Consumer Credit Act prevails over Consumer Credit Act provisions in early repayment scenarios. Court orders penalty for unfair calculation methods.

KA vastaan Asiakasrahoitus Oy (yhtiö). Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä osamaksukaupassa oli kysymys KSL:n 7 luvussa säännellystä kulutusluottosopimuksesta. KSL:n 7 luvun 3 §:n mukaan luotonantajana olevaan elinkeinonharjoittajaan rinnastetaan KSL:n 7 luvun säännöksiä sovellettaessa se, jolle kulutusluottosopimuksesta johtuvat luontonantajan oikeudet ovat siirtyneet. Rahoittaessaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä osamaksusopimuksia sekä huolehtiessaan osamaksuerien perinnästä yhtiö toimi kuluttajiin nähden KSL:n 7 luvussa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Yhtiön väite siitä, että se ei ollut oikea vastaaja asiassa, hylättiin.

Yhtiön rahoittamiin kulutusluottoihin sisältyi osamaksulisä, joka perittiin kunkin osamaksuerän yhteydessä. Kun kuluttaja maksoi osamaksuvelan ennenaikaisesti, yhtiö luki osamaksukauppalain 3 §:n 2 kohdan mukaisesti myyjän saatavaan erääntymättömistä osamaksueristä niin suuren osan kuin käteishinta oli osamaksuhinnasta. Käyttämättä jäävään luottoaikaan kohdistuvia osamaksulisiä ei siten kokonaan luettu kuluttajan hyväksi.

KSL:n 7 luvun 12 §:n 2 mom:n mukaan on, kun kuluttaja maksaa luoton ennenaikaisesti, jäljellä olevasta luotonantajan saatavasta vähennettävä se osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Osamaksukauppalain 3 §:ään perustuva laskentatapa on kuluttajalle epäedullisempi kuin KSL:n 7 luvun 12 §:n mukainen laskentatapa silloin, kun kuluttaja on suorittanut käteiserän.

Yhtiö oli kuluttajan maksaessa ennenaikaisesti osamaksuvelkansa jättänyt vähentämättä osan käyttämättä jäävään luottoaikaan kohdistuvista osamaksulisistä. Menettely oli KSL:n kulutusluottosuhdetta koskevien säännösten vastaista ja kuluttajien kannalta kohtuutonta.

KSL_3_luku_1_§ ja 7_luku_12_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut kuluttajansuojalain (KSL) 7 luvun 10, 12 ja 23 §:n sekä 3 luvun 2 §:n nojalla, että markkinatuomioistuin (MT) kieltää Asiakasrahoitus Oy:tä sakon uhalla kuluttajien kanssa tehtävissä osamaksusopimuksissa soveltamasta velan ennenaikaisen suorittamisen yhteydessä käytännön sopimusehtoa, jonka mukaan markkamääräistä luottokustannuserää, kuten osamaksulisää, joka on määrätty maksettavaksi jokaisen osamaksun yhteydessä markkamääräisesti määriteltynä suorituksena, käsitellään osamaksukauppalain 3 ja 5 §:n mukaisesti tai muulla tavalla joka johtaa kuluttajan kannalta epäedullisempaan lopputulokseen kuin kuluttajansuojalain 7 luvun 12 §:n soveltaminen.

Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä osamaksukaupoissa KSL:n 7 luvun säännökset syrjäyttävät myydyn esineen takaisinoton yhteydessä suoritettavan tilityksen ja velan ennenaikaisen suorittamisen osalta osamaksukaupasta annetut säännökset. Osamaksukauppalain 3 ja 5 §:iin on tästä otettu nimenomaiset säännökset. Tästä huolimatta osamaksukauppaa rahoittavat eri rahoitusyhtiöt soveltavat edelleen osamaksukauppalain säännöksiä. Tämä on käytännössä ilmennyt useasta kuluttajavalituslautakuntaan tehdystä valituksesta, jotka ovat koskeneet kuluttajan ennenaikaista suoritusta.

KSL:n 7 luvun eräänä keskeisenä tavoitteena on kuluttajan oikeusturvan vahvistaminen erilaisissa kulutusluottosopimuksissa. Osamaksukauppa on ollut jo ennen KSL:n 7 luvun voimaantuloa luottomuoto, johon on liittynyt erityisen tarkasti säänneltyjä ja yksityiskohtaisia muotomääräyksiä, joita valvomaan on asetettu erityiset valvontaelimet. KSL:n 7 luvun esitöiden mukaan pyritään lailla luomaan yhtenäinen, kaikki kulutusluottotilanteet kattava säännöstö luottoasioissa, joissa kuluttajan voidaan katsoa olevan erityisen suojauksen tarpeessa. Samassa yhteydessä esityksessä on lisäksi pyritty korjaamaan eräitä osamaksukauppakäytännössä ilmenneitä epäkohtia ja edelleen vahvistamaan kuluttajan asemaa nykyisestä myös osamaksukauppasuhteessa (HE 1985/88 s. 6).

KSL:n 7 luvun 23 §:n mukaan luottosuhdetta koskevia säännöksiä rikkovaa elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta taikka uudistamasta lain vastaista menettelyä, jos tämä on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei kysymyksessä ole kirjoitetun sopimusehdon kohtuuttomuus, vaan pakottavien normien syrjäyttäminen käytännön sopimusehdon kautta. MT on ratkaisuissaan 1982:21, KA/Nastolan Sähkö Oy ja 1984:12, KA/Kansallis-Osake-Pankki kieltänyt em. elinkeinonharjoittajia käyttämästä kohtuuttomia sopimusehtoja, jotka eivät perustuneet erikseen tehtyihin kirjallisiin sopimusehtoihin. Ratkaisussaan 1985:13 KA/Ab Novendor Oy MT kielsi yhtiötä noudattamasta pakottavan (KSL 6 luku 6 §) lain säännöksen vastaista sopimusehtokäytäntöä. Perusteluissaan MT totesi mm., että yhtiön yksipuolisesti soveltama, pakottavan lainsäännöksen vastainen käytäntö on KSL:n 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto. Sama pätee luonnollisesti myös käytännön sopimusehtoon, jolla syrjäytetään ennenaikaisen velanmaksun yhteydessä suoritettavan velan suuruutta koskevat normit.

Koska rahoitusyhtiöt soveltavat nyt kysymyksessä olevaa käytännön sopimusehtoa kaikissa niissä tapauksissa joissa velallinen suorittaa velkansa ennenaikaisesti eli myös tilanteissa, joissa kuluttaja vapaaehtoisesti suorittaa velkansa ennenaikaisesti, ja suostuvat oikaisemaan menettelyään vain kuluttajavalituslautakunnan suositusten tai KA:n avustuspäätösten nojalla, voidaan katsoa, että asialla on suuri merkitys kuluttajansuojan toteutumisen kannalta. Asian merkitystä lisää luonnollisesti, että samaa käytäntöä sovelletaan tavaran takaisinottotilanteissa, jolloin kuluttaja on pakkotilanteessa.

Lainvastainen menettely on myös omiaan johtamaan siihen, että kuluttajien halukkuus vapaaehtoisiin ennenaikaisiin suorituksiin vähenee. Tätä ei voi pitää kuluttajapoliittisesti onnistuneena suuntauksena.

KSL:n 7 luvun säännökset syrjäyttävät siis osamaksukaupasta annetun lain säännökset aikaisemmin mainituilta osin. Tätä koskevat erityiset viittaussäännökset on sisällytetty lain voimaansaattamisen yhteydessä uudistettuun osamaksukauppalakiin. Osamaksukauppalain 3 §:n 4 momentin mukaan tilitys elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä osamaksukaupassa on aina suoritettava KSL:n 7 luvun 17 §:n mukaisesti (386/1986). Osamaksukauppalain 5 §:n 4 momentin mukaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä osamaksukaupassa on sovellettava 3 §:n laskentaohjeen sijasta KSL:n 7 luvun 12 ja 17 §:ien säännöksiä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön osamaksukaupan lomakkeista ja hintailmoittelusta annetun päätöksen 1 §:n 8 kohdan mukaan sopimuksessa on oltava maininta siitä, että "ostajalla on oikeus suorittaa maksunsa myös sovittua aikaisemmin ja että myyjän saatava on tällöin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä kaupassa laskettava kuluttajansuojalain 7 luvun 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja elinkeinonharjoittajien välisessä kaupassa osamaksukaupasta annetun lain 3 §:ssä ja 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla."

Näin ollen voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvät selkeät ja yksiselitteiset ohjeet siitä, mitä säännöksiä elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä osamaksukaupassa sovelletaan tilitystä suoritettaessa.

KSL:n 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan kuluttajan maksaessa kulutusluoton ennenaikaisesti luotonantajan saatava lasketaan siten, että jäljellä olevasta luotonantajan saatavasta vähennetään se osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Tätä säännöstä sovelletaan sekä osamaksukauppoihin että muihin kertaluottoihin.

KSL:n 7 luvun 12 §:n tilityssäännös poikkeaa siten osamaksukauppalain 3 §:n laskentaohjetta koskevasta ns. reduktiosäännöstä. Osamaksukauppalain 3 §:n mukaan lasketaan käteishinnan ja sovitun osamaksuhinnan suuruussuhdetta osoittava luku, joka saadaan jakamalla käteishinta osamaksuhinnalla. Tätä säännöstä sovelletaan edelleen kahden elinkeinonharjoittajan välisessä osamaksukaupassa.

KSL:n 7 luvun 12 §:n perustelujen mukaan (HE 1985/88, s. 29) kuluttajan ei tarvitse maksaa luottokustannuksia, jotka kohdistuvat käyttämättä jäävään luottoaikaan. Luottokustannukset voivat kohdistua käyttämättä jäävään luottoaikaan kahdella eri tavalla. Ne ovat joko sidottuja jäljellä olevan velan määrään, kuten korko, tai käyttämättä jäävänä luottoaikana tapahtuvien suoritusten lukumäärään, kuten käsittelymaksut. Kun säännöksen mukaista laskentatapaa sovelletaan markkamääräiseen kustannuserään, jota on sovittu maksettavaksi markkamääräisesti määriteltyinä maksuerinä ja kustannus täten kohdistuu koko luottoaikaan maksukertojen suhteessa, säännöksen mukainen laskutapa johtaa kuluttajan kannalta selvästi edullisempaan lopputulokseen kuin rahoitusyhtiöiden edelleen soveltama ns. reduktiosäännön mukainen laskentatapa.

Kulutusluottosäännösten esitöistä ilmenee, että tämä on ollut myös lainsäätäjän tarkoituksena. KSL:n 7 luvun 12 §:n säännöksen mukaan kaikkia luottokustannuksia on arvioitava yhteneväisesti. On selvää, ettei KSL:n tilitystä koskeva säännös estä osapuolia sopimasta, että luottokustannus joka kohdistuu luottoajan tiettyyn osaan, maksetaan esim. tasaerin luottosuhteen koko kestoaikana. Tästä on kuitenkin otettava selkeä maininta itse kirjoitettuun osamaksukauppasopimukseen. Muussa tapauksessa markkamääräisesti maksettaviksi sovittujen kustannuserien on katsottava kohdistuvan siihen ajanjaksoon, johon maksusuoritus ajoittuu. Jollei näin tulkittaisi tehtyjä sopimuksia, menettäisi KSL:n 7 luvun 10 §:n 3 momentin säännös kokonaan merkityksensä.

Osamaksukauppalain 1 a §:n mukaan myyjällä ei ole oikeutta vaatia ostajalta erikseen maksettavaa korkoa, hyvitystä tai korvausta, mikäli sen markkamäärää ja perustetta ei ole ilmoitettu säädetyllä lomakkeella tehdyssä sopimuksessa. Tämäkin ostajan (kuluttajan) suojaksi säädetty turvalauseke menettää merkityksensä, kun yhtiö soveltaa käytännössä sellaista menettelyä josta ei ole mainintaa sopimuksessa.

Yhtiö ei voi voimassa olevien säännösten puitteissa soveltaa markkamääräisesti määriteltyihin luottokustannuseriin laskentatapaa, joka perustuu alenevalle pääomalle suhteutettuun kaavaan, jollei tästä ole nimenomaista ehtoa sopimuksessa.

Osamaksulisällä katetaan osamaksukaupan rahoitustaulukkojen mukaan mm. seuraavia eriä: liikevaihtovero rahoituskustannuksista, osamaksusopimusten hoitokustannukset, lomakkeet, kirjauskustannukset, osamaksukaupan valvontakustannukset, vakuutusturvan ylläpidosta aiheutuneet kustannukset, luottotiedustelu- ja perintäkustannukset, luottotappiokustannukset ja limiittitakauskustannukset. Jo aiemmin reduktiosäännön mukaan myyjän kulujen ja vahingonvaaran vähentyminen huomioitiin osamaksulisän määrässä tilitystä suoritettaessa. Luettelonkin perusteella suurin osa kustannuksista kohdistuu koko luottoaikaan.

Osamaksulisä merkitään nyt kysymyksessä olevissa tapauksissa sopimukseen markkamääräisenä, yhtenä summana. Kun se peritään markkamääräisin erin, sitä ei voida myöskään pitää korkoon verrattavissa olevana luottokustannuksena, koska sopimuksesta ei ilmene, että se maksetaan tiettyyn määräprosenttiin perustuen alenevana kullekin jäännöserälle, kuten korko.

Koska osamaksulisä on sovittu maksettavaksi markkamääräisenä, kunkin lyhennyserän yhteydessä, eikä sen määräytymisen perustetta ole sovittu erikseen, on katsottava, että osamaksulisät kohdistuvat luottoaikaan niiden suorittamisajankohtien mukaisesti ja ne on myös sillä tavalla huomioitava tilityksessä. Markkamääräisesti perittäväksi sovittu osamaksulisä on näin ollen rinnastettava 7 luvun 12 §:n perusteluissa esimerkkinä mainittuun käsittelymaksuun, joka on jaettu kullekin maksuerälle erikseen. Kun kuluttaja maksaa luoton ennenaikaisesti, on luotonantajan saatavasta vähennettävä se maksuerien lukumäärän osoittama määrä osamaksulisästä, joka ajallisesti kohdistuu käyttämättä olevaan luottoaikaan.

Edellä olevan perusteella rahoitusyhtiöiden nykyistä osamaksulisää koskevaa tilityskäytäntöä on pidettävä KSL:n 7 luvun 10, 12 ja 17 §:ien vastaisena kuluttajan kannalta kohtuuttomana sekä saman luvun 23 §:n perusteella kiellettynä, lain soveltamista koskevana käytännön sopimusehtona.

ASIAKASRAHOITUS OY:N VASTINE

Asiakasrahoitus Oy on vaatinut, että hakemus jätetään tutkittavaksi ottamatta, koska rahoitusyhtiö on asiassa väärä vastaaja ja koska hakemus koskee lain tulkintaa, joka markkinatuomioistuimesta annetun lain mukaan ei kuulu MT:lle vaan yleiselle alioikeudelle. Siltä varalta, että hakemus tutkitaan, yhtiö on vaatinut, että se hylätään.

Osamaksukaupan rahoitus Suomessa on myynnin rahoitusta, jossa elinkeinonharjoittajalle-kauppiaalle myönnetään luottoa hänen tekemiään osamaksusopimuksia vastaan. Rahoitus voi tapahtua joko diskonttaus- tai luototuspohjalta. Kummassakin tapauksessa kauppias siirtää tekemänsä osamaksusopimuksen saamansa luoton vakuudeksi. Siirtäessään sopimuksen rahoitusyhtiölle pidättää kauppias itsellään osan sopimukseen liittyvistä oikeuksista, mm. omistusoikeuden. Rahoitusyhtiölle siirtyy osamaksukauppalain mukainen takaisinotto-oikeus maksulaiminlyöntitapauksissa. Lisäksi kauppias sitoutuu lunastamaan koko sopimuksen tai osan siitä takaisin, jos ostaja ei täytä maksuvelvollisuuttaan. Luottoriski on kauppiaalla.

Sopimus voi olla vakuutena riippumatta siitä, onko sopimuksessa peritty korkoa tai muita luottokustannuksia. Rahoitusyhtiön kannalta tärkein ehto on ostajan maksusitoumus sopimuksessa mainitusta velasta.

Luottokustannuksilla katetaan kauppiaan eli myyjän kulut, joista yksi on rahoitusyhtiön perimä rahoituskorko. Hyvityksen maksuvelvollisuus on pääsääntöisesti kauppiaalla. Tämän on myös kuluttajavalituslautakunta ainakin päätöksessään DNro 88/33/2219 hyväksynyt. Jos rahoitusyhtiö hoitaa hyvityksen myyjän puolesta, veloittaa se hyvityksen myyjältä. Jos myyjä on konkurssissa, hyvitysmäärä veloitetaan muusta vakuudesta, kuten sulkutililtä tai muusta vakuudesta.

Osamaksukaupan rahoituksen alkaessa Suomessa 1959 hyvityksen suorittivat myyjät aina itse. Hyvityksen maksaminen ostajalle oli sekavaa. Uuden osamaksukauppalain tullessa 1966 voimaan, jatkui sama käytäntö. Tämä aiheutti silloisille rahoitusyhtiöille ylimääräistä työtä näiden selvittäessä ostajien ja myyjien välejä. Rahoitusyhtiöt pyysivät 1970-luvun alussa asiakkailtaan eli myyjiltä valtuuden maksaa hyvityksen suoraan ostajille myyjien puolesta. Tänä päivänä tämä valtuus on kaikilta myyjiltä, mutta eräät myyjät haluavat hoitaa hyvityksen edelleen itse joissain tapauksissa. Hyvityksen maksaminen osamaksulisästä tapahtuu rahoitusyhtiön toimesta silloin kun myyjä sen haluaa, mutta rahat hyvitykseen tulevat aina myyjältä.

Rahoituksessa käytettävät osamaksusopimukset ovat pääsääntöisesti kaupan järjestöjen laatimia ja KA:n tarkastamia. Rahoitusyhtiöillä on harvoin omia osamaksusopimuksia. Omienkin sopimusten pohjana on kaupan järjestöjen em. sopimukset. Rahoitusyhtiöt eivät käytä siten omia sopimusehtoja.

KSL:n 7 luvun 3 §:n soveltaminen rahoitusyhtiöihin tuskin tulee kysymykseen, koska vakuudeksi siirretyn osamaksusopimuksen ehdot eivät kaikki siirry rahoitusyhtiölle. Rahoitusyhtiö ei edellä kerrotuilla perusteilla ole oikea vastaaja, koska se suorittaa hyvityksen valtuutuksen perusteella myyjän puolesta vakuutena olevasta sopimuksesta. Kyse ei ole KSL:n 3 luvun mukaisesta sopimusten sääntelystä.

KSL:n valmistelun aikana rahoitusyhtiöt lukuisissa lausunnoissaan kiinnittivät huomiota valmisteltavana olleen lain hyvityssäännösten epämääräisyyteen. Samalla tuotiin esille myös osamaksukauppalain hyvityssäännöstö, joka eräissä tapauksissa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen ostajan kannalta. Kumpaankaan hyvitysproblematiikkaan ei laissa tullut korjausta. Osamaksukauppalain hyvityssäännökset pysyivät ennallaan ja KSL:ssa ei hyvityksen laskutavasta puhuta mitään. KA:n kanssa on pyritty neuvottelemaan kaikille osapuolille kohtuullisen hyvityssäännöstön aikaansaamisesta, mutta ilman tulosta. Hakemuksessa esitetty laskentatapa perustuu KA:n tulkintaan, kuten hakemuksessa useaan otteeseen todetaan. Tätä tulkintaa ei edes kuluttajavalituslautakunta ole hyväksynyt yksimielisesti, kuten hakemukseen liitetystä lautakunnan päätöksestä voidaan todeta. Samanlaisia äänestyspäätöksiä on muitakin. KA:n hakemuksessa esittämän kannanoton mukaisesti kysymys on laintulkinnasta, josta KA ja rahoitusyhtiöt ovat eri mieltä.

KSL:n 7 luvun 12 §:n nojalla kuluttajalle tulee palauttaa se osa luottokustannuksista, joka ei kohdistu käytettyyn luottoaikaan. Lain perusteluissa nimenomaisesti todetaan, että säännöksen sisältö vastaa sitä, mitä on säädetty osamaksukauppalain ao. pykälässä. Kuluttajavalituslautakunnan äänestyksessä vähemmistöön jääneet jäsenet ovat kannanoton hyväksyneet toteamalla, että osamaksulisän hyvityksessä tulee käyttää osamaksukauppalain hyvityssäännöstöä.

KSL:n 7 luvun 12 §:n mukaan tulee palauttaa luottoaikaan kohdistumattomat luottokustannukset. Saman lain 7 luvun 2 §:n mukaan luottokustannuksia ovat sellaisten korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärä, jotka kuluttajan on luottosuhteen johdosta maksettava.

Eräissä lainvoimaisissa viranomaisen suorittamissa myydyn esineen osamaksukauppalain mukaisissa takaisinotoissa ja tilityksissä on määrätty kauppias palauttamaan jopa vakuutusyhtiölle maksetut vakuutusmaksut. Myös tästä ilmenee, että tulkinnassa myös ulosottoviranomaisten taholla on ongelmia.

Hakemus koskee siis lain tulkintakysymystä, kuten KA:kin hakemuksessaan toteaa. MT:n tulisi jättää myös tästä syystä hakemus tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomana.

Siltä varalta, että MT tutkii KA:n vaatimukset, yhtiö on kertonyt seuraavaa:

Hakemus koskee kauppiaan maksettavaksi tulevia hyvityksiä. Tämän vuoksi asiassa tulisi kuulla myös kauppiaita tai ainakin kaupan keskusjärjestöjä.

Hakemus tulisi hylätä, koska se perustuu yksipuoliseen lain tulkintaan. Osamaksukauppalaissa on yksiselitteinen laskukaava. KSL:n 7 luvussa ei ole osamaksulisän hyvityslaskutavasta mitään mainintaa. Lain perustelujen mukaan KSL:n 7 luvun hyvityssäännöstön sisältö vastaa sitä, mitä on säädetty osamaksukauppalain ao. pykälässä. Perusteluissa on kylläkin mainittu, miten hyvitystä voidaan käsitellä, joista hakemuksessa on päädytty perustelujen toiseen esimerkkiin.

KA:n tulkinta johtaa aina kauppiaan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämä käy ilmi laskelmista, joissa sama ostajan velka on laskettu eri laskutavoilla. Rahoitusyhtiöiden kannalta kahden hyvityssäännöstön käyttäminen merkitsee kahden eri hyvityslaskentatavan rakentamista sopimusten hoitojärjestelmiin. Toinen laskentatapa perustuisi osamaksukauppalain säännöksiin, mutta toinen viranomaisen tulkintaan, joka tulkinta voi muuttua. Näiden laskentatapojen välimaastoon jää joukko sopimuksia, joista rahoitusyhtiöt eivät tiedä kummalla tavalla hyvitys tulisi laskea.

Koska rahoitusyhtiöt ovat antaneet laskenta-apua kauppiaille vapaaehtoisesti ja ovat toimineet kauppiaiden valtuutuksen nojalla, ovat rahoitusyhtiöt valmiit luopumaan laskenta-avun antamisesta siihen saakka, kunnes lopulliset, kaikkia sitovat hyvityssäännökset osamaksulisän osalta on vahvistettu.

Lisäksi on syytä todeta, että eri kaupan järjestöt ovat kääntyneet oikeusministeriön puoleen yhtenäisen ja oikeudenmukaisen hyvityssäännöstön aikaansaamiseksi. Oikeusministeriön kannanottoa ei ole vielä saatu.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

MT toteaa, että Asiakasrahoitus Oy on esittänyt, että se ei ole asiassa oikea vastaaja ja esittänyt perusteluinaan seuraavaa. Kysymys on kauppiaan ja kuluttajan välisestä asiasta. Kauppias ainoastaan siirtää tekemänsä osamaksusopimuksen saamansa rahoitusluoton vakuudeksi. Rahoittaja suorittaa ostajalle tulevan hyvityksen valtuutuksen perusteella myyjän puolesta vakuutena olevasta sopimuksesta. Kysymys on siis kauppiaan maksettavaksi tulevasta hyvityksestä. Kysymys on myös sellaisesta laintulkinnasta, joka kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Asiakasrahoitus Oy rahoittaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välistä kulutushyödykkeiden osamaksukauppaa. Yhtiö maksaa myyjälle osamaksusopimuksen mukaan ostajan velaksi jääneen määrän vähennettynä rahoituskorolla. Myyjän ja rahoittajan välisen sopimuksen mukaisesti myyjä siirtää osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen rahoittajalle. Rahoittaja ilmoittaa saatavan siirrosta kuluttajalle ja perii rahoitetun osamaksusopimuksen maksuerät kuluttajalta. Jos kuluttaja maksaa luoton ennenaikaisesti, rahoittaja laskee maksettavan määrän.

Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä osamaksukaupassa on kysymys KSL:n 7 luvussa säännellystä kulutusluottosopimuksesta. KSL:n 7 luvun 3 §:n mukaan luotonantajana olevaan elinkeinonharjoittajaan rinnastetaan KSL:n 7 luvun säännöksiä sovellettaessa se, jolle kulutusluottosopimuksesta johtuvat luotonantajan oikeudet ovat siirtyneet.

MT katsoo, että rahoittaessaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä osamaksusopimuksia sekä huolehtiessaan osamaksuerien perinnästä Asiakasrahoitus Oy toimii kuluttajiin nähden KSL:n 7 luvussa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Sen vuoksi MT hylkää Asiakasrahoitus Oy:n väitteen, että se ei ole oikea vastaaja asiassa.

KSL:n 7 luvun 23 §:n ja 3 luvun 3 §:n nojalla kulutusluottosuhdetta koskevien säännösten noudattamisen arviointi ja kohtuuttoman menettelyn kieltäminen kuuluu MT:lle.

Asiakasrahoitus Oy:n rahoittamiin po. kulutusluottoihin sisältyy osamaksulisä, joka peritään kunkin osamaksuerän yhteydessä. Kun kuluttaja maksaa osamaksuvelan ennenaikaisesti, Asiakasrahoitus Oy lukee osamaksukauppalain 3 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti myyjän saatavaan erääntymättömistä osamaksueristä niin suuren osan kuin käteishinta on osamaksuhinnasta. Käyttämättä jäävään luottoaikaan kohdistuvia osamaksulisiä ei siten kokonaan lueta kuluttajan hyväksi.

KSL:n kulutusluottoja koskevat 7 luvun säännökset tulivat voimaan 1.1.1988. Samanaikaisesti muutetun osamaksukauppalain 5 §:n 4 momentin mukaan kun kuluttaja maksaa luoton ennenaikaisesti, myyjän saatavan laskemisessa on noudatettava KSL:n 7 luvun 12 §:n ja 17 §:n säännöksiä.

KSL:n 7 luvun 2 §:n mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan sellaisten korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää, jotka kuluttajan on kulutusluottosuhteen johdosta maksettava.

Osamaksulisä merkitään sopimukseen markkamääräisenä yhtenä summana. Osamaksulisää maksetaan kunkin lyhennyserän yhteydessä. Osamaksulisällä katetaan muun muassa osamaksusopimusten hoitokustannukset, kirjauskustannukset, vakuutusturvan ylläpidosta aiheutuneet kustannukset, luottotiedustelu- ja perintäkustannukset ja luottotappiokustannukset. Suuri osa näistä kustannuksista syntyy osamaksusopimuksen voimassaoloaikana.

KSL:n 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan on, kun kuluttaja maksaa luoton ennenaikaisesti, jäljellä olevasta luotonantajan saatavasta vähennettävä se osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Osamaksukauppalain 3 §:ään perustuva laskentatapa on kuluttajalle epäedullisempi kuin KSL:n 7 luvun 12 §:n mukainen laskentatapa silloin, kun kuluttaja on suorittanut käteiserän.

Asiakasrahoitus Oy on kuluttajan maksaessa ennenaikaisesti osamaksuvelkansa jättänyt vähentämättä osan käyttämättä jäävään luottoaikaan kohdistuvista osamaksulisistä. Menettely on KSL:n kulutusluottosuhdetta koskevien säännösten vastaista ja kuluttajien kannalta kohtuutonta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 3 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 3, 12 ja 23 §:n nojalla oikeaksi 200 000 markan sakon uhalla kieltää Asiakasrahoitus Oy:tä kuluttajien kanssa tehtävissä osamaksusopimuksissa, osamaksuvelan ennenaikaisen suorittamisen yhteydessä, perimästä käyttämättä jäävältä luottoajalta markkamääräistä luottokustannuserää kuten osamaksulisää, joka on määrätty maksettavaksi jokaisen osamaksun yhteydessä markkamääräisesti määriteltynä suorituksena, osamaksukauppalain 3 ja 5 §:n mukaisesti tai muulla tavalla, joka johtaa kuluttajan kannalta epäedullisempaan lopputulokseen kuin KSL:n 7 luvun 12 §:n soveltaminen.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Martiskainen ja Pohtola