Market Court bans misleading free book offers and bundled unrelated items under Consumer Sales Law.

KA vastaan Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab (yhtiö). Kirjasarjan markkinointiaineistoa kokonaisuutena tarkastellen ja ottaen huomioon tuotteen esittelytapa tarjottavasta tuotteesta oli aineistossa kerrottu hyvin vähän. Arvontoihin, voittoihin ja "etuihin" liittyvää aineistoa oli huomattavasti enemmän ja se oli esitetty selvästi näkyvämmällä tavalla. Arvonnat voittoineen, "edut" ja osallistumiskehotukset oli lisäksi esitelty siten, että markkinoitavaa tuotetta koskeva tarjous jäi kuluttajalle vaikeaselkoiseksi. Markkinointiarpajaiset, voitot, "edut" ja osallistumiskehotukset hallitsivat yhtiön markkinointiaineistoa. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Markkinointiaineistossa esitetyt "ilmaisuutta" korostavat ilmaisut saattoivat johtaa siihen, että kuluttaja lähetti maksutonta kirjaa koskevan tilauksensa tutustumatta tarkemmin tarjouksen sisältöön. Siitä, että maksuttoman "tutustumiskirjan" tilaaminen samalla merkitsi maksullisten kirjojen tilaamista, oli tarjousaineistossa kerrottu mainonnallisen tekstin lomassa huomaamattomasti. Kuluttajalta saattoi jäädä havaitsematta, että "ilmaisen" tutustumiskirjan tilaaminen samalla merkitsi vastikkeellista tilausta. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Markkinointiaineistosta kävi ilmi, että kysymys oli kirjojen kestotilaussopimuksesta. Kun järjestelmään kuuluva kuluttaja käytti hyväkseen hänelle lain mukaan kuuluvaa postimyynnin peruuttamisoikeutta, tämä kestotilauksena kuluttajille esitelty tilaus samalla lakkasi. Tällöin kuluttajan kestotilaukseksi mieltämä tilaus muuttui tosiasiassa kertatilaukseksi. Jos kuluttaja sen jälkeen halusi tilata lisää tarjottuja kirjoja, hänen oli liityttävä tilaajaksi uudelleen. Markkinointiaineiston perusteella kuluttajalle saattoi näin ollen syntyä epäselvä kuva tarjotun sopimuksen luonteesta.

Yhtiö oli jättämällä markkinointiaineistossaan selkeästi kertomatta siitä kestotilaukseksi esitellyn kirjasarjan tilaussopimuksen ehdosta, että kuluttajan peruuttaessa tai palauttaessa yksittäisen kirjan sopimussuhde samalla päättyi, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Yhtiö oli lähettänyt kuluttajille tuotteita, joiden lähetykset muuttuivat maksullisiksi, ellei kuluttaja erikseen ilmoittanut, ettei hän halunnut niitä. Kuluttajan vastikkeettomaksi mieltämä tilaus muuttui näin ollen kuluttajan passiivisuuden johdosta vastikkeelliseksi tilaukseksi. Yhtiö oli lähettämällä kuluttajille maksullisia tuotteita, joita nämä eivät olleet tilanneet, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Veitsillä ja lusikoilla ei ollut ilmeistä asiallista yhteyttä kirjojen kanssa. Yhtiön tarjous, jonka mukaan veitsiä ja lusikoita tarjotaan yhdessä kirjojen kanssa, ei näin ollen täyttänyt yhdistetylle tarjoukselle KSL:n 2 luvun 4 §:ssä asetettuja vaatimuksia.

Kuluttaja oli voinut saada veitsiä ja lusikoita ainoastaan kirjojen mukana. Kuluttaja ei voinut peruuttaa yhtäkään kirjasarjan kirjaa ilman, että sopimussuhde samalla loppui. Kuluttaja joutui siten vastaanottamaan useita kirjoja 2 - 3 kuukauden välein saadakseen esim. kuusi kappaletta veitsiä tai lusikoita. Kuluttajan oli näin ollen pysyteltävä kirjasarjan tilaajana ainakin useita kuukausia ennen kuin hän oli saanut käyttökelpoisen kokonaisuuden tarjottuja veitsiä ja lusikoita. Markkinointi oli KSL:n 2 luvun 4 §:n vastaista ja kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luku_1_§, 4_§ ja 7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Oy Valitut Palat Reader's Digest Ab:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2, 4, 7 ja 10 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnisaan.

a) käyttämästä arpajaisia, ilmaista tutustumiskirjaa ja yllätysetua myynninedistämiskeinona siten, että näiden asioiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen esittelyn asemesta;

b) kutsumasta tutustumiskirjaa "ilmaiseksi kirjaksi" taikka käyttämästä muuta maksuttomuutta korostavaa ilmaisua, kun tutustumiskirjan vastaanottaminen johtaa maksullisten kirjojen lähettämiseen, jollei kuluttaja erillisellä tahdonilmauksellaan sitä estä;

c) olemaan kertomatta riittävän selkeästi Kirjavalioiden markkinoinnissa sopimussuhteen kestotilausluonteesta, johon ei kuulu yksittäisen kirjan peruuttamisoikeutta ilman, että sopimussuhde samalla purkautuu;

d) lähettämästä kuluttajalle maksullisia tuotteita, joita hän ei ole tilannut;

e) tekemästä kuluttajille tarjousta, jonka mukaan kuluttajille myydään yhteisestä hinnasta Kirjavalioiden kanssa moniosainen ruokailuvälinesarja tai muu vastaava hyödyke ja sarjan kerääminen edellyttää, että kuluttaja pysyy Kirjavalioiden tilaajana sarjan keräämisen ajan.

Yhtiön Kirjavaliot -kirjapalvelu on postimyyntikerho, joka lähettää 2 - 3 kuukauden välein ilmestyvän, 3 - 4 lyhennettyä teosta sisältävän Kirjavaliot -kirjan automaattisesti tilaajille. Tässä kerhossa ei tilaajille ole asetettu vähimmäisostovelvoitetta, mutta toisaalta tilaajilta puuttuu yksittäisen Kirjavaliot -kirjan peruutusoikeus. Sen sijaan tilaaja voi irrottautua sopimuksesta joko ilmoittamalla eroavansa tai palauttamalla kirjalähetyksen. Jos siis tilaaja etu- tai jälkikäteen peruuttaa jonkin Kirjavaliot -kirjan merkitsee se samalla kerhosopimuksen irtisanomista ja sopimussuhteen päättymistä.

Kirjavalioita markkinoidaan kuluttajille osoitteellisella suoramainonnalla. Yhtiö muuntelee usein Kirjavalioita koskevaa markkinointiaineistoa ja samanaikaisestikin voi olla kuluttajille jaossa erilaisia, toisistaan poikkeavia tarjouskirjeitä. Yhteinen piirre näille tarjouskirjeille on se, että tarjous koostuu useammasta osasta ja että tarjouksen päähoukutuksena on markkinointiarpajaiset.

Yhtiö on syksyllä 1988 ja keväällä 1989 markkinoinnut kirjakerhonkirjojaan suoramainoskokonaisuuksilla, joihin molempiin kuuluvat ennakkoilmoitus, varsinainen tarjouskirje sekä "tutustumiskirjan" mukana tuleva mainosaineisto. Ennakkoilmoitus koostuu kirjekuoresta ja kirjeestä.

Syksyn ja kevään ennakkoilmoituskirjeistä on vaikea päätellä, että kyseessä on Kirjavalioiden markkinointi. Syksyn ennakkoilmoituksessa ei kerrota juuri mitään tästä tarjottavasta tuotteesta, vaan kirjeen saajalle ilmoitetaan, että hän lähiaikoina tulee saamaan 82,50 markan arvoisen "lahjakortin", joka on vaihdettavissa yhteen lähes 500-sivuiseen kirjaan. Kirjeessä kerrotaan myös, että yhtiö on myöntänyt näitä "lahjakortteja" ainoastaan rajoitetun määrän, ja kuluttajaa kehotetaan tarkkailemaan postia ja toimimaan viipymättä, jotta saisi ilmaisen kirjan. Kevään ennakkoilmoituskirjeessä kerrotaan lähinnä arvonta-asioista ja siitä, kuinka kirjeensaajan nimi voi hyvinkin komeilla päävoittajien luettelon kärjessä.

Varsinainen tarjouskirje sisältää seuraavat osat: a) lähetyskuoren, b) tuote-esitteen, c) lippuvihkon, d) "ruutuässän", jolla saa yllätysedun, e) lisävoittokortin ja f) vastauskuoren. Kevään tarjouskirjeestä puuttuu "ruutuässä".

Esitteessä kerrotaan molemmilla puolilla tarjottavasta tuotteesta, Kirjavaliot -kirjasarjasta. Tässäkään kirjeessä ei kuitenkaan keskitytä pelkästään tarjottavan tuotteen esittelyyn, vaan korostetaan ensimmäisen tutustumiskirjan ilmaisuutta.

Syksyn tarjouskirjeeseen kuuluvan "lahjakortti" -lipukevihkon ja kevään tarjousaineistoon kuuluvan "kiitosseteli" -vihkon pääsanoma ei ole itse tarjottu tuote Kirjavaliot -kirja, joka on mainittu ainoastaan parilla rivillä, vaan arvonta ja sen palkinnot. Yhtiö keskittyyy tässä aineistossa lähinnä selvittämään arvonnan palkintoja ja henkilökohtaisen voittosumman suuruuden määrää. Tämän lisäksi kerrotaan muun aineiston lomassa tilaajille kuuluvista eduista: tutustumiskirjan ilmaisuudesta ja erityisestä yllätysedusta.

Lisävoittokortissa selvitetään, miten kuluttaja osallistuu lisävoiton arvontaan ja mikä on hänen henkilökohtaisen lisävoittonsa suuruus. "Ruutuässä" -kortissa on suurella sana "yllätys". Tässä kortissa kuluttajaa kehotetaan huolellisesti tutustumaan oheiseen kirjeeseen yllätysedun saamisen turvaamiseksi. Kummassakaan näissä korteissa ei ole itse tarjoukseen, Kirjavaliot -kirjaan, viitattu millään tavoin.

Tilaaja saa tutustumiskirjan mukana "todistuksen eduista ja oikeuksista" -nimisen kaksiosaisen lapun, tervetuliaiskirjeen sekä yllätysetuna "ikuiskalenterin".

Yllätyslahjana tilaaja sai syksyllä veitsen ja keväällä lusikan sekä kirjeen, jossa tilaajalle luvataan uusien kirjojen mukana lisää veitsiä tai lusikoita. Kun tilaaja on kerännyt kuusi veistä, hän saa veitsien säilytysalustan. Kuusi lusikkaa kerännyt tilaaja saa puolestaan lusikoiden säilytysrasian. Kevään kampanjan mukana tilaaja saa lusikoita koskevan asiakastiedotteen. Näiden lisäksi tilaaja saa vielä Valitut Palat -aikakauslehteä käsittelevän yleisesitteen.

Etenkin syksyn varsinaisen tarjouslähetyksen tekee vaikeaselkoiseksi se, että arvontaan osallistuminen ja henkilökohtaisen voittosumman suuruuden selvittäminen on markkinointiaineistossa tehty monimutkaiseksi liittämällä niihin erilaisia näennäisesti kuuluvia toimenpiteitä. Syksyn tarjouksessa kuluttaja pääsee mukaan päävoiton arvontaan sulkemalla kuoreen neljä arvontashekkiä ja liimaamalla kuoren päälle "lahjakortti"-lipukevihosta löytyvän 20 pennin postimerkin. Lisävoiton saamiseksi kuluttajan tulee palauttaa "kultalaatta" vastauskuoren taskussa sekä "kassaholvikortti" vastauskuoressa.

Henkilökohtaisen voittosumman suuruuden selvittämiseksi kuluttajan tulee raaputtaa "Lahjakortin" päällä olevalla "onnenkolikolla" toisessa arvontashekissä olevaa "kultaista palkkia". "Palkin" alta paljastuneen summan kuluttaja saa omakseen, jos päävoitto osuu jollekin hänen neljästä arpanumerostaan ja kuluttaja on palauttanut arvontashekkinsä ajoissa. Lisävoittosummansa selvittämiseksi kuluttajan tulee raaputtaa "kultalaatalla" lisävoittokortista lokeroiden "kultapinnat" nähdäkseen, minkä lokeron "sarjanumero" vastaa kuluttajan "kultalaatan" numeroa.

"Ruutuässä" -kortissa mainitun yllätysedun saamiseksi kuluttajan tulee huolellisesti lukea hänelle lähetetty kirje. Vastauskuoressa ja lipukevihossa on annettu toimintaohjeet, joita noudattamalla kuluttaja saa yllätysedun: "kun löydätte Ruutuässän ja palautatte sen meille yhdessä Lahjakorttinne kanssa, saatte Yllätysedun..." Lahjakorttilipukevihossa ja vastauskuoressa on käytetty sekavasti termejä "yllätysetu" ja "yllätyslahja". Markkinointiaineistosta ei selviä, tarkoitetaanko näillä samaa asiaa. Kumpaakaan näistä ei kuitenkaan saa liittymättä Kirjavaliot- kirjakerhon jäseneksi. "Lahjakortti" -lipukevihon seitsemännellä sivulla paljastetaan, että yllätysetu on kalenteri.

Vaikka kevään tarjousaineistossa henkilökohtaisen voittosumman selvittäminen ei ole enää yhtä monimutkaista kuin syksyn tarjousaianeistossa, korostetaan myös tässä tarjousaiaineistossa arvontaa ja niiden palkintoja.

Myös tähän aineistoon kuuluu lisävoittokortti, tässä tapauksessa avainkortti. Lisävoiton suuruuden selvittämiseksi kuluttajan tulee irrottaa avain avainkortista ja kokeilla, mihin muottiin avain sopii. Bonuksen suuruuden selvittämiseksi kuluttajan tulee raaputtaa lipukevihkon päällä olevalla onnenkolikolla toisessa voittokortissa olevaa kultapintaa. Kevään tarjousaineistossa arvontaa ja palkintoja on korostettu uudella tavalla: kertoohan ennakkoilmoituskirje melkein pelkästään arvonnasta ja palkinnoista. Missään ei kerrota, ei syksyn eikä myöskään kevään tarjoukirjeessä, kuluttajalle sitä tosiasiaa, että lisävoiton ja bonuksen suuruus on kaikille sama.

KA on neuvotellut yhtiön kanssa Kirjavalioiden markkinoinnista viime ja kuluvan vuoden aikana yhteensä viisi kertaa. Näissä neuvotteluissa on päästy joiltakin osin yksimielisyyteen syksyn 1988 suoramainoskokonaisuudesta. Yhtiö ei enää käytä tilausvahvistuslipukkeesta nimitystä lahjakortti ja yhtiö on poistanut markkinointiaineistosta viittaukset tulevaisuudessa järjestettäviin arvontoihin. Yhtiö on pyrkinyt selkeyttämään tarjouksen ehdot sijoittamalla ne yhdeksi kokonaisuudeksi tuote-esitteeseen. Näiden jo sovittujen asioiden osalta ei esitetä kieltovaatimuksia.

Tämä hakemus perustuu kahteen eri markkinointikokonaisuuteen: syksyn 1988 tarjouskokonaisuuteen sekä kevään 1989 erääseen tarjouskokonaisuuteen. Syynä tähän on se, ettei yhtiön kanssa käydyissä neuvotteluissa päästy yksimielisyyteen olennaisista kohdista sekä myös se, että Kirjavalioita koskevia tarjouskirjeitä saattaa olla kuluttajille samanaikaisestikin jaossa useita toisistaan poikkeavia muunnelmia, joten on tärkeää saada selkeät "pelisäännöt" yhtiön markkinoinnille.

a) Tarjouksen tavoite on saada kuluttaja 2 - 3 kuukauden välein ilmestyvän Kirjavaliot -kirjan tilaajaksi. Kuluttajan järkiperäisen päätöksenteon kannalta on tärkeää, että markkinoinnin pääsisältö olisi juuri tämä tarjottu tuote ja tarjouksen ehdot.

KSL:n markkinointisäännösten yhtenä tavoitteena on ehkäistä kuluttajiin kohdistuvia vaikuttamispyrkimyksiä, jotka vievät kuluttajan huomion itse tarjottavasta tuottesta harhaanjohtavilla tai epäolennaisilla tiedoilla.

Markkinatuomioistuin on mm. päätöksissään 1982:20, 1983:4, 1987:11 ja 1988:3 soveltanut tätä periaatetta ja katsonut, ettei arpajaisten ja kilpailujen esittely saa hallita markkinointiaineistoa. Markkinatuomioistuin on päätöksissä 1984:4 ja 1987:11 lisäksi lausunut olevan kuluttajan etujen mukaista, että hyödykemarkkinoinnissa markkinointiaineiston pääsanoma on itse tarjottu tuote ja sen esittely.

Tekemällä arvontaan osallistumisen toteuttamistavan ja henkilökohtaisen voittosumman selvittämisen monimutkaiseksi liittämällä siihen näennäistoimintoja korostetaan Kirjavalioiden tarjousaineistossa näitä asioita tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta. Samoin taloudelliselta arvoltaan vaatimatonta kalenteria on markkinointiaineistossa suhteettomasti korostettu.

Kirjavaliot -kirjasarjan mainosaineiston vaikeaselkoisuutta lisää vielä se, että se koostuu useasta pienestä lappusesta, joiden merkityksen selvittäminen vie kuluttajan huomion itse tarjottavasta tuotteesta. Aineistoon perehtyessään kuluttaja joutuu keskittämään päähuomionsa lisätietojen ja arvonnan ehtoihin perehtymiseen. Tällöin ei enää ole merkitystä sillä, hallitseeko tarjottavan tuotteen esittely aineistoa pinta-alan mukaan laskettuna; ratkaisevaa on aineiston kokonaisvaikutelma, jota arvioitaessa tarjottu tuote ja tarjouksen ehdot eittämättä jäävät toisarvoiseen asemaan.

Tämän vuoksi Kirjavaliot -kirjan mainosmateriaalia tarkastelevan keskivertokuluttajan huomio kiinnittyy hänen järkiperäisen päätöksentekonsa kannalta epäolennaisiin asioihin: arvontaan, sen palkintoihin ja erityiseen yllätysetuun. Yhtiön Kirjavalioiden syksyn ja kevään markkinointikampanjoissa ei siten ole pääosassa tarjottava hyödyke ja tarjouksen ehdot. Yhtiön markkinointi on tältä osin ollut kuluttajien kannalta sopimatonta ja tarjouslähetyksen rakenne ja monimutkaisuus huomioon ottaen jopa harhaanjohtavaa sekä siten ristiriidassa KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n kanssa.

b) Yhtiö on pyrkinyt herättämään kuluttajan kiinnostuksen Kirjavalioiden tilaustarjoukseen korostamalla markkinoinnissa paitsi arpajaisia, niiden palkintoja ja yllätysetua myös ensimmäisen kirjan maksuttomuutta.

Jo ennakkoilmoituskirjeessä sekä syksyllä että keväällä korostetaan ensimmäisen kirjan ilmaisuutta. Myös varsinaisissa tarjouskirjeissä kirjeensaajaa kehotetaan käyttämään useassa eri kohdassa tätä tarjouksen etua hyväksi ja tutustumaan Kirjavaliot-kirjaan ilmaiseksi. Ilmaisen kirjan saa palauttamalla syksyn aineistoon kuuluvan "lahjakortin" ja keväällä "kiitossetelin". Kirjavalioiden syksyn ja kevään tarjouksissa kerrotaan ensimmäisen tutustumiskirjan ilmaisuudesta yhteensä toistakymmentä kertaa.

Kirjavaliot -kirjan markkinointiaineistossa ei suoraan kerrota sitä, että palauttamalla "lahjakortin" tai "kiitossetelin" tekee tilaussopimuksen. Esitteessä ja vastauskuoressa tämä on tosin kerrottu epäsuorasti ilmoittamalla, että kuluttajan ei tarvitse tehdä mitään, jos ilmainen kirja on ollut hänen mieleensä, sekä antamalla menettelyohjeet, miten tulee toimia, jos ei halua lisää Kirjavalioita.

Markkinatuomioistuin on päätöksessä 1985:6 kieltänyt käyttämästä ilmaisua "saatte tutustua Avotakkaan kaksi kuukautta" tai sitä vastaavia ilmaisuja. Tätä on perusteltu sillä, että lyhyeen, määräaikaiseen ja edulliseen tutustumiseen viittaavat lausumat ovat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun lehteen ja että hän vasta sen jälkeen tekee tilauspäätöksen ja eri toimepiteellä tilaa lehden.

Kirjavalioiden mainosmateriaalia tarkkaan lukeva kuluttaja voi havaita, että palauttamalla "lahjakortin" tai "kiitossetelin", jolla hän saa ilmaisen kirjan, hän itse asiassa tilaa 2 - 3 kuukauden välein ilmestyvän Kirjavaliot -kirjan. Tästä tilaussopimuksesta hän voi irtautua ainoastaan erillisellä tahdonilmauksella. Nopeasti mainosmateriaalia tutkivan kuluttajan on kuitenkin vaikea huomata, että "lahjakortti" tai "kiitosseteli", jolla hänelle luvataan ilmainen kirja, onkin itse asiassa kirjasarjan tilauskortti, jolla hän sitoutuu jatkuvaan sopimukseen.

Tutustumiskirjan ilmaisuuden korostaminen markkinoinnissa on sopimatonta, kun kuluttaja itse asiassa vastaanottamalla kirjan tilaa 2 - 3 kuukauden välein ilmestyvän kirjan ja josta sitoumuksesta hän pääsee eroon ainoastaan erillisellä tahdonilmaisulla. Markkinointi on tältä osin ristiriidassa kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n kanssa.

c) Kirjakerhotoiminnalle on tyypillistä automaattiset kausittaiset lähetykset jäsenille (negative option). KSL:n säännösten mukaan kirjakerhoon liittyneellä, kun kysymys on eri teoksina pidettävien yksityisten kirjojen markkinoinnista, on oikeus menettelemällä laissa säädetyin tavoin, olla ostamatta mitään hänelle jäsenyysaikana lähetettyä kirjaa (MT 1980:11). Kirjakerhon jäsen voi peruuttaa kirjakerhokirjan etukäteen tai palauttaa sen jälkikäteen. Kerhosopimus ei tällöin purkaudu, vaan kerhosopimus täytyy irtisanoa erillisellä tahdonilmaisulla. Kirjavaliot -kirjapalvelun jäsenellä ei ole yksittäisen kirjan peruutusoikeutta ilman, että sopimusuhde samalla päättyy. Yhtiön kirjapalvelu poikkeaa tässä suhteessa olennaisesti siitä, mitä yleensä ymmärretään kirjakerhon toimintaperiaatteeksi.

Kirjavaliot -kirja sisältää 3 - 4 lyhennettyä teosta, joita voidaan sisällöltään luonnehtia lähinnä viihdekirjallisuudeksi. Yhtiö on muotoillessaan tämän uuden toimintamallin ilmeisesti lähtenyt siitä, että Kirjavaliot -kirjat ovat niin samanlaisia, että yhden kirjan saanti riittää tutustumiseksi koko sarjaan. Kirjavaliot -kirjasarja on siten verrattavissa aikakauslehtien ja viihdelukemistojen jatkuviin tilauksiin.

Tärkeää on, että kuluttaja saa kaiken tiedon tarjousehdoista jo "ilmaisen kirjan" hankkimista harkitessaan. Hallituksen esityksessä (8/77) s. 27 todetaan, että tieto hyödykkeen hankkimiseen liittyvistä velvoitteista on tärkeää kuluttajan liityessä kirjakerhon jäseneksi. Esim. postimyynnissä on varmistettava vähimmäistietojen antaminen kuluttajille. Yhtiö on Kirjavalioita markkinoidessaan jättänyt kertomatta olennaisia seikkoja tämän sopimussuhteen luonteesta tai esittänyt ne peitellysti.

Kerhosopimuksen kestotilausluonne esitetään puutteellisesti. Ehdoissa kerrotaan kyllä, että kuluttaja voi milloin tahansa lopettaa Kirjavalioiden vastaanottamisen, mutta jätetään kertomatta, ettei jäsenellä ole yksittäisen kirjan palautusoikeutta. Ehdoissa on lisäksi harhaanjohtavalla tavalla viitattu kuluttajalle lain mukaan kuuluviin oikeuksiin, joita ei Kirjavalioiden ehdoilla rajoiteta. Kuitenkin Kirjavalioiden tilaajilta todellisuudessa puuttuu kirjakerhotilaajan olennainen oikeus: peruuttaa tai palauttaa lähetys sopimussuhteen purkautumatta. Tämän ehdon selvittäminen on tilaajille tärkeää, koska ehto poikkeaa siitä, mikä yleensä mielletään kirjakerhojen toimintaperiaatteeksi. Yhtiön markkinointi puutteellisesti esitettyjen sopimusehtojen osalta on sekä sopimatonta että harhaanjohtavaa ja siten ristiriidassa KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n kanssa.

d) Ensimmäisen Kirjavalio -kirjan mukana yhtiö lähettää "yllätyslahjana" veitsen. Yhtiö kertoo kirjeessään, että tilaaja saa uuden kirjan mukana kaksi samanlaista veistä lisää. Keväällä tilauksensa tehnyt saa yllätyslahjana kullatun lusikan. Kun veitsiä on yhteensä kuusi kappaletta, tilaajalle lähetetään veitsien säilytysalusta. Myös kevään tilaaja saa koottuaan kuusi lusikkaa lahjaksi säilytyspakkauksen.

Yhtiö selittää kirjeessä, että jos tilaaja ei halua kerätä veitsi- tai lusikkasarjaa, hänen tulee viikon kuluessa kirjoittaa asiasta yhtiölle. Kevään tarjousaineistoon kuuluu lisäksi asiakastiedote, jolla kuluttaja voi ilmoittaa tämän asian. Jos kuluttaja ilmoittaa, ettei hän halua veitsiä tai lusikoita, yhtiö lähettää tilaajalle näiden sijasta niiden hinnan syksyllä 7,50 mk ja keväällä 4,50 mk.

Jos tilaaja ei siis määräajassa erillisellä tahdonilmaisulla kieltäydy vastaanottamasta veitsi- tai lusikkasarjaa, hänelle toimitetaan tuotteita, joita hän ei mitenkään ole osoittanut haluavansa. Niiden hinta hyvitetään sellaiselle kuluttajalle, joka on ilmoittanut, ettei hän niitä halua. Tilaajalle, joka suhtautuu tähän tarjoukseen passiivisesti, eikä tee mitään, yhtiö toimittaa kirjan sekä veitsen tai lusikan yhteishintaan. Tavara tulee laskuineen, vaikka kuluttaja ei ole osoittanut mitään tahtoa tehdä tällaista sopimusta.

Tällaista myyntimenetelmää, jossa elinkeinonharjoittaja hyötyy siitä, että kuluttaja on passiivinen, ei voida pitää KSL:n mukaisena. Hallituksen esityksessä (8/77) s. 26 on todettu nimenomaisesti, että yleislausekkeen vastaisena voidaan pitää hyödykkeen toimittamista kuluttajalle ilman nimenomaista tilausta. On katsottava, että yhtiö on menetellyt sopimattomasti lähettäessään Kirjavalioiden tilaajille maksullisia tuotteita, joita he eivät ole tilanneet. Yhtiön markkinointi on siten ollut KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista.

e) Veitset ja lusikat muodostavat lisäksi kokonaisuuden säilytyskoteloineen ja yhden lusikan tai veitsen puuttuminen saattaa vähentää niiden käyttöarvoa. Niin kuin edellä on käynyt ilmi, kuluttaja ei siis voi peruuttaa yhtäkään kirjaa eroamatta samalla kerhosta. Täten veitset ja lusikat toimivat itse asiassa tulevien kirjojen markkinointivälineenä.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1984:4 kieltänyt Werner Söderstöm Osakyhtiötä markkinoinnissaan tekemästä tarjousta, jonka mukaan kuluttajalle myydään moniosainen tietosanakirja alennetulla hinnalla ehdolla, että hän pysyy useita vuosia kestävän ilmestymisajan kirjakerhon jäsenenä ja joutuu tänä aikana tarjouksesta vapautuakseen lukuisia kertoja joko etukäteen ilmoittamaan, ettei hän halua vastaanottaa kirjakerhon muita kirjoja, tai palauttamaan ne. Tätä päätöstä perusteltiin sillä, että kuluttaja, joka haluaa hankkia koko tietosanakirjasarjan alennetulla hinnalla, joutuu pysymään kirjakerhon jäsenenä useita vuosia. Kuluttaja, joka ei halua ostaa yhtiön kirjakerhon "kuukauden kirjoja", joutuu jatkuvasti etukäteen ilmoittamaan, ettei hän halua kirjaa, tai palauttamaan kirjan. Vapautuminen tarjouksesta edellytti kuluttajalta siten lukuisia toimenpiteitä.

Nyt kyseessä olevassa markkinointikampanjassa kuluttaja ei edes voi peruuttaa yhtäkään kirjaa tämän lusikka- tai veitsikampanjan aikana, jos hän mielii saada koko kokonaisuuden säilytyskoteloineen. Passiivisesti suhtautuville kuluttajille yhtiö myy siis yhteisestä hinnasta Kirjavaliot -kirjan ja veitsen tai lusikan. KSL:n 2 luvun 4 §:ssä on asetettu edellytykseksi yhteishintaan myynnille se, että tarjotuilla hyödykkeillä on ilmeinen asiallinen yhteys keskenään. Koska ruokailuvälineiltä ja Kirjavaliot -kirjoilta puuttuu tämä lain edellyttämä ilmeinen asiallinen yhteys, yhtiön markkinointi on KSL:n 2 luvun 4 §:n säännöksen vastaista. On katsottava, että markkinointi on tältä osin myös sopimatonta ja siis KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista, koska kuluttajan tulee pysyä tilaajana koko kampanjan ajan eikä hän voi peruuttaa yhtäkään kirjaa tänä aikana.

OY VALITUT PALAT - READER'S DIGEST AB:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan sopimatonta tai harhaanjohtavaa ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Yhtiö on neuvotellut KA:n kanssa useaan eri otteeseen. Neuvottelujen katkeaminen ei ole johtunut yhtiöstä. KA:n olisi tullut neuvotella yhtiön kanssa myös avoinna olevista kysymyksistä, eikä tuoda asiaa markkinatuomioistuimeen.

Syksyn 1988 aineiston suhteen yhtiö oli tulevaa eli tammikuun 1989 aineistoa silmällä pitäen jo ennen 29.12.1988 pidettyä neuvottelua oma-aloitteisesti tehnyt muutoksia. Hakemus painottuu kuitenkin voimakkaasti syksyn 1988 aineiston esittelyyn. KA:n hakemus ei tältä osin ole asianmukainen eikä sinänsä edes enää ajankohtainen. Yhtiö oli valmis kehittämään edelleen myös kevään 1989 aineistoa sen mukaan, mitä KA olisi vaatinut ja ennen kaikkea hänen edellyttämiensä "pelisääntöjen" osalta.

KA on hakemuksensa lopussa viitannut siihen, että kuluttajille saattaa samanaikaisesti olla jaossa useita toisistaan poikkeavia muunnelmia, joten on tärkeää saada "pelisäännöt" yhtiön markkinoinnille. On selvää, että kaikkien yhtiön käyttämien markkinointiaineistojen tulee täyttää lain vaatimukset. Rinnakkaisten markkinointiaineistojen käyttö ei kuitenkaan sellaisenaan voi olla hyväksyttävä peruste asian saattamiselle markkinatuomioistuimen ratkaistavaksi, varsinkaan kun kyseessä oleva aineisto ei olennaisesti nyt kysymyksessä olevilta osin poikennut yhtiön KA:lle 10.4.1989 esittämästä aineistosta.

a) KA:n taholta esitettiin 29.12.1988, ettei hallitsevuuden osalta pinta-alamääritelmä enää päde, vaan ratkaisevaa on esitystapa ja vaikutelma, jonka aineisto antaa. Neuvottelussa 31.1.1989 esitettiin, että kysymyksessä on KA:n uusi kanta hallitsevuuden osalta, jota ei ole aikaisemmin esitetty markkinatuomioistuimelle. Sen mukaan ei erilaisten lisäetujen määrä aineistossa pinta-alallisesti ole ratkaiseva vaan monimutkaisuus yleensä. Jos asiakkaan päähuomio menee muuhun askarteluun tarjottavan tuotteen asemesta, on KA:n käsityksen mukaan kysymys sopimattomasta markkinoinnista. Tällöin ratkaisevaa hänen mukaansa on elementtien määrä ja tästä syntyvä monimutkaisuuden vaikutelma. Tämän vuoksi hänen mielestään olisi luotava yleiset periaatteet ja vietävä asia ennakkopäätöksen saamiseksi markkinatuomioistuimeen.

KA oli 29.11.1987 yksipuolisesti julkistamassaan "Aikakauslehtien markkinointi" -muistiossaan todennut, että mikäli halutaan olla varmalla pohjalla, lehden ja tilausehtojen esittelyä tulee olla 70 % ja muuta materiaalia 30 %. KA:n mainitussa muistiossa ei arvontaan liittyvien tehtävien luonteesta puhuttu mitään, vaikka tuolloin käytössä olleet markkinointiaineistot vastasivat KA:n uuden tulkinnan osalta nyt kyseessä olevia markkinointiaineistoja. Yhtiö ei tietenkään ole voinut toimia uuden tulkinnan mukaan, ennen kuin se on sille esitetty. Ennustettavuus olisi edellyttänyt KA:lta jo neuvotteluvaiheessa tarkempia perusteluja.

KA:n näkemys ja väite hallitsevuudesta on perusteeton. Kuluttajalle ei voi markkinointiaineiston perusteella missään vaiheessa jäädä epäselväksi, että kysymyksessä on nimenomaan Valittujen Palojen Kirjavaliot -kirjasarjan markkinointi. Arvioinnin lähtökohtana tulee olla kuluttajan tosiasiallisesti markkinointiaineiston kokonaissisällön perusteella saama käsitys.

Tarjouksen ja sen ehtojen esittely on määrällisesti selvästi hallitsevassa asemassa. Lisäksi kuluttajan voittomahdollisuuksien ja lisäetujen selvittämiseen liittyvät toimenpiteet ovat luonteeltaan yksinkertaisia. Toimenpiteiden rakenne ja luonne eivät tee aineistosta harhaanjohtavaa, koska aineiston pääpaino määrällisesti on itse tuotteen esittelyssä. Aineiston lainmukaisuuden arvioinnissa on ratkaisevaa kuluttajan saama kokonaisvaikutelma, mistä ei siis ole epäselvyyttä. Kun KSL:n kannalta keskeistä on se, miten markkinointiaineisto vaikuttaa keskivertokuluttajan päätöksentekoon, ei myöskään pidä paikkaansa, että keskivertokuluttajan huomio kiinnittyisi siinä määrin hänen päätöksentekonsa kannalta epäolennaisiin asioihin eli arvontaan, arvonnan palkintoihin ja erityiseen yllätysetuun, että markkinointi olisi kuluttajan kannalta sopimatonta.

KA:n hakemuksessaan esittelemät tehtävät eivät ole niin monimutkaisia, että keskivertokuluttajalle niiden suorittaminen ja voittojen selville saaminen olisi vaikeaa tai aikaa vievää. KA on hakemuksessaan pyrkinyt kuvailemaan tehtävien suorittamisen olennaisesti vaikeammaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Voittomahdollisuuksien selvittäminen raaputtamalla ja vertaaminen voittoluetteloon ei ole monimutkainen toimenpide. Myöskään arvontashekkien postittaminen tai lisävoittoon oikeuttavan "kultalaatan" postittaminen "kassaholvikortin" kanssa ei ole keskiverokuluttajalle monimutkainen toimenpide.

Korostaessaan aineistosta saatavaa kokonaisvaikutelmaa KA on tietoisesti pyrkinyt sivuuttamaan sen, ettei aineiston määrällisellä hallitsevuudella olisi asiassa merkitystä. Tällaisella perustelulla olisikin merkitystä silloin, kun markkinointiaineistoon sisältyisi huomattavan vaikeita ja monimutkaisia arvontoja tai kilpatehtäviä ja niihin liittyvien ehtojen ja tietojen selvittäminen vaatisi kuluttajalta kohtuuttomia ponnistuksia. Kuten edellä olevasta on ilmennyt, eivät tässä tapauksessa markkinointiaineistoon sisältyvät tehtävät kuitenkaan ole keskivertokuluttajan kannalta mitenkään erityistä vaivannäköä vaativia.

Markkinointiaineistoon sisältyvien tehtävien luonne ei siten ole sellainen, että kuluttaja markkinointiaineistoa kokonaisuutena tarkastellessaan kiinnittäisi päähuomionsa niihin. Kukin tehtävä muodostaa oman kokonaisuutensa ja kuluttaja voi niin halutessaan ohjeita seuraamalla helposti suorittaa aineistoon sisältyvät tehtävät. Tuotteen esittely ja sen tilaaminen muodostavat oman kokonaisuutensa samoin kuin aineistoon sisältyvät erilaiset tehtävät. Sopimattomana ei voida pitää sitä, että markkinointiaineistoon sisältyy myös sellaista tuotteeseen liittymätöntä aineistoa, joka kuluttajaa kiinnostaa ja joka sisältää hänelle tarkoitettuja erilaisia tehtäviä.

KA on pyrkinyt sekoittamaan toisaalta aikaisemmissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa perusteena olleen kuluttajan päätöksentekoon sopimattomasti vaikuttavan päähuomion kiinnittämiseen muuhun kuin itse markkinoitavaan tuotteeseen ja toisaalta sen, että kuluttajan huomio aina automaattisesti jossain määrin kiinnittyy myös muuhun kuin markkinoitavaan tuotteeseen silloin kun tällaista markkinointiaineistoon sisältyy. Nämä seikat tulee kuitenkin selkeästi pitää erillään. Paitsi harhaanjohtavuuden myös sopimattomuuden arvioinnissa on arvioinnin perustuttava siihen, mihin kuluttajan päähuomio kiinnittyy.

On selvää, että kuluttajan huomio luonnollisesti yleensä kiinnittyy myös muuhun kuin itse tarjottavaan tuotteeseen silloin kun markkinointiaineistoon sisältyy paitsi itse tarjottava tuote myös muuta kuluttajaa kiinnostavaa aineistoa - kysehän on markkinoinnista. Samoin on kiistatonta, että tässä tapauksessa kuluttajan päähuomio kiinnittyy itse esiteltävään tuotteeseen. Pelkän "huomion" kiinnittyminen muuhunkin kuin tarjottavaan tuotteeseen ei voi olla kiellon perusteena, koska KSL:n tulkinnassa kyse on aina kuluttajan päätöksenteon kannalta keskeisistä seikoista. Yhtiön käsityksen mukaan kuluttajan edun kannalta ei ole perusteltua kieltää kokonaan muun kuin tuotetta esittelevän aineiston sisällyttäminen markkinointiaineistoon.

Hakemuksen perusteella jää epäselväksi, mitä KA tarkoittaa rakenteella ja monimutkaisuudella mainitessaan ne erityisenä perusteena markkinoinnin harhaanjohtavuudelle. Arvontojen ja palkintojen sekä etujen esittely markkinointiaineistossa ei sinänsä voi olla lisäperuste arvioitaessa markkinoinnin harhaanjohtavuutta, koska ne eivät ole määrällisesti hallitsevassa asemassa.

KA tarkoittaneekin sitä, miten tehtävien määrä ja niiden luonne vaikuttavat kuluttajaan. Kun tehtävät ovat luonteeltaan yksinkertaisia ja kun muuta kuin tuotetta ja sen ehtoja sisältävien elementtien määrä on alle puolet koko aineistosta, merkitsee tämä sitä, ettei ole vaaraa kuluttajan harhaanjohtamisesta. Ylipäätään ajatus siitä, että elementtien lukumäärällä yksinään olisi tämän markkinointiaineiston harhaajohtavuuden arvioinnissa merkitystä, on KSL:iin perustumaton. Tämä korostuu myös sen johdosta, että tässä tapauksessa markkinointiaineistosta voi helposti havaita, mikä on itse tarjottavaa tuotetta esittelevää ja mikä on muuta esittelevää aineistoa.

KA ei itse asiassa yksilöi väitettään siitä, että kyseessä oleva markkinointi olisi rakenteensa tai monimutkaisuutensa vuoksi kuluttajia harhaanjohtavaa. Kuluttajan harhaanjohtamista arvioitaessa on lähtökohtana se, minkä kokonaisvaikutelman kuluttaja markkinointiaineistosta saa. Jo se, että määrällisesti tuotetta ja sen ehtoja esittelevä aineisto on hallitsevassa asemassa, estää kuluttajaa saamasta väärää käsitystä markkinointiaineiston sisällöstä. Se, että markkinointiaineistoon sisältyy tehtäviä, joihin kuluttaja luonnollisesti voi kinnittää huomiota, ei tee markkinoinnista KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

Yhtiö ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että KA aliarvioi asiakkaiden kykyä vastaanottaa ja ymmärtää heille toimitettua markkinointiaineistoa. Kohderyhmänä Kirjavaliot -sarjan osalta ovat valtaosin yhtiön asiakkaat, jotka jo ennestään tuntevat tämän markkinoinnin. Keskivertokuluttajan - kun samalla otetaan huomioon kohderyhmä eli asiakkaat - on helppo aineistosta todeta, että kysymyksessä on Kirjavaliot -sarja. Yhtiö ei katso syyllistyneensä sopimattomaan menettelyyn puhumattakaan siitä, että kysymyksessä olisi harhaanjohtava markkinointi.

KA:n tulkinnan hyväksyminen merkitsisi nykyisestä ratkaisevasti poikkeavaa hallitsevuuden tulkintaa. KA on tarkoituksellisesti pyrkinyt laajentamaan KSL:n soveltamisalaa tilanteisiin, joissa sitä ei aikaisemmin ole sovellettu. KA:n tulkinnan hyväksyminen johtaisi siihen, että itse asiassa kaikki muu kuin itse tuotetta koskeva aineisto voitaisiin kieltää markkinointiaineistossa, koska olisi aina vaara, että keskivertokuluttajan huomio jossain määrin kiinnittyisi muuhun kuin tarjottavaan tuotteeseen. KA:n ilmeisenä tarkoituksena onkin estää kokonaan muu kuin itse tuotetta koskevan aineiston sisällyttäminen markkinointiaineistoon.

Toisaalta ne kuluttajat, joita eivät erilaiset tehtävät kiinnosta, ovat voineet keskittyä tarjottavaan tuotteeseen. Se, että he samalla osallistuvat arvontaan, ei vaadi lisätoimenpiteitä muun kuin voittosumman osalta. Tämänkään osalta ei tarkistuksella ole kuluttajan oikeuksien kannalta merkitystä. Yhtiön kuluttajilta saama palaute osoittaa, ettei tehtävien monimutkaisuutta ole koettu kuluttajien keskuudessa ongelmaksi. Sen sijaan tehtävät ovat herättäneet kiinnostusta myös itse tarjottavaan tuotteeseen, mikä on luonnollisesti markkinoinnin päätarkoitus.

b) Pitää paikkansa, että ensimmäinen kirja on maksuton, mikäli asiakas ilmoittaa, ettei hän halua jatkossa lisää kirjoja. Muussa tapauksessa asiakas saa tarjouksen ehtojen mukaisesti jatkossa maksullisia kirjoja. Tällöinkään yhtiö ei laskuta ensimmäisestä tutustumiskirjasta, joka on ilmainen. Kuten KA on hakemuksessaan todennut, tästä maksuttomuudesta informoidaan asiakasta monessa eri yhteydessä - esimerkiksi kevään 1989 aineistossa - nimittäin tuote-esitteessä, vastauskuoressa ja kiitossetelissä, joissa kaikissa on täsmälleen sama teksti. Näin ollen hän on hyvinkin tietoinen siitä, miten hänen tulee toimia.

Yhtiön menettely ei suinkaan ole samanlainen kuin KA:n viittaamassa päätöksessä 1985:6, koska vastaavaa vaikutelmaa ei anneta kuluttajalle. Kyseisessä tapauksessa markkinointi painottui selvästi ilmaisuuden korostamiselle toisin kuin esillä olevassa markkinoinnissa. Kuluttajan velvollisuudet oli sitä paitsi esitetty huomaamattomasti, missä kohdin esillä oleva menettely niin ikään poikkeaa vuoden 1985 tapauksesta. Siten viittaus tässä yhteydessä siihen on aiheeton.

Kuten KA toteaa, koko aineiston tarkkaan lukeva kuluttaja voi kyllä havaita, mistä on kysymys. Tämä ei edes vaadi erityistä tarkkaavaisuutta. Asiakkaat ymmärtävät tarjouksen sisällön ja tietävät, miten heidän tulee toimia. Aineistossa on tasapuolisesti tuotu esille ensimmäisen kirjan ilmaisuus.

Koska kysymyksessä ei ole ilmaisuuden korostaminen ja kun toisaalta otetaan huomioon asian selostaminen moneen eri otteeseen, myös tämä kyseinen kohta b) kieltovaatimuksessa on aiheeton.

c) KA on tässä kohdassa lähtenyt viittauksesta kirjakerhotoimintaan. Kysymyksessä on kirjasarja, eikä suinkaan kirjakerho. Kirjavaliot -sarja ei ole edes tarkoitettu kirjakerhoksi.

Kirjasarjaa ei tule missään suhteessa verrata kirjakerhoon, siinä määrin suuresti ne eroavat toisistaan. Kirjavaliot -sarjaan, jota yhtiössä kutsutaan Valitut Palat -kirjapalveluksi, pääsee tutustumaan maksamatta mitään. Kirjapalvelun luonteeseen kuuluu, ettei asiakkaalla ole minimiostovelvollisuutta. Asiakas käytää tätä palvelua niin kauan kuin haluaa eli sopimussuhde kestää siihen asti kuin asiakas haluaa. Huomattava on myös, ettei sopimussuhteen päättämisestä seuraa mitään sanktiota asiakkaalle. Huomattava ero kirjakerhoihin verrattuna on myös se, että yhtiö tuottaa kirjapalvelunsa kirjat itse.

Kirjavaliot on siis täysin omantyyppinen, yhtiön kehittämä kirjasarja, joka perustuu omiin sopimusehtoihin. Huomiota vaille ei saa jättää sitä tosiseikkaa, että kyseinen kirjapalvelu on Suomessa toiminut vuodesta 1976 alkaen ja on saavuttanut asiakkaiden suuren suosion.

Sopimusvapauden periaate edellyttää, että elinkeinonharjoittaja voi tehdä kuluttajalle tarjouksen omalta kannaltaan parhaiksi katsomillaan ehdoilla, jotka eivät saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia. Tässä tapauksessa KA ei ole väittänytkään, että tarjouksen ehdot olisivat kohtuuttomia. Tulkoon myös mainituksi, että tarjouksen ehdot on aikanaan sovittu yhteistyössä KA:n kanssa. Tältäkin osin yhtiö on eri yhteyksissä muuttanut ehtoja KA:n vaatimusten mukaisesti. Asian käsittely jäi kuitenkin kesken KA:n katkaistua neuvottelut. KA ei ole missään vaiheessa aikaisemmin edellyttänyt sellaista ehtoa, että asiakkailla tulee olla oikeus peruuttaa erikseen yksittäinen kirja. Kirjavaliot -tuotteen rinnastaminen kirjakerhoihin on kokonaan KA:n oman päättelyn tulosta eikä perustu mihinkään yhtiön markkinoinnista ilmenevään tai siitä edes välillisesti saatavaan vaikutelmaan.

d) Tässä kohdassa on nimenomaan kyse toimenpiteistä asiakassuhteiden ylläpitämiseksi. Nämä liittyvät siihen vaiheeseen, jolloin kuluttaja on jo tilannut Kirjavaliot -sarjan. KA lähtee hakemuksessaan siitä, että kirjan yhteydessä kuluttajalle lähetettävä veitsi tai lusikka olisi kuluttajalle maksullinen tuote, jota kuluttaja ei ole tilannut.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kysymyksessä on kuluttajalle lähetetty lisäetu, joka sisältyy lähetetyn kirjan hintaan. KA:n tarkoittama maksullisuus tulisi kysymykseen vain silloin, jos kuluttajalle tulisi lisäkustannuksia siitä, että hän ottaa vastaan veitsen, jota hän ei ole tilannut. Veitsestä tai lusikasta ei kuitenkaan kuluttajalle aiheudu missään vaiheessa lisäkustannuksia. Kuluttaja saa sen sijaan rahallista etua siitä, jos hän ei halua ottaa veistä vastaan. Tällöin kuluttaja saa veitsen arvoa vastaavan alennuksen. KA:n vaatimus olisi perusteltu siinä tapauksessa, että yhtiö tarjoaisi Kirjavaliot -kirjasarjan kutakin osaa kuluttajalle hintaan, joka olisi alhaisempi kuin se, mihin kuluttaja tarjouksen hyväksyessään sitoutuu, ja veitsen saadessaan maksaisi siitä lisähinnan. Tarjouksessa on kuitenkin mainittu selvästi kirjan hinta, johon myös veitsen tai lusikan hinta sisältyy.

Lisäedusta ei mainita tarjouksen yhteydessä, vaan vasta sen jälkeen, kun kuluttaja on tarjouksen perusteella tilannut Kirjavaliot -sarjan tarjouksen mukaisella hinnalla. Hakemuksessa mainitaan virheellisesti, että kevään tarjousaineistooon sisältyisi veitsiä koskeva asiakastiedote. Tiedote lähetetään vasta ensimmäisen kirjan yhteydessä eli silloin, kun tilaus on jo tehty. Kuluttaja tulee tietoiseksi veitsestä tai lusikasta vasta ensimmäisen kirjan saadessaan, jolloin hän on jo tilauksensa tehnyt. Tällöin kuluttaja tulee myös tietoiseksi seuraavista veitsistä tai lusikoista. Kuluttaja ei siten passiivisuudellaan ole sitoutunut maksulliseen veitsien tilaamiseen, toisin kuin KA väittää, vaan saa alkuperäisen tilauksensa mukaisen kirjan tarjouksen edellyttämällä hinnalla sekä tähän hintaan sisältyvänä lisäetuna veitsen tai lusikan.

Yhtiön käsityksen mukaan asiakassuhteeseen sisältyvien lisäetujen antaminen kuluttajalle sen jälkeen, kun hän on tilaukseen sitoutunut ja saanut tarvittavat tiedot sen ehdoista päätöksentekoaan varten, ei ole KSL:n vastaista. Yhtiö ei myöskään saa mitään etua kuluttajan passiivisuuden perusteella, kuten hakemuksessa on virheellisesti esitetty. Yhtiö tarjoaa pikemminkin kuluttajalle mahdollisuuden käyttää edukseen sitä vaihtoahtoa, ettei tämä haluakaan veitsiä tai lusikoita vaan haluaa vastaavan etuuden rahana.

Alennuksen myöntämistä on pidettävä kuluttajan edun mukaisena siinä tapauksessa, että hän ei halua lisäetuna tarjottua veistä tai lusikkaa. Alennuksen myöntäminen perustuu lisäksi KA:n aikaisemmissa neuvotteluissa esittämään näkemykseen, että kuluttajalla tulee olla reaalinen mahdollisuus saada lisäedun sijasta vastaava hyvitys raha-alennuksena. Näin yhtiö on menetellyt vuodesta 1980 alkaen. Yhtiö on noudattanut KA:n ohjeita tarjoamalla itse tuotteen tarjouksen mukaisella hinnalla sekä siihen hintaan sisältyvän lisäedun ja vastaavan alennusvaihtoehdon. Kuluttaja on ollut etukäteen tietoinen tuotteen hinnasta. Vasta saatuaan ko. hinnalla tarjotun tuotteen kuluttaja on tullut tietoiseksi lisäedusta tai sen vaihtoehtona tietystä markkamääräisestä alennusmahdollisuudesta.

Kuluttajalla on näin ollen päätöksentekonsa kannalta riittävät mahdollisuudet valita joko kirja ja siihen liittyvä lisäetu tai vastaava raha-alennus niin kauan, kuin hän haluaa pysyä Kirjavaliot -sarjan tilaajana. Koska lisäetuna tarjottavien veitsien vastaanottaminen ei kuluttajalta edellytä mitään lisäkustannuksia alkuperäiseen tarjoukseen nähden, ei yhtiön menettelyä voida pitää KSL:n vastaisena.

Kysymyksessä on jo alkaneen asiakassuhteen ylläpitämisen edistämiseksi tarkoitettu lisäetu, josta ei kuluttajalle aiheudu lisäkustannuksia. Se, että yhtiö haluaa ylläpitää jo alkanutta asiakassuhdetta tällaisella lisäedulla, ei ole KSL:n vastaista. Vastava menettely on hyväksytty mm. silloin, kun liikkeessä ostosten teon jälkeen tarjotaan lisäetua. Lisäedun arvo verrattuna Kirjavaliot -sarjan kunkin osan hintaan ei ole sellainen seikka, joka ensisijaisesti vaikuttasi kuluttajan päätöksentekoon.

e) Tässä kuten edelläkin yhtiö haluaa kiinnittää huomiota siihen, että KA on pyrkinyt laajentamaan markkinoinnin käsitettä jo alkaneeseen asiakassuhteeseen. Tällaista markkinointikäsitteen laajentamista ei kuitenkaan voida pitää KSL:n 2 lukuun perustuvana. Hallituksen esityksen mukaan KSL:ssa markkinoinnilla tarkoitetaan kulutushyödykkeitä ja elinkeinonharjoittaa koskevaa tiedottamista kuluttajille. KSL:n markkinointikeinoja koskevilla säännöksillä pyritään turvaamaan kuluttajille riittävät tiedot heidän suunnitellessaan ja päättäessään kulutushyödykkeen hankkimisesta ja käytöstä ja estämään sopimaton vaikuttaminen päätöksentekoon. Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa veitsiä koskeva lisäetu ei missään vaiheessa sisälly kuluttajalle tulevaan tarjoukseen eikä siten kysymyksessä voi olla KSL:n 2 luvussa tarkoitettua markkinointia.

Kuten KSL:n 2 luvun 4 §:n sanamuodostakin samoin kuin säännöksen perusteluista ilmenee, koskee säännös nimenomaan tarjousta. Kuten hakemuksessa on todettu, ei varsinaisen tarjouskirjeen yhteydessä ole lainkaan mainintaa lisäetuna annettavista veitsistä. Kuluttaja saa tiedon veitsistä vasta siinä vaiheessa, kun hän saa ensimmäisen Kirjavaliot -kirjan. Kuluttaja on kuitenkin jo tätä ennen tullut tietoiseksi tarjouksen ehdoista ja sisällöstä. Tämän vuoksi lisäetuna tarjottavat veitset eivät voi enää vaikuttaa KSL:n 2 luvun 4 §:n perusteluissa tarkoitetulla tavalla kuluttajan päätöksentekoon. Näin ollen yhtiön käsityksen mukaan KSL:n 2 luvun 4 §:n säännöstä ei voida tässä tapauksessa soveltaa kyseessä olevaan tilanteeseen.

Koska hakemus ei ole voinut perustua KSL:n vakiintuneeseen tulkintaan, KA on kääntänyt tilanteen kokonaan toisin päin kuin mitä KSL:ssa on tarkoitettu, puhumalla veitsistä ja lusikoista tulevien kirjojen markkinointivälineenä. Tämä rakennelma ei perustu KSL:iin, eikä myöskään hakemuksessa referoitu markkinatuomioistuimen päätös tällaista tue. Siinäkin on kysymys nimenomaan tarjouksesta, joka sisälsi tilausmahdollisuuden, johon kuluttaja jäsenyytensä perusteella ei vielä ollut sitoutunut. Tällöin kirjakerhon jäsenille lähetettyjä tarjouksia voitiin tarkastella kutakin erikseen itsenäisinä tarjouksina. Näin myös tietosanakirja muodosti oman itsenäisen tarjouksensa.

KA:n hakemus perustuu tässäkin kohdin kirjakerhon ja Kirjavaliot -sarjan virheelliseen rinnastukseen. Esillä olevassa tapauksessa tilaus jatkuu tarjouksessa ilmoitettujen ehtojen mukaan vain niin kauan kuin asiakas haluaa. Koska kuluttaja on sitoutunut sarjan tilaamiseen, ei yksittäisiä kirjoja voida pitää laissa tarkoitettuina tarjouksina. KA on itsekin korostanut hakemuksessaan tarjouksen ehtojen esittämisen tärkeyttä varsinaisessa tarjouskirjeessä. Näin on yhtiö myös menetellyt. Kysymyshän on siitä, että yhtiö pyrkii säilyttämään asiakassuhteen Kirjavaliot -sarjan tilaajaan mahdollisimman pitkään.

Asiakassuhteen ylläpitäminen yhtiössä perustuu tuotteen hyviin ominaisuuksiin, jotka saavat kuluttajat kiinnostumaan tuotteista ja pysymään asiakkaina. Palkkiona Kirjavaliot -sarjan asiakkaille asiakassuhteen säilymisestä yhtiö haluaa antaa etuja, kuten esimerkiksi käyttökelpoisia talousesineitä. Näiden antaminen asiakaslahjana ei ole sopimatonta kuluttajan kannalta, varsinkin kun lahjan arvo on vähäinen itse tuotteeseen verrattuna ja kuluttajalle tarjotaan lisäksi hyvitysvaihtoehto rahana. Asiakaslahjat eivät siten ole keskeisiä seikkoja arvioitaessa tilauksen jatkumista, vaan pääosassa ovat itse kirjat. KA:n näkemys perustuukin keskivertokuluttajan päätöksentekoperusteiden ilmeiseen aliarviointiin.

Todettakoon myös selvyyden vuoksi, että veitsi- ja lusikkasarjat rajoittuvat muutamaan kappaleeseen, eivätkä ne siten ole laajuudeltaan missään mielessä rinnastettavissa tietosanakirjoihin, joita edellä mainitussa markkinatuomioistuimen päätöksessä tarkoitetaan. Yhtiön menettely ei siten ole KSL:n 2 luvun 1 ja 4 §:n vastaista. Neuvottelujen yhteydessä yhtiö oli valmis keskustelemaan asiakaslahjojen toteuttamistavoista, mutta ehdotuksiinsa se ei saanut KA:n vastausta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab on syksyllä 1988 ja keväällä 1989 markkinoinut lyhennettyjä viihteellisiä kaunokirjallisia teoksia käsittäviä, 2 - 3 kuukauden välein ilmestyviä kirjoja tilausjärjestelmällä, jota on nimitetty "Kirjavaliot kirjapalvelu". Yhtiö on markkinoinut niitä suoramainoskokonaisuuksilla, joihin on kuulunut ennakkoilmoitus, varsinainen tarjouskirje sekä "tutustumiskirjan" mukana tuleva mainosaineisto.

Syksyllä 1988 lähetetty "ennakkoilmoitus" on kirje, jossa kirjeen saajalle ilmoitetaan, että hän tulee lähiaikoina saamaan 82,50 markan arvoisen "lahjakortin", joka on vaihdettavissa yhteen lähes 500 sivuiseen kirjaan. Kirjeessä kerrotaan, että yhtiö on "myöntänyt" näitä "lahjakortteja" ainoastaan rajoitetun määrän. Kuluttajaa kehotetaan tarkkailemaan postia ja toimimaan viipymättä, jotta hän saisi ilmaisen kirjan.

Keväällä 1989 lähetetyssä kirjeessä, joka on otsikoitu "Arvonta-asiat", on ensin "päävoittojen luettelo", joka koostuu henkilönimistä ja "voittosummista". Kirjeessä sanotaan, että "Teidän nimenne voi hyvin olla seuraavassa voittoluettelossamme...". Voittoja ilmoitetaan jaettavan 2001 kappaletta. Lisäksi kuluttajalla on kirjeen mukaan mahdollisuus voittaa "maksimivoitto": "Mikä tahansa neljästä henkilökohtaisesta arpanumerostanne voi tuoda Teille päävoiton 150 000 markkaa ja vielä nopean vastaajan bonuksen sen päälle - eli yhteensä peräti 180 000 markkaa!" Kirjeessä on mm. maininta "Viivyttely voisi maksaa Teille pienen omaisuuden...., joten kannattaa todella tutustua osallistumistositteisiin ja ainutlaatuiseen Kirjavalioiden ilmaiskirjatarjoukseen heti, kun ne saatte."

"Ennakkoilmoituksen" jälkeen syksyllä 1988 lähetetty tarjouskirje on sisältänyt seuraavat osat: lähetyskuoren, tuote-esitteen, "lahjakortti" nimisen lipukevihon, "ruutuässän", "lisävoittokortin" ja vastauskuoren. Kevään 1989 tarjouskirje on koostunut muutoin vastaavanlaisista osista, mutta siitä puuttuu mainittu "ruutuässä".

"Lahjakortti" niminen lipukevihkonen koostuu neljästä "arvoshekistä", jotka kuluttajan tulee ohjeiden mukaan palauttaa määräpäivään mennessä osallistuakseen arvontoihin. "Lahjakortin" päällimmäiseen lehteen on kiinnitetty "onnenkolikko", joka pitää ohjeiden mukaan irrottaa ja sillä raaputtaa eräässä "shekissä" olevaa "kultaista palkkia" "bonuksen" saadakseen. "Lisävoittokortissa" kerrotaan, miten kuluttaja voi osallistua "lisävoiton" arvontaan. "Ruutuässä" kortissa kerrotaan, että sillä voi saada "yllätysedun". "Lisävoittokortissa" on "kultalaatta", jolla pitää ohjeiden mukaan raaputtaa kortin "kassaholvissa" olevien lokeroiden "kultapinnat" pois. "Kultalaatta" kehotetaan laittamaan vastauskuoressa olevaan taskuun ja palauttamaan se yhdessä "kassaholvikortin" ja "arvoshekkien" kanssa. Aineistossa puhutaan voitoista ja "eduista" mm. seuraavilla nimillä: "päävoitto", "bonus", "ylimääräinen voitto", "rahavoitot", "yllätysetu" ja "lisävoitto".

"Kiitosseteli" niminen lipukevihkonen koostuu kolmesta "voittokortista", jotka kehotetaan palauttamaan määräpäivään mennessä arvontaan osallistumiseksi. Vihkosen loppupuolella on kirje, jossa kerrotaan mm., että "bonuksen" saa raaputtamalla eräässä "voittokortissa" olevaa "kultaista palkkia". Kirjeessä puhutaan mahdollisuudesta saada "ylimääräinen lisävoitto" ja viitataan sitä koskeviin ohjeisiin "avainkortissa". Lipukevihkoseen on myös kiinnitetty "onnenlantti" ja avain. "Avainkortissa" on esitelty arvonnan voittoina olevia autoja. Avainta pitää ohjeiden mukaan sovittaa kortissa oleviin muotteihin. Kortti avaimineen kehotetaan palauttamaan määräpäivään mennessä. Aineistossa puhutaan voitoista ja "eduista" mm. seuraavilla nimillä: "päävoitto", "maksimivoitto", "rahavoitto", "bonus", "yllätysetu" ja "lisävoitto".

Syksyllä 1988 lähetetyn "tutustumiskirjan" mukana kuluttaja on saanut "todistuksen eduista ja oikeuksista", tervetuliaiskirjeen, Valitut Palat -esitteen, "ikuiskalenterin", "yllätyslahjana" veitsen ja kirjeen, jossa luvataan lisää veitsiä kuluttajalle, joka tilaa lisää kirjoja. Kuusi veistä keränneelle kuluttajalle luvataan veitsien säilytysalusta.

Keväällä 1989 lähetetyn "tutustumiskirjan" mukana kuluttaja on saanut "todistuksen eduista ja oikeuksista", tervetuliaiskirjeen, Valitut Palat -esitteen, "ikuiskalenterin", "yllätyslahjana" kahvilusikan, lusikoita koskevan "asiakastiedotteen" ja kirjeen, jossa luvataan lisää kirjoja tilaavalle kuluttajalle uusia lusikoita. Kuusi lusikkaa keränneelle kuluttajalle luvataan lusikoiden säilytysrasia.

Molempien "tutustumiskirjojen" mukana olevaan aineistoon kuuluvassa lipukkeessa "todistus eduista ja oikeuksista" mainitaan mm. seuraavaa: "3. Takaamme tyytyväisyytenne jokaiseen Kirjavalioiden niteeseen. Jollette ole täysin tyytyväinen saamanne kirjan laatuun, voitte palauttaa sen meille (mainitkaa, että kysymys on vaihdosta), niin lähetämme moitteettoman kappaleen tilalle. 4. Teillä ei ole minkäänlaista velvoitetta ostaa tiettyä vähimmäismäärää Kirjavalioita. Muistattehan: Te ette liity kirjakerhoon. 5. Takaamme, että milloin tahansa voitte lopettaa Kirjavalioiden vastaanottamisen. Teidän tarvitsee vain ilmoittaa tästä meille esimerkiksi postikortilla --- 6. Tässä todistuksessa mainitut oikeudet eivät millään tavoin rajoita erikseen laissa säädettyjä kuluttajan oikeuksianne."

"Tervetuliaiskirjeessä" kerrotaan "kirjavalioista" lähinnä ulkoisesti ja esittelemällä lyhyesti kolmea kirjailijaa. Valitut Palat -esitteessä on yhdellä sivulla kerrottu lyhyesti "kirjavalioista". Samoin "ikuiskalenterissa" on lyhyesti esitelty "kirjavalioita".

1. Markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1987:4 ja 1987:11 perusteluissa on lausuttu mm. seuraavaa: "Kuluttajan etujen mukaista on, että hyödykemarkkinoinnissa markkinointiaineiston pääsanomana on tarjottu tuote ja sen esittely." Ratkaisun 1982:20 perusteluissa on todettu mm., että "tarjottaessa hyödykemarkkinoinnissa kuluttajalle mahdollisuutta osallistua markkinointiarpajaisiin ja -kilpailuihin markkinointi on markkinointivälineestä riippumatta suoritettava siten, ettei arpajaisten ja kilpailujen esittely hallitse markkinointiaineistoa."

Markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1982:20 ja 1983:4 perusteluissa on lausuttu mm. seuraavaa: "Sen seikan arvioimiseen, milloin markkinointiarpajaisten ja -kilpailujen esittely hallitsee tarjousta, ei ole yleisesti soveltuvia yksiselitteisiä arviointiperusteita. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. tarjouksen esittelyssä käytetyn kuvallisen ja sanallisen aineiston määrä ja luonne sekä koko aineiston esittelytapa tarjouksessa. Kutakin tarjousta on tarkasteltava yksilöllisesti. Ratkaisevaa on, millaisen vaikutelman tarjous kokonaisuutena antaa sitä tarkastelevalle keskivertokuluttajalle."

Yhtiön ennakkoilmoituskirjeet koostuvat lähes kokonaan arvontojen ja voittojen esittelystä. Kuluttajan on vaikea havaita, että kirjeet tarkoittavat kirjasarjaa koskevaa tarjousta.

Syksyllä 1988 lähetettyyn markkinointiaineistoon kuuluvassa esitteessä kerrotaan "kirjavalioista" mainonnallisen tekstin muodossa ja kuvaamalla kirjoja lähinnä ulkoisesti. Esitteessä esitellään korostetusti "ilmaiseksi" tarjottavaa kirjaa. "Lahjakortti" lipukevihkosessa kerrotaan lähes pelkästään arvonnoista, palkinnoista ja muista "eduista" sekä esitetään osallistumiskehotuksia. "Lahjakorttiin" liittyvät mm. "onnenkolikko" ja "kultainen palkki". "Lisävoittokortissa" esitellään pelkästään arvontojen palkintoja. Siihen liittyvät "kassaholvit" ja "kultalaatta". "Ruutuässä" kortissa mainitaan vain "yllätysedusta".

Keväällä 1989 lähetetyssä aineistossa olleessa esitteessä kerrotaan "kirjavalioista" mainonnallisen tekstin muodossa ja kuvaamalla kirjoja lähinnä ulkoisesti. Esitteessä esitellään korostetusti "ilmaiseksi" tarjottavaa kirjaa. "Kiitosseteli" lipukevihkosessa esitellään lähes yksinomaan arvontoja ja palkintoja sekä esitetään osallistumiskehotuksia. "Avainlippukortissa" esitellään vain arvontojen palkintoja.

Yhtiön tarjouskirjeisiin kuuluva aineisto koostuu eri kokoisista, etupäässä pienistä lapuista ja lipukkeista, joissa on runsaasti erilaisia arvontoihin osallistumista, voittojen ja "etujen" saamista koskevia ohjeita. Arvontoihin osallistumiseen ja voittojen määrän selvittämiseen liittyy monia eri toimenpiteitä. Aineistossa puhutaan voitoista ja "eduista" useilla nimillä. Aineistosta ei käy selville se, että "bonuksen" määrä on kaikille kuluttajille sama.

Tarjouskirjeisiin kuuluvien lappujen ja lipukkeiden sekä niihin liittyvien "onnenkolikoiden", "kultalaattojen", "kultaisten palkkien", avainten ym. merkityksen selville saaminen on kuluttajalle hankalaa ja siihen kuluu runsaasti aikaa. Aineistoon tutustuvan kuluttajan päähuomio keskittyy siten helposti arvontojen, voittojen ja "etujen" saamista koskevien ehtojen selvittämiseen, tarjotun tuotteen ja tarjouksen ehtojen jäädessä toisarvoiseen asemaan.

Markkinoitavaa tuotetta on esitelty mainonnallisen tekstin muodossa. Kirjojen esittely rajoittuu niiden ulkonäön ja vastaavien ominaisuuksien kuvaamiseen.

Markkinointiaineistoa kokonaisuutena tarkastellen ja ottaen huomioon tuotteen esittelytapa tarjottavasta tuotteesta on aineistossa kerrottu hyvin vähän. Arvontoihin, voittoihin ja "etuihin" liittyvää aineistoa on huomattavasti enemmän ja se on esitetty selvästi näkyvämmällä tavalla. Arvonnat voittoineen, "edut" ja osallistumiskehotukset on lisäksi esitelty siten, että markkinoitavaa tuotetta koskeva tarjous jää kuluttajalle vaikeaselkoiseksi.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että markkinointiarpajaiset, voitot, "edut" ja osallistumiskehotukset hallitsevat yhtiön ennakkoilmoituskirjeitä ja tarjouskirjeisiin kuuluvaa aineistoa. Yhtiön markkinointi on tältä osin ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Syksyllä 1988 lähetetyn "tutustumiskirjan" mukana lähetetyssä aineistossa tarjotaan "kirjavalioita" ja veitsiä, ja keväällä 1989 lähetetyssä vastaavassa aineistossa "kirjavalioita" ja kahvilusikoita. Mainittua aineistoa on siten pidettävä tarjottuja tuotteita koskevana markkinointiaineistona.

Ottaen huomioon mainitut aineistot kokonaisuutena niissä on esitelty korostetusti tarjottuja "lisäetuja". Kun mainitun aineiston mukana on lähetetty kuluttajille myös "kirjavaliot" kirja, kuluttajilla on ollut samalla mahdollisuus tutustua tarjottuun tuotteeseen. Tämän vuoksi markkinointia ei ole tältä osin pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

2. Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1985:6 on kielletty käyttämästä lehden tilaustarjouksessa ilmaisuja "saatte tutustua ilmaiseksi" tai vastaavia ilmaisuja sillä tavalla, että ne luovat mielikuvan lyhytaikaisesta tutustumistilauksesta, jos kysymyksessä on järjestelmä, jonka mukaan tilaus jatkuu, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla.

Yhtiön sekä syksyllä 1988 että keväällä 1989 kuluttajille lähettämässä markkinointiaineistossa tarjotaan ensimmäinen kirja "ilmaiseksi". Kuluttaja on saanut pitää kirjan veloituksetta, vaikka hän on tutustuttuaan kirjaan ilmoittanut, että hän ei halua muita kirjoja. Markkinoinnissa on korostettu ensimmäisen kirjan "ilmaisuutta" useissa kohdin.

Maksuttomaan tutustumiseen viittaavat lausumat ovat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun tuotteeseen, ja että hän vasta sen jälkeen tekee tuotteen tilaamista koskevan päätöksen ja eri toimenpiteellä ilmoittaa ryhtyvänsä kirjasarjan tilaajaksi. Kuluttaja, joka palauttaa "lahjakortin", "kiitossetelin" ja muut palautettaviksi tarkoitetut tarjouksen osat, tilaa kuitenkin samalla kirjasarjaan kuuluvat maksulliset kirjat, ellei hän nimenomaisesti erikseen ilmoita peruutuksesta määräajassa. Maksuton kirjasarjaan tutustuminen muuttuu tällöin kuluttajaa sitovaksi vastikkeelliseksi tilaukseksi.

Mainitut "ilmaisuutta" korostavat ilmaisut saattavat johtaa siihen, että kuluttaja lähettää maksutonta kirjaa koskevan tilauksensa tutustumatta tarkemmin tarjouksen sisältöön. Sitä, että maksuttoman "tutustumiskirjan" tilaaminen samalla merkitsee maksullisten kirjojen tilaamista, ei ole esitetty ennakkoilmoituksissa lainkaan. Varsinaisessa tarjousaineistossa siitä on kerrottu mainonnallisen tekstin lomassa huomaamattomasti. Sen vuoksi kuluttajalta saattaa jäädä havaitsematta, että "ilmaisen" tutustumiskirjan tilaaminen samalla merkitsee vastikkeellista tilausta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

3. Yhtiön markkinoima "kirjapalvelu" toimii siten, että järjestelmään kuuluvalle kuluttajalle lähetetään automaattisesti tietyin aikavälein kirja, ellei kuluttaja peruuta sitä. Yhtiön "kirjapalveluksi" kutsumassa järjestelmässä kuluttaja ei voi peruuttaa yksittäistä kirjaa ilman, että hän samalla lopettaa kokonaan kirjojen tilaamisen.

Kuluttajalla on postimyynnissä oikeus peruuttaa tekemänsä kauppa laissa säädetyssä määräajassa. Tätä kuluttajan oikeutta ei voida sopimuksin rajoittaa.

Yhtiön tarjoamat sopimusehdot on esitelty osana mainonnallista tekstiä. Peruuttamista koskevien mainintojen yhteydessä on myös viittaus kuluttajan lainmukaisiin oikeuksiin.

Markkinointiaineistosta käy ilmi, että kysymys on kirjojen kestotilaussopimuksesta. Kun järjestelmään kuuluva kuluttaja käyttää hyväkseen hänelle lain mukaan kuuluvaa postimyynnin peruuttamisoikeutta, tämä kestotilauksena kuluttajille esitelty tilaus samalla lakkaa. Tällöin kuluttajan kestotilaukseksi mieltämä tilaus muuttuu tosiasiassa kertatilaukseksi. Jos kuluttaja sen jälkeen haluaa tilata lisää "kirjavalioita", hänen on liityttävä tilaajaksi uudelleen. Markkinointiaineiston perusteella kuluttajalle saattaa näin ollen syntyä epäselvä kuva tarjotun sopimuksen luonteesta.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on jättämällä markkinointiaineistossaan selkeästi kertomatta siitä kestotilaukseksi esitellyn kirjasarjan tilaussopimuksen ehdosta, että kuluttajan peruuttaessa tai palauttaessa yksittäisen kirjan sopimussuhde samalla päättyy, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

4. Kevällä 1988 lähetetyn ensimmäisen "kirjavaliot" kirjasarjan mukana kuluttajalle on lähetetty "yllätyslahjana" veitsi. Sen mukana lähetetyssä kirjeessä ilmoitetaan, että seuraavan kirjan mukana lähetetään kaksi veistä lisää, sekä että kuusi veistä keränneelle kuluttajalle lähetetään veitsien säilytysalusta "lahjaksi". Keväällä 1989 lähetetyn ensimmäisen kirjan mukana on kuluttajalle lähetetty "tervetuliaislahjaksi" kahvilusikka. Sen mukana lähetetyssä kirjeessä ilmoitetaan, että seuraavan kirjan mukana lähetetään toinen lusikka, ja että kuusi lusikkaa keränneelle kuluttajalle lähetetään "lahjaksi" lusikoiden säilytysrasia. Ellei kuluttaja halua veitsiä tai lusikoita, hänen on molempien kirjeiden mukaan ollut ilmoitettava siitä viikon kuluessa yhtiölle, jolloin hänelle lähetetään veitsen tai lusikan sijasta niiden hinta (syksyllä 7,50 markkaa ja keväällä 4,50 markkaa).

Yhtiö on lähettänyt kuluttajalle veitsen ja lusikan ilman, että kuluttaja on ilmoittanut haluavansa niitä. Ensimmäinen veitsi ja lusikka on ollut maksuton kuluttajalle. Ellei kuluttaja erikseen ilmoita, että hän ei halua veistä tai lusikkaa, hänelle lähetetään seuraavien kirjasarjan kirjojen mukana veitsiä tai lusikoita kirjojen kanssa maksullisina.

Yleisesti on hyväksytty periaate, että kuluttajalla on oikeus pysytellä passiivisena tehdyn tarjouksen suhteen. Markkinointia, jossa kuluttajalle hänen passiivisuutensa johdosta syntyy maksuvelvollisuus, ei voida pitää hyväksyttävänä.

Yhtiö on lähettänyt kuluttajille tuotteita, joiden lähetykset muuttuvat maksullisiksi, ellei kuluttaja erikseen ilmoita, ettei hän halua niitä. Kuluttajan vastikkeettomaksi mieltämä tilaus muuttuu näin ollen kuluttajan passiivisuuden johdosta vastikkeelliseksi tilaukseksi.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on lähettämällä kuluttajille maksullisia tuotteita, joita nämä eivät ole tilanneet, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

5. Maksuttoman "tutustumiskirjan" lähettämisen yhteydessä yhtiö on tarjonnut kuluttajille syksyllä 1988 veitsiä ja keväällä 1989 kahvilusikoita yhdessä "kirjavaliot" kirjasarjan seuraavien kirjojen kanssa. KSL:n 2 luvun 4 §:ssä edellytetään, että yhdessä tarjotuilla tuotteilla on oltava ilmeinen asiallinen yhteys keskenään.

Veitsillä ja lusikoilla ei ole kirjojen kanssa käyttöyhteyttä. Niillä ei ole muutoinkaan ilmeistä asiallista yhteyttä kirjojen kanssa. Yhtiön tarjous, jonka mukaan veitsiä ja lusikoita tarjotaan yhdessä kirjojen kanssa, ei näin ollen täytä yhdistetylle tarjoukselle KSL:n 2 luvun 4 §:ssä asetettuja vaatimuksia.

Tarjotut veitset ja lusikat muodostavat esim. kuuden kappaleen sarjana säilytysalustoineen ja säilytysrasioineen kokonaisuuden. Tällaisen kokonaisuuden käyttöarvoa saattaa vähentää yhdenkin veitsen tai lusikan puuttuminen.

Kuluttaja on voinut saada veitsiä ja lusikoita ainoastaan "kirjavaliot" kirjasarjan kirjojen mukana. Kuluttaja ei voi peruuttaa yhtäkään kirjasarjan kirjaa ilman, että koko sopimussuhde samalla loppuu. Kuluttaja joutuu siten vastaanottamaan useita kirjoja 2 - 3 kuukauden välein saadakseen esim. kuusi kappaletta veitsiä tai lusikoita. Kuluttajan on näin ollen pysyteltävä kirjasarjan tilaajana ainakin useita kuukausia ennen kuin hän on saanut käyttökelpoisen kokonaisuuden tarjottuja veitsiä ja lusikoita.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön markkinointi on tältä osin ollut KSL:n 2 luvun 4 §:n vastaista ja kuluttajien kannalta sopimatonta.

MARKKINATUOMOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kolmensadantuhannen (300 000) markan sakon uhalla kieltää Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab:tä markkinoinnissaan

1. käyttämästä arpajaisia, ilmaista tutustumiskirjaa ja yllätysetua myynninedistämiskeinona siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen esittelyn asemesta;

2. kutsumasta tutustumiskirjaa ilmaiseksi kirjaksi taikka käyttämästä muuta maksuttomuutta korostavaa ilmaisua, kun tutustumiskirjan vastaanottaminen johtaa maksullisten kirjojen lähettämiseen, jollei kuluttaja erikseen peruuta tilausta;

3. jättämästä kertomatta riittävän selkeästi sopimussuhteen kestotilausluonteesta, johon ei kuulu yksittäisen kirjan peruutusoikeutta ilman, että sopimussuhde samalla päättyy;

4. lähettämästä kuluttajalle maksullisia tuotteita, joita hän ei ole tilannut; ja

5. tekemästä kuluttajille tarjousta, jonka mukaan yhdessä kirjasarjan kanssa myydään moniosainen ruokailuvälinesarja tai muu vastaava tuote, kun sarjan kerääminen edellyttää, että kuluttaja pysyy kirjasarjan tilaajana sarjan keräämisen ajan.

Kieltoja on noudatettava heti.

Läsnä: Kurri, puheenjohtajana, Nordberg, Tala, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Mustonen ja Ollikainen

---

[SV]

KO mot Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab (bolaget). Vid granskning av en bokseries marknadsföringsmaterial i dess helhet och med hänsyn till hur produkten presenterades hade det i materialet berättats bra lite om den erbjudna produkten. Material, som hänförde sig till lotterier, vinster och "förmåner" fanns det betydligt mera av och det hade presenterats på ett klart mera framträdande sätt. Lotterierna och vinsterna, "förmånerna" och uppmaningarna att deltaga hade dessutom presenterats på ett sådant sätt att erbjudandet av den marknadsförda produkten blev svårbegripligt för konsumenten. Marknadsföringslotterier, vinster, "förmåner" och uppmaningar att deltaga dominerade bolagets marknadsföringsmaterial. Marknadsföringen var otillbörlig.

I marknadsföringsmaterialet förekommande uttryck, som betonade att det var "gratis" kunde leda till att konsumenten skickade en beställning på en vederlagsfri bok utan att noggrannare ha granskat erbjudandets innehåll. Att en beställning av gratis "introduktionsboken" samtidigt innebär beställning av böcker mot betalning hade i materialet med erbjudandet meddelats obemärkt i den reklammässigt utformade texten. Det kunde för konsumenten förbli ouppmärksammat att beställning av "gratis" intoduktionsboken samtidigt innebär beställning mot betalning. Marknadsföringen var otillbörlig.

Ur marknadsföringsmaterialet framgick att det var fråga om en kontinuerlig prenumeration på böcker. Då en konsument, som hörde till systemet, utnyttjade den honom enligt lagen tillkommande rätten att vid postförsäljning göra avbeställning, upphörde samtidigt denna för konsumenten som kontinuerlig framställda prenumeration. Sålunda blev den prenumeration, som konsumenten uppfattat som kontinuerlig, i verkligheten en engångsprenumeration. Om konsumenten därefter önskade beställa flera av de erbjudna böckerna, måste han på nytt gå med som prenumerant. På grundval av marknadsföringsmaterialet kunde det därför hos konsumenten uppkomma en oklar bild av det erbjudna avtalets natur.

Bolaget hade genom att underlåta att i sitt marknadsföringsmaterial klart informera om det villkor i prenumerarionsavtalet beträffande en som kontinuerlig framställd prenumeration, att då en konsument avbeställde eller returnerade en enstaka bok detta medförde att avtalasförhållandet upphörde, förfarit otillbörligt mot konsumenterna.

Bolaget hade sänt konsumenterna produkter, vilka försändelser förändrades att bli mot betalning, såvida konsumenten inte särskilt meddelade att han inte önskade dem. Den beställning, som konsumenten föreställde sig som vederlagsfri, förändrades sålunda till följd av konsumentens passivitet till att bli mot betalning. Bolaget hade genom att sända konsumenterna produkter mot betalning, som dessa inte hade beställt, i sin marknadsföring förfarit otillbörligt ur konsumenternas synpunkt.

Knivar och skedar hade inget uppenbart sakligt samband med böckerna. Bolagets erbjudande, enligt vilket knivar ch skedar erbjöds tillsammans med böckerna, uppfyllde därför inte villkoren för kombinerat anbud som uppställts i KSL 2 kap. 4 §.

Konsumenten hade kunnat få knivar och skedar endast tillsammans med böckerna. Konsumenten kunde inte avbeställa en enstaka bok utan att avtalsförhållandet samtidigt upphörde. Konsumenten blev således tvungen att taga emot flera böcker med 2-3 månaders mellanrum för att erhålla exempelvis sex knivar eller skedar. Konsumenten måste därför kvarstå som prenumerant på bokserien åtminstone i flera månader innan han fått en användbar helhet av de erbjudna knivarna och skedarna. Marknadsföringen stred mot KSL 2 kap. 4 § och var otillbörlig ur konsumenternas synvinkel.

KSL_2_kap._1_§, 4_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

Konsumentombudsmannen har yrkat att Oy Valitut Palat Reader's Digest Ab med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 2, 4, 7 och 10 § vid vite förbjudes att i sin marknadsföring

a) använda lotteri, gratis introduktionsbok och överraskningsförmån som försäljningsfrämjande medel så att presentationen av dessa saker dominerar marknadsföringsmaterialet i stället för den erbjudna produkten ovh villkoren i erbjudandet;

b) kalla introduktionsboken för "gratis bok" eller använda något annat uttryck, som markerar vederlagsfrihet, då mottagande av introduktionsboken leder till att det sändes böcker mot betalning, såvida konsumenten inte genom särskild viljeyttering hindrar detta;

c) underlåta att vid marknadsföring av Elitböckerna tillräckligt klart berätta om avtalsförhållandets karaktär av kontinuerlig betställning, där det inte ingår möjligheten att avbeställa en enstaka bok utan att avtalsförhållandet samtidigt upphör;

d)sända konsumenten produkter, som han skall betala, utan att han beställt dem;

e) göra ett erbjudande till knsumenterna, enligt vilket det till konsumenterna försäljes för ett sammanlagt pris, tillsammans med Elitböckerna, en bestickserie med flera delar eller någon annan motsvarande nyttighet och seriens samlande förutsätter att konsumenten förblir abonnent på Elitböckerma under den tid serien samlas.

Bolagets Elitböcker -boktjänst är en postförsäljningsklubb, som med 2-3 månaders mellanrum automatiskt skickar utkomma 3-4 förkartade verk i Elitbokserien till abonnenterna. I denna klubb har det inte uppställts någon minimibeställningsplikt. Å andra sidan saknar abonnenten rätt att avbeställa enskilda Elitböcker. Abonnenten kan däremot lösas från avtalet antingen genomn att meddela att han utträder eller genom att returnera försändelsen. Om en abnnent alltså i förväg eller efteråt returnerar någon Elitbokserie-bok betyder detta samtigit att han säger upp klubbavtalet och att avtalsförhållandet upphör.

Elitböckerna marknadsföres till konsumenterna genom adresserad direktreklam. Bolaget varierar ofta sitt marknadsföringsmaterial om Elitböckerna och det kan samtidigt finnas olika inbördes avvikande anbudsbrev under distribution till konsumenterna. En gemensamt drag i dessa anbudsbrev är att anbudet består av flera delar och att det huvudsakliga lockbetet i anbudet är marknadsföringslotterier.

Bolaget har på hösten 1988 och våren 1989 marknadsfört sina bokklubbsböcker genom direktreklamhelheter, till vilka det i båda fallen hör en förhandsavisering, det egentliga anbudsbrevet samt "introduktionsboken" och med denna kommande reklammaterial. Förhandsaviseringen består av kuvert och brev.

Det är av höstens och vårens förhandsaviseringsbrev svårt att draga slutsatsen att det rör sig om marknadsföring av Elitböckerna. I höstens förhandsavisering berättas det inte just något alls om den erbjudna produkten utan brevets motagare får veta att han inom den närmaste tiden kommer att få ett "presentkort" värt 82,50 mark, som kan utbytas mot en nära på femhundrasidig bok. I brevet berättas det vidare att bolaget har beviljat dessa "presentkort" i endast begränsad omfattning och konsumenten uppmanas att granska posten och omedelbart skrida till handling, så att han skulle få gratisboken. I vårens aviseringsbrev berättas det närmast om lotteriförhållanden och hur brevmottagare mycket väl kan komma att stoltsera i spetsen på förteckningen på huvudvinnarna.

Det egentliga anbudsbrevet innehåller följande delar: a) försändelsekuvert, b) produktprospekt, c) biljetthäfte, d) "ruteress", med vilket man får en överraskningsförmån, e) tilläggsvinstkort och f) svarskuvert. I vårens anbudsbrev saknas "ruteresset".

I prospekt talas det på båda sidorna om den erbjudna produkten, Elitboks -serien. Ej heller detta brev är koncentrerat enbart på en presentation av den erbjudna produkten utan betonar att den första introduktionsboken är gratis.

Det med höstens anbudsbrev kommande häftet med "presentkorts" -biljetter och det till vårens erbjudandematerial hörande "tacksedels" -häftet har som huvudbudskap inte själva den erbjudna produkten Elitboken, som blott nämnes på ett par rader, utan lotteriet och dess priser. Bolaget koncentrerar sig i detta material närmast på att redogöra för lotterivinsterna och storleken på beloppet för personlig vinst. Dessutom berättas det vid sidan av det andra materialet om de förmåner, som en prenumerant får: introduktionsboken kommer gratis och om speciella överraskningsförmåner.

På tilläggsvinstkortet redogöres det för hur konsumenten deltager i utlottningen av tilläggsvinsterna och hur stor hans personliga tilläggsvinst blir. På "ruteress" -kortet står med stora bokstäver "överraskning". På detta kort uppmanas konsumenten att omsorgsfullt studera det bifogade brevet för att säkerställa att han får överraskningsförmånen. I ingetdera av dessa kort har det på något sätt hänvisats till själva det erbjuda, elitboken.

Beställaren får tillsammans med introduktionsboken en tvådelade lapp, som kallas "intyg om förmåner och rättigheter", ett välkommen-brev samt som överraskningsförmån en "evighetskalender".

Som överraskningspresent fick beställaren på hösten en kniv och på våren en sked samt ett brev, vari beställaren lovas ytterligare knivar eller skedar tillsammans med de nya böckerna. När han samlat sex knivar får han ett förvaringsstativ för knivar. Den, som samlat sex skedar, får i sin tur en förvaringsask för skedarna. Med kampanjen på våren får beställaren ett kundmeddelande beträffande skedarna. Dessutom får beställaren ännu ett generellt prospekt beträffande tidskriften Valitut Palat (Det Bästa).

Höstens egentliga anbudsförsändelse blir svårbegriplig i synnerhet genom att deltagande i lotteriet och beräkning av den personliga vinstsummans storlek har gjorts komplicerat i marknadsföringsmaterialet genom att till dem fogats olika åtgärder, som skenbart hör därtill. I höstens erbjudande får konsumenten deltaga i utlottningen av huvudvinsten genom att i kuvertet innesluta fyra lottericheckar och på kuvert klistra ett 20 pennis frimärke, som han finnet i "presentkorts" -biljetthäftet. För att få tilläggsvinsten skall konsumenten returnera "guldplattan" i svarkuvertets ficka samt "kassavalvskortet" i svarskuvertet.

För att få reda på den personliga vinstsummans storlek skall konsumenten med den på "presentkortet" fästade "lyckoslanten" skrapa på den andra utlottningssckeckens "gyllene balk". Den summa, som framkommer under "balken", erhåller konsumenten om huvudvinsten träffar något av hans fyra lottnummer och konsumenten i tid har returnerat utlottningschecken. För att få veta sin tilläggsvinstsumman skall konsumenten med "gulplattan" skrapa på "guldytorna" i tillläggsvinskortets fack för att få att få se vilket facks "serienummer", som motsvarar numret på konsumentens "guldplatta".

För att få den på "rutresset" nämnda överraskningsförmånen skall konsumenten omsorgsfullt läsa det brev han fått. På svarskuvertet och i biljetthäftet har det lämnats anvisningar, om dessa följes får konsumenten överraskningsförmånen..." I presentkortskuponghäftet och på svarskuvertet har det hopblandat använts termerna "överraskningsförmån" och "överraskningsgåva". Det framgår inte ur marknadsföringsmaterialet om detta avser samma sak. Man får emellertid inte någon av dessa utan att gå in som medlem i Elitbok bokklubben. På den sjunde sidan i "presentkorts" kuponghäftet avslöjas det att överraskningsförmånen är en kalender.

Ehuru det i vårens material med erbjudande inte är lika omständligt att taga reda på den personliga vinstsumman som det var i höstens material, betonas lotterierna och lotterivinsterna också i detta offertmaterial.

Också till detta material hör ett tillläggsvinstkort, i detta fall ett nyckelkort. För att få reda på hur stor tillläggsvinsten är skall konsumenten taga loss nyckeln från nyckelkortet och prova till vilken forma nyckeln passar. För att taga reda på hur stor bonusen är skall konsumenten med den på kuponhäftet fästade lycoslanten skrapa på den på ett annat vinstkort befintliga gulddytan. I vårens anbudsmaterial betonas utlottningarna och vinsterna på nytt sätt: i förhandsaviseringsbrevet berättas det nästan enbart om lotterier och vinster. Ingenstans, varken i höstens eller i vårens anbudsbreven, berättas för konsumenten det faktum att tilläggsvinstens och bonusens storlek är densamma för alla.

KO har under innevarande och förlidet år haft överläggningar med bolaget beträffande marknadsföringen av Elitböckerna sammanlagt fem gånger. Vid dessa diskussioner har man i vissa delar kommit till enighet beträffande direktreklamhelheten hösten 1988. Bolaget kallar inte längre orderbekräftelsekupongen för presentkort och bolaget har ur sitt marknadsföringsmaterial tagit bort hänvisningar till i framtiden anordnade utlottningar. Bolaget har försökt göra villkoren för erbjudandet klarare genom att placera dem som en helhet i produktprospektet. För dessa redan överenskomma ärendens del framställes inga förbudsyrkanden.

Denna ansökan grundar sig på två skilda marknadsföringshelheter: erbjudandehelheten hösten 1988 samt den skilda erbjudandehelheten våren 1989. Skälet härtill är att det inte vid de med bolaget förda diskussionnerna gått att nå fram till enighet på väsentliga punkter samt också att det i fråga om brev med anbud om Elitböckerna kan finnas flera från varandra avvikande varianter under distribution till konsumenterna samtidigt, varför det är viktigt att få till stånd klara "spelregler" för bolagets marknadsöring.

a) Erbjudandet syftar till att få konsumenten att bli abonnent på de Elitböcker, som kommer ut med 2-3 månaders mellanrum. Med hänsyn till konsumentens förnuftiga beslut är det viktigt att marknasföringens huvudinnehåll skulle vara just denna erbjudna produkt och villkoren i samband med erbjudandet.

Ett av syftena med marknadsföringstadgandena i KSL är att förhindra sådana mot konsumenten riktade försök till påverkan, som avvänder konsumentens uppmärksamhet från själva den erbjudna produkten genom vilseledande eller oväsentliga uppgifter.

Marknadsdomstolen har bl.a. i sina beslut 1982:20, 1983:4, 1987:11 och 1988:3 tillämpat denna princip och ansett att prensentation av lotterier och pristävlingar inte får dominera marknadaföringsmaterialet. Marknadsdomstolen har i sina beslut 1984:4 och 1987:11 dessutom uttalat att det är förenligt med konsumentens fördel att vid marknadsföring av nyttigheter själva den erbjudna produkten och dess presentation utgör huvudskapet i marknadsföringsmaterialet.

Genom att göra sätt, på vilket man kan deltaga i ett lotteri och hur man skall ta reda på den personliga vinstsumman komplicerat genom att därmed kompinera skenbara åtgärder, betonas i Elitböckernas anbudsmaterial dessa frågor i stället för dem erbjudna produkten och villkoren för erbjudandet. Likaså är den ur ekonomisk synpunkt anspråkslösa kalendern oproportionerligt betonad i marknadsföringsmaterialet.

Elitboks-seriens reklammaterials svårbegriplighet ökas vidare av att det består av flera små lappar, varigenom utredningen av dessas betydelse avleder konsumentens uppmärksamhet från själva den erbjudna produkten. Då konsumenten sätter sig in i materialet kommer han att koncentrera sin huvudsakliga uppmärksamhet på att göra sig förtrigen med tilläggsinformationen och lotterivillkoren. Då har det inte längre någon betydelse huruvida presentationen av den erbjudna produkten dominerar materialet beräknat efter ytan i detsamma; avgörande är det helhet sin tryckmaterialet ger, vid sådan bedömning kommer den erbjudna produkten och anbudets villkor ovedersägligen i andra hand.

Av denna anledning kommer uppmärksamheten hos en genomsnittskonsumente, som granskar Elitboks-reklammaterialet, att fästas vid för hans förnuftiga beslutsfattande oväsentliga saker: lotteriet, dess vinster och den speciella överraskningsförmånen. I bolagets höst- och vårmarknadsföringskampanjer för Elitböckerna utgör därför den erbjudna nyttigheten och villkoren inte huvuddelen. Bolagets marknadsföring har i denna del varit ur konsumenternas synpunkt otillbörlig och med hänsyn till anbudsförsändelsens uppbyggnad och komplexitet till och med vilseledande samt därför stridande mot KSL 2 kap. 2 §.

b) Bolaget har försökt väcka konsumentens intresse för Elirböckernas subskriptionserbjudande genom att i sin marknadsföring betona förutom lotterierna, lotterivinterna och överraskningsförmånen också att den första boken är gratis.

Redan i förhandsaviserigsbrevet både på hösten och på våren betonas att den första boken kommer gratis. Också i det egentliga anbudsbrevet uppmanas brevets mottagare vid flera olika punkter att draga nytta av denna fördel och gratis lära känna Elitboken. Denna gratisbok får man genom att returnera det "presentkort", som hör till höstförsändelsen eller den "tacksedel", som kom på våren. I Elitböckernas anbud både på hösten och på våren berättas det tillsammans ett tiotal gången om att den första presentationsboken kommer gratis.

I Elitboks-marknadsföringsmaterialet talas det inte direkt om att man genom att returnera "presentkortet" eller "tacksedeln" träffar ett betallningsavtal. I prospektet och på svarskuvertet har man visserligen indirekt omtalat detta genom att meddela att konsumenten inte behöver göra något alls, om gratisboken fallit honom i smaken, samt genom att lämna anvisningar beträffande hur han skall förfara, om han inte önskar flera Elitböcker.

Marknadsdomstolen har i sitt beslut 1985:6 förbjudit användning av uttrycket "Ni får lära känna Avotakka (en tidning) under två månader" eller något motsvarande uttryck. Detta har motiverats med att uttryck, som syftar på en kortvarig, tidsbegränsad och förmånlig "lära känna - period" är ägnade att inge den föreställningen att konsumenten kan lära känna den erbjudna tidningen och att han först därefter gör prenumerationsbeslutet och genom en särskild åtgärd beställer tidningen.

Den, som noggrant läser reklammaterialet för Elitböckerna, kan observera att han genom att returnera "presentkortet" eller "tacksedeln", varigenom han får en gratisbok, i själva verket beställer den Elitbok, som utkommer med 2-3 månaders mellanrum. Från detta subskriptionsavtal kan han lösgöra sig endast genom en särskild viljeyttring. Den konsument, som snabbt tittar på reklammaterialet har emellertid svårt att observera att "presentkortet" eller "tacksedeln", vari han utlovas en gratisbok, också i själva verket är ett beställningskort avseende bokserien, varigenom han ingår ett kontiuerligt avtal.

Att i marknadsföringen betona att introduktionsboken är gratis är otillbörligt, eftersom konsumenten i verkligheten genom att taga emot boken beställer en bok, som utkommer med 2-3 månaders mellanrum och han inte blir fri från detta avtal annat än genom en särskild viljeyttring. Marknadsföringen strider i denna del mot konsumentskyddslagen 2 kap. 1 §.

c) I bokklubbsverksamhet är det typiskt att det förekommer periodiska automatiska försändelser till medlemmarna (negative option). Enligt stadgandena i KSL har den, som anslutit sig till en bokklubb, då det är fråga om marknadsföring av enskilda böcker, som kan anses vara särskilda verk rätt att genom att förfara på sätt som lagen föreskriver, underlåta att köpa envar till honom under medlemstiden skickad bok (MD 1980:11). Bokklubbsmedlemmen kan avbeställa bokklubbsboken i förväg eller returnera den efteråt. Klubbavtalet förfaller inte härigenom utan en uppsägning av klubbavtalet skall ske genom särskild viljayttering. Medlemmen i Elitboks-boktjänsten har inte rätt att avbeställa en enstaka bok utan att avtalsförhållandet samtidigt avslutas. Bolagets boktjänst avviker i detta avseende väsentligen från vad man allmänt förstår med en bokklubbs verksamhetsprincip.

Böckerna i Elitboksserien innehåller 3-4 förkortade verk, vars innehåll närmast kan karakteriseras som underhållningslitteratur. Bolaget har vid utformningen av denna nya verksamhetmodell tydligen utgått ifrån att böckerna i Elitbokserien är så likartade att det förslår med att få en bok för att lära känna hela serien. Elitbokserien kan därför jämställas med kontinuerliga prenumerationer på tidskrifter och förströelselitteratur.

Det är viktigt att konsumenten erhåller fullständig information om anbudets villkor redan då han överväger att skaffa sig "gratisboken". I regeringens proposition (8/77 sid. 27) slås det fast att information om de förpliktelser, som är förenade med anskaffande av nyttigheten, är viktig när konsumenten blir medlem i en bokklubb. Vid exempelvis postförsäljning måste det säkerställas att konsumenterna erhåller minimiuppgifter. Bolaget har i marknadsföringen av Elitböckerna underlåtit att informera om väsentliga omständigheter med avseende på avtalsförhållandets karaktär eller talat om dem förtäckt.

Klubbavtalets karaktär av kontiuerlig beställning presenteras bristfälligt. Det omtalas visserligen i villkoren att konsumenten när som helst kan upphöra med att taga emot Elitböckerna, men det omtalas inte att medlemmen saknar rätt att returnera en enstaka bok. I villkoren har det därtill på ett vilseledande sätt hänvisats till konsumenten enligt lag tillkommande rättigheter, som inte begränsas av Elitböckernas villkor. I verkligheten saknar emellertid den, som subskriberar på Elitböckerna, en för bokklubsmedlemmen väsentlig rättighet: att avbeställa eller returnera en försändelse utan att bryta avtalsförhållandet. Att detta villkor klargöras för beställaren är viktigt, eftersom villkoret avviker från vad som man allmänt föreställer sig om bokklubbarnas verksamhetprincip. Bolagets marknadsföring är för de bristfälligt presenterade avtalsvillkorens del både otillbörlig och vilseledande och således stridande mot KSL 2 kap. 1 och 2 §.

d)Med första Elitboken skickar bolaget en kniv som "överraskningsgåva". Bolaget berättar i sitt brev att beställaren med den nya boken får ytterligare två likadana knivar. Den, som gjort sin beställning på våren, får en förgylld sked som överraskningspresent. När beställaren har tillsammans sex knivar skickas det ett förvaringsställ till honom. Också den, som beställt på våren, får då han samlat sex skedar, en förvarings ask som gåva.

Bolaget förklarar i sitt brev att beställaren, om han inte vill samla på kniv- eller skedserien, inom en vecka bör meddela bolaget detta. I vårens anbudsmaterial ingår dessutom ett kundmeddelande, varmed konsumenten kan meddela denna sak. Om konsumenten meddelar att han inte önskar knivar eller skedar, skickar beställaren i dess ställe deras pris, på hösten 7,50 mk och våren 4,50 mk.

Om beställaren således inte inom angiven tid genom särskild viljeyttring motsätter sig att taga emot kniv- eller skedserien, sändes det till honom produkter, som han inte på något sätt har visat att han önskar sig. Priset för dessa krediteras den konsument, som meddelat, att han inte önskar sig dem. Till en beställare, som förhåller sig passiv till detta erbjudande och inte gör något alls, levererar bolaget boken plus kniven eller skeden till ett sammantaget pris. Varan kommer med räkning, trots att konsumenten inte har uttryckt någon vilja att träffa ett sådant avtal.

Sådana försäljningsförfaranden, där näringsidkaren utnyttjar att konsumenten är passiv, kan inte anses vara förenliga med KSL. I regeringens proposition (8/77 sid. 26) har det uttryckligen fastslagits att det kan anses vara stridande mot generalklausuln om en nyttighet sänds till konsumenten utan uttrycklig beställning. Bolaget måste anses ha förfarit otillbörligt genom att till subskribenterna på Elitböckerna skicka produkter, som de inte har beställt. Bolagets marknadsföring har därför varit stridande mot KSL 2 kap. 1 §.

e) Knivarna och skedar utgör dessutom tillsammans med förvaringsaskarna en helhet och om en sked eller kniv saknas kan det nedsätta dess användningsvärde. Så som av det ovanstående framgår kan en kosument inte returnera en enstaka bok utan att samtidigt lämna klubben. Således fungerar knivarna och skedarna i själva verket som ett marknadsföringsmedel för kommande böcker.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1984:4 förbjudit Werner Söderström Osakeyhtiö att i sin marknadsföring göra anbud, enligt vilket det till konsumenten säljas ett uppslagsverk i flera band till nedsatt pris på villkor att han kvarstår som medlem i en bokklubb under det flertal år som utgivningen pågår och under denna tid vid flerfaldiga tillfällen måste för att avböja erbjudandena antingen i förväg meddela att han inte önskar ta emot andra av bokklubbens böcker eller returnera dem. Detta beslut motiverades med att en konsument, som vill skaffa sig det kompletta uppslagsverket till nedsatt pris, blir tvugen att kvartstå som medlem i en bokklubb. En konsument, som inte önskar köpa "månadens bok" från bolagets bokklubb, måste kontiuerligt antigen i förväg meddela att han inte vill ha boken eller returnera densamma. Avböjande av erbjudande förutsatte således talrik åtgärder från konsumentens sida.

Vid den marknadsföringskampanj, varom nu är fråga, kan konsumenten ej ens avbeställa en enda bok under den tid som skedeller knivkampanjen pågår, för det fall han önskar få helheten, inbegripet förvaringsasken. Till konsumenter, som förhåller sig passiva, säljer bolaget alltså till ett gemensamt pris Elitboken plus kniven eller skeden. I KSL 2 kap. 4 § har det som förutsättning för försäljning för ett gemensamt pris uppställts att det föreligger ett uppenbart sakligt samband nyttigheterna emellan. Eftersom det mellan matbestik och Elitböckerna saknas sådant av lagen förutsatt uppenbart sakligt samband, är bolagets marknadsföring stridande mot regeln i KSL 2 kap. 4 §. Det måste dessutom anses att marknadsföringen i denna del är otillbörlig och således stridande mot KSL 2 kap. 1 §, eftersom konsumenten måste kvarstå som subskribent under kampanjens hela längd och ej kan avbeställa en enstaka bok under denna tid.

OY VALITUT PALAT - READERS'S DIGEST AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig eller vilseledande och yrkat att ansökan förkastas.

Bolaget har haft överläggningar med KO i flera olika omgångar. Att dessa diskussioner avbrutits har inte berott på bolaget. KO borde ha behandlad också de öppna frågorna vid diskussioner med bolaget och inte föra ärendet inför marknadsdokstolen.

Vad beträffar materialet från hösten 1989 hade bolaget med det kommande, d.v.s. materialet för januatri 1989, för ögonen, redan före överläggningarna 29.12.1988 företagit ändringar på eget initiativ. Ansökan trycker emellertid kraftigt på presentationen av materialet från hösten 1988. KO:s ansökan är i denna del inte saklig och som sådan ej heller längre aktuellt. Bolaget var berett att vidare utveckla också materialet från våren 1989 enliget vad som KO skulle ha yrkat på och framför allt vad beträffar de av honom förutsatta "spelreglerna".

KO har i slutet av sin ansökan hänvisat till att det hos konsumenterna samtidigt kan finnas under distribution varande varianter, varför det är viktigt att få till stånd "spelregler" för bolagets marknadsföring. Det är klart att allt av bolaget använt marknadsföringsmaterial skall uppfylla lagens fordringar. En användning av parallella marknadsföringsmaterial kan emellertid inte som sådan vara en godtagbar grund för att bringa saken till marknadsdomstolen för avgörande, i synnerhet som ifrågavarande material inte vad beträffar de delar, varom nu är fråga, väsentligen avviker från det material, som bolaget presenterat för KO 10.4.1991.

a) Från KO:s sida framfördes 29.12.1988 att då det gällde dominandsen definitionen med utgång från ytan inte längre gällde. Det avgörande är framställningssättet och det intryck, som materialet ger. Vid överläggingar 31.1.1989 framsördes att det fråga om dominans, vilken ståndpunkt inte tidigare har framförts i marknadsdomstolen. Enligt denna är de olika tilläggsförmånernas ytmässiga mängd i materialet inte avgörande utan komplexiteten i allmännhet. Om kundens uppmärksamhet riktas mot annan hobbyverksamhet i stället för mot den erbjudna produkten, är det enligt KO:s uppfattning fråga om otillbörlig marknadsföring. Således skulle enligt KO:s uppfattning antalet element och den därur kommande kopöexitetens inverkan vara det avgörande. Av denna anledning borde det enligt honom skapas allmänna principer och frågan föras inför marknadsdomstolen för att ett prejudikat skulle åstadkommas.

KO hade 29.11.1987 i sitt ensidigt publicerade memorandum "Marknadsföring av tidskrifter" slagit fast att om man ville vara på säker grund bör presentationen av tidningen och prenumerationsvillkoren upptaga 70 % och övrigt material 30 %. I den nämnda KO:s promemorian talas det inget alls om de i samband med lotterier förekommande uppgifternas natur, ehuru på den tiden förekommande marknadsföringsmaterial motsvarande vad angår den del, som nu fått en ny KO:s tolkning, det marknadsföringsmaterial, varom nu är fråga. Bolaget har naturligtsvis inte kunnat förfara enligt den nya tolkningen, innan denna gjorts bekant. Förutsägbarheten hade förutsatt noggrannare motiveringar från KO:s sida redan då diskussionerna pågick.

KO:s åsikt och påstående beträffande dominansen är ogrundad. För en konsumet kan det inte på grund av marknadsföringsmaterialet i något skede vara oklart att det uttryckligen är fråga om marknadsföring av Valitut Palats Elitbokserie. Utgångspunkten vid bedömningen bör vara den uppfattning, som konsumenten verkligen får på grundval av marknadsföringsmaterialets totalinnehåll.

Redogörelsen för anbudet och dess villkor är kvalitativt klart dominerande. Dessuttom är de åtgärde, som hör samman med att ta reda på konsumentens vinstmöjligheter och tilläggsförmåner, av enkel natur. Åtgärdernas struktur och karaktär gör inte materialet vilseledande, eftersom huvudpunkten i materialet kvantitativt är presentationen av själva produkten. Vid bedömning av materialets lagenhet är det totalintryck, som konsumenten erhåller, det avgörande, i vilket avseende det inte råder någon oklarhet. Då det enligt KSL:s ståndpunkt centrala är på vilket sätt marknadsföringsmaterialet påverkar genomsnitts konsumentens beslutfattande, stämmer det inte heller att konsumentens uppmärksamhet så till den grad skulle fästas vid med hänsyn till hans beslutfattande oväsentliga saker, det vill säga lotteriet, lotterivinsterna och den speciella överraskningsförmånen, att marknadsföringen skulle vara otillbörlig sedd ur konsumentens synpunkt.

De i KO:s ansökan refererade uppgifterna är inte så komlicerade att det för en genomsnittkonsumet skulle vara svårt eller tidsödande att utföra dem eller att ta reda på vinsterna. KO har i sin ansökan försökt beskriva ett utförande av uppgifterna som väsentligt svårare än vad det i verkligheten är. Att ta reda på vinstmöjligheterna genom att skrapa och jämföra med vinstförteckningen är inte någon komplicerad åtgärd. Ej heller är det för en genomsnittskonsument någon besvärlig åtgärd att posta lotterichecken eller att posta den till tilläggsvinst berättingande "guldplattan" tillsammans med "kassavalvskortet".

Då KO betonar det av materialet erhållna totalintrycket, har han medvetet försökt åsidosätta att den kvantitativa dominansen skulle ha något inflyttande på saken. Sådana grunder skulle ha betydelse då marknadsföringsmaterialet hade anmärkningsvärt svåra och komplicerade lotterier eller tvälningsuppgifter och de därmed sammanhängande villkoren och utredande av villkoren skulle erforda oskäliga ansträngningar från konsumentens sida. Som har framgått av det ovanstående är emellertid de uppgifer, som marknadsföringsmaterialet i detta fall innehåller, ingalunda sådana som fordrar något specielt besvär för genomsnitts konsumenten.

De uppgifter, som ingår i marknadsföringsmaterialet, har därför inte en sådan karaktär att konsumenten, då man granskar marknadsföringsmaterialet i dess helhet, fäster sin huvudsakliga uppmärksamhet på dem. Varje uppgift utgör en egen helhet och konsumenten kan om han så önkar genom att följa anvisningarna lätt utförda de uppgifter, som ingår i materialet. Presentationen av produkten och beställningen av densamma utgör en egen helhet liksom de olika uppgifterna i materialet. Det kan inte anses vara otillbörligt att marknadsföringsmaterialet även innehåller sådant med produkten inte sammanhängande material, som intresserar konsumenten och som innehåller skilda för honom avsedda uppgifer.

KO har strävat att sammanblanda å ena sidan i marknadsdomstolens tidigare avgöranden som motivering förekommande, för konsumentens beslutsfattande otillbörligt inverkande fästande av dennes uppmärksamhet på annat än själva den marknadsförda produkten, och å andra sidan det faktum att konsumentens uppmärksamhet alltid automatisk i någon mån fästes också på annat än den marknadsförda produkten, då något sådant finns med i marknadsföringsmaterialet. Dessa omständigheter bör emellertid hållas klart åtskilda. Vid bedömning förutom av vilseledande också av otillbörlighet måste bedömningen grudas på varpå konsumentens huvudsakliga uppmärksamhet fästas.

Det är klart att konsumentens uppmärksamhet naturligen i allmännhet fästas också på annata än just den erbjudna produkten i den fall då marknadsförings materialet innehåller, förutom själva den erbjudna produkten, även annat för konsumenten intressant material - det är ju fråga om marknadsföring. Likaså är der ostridigt att konsumentens huvudsakliga uppmärksamhet i detta fatt fästes vid själva den presenterade produkten. Att blott fästa "uppmärksamheten" vid annat än den utbjudna produkten kan inte utgöra grund för ett förbud, då det vid tolkning av KSL alltid är fråga om för konsumentens beslutsfattande centrala omständigheter. Enligt bolagets uppfattning föreligger det med hänsyn till konsumentens trygghet inget skäl att helt förbjudna att annat material än det, som presenterar produkten, tages med i marknadsföringsmaterialet.

I motiveringarna för ansökan förblir det oklart vad KO menar med struktur och kompexitet då han nämner dessa som en speciell motivering för att markndsföringen är vilseledande. Presentation av lotterierna och vinsterna samt förmånerna i marknadsföringen kan inte i och för sig utgöra något ytterligare skäl vid bedömning i vilken grad marknadsföringen är vilseledanade, då de inte har någon kvantitativt dominerande ställning.

KO torde avse hur uppgifternas antal och deras karaktär påverkar konsumenten. Eftersom uppgifterna till sin karaktär är oenkla och då andra element än de, som innehåller produkten och dess villkor, utgör mindre än hälften av hela materialet, betyder detta att det inte föreligger någon risk för att konsumenten skall ledas vilse. Över huvud taget är tanken att enbart elementens antal skulle ha någon betydelse vid bedömning av huruvida detta marknadsföringmaterial är vilseledande, utan grund i KSL. Detta betonas också därför att man i detta fall av marknadsföringsmaterialet lätt kan uppfatta, vad som presenterar själva den erbjudna produkten och vilket material, som avser något annat.

KO preciserar i själva verket inte sitt yrkande att ifrågavarande marknadsföring skulle till följd av sin uppbyggnad eller sin komplexitet vara vilseledande för konsumenten. Vid bedömning av huruvida konsumenten blir vilseledd är utgångspunkten det totalintryck konsumenten får av marknadsföringsmatrtialet. Redan att i kvantitativt hänseende det material, som presenterar produkten och villkoren, har en dominerande ställning, hindrar att konsumenten skulle få någon felaktig uppfattning av marknadsföringsmaterialets innehåll. Att marknadsföringsmaterialet innehåller uppgifter, på vilka konsumenten naturligen kan fästa uppmärksamhet, gör inte marknadsföringen stridande mot KSL 2 kap. 2 §.

Bolaget kan inte undgå intrycket att KO underskattar kundernas förmåga att mottaga och förstå det dem tillsända marknadföringsmaterialet. Målgruppen för Elitboks-serien är huvudsakligen bolagets kunder, som redan sedan tidigare känner till denna marknadsföring. Genomsnitts konsumenten - då man samtidigt tar hänsyn till målgruppen d.v.s. kunderna - har lätt att av materialet fastställa att det är fråga om Elitbok-serien. Bolaget anser sig inte ha gjort sig skyldigt till något otillbörligt förfarande för att nu inte tala om att det skulle vara fråga om vilseledande marknadsföring.

Ett godtagande av KO:s tolkning skulle betyda en tolkning av dominansen, som på avgörande sätt avviker från den nuvarande. KO har uppsåtligen försökt utvidga KSL:s tillämpning på förhållanden, där den ej tidigare har tillämpats. Ett godkännande av KO:s tolkning skulle leda till att i själva verket allt annat än material, som avser själva produkten, skulle kunna förbjudas i markndsföringsmaterialet, eftersom det alltid skulle finnas risk för att genomsnitts konsumentens uppmärksamhet i någon mån skulle fästas vid något annat än den erbjudna produkten. KO:s uppenbara syfte är just att helt förhindra att det finns annat material än det, som behandlar själva produkten, i marknadsföringsmaterialet.

Då KSL och marknadsdomstolens tidigare avgörandepraxis inte lämnar stöd för den av KO framförda uppfattningen, har KO förförsökt att bygga en konstruktion om materialets komplexitet, som saknar grund i tidigare praxis och lag. En centrala fråga i KSL är vad som kan anses vara en otillbörlig påverkan med avseende på genomsnitts konsumentens besluttfattande. KSL förbjuder inte att konsumenten lämnas tillfälle att vid sidan om själva den marknadsförda varan deltaga i olika lotterier och pristävligar. Det är dock ej förbjudet att en näringsidkare på detta sätt försöker väcka konsumentens intresse; just av denna anledning använder sig bolaget av nämnda slags marknadsföringmedel för att väcka kundernas intresse för det material, som presenterar produkten och villkoren. Enligt fast praxis får lotterier och uppgifter, som intresserar konsumenten var med i sådant material. Lotterier och tävlingar har ofta intresserat konsumenterna utan att konsumenterna samtidigt skulle ha beställt produkten.

Å andra sidan har de konsumemter, som inte itresserar sig för olika uppgifter, kunnat koncentera sig på den erbjudna produkten. För att de samtidigt skall vara med i lotteriet fordras det inga tilläggsåtgärder utom för vinstsummans del. Ej heller i denne del har granskningen någon betydelse med hänsyn till konsumentens rättigheter. Det gensvar som bolaget fått av konsumenterna visar att uppgifternas komplexitet inte har upplevts som något problem i kundkretsen. Däremot har uppgifterna väckt intresse för själva produkten, vilket naturligen är marknadsföringens huvudsyfte.

b) Det stämmer att den första boken är gratis om kunden meddelar att han inte önskar flera böcker i framtiden. I annat fall får kunden enligt villkoren i anbudet böcker mot betalning i fortsättningen. Ej heller då fakturerar bolaget den första introduktionsboken, vilken är gratis. Som KO har fastslagit i sin ansökan informeras kunden om denna vederlagdfrihet i många olika sammanhang - exempelvis i materialet från våren 1989 - nämnligen i produktprospekter, svarskuvertet och tacksedeln, där på dem alla finns exakt samma text. Han är därför väl medveten om hur han bör förfara.

Bolagets tillvägagångssätt är ingalunda likadant som det i beslutet 1985:6, till vilket KO hänvisar, eftersom konsumenterna inte ges samma påverkan. I det fallet betonade marknadsföringen klart vederlagsfriheten, i motsats till nu förevarande marknadsföring. Konsumentens skyldigheter hade dessutom presenterats omärkligt, på vilken punkt nu förevarande tillvägagångssätt likaledes avviker från fallet år 1985. Hänvisningen därtill är därför i detta sammanhang obefogad.

Som KO konstaterar kan den konsumenten, som noga läser hela materialet, nog förstå vad det är fråga om. Detta fordrar inte ens speciell noggranhet. Kunderna förstår innehållet i erbjudandet och vet hur de skall handla. I materialet har det objektivt framförts att den första boken kommer gratis.

Eftersom det inte är fråga om att betona vederlagsfriheten och om man dessutom tar hänsyn till att saken förklarats i flera olika sammanhang är också vad beträffar punkten b), varom nu är fråga, förbudsyrkandet obefogat.

c) KO har vid denna punkt utgått från hänvisning till bokklubbsverksamhet. Det är här fråga om en bokserie, ingalunda om någon bokklubb. Elitbokserien är ej ens avsedd att vara någon bokklubb.

En bokserie bör inte i något hänseende jämföras med en bokklubb, i så hög grad avviker de från varandra. Elitboksserien, som av bolaget kallas Valitut Palats bokservice, kan man lära känna utan att betala något. Till bokserivicens natur hör att kunden inte har någon miniminköpskyldighet. Kunden använder sig av denna tjänst så länge han vill, dvs avtalsförhålladet gäller så länge som kunden önskar. Det bör också observeras att det inte förekommer några sanktioner mot kunden, då avtalsförhållandet upphör. En beaktansvärd skillnad i jämförelse med bokklubbarna är också att bolaget själva producerar böckerna i dess bokservice.

Elitböckerna är alltså en bokserie av helt egen typ, som bolaget har utvecklat, och som grundar sig på egna avtalsvillkor. Det faktum bör ej heller lämnas ouppmärksammat att ifrågavarande bokservice har verkat i Finland sedan år 1976 och har erhållit kundernas stora uppskattning.

Avtalsfrihetens princip förutsätter att en näringsidkare får lämna konsumenten ett erbjudande med villkoren han ur egen synvinkel finner vara bäst, såvida de inte är osäkliga ur konsumentens synpunkt. I detta fall har KO inte ens påstått att villkoren i erbjudandet skulle vara oskäliga. Det må också vara nämnt att villkoren för erbjudandet på sin tid har överenskommits i samarbete med KO. Också i denna del har bolaget i olika sammanhang förändrat villkoren enligt KO:s yrkadet. Frågans behandling blev emellertid ej slutförd då KO avbröt diskussionerna. KO har inte i något sammanhang tidigare framfört ett sådant villkor, att kunderna skulle ha rättighet att avbeställa en enskild bok. Ett jämställande av Elitboks-produkten med en bokklubb är helt ett resultat av KO:s eget beslut och grundar siga inte på något intryck, som framgår av bolagets marknadsföring eller ens indirekt erhålles därut.

d) På denna punkt är det uttryckligen fråga om åtgärder för att vidmakthålla kundförhållandena. Dessa sammanhänger med det skede, då kunden redan har beställt Elitboks-serien. KO utgår i sin ansökan från att en i sammanhang med boken till kunden sända kniven eller skeden skulle vara en produkt, som konsumenten betalar för, men som konsumenten inte har beställt.

Detta stämmer inte alls. Det är fråga om en till konsumenten sänd tilläggsförmån, som ingår i den skickade bokens pris. Den av KO avsedda betalningen skulle först komma i fråga om kunden skulle förorsakas tilläggskostnader därför att han tar emot en kniv, som han inte har beställt. Kniven eller skeden föranleder emellertis i inget skede några tilläggskostnader för konsumenten. Konsumenten får däremot en förmån i pengar, om han inte vill taga emot kniven. Konsumenten får då en rabatt motsvarande knivens värde. KO:s yrkande hade varit motiverat för den händelse bolaget hade erbjudit varje del av Elitböckerna till konsumenterna för ett pris, som vore lägre än det, som konsumenten förbudit sig att betala då han accepterade offerten, och han då fick kniven därför hade fått betala ett tilläggspris. I anbudet har det emellertid klart angivits bokenspris, vari också ingår priset på kniven eller skeden.

Tilläggsförmånen nämnes inte i samband med erbjudandet utan först efter det att konsumenten på grundval av erbjudandet har beställt Elitboks-serien till pris enligt erbjudandet. I ansökan nämnes det felaktigt att vårens material med erbjudande skulle innehålla något kundmeddelande beträffande kniven. Meddelandet sändes först tillsammans med den första boken, det vill säga då beställningen redan har gjords. Konsumenten får kännedom om kniven eller skeden först då han får den första boken, då han redan gjort sin beställning. Då får konsumenten också kännedom om följande knivar eller skedar. Konsumenten har alltså inte genom passivitet förbudit sig att beställa knivar mot betalning, tvärtemot vad Ko påstår, utan erhåller enligt den ursprungliga beställningen boken till det i erbjudandet förutsatta priset samt som tilläggsförmån en kniv eller en sked, som ingår i detta pris.

Enligt bolagets uppfattning strider det inte mot KSL om man för att bibehålla kundförhållandet ger konsumenten en tilläggsförmån, som ingår i kundförhållandet, efter det att han gjort sin beställning och fått sitt beslutsfattande nödvändig information. Bolaget erhåller ej heller någon fördel på grund av konsumentens passivitet, så som det felaktigt framställes i ansökan. Bolaget erbjuder snarare konsumeten en möjlighet att draga nytta av alternativet, för det fall denne inte önskar knivar eller skedar, utan önskar sig motsvarande förmån i pengar.

Att bolaget ger en rabatt måste anses vara förenligt med konsumentens intresse för det fall han inte önskar som tilläggsförmån erbjuden kniv eller sked. Att denna rabatt medges grundar sig dessutom på KO:s vid tidigare diskussioner framförda åsikt att konsumenten skall ha en reell möjlighet att i stället för tilläggsförmånen få en motsvarande rabatt som kreditering. Så har bolaget gått tillväga sedan 1980. Bolaget har följt KO:s anvisningar genom att erbjuda själva produkten till det pris, som angetts i erbjudandet, samt i detta pris inberäknad tilläggsförmån och motsvarande rabattalternativ. Konsumenten har känt till produktens pris i förväg. Först sedan han erhållit den erbjudna produkten till det ifrågavarande priset har konsumenten fått kännedom om tilläggsförmånen eller alternativt möjligheten att få en rabatt på ett visst markbelopp.

Konsumenten har därför sitt beslutfattande tillräckliga möjligheter att välja antingen boken och den tillhörande tilläggsförmånen eller motsvaranden pennigrabatt så länge som han önskar kvarstå som prenumerant på Elitbokserien. Eftersom det inte förutsätter någon tilläggsbetalning i jämförelse med det ursprungliga anbudet från konsumetens sida om han vill ta emot de som tilläggsförmån erbjudna knivar, kan bolagets förfaringssätt inte anses strida mot KSL.

Det är fråga om en för att vidmakthålla ett redan påbörjat kundförhållande avsedd tilläggdförmån, som inte föranleder några ytterligare kostnader för konsumenten. Att bolaget önskar sådan tilläggsförmån, strider inte mot KSL. Motsvarande förfarande har godkänts bla. då en tilläggsförmån erbjudes i butiken efter det att inköpet gjorts. Värdet på tilläggsförmånen i jämörelse med priset på varje del i Elitboks-serien är inte någon sådan omständighet, som i första hand skulle påverka konsumentens beslutsfattande.

e) Här liksom ovan önskar bolaget fästa uppmärksamheten vid att KO har försökt utvidga marknadsföringsbegreppet till även påbörjat kundförhållande. En sådan utvidgning av marknadsföringsbegreppet kan man emellertid inte anses grunda sig på KSL 2 kap. Enligt regeringens proposition menas i KSL med marknadsföring information om nyttigheter och näringsidkare till konsumenterna. Med stadgandena om marknadsföringsmedel i KSL försöker man tillförsäkra konsumenterna tillräcklig information vid planering av och beslut om anskaffning och användning av konsumtionsnyttigheter och hindra otillbörligt inflytande på beslutsfattandet. I det läge, varom nu är fråga, ingår inte tilläggsförmånen angående knivar i något skede i det anbud, som konsumenten erhåller och det kan därför inte vara fråga om sådan marknadsföring, som avses i KSL 2 kap.

Som framgår av ordalydelsen i KSL 2 kap. 4 §, liksom i motiveringarna för stadgandet, avser denna regel uttryckligen anbud. Som det konstaterats i ansökan finns det inte i samband med det egentliga anbudsbrevet något omnämnande alls om de knivar, som skall ges som tilläggsförmån. Konsumenten erhåller vetskap om knivarna först i det skede då han får den första Elitboken. Konsumenten har emelletid redan dessförrinnan fått kännedom om villkoren och innehållet i anbudet. De som tilläggsförmån erbjudna knivarna kan därför inte längre på sådant sätt, som avses i motiveringarna för KSL 2 kap. 4 §, påverka konsumentens beslutsfattande. Därför kan enligt bolagets mening stadgandet i KSL 2 kap. 4 § ej i detta fall tillämpas på ifrågavarande spörsmål.

Efter ansökan inte har kunnat grunda på etablerad tolkning av KSL, har KO helt och hållet vänt på saken mot vad som är avsett i KSL och talar om knivar och skedar som marknadsföringsmedel för kommande böcker. Denna konstruktion grundar sig inte på KSL och det i ansökan refererade beslutet i marknadsdomstolen stöder ej heller densamma. Även i detta är det uttryckligen fråga om anbud, som innehöll möjlighet att göra en beställning, till vilken konsumenten på grudval av sitt medlemskap ännu ej hade förbundit sig. Då kunde de till bokklubbens medlemmar sända erbjudandena vart och ett bedömes som ett självständigt anbud. Således utgjorde konversarionslexikonet sitt eget sjävständiga erbjudande.

KO:s ansökan grudar sig också på denna punkt på att en bokklubb och Elitboks-serien felaktig jämställas. I förevarande fall fortsätter prenumerationen enligt de i anbudet angivna villkoren endast så länge som kunden önskar. Eftersom konsumenten har förbundit sig att prenumerera på serien, kan en enstaka bok inte anses utgöra ett i lagen avsett anbud. KO har själv i sin ansökan betonat vikten av att villkoren för anbudet ingår i anbudsbrevet. Så har bolaget också gått tillväga. Det är fråga om att bolaget strävar till att bibehålla kundförhållandet till prenumeranterna på Elitboks-serien så läng tid som möjligt.

Inom bolaget grudar sig ett bibehållande av kundförhållandet på produkternas goda egenskaper, vilka gör att konsumenterna itresserar sig för produkterna och blir kvar som kunder. Som belöning åt Elitbok-seriens kunder för att bibehålla kundförhållandet vill bolaget lämna någon fördel, som exempelvis något användbart hushållsföremål. Att lämna något sådant som present åt kunden är inte otillbörligt ur konsumentens synpunkt, i synnerhet om gåvans värde är ringa i jämförelse med själva produkten och kunden därtill som krediteringsalternativ erbjudes pengar. Prensenterna till kunderna utgör därför inte någon central omständighet vid bedömning av beställningens kontinuitet, utan huvudsaken utgöres av själva böckerna. KO:s uppfattning grudar sig därför på en uppenbar underskattning av genomsnitts konsumentens grunder för beslutsfattandet.

Det må också för klarhetens skull konstateras att kniv- och skedserierna begränsas till några exemplar, de kan därför i inget hänseende till sin omfattning jämställas med konversationslexika, vilka avses i det ovan nämmnda beslutet i marknadsdomstolen. Bolaget förfarande är därför inte i strid med KSL 2 kap. 1 och 4 §. I samband med överläggningarna var bolaget berett att diskutera hur gåvorna till kunderna skulle förverkligas. Bolaget erhöll inte något svar från KO på sina förslag.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab har på hösten 1988 och våren 1989 marknadsfört böcker, som omfattat förkortade skölitterära verk av förströelsekaraktär, vilka utkommer med 2-3 månaders mellanrum, med ett abonnemangssystem, som kallas "Elitböcker bokservice". Bolaget har marknadsfört dessa med direktreklamhelheter, till vilka hört förhandsavisering, ett brev med det egentliga erbjudandet samt reklammaterial, som kommit med "intriduktionsboken".

Den på hösten 1988 skickade "förhandsaviseringen" är ett brev, där mottagaren meddelas att han inom den närmaste tiden kommer att erhålla ett "presentkort", värt 82,50 mark, som kan bytas mot en bok på närmare 500 sidor. I brevet berättas det att bolaget har "beviljat" dessa "present kort" endast i begränsad omfattning. Konsumenten uppmanas att noggrant granska posten och genast skrida till handling, så att han får gratisboken.

I det på våren 1989 skickade brevet, vilket som rubrik har "Lotteri-ärende", finns först "huvudvinstförteckning", som består av personnamn och "vinstsummor". I brevet säges det att "Ert namn kan mycket väl vara med i vår följande vinstsförteckning...". Det meddelas att det delas ut 2001 vinster. Dessutom har konsumenten enligt brevet möjlighet att vinna "maximivinsten": "Vilket som helst av Edra fyra personliga lottnummer kan ge Er huvudvinsten på 150 000 mark och dessutom ännu bonus åt den, som svarar snabbt - d.v.s. tillsammans 180 000 mark!" I brevet nämnes det bla "Dröjsmål kan komma att kosta Er en liten förmögenhet..., varför det lönar sig att verkligen lära känna deltagarverifikatet och det enastående anbudet att få en Elitbok gratis genast, då Ni erhåller dem."

Det efter "förhandsaviseringen" på hösten 1988 skickade anbudsbrevet har innehållit förljande delar: kuvert, produktprospekt, ett kuponghäfte kallat "presentkort", "ruteress", "tilläggsvinstkort" och svarskuvert. Brevet med anbud på våren 1989 har i övrigt bestått av motsvarande delar, men där saknas det nämnda "ruteresset".

Det "presentkort" kallade kuponghäftet består av fyra "värdechecker", som konsumenten enligt anvisningarna skall skicka tillbaka inom viss tid för att deltaga i utlottningen. På "presentkortets" översta blad är det fästat en "lyckoslant", som man enligt anvisningarna skall taga loss och med den skrapa en "gyllene balk" på en "check" för att erhålla "bonus". På "tilläggsvinstkortet" berättas det hur konsumenten kan deltaga i utlottningen av "tilläggsvinsten". På kortet "ruteress" berättas att man med det kan få en "överraskningsförmån". På "tilläggsvinstkortet" finns en "guldplatta", med vilken man enligt anvisningarna bör skrapa bort "guldytorna" på de i kortets "kassavalv" befintliga facken. "Guldplattan" skall placeras i en ficka på svarskuvertet och returneras tillsammand med "kassavalvskortet" och "värdechecken". I materialet talas det om vinster och "förmåner" bland annat med följande namn: "huvudvinst", "bonus", "extra vinst", "penningvinster", "överraskningsförmån" och "tilläggsvinst".

Det kuponghäfte, som kallas "tacksedel" består av tre "vinstkort", som man uppmanas att returnera inom viss tid för att få vara med i lotteriet. I slutet av häftet finns ett brev, i vilket det bland annat berättas att man får "bonus" genom att skrapa på en "gyllene balk", som finns på ett "vinstkort". I brevet talas det om möjligheten att få en "extra tilläggsvinst" och hänvidad till anvisningarna härom på "nyckelkortet". Vid kuponghäftet är det också fästat en "lyckoslant" och en nyckel. På "nyckelkortet" beskrives de bilar, som utgör vinster i lotteriet. Nyckeln bör man enligt anvisningarna passa in i formen på kortet. Kortet och nyckeln bör enligt uppmaning returneras inom viss tid. I materialet talas om vinster och "förmåner" under bl.a. följande benämningar: "huvudvinst", "maximivinst", "penningvinst", "bonus", "överraskningsförmån".

Tillsammans med den på hösten 1988 skickade "introduktionsboken" har konsumenten fått ett "intyg om förmåner och rättigheter", ett välkomstbrev, prospekt på Valitut Palat, "evighetskalendern", som "överraskningspresent" en kniv och ett brev, där det utlovas flera knivar åt den konsument, som beställer ytterligare böcker. Åt den konsument, som samlat sex knivar, utlovas ett förvaringsunderlag för desamma.

Tillsammans med den på våren 1989 skickade "introdiktionsboken" har konsumenten fått ett "intyg om förmåner och rättigheter", ett välkomstbrev, prospekt på Valitut Palat, "evighetskalendern", som "överraskningspresent" en kaffesked, ett "kundmeddelande" beträffande skedarna och ett brev, där det utlovas nya skedar åt den konsument, som beställer flera böcker. Åt den konsument, som samlat sex skedar, utlovas en förvaringsask för skedarna.

På den kupong, "intyg om förmåner och rättigheter", som hörde till det material, som skickades med båda "introduktionsböckerna", nämnes bl.a. följande: "3. Vi garanteraratt Ni blir nöjd med varje band av Elitböckerna. Om Ni inte är helt nöjd med kvaliten på den bok Ni fått, kan Ni sända den tillbaka till oss (nämn att det är fråga om utbyte), så skickar vi ett felfritt exemplar i stället. 4. Ni har ingen som helst skyldighet att köpa något visst minimiantal Elitböcker. Kom ihåg: Ni blir inte medlem någon bokklubb. 5. Vi garanterar att Ni när som helst kan upphöra med attta emot Elitböckerna. Ni behöver blott meddela oss det,exempelvis på ett postkort --- 6. De på detta intyg nämnda rättigheterna begränsar på inget sätt de rättigheter som konsument, som tillkommer Er enligt vad som stadgats i lag.

I "välkomstbrevet" berättas det beträffande "Elitböckerna" närmast om utseendet och det presenreras i korthet tre författare. I Valitut Palat - prospektet berättas det på en sida i korthet om "Elitböckerna". Likaså presenteras "Elitböckerna" i korthet på "evighetskalendern".

1. I marknadsdomstolens avgörande 1987:4 och 1987:11 motiveringarna för har det bla uttalats: "Det ligger i konsumentens intresse att vid marknadsföring av nyttigheter den erbjudna produkten och dess presentation utgör huvudbudskapet i marknadsföringsmaterialet." I motiveringarna för avgörander 1982:20 har det fastslagits bl.a. att "då konsumenterna vid marknadsföring av nyttigheter erbjudes möjlighet att deltaga i ett marknadsföringslotteri eller -pristväling skall dett oberoende av marknadsföringsmetoden ske på så sätt att presentationen av lotteriet eller pristävlingen inte dominerar marknadsföringsmaterialet."

I motiveringarna för marknadsdomstolens avgöranden 1982:20 och 1983:4 har det uttalats bl.a. följande: "Vid bedömning av frågan när presentationen av marknadsföringslotteriet eller tvälingen dominerar erbjudandet, finns det inte några entydiga bedömningsgrunder som kan allmänt tillämpas. Vid bedömningen måste man taga hänsyn till bland annat det vid erbjudandet använda bild- och textmaterialets mängd och karaktär samt sätt på vilket hela materialet presenteras i erbjudandet. Varje erbjudande måste granskas för sig. Det avgörande är vilket intryck som erbjudandet i sin helhet har på genomsnitts konsumenten."

Bolagets förhandsaviseringsbrev består nästan uteslutande av en presentation av lotterierna och vinsterna. Konsumenten har svårt att uppmärksamma att breven avser ett erbjudande av en bokserie.

I det prospekt, som hör till det på hösten 1988 skcikade marknadsföringsmaterialet berättas om "Elitböckerna" i en reklammässigt utformad text och böckerna avbildas närmast till utseendet. I prospektet presenteras betonat den bok, som erbjudes "gratis". I kuponghäftet "presentkortet" talas det nästan enbart om lotterier, vinster och andraa "förmåner" samt presenteras uppmaningar att deltaga. Med "prensentkortet" bifogas bl.a. "lyckoslant" och "gyllene balk". I "tilläggsvinstkortet" presenteras uteslutande lotterivinsterna. Till detta hör "kassavalven" och "guldplattan". På kortet "ruteress" nämns blott "överraskningsförmånen".

I det prospekt, som finns med det material, som sändes på våren 1989, berättas om "Elitböckerna" i en reklammässigt utformad text och visas bilder närmast av böckernas utseende. I prospektet presenteras betonat den bok, som erbjudes "gratis". I kuponghäftet "tacksedel" presenteras nästan uteslutande lotterier och vinster, samt göres uppmaningar att deltaga. På "nyckelflaggkortet" presenteras endast lotterivinsterna.

Det material, som hör till bolagets brev med erbjudanade, består av olikstora, företrädesvis små lappar och kuponger, som har rikligt med anvisningar beträffande deltagande i lotterier och hur man skall få vinster och "förmåner". Att deltaga i lotterierna och taga reda på vinsternas antal fordrar många olika åtgärder. I materialet talas det om vinster och "förmåner" under många namn. Ur materialet framgår inte att "bonusens" storlek är densamma för alla konsumenter.

Att taga reda på betydelsen av de till brevet med anbudet hörande lapparna och kupongerna samt de därtill hörande "lyckoslantarna", "guldplattorna", "gyllene balkarna", nycklarna mm. är besvärligt för konsumenten och det tar lång tid. Den huvudsakliga uppmärksamheten hos den konsument, som gör sig förtrogen med materialet, kocentreras därför lätt på villkoren för lotterierna, vinsterna och möjligheterna att få "förmåner", varvid den erbjudna produkten och villkoren för anbudet kommer i andra hand.

Den marknadsförda produkten har presenterats i en reklammässigt utformad text. Framställningen av böckerna inskränker sig till avbildining av deras yttre skepnad och motsvarande egenskaper.

Vid granskning av marknadsföringsmaterialet som helhet och med hänsyn till det sätt produkten presenterats på, har det i materialet talats mycket lite om den erbjudna produkten. Material, som hanför sig till lotterier, vinster och "förmåner", är avsevärt mera och det har presenterats på klart mera framträdande sätt. Lotterierna med dess vinsterna, "förmånerna" och uppmaningarna att deltaga har därtill presenterats på sådant sätt att erbjudandet beträffande den marknadsförda produkten blir svårbegripligt för konsumenten.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att marknadsföringslotterierna, vinsterna, "förmånerna" och uppmaningarna att deltaga dominerar det material, som hör till bolagets förhansaviseringsbrev och brev med erbjudande. Marknadsföringen har i denna del varit otillbörligt mot konsumenterna.

I det material, som sänts med den på hösten 1988 skickade "intriduktionsboken", erbjudes Elitböcker" och knivar och i det på våren 1989 skickade motsvarande material "Elitböcker" och kaffeskedar. Det nämnda materialet måste därför anses som marknadsföringsmaterial beträffande de erbjudna produkterna.

Med hänsyn till det nämnda materialet som helhet har dessa betonat presenterats som erbjudna "tilläggsförmåner". Då det med det nämnda materialet också har sänts en "Elitbok" till konsumenterna har konsumenterna samtidigt haft möjlighet att lära känna den erbjudna produkten. Marknadsföringen kan därför i denna del inte anses ha varit otillbörlig ur konsumenternas synpunkt.

2. I marnadsdomstolens avgörande 1985:6 har det förbjudits användning av uttrycket "få Ni lära känna gratis" eller motsvarande uttryck vid erbjudande av tidningsprenumeration på ett sådant sätt att det ger intryck av en kortvaring provprenumeration, om det är fråga om ett system, där prenumerationen fortsätter såvida konsumenten inte avbryter prenumerationen genom en särskild viljeyttring.

I det marknadsföringmaterial, som bolaget skickat till konsumenterna såväl på hösten 1988 som våren 1989, erbjudes den första boken "gratis". Konsumenten har fått behålla boken vederlagsfritt, även om han sedan han lärt känna densamma har meddelat, att han inte önskar flera böcker. I marknadsföringen har det på flera ställen betonats att den första boken är "gratis".

Uttalandena om avgiftsfri möjlighet att lära känna är ägnade att inge den uppfattningen att konsumenten kan granska den erbjudna produkten och att han först därefter beslutar om han prenumerar och genom skild åtgärd meddelar att han besluter bli prenumerant. Den konsument, som returnerar "presentkortet", "tacksedeln" och andra delar, som avses bli returnerade, beställer emellertid samtidigt de till serien hörande vederlagspliktiga böckerna, såvida han ej uttryckligen inom viss tid meddelar att han avbeställer. Att avgiftsfritt granska bokserien blir således en för kunden bindande prenumeration mot betalning.

De nämnda "avgiftsfriheten" betonande uttrycken kan leda till att konsumenten skickar iväg beställningen av gratisboken utan att noggrannare ha satt siga in i anbudets innehåll. Att beställning av den vederlagsfria "introduktionsboken" samtidigt betyder prenumeration på de avgiftsbelaga böckerna har inte på något som helst sätt meddelats i förhandsaviseringen. I materialet med det egentliga erbjudandet har det omtalats omärkligt i marknadsföringstexten. Det kan därför för konsumenten förbli ouppmärksammat att beställning av "gratis" introduktionsboksen samtidigt betyder en prenumeration mot betalning.

På ovan anförda gruder anser marknadsdomstolen att bolagets marknadsföring har varit otillbörlig ur konsumentens synpunkt.

3. Den "bokservice", som bolaget marknadsför, fungerar på så sätt att till konsument, som är med, skickas det automatiskt med vissa mellanrum en bok, såvida konsumenten inte avbeställer den. I det av bolaget kallade "bokservice" -systemet kan en konsument inte avbeställa en enstaka bok utan att han samtidigt helt slutar upp med sin prenumeration.

Konsumeten har vid postförsäljning rätt att frånträda ett köp inom i lagen stadgad tis. Denna konsumentens rätt kan inte begränsas genom avtal.

De av bolaget erbjudna avtalsvillkoren har presenterats som en del av den reklammässigt utformade texten. I samband med att det nämnts om avbeställning har det också gjorts en hänvisning till konsumentens rättiheter enligt lag.

Av marknadsföringsmaterialet framgår att det är fråga om en kontinuerlig prenumeration på böcker. Då en konsument, som är med i systemet, använder sig av den honom enligt lagen vid postförsäljning tillkommande avbeställningsrätten, upphör samtidigt denna som kontinuerlig för konsumenten framställda prenumeration. Då blir den prenumeration, som konsumenten uppfattat som kontinuerlig, i verkligheten en engångsprenumeration. Om konsumenten därefter önskar beställa ytterligare "Elitböcker", måste han ånya ansluta sig som prenumerant. På grundval av marknadsföringsmaterialet kan det därför hos konsumenten uppstå en oklar bild av det erbjudna avtalets natur.

Marknadsdomstolen anser att bolaget genom att underlåta att i sitt marknadsföringsmaterial klart berätta om det villkor i det som kontinuerlig prenumeration på bokserien framställda avtalet, som innebär att om konsumenten avbeställer eller returnerar en enstaka bok, avtalsförhållandet samtidigt slutar, har förfarit otillbörligt mot konsumenterna.

4. Tillsammans med den på våren 1988 skickade första boken i "elitbokserien" har som "överraskningsgåva" skickats en kniv. I ett brev, som skickats tillsammans med kniven, berättas det att med nästa bok kommer det två knivar till, samt att den konsument, som samlat sex knivar, blir till skickad en förvaringsställning för knivarna som "gåva".

Med den på våren 1989 sända första boken har det till konsumenten skickats en kaffesked som "välkomstpresent". I ett brev, som kom tillsammans med denna, meddelades det att det med nästa bok kommer en sked till och att den konsument, som samlat sex skedar, blir tillskickad en förvaringsask för skedarna som "gåva". Om konsumenten inte vill ha knivar eller skedar, bör han enligt de båda breven meddela detta till bolaget inom en vecka, varvid han i stället för kniven eller skeden får deras pris (på hösten 7,50 mark och på våren 4,50 mark).

Bolaget har skickat kniven och skeden till konsumenten, utan att denne har meddelat att han önskar dem. Den första kniven och skeden har varit vederlagsfri för konsumenten. Om konsumenten inte särskilt meddelar att han inte önskar sig kniv eller sked, tillsändes honom tillsamman med de följande böcker i bokaserien knivar eller skedar tillsamman med böckerna mot betalning.

Det är en allmänt acceprerad princip att en konsumet har rätt att förbli passiv i förhållande till ett lämnat anbud. En marknadsföring, där det för en konsument uppstår en betalningsskyldighet till följd av hans passivitet, kan inte anses godtagbar.

Bolaget har skickat konsumenterna produkter, varvid försändelserna blir mot betalning, såvida konsumenten inte önskar dem. Den beställning, som konsumenten föreställer sig vara vederlagsfri, ändras på så sätt till följd av konsumentens passivitet till att bli en beställning mot betalning.

Marknadsdomstolen ander att bolaget genom att till konsumenterna sända produkter mot betalning, som de inte har beställt, i sin marknadsföring har förfarit otillbörligt sett ur konsumenternas synvinkel.

5. Då bolaget skickade den vederlagsfria "introduktionsboken" har det i samband härmed på hösten 1988 erbjudit knivar och på våren 1989 kaffeskedar tillsamman med de följanse böckerna i bokserien "Elitböckerna". I KSL 2 kap. 4 § förutsättes att då det lämnas ett kombinerat anbud, skall produkterna ha ett uppenbart sakligt samband.

Knivar och skedar har inte användningssamband med böcker. De har ej heller eljest något uppenbart sakligt samband med böckerna. Bolagets anbud, enligt vilket knivar och skedar erbjudas tillsammans med böcker, uppfyller därför inte de i KSL 2 kap. 4 § uppställda kraven på ett kombinerat anbud.

De erbjudna knivarna och skedarna utgör exempelvis som en serie på sex med förvaringsställ och förvaringsask en helhet. En sådan helhets användningsvärde kan minskas om en kniv eller sked fattas.

Konsumenten har haft möjlighet att erhålla knivar och skedar endast tillsammans med böckerna i serien "Elitböckerna". Konsumenten kan inte avbeställa en enstaka bok i bokserien utan att hela avtalsförhållandet samtidigt upphör. Konsumenten får därför taga emot flera böcker med 2-3 månaders mellanrum för att få exempelvis sex stycken knivar eller skedar. Konsumenten måste således förbli prenumerant på bokserien i åtskilliga månader innan han har fått en användbar helhet av de erbjudna knivar och skedarna.

Marknadsdomstolen anser att bolagets marknadsföring i denna del har stridit mot KSL 2 kap. 4 § och varit otillbörlig mot konsumenterna.

MARKNADSSOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § vid trehundratusen (300 000) marks vita förbjuda Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab att i sin marknadsföring

1. använda lotteri, gratis introduktionsbok och överraskningsförmån som försäljningsfrämjande medel så att presentationen av dessa dominerar marknadsföringsmaterialet i stället för den erbjudna produkten och villkoren i erbjudandet;

2. kalla introduktionsboken gratisbok eller använda något annat uttryck, som markerar vederlagsfrihet, då mottagande av introduktionsboken leder till att det sändes böcker mot betalning, såvida konsumenten ej särskilt återkallar beställningen;

3. underlåta att tillräckligt klart berätta om avtalsförhållandets karaktär av kontinuerlig prenumeration, där det inte ingår möjligheten att avbeställa en enstaka bok utan att avtalsförhållandet samtidigt upphör;

4. sända konsumenten produkter, som han skall betala, utan att han beställt dem; och

5. göra ett erbjudande till konsumenterna, enligt vilket det tillsammans med bokserien säljas en bestickserie av flera delar eller någon annan motsvarande nyttighet och seriens samlande förutsätter att konsumenten förblir abonnent på bokserien under den tid serien samlas.

Förbuden skall iakttagas genast.

Närvarande: Kurri, såsom ordförande, Nordberg, Tala, Aaltonen, Henriksson, Maijala, Mustonen och Ollikainen