Consumer Protection Court bans misleading discount claims and unsubstantiated price comparisons under KSL Chapter 2.1.1, 2, 3, 7.

KA vastaan Nykykulta Oy. Vastaaja ei ollut näyttänyt, että se olisi ennen alennusmyynnin alkamista myynyt mainostamiaan tuotteita vertailuhinnoiksi ilmoittamillaan korkeammilla hinnoilla. Vastaajan alennusmyynnin kestoajat olivat selvästi ylittäneet sekä yhtäjaksoisen että kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävän kestoajan. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Vastaaja ei ollut näyttänyt mitään tosiasiaselvitystä markkinoimiensa tuotteiden hinnan edullisemmuudesta verrattuna muiden kulta- ja kelloalan elinkeinonharjoittajien markkinoimiin tuotteisiin. Käyttämällä edullisemmuuttaan kuvaavia toteennäyttämättömiä ilmaisuja vastaaja oli menetellyt kuluttajien KSL_2_luku_1_§_,_2_§ ja 3_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN (KA) VAATIMUS

KA on vaatinut, että Nykykulta Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 2, 3 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kulta ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota yhtiö ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa aikaisemmin perinyt,

2) käyttämästä erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja, kuten "varaston loppuunmyynti" ja "hintahakkuuviikot", pitkänä yhtäjaksoisena ketjuna siten, että tämä ketju tosisiallisesti muodostaa jatkuvan alennusmyynnin ja käyttämästä muutenkaan alennusmyyntiväittämiä myynninedistämiskeinona yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa, ja

3) esittämästä väitteitä yhtiön oman hintatason edullisemmuudesta muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna, ellei vertailu perustu luotettavaan ja hyödykevalikoimaltaan edustavaan hintatutkimukseen, joka selvästi osoittaa väitteen todenperäisyyden.

Yhtiön Seinäjoen toimipiste on ainakin vuoden 1990 alusta lukien markkinoinut erinimisiä kulta- ja kelloalan tuotteiden alennusmyyntejä lähes yhtäjaksoisena ketjuna. Alennusten laskemisen lähtöhintana yhtiö on käyttänyt tuotteiden ohjevähittäishintaa.

Vuoden 1990 tammikuusta elokuuhun yhtiö on markkinoinut EteläPohjanmaa ja Ilkka -lehdissä alennusmyyntitapahtumia, joissa on tarjottu muun muassa kaikkia kultaketjuja jatkuvasti 50 %:n alennuksella.

Syksyllä 1990 yhtiö ilmoitti ensin Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 21.9.1990 julkaistulla ilmoituksella, että "tyhjennämme varastot", jonka jälkeen 5.10.1990 alkoi "koko varaston remonttimyynti, alennukset 30 - 70 %". Kaikkia kultaketjuja koskeva alennus oli edelleen 50 %. Uusitun liikkeen avajaistarjouksena liike markkinoi 24.10.1990 muun muassa "hopeakorviksia" seuraavasti: "ovh. 90 - 380,-, nyt 9,-".

Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 1.11.1990 julkaistun ilmoituksen mukaan "Nyky-Kulta on ostanut Helsingin ... suurimman timanttialan erikoisliikkeen, Timantti-Forumin. Koska Timantti-Forumin varasto on nyt meillä, nyt alkaa valtaisa, koko varaston LOPPUUNMYYNTI, hurjilla alennuksilla -40% - 70%". Esimerkkinä ilmoituksessa mainitaan "kultaiset timanttikorvakorut 89,-, ovh. 369,-". Samanaikaisesti myös Timantti-Forum markkinoi Helsingin Sanomissa omaa loppuunmyyntiään 40 - 70 %:n alennuksilla.

Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 9.11.1990 olleessa ilmoituksessa yhtiö ilmoitti laajentavansa loppuunmyyntiä siten, että Timantti-Forumin varaston lisäksi nyt alkaa "valtaisa koko varaston LOPPUUNMYYNTI, kaikki reilusti alle eurohintojen, hurjilla Ameriikan alennuksilla, -40 % - 70 %".

Ilkka ja Etelä-Pohjanmaa -lehdissä 14.12.1990 julkaistujen ilmoitusten mukaan Nyky-Kulta Oy:ssä on "Jopa 70 % halvemmat hinnat kuin muissa Seinäjoen kultaliikkeissä". Lisäksi ilmoituksissa kerrotaan mm., että "Bismarck -ketjut saapuneet,

Pohjalainen -lehdessä 14.1.1991 julkaistun ilmoituksen mukaan "Nyky-Kullasta Sinä saat nyt aitoa kultaa ja hopeaa edullisemmin kuin mistään muualta" ja väitteen tueksi annetaan kaksi ranne- ja korvarengasta koskevaa hintaesimerkkiä.

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjalainen -lehdissä 1.2., 8.2. ja 10.2.1991 julkaistujen ilmoitusten mukaan "NYKY-KULTAA EDULLISEMPAA EI OLE!" sekä annetaan joitakin hintaesimerkkejä. Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 15.2. ja 19.2.1991 olleissa ilmoituksissa yhtiö kertoi, että "NYKY-KULTA TEKEE NYT KOKO VUODEN RAJUIMMAN TARJOUKSEN, kukaan muu kauppias ei pysty lähellekään näitä hintoja!".

Pohjalainen -lehdessä 24.2.1991 ja Ilkka -lehdessä 4.3.1991 olleissa ilmoituksissa yhtiö ilmoittaa seuraavaa: "OSTIMME MAAHANTUOJAN KOKO CITIZEN JA SEIKO -VARASTON, NYT LOPPUUNMYYNTI, KAIKKI KELLOT, MYÖS UUDET MALLIT -60 - 70 %". Lisäksi Ilkka -lehden ilmoituksessa kerrotaan, että "Nyt vaalien kunniaksi koko varasto peräti 70 % muita ehdokkaita halvemmalla".

Pohjalainen -lehdessä 17.3.1991 ja Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 28.3.1991 yhtiö kertoi, että "NYKY-KULTA ISKEE NYT HINNAT ALAS! Sinäkin saat koko varastosta jopa 70 % alennuksen". Pohjalainen -lehdessä 14.4.1991 ja Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 23.4.1991 julkaistuissa ilmoituksissa yhtiö ilmoitti aloittavansa remonttiloppuunmyynnin ja lisäsi, että "aloitamme hävittämällä kaikki finnfeelings -korut -90 % alennuksella valmistajan ohjehinnasta". Remonttiloppuunmyynti jatkui edelleen toukokuussa.

1) Vaatimus kattaa paitsi prosenttialennukset myös ennen -nythinnat sekä sellaiset ilmaisut, joissa on yliviivattu markkamääräinen hinta ja joissa on sana "nyt" sekä ilmaisu "ovhnyt".

KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Vertailuhintana voidaan käyttää vain saman elinkeinonharjoittajan itse aikaisemmmin samassa toimipaikassa perimää hintaa. Hinnanalennuksen lähtökohdaksi ei voida ottaa esimerkiksi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaa, yleistä hintatasoa tai tuotteen ohjevähittäishintaa.

Se periaate, ettei elinkeinonharjoittaja saa käyttää alennusilmoittelussaan vertailuhintana muuta kuin omaa aikaisempaa myyntihintaansa, on vahvistettu muun muassa markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1982:6. Ratkaisussa kiellettiin käyttämästä hintavertailun perusteena hintaa, jota yhtiö ei ole tosiasiallisesti itse perinyt.

Yhtiö on käyttänyt säännönmukaisesti ohjevähittäishintaa lähtöhintana, josta yhtiön ilmoittamat alennukset lasketaan. Tämä käy ilmi jo yhtiön julkaisemista lehti-ilmoituksista, joissa vertailuhintana usein mainitaan tuotteen "ovh.". Esimerkiksi Pohjalainen -lehdessä 14.4.1991 ja Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 23.4.1991 julkaistuissa ilmoituksissa todetaan myös selvästi, että finnfeelings -koruja koskeva 90 %:n alennus on laskettu "valmistajan ohjehinnasta". On selvää, ettei yhtiö ole välittömästi aikaisemmin perinyt kyseisistä tuotteista vertailuhintana käyttämiään korkeampia hintoja.

Kun yhtiö ilmoitti Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 1.11.1990 ostaneensa Timantti-Forumin koko varaston ja jatkoi, "koska Timantti-Forumin koko varasto on nyt meillä, nyt alkaa valtaisa, koko varaston LOPPUUNMYYNTI, hurjilla alennuksilla -40 % - 70 %", voidaan selvästi havaita liikkeen toimineen vastoin KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöstä. Sama seikka voidaan todeta Ilkka -lehdessä 14.12.1990 julkaistusta mainoksesta, jonka mukaan "Bismarck -ketjut saapuneet, kaikki -50 %". Pohjalainen lehdessä 24.2.1991 ja llkka -lehdessä 4.3.1991 julkaistuissa ilmoituksissa yhtiö puolestaan kertoi ostaneensa maahantuojan Citizen ja Seiko -varaston ja myyvänsä nyt kaikki kellot, myös uudet mallit, 60 - 70 %:n alennuksella.

KSL:n markkinointisäännösten tavoitteena on kuluttajien päätöksentekoon kohdistuvan epäasianmukaisen vaikuttamisen estäminen sekä kuluttajille markkinoinnissa annettavien tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden turvaaminen. Eräs olennainen tekijä kuluttajien päätöksenteossa ja ostokäyttäytymisessä on tuotteen hinta. Kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa käytetään yleisesti tietoja hinnoista ja niiden muutoksista, etenkin tietoja hintojen alentamisesta tai muunlaisesta edullisuudesta.

KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöksellä pyritään kuluttajien päätöksenteko turvaamaan erilaisilta hintoja koskevilta virheellisiltä ja tekaistuilta markkinointiväittämiltä. Tekaistujen alennushintojen, esimerkiksi suurten prosenttialennusten, käyttäminen on tehokas keino kuluttajien houkuttelemiseksi, sillä ostopaikka valitaan usein sen perusteella, mistä kuluttaja olettaa saavansa suurimman alennuksen. Pelkästään luvattujen alennusten suuruutta tarkkaileva kuluttaja saattaa kuitenkin todellisuudessa maksaa samasta tai samanarvoisesta tuotteesta enemmmän kuin hän toisessa myymälässä maksaisi normaalihintaisesta tuotteesta. Ellei kuluttaja vertaile tuotteiden todellisia hintoja ja hintatasoa liikkeiden välillä, häntä on helppo johtaa harhaan suuria alennuksia lupaamalla. Markkinointikeinon tehoa lisää myös se, ettei tavallinen kuluttaja kovin usein tee kulta- ja kelloalan ostoja. Tällöin hänen hintatietoisuutensa on heikko ja suurten alennusten houkutusvoima lisääntyy.

Yhtiön lehti-ilmoituksissaan käyttämät ilmaisut antavat kuluttajille vaikutelman, että yhtiön alennusmyynteinä markkinoimat myyntitapahtumat vastaisivat sisällöltään "tavanomaisia" alennusmyyntejä eli, että yhtiö olisi tilapäisesti alentanut tuotteidensa hintoja. Kuluttajan kannalta yhtiön "alennusmyynneissä" ei kuitenkaan ole kyse siitä, että hän voisi ostaa tuotteita aiempaa edullisemmin yhtiön alennettua hintojaan. Yhtiön alennusilmoittelu, jossa käytetyt vertailuhinnat eivät perustu yhtiön itsensä tuotteista aiemmin perimiin hintoihin, on paitsi harhaanjohtavaa myös KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaista.

2) Erilaisten alennusmyyntiä tarkoittavien ilmaisujen käyttö yhtiön markkinoinnissa on ollut lähes jatkuvaa ja yhtiön järjestämät alennusmyyntitapahtumat muodostavat siten pitkän, lähes yhtäjaksoisen sarjan. Yhtiö markkinoi esimerkiksi kaikkia kultaketjuja vuoden 1990 tammikuusta elokuuhun jatkuvasti 50 %:n alennuksella. Saman vuoden syksyllä yhtiö markkinoi ensin remonttimyyntiä ja sen jälkeen koko varaston loppuunmyyntiä 40 - 70 %:n alennuksella. Kaikkia kelloja yhtiö markkinoi 60 %:n alennuksella marraskuun 1990 alusta lukien yhtäjaksoisesti aina maaliskuuhun 1991 saakka. Maalis- huhtikuussa 1991 yhtiö ilmoitti antavansa järjestämillään "hintahakkuuviikoilla" ja "1-v. synttäreillä" koko varastostaan 70 %:n alennuksen. Huhtikuussa alkanut remonttiloppuunmyynti jatkui edelleen toukokuussa 1991.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1989:7 kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin totesi muun muassa, että "alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan".

KA:n ja Kaupan Keskusvaliokunnan laatimien alennus- ja loppuunmyyntiä koskevien ohjeiden mukaan alennusmyyntiä saa vuoden aikana harjoittaa korkeintaan kolme kuukautta ja yhtäjaksoisesti alennusmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta.

Alennusmyynnin kestoajan määrittelyllä on pyritty selkeään ja yhtenäiseen käytäntöön. Kaupan Keskusvaliokunta on suosittanut jäsenilleen ohjeiden noudattamista ja KA on omalta osaltaan pitänyt ohjeita lähtökohtanaan markkinoinnin valvonnassa. KA:n ratkaisukäytännössä on alennusilmoittelua, joka jatkuu edellä mainittuja aikamääriä selvästi kauemmin, pidetty harhaanjohtavana markkinointina.

KA:n laatimien erikoistarjousmarkkinointia koskevien ohjeiden mukaan "Erikoistarjouksen kestoajan on oltava lyhyt, enintään yksi kuukausi. Sellaisilla aloilla, joilla hintojen vaihtelevuus on vähäistä ja varaston kierto hidasta, erikoistarjouksen kestoaika voi kuitenkin olla pidempi, enintään kaksi kuukautta."

Alennusmyynnin tarkoituksena ei ole olla liikkeen säännönmukainen ja jatkuva myynninedistämistoimenpide, vaan sen tulisi olla kestoltaan rajattu ja käytettävissä silloin, kun osa liikkeen tavaravalikoimasta halutaan muuttaa nopeasti rahaksi. Yhtiön vuoden 1990 alusta lukien markkinoimat erilaiset alennusmyyntitapahtumat ovat olleet kestoltaan selvästi alennusmyynnin kohtuullisia kestoaikoja pidempiä. Yhtiön markkinointi, jossa kuluttajille on toistuvilla hinnanalennusväitteillä annettu vaikutelma, että kyse on alennusmyyntiin verrattavasta, lyhytaikaisesta ja hinnoiltaan aiempaa edullisemmasta myyntitapahtumasta, on ollut harhaanjohtavaa ja siten KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

3) KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 mom:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Yhtenä esimerkkinä hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista on lain esitöissä mainittu väittämät elinkeinonharjoittajan edullisista hinnoista esimerkiksi suhteessa paikkakunnan muiden elinkeinonharjoittajien perimiin hintoihin, jos vertailu ei perustu edustavaan hyödykevalikoimaan eikä tämä käy markkinoinnista ilmi.

Yhtiö on käyttänyt markkinoinnissaan mm. sellaisia omaa hintatasoaan koskevia väitteitä kuin "jopa 70 % halvemmat hinnat kuin muissa Seinäjoen kultaliikkeissä" ja "Nyky-Kullasta Sinä saat nyt aitoa kultaa ja hopeaa edullisemmin kuin mistään muualta". Yhtiö on käyttänyt myös sellaisia väittämiä kuin "Nyky-Kultaa edullisempaa ei ole", "kukaan muu kauppias ei pysty lähellekään näitä hintoja" ja "nyt vaalien kunniaksi koko varasto peräti 70 % muita ehdokkaita halvemmalla!" Yhtiö ei ole perustellut edellä mainittuja väitteitään muuten kuin antamalla lehti-ilmoituksissaan joitakin hintaesimerkkejä tuotteidensa myyntihinnoista.

NYKYKULTA OY:N VASTINE

Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA on jostain syystä ottanut yhtiön Seinäjoen liikkeen silmätikuksi. Jo keväällä 1990, kun KA:n paikallinen edustaja antoi peruskoululaisille kuluttajatietoutta, mainitsi hän Nykykulta Oy:n esimerkkinä rikollisesta markkinoinnista. Tämä kuvannee paikallisen KA:n edustajan tasapuolista suhtautumista. Pääkaupunkiseudulla alan yritykset saavat käyttää mainonnassaan menetelmiä, joista Nykykulta Oy:n olisi pitänyt luopua sakon uhalla. Esimerkkejä löytyy Helsingin Sanomista, Iltalehdestä ja muista valtakunnallisista lehdistä. Myös Seinäjoella paikallinen kilpailija voi ilmoitella ja käyttää mainonnassa menetelmiä, jotka KA:n mukaan ovat Nykykulta Oy:lle rangaistavia.

Asiaa ratkaistaessa tulee huomioida alalla vallitseva yleinen markkinointikäytäntö.

1) Yhtiö on käyttänyt joissakin tuotteissa ohjevähittäishintaa ilmoittelunsa lähtöhintana. Jos ohjevähittäishintaa on käytetty, tuotteista on ennen alennusta peritty tällainen hinta. Yhtiön myydessä Finnfeelings-koruja ilmoituksessa mainittiin, että kysymyksessä oli valmistajan ohjehinta, koska yhtiö ei ollut aikaisemmin myynyt kyseisiä tuotteita. Kysymyksessä oli vain yksi tuote-erä.

14.12.1990 julkaistussa ilmoituksessa, jossa todetaan mm. "Bismarck ketjut saapuneet kaikki -50%", tiedotettiin vain tietyn erän saapumisesta. Yhtiön liikkeissä on ollut koko ajan myynnissä Bismarck ketjuja kuten myös Citizen ja Seiko kelloja. 24.2. ja 4.3.1991 julkaistujen ilmoitusten mukaan "ostimme maahantuojan koko Citizen ja Seiko-varaston, nyt loppuunmyynti kaikki kellot, myös uudet mallit -60 -70%". Mainitut ilmoitukset koskivat tietoa siitä, että yhtiö on ostanut maahantuojalta koko loppuvaraston kun ko. maahantuoja lopetti kellojen maahantuonnin.

Yhtiön prosenttialennukset perustuvat todellisuuteen eikä niillä missään vaiheessa ole ollut tarkoitus hämätä kuluttajaa. Yhtiön käyttämä ilmoitustyyli on lisännyt kuluttajien hintavertailua. Ennen ostopäätöstä kultatuotteiden ostaja käy useammassa liikkeessä ja suorittaa hintavertailua. Tämä parantaa kuluttajan oikeusturvaa ja antaa mahdollisuuden edullisempiin hankintoihin.

Mainossanoja ei ole käytetty yhtäjaksoisena ketjuna. Mm. 9.3. - 4.5.1990 välisenä aikana ei ole julkaistu alennusmyynti-ilmoituksia.

3) Yhtiö on käyttänyt markkinoinnissaan "agressiivista" mainontaa, jossa on käytetty erilaisia ilmaisuja yhtiön edullisuudesta. Ilmaisut eivät perustu mihinkään luotettavaan ja laajaan tutkimukseen. Perusteena on käytetty yhtiön asiakaskunnaltaan saamaa palautetta. Asiakkaat ovat suorittaneet hintavertailuja alan muissa liikkeissä. Ainakin kuluttajan mielestä väitteillä on todellisuusperä. Yhtiö ei ole koskaan suorittanut tuotekohtaista yksilöllistä hintavertailua vaan mainonnalla on pyritty kannustamaan kuluttajaa tekemään hintavertailuja ja huomioimaan, että alan liikkeissä on erilaisia hinnoittelumenetelmiä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Nykykulta Oy markkinoi kuluttajille kulta- ja kelloalan tuotteita.

1) Yhtiö on julkaissut eri sanomalehdissä 15.1.1990 14.4.1991 välisenä aikana useita kymmeniä ilmoituksia, joissa ilmoitetaan tuotteiden ja tuoteryhmien hintoja alennetuiksi käyttäen mm. prosenttialennuksia sekä vertailuhintoina yliviivattuja hintoja ja ohjevähittäishintoja. Esim. Ilkka-lehdessä 4.3.1990 julkaistussa ilmoituksessa on teksti "kultaisia litteitä kaulaketjuja alk. yliviivattu hinta 350,- NYT 115,-" ja 14.12.1990 "kantasormus 550,- NYT 165,-, Bismarck ketjut saapuneet kaikki

-50 %". Pohjalainen lehdessä 24.2.1991 on ilmoitettu "OSTIMME MAAHANTUOJAN KOKO CITIZEN JA SEIKO VARASTON, NYT LOPPUUNMYYNTI KAIKKI KELLOT, MYÖS UUDET MALLIT -60 -70 %". Etelä-Pohjanmaalehdessä 14.4.1991 on tarjottu "KAIKKI Finnfeelings -korut -90% ALENNUKSELLA VALMISTAJAN OHJEVÄHITTÄISHINNASTA... KORVAKORUT OVH 190,- NYT 19,-".

Yhtiö on ilmoittanut, että osa ilmoituksissa olevista alennusprosenteista on laskettu maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishinnoista. Yhtiö ei ole näyttänyt, että se olisi perinyt prosenttialennuksen laskemisen perusteena käytettyjä hintoja taikka yliviivattuja tai "ennen" vertailuhintoja.

KSL 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (1977/8) todetaan 2 luvun 3 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Elinkeinonharjoittaja ei saa ilmoittaa tavaran tai palveluksen hintaa alennetuksi, vaikka hyödykkeestä perittävä hinta alittaisi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hinnan, jos hän itse ei aikaisemmin ole tarjonnut samaa tavaraa tai palvelusta alennetuksi ilmoitettua hintaa korkeammalla hinnalla. Kysymykseen ei siten tule hinnan vertaaminen yleiseen hintatasoon tai ohjehintaan. Elinkeinonharjoittaja ei myöskään voi ilmoittaa hintaa alennetuksi sillä perusteella, että saman elinkeinonharjoittajan toisessa liikkeessä on peritty tai peritään korkeampaa hintaa samasta tavarasta tai palveluksesta, vaan alennuksen on muodostuttava samassa toimipaikassa tavarasta tai palveluksesta aikaisemmin peritystä hinnasta. ... Vertailuhintana on pidettävä sitä hintaa, josta hyödykettä on tarjottu kuluttajille välittömästi aikaisemmin."

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1989:7 kieltänyt markkinoinnissa käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä. Ratkaisussa 1989:14 markkinatuomioistuin kielsi alennusmyyntimainoksissa ilmoittamasta tuotteiden hintoja alennetuiksi sellaisista hinnoista, joita ei ole aikaisemmin peritty samoista tuotteista. Ratkaisun perusteluissa todetaan mm. "Alennusmyynti-ilmoittelussa tulee vertailuhintana olla se hinta, jolla tuotetta on liikkeen samassa toimipisteessä myyty välittömästi ennen alennusmyynnin alkamista".

Vastaaja ei ole näyttänyt, että se olisi ennen alennusmyynnin alkamista myynyt mainostamiaan tuotteita vertailuhinnoiksi ilmoittamillaan korkeammilla hinnoilla. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

2) Yhtiö on käyttänyt eri sanomalehdissä 15.1.1990 - 14.4.1991 julkaistuissa ilmoituksissa mm. seuraavia ilmaisuja: "Vuosikymmenen HINTAJUHLAT", "HINTA RYMÄHDYS", "TYHJENNÄMME VARASTOT", "koko varaston LOPPUUNMYYNTI", "Menossa aito Amerikanmallinen LOPPUUNMYYNTI", "LOPPUUNMYYNNIN LOPPURYSÄYS", "VALTAVAN SUURI LOPPUUNMYYNTI KOKO VARASTO ALLE EUROHINTOJEN" ja "Hintahakkuuviikoilla....".

Erilaisia alennusmyyntiin viittaavia ilmoituksia on julkaistu säännöllisin väliajoin useita kymmeniä. Esim. aikana 24.10. 14.12.1990 niitä on ollut viikottain ja 14.1. - 14.4.1991 lähes viikottain.

Ratkaisussa 1989:7 markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa lausutaan mm.: "Ilmoitukset antavat kuvan, että kysymys on alennusmyynnistä, jossa tuotteet myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan."

Laissa aikaisemmin olleet kausi- ja inventoimisloppuunmyyntien lukumäärää ja kestoaikaa koskevat säännökset on kumottu vuonna 1978. Alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti. Hyväksyttävään kestoaikaan voivat vaikuttaa myös olosuhteet kuten esim. kausivaihtelut. Alennusmyyntien kestoa koskevien kaavamaisten määräaikojen noudattamisen valvonta on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista. Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtäjaksoisen tai kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävää kestoaikaa ei ole perusteltua sitoa kaavamaisesti määräkuukausiin.

Vastaajan alennusmyynnin kestoajat ovat selvästi ylittäneet sekä yhtäjaksoisen että kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävän kestoajan. Vastaajan markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Yhtiö on ilmoittanut sen hintojen edullisuutta koskevien em. ilmaisujen perustuvan asiakaskunnalta saatuun palautteeseen. Edullisuusväittämät eivät siten perustu mihinkään tutkittuihin tosiasiatietoihin.

Yhtiön ilmoituksissa on vertailtu sen markkinoimien tuotteiden yleistä hintatasoa muiden saman alan elinkeinonharjoittajien hintatasoon. Ilmoituksissa on annettu kuva, että yhtiön markkinoimien tuotteiden hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin muiden saman alan elinkeinonharjoittajien hinnat.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan 2 luvun 1 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Säännöksen nojalla voitaisiin myös kieltää väittämät elinkeinonharjoittajan edullisista hinnoista esimerkiksi suhteessa paikkakunnan muiden elinkeinonharjoittajien perimiin hintoihin, jos vertailu ei perustu edustavaan hyödykevalikoimaan eikä tämä käy ilmi..."

Markkinatuomioistuin on ratkaisujen 1988:8 ja 1988:9 perusteluissa lausunut mm.: "Vertailevassa mainonnassa korostuu vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta; kerrotut tiedot tulee kyetä osoittaa riidattomiksi tosiasioiksi. Markkinoinnissa esitettävän vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista."

Markkinoinnissa esitetty yleinen edullisemmuusväite saattaa vaikuttaa voimakkaasti tuotteiden kysyntään. Vastaaja ei ole esittänyt mitään tosiasiaselvitystä sen markkinoimien tuotteiden hinnan edullisemmuudesta verrattuna muiden kulta- ja kelloalan elinkeinonharjoittajien markkinoimiin tuotteisiin.

Käyttämällä edullisemmuuttaan kuvaavia toteennäyttämättömiä ilmaisuja vastaaja on menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n 1 momentin, 2, 3 ja 7 §:n nojalla kieltää Nykykulta Oy:tä sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kulta- ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa aikaisemmin peritty,

2) käyttämästä varaston loppuunmyynti, hintahakkuuviikot tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna, tai toistuvasti siten, että kalenterivuoden alennusmyyntiaika muodostuu pitkäaikaiseksi ja

3) esittämästä toteennäyttämättömiä väitteitä yhtiön oman hintatason edullisemmuudesta muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, Pöyhönen, Aaltonen, Antila-Rantanen, Henriksson, Luukko, Maijala ja Ollikainen

---

[SV]

KO mot Nyky-Kulta Oy. Svaranden hade inte visat att den skulle ha, innan realisationen började, sålt de annonserade produkterna till det som jämförelsepris angivna högre priset. Den tid, som svarandens realisationer pågått, hade klart överskridit den tid, som är acceptabel såväl för kontinuerlig realisation som för den kalenderårliga realisationstiden. Marknadsföringen var vilseledande.

Svaranden hade inte visat någon faktautredning om de marknadsförda varornas prisers fördelaktighet i jämförelse med av andra näringsidkare inom guldsmeds- och urmakeribranschen marknadsförda produkter. Genom att använda på fördelaktighet hänvisande obevisade uttryck har svaranden förfarit otillbörligt mot konsumenterna.

KSL_2_kap. 1_§, 2_§ ja 3_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) YRKANDE

KO har yrkat att Nykykulta Oy med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 § moment samt 2, 3 och 7 § vid vite förbjudes att vid marknadsföring av produkter inom guld och urbranschen

1) ange att priset på en produkt eller produktgrupp har satts ner, genom att använda procentuella nedsättningar eller andra på nedsatt pris hänvisande uttryck, om det som utgångspris vid nedsättelsen har använts produktens riktminutpris eller eljest ett sådant pris, som bolaget inte i verkligheten har uppburit av konsumenterna på samma verksamhetsställe,

2) använda olika uttryck, som betyder realisation, såsom "slutförsäljning av lagret" och "veckor med nedslagna priser", i långvarig kontinuerlig följd, så att denna kedja i verkligheten utgör en fortgående realisation och att eljest använda realisationspåståenden som försäljningsfrämjande medel över två månader i sträck och över tre månader per kalenderår, och

3) framföra påståenden om det egna bolagets förmånliga prisnivå jämfört med andra näringsidkares, såvida inte jämförelsen grundar sig på en tillförlitlig prisundersökning av ett representativt nyttighetsurval, som klart bevisar påståendets sanningsenlighet.

Bolagets verksamhetsställe i Seinäjoki har åtminstone från början av år 1990 under olika benämningar som realisation marknadsfört guld- och urbranschens produkter i en nästan oavbruten följd. Som utgångspris vid beräkning av prisnedsättningarna har bolaget använt varornas riktminutpris.

År 1990 har bolaget från januari till augusti i tidningarna Etelä-Pohjanmaa och Ilkka marknadsfört realisationsaktiviteter, där det bl.a. erbjudits en fortgående rabatt på alla guldkedjor på 50 %.

Hösten 1990 meddelade bolaget i en annons i tidningen EteläPohjanmaa 21.9.1990 att "vi tömmer lagren", varefter det 5.10.1990 började "hela lagrets reparationsförsäljning, rabatterna 30 - 70 %". Rabatten på alla guldkedjor var fortfarande 50 %. Som öppningserbjudande i den förnyade butiken marknadsfördes 24.10.1990 bland annat silverörhängen så här: "rmp 90 380,-, nu 9,-".

Enligt en i tidningen Etelä-Pohjanmaa 1.11.1990 införd annons "Har Nyky-Kulta köpt en av Helsingfors... största diamant-specialaffärer, Timantti-Forum. Eftersom Timantti-Forums lager nu tillhör oss börjar det nu en väldig SLUTFÖRSÄLJNING av hela lagret, fruktansvärda rabatter -40 % -70 %". Som exempel nämnes i annonsen "diamantörhängen av guld 89,-, rmp 369,-". Samtidigt marknadsförde Timantti-Forum sin egen slutförsäljning i Helsingin Sanomat med rabatter på 40 - 70 %.

I en annons i Etelä-Pohjanmaa 9.11.1990 meddelade bolaget att det utvidgade slutförsäljningen så att det förutom TimanttiForums lager nu började "väldig SLUTFÖRSÄLJNING av hela lagret, allt rejält under europriserna, enastående amerikanska rabatter, -40 -70 %."

Enligt annonser, införda i tidningarna Ilkka och Etelä-Pohjanmaa 14.12.1990 har Nyky-Kulta Oy "Till och med 70 % lägre priser än andra guldmedsaffärer i Seinäjoki". Därtill meddelades i annonsen bl.a. att "Bismarck-kedjor inkomna, alla -50 " och erbjöds "alla klockor -60".

Enligt en annons i Pohjalainen 14.1.1991 "Du får nu hos NykyKulta äkta guld och silver fördelaktigare än någon annanstans" och som stöd för påståendet lämnades två prisexempel på armband och örhängen.

Enligt annonser i Etelä-Pohjanmaa och Pohjalainen 1.2, 8.2. och 10.2.1991 "FÖRDELAKTIGARE ÄN NYKY-KULTA FINNS INTE!" och det lämnades några prisexempel. I annonser i Etelä-Pohjanmaa 15.2 och 19.2.1991 berättade bolaget att "NU GÖR NYKY-KULTA HELA ÅRETS VÄLDIGASTE ERBJUDANDE, ingen annan handelsman kan ens komma i närheten av dessa priser!".

I annonser i tidningarna Pohjalainen 24.2.1991 och Ilkka 4.3.1991 meddelar bolaget följande: "VI HAR KÖPT IMPORTÖRENS HELA LAGER AV CITIZEN OCH SEIKO, NU SKER SLUTFÖRSÄLJNING, ALLA KLOCKOR, ÄVEN DE NYA MODELLERNA -60 -70 %". Dessutom berättades det i annonsen i Ilkka att "Nu valen till ära hela lagret t.o.m. 70 % billigare än andra kandidater".

I tidningarna Pohjalainen 17.3.1991 och Etelä-Pohjanmaa 28.3.1991 berättade bolaget att "NYKY-KULTA SLÅR NU NER PRISERNA! Också Du kan få ur hela lagret med t.o.m. 70 % rabatt". I Pohjalainen 14.1.1991 och Etelä-Pohjanmaa 23.4.1991 berättade bolaget i sina annonser att det började en ombyggnadsslutförsäljning och tillade att "vi börjar slumpa bort alla finnfeelings-smycken med 90 % rabatt på tillverkarens riktpriser." Ombyggnadsslutförsäljningen pågick fortfarande i maj.

1) Yrkandet omfattar förutom procentuella rabatter också tidigare - nu - priser samt sådana uttryck, där ett pris i mark har överstrukits och där det finns med ordet "nu" samt uttrycket "rmp-nu".

Enligt KSL 2 kap. 3 § får priset på en konsumtionsnyttighet ej uppgivas vara nedsatt med ett större belopp än varmed priset faktiskt understiger det pris näringsidkaren tidigare uppburit. Som jämförelsepris får endast användas det pris, som näringsidkaren själv tidigare uppburit på samma driftsställe. Som utgångspunkt för en prisnedsättning får inte användas exempelvis en konkurrerande näringsidkares pris, den allmänna prisnivån eller produktens riktminutpris.

Principen att näringsidkaren inte får i sin prisnedsättningsannonsering använda annat än sitt egett tidigare försäljningspris har bekräftats bl.a. i marknadsdomstolens avgörande 1982:6. I detta avgörande förbjöds det att som grund för en prisjämförelse använda ett pris, som bolaget självt inte hade i verkligheten uppburit.

Bolaget har regelmässigt använt riktminutpriset som utgångspris, varifrån bolagets annonserade rabatter beräknats. Detta framgår redan av bolagets tidningsannonser, där det som jämförelsepris ofta anges varans "rmp.". Exempelvis anges det klart i annonserna i Pohjalainen 14.4.1991 och Etelä-Pohjanmaa 23.4.1991 att den 90-procentliga rabatten på finnfeelingssmycken har beräknats från "tillverkarens riktpris". Det är klart att bolaget inte omedelbart tidigare för ifrågavarande varor tagit de som jämförelsepriser använda högre priserna.

Då bolaget i Etelä-Pohjanmaa annonserade att det köpt hela Timantti-Forums lager och fortsatte "eftersom vi nu har Timantti-Forums hela lager börjar en väldig SLUTFÖRSÄLJNING av hela lagret, enastående rabatter -40 % -70 %", kan man klart observera att bolaget har handlat i strid med regeln i KSL 2 kap. 3 §. Samma förhållande kan fastställas rörande den i Ilkka 14.12.1990 införda annonsen, enligt vilken "Bismarck-kedjor inkomna, alla -50 %". I annonser, som införts i Pohjalainen 24.2.1991 och i Ilkka 4.3.1991 berättade bolaget för sin del att det hade köpt importörens lager av Citizen och Seiko och nu säljer alla klockor, även nya modeller, med 60 - 70 % rabatt.

Syftet med marknadsföringsreglerna i KSL är att förhindra osaklig påverkan, som riktar sig mot konsumenternas beslutsfattande samt att trygga att den vid marknadsföringen till konsumenterna lämnade informationen är tillräcklig och korrekt. En väsentlig faktor vid konsumenternas beslutsfattande och köpbeteende är produktens pris. I till konsumenterna riktad marknadsföring användes allmänt uppgifter om priser och prisförändringar, särskilt information om prisnedsättningar eller annat fördelaktigt.

Genom stadgandena i KSL 2 kap. 3 § försöker man skydda konsumenternas beslutsfattande mot olika felaktiga eller konstlade marknadsföringspåståenden beträffande priser. Konstlade prisnedsättningar, exempelvis användning av höga procentuella rabatter, utgör ett effektivt medel för att locka konsumenterna, eftersom inköpsstället ofta väljes på grund av var konsumenten förmodar sig få den största rabatten. En konsument, som blott granskar hur stor den utlovade rabatten är, kan emellertid i verkligheten för samma eller en likvärdig produkt få betala mera än vad han i en annan butik skulle ha betalt för en normalprissatt vara. On konsumenten inte jämför varornas verkliga priser och prisnivån affärerna emellan, är det lätt att vilseleda honom genom att utlova stora rabatter. Detta marknadsföringsmedels effekt ökas även av att den vanlige konsumenten inte så ofta köper i guld- och urbranschen. Därför är hans prismedvetenhet svag och stora rabattsatsers lockande kraft ökar.

De i bolagets tidningsannonser använda uttrycken inger konsumenterna föreställningen att de av bolaget som realisationsförsäljningar marknadsförda försäljningsaktiviteterna till sitt innehåll skulle motsvara "vanliga" realisationer, d.v.s. att bolaget skulle ha tillfälligtvis satt ner priserna. Sett ur konsumentens synpunkt är det emellertid ingalunda fråga om att han genom bolagets "realisationer" skulle kunna köpa varorna förmånligare än tidigare till de av butikerna nedsatta priserna. Bolagets prisnedsättningsannonsering, där de anförda jämförelsepriserna inte grundar sig på av bolaget självt tidigare uppburna priser, är förutom att den är vilseledande, också stridande mot KSL 2 kap. 3 §.

2) Användningen i bolagets marknadsföring av olika uttryck, som avser realisationer, har varit närapå oupphörlig och de av bolaget anordnade realisationsaktiviteterna bildar därför en lång, näranog obruten serie. Bolaget marknadsförde exempelvis alla guldkedjor med 50 % rabatt oavbrutet från januari till augusti 1990. På hösten samma år marknadsförde bolaget först med ombyggnadsförsäljning och sedan med lagerslutförsäljning varorna med 40 - 70 % rabatt. Alla klockor marknadsfördes av bolaget med 60 % rabatt från november 1990 oavbrutet till mars 1991. I mars-april 1991 meddelade bolaget att det lämnade under de anordnade "Nedslagna priser veckorna" och "ettårsfödelsedagen" 70 % rabatt på hela lagret. Den i april påbörjade ombyggnadsslutförsäljningen fortsatte ännu i maj 1991.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1989:7 förbjudit användning av slutförsäljning, rea, lagersanering, bortslumpning, lagertömning eller andra uttryck, som betyder realisation, i en långvarig oavbruten kedja. I motiveringarna för avgörandet fastslog marknadsdomstolen bl.a. foljande: "En realisation kan inte fortgå kontinuerligt eftersom de såsom nedsatta angivna priserna då övergår till att vara stadigvarande priser. En realisation kan i verkligheten pågå endast under en kortare tid."

Enligt de av KO och Handelns Centralutskott utarbetade marknadsföringsanvisningarna rörande realisationer och slutförsäljningar får realisation under ett år pågå under högst tre månader och en oavbruten realisation i högst två månader.

Genom att bestämma realisationens varaktighet har man i anvisningarna försökt åvägabringa en klar och likformig praxis.

Enligt de av KO utarbetade anvisningarna för marknadsföring av specialerbjudanden gäller: "Specialerbjudandens varaktighet skall vara kort, högst en månad. Inom sådana branscher, där prisnivåns förändringar är ringa och lagrets omsättningshastighet långsam, kan specialerbjudanden emellertid få vara längre, högst två månader."

Meningen med en realisation är inte att den skall vara en regelbunden och oavbruten försäljningsfrämjande åtgärd i butiken utan den skall till sin varaktighet vara begränsad och användas då man önskar att snabbt förvandla en del av butikens varusortiment till pengar. De av bolaget sedan början av år 1990 som realisationer marknadsförda olika försäljningsaktiviteterna har till sin längd varit av klart längre varaktighet än vad som är skäligt för en realisation. Bolagets marknadsföring, där konsumenterna genom upprepade prisnedsättningspåståenden ingivits den föreställningen ett det är fråga om en med realisation jämförbar, kortvarig och till prisnivån fördelaktig försäljningshändelse, har varit vilseledande och stridande mot KSL 2 kap. 2 §.

3) Enligt KSL 2 kap. 1 § 1 mom. får vid marknadsföring inte användas förfarande, som strider mot god sed eller eljest är otillbörligt mot konsumenterna. Som ett exempel på marknadsföring, som strider mot god sed, har det i lagens förarbeten anförts påståenden om näringsidkarens förmånliga pris till exempel i förhållande ortens övriga näringsidkares priser, såvida jämförelsen inte grundar sig på ett representativt nyttighetsurval och detta inte framgår av marknadsföringen.

Bolaget har i sin marknadsföring använt bl.a. sådana påståenden om den egna prisnivån som "t.o.m. 70 % lägre priser än i andra guldsmedsaffärer i Seinäjoki" och "Hos Nyky-Kulta får Du nu äkta guld och silver fördelaktigare än någon annanstans". Bolaget har också använt sådana påståenden som "Förmånligare än Nyky-Kulta finns inte", "ingen annan hadelsman kan ens komma i närheten av dessa priser" och "nu valen till ära hela lagret t.o.m. 70 % billigare än andra kandidater!" Bolaget har inte lämnat någon annan grund för ovan nämnda påståenden än genom att i sina tidningsannonser lämna några exempel på varornas försäljningspriser.

NYKYKULTA OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har yrkat att ansökan skall förkastas.

KO har av någon anledning tagit bolagets affär i Seinäjoki som en nagel i ögat. Redan på våren 1990, då KO:s lokala representant meddelade konsumentinformation till grundskoleelever, nämnde vederbörande Nykykulta Oy som exempel på brottslig marknadsföring. Detta illustrerar den opartiska inställningen hos KO:s representat. I huvudstadsregionen får företag inom branschen i sin reklam använda sig av förfaranden, som Nykykulta Oy skulle ha vid vite upphört med. Exempel finns i Helsingin Sanomat, Iltalehti och andra rikstidningar. Även den lokale konkurrenten i Seinäjoki får annonsera och i sin reklam använda sig av förfaranden, som enligt KO för Nykykulta Oy bör föranleda straffansvar.

Då ärendet avgöres bör hänsyn tagas till i branschen rådande allmänna marknadsföringspraxis.

1) Bolaget har för en del varor använt riktminutpriset som det meddelade utgångspriset. Om riktminutpriset har använts, har det för varorna tidigare upppburits sådant pris. I annonsen om de av bolaget försålda Finnfeelingssmyckena angavs det att det var fråga om tillverkarens riktpris, eftersom bolaget inte tidigare sålt ifrågavarande varor. Det var fråga om blott ett varuparti.

I den 14.12.1990 införda annonsen, där det bl.a. sades att "Bismarck-kedjor inkomna alla -50 %", annonserades det blott att ett visst parti kommit in. I bolagets affärer har det hela tiden funnits Bismarck kedjor liksom också Citizen och Seiko klockor till salu. Enligt de 24.2. och 4.3.1991 införda annonserna "vi köpte importörens hela lager av Citizen och Seiko, nu sker slutförsäljning, alla klockor, även de nya modellerna, -60 -70 %". De nämnda annonserna avsåg information om att bolaget hade köpt inportörens hela kvarvarande lager då ifrågavarande importör slutade importera klockor.

Bolagets procentuella rabatter grundar sig på fakta och de har inte i något skede syftat till att föra konsumenten bakom ljuset. Den av bolaget använda annonseringsstilen har främjat konsumenternas prisjämförelser. Före köpbeslutet går den, som köper guldsmedsvaror, i flera butiker och gör sina prisjämförelser. Detta förbättrar konsumentens rättssäkerhet och ger möjlighet till de fördelaktigaste anskaffningarna.

För reklambudskapet har det inte använts någon oavbruten kedja. Bl.a. under tiden 9.3. - 4.5.1990 har det inte införts några realisationsannonser.

3) Bolaget har i sin marknadsföring använt sig av "aggresiv" reklam, där det använts olika uttryck om bolagets förmånlighet. Uttrycken grundar sig inte på någon tillförlitlig och omfattande undersökning. Underlag har varit den "feedback", som erhållits av bolagets kundkrets. Kunderna har gjort prisjämförelser i branschens övriga butiker. Åtminstone enligt konsumentens mening är påståendena sanningsenliga. Bolaget har aldrig genomfört produktvisa specificerade prisjämförelser utan har genom reklamen försökt sporra konsumenten att göra prisjämförelser och observera att det i affärerna i branschen finns olika prissättningsmetoder.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Nykykulta Oy marknadsför guld- och urbranschens varor.

1) Bolaget har i olika tidningar under tiden 15.1.1990 14.4.1991 låtit införa flera tiotal annonser, i vilka det anges att varornas och varugruppernas priser satts ner med användning av bl.a. procentuella nedsättningar samt som jämförelsepriser överstrukna priser och riktminutpriser. Så fanns i exempelvis den i tidningen Ilkka 4.3.1990 införda annonsen texten "platta guldhalsband från överstruket pris 350,- NU 115,-" och 14.12.1990 "klackring 550,- NU 165,-, Bismarck kedjor inkomna alla -50 %". I tidningen Pohjalainen har det 24.2.1991 annonserats "VI KÖPTE IMPORTÖRENS HELA LAGER AV CITIZEN OCH SEIKO, NU SLUTFÖRSÄLJNING AV ALLA KLOCKOR, ÄVEN NYA MODELLER -60 -70 %". I tidningen Etelä-Pohjanmaa har det 14.4.1991 erbjudits "ALLA Finnfeelingssmycken -90 % RABATTERNA FRÅN TILLVERKARENS RIKTMINUTPRIS... ÖRHÄNGEN RMP 190,- NU 19,-".

Bolaget har meddelat att en del av de i annonserna förekommande rabattprocenterna har räknats från importörens eller tillverkarens riktminutpriser. Bolaget har inte visat att det skulle ha tillämpat de som grund för de procentuella prisnedsättningarna använda priserna eller de överstrukna eller "tidigare" jämförelsepriserna.

Enligt KSL 2 kap. 3 § får priset på en konsumtionsnyttighet ej uppgivas vara nedsatt med ett större belopp än varmed priset faktiskt understiger det pris näringsidkaren tidigare uppburit.

I regeringens proposition beträffande konsumentskyddslagstiftning (1977/8) uttalas det i de stadganderelaterade motiveringarna för 2 kap. 3 § bl.a. följande: "Näringsidkare får inte uppge, att priset på vara eller tjänst är nedsatt, trots att det pris som uppbärs för nyttigheten skulle underskrida priset hos en konkurrerande näringsidkare, om han inte själv tidigare har utbjudit samma vara eller tjänst till ett högre pris än det som uppgivits vara nedsatt. Det kommer således inte i fråga att jämföra priset med den allmänna prisnivån eller med riktpris. Näringsidkare kan inte heller på den grund uppge, att priset är nedsatt, att ett högre pris för samma vara eller tjänst har uppburits i en annan rörelse som ägs av samma näringsidkare, utan nedsättningen bör avse pris som tidigare uppburits för vara eller tjänst på samma driftsställe. ... Såsom jämförelsepris bör betraktas det pris, till vilket nyttigheten omedelbart tidigare utbjudits åt konsumenterna."

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1989:7 förbjudit användning i marknadsföringen i samband med annonsering beträffande prisjämförelser av uttrycket riktminutpris eller rmp om sådant jämförelsepris, som inte i verkligheten uppbäres av konsumenterna för liknande nyttighet. I sitt avgörande 1989:14 förbjöd marknadsdomstolen angivande vid realisationsreklam av varornas priser som nedsatta från sådana priser, som inte tidigare hade uppburits för sådana varor. I motiveringarna för avgörandet fastställdes det bl.a. "Vid realisationsannonsering skall jämförelsepriset vara det pris, för vilket varan har försålts i rörelsens samma driftsställe omedelbart före det realisationen började".

Svaranden har inte visat att den skulle ha, innan realisationen borjade, sålt annonserade produkterna till det som jämförelsepris angivna högre priset. Marknadsföringen har varit vilseledande.

2) Bolaget har i annonser, som införts i olika tidningar 15.1.1990 - 14.4.1991, använt bl.a. följande uttryck: "Årtiondets PRISFEST", "PRISBRAK", "VI TÖMMER LAGREN", "SLUTFÖRSÄLJNING av hela lagret", "Det pågår en äkta SLUTFÖRSÄLJNING i amerikansk stil", "SLUTFÖRSÄLJNINGENS SLUTSKRÄLL", "VÄLDIG STOR SLUTFÖRSÄLJNING HELA LAGRET UNDER EUROPRISER" och "Veckor med nedslagna priser...".

Olika annonser med hänvisning till realisationer har med regelbundna mellanrum publicerats i flera tiotal. Så har de exempelvis under tiden 24.10. - 14.12.1990 införts varje vecka och 14.1. - 14.4.1991 näranog varje vecka.

I sitt avgörande 1989:7 har marknadsdomstolen förbjudit användning av slutförsäljning, rea, lagersanering, bortslumpning, lagertömning eller andra uttryck, som betyder realisation, i en långvarig oavbruten kedja. I motiveringarna för avgörandet uttalas bl.a.: "Annonserna ger den bilden att det är fråga om realisationer, där varorna säljes till ett pris, som är förmånligare än tidigare. En realisation kan inte fortgå kontinuerligt eftersom de såsom nedsatta angivna priserna då övergår till att vara stadigvarande priser. En realisation kan i verkligheten pågå endast under en kortare tid."

De regler om säsong- och inverteringsslutförsäljningars varaktighet, som tidigare fanns i lagen, har upphört år 1978. Realisationernas acceptabla varaktighet kan i någon mån variera bransch- och produktvis. Omständigheterna, exempelvis säsongförändringar, kan också inverka på den acceptabla längden på realisationer. En övervakning av att schematiska tidsperioder rörande realisationernas varaktighet iakttages är besvärlig och oändamålsenlig. Marknadsdomstolen anser att det inte finns anledning att binda den acceptabla varaktigheten hos en kontinuerlig eller den kalenderårliga ralisationstiden vid något schematiskt antal månader.

Den tid, som svarandens realisationer pågått, har klart överskridit den tid, som är acceptabel såväl för kontinuerlig realisation som för den kalenderårliga realisationstiden. Svarandens marknadsföring har varit vilseledande.

Bolaget har meddelat att de ovan nämnda uttalandena rörande dess prisers förmånlighet grundar sig på "Feedback", som erhållits från kundkretsen. Påståendena om förmånligheten grundar sig alltså inte på några fastställda fakta.

I bolagets annonser har den allmänna prisnivån hos dess marknadsförda varor jämförts med prisnivån hos andra näringsidkare i branschen. I annonseringen har det givits bild av att priset på de av bolaget marknadsförda produkterna är avsevärt förmånligare än priserna hos andra inom samma bransch verksamma näringsidkare.

I regeringens proposition beträffande konsumentskyddslagstiftning fastslås det i de stadganderelaterade motiveringarna för 2 kap. 1 § bl.a. följande: "Med stöd av stadgandet skulle man även kunna förbjuda påståenden om näringsidkarens förmånliga pris till exempel i förhållande till ortens övriga näringsidkares priser ifall jämförelsen inte grundar sig på ett representativt nyttighetsurval och detta inte framgår ..."

Marknadsdomstolen har i motiveringarna för avgörandena 1988:8 och 1988:9 uttalat bl.a. "Vid jämförande reklam accentuerar kravet på att de omständigheter som presenteras är sanna; man bör kunna visa att de uppgifter man framför ostridigt är sanna. En i marknadsföringen presenterad jämförelse bör ge en riktig bild av föremålen för jämförelsen."

Ett i marknadsföringen gjort påstående om allmän förmånlighet kan höggradigt påverka efterfrågan på varan. Svaranden har inte visat någon faktautredning om de marknadsförda varornas prisers fördelaktighet i jämförelse med av andra näringsidkare inom guldsmeds- och urmakeribranschen marknadsförda produkter.

Genom att använda på fördelaktighet hänvisande obevisade uttryck har svaranden förfarit otillbörligt mot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 § 1 mom., 2, 3 och 7 § vid ett vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda Nykykulta Oy att vid marknadsföring av guldsmeds- och urmakeribranschens produkter

1) ange att priset på en produkt eller produktgrupp har satts ner, genom att använda procentuella nedsättningar eller andra på nedsatt pris hänvisande uttryck, om det som utgångspris vid nedsättelsen har använts produktens riktminutpris eller eljest ett sådant pris, som ej av konsumenterna i verkligheten har tidigare uppburits på samma verksamhetsställe,

2) använda slutförsäljning av lagret, veckor med nedslagna priser eller andra uttryck, som betyder realisation, i långvarig kontinuerlig följd, eller upprepade gånger så att realisationstiden under ett kalenderår blir långvarig och

3) framföra obevisade påståenden om bolagets egna prisnivås fördelaktighet i jämförelse med andra näringsidkares.

Förbuden skall iakttagas genast.

Yrkanden i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, Pöyhönen, Aaltonen, Antila-Rantanen, Henriksson, Luukko, Maijala och Ollikainen