Market court dismissed unfair competition claim against seller of post-copyright phonograms using artist photos and 'original' labels.

Oy Fazer Musiikki Ab vastaan toimitusjohtaja Pekka Mäkinen. Vastaaja valmisti ja markkinoi ammattimaisesti äänikasetteja, jotka oli valmistettu kopioimalla hakijan äänitteitä. Vastaajan kasetteihin oli koottu yhden tai usean tunnetun laulajan "ikivihreitä" suosikkikappaleita sellaisilta hakijan äänitteiltä, joiden tekijänoikeuslain 46 §:n mukainen valmistajan suoja-aika oli päättynyt.

Vastaaja oli käyttänyt kasettiensa kansilipukkeissa niiden laulajien valokuvia, joiden esittämiä kappaleita kaseteilla oli. Hakija ei ollut näyttänyt, että vastaaja olisi käyttänyt kaseteissaan samoja valokuvia kuin hakija siten, että kansilipukkeet olisivat johtaneet harhaan kasetin valmistajan suhteen. Hakija ei ollut myöskään näyttänyt, että kansilipukkeissa olisi käytetty valokuvia, jotka olisivat valokuvan ottamisajankohdan perusteella johtaneet harhaan vastaajan kopioimien äänitteiden ensimmäisen tallennusajankohdan suhteen.

Eräiden vastaajan markkinoimien kasettien kansilipukkeissa oli merkintä "alkuperäisäänite". Tämä merkintä viittasi lähinnä kappaleen tunnetuksi tehneen laulajan siihen esitykseen, jolla kappale oli tullut tunnetuksi. Kasetit sisälsivät lipukkeiden valokuvissa ja esittäjäluettelossa olevien laulajien tällaisia esityksiä. Kasettien kansilipukkeissa oli merkintä valmistajasta ja valmistamisvuodesta.

Vastaajan markkinointi ei aiheuttanut sekaantumisvaaraa äänitteen valmistajan tai markkinoijan suhteen. Vastaajan menettely ei ollut harhaanjohtavaa, hyvän liiketavan vastaista eikä hakijan kannalta sopimatonta.

SopMenL_1_§ ja 2_§

OY FAZER MUSIIKKI AB:N VAATIMUS

Hakija on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla vaatinut, että vastaajaa sakon uhalla kielletään

1. markkinoimasta äänitteitä, jotka on kopioitu hakijan alunperin tuottamilta äänitteiltä,

2. käyttämästä sanottujen äänitteiden markkinoinnissa taiteilijoiden valokuvia harhaanjohtavalla ja sopimattomalla tavalla, ja

3. käyttämästä sanottujen äänitteiden markkinoinnissa harhaanjohtavaa ilmaisua "alkuperäisäänite".

Lisäksi hakija on vaatinut, että kielto annetaan väliaikaisena siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös.

Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 35 000 markalla.

Vielä hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan esittämään jokaisen yksittäisen hakemuksessa tarkoitetun äänitteen osalta asiakirjaselvitys siitä, kuinka monta kappaletta kutakin tuotetta on kopioitu.

Toimialansa mukaisesti hakija harjoittaa elinkeinotoimintaa tuottamalla äänitallenteita myytäväksi yleisölle. Hakija nauttii tuottajan oikeutta tekijänoikeuslain 5 luvun mukaisesti. Tekijänoikeuslain 46 §:n mukaan tekijänoikeuslaissa tarkoitettu suoja päättyy sen jälkeen, kun 25 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona äänen talteenottaminen on tapahtunut.

Vastaaja on ryhtynyt ammattimaisesti myymään yleisölle hakijan tuottamilta äänitteiltä kopioituja äänitallenteita. Kopioidut äänitteet ovat tekijänoikeuslain mukaan vapaita. Alkuperäisäänitteet ovat kuitenkin vielä levityksessä ja niiden myyminen muodostaa osan hakijan elinkeinotoimintaa. Suomen ratifioimissa Geneven äänitesopimuksessa sekä ns. Rooman sopimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, ettei tekijänoikeuden päättyminen vapauta tuotteita tämän tapaiseen käyttöön, vaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettu laki suojaa edelleen alkuperäistuottajaa.

Puheena olevat uudelleenmekanisoidut äänitteet on varustettu tuottajaa tarkoittavalla P-merkinnällä ja vuosiluvulla. Merkintä viittaa siihen, että vastaajalla olisi tuottajan oikeus kyseisiin äänitteisiin. Tämä merkintä on harhaanjohtava: mitään merkintää ei ole olemassa siitä, että äänitteet ovat kopioita. Joissakin tuotteissa vastaaja on myös käyttänyt harhaanjohtavaa ilmaisua "alkuperäisäänite".

Vastaaja ei tosiasiaallisesti käytä omaa rahaa käytännöllisesti katsoen laisinkaan äänitteiden tuottamiseen, vaan lähes kaikki liiketoiminta perustuu kilpailevien yritysten tuotantopanosten hyväksikäyttöön. Taiteilijavalinnoissa, yksittäisissä teoksissa ja kokoelmatuotteissa on kuorittu kerma päältä ja käytetty ns. varmoja suosikkitaiteilijoita ja heidän ikivihreintä tuotantoaan. Esimerkkinä vastaajan kaseteista hakija on viitannut mm. äänitteeseen elokuulta 1987 "Kulkuri ja Joutsen", jossa laulajina ovat olleet mm. Reino Helismaa, Matti Jurva ja Tapio Rautavaara.

Pääosa vielä elävistä taiteilijoista on edelleenkin erittäin suosittuja, mitä seikkaa vastaaja yllä kuvatulla tavalla ja valinnoilla hyödyntää omassa liiketoiminnassaan.

Edellä mainitulla tavalla kopioimansa äänitteet vastaaja tarjoaa yleisölle ostettavaksi noin puoleen hintaan alkuperäisäänitteiden hinnasta. Vastaajan edellä mainitulla tavalla kopioimien äänitteiden lukumäärä on suuri, liiketoiminta laajaa ja alkuperäistuottajaa huomattavasti vahingoittavaa.

Vastaajan menettely on sopimatonta ennen kaikkea siksi, että vastaaja elinkeinonharjoittajana pääasiassa kopioi alkuperäistuottajan tuotteita, jotka ovat edelleen markkinoilla ja joihin alkuperäistuottaja on sitonut huomattavia tuotantokustannuksia. Kuultavan koko elinkeinotoiminta siis perustuu toisen elinkeinonharjoittajan kuhunkin tuotteeseen sijoittamien tuotantokustannuksien ylimääräiseen hyväksikäyttöön. Tällainen menettely vaarantaa koko elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiä ja samalla suomalaisen äänitetuotannon uustuotantoa.

Suuri osa vastaajan markkinoimien äänitteiden pakkauksista on varustettu alkuperäisäänitteiden valokuvilla, joiden käyttöoikeudet ovat hakijalla. Kuvat muodostuvat pääasiassa henkilökuvista, joiden käyttämiseen vastaajalla ei ole asianmukaista lupaa. Lisäksi uusjulkaisuissa on havaittavissa harhaanjohtavaa kuvankäyttöä sikäli, että käytetään ns. tuoretta kuvaa/vanhoja äänitteitä, ts. taiteilijan kuvaimage ei vastaa äänitteiden esitysikää.

PEKKA MÄKISEN VASTINE

Vastaaja on vaatinut, että hakijan vaatimukset hylätään, ja että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla korkoineen.

Hakijan esittämä asiakirjaselvitysvaatimus koskee liikesalaisuutta. Sillä ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä. Vaatimus tältäkin osin on perusteeton ja aiheettomana hylättävä.

Vastaaja on solminut Teoston kanssa äänitteitä koskevan vakiosopimuksen. Jokaiseen vastaajan tuottamaan äänitteeseen tarvitaan Teoston lupa. Vastaaja on tehnyt jokaisesta kasetista teostoilmoituksen ja maksanut kaseteista teostomaksun. Osoituksena tästä on äänitteissä merkintä P ja vuosiluku. Teostossa vastaajaa käsitellään tekijänoikeuslain mukaisena tuottajana. Vastaajan tuottamissa äänitteissä ei ole merkintää siitä, että tuotteet ovat kopioita. Mitkään säännökset eivät vaadi tällaista merkintää. Vastaaja on tuotannossaan noudattanut Teoston antamia ohjeita ja määräyksiä.

Tekijänoikeuslain 46 §:ssä tarkoitettu suoja päättyy sen jälkeen, kun 25 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona äänen talteenottaminen on tpahtunut. Laissa eikä hakemuksessa viitatuissa Geneven äänitesopimuksessa eikä ns. Rooman sopimuksessa ole tekijänoikeuden päättymistä rajoitettu esim. siihen, että alkuperäistuottajan tuotteita vielä olisi markkinoilla.

Vastaajan toiminta ei ole sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 2 §:ien vastaista. Hakijalla on ollut äänitteiden yksinoikeus 25 vuotta. Tuotantokustannukset on hakija saanut varmuudella itselleen. Hakemuksessa on varsin pitkälti kysymys hakijan monopoliaseman vahvistamisesta. Kuluttajan kannalta on terve piirre, että kilpailua syntyy myös hintamarkkinoilla. Hakijan ja vastaajan jakelukanavat eivät ole identtiset. Vastaaja hoitaa markkinoinnin markettien ja huoltamoiden kautta. Hakijan kohteet ovat toiset.

Väite siitä, että suurin osa vastaajan markkinoimien äänitteiden pakkauksista on varustettu alkuperäisäänitteiden valokuvilla, joiden käyttöoikeudet ovat hakijalla, on virheellinen. Yhdessäkään äänitteessä ei ole alkuperäisäänitteen kuvaa, eikä sellaista kuvaa, johon hakijalla olisi yksinoikeus. Vastaaja on ostanut kaikki nyt kysymyksessä olevissa tuotteissa käytetyt valokuvat kuvatoimistoista ja arkistoista. Jos kuvatoimisto myy kuvia, on sillä lupa myydä niitä. Mitään erityisiä lupia kuvien käyttöön ei tällöin tarvita.

"Alkuperäisäänite" merkintä tarkoittaa sitä, että kysymyksessä on tietyn taiteilijan alkuperäisäänite. Tämä on tosiasia eikä ilmoitus ole millään tavalla harhaanjohtava. Äänitteissä ei ole millään tavalla pyritty esittämään totuutta vastaamatonta tietoa äänitteen iästä.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajan ostopäällikkkö Jaakko Juhani Karilaista.

VAATIMUKSET ASIAKIRJASELVITYKSESTÄ JA VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Markkinatuomioistuin on istunnossaan 6.5.1991 hylännyt vaatimukset asiakirjaselvityksestä ja väliaikaisesta kiellosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija Oy Fazer Musiikki Ab tuottaa ja markkinoi äänitteitä eri muodoissa. Hakijan äänitteet saavat tekijänoikeuslain (404/61) 46 §:n mukaista valmistajan suojaa 25 vuoden ajan.

Vastaaja Pekka Mäkinen valmistaa ja markkinoi ammattimaisesti äänikasetteja. Vastaaja on markkinoinut kasetteja, jotka on valmistettu kopioimalla mekaanisesti hakijan äänitteitä. Vastaajan kasetteihin on koottu yhden tai usean tunnetun laulajan "ikivihreitä" suosikkikappaleita sellaisilta hakijan äänitteiltä, joiden tekijänoikeuslain 46 §:n mukainen valmistajan suoja-aika on päättynyt.

Tekijänoikeuslain 46 §:n mukainen valmistajan suoja-aika perustuu osaltaan äänitteen ensimmäisen valmistajan tuotantokustannuksista johtuvaan taloudellisen suojan tarpeeseen. Se seikka, että vastaaja suoja-ajan päättymisen jälkeen mekaanisesti kopioimalla taloudellisesti hyödyntää hakijan äänitteitä, ei sinänsä tee markkinointia SopMenL:n vastaiseksi.

Hakija on viitannut ns. Geneven äänitesopimukseen 1971, joka on tullut voimaan Suomessa vuonna 1973 ja ns. Rooman sopimukseen 1961, joka on tullut voimaan Suomessa vuonna 1983. Näissä kansainvälisissä äänitteiden valmistajien suojaa koskevissa yleissopimuksissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella vastaajan po. menettely olisi kilpailuna sopimatonta sen vuoksi, että vastaaja on valikoinut äänitteilleen suosituimpia lauluja ja että hakija tekijänoikeudellisen suoja-aikansa päätyttyä edelleen markkinoi omia äänitteitään.

Vastaaja on käyttänyt po. kasettiensa kansilipukkeissa niiden laulajien valokuvia, joiden esittämiä kappaleita kaseteilla on ollut. Vastaaja on näyttänyt ostaneensa valokuvia mm. eri kuvatoimistoilta. Hakija ei ole näyttänyt, että vastaaja olisi käyttänyt kaseteissaan samoja valokuvia kuin hakija siten, että kansilipukkeet olisivat johtaneet harhaan kasetin valmistajan suhteen. Hakija ei ole myöskään näyttänyt, että kansilipukkeissa olisi käytetty valokuvia, jotka olisivat valokuvan ottamisajankohdan perusteella johtaneet harhaan vastaajan kopioimien äänitteiden ensimmäisen tallennusajankohdan suhteen.

Eräiden vastaajan markkinoimien kasettien kansilipukkeissa on ollut merkintä "alkuperäisäänite". Ilmaisu "alkuperäisäänite" viittaa lähinnä kappaleen tunnetuksi tehneen laulajan siihen esitykseen, jolla kappale on tullut tunnetuksi. Kasetit ovat sisältäneet lipukkeiden valokuvissa ja esittäjäluettelossa olevien laulajien tällaisia esityksiä. Vastaajan markkinoimien kasettien kansilipukkeissa on ollut merkintä "T:mi Pekka Mäkinen" sekä merkintä kasetin valmistamisvuodesta.

Vastaajan markkinointi ei ole aiheuttanut sekaantumisvaaraa äänitteen valmistajan tai markkinoijan suhteen.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan menettely ei ole ollut harhaanjohtavaa. Menettely ei ole ollut muutoinkaan hyvän liiketavan vastaista tai hakijan kannalta sopimatonta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Oy Fazer Musiikki Ab:n vaatimukset.

Oy Fazer Musiikki Ab velvoitetaan suorittamaan Pekka Mäkiselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut kymmenentuhatta (10 000) markkaa 16 %:n korkoineen tämän päätöksen tiedoksisaantipäivästä lukien.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Hannula, Henriksson, Mäkinen P., Mustonen ja Ollikainen.

---

[SV]

Oy Fazer Musiikki Ab mot verkställande direktör Pekka Mäkinen. Svaranden tillverkade och marknadsförde yrkesmässigt ljudkassetter. På svarandens kassetter hade från sådana sökandens fonogram i fråga om vilka tillverkarens skyddstid enligt upphovsrättslagen 46 gällde, samlats en eller flere sångares evergreens.

Svaranden hade på sina kassetters pärmetiketter använt fotografier av de sångare vars sånger bandats in på kassetterna. Sökanden hade inte visat att svaranden på sina kassetter använt samma fotografier som sökanden på ett sådant sätt att pärmetiketterna varit vilseledande i fråga om kassettillverkaren. Sökanden hade inte heller visat att man på pärmetiketterna hade använt fotografier som utgående för den tidpunk de tagits varit vilseledande när det gällde tidpunkten för den första inspelningen av de kopierade fonogrammen.

Vissa av pärmetiketterna på de kassetter svaranden marknadsförde var försedda med påskriften "originalinspelning". Denna anteckning hänvisade närmast till den inspelning med sångaren som gjort stycket bekant. kassetterna innehöll dylika inspelningar av de sångare som förekom på etiketterna och i artistförteckningen. kassetterna var försedda meden påskrift med uppgifter om tillverkaren och tillverkningsåret.

Svarandens marknadsföring förorsakade inte förväxling i fråga om tillverkaren eller marknadsföraren. Svarandens förfarande var inte vilseledande, stred inte mot god affärssed och var inte heller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

OtillbFörfL_1_§ och 2_§

OY FAZER MUSIIKKI AB:S YRKANDE

Sökanden har med stöd av 1, 2 och 6 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) yrkat att svaranden vid vite förbjuds

1. marknadsföra fonogram, som kopierats av sådana fonogram sökanden ursprungligen producerat,

2. vid marknadsföringen av sagda fonogram använda fotografier av artisterna på ett vilseledande och otillbörligt sätt, och

3. vid marknadsföringen av sagda fonogram använda det vilseledande uttrycket "originalinspelning".

Sökanden har därtill yrkat att förbudet meddelas temporärt tills ärendet slutligt är avgjort.

Sökanden har också yrkat att svaranden förpliktas ersätta sökandens rättegångskostnader med 35 000 mark.

Sökanden har vidare yrkat att svaranden för varje enskilt fonogram som avses i ansökan förpliktas presentera dokumentation över hur många exemplar av produkten som kopierats.

I enlighet med sitt verksamhetsområde idkar sökanden näringsverksamhet genom att producera fonogram ochsaluföra dessa åt allmänheten. Sökanden åtnjuter framställarens rättigheter i enlighet med kapitel 5 i upphovsrättslagen. Enligt upphovsrättslagen 46 upphör det skydd som avses i upphovsrättslagen då 25 år förflutit efter det år, då upptagningen ägt rum.

Svaranden har yrkesmässigt åt allmänheten börjat sälja sådana fonogram som kopierats från sådana fonogram sökanden producerat. De kopierade fonogrammen är fria enligt upphovsrättslagen. originalinspelningarna förekommer dock ännu i omlopp och försäljningen av dem utgör en del av sökandens näringsverksamhet. I Genevekonventionen om fonogram, som Finland ratificerat, samt i den s.k. Romkonventionen har man fäst speciell uppmärksamhet vid att upphovsrättens upphörande inte befriar produkterna för en dylik användning, utan lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet skyddar fortsättningsvis originalproducenten.

De nymekaniserade fonogram det nu är fråga om har försetts med en P-märkning som avser producent samt ett årtal. Märkningen ger en bild av att svaranden har producenträtt till ifrågavarande fonogram. Denna märkning är vilseledande: Det förekommer ingen anteckning om att fonogrammen är kopior. På vissa produkter har svaranden även använt det vilseledande uttrycket "originalinspelning".

Svaranden använder faktiskt inte överhuvudtaget egna medel för att producera fonogrammen, utan nästan hela affärsverksamheten grundar sig på ett utnyttjande av ett konkurrerande företags produktionsinsatser. När det gäller valet av artister, enskilda verk och sammelalbum har man skum mat grädden och använt s.k. säkra schlagerartister och deras allra populäraste evergreens. Som exempel på svarandens kassetter har sökanden refererat till bl.a. ett fonogram från augusti 1987, "Kulkuri ja Joutsen", där bl.a. Reino Helismaa, Matti Jurva och Tapio Rautavaara sjungit.

Huvudparten av de ännu levande artisterna är fortfarande mycket populära, vilket svaranden på ovan angivet sätt och ovan angivna val utnyttjar i sin egen affärsverksamhet.

De inspelningar svaranden kopierat på ovan nämnt sätt erbjuder han till salu åt allmänheten till cirka halva priset jämfört med originalinspelningarnas pris. Antalet inspelningar sökanden kopierat såsom ovan angivits är stort, affärsverksamheten är omfattande och skadar i betydande grad originalproducenten.

Svarandens förfarande är otillbörligt framför allt därför att svaranden som näringsidkare huvudsakligen kopierar originalproducentens produkter. Svarandens hela näringsverksamhet baserar sig på ett extra utnyttjande av de produktionskostnader en annan näringsidkare investerat i varje produkt. Ett dylikt förfarande äventyrar verksamhetsförutsättningarna för hela branschen och samtidigt nyproduktionen av finländska inspelningar.

En stor del av förpackningarna till de fonogram svaranden marknadsför har försetts med originalinspelningarnas fotografier. Sökanden har rättigheterna till dessa fotografier. Fotografierna är i huvudsak bilder av personer. Sökanden har inte vederbörligt tillstånd att nyttja dessa fotografier. Nyutgåvorna är dessutom vilseledande i fråga om bilderna såtillvida att man använder en s.k. färsk bild/ gamla inspelningar. Artistens bildimage motsvarar inte inspelningarnas ålder.

PEKKA MÄKINENS BEMÖTADE

Svaranden har yrkat att ansökan måtte förkastas och att sökanden ålägges ersätta svarandens rättegångskostnader med 10 000 mark jämte ränta.

Det yrkande på dokumentutredning sökanden framställt gäller affärshemlighet. Dokumentutredningen saknar betydelse med tanke på avgörandet av ärendet. Yrkandet är även till denna del ogrundat och bör förkastas som obefogat.

Svaranden har med Teosto ingått ett normalt avtal rörande ljudinspelningar. För varje kassett svaranden producerar behövs Teostos tillstånd. Svaranden har för varje kassett gjort en teostoanmälan och betalat teostoavgift för kassetterna. Påskriften P och årtalet på kassetten utvisar detta. Teosto behandlar svaranden som en producent enligt upphovsrättslagen. Svarandens kassetter är inte försedda med en anteckning om att de är kopior. Inga stadganden förutsätter en dylik påskrift. Svaranden har vid sin produktion iakttagit Teostos direktiv och bestämmelser.

Det skydd som avses i upphovsrättslagen 46 § upphör då tjugofem år förflutit efter det år, då upptagningen ägde rum. Varken i lagen eller i den i ansökan nämnda Genevekonventionen om fonogram eller i den s.k. Romkonventionen har upphovsrättens upphörande begränsats t.ex av att original producentens produkter fortfarande finns på marknaden.

Svarandens verksamhet strider inte mot 1 och 2 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet. Sökanden har haft ensamrätt till upptagningarna i tjugofem års tid. Sökanden har med säkerhet förtjänat in produktionskostnaderna. Ansökan syftar långt till att förstärka sökandens monopolställning. Ur konsumentens synvinkel är det ett sunt drag att det uppstår konkurrens även när det gäller priserna. Sökandens och svarandens distributionskanaler är inte identiska. Svaranden sköter marknadsföringen via markets och servicestationer. Sökanden har andra kanaler.

Påståendet om att största delen av de förpackningar svaranden marknadsför är försedda med originalinspelningarnas fotografier, som sökanden har rätt till, är felaktigt.

Svaranden har köpt alla de fotografier som man använt för de produkter det nu är fråga om från fotobyråer och arkiv. Om en fotobyrå säljer bilder har den tillstånd att göra det. Det behövs sålunda inget särskilt tillstånd.

Anteckningen "originalinspelning" innebär att det är fråga om en viss artists originalinspelning. Detta är ett faktum och angivelsen är på intet sätt vilseledande. Man har inte på något sätt strävat till att på kassetterna presentera osanna uppgifter om upptagningarnas ålder.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har meddelat att han inte skrider till åtgärder med anledning av ansökan.

BEVISNING

I marknadsdomstolen har som av sökanden åberopat vittne hörts avdelningschef Jaakko Juhani Karilainen.

YRKANDENA PÅ DOKUMENTUTREDNING OCH TEMPORÄRT FÖRBUD

Marknadsdomstolen har vid sitt sammanträde 6.5.1991 förkastat yrkandena på dokumentutredning och temporärt förbud.

MOTIVERINGARNA TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Sökanden Oy Fazer Musiikki Ab produceraroch tillverkar ljudupptagningar i olika former. Sökandens produkter åtnjuter tillverkarens skydd under tjugofem års tid enligt 46 § i upphovsrättslagen.

Svaranden Pekka Mäkinen tillverkar och marknadsför yrkesmässigt ljudkassetter. Svaranden har marknadsfört kassetter som tillverkats genom en mekanisk kopiering av sökandens fonogram. På svarandens kassetter har samlats en eller flera kända sångares "evergreens" från sådana sökanden tillhöriga fonogram för vilka den framställaren tillkommande skyddstiden enligt upphovsrättslagen 46 § upphört.

Den i upphovsrättslagen 46 § stadgade framställaren tillkommande skyddstiden grundar sig på ett behov att på grund av produktionskostnaderna ekonomiskt skydda den första tillverkaren. Omständigheten att svaranden efter skyddstidens utgång genom mekanisk kopiering ekonomiskt utnyttjar sökandens fonogram innebär i sig inte att marknadsföringen strider mot OtillbFörfL.

Sökanden har hänvisat till den s.k. Genevekonventionen om fonogram från år 1971, som trätt i kraft i Finland år 1973 och till den s.k. Romkonventionen av år 1961, som trätt i kraft i Finland år 1983. I dessa internationella konventioner gällande skydd för fonogramframställaren finns inga regler som innebär att svarandens ifrågavarande förfarande utgör otillbörlig konkurrens på den grund att svaranden valt ut de mest populära sångerna för sina fonogram och av att sökanden efter det dess upphovsrättsliga skyddstid gått ut fortsättningsvis marknadsför sina egna fonogram.

Svaranden har på pärmetiketterna för sina kassetter använt fotografier på de sångare, vars låtar förekommit på kassetterna. Svaranden har visat att han köpt fotografierna bl.a. av olika fotobyråer. Sökanden har inte visat att svaranden på sina kassetter använt samma fotografier som sökanden på ett sådant sätt att kassettetiketterna varit vilseledande i fråga om tillverkaren. Sökanden har inte heller visat att man på pärmetiketterna använt fotografier som utgående från den tidpunkt de tagits varit vilseledande när det gällt den första upptagningstidpunkten för de fonogram svaranden kopierat.

På vissa pärmetiketter till de kassetter svaranden marknadsför har förekommit anteckningen "originalinspelning". Uttrycket "originalinspeling" hänvisar närmast till den inspelning med sångaren som gjort stycket känt. Kassetterna har innehållit dylika inspelningar med de sångare som finns avbildade på kassetternas pärmetiketter och förekommer i artistförteckningen. Pärmetiketterna till de kassetter svaranden marknadsfört har varit försedd med påskriften "T:mi Pekka Mäkinen" samt en anteckning om kassettens tillverkningsår.

Svarandens marknadsföring har inte förorsakat fara för förväxling i fråga om tillverkaren eller marknadsföraren av fonogrammen.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att svarandens förfarande inte varit vilseledande. Förfarandet har inte heller i övrigt stridit mot god affärssed eller varit otillbörligt med hänsyn till sökanden.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner riktigt förkasta Oy Fazer Musiikki Ab:s yrkanden.

Oy Fazer Musiikki Ab åläggs ersätta Pekka Mäkinens rättegångskostnader med yrkade tiotusen (10 000) mark jämte 16 % ränta från den dag detta utslag delges.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Tala, Aaltonen, Hannula, Henriksson, Mäkinen P., Mustonen och Ollikainen.