Market Court bans misleading insulation claims and requires health warnings under unfair competition law.

A. Ahlström Osakeyhtiö vastaan Ekovilla Oy. Vastaajan markkinoinnissaan käyttämä ilmaisu "höyrynsuluton" saattoi olla muille kuin alan ammattimiehille vaikeasti ymmärrettävä. Siitä huolimatta, että ilmaisun voitiin katsoa viittaavan käytännössä nimenomaan ilman muovikalvoa tehtyyn rakenteeseen, mainitun ilmaisun saatettiin ymmärtää tarkoittavan muutakin.

Vastaaja oli käyttänyt markkinoinnissaan ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Vastaaja oli samassa yhteydessä viitannut rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen. Vastaaja ei ollut näyttänyt, että ilman muovikalvoa tehdyt rakenteet olisivat käytännössä hengittävämpiä ja terveellisempiä kuin muovikalvon avulla tehdyt rakenteet. Vastaaja oli markkinoinnissaan menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

Selluloosaeristeestä irtosi asennusvaiheessa boorihappoa ja booraksia sisältävää pölyä, joka saattoi ärsyttää ihmisen hengityselimiä. Eristeen asentajan tuli tästä syystä käyttää asennuksen aikana hengityssuojaimia. Jättämällä antamatta omatoimisesti asentaville selluloosaeristeen ostajille viimeistään ostotilanteessa kehotusta käyttää hengityssuojainta eristettä asennettaessa vastaaja oli menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaajan markkinoimalla selluloosaeristeellä oli markkinointihetkellä ollut hieman parempi lämmöneristyskyky kuin kilpailevilla puhallettavilla lämmöneristeillä. Mainitun paremmuutta koskevan yleisen ilmaisun voitiin kuitenkin ymmärtää tarkoittavan kilpailijoihin verrattuna paremmuutta muissakin suhteissa. Vastaaja ei ollut näyttänyt, että sen markkinoima selluloosaeriste olisi yleisesti paras markkinoilla olevista puhallettavista lämmöneristeistä. Vastaaja oli käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua "puhallettavista lämmöneristeistä paras" menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL_1_§ ja 6_§

A. AHLSTRÖM OSAKEYHTIÖN VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että Ekovilla Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta selluvillaeristettä

1. viittaamalla höyrynsuluttomuuteen, hengittävään rakenteeseen ja näiden terveellisyyteen tai käyttämästä muuta niihin rinnastettavaa ilmaisua;

2. tasaisena ja tiiviinä eristeenä tai käyttämästä muuta vastaavaa ilmaisua;

3. mainitsematta selluvillaan sisältyvien kemikaalien mahdollisista haittavaikutuksista ja antamatta sellaisia varoitusmerkintöjä, joita käyttäjät voisivat kohtuudella edellyttää;

4. "luonnollisena lämmöneristeenä" tai käyttämästä muuta luonnollisuuteen tai luonnontuotteeseeen viittaavaa ilmaisua;

5. itsepuhallettavana eristeenä;

6. parhaimpana puhallusvillana tai käyttämästä vastaavaa ilmaisua;

7. väittämästä, että n. 11 % vähemmällä selluvillamäärällä saavutetaan sama eristyskyky kuin muilla puhalluseristeillä tai käyttämästä muuta vastaavaa ilmaisua sekä siinä yhteydessä viittaamasta rahojen säästämiseen ilman asianmukaista hintavertailua;

8. väittämästä, että selluvilla on ainoa eriste, jolla saavutetaan B 30:n osastoiva rakenne yläpohjassa, tai käyttämästä muuta vastaavaa ilmaisua;

9. asiattomasti ilmoittamasta lämmöneristeiden ilmanläpäisevyysarvoja sellaisten muiden eristearvojen yhteydessä, joita laskettaessa on jo huomioitu eristeen ilmanläpäisevyysarvo taikka muutoin asiattomalla tavalla esittämästä eristeiden eri ilmanläpäisyominaisuuksia.

Hakija on myös vaatinut, että Ekovilla Oy velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 120 000 markalla 16 %:n vuotuisine korkoineen päätöspäivästä lukien.

Ekovilla Oy on markkinointiyhtiö, jonka tehtävänä on hoitaa selluvillan valtakunnallinen markkinointi, kuten esim. suoramarkkinointi. Ekovilla Oy on siten vastuussa kaikesta selluvillan valtakunnallisesta ja paikallisesta markkinoinnista.

1. Selluvillaa, joka on valmistettu rouhitusta jätepaperista lähinnä sanomalehdistä - markkinoidaan mm. väittämällä, että se mahdollistaa höyrynsuluttomat rakenteet. Selluvillaa koskevassa tyyppihyväksyntäpäätöksessä edellytetään kuitenkin, että eristyksen alapuoli on kiinni tiiviissä pinnassa. Tiiviillä pinnalla tarkoitetaan juuri höyrynsulkua. Viittaamalla höyrynsuluttomaan rakenteeseen ja vastaaviin ilmaisuihin esim. hengittävään rakenteeseen, Ekovilla Oy johtaa markkinoinnissaan kuluttajia ja muuta ostajakuntaa harhaan tyyppihyväksynnän osalta.

Höyrynsuluton rakenne sallii sekä sisäilmassa olevan kosteuden että ilmassa olevien epäpuhtauksien imeytymisen eristeeseen. Epäpuhtaudet ja kosteus voivat aiheuttaa esimerkiksi sienikasvustoa, joka saattaa lahottaa rakenteita. Vaikka selluvillassa onkin erilaisia kemikaaleja tarkoituksena estää sienikasvustoa, niin kemikaalit ajan mittaan "huuhtoutuvat" pinta-alueilta eristeeseen, minkä vuoksi kemikaalien teho heikkenee, josta on seurauksena sienikasvuston lisääntyminen pitkällä tähtäimellä. Ilman epäpuhtaudet, jotka ilman höyrynsulkua imeytyvät eristeeseen, saattavat myös olla osatekijänä metallien ym. korroosioilmiössä. Höyrynsulutonta rakennetta väitetään harhaanjohtavasti myös muita terveellisemmäksi.

2. Ekovilla Oy väittää markkinoinnissaan, että "selluvilla tunkeutuu puhallettaessa pienimpiinkin koloihin ja rakoihin muodostaen tasaisen, tiiviin eristeen". Väite ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin selluvillaa joudutaan puhaltamaan useamman kerran, koska se painuu kasaan suhteellisen nopeasti. Toiseksi selluvilla ei ole kimmoisaa, mikä painuman yhteydessä aiheuttaa rakoilua etenkin palkkien, putkien ja johtojen läheisyydessä. Normaalissa rakennuksessa on aina jotakin liikettä, tärinää ym., joka aiheuttaa painumaa, mikä puolestaan johtaa rakoiluun. Sekä painuman että rakoilun seurauksena on huonompi lämmöneristyskyky.

Tietyissä tapauksissa painumisen johdosta syntyneellä suuremmalla tiheydellä saattaa olla parempi lämmöneristyskyky, mutta tämä pätee, jos ollenkaan, vain tiettyyn pisteeseen asti. Myös tyyppihyväksyntäpäätöksissä edellytetään tiettyä tiheyttä.

Näitä lämmöneristyskykyyn vaikuttavia seikkoja ei tuoda Ekovilla Oy:n markkinoinnissa esiin, vaan väitetään että selluvilla muodostaa tasaisen tiiviin eristeen.

3. Selluvillaa väitetään turvalliseksi eristeeksi. Esitteessä "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste" todetaan että selluvillassa on kemikaaleja, joiden tarkoituksena on estää lahottajasienten kasvua. Esitteessä todetaan myös, että "linnut ja oravat eivät käytä selluvillaa pesänrakennukseensa eivätkä rotat tai muut pieneläimet kaivaudu siihen".

Itse asiassa selluvilla sisältää kemikaaleja, jotka luokitellaan myrkyiksi. Sen, että ne ovat vaarallisia, osoittaa jo edellä oleva väite, että linnut ja muut eläimet karttavat selluvillaa. On myös tapahtunut, että omenapuut, jotka ovat joutuneet kosketuksiin selluvillan kanssa, ovat kuolleet.

Vaikka selluvilla sisältää myrkyllisiä kemikaaleja, niin pakkauksissa sen paremmin kuin muuallakaan ei esiinny mitään varoitusmerkkejä. Selluvillan käyttäjälle tulisi antaa riittävää tietoa myös mahdollisista terveysvaaroista ja -haitoista, etenkin kun selluvillaa markkinoidaan myös itsepuhallettavana.

4. Ekovilla Oy markkinoi selluvillaa luonnollisena lämmöneristeenä. Otsikon "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste" alla sanotaan mm. että: "selluvilla vastaa perimmäisiltä ominaisuuksiltaan perinteistä sahanpurua ... Mutta luonnollisuus on sama ja hyväksi koettu".

Samassa kappaleessa todetaan myös, että "selluvillasta n. 80 % on keräyspaperia ja loput 20 % haihtumattomia palonestokemikaaleja". Jos vielä otetaan huomioon, että keräyspaperista (sanomelehtipaperista) hämmästyttävän suuri osa muodostuu painoväristä ja muista kemikaaleista, on varsin kyseenalaista väittää selluvillaa luonnolliseksi lämmöneristeeksi.

"Luonnollisella" ymmärretään yleensä tuotetta, jota ei ole jalostettu lainkaan tai sitä on jalostettu vain vähäisessä määrin. Selluvillaan lisätyt kemikaalit ja niiden myrkyllisyys huomioonottaen on selvästi harhaanjohtavaa väittää täten "jalostettua" selluvillaa luonnolliseksi lämmöneristeeksi.

5. Esitteessä "Selluvilla paras puhalluseriste" väitetään, että "nyt voit tehdä itsekin koneella pienetkin määrät edullisesti". Tyyppihyväksynnässä edellytetään, että selluvillan asentaa ammattimies.

Selluvillaa myydään itsepuhaltajille samassa pakkauksessa kuin ammattipuhaltajille. Pakkauksissa ei ole mitään varoitusmerkkejä eikä käyttöturvallisuuslausekkeita.

Kuluttajille ei anneta vastaajan markkinoinnissa myöskään tietoa siitä, että itse puhallettaessa tyyppihyväksytty lambda n -arvo ei ole voimassa.

6. Eräässä esitteessä väitetään "Selluvilla paras puhalluseriste" ilmoittamatta, millä tavalla selluvilla olisi muita puhallusvilloja parempi. Hakijan mielestä selluvilla ei ole "paras" puhallusvilla.

Vastaajan esitteessä "Selluvilla luonnollinen lämmöneriste" on otsikko "Puhallettavista lämmöneristeistä paras". Sen alla kerrotaan selluvillan ominaisuuksista. Siinä ei kerrota, missä suhteessa selluvilla olisi parempi kuin muut puhallettavat eristeet.

7. Jyväskylän maankattavilla LVI-messuilla helmikuussa 1988 jaetussa "Selluvillan edut" esitteessä väitetään selluvillan eristyskyvyn olevan n. 11 % muita puhallettavia eristeitä parempi. Siinä sanotaan mm.: "Saman eristyskyvyn saavuttamiseksi, kuin muilla puhalluseristeillä, tarvitsee sinun ostaa SELLUVILLAA AINA N. 11 % VÄHEMMÄN!", "AJATTELE MITÄ SÄÄSTÄT!". Väitettä havainnollistetaan kuvalla, jonka mukaan selluloosaeristettä tarvitaan vain 6 tuumaa, kun taas lasivillaa tarvitaan 10 tuumaa saman eristystuloksen aikaansaamiseksi.

Ensinnäkin väite on matemaattisesti väärin. Lukujen 6 ja 10 tuumaa mukaan selluloosaeristettä tarvittaisiin n. 40 % vähemmän, eikä vain 11 % vähemmän.

Toiseksi koko väite säästämisestä on harhaanjohtava ilman hintavertailua. Hintavertailu lienee käytännössä miltei mahdotonta, koska ainakin selluvillan hinnat eroavat huomattavasti paikkakunnasta riippuen.

Esitteessä esitetty "aina n. 11 % vähemmän" on harhaanjohtava, koska laskuoperaatiossa ei ole otettu huomioon sitä n. 20 %:n lisäkerrosta, jonka verran selluvillaa joudutaan lisäämään painuman vuoksi. Esimerkiksi tyyppihyväksyntäpäätöksissä No. 3039/533/86 ja 2066/533/87, jotka koskevat Lämpövillaa ja Selluvilla SV:tä todetaan: "Tuotteelle ominainen käyttökohteessa vähitellen tapahtuva painuminen tulee ottaa huomioon puhallettavan (painumattoman) eristyspaksuuden määräämisessä. Lämmöneristys mitoitetaan ja sen lämmönvastus lasketaan suunnitellun (painuneen) eristyspaksuuden mukaan, johon verrattuna puhallettavan eristyspaksuuden tulee olla 20 prosenttia suurempi."

Laskutoimitus, joka perustuu tyyppihyväksyntäpäätösten edellyttämien painumavaikutusten huomioonottamiseen ja esitteessä annettuihin lämmönjohtavuusarvoihin osoittaa, että itse asiassa joudutaan käyttämään selluvillaa n. 3 % enemmän kuin puhallettavaa lasivillaa. Esitteessä on mitä ilmeisemmin pyritty vaikuttamaan ostopäätöksiin johtamalla ostajia harhaan. Väite säästämisestä on selvästi harhaanjohtava.

8. Esitteessä väitetään kohdassa 2 seuraavaa: "Selluvilla on ainoa eriste, jolla saavutetaan B 30:n osastoiva rakenne yläpohjassa." Tämä väite ei pidä paikkaansa. Myös muilla eristeillä saavutetaan B 30 rakenteita. Kun puhutaan B 30 rakenteesta, tarkoitetaan rakennetta kokonaisuutena, josta eriste on vain osa.

9. Esitteessä olevalla taulukolla, josta ilmenevät eristeiden lämmönjohtavuusarvot ja ilmanläpäisevyysarvot, on pyritty luomaan ostajassa sellaista harhakuvaa, että selluvilla ja lämpövilla olisivat muita puhallusvilloja parempia, koska niiden ilmanläpäisevyysarvot ovat huomattavasti pienemmät.

Ilmanläpäisevyys vaikuttaa luonnollisesti lämmönjohtavuuteen ja sen vaikutus on jo huomioitu lämmönjohtavuusarvoa laskettaessa. Täten on harhaanjohtavaa luetella virheellisiä ilmanläpäisevyysarvoja, joilla ei ole mitään asiaan vaikuttavaa merkitystä, kun myös luetellaan lämmönjohtavuusarvoja. Eristeen tarkoituksena on estää lämmönhäviötä eikä toimia ilmanesteenä; siihen käytetään höyrynsulkua. Markkinoinnissa on pyritty antamaan ala-arvoinen kuva muista eristeistä.

Vastaavasti on taulukon alla teksti "HUOMAA! Puhallettavilla mineraalivilloilla ei ole tyyppihyväksyttyä eristävyyden arvoa alle 15 cm:n kerrosvahvuuksilla, koska ne ovat niin harvoja rakenteeltaan, eli niiden ILMANLÄPÄISY ON HUOMIOTAHERÄTTÄVÄN SUURI". Tämä teksti on omiaan antamaan ala-arvoisen kuvan mineraalivillaeristeistä.

Ilmanläpäisyarvoja ei esiinny missään ohjeessa eikä vaatimuksessa. Normaalisti niitä ei siis ilmoiteta.

EKOVILLA OY:n VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olevan harhaanjohtavaa tai sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 100 000 markalla 16 prosentin vuotuisine korkoineen.

1. Selluvilla mahdollistaa höyrynsuluttomat rakenteet. Selluvilla ei edellytä diffuusiotiiviin rakennekerroksen käyttöä. Tyyppihyväksynnässä mainitulla tiiviillä pinnalla tarkoitetaan ilmatiiveyttä eikä suinkaan diffuusiotiiveyttä, kuten hakija väittää.

VTT:n lausunnon liitteissä asiaa on selvennetty esimerkein: "Eristeen molemmin puolin jokseenkin tiivis verhous (esim. betoni, tiiliverhous, tiivis levy, muovikalvo, eristyspaperi tms. pitävästi saumattuna)" sekä "C 4 lämmöneristysohjeet: Eriste on molemmilta puolin kiinni tiiviissä pinnassa (esim. betoni, tiiliverhous, tiivis levy, muovikalvo, eristyspaperi tms. pitävästi saumattuna)."

Höyrynsulkuna käytettävä muovikalvo on vain eräs vaihtoehtoinen "tiivis rakennekerros". Edes muovihöyrynsulun avulla ei saavuteta täydellistä ilmatiiveyttä. Toisaalta tutkittujen höyrynsuluttomien pientalojen ilmatiiveys on ollut selvästi keskimääräistä höyrynsulullista taloa tiiviimpi.

Selluvilla on hygroskooppinen materiaali kuten esim. puu. Se pystyy ottamaan vastaan kosteutta ja luovuttamaan sen pois aiheuttamatta vahinkoa eristeille ja puurakenteille. Esimerkiksi kaikki ennen 1950-luvun alkua rakennetut purueristeiset omakotitalot olivat höyrynsuluttomia. Muovia ei edes tunnettu.

Selluvillan booriyhdisteet ovat tehokkaita lahonestoaineita. Selluvilla-talo "hengittää" koko vaipallaan. Ulkoa tulevat epäpuhtaudet eivät aiheuta eristeelle ongelmia. On tutkittu erittäin vanhojen talojen purueristeitä ja ne on todettu täysin puhtaiksi ja kirkkaiksi. Selluvillan lämmönjohtavuuden tyyppihyväksyntäpäätöksessä ei edellytetä höyrynsulkua (muovia).

Korroosion osalta voidaan todeta, että mineraalivillan sisällä metallissa esiintyvä pistekorroosio on selvästi lujuusmielessä vaarallisempaa kuin selluvillan sisällä esiintyvä pintakorroosio.

2. Selluvilla on erittäin hienojakoinen, joka todella puhallettaessa tunkeutuu pienimpiinkin koloihin ja muodostaa tasaisen tiiviin eristeen. Verrattaessa selluvillaa ja lasipuhallusvillaa erot näkyvät selvästi. Tiiveyttä kuvaa myös selluvillan erittäin pieni ilmanläpäisyluku, joka on huomattavasti pienempi kuin lasipuhallusvillalla. Mainituista syistä johtuen selluvillan lämmöneristyskyky on puhallettavista eristeistä paras. Lambda n = 0,041 W/mK.

Selluvillasta n. 95 % käytetään yläpohjiin. Loput menevät alapohjiin ja seiniin. Selluvillan tyyppihyväksyntäpäätös koskee vain yläpohjia.

3. Selluvilla on turvallinen eriste käytössä. Hengittävien seinärakenteiden on todettu tutkimuksissa parantavan ilman laatua ihmisille terveellisemmäksi. Selluvillasta noin 80 % on sanomalehtikeräyspaperia ja 20 % haihtumattomia palon- ja lahonestoaineita (n. 10 % boorihappoa ja n. 10 % booraksia).

A. Ahlström Oy:n taholta on mainittu, että selluvillassa käytetään myrkyksi luokiteltavia kemikaaleja ja on viitattu SaiLab ry:n jäsenliikkeiden julkaisemaan terveydelle vaarallisten aineiden käyttöturvallisuustiedotteeseen, jonka mukaan boorihappo on II-luokan myrkky. Huomautettakoon, että mineraalivillassa (lasi- ja vuorivillat) käytetään sidonta-aineena fenolia ja formaldehydiä, jotka luokitellaan molemmat I-luokan myrkyiksi Sai-Lab ry:n käyttöturvallisuustiedotteiden mukaan.

Työsuojeluhallituksen julkaisema (työturvallisuusmääräykset 3) "Terveydelle vaarallisten aineiden tunnistus- ja merkintäjärjestelmiä" -kirjan myrkkyluettelossa ei ole mitään mainintaa boorihaposta eikä booraksista. Sitä vastoin lasivillan valmistuksessa käytettävät fenoli ja formaldehydi luokitellaan myrkyllisiksi aineiksi.

VTT:n tutkimusselostuksen mukaan boorihapon suolat eivät ole missään olosuhteissa haihtuvia. Boorihappoa käytetään säilöntäaineena selluvillan ohella esim. elintarvikkeissa. Samoin boorihappoa käytetään mm. lasten "peppuvoiteissa", lannoitteissa ja luonnossa boorihappoa esiintyy mm. viljakasvien siemenissä. Booraksia ja booriyhdisteitä selluvillaeristeessä käytettynä ei voida pitää ihmiselle vaarallisena.

Selluvilla on vanhin teollisesti valmistettu eristysaine maailmassa. Selluvillan valmistus alkoi vuonna 1926 Kanadassa ja se sai patentin vuonna 1936. Kanadassa ja Yhdysvalloissa sitä on käytetty jo yli 60 vuotta talojen ylä- ja alapohjien sekä seinien eristeenä. Sen markkinaosuus Pohjois-Amerikassa on edelleen merkittävä. Yhdysvalloissa toimii tänäkin päivänä noin 350 selluvillatehdasta ja Kanadassa noin 60 selluvillatehdasta. Siellä selluvillan käytölle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoituksia tai lausuttu epäilyksiä sen vaarallisuudesta ihmisten terveydelle.

Sitä vastoin mineraalivillojen (lasi- ja vuorivillat) on epäilty jo pitkään aiheuttavan syöpää. Vanhenevat rakennusmateriaalit ja rakenteet luovuttavat epäpuhtauksia. Herkimmin epäpuhtauksia emissoivat vanhat lämpöeristeet. Eristeiden sideaineista irtoaa mm. formaldehydiä. Lasivillan sideaineet valmistetaan juuri formaldehydistä ja fenolista, molemmat ensimmäisen luokan myrkkyjä. Näistä terveysvaaroista pitäisi lasivillan käyttäjille antaa riittävästi tietoa. Lasivillapakkauksissa pitäisi olla varoitusmerkinnät.

4. A. Ahlström Oy väittää hakemuksessaan, että sanomalehtipaperissa olisi 40 % painovärejä ja muita kemikaaleja. Totuus on, että sanomalehdissä painovärien osuus on alle 1 %. Näin ollen sanomalehtipaperissa on luonnonmateriaaleja yli 99 %. Selluvilla on hygroskooppinen orgaaninen lämmöneriste toisin kuin mineraalivillat, jotka ovat epäorgaanisia.

Vastaaja ei malta olla korostamatta vielä sitä, että koska puhallusselluvillan valmistusmateriaalina käytetään puhdasta sanomalehtipaperia, se osaltaan vähentää yhteiskunnan jätekuormaa ja jo kerran käytetyn materiaalin uusiokäyttönä on kansantalouden kannalta taloudellista. Vielä on todettava, että puhallusselluvillan valmistukseen käytetty energiamäärä on suuruusluokaltaan vain 10 % siitä energiamäärästä, mikä kuluu puhallusvuori- ja lasivilloja valmistettaessa.

5. "Selluvilla paras puhalluseriste" -niminen esite on vaajakoskelaisen Lämpövilla Oy:n laatima esite. Ekovilla Oy ei ole suunnitellut, painanut eikä levittänyt ko. esitettä. Näin ollen Ekovilla Oy ei myöskään voi olla vastuussa ko. esitteen sisällöstä.

Ekovilla Oy:n omistavat 6 selluvillatehdasta ja 13 itsenäistä selluvillaurakoitsijaa. Lämpövilla Oy on tullut Ekovilla Oy:n osakkaaksi vasta 21.3.1988. Ekovilla Oy:n tehtävänä on hoitaa valtakunnallista markkinointia. Toisin sanoen Ekovilla Oy hoitaa valtakunnallista mainontaa, menekinedistämis- ja tiedotustoimintaa, suoramarkkinointia ja yhteyksiä valtakunnallisiin viranomaisiin. Ekovilla Oy:llä ei ole myyntivastuuta eikä se osallistu alueelliseen markkinointiin.

Maa on jaettu 13:een myynti- ja urakoitsija-alueeseen. Täysin itsenäiset urakoitsijat vastaavat oman alueensa myynnistä ja markkinoinnista. Oman myyntiverkostonsa lisäksi heillä on paikallista mainontaa, myynninedistämismateriaalia, esim. esitteitä, kuten tässä tapauksessa Lämpövilla Oy:llä.

Mitään virallista estettä ei ole sille, että omakotirakentaja asentaa itse selluvillan omatoimisena puhalluksena. Selluvillan käyttäminen tai itse puhaltaminen esim. pientaloissa ei edellytä tyyppyhyväksyttyä tuotetta. Luonnollisesti selluvillan "tee-se-itse" -asennuksen yhteydessä ei saa vedota selluvillan tyyppihyväksyntäpäätökseen. Näin ei ole myöskään tapahtunut Lämpövilla Oy:n esitteessä.

Vastaajan omassa markkinointiaineistossa on mainittu, että selluvillan omatoimisessa asentamisessa ei selluvillan tyyppihyväksytty lämmönjohtavuusarvo ole voimassa.

6. Kohdassa 5 mainittu mainoslehtinen "Selluvilla paras puhalluseriste" on Lämpövilla Oy:n esite. Viitaten edellä esitettyyn vastaaja katsoo, että sillä ei ole mitään tekemistä ko. esitteen kanssa.

Vastaajan esitteen otsikko "puhallettavista lämmöneristeistä paras" liittyy yksinomaan selluvillan eristyskykyyn. Selluvillan lambda n -arvo on parempi kuin muiden puhallusvillojen.

7. Otsikossa mainittu "Selluvillan edut" -lehtinen on Lämpövilla Oy:n aikanaan tekemä. Ekovilla Oy sanoutuu täysin irti ko. esitteestä. Ekovilla Oy:n suunnittelemissa ja painamissa esitteissä on jokaisessa Ekovilla-logo ja yhteystiedot.

Lämpövilla Oy:n ilmoituksen mukaan ko. mainoslehtinen on poistettu käytöstä jo vuoden 1986 lopussa. Mainoslehtinen on myös vanhentunut ainakin lambda n:n osalta 7.5.1987 lähtien, jolloin selluvillan lämmöneristyskyky parantui. Tällöin ympäristöministeriön virallisten tyyppihyväksyntäpäätösten mukaan selluvillan lambda n oli 0,041 W/mK ja A. Ahlström Oy:n ja Oy Partek Ab:n puhallusvillojen vastaavat lambda n arvot olivat 0,050 W/mK. Siis silloin tarvittiin kilpailijoiden puhallusvilloja (A. Ahlström Oy) 22 % enemmän saman lämmöneristyskyvyn saavuttamiseksi, mikä selluvillalla on.

8 ja 9. Hakijan vaatimukset perustuvat näiltä osin Lämpövilla Oy:n omaan esitteeseen, joka on jo 1986 poistettu käytöstä. Vastaajalla ei ole sen esitteen kanssa mitään tekemistä. Vastaaja ei ole vastuussa siinä olevista ilmaisuista.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on pyytänyt vastaajalta selvityksen hakemuksen eräiden kohtien osalta. Vastaajan antaman selvityksen johdosta KA on ilmoittanut vastaajalle seuraavaa:

"Selvityksenne mukaan olette tutkituttaneet höyrynsuluttomien pientalojen ilmatiiveyttä. Siinä yhteydessä on todettu, että sellaisten talojen ilmatiiveys on ollut selvästi keskimääräistä höyrynsulullista taloa tiiviimpi. Toisaalta olette ilmoittaneet, että höyrynsulkuna käytettävä muovikalvo on vain eräs vaihtoehtoinen tiivis rakennekerros eli selvityksenne mukaan ette olisikaan valmiit suosittelemaan "tiiviin" rakennekerroksen poisjättämistä kokonaan. Markkinoinnissanne ei kuitenkaan ole täsmennetty sitä, että höyrynsulun poisjättämisellä tarkoitatte muovin korvaamista jollakin muulla tiiviillä rakennekerroksella. Markkinointiaineistonne ja selvityksenne nojalla jää epäselväksi, suositteletteko höyrynsulusta luopumista kokonaan vai muovin korvaamista jollakin muulla aineella. Käsittelen seuraavassa asiaa molemmat vaihtoehdot huomioon ottaen.

Olette selvityksessänne ilmoittaneet, että ette ole vastuussa paikallisten urakoitsijoiden laatimiin esitteisiin sisältyvistä markkinointiväittämistä. Vastauksenne perusteella katson kuitenkin, että valtakunnallista mainontaa keskitetysti hoitavana yrityksenä olette velvollinen antamaan aliurakoitsijoille neuvoja ja ohjeita markkinoinnin oikeellisuuden varmistamiseksi. Koska oman vastauksenne mukaan hoidatte keskitetysti yhteyksiä muun muassa valtakunnallisiin viranomaisiin, pidän aiheellisena, että tiedotatte aliurakoitsijoille kuluttaja-asiamiehen näkemyksistä ja kuluttajansuojalain markkinoinnille asettamista vaatimuksista. Tästä syystä kehotan Teitä tiedottamaan aliurakoitsijoille kirjeessä 25.3.1988 esittämäni näkemykset säästöväittämistä sekä paras-sanan käytön edellytyksistä.

Mitä tulee siihen, että kuluttaja voisi itsekin suorittaa asentamisen, pidän kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella aiheellisena, että kuluttajalle, joka itse asentaa eristyksen, kerrotaan viimeistään myyntitilanteessa niistä vaatimuksista, jotka kohdistuvat asentamiseen, jotta se toimii asianmukaisesti. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi painuman huomioon ottaminen.

Siltä osin kuin olette markkinoinnissanne viitanneet siihen, että selluvilla on luonnollinen lämmöneriste, en katso markkinointiväittämänne tällä erää aiheuttavan lisätoimenpiteitä.

Koska markkinointinne edellä olevan mukaan on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin vastaista ja koska asianmukaisen markkinoinnin varmistamiseksi on tarpeen toimittaa aliurakoitsijoille riittävästi tietoa kuluttajansuojalain markkinointisäännösten sisällöstä, edellytän, että viimeistään 6.6.1988 mennessä toimitatte kuluttaja-asiamiehen toimistoon vahvistuksenne siitä, että

1. vastaisuudessa höyrynsuluttomaan rakentamiseen viitatessanne kerrotte asianmukaisten ilmastointijärjestelyjen tärkeydestä taikka selvennätte markkinointiaineistoa kertomalla mahdollisuudesta vaihtaa muovi johonkin muuhun tiiviiseen ainekerrokseen;

2. lähetätte nähtäväkseni aliurakoitsijoille toimitettavan tiedotteen, jossa puututaan säästö- ja superlatiiviväittämien käyttöön sekä omatoimisen asentamisen suosittelun edellytyksiin.

Saatuani yllä olevat selvitykset katson asian käsittelyn kuluttajansuojalain perusteella päättyneeksi."

KA:n mainitsemassa kirjeessä 25.3.1988 on säästöväittämistä sekä paras-sanan käytön edellytyksistä mainittu mm. seuraavaa:

"Kun esitetään säästöväitteitä, markkinoijan tulisi huolehtia siitä, että säästöväitteet ovat todenmukaisia ja että kuluttajalle kerrotaan, kuinka paljon ja mihin verrattuna säästöä syntyy."

"Kuluttaja-asiamies on vuonna 1982 todennut, että kuluttajan kannalta keskeinen valintaperuste on lambda n -arvo ja että erojen ollessa verraten pieniä ei voida käyttää sanontaa 'paras'."

Vastaaja on lähettänyt KA:lle tämän pyytämät selvitykset. Asia ei ole antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin KA:n taholta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijan nimeäminä todistajina lääk.tri Heikki Ilmari Saarnia ja A. Ahlström Eristeet Oy:n tuotekehityspäällikköä Juha Tapani Ryyppöä ja vastaajan nimeämänä todistajana VTT:n tutkijaa Raija Kristina Saarelaa. Todistajat ovat kertoneet seuraavaa.

Saarni: Sana terveellinen on vaikea määritellä. Terveyttä edistävä on terveellistä. Todistajan mielestä myös terveyttä ylläpitävä tai terveydentilan säilyttävä on terveellistä. Boorihappo ja booraks ärsyttävät voimakkaasti limakalvoja ja hengitysteitä. Kun selluloosaeristettä puhalletaan, tulisi käyttää hengityssuojainta. Selluloosaeristeestä ei haihdu terveydelle haitallisia aineita.

Saarela: Boorihappoa ja booraksia voi päästä huoneilmaan asennusvaiheen aikana materiaalipölynä. Asennuksen jälkeen sitä ei pääse huoneilmaan, jos rakenteet on oikealla tavalla tehty.

Ryyppö: Todistaja hankki tehtaalta puhallettavaa selluvillaa ja asensi sitä itse yhdessä toisen henkilön kanssa tehtaalta lainaamallaan puhaltimella. Todistajan apuna ollut henkilö ei käyttänyt puhalluksen aikana hengityssuojainta. Puhaltamista seuraavana päivänä hänellä oli päänsärkyä, nuhaisuutta, nenän tukkoisuutta ja kurkkukipua. Todistaja käytti hengityssuojainta, eikä hänelle aiheutunut puhaltamisesta mainitunlaisia haittoja. Tehtaalla ei varoitettu tällaisista haittavaikutuksista eikä kehotettu käyttämään suojavälineitä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Ekovilla Oy on selluloosaeristeitä valmistavien ja markkinoivien elinkeinonharjoittajien omistama, valtakunnallista selluloosaeristeiden markkinointia harjoittava yhtiö. Ekovilla Oy markkinoi omistajiensa valmistamia selluloosaeristeitä.

Ekovilla Oy on markkinoinut mainittuja tuotteita esitteiden ja lehden muotoisten markkinointijulkaisujen avulla. Hakemuksen kohteena olevaa markkinointia on harjoitettu vuosina 1986-1988.

Hakija on perustanut vaatimuksensa 5 - 6 osittain ja vaatimuksensa 7 - 9 kokonaan Lämpövilla Oy:n esitteisiin "Selluvilla paras puhalluseriste" ja "Selluvillan edut".

Markkinatuomioistuin katsoo, että Ekovilla Oy on selluloosaeristeiden valtakunnallisena markkinointiyhtiönä velvollinen antamaan markkinointia koskevia neuvoja ja ohjeita niille elinkeinonharjoittajille, jotka kuuluvat Ekovilla Oy:n organisaatioon omistajina. Esim. silloin kun mainitut elinkeinonharjoittajat käyttävät omassa markkinoinnissaan Ekovilla Oy:n kaupallisia tunnuksia, Ekovilla Oy on vastuussa myös niiden markkinoinnista.

Lämpövilla Oy on perustettu vuonna 1984. Esitetyn selvityksen mukaan Lämpövilla Oy on vuonna 1986 aloittanut tuotteensa valtakunnallisen markkinoinnin Ekovilla Oy:n kanssa. Ekovilla Oy:n osakkeenomistajaksi Lämpövilla Oy on tullut vuonna 1988. Ennen Ekovilla Oy:n osakkeenomistajaksi tuloaan Lämpövilla Oy on ollut lähinnä kilpailevassa asemassa Ekovilla Oy:hyn ja sen osakkeenomistajiin.

Lämpövilla Oy on suunnitellut ja laatinut mainitut esitteet pelkästään omaa markkinointiaan varten ennen vuotta 1986. Esitteet on tehty ennen kuin Lämpövilla Oy on tullut Ekovilla Oy:n osakkeenomistajaksi ja ennen kuin Lämpövilla Oy on aloittanut selluloosaeristeen valtakunnallisen markkinoinnin yhdessä Ekovilla Oy:n kanssa. Ekovilla Oy ei ole voinut puuttua kilpailevassa asemassa olleen Lämpövilla Oy:n esitteisiin. Ekovilla Oy ei ole käyttänyt Lämpövilla Oy:n esitteitä markkinoinnissaan eikä hyväksynyt niiden käyttöä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että Ekovilla Oy ei ole vastuussa Lämpövilla Oy:n mainituista esitteistä. Hakemuksen 5 - 9 kohdissa esitettyjä vaatimuksia ei siltä osin kuin ne perustuvat Lämpövilla Oy:n po. markkinointiin, voida Ekovilla Oy:hyn kohdistettuna tutkia.

Esitteessä "Selluvilla luonnollinen lämmöneriste" on ollut otsikko "Mahdollistaa höyrynsuluttomat rakenteet". Otsikon alla on mm. seuraava teksti: "Selluvillan kosteus mukautuu ympäristön vallitsevan kosteuden mukaan. Sen kosteus seuraa sisältämänsä ilman kosteutta puun tavoin. Tämän "hengittävän" ominaisuutensa ansiosta Selluvillaeristettyjä hirsitaloja on mahdollista rakentaa ilman höyrynsulkua. --- Sisäilman laadulla ja terveydellä on todettu olevan selvä yhteys." "Selluvillauutisissa" on ollut artikkelin muotoisessa "Hirsi ja selluvilla muodostavat luonnollisen rakenneratkaisun" kirjoituksessa otsikko "Höyrynsuluton selluvillarakenne". Sama otsikko on ollut myös esitteessä "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste".

Kun lämmöneriste asennetaan rakennukseen, eristyskerroksen sisäpuolelle laitetaan tavallisesti tiivis pinta, jotta rakennuksen sisäilman kosteus ei kerääntyisi rakenteisiin.

Sisäasiainministeriön antamista Suomen rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvistä lämmöneristysohjeista käy ilmi, että ainakin eristeen toisen puolen on oltava kiinni tiiviissä pinnassa, jollaisesta ohjeissa on esitetty esimerkkeinä betoni, tiiliverhous, tiivis levy, muovikalvo ja eristyspaperi, pitävästi saumattuna. VTT:n LVI-tekniikan laboratorion lausunnon mukaan rakenteista ja rakennusvaipasta ei saa perusteetta jättää pois tiivistä ainekerrosta.

Asiassa esitetyistä tutkimuksista käy ilmi, että mainitunlaisena tiiviinä ainekerroksena käytetään useimmiten muovikalvoa. Esim. VTT:n rakennetekniikan laboratorion tutkimuksessa "Höyrynsulun tarve puuseinässä" käytetään tästä nimitystä "höyrynsulku" ja sen kanssa samaa tarkoittavaa ilmaisua "kosteussulku".

Asiassa on esitetty "höyrynsuluttomilla" rakenteilla tehtyjä tutkimuksia. Esim. edellä mainitussa VTT:n rakennetekniikan laboratorion tutkimuksessa on tutkittu, "voidaanko puurakenteinen ulkoseinä tehdä ilman rakenteeseen sijoitettavaa muovikalvoa (höyrynsulkua)". Muovikalvo oli tutkimuksessa korvattu kuitulevyillä tai tervapaperilla.

Asiassa esitetyissä tutkimuksissa on todettu, että puurakenteisen pientalon ulkoseinä voidaan tehdä ilman "höyrynsulkuna" olevaa muovikalvoa tietyin edellytyksin. Muovikalvo on tällöin yleensä korvattava jollakin muulla hyväksytyllä "tiiviillä" rakennekerroksella, esim. rakennuslevyllä tai -paperilla. "Höyrynsuluttoman" rakenteen on oltava hyvin ilmaa pitävä. Koska tällaisen rakenteen kosteusrasitus on talvella suurempi kuin muovikalvon avulla tehdyn rakenteen, on huolehdittava riittävän hyvin rakenteen kuivumisesta tuuletuksen avulla. Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän on suotavaa olla lievästi alipaineinen ilmavirtausten estämiseksi ulospäin. Koska "höyrynsuluton" rakenne on tavallista herkempi rakennusvirheille, myös rakentamisen laatuun tulee kiinnittää tavallista suurempaa huomiota.

Tutkitut "höyrynsuluttomat" rakennukset ja rakenteet on havaittu tutkimuksissa hyvin ilmanpitäviksi. Sen sijaan rakenteisiin kerääntyvän kosteuden on havaittu voivan aiheuttaa ongelmia, ellei riittävästä tuuletuksesta ja ilmastoinnista ollut huolehdittu ja ellei rakentamista muutoinkin ollut suoritettu huolellisesti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan markkinoinnissaan käyttämä ilmaisu "höyrynsuluton" saattaa olla muille kuin alan ammattimiehille vaikeasti ymmärrettävä. Siitä huolimatta, että ilmaisun voidaan katsoa viittaavan käytännössä nimenomaan ilman muovikalvoa tehtyyn rakenteeseen, mainitun ilmaisun saatetaan ymmärtää tarkoittavan muutakin.

Kosteamman sisäilman on tutkimuksissa todettu olevan kylmänä vuodenaikana, jolloin sisäilma yleensä on kuivempaa, terveyden kannalta myönteinen seikka. Asiassa esitetyistä tutkimuksista käy ilmi, että "höyrynsuluton" rakenne on mahdollista toteuttaa tietyin edellytyksin niin, että ilmanvaihdon korvausilmaa voidaan jossain määrin johtaa myös ulkovaipparakenteen läpi sisätiloihin. Tällaisella rakenteella on todettu olevan kosteutta tasaavaa vaikutusta. Tällaisen rakenteen toteuttaminen on tavanomaista vaikeampaa. Vastaajan markkinoinnista ei käy ilmi, että rakenteella on kosteutta tasaava ominaisuus vain tietyin, rakentamista koskevin edellytyksin.

Vastaaja on käyttänyt markkinoinnissaan ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Vastaaja on samassa yhteydessä viitannut rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen. Vastaaja ei ole näyttänyt, että ilman muovikalvoa tehdyt rakenteet olisivat käytännössä hengittävämpiä ja terveellisempiä kuin muovikalvon avulla tehdyt rakenteet. Vastaaja on markkinoinnissaan menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

2. "Selluvillauutisia" nimisessä Ekovilla Oy:n markkinointijulkaisussa on kirjoituksessa "Hirsi ja Selluvilla muodostavat luonnollisen rakenneratkaisun" mainittu mm. seuraavaa: "Selluvilla tunkeutuu puhallettaessa pienimpiinkin koloihin ja rakoihin muodostaen tasaisen, tiiviin eristeen."

Selluvilla on tyyppihyväksytty tuote. Tyyppihyväksynnässä edellytetyllä tavalla puhallettuna vastaajan markkinoima tuote muodostaa tasaisen ja tiiviin eristeen. Ilmaisu "tasainen ja tiivis" on esitetty vastaajan markkinoinnissa yleisessä muodossa. Vastaaja ei ole markkinoinnissaan käyttänyt ilmaisua "tasainen ja tiivis" hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

3. Esitetyn selvityksen mukaan noin 80 prosenttia selluloosaeristeestä on puukuidusta peräisin olevia aineita. Eristeessä on noin 20 prosenttia palon- ja lahonestoaineina käytettyjä boorihappoa ja booraksia.

Vastaajan markkinoima tuote on tyyppihyväksynnässä hyväksytty tuote. Vastaajan markkinoimista tuotteista ei ole asumisolosuhteissa osoitettu olevan ihmisten terveydelle vaaraa eikä haittaa.

Vastaajan ei ole markkinoinnissaan ollut tarpeen kertoa selluloosaeristeeseen sisältyvistä palon- ja lahonestoaineista. Vastaajan markkinointi ei ole tältä osin ollut hyvän liiketavan vastaista eikä hakijan kannalta sopimatonta.

4. "Selluvillauutisia" julkaisussa on ollut kirjoitus, jossa on ollut mm. otsikko "Hirsi ja Selluvilla muodostavat luonnollisen rakenneratkaisun". Vastaaja on julkaissut myös esitteen "Selluvilla on luonnollinen lämmöneriste", jossa on mainittu mm. seuraavaa: "Selluvillasta on n. 80 % keräyspaperia ja loput 20 % haihtumattomia palonestokemikaaleja. Selluvilla vastaa perimmäisiltä ominaisuuksiltaan perinteistä sahanpurua. Hienojakoinen rakenne ja puhallettavuuden tuomat edut ovat lisänneet sen lämmöneristyskyvyn oleellisesti purua paremmaksi ja kemikaalit ovat poistaneet Selluvillasta purun paloalttiuden. Mutta luonnollisuus on sama ja hyväksi koettu."

Vastaajan markkinoima selluloosaeriste valmistetaan teollisesti keräyspaperista. Raaka-aineena käytetystä keräyspaperista suurin osa on sanomalehtipaperia, jossa muiden aineiden kuin selluloosan osuus on alle yksi prosentti.

Ilmaisulla "luonnollinen" on useita merkityksiä. Vastaaja on käyttänyt ilmaisua "luonnollinen" yleisesti antamatta mitään täsmällistä kuvaa tuotteesta tai sen ominaisuuksista. Ottaen huomioon lisäksi mm. selluloosaeristeiden raaka-aine vastaajan ei voida katsoa markkinoinnissaan käyttäneen ilmaisua "luonnollinen" hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

5. Vastaaja on julkaissut esitteen "Selluvilla, Nyt voit asentaa Selluvillan myös itse". Esitteessä on mainittu, että omatoimisessa asentamisessa ei selluvillan tyyppihyväksytty lämmönjohtavuus lambda n ole voimassa. Vastaaja on ilmoituksensa mukaan myös jakanut mainitun esitteen jakamisen yhteydessä "Selluvillapuhaltimen käyttöopasta", jonka otsikkona on "Näin eristät itse Selluvillalla".

Selluloosaeristeen saa asentaa myös itse. Tällöin ei eristeen tyyppihyväksytty lämmönjohtavuus lambda n -arvo ole voimassa. Mainitusta seikasta on maininta vastaajan esitteessä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan selluloosaeristeestä irtoaa asennusvaiheessa boorihappoa ja booraksia sisältävää pölyä, joka saattaa ärsyttää ihmisen hengityselimiä. Eristeen asentajan tulisi tästä syystä käyttää asennuksen aikana hengityssuojaimia.

Jättämällä antamatta omatoimisesti asentaville selluloosaeristeen ostajille viimeistään ostotilanteessa kehotusta käyttää hengityssuojainta eristettä asennettaessa vastaaja on menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

6. Vastaajan esitteessä "Selluvilla luonnollinen lämmöneriste" on otsikko "Puhallettavista lämmöneristeistä paras".

Parhaimmuutta koskevat markkinointi-ilmaisut liittyvät vertailevaan mainontaan. Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1988:8 ja 9 perusteluissa lausunut mm. seuraavaa: "Vertailevassa mainonnassa vaatimus esitettävien seikkojen totuudellisuudesta korostuu; kerrotut tiedot tulee kyetä osoittaa riidattomiksi tosiasioiksi. Markkinoinnissa esitettävän vertailun on annettava oikea kokonaiskuva vertailun kohteista."

Vastaajan markkinoimalla selluloosaeristeellä on markkinointihetkellä ollut hieman parempi lämmöneristyskyky kuin kilpailevilla puhallettavilla lämmöneristeillä. Mainitun paremmuutta koskevan yleisen ilmaisun voidaan kuitenkin ymmärtää tarkoittavan kilpailijoihin verrattuna paremmuutta muissakin suhteissa. Vastaaja ei ole näyttänyt, että sen markkinoima selluloosaeriste olisi yleisesti paras markkinoilla olevista puhallettavista lämmöneristeistä.

Vastaaja on käyttämällä markkinoinnissaan ilmaisua "puhallettavista lämmöneristeistä paras" menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset jätetään tutkimatta siltä osin kuin ne perustuvat Lämpövilla Oy:n markkinointiin.

Muilta osin markkinatuomioistuin on tutkinut asian ja harkitsee SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kahdensadantuhannen

(200 000) markan sakon uhalla kieltää Ekovilla Oy:tä puhallettavien selluloosaeristeiden markkinoinnissa

1. käyttämästä ilmaisua "höyrynsuluton" yksilöimättä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan, ja "höyrynsuluttomuuden" yhteydessä viittaamasta toteennäyttämättömästi rakenteen hengittävyyteen ja terveellisyyteen,

2. viimeistään ostotilanteessa kertomatta, että selluloosaeristettä omatoimisesti asentavien tulee käyttää eristettä asennettaessa hengityssuojainta ja

3. käyttämästä ilmaisua "puhallettavista lämmöneristeistä paras".

Kieltoja on noudatettava 1.1.1991 lukien.

Ekovilla Oy velvoitetaan suorittamaan A. Ahlström Osakeyhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut kuusikymmentätuhatta (60 000) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Jääsalo, Maijala, Mustonen, Ollikainen ja Pohtola

---

[SV]

A. Ahlström Osakeyhtiö mot Ekovilla Oy. Uttrycket "utan dunstspärr" som svaranden använt i sina marknadsföring kunde vara svårt ett förstå för andra än yrkesmän inom branschen. Trots att man kunde anse att uttrycket i praktiken uttryckligen hänvisade till en konstruktion utan plastmembran kunde nämnda uttryck även ge annat vid handen.

Svaranden hade i sin marknadsföring använt uttrycket "dunstspärrfri" utan att individualisera vad som avsågs med uttrycket. I sammanhanget hade svaranden även hänvisat till hur konstruktionen andades och var hälsosam. Svaranden hade inte visat att konstruktioner utan plastmembran i praktiken skulle andas mera och vara hälsosammare än sådana konstruktioner som utförts med plastmembran. Svaranden hade i sin marknadsföring handlat i strid mot god affärssed.

Vid appliceringsskedet avgav Cellulosaisoleringen damm som innehöll borsyra och borax vilket kunde irritera människors andningsorgan. Den som applicerade isoleringen borde av denna orsak användna andningsskydd medan appliceringen pågick. Genom att inte senast vid köptillfället uppmana själv applicerande köpare av cellulosaisolering att använda andningsskydd vid appliceringen hade svaranden i sin marknadsföring förfarit i strid mot god affärssed.

Den cellulosaisolering svaranden marknadsförde hade vid marknadsföringsögonblicket en något bättre värmeisoleringsförmåga än de konkurrerande blåsbara värmeisoleringarna. Det allmänna uttryck om att vara bäst som använts kunde dock förstås så att det innebär att produkten var bättre än konkurrenternas produkter också i andra avseenden. Svaranden hade inte visat att den cellulosaisolering den marknadsförde allmänt taget skulle vara den bästa blåsbara värmeisoleringen på marknaden. Svaranden hade genom att i sin marknadsföring använda uttrycket "bäst av de blåsbara värmeisoleringarna" förfarit i strid mot god affärssed.

OtillbFörfL_1_§

A. AHLSTRÖM OSAKEYHTIÖS YRKANDE

Sökanden har yrkat att Ekovilla Oy med stöd av 1 och 2 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) vid vite förbjuds att i näringsverksamhet marknadsföra cellullisolering

1. genom att hänvisa till avsaknad av dunstspärr, en konstruktion som andas och dessa omständigheters hälsobefrämjande inverkan eller att använda något annat motsvarande uttryck;

2. som en jämn och tät isolering eller genom att använda något annat motsvarande uttryck;

3. genom att låta bli att omnämna de skadeverkningar cellullens kemikalier eventuellt har samt låta bli att sätta ut sådana varningstecken användarna rimligtvis kan förutsätta;

4. som en "naturligt värmeisolering" eller genom att använda något annat uttryck som hänvisar till naturen eller en naturprodukt;

5. som en självblåsbar isolering;

6. som den bästa isoleringen eller genom att använda något motsvarande uttryck;

7. genom att påstå, att man med cirka 11 % mindre mängd cellull uppnår samma isoleringsförmåga som med andra blåsbara isoleringar eller genom att använda något annat motsvarande uttryck samt att i sammanhanget hänvisa till inbesparing av pengar utan en vederbörlig prisjämförelse;

8. genom att påstå att cellullen är den enda isoleringen med vilken man kan åstadkomma den indelande konstruktionen B 30 i övre botten eller genom att använda något annat motsvarande uttryck;

9. genom att osakligt ange värmeisoleringarnas luftgenomtränglighetsvärden i samband med sådana andra isoleringsvärden, i fråga om vilka redan beaktats isoleringens luftgenomtränglighetsvärde eller genom att i övrigt på ett osakligt sätt presentera isoleringarnas olika luftgenomtränglighetsvärden.

Sökanden har också yrkat att Ekovilla Oy förpliktas ersätta sökandens rättegångskostnader med 120 000 mark jämte 16 % årlig ränta från dagen för utslaget.

Ekovilla Oy är ett marknadsföringsbolag, vars uppgift är att ombesörja den riksomfattande marknadsföringen av cellull, såsom till exempel direktmarknadsföringen. Ekovilla Oy är sålunda ansvarig för all riksomfattande och lokal marknadsföring av cellull.

1. Cellull, som är tillverkat av rivet avfallspapper - närmast tidningspapper - marknadsförs bl.a. genom påståenden om att de möjliggör dunstspärrfria konstruktioner. I typgodkännandet för cellull förutsätts dock att undre sidan av isoleringen är fästad vid en tät yta. Med en tät yta avses just en dunstspärr. Genom att hänvisa till en dunstspärrfri konstruktion och motsvarande uttryck till exempel till en konstruktion som andas vilseleder Ekovilla Oy i sin marknadsföring konsumenterna och den övriga köpkretsen i fråga om typgodkännandet.

En dunstspärrfri konstruktion tillåter såväl att fuktigheten i innerluften som att orenheterna i luften sugs in i isoleringen. Orenheterna och fukten kan till exempel leda till att svampflora uppstår vilket i sin tur kan leda till att konstruktionerna murknar. Cellull innehåller visserligen olika kemikalier som skall hindra att svampflora uppstår. Dessa kemikalier "sköljs" dock med tiden in i isoleringen från dess ytlager, varför kemikaliernas effekt minskar vilket leder till att svampfloran ökar på lång sikt. Orenheterna i luften, vilka utan dunstspärr sugs in i isoleringen, kan också utgöra en delfaktor vid korrosionsfenomen i fråga om metaller mm. Man påstår också vilseledande att en dunstspärrfri konstruktion är mera hälsosam än andra konstruktioner.

2. Ekovilla Oy påstår i sin marknadsföring att "cellull tänger vid inblåsning in i de allra minsta håligheter och springor och bildar en jämn, tät isolering". Påståendet håller inte streck. För det första måste man blåsa cellull flere gånger eftersom det relativt snabbat sjunker ihop. För det andra är cellullen inte elastisk vilket leder till att det i samband med att den sjunker ihop uppstår sprickor, speciellt i närheten av balkar, rör och ledningar. I en normal byggnad förekommer alltid i något mån rörelse, skakningar mm., vilket förorsakar ihopsjunkande, vilket i sin tur leder till att sprickor uppstår. En följd av såväl ihopsjunkandet som uppsprickningen är att värmeisoleringsförmågan försämras.

I vissa fall kan den större täthet som uppstår då cellullen sjunker ihop innebära bättre värmeisoleringsförmåga, men detta gäller, om det överhuvudtaget gäller, enbart fram till en viss punkt. Även i typgodkännandet förutsätts en viss täthet.

Dessa omständigheter, som inverkar på värmeisoleringsförmågan, förs inte fram i Ekovilla Oy:s marknadsföring utan man påstår att cellullen bildar en jämn och tät isolering.

3. Cellullen påstås vara en trygg isolering. I broschyren "Cellull är en naturlig isolering" konstateras att det i cellull förekommer kemikalier, vars uppgift är att förhindra tillväxten av förmultningssvamp. I broschyren konstateras även att "fåglar och ekorrar använder inte cellull för sitt bobyggande och varken råttor eller övriga smådjur gräver sig in i cellullen."

I själva verket innehåller cellullen kemikalier som klassificeras som gift. Redan påståendet att fåglar och andra djur undviker cellullen vid bobyggandet visar att gifterna är farliga. Det har även hänt att äppelträd, som kommit i beröring med cellull, dött.

Fastän cellullen innehåller giftiga kemikalier förekommer inte på förpackningarna och inte heller i övrigt varningsmärken. Användarna av cellull borde erhålla tillräcklig information även om eventuella hälsorisker och -men, i synnerhet som cellullen även marknadsförs som självblåsbar.

4. Ekovilla Oy marknadsför cellullen som en naturlig isolering. Under rubriken "Cellull är en naturlig isolering" sägs bl.a.: "I fråga om sina grundegenskaper det traditionella sågspånet ... Naturligheten är dock den samma goda."

I samma stycke konstateras även att "cirka 80 % av cellullen utgörs av insamlingspapper och de övriga 20 % av icke flyktiga brandförhindrande kemikalier". Om man ännu beaktar att en förvånande stor del av insamlingspappret (tidningspappret) utgörs av trycksvärta och andra kemikalier är det skäligen ifrågasatt att påstå att cellullen är en naturlig isolering.

5. I broschyren "Cellull är den bästa blåsisoleringen" påstås att "Du kan nu även själv med maskin applicera små mängder förmånligt". I typgodkännandet förutsätts att en yrkesman applicerar cellullen.

Cellull säljs åt självblåsare i samma förpackningar som åt yrkesblåsare. Förpackningarna är inte försedda med varningstecken eller direktiv för trygg användning.

Konsumenterna får i svarandens marknadsföring inte heller information om att det typgodkända lambda n-värdet inte gäller då man blåser själv.

6. I en broschyr påstås att "Cellull är den bästa värmeisolering" utan att man anger på vilket sätt cellullen skulle vara bättre än annan blåsull. Enligt sökandens åsikt är inte cellullen den "bästa" blåsullen.

I svarandens broschyr "Cellull är en naturlig isolering" förekommer rubriken "Bäst av de blåsbara värmeisoleringarna". Under denna berättas om cellullens egenskaper. I sammanhanget berättas inte i vilket avseende cellullen skulle vara bättre än de andra blåsbara isoleringarna.

7. På den riksomfattande VVS-mässan i Jyväskylä i februari 1988 delades ut en broschyr benämnd "Cellullens fördelar". I broschyren påstås att cellullens isoleringsförmåga är cirka 11 % bättre än övriga isoleringars. I broschyren sägs bland annat: "För att uppnå samma isoleringsförmåga som övriga isoleringsmedel har behöver Du köpa cirka 11 % mindre mängd cellull!", "TÄNK VAD DU SPARAR!". Påståendet åskådliggörs med en bild, enligt vilken man för att uppnå samma isoleringsresultat endast behöver 6 tum cellull då man behöver 10 tum glasull.

För det första är påståendet matematisk felaktigt. Enligt talen 6 och 10 tum skulle man behöva cirka 40 % mindre mängd cellulosaisolering och inte bara 11 %.

För det andra är hela påståendet om inbesparing vilseledande utan prisjämförelse. En prisjämförelse torde i praktiken vara omöjlig eftersom åtminstone priset på cellull varierar i hög grad från ort till ort.

Påståendet "cirka 11 % mindre mängd" är vilseledande eftersom man inte i räkneoperationen beaktat det tilläggslager om cirka 20 % man måste applicera på grund av ihopsjunkandet. Sålunda konstateras till exempel i typgodkännandebesluten Nr 3039/533/86 och 2066/533/87 vilka gäller Värmeull och Cellull SV: Då man identifierar den blåsta (icke ihopsjunkna) isoleringstjockleken bör man beakta de för produkten specifika egenskapen att den sjunker ihop där den appliceras. Värmeisoleringen dimensioneras och dess värmemotstånd räknas i enlighet med den planerade (ihopsjunkna) isoleringstjockleken jämförd med vilken blåsisoleringstjockleken bör vara 20 % större."

Kalkylen, som baserar sig på att man beaktar de ihopsjunknings effekter som förutsätts i typgodkännandet och de i broschyren givna värmeledarvärdena utvisar att man i själva verket måste använda cirka 3 % mera cellull än blåsbar glasull. I broschyren har man helt uppenbart strävat till att påverka inköpsbesluten genom att vilseleda köparna. Påståendet om inbesparing är klart vilseledande.

8. I broschyren påstås följande i punkt 2: "Cellullen är den enda isolering med vilken man kan åstadkomma en B 30 lagrande konstruktion i övre botten". Detta påstående håller inte streck. B 30 konstruktioner kan åstadkommas även med övriga isoleringar. Då man talar om en B 30 konstruktion avser man konstruktionen som en helhet av vilken isoleringen endast utgör en del.

9. Med den tabell som förekommer i broschyren, ur vilken olika isoleringars värmeledarvärden och luftgenomträngningsvärden kan utläsas har man hos köparen velat skapa en felaktig bild av att cellullen och värmeullen skulle vara bättre än annan blåsull eftersom dylik ulls luftgenomträngningsvärden är betydligt lägre.

Luftgenomträngningsförmågan inverkar naturligtvis på värmeledandet och dess inverkan har beaktats då man räknat ut värmeledarvärdet. Det är sålunda vilseledande att räkna upp felaktiga luftgenomträngningsvärden som inte har någon inverkan i sak då man även räknar upp värmeledarvärdena. Meningen med isoleringen är att förhindra värmeavgång och inte att verka som lufthinder; för detta används dunstspärr. I marknadsföringen har man strävat till att ge en nedsättande bild av övriga isoleringar.

På motsvarande sätt förekommer under tabellen texten "OBSERVERA! De blåsbara mineralullarna har inte sådant isoleringsvärde som förutsätts i typgodkännandet i tjocklekar under 15 cm eftersom de till sin konstruktion är så glesa, dvs. deras LUFTGENOMTRÄNGNING ÄR AVSEVÄRD". Denna text är ägnad att ge en nedsättande bild av mineralullisoleringarna.

Luftgenomträngningsvärden förekommer inte i några direktiv eller krav. Normalt anges de inte.

EKOVILLA OY:S BEMÖTANDE

Svaranden har bestridit att dess marknadsföring skulle vara vilseledande eller otillbörlig och yrkat att ansökan förkastas. Svaranden har även yrkat att sökanden ålägges ersätta svarandens rättegångskostnader med 100 000 mark jämte 16 procent årlig ränta.

1. Cellull möjliggör dunstspärrfria konstruktioner. Celull förutsätter inte användning av ett diffusionstätt lager. Med den täta yta som avses i typgodkännandet avses lufttäthet och inte alls diffusionstäthet, vilket sökanden påstår.

I bilagorna till STF:s utlåtande har saken förtydligats genom exempel: "En något så när tät revetering på var sida (t.ex. betong, tegelrevetering, tät skiva, plastmembran, isoleringspapper eller annat dylikt hållfast fogat)" samt "C 4 värmeisoleringsdirektiv: Isoleringens båda sidor fästade vid en tät yta (t.ex. betong, tegelrevetering, tät skiva, plastmembran, isoleringspapper eller annat dylikt hållfast fogat)".

En plastmembran använd som dunstspärr är endast ett alternativ för "ett tätt konstruktionslager". Inte ens med hjälp av en plastdunstspärr åstadkommer man fullkomlig lufttäthet. Å andra sidan har lufttätheten i småhus, som saknar dunstspärr i snitt varit klart högre än i ett hus försett med dunstspärr.

Cellullen är ett hygroskopiskt material såsom till exempel trä. Den kan ta emot fukt och avge fukt utan att förorsaka isoleringen eller träkonstruktionerna skada. Sålunda saknade till exempel alla före början av 1950 talet byggda sågspånsisolerade egnahemshus dunstspärr. Man kände inte ens till plasten. Cellullens borföreningar är effektiva medel mot förmultning. Ett cellullhus "andas" med hela sitt hölje. De orenheter som kommer utifrån förorsakar inte problem för isoleringen. Man har undersökt sågspånsisoleringen i mycket gamla hus och konstaterat att de är helt rena och ljusa. I typgodkännandet för cellullens värmeledande förutsätts inte dunstspärr (av plast).

I fråga om korrosion kan man konstatera att den punktkorrosion som förekommer på metallen inne i mineralullen är betydligt farligare än den ytkorrosion som förekommer inne i cellullen.

2. Cellullen är ytterst finfördelad och tränger sig då man blåsar den in i de allra minsta håligheter och bildar en jämn och tät isolering. Då man jämför cellull med glasblåsull kan man klart se skillnaderna. Den ytterst låga luftgenomträngligheten är också ett bevis på täthet. Luftgenomträngligheten är betydligt lägre än hos glasblåsullen. Av nämnda skäl är cellullens värmeisoleringsförmåga den bästa hos de blåsbara isoleringarna. Lambda n = 0,041 W/mK.

Cirka 95 % av cellullen används i övre botten. Resten används i väggar och nedre botten. Typgodkännandet för cellull gäller enbart övre botten.

3. Cellullen är en tygg isolering att använda. Man har i undersökningar konstaterat att väggkonstruktioner som andas förbättrar luftens kvalitet så att den blir mera hälsosam för mänskor. Av cellullen utgörs cirka 80 % av tidningsinsamligspapper och 20 % av icke flyktiga brandsförhindrande och förmultningsförhindrande ämnen (ca. 10 % borsyra och ca. 10 % borax).

A. Ahlström Oy har nämnt att man i cellullen använder kemikalier som kan klassificeras som gift och har hänvisat till det meddelande beträffande användningssäkerhet i fråga om farliga ämnen Sai-Lab r.y. publicerat för sina medlemsaffärer. Enligt sagda meddelande är borsyra ett gift av II klass. Man bör observera att man i mineralull (glas- och cellull) som bindmedel använder fenol och formaldehyd, vilka vardera klassificeras som I klass gifter enligt Sai-Lab r.y.:s meddelanden om användningstrygghet.

I giftförteckningen i den av arbetarskyddsstyrelsen publicerade boken (Arbetarskyddsbestämmelser 3) "System för igenkänning och utmärkning av hälsovådliga ämnen förekommer inget omnämnande om borsyra eller om borax. Däremot klassificeras fenol och formalhehyd som giftiga ämnen.

Enligt STF:s undersökningsreferat är inte borsyrans salter under några som helst förhållanden eteriska. Borsyra används som konserveringsmedel förutom i fråga om cellull t.ex. i fråga om livsmedel. Likaså används borsyra i bl.a. "stjärtsalva" för barn, i gödsel och i naturen förekommer borsyra bl.a. i frö för sädersväxter. Borsyra och borföreningar, använda i cellullisolering, kan inte anses vara giftiga för mänskan.

Cellullen är den äldsta industriellt framställda isoleringen i världen. Tillverkningen av cellull inleddes år 1926 i Kanada och den beviljades patent år 1936. I Kanada och Förenta staterna har den redan i över 60 års tid använts som isolering i övre och nedre botten samt i hus väggar. Dess marknadsandel i Nordamerika är fortfarande betydande. I Förenta staterna verkar ännu i dag cirka 350 cellullfabriker och i Kanada cirka 60 cellullfabriker. Man har där inte uppställt några som helst hinder för användningen av cellull eller uttalat misstankar om att den skulle vara farlig för mänskors hälsa.

Man har däremot redan en lång tid misstänkt att mineralull (glas- och bergull) förorsakar cancer. Åldrande byggnadsmaterial och konstruktioner avger orenheter. Mest benägna att avge orenheter är gamla värmeisoleringar. Isoleringarnas bindmedel avger bl.a. formaldehyd. Bindmedlen för glasull tillverkas just av formaldehyd och fenol, vardera första klassens gifter. Användarna av glasull borde erhålla tillräckligt med information om dessa hälsofaror. Glasullsförpackningarna borde vara försedda med varningsmärkningar.

4. A. Ahlström Oy påstår i sin ansökan att tidningspapper till 40 % skulle bestå av trycksvärta och andra kemikalier. Sanningen är att trycksvärtans andel av tidningen är under 1 %. Sålunda består tidningspappret till över 99 % av naturmaterial. Cellullen är en hygroskåpisk organisk värmeisolering i motsats till mineralullen, som är oorganisk.

Svaranden kan inte låta bli att ännu dra fram att eftersom man som tillverkningsmaterial för blåscellull använder rent tidningspapper bidrar detta dels till att minska samhällets avfallsbörda och dels är återanvändingen av ett redan använt material ekonomiskt med tanke på nationalhushållningen. Man bör ännu konstatera att den energimängd som används vid tillverkningen av cellull är endast cirka 10 % av den energimängd som åtgår vid tillverkningen av blåsbergull och glasull.

5. Broschyren "Cellull är den bästa blåsisoleringen" är uppgjord av Vaajakoskibolaget Lämpövilla Oy. Ekovilla Oy har inte planerat, tryckt och inte heller distribuerat ifrågavarande broschyr. Ekovilla Oy kan sålunda inte heller vara ansvarig för innehållet i ifrågavarande broschyr.

Ekovilla Oy ägs av 6 cellullfabriker och 13 självständiga cellullentreprenörer. Lämpövilla Oy har blivit Ekovilla Oy:s aktionär först 21.3.1988. Ekovilla Oy har som uppgift att ombesörja den riksomfattande annonseringen. Ekovilla Oy sköter med andra ord om riksomfattande annonsering, avsättnings- och informationsverksamhet, direktmarknadsföring och kontakter med riksmyndigheterna. Ekovilla Oy har inget försäljningsansvar och bolaget deltar inte i den regionala marknadsföringen.

Landet är indelat i 13 försäljnings- och entreprenörsregioner. De helt självständiga entreprenörerna ansvarar själv för försäljningen och marknadsföringen inom sin egen region. De har förutom sitt eget försäljningsnät lokal annonsering, försäljningsbefrämjande material, till exempel broschyrer, såsom Lämpövilla Oy i detta fall.

Det föreligger inget officiellt hinder för att en egnahemshusbyggare själv applicerar cellullen genom att blåsa själv. Då man använder cellull i eller själv blåser cellull i småhus för utsätts inte en typgodkänd produkt. I samband med en "gör det själv" applicering kan man givetvits inte hänvisa till typgodkännandet för cellull. Så har inte heller skett i Lämpövilla Oy:s broschyr.

I svarandens egna marknadsföringsmaterial har nämnts att det typgodkända värmeledarvärdet för cellull inte är i kraft vid självapplicering av cellull.

6. Reklambladet "Cellull är den bästa blåsisoleringen", som nämnts i punkt 5, är Lämpövilla Oy:s broschyr. Hänvisande till det ovan anförda anser svaranden att den inte har någonting att göra med ifrågavarande broschyr.

Rubriken "bäst av blåsbara värmeisoleringar" i svarandens broschyr ansluter sig enbart till cellullens isoleringsförmåga. Lambda n värdet hos cellullen är bättre än för annan blåsulls del.

7. Bladet "Cellullens förmåner" är ursprungligen sammanställd av Lämpövilla Oy. Ekovilla Oy friskriver sig helt från ifrågavarande broschyr. På de broschyrer som Ekovilla Oy planerat och tryckt förekommer Ekovillalogon och kontaktuppgifter.

Enligt uppgift av Lämpövilla Oy har ifrågavarande reklamblad dragits ur bruk redan i slutet av år 1986. Reklambladet är också föråldrat, åtminstone i fråga om lambda n sedan 7.5.1987 då cellullens värmeisoleringsförmåga förbättrades. Enligt miljöministeriets typgodkännanden var lambda n för cellull 0,041 W/mK och de motsvarande lambda n värdena för A. Ahlström Oy:s och Oy Partek Ab:s blåsull 0,050 W/mK. Då behövdes alltså 22 % mera av konkurrenternas blåsull (A. Ahlström Oy) för att uppnå samma värmeisoleringsförmåga som cellullen besitter.

8. och 9. Sökandens yrkanden grundar sig till dessa delar på Lämpövilla Oy:s broschyr, som redan 1986 dragits ur bruk. Svaranden har ingenting att skaffa med denna broschyr. Svaranden ansvarar inte för sådana uttryck som förekommer i broschyren.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har av svaranden inbegärt utredning i fråga om vissa punkter i ansökan. Med anledning av svarandens utredning har KO meddelat svaranden följande:

"Enligt Er utredning har Ni låtit undersöka lufttätheten hos småhus som saknar dunstspärr. I detta sammanhang har det konstaterats att lufttätheten i dylika hus varit klart högre än i fråga om ett hus med dunstspärr. Ni har å andra sidan meddelat att den plastmembran som används som dunstspärr bara är ett alternativt tätt konstruktionslager. Ni är alltså enligt Er utredning inte färdiga att rekommendera att det "täta" konstruktionslagret helt lämnas bort. I Er marknadsföring har dock inte preciserats att man med att lämna bort dunstspärren avser att plasten ersätts med något annat tätt konstruktionslager. Ert marknadsföringsmaterial och Er utredning säger inte klart ut om Ni rekommenderar att man helt avstår från dunstspärr eller att man skall ersätta plasten med något annat material. Jag behandlar nedan saken med beaktande av bägge alternativen.

Ni har i Er utredning angivit att Ni inte ansvarar för de reklampåståenden som ingår i de av de lokala entreprenörerna uppgjorda broschyrerna. På basen av Ert svar anser jag dock att Ni som ett företag som centralt handlar den riksomfattande annonseringen är förpliktad att åt underentrepernörerna ge råd och direktiv för att försäkra att marknadsföringen är korrekt. Eftersom Ni enligt Ert eget svar centralt handhar kontakterna med bland annat riksmyndigheterna anser jag det befogat att Ni informerar underentreprenörerna om konsumentombudsmannens synpunkter och de krav konsumentskyddslagen uppställer för marknadsföring. Av denna orsak uppmanar jag Er att informera underentreprenörerna om de synpunkter jag i mitt brev av 25.3.1988 framlagt om sparpåståenden samt förutsättningarna för användningen av ordet bäst.

Vad som ankommer på den omständigheten att konsumenten själv skulle kunna handha appliceringen anser jag med stöd av konsumentskyddslagen 2 kapitel 1 § 2 moment motiverat att man senast vid försäljningstillfället meddelar en konsument som själv ombesörjer isolerandet de krav som bör uppfyllas för att appliceringen skall ske i vederbörlig ordning. Detta innebär till exempel att man bör meddela om att ihopsjunkningen bör beaktas.

Till den del Ni i Er marknadsföring har hänvisat till att cellullen är en naturlig värmeisolering anser jag inte att Ert marknadsföringspåstående i detta skede förorsakar tilläggsåtgärder.

Eftersom Er marknadsföring enligt det ovan sagda stridit mot konsumentskyddslagen 2 kapitel 1 § 2 moment och eftersom det för att säkra en vederbörlig marknadsföring är nödvändigt att tillställa underleverantörerna tillräcklig information om marknadsföringsstadgandena i konsumentskyddslagen förutsätter jag att Ni senast 6.6.1988 tillställer konsumentombudsmannens byrå en bekräftelse om att

1. Ni, då Ni i framtiden hänvisar till dunstspärrfritt byggande, berättar om vikten av vederbörlig luftkonditionering eller förtydligar marknadsföringsmaterialet genom att berätta om möjligheten att byta ut plasten mot något annat tätt lager;

2. Ni för mitt påseende skickar ett meddelande avsett för underentreprenörerna, i vilket man tar upp frågan om användningen av spar- och superlativpåståenden samt frågan om förutsättningarna för rekommendation av självapplicering.

Då jag fått ovan nämnda utredningar anser jag att behandlingen av ärendet med stöd av konsumentskyddslagen upphört."

I det omnämnda KO:s brev av 25.3.1988 har om sparpåståenden och förutsättningarna för användningen av ordet bäst nämnts bl.a. följande:

"Då påståenden om inbesparingar framställs borde marknadsföraren se till att sparpåståendena är sanna och att man åt konsumenten berättar hur mycket som sparas in och jämfört med vad."

"Konsumentombudsmannen har år 1982 konstaterat att det viktigaste urvalskriteriet ur konsumentens synvinkel är lambda n värdet och att man, då skillnaderna är jämförelsevis små, inte kan använda uttrycket 'bäst'."

Svaranden har tillsänt konsumentombudsmannen de utredningar han inbegärt. Saken har inte givit anledning till ytterligare åtgärder från KO:s sida.

BEVISNING

I ärendet har som av sökanden åberopade vittnen hörts med. o. kir. dr Heikki Ilmari Saarni och produktutvecklingschefen vid A. Ahlström Eristeet Oy Juha Tapani Ryyppö samt som av svaranden åberopat vittne forskaren vid STF Raija Kristina Saarela.

Saarni: Ordet hälsosamt är svårt att definiera. Det som befrämjar hälsan är hälsosamt. Enligt vittnets åsikt är även det som upprätthåller hälsan och bibehåller hälsotillståndet hälsosamt. Borsyra och borax irriterar kraftigt slemhinnorna och andningsvägarna. Då man blåser in cellulosaisolering borde man använda andningsskydd. Cellulosaisolering avger inte ämnen som är skadliga för hälsan.

Saarela: Borsyra och borax kan komma ut i rumsluften som materialdamm i appliceringsskedet. Efter appliceringen kommer ämnena inte ut i rumsluften om konstruktionerna gjorts på rätt sätt.

Ryyppö: Vittnet skaffade blåsbar cellull från en fabrik och applicerade den själv tillsammans med en annan person med en blåsanordning som lånats från fabriken. Den person som verkat som hjälpkarl åt vittnet använde inte andningsskydd under blåsningen. Dagen efter blåsningen hade hjälpkarlen huvudvärk, snuva, täppt näsa och ont i halsen. Vittnet använde andningsskydd och han upplevde inte motsvarande besvär med anledning av blåsandet. På fabriken varnade man inte för dylika skadeverkningar och man uppmanade inte heller vittnet att använda skyddsanordningar.

MOTIVERINGARNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Ekovilla Oy är ett bolag som idkar riksomfattande marknadsföring av cellulosaisolering och som ägs av näringsidkare som tillverkar och marknadsför cellulosaisolering. Ekovilla Oy marknadsför den cellulosaisolering dess ägare tillverkar.

Ekovilla Oy har marknadsfört nämnda produkter med hjälp av broschyrer och marknadsföringspublikationer utformade som tidningar. Den marknadsföring som ansökan berör har skett åren 1986 - 1988.

Sökanden har grundat sina yrkanden 5 - 6 delvis och sina yrkanden 7 - 9 i sin helhet på Lämpövilla Oy:s broschyrer "Cellull är den bästa blåsisolerinen" och "Cellullens fördelar".

Marknadsdomstolen anser att Ekovilla Oy i egenskap av över hela riket verkande marknadsföringsbolag för cellulosaisolering är förpliktat att ge råd och direktiv angående marknadsföringen åt de näringsidkare som hör till Ekovilla Oy:s organisation som ägare. Då nämnda näringsidkare t.ex. i sin egen marknadsföring använder Ekovilla Oy:s kommersiella kännetecken är Ekovilla Oy ansvarigt även för denna marknadsföring.

Lämpövilla Oy är grundat år 1984. Enligt den företedda utredningen har Lämpövilla Oy år 1986 inlett den riksomfattande marknadsföringen av sina produkter tillsammans med Ekovilla Oy. Lämpövilla Oy har blivit aktieägare i Ekovilla Oy år 1988. Innan Lämpövilla Oy blev aktieägare i Ekovilla Oy har förstnämnda bolag närmast varit i konkurrentställning i förhållande till Ekovilla Oy och dess aktieägare.

Lämpövilla Oy har planerat och sammanställt nämnda broschyrer redan innan år 1986 uteslutande med tanke på sin egen marknadsföring. Broschyrerna har sammanställts innan Lämpövilla Oy blivit Ekovilla Oy:s aktieägare och innan Lämpövilla Oy inlett sin riksomfattande marknadsföringar av cellulosaisolering tillsammans med Ekovilla Oy. Ekovilla Oy har inte kunnat ingripa mot det konkurrerande Lämpövilla Oy:s broschyrer. Ekovilla Oy har inte i sin marknadsföring använt Lämpövilla Oy:s broschyrer och inte heller godkänt användningen av dem.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att Ekovilla Oy inte är ansvarigt för Lämpövilla Oy:s nämnda broschyrer. De yrkanden som framställts i punkterna 5 - 9 i ansökan kan inte till den del de baserar sig på Lämpövilla Oy:s ifrågavarande marknadsföring prövas som riktade mot Ekovilla Oy.

I broschyren "Cellull är en naturlig värmeisolering" förekommer rubriken "Möjliggör dunstspärrfria konstruktioner". Under rubriken förekommer bl.a. följande text: "Cellullens funktighet anpassar sig i enlighet med innerluftens fuktighet på samma sätt som trä. På grund av denna egenskap att "andas" är det möjligt att bygga Cellullisolerade stockhus utan dunstspärr. - - Man har konstaterat ett klart samband mellan innerluftens kvalitet och hälsa." "I tidningen "Cellullnytt" har i artikelform förekommit skriften "Stock och cellull bildrar en naturlig konstruktionslösning, i vilken funnits rubriken "En dunstspärrfri cellullkonstruktion". Samma rubrik har också förekommit i broschyren "Cellull är en naturlig värmeisolering".

Då värmeisolering appliceras i en byggnad placeras oftast en tät yta på isoleringslagrets inre sida för att innerluftens fuktighet inte skall samlas i konstruktionen.

Ur värmeisoleringsdirektiven i inrikesministeriets bestämmelsesamling för finskt byggande framgår det att åtminstone isoleringens ena sida bör vara fästad med tät fog vid en tät yta, enligt direktiven till exempel betong, tegelrevetering, tät skiva, plastmembran och isoleringspapper. Enligt ett utlåtande från STF:s laboratorium för VVS-teknik får man inte utan grund lämna bort det täta lagret från konstruktionerna och byggnadshöljet.

Ur de undersökningar som presenterats i ärendet framgår det att man som ett dylikt tätt lager oftast använder plastmembran. I till exempel uncersökningen "Behovet av dunstspärr i träväggar" utförd av STF:s byggnadstekniska laboratorium, används om membranen benämningen "dunstspärr" och tillsammans med denna benämning uttrycket "fuktspärr" vilket avser detsamma.

I ärendet har presenterats sådana undersökningar som utförts med dunstspärrfria konstruktioner. I till exempel ovan nämnda undersökning av STF:s byggnadstekniska laboratorium har man undersökt "huruvida en yttervägg av trä kan byggas utan att man applicerar en plastmembran (dunstspärr) i konstruktionen". Plastmembranen har i undersökningen ersatts med en spånskiva eller tjärpapper.

I de undersökningar som presenterats i ärendet har konstaterats att ytterväggen i ett småhus av trä kan göras utan en plastmembran använd som "dunstspärr" under vissa förutsättningar. Plastmembranen skall härvid i allmänhet ersättas med något annat godkänt "tätt" konstruktionslager, till exempel med byggnadsskiva eller -papper. Den "dunstspärrfria" konstruktionen bör vara mycket lufttät. Eftersom fuktbelastningen på en dylik konstruktion under vintern är större än på en konstruktion som utförts med plastmembran bör man genom en tillräcklig vädring se till att konstruktionen torkar. Luftkonditioneringssystemet i byggnaden bör helst ha ett svagt undertryck för att hindra luftströmningar utåt. Eftersom en "dunstspärrfri" konstruktion i högre grad än vanligt kan bli föremål för byggnadsfel bör man även fästa en större uppmärksamhet än vanligt vid kvaliteten på byggandet.

De undersökta "dunstspärrfria" byggnaderna och konstruktionerna har i undersökningarna konstaterats väl hålla luft. Den fukt som samlas i konstruktionerna har man däremot konstaterat vara i stånd att åstadkomma problem såvida man inte tillsett att det förekommer en tillräcklig vädring och luftkonditionering och såvida man inte i övrigt byggt noggrannt.

Marknadsdomstolen anser att uttrycket "dunstspärrfri", som svaranden använt i sin marknadsföring, kan vara svårt att förstå för andra än yrkesmännen inom branschen. Fastän man kan anse att uttrycket i praktiken hänvisar till uttryckligen en konstruktion som gjorts utan plastmembran kan man med uttrycket förstå även annat.

Man har i undersökningarna konstaterat att en fuktigare innerluft under den kalla årstiden, då innerluften i allmänhet är torrare, är en positiv omständighet med tanke på hälsan. Ur de undersökningar som presenterats i ärendet framgår det att det är möjligt att förverkliga en "dunstspärrfri" konstruktion under vissa förutsättningar så att den ersättande luften i luftkonditioneringen i någon mån även kan ledas genom byggnadens yttre hölje in i de inre utrymmena. En dylik konstruktion har konstaterats ha en fuktreglerande effekt. Det är svårare än vanligt att förverkliga en dylik konstruktion. Ur svarandens marknadsföring framgår inte att konstruktionen har fuktutjämnande egenskaper endast under vissa byggandemässiga förutsättningar.

Svaranden har i sin marknadsföring använt uttrycket "dunstspärrfri" utan att individualisera vad som avses med uttrycket. Svaranden har i samma sammanhang hänvisat till att konstruktionen andas och till dess hälsosamhet. Svaranden har inte visat att sådana konstruktioner som utförts utan plastmembran i praktiken skulle andas mera och vara mera hälsosamma än sådana konstruktioner som utförts med plastmembran. Svaranden har i sin marknadsföring förfarit i strid mot god affärssed.

2. I Ekovilla Oy:s marknadsföringspublikation "Cellullnytt" har i artikeln "Stock och cellull bildar en naturlig konstruktionslösning" bl.a. nämnts följande: "Cellull tränger vid inblåsning in i de allra minsta håligheter och springor och bildar en jämn, tät isolering."

Cellull är en typgodkänd produkt. Blåst på det sätt typgodkännandet förutsätter bildar den produkt svaranden marknadsför en jämn, tät isolering. Uttrycket "tät och jämn" har i svarandens marknadsföring framlagts i allmän form. Svaranden har inte i sin marknadsföring använt uttrycket "jämn och tät" i strid mot god affärssed och inte heller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

3. Enligt den företedda utredningen består cellulosaisolering till cirka 80 % av ämnen som härstammar från träfiber. Av isoleringen består cirka 20 % av borsyra och borax som använts som brand- och förmultningsskydd.

Den produkt svaranden marknadsför är en typgodkänd produkt. Man har inte visat att de produkter svaranden marknadsför skulle vara till skada eller förfång för människors hälsa.

Svaranden har i sin marknadsföring inte behövt berätta om de brand- och förmultningsskyddsämnen som ingår i cellulosaisolering. Svarandens marknadsföring har inte till denna del stridit mot god affärssed eller varit otillbörlig med hänsyn till sökanden.

4. I publikationen "Cellullnytt" har förekommit en artikel, som innehållit bl.a. rubriken "Stock och cellull bildar en naturlig konstruktionslösning". Svaranden har också publicerat broschyren "Cellull är en naturlig isolering", i vilken nämnts bl.a. följande:

"Av cellullen utgörs cirka 80 % av insamlingspapper och resterande 20 % av icke flyktiga brandskyddskemikalier. I fråga om sina grundegenskaper motsvarar cellullen det traditionella sågspånet. Den finfördelade uppbyggnaden och de fördelar blåsbarheten innebär har i väsentlig grad ökat värmeisoleringsförmågan i förhållande till sågspånet och kemikalierna har från cellullen avlägsnat sågspånets brandbenägenhet. Naturligheten är dock den samma goda."

Den cellulosaisolering svaranden marknadsför tillverkas industriellt av insamligspapper. Det som råmaterial använda insamlingspappret är till största delen tidningspapper, i vilket andelen övriga ämnen än cellulosa är under 1 %.

Uttrycket "naturlig" har flere olika betydelser. Svaranden har använt uttrycket "naturlig" allmänt utan att ge en exakt bild av produkten eller dess egenskaper. Om man dessutom beaktar bl.a. råmaterialet för cellulosaisolering kan man inte anse att svaranden i sin marknadsföring använt uttrycket "naturlig" i strid mot god affärssed och inte heller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

5. Svaranden har publicerat broschyren "Cellull, Nu kan Du även själv aplicera Cellull". I broschyren har nämnts att det värmeledarvärde lambda n som typgodkänts för cellullen inte gäller då man själv applicerar. Svaranden har uppgett att den tillsammans med nämnda broschyr delat ut "Bruksguide för cellullblåsare", vars rubrik är "Så här isolerar Du själv med Cellull".

Det är tillåtet att även själv applicera cellull. Det typgodkända lambda n värmeledarvärdet för isoleringen är härvid inte i kraft. Nämnda omständighet omnämns i svarandens broschyr.

Enligt den i ärendet företedda utredningen avger cellulosaisolering vid appliceringen damm som innehåller borsyra och borax, vilket kan irritera människors andningsorgan. Den som applicerar isoleringen borde av denna orsak medan appliceringen pågår använda andninsskydd.

Genom att inte senast vid köptillfället uppmana sådana personer som själv applicerar cellulosaisolering att använda andningsskydd vid appliceringen av isoleringen, har svaranden i sin marknadsföring förfarit i strid mot god affärssed.

6. I svarandens broschyr "Cellull är en naturlig isolering förekommer rubriken "Bäst av de blåsbara värmeisoleringarna."

Uttryck som beskriver att en vara är bäst anknyter till jämförande reklam. I motiveringarna till avgörandena 1988:8 och 9 har marknadsdomstolen uttalat bland annat följande: "I jämförande reklam accentueras kravet på att de omständigheter som framförs är sanna; Man bör kunna visa att de presenterade uppgifterna är ostridiga fakta. Den jämförelse som presenteras i marknadsföringen bör ge en korrekt helhetsbild av objekten för jämförelsen."

Den cellulosaisolering svaranden marknadsför har vid marknadsföringstidpunkten haft en något bättre värmeisoleringsförmåga än de konkurrerande blåsbara värmeisoleringarna. Med nämnda allmänna uttryck om att vara bättre kan man dock förstå att man även i andra avseenden skulle vara bättre än konkurrenterna. Svaranden har inte visat att den cellulosaisolering den marknadsför allmänt taget skulle vara den bästa blåsbara värmeisoleringen på marknaden.

Svaranden har genom att använda uttrycket "bäst av de blåsbara värmeisoleringarna" förfarit i strid mot god affärssed.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Till den del yrkandena gäller Lämpövilla Oy:s marknadsföring lämnas de utan prövning.

Marknadsdomstolen har prövat saken till övriga delar och finner med stöd av OtillbFörfL 2 och 6 § riktigt vid ett vite av tvåhundratusen (200 000) mark förbjuda Ekovilla Oy att i sin marknadsföring

1. använda uttrycket "dunstspärrfri" utan att individualisera vad som avses med uttrycket och att i samband med "dunstspärrfriheten" obevisat hänvisa till att konstruktionen andas och är hälsosam,

2. senast vid köptillfället underlåta att berätta att den som själv applicerar cellulosaisolering vid applicerandet bör använda andningsskydd och

3. använda uttrycket "bäst av de blåsbara värmeisoleringarna".

Förbuden skall iakttas från 1.1.1991.

Ekovilla Oy ålägges ersätta A. Ahlström Osakeyhtiös rättegångskostnader med skäliga befunna sextiotusen (60 000) mark jämte 16 procent ränta från den dag detta utslag delges.

Yrkandena förkastas i övrigt.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Tala, Aaltonen, Jääsalo, Maijala, Mustonen, Ollikainen och Pohtola