatkojen markkinoinnissa esittämästä kuluttajille yksilöidyn matkan hintaa sisällyttämättä siihen matkaesitettä tai muuta markkinointiaineistoa tehtäessä tiedossa olevia matkan hintaan kuuluvia kaikkia eriä. Tuomioistuin perusteli ratkaisua mm. seuraavasti: "Kokonaishinnan selkeä esittäminen on omiaan helpottamaan kuluttajan hintavertailuja. Vaatimus kokonaishinnan selkeästä esittämisestä koskee kaikkea markkinointia, jossa esitetään yksilöityjä hintatietoja."

Vastaavansisältöistä ratkaisuaan 1981:13 markkinatuomioistuin perusteli seuraavasti: "Matkoja koskevat mainokset, joissa ilmoitetaan ainoastaan matkan kohde ja hinta, luetaan yleensä nopeasti. Maininta hintoihin sisältyvästä lisämaksusta jää helposti huomaamatta. Mainoksesta kuluttaja voi saada sellaisen vaikutelman, että yksilöity ja erikseen kunkin matkan kohdalla ilmoitettu hinta on se, jonka hän joutuu yhtiölle matkasta maksamaan. Kaikkiin mainoksissa esitettyihin hintoihin lisätään kuitenkin peruutusturvamaksu ja polttoainelisämaksu. Ne ovat osa sitä hintaa, jonka yhtiö perii kuluttajilta."

Myös matkavero on osa sitä hintaa, jonka laivayhtiö perii kuluttajilta. Sillä, että laivayhtiö tilittää veron edelleen valtiolle, ei ole kuluttajan kannalta merkitystä. Matkavero sisältyy joka tapauksessa osana kuluttajan maksamaan matkan kokonaishintaan.

Edellä mainituissa lehti-ilmoituksissanne kerrotut matkojen hinnat eivät sisällä matkaveroa. Esimerkiksi ilmoituksessanne 5.2.1992 markkinoidaan Helsinki-Tukholma-Helsinki -risteilyä, jonka hinnaksi ilmoitetaan C-hytissä 300 markkaa. Matkavero huomioonottaen tulee hytin hinnaksi kuitenkin yhdeltä hengeltä 400 markkaa ja neljältä hengeltä 700 markkaa. Ilmoituksessa 9.2.1992 kerrotaan, että risteilyn Helsingistä Tukholmaan hinta on "alk. 280,-/hlö". Matkavero mukaanlukien on kyseinen alkaen -hinta kuitenkin 380 markkaa henkilöltä.

Koska Oy Viking Line Ab on toiminut markkinatuomioistuimen antaman ja alalla yleisesti noudatetun kokonaishinnan ilmoittamista koskevan päätöksen vastaisesti sekä ilmoittanut, että yhtiö tulee annetuista kehotuksista huolimatta jatkamaan kyseistä markkinointiaan, määrään seuraavaan

v ä l i a i k a i s e n k i e l l o n

Kiellän Oy Viking Line Ab:tä kahdensadanviidenkymmenentuhannen (250 000) markan sakon uhalla laivamatkojen ja -risteilyjen markkinoinnissaan esittämästä kuluttajille yksilöidyn matkan hintaa sisällyttämättä siihen lehti-ilmoitusta tai muuta markkinointiaineistoa tehtäessä tiedossa olevia matkan hintaan kuuluvia kaikkia eriä.

Kielto perustuu kuluttajansuojalain 2 luvun 1, 7 ja 8 §:n sekä kuluttaja-asiamiehestä annetun lain 7 §:n 2 momentin ja 10 §:n säännöksiin.

Kieltomääräys tulee voimaan heti. Kuluttaja-asiamiehestä annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan on väliaikaista kieltoa koskeva määräys saatettava kolmen päivän kuluessa sen antamisesta markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi uhalla, että kielto muuten raukeaa. ---"

Kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa hinnan ilmoittamisella on erittäin keskeinen asema. Hinta muodostaa yhden niistä keskeisistä tekijöistä, joihin kuluttaja nojaa tehdessään hankintapäätöksen. Elinkeinonharjoittajan, joka myy yksilöityjä hyödykkeitä kuluttajille, on ilmoitettava ko. markkinoinnissa yksilöidyn hyödykkeen hinta. Ostajan kannalta on keskeistä, että ilmoitettu hinta on se, jolla hän voi ostaa hyödykkeen. Sellaisissa tapauksissa, joissa hinta koostuu useista eri tekijöistä, lopullinen kokonaishinta, jonka kuluttaja joutuu hyödykkeestä maksamaan, on se hinta, joka pitää markkinoinnissa ilmoittaa.

Vastaajayhtiöllä on koko alkuvuoden ollut näyttävä mainoskampanja. Kysymyksessä ovat olleet monivärimainokset maan johtavissa sanomalehdissä. Tällainen mainonta tehoaa nopeasti. KA on joutunut käymään pitkän taistelun saadakseen matkailualalla syntymään sellaisen tilanteen, että hinnat ilmoitettaisiin kokonaisina. Kilpailutilanne Ruotsin laivaliikenteessä on kireä. Lainvastaiset mainontatavat saattavat levitä muiden matkailualan yrittäjien keskuuteen laajemmaltikin. Myös väliaikainen kielto on asiassa tarpeen.

OY VIKING LINE AB:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA on perustellut kieltohakemustaan lähinnä viittaamalla markkinatuomioistuimen päätökseen 1988:7, joka koski seuramatkojen mainontaa. Tätä päätöstä ei kuitenkaan voida pitää ennakkopäätöksenä esillä olevassa asiassa. Päätös koski ns. peruutusturvamaksua, jota matkanjärjestäjä ei ollut sisällyttänyt hintaan mainonnassaan. Tällaista matkanjärjestäjän kaikilta matkustajilta ja kaikkia matkoja koskevaa lisämaksua ei voida rinnastaa nyt perittävään matkustajaveroon.

Matkustajavero on valtion perimä lisämaksu, kun taas peruutusturvamaksu on elinkeinonharjoittajan itsensä perimä maksu. Useimmille suomalaisille on tärkeää tietää, kuinka paljon veroa joutuu maksamaan. Jos matkustajavero sisällytetään matkan hintaan, kuluttaja ei tiedä, kuinka paljon hän maksaa matkasta veroa. Tämä voi johtaa siihen, että elinkeinonharjoittaja voi nostaa omia hintojaan, kuluttajan sitä huomaamatta, "piilottamalla" hinnankorotus matkan hintaan samalla kun siihen sisällytetään matkustajavero. Koska vero vaihtelee riippuen matkustustavasta (vrt. laiva - lento) ja reitistä sekä siitä, että veroa peritään ainoastaan menomatkoista, kuluttajan on vaikea, jopa mahdotonta tietää, kuinka paljon ilmoitetusta hinnasta on veroa ja kuinka paljon elinkeinonharjoittaja perii matkastaan. Kuluttajan kannalta tärkeintä on mahdollisimman alhainen hinta.

Matkustajavero koskee vain osaa kaikista matkoista. Vero ei koske paluumatkoja Suomeen, jotka luonnollisesti muodostavat noin puolet vastaajayhtiön markkinoimista ja myymistä matkoista. Kaikista menomatkoistakaan ei makseta matkustajaveroa. Alle neljännes vastaajayhtiön myymistä matkoista on verollisia. Tällaista vain osaan matkoja kohdistuvaa veroa ei voida rinnastaa peruutustuvamaksuun, joka peritään jokaiselta matkustajalta.

Sopiva vertailukohde ovat Finnairin markkinoimat lentomatkat Yhdysvaltoihin. Finnair on jo vuosikausia tiettyinä ajanjaksoina mainostanut alehintoja Yhdysvaltoihin. Mainoksissa esitettyyn hintaan ei ole sisällytetty lentokenttäveroa Yhdysvalloissa, jonka Finnair perii jokaiselta matkustajalta. Koska tämä näyttävä mainonta on jatkunut jo vuosikausia, KA on nähtävästi hyväksynyt sen. Kuitenkin KA esillä olevassa asiassa vaatii kieltoa sellaiselle mainonnalle, jossa perittävä vero koskee vain osaa kaikista markkinoitavista matkoista.

Osa KA:n markkinatuomioistuimelle jättämistä mainoksista ei täytä selkeysvaatimusta. Luonnollisesti matkustajavero ja sen suuruus on mainonnassa mainittava selvästi, kuitenkin niin, että matkan hinta ja vero voidaan mainita erikseen. Mainonta, jossa vero ja sen suuruus on esitetty erillisenä eränä, on täysin KSL:n vaatimukset täyttävää ja usein kuluttajaystävällisempää kuin KA:n vaatima hintailmoittelu. Tämä koskee sekä mainontaa, jossa yksilöidyn matkan hinta on esitetty matkustajakohtaisesti että hyttien ja erilaisten pakettien mainontaa.

Tämän tapainen mainonta on vakiintunut alalla ja suosittu kuluttajien keskuudessa, koska se antaa mahdollisuuden ostaa hyvin halpoja matkoja. Kaikki hytit on myös ilman alennuksia hinnoiteltu siten, että hytti muodostaa kokonaisuuden, josta peritään sama hinta riippumatta siitä, kuinka monta henkilöä matkustaa samassa hytissä. Myös yksilöidyn matkan hinta on voitava ilmoittaa siten, että vero ilmoitetaan erikseen, koska vain osasta matkoja peritään veroa. Yhtiö on KA:n kanssa samaa mieltä siitä, että ostajan kannalta on keskeistä, että ilmoitettu hinta on se, jolla hän hyödykkeen voi ostaa. Yhtiön ilmoituksissa on esitetty juuri tällainen hinta. Tämän lisäksi on vielä erikseen ilmoitettu matkustajavero ja sen suuruus. Yhtiön markkinointi on vertailevan tutkimuksen mukaan saanut parhaat arvosanat markkinoinnin informaation ja paikkansapitävyyden osalta.

KA:n jättämä markkinointiaineisto antaa osittain väärän kuvan yhtiön markkinoinnista, koska yhtiö alkutalvesta pitkälti keskittyy risteilyjen myymiseen. Kuitenkin yhtiö markkinoi voimakkaasti puhtaita reittimatkoja, jolloin kysymykseen tulee myös ainoastaan paluumatka. Hyvä esimerkki tämäntyyppisestä mainonnasta on air-sea -tuote, jolloin matkustaja lähtee lentokoneella ja palaa laivalla, tai päinvastoin. Tällaisesta matkasta kuluttaja ei maksa veroa. Lisäksi yhtiö markkinoi varsinkin kesällä voimakkaasti reittihintoja, jolloin kohderyhmänä ovat myös sellaiset kuluttajat, jotka ainoastaan palaavat yhtiön laivoilla Suomeen. He eivät tietenkään maksa veroa matkastaan. Suomesta ulkomaille tehtävistä matkoista tehty tilasto osoittaa, että esim. Helsingistä Tukholmaan lähtevistä suomalaisista matkustajista vain noin puolet maksaa matkustajaveron.

Kuluttajat voivat tilata matkalippunsa myös Ruotsista, jolloin veroa ei makseta. Lipun voi tilata joko matkatoimistosta tai suoraan yhtiön toimistoista Ruotsista. Varsinkin ryhmä- ja kokousmatkustajat käyttävät tätä mahdollisuutta hyväkseen. Koska suurin osa yhtiön matkustajista tekee useita matkoja vuodessa, heidän on helppo Ruotsissa ollessaan ostaa verottomia lippuja omiin ja myös tuttavien tarpeisiin. Verottomien lippujen hankintaa helpottavat myös yhtiön sarjaliput (viisi matkalippua alennettuun hintaan), joita myydään yhtiön satamissa Ruotsissa.

Ehdoton vaatimus veron sisällyttämisestä hintaan on kohtuuton. Kun vain vajaa puolet niistä, joilta veroa periaatteessa peritään, todellisuudessa maksavat veron, ja kun otetaan huomioon, että markkinointi koskee myös matkoja, joista ei missään tapauksessa peritä veroa, mikä taas johtaa siihen, että ehkä vain noin neljänneksestä yhtiön markkinoimia ja myymiä matkoja peritään veroa, on selvää, ettei hinnan ilmoittamista sisällyttämällä siihen vero voida vaatia ainakaan siinä muodossa kuin KA vaatii.

On myös muistettava, että vero on yksivuotinen. Matkoista, jotka tehdään 31.12.1992 jälkeen, ei peritä veroa riippumatta siitä, milloin matkalippu on hankittu. Mitä lähemmäksi syksyä tullaan, sitä tärkeämmäksi tämän asian muistaminen tulee. Esim. vuoden 1993 talvimatkojen markkinointi aloitetaan jo alkusyksystä, eikä tietenkään voida vaatia, että matkustajavero pitäisi sisällyttää hintoihin tässä markkinoinnissa.

KA:n vaatimus on liian yleistävä eikä siinä ole otettu huomioon ko. markkinoinnin erityispiirteitä ja matkustajaveron luonnetta ja sisältöä. Siinä ei ole myöskään huomioitu kuluttajan intressejä siinä määrin kuin pitäisi. Yhtiö pitää sellaista markkinointia, jossa matkan hinta on esitetty ilman veroa yhdistettynä selkeään tietoon verosta, sen suuruudesta sekä perimistavasta kuluttajan kannalta parhaana vaihtoehtona. Mikäli kielto vastoin yhtiön käsitystä määrätään, sitä on selkeästi rajoitettava suhteessa KA:n vaatimukseen.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinatuomioistuin on istunnossaan 17.2.1992 määrännyt yhtiölle seuraavan väliaikaisen kiellon:

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi kieltää Oy Viking Line Ab:tä väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös, KSL:n 2 luvun 1, 7 ja 8 §:n nojalla 250 000 markan sakon uhalla laivamatkojen ja -risteilyjen markkinoinnissa esittämästä kuluttajille lehti-ilmoituksissa ja ikkunamainoksissa matkustajakohtaisesti yksilöidyn matkan hintaa sisällyttämättä siihen mainosta tehtäessä tiedossa olevaa matkustajaveroa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Viking Line Ab markkinoi kuluttajille laivamatkoja ja -risteilyjä.

Yhtiö on Helsingin Sanomissa 5.2.1992 julkaistussa ilmoituksessa mainostanut Helsinki - Tukholma - Helsinki laivamatkoja ilmoittamalla hyttien hinnat seuraavasti: "C-hytti 300,-, Bhytti 400,-, A-hytti 500,-. Hinnat sisältävät koko hytin, 1 4 henkeä (siis kaikki yhteensä) ---." Tämän tekstin yhteydessä on lihavoidulla tekstillä "Matkavero 100,-/hlö Helsinki-Tukholma -reitillä." ja sen jälkeen isompikokoisella tekstillä "Yllämainitut hinnat eivät sisällä matkaveroa."

Yhtiö on samoin Helsingin Sanomissa 9.2.1992 julkaistussa ilmoituksessa ilmoittanut laivaristeilyjen hintoja seuraavasti: "Risteily Helsingistä Tukholmaan --- alk. 280,-/hlö 2-hengen hytissä ---." Tämän tekstin alla on teksti: "Matkavero 100,ei sisälly hintaan. ---" Edelleen ilmoituksessa on hintatieto "24 t iloiset Itämeren risteilyt --- alk. 210,-/hlö 2-hengen hytissä ---. Matkavero 30,-/aikuinen ei sisälly hintaan."

Helsingin Sanomissa 10.2.1992 julkaistussa mainoksessa yhtiö on mainostanut risteilyjen hintoja seuraavasti: "Alk. 210,-/hlö 2-hengen hytissä ---. Matkavero 30,-/aikuinen ei sisälly hintaan."

Turun Sanomissa 5.2.1992 julkaistussa ilmoituksessa yhtiö on mainostanut laivaristeilyjä seuraavasti: "Tähtitanssit alk. 50,-/hlö. Tasarahalla tähtitansseihin. 1 - 4 hlön matkaliput m/p sekä koko A, B tai C-hytti 200,- 19.2. saakka." Alalaidassa on pienellä tekstillä mainittu mm. "Matkustajavero 60,-/henk. (yli 12 v.) ei sisälly hintoihin."

Turun Sanomissa 9.2.1992 julkaistussa ilmoituksessa yhtiö on mainostanut laivaristeilyjen hintoja seuraavasti: "Lady Line, 2 tyttöä risteilee yhden hinnalla. Laivamatkat 2-hengen hytissä m/p, --- alk. 202,-/hlö". Mainoksen alalaidassa mainitaan pienellä tekstillä mm. "Matkustajavero 60 ,-/henk. (yli 12 v.) ei sisälly hintoihin."

Hintamerkintäasetuksen (Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 9/89) 2 §:n mukaan kulutushyödykkeen hinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1983:4 ja 1990:20 perusteluissa on lausuttu mm. seuraavaa: "Tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. --- Markkinatuomioistuin katsoo, että hyödykkeen kokonaishinta on markkinoinnin hintailmoittelussa ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla."

Ratkaisun 1988:7 perusteluissa markkinatuomioistuin lausui mm. seuraavaa: "Kokonaishinnan selkeä esittäminen on omiaan helpottamaan kuluttajan hintavertailuja. Vaatimus kokonaishinnan selkeästä esittämisestä koskee kaikkea markkinointia, jossa esitetään yksilöityjä hintatietoja."

Tammikuun 15 päivänä 1992 voimaan tulleessa matkustajaverolaissa on säädetty tilauslento- ja laivamatkoista valtiolle suoritettavasta matkustajaverosta. Lain mukaan matkustajaveroa on suoritettava jokaisesta yli 12-vuotiaasta matkustajasta, jolle elinkeinonharjoittaja myy matkalipun, joka oikeuttaa Suomesta ulkomaille lähtevään tilauslento- tai laivamatkaan. Verovelvollinen on veronalaisia matkoja myyvä elinkeinonharjoittaja. Tällä hetkellä ei tiedetä, onko matkustajaverolaki voimassa vuoden 1992 jälkeen.

Kuluttajan kannalta matkustajavero on osa sitä hintaa, jonka hän joutuu matkasta maksamaan. Kuluttajan kannalta ei ole merkitystä sillä, että matkoja myyvä elinkeinonharjoittaja suorittaa osan perimästään hinnasta verona valtiolle. Kuluttajalle on tärkeää, että mainoksesta käy selkeästi ilmi elinkeinonharjoittajan perimä kokonaishinta.

Laivamatkojen matkustajaveroa ei makseta kaikista matkustajista. Laivamatkojen matkustajavero ei koske muita kuin Suomesta ulkomaille lähteviä matkoja. Veroa ei peritä muualta kuin Suomesta ostetuista matkoista. Veron määrä vaihtelee laivamatkan pituuden mukaan. Matkustajavero on määräaikainen eikä sitä koskevaa lakia sovelleta, jos laissa tarkoitettu matka alkaa vuoden 1992 jälkeen. Kuluttajan kannalta laivamatkojen matkustajavero on vaikeaselkoinen.

Markkinatuomioistuin katsoo, että laivamatkojen ja -risteilyjen kokonaishinnan selkeä ja yksiselitteinen esittäminen ei edellytä, että matkustajavero aina sisällytetään ilmoitettuun yhteen hintaan. Matkustajaveron määrän ilmoittaminen erikseen selvästi ja näkyvästi muiden hintatietojen yhteydessä saattaa olla jopa monia kokonaishintoja yksiselitteisempää ja kuluttajalle helpommin ymmärrettävää.

Yhtiön Helsingin Sanomissa 5.2.1992 olleessa ilmoituksessa hintatiedot on ilmoitettu hyttikohtaisesti. Eri hyttien hinta on ollut sama riippumatta siitä, montako henkilöä hytissä matkustaa. Ilmoitettuihin hyttien hintoihin lisätään matkustajaverona 100 markkaa 12-vuotta täyttänyttä henkilöä kohti. Mainoksessa on hyttien hintatietojen yhteydessä ilmoitettu matkustajaveron suuruus henkilöä kohti sekä tieto siitä, että ilmoitetut hinnat eivät sisällä matkustajaveroa.

Em. ilmoituksessa tarjottujen matkojen hintatiedot on esitetty hyttiluokan perusteella. Laskutoimitus, jolla ilmoitettuihin hyttien hintoihin lisätään 100 markka henkilöä kohti, on yksinkertainen. Laskutoimitusta varten tarvittavat tiedot on esitetty selkeästi. Kuluttaja on voinut mainoksen perusteella helposti itse laskea matkan kokonaishinnan. Ilmoituksessa ei ole ollut tarpeen ilmoittaa matkustajakohtaisesti yksilöiden matkan markkamääräistä kokonaishintaa.

Helsingin Sanomissa 9.2. ja 10.2.1992 julkaistuissa ilmoituksissa hintatiedot on ilmoitettu matkustajakohtaisesti. Laskutoimitus, jolla ilmoitettuihin hintoihin aikuisten osalta lisätään 100 tai 30 markkaa on yksinkertainen. Laskutoimitusta varten tarpeelliset tiedot on esitetty selkeästi ja näkyvästi. Kuluttaja on voinut mainoksesta helposti itse laskea matkan kokonaishinnan. Mainoksissa ei ole ollut tarpeen ilmoittaa matkustajakohtaisesti yksilöiden markkamääräistä kokonaishintaa.

Turun Sanomissa 5.2. ja 9.2.1992 olleissa mainoksissa on maininta matkustajaverosta esitetty muista hintatiedoista erillään ja selvästi muita hintatietoja huomaamattomammin. Maininta matkustajaverona perittävästä lisämaksusta saattaa näin esitettynä jäädä kuluttajalta huomaamatta.

Yhtiö on näin ollen viimeksi mainittujen ilmoitusten osalta jättänyt yksilöityjen laivamatkojen markkinoinnissa ilmoittamatta selkeästi kuluttajilta matkan hinnan osana perittävän matkustajaveron määrän. Yhtiön markkinoimien laivamatkojen hintoja ei ole tältä osin esitetty selvästi ja helposti havaittavasti. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

KA on rajannut vaatimuksensa markkinointikeinojen perusteella. Vaatimusten perusteena on esitetty vain lehti-ilmoituksia. Kuluttajille esitettävien hintatietojen tulee kaikessa markkinoinnissa olla selkeitä ja yksiselitteisiä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kieltää Oy Viking Line Ab:tä sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla laivamatkojen ja -risteilyjen lehtimainonnassa esittämästä kuluttajille matkustajakohtaisesti yksilöidyn matkan hintaa sisällyttämättä siihen mainoksia tehtäessä tiedossa olevaa matkustajaveroa taikka ilmoittamatta hinnan yhteydessä selkeästi siihen lisättävän matkustajaveron määrää.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Hannula, Henriksson, Kortekangas, Mustonen ja Mäkinen, P.

---

[SV]

KO mot Oy Viking Line Ab (bolaget). En klar och tydlig angivelse av totalpriset vid båtresor och -kryssningar förutsatte inte att reseskatten alltid inbegripes i det angivna priset. Ett angivande av reseskatten för sig, klart och framträdande i anslutning till andra prisuppgifter, kan till och med vara entydigare och lättbegripligare för konsumenterna.

Bolaget hade i vissa annonser underlåtit att vid marknadsföringen av specificerade båtresor klart för konsumenterna ange storleken på den reseskatt, som uppbäres som en del av resans pris. Priset på de av bolaget marknadsförda båtresorna var i denna del inte klart och lätt observerbart angivna. Marknadsföringen var otillbörlig med hänsyn till konsumenterna.

KSL_2_kap_1_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Oy Viking Line Ab med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § vid vite förbjudes att

1. i tidningsannonser, fönsterreklam, tvreklam och direktreklambroschyrer ange priset på en specificerad resa utan att därvid medräkna den då materialet iordningställes kända reseskatten, samt

2. vid redogörelse för resornas pris i reklambroschyrer underlåta att samtidigt klart ange hur stor reseskatten är för de olika ruttalternativen.

KO har 11.2.1992 meddelat Oy Viking Line Ab följande temporära förbud:

"Ni har i strid mot lämnade uppmaningar fortsatt marknadsföring av båtkryssningar på så sätt att i de av Er angivna priserna inte inbegripes den reseskatt, som skall betalas. Sådana annonser har funnits bl.a. i Helsingin Sanomat 5.2., 9.2. och 10.2.1992 samt i Turun Sanomat 5.2. och 9.2.1992.

Vid marknadsföring av resor har angivande av resans hela pris redan länge varit allmän praxis. Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1988:7 förbjudit marknadsföring av sällskapsresor om det ej i resebroschyrer eller annat marknadsföringsmaterial då priset för en preciserad resa anges däri inbegripes alla till resans pris hörande poster. Domstolen motiverade sitt avgörande bl.a. sålunda: "En klar angivelse av totalpriset är ägnad att underlätta konsumentens prisjämförelse. Kravet på ett klart angivande av totalpriset gäller all marknadsföring, där det anges preciserade priser."

Avgörandet med motsvarande innehåll 1981:13 motiverade marknadsdomstolen sålunda: "Reklam för resor, där det endast anges resemålet och priset, läses vanligtvis snabbt. Ett omnämnande av tilläggsbetalningar förutom priserna blir lätt oobserverade. Av reklamen kan konsumenten få intrycket att det preciserade och för varje resemål angivna priset är det, som han måste betala bolaget för resan. Till alla de i reklamen angivna priserna lägges emellertid avbeställningsskyddsavgift och bränsletillägg. Dessa utgör en del av det pris, som bolaget uppbär av konsumenterna."

Även reseskatten är en del av det pris, som båtbolaget uppbär av konsumenterna. Att rederiet levererar skatten vidare till staten, saknar betydelse för konsumenten. Reseskatten ingår i varje fall som en del i det totalpris, som konsumenten betalar.

I de i Edra ovan nämnda tidningsannonser angivna priserna på resorma ingår inte reseskatten. Så marknadsföres exempelvis i Er annons 5.2.1992 Helsingfors-Stockholm-Helsingfors -kryssningen med ett angivet pris i C-hytt på 300 mark. Då hänsyn tages till reseskatten blir hyttens pris emellertid för en person 400 mark och för fyra personer 700 mark. I Er annons 9.2.1992 anges att priset på en kryssning från Helsingfors till Stockholm är "från 280,-/pers.". Inberäknat reseskatten är emellertid ifrågavarande från-pris 380 mark per person.

Då Oy Viking Line Ab med avseende på angivande av totalpriset har förfarit i strid mot marknadsdomstolens beslut och vad som allmänt gäller inom branschen samt meddelat att bolaget trots den lämnade uppmaningen kommer att fortsätta ifrågavarande marknadsföring, meddelar jag följande

t e m p o r ä r a f ö r b u d

Jag förbjuder Oy Viking Line Ab vid tvåhundrafemtiotusen (250 000) marks vite att vid marknadsföring av båtresor och -kryssningar till konsumenterna ange preciserade resors priser utan att därvid i tidningsannonser eller annat marknadsföringsmaterial taga med alla, vid den tidpunkt då materialet iordningställes kända, poster, som ingår i priset.

Förbudet grundar sig på stadgandena i konsumentskyddslagen 2 kap. 1, 7 och 8 § samt lagen om konsumentombudsmannen 7 § 2 mom. och 10 §.

Det meddelade förbudet träder genast i kraft. Enligt 7 § 2 mom. lagen om konsumentombudsmannen skall ett förordnande om temporärt förbud inom tre dagar efter det meddelats bringas till marknadsdomstolens prövning, vid äventyr att förbudet förfaller. ---"

Vid marknadsföring riktad till konsumenterna intar angivande av priset en synnerligen central plats. Priset utgör en av de centrala faktorerna, som konsumenten stöder sig på, då han beslutar sig för att skaffa något. En näringsidkare, som säljer preciserade nyttigheter till konsumenterna, skall meddela priset på den i marknadsföringen preciserade nyttigheten. Ur köparens synpunkt är det centralt att det angivna priset är det, till vilket han kan köpa nyttigheten. I sådana fall, då priset består av flera olika poster, är det slutliga totalpriset, som konsumenten måste betala för nyttigheten, det pris, som bör anges i marknadsföringen.

Svarandebolaget har under hela början av året haft en framträdande annonskampanj. Det har varit fråga om flerfärgsannonser i landets ledande tidningar. Sådan reklam får snabb effekt. KO har tvingats att föra en långvarig kamp för att inom resebranschen få till stånd ett sådant läge att priser anges som totalpriser. Konkurrensläget inom båttrafiken till Sverige är hårt. Lagstridiga reklamseder kan breda ut sig också vidare inom resebranschens företagarkretsar. Även ett temporärt förbud i ärendet är nödvändigt.

OY VIKING LINE AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig ur konsumenternas synpunkt och yrkat att ansökan förkastas.

KO har motiverat sitt förbudsyrkande närmast genom att åberopa marknadsdomstolens beslut 1988:7, som avsåg reklam för sällskapsresor. Detta beslut kan emellertid inte anses vara något prejudikat i förevarande fall. Beslut avsåg s.k. avbeställningsskyddsavgift, vilken researrangören inte hade räknat med i priset i sin reklam. En sådan tilläggsbetalning, som researrangören uppbär av alla resenärer och vid alla resor, kan inte jämställas med den reseskatt, som nu uppbäres.

Reseskatten är en tilläggsavgift, som staten uppbär, under det att avbeställningsskyddsavgift är en avgift, som näringsidkaren själv uppbär. För många finländare är det viktigt att veta, hur mycket skatt han måste betala. Om reseskatten bakas in i resans pris, kommer konsumenten inte att veta, hur mycket skatt han betalar för resan. Detta kan leda till att näringsidkaren kan höja det egna priset, utan att konsumenten märker det och "gömma" prishöjningen i resans pris samtidigt med den däri inbegripna reseskatten. Eftersom skatten varierar beroende på resesättet (jfr. båt - flyg) och resevägen samt eftersom skatten uppbäres endast för bortresan, är det för konsumenten svårt, till och med omöjligt, att veta hur mycket av det avgivna priset som är skatt och hur mycket näringsidkaren uppbär för resan. Det för konsumenten viktigaste är ett så lågt pris som möjligt.

Reseskatten avser endast en del av alla resor. Skatten avser inte återresor till Finland, vilka naturligen utgör ungefär hälften av de resor, som svarandebolaget marknadsför och säljer. Reseskatt erlägges inte ens för alla utresor. Mindre än en fjärdedel av de av svarandebolaget sålda resorna är skattepliktiga. En sådan skatt, som träffar blott en del av resorna, kan inte jämställas med avbeställningsskyddsavgiften, som uppbäres av alla resenärer.

Ett passande jämförelseobjekt är de flygresor till USA, som Finnair marknadsför. Finnair har redan i åratal under vissa perioder gjort reklam för nedsatta priser till Förenta Staterna. De i reklamen angivna priserna har inte innefattat flygfältsskatten i Förenta Staterna, vilken Finnair uppbär av varje resenär. Eftersom denna framträdande reklam redan har pågått i åratal, har KO tydligen godkänt den. Emellertid fordrar KO i förevarande ärende förbud mot sådan reklam, där den skatt, som uppbäres, avser enbart en del av alla marknadsförda resor.

En del av den av KO till marknadsdomstolen lämnade reklamen uppfyller inte kraven på tydlighet. Naturligtvis bör reseskatten och dess storlek nämnas klart i reklamen, dock så att priset på resan och skatten kan anges var för sig. En reklam, där skatten och dess storlek har angetts som en särskild post, uppfyller helt KO:s fordringar och är vanligen konsumentvänligare än den av KO yrkade prisangivelsen. Detta avser både reklam, där priset på en specificerad resa har angetts med resemålet och reklam, som avser hytter och olika slags paketresor.

Reklam av denna karaktär har blivit gängse inom branschen och blivit uppskattad bland konsumenterna, eftersom den ger möjlighet att köpa mycket billiga resor. Alla hytter har också utan rabatter prissatts så att hytten utgör en helhet, för vilken det uppbäres samma pris, oberoende av hur många personer som reser i samma hytt. Också priset på en specificerad resa bör kunna anges så att skatten anges för sig, eftersom skatten upptages endast för en del av resorna. Bolaget är ense med KO om att det för konsumenten är det väsentliga att det angivna priset är det, för vilken det går att köpa nyttigheten. I bolagets annonser har det angivits just ett sådant pris. Dessutom har det angivits reseskatten och dess storlek. Bolagets marknadsföring har enligt en jämförande undersökning erhållit de bästa vitsord vad informationen och riktigheten i marknadsföringen beträffar.

Det av KO lämnade marknadsföringsmaterialet ger en delvis oriktig bild av bolagets marknadsföring, eftersom bolaget på förvintern i hög grad koncentrerar sig på att sälja kryssningar. Bolaget marknadsför emellertid kraftigt även rena ruttresor, varvid även enbart återresor kommer i fråga. Ett gott exempel på reklam av detta slag är air-se-produkten, då resenären reser ut med flyg och återvänder med båt, eller tvärt om. Vid sådan resa erlägger konsumenten inte skatt. Rederiet marknadsför dessutom särskilt under sommaren kraftigt ruttpriser, där målgruppen utgöres också av sådana konsumenter, som företager enbart resan till Finland med bolagets båtar. Dessa betalar naturligtvis ingen skatt för resan. Statistik, som gjorts avseende resor från Finland till utlandet, visar att exempelvis av de finländska passagerare, som reser från Helsingfors till Stockholm, har endast ungefär hälften betalat reseskatt.

Konsumenterna kan beställa sina biljetter också från Sverige, varvid det inte betalas någon skatt. Biljetten kan beställas antingen från en resebyrå eller direkt från bolagets byrå i Sverige. Speciellt grupp- och konferensresenärer utnyttjar denna möjlighet. Eftersom den största delen av rederiets resenärer gör flera resor om året, har de lätt för att då de är i Sverige köpa skattefria biljetter för eget och även för sina bekantas bruk. Anskaffning av skattefria biljetter underlättas också av bolagets seriebiljetter (fem biljetter till nedsatt pris), som säljes i bolagets hamnar i Sverige.

En ovillkorlig fordran att skatten skall inbegripas i priset är oskälig. Då endast knappt hälften av dem, av vilka man i princip skulle uppbära den, erlägger skatten och då man tar hänsyn till att marknadsföringen även avser resor, för vilka man i ingen händelse uppbär skatt, vilket i sin tur leder därhän att skatten uppbäres för måhända blott en fjärdedel av de resor, som bolaget marknadsför och säljer, står det klart att ett angivande av priset med inberäknande av skatten däri är något, som inte kan fordras, i varje fall inte i den utformning, som KO yrkar på.

Det bör också ihågkommas att skatten är ettårig. För resor, som företages efter 31.12.1992 upptages ingen skatt, oberoende av när biljetten har anskaffats. Ju mera hösten närmar sig, desto viktigare blir det att komma ihåg detta förhållande. Vinterresorna 1993 börjar exempelvis marknadsföras redan på förhösten, man kan naturligtvis inte fordra att reseskatten skall medräknas i priserna då dessa resor marknadsföres.

KO:s yrkande är alltför generellt och däri har inte marknadsföringens särdrag och reseskattens karaktär och innehåll beaktats. Ej heller har konsumentens intresse där blivit observerat i den utsträckning som bort ske. Bolaget anser sådan marknadsföring, där priset på resan utan skatt anges i förening med tydlig uppgift om skatten, dess storlek och hur den uppbäres, vara det ur konsumentens synpunkt bästa alternativet. För den händelse ett förbud mot bolagets uppfattning skulle meddelas, bör det klart begränsas i förhållande till KO:s yrkande.

TEMPORÄRT FÖRBUD

Marknadsdomstolen har vid sin session 17.2.1992 meddelat bolaget följande temporära förbud:

Marknadsdomstolen finner rättvist att temporärt, intill dess i målet meddelats slutligt beslut, med stöd av KSL 2 kap. 1, 7 och 8 § vid 250 000 marks vite förbjuda Oy Viking Line Ab att vid marknadsföring av båtresor och -kryssningar i till konsumenterna riktade annonser och fönsterreklam ange priset per resenär för en specificerad resa utan att däri ingår den vid den tidpunkt, då reklamen gjordes, kända reseskatten.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Viking Line Ab marknadsför till konsumenter båtresor och -kryssningar.

Bolaget har i en i Helsingin Sanomat 5.2.1992 införd annons gjort reklam för båtresor Helsingfors - Stockholm - Helsingfors och angivit hytternas pris sålunda: "C-hytt 300,-, B-hytt 400,-, A-hytt 500,-. Priserna avser hela hytten, 1 - 4 personer (alltså alla tillsammans) ---." I anslutning till denna text finns med fetstil "Reseskatt 100,-/pers. på rutten Helsingfors - Stockholm." och därefter med större grad texten "Ovan angivna priser innefattar inte reseskatten."

Bolaget har likaledes i en annons i Helsingin Sanomat 9.2.1992 angett priserna på båtkryssningar på följande sätt: "Kryssning från Helsingfors till Stockholm --- från 280,-/pers. i 2-personers hytt ---." Under denna text finns testen: "Reseskatt 100,- ingår inte i priset. ---" Vidare finns i annonsen prisinformation "24 timmars glada kryssningar på Östersjön --från 210,-/pers. i 2-personers hytt ---. Reseskatt 30,-/vuxen ingår ej i priset."

I en annons i Helsingin Sanomat 10.2.1992 har bolaget angivit kryssningarnas priser sålunda: "Från 210,-/pers. i 2-pers. hytt ---. Reseskatt 30,-/vuxen ingår ej i priset."

I en i Turun Sanomat 5.2.1992 införd annons har bolaget gjort reklam för båtkryssningar således: "Stjärndans från 50,-/pers. Jämna pengar till stjärndans. Biljetter för 1 - 4 personer t/r samt en hel A, B eller C-hytt 200,- intill 19.2." I underkanten finns det med liten text angivet bl.a. "Reseskatt 60,-/pers. (över 12 år) ingår ej i priserna."

I en i Turun Sanomat 9.2.1992 införd annons har bolaget angivit priset på båtkryssningar sålunda: "Lady Line, 2 flickor kryssar för ett pris. Båtresor i 2-personers hytt t/r, --från 202,-/pers.". I annonsens underkant nämnes med liten text bl.a. "Reseskatt 60,-/pers. (över 12 år) ingår ej i priset."

Enligt prismärkningsförordningen (Förordning om prisinformation vid marknadsföring av konsumtionsnyttigheter) 2 § skall priset på en konsumtionsnyttighet vid marknadsföringen uppges på ett klart och entydigt sätt, som konsumenten lätt kan se och förstå.

I motiveringarna för marknadsdomstolens avgöranden 1983:4 och 1990:20 har det uttalats bl.a. följande: "Uppgiften om en nyttighets pris är av stor betydelse med tanke på konsumentens köpbeslut. --- Marknadsdomstolen anser, att totalpriset på en nyttighet i prisannonseringen vid marknadsföring skall anges på ett tydligt sätt och i en för konsumenten lättbegriplig form."

I motiveringarna för avgörandet 1988:7 uttalade marknadsdomstolen bl.a. följande: "En klar angivelse av totalpriset är ägnad att underlätta konsumentens prisjämförelse. Kravet på ett klart angivande av totalpriset gäller all marknadsföring, där det anges preciserade priser."

I den lag om reseskatt, som trätt i kraft den 15 januari 1992, stadgas om den reseskatt vid charterflyg- och båtresor, som skall erläggas till staten. Enligt lagen skall reseskatt erläggas för varje resande över 12 år, till vilken näringsidkare säljer en biljett, som beträttigar till från Finland utgående charterflyg- eller båtresa. Den skattskyldige är den näringsidkare, som säljer skattebelagda resor. För närvarande saknas kännedom om huruvida lagen om reseskatt kommer att vara i kraft efter år 1992.

Ur konsumentens synvinkel utgör reseskatten en del av det pris, som han måste betala för resan. Ur konsumentens synpunkt saknar det betydelse att den näringsidkare, som säljer resorna, levererar en del av det uppburna priset som skatt till staten. För konsumenten är det viktigt att det ur reklamen klart framgår det totalpris, som näringsidkaren uppbär.

Reseskatt vid båtresor erlägges inte av alla resenärer. Reseskatt vid båtresor berör inte andra båtresor än dem, som utgår från Finland. Skatten uppbäres inte för andra resor än dem, som köpts i Finland. Skattens storlek varierar med resans längd. Reseskatten är tidsbegränsad och lagen därom tillämpas inte om den i lagen avsedda resan börjar efter år 1992. Ur konsumentens synpunkt är reseskatten vid båtresor svårförklarlig.

Marknadsdomstolen anser att en klar och entydig angivelse av totalpriset vid båtresor och -kryssningar inte forutsätter att reseskatten alltid inbegripes i ett angivet enda pris. Ett angivande av reseskatten för sig, klart och framträdande i anslutning till andra prisuppgifter, kan till och med vara för konsumenterna entydigare och lättare att förstå än flera totalpriser.

I bolagets annons i Helsingin Sanomat 5.2.1992 har priserna angivits per hytt. Priset för de olika hytterna har varit detsamma, oberoende av hur många personer som reser i hytten. Till de angivna hyttpriserna kommer reseskatt på 100 mark för varje person, som fyllt 12 år. I annonsen har det i anslutning till uppgifterna om hyttpriserna också angivits hur stor reseskatten är per person samt information om att de angivna priserna inte innefattar reseskatten.

I ovan nämnda annons har prisinformationen beträffande de erbjudna resorna angivits på grundval av hytternas klasser. En räkneoperation, där man till de angivna hyttpriserna adderar 100 mark per person, är enkel. Den information, som behövs för uträkningen, har klart angivits. Konsumenten har på grundval av annonsen lätt själv kunnat räkna ut resans totalpris. Det har inte varit nödvändigt att i annonsen ange den specificerade resans totalpris i mark per person.

I de i Helsingin Sanomat 9.2. och 10.2.1992 publicerade annonserna har prisuppgifterna angivits per person. En räkneoperation, där man till de angivna priserna adderar för vuxnas del 100 eller 30 mark, är enkel. För beräkningen nödvändiga uppgifter har angivits klart och framträdande. Konsumenten har ur annonsen lätt själv kunnat räkna ut resans totalpris. Det har inte varit nödvändigt att i annonsen ange den specificerade resans totalpris i mark per person.

I annonserna i Turun Sanomat 5.2. och 9.2.1992 har omnämnandet av reseskatten presenterats skilt från övriga prisuppgifter och klart mindre iögonenfallande än övriga prisangivelser. Uppgiften om den som reseskatt uppburna tilläggsbetalningen kan på så sätt angiven bli oobserverad av konsumenten.

Bolaget har därför för de senast nämnda annonsernas del underlåtit att vid marknadsföring av specificerade båtresor klart för konsumenterna ange storleken på den reseskatt, som uppbäres såsom en del av resans pris. Priset på de av bolaget marknadsförda båtresorna har i denna del inte angivits klart och lätt observerbart. Förfarandet har varit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

KO har begränsat sitt yrkande på grundval av marknadsföringsmedlen. Som grund för yrkandet har enbart tidningsannonser angivits. Till konsumenterna riktad prisinformation skall i all marknadsföring vara klar och entydig.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § vid vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda Oy Viking Line Ab att vid tidningsannonsering av båtresor och -kryssningar för konsumenterna ange priset på en specificerad resa utan att därvid medräkna den då materialet iordningställes kända reseskatten eller underlåta att i anslutning till priset klart ange storleken på den reseskatt, som skall läggas till priset.

Förbudet skall genast iakttagas.

Yrkande på förbud i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Pöyhönen, Aaltonen, Hannula, Henriksson, Kortekangas, Mustonen och Mäkinen, P.