Market court fines company for misleading discount ads using unproven higher prices.

Kultabonus Ky (hakija) vastaan Kultajousi Oy (vastaaja). Vastaaja ei ollut näyttänyt, että se olisi myynyt eräitä hopealusikoita ilmoittamallaan korkeammalla hinnalla. Ilmoitettu alennushinta ei siten ollut todellinen. Markkinointi oli tältä osin harhaanjohtavaa. Muutoin vastaajan markkinointi ei ollut harhaanjohtavaa eikä hyvän liiketavan vastaista.

SopMenL_2_§ ja 6_§ /K

KULTABONUS KY:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että Kultajousi Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan

1. käyttämästä yliviivattuja hintoja ja prosenttialennuksia, ellei korkeampia hintoja ole aikaisemmin peritty ja

2. käyttämästä alennusmyynti-ilmoittelua yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa.

Hakija on vaatinut, että kielto annetaan väliaikaisena heti siihen saakka, kunnes lopullinen päätös asiassa on annettu.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

KULTAJOUSI OY:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olevan sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 15 000 markalla korkoineen.

Hakija väittää, että vastaaja on vuoden 1988 aikana ilmoittanut alennusmyyntejä ja että tuotteita ei olisi myyty välittömästi ennen alennusmyyntiä korkeammilla hinnoilla. Väite perustuu kolmeen ilmoitukseen. Näistä ensimmäinen on vuodelta 1987 eikä siis liity mitenkään vuoden 1988 markkinointiin. Toinen ilmoitus puolestaan on lain mukainen alennusmyynti-ilmoitus, sillä välittömästi ennen remonttimyyntiä liikkeessä oli "Syksyn kelloviikot" -kampanja, joka ei ollut mikään alennusmyynti. Remonttimyyntiä varten siis tuotteiden hinnat todella alennettiin. Kolmas hakijan väite koskee vastaajan ilmoituksia, joissa ei ole yhtään ainutta prosenttialennusta eikä kaksoishintaa, sillä niitä ei kyseisissä kampanjoissa käytetty lainkaan. Hakijan liitteessä esiintyvät prosenttialennukset ovat kaikki Young Goldin ilmoituksissa. Young Goldhan on Tampereella Koskikeskuksessa toimiva erillinen yritys, ei mikään Kultajousen myymälä. Hakijan vaatimus perustuu virheellisyyksiin ja on siten aiheeton.

Hakija väittää lisäksi vastaajan laiminlyöneen alennusmyyntien kestosta säädetyn ajan. Vastaaja on säästänyt kaikki alennusmyynti-ilmoitukset lehdistä ja niistä ilmenee seuraavaa: Alennusmyynti alkoi 30.12.1988 ja viimeinen ilmoitus siitä oli 16.1.1989. Liikkeen ikkunat somistettiin valmiiksi pari päivää ennen alennusmyynnin alkua. 17.1 - 29.1.1989 ei ollut alennusmyyntiä. Toinen alennusmyynti alkoi 30.1.1989 ja se kesti 4.3.1989 saakka. Kesällä oli alennusmyynti 3. - 12.7.1989 välisenä aikana. Näsilinnankadun liikkeen loppuunmyynti alkoi 1.9.1989 ja liike lopetettiin jouluaattona 1989.

Edelleen hakija väittää vastaajan käyttäneen ilmoittelussaan hintojen yliviivaustekniikkaa ja perustaa väitteensä esimerkkiin Chippendale -kahvilusikasta. Hopeatuotteiden markkinoilla vallitsevan kovan kilpailun vuoksi myynnissä on ollut usean eri valmistajan tekemiä Chippendale -tyylin kahvilusikoita. Näitä valmistajia ovat olleet esimerkiksi hakijan mainitsemat Kultakeskus ja Miettinen sekä lisäksi PH-yhtymä, Auran Kultaseppä, Turun Merkkimitali, Kultateollisuus ja Kuopion Kultaseppä. Kotimaisten tuotteiden ohella myynnissä on ollut myös Oy Perkon maahantuomia, neuvostoliittolaista alkuperää olevia lusikoita. Eri valmistajien lusikoilla on ollut eri normaalihinnat ja eri tarjoushinnat. Tarjouksessa ovat olleet vaihtelevasti eri valmistajien lusikat eri aikoina. Näin myös joulukampanjassa ja alennusmyynnissä kyse on ollut aivan eri tuotteista eikä mistään tekaistuista hinnoista, joten hakijan vaatimus perustuu näiltäkin osin virheellisiin tietoihin ja on siten aiheeton.

Vastaajan toiminta ei ole ollut hyvän liiketavan vastaista eikä mitenkään vahingoittanut toisen elinkeinotoimintaa. Vastaaja ei siis ole rikkonut SopMenL:ia.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut vastaajalle kirjeessään mm. seuraavaa:

"Alennusmyynnillä tarkoitetaan tilannetta, jossa elinkeinonharjoittaja alentaa myynnissä pitämiensä tuotteiden hintoja tilapäisesti. Tällöin tuotteista voidaan myöntää esimerkiksi prosenttialennuksia, jotka alennukset tulee laskea tuotteista liikkeen samassa toimipisteessä välittömästi aikaisemmin kuluttajilta perityistä hinnoista.

Alennusmyynnistä sen sijaan ei saata olla kyse, jos liikkeeseen vartavasten hankitaan uusi tuote-erä kuluttajille myytäväksi. Estettä sille, että tällainen tuote-erä ilmoitetaan myytäväksi edullisella hinnalla, lainsäädäntö ei luonnollisestikaan aseta. Sen sijaan on kuluttajien kannalta harhaanjohtavaa ilmoittaa tällaisen tavaraerän osalta alennusmyynnistä, ts. että elinkeinonharjoittaja olisi alentanut tähän tavaraerään sisältyvien tuotteiden hintoja. Sen vuoksi kaikki alennuksiin viittaavat ilmaisut ovat tässä yhteydessä kuluttajia harhaanjohtavina kuluttajansuojalain markkinointisäännösten vastaisia. Näin on asia myös Metrokellon konkurssipesän poistomyyntinne osalta. Menettelyn harhaanjohtavuutta ei poista se, että liikkeessänne on ennestään ollut myynnissä samanmerkkisiä tuotteita ja että alennukset kenties on laskettu itse aiemmin näistä tuotteista perimistänne hinnoista.

Kehotan Teitä vastaisessa markkinoinnissanne ottamaan huomioon edellä esittämäni näkökohdat. Tällä kertaa en katso aiheelliseksi ryhtyä asiassa enempiin toimiin. Huomautan kuitenkin, että mikäli elinkeinonharjoittaja toimii vastoin antamaani huomautusta, on menettelyä pidettävä tahallisena lainrikkomisena."

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa istunnossaan 7.5.1990 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana myyjä Erja Hannele Lindroosia. Todistaja on mm. kertonut, että vastaajan Hämeenkadun liikkeen ikkunassa oli joulukuussa 1988 tarjottu Chippendale -hopealusikoita hintaan 239 markkaa. Alennusmyyntikampanjassa 30.12.1988 saman näköisiä Chippendale -lusikoita myytiin samassa näyteikkunassa yliviivatulla hinnalla 522 markkaa, josta hinta oli alennettu 239 markkaan.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaaja on Tamperelainen -lehdessä 25.9.1988 julkaistussa mainoksessa ilmoittanut mm. "Remonttimyynti. Kaikki tuotteet -20 - 50 %. Ale ei koske Swatch - eikä Certina kelloja. Erä Casio, Leijona, Seiko kelloja -30 %". Vastaaja on joulukuussa 1988 myynyt Chippendale -hopealusikoita normaalihintaisina 239 markkaa. Alennusmyynnissä 30.12.1988 Chippendale -hopealusikoita on myyty siten, että näyteikkunassa on ollut yliviivattu hinta 522 markkaa ja alennettu hinta 239 markkaa.

Markkinatuomioistuin on mm. päätöksessään 1989:14 kieltänyt alennusmyyntimainoksissa ilmoittamasta tuotteiden hintoja alennetuiksi sellaisista hinnoista, joita ei ole aikaisemmin peritty samoista tuotteista.

Ennen 25.9.1988 alkanutta remonttimyyntiä vastaajan tuotteita on myyty normaalihintaisina. 25.9.1988 julkaistussa mainoksessa ilmoitettuja alennuksia on siten pidettävä todellisina. Sen sijaan vastaaja ei ole näyttänyt, että se olisi myynyt Chippendale -hopealusikoita 522 markan hinnalla. Ilmoitettu alennushinta ei siten ole ollut todellinen. Vastaajan markkinointi on ollut tältä osin harhaanjohtavaa.

Vastaajalla on näytetty olleen alennusmyyntikampanjat 28.12.1988 - 16.1.1989, 30.1 - 4.3.1989 ja 3.7 - 12.7.1989 välisinä aikoina. Markkinatuomioistuin katsoo, ettei vastaajan alennusmyynti-ilmoittelu ole kestänyt sopimattoman kauan. Vastaajan markkinointi ei tältä osin ole ollut harhaanjohtavaa eikä hyvän liiketavan vastaista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi viidenkymmenentuhannen (50 000) markan sakon uhalla kieltää Kultajousi Oy:tä markkinoinnissaan käyttämästä yliviivattuja hintoja, jollei ilmoitettuja korkeampia hintoja ole tosiasiallisesti peritty välittömästi ennen alennusmyynnin alkamista.

Kieltoa on noudatettava heti.

Kultajousi Oy velvoitetaan suorittamaan Kultabonus Ky:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asian lopputulos huomioon ottaen viisituhatta (5 000) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Valkonen, puheenjohtajana, Hirvonen, Tala, Aaltonen, Kortekangas, Kangasperko, Maijala ja Pohtola

---

[SV]

Kultabonus Ky (sökanden) mot Kultajousi Oy (svaranden). Svaranden hade inte visat att den skulle ha sålt vissa silverskedar till det högre pris den angivit. Det angivna realisationspriset var sålunda inte verkligt. Marknadsföringen var till denna del vilseledande. Svarandens marknadsföring var inte i övrigt vilseledande och stred inte mot god affärssed.

OtillbFörfL_2_§

KULTABONUS KY:S YRKANDE

Sökanden har yrkat att Kultajousi Oy med stöd av 2 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) vid vite förbjuds att i sin marknadsföring.

1. använda överstreckade priser och procentrabatter, såvida inte högre priser tidigare uppburits och

2. tillämpa realisationsprisannonsering oavbrutet i över två månaders tid och under mera än tre månaders tid under ett kalenderår.

Sökanden har yrkat att förbudet omedelbart meddelas temporärt tills saken slutligt är avgjord.

Sökanden har dessutom yrkat att svaranden förplikats ersätta sökandens rättegångskostnader jämte ränta i ärendet.

KULTAJOUSI OY:S BEMÖTANDE

Svaranden har bestridit att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig och yrkat att ansökan måtte förkastas. Svaranden har dessutom yrkat att sökanden förpliktas ersätta svarandens rättegångskostnader med 15 000 mark jämte ränta.

Sökanden påstår dessutom att svaranden inte iakttagit den tid som stadgats för realisationsförsäljningars längd. Svaranden har sparat alla realisationsannonser som ingått i tidningarna och ur dem framgår följande: Realisationsförsäljningen inleddes 30.12.1988 och den sista annonsen därom publicerades 16.1.1989. Affärens fönster dekorerades några dagar innan realisationen. 17.1. - 29.1.1989 var det ingen realisationsförsäljning. Den andra realisationen inleddes 30.1.1989 och den pågick till 4.3.1989. Under sommaren var det realisation mellan 3. - 12.7.1989. Slutförsäljningen i affären på Näsilinnagatan inleddes 1.9.1989 och butiken lades ned på julaftonen 1989.

Svarandens verksamhet har inte stridit mot god affärssed och har inte på något sätt skadat någon annans näringsverksamhet. Svaranden har alltså inte brutit mot OtillbFörfL.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har i sitt brev till svaranden meddelat bl.a. följande: "Med realisationsförsäljning avses en situation, då en närings idkare tillfälligt nedsätter priset på de produkter den saluhåller. Man kan därvid bevilja till exempel procentrabatter på produkterna, varvid rabatterna bör uträknas utgående från de priser som omedelbart innan av konsumenterna uppburits på samma förrättningsställe.

Det är däremot inte fråga om en realisationsförsäljning om man explicit införskaffar ett nytt varuparti att säljas åt konsumenterna. Det föreligger naturligtvis inget lagstiftningsmässigt hinder för att ett dylikt parti annonseras till salu till ett fördelaktigt pris. Det är däremot vilseledande ur konsumentens synvinkeln att man annonserar om en realisationsförsäljning i fråga om ett dylikt varupart, alltså att näringsidkaren skulle ha nedsatt priserna på de varor som ingår i detta parti. Därför är alla uttryck som hänvisar till realisation i detta sammanhang vilseledande för konsumenterna och strider sålunda mot marknadsföringsstadgandena i konsumentskyddslagen. Förfarandet blir inte mindre vilseledande av att i Er affär tidigare funnits till salu produkter av samma märke och att rabatterna kanske räknats ut utgående från de priser Ni själv tidigare uppburit för dessa produkter.

Jag uppmanar er att i er framtida marknadsföring beakta de synpunkter jag ovan framfört. Denna gång anser jag inte att det föreligger skäl til att skrida till vidare åtgärder i saken. Jag påpekar dock att om en näringsidkare handlar i strid mot en anmärkningar jag givit, bör förfarandet anses som ett avsiktligt lagbrott."

YRKANDE PÅ TEMPORÄRT FÖRBUD

Vid behandlingen av ärendet 7.5.1990 har marknadsdomstolen förkastat sökandens yrkande på temporärt förbud

BEVISNING

I marknadsdomstolen har som av sökanden åberopat vittne hörts försäljare Erja Hannele Lindroos. Vittnet har bl.a. berättat att i svarandens butik på Hämeenkatu hade i december erbjudits Chippendale silverskeder till ett pris av 239 mark. Under Realisationskampanjen såldes 30.12.1988 Chippendale skedar med samma utseende till det överstreckade priset 522 mark, varifrån priset nedsatts till 239 mark.

MOTIVERINGARNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Svaranden har i en annons i tidningen Tamperelainen 25.9.1988 meddelat bl.al. "Reparationsförsäljning. Alla produkter - 20 50 %. Realisationen gäller inte Swatch- eller Certinaklockor. Ett parti Casio-, Leijona-, Seikoklockor - 30 %". Svaranden har i december 1988 sålt Chippendale silverskedar till normalpriset 239 mark. Under realisationsförsäljningen 30.12.1988 har Chippendale silveskedar sålts så, att i skyltfönstret förekommit det överstreckade priset 522 mark och det nedsatta priset 239 mark.

Marknadsdomstolen har bl.a. i sitt utslag 1989:14 förbjudit att i realisationsannonser meddela att priserna nedsatts från sådana priser, som inte tidigare uppburits för samma produkter.

Före reparationsförsäljningen som inleddes 25.9.1988 har svarandens produkter sålts till normalpris. De i en annons av 25.9.1988 angivna rabatterna bör sålunda anses som verkliga. Svaranden har däremot inte visat att den skulle ha sålt Chippendale silverskedar till ett pris av 522 mark. Det angivna realisationspriset har sålunda inte varit verkligt. Svarandens marknadsföring har till denna del varit vilseledande.

Svaranden har visats ha haft realisationskampanjer under tiderna 28.12.1988 - 16.1.1989, 30.1. - 4.3.1989och 3.7. - 12. 7. 1989. Marknadsdomstolen anser att svarandens realisationsförsäljningsannonsering inte pågått otillbörligt lång tid. Svarandens marknadsföring har inte till denna del varit vilseledande och har inte stridit mot god affärssed.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av OtillbFörfL 2 och 6 § riktigt vid ett vite av femtiotusen (50 000) mark förbjuda Kultajousi Oy att i sin marknadsföring använda överstreckade priser, såvida inte de uppgivna högre priserna faktiskt omedelbat innan realisationsförsäljningen inleddes uppburits.

Förbudet skall iakttas omedelbart.

Kultajousi Oy förpliktas ersätta Kultabonus Ky:s rättegångskostnader, med hänsyn till sakens utgång, med femtusen (5 000) mark jämte 16 procents ränta från den dag detta utslag delges.

Yrkandena förkastas i övrigt.

Närvarande: Valkonen, såsom ordförande, Hirvonen, Tala, Aaltonen, Kortekangas, Kangasperko, Maijala och Pohtola