Consumer Protection Court bans misleading price splitting of a product bundle under KSL Chapter 2.

KA vastaan Apilanlehti Oy (yhtiö). Yhtiön markkinointiaineistossa oli markkinoitu astiastoa esittämällä ensimmäisen lähetyksen eli kolmen lautasen ja "kattauksen" hinta 249 markkaa keväällä 1988 ja 329 markkaa heinäkuussa 1988. Esitteissä oli esitelty kuvallisesti kaikki "keräilykokoelman" 45 osaa ja erikseen tarjoiluosien hintoja. Esitteissä ei ollut selkeästi ilmoitettu, että "kattauksella" oli tarkoitettu kolmea lautasta.

Markkinoitu astiasto oli kokonaisuus, joka toimitettiin yhtenätoista maksullisena erillistoimituksena. Markkinoinnissa ei ollut selkeästi ilmaistu, että kokonaishinta muodostui mainittujen yhdentoista erillistoimituksen hinnasta ja postimaksuista.

Käsite "kattaus", jota maksullisilla erillistoimituksilla tarkoitettiin, oli ilmaistu markkinointiaineistossa epäselvästi. Yhtiön markkinointiaineistossa oli esitetty runsaasti erilaisia yksittäisiä hintoja ja hintatietoja. Niitä oli useissa paikoissa markkinointiaineistossa. Vaikka laskutoimitus, jossa 249 ja 329 markkaa kerrotaan 11:llä oli sinänsä helppo, astiaston hinnan laskeminen oli esitettyjen tietojen pohjalta kuluttajalle hankalaa. Hintatiedot oli esitetty yhtiön markkinoinnissa kuluttajalle vaikeaselkoisesti.

Yhtiö oli jättämällä markkinoinnissaan ilmoittamatta selkeästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla astiaston kokonaishinnan menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Tarjoiluosat olivat tarjotun kokonaisuuden eli astiaston osia. Yhtiön ilmoittamien hintatietojen mukaan "lahjaksi" tai "ilman lisämaksua" tulevien tarjoiluosien osuus oli enemmän kuin kolmasosa astiaston kokonaishinnasta.

Yhtiö oli antanut kuluttajille sellaisen kuvan, että merkittävä osa astiastosta olisi kuluttajille ilmainen. Yhtiön oli kuitenkin täytynyt periä tarjoiluosista aiheutuvat kustannukset osana lautasten hintaa kuluttajilta. Yhtiö oli näin ollen antanut tarjouksesta kuluttajille keinotekoisen, todellisuutta vastaamattoman kuvan.

Yhtiö oli paloittelemalla astiaston hinnan keinotekoisesti kerrotulla tavalla ja ilmoittamalla, että osa astiastosta tulee kuluttajille "lahjaksi" ja "ilman lisämaksua", menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

KSL_2_luku_1_§

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Apilanlehti Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tarjoamasta kuluttajille astiastoa tai muuta osista koostuvaa kokonaisuuden muodostavaa tuotetta

a) useampina erinä kertomatta tuotteen kokonaishintaa ja

b) paloittelemalla sen hintaa ja antamalla tällöin ymmärtää, että jotkut kokonaisuuden osat olisivat vastikkeettomia tai lisämaksuttomia, mikäli kyseessä on yhtiön yksinmyynnissä oleva tuote.

Apilanlehti Oy on alkuvuodesta 1988 lähettänyt kuluttajille esitteen, jossa markkinoidaan Kesäkukat nimistä astiastoa. Astiasto koostuu 12 erilaisin kukka-aihein koristellusta kattauksesta. Jokaiseen kattaukseen kuuluu kolme lautasta. Kunkin kattauksen hinnaksi esitteessä ilmoitetaan 249 markkaa + postikulut 21,80 markkaa. Yhtiö ilmoitti esitteessä, että se lahjoittaa tilaajalle astiastoihin kuuluvat tarjoiluosat keräilyn kestäessä. Ne luvattiin toimittaa toisen, neljännen, viidennen, seitsemännen, kahdeksannen, kymmenennen, yhdennentoista ja kahdennentoista kattauksen mukana. Lahjojen arvoksi ilmoitettiin 1 476 markkaa. Esitteessä todettiin yksiselitteisesti, että kuluttaja maksaa kuitenkin jokaisesta lähetyksestä vain lautasten arvon 249 markkaa + postikulut.

KA:n kiinnitettyä yhtiön suoramarkkinointiaineistoon huomiota yhtiö muutti esitettään heinäkuussa 1988. Uudesta esitteestä oli poistettu kaikki lahja-termit ja yhtiö ilmoitti KA:lle, ettei se vastaisuudessa tule kutsumaan kuluttajille myöntämiään lisäetuja lahjoiksi tai käytä niistä muita vastikkeettomuuteen viittaavia ilmaisuja.

Heinäkuussa julkaistussa esitteessä ei käytetä lahja-termiä. Astiaston tarjoiluosat luvataan toimittaa keräilyn kuluessa kattausten mukana ilman mitään lisäkustannuksia. Muutoin tarjouksen rakenne on sama kuin edellisessä esitteessä. Esitteessä on kuvattu tarjoiluosat ja kunkin kuvan kohdalla punaisella alustalla on mainittu kyseisen osan arvo. Arvojen yhteenlaskettu markkamäärä on sama kuin edellisessä esitteessä eli

1 476 markkaa. Lautasten hinta on noussut 249 markasta 329 markkaan. Sen sijaan postikulut ovat laskeneet 21,80 markasta 18 markkaan. Mitään muita hintatietoja esitteessä ei ole.

Yhtiö markkinoi astiastoa ilmoittamalla kolmen lautasen (= kattauksen) hinnan 329 markkaa. Mainoksessa ei kertaakaan ilmoiteta astiaston kokonaishintaa. Esitteessä painotetaan kuitenkin, että kysymyksessä on 12 hengen astiasto, jonka osat luetellaan. Yhtiön ilmeisenä tarkoituksena on, että kuluttaja ostopäätöstä tehdessään kiinnittäisi huomiota vain osasuoritusten markkamäärään ja jättäisi tilauksen aiheuttamat kokonaiskustannukset punnitsematta. Onhan 329 markkaa pieni summa suhteessa kokonaishintaan 3 619 markkaa. Pelkkä yhden kattauksen hinnan ilmoittaminen vaikuttaa kuluttajan päätökseen epäasiallisesti.

Markkinatuomioistuin on ratkaisunsa 1983:4 perusteluissa katsonut, että tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. Kun kokonaishinta on ilmaistu markkinointiaineistossa pelkästään maksukertojen määrällä jaettuna, kuluttaja saattaa kiinnittää huomiota vain osasuoritusten markkamäärään ja kokonaiskustannusten suuruus voi jäädä häneltä havaitsematta. Markkinatuomioistuin katsoi, että hyödykkeen kokonaishinta on markkinoinnin hintailmoittelussa ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle ymmärrettävällä tavalla. Tuolloin puheena olleessa markkinoinnissa oli alennustarjouksen hintatieto 2 x 37 markkaa kuitenkin niin yksinkertainen, että kuluttaja ymmärtää sen vaikeudetta eikä markkinointia siltä osin pidetty sopimattomana.

Markkinatuomioistuin päätyi ratkaisussaan 1981:19 äänestyksen jälkeen vapauttavaan lopputulokseen asiassa, jossa elinkeinonharjoittaja oli tarjonnut ruokaohjekortteja kertomatta, kuinka monta korttia tultaisiin lähettämään ja kuinka paljon kuluttaja voi joutua ruokaohjeista maksamaan. Perusteluissaan markkinatuomioistuin totesi, että ruokaohjeita syntyy jatkuvasti lisää. Kun yhtiö oli ilmoittanut kuluttajille kuukausittain lähetettävien korttien lukumäärän ja niiden hinnan sekä varannut kuluttajille mahdollisuuden kunkin lähetyksen vapaaseen palauttamiseen ja koko tilauksen lopettamiseen, yhtiö ei ollut jättänyt antamatta kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja.

Markkinatuomioistuimen päätöksissä on siis pidetty tärkeänä, että tuotteen kokonaishinta ilmoitetaan selkeästi ja helppotajuisesti. Vapauttavat ratkaisut ovat olleet poikkeuksia pääsäännöstä. Ratkaisuun 1981:19 on toisaalta vaikuttanut se, että jokainen ruokaohjekortti oli käyttökelpoinen sinänsä ja toisaalta se, että korttien tarkoitus ei ollut välttämättä muodostaa rajattua kokonaisuutta ja että ostaja sai itse määrätä korttikokoelmansa rajat. Markkinatuomioistuimen päätös 1983:4 on taas perustunut laskutoimituksen yksinkertaisuuteen.

Apilanlehti Oy:n markkinoima hyödyke on kokonaisuus, johon kuuluu 36 lautasta ja tarjoiluosat. Tätä korostetaan myös mainosesitteessä. Yritys myy astiaston eikä irtolautasia. Vaikka astiaston eri osilla on itsenäistä käyttöarvoa, mainoksen kuvallisen ja sanallisen informaation pääpaino on selkeästi astiastokokonaisuudessa. Sen vuoksi kokonaishinnan ilmoittamatta jättämistä ei voida perustella astiaston yksittäisten osien käyttökelpoisuudella. Se seikka, että kuluttaja KSL:n 6 luvun säännösten nojalla milloin tahansa voi lopettaa sarjan keräilyn, ei myöskään ole peruste kokonaishinnan ilmoittamatta jättämiseen. Tällaisen tulkinnan hyväksyminen johtaisi siihen, että postimyynnissä informaatiovelvollisuus olisi lievempi kuin muussa markkinoinnissa. Tällaiselle ajatukselle ei lainvalmistelutöistäkään ole saatavissa tukea.

Yhtiön markkinointi on ristiriidassa sen KSL:n tavoitteen kanssa, jonka mukaan kuluttajalle on annettava päätöksenteon perustaksi riittäviä tietoja helposti ymmärrettävässä muodossa. Yhtiön menettelyä sen jättäessä kertomatta astiaston kokonaishinnan on sen vuoksi pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

b) KSL:n markkinointisäännösten toisena keskeisenä tavoitteena on estää epäasiallinen vaikuttaminen kuluttajien päätöksentekoon. Kuluttajien päätöksentekoon kohdistuva epäasiallinen vaikuttaminen toteutetaan usein siten, että kuluttajalle luvataan joitain erityisiä etuja, mikäli hän ostaa markkinoidun tuotteen. Nämä lisäedut ovat kuitenkin usein näennäisiä tai ainakin sopimussuhteen kannalta epäolennaisia. Monesti lisäeduksi kutsuttu seikka ei tosiasiallisesti sisällä kuluttajalle mitään etua. Epäolennaisten tietojen tai seikkojen korostaminen ostajalle tärkeämpien sopimusehtotietojen kustannuksella onkin tyypillistä epäasiallista markkinointia.

Yhtiön Kesäkukat-esitteessä astiastoon kiinteästi kuuluvat tarjoiluosat luvataan ilman mitään lisäkustannuksia. Mainos on kuitenkin laadittu siten, että syntyy mielikuva tarjoiluosien maksuttomuudesta. Tilauskortin yläosasta ilmenee, että 329 markan hinta sisältää kolme lautasta. Näin on luotu vaikutelma, että tilaaja saa 98 markan arvoiset suola- ja pippurisirottimet, 478 markan arvoiset tarjoiluvadit, 276 markan arvoiset tarjoilukulhot, 175 markan arvoisen kastikekulhon ja 449 markan arvoisen keittokulhon, etuja yhteensä 1 476 markan arvosta mutta maksaa vain astiaston 36 lautasen hinnan.

Kesäkukat-astiasto on Apilanlehti Oy:n yksinmyyntituote. Kun astiastoa ei ole muualla myynnissä, kuluttaja ei voi verrata tarjouksen sisältöä muihin vastaaviin tarjouksiin. Tämä vaikeuttaa tarjouksen todellisen edullisuuden arvioimista. Yksinmyynti taas merkitsee myös sitä, etteivät kilpailulliset näkökohdat pääse vaikuttamaan yhtiön markkinoiman tuotteen hinnanasetantaan. Näin on ollut mahdollista luoda kuva tavallista edullisemmasta tarjouksesta.

Tarjouksen kestoaika ei ole rajoitettu vaan keräilysarjojen markkinointi merkittävin "lisäeduin" on osa yhtiön normaalia markkinointistrategiaa. Yhtiön laatiman tarjouksen tavoitteena on yksinkertaisesti tehdä tilauspäätöksen tekeminen kuluttajalle houkuttelevammaksi luomalla mielikuva huomattavista eduista.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1987:7, joka koski korottoman luoton markkinointia todennut, että tarjotessaan kuluttajalle pitkää maksuaikaa myyjä joutuu tavallisesti sisällyttämään kuluttajilta perittävään hintaan myös luotosta aiheutuvia kustannuksia. Tilanne on sama erilaisten lisäetujen kohdalla. Yritys ei saata jättää huomiotta lisäedun aikaansaamaa kustannusvaikutusta markkinoimansa päätuotteen hinnanmäärittelyssä. Erityisesti silloin, kun kyse ei ole satunnaisesta tai tilapäiseksi tarkoitetusta edusta tai kun lisäedulla väitetään olevan, kuten Apilanlehti Oy:n tarjouksessa, huomattavaa taloudellista arvoa (1 476 mk), ei voi olla epäilystä siitä, että lisäetujen arvo peritään kuluttajilta osana päätuotteen hintaa.

Seuraavassa on laskelma, joka osoittaa, että Apilanlehti Oy:n tarjous ei sisällä kuluttajille mitään erityistä etua, että astiaston yksittäisten osien hinnat eivät ole realistisia ja että luvattuja etuja ei voida pitää kuluttajien kannalta maksuttomina vaan lautasten hinnat on keinotekoisesti määritelty niin korkeiksi, että kattausten hintaan sisältyvät myös tarjoiluosien ilmoitetut arvot.

Kattauksen hinnaksi on ilmoitettu 329 mk. Täydelliseen astiastoon kuuluu 12 kattausta. Ensimmäisen lähetyksen kaksi kattausta luvataan toimittaa yhden hinnalla. Näin kuluttajan ilmoitetaan saavan 329 markan edun. Kaikkien 12 kattauksen hinnaksi voitaisiin siten laskea 3 948 markkaa, postikuluineen 4 146 mk. Tarjoiluosien arvoksi on ilmoitettu 1 476 markkaa. Keräilyn alussa veloituksetta toimitettu kattaus mukaanlukien luvattujen etujen arvo on siten yhteensä 1 805 mk. Jos astiaston kokonaishinnasta vähennettäisiin luvattujen etujen arvo, jäisi lautasten kokonaishinnaksi 2 143 markkaa. Yhden kattauksen hinta olisi siten 2 143 jaettuna 12:lla eli noin 178 markkaa. Kun tätä hintaa verrataan yhtiön kattauksen hintana perimään 329 markkaan, voidaan todeta, että kunkin kattauksen hintaa rasittaa noin 151 markan määrä, jolla luonnollisesti katetaan kuluttajalle keräilyn kuluessa toimitettavia lisäetuja.

Sitä, ettei yhtiön käyttämä hinnan paloittelu perustu asiallisiin seikkoihin, todistaa myös viimekesäinen hinnankorotus: vaikka lautasten hintaa heinäkuussa 1988 korotettiin 249 markasta 329 markkaan, ilman lisäkustannuksia tarjottujen tarjoiluosien arvo pysytettiin 1 476 markkana.

Kuluttajien kannalta on pidettävä sopimattomana menettelyä, jossa yrityksen yksinmyynnissä olevan, kokonaisuuden muodostavan, osista koostuvan tuotteen hinta paloitellaan ja annetaan näin ymmärtää, että jotkin kokonaisuuden osat ovat vastikkeettomia tai lisämaksuttomia.

APILANLEHTI OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Mikäli kielto kuitenkin määrättäisiin, yhtiö on vaatinut vähintään kuuden kuukauden ylimenokauden.

Käsillä oleva tarjous esittää sekä sanoin että kuvin tarjouksen sisällön. Kyseessä on keräilysarja, jolloin kuluttajan kannalta olennainen informaatio liittyy keräilytapahtumaan sekä kunkin lähetyserän suuruuteen ja sen hintaan. Kuluttajan kannalta olennainen tieto on myös se, että kuluttaja voi milloin tahansa lopettaa sarjan keräämisen. Nämä tiedot markkinointiaineistossa on annettu. Kuluttajalla on siten selkeä tietous tarjoukseen sisältyvistä taloudellisista riskeistä sekä hyödykkeen hankkimiseen liittyvistä velvoitteista.

Vastaavalla tavalla kuin ruokaohjekortteja keräillessään, kuluttaja voi tilata Kesäkukka-astiastosta haluamansa määrän lautasia, sekä lopettaa keräilyn milloin tahansa keräilyn aikana. Tämä oikeus on kuluttajalle selkeästi kerrottu materiaalissa.

Toisaalta kuluttaja voi ostaa haluamiaan osia Kesäkukka-astiastosta kääntymällä Apilanlehti Oy:n puoleen. Tosiasiassa kuluttajat usein käyttävät hyväkseen tätä mahdollisuutta ja tilaavat tuotteita yksilöllisesti. Milloin kuluttaja haluaa kaikki lautaset samalla kuvioaiheella varustettuna, milloin kuluttaja tilaa vain yhden yksittäisen lautasen tai muutamia lautasia tietyllä kuvioaiheella, milloin taas sarjan tarjoiluosia erillisinä. Näihin yksilöllisiin tilauksiin sovelletaan aina ilmoituksessa esitettyjä hintoja. Lautasten hinta voidaan laskea yksittäistä lautasta kohden, jakamalla kolmen lautasen sarjan hinta näiden lautasten kesken.

Markkinoinnin kohteena on yksittäisistä astioista muodostuva kokonaisuus, jossa kukin osa on myytävänä erikseen. Markkinointi voidaan siten täysin rinnastaa vähittäismyymälässä myytävään astiastoon, josta kuluttaja voi ostaa haluamansa astiat. Vähittäismyymälässä astiasto pääsääntöisesti esitellään kokonaisuutena, esittelemällä kaikki astiaston osat. Vastaavalla tavalla käsillä olevassa materiaalissa esitellään kaikki astiastoon kuuluvat eri osat. Kuluttaja voi näistä osista valita haluamansa, samalla tavoin kuin vähittäismyymälässä astioita ostaessaan. Vähittäismyymälässä ei astiaston kokonaishintaa missään olosuhteissa ilmoiteta, eikä vaatimus siten voi kohdistua vastaavaan postimyyntimarkkinointiin.

Vähittäiskaupassa astiaston kukin osa on hinnoiteltu erikseen, ja näistä voidaan muodostaa KSL:n tarkoittamia sallittuja yhdistettyjä tai kylkiäistarjouksia, mistä huolimatta astiaston kokonaishintaa ei pääsääntöisesti ilmoiteta. Astiastoja markkinoitaessa vähittäiskaupassa yhden tuotteen hinta ilmoitetaan tuotekohtaisesti, eikä tällä vaikuteta kuluttajan ostopäätökseen epäasiallisesti. Tällaista epäasianmukaista vaikuttamista ei tapahdu myöskään postimyynnissä samoja menetelmiä käytettäessä.

Käsillä olevassa tarjouksessa ensimmäiset kaksi erää astiaston osia tulee ensimmäisen lähetyksen yhteydessä yhtä aikaa. Maksueriä on siten yhteensä 11 kappaletta. Kertolasku, jolla tietty summa kerrotaan 11:llä on äärimmäisen yksinkertainen. Kuluttaja voi helposti päässään laskien arvioida, mikä tulee olemaan suuruusluokaltaan astiaston kokonaishinta silloin, kun yhden erän hinta on 329 markkaa ja näitä eriä on ensimmäisen maksuerän jälkeen jäljellä 10 kappaletta. Vastaavalla tavalla kuin markkinatuomioistuimen päätöksessä 1983:4 kyseessä on niin yksinkertainen laskutoimitus, että kuluttaja ymmärtää sen vaikeudetta. Markkinointia ei siten myöskään tällä perusteella voida pitää sopimattomana.

Apilanlehti Oy markkinoi nimenomaan astioita erillisinä. Astiaston eri osilla on itsenäinen käyttöarvo. Kuluttajat voivat myös ostaa astiaston osia täysin erillisinä. Toisaalta markkinointi ei velvoita kuluttajaa keräämään koko sarjaa ja suuri osa kuluttajista kerääkin astiastosta vain osan.

Monet kuluttajat tilaavat lautasia esimerkiksi kuusi lähetystä, joskus neljä tai jopa vähemmän, jolloin erillisiä lautasia voidaan käyttää vaikkapa koriste-esineenä tavanomaisen käytön rinnalla. Erillisillä lautasilla on oma itsenäinen käyttöarvonsa, minkä kuluttajat tosiasiallisesti ovat hyvin mieltäneet.

Mikäli astiaston kokonaishintaa markkinointiaineistossa painotettaisiin, hämärtyisi yksittäisten tuotteiden arvo kuluttajan mielessä, ja kuluttajalle saattaisi syntyä sellainen mielikuva, että tavoitteena on tilata astiasto kokonaisuudessaan. Kun kuluttajalla on vapaa mahdollisuus ostaa ainoastaan haluamansa osa astiastosta, olisi tällaisen mielikuvan luominen kuluttajan kannalta sopimatonta.

KA:n kirjelmässä esitetään käsitys, että joissakin tapauksissa lisäetuna kuluttajalle tarjottu etu ei tosiasiallisesti sisältäisi kuluttajalle mitään etua. Käsillä olevassa tapauksessa ei tällaisesta tarjouksesta voi olla kyse. Lautaset on hinnoiteltu vastaamaan muiden markkinoilla olevien vastaavien tuotteiden hintoja. Kyseessä ovat yksilölliset tuotteet, joita myydään erityistä markkinointikanavaa käyttäen, mikä pikemminkin lisää kuin vähentää niiden hintaa ja arvoa kuluttajalle. Lautasten hinnoittelu ei perustu epäolennaisiin seikkoihin, vaan lautasten hinta on määritelty todellisten markkinaolosuhteiden mukaisesti siten, että lautaset ovat kyseisen hintaisina vielä kuluttajille houkuttelevia, mutta hinoittelu kuitenkin kattaa lautasten todelliset kustannukset.

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kolmen lautasen sarja (matala-, syvä-, ja salaattilautanen) esim. Arctia-sarjan lautasista maksaa yhteensä 124 markkaa (44 + 44 + 36 markkaa). Kyseessä on ehkä kaikkein yleisin, hyvin yksinkertainen, koristelematon astiasto. Tähän hintaan verrattuna käsillä olevan astiaston hinta on täysin vertailukelpoinen, ottaen huomioon sarjan yksilöllisyyden, koristelun ja tuotteiden laadun.

Lautasten hinnoittelun totuudenmukaisuus käy ilmi siitäkin, että mikäli kuluttaja haluaa ostaa esimerkiksi särkyneiden lautasten tilalle uusia, tai hankkia lisäkappaleita, määrätyntyyppisiä lautasia, hinnat näille ovat samat kuin nyt käsiteltävässä tarjouskirjeessä ilmoitettu hinta, 329 markkaa kolmelta lautaselta.

Käsillä oleva tarjous on todellinen ja perustuu todelliseen tuotteiden hinnoitteluun. Kun kuluttaja on kerännyt useita eriä lautasia, hän saa ilman lisävastiketta, tavanomaisen kylkiäisen tapaan, tarjouksessa luvattuja lisäetuja. Lisäetujen tarjoaminen toistuu peräkkäisissä samaa tarjousta koskevissa esitteissä, ja on siten osa Apilanlehti Oy:n normaalia markkinointistrategiaa. Se ei liene asian käsittelyn kannalta negatiivinen asia.

Kyseisen kaltaiset kylkiäistarjoukset ovat KSL:n 2 luvun 4 §:n mukaan sallittuja; tarjotuilla tuotteilla on kiistatta ilmeinen asiallinen yhteys keskenään. Tällaisia kylkiäistarjouksia käytetään sekä vähittäiskaupassa yleisesti että erityisesti suoramarkkinoinnissa, eikä estettä tällaisten tarjousten käyttämiselle sinänsä ole olemassa. Kyseessä ei ole keinotekoisia mielikuvia luova markkinointi, vaan todellinen lisäetutarjous. Lisäetujen arvo on todellinen, ja kuluttaja voi halutessaan ostaa kyseisiä tarjoiluosia erikseen, ilmoituksessa esitettyihin hintoihin.

KA:n kirjelmässä esitetty laskelma ei perustu matemaattiseen logiikkaan. Tarjoiluosat luovutetaan kuluttajille vastikkeetta paljousalennuksen tapaan silloin kun kuluttaja on tilannut monta tavaraerää. Kun kuluttaja tilaa esimerkiksi yksittäisiä lautasia, lautasista peritään ilmoituksessa esitetty hinta. Tarjoiluosat muodostavat siten kiistatta kuluttajille erityisen edun samalla tavoin kuin mikä tahansa kylkiäis- tai lisäetutarjous tuottaa saajalleen siinä kuvatun edun.

Heinäkuussa 1988 toteutettu hinnankorotus todistaa, että Apilanlehti Oy:n hinnoittelu perustuu tosiasialliseen markkinatilanteeseen: lautasten hintaa jouduttiin markkinointiosoluhteista johtuen korottamaan, sen sijaan tarjoiluosia oli edelleen varastossa, jolloin niitä voitiin myydä edelleen yksittäin samaan hintaan kuin aikaisemmin. Näiden arvo pysyi muuttumattomana, mikä tieto ilmoitettiin myös markkinoinnissa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Apilanlehti Oy on alkuvuodesta 1988 lähettänyt kuluttajille esitteen, jossa markkinoidaan "Kesäkukat" nimistä astiastoa. Esitteen etusivulla mainitaan mm. seuraavaa: "Olkaa hyvä! Saatte lahjaksi nämä kolme kaunista lautasta (arvo 249 mk). Maksatte ainoastaan postituskulut 21,80 mk." ja "Onneksi olkoon! Kutsumme Teidät henkilökohtaisesti tutustumaan kauniiseen posliiniin, arvo 249 mk." Yläreunassa on vinottain teksti "Keräilyuutuus! Ensimmäinen osa on jo Teidän! Arvo 249 mk!"

Sisäsivujen otsikkona on seuraava teksti: "Keräilemällä viehättävän ja harvinaisen Kesäkukat-astiaston saatte kotiinne iloa, lämpöä ja tunnelmallisia hetkiä. Astiaston 12 herkkää kukka-aihetta tuovat kesän kotiinne." Lisäksi esitteessä kerrotaan mm. seuraavaa:

"Kesäkukat-astiaston ensimmäisen osan, kolme lautasta, saatte lahjaksi. Maksatte niistä ainoastaan postituskulut 21,80 mk. Ensimmäisenä aiheena on kaikkien rakastama kissankello. Kokoelmaan kuuluu yhteensä 12 erilaista kesäkukkaa, jotka on maalattu vain Kesäkukat-kokoelmaa varten. ---"

"Saatte tarjoiluosat lahjaksi keräilyn aikana! Tarjoiluosat kuuluvat täydelliseen ruokailuastiastoon. Keräilynne aikana saatte lahjaksi kaikki arvokkaat Kesäkukat-astiaston tarjoiluosat, yhteisarvoltaan 1 476 mk. Lähetämme ne Teille kattausten mukana, mutta maksatte jokaisesta lähetyksestä vain lautasten arvon 249 mk postituskuluineen."

"Keräileminen on hauskaa ja vaivatonta! Kesäkukat-astiasto koostuu 12 osasta eli kattauksesta. Kun saamme tilauksenne, lähetämme Teille heti ensimmäiset kolme lautasta, joista maksatte ainoastaan postituskulut, ja varaamme Teille samalla täyden astiaston. Saatte sen jälkeen uuden osan joka toinen kuukausi, kunnes Teillä on kaikki 12 kaunista kattausta, tai kunnes irtisanotte kestotilauksenne. Siihen mennessä saamanne tarjoiluosat saatte tietysti pitää. Teillä on myös aina 14 päivän turvallinen vaihto- ja palautusoikeus."

"Tilatkaa 2 kattausta! Saatte ensimmäiset tarjoiluosat heti! Kun tilaatte lahjalautasten kanssa samassa lähetyksessä myös seuraavan kattauksen, maksatte vain toisesta kattauksesta sen normaalihinnan 249 mk. Apilanlehti maksaa tämän lähetyksen postituskulut. Toisen kattauksen mukana saatte lisäksi ensimmäiset tarjoiluosat, käytännölliset suola- ja pippurisirottimet, arvo 98 mk. Säästätte siis yhteensä 249 mk + 21,80 mk + 98 mk = 368,80 mk! Tämän jälkeen saatte aina yhden uuden kattauksen joka toinen kuukausi. Merkitkää valitsemanne tilausvaihtoehto lahjatodistukseenne."

Sisäsivuilla esitellään kuvin katettu pöytä lautasineen, laseineen, ym. sekä kastike- ja keittokulhoineen. Lisäksi esitellään kuvin "lahjaksi" tarjottuja esineitä. Näiden yhteydessä on esitetty hinnat seuraavasti: tarjoiluvatien arvo 478 mk, tarjoilukulhojen arvo 276 mk, kastikekulhon arvo 175 mk ja liemikulhon arvo 449 mk. Tarjoiluvadit luvattiin kuluttajalle lähetysten 5, 8 ja 11 yhteydessä, tarjoilukulhot lähetysten 7 ja 10 ja kastikekulho lähetyksen 4 yhteydessä sekä liemikulho viimeisen erän eli lähetyksen 12 yhteydessä.

Esitteen takasivulla mainittiin mm. seuraavaa: "Jokaiseen kattaukseen kuuluu kolme lautasta: matala lautanen, syvä lautanen ja leipälautanen. Lisäksi kokoelmaan kuuluu tarjoiluosat, jotka saatte lahjaksi: suola- ja pippurisirotin, kolme tarjoiluvatia, kaksi tarjoilukulhoa, kastikekulho ja upea liemikulho. --- Yksinmyyntioikeus. Apilanlehti myy tämän viehättävän ruokailuastiaston yksinmyyntioikeudella. --- Näin voitte olla varma siitä, ettei tätä astiastoa ole saatavana Suomesta mistään muualta kuin Apilanlehdeltä." Lisäksi takasivulla lueteltiin kaikki astiastoon kuuluvat 45 eri osaa.

Tilauskupongissa mainittiin mm. seuraavaa: "Haluan aloittaa Kesäkukat-astiaston keräilemisen ja saada ensimmäisen osan, kolme lautasta, lahjaksi. Viereen kiinnittämäni merkki osoittaa, mikäli haluan saada kokoelman toisen osan yhdessä lahjalautasten kanssa. Saan uuden keräilyosan joka toinen kuukausi, kunnes minulla on kaikki 12 osaa. Halutessani voin keskeyttää kestotilaukseni milloin haluan. Olen tutustunut kääntöpuolella oleviin toimitusehtoihin." Toimitusehdoissa oli mainittu mm. seuraavaa: "Voin valita kahdesta eri tilausvaihtoehdosta: 1. Saan ensimmäisen osan lahjaksi. Maksan ainoastaan lähetyksen postituskulut 21,80 mk. 2. Kun tilaan lahjakattauksen kanssa samassa lähetyksessä myös kattauksen nro 2, maksan vain toisen kattauksen hinnan 249 mk. Lisäksi saan ensimmäiset tarjoiluosat, suola- ja pippurisirottimet, arvo 98 mk. Apilanlehti maksaa tämän lähetyksen postituskulut."

Heinäkuussa 1988 kuluttajille lähetetyssä tarjouksessa olevassa tilauskortissa on seuraava teksti rastitettavan ruudun vieressä: "Kyllä, haluan aloittaa Kesäkukat-kokoelman keräilyn. Ensimmäisen lähetyksen 2 kattausta saan yhden hinnalla. Kestotilauksen voin lopettaa koska haluan enkä sitoudu mihinkään. ---"

Myös heinäkuussa 1988 kuluttajille lähetetyssä markkinointiaineistossa on mainittu, että kysymyksessä on yhtiön yksinmyyntituote.

Molemmissa esitteissä sekä tilauskuponkien yhteydessä olevissa tiedotteissa on mainittu, että kuluttajalla on 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus.

Markkinatuomioistuin toteaa että, lähettämällä tilauskupongin kuluttaja sitoutuu vastaanottamaan tarjottavan astiaston osina postissa joko kokonaan taikka siihen saakka, kunnes hän erikseen ilmoittaa lopettavansa tilaamisen. Kuluttajalle, joka ei erikseen ilmoita lopettavansa tilausta aikaisemmin lähetetään 12 erässä kaikki astiastoon kuuluvat 45 osaa. Vaikka astiaston osat ovat myös erikseen myytävänä, markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö markkinoi "Suomalaiset Kesäkukat astiastoa" kokonaisuutena.

a) Markkinatuomioistuimen ratkaisun 1983:4 perusteluissa on lausuttu mm. seuraavaa: "Tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. Kokonaishinnan ollessa ilmaistu markkinointiaineistossa pelkästään maksukertojen määrällä jaettuna kuluttaja saattaa kiinnittää huomiota vain osasuoritusten markkamäärään ja kokonaiskustannusten suuruus voi jäädä häneltä havaitsematta. Markkinatuomioistuin katsoo, että hyödykkeen kokonaishinta on markkinoinnin hintailmoittelussa ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla."

Markkinatuomioistuimen ratkaisun 1988:7 perusteluissa todettiin: "Kokonaishinnan selkeä esittäminen on omiaan helpottamaan kuluttajan hintavertailuja. Vaatimus kokonaishinnan selkeästä esittämisestä koskee kaikkea markkinointia, jossa esitetään yksilöityjä hintatietoja."

Yhtiön markkinointiaineistossa astiastoa on markkinoitu esittämällä kolmen lautasen ja "kattauksen" hinta 249 markkaa keväällä 1988 ja 329 markkaa heinäkuussa 1988. Esitteissä on esitelty kuvallisesti kaikki "keräilykokoelman" 45 osaa ja erikseen tarjoiluosien hintoja. Esitteissä ei ole selkeästi ilmoitettu, että "kattauksella" on tarkoitettu kolmea lautasta.

Tarjottujen lautasten hinnaksi tulee myöhemmän tarjouksen mukaan 11 x 329 markkaa = 3 619 markkaa, postikuluineen 3 799 markkaa, kun yhtiö on ilmoittanut maksavansa ensimmäisen lähetyksen postimaksun.

Markkinoitu astiasto on kokonaisuus, joka toimitetaan yhtenätoista maksullisena erillistoimituksena. Markkinoinnissa ei ole selkeästi ilmaistu, että kokonaishinta muodostuu mainittujen yhdentoista erillistoimituksen hinnasta ja postimaksuista.

Käsite "kattaus", jota maksullisilla erillistoimituksilla tarkoitetaan, on ilmaistu markkinointiaineistossa epäselvästi. Yhtiön markkinointiaineistossa on esitetty runsaasti erilaisia yksittäisiä hintoja ja hintatietoja. Niitä on useissa paikoissa markkinointiaineistossa. Vaikka laskutoimitus, jossa 249 ja 329 markkaa kerrotaan 11:llä on sinänsä helppo, astiaston hinnan laskeminen on esitettyjen tietojen pohjalta kuluttajalle hankalaa. Hintatiedot on esitetty yhtiön markkinoinnissa kuluttajalle vaikeaselkoisesti.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on jättämällä markkinoinnissaan ilmoittamatta selkeästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla astiaston kokonaishinnan menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

b) Yhtiö on heinäkuussa 1988 lähetetyssä markkinointiaineistossaan ilmoittanut tarjoamansa astiaston hinnan siten, että lautasten hinta on 329 markkaa (aikaisemmassa tarjouksessa 249 markkaa) lähetyskerralta ja astiastoon kuuluvat tarjoiluosat tulevat kuluttajalle "lahjaksi" ja "ilman lisämaksua". Tarjoiluosien hinnaksi on ilmoitettu seuraavat: suola- ja pippurisirottimet 98 markkaa, kolme tarjoiluvatia 478 markkaa, kaksi tarjoilukulhoa 276 markkaa, kastikekulho 175 markkaa ja keittokulho 449 markkaa. "Lahjaksi" tarjottavien astiaston osien yhteenlaskettu hinta 1 476 markkaa on myös ilmoitettu ensimmäisessä esitteessä.

Tarjoiluosat ovat tarjotun kokonaisuuden eli astiaston osia. Yhtiön ilmoittamien hintatietojen mukaan "lahjaksi" tai "ilman lisämaksua" tulevien tarjoiluosien osuus on enemmän kuin kolmasosa astiaston kokonaishinnasta.

Yhtiö on antanut kuluttajille sellaisen kuvan, että merkittävä osa astiastosta olisi kuluttajille ilmainen. Yhtiön on kuitenkin täytynyt periä tarjoiluosista aiheutuvat kustannukset osana lautasten hintaa kuluttajilta. Yhtiö on näin ollen antanut tarjouksesta kuluttajille keinotekoisen, todellisuutta vastaamattoman kuvan.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on paloittelemalla astiaston hinnan keinotekoisesti edellä kerrotulla tavalla ja ilmoittamalla, että osa astiastosta tulee kuluttajille "lahjaksi" ja "ilman lisämaksua", menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Apilanlehti Oy:tä markkinoinnissaan tarjoamasta kuluttajille astiastoa tai muuta osista koostuvaa kokonaisuuden muodostavaa tuotetta

1. useampina erinä ilmoittamatta selkeästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla astiaston kokonaishintaa, ja

2. paloittelemasta hintaa keinotekoisesti antaen ymmärtää, että jotkut kokonaisuuden osat olisivat vastikkeettomia tai lisämaksuttomia, kun kysymyksessä on yhtiön yksinmyynnnissä oleva tuote.

Kieltoja on noudatettava 1.1.1991 lukien.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Hirvonen, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila-Rantanen, Maijala, Mustonen, Ollikainen ja Pohtola

---

[SV]

KO mot Klöverbladet Ab (bolaget). I bolagets marknadföringsmaterial hade marknadsförts en servis, där man angivit priset på den första försändelsen, d.v.s. priset för tre tallrikar eller en "dukning" till 249 mark på våren 1988 och 329 mark i juli 1988. I prospektet hade med bilder visats "samlarkollektionens" 45 delar och för sig priserna på serveringsdelarna. I prospektet hade det inte klart talats om att med en "dukning" avsågs tre tallrikar.

Den marknadsförda servisen var en helhet, som levererades i elva avgiftsbelagda fristående leveranser. I marknadsföringen hade det inte klart uttryckts att totalpriset bestod av priset på de nämnda elva fristående leveranserna och postavgifterna.

Begreppet "dukning", varmed avsågs de avgiftsbelagda fristående leveranserna, var i marknadsföringsmaterialet oklart uttryckt. I bolagets marknadsföringsmaterial fanns det rikligt med olika enskilda priser och prisinformation. Dessa fanns på flera platser i marknadsföringsmaterialet. Ehuru räkneoperationen att multiplicera 249 och 329 mark med 11 i och för sig var enkel, var det för konsumenterna besvärligt att på grundval av de lämnade uppgifterna räkna ut servisens pris. Prisinformationen hade i bolagets marknadsföring angetts så att den var för konsumenterna svårbegriplig.

Bolaget hade genom att underlåta att i sin marknadsföring ange servisens totalpris klart och på ett för konsumenterna lättbegripligt sätt förfarit otillbörligt gentemot konsumenterna.

Serveringsdelarna utgjorde delar av den erbjudna helheten, d.v.s. servisen. Enligt de av bolaget lämnade prisuppgifterna var de "som gåva" eller "utan tilläggsbetalning" kommande serveringsdelarnas andel mera än en tredjedel av servisens totala pris.

Bolaget hade ingett konsumenterna föreställningen att en avsevärd del av servisen skulle vara gratis för konsumenterna. Bolaget hade emellertid varit tvunget att av konsumenterna uppbära de av serveringsdelarna förorsakade kostnaderna som en del av priset på tallrikarna. Bolaget hade således i sitt anbud givit konsumenterna en konstlad, mot verkligheten stridande bild.

Bolaget hade genom att på anfört sätt konstlat dela upp servisens pris och genom att ange att en del av servisen kom till konsumenterna "som gåva" och "utan tilläggsbetalning" förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

KSL_2_kap_1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Klöverbladet Ab med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § vid vite förbjudes erbjuda konsumenterna serviser eller andra av delar sammansatta produkter, som bildar helhet

a) som flera poster utan att tala om produktens totala pris och

b) dela upp dess pris på flera delar och därvid låta förstå att några av delarna i helheten var vederlagsfria eller lämnas utan tilläggsbetalning, såvida det är fråga om en produkt, för vilken bolaget har ensamförsäljningsrätt.

Klöverbladet Ab har i början av år 1988 skickat konsumenterna ett prospekt, vari servisen Sommarblommor marknadsfördes. Servisen består av 12 dukningar, som är dekorerade med olika blomstermotiv. Varje dukning består av tre tallrikar. Priset för en dukning anges i prospektet vara 249 mark + protokostnader 21,80 mark. Bolaget meddelade i prospektet att det skänker beställaren de till servisen hörande serveringsdelarna under leveransernas gång. De utlovades i samband med leveranserna av den andra, fjärde, femte, sjunde, åttonde, tionde, elfte och tolvte dukningen. Värdet av dessa gåvor angavs till 1 476 mark. I prospektet sades det entydigt att konsumenten dock endast betalar för de tallrikar, som finns i paketet, 249 mark + postporto.

Sedan KO fäst uppmärksamheten på bolagets direktsförsäljningsmaterial ändrades prospektet i juli 1988. I det nya prospektet hade allt tal om gåvor avlägsnats och bolaget meddelade KO att det framgent inte skulle kalla konsumenterna beviljade extra förmåner för gåvor eller använda andra uttryck, som angav vederlagsfrihet.

I det i juli publicerade prospektet användes inte termen gåva. De till servisen hörande serveringsdelarna utlovas levererade under samlandets gång tillsammans med dukningarna utan några som helst tilläggskostnader. I övrigt var erbjudandet uppbyggt på samma sätt som i det tidigare prospektet. Prospektet hade bilder av de olika severingsdelarna och vid envar del angavs med röda siffror ifrågavarande dels värde. Det sammanlagda värdet var i mark detsamma som i föregående prospekt, d.v.s. 1 476 mark. Tallrikarnas pris hade stigit från 249 mark till 320 mark. Postportot hade däremot sunkit från 21,80 till 18 mark. Några andra prisuppgifter fanns inte i prospektet.

Bolaget marknadsför en servis och anger att tre tallrikar (=dukning) kostar 329 mark. I reklamen anges ingenstans servisens totalpris. I prospektet betonas emellertid att det är fråga om en 12 personers servis och dess delar uppräknas. Bolagets uppenbara avsikt är att konsumenten vid sitt köpbeslut fäster avseende enbart vid priset i mark för delleveranserna och underlåter att taga de med beställningen förknippade totalkostnaderna med i beräkningen. 329 mark är ju en liten summa i jämförelse med totalpriset 3 619 mark. Att meddela endast priset på en dukning påverkar osakligt konsumentens beslut.

Marknadsdomstolen har i motiveringarna för sitt avgörande 1983:4 ansett att kännedom om nyttighetens pris är viktigt vid konsumentens inköpsbeslut. När totalpriset i ett marknadsföringsmaterial är uttryckt enbart dividerat med antalet betalningsomgånger är det möjligt att konsumenten endast uppmärksammar delprestationernas belopp och inte lägger märke till storleken av de totala kostnaderna. Marknadsdomstolen ansåg att totalpriset på en nyttighet i prisannonseringen vid marknadsföring skall anges tydligt och på ett sätt, som konsumenterna begriper. Vid den marknadsföring det då var fråga om var prisuppgiften i rabatterbjudandet 2 x 37 mark, vilket var så enkelt att konsumenten utan svårighet förstod det, varför marknadsföringen i denna del inte ansågs vara otillbörlig.

Marknadsdomstolen kom i sitt avgörande 1981:19 efter omröstning till ett frikännande resultat i ett ärende, där näringsidkaren hade erbjudit receptkort utan att tala om hur många kort som skulle komma att sändas och hur mycket konsumenten kan komma att få betala för recepten. I sina motiveringar fastställde marknadsdomstolen att ytterligare recept oavbrutet tillkom. Eftersom bolaget hade meddelat konsumenterna det antal kort, som månatligen sändes och dessas pris samt lämnat konsumenten fri returrätt efter varje försändelse och rätt att avbryta hela beställningen hade bolaget inte underlåtit att lämna de uppgifter, som var av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet.

I marknadsdomstolens beslut har man alltså ansett det vara viktigt att produktens totalpris anges klart och lättbegripligt. Friande beslut har utgjort undantag från huvudregeln. På avgörandet 1981:19 har dels inverkat att varje receptkort var användbart för sig och dels att syftet med korten inte oundvikligen var att utgöra ett avgränsat helhet och att köparen själv fick bestämma sin kortsamlings gränser. Marknadsdomstolens beslut 1983:4 åter har grundat sig på uträkningens enkelhet.

Den av Klöverbladet Ab marknadsförda nyttigheten utgör en helhet, till vilken hör 36 tallrikar och serveringsdelar. Detta betonas också i reklamprospektet. Företaget säljer servisen och inte lösa tallrikar. Ehuru servisens olika delar har självständigt bruksvärde ligger tyngdpunkten i reklamens ord och bild tydligt på servishelheten. Att det uraktlåtits att ange totalpriset kan därför inte motiveras med att de enskilda delarna i servisen är användbara. Omständigheten att konsumenten enligt stadgandet i KSL 6 kap. har rätt att när som helst sluta upp med att samla på serien, konstituerar ej heller något motiv för att underlåta att ange totalpriset. En sådan tolkning skulle leda till att informationsplikten vid postförsäljning skulle vara lindrigare än vid annan marknadsföring. En sådan tanke får ej heller stöd i lagberedningsarbetet.

Bolagets marknadsföring strider mot KSL:s syfte att konsumenten skall få för sitt beslutsfattande tillräckliga upplysningar i en lättfattlig form. Bolagets sätt att inte tala om servisens totalpris måste därför anses vara otillbörligt ur konsumenternas synpunkt.

b) Ett annat centralt syfte med stadgandena i KSL är att förhindra osaklig inverkan på konsumenternas beslutsfattande. Osaklig påverkan, som riktar sig mot konsumenternas beslutsfattande tar sig ofta uttryck i att konsumenten utlovas speciella förmåner, såvida han köper den marknadsförda produkten. Dessa extra förmåner är emellertid ofta skenbara eller åtminstone oväsentliga i relation till avtalsförhållandet. Mången så kallad tilläggsförmån utgör i verkligheten ingen förmån för konsumenten. Att betona oväsentliga uppgifter eller omständigheter på bekostnad av information om avtalsvillkoren är typisk osaklig marknadsföring.

De med servisen i bolagets Sommarblom-prospekt fast förbundna serveringsdelarna utlovas utan någon som helst extra kostnad. Reklamen har emellertid utformats så att det uppstår en föreställning om att serveringsdelarna inte kostar något. Av beställningskortets övre del framgår att priset 329 mark avser tre tallrikar. På så sätt har man skapat ett intryck av att beställaren får salt- och pepparströare värda 98 mark, serveringsfat värda 478 mark, karotter värda 276 mark, såskopp värd 175 mark och en soppterrin värd 449 mark, förmåner värda sammanlagt 1 476 mark, men betalar endast priset för de 36 tallrikarna i servisen.

Sommarblom-servisen är en produkt, för vilken Klöverbladet Ab är ensamförsäljare. Eftersom servisen inte finns till salu annorstädes kan komsumenten inte jämföra erbjudandets innehåll med andra motsvarande erbjudanden. Detta försvårar bedömningen av hur förmånligt erbjudandet verkligen är. Ensamförsäljning betyder åter också att konkurrenssynpunkter inte kommer att inverka på prissättningen på den produkt, som bolaget marknadsför. På så sätt har det blivit möjligt att skapa en bild av ett erbjudande, förmånligare än vanligt.

Erbjudandets varaktighet är inte begränsad utan marknadsföring av samlarserien med betydande "tilläggsförmån" är en av det av bolagets normala marknadsföringsstrategi. Syftet med det av bolagets skapade erbjudandet är helt enkelt att göra ett beställningsbeslut mera lockande för konsumenten genom att skapa en föreställning om betydande förmåner.

Marknadsdomstolen har i sitt beslut 1987:7, som avsåg marknadsföring av räntefri kredit, fastslagit att säljaren, då han erbjuder konsumenten en lång kredittid, vanligen måste baka in de av krediten förorsakade kostnaderna i det uppburna priset. Läget är analogt för olika extra förmåner. Företaget kan inte lämna av tilläggsförmånen förorsakade extra fömåner obeaktade, då det bestämmer prissättningen på den marknadsförda huvudprodukten. Detta gäller i synnerhet då det inte är fråga om någon som slumpmässig eller tillfällig avsedd förmån eller om det, som det påstås i Klöverbladet Ab:s erbjudande, gäller ett avsevärt ekonomiskt värde (1 476 mark). I sådana fall kan det inte råda tvivel om att tilläggsförmånens värde uppbäres av kunden som en del av priset på huvudprodukten.

Nedan presenteras en uträkning, som visar att Klöverbladet Ab:s erbjudande inte innehåller någon speciell förmån för konsumenterna, att priserna på servisens enskilda delar är orealistiska och att de utlovade förmånerna inte kan anses vara ur konsumenternas synvinkel vederlagsfria utan att tallrikarnas priser har konstlat satts så högt att priset för en dukning inbegriper också det för serveringsdelarna uppgivna värdet.

Priset på en dukning har angivits till 329 mark. Till en fullständig servis hör 12 dukningar. De två dukningar, som ingår i den första försändelsen, utlovas levererade till det för en uppgivna priset. På så sätt uppges konsumenten erhålla en förmån på 329 mark. Priset på alla 12 dukningarna skulle man då kunna beräkna till 3 948 mark, med portoavgifterna 4 146 mark. Serveringsdelarnas värde är angivet till 1 476 mark. Inberäknat den i början av samlingen levererade dukningen är värdet på de utlovade förmånerna sammanlagt 1 805 mark. Om man från servisens totalpris subtraherar värdet på de utlovade förmånerna återstår för tallrikarna ett sammanlagt pris på 2 143 mark. Priset på en dukning skulle då bli 2 143 dividerat med 12 eller ungefär 178 mark. Då detta pris jämföres med det pris, som bolaget uppbär för en dukning, 329 mark, kan man konstatera att varje dukning belastas med ett belopp på ungefär 151 mark, vilket naturligen täcker de tilläggsförmåner, som under samlingens gång beviljas konsumenten.

Att bolagets uppdelning av priset inte grundar sig på sakliga omständigheter bevisas också av den senaste prishöjningen: ehuru priset på tallrikarna i juli 1988 höjdes från 249 till 329 mark förblev värdet på de utan tilläggskostnader erbjudna serveringsdelarna 1 476 mark.

Det måste anses vara ur konsumentens synpunkt otillbörligt om priset på en produkt, för vilken företaget är ensamförsäljare och som utgör en av delar bestående helhet, delas upp och man därigenom låter förstå att några delar av helheten lämnas vederlagsfritt eller utan extra betalning.

KLÖVERBLADET AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig gentemot konsumenterna och yrkat att ansökan förkastas. För den händelse att ett förbund dock skulle meddelas har bolaget yrkat på en sex månaders övergångstid.

Förhandenvarande erbjudande visar i både ord och bild vad erbjudandet innebär. Det är fråga om en samlarserie, där den för konsumenten väsentliga informationen hör ihop med samlingsförfarandet samt de enskilda försändelsernas storlek och vad de kostar. En för konsumenten väsentlig information är också att konsumenten kan när som helst upphöra med att samla serien. Dessa informationer har lämnats i marknadsföringsmaterialet. Konsumenten har därför klara informationer om de med erbjudandet följande ekonomiska riskerna samt de förpliktelser, som följer med en anskaffning av nyttigheten.

På samma sätt som då det gäller att samla på receptkort kan konsumenten beställa så många tallrikar till Sommarblomservisen, som han önskar, samt sluta med att samla när som helst. Denna rättighet har klart omtalats för konsumenten i materialet.

Konsumenten kan också köpa de delar till Sommarblom-servisen han önskar genom att vända sig till Köverbladet Ab. I verkligheten använder konsumenterna sig ofta av denna möjlighet och beställer produkterna individuellt. Ibland önskar konsumenten alla tallrikarna försedda med samma bildmotiv, ibland beställer konsumenten blott en enstaka tallrik eller några tallrikar med vissa bildmotiv, ibland serveringsdelarna i serien för sig. Vid dessa speciella beställningar tillämpas alltid de i annonsen angivna priserna. Tallrikarnas pris kan beräknas för en enskild tallrik genom att dela upp priset för en serie på tre tallrikar dessa tallrikar emellan.

Objektet för marknadsföringen är en av enskilda delar bestående helhet, där varje del finns till salu för sig. Marknadsföringen kan därför helt jämställas med en servis, som säljes i en detaljhandel, där konsumenten kan köpa de kärl han önskar. I en detaljaffär utställes servisen regelmässigt som en helhet genom att visa alla till densamma hörande delar. På motsvarande sätt presenteras i förhandenvarande material alla servisens olika delar. Konsumenten kan bland dessa delar välja ut de han önskar, på samma sätt som då han köper servis i detaljhandeln. I detaljhandeln anges under inga förhållanden servisens totalpris och ett yrkande på detta kan inte framställas beträffande motsvarande postförsäljning.

I minuthandeln är varje del av en servis prissatt för sig och till dessa kan man göra i KSL avsedda tillåtna kombinerade eller tilläggserbjudanden, oberoande av dessa anges i regel inte något totalpris. Vid marknadsföring av serviser inom minuthandeln anges priset för delarna för varje del för sig, detta påverkar inte osakligt konsumentens inköpsbeslut. Någon sådan osaklig påverkan förekommer inte heller då samma tillvägagångssätt användes vid postförsäljning.

I förhandenvarande erbjudande kommer de två första posterna servisdelar samtidigt i samband med den första försändelsen. Det blir alltså sammanlagt 11 betalningstillfällen. En multiplikation, då man multiplicerar en känd summa med 11 är ytterligt enkel. Konsumenten kan enkelt i huvudet beräkna vilken storleksordning servisens totalpris har, då priset för en post är 329 mark och det, efter det den första posten betalats, kvarstår tio gånger. På samma sätt som i marknadsdomstolens beslut 1983:4 är det här fråga om en så enkel räkneoperation att konsumenten utan besvär förstår den. Marknadsföringen kan alltså ej heller på denna grund anses vara otillbörlig.

Klöverbladet Ab marknadsför uttryckligen servisdelarna styckevis. Servisens delar har självständigt bruksvärde. Konsumenterna kan också köpa servisens delar helt fristående. Dessutom förpliktigar marknadsföringen inte konsumenten att samla hela serien och en stor del av konsumenterna samlar blott en del av servisen.

Många konsumenter beställer exempelvis sex försändelser med tallrikar, ibland fyra eller till och med färre, varvid de enstaka tallrikarna kan användas till och med som prydnadsföremål vid sidan av den vanliga användningen. Enstaka tallrikar har eget självständigt bruksvärde, något som konsumenterna verkligen har väl förstått.

Om servisens totalpris skulle betonas i marknadsföringen, komme de anstaka produkternas värde att fördunklas i konsumenternas medvetande och det skulle hos konsumenterna kunna uppstå föreställningen att meningen är att beställa servisen i dess helhet. Eftersom det står konsumenten fritt att köpa endast de servisdelar han önskar, skulle det vara otillbörligt gentemot konsumenten att skapa en sådan föreställning.

I KO:s skrivelse framföres den uppfattningen att det i vissa fall den konsumenterna som tilläggsförmån erbjudna förmånen i verkligen inte skulle innehålla någon fördel för konsumenten. I förhandenvarande fall kan det inte vara fråga om något sådant erbjudande. Tallrikarnas pris har satts så att det motsvarar priset på andra på marknaden förekommande motsvarande produkter. Det är fråga om individuella produkter, som säljes med användning av en särskild marknadsföringskanal, vilket snarare höjer än minskar dess pris och värde för konsumenten. Tallrikarnas prissättning grundar sig inte på oväsentliga omständigheter utan deras pris är satt enligt de verkliga marknadsförhållandena så att tallrikarna fortfarande vid ifrågavarande prisnivå är lockande för konsumenterna, men prissättningen dock täcker tallrikarnas verkliga kostnader.

För jämförelses skull kan här fastställas att en serie på tre tallrikar (flat, och salladstallrik), exempelvis Arctica-seriens tallrikar tillsammans kostar 124 mark (44+44+36 mark). Det är då fråga om den kanske vanligaste, mycket enkla och odekorerade servisen. I jämförelse med detta pris är förhandenvarande servis helt jämförbar då man tar hänsyn till seriens individualitet, dekor och produktens kvalitet.

Att prissättningen på tallrikarna är sanningsenlig framgår också av att för den händelse en konsument önskar köpa exempelvis nya tallrikar i stället för söndrade eller skaffa ytterligare exemplar är för dessa detsamma som det pris, som anges i förhandenvarande offertbrev, 329 mark för tre tallrikar.

Förhandenvarande erbjudande är verkligt och grundar sig på en verklig prissättning av produkterna. När konsumenten samlat flera omgångar tallrikar får han utan vederlag, just som vid ett vanligt kombinationserbjudande, de i anbudet utlovade tilläggsförmånerna. Erbjudande av tilläggsförmåner återkommer kontinuerligt i prospekt, som avser samma erbjudande och är därför en del av Klöverbladet Ab:s normala marknadsföringsstrategi. Det kan inte vara något negativt med hänsyn till ärendets behandling.

Sådana kombinerade anbud, som det nu är fråga om, är tillåtna enligt KSL 2 kap. 4 §; de erbjudna produkterna har ostridigt ett uppenbart sakligt samband. Sådana kombinerade anbud användes både allmänt i minuthandeln som speciellt vid direktmarknadsföring, det finns inga hinder för att i och för sig använda sådana erbjudanden. Det är inte fråga om marknadsföring, som inger konstland föreställning, utan om ett verkligt erbjudande av en tilläggsförmån. Tilläggsförmånens värde är reellt och konsumenten kan, om han så önskar, köpa de erbjudna serveringsdelarna för sig till de i prospektet angivna priserna.

Den i KO:s skrivelse presenterade kalkylen grundar sig inte på matematisk logik. Serveringsdelarna lämnas till konsumenterna utan vederlag på samma sätt som en mängdrabatt då konsumenten har beställt flera varupartier. Då konsumenten t.ex. beställer enstaka tallrikar, debiteras för tallrikarna det i prospektet angivna priset. Serveringsdelarna utgör därför ostridigt en särskild förmån konsementerna på samma sätt som vilket som helst kombinerat erbjudande eller erbjudande om tilläggsförmån åt mottagaren lämnar den beskrivna förmånen. Den i juli 1988 genomförda prisförhöjningen bevisar att Klöverbladet Ab:s prissättning grundar sig på det verkliga marknadsläget: det blev till följd av marknadsföringsläget nödvändigt att höja priset på tallrikarna, serveringsdelarna fanns däremot fortfarande i lager, varför dessa fortfarande kunde säljes en och en till samma pris som tidigare. Deras värde förblev oförändrat, vilket också meddelades i marknadsföringen.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Klöverbladet Ab har i början av år 1988 sänt ett prospekt till konsumenterna, vari det marknadsfördes servisen "Sommarblommor". På prospektets framsida nämnes bl.a. följande: "Varsågod! Ni får som gåva dessa tre vackra tallrikar (värde 249 mark). Ni betalar endast postporto 21,80 mark" och "Gratulerar! Vi inbjuder Er att personligen lära känna ett vackert porslin, värde 249 mark". I överkanten finns på sned texten "Samlarnyhet! Den första delen är redan Er! Värde 249 mark!"

Som rubrik på insidorna finns följande text: "Genom att samla på de förtjusande och sällsynta Sommarblom-servisen får Ni glädje, värme och stämningsfulla stunder i Ert hem. Servisens 12 ljuva blomstermotis bringar sommarn till Ert hem". Dessutom omtalas bl.a. följande i prospektet:

"Den första delen av Sommarblom-servisen, tre tallrikar, får Ni som gåva. För den betalar Ni enbart portokostanden 21,80 mk. Det första motivet är den av alla älskade blåklockan. Till samlingen hör sammanlagt 12 olika sommarblommor, som målats enkom för Sommarblom-samlingen. ---"

Ni får serveringsdelarna som gåva under samlingens gång! Serveringsdelarna hör till en fullständig matservis. Under den tid Ni samlar får Ni som gåva alla de värdefulla serveringsdelarna, som hör till Sommarblom-servisen, med ett sammanlagt värde av 1 476 mk. Vi sänder dem till Er tillsammans med dukningarna, men Ni betalar enbart tallrikarnas värde, 249 mark inkl. portokostnader".

"Det är skojigt och besvärsfritt att samla! Sommarblomservisen består av 12 delar d.v.s. dukningar. När vi får Er beställning skickar vi Er genast de första tre tallrikarna, för vilka Ni endast betalar portokostnaden, och reserverar samtidigt en fullständig servis för Er räkning. Sedan får Ni en ny leverans varannan månad tills Ni har alla de 12 vackra dukningarna eller tills Ni säger upp Er beställning. De serveringsdelar Ni fått under den tiden får Ni naturligtvis behålla. Ni har också hela tiden 14 dagars trygg rätt att byta eller returnera".

"Beställ två dukningar! Ni får genast första serveringsdelarna! När Ni beställer också följande dukning tillsammans med gåvotallrikarna att sändas i samma paket betalar Ni blott det normala priset för den andra dukningen, 249 mark. Klöverbladet betalar postportot för den försändelsen. Med den andra dukningen får Ni också de första serveringsdelarna, praktiska saltoch pepparströare, värde 98 mark. Ni sparar alltså sammanlagt 249 mk + 21,80 mk + 98 mk = 360,80 mk! Efter detta får Ni alltid en ny dukning varannan månad. Pricka för det beställningsalternativ Ni valt på Ert gåvobevis".

På insidorna finns bilder av ett dukat bord med tallrikar, glas m.m. samt såskopp och soppterrin. Dessuton visas bilder av som "gåvor" erbjudna föremål. I samband därmed har deras priser angetts som följer: serveringsfatens värde 478 mk, karotternas värde 276 mk, såskoppens värde 175 mk och soppterrinens värde 449 mk. Serveringsfaten utlovas konsumenten tillsammans med försändelserna 5, 8 och 11, karotterna med 7 och 10, såskoppen med paket nr 4 och soppterrinen med den sista försändelsen, d.v.s. paket nr 12.

I det beställninskort, som fanns med i det i juli 1988 till konsumenterna sända erbjudandet finns följande text bredvid en ruta, där man skall pricka för: "Ja, jag vill börja samla på Sommarblom-kollektionen. De två dukningarna i den första försändelsen får jag till priset för en. Beställningen kan jag avbryta när som helst och förbinder mig inte till något.---"

Också i det i juli 1988 till konsumenterna sända marknadsföringsmaterialet är det nämnt att det rör sig om en produkt, för vilken bolaget har ensamförsäljningsrätt.

I båda prospekten samt i informationen i anslutning till beställningskupongerna är det nämnt att konsumenten har 14 dagars bytes- och returrätt.

Marknadsdomstolen konstaterar att en konsument, genom att returnera beställningskupongen, förbinder sig att taga emot den erbjudna servisen i delleveranser per post antingen i sin helhet eller intill dess han särskilt meddelar att han avslutar sin beställning. Till en konsument, som inte särskilt meddelar att han tidigare avslutar sin beställning sändes alla de 45 delar, som hör till servisen, i 12 delleveranser. Ehuru servisens delar också finns till salu för sig anser marknadsdomstolen att den av bolaget marknadsförda "Finska Sommarblommor servisen" utgör en helhet.

a) I motiveringarna för marknadsdomstolens avgörande 1983:4 uttalas det bl.a.: "Uppgiften om en nyttighets pris är av stor betydelse med tanke på konsumentens köpbeslut. När totalpriset i ett marknadsföringsmaterial är uttryckt enbart dividerat med antalet betalningsomgångar är det möjligt att konsumenten endast uppmärksammar delprestationernas belopp och inte lägger märke till storleken av de totala kostnaderna. Marknadsdomstolen anser, ett totalpriset på en nyttighet i prisannonseringen vid marknadsföring skall anges på ett klart och tydligt sätt och i en för konsumenten lättbegriplig form".

I motiveringarna för marknadsdomstolens avgörande 1988:7 konstaterades det: "En klar angivelse av totalpriset är ägnad att underlätta konsumentens prisjämförelser. Kravet på ett klart angivande av totalpriset gäller all marknadsföring, där det anges preciserade priser".

I bolagets marknadsföringsmaterial har servisen marknadsförts med angivande av ett pris för tre tallrikar och "dukningen" på 249 mark våren 1988 och 329 mark i juli 1988. I broschyren har med illustration alla de i "samlarkollektionen" ingående 45 delarna presenterats och priset på serveringsdelarna särskilt för sig. I broschyren har det inte klart angetts att med "dukningen" menas tre tallrikar.

Priset för de erbjudna tallrikarna blir enligt det senare erbjudandet 11 x 329 mark = 3 619 mark, med portokostnader 3 799 mark, då bolaget meddelat att det står för portot för den första försändelsen.

Den marknadsförda servisen ät en helhet, vilken levereras i elva avgiftsbelagda delförsändelser. I marknadsföringen har det inte klart angetts att totalpriset består av de nämnda elva delleveransernas pris och portokostnaderna.

Begreppet "dukning", varmed avses de avgiftsbelagda delleveranserna, har i marknadsföringsmaterialet uttryckts oklart. I bolagets marknadsföringsmaterial har det presenterats rikligt med olika specificerade priser och prisuppgifter. Sådana finns på flera ställen i marknadsföringsmaterialet. Ehuru räkneoperationen, då 249 och 329 mark multipliceras med 11 i och för sig är enkel, är en uträkning av priset på servisen på grundval av de lämnade uppgifterna besvärlig för konsumenten. Prisuppgifterna har i bolagets marknadsföringsmaterial angetts svårbegripliga för konsumenten.

Marknadsdomstolen anser att bolaget genom att underlåta att i sin marknadsföring klart och på ett för konsumenten lättbegripligt sätt ange servisens totalpris har förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

b) Bolaget har i marknadsföringsmaterial, som sänts i juli 1988, meddelat den erbjudna servisens pris på så sätt att tallrikarnas pris är 329 mark (i det tidigare erbjudandet 249 mark) per delförsändelse och att de till servisen hörande serveringsdelarna kommer till konsumenten "som gåva" och "utan extra kostnader". Serveringsdelarnas priser har angetts således: salt- och pepparströare 98 mark, tre serveringsfat 478 mark, två serveringsskålar 276 mark, såskopp 175 mark och soppterrin 449 mark. De "som gåva" erbjudna servisdelarnas sammanlagda pris 1 476 mark har också angetts i den första broschyren.

Serveringsdelarna ingår som delar i den erbjudna helheten, d. v.s. servisen. Enligt bolagets prisuppgifter är priset på de "som gåva" eller "utan extra kostnader" kommande serveringsdelarna mera än en tredjedel av servisens totalpris.

Bolaget har ingett konsumenterna uppfattningen att en avsevärd del av servisen vore gratis för konsumenterna. Bolaget har emellertid varit tvunget att av konsumenterna uppbära kostnaderna för serveringsdelarna som en del av priset på tallrikarna. Bolaget har sålunda ingett konsumenterna en konstlad, mot verkligheten stridande bild av sitt erbjudande.

Marknadsdomstolen anser att bolaget, genom att på anfört sätt konstlat dela upp servisens pris och ange att en del av servisen lämnas till konsumenterna "som gåva" och "utan extra kostnader", har förfarit otillbörligt gentemot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § vid vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda Klöverbladet Ab att i sin marknadsföring erbjuda konsumenterna servisar eller andra av delar bestående produkter, som utgör en helhet

1. i flera poster utan att klart och på för konsumenterna lättbegripligt sätt ange servisens totalpris och

2. konstlat dela upp priset och låta förstå att några i helheten ingående delar vore vederlagsfria eller fria från tilläggsbetalningar, då det är fråga om en produkt, där bolaget är ensamförsäljare.

Förbuden skall iakttagas från 1.1.1991.

Yrkandet på förbud i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Hirvonen, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila-Rantanen, Maijala, Mustonen, Ollikainen och Pohtola.