Market Court bans misleading discount advertising using non-actual reference prices and continuous sale chains.

KA vastaan Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky ja Hakula ja Pojat, avoin yhtiö. Vastaajat eivät olleet markkinoinnissaan perineet prosenttialennuksen laskemisen perusteena ja yliviivattuina vertailuhintoina käyttämiään ohjevähittäishintoja. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Vastaajien alennusmyynnin kestoajat olivat selvästi ylittäneet sekä yhtäjaksoisen että kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävän kestoajan. Vastaajat eivät olleet aikaisemmin perineet "normaalihinnaksi" ilmoittamaansa hintaa. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

KSL_2_luku_2_§ ja 3_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Turun Hopea Oy:tä, Turun Kultakulma Ky:tä ja Hakula ja Pojat avointa yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 2, 3 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kulta ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi, prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti aikaisemmin peritty,

2) käyttämästä erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja, kuten "ALE", "kesämarkkinat" ja "talvirysäys", yhtäjaksoisena ketjuna siten, että tämä ketju tosiasiallisesti muodostaa jatkuvan alennusmyynnin ja käyttämästä muutenkaan alennusväittämiä myynninedistämiskeinona yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa,

3) ilmoittamasta, että alennukset on laskettu normaalihinnoista, ellei normaalihinnalla tarkoiteta yrityksen itsensä aikaisemmin perimää hintaa.

Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky ja Hakula ja Pojat avoin yhtiö ovat ainakin syksystä 1988 alkaen Turun Sanomissa olleilla yhteisilmoituksilla markkinoineet kulta- ja kelloalan tuotteiden alennusmyyntiä siten, että ilmoitukset tosiasiallisesti muodostavat jatkuvan alennusmyynnin. Lehti-ilmoituksia on julkaistu yleensä viikottain ja niissä mainitut alennusmyynnin piiriin kuuluvat tuotteet ovat olleet suurelta osin samoja myyntitapahtumasta toiseen.

Vuoden 1988 marras-joulukuussa järjestetyssä "timantin kova jouluale" -nimisessä alennusmyynnissä tarjottiin kaikki pöytähopeat 40-50 %:n alennuksella, kaikki kulta- ja timanttikorut 35-40 %:n alennuksella ja kaikki kellot 30-50 %:n alennuksella. Kelloista Citizen ja Seiko -malleja koskeva alennus oli 30 % ja Pulsar, Ricoh ja Rado - malleja koskeva alennus 50 %.

Talvella 1989 Turun Sanomissa julkaistuissa ilmoituksissa mm. 12 -hengen ruokailuvälinesarjan hinnaksi ilmoitettiin 13 500 markkaa yliviitun hinnan ollessa 25 000 markkaa. Lehti-ilmoitusten mukaan alennukset oli laskettu tuotteiden normaalihinnoista.

Kesällä 1989 yhtiöt järjestivät "kuumat kesäajan markkinat". Esimerkkinä ilmoituksessa mainitaan kermakaluston hinta 950 markkaa, yliviivattu hinta 2 393 markkaa. Tammikuusta toukokuuhun vuonna 1990 yhtiöt markkinoivat "ALE" -nimistä myyntitapahtumaa. Liikkeet julkaisivat viikottain saman sisältöisen lehti-ilmoituksen, jossa oli kerrottu alennettuun hintaan myytävät tuoteryhmät ja niitä koskevat alennusprosentit.

Välittömästi edellä mainitun "ALE:n" jälkeen liikkeet aloittivat "kesämarkkinat" -nimisen alennusmyynnin, jossa tarjottiin mm. "Watch rannekello nyt 49,-, norm. 180,-." Syyskuusta 1990 alkaen yhtiöt ovat markkinoineet tuotteitaan ilmoituksella "säästäen syksyyn", jossa todetaan "Nyt koko varasto huippuedullisesti ulos". Marraskuusta 1990 alkaen julkaistuissa lehti-ilmoituksissa on ollut otsikko "Joulun lahjatalo" ja lisäksi niissä kerrotaan, että "%-pyry paranee".

1) KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinoharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Vertailuhintana voidaan käyttää vain saman elinkeinonharjoittajan itse aikaisemmin perimää hintaa. Hinnanalennuksen lähtökohdaksi ei voida ottaa esimerkiksi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaa, yleistä hintatasoa tai tuotteen ohjevähittäishintaa.

Se periaate, ettei elinkeinonharjoittaja saa käyttää alennusilmoittelussaan vertailuhintana muuta kuin omaa aikaisempaa myyntihintaansa, on vahvistettu mm. markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1982:6. Ratkaisussa kiellettiin käyttämästä hintavertailun perusteena hintaa, jota yhtiö ei ole tosiasiallisesti itse perinyt.

Yhtiöt ovat ilmoittaneet, että ne noudattavat jalometallialalla yleisesti voimassa olevaa menettelyä, jossa lähes kaikista myytävistä tuotteista annetaan alennuksia ja että alennukset lasketaan tuotteiden valmistajan laatimasta ohjevähittäishinnasta. Yhtiöiden KA:lle osoittamasta vastineesta käy ilmi, etteivät ne ole itse aikaisemmin perineet ohjevähittäishintojen mukaisia hintoja kuluttajilta. Käyttämällä tuotteiden ohjevähittäishintoja alennusten laskemisen lähtöhintana yhtiöt voivat myydä tuotteitaan jatkuvasti jopa 30-60 prosentin alennuksella. Kun ohjevähittäishinnat ovat yleensä tuotteiden todellisia myyntihintoja selvästi korkeampia, eivät suuretkaan markkinoinnissa luvatut alennukset merkitse käytännössä hintojen edullisuutta.

KSL:n markkinointisäännösten tavoitteena on kuluttajien päätöksentekoon kohdistuvan epäasianmukaisen vaikuttamisen estäminen sekä kuluttajille markkinoinnissa annettavien tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden turvaaminen. Eräs olennainen tekijä kuluttajien päätöksenteossa ja ostokäyttäytymisessä on tuotteen hinta. Kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa käytetään yleisesti tietoja hinnoista ja niiden muutoksista, etenkin tietoja hintojen alennuksesta tai muunlaisesta edullisuudesta.

KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöksellä pyritään turvaamaan kuluttajien päätöksenteko erilaisilta hintoja koskevilta virheellisiltä ja tekastuilta markkinointiväittämiltä. Tekaistujen alennushintojen, esimerkiksi suurten prosenttialennusten, käyttäminen on tehokas keino kuluttajien houkuttelemikseksi, sillä ostopaikka valitaan usein sen perusteella, mistä kuluttaja olettaa saavansa suurimman alennuksen. Pelkästään luvattujen alennusten suuruutta tarkkaileva kuluttaja saattaa kuitenkin todellisuudessa maksaa samasta tai samanarvoisesta tuotteesta enemmän kuin hän toisessa myymälässä maksaisi normaalihintaisesta tuotteesta. Ellei kuluttaja vertaile tuotteiden todellisia hintoja ja hintatasoa liikeiden välillä, häntä on helppo johtaa harhaan suuria alennuksia lupaamalla. Markkinointikeinon tehoa lisää myös se, ettei tavallinen kuluttaja kovin usein tee kulta- ja kelloalan ostoja. Tällöin hänen hintatietoisuutensa on heikko ja suurten alennusten houkutusvoima lisääntyy.

Yhtiöiden lehti-ilmoituksissaan käyttämät ilmaisut antavat kuluttajille vaikutelman, että yhtiöiden alennusmyyynteinä markkinoimat myyntitapahtumat vastaisivat sisällöltään "tavanomaisia" alennusmyyntejä eli, että liikkeet olisivat tilapäisesti alentaneet tuotteidensa hintoja. Kuluttajan kannalta yhtiöiden "alennusmyynneissä" ei kuitenkaan ole kyse siitä, että hän voisi ostaa tuotteita aiempaa edullisemmin liikkeiden alennettua hintojaan. Yhtiöiden alennusilmoittelu, jossa käytetyt vertailuhinnat eivät perustu yhtiöiden itsensä tuotteista aiemmin perimiin hintoihin, on paitsi harhaajohtavaa myös KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaista.

2) Erilaisten alennusmyyntiä tarkoittavien ilmaisujen käyttö yhtiöiden markkinoinnissa on ollut jatkuvaa. Vuoden 1990 aikana yhtiöiden järjestämät alennusmyyntitapahtumat muodostavat käytännössä lähes yhtäjaksoisen sarjan. Tammikuussa alkanut "ALE" -niminen myyntitapahtuma kesti toukokuun alkuun saakka ja KA:n keräämän aineiston mukaan yhtiöt julkaisivat 23.1.-3.5.1990 välisenä aikana viikottain keskiviikkoisin ilmoitustaan Turun Sanomissa. Tämän jälkeen alkaneita "kesämarkkinoita" koskevia ilmoituksia julkaistiin vastaavasti ajalla 8.5.-22.8.1990. Kesämarkkinoita seuranneessa alennusmyynti-ilmoittelussa yhtiöt käyttivät ilmaisuja "säästäen syksyyn" ja "nyt koko varasto huippuedullisesti ulos". Syysalennusmyynti alkoi 5.9.1990 ja se jatkui viikkottaisilla lehti-ilmoituksilla lokakuun 1990 loppuun saakka. Marraskuussa alkanutta joulualennusmyyntiä koskevia ilmoituksia yhtiöt julkaisivat viikottain 21.11.1990 alkaen.

Alennuksella myytävien tavaroiden piiriin on edellä mainituissa alennusmyynneissä kuulunut toistuvasti samat tuotteet, muun muassa kultaketjut ja muut kultakorut, timanttikorut, pöytähopeat ja kellot. Käytännössä liikkeiden lähes koko tavaravalikoimaa on markkinoitu jatkuvasti alennusmyynnin avulla.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1989:7 kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin totesi mm. seuraavaa: "Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan".

KA:n ja Kaupan Keskusvaliokunnan laatimien alennus- ja loppuunmyyntiä koskevien markkinointiohjeiden mukaan alennusmyyntiä saa vuoden aikana harjoittaa korkeintaan kolme kuukautta ja yhtäjaksoisesti alennusmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta.

Alennusmyynin kestoajan määrittelyllä on ohjeissa pyritty selkeään ja yhtenäiseen käytäntöön. Kaupan Keskusvaliokunta on suosittanut jäsenilleen ohjeiden noudattamista ja KA on omalta osaltaan pitänyt ohjeita lähtökohtanaan markkinoinnin valvonnassa. KA:n ratkaisukäytännössä on alennusilmoittelua, joka jatkuu edellä mainittuja aikamääriä selvästi kauemmin, pidetty harhaanjohtavana markkinointina.

Alennusmyynti ei saa olla liikkeen säännönmukainen ja jatkuva myynninedistämistoimenpide, vaan sen tulisi olla kestoltaan rajattu ja käytettävissä silloin, kun osa liikkeen tavaravalikoimasta halutaan muuttaa nopeasti rahaksi. Yhtiöiden vuodesta 1988 lähtien alennusmyynteinä markkinoimat myyntitapahtumat ovat olleet kestoltaan selvästi alennusmyynnin kohtuullisia kestoaikoja pidempiä. Yhtiöiden markkinointi, jossa kuluttajille on toistuvilla hinnanalennusväitteillä annettu vaikutelma, että kyse on alennusmyyntiin verrattavasta, lyhytaikaisesta ja hinnoiltaan edullisesta myyntitapahtumasta, on ollut harhaanjohtavaa ja KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaista.

3) Yhtiöt käyttävät alennusmyynti-ilmoituksissaan mainintaa "alennukset normaalihinnoista". Joistakin tuotteista kyseinen normaalihinnaksi kutsuttu hinta on merkitty myös yhtiöiden lehti-ilmoituksiin. Esimerkiksi 91 -osaista pöytähopea-arkkua on toukokuusta 1990 alkaen markkinoitu hintaan 13 900 markkaa, normaalihinnan ollessa ilmoituksen mukaan 27 085 markkaa.

Yhtiöt ilmoittavat markkinoinnissaan, että lehti-ilmoituksissa mainitut alennukset on laskettu tuotteiden normaalihinnoista. Normaalihinnalla on tarkoitettu ohjevähittäishintaa. Yhtiöt eivät ole aikaisemmin perineet tuotteista normaalihinnaksi kutsumaansa hintaa. Markkinoinnissa ei ole myöskään yksilöity, mitä muuta kuin yhtiöiden aikaisemmin perimää hintaa normaalihinnalla olisi tarkoitettu. Yhtiöt ovat käyttäneet käsitettä "normaalihinta" markkinoinnissaan harhaanjohtavalla tavalla.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1982:6 kieltänyt käyttämästä hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yhtiön itsensä aikaisemmin perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan. Ratkaisun perusteluissa todetaan mm. seuraavaa: "Käsitteellä 'normaalihinta' ei ole yksiselitteistä merkitystä. 'Normaalihinnaksi' voidaan hyväksyä markkinointia suorittavan elinkeinonharjoittajan itsensä aikaisemmin perimä hinta." Sama normaalihinnan käyttöä koskeva periaate on vahvistettu myös markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1989:7.

TURUN HOPEA OY:N, TURUN KULTAKULMA KY:N JA HAKULA JA POJAT AVOIMEN YHTIÖN VASTINE

Yhtiöt eivät ole poikenneet lehti-ilmoittelussaan, myymälämainoksissaan eikä missään muussakaan alalla yleisesti vallitsevasta tyylistä. Yhtiöiden mainonta ei ole poikennut kilpailijoiden mainonnasta mitenkään.

Tarkasteltaessa esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa ilmestyviä päivälehtiä ja niissä olevia kulta- ja kelloseppäalan mainoksia voidaan heti nähdä, että KA haluaa tehdä vastaajista alan ennakkotapauksen pyrkiessään puuttumaan prosentti-ilmoitteluun. Tätä käsitystä tukee myös Ilta-Sanomissa joulukuussa 1990 ollut KA:n haastattelulausunto, jossa hän totesi prosentti-ilmoittelun kulta- ja kelloseppäalan "vitsaukseksi" ja ilmoitti tekevänsä eräästä turkulaisesta ketjusta ennakkotapauksen viemällä asian markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi. Yhtiöt katsovat, mikäli niistä tehdään ns. ennakkotapaus, niin KA tulee velvoittaa valvomaan, että yhtiöille asetetut rajoitteet ulotetaan koskemaan myös kilpailijoita ja välittömästi puuttumaan asioiden kulkuun, kun aihetta ilmenee.

Yhtiöiden mainonnan sisältö ja hintojen merkintä on muutettu vuoden 1991 alusta KA:n vaatimusten mukaisiksi, joten uhkasakon määrääminen ei ole tarpeellista.

1) Kulta- ja jalometallialalla jo vuosikymmeniä jatkuneen perinteen mukaan tuotteen valmistaja/maahantuoja tai tukkuliike laatii vähittäiskaupan käyttöön ohjevähittäishinnaston. Yhtenäinen ohjevähittäishinta on silloin jokaisen vähittäisliikkeen omistajan tiedossa paikkakunnasta riippumatta. Tätä hintaa kutsutaan joko ohjevähittäishinnaksi tai normaalihinnaksi. Koska kilpailu liikkeiden välillä on kovaa, niin asiakkailta ei peritä ohjevähittäishintaa/normaalihintaa vaan ilmoitetaan, montako prosenttia em. hinnasta annetaan alennusta. Yhtiöiden kaikki alennusprosentit ja alennushinnat on laskettu maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishinnoista. Kuluttajaa ei johdeta harhaan, koska alennuksen laskentaperusteena on kussakin tapauksessa liikkeestä riippumatta sama lähtöhinta.

Yhtiöiden ilmoituksissa on selvästi ollut merkintä, mistä hinnasta mainitut prosentit lasketaan tai on laskettu (alennukset mormaalihinnoista). Ohjevähittäishinnastot/normaalihinnastot ovat liikkeissä kuluttajien nähtävissä, jolloin he voivat vakuuttautua siitä, että alennusprosentti on se, mikä ilmoituksessa on luvattu.

KA:n vaatimus siitä, että alennus pitäisi laskea sellaisesta hinnasta, jota on todistettavasti peritty jossakin vaiheessa, johtaisi siihen, että yhtiöiden pitäisi ottaa asiakkaiden nimet ja osoitteet muistiin, jotta mahdollisessa kiistatilanteessa voidaan osoittaa, mikä on ollut tuotteen hinta. Tämä johtaa kuluttajien epäyhtenäiseen kohteluun, koska samaa tuotetta myydään eri asiakkaille eri hintaan. Tällaisen menettelyn edistäminen ei voine olla KA:n tehtävä. Lisäksi syntyy kysymys, montako kappaletta täytyy myydä korkeammalla hinnalla ennen kuin hintaa voi ilmoittaa alennetuksi.

Yhtiöt ovat muuttaneet vuoden 1991 alusta mainontansa sisältöä siten, että enää ei käytetä prosentti-ilmoittelua.

2) Yhtiöiden käyttämät otsikot mainoksissa, vaikka niissä ei suoranaisesti puhuta alennusmyynnistä tai käytetä ale-sanaa, saattavat luoda kuluttajille käsityksen, että yhtiöillä olisi jatkuva alennusmyynti.

Yhtiöt ovat vuoden 1991 alusta muuttaneet mainostustaan eivätkä enää jatkossa käytä KA:n mainitsemia termejä eivätkä ylitä hakemuksessa mainittuja aikarajoituksia.

3) Jos normaalihinta olisi jokin muu kuin valmistajan tai maahantuojan ilmoittama ohjevähittäishinta esim. sellainen hinta, jota liikkeessä on aikaisemmin tuotteesta peritty, niin ongelmaksi muodostuu se, kuinka monta tuotetta täytyy pystyä osoittamaan myydyn kyseisellä hinnalla. On paljon selvempää, jos normaalihinnalla tarkoitetaan valmistajan antamaa ohjevähittäishintaa, koska se on sama ympäri valtakunnan.

Turun Sanomissa 8.5.1990 olleessa mainoksessa Chippendale pöytähopea-arkun normaalihinnaksi on ilmoitettu 27.085 markkaa. Hopea-arkkua ei ole myyty viimeisten kahden vuoden aikana 27.085 markan hinnasta vaan tuotteen normaalihinta on se, minkä valmistaja on ilmoittanut heidän ohjevähittäishinnaksi.

Yhtiöiden uudistunut mainonta tulee täyttämään KA:n vaatimuksen. Vaatimus sellaisenaan aiheuttaa liikkeenharjoittajalle kohtuuttoman todistustaakan ristiriitatilanteessa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky ja Hakula ja Pojat avoin yhtiö markkinoivat kuluttajille kulta- ja kelloalan tuotteita.

1) Yhtiöt ovat julkaisseet Turun Sanomissa 29.11.1988 4.12.1990 välisenä aikana useita kymmeniä ilmoituksia, joissa ilmoitetaan tuotteiden ja tuoteryhmien hintoja alennetuiksi käyttäen mm. prosenttialennuksia sekä vertailuhintoina yliviivattuja hintoja. Esim. ilmoituksessa 28.11.1990 ovat tekstit "HOPEINEN kynttilänjalka 199,- yliviivattu hinta 369,-, KAIKKI PÖYTÄHOPEAT -40% -60%, kaikki ORIENT rannekellot -50%, SEIKO, CITIZEN -ranne -pöytä -seinäkellot -30%, jne."

Ilmoituksissa olevat alennusprosentit on laskettu maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishinnoista. Myös yliviivatut vertailuhinnat ovat näitä ohjevähittäishintoja.

KSL 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (1977/8) todetaan 2 luvun 3 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mm. seuraavaa: "Elinkeinonharjoittaja ei saa ilmoittaa tavaran tai palveluksen hintaa alennetuksi, vaikka hyödykkeestä perittävä hinta alittaisi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hinnan, jos hän itse ei aikaisemmin ole tarjonnut samaa tavaraa tai palvelusta alennetuksi ilmoitettua hintaa korkeammalla hinnalla. Kysymykseen ei siten tule hinnan vertaaminen yleiseen hintatasoon tai ohjehintaan."

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1989:7 kieltänyt markkinoinnissa käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Vastaajat eivät ole markkinoinnissaan perineet prosenttialennuksen laskemisen perusteena ja yliviivattuina vertailuhintoina käyttämiään ohjevähittäishintoja. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

2) Yhtiöt ovat käyttäneet em. Turun Sanomissa 29.11.1988 4.12.1990 julkaistuissa ilmoituksissa prosenttialennusten ohella mm. seuraavia ilmaisuja: "TIMANTIN KOVA JOULUALE", "JOULUN LAHJATALO.... MAHTAVAA %-pyry paranee", "JOULUN LAHJATALO.... KULTAKUUME ISKI", "MAHTAVA TALVIRYSÄYS", "NYT TOSI AURINKOISEEN HINTAAN", "KUUMAT KESÄAJAN MARKKINAT", "TIMANTIN KOVA JUTTU", "ALE", "KESÄMARKKINAT", "SÄÄSTÄEN SYKSYYN.... Nyt koko varasto huippuedullisesti ULOS".

Ilmoituksia on julkaistu säännöllisin väliajoin useita kymmeniä. Esim. aikana 23.1. - 5.6.1990 ja 5.9. - 31.10.1990 niitä on ollut viikottain.

Ratkaisussa 1989:7 markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa lausutaan mm.: "Ilmoitukset antavat kuvan, että kysymys on alennusmyynnistä, jossa tuotteet myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan."

Laissa aikaisemmin olleet kausi- ja inventoimisloppuunmyyntien lukumäärää ja kestoaikaa koskevat säännökset on kumottu vuonna 1978. Alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti. Hyväksyttävään kestoaikaan voivat vaikuttaa myös olosuhteet kuten esim. kausivaihtelut. Alennusmyynnin kestoa koskevien kaavamaisten määräaikojen noudattamisen valvonta on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista. Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtäjaksoisen tai kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävää kestoaikaa ei ole perusteltua sitoa kaavamaisesti määräkuukausiin.

Vastaajien alennusmyynnin kestoajat ovat selvästi ylittäneet sekä yhtäjaksoisen että kalenterivuosittaisen alennusmyynnin hyväksyttävän kestoajan. Vastaajien markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

3) Useissa vastaajien julkaisemissa ilmoituksissa on maininta "ALENNUKSET NORMAALIHINNOISTA". Lisäksi esim. 28.11.1990 julkaistussa ilmoituksessa on ollut mm. teksti: "91-osainen aito raskas Leijona tuote Chipp. ja Romant. Pöytähopea arkku, 13 900,- norm 27 085,-".

Kaikki ilmoituksissa mainitut "normaalihinnat" ovat maahantuojan tai valmistajan ohjevähittäishintoja.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1982:6 kieltänyt käyttämästä hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yhtiön itsensä aiemmin tosiasiallisesti perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan. Ratkaisun perusteluissa on todettu mm. seuraavaa: "Käsitteellä normaalihinta ei ole yksiselitteistä merkitystä. Normaalihinnaksi voidaan hyväksyä markkinointia suorittavan elinkeinonharjoittajan itsensä aikaisemmin tosiasiallisesti perimä hinta."

Vastaajat eivät ole aikaisemmin perineet "normaalihinnaksi" ilmoittamaansa hintaa. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 2, 3 ja 7 §:n nojalla kieltää Turun Hopea Oy:tä, Turun Kultakulma Ky:tä ja Hakula ja Pojat avointa yhtiötä kutakin sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kulta- ja kelloalan tuotteiden markkinoinnissa

1) ilmoittamasta tuotteen tai tuoteryhmän hintaa alennetuksi prosenttialennuksia tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtöhintana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti aikaisemmin peritty,

2) käyttämästä ilmaisua ALE tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna, tai toistuvasti siten, että kalenterivuoden alennusmyyntiaika muodostuu pitkäaikaiseksi, ja

3) ilmoittamasta, että alennukset on laskettu normaalihinnoista, ellei normaalihinnalla tarkoiteta yrityksen itsensä aikaisemmin perimää hintaa.

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Kurri, varapuheenjohtaja, Pöyhönen, Aaltonen, Kurkinen, Mustonen, Mäkinen P., Ollikainen ja Sinda

---

[SV]

KO mot Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky och Hakula ja Pojat, öppet bolag. Svarandena hade inte i sin marknadsföring uppburit de som grund för beräkning av procentuella nedsättningar och som överstrukna jämförelsepriser använda riktminutpriserna. Marknadsföringen var vilseledande.

Den tid, som svarandenas realisationer pågått, hade klart överskridit den tid, som är acceptabel såväl för kontinuerlig realisation som för den kalenderårliga realisationstiden. Svarandena hade inte själva tidigare uppburit det som "normalpris" angivna priset. Marknadsföringen var vilseledande.

KSL_2_kap. 2_§ och 3_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky och Hakula ja Pojat, öppet bolag, med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 2, 3 och 7 § vid vite förbjudas att vid marknadsföring av guld och urbranschens produkter

1) ange att priset på en produkt eller produktgrupp har satts ner, genom att använda procentuella nedsättningar eller andra på nedsatt pris hänvisande uttryck, om det som utgångspris vid nedsättelsen har använts produktens riktminutpris eller eljest ett sådant pris, som inte i verkligheten tidigare uppburits av konsumenterna,

2) använda olika uttryck, som betyder realisation, såsom "REA", "sommarmarknad" och "vinterskräll", i en kontinuerlig kedja så att denna kedja i verkligheten innebär en oupphörlig realisationsförsäljning och att eljest använda realisationspåstående som försäljningsfrämjande medel längre tid än två månader i sträck och mera än under tre månader per kalenderår,

3) ange att prisnedsättningarna räknats från normalpriset, såvida det inte med normalpris menas det av företaget självt tidigare tillämpade priset.

Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky och Hakula ja Pojat, öppet bolag, har åtminstone från hösten 1988 genom gemensamma annonser, som införts i Turun Sanomat, marknadsfört realisationsförsäljning av guld- och urbranschens produkter på ett sådant sätt att annonserna de facto innebär en kontinuerlig realisation. Tidningsannonserna har vanligen varit införda varje vecka och de i dem nämnda till realisationsförsäljningen hörande produkterna har i stor utsträckning varit desamma från den ena försäljningsaktiviteten till det andra.

Vid den i november-december 1988 anordnade stora realisatonen, kallad "diamantens hårda julrealisation", erbjöds allt bordssilver med 40-50 % rabatt, alla guld- och diamantsmycken med 35-40 % rabatt och alla klockor med 30-50 % rabatt. För klockornas del var rabatten för märkena Citizen och Seiko 30 % och för märkena Pulsar, Ricoh och Rado 50 %.

I en i Turun Sanomat vintern 1989 införd annons angavs bl.a. priset på en tolv personers besticksserie till 13 500 mark, det överstrukna priset var 25 000 mark. Enligt annonsen hade prisnedsättningarna räknats från produkternas normalpris.

Under sommaren 1989 anordnade bolagen "heta sommartidsmarknader". I annonsen nämndes exempelvis priset på en gräddservis till 950 mark, det överstrukna priset 2 393 mark. Från januari till maj år 1990 anordnade bolagen försäljningsaktiviteter, kallade "REA". Bolagen publicerade veckoligen annonser med samma innehåll, där det angavs de produktgrupper, som såldes till nedsatt pris, och de för dem gällande nedsättningsprocenterna.

Omedelbart efter den ovan nämnda "REAn" började affärerna en "sommarmarknad" kallad realisationsförsäljning, där det bl.a. erbjöds "Watch armbandsur, nu 49,-, norm. 180,-." Från september 1990 har bolagen marknadsfört sina produkter genom att annonsera "sparande till hösten", där det angavs "Nu hela lagret ut rill toppfördelaktiga priser". Från november 1990 har det i införda tidningsannonser funnits rubriken "Julens gåvohus" och därtill nämnes däri att "%-virveln blir allt bättre".

1) Enligt KSL 2 kap. 3 § får priset på en konsumtionsnyttighet inte uppgivas vara nedsatt med ett större belopp än varmed priset faktiskt understiger det pris näringsidkaren tidigare uppburit. Som jämförelsepris får endast användas det pris, som näringsidkaren själv tidigare tillämpat. Som utgångspunkt för en prisnedsättning får inte användas exempelvis en konkurrerande näringsidkares pris, den allmänna prisnivån eller produktens riktminutpris.

Principen att näringsidkaren i sin prisnedsättningsannonsering inte får använda annat än sitt eget tidigare försäljningspris har bekräftats bl.a. i marknadsdomstolens avgörande 1982:6. I detta avgörande förbjöds det att som grund för en prisjämförelse använda ett pris, som bolaget självt inte hade i verkligheten uppburit.

Bolagen har meddelat att de tillämpar inom ädelmetellbranschen allmänt gällande tillvägagångssätt, då man beviljar rabatter på nästan alla saluförda produkter och rabatterna beräknas med utgångspunkt från den riktminutprislista, som produkternas tillverkare har utarbetat. Ur bolagens till KO adresserade svar framgår att de inte själva tidigare av konsumenterna uppburit priser enligt riktminutpriserna. Genom att använda sig av produkternas riktminutpriser som utgångspris då rabatterna beräknas förmår bolagen kontinuerligt sälja produkterna med till och med 30-60 procents rabatt. Eftersom riktminutpriserna allmänt är klart högre än produkternas verkliga försäljningspriser, betyder även höga i marknadsföringen utlovade rabatter ingalunda i praktiken att priserna är förmånliga.

Syftet med marknadsföringsreglerna i KSL är att förhindra osaklig påverkan, som riktar sig mot konsumenternas beslutsfattande samt att trygga att en vid marknadsföringen till konsumenterna lämnade informationen är tillräcklig och korrekt. En väsentlig faktor vid konsumenternas beslutsfattande och köpbeteende är produktens pris. I till konsumenterna riktad marknadsföring användes allmänt uppgifter om priser och prisförändringar, särskilt information om prisnedsättningar eller annat fördelaktigt.

Genom stadgandena i KSL 2 kap. 3 § försöker man skydda konsumenternas beslutsfattande mot olika felaktiga eller konstlade marknadsföringspåståenden beträffande priser. Konstlade prisnedsättningar, exempelvis föga procentuella rabatter, användas som ett effektivt medel för att locka konsumenterna, eftersom inköpsstället ofta väljes på grund av var konsumenten förmodar sig få den största rabatten. En konsument, som blott granskar hur stor den utlovade rabatten är, kan emellertid i verkligheten för samma eller en likvärdig produkt få betala mera än vad han i en annan butik skulla ha betalt för en normalprissatt vara. Om konsumenten inte jämför varornas verkliga priser och prisnivån affärerna emellan, är det lätt att vilseleda honom genom att utlova stora rabatter. Detta marknadsföringsmedels effekt ökas även av att den vanlige konsumenten inte så ofta köper i guld- och urbranschen. Därför är hans prismedvetenhet svag och stora rabattsatsers lockande kraft ökar.

De i bolagens tidningsannonser använda uttrycken inger konsumenterna föreställningen att de av bolagen som realisationsförsäljningar marknadsförda försäljningsaktiviteterna till sitt innehåll skulle motsvara "vanliga" realisationer, d.v.s. att affärerna skulle ha tillfälligtvis satt ner priserna. Sett ur konsumentens synpunkt är det emellertid ingalunda fråga om att han genom bolagens "realisationer" skulle kunna köpa varorna förmånligare än tidigare till de av butikerna nedsatta priserna. Bolagens prisnedsättningsannonsering, där de använda jämförelsepriserna inte grundar sig på av bolagen själva tidigare uppburna priser, är förutom att den är vilseledande, också stridande mot KSL 2 kap. 3 §.

2) Användningen i bolagens marknadsföring av olika uttryck, som avser realisationer, har varit kontinuerlig. De under år 1990 av bolagen anordnade realisationsaktiviteterna utgör i praktiken en näranog obruten kedja. Den i januari påbörjade "REA" försäljningsaktivitetan pågick till början av maj och enligt av KO insamlat material publicerade bolagen under tiden 23.1. - 3.5.1990 varje onsdag sin anons i Turun Sanomat. Annonser om den därefter kommande "sommarmarknaden" infördes på motsvarande sätt under tiden 8.5. 22.8.1990. I de rea-annonser, som följde på sommarmarknaden, använde bolagen uttrycken "sparande till hösten" och "nu hela lagret ut till toppfördelaktiga priser". Höstrealisationen började 5.9.1990 och den pågick med tidningsannonser varje vecka till slutet av oktober 1990. Annonserna om julrealisationen, som började i november, infördes av bolagen varje vecka med början 21.11.1990.

Till den grupp av varor, som omfattats av ovan nämnda realisationer, har det återkommande hört samma varor, bland annat guldkedjor och andra smycken av guld, diamantsmycken, bordsilver och klockor. I praktiken har närapå butikernas hela sortiment kontinuerligt marknadsförts med hjälp av realisationer.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1989:7 förbjudit användning av slutförsäljning, rea, lagersanering, bortslumpning, lagertömning eller andra uttryck, som betyder realisation, i en långvarig oavbruten kedja. I motiveringarna för avgörandet fastslog marknadsdomstolen bl.a. följande: "En realisation kan inte fortgå kontinuerligt eftersom de såsom nedsatta angivna priserna då övergår till att vara stadigvarande priser. En realisation kan i verkligheten pågå endast under en kortare tid."

Enligt de av KO och Handelns Centralutskott utarbetade marknadsföringsanvisningarna rörande realisationer och slutförsäljningar får realisation under ett år pågå under högst tre månader och en oavbruten realisation i högst två månader.

Genom att bestämma realisationens varaktighet har man i anvisningarna försökt åvägabringa en klar och likformig praxis. Handelns Centralutskott har rekommenderat sina medlemmar att iakttaga anvisningarna och KO har för sin del använt anvisningarna som utgångspunkt vid övervakningen av marknadsföringen. I KO:s avgörandepraxis har realisationsannonsering, som pågår klart längre än ovan angivna tid, ansetts utgöra vilseledande marknadsföring.

Realisation får inte vara en regelbunden och oavbruten försäljningfrämjande åtgränd i butiken, den skall till sin varaktighet vara begränsad och användas då man önskar att snabbt förvandla en del av butikens varusortiment till pengar. De av bolagen sedan år 1988 som realisationer marknadsförda försäljningsaktiviteterna har till sin längd varit klart längre än vad som gäller för skäligt. Bolagens marknadsföring, där konsumenterna genom upprepade prisnedsättningspåståenden ingivits den föreställningen att det vore fråga om en med realisation jämförbar, kortvarig och till prisnivån fördelaktig försäljningshändelse, har varit vilseledande och stridande mot KSL 2 kap. 2 §.

3) Bolagen använder i sina realisationsannonser uttrycket "rabatter från normalpriset". För vissa varors del har ifrågavarande som normalpris betecknade pris också angivits i bolagens tidningsannonsering. Så har exempelvis en 91-delars bordsilverkista från början av maj 1990 marknadsförts för priset 13 900 mark, då normalpriset enligt annonsen är 27 085 mark.

Bolaget anger i sin marknadsföring att de i tidningsannonserna nämnda rabatterna har beräknats från produkternas normalpris. Med normalpris har det avsetts riktminutpriset. Bolagen har inte tidigare för varorna uppburit det som normalpris nämnda priset. I markandsföringen har det ej heller preciserats vilket annat än det av butiken tidigare tillämpade priset, som avses med normalpris. Bolagen har använt begreppet "normalpris" i sin marknadsföring på ett vilseledande sätt.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1982:6 förbjudit användning av uttrycket normalpris i samband med prisjämförelser, såvida jämförelsen inte grundar sig på det pris, som bolaget självt verkligen uppburit eller såvida det inte i marknadsföringen preciseras, vad som menas med normalpris. I motiveringarna för avgörandet fastställes bl.a. att "Begreppet 'normalpris' har inte någon entydig betydelse. Som 'normalpris' kan det pris som den marknadsförande näringsidkaren själv i verkligheten tidigare har uppburit godkännas." Samma princip rörande användning av normalpris har bekräftats i marknadsdomstolens avgörande 1989:7.

TURUN HOPEA OY:S, TURUN KULTAKULMA KY:S OCH HAKULA JA POJAT ÖPPET BOLAGS BEMÖTANDE

Bolagen har inte i sin tidningsannonsering, i sina butiker eller eljest avvikit från den stil, som allmänt råder inom branschen. Bolagens reklam har inte i något som helst avseende avvikit från konkurrenternas.

Om man granskar de i exempelvis Helsingfors, Tammerfors och Åbo utkommande dagstidningarna och den däri införda annonseringen från guldsmeds- och urmakeribranschen, kan man genast se att KO önskar få ett prejudikat av svarandena, då han försöker ingripa mot procentannonseringen. Denna uppfattning stödes också av ett yttrande av KO i en intervju i Ilta-Sanomat i december 1990, där han betecknade procentannonseringen inom guldsmeds- och urmakeribranschen som ett "gissel" och förkunnade att han skulle använda sig av en affärskedja i Åbo för att få ett prejudikat genom att föra saken inför marknadsdomstolen. Bolagen anser att, för den händelse de blir föremål för ett s.k. prejudikat, det bör åläggas KO att övervaka att de bolagen ålagda begränsningarna utvidgas att avse också konkurrenterna och att genast ingripa i händelsernas utveckling, om det uppstår anledning därtill.

Innehållet i bolagens annonsering och prismärkning har ändrats från början av år 1991 enligt KO:s yrkande, varför det inte är nödvändigt att utfärda något vite.

1) Inom guldsmeds- och urmakeribranschen har enligt en tradition, som pågått i årtionden, produkternas tillverkare/importör eller grossistaffären utarbetat en riktprislista för minut affärernas bruk. Varje detaljhandlare har därför, oberoende av var han är verksam, kännedom om en enhetlig riktminutprislista. Priset i listan kallas antingen riktminutpris eller normalpris. Eftersom det råder hård konkurrens affärerna emellan, tar man inte riktminutpriset/normalpriset av kunderna utan anger hur många procents rabatt man ger på de ovan nämnda priserna. Alla bolagens rabattsatser och nedsatta priser har beräknats utgående från importörens eller tillverkarens riktminutpristlista. Konsumenten blir inte vilseledd, eftersom beräkningsgrunderna för rabatterna är desamma och utgår från samma pris vid alla tillfällen oberoende av butiken.

I bolagens annonsering har det klart angivits från vilket pris de nämnda procenten beräknas eller har räknats (prisnedsättningar från normalpriserna). Riktminutprislistorna/normalprislistorna finns i butikerna till påseende för konsumerterna, så att dessa kan förvissa sig om att rabattprocenten är den, som utlovats i annonsen.

KO:s yrkande att prisnedsättningen skulle beräknas från det pris, som bevisligen uppburits i något skede, skulle leda till att bolaget skulle anteckna kundernas namn och adresser, för att vid en eventuell tvist kunna bevisa vad som varit varans pris. Detta leder till en oenhetlig behandling av konsumenterna, eftersom samma vara säljes för olika priser till olika kunder. Att främja ett sådant förfaringssätt kan inte vara KO:s uppgift. Det uppstår därtill frågan om hur många gånger varan skall säljas till det högre priset innan man får ange att priset blivit nedsatt.

Bolagen har från början av år 1991 ändrat sin annonsering, så att den inte längre innehåller någon procent-angivelse.

2) De i bolagets annonser använda rubrikerna, ehuru det däri inte direkt talas om realisationer eller användes ordet rea, skulle kunna inge konsumenterna den uppfattningen, att det hos bolagen förekommer en kontinuerlig realisation.

Bolagen har sedan början av år 1991 förändrat sin annonsering och använder inte längre de av KO nämnda termerna och överskrider ej heller de i ansökan nämnda tidsbegränsingarna.

3) Om normalpriset skulle vara något annat än det av tillverkaren eller importören angivna riktminutpriset, exempelvis det pris, som det i butiken tidigare tagits för varan, blir det ett problem genom frågan hur många exemplar av produkten man skall kunna bevisa ha sålts till ifrågavarande pris. Det är mycket redigare om man som normalpris avser det av tillverkaren meddelade riktminutpriset, eftersom detta är detsamma i hela riket. Som normalpris för den i Turun Sanomat 8.5.1990 annonserade Chippendale bordsilverkistan har angivits 27 085 mark. Silverkistan har under de senaste två åren inte sålts för 27 085 mark utan produktens normalpris är det, som tillverkaren har angivit i sin riktminutprislista.

Bolagens förnyade reklam kommer att uppfylla KO:s fordringar. Yrkandet såsom sådant förorsakar näringsidkaren en oskälig bevisbörda vid tvister.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky och Hakula ja Pojat öpppet bolag marknadsför guldsmeds- och urmakeribranschens produkter till konsumenter.

1) Bolagen har under tiden 29.11.1988 - 4.12.1990 i Turun Sanomat låtit införa flera tiotal annonser, där det anges att priserna på varor eller varugrupper har satts ner, med användning bl.a. procentuella rabatter samt som jämförelsepriser överstrukna priser. Så fanns exempelvis i annonsen 28.11.1990 texterna "SILVERljusstake 199,- överstruket pris 369,-, ALLT BORDSILVER -40% -60%, alla ORIENT armbandsur -50%, SEIKO, CITIZEN armbands-, bords- väggklockor -30%, o.s.v."

Rabattprocenten i annonserna har beräknats från importörens eller tillverkarens riktminutprislista. Även de överstrukna jämförelsepriserna är dessa riktminutpriser.

Enligt KSL 2 kap. 3 § får priset på en konsumtionsnyttighet ej uppgivas vara nedsatt med ett större belopp än varmed priset faktiskt understiger det pris näringsidkaren tidigare uppburit.

I regeringens proposition beträffande konsumentskyddslagstiftning (1977/8) uttalas det i de stadganderelaterade motiveringarna för 2 kap. 3 § bl.a. följande: "Näringsidkare får inte uppge, att priset på vara eller tjänst är nedsatt, trots att det pris som uppbärs för nyttigheten skulle underskrida priset hos en konkurrerande näringsidkare, om han inte själv tidigare har utbjudit samma vara eller tjänst till ett högre pris än det som uppgivits vara nedsatt. Det kommer således inte i fråga att jämföra priset med den allmänna prisnivån eller med riktpris."

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1989:7 förbjudit att vid marknadsföring i annonsering i samband med prisjämförelser använda uttrycket riktminutpris eller rmp om sådant jämförelsepris, som inte i verkligheten uppbäres av konsumenterna för liknande nyttighet.

Svarandena har inte i sin marknadsföring uppburit de som grund för beräkning av procentuella nedsättningar och som överstrukna jämförelsepriser använda riktminutpriserna. Marknadsföringen har varit vilseledande.

2) Bolagen har i sina ovan nämnda i Turun Sanomat 29.11.1988 4.12.1990 publicerade annonser förutom de procentuella prisnedsättningarna använt bl.a. följande uttryck: "DIAMANTENS HÅRDA JULREALISATION", "JULENS GÅVOHUS ... DEN VÄLDIGA %-VIRVELN BLIR ALLT BÄTTRE", "JULENS GÅVOHUS ... GULDFEBERN SLOG TILL", "VÄLDIG VINTERSKRÄLL", "NU VERKLIGT SOLSKENSPRIS", "HETA SOMMARTIDSMARKNADER", "EN DIAMANTHÅRD GREJ", "REA", "SOMMARMARKNAD", "SPARANDE TILL HÖSTEN ... Nu hela lagret UT till toppfördelaktiga priser".

Annonserna har publicerats med regelbundna mellanrum i åtskilliga tiotal. Så fanns de exempelvis under tiden 23.1. 5.6.1990 och 5.9. - 31.10.1990 varje vecka.

I sitt avgörande 1989:7 har marknadsdomstolen förbjudit användning av slutförsäljning, rea, lagersanering, bortslumpning, lagertömning eller andra uttryck, som betyder realisation, i en långvarig oavbruten kedja. I motiveringarna för avgörandet uttalas bl.a.: "Annonserna ger bilden att det är fråga om realisationer, där varorna säljes till ett pris, som är förmånligare än tidigare. En realisation kan inte fortgå kontinuerligt eftersom de såsom nedsatta angivna priserna då övergår till att vara stadigvarande priser. En realisation kan i verkligheten pågå endast under en kortare tid."

De regler om säsong- och inventeringsslutförsäljningars varaktighet, som tidigare fanns i lagen, har upphört år 1978. Realisationernas acceptabla varaktighet kan i någon mån variera bransch- och produktvis. Omständigheterna, exempelvis säsongförändringar, kan också inverka på den acceptabla längden på realisationer. En övervakning av att schematiska tidsperioder rörande realisationernas varaktighet iakttages är besvärlig och oändamålsenlig. Marknadsdomstolen anser att det inte finns anledning att binda den acceptabla varaktigheten hos en kontinuerlig eller den kalenderårliga realisationstiden vid någon schematisk tidrymd.

Den tid, som svarandenas realisationer pågått, har klart överskridit den tid, som är acceptabel såväl för kontinuerlig realisation som för den kalenderårliga realisationstiden. Svarandenas marknadsföring har varit vilseledande.

3) I flera av svarandenas annonser har det nämnts att det rör sig om "RABATTER PÅ NORMALPRISET". Dessutom har det t.ex. i den 28.11.1990 införda annonsen funnits texten: "91-delars äkta tung Leijona-tillverkad Chipp. och Romant. Bordsilverkista, 13 900 ,- norm, 27 085 ,-".

Alla i annonserna nämnda "normalpriser" är importörens eller tillverkarens riktminutpriser.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1982:6 förbjudit användning i samband med prisjämförelser av uttrycket normalpris, såvida jämförelsen inte grundar sig på det pris, som bolaget självt verkligen uppburit eller såvida det inte i marknadsföringen preciseras, vad som menas med normalpris. I motiveringarna för avgörandet fastställes bl.a. att "Begreppet normalpris har inte någon entydig betydelse. Som normalpris kan det pris som den marknadsförande näringsidkaren själv i verkligheten tidigare har uppburit godkännas."

Svarandena har inte själva tidigare uppburit det som "normalpris" angivna priset. Marknadsföringen har varit vilseledande.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 2, 3 och 7 § förbjuda Turun Hopea Oy, Turun Kultakulma Ky och Hakula ja Pojat öppet bolag, vart och ett bolag vid ett vite av etthundratusen (100 000) mark att vid marknadsföring av guldsmeds- och urmakeribranschens produkter

1) ange att priserna på varan eller varugruppen har blivit nedsatta med användning av procentuella rabatter eller andra på prisnedsättning hänvisande uttryck, om det som utgångspris för beräkning av det nedsatta priset har använts varans riktminutpris eller något annat sådant pris, som inte i verkligheten har tidigare uppburits av konsumenterna,

2) använda uttrycket REA eller annat uttryck, som syftar på realisation, i en långvarig kontinuerlig kedja, eller upprepade gånger på ett sådant sätt att den tid, under vilken realisationer under ett kalenderår pågår, blir långvarig, och

3) ange att rabatterna räknats från normalpriser, såvida det inte med normalpris förstås det pris, som företaget självt tidigare tillämpat.

Förbuden skall iakttagas genast.

Yrkanden i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Kurri, viceordförande, Pöyhönen, Aaltonen, Kurkinen, Mustonen, Mäkinen P., Ollikainen och Sinda.